Comments
Description
Transcript
POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU
POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Fysioterapian koulutusohjelma Tiina Huotari Jenna Kuittinen METABOLISEN OIREYHTYMÄN OMAHOITO PowerPoint-ohjeistus fysioterapeuteille Opinnäytetyö Lokakuu 2012 OPINNÄYTETYÖ Lokakuu 2012 Fysioterapian koulutusohjelma Tikkarinne 9 80200 JOENSUU p. (013) 260 690 600 Tekijät Tiina Huotari, Jenna Kuittinen Nimeke Metabolisen oireyhtymän omahoito PowerPoint-ohjeistus fysioterapeuteille Toimeksiantaja Siilaisen terveysasema Tiivistelmä Metabolinen oireyhtymä on aineenvaihdunnallinen häiriötila, joka johtuu monesta eri tekijästä. Keskeisin piirre metabolisessa oireyhtymässä on keskivartalolihavuus, jonka lisäksi metabolisen oireyhtymän kriteereihin kuulu vähintään kaksi muuta muutosta kehon normaaliin toimintaan verrattuna: kohonnut verenpaine, matala HDL-kolesterolipitoisuus, korkea triglyseridipitoisuus ja häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. Omahoidolla on sairauden hoidon kannalta merkittävä vaikutus, ja opinnäytetyössä korostuvat omahoidon keinot, erityisesti liikunta. Opinnäytetyö on toiminnallinen, ja sen tuotoksena on PowerPoint-esitys. Tuotos keskittyy metabolisen oireyhtymän omahoitoon, ja se jää Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien käyttöön. Kohderyhmänä opinnäytetyössä ovat henkilöt, joilla on jo metabolinen oireyhtymä, tai joilla on viitteitä metabolisen oireyhtymän oireista, mutta ei vielä todettua sairautta. PowerPoint-esityksen kohderyhmänä ovat terveystoimen fysioterapeutit, jotka voivat käyttää tietopaketin tietoja hyödyksi työssä. Jatkotutkimusmahdollisuutena olisivat fysioterapeuttien kokemukset tietopaketista ja sen hyödyntämisestä. Kieli Sivuja 36 suomi Liitteet 3 Liitesivumäärä 27 Asiasanat metabolinen oireyhtymä, omahoito, fysioterapia THESIS October 2012 Degree Programme in Physiotherapy Tikkarinne 9 FIN 80200 JOENSUU FINLAND Tel. +358-13-260 690 600 Authors Tiina Huotari, Jenna Kuittinen Title Self-Care of Metabolic Syndrome PowerPoint Instructions for Physiotherapists Commissioned by Health Centre of Siilainen Abstract Metabolic syndrome is a disorder which consists of many different key components. The main feature in metabolic syndrome is central obesity and, in addition to that, a person with a metabolic syndrome also has to have at least two other of the following disorders: hypertension, low HDL cholesterol level, high triglyceride level, disorder in glucose metabolism. Self-care has a significant role in the care of the metabolic syndrome. This thesis emphasizes the means of self-care, especially exercise. The thesis was practice-based and as a final output, a PowerPoint presentation was created. The PowerPoint presentation concentrates on self-care in metabolic syndrome and it will remain in the use of the physiotherapists at Siilainen Health Centre. The target group of the thesis is people who already have been diagnosed with a metabolic syndrome and people who might have an undiagnosed metabolic syndrome. The target group of the PowerPoint presentation are the physiotherapists working at Siilainen Health Centre. As a further study, physiotherapists’ experiences of the usefulness of the PowerPoint presentation could be explored. Language Pages 36 Finnish Appendices 3 Pages of Appendices 27 Keywords metabolic syndrome, self-care, physiotherapy SISÄLTÖ Tiivistelmä Abstract 1 Johdanto ........................................................................................................ 5 2 Metabolinen oireyhtymä ................................................................................. 6 3 Metabolisen oireyhtymän keskeiset käsitteet ................................................. 6 3.1 Ylipaino ja keskivartalolihavuus .............................................................. 7 3.2 Viskeraalinen rasva ................................................................................ 7 3.3 Kohonnut verenpaine ............................................................................. 8 3.4 Diabetes ................................................................................................. 8 3.5 Insuliiniresistenssi .................................................................................. 8 3.6 Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta ......................................................... 9 3.7 Epäedulliset kolesteroliarvot ................................................................... 9 3.8 Dyslipidemia ja triglyseridit ..................................................................... 9 4 Metabolisen oireyhtymän lääkkeetön hoito .................................................. 10 4.1 Metabolista oireyhtymää sairastavan asiakkaan liikunta ...................... 10 4.1.1 Liikunnan fysiologiset vaikutukset ...................................................... 11 4.1.2 Liikunnan ja ruokavalion yhdistäminen .............................................. 12 4.1.3 Liikuntaharrastuksen aloittaminen ..................................................... 13 4.2 Liikunta ja insuliiniresistenssi ............................................................... 14 4.3 Metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisy ja liikunta ............................. 15 4.4 Ylipainon hoito ...................................................................................... 16 4.5 Verenpaineen hoito .............................................................................. 17 4.6 Dyslipidemian hoito .............................................................................. 18 4.7 Ravinto metabolisen oireyhtymän hoidossa ......................................... 19 4.8 Johtopäätökset lääkkeettömän hoidon vaikutuksista............................ 19 5 Metabolisen oireyhtymän riskit ..................................................................... 21 6 Metabolinen oireyhtymä ja diabetes............................................................. 21 7 Asiakkaan ohjaaminen ................................................................................. 22 8 Opinnäytetyön tarkoitus ............................................................................... 25 9 Opinnäytetyön menetelmälliset valinnat....................................................... 26 10 Opinnäytetyön toteutus ................................................................................ 27 11 Toimintaympäristön kuvaus ......................................................................... 28 12 Pohdinta....................................................................................................... 29 12.1 Prosessin eteneminen ....................................................................... 29 12.2 Tuotoksen arviointi ............................................................................. 30 12.3 Eettisyys ja luotettavuus .................................................................... 31 12.4 Oppiminen ja ammatillinen kehitys .................................................... 32 12.5 Jatkokehittämismahdollisuudet .......................................................... 33 Lähteet .............................................................................................................. 34 Liitteet Liite 1 Toimeksiantosopimus Liite 2 PowerPoint-esitys Liite 3 Joensuun terveystoimen asiakkaan/ryhmän -työohjeen fysioterapiaosaston MBO- 5 1 Johdanto Metabolinen oireyhtymä (MBO) on pääasiassa elintavoista johtuva sairaus, mutta myös perinnöllisyyden on todettu olevan sairastumisen taustalla (Vauhkonen & Holmström 2006, 349). Työikäisillä suomalaisilla esiintyvyys on miehillä noin 17 prosenttia ja naisilla noin 8 prosenttia (Vuori 2005, 452). Riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään lisäävät ruokavaliosta saatava liiallinen energiamäärä ja liikunnan vähäinen määrä (Seppänen & Alahuhta 2007, 17). Metabolisen oireyhtymän kriteereitä ovat keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine tai verenpainelääkitys, matala HDL-kolesterolipitoisuus, korkea triglyseridipitoisuus tai lipidilääkitys. Lisäksi kriteereihin kuuluvat myös alentunut sokeriaineenvaihdunta tai jo todettu diabetes. Keskeisin metabolisen oireyhtymän kriteeri on keskivartalolihavuus, jonka lisäksi metabolisen oireyhtymän toteamiseksi tarvitaan vähintään kaksi muuta häiriötilaa. (Ilanne-Parikka, Rönnemaa, Saha & Sane 2009, 36.) Kriteerit täyttäviä aikuisia miehiä on yli kolmasosa ja naisia yli neljäsosa suomalaisesta väestöstä. Osalla henkilöistä pystytään toteamaan kaikki muutokset tai häiriöt, kun taas toisilla ilmenee vain osa niistä. (Mustajoki 2010.) Metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisyllä on merkittävä vaikutus, sillä sairaus aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia (Vauhkonen & Holmström 2006, 352). Painonhallinnalla eli normaalipainon säilyttämisellä voidaan kokonaan ennaltaehkäistä metabolisen oireyhtymän puhkeaminen. Sairastumisen riski pienenee, jos jo ollutta ylipainoa voidaan pysyvästi pudottaa. Myös fyysisen aktiivisuuden lisääminen ilman painonmuutosta pienentää sairastumisen riskiä. (Mustajoki 2010.) Metabolisen oireyhtymän ensisijainen hoitokeino on lääkkeetön hoito, johon kuuluvat esimerkiksi laihduttaminen ja painonhallinta, ruokavalion muutos ravintosuositusten mukaiseksi, tupakoimattomuus sekä liikunta. Mikäli lääkkeettömällä hoidolla ei saada toivottua vaikutusta, voidaan aloittaa lääkehoito. (Vauhkonen & Holmström 2006, 352.) 6 Päätimme tehdä toiminnallisen opinnäytetyön, johon kuuluu kirjallisen osion lisäksi tuotos. Tuotoksena teemme PowerPoint-esityksen Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien käyttöön. PowerPoint-esityksessä käymme läpi metabolisen oireyhtymän tärkeimpiä piirteitä. Painotamme itsehoidon keinoja, erityisesti liikuntaa. Tuotos löytyy opinnäytetyön lopusta liitteestä 2. 2 Metabolinen oireyhtymä Metabolinen oireyhtymä on aineenvaihduntaan liittyvä häiriötila, jossa painonhallinnalla voidaan ehkäistä taudin puhkeaminen. Liikunnalla on tärkeä merkitys oireiden hoidossa. Metabolisen oireyhtymän oireita ovat muun muassa vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine ja häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. (Mustajoki 2010.) Kukkonen-Harjulan (2011, 124) mukaan metabolisen oireyhtymään vaikuttaviin tekijöihin voidaan vaikuttaa fyysisellä arkiaktiivisuudella sekä sen ohella säännöllisellä, vähintään kohtuukuormittavalla liikunnalla. Heidän mukaansa myös muutokset ravintotottumuksissa ovat tarpeellisia. Jotta metabolinen oireyhtymä voidaan todeta, asiakkaalla tulee olla keskivartalolihavuutta, kohonnut verenpaine tai verenpainelääkitys, rasva- aineenvaihdunnan häiriö, alentunutta sokeriaineenvaihduntaa tai jo todettuna diabetes. Kriteereistä keskeisin on keskivartalolihavuus, minkä lisäksi oireyhtymän toteamiseksi tarvitaan vähintään kaksi edellä mainituista häiriötiloista. (Ilanne-Parikka ym. 2009, 36.) 3 Metabolisen oireyhtymän keskeiset käsitteet Metaboliseen oireyhtymään liittyy monia eri käsitteitä. Keskeisiä käsitteitä ovat diabetes, insuliiniresistenssi, häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta, epäedulliset kolesteroliarvot, keskivartalolihavuus, viskeraalinen rasva, ylipaino, kohonnut 7 verenpaine ja suurentunut triglyseridien määrä veressä. (Mustajoki 2010; Vauhkonen & Holmström 2006, 396; Virkamäki 2011a.) 3.1 Ylipaino ja keskivartalolihavuus Sekä ympäristötekijät että geneettinen tausta edistävät ylipainon kehittymistä ja rasvan jakaantumista kehossa. Yleisesti ylipainon on ajateltu johtuvan ylensyömisestä ja liiallisesta energiansaannista. Joidenkin tutkimuksien mukaan ylipaino johtuu enemmän vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta kuin liiallisesta energiansaannista. Tutkimusten mukaan sekä ylipainon syntymiseen että lisääntymiseen yhteiskunnassa vaikuttaa nykyaikainen elämäntyyli. (Eriksson, Taimela & Koivisto 1997.) Keskivartalolihavuuden eli vyötärölihavuuden kriteerinä on naisilla yli 80cm:n ja miehillä yli 94 cm:n vyötärönympärys (Virkamäki 2011). Keskivartalolihavuuden ominaispiirre on liikarasvan kertyminen keskivartaloon ja siihen liittyy läheisesti viskeraalinen rasva. (Mustajoki 2011b.) 3.2 Viskeraalinen rasva Viskeraalinen rasva on vatsaontelon sisään kertynyttä rasvaa, joka aiheuttaa vyötärölihavuutta ja on terveydelle vaarallista (Vauhkonen & Holmström 2006, 396). Viskeraalisen rasvan määrällä on vahva yhteys insuliiniresistenssiin. Vyötärön ympäryksen tai painoindeksin mittaaminen ei ilmaise minne rasvamassa vartalossa on varastoitunut, joten ilman tietokonetomografista tutkimusta on vaikea määrittää onko ylimääräinen rasva ihonalaisrasvaa vai haitallisempaa viskeraalista rasvaa. (Vehmas 2006.) 8 3.3 Kohonnut verenpaine Monissa länsimaissa noin 15 – 30 prosentilla väestöstä on kohonnut verenpaine. Tosin monella heistä se on vain lievästi koholla (Eriksson ym. 1997.) Kohonneessa verenpaineessa systolinen verenpaine eli yläpaine on ≥ 130 mmHg tai diastolinen verenpaine eli alapaine on ≥ 85 mmHg (Virkamäki 2011a). 3.4 Diabetes Diabetes koostuu erilaisista sairauksista, joiden yhteistekijänä on veren sokeripitoisuuden nouseminen liian suureksi. Päämuodot ovat nuoruustyypin eli tyypin 1 diabetes ja aikuistyypin eli tyypin 2 diabetes. Diabeteksen pääpiirre on insuliiniresistenssi. (Suomen Diabetesliitto 2011.) Metabolisella oireyhtymällä ja tyypin 2 diabeteksella on todettu olevan yhteyttä toisiinsa, ja metabolinen oireyhtymä lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen (Seppänen & Alahuhta 2007, 34). 3.5 Insuliiniresistenssi Insuliiniresistenssissä maksa ei kykene hillitsemään sokerintuotantoa, jolloin se tuottaa jatkuvasti liikaa sokeria. Liika sokerintuotanto vaikuttaa myös lihaksiin, sillä lihakset eivät kykene käyttämään sokeria energianlähteenään normaalisti eikä sokerin varastoiminen onnistu. Rasvakudoksessa rasvahappoja vapautuu liikaa kun insuliini ei ole estämässä sitä. Rasvahappojen lisääntynyt määrä kiihdyttää maksan sokeri- ja rasvatuotantoa. Sokeri ei poistu verestä normaalisti, koska lihakset joutuvat käyttämään sokerin sijaan vapautuneita rasvahappoja energianlähteenä. (Virkamäki 2011b.) Insuliiniresistenssin patofysiologiassa keskeinen tekijä on häiriö lihasten mitokondrioiden toiminnassa (Alen & Rauramaa 2005, 47.) Länsimaissa noin 25 prosentilla väestöstä on insuliiniresistenssi, ja se luokitellaan yhdeksi metabolisen oireyhtymän keskeisistä oireista (Eriksson ym. 1997). 9 3.6 Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta tarkoittaa, että verensokeripitoisuus on suurentunut tai asiakkaalla on diabetes (Mustajoki 2010). 3.7 Epäedulliset kolesteroliarvot Epäedulliset kolesteroliarvot tarkoittavat että veren HDL-kolesterolipitoisuus on matala ja LDL-kolesterolipitoisuus korkea. Miehillä seerumin HDL- kolesteroliarvo < 1,1 ja naisilla < 1,3 mmol/l. (Vauhkonen & Holmström 2006, 351.) Kolesteroli on rasva, minkä vuoksi se ei pysty liukenemaan veteen. Pystyäkseen kulkemaan verenkierrossa rasva pakataan tiettyjen kuljetuspakkauksien, kuljetusproteiinien, sisään. Nämä pakkaukset ovat nimeltään LDL ja HDL. LDL, eli niin sanottu huono kolesteroli, vie kolesterolia kudoksiin, ja HDL, ”hyvä kolesteroli” kuljettaa sitä pois kudoksista. HDL-kolesterolin pitoisuus vähenee vyötärölihavuuden seurauksena, mutta painon pudottaminen tuo pitoisuuden takaisin normaaliksi. (Mustajoki 2011a.) 3.8 Dyslipidemia ja triglyseridit Dyslipidemoilla tarkoitetaan suurentunutta veren kokonais- tai LDL-kolesterolitai triglyseridipitoisuutta, pientä HDL-kolesterolipitoisuutta tai näiden yhdistelmää (Suomen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä, 2009). Suurimmalla osalla ihmisistä, jotka kärsivät veren korkeasta kolesterolipitoisuudesta, kohoaminen johtuu epäterveellisistä elämäntavoista, useimmiten paljon rasvaa sisältävästä ruokavaliosta. Muita elintapatekijöitä ovat ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja liikunnan puute sekä passiivinen elämäntapa. Eri sairauksista johtuen diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaissairaus tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi johtaa suurentuneisiin veren kolesterolipitoisuuksiin. (A.D.A.M. Inc. 2012.) 10 Triglyseridit ovat rasvoja, jotka kiertävät veren mukana elimistön soluille energialähteiksi. Niitä saadaan ravinnosta tai elimistön itse valmistamana. Niiden aineenvaihdunta on yhteydessä glukoosi-sokeriin ja insuliiniin, jolloin häiriöt sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunnassa vaikuttavat triglyseridipitoisuuteen veressä. (Mustajoki 2011c.) 4 Metabolisen oireyhtymän lääkkeetön hoito Metabolisen oireyhtymän lääkkeettömän hoidon lähtökohtana on saada asiakas muuttamaan elämäntapojaan terveellisemmiksi esimerkiksi siirtymällä ravitsevampaan ja tasapainoisempaan ruokavalioon sekä lisäämällä fyysistä aktiivisuutta (Jaatinen & Raudasoja 2007, 120). Metabolisen oireyhtymän useimpiin, ellei jopa kaikkiin, riskitekijöihin voidaan erillisten tutkimusten mukaan vaikuttaa liikunnan avulla (Vuori 2005, 455). Hoidossa tärkeintä on painonhallinta, koska laihduttaminen vaikuttaa myönteisesti kaikkiin metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. Arkiliikunta kuntoliikunnan ohella on tärkeää, ja sen tuleekin olla säännöllistä. Päivittäinen tavoite on liikkua vähintään tunnin verran joko kerralla tai pienempiin jaksoihin jaettuna. (Vanhanen 2011.) Toisaalta UKK-instituutin (2011) laatiman liikuntasuosituksen sekä liikuntapiirakan mukaan puoli tuntia liikuntaa päivittäin riittää kunnon ylläpitoon, jos se toteutuu useana päivänä viikossa ja viikoittaisen liikuntamäärän ollessa kaksi ja puoli tuntia aloittelijoilla ja terveysliikkujilla. Kuitenkin on suositeltavaa liikkua pidemmän aikaa ja rasittavammin, sillä uuden näytön mukaan terveyshyödyt kasvavat liikuttaessa enemmän kuin suosituksen minimimäärissä. 4.1 Metabolista oireyhtymää sairastavan asiakkaan liikunta Väestötutkimuksen mukaan vain harvat saavat riittävästi liikuntaa. Valvotuissa liikuntaryhmissä lopetusprosentti on noin 50 prosenttia, joten pitkäaikainen osallistuminen liikuntaryhmiin on huono. Kolme tärkeintä ominaisuutta liikunnassa ovat miellyttävyys, edullisuus ja helppo saatavuus. Säännöllisellä liikuntaharjoit- 11 telulla on mahdollista nostaa mielialaa ja elämänlaatua. (Eriksson ym. 1997.) Erikssonin ym. (1997) mukaan säännöllisen liikunnan vaikutuksia jokapäiväiseen elämään tulisi korostaa ja nostaa enemmän esille. Yhdistämällä intensiteetin eli tehon, toistumistiheyden ja ajallisen keston pitkäaikaiseen, jatkuvaan liikuntaharjoitteluun, on mahdollista saada aikaan vaikutuksia. Näitä tekijöitä yhdistelmällä saadaan aikaan haluttu stimulus. Harjoittelun vaikutus kohdistuu usein tiettyihin kudoksiin ja mitä suurempi stimulus eli ärsyke on, niin sitä tehokkaampi vaikutus saadaan aikaan. Energiankulutuksen kannalta tärkeää on se, että liikunnan muodolla ei niinkään ole väliä; liikuntaa saa sekä urheilemalla, tekemällä esimerkiksi piha- ja kotitöitä että työn kautta. Ne kaikki lisäävät energiankulutusta. (Eriksson ym. 1997.) Liikunnalla yksin ei voida korjata esimerkiksi tupakoinnista tai ylensyönnistä johtuvia haittoja. Oikeanlainen ruokavalio ja terveelliset elämäntavat yhdistettynä liikuntaan ovat keino parempaan elämänlaatuun. Metabolisessa oireyhtymässä on monia oireita, ja säännöllisellä liikunnalla on mahdollista vaikuttaa niistä moneen. (Eriksson ym. 1997.) 4.1.1 Liikunnan fysiologiset vaikutukset Liikunta vaikuttaa myönteisesti elimistön rakenteelliseen, toiminnalliseen sekä aineenvaihdunnalliseen terveyteen. Liikunnan vaikutukset eivät ole varastoituvia, joten liikunnan harrastamisen tulee olla säännöllistä myönteisten vaikutusten säilyttämiseksi. Vähän liikkuvan tai liikkumattoman henkilön aineenvaihdunta huonontuu, mikä johtaa sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnanhäiriöihin. Nämä puolestaan voivat johtaa elin- ja kudosvaurioihin ja erilaisiin sairauksiin. Edelleen, liikkumattomuuden seurauksena hankitut ominaisuudet, kuten kyky liikkua, alkavat vähitellen heikentyä. Negatiiviset muutokset alkavat tapahtua jo muutaman päivän aikana, mutta niiden vaikutukset fyysisessä toimintakyvyssä sekä terveydessä näkyvät vasta kuukausien, jopa vuosien, kuluttua. Vaikutuksien ilmeneminen riippuu toimimattomuuden asteesta ja fyysisen toimintakyvyn lähtötasosta. (Alen & Rauramaa 2005, 30–31.) 12 Lapsille liikkuminen on luonnollista, ja tuolloin ihminen onkin fyysisesti aktiivisimmillaan. Lapsuuden ja nuoruuden fyysisellä aktiivisuudella luodaan perusta terveydelle ja toimintakyvyn tasolle, sillä aktiivinen elämäntapa kasvattaa suuren fyysisen reservikapasiteetin. Aktiiviliikkumisen vähennettyä suuri osa hankituista fyysisistä ominaisuuksista huononee. 30 ikävuodesta alkaen fyysinen suorituskyky alenee keskimäärin yhden prosenttiyksikön vuodessa. Reservikapasiteetin pienenemistä, ikääntymiseen liittyvää elimistön rakenteellista heikkenemistä sekä toimintakyvyn huononemista voi kuitenkin hidastaa säännöllisellä liikunnalla. (Alen & Rauramaa 2005, 31.) Ensisijaisesti liikunnalla vaikutetaan niihin elimiin ja elinjärjestelmiin, joita liikunnan aikana rasitetaan. Näitä elimiä ja järjestelmiä ovat muun muassa luut, nivelet, lihakset sekä hengitys- ja verenkiertoelimistö. Kuten jo on sanottu, liikunnan vaikutukset eivät varastoidu, vaan ne ovat suoria ja ohimeneviä. Toistuvalla harjoittelulla tapahtuu kuitenkin oppimista ja sopeutumista, joka johtaa suorituskyvyn sekä taitojen paranemiseen. Aineenvaihdunnallinen sekä fysikaalinen ylikuormitus ovat suorituskyvyn paranemisen edellytyksenä. Palautumisvaiheessa keho tasaa ylikuormituksen vaikutukset. Liikunnan on oltava säännöllistä ja usein toistuvaa sekä progressiivisesti etenevää, jolloin fyysisen suorituskyvyn kehittyminen mahdollistuu. (Alen & Rauramaa 2005, 31.) 4.1.2 Liikunnan ja ruokavalion yhdistäminen On tehty tutkimuksia, joissa on pyritty selvittämään liikunnan tai ruokavalion tai niiden yhdistämisen vaikutuksia metabolista oireyhtymää sairastavilla. Liikuntaharjoittelu oli paljon aerobista harjoittelua, ja liikuntamuotoina olivat reipas kävely, hölkkääminen tai pyöräileminen. Liikunta toteutettiin joko yksilöllisen liikuntaneuvonnan kautta tai ohjatuissa ryhmätilanteissa. Liikunnan keskimääräinen kesto oli 1,5 tuntia viikossa. (Karppi 2009.) Vertailuryhmä sai ”tavanomaista neuvontaa”, mutta koeryhmän neuvonnassa tuotiin esille vähäinen rasvankäyttö ja se, että erityisesti tyydytettyjä rasvoja tulisi karttaa. Heidän ravintoneuvontansa piti sisällään myös ohjeistuksen noudat- 13 taa runsaskuituista ja -hiilihydraattista ruokavaliota. Lisäksi ylipainoisille henkilöille annettiin ohjeita energiansaannin niukentamisesta. (Karppi 2009.) Tutkimukset johtivat erittäin hyviin tuloksiin. Niiden osallistujien, jotka saivat sekä liikuntaohjausta että ravitsemusneuvontaa, riski diabetekseen sairastumiseen pieneni 37 prosentilla. Samaan aikaan koehenkilöissä tapahtui seuraavia muutoksia: kehon paino aleni, vyötärönympärysmitta kapeni, verenpaine laski ja vyötärö-lantio -suhde muuttui terveyden kannalta myönteisemmäksi. (Karppi 2009.) Huomattavaa on, että muiden ryhmien, liikunta-, ruokavalio- ja vertailuryhmän välisissä tuloksissa ei huomattu eroavaisuuksia. Näin tutkimuksista voi päätellä, että muutoksia tarvitaan henkilön sekä liikunta- että ravitsemustottumuksissa, jotta olisi mahdollista ennaltaehkäistä tyypin 2 diabetesta. (Karppi 2009.) 4.1.3 Liikuntaharrastuksen aloittaminen Ennen liikunnan aloittamista metabolisen oireyhtymän oireet omaavan tulisi käydä lääkärintarkastuksessa mahdollisten komplikaatioiden välttämiseksi. Liikuntaohjelman tehon määrittäminen onnistuu tekemällä maksimivoimatestin. (Eriksson ym. 1997.) On järkevää edetä liikunnan annostelussa asteittain, erityisesti, silloin mitä enemmän ikää henkilöllä on, vaikka pelkkä ikä sinällään ei ole rajoittava tekijä liikunnassa. Tiedetään liikunnan riittävä määrä, jolla voidaan saavuttaa terveydellisiä vaikutuksia, mutta monissa sairauksissa liikunnassa minimimäärää ei tiedetä. (Eriksson ym. 1997.) Terveillä aikuisilla alle kaksi kertaa viikossa, alle 50 % maksimaalisesta hapenottokyvystä, alle 10 minuuttia päivässä aerobista kestävyyttä ei riitä ylläpitämään tai kohentamaan fyysistä kuntoa. On kuitenkin tutkittu, että edellä mainittua liikuntamäärää kevyemmällä liikunnalla on mahdollista saada aikaan 14 myönteisiä vaikutuksia energiankulutukseen ja verenpaineeseen. (Eriksson ym. 1997.) On vähän tutkimuksia voimaharjoittelun vaikutuksista metaboliseen oireyhtymään verrattuna tutkimusten määrään, jota on tehty kestävyysharjoittelun vaikutuksista. Eriksson ym. (1997) suosittelevat ihanteellisen metabolista oireyhtymää sairastavan asiakkaan harjoitteluohjelman sisältävän hengitys- ja verenkiertoelimistöä vahvistavia harjoitteita ja voimaharjoitteita eli aerobista kestävyysharjoittelua ja circuit-tyyppistä voimaharjoittelua. Voimaharjoittelu voi olla korkeatehoista ja vähätoistoista tai kohtuutehoista ja toistomäärät keskitasosta suuriin. Ensimmäisessä vaihtoehdossa käytetään lähes maksimipainoja, ja toistomäärät ovat pieniä, jolloin tavoitteena on lihasvoiman lisäys ja maksimivoiman kehitys. Tällainen harjoittelu voi kuitenkin olla hieman riskialtista sydämen ja verenkierron kannalta henkilöillä, joilla on metaboliselle oireyhtymälle ominaisia piirteitä. Toinen vaihtoehto on turvallisempi, mutta samalla kuitenkin tehokas harjoittelumuoto. Liikuntaohjelma tulisi suunnitella yksilöllisten vaatimusten mukaan: tarpeet, tavoitteet ja yksilölliset mahdollisuudet tulisi huomioida. (Eriksson ym. 1997.) 4.2 Liikunta ja insuliiniresistenssi Ensimmäisen kerran fyysinen inaktiivisuus ja insuliiniresistenssi yhdistettiin toisiinsa 50 vuotta sitten. Fyysisen aktiivisuuden ja insuliiniherkkyyden on osoitettu olevan yhteydessä toisiinsa sekä poikkileikkaus- että interventiotutkimuksissa. Pitkään on jo tiedetty, että yksittäinen liikuntasuoritus vaikuttaa insuliiniherkkyyteen hetkellisesti. On osoitettu, että insuliiniherkkyys on kohentunut 12 – 48 tunnin ajan liikunnan jälkeen. Yksittäinen suoritus lisää insuliiniherkkyyttä, jolloin liikunnan säännöllisyyden merkitys korostuu. (Eriksson ym. 1997.) Erilaisin asetelmin on tutkittu jatkuvan, säännöllisen liikunnan vaikutuksia insuliiniherkkyyteen. Iästä riippumatta fyysisen aktiivisuuden on osoitettu kohentavan insuliiniherkkyyttä. Jos säännöllinen liikuntaharjoittelu lopetetaan jostain 15 syystä, katoavat saavutetut hyödyt insuliiniresistenssin ja glukoosin siedon kannalta. (Eriksson ym. 1997.) 4.3 Metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisy ja liikunta Kymmenen vuotta kestänyt, kontrolloitu tutkimus puoltaa liikunnan edellytyksiä ehkäistä metaboliseen oireyhtymään sairastumista. Kohorttiryhmiä oli kaksi, ja ne koostuivat 55–75 -vuotiaista terveistä, mutta fyysisesti inaktiiveista ja keskenään vertailukelpoisista henkilöistä. Toinen ryhmistä aloitti liikuntaharjoittelun, joka toteutettiin ohjattuna, ja toinen ryhmä toimi verrokkiryhmänä. Metabolisten vaaratekijöiden ilmenemisessä oli ryhmien välisiä eroja; seurantamittausten mukaan verrokkiryhmällä oli enemmän vaaratekijöitä kuin liikuntaryhmällä. Liikuntaryhmällä 22 prosentilla oli kolme tai useampi vaaratekijä, kun taas verrokkiryhmällä vastaava luku oli 35 prosentilla. Liikuntaryhmästä metabolisen oireyhtymän kriteerit täyttyivät 11 prosentilla osallistujista ja verrokkiryhmästä 28 prosentilla. Seuranta-aikana liikuntaryhmässä olleiden, eniten kuntoaan kohottaneiden henkilöiden metabolisissa vaaratekijöissä tapahtui vähiten muutoksia. (Vuori 2005, 457.) Eri tutkimustulokset tuntuvat viittaavan siihen, että liikunnalla on mahdollista aikaansaada pienempi riski sairastua metaboliseen oireyhtymään ja että liikunnasta on etua niille, joilla on jo metabolinen oireyhtymä. Kehon rasvamäärän pienentyessä liikunnan vaikutukset kasvavat. On mahdollista, että liikunnan vaikutus voi pohjautua rasvan määrän vähenemiseen ja erityisesti vatsan alueen rasvamäärän vähenemiseen. (Vuori 2005, 457.) Vähäinen ja kuormittavuudeltaan riittämätön liikunta ei pienennä metaboliseen oireyhtymään sairastumisen riskiä. Tutkimusten mukaan liikunnan tulee olla kohtalaista määrältään ja rasittavuudeltaan tai kuormittavuudeltaan, jotta riski sairastua oireyhtymään pienentyisi kymmeniä prosentteja. Rasittava liikunta pienentää riskiä entisestään. Liikunnan tulee olla teholtaan kohtalaista tai rasittavaa, usein toistuvaa aerobista liikuntaa. Myös suurten lihasryhmien harjoittaminen on suositeltavaa kuormien ollessa kohtuullisia. (Vuori 2005, 454–458). 16 Insuliiniresistenssia esiintyy usein NIDDM-asiakkailla (non-insuline-dependent diabetes mellitus), jotka eivät ole merkittävästi ylipainoisia. Väestössä metabolinen ylipainoisuus on yleistä, mutta heidän kehonpaino on kuitenkin normaali. He voisivat olla tärkeä kohderyhmä metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisyssä. (Eriksson ym. 1997.) 4.4 Ylipainon hoito Teoriassa painonpudotus on helppoa, mutta käytännössä ei aina. Pelkän liikunnan avulla painonpudottaminen on kiistanalaista. Fyysisellä aktiivisuudella on yhteys energiankulutukseen, mutta kuitenkin liikunta ensisijaisena hoitomenetelmänä on ylikorostettua. Ylipainoisen voi olla hankala saavuttaa tarpeeksi korkeaa tehotasoa liikunnassa, jotta energiankulutus kasvaisi merkittävästi. On myös mahdollista, että ylipainoinen henkilö yliarvioi liikunnan määrää ja aliarvioi ruoan määrää. (Eriksson ym. 1997.) Liikunta ylipainon ainoana hoitomenetelmänä ei ole niin tehokasta kuin liikunta yhdistettyyn oikeanlaiseen, matalakaloriseen ruokavalioon. Erityisesti miehillä liikunta ja ruokavalio yhdistettynä voi vähentää keskivartalolihavuutta. Toisaalta miehillä myös liikunnan vaikutukset ovat selvempiä kuin naisilla, ja naiset joutuvat tekemään enemmän töitä saavuttaakseen vastaavia tuloksia kuin miehet. (Eriksson ym. 1997.) BMI, eli body mass index, tarkoittaa painoindeksiä. Se on arvo joka lasketaan jakamalla kehonpaino pituuden neliöllä. BMI:llä voidaan todeta mahdollinen alitai ylipainoisuus, vai onko ihminen normaalipainoinen. Pelkän BMI:n avulla ei kuitenkaan voida osoittaa esimerkiksi ylimääräisen rasvan jakautumista vartaloon. Painoindeksiluokkien viiterajat eivät sovellu käytettäviksi lapsille ja nuorille eikä iäkkäämmille. Luokkien ihanneikärajat ovatkin 20–60 -vuotiaille. BMI ja terveyteen liittyvät asiat ovat yleensä yhteydessä keskenään, joten BMI:n avulla voidaan jossain määrin tehdä johtopäätöksiä yleisestä terveydentilasta. Taulukoissa 2 ja 3 on nähtävillä Kelan mukainen, hieman suppeampi painoindeksi- 17 luokitus sekä American College of Sports Medicinen mukainen, tarkempi painoindeksiluokitus. (Keskinen 2005, 108–109.) Taulukko 2. Painoindeksiluokitus Kelan mukaan (Keskinen 2005, 109). Painoindeksi, kg/m2 alle 19 19–24 24–27 27–30 30–40 yli 40 Kelan mukainen tulkinta Alipaino Sopiva Lievä ylipaino Kohtalainen ylipaino Huomattava ylipaino Vaikea ylipaino Taulukko 3. Painoindeksiluokitus American College of Sports Medicinen mukaan (Keskinen 2005, 109). Painoindeksi, kg/m2 20,0–24,9 25,0–29,9 30,0–39,9 yli 40 4.5 ACSM:n mukainen tulkinta Suositeltava alue Ensimmäisen asteen lihavuus Toisen asteen lihavuus Kolmannen asteen lihavuus Verenpaineen hoito Kohonneen verenpaineen ensisijainen hoitomuoto on elintapamuutokset, joilla pyritään ehkäisemään sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia. Tarvittaessa voidaan yhdistää elintapamuutokset lääkehoitoon. (Kukkonen-Harjula & Rauramaa 2005, 414.) Liikunnan vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen on kiistanalainen. Kliinisten ja epidemiologisten tutkimuksien mukaan fyysisesti aktiivisilla henkilöillä kohonneen verenpaineen esiintyvyys on vähäisempää. On myös tutkittu, että fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia kohonneeseen verenpaineeseen. (Eriksson ym. 1997.) 25 pitkäaikaistutkimuksen mukaan liikunnalla on verenpainetta alentavia vaikutuksia. Niiden mukaan liikunta vaikuttaa lepoverenpaineeseen sekä diastoliseen ja systoliseen verenpaineeseen alentavasti. On kuitenkin myös tutkimuksia, joi- 18 den mukaan liikuntaharjoittelulla ei ole saatu merkittävää muutosta verenpaineeseen. On myös esitetty, että on mahdollista, että toiset ihmiset ovat herkempiä liikunnan verenpainetta alentaville vaikutuksille kuin toiset. Joidenkin tutkimuksien mukaan lyhytaikainen aerobinen liikuntaharjoittelu on alentanut verenpainetta 1-3 tunnin ajaksi enemmän kuin pitkäjaksoinen, säännöllinen harjoittelu. (Eriksson ym. 1997.) Aiheesta tehtyjen tutkimuksen mukaan yleiskäsitys on kuitenkin se, että liikunnalla on kohtuullinen tai lievä vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen. Eniten hyötyä liikunnasta voi olla kohonneen verenpaineen ennaltaehkäisyssä ja aikaisessa vaiheessa. (Eriksson ym. 1997.) 4.6 Dyslipidemian hoito On melko hyvin tiedossa, kuinka liikunta vaikuttaa lipideihin ja lipoproteiineihin. Fyysisesti aktiivisilla on korkeammat HDL- ja HDL2- kolesteroliarvot sekä matalammat tasot VLDL- ja LDL-kolesterolissa verrattuna vähän liikkuviin. Interventiotutkimusten mukaan liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia epäedullisiin lipideihin ja proteiineihin. (Eriksson ym. 1997.) Liikuntaa pidetään ”hyvänä statiinina” veren lipoproteiinipitoisuuksien säätelyyn. Statiinit ovat kolesterolin tuotantoa sääteleviä lääkeaineita. Liikunta ja statiinit toimivat samalla tavalla alentaen LDL-kolesterolia sekä triglyseridipitoisuutta ja kohottamalla HDL-kolesterolin pitoisuutta. Sekä statiinit että liikunta voivat aiheuttaa lihaskipeyttä, mutta liikunta aiheuttaa sitä vain ohimenevästi. Lisäksi liikunnalla on positiivisia vaikutuksia kehon motoriseen toimintaan sekä fyysiseen suorituskykyyn. (Alen & Rauramaa 2005, 43.) On vain vähän tutkimuksia, joissa olisi tutkittu liikunnan vaikutuksia metabolista oireyhtymää sairastavien lipidi- ja lipoproteiiniarvoihin. On kuitenkin todennäköistä, että metabolista oireyhtymää sairastavat asiakkaat hyötyisivät liikunnasta vastaavasti kuin he, joilla on dyslipidemia. NIDDM-asiakkailla yhdistetty liikunta ja ruokavalio vähensi sekä kokonaiskolesterolia että LDL-kolesteroliarvoa. HDL-kolesteroliarvo puolestaan nousi. On kuitenkin hankalaa eritellä, johtuiko 19 vaikutus ruokavaliosta vai liikunnan ja ruokavalion yhdistelmähoidosta. (Eriksson ym. 1997.) On tutkittu liikunnan ja ruokavalion vaikutuksia erillään tai yhdistettyinä. Pyrkimyksenä on ollut vähentää kehon painoa ja kohentaa seerumin lipidiarvoja. Molemmat hoitokeinot nostivat HDL-arvoja ja laskivat triglyseridiarvoja. Yhdistettynä vähärasvainen ruokavalio ja aerobinen kestävyysharjoittelu voi normalisoida metabolista profiilia ylipainoisilla naisilla, vaikkakin rasvakudoksen määrä voi pysyä korkeammalla kuin hoikilla naisilla. (Eriksson ym. 1997.) Eriksson (1997) kirjoittaa, että Lampmanin ja Schteingartin tutkimuksen mukaan liikunnalla yksinään voidaan saada seuraavia vaikutuksia: lisääntynyt insuliiniherkkyys ja glukoosinsietokyky sekä alentuneet triglyseridi- ja kolesteroliarvot. Nämä vaikutukset eivät tosin ilmaantuneet silloin kun vastaavaa ohjelmaa noudattivat ne, joilla oli ennestään heikentynyt glukoosinsietokyky. 4.7 Ravinto metabolisen oireyhtymän hoidossa Energiasisältö on metabolista oireyhtymää sairastavan ravinnossa merkittävä asia. Tämä johtuu siitä, että rasva varastoituu lihaksiin ja sisäelimiin, mikä on todennäköisesti metabolisen oireyhtymän merkittävä ja keskeinen patofysiologinen tekijä. (Vuori 2005, 456.) Ylipainoisen henkilön ravinnosta saatavan energiasisällön tulisi olla alijäämäinen, kun pyrkimyksenä on terveen painon saavuttaminen. Normaalipainoisella energiansaannin tulisi olla kulutusta vastaava. Toinen merkittävä asia ravinnossa on tyydyttyneiden rasvojen saannin vähäisyys. (Vuori 2005, 456.) 4.8 Johtopäätökset lääkkeettömän hoidon vaikutuksista Tutkiessamme ja kirjoittaessamme metabolisen oireyhtymän lääkkeettömästä hoidosta huomasimme monen sairauteen vaikuttavan asian olevan yhteydessä 20 lihavuuteen. Tästä lähdimme päättelemään, että mikäli lihavuuden astetta saa laskettua, se johtaa todennäköisesti myös muiden ongelmien, kuten kolesterolin sekä viskeraalisen rasvan määrän laskuun. Teimme pohdinnoistamme ajatuskartan, jonka perustana onkin juuri lihavuuden asteen laskeminen (kuvio 1.). Lihavuuden astetta voidaan laskea liikunnan, oikeanlaisen ruokavalion sekä terveellisten elämäntapojen avulla, ja sillä on paljon positiivisia seurauksia. Lihavuuden asteen aleneminen Vyötäröliha- Verenpaineen Insuliinin ko- Kolesteroli lasku hentunut ku- laskee dosvaikutus vuus laskee, Viskeraalisen vyötärölihavuu- rasvan mää- den riskit alenevat Diabetesriski Kolesteroli laskee laskee Kuvio 1. Ajatuskartta lääkkeettömän hoidon vaikutuksista. rän lasku 21 5 Metabolisen oireyhtymän riskit Ekola (2009) kirjoittaa, että metaboliseen oireyhtymään voivat liittyä myös depressio, uniapnea ja Alzheimerin tauti. Metabolista oireyhtymää sairastavilla keskimääräinen riski saada sydän- ja verisuonisairauksia on noin 2-3-kertainen terveisiin verrattuna, ja metaboliseen oireyhtymään liittyy erityisesti suurentunut valtimotautiin sairastumisen riski. Tästä johtuen metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. Normaalipainon säilyttäminen on keino, jolla metaboliseen oireyhtymään sairastuminen voidaan välttää. Myös liikunnan lisääminen, vaikkei paino laskisikaan, vähentää metabolisen oireyhtymän riskiä. 6 Metabolinen oireyhtymä ja diabetes Diabetesbarometrissa vuodelta 2005 todetaan, että fysioterapeutit, kuntohoitajat ja liikunnanohjaajat osallistuvat vain harvoin diabetesta sairastavien henkilöiden liikunnalliseen ohjaukseen. Useimmiten he saavat liikuntaohjeistuksia lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta. Erään tutkimuksen mukaan alle 10 prosenttia sairaaloista ja terveyskeskuksista kertoo lähettävänsä diabeetikon liikunnanohjaajalle tai fysioterapiaosastolle liikunnanohjausta varten. Saman tutkimuksen mukaan puolet terveyskeskuksista ei lähetä diabeetikoita lainkaan saamaan liikuntaohjausta. (Winell & Reunanen 2005.) Eräs tutkimus pyrki selvittämään, miten usein diabeetikoita lähetetään saamaan liikunnallista ohjausta fysioterapeutin, liikunnanohjaajan tai kuntohoitajan luokse. Yksikään erikoissairaanhoidon yksiköistä ei vastannut lähettävänsä diabeetikoita liikunnanohjaukseen usein, ja 26 prosenttia erikoissairaanhoidon yksiköistä vastasi, että lähetteitä kirjoitetaan harvoin. Aiemmassa mittauksessa luku oli ollut 40 prosenttia. Terveyskeskuksista puolestaan 8 prosenttia ilmoitti vuonna 2006 lähettävänsä diabeetikoita usein saamaan liikuntaohjeistusta ja 57 prosenttia terveyskeskuksista kertoi lähetteitä tehtävän harvoin. Noin kolmasosa terveyskeskuksista vastasi, ettei diabeetikoita lähetetä saamaan liikuntaohjeis- 22 tusta ollenkaan. Vuoden 2006 aikana hieman alle kolmasosa erikoissairaanhoidon yksiköistä ilmoitti lähettäneensä diabetesta sairastavia liikunnanohjaukseen. Aiemmassa mittauksessa luku oli ollut yli 50 prosenttia. (Winell 2009.) Noin kolmasosassa terveyskeskuksista oli oma ravitsemusterapeutti, mutta noin puolessa niistä diabeetikot ohjataan ravitsemusterapeutin ohjaukseen johonkin muuhun julkisen terveydenhuollon laitokseen. Noin seitsemällä prosentilla diabeetikoista ei ollut olemassa mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutin ohjaukseen. (Winell 2009.) Winellin raporttien perusteella Nykänen (2011) kirjoittaa, että vain harvat diabeetikot pääsevät lähetteellä fysioterapeutin luokse ohjaukseen tai neuvontaan perus- ja erikoissairaanhoidossa. Fysioterapeutit eivät ole myöskään mukana moniammatillisissa työryhmissä. Fysioterapeuttien ottaminen mukaan moniammatilliseen työryhmään ja heidän tietojensa käyttäminen terveysliikunnan ohjaamisessa jättäisi hoitajille ja lääkäreille enemmän aikaa muihin tarpeellisiin asioihin. Tutkimusten mukaan diabeetikoilla on ongelmia esimerkiksi liikekontrollissa, joten pelkkä neuvonta ei luultavasti riitä. Erään italialaistutkimuksen mukaan voisi olla tehokasta ohjata asiakkaat suosituksen ja neuvonnan sijasta ammattitaitoisten ohjattuun kunto- ja lihaskuntoharjoitteluun. Säännöllinen ja päivittäinen vähintään 30 minuutin mittainen aerobinen harjoittelu on Suomessa suositeltu keino tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä. Suositus puoltaa myös sitä, että sairauden ehkäisyn kannalta kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelu voi olla tehokkaampaa kuin vain toisen liikuntamuodon käyttäminen. (Karppi 2009.) 7 Asiakkaan ohjaaminen Mielestämme asiakkaan motivointi on lähtökohtaisesti asiakasohjauksen tärkein osa-alue. Parasta on, jos motivointi on asiakaslähtöistä ja terapeutti ikään kuin saa asiakkaan itse oivaltamaan, mikä merkitys elämäntapamuutoksella on hä- 23 nen elämässään. Tällöin perustelujen ja teoriatiedon tulee olla vahvaa, jotta terapeutti osaa perustella asiakkaalle, miksi muutos elintavoissa kannattaa. Tilaa tulee kuitenkin jättää myös asiakkaan omille ajatuksille ja pohdinnalle, jotta hän voi itse prosessoida ajatuksiansa saamansa informaation perusteella ja päätyä mahdolliseen muutokseen. Fyysinen aktiivisuus pitää yllä ja parantaa terveyttä sekä parantaa kokemusta ihmisen hyvinvoinnista. Jo 1990-luvulla todettiin, että fyysinen aktiivisuus lisää terveyttä, kun taas vastaavasti fyysinen inaktiivisuus aiheuttaa terveysvaaroja. Näiden tulosten perusteella tehtiin suositus terveyttä edistävästä liikunnasta. Suositusten mukaan aikuisten tulisi harrastaa kohtuukuormitteista liikuntaa vähintään 30 minuuttia yhtenä tai useampana jaksona kerrallaan, useana päivänä viikossa. (Suni & Taulaniemi 2004.) UKK-instituutin tekemän liikuntapiirakan mukaan 18–64 -vuotiaiden tulisi harrastaa viikoittain kestävyyskuntoa kaksi ja puoli tuntia reippaalla tasolla tai tunti ja 15 minuuttia rasittavalla tasolla. Lisäksi viikoittain tulisi harjoittaa myös lihaskuntoa sekä liikehallintaa kumpaakin ainakin kaksi kertaa viikossa (kuvio 2). (UKK-instituutti 2011.) Kuvio 2. Liikuntapiirakka (UKK-instituutti 2009). 24 Kestävyyskuntoa parannetaan pitkäkestoisilla suorituksilla. Aloittelijalle sekä terveysliikkujalle reipas liikkuminen riittää kohentamaan tai ylläpitämään kuntoa. Reipasta liikkumista ovat muun muassa kävely, sauvakävely, asiointimatkojen pyöräily sekä raskaat kotityöt sisällä ja ulkona. Aloittelijoiden sekä terveysliikkujien tulee liikkua kaksi ja puoli tuntia viikossa terveyshyötyjen saavuttamiseksi. Tottunut liikkuja vaatii teholtaan rasittavampaa liikuntaa, mutta silloin riittää tunti ja viisitoista minuuttia liikuntaa raskasta liikuntaa. Rasittavaa liikkumista ovat muun muassa juoksu, hiihto, uinti ja erilaiset juoksupallopelit sekä ryhmäliikuntatunnit. On hyvä jakaa liikkuminen usealle eri päivälle. Liikuntatuokion tulee kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan, kun päivän yhteenlasketuista liikuntatuokioista tulee vähintään 30 minuuttia liikuntaa. Uuden näytön mukaan terveyshyödyt kasvavat liikuttaessa pidemmän aikaa ja rasittavammin kuin suosituksen minimimäärissä. (UKK-instituutti 2011.) Kaikki fyysinen aktiivisuus, jolla on positiivisia vaikutuksia terveyteen, on terveysliikuntaa. Terveysliikunnan tulee olla kohtuukuormitteista, säännöllistä ja jatkuvaa. Kohtuullisesti kuormittava liikunta hengästyttää hieman, mutta suorituksen aikana pystyy puhumaan. Terveysliikunta voi olla arkiliikuntaa, työhön liittyvää fyysistä aktiivisuutta tai vapaa-ajalla tapahtuvaa harrastuneisuutta. (Suni & Taulaniemi 2004.) Kun fyysisesti inaktiivinen henkilö motivoituu aktiiviseen elämäntapaan ja terveysliikuntaan, vaikutukset terveydessä ovat huomattavat. Liikunnan, erityisesti kestävyyskunnon, ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistöön on tutkittu paljon, ja vaikutukset sen terveyteen ovat kiistattomia. Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin tai sydäninfarktiin, on suurempi niillä, jotka harrastavat vähän liikuntaa tai joilla on huono kestävyyskunto. Huono kestävyyskunto on seurausta fyysisen aktiivisuuden sekä liikunnan vähyydestä. (Suni & Taulaniemi 2004.) Vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä on riskitekijänä myös ylipainolle sekä tyypin 2 diabetekselle. Ylipaino vaikuttaa myös tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon heikentäen sen toimintakykyä. Sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa sekä 25 tyypin 2 diabetesta voidaan kuitenkin hallita fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan avulla, vaikka ylipaino ei paljoa vähenisikään. (Suni & Taulaniemi 2004.) Lisäämällä liikunnan määrää tai sen tehoa ei suoraan saavuteta lisää liikunnan terveyshyötyjä. Kuntoliikunta on terveysliikuntaa raskaampaa liikuntaa ja se lisää terveyshyötyjä, mutta tällöin myös liikunnan riskit ja haitat kasvavat jonkin verran. Terveys- ja kuntoliikunnalla pyritään kasvattamaan terveyden resursseja, voimavaroja. (Suni & Taulaniemi 2004.) 8 Opinnäytetyön tarkoitus Tavoitteenamme on edistää tietämystä metabolisesta oireyhtymästä sen omahoidosta sekä helpottaa fysioterapeuttien työtä asiakasohjauksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa selkeä PowerPoint-esitys, jossa on kerrottu metabolisesta oireyhtymästä ja sen hoidosta. Erityisesti painotamme asiakkaan keinoja hoitaa itseään ja korostamme omahoidon merkitystä. Pyrimme kokoamaan esitykseen tiivistetysti olennaisen tiedon sairaudesta ja sen hoidosta. PowerPoint-esityksen kautta pyrimme pääsemään tavoitteeseemme lisätä tietoa metabolisen oireyhtymän omahoidosta. Metabolista oireyhtymää sairastavalle henkilölle ei ole vielä olemassa Käypä hoito -suositusta. Tämän vuoksi teimme PowerPoint-ohjeistuksen omahoidosta fysioterapeuttien käyttöön, jotta heillä olisi valmiudet ohjeistaa sairaudesta kärsivää asiakasta, mutta myös saada itse mahdollisesti lisää tietoa tai syventää olemassa ollutta tietoutta sairaudesta. Tiedon avulla asiakkaan motivointi helpottuu, koska erilaisille suosituksille ja ohjeistuksille on olemassa teoreettinen tietopohja, johon viitata asiakasohjauksessa. Opinnäytetyö on tarkoitettu hyödynnettäväksi Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien asiakasohjauksessa, kun heidän vastaanotolleen tulee metabolista oireyhtymää sairastava asiakas. Opinnäytetyötä voi käyttää apuna silloin, kun 26 asiakkaalla on metaboliseen oireyhtymään viittaavia tekijöitä, mutta sairautta ei ole vielä varsinaisesti määritelty. Tuolloin ennaltaehkäisyllä on tärkeä merkitys. 9 Opinnäytetyön menetelmälliset valinnat Toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena on toimia yhteistyössä oman alan asiantuntijoiden kanssa ja pyrkiä antamaan ohjeita, opastusta ja toiminnan järjestämistä tai järkeistämistä. Toiminnallisen opinnäytetyön voi toteuttaa monella tavalla, mutta tärkeintä on yhdistää käytäntö ja siihen liittyvä raportointi. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Teimme toiminnallisen opinnäytetyön, koska fysioterapia alana on pitkälti toiminnallinen ja halusimme tehdä opinnäytetyön kirjallisen osuuden lisäksi hyötykäyttöön tulevan, helppolukuisen ja konkreettisen tuotoksen. Keskityimme tuotoksessa, PowerPoint-esityksessä, metabolisen oireyhtymän omahoidon keinoissa liikuntaan, mutta kerromme yleisellä tasolla myös esimerkiksi ravitsemuksesta. Asiakkaan motivointi itsehoitoon on mielestämme tärkeää metabolisen oireyhtymän ennaltaehkäisyn sekä hoidon kannalta. Turun (2007, 33–42) mukaan ihmisen toiminnalla tulee olla jokin tietty päämäärä tai asetettu tavoite, jotta henkilöä voidaan sanoa motivoituneeksi. Motivaation tulee tulla ihmisestä itsestään, sillä sitä ei voi siirtää suoraan toiseen ihmiseen. Motivaation syntymistä voidaan kuitenkin yrittää tukea luomalla esimerkiksi tukeva ja luotettava ilmapiiri. Hankimme aineistoa kirjoista, alan lehdistä ja Internetistä. Pyrimme etsimään tietoa mahdollisimman monipuolisesti ja käyttämään lähdekritiikkiä aineistoja lukiessamme. Käytimme sekä suomen- että englanninkielistä materiaalia. Haimme tietoa Internetistä esimerkiksi Nelli-portaalin kautta sekä kirjoista ja lehdistä. Emme etsineet tietoa esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilta tai yleisiltä sivustoilta, vaan mieluummin lähteistä, joiden tiesimme olevan luotettavia, kuten Duodecimin terveyskirjastosta ja kirjallisista lähteistä. 27 10 Opinnäytetyön toteutus Opinnäytetyön aihe valikoitui toimeksiantajan tarpeiden pohjalta. Siilaisen terveysasemalla metabolinen oireyhtymä nousi esille sen ajankohtaisuuden vuoksi, sillä heidän mukaansa sairaus on lisääntymässä. Toimeksiantajan aiheen ehdottamisen jälkeen käytiin keskustelua aiheen rajauksesta ja soveltuvuudesta fysioterapiaan. Lopulta aiheeksi valikoitui metabolista oireyhtymää sairastavan asiakkaan omahoito toimeksiantajan tarpeen ja meidän oman mielenkiintomme vuoksi. Kirjoitimme opinnäytetyötä pääasiassa yhdessä, jotta työstä tulisi mahdollisimman yhtenäinen kokonaisuus. Kirjallista osuutta aloimme laatia heti opinnäytetyön aiheen valitsemisen jälkeen. Luimme keräämäämme lähdeaineistoa ja valitsimme niistä meidän mielestämme parhaiten sopivimmat kirjallisen osuuden perustaksi. Haimme tietoa myös omilla tahoillamme, mutta päätimme yhdessä, mitä tietoa käytämme ja mitä emme. Kirjoitimme opinnäytetyön alkuvaiheessa yleisesti metabolisen oireyhtymän teoriatietoa. Sen jälkeen lähdimme syventämään eri osa-alueita, jonka myötä opinnäytetyön rakenne muodostui. Lähdeaineistoa kertyi myös kirjoitusprosessin aikana lisää, kun etsimme lisää tietoa aiheista, erityisesti metabolista oireyhtymää sairastavan liikuntaohjeistuksista. PowerPointia suunnitellessamme ja laatiessamme käytimme pohjana opinnäytetyön sisällysluetteloa ja kokosimme diat kirjoitetun tekstin pohjalta. Muokkasimme diat ytimekkäiksi, mutta mahdollisimman paljon teoriatietoa sisältäviksi, jotta esitys olisi toimeksiannossa annetun tehtävän mukainen. Pyrimme tekemään dioista ytimekkäitä, mutta paljon teoriatietoa sisältäviä, minkä koimme haastavaksi. Opinnäytetyö toteutui aikavälillä syksy 2011 - syksy 2012. Opinnäytetyön kirjoittamiselle ei koulutuksen aikana ollut varattu kovin paljon tunteja, koska muut kurssit ja harjoittelut olivat yhtä aikaa kirjoitusprosessin kanssa. Laadimme opinnäytetyölle aikataulun (taulukko 1), joka toteutui lähes suunnitellusti. Kevään ja kesän 2012 aikana opinnäytetyöprojektiin tuli neljän kuukauden tauko, 28 joka johtui toisen tekijän kolmen kuukauden pituisesta harjoitteluvaihdosta Kanadassa keväällä sekä toisen tekijän kesätyöstä toisella paikkakunnalla. Koska halusimme tehdä työtä yhdessä, tauon aikana kirjoittaminen oli vähäistä. Tuolloin opinnäytetyöhön liittyvä ajatustyö kuitenkin jatkui. Taulukko 1. Opinnäytetyön aikataulu. Syksy 2011 Opinnäytetyöaiheen varmistuminen Kevät 2012 Tiedonhankinta ja suunnitelman laatiminen, toimeksiantosopimuksen tekeminen Kesä 2012 Opinnäytetyön kirjoittaminen ja esityksen työstäminen Syksy 2012 Opinnäytetyön esittäminen ja tarkastukseen jättäminen 11 Toimintaympäristön kuvaus Siilaisen terveysasema on osa Joensuun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluja. Siilaisen fysioterapiaosasto tarjoaa kuntoneuvolan, yksilöllisen fysioterapian, ryhmätoiminnan palveluja. Lisäksi siellä on myös apuvälinepalvelu. (Joensuun kaupunki 2011.) Saimme opinnäytetyöhömme toimeksiannon Siilaisen terveysaseman fysioterapiaosastolta, josta suositeltiin opinnäytetyöaiheeksi metabolista oireyhtymää sen ajankohtaisuuden vuoksi. Teimme PowerPoint-esityksen, joka tukee fysioterapeutteja metabolista oireyhtymää sairastavien asiakkaiden opastuksessa. Siilaisella metabolista oireyhtymää sairastavat ohjautuvat fysioterapiaan joko lääkärin tai sairaanhoitajan suosituksesta. Metabolista oireyhtymää sairastaville on myös pienryhmiä, joita aluesairaanhoitajat pitävät. Näissä pienryhmissä fy- 29 sioterapeutti pitää tuokion, jossa kerrotaan sairauden teoriaa sekä ohjeistetaan liikuntaa käytännössä. (Hurri 2012.) Metabolista oireyhtymää sairastavan asiakkaan fysioterapian tavoitteena on antaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tietoa liikunnasta, joka soveltuu hyvin juuri hänelle, ja kertoa liikunnan vaikutuksista. Tällä pyritään siihen, että asiakas motivoituisi ja aloittaisi sairautensa hoidon harrastamalla liikuntaa säännöllisesti. Mikäli ryhmäohjeistus ei asiakkaan mielestä tunnu riittävältä, hän voi varata ajan yksilölliseen liikuntaneuvontaan. (Hurri 2012.) 12 Pohdinta Opinnäytetyön tekeminen on tuntunut ajoittain raskaalta ja vaativalta. Kevään ja kesän 2012 ajan kirjoitustyö oli tauolla, jonka aikana ajatustyö kuitenkin jatkui, ja tauon jälkeen opinnäytetyön tekeminen tuntui mielekkäämmältä. Kirjoitustauon aikana ajatukset opinnäytetyön etenemisestä selkeytyivät, joten tauon jälkeen molemmilla oli yhteneväinen mielikuva siitä, mistä jatkamme opinnäytetyön työstämistä eteenpäin. 12.1 Prosessin eteneminen Opinnäytetyön tekemiseen meitä motivoi tieto siitä, että tuotostamme hyödynnetään käytännössä Joensuun terveystoimen fysioterapiapoliklinikoilla. Tuotoksen muoto kuitenkin vaihtui loppukeväästä 2012 asiakkaan käyttöön tulevasta opasvihkosta fysioterapeuttien käyttöön tulevaksi tietopaketiksi. Tämä johtui siitä, että terveydenhoitajaopiskelijat olivat jo tehneet metabolista oireyhtymää sairastavalle asiakkaalle opasvihkon, joka oli jaettavana terveyskeskuksissa. Koimme, että tuotoksen muodon vaihtuminen helpotti ja selkeytti prosessiamme, koska opasvihkon suunnittelu ja taitto olisivat vaatineet ylimääräisiä resursseja. Nyt pystyimme suunnittelemaan tuotoksen kokonaisuuden ilman ulkopuo- 30 lisia henkilöitä, ja toisaalta voimme tarvittaessa käyttää myös ammattisanastoa tuotoksessa. Kuulimme opinnäyteprosessin loppuvaiheessa, että Siilaisen terveysasema toteuttaa metabolista oireyhtymää sairastaville asiakkaille ryhmiä, joihin kuuluu myös fysioterapeutin ohjausta sisältävä tuokio. Jos olisimme tienneet ryhmästä aiemmin, olisimme voineet hyödyntää ryhmissä käytettävää materiaalia osana opinnäytetyötämme. Olisimme myös voineet suunnata tuotoksen täydentämään jo olemassa olevaa materiaalia. Aivan työn loppuvaiheilla saimme myös Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien käyttöön tarkoitetun työohjeen metabolista oireyhtymää sairastaville asiakkaille, jota olisimme myös voineet hyödyntää kirjoitusprosessin aikana, mikäli olisimme saaneet ohjeen jo aiemmin. Työohje löytyy liitteestä 3. 12.2 Tuotoksen arviointi Toiminnallisen opinnäytetyömme tuotos, tietopankki metabolisen oireyhtymän omahoidosta Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien käyttöön, toteutettiin PowerPoint-esityksenä. Päädyimme PowerPoint-esitykseen keskusteltuamme toimeksiantajan kanssa tuotoksen muodosta. Halusimme toimeksiantajan kanssa selkeän ja helppolukuisen tuotoksen, josta on vaivatonta etsiä hakemaansa tietoa. Koulutuksemme aikana olemme tehneet useita dia-esityksiä, joten tuotoksen tekeminen tuntui mielekkäältä ja luontevalta. Päädyimme dioissa informatiivisuuteen, jolloin joihinkin dioihin sisältyy paljon tietoa. Alkuperäinen luonnos PowerPoint-esityksestä oli nykyistä pidempi ja enemmän tekstiä sisältävä. Diojen sisältöä tiivistettiin, ettei tuotoksesta tulisi liian pitkää ja työlästä lukea. Emme kuitenkaan kokeneet mielekkääksi karsia enempää tietoa pois PowerPoint-esityksestä, jotta siitä löytyisi tarpeelliset tiedot fysioterapeuttien työn tueksi. Mielestämme tuotos on suunnitelman mukainen. Se on tarpeenmukainen ja tarpeeksi kattava. Siitä on mielestämme helppo etsiä tarvitut tiedot. Koska tarkoi- 31 tuksena oli tehdä tietopankki fysioterapeuttien työn tueksi, mielestämme ei haittaa, että joissain dioissa on paljon tietoa. Koemme, että yleisölle esitettävissä PowerPoint-esityksissä voi olla selkeyden vuoksi muutama asia diaa kohden, jolloin esittäjä voi kertoa lisää aiheesta. Meidän tuotos jää kuitenkin jatkuvaan käyttöön Joensuun terveystoimelle, jolloin fysioterapeutit voivat esimerkiksi tarkistaa jonkin tietyn kohdan aina tarvittaessa myöhemmin. Mikäli diamme olisivat suppeampia, olisi mielestämme mahdollista, että jokin olennainen asia jäisi epäselväksi. Jälkikäteen ajateltuna mietimme, onko PowerPoint sittenkään paras tuotosmuoto tietopankille, koska voidaan luulla että tuotos on kertaluontoinen esitys fysioterapeuteille tai asiakkaalle. Tästä esimerkkinä se, että prosessin aikana törmäsimme kysymykseen, esitetäänkö tuotos metabolista oireyhtymää sairastavalle asiakkaalle. Tällöin piti tuoda selkeästi ilmi, että tuotos on suunnattu fysioterapeuteille. PowerPoint sisältää ammattitermejä ja paljon tietoa, jolloin se mielestämme voisi olla liian informatiivinen yhdellä kertaa asiakkaalle kerrottavaksi. Toinen tuotosmuoto olisi voinut olla esimerkiksi opasvihko fysioterapeuteille, mutta sen toteuttamiseen olisimme tarvinneet ulkopuolisia resursseja ja todennäköisesti myös rahoitusta. PowerPoint-esitystä puoltaa kuitenkin se, että se on helposti ja nopeasti saatavilla sekä löydettävissä. PowerPointin voi helposti lähettää kaikille fysioterapeuteille sähköpostin kautta ja jokainen voi halutessaan tallentaa sen esimerkiksi tietokoneen työpöydälle. Esimerkiksi Siilaisen terveysasemalla fysioterapeuteilla on jokaisessa vastaanottohuoneessa tietokone, jota he käyttävät päivittäin. Opasvihko saattaisi kadota mahdollisten muiden papereiden sekaan ja sitä ei tarvittaessa välttämättä löytäisi. 12.3 Eettisyys ja luotettavuus Suomen Fysioterapeuttien (2010) luomien eettisten ohjeiden mukaan fysioterapeutin tulee edistää ja ylläpitää kansan terveyttä sekä toiminta- ja työkykyä. Lisäksi tehtävänä on ehkäistä sairauksia sekä tukea asiakkaita elämäntilanteiden vaihtuessa auttaen siten esimerkiksi voimavarojen löytämisessä sekä elämänlaadun parantamisessa. 32 Opinnäytetyötä tehdessämme pyrimme arvioimaan lähteiden luotettavuutta esimerkiksi sen perusteella, missä ja milloin kyseinen artikkeli on julkaistu. Pyrimme käyttämään uusinta tietoa ja ottamaan huomioon fysioterapeutin eettiset ohjeet opinnäytetyötä tehdessämme. Haasteena opinnäytetyömme tekemisessä oli metabolista oireyhtymää koskevan aineiston pienuus. Jouduimme soveltamaan tehdessämme esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen liikuntaohjeistusta. Sairaudet ovat kuitenkin lähellä toisiaan, jolloin liikuntaohjeistuksetkin ovat samansuuntaisia. Mielestämme tyypin 2 diabeteksen ohjeistuksia voi kuitenkin soveltaa metabolisen oireyhtymän liikuntahoitoon, koska sairauksissa on monia yhteisiä piirteitä ja ominaisuuksia. Luotettavuutta voi kuitenkin heikentää se, ettemme löytäneet useampia metabolista oireyhtymää sairastavalle suunniteltuja liikuntaohjeistuksia. Luotettavuutta voi heikentää myös se, että löysimme hieman ristiriitaista tietoa esimerkiksi liikunnan vaikutuksista sekä liikunnan ajallisen keston vaikutuksista terveyteen. Esimerkiksi joidenkin löytämiemme lähteiden mukaan liikunnalla on alentava vaikutus verenpaineeseen, kun taas toisien lähteiden mukaan todisteita liikunnan vaikutuksista verenpaineen muutokseen ei ole saatu. 12.4 Oppiminen ja ammatillinen kehitys Mielestämme metabolisesta oireyhtymästä tietoa löytyi niukasti, mikä vaikeutti kirjoittamisprosessia. Enemmän tietoa löytyi tyypin 2 diabeteksesta, jota pyrimme hyödyntämään ja soveltamaan opinnäytetyötä tehdessämme, koska metabolinen oireyhtymä sekä tyypin 2 diabetes ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Opimme kuitenkin prosessin edetessä etsimään tietoa metabolisesta oireyhtymästä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kirjoitusprosessin aikana olimme kriittisiä lähteiden suhteen ja pyrimme käyttämään ainoastaan luotettavia lähteitä. Arvioimme lähteiden luotettavuutta esimerkiksi kirjoittajan, julkaisuvuoden ja julkaisijan mukaan. Pyrimme käyttämään tuoretta ja uutta tietoa; ainoastaan yksi lähteemme on julkaistu ennen vuotta 2000. 33 Fysioterapian koulutusohjelmassa metabolinen oireyhtymä on mainittu silloin tällöin, mutta emme kokeneet aiheen olevan kovin tuttu. Opinnäytetyötä tehdessämme saimme uutta tietoa metabolisesta oireyhtymästä ja pystyimme perehtymään aiheeseen syvemmin. Uskomme, että tulevaisuudessa työelämässä pystymme hyödyntämään saamaamme tietoa metabolisesta oireyhtymästä ja tunnistamaan paremmin henkilöt, joilla on riski sairastua metaboliseen oireyhtymään ja pyrkiä ennaltaehkäisemään sairauden puhkeaminen. Pohdimme opinnäytetyöprosessin aikana, kuinka metabolista oireyhtymää sairastavat asiakkaat saapuvat fysioterapian vastaanotolle. Törmäsimme tietoon, ettei diabeetikoita aina lähetetä sairauden toteamisen jälkeen saamaan fysioterapian ohjeistusta esimerkiksi liikunnan suhteen. Metabolisen oireyhtymän hoidossa liikunta on kuitenkin oleellinen osa, joten meidän mielestämme liikuntaohjeistus olisi hyvinkin tarpeellista sairauden toteamisesta lähtien. 12.5 Jatkokehittämismahdollisuudet Opinnäytetyömme jää Joensuun terveystoimen fysioterapeuttien käyttöön ja he voivat hyödyntää sitä myöhemmin työssään. Yhtenä jatkokehittämismahdollisuutena on tutkia fysioterapeuttien palautetta tietopankista ja sen koettua tarpeellisuutta. Toisena jatkokehitysmahdollisuutena voisi olla tietopankin soveltaminen metabolista oireyhtymää sairastavien ohjausryhmien ohjaajille. 34 Lähteet A.D.A.M. High blood cholesterol levels. 2012. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmedhealth/PMH0001440/. 4.9.2012. Alen, M. & Rauramaa, R. 2005. Liikunnan vaikutukset elinjärjestelmittäin. Teoksessa Vuori, I., Taimela, S. & Kujala, U. (toim.). Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 30–54. Ekola, K. 2009. Metabolinen oireyhtymä työterveyslääkärin haasteena. Työterveyslääkäri 3/09. http://www.duodecim.fi/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=ttl00647. 21.6.2012. Eriksson, J., Taimela, S. & Koivisto V.A. 1997. Review - Exercise and the metabolic syndrome. http://www.springerlink.com/content/heln2huguh0g2uvu/fulltext.pdf. 18.6.2012. Hurri, R. 2012. VS: Opinnäytetyö: metabolisen oireyhtymän omahoito. Email [email protected]. 15.10.2012. Ilanne-Parikka, P., Rönnemaa, T., Saha, M.T. & Sane, T. (toim.) 2009. Diabetes. Helsinki: Duodecim. Jaatinen, T.K.M. & Raudasoja, R. 2007. Kansamme taudit. Helsinki: WSOY. 120. Joensuun kaupunki. 2011. Sosiaali- ja terveyspalvelut: Fysioterapia. http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-sosterveys/aikuisyleiset/fysioterapia.htx. 26.1.2012. Karppi, S-L. 2009. Harjoittelu vaikuttavaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Fysioterapia- lehti 5/2009. http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_content& view=article&id=122:lehti-52009-harjoittelu-vaikuttavaa-tyypin-2diabeteksen-ehkaeisyssae&catid=41:vaikuttavaa-vai-ei&Itemid=96. 19.6.2012. Keskinen, K. 2005. Fyysinen kunto ja sen testaaminen. Teoksessa Vuori, I., Taimela, S. & Kujala, U. (toim.). Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 102–119. Kukkonen-Harjula, K. & Rauramaa, R. 2005. Kohonnut verenpaine. Teoksessa Vuori, I., Taimela, S. & Kujala, U. (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Duodecim, 413–422. Kukkonen-Harjula, K. 2011. Metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes. Teoksessa Fogelholm, M., Vuori, I. & Vasankari, T. (toim.) Terveysliikunta. Helsinki: Duodecim, 124–130. Mustajoki, P. 2010. Metabolinen oireyhtymä (MBO). Duodecim Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk000 45&p_haku=metabolinen%20oireyhtym%E4. 11.10.2011. Mustajoki, P. 2011a. Kolesteroli. Duodecim Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk000 35&p_haku=kolesteroli. 31.1.2012. Mustajoki, P. 2011b. Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus). Duodecim Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk008 90&p_haku=keskivartalolihavuus. 31.1.2012. 35 Mustajoki, P. 2011c. Veren triglyseridit (rasvat). Duodecim Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk008 20. 12.10.2011. Nykänen, P. 2011. Fysioterapeuttien ohjaamista tulisi hyödyntää diabeetikkojen hoidossa. Diabetes ja lääkäri 4/2011. 40.vuosikerta. Suomen diabetesliitto. http://www.diabetes.fi/files/1683/DjaL_4_2011_netti.pdf. 19.6.2012. Seppänen, S. & Alahuhta, M. 2007. Diabeetikon omahoidon välineet. Helsinki: Edita Prima Oy. 17, 34. Suni, J. & Taulaniemi, A. 2004. Terveysliikunta - tavoitteena terveys, ei suorituskyky. http://www.ktl.fi/portal/1918. 11.9.2012. Suomen Diabetesliitto. 2011. Diabetestietoa. http://www.diabetes.fi/diabetestietoa. 12.10.2011 Suomen Fysioterapeutit. 2010. Fysioterapeutin eettiset ohjeet. http://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php?option=com_content& view=article&id=58&Itemid=58. 9.2.2012. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry: asettama työryhmä. 2009. Dyslipidemiat. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=hoi500 25. 4.9.2012. Turku, R. 2007. Muutosta tukemassa: valmentava elämäntapaohjaus. Helsinki: Edita. UKK-instituutti. 2011. Liikuntapiirakka. http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka. 11.9.2012. UKK-instituutti. 2009. Uudistettu liikuntapiirakka. http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/61-uusi_liikuntapiirakka.pdf. 4.10.2012. Vanhanen, H. 2011. Sydänliiton ja Diabetesliiton strategisen kumppanuuden tarkoituksena on vähentää sairastumista tyypin 2 diabetekseen ja sitä kautta sydän- ja verisuonisairastuvuutta. Sydänliitto. http://arkisto.sydanliitto.fi/sydan_lehti/sydan_1_06/fi_FI/diabetes/_pri nt/. 13.10.2011. Vauhkonen, I. & Holmström, P. 2006. Sisätaudit. Helsinki: WSOY. 349–352, 396. Vehmas, T. 2006. Metabolinen oireyhtymä ja oireettomat valtimomuutokset radiologisina haasteina. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_vie w_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p _p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage =%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction &_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96115&_dl ehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero. 26.1.2012. Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi. Virkamäki, A. 2011a. Metabolisen oireyhtymän kriteerit. Duodecim Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dik000 11. 12.11.2011. Virkamäki, A. 2011b. Insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä. Duodecim Terveyskirjasto. 36 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dia011 01. 12.10.2011. Vuori, I. 2005. Metabolinen oireyhtymä. Teoksessa Vuori, I., Taimela, S. & Kujala, U. (toim.). Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 452–459. Winell, K. 2009. Aikuisten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008. DEHKO-raportti 2009 : 3. Diabetesliitto. http://www.diabetes.fi/files/462/2009_3_Aikuisten_diabeteksen_hoido n_laatu_ja_vaikuttavuus_2008.pdf. 19.6.2012. Winell, K. & Reunanen, A. 2005. Diabetes Barometer 2005. Finnish Diabetes Association. http://www.diabetes.fi/files/1106/Diabetesbarometer_2005.pdf. 19.6.2012. Liite 1 Toimeksiantosopimus Liite 2 PowerPoint -ohjeistus fysioterapeuteille 1 (23) Liite 2 2 (23) Liite 2 3 (23) Liite 2 4 (23) Liite 2 5 (23) Liite 2 6 (23) Liite 2 7 (23) Liite 2 8 (23) Liite 2 9 (23) Liite 2 10 (23) Liite 2 11 (23) Liite 2 12 (23) Liite 2 13 (23) Liite 2 14 (23) Liite 2 15 (23) Liite 2 16 (23) Liite 2 17 (23) Liite 2 18 (23) Liite 2 19 (23) Liite 2 20 (23) Liite 2 21 (23) Liite 2 22 (23) Liite 2 23 (23) Liite 3 1 (3) Liite 3 2 (3) Liite 3 3 (3)