SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen
by user
Comments
Transcript
SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen
SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen Fysioterapian koulutusohjelma, Fysioterapeutti Opinnäytetyö Syksy 2009 Sonja Lamppu Elina Lehtonen Noora Peltoniemi Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Fysioterapian koulutusohjelma Fysioterapeutti AMK Tekijä/Tekijät Sonja Lamppu, Elina Lehtonen, Noora Peltoniemi Työn nimi Sipsutellen, ihmetellen, iloisesti seikkaillen! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen Työn laji Aika Sivumäärä Opinnäytetyö Syksy 2009 31 + 4 liitettä TIIVISTELMÄ Autististen lasten diagnosoitu lukumäärä on viime vuosien aikana kasvanut autismin kirjon tarkennettujen määritelmien vuoksi. Autististen lasten kuntoutus on tänä päivänä yhä useampien kuntoutustyötä tekevien tahojen haasteena. Autistisilla lapsilla tavataan hyvin erityyppisiä ja eriasteisia kehityksellisiä sekä toiminnallisia poikkeavuuksia, joista yksi on sensorisen integraation häiriö. Opinnäytetyössämme olemme lähestyneet autististen lasten kuntoutusta fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla, lasten sensorista integraatiota tukien. Olemme koonneet autististen lasten kanssa työskentelevien päiväkodin hoitohenkilökunnan käyttöön sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita, joita voidaan itsenäisesti toteuttaa yhdessä lasten kanssa. Harjoitteiden on tarkoitus toimia jatkossa päiväkotihenkilökunnan apuvälineenä autististen lasten sensorisen integraation tukemisessa. Liikuntaharjoitteista autististen lasten kanssa toimivat henkilöt voivat valita lasten kanssa toteutettavaksi turvallisia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Ohjasimme kevään 2009 aikana pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin hoitohenkilökuntaa harjoitteiden toteuttamisessa ja suorittamisessa. Päiväkodissa toimii kuuden autistisen lapsen erityisryhmä. Lapsille toteutettiin kerran viikossa 20-30 minuutin mittainen liikuntatuokio. Tuokio toteutettiin maaliskesäkuun aikana keväällä 2009, yhteensä 12 kertaa. Tässä työssä on pyritty kohderyhmälähtöisesti selvittämään, soveltuvatko kootut harjoitteet autistisille lapsille. Harjoitteiden soveltuvuutta lapsille arvioitiin osallistuvan havainnoinnin lisäksi päiväkotihenkilökunnalta kerätyn kirjallisen palautteen avulla. Kirjallinen palaute kerättiin lomakehaastattelulla, jossa tiedonkeruutapana käytettiin avoimia kysymyksiä. Päiväkotihenkilökunnalta saatu palaute antoi viitteitä siitä, että kokoamamme harjoitteet soveltuvat kyseisen ryhmän lapsille. Henkilökunnan palautteen ja osallistuvan havainnointimme pohjalta lapsissa oli havaittavissa selvää kokeilunhalun ja oma-aloitteisuuden lisääntymistä sekä uusien taitojen spontaania integrointia lasten omaan arkiympäristöön. Avainsanat Lapsuusiän autismi, sensorinen integraatio, soveltava liikunta, fysioterapia Degree Programme in Degree Physiotherapy Bachelor of Health Care Author/Authors Sonja Lamppu, Elina Lehtonen, Noora Peltoniemi Title Tiptoeing, wondering, happily discovering! Physical Exercises for Supporting Sensory Integration in Autistic Children Type of Work Date Pages Final Project Autumn 2009 31 + 4 appendices ABSTRACT The number of diagnosed autistic children has increased in the past years due to a more specified definition of ASD (autism spectrum disorders). Today, the rehabilitation of autistic children is a challenge to an increasing number of people working in this field. A great range of developmental and functional abnormalities are found in autistic children. One of these is sensory integration dysfunction. In our final project we have approached the rehabilitation of autistic children with adapted physical activity in physiotherapy. We have gathered exercises supporting sensory integration for independent use by kindergarten employees working with autistic children. These exercises are designed to serve as an instrument in supporting sensory integration. The persons working with autistic children can choose from a range of safe and applicable exercises of varying difficulty. In spring 2009, we trained kindergarten nursing staff in the capital region to carry out the exercises correctly. A special group of six autistic children took part in the project. They participated in a weekly exercise, lasting 20-30 minutes. The project lasted from March to June with a total of 12 exercises. This project aims at finding out whether the collected exercises are suitable for autistic children. For this evaluation we used observations from the sessions as well as written feedback collected from the nursing staff. The written feedback was in the form of open questions. The data suggests that our collected exercises are suitable for this group of children. Through observations and feedback it was detectable that every child showed an increase of spontaneously integrating skills into their everyday life environment, as well as willingness to experiment. Keywords Autism in early age, sensory integration, adapted physical activity, physiotherapy SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS 3 3 LAPSUUSIÄN AUTISMI 3 4 AUTISTISTEN LASTEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS 4.1 Haasteellinen vuorovaikutus 4.2 Lapsen lähiympäristössä toimiminen 4.3 Autististen lasten leikki 4.4 Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinoja autistisilla lapsilla 4 5 5 6 6 5 AISTITOIMINNOT JA SENSORINEN INTEGRAATIO AUTISTISILLA LAPSILLA 5.1. Sensorisen integraation häiriön syyt 5.2 Häiriön ilmeneminen 5.3 Sensorisen integraation tukeminen 7 8 8 10 6 AISTIJÄRJESTELMIEN MERKITYS AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSESSA 6.1 Taktiilinen- eli tuntoaistijärjestelmä 6.2 Proprioseptiivinen aistijärjestelmä 6.3 Vestibulaarinen eli liike- ja tasapainoaistijärjestelmä 10 10 11 12 7 FYSIOTERAPIA AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN TUKENA 7.1 Työskentelytapana soveltava liikunta 7.2 Liikunnan sosio-emotionaalinen merkitys 7.3 Autististen lasten liikunnan ohjaaminen 13 13 14 15 8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI 8.2. Aiheeseen perehtyminen 8.3 Opinnäytetyössä käytetyt menetelmät ja työtavat 8.4 Liikuntatuokioon osallistuneet lapset 8.5 Opinnäytetyön toteutuksen suunnittelu 8.6 Liikuntatuokion ja harjoitteiden toteutus 16 18 19 20 21 21 9 LIIKUNTAHARJOITTEISTA SAADUT KOKEMUKSET 9.1 Omat havainnot liikuntaharjoitteista 9.2 Osallistuneet lapset ja esimerkkejä harjoitteiden tuomista reaktioista 9.3 Päiväkotihenkilökunnan kokemuksia harjoitteiden soveltuvuudesta ja toteutuksesta 23 23 24 10 POHDINTA 29 LÄHTEET 32 LIITTEET 27 1 1 JOHDANTO Nykypäivänä autismi käsitteenä on jo usealle tuttu, vaikkei sen syitä tarkkaan tiedetä. Sitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Autismi on neurologisen kehityksen häiriö, joka ilmenee lapsilla yksilöllisellä tavalla. Autistisia lapsia diagnosoidaan tänä päivänä yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa kuin aikaisemmin. Diagnoosin määrittäminen mahdollisimman aikaisin mahdollistaa kuntoutuksen aloittamisen yhä nuorempien lasten kehityksen ja arjessa selviytymisen tukemiseksi. (Kerola - Kujanpää - Timonen 2009: 23, Newschaffer ym. 2007: 21.5; Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2) Autistisilla lapsilla aistijärjestelmien toiminta on usein normaalista poikkeavaa. Tämä on yleensä seurausta sensorisen integraation häiriöstä. Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan neurologista prosessia, joka jäsentää ympäristöstä ja kehosta saamiamme aistimuksia käyttökelpoiseen muotoon (Kerola ym. 2009: 97). Tästä johtuen autististen lasten ulospäin näkyvä toiminta voi erota ikätovereistaan. Aistijärjestelmien toimintaa ja sensorista integraatiota on mahdollista sekä tarpeellista tukea lapsen jokapäiväisessä elämässä. (Kranowitz 2004: 29.) Autistisilla lapsilla toteutetaan yleensä yhtä tai useampaa yksilöllisten tarpeiden mukaista terapiaa. Näitä voivat olla muun muassa puhe-, musiikki-, toiminta- ja fysioterapia. (Kerola ym. 2009: 224.) Tässä opinnäytetyössä on lähestytty lapsuusiän autismia sensorista integraatiota tukien. Päiväkodissa, jonne opinnäytetyömme tuotamme, toimii kuuden autistisen lapsen erityisryhmä. Ryhmän hoitohenkilökunta koostuu erityislastentarhanopettajasta, lastentarhanopettajasta, lastenhoitajista ja erityisavustajista, yhteensä seitsemästä työntekijästä. Jokaisella lapsella on jatkuvasti oma avustaja. Huolimatta henkilökunnan riittävästä lukumäärästä, työntekijät kokivat tarvitsevansa ammattitaitoisempaa otetta lasten aistijärjestelmien kehittämiseen ja kuntoutuksen tukemiseen fysioterapeuttisen otteen avulla. Ryhmän lapsista yksikään ei tällä hetkellä saa fysioterapiaa, vaikka terapian tarve olisi ilmeinen. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tukea autististen lasten sensorista integraatiota soveltavan liikunnan avulla päiväkotitoiminnassa. Tavoitteenamme on koota aistijärjestelmiä tukevia liikuntaharjoitteita pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin henkilökunnan 2 käyttöön. Harjoitteiden on tarkoitus toimia autististen lasten kanssa toimivien henkilöiden apuvälineenä lasten sensorisen integraation tukemisessa. Liikuntaharjoitteet toteutettiin pitämällä ryhmän lapsille liikuntatuokio kerran viikossa kolmen kuukauden ajan, yhteensä 12 kertaa ajalla 13.3.–12.6.2009. Näistä 12 kerrasta olimme mukana ohjaamassa kymmenen. Kevään aikana henkilökunta toteutti liikuntatuokion kaksi kertaa itsenäisesti, jolloin heillä oli mahdollisuus harjoitella tuokion toteuttamista ilman ulkopuolista ohjausta. Apuna tuokioiden havainnoinnissa ja kehittämisessä käytimme paitsi jatkuvaa osallistuvaa havainnointia, myös aktiivista keskustelua päiväkotihenkilökunnan kanssa. Toteutusvaiheen lopuksi keräsimme avoimilla kysymyksillä palautetta harjoitteista lasten avustajilta heidän subjektiivisina kokemuksinaan. Avustajat arvioivat muun muassa harjoitteiden soveltuvuutta autistisille lapsille sekä niiden tuomia mahdollisia muutoksia lasten toiminnassa. Tällä työllä haluamme antaa niin päiväkotihenkilökunnan, kuin myös muiden lapsia hoitavien tahojen käyttöön lapsen omassa arkiympäristössä toteutettavia, sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita. Tavoitteenamme on tuoda autististen lasten kanssa toimiville henkilöille käyttöön keinoja lasten sensorisen integraation tukemiseen. Ja mikä tärkeintä, toivomme sen tuovan lasten jokaiseen päivään hieman sipsuttelua, ihmettelyä sekä iloisia seikkailuja! 3 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS Opinnäytetyön tarkoituksena on tukea autististen lasten sensorista integraatiota soveltavan liikunnan avulla päiväkotitoiminnassa. Opinnäytetyössä käytetyt liikuntaharjoitteet on koottu pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin henkilökunnan käyttöön, jossa toimii autististen lasten erityisryhmä. Työn tavoitteena on koota turvallisia, kannustavia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia harjoitteita autistisille lapsille. Tutkimustehtävät opinnäytetyössä ovat seuraavat: 1. Millaiset harjoitteet soveltuvat autistisille lapsille ja kehittävät aistijärjestelmiä? 2. Millä tavoin fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla voidaan tukea autististen lasten sensorista integraatiota? 3. Miten päiväkodin henkilökunta koki harjoitteiden soveltuvan autistisille lapsille? 3 LAPSUUSIÄN AUTISMI Autismiksi kutsutaan sellaista neurologista keskushermoston häiriötä, jonka vaikutukset näkyvät monenlaisina käyttäytymisen häiriöinä. Näistä keskeisimpiä ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, käyttäytymisessä sekä aistitoiminnoissa. (Kerola ym. 2009: 23; Hakala ym. 2001: 18; Virtanen 2000: 20). Autismin kirjo tulee sanasta Autistic Spectrum Disorder eli ASD, jolla tarkoitetaan itse autismia, mutta myös autismin kaltaisia oireyhtymiä. Oheisessa kuviossa on esitetty autismin kirjoon kuuluvat oireyhtymät, jotka on kuvattu seuraavassa kuvion muotoon: AUTISMIN KIRJO Autistinen Aspergerin Disintegratiivi- Rettin oi- Epätyypilli- oireyhtymä oireyhtymä nen kehityshäiriö reyhtymä nen autismi KUVIO 1. Autismin kirjo (Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2) 4 Suomessa arvioidaan olevan yhteensä noin 50 000 autismin kirjoon lukeutuvaa henkilöä, joista noin 10 000 arvioidaan olevan lapsuusiän autismia sairastavia lapsia. Autistisia lapsia diagnosoidaan tänä päivänä yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa kuin aikaisemmin. Tämä johtunee entistä tarkempien diagnoosikriteerien määritelmistä. Niin autismia kuin myös autismin kirjon muita oireyhtymiä ja häiriöitä tavataan useammin pojilla kuin tytöillä. (Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2; Newschaffer ym. 2007: 21.5.) Jokaisella autistisella lapsella on yksilölliset oireet. Toisilla oireet ovat vaikeampia kuin toisilla. Tämän vuoksi autistien kirjo on hyvin suuri. Vaikeuksien taustalla on keskushermoston kehityshäiriö, mistä johtuen aivot eivät kykene käsittelemään ja jäsentämään aistien kautta tullutta tietoa. (Virtanen 2000: 20.) Diagnostisesti autisteilla tavataan tyypillisesti seuraavia vaikeuksia: • Puuttuva tai poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus • Puuttuva tai poikkeava verbaalinen/ non-verbaalinen vuorovaikutus • Rajoittunut, toistuva käyttäytyminen • Poikkeavia reaktioita aistiärsykkeisiin. Nämä yllä mainitut ongelmat esiintyvät yksilöittäin eriasteisina häiriöinä eri ihmisillä, vaikeasta kehityshäiriöstä lähes huomaamattomaan häiriöön. (Ikonen ym. 1998: 53.) 4 AUTISTISTEN LASTEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS Vuorovaikutus on jatkuvaa kommunikointia ympäristön kanssa. Ihminen luo vuorovaikutuksellaan yhteyksiä toiseen ihmiseen. Tavoitteenaan ilmaista toiselle ajatuksia, tietoja, tarpeita ja tunteita, sekä vastavuoroisesti vastaanottaa ja tulkita toisen ihmisen viestejä. Vuorovaikutus voi olla myös tiedostamatonta viestintää. Esimerkiksi eleet ja ilmeet välittyvät vuorovaikutussuhteen osapuolten välillä ilman tietoista tarkkailua. (Launonen 2007: 6, 17.) 5 4.1 Haasteellinen vuorovaikutus Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikeudet ovat tyypillisiä autistisille lapsille. Autististen lasten katsekontaktit saattavat poiketa ikätovereistaan. Lapsi voi näyttää siltä, kuin hän ei katsoisi toisia ihmisiä kohti lainkaan, tai suhtautuisi heihin kuin esineisiin. (Launonen 2007: 89; Kerola ym. 2009: 25.) Heidän on usein vaikea ymmärtää sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä tai sääntöjä (Gillberg 1999: 17). Oppimista ja muuta toimintaa vaikeuttaa myös se, ettei autistinen lapsi aina kykene vastavuoroisuuteen toisten ihmisten kanssa (Kerola ym. 2009: 35). Autistisen lapsen saattaa olla vaikeaa ymmärtää toisten ihmisten olevan itsenäisesti ajattelevia ja tuntevia yksilöitä, joiden ajatuksia, tunteita tai toiminnan tarkoituksia voi ymmärtää ja tulkita (Launonen 2007: 89). Tämän vuoksi autistisen lapsen voi olla vaikea huomata toisen henkilön sosiaalisia ja emotionaalisia vihjeitä, jonka kautta eläytyä tämän toimintaan ja ajatuksiin (Kerola ym. 2009: 40). 4.2 Lapsen lähiympäristössä toimiminen Autistiset lapset haluavat yleensä olla kontaktissa ympäristöönsä. Heidän keinonsa siihen ovat usein rajalliset, puutteelliset tai erikoiset. Lasten voi olla vaikeaa reagoida oikealla tavalla ympäristön toimintaan. Tämä voi ilmetä lasten toiminnassa aloitekyvyttömyytenä, sekä jaetun huomion puutteena. Tämä voi olla syy siihen, että autistinen lapsi vastustaa sosiaalisia tilanteita. (Kerola ym. 2009: 42–43.) Sosiaalisia taitoja voi jossain määrin opettaa autistiselle lapselle. Prosessi on kuitenkin usein pitkä ja hidas. On haastavaa opettaa lasta tiedostamaan, ymmärtämään ja käyttämään sosiaalisia signaaleja, kuten eleitä ja katsekontaktia. Jotta sosiaalisten tilanteiden oppimista lapsella tapahtuisi, tulisi lasta ohjata päättäväisesti näihin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Jos sosiaalisia tilanteita aletaan välttää, lapsi vieraantuu niistä helposti kokonaan, tai saattaa epäonnistumisen pelossa alkaa karttaa niitä yhä enemmän. (Kerola ym. 2009: 42–43.) Osa autistisista lapsista saattaa vastustella myös fyysistä kontaktia sekä kosketusta. He saattavat kokea olonsa epämukavaksi vanhempiensa tai muiden henkilöiden sylissä. (Gillberg 1999: 18.) 6 Eräässä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin autistisen lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittämistä viikoittaisen leikkiä sisältävän terapian avulla. Terapiassa pyrittiin leikin avulla tukemaan autistisen lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Jakson lopussa kaikkien lasten kommunikointitaidoissa, aloitteentekokyvyssä, jäljittelyssä ja puheessa oli tapahtunut kehitystä. (Vismara, Laurie A – Colombi, Contanza – Rogers, Sally J. 2009.) Tutkimus antaa viitteitä siitä, että myös päiväkodissa toteutettava viikoittainen terapia olisi autististen lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen kuntoutuksen kannalta tuloksellista. 4.3 Autististen lasten leikki Lapsi käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, sekä jakaa kokemuksiaan leikkiessään. Autististen lasten leikit ovat varsin konkreettisia ja he harvoin yhtyvät muiden lasten kanssa leikkiin. Heidän voi olla vaikea käyttää leikkiessään mielikuvitusta tai matkia muita. Esimerkiksi kivi ei tällöin voi olla peruna heidän leikeissään. Autistisille lapsille on tyypillistä, että he leikkiessään juuttuvat toistamaan samoja toimintoja tai järjestelevät leluja jonoiksi ja purkavat niitä. (Kerola ym. 2009: 48–49; Bock 2001: 1.) 4.4 Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinoja autistisilla lapsilla Autistisilla lapsilla on usein vaikeuksia puhekielen tuottamisessa ja ymmärtämisessä, sekä eleiden ja ilmeiden käyttämisessä (Heikinaro - Johansson- Kolkka 1998: 87). Suuri osa autistisista lapsista ei puhu, tai puhutun kielen käyttö on vähäistä. Tästä syystä tarvitaan puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä (Augmentative and Alternative Communication, AAC). Myös autistisella lapsella on oikeus tulla ymmärretyksi. Jos lapselta puuttuu kommunikoinnin keinoja, johtaa se helposti turhautuneeseen käyttäytymiseen. Jokaisella autistisella lapsella on oltava yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita vastaava kommunikointikeino. (Hakala ym. 2001: 109–110.) Jos autistiselle lapselle kommunikoinnin merkitys on puutteellinen tai sitä on vaikea ymmärtää, minkä tahansa keinon käyttö voi tuntua lapsesta kommunikoinnin kannalta merkityksettömältä. Lapselle on opetettava, miten kommunikointi tapahtuu ja kuinka se toteutetaan, esimerkiksi kuvien avulla. (Hakala ym. 2001: 109–110.) 7 Autististen lasten kanssa yleisimmin käytettyjä kommunikoinnin keinoja lapsen yksilöllisistä tarpeista riippuen ovat muun muassa kuvien ja esineiden avulla kommunikointi. Ne ovat sellaisenaan lapselle käyttövalmiita, joita myös lapsen ympäristön on helppo tulkita. Usein autistiset lapset ovat myös visuaalisesti lahjakkaita. Lisäksi kommunikoinnin apuna autistisilla lapsilla käytetään viittomia, kommunikointilaitteita, tietokoneita sekä tuettua kommunikaatiota (FC = Facilitated Communication). Tuettu kommunikaatio on menetelmä, jossa avustettava henkilö kommunikoi osoittamalla kuvaa tai kirjaimia, tai painamalla kirjoitus- tai tietokoneen näppäimistöä avustajan tukiessa kädestä, ranteesta tai kyynärpäästä. (Hakala ym. 2001: 109–115.) 5 AISTITOIMINNOT JA SENSORINEN INTEGRAATIO AUTISTISILLA LAPSILLA Aistit viestittävät ihmiselle tietoa ympäröivästä maailmasta, niin kehon ulko- kuin sisäpuolelta. Jotta aistimusten tuottamat reaktiot olisivat tarkoituksenmukaisia ja tilanteeseen sopivia, aistien tulee toimia yhteistyössä keskenään. (Kranowitz 2004: 53-54.) Autistisille lapsille on tyypillistä poikkeava reagointi aistiärsykkeisiin. Tämä voi johtaa autistisen lapsen erikoiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Autistisilla lapsilla aistikanavat reagoivat aistiärsykkeisiin joko liian herkästi tai liian heikosti. (Kerola ym. 2009: 97; Hodgetts, S - Hodgetts, W 2007: 394.) Molemmat reagointitavat aiheuttavat ongelmia sekä lapselle itselleen että lähi-ihmisille. Tästä syystä aistijärjestelmiä on tärkeää tietoisesti harjaannuttaa kasvatuksellisen kuntoutuksen ja siihen liitettyjen aististimulaatioiden avulla. (Kerola ym. 2009: 97.) Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan neurologista prosessia, joka jäsentää ympäristöstä ja kehosta saamiamme aistimuksia käyttökelpoiseen muotoon (Kerola ym. 2009: 97). Sensorinen integraatio (SI) on keskushermoston pääasiallinen tehtävä, joka toimii aivoissa tiedostamatta ja ajattelematta. (Kranowitz 2004: 56; Kerola ym. 2009: 97.) Sensorisen integraation kehitys alkaa lapsella jo kohdussa sikiön aivojen aistiessa äidin kehon liikkeitä. Se rakentuu kasvaen edellisten opittujen rakenteiden päälle, jatkaen näin kasvuaan läpi koko elämän. (Ayres 2008: 31,33.) 8 Sensorisen integraation häiriötä tavataan tyypillisesti autistisilla lapsilla (Kranowitz 2004: 40-41; Iarocci - McDonald 2006: 77). SI-häiriöstä on seurauksena kykenemättömyys käsitellä aistien kautta saatua tietoa tarkoituksen mukaisella tavalla. Lapsi ei tällöin kykene reagoimaan aistien antamaan tietoon johdonmukaisesti. Häiriöstä johtuen lapsi ei pysty käyttämään hyväksi aistien kautta tullutta tietoa suunnitellakseen ja jäsentääkseen toimintaansa. Tästä seuraa usein oppimisen vaikeuksia sekä kehityksen epänormaalia etenemistä. Lapsi ei välttämättä osallistu leikkeihin tai arkiaskareiden suorittaminen ja niihin osallistuminen voi olla vaikeaa. Sensorisen integraation häiriö vaikuttaa myös lapsen tapaan liikkua, hänen ihmissuhteisiinsa ja itsetuntoonsa. SI-häiriöinen lapsi tarvitsee paljon ymmärrystä ja apua, huolimatta sensorisen integraation häiriön vaikeudesta. (Kranowitz 2004: 23, 27–29, 40–41; Kerola ym. 2009: 97.) 5.1. Sensorisen integraation häiriön syyt Sensorisen integraation häiriöön johtavista syistä ei tiedetä vielä paljoakaan. Luultavimmin häiriön syntyyn vaikuttavat useat eri tekijät, joiden yhteisvaikutuksesta riippuu, kuinka vahvana häiriö esiintyy. Joidenkin tutkijoiden mukaan häiriön syntyyn vaikuttavat perintötekijöiden alttius oppimisvaikeuksille ja kehityshäiriöille. Häiriön syntyyn voivat vaikuttaa myös ympäristömyrkkyjen määrät, kuten ilmansaasteet, virukset ja erilaiset kemikaalit. (Kranowitz 2004: 39–40.) Lapsen sensomotorisen kehityksen kannalta sikiövaihe on erittäin ratkaisevassa asemassa häiriön synnyn kehitykselle. Aivot ovat tällöin herkät erilaisille haittavaikutuksille. Lisäksi on todennäköistä, että synnytyksessä mahdollisesti tapahtunut trauma, esimerkiksi vauvan hapenpuute, voi osaltaan vaikuttaa häiriön syntyyn. Myös lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat tärkeässä asemassa. Tällöin liian vähäinen aistiärsykkeiden kokeminen voi johtaa heikkoon kehitykseen ja sensomotorisen integraation ongelmiin. (Ayres 2008: 91–92.) 5.2 Häiriön ilmeneminen Sensorisen integraation häiriön oireita voi ilmetä niin aistitiedon käsittelyn ongelmina, kuin myös toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmina. Lapsella voi olla häiriöitä vain jollakin tietyllä aivojen osa-alueella, mikä näkyy vain tietyissä toiminnoissa. Vai- 9 keassa SI-häiriössä oireita voi olla useita, jolloin arkielämän toiminnot eivät onnistu normaaliin tapaan. SI-häiriön oireet ovat lähes poikkeuksetta erilaisia, sillä lasten aivot ovat yksilölliset. Tutkimattomana ja hoitamattomana SI-häiriöinen lapsi saattaa purkaa turhautumistaan erilaisin käyttäytymisongelmin. (Kranowitz 2004: 29, 34.) Aistitiedon käsittelyn ongelmissa lapsi saattaa reagoida aistiärsykkeisiin yliherkästi tai heikosti. Yliherkästi aistiärsykkeisiin reagoiva lapsi pyrkii välttämään aistien tuomia ärsykkeitä ja esimerkiksi peittämään korvansa pölynimurin kovasta äänestä. Aistimuksiin heikosti reagoiva lapsi taas pyrkii saamaan lisää ärsykkeitä. (Kranowitz 2004: 29– 31.) Lapsella saattaa olla monia erilaisia toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmia. Hänen aktivaatiotasonsa saattaa olla epätavallisen korkealla tai matalalla. Lapsi voi olla erittäin impulsiivinen teoissaan ja toiminnoissaan. Lapsella voi olla myös vaikeuksia siirtyä tilanteesta toiseen. (Kranowitz 2004: 32–34.) Motorisen ohjailun ongelmina lapsella saattaa olla vaikeuksia toteuttaa monimutkaisia liikkeitä tarkoituksenmukaisesti ja hallitusti, esimerkiksi pyörällä ajo. Lapsen kätisyys ei välttämättä ole vielä neljään tai viiteenkään ikävuoteen mennessä muokkautunut. Silmä-käsi -koordinaatio saattaa olla heikompaa kuin ikätovereilla. Lapsella voi olla vaikeuksia säädellä itseään ja keskittymiskyky voi heikentyä. Lisäksi lapsella voi olla oppimisvaikeuksia. Joskus lapsi saattaa reagoida yliherkästi tunteisiinsa. Hän voi toimia haastavasti tai kokea olonsa onnettomaksi heikosta itsetunnosta johtuen. Yksi selkeimmistä SI-häiriön oireista on lapsen heikko itsetunto. (Kranowitz 2004: 32-34.) Sensorisen integraation häiriö vaikuttaa lapsen kykyyn hahmottaa itsensä ja ympäristönsä välisiä etäisyyksiä, sekä ympäristön muotoja. Sensorisen integraation häiriö voi vaikuttaa myös auditiivis-kielellisiin taitoihin. Vestibulaarisen tai proprioseptiivisen aistijärjestelmän toimiessa poikkeavasti, voi lapsella esiintyä muun muassa vaikeuksia kuulemansa tai näkemänsä ymmärtämisessä, sekä niistä saatujen tietojen integroinnissa muiden aistijärjestelmien kanssa. Lapsella saattaa olla vaikeuksia puheen ja artikulaation tuotossa, sillä hän ei pysty asettamaan puheessa tarvittavia lihaksia oikealla tavalla. Hän ei välttämättä ole tietoinen siitä, miltä suu, huulet ja kieli tuntuvat, ja kuinka ne toimivat yhteistyössä. (Kranowitz 2004: 37.) 10 5.3 Sensorisen integraation tukeminen Sensorista integraatiota tukiessa lapsi altistetaan erilaisille aistimuksille leikin ja liikkumisen avulla. Näin pyritään vähentämään lasten aistien ali- ja yliherkkyyksiä. Lasta autetaan ja kannustetaan tutkimaan erilaisia aistimuksia tuottavia harjoituksia. Näitä voivat olla esimerkiksi hyppiminen, kiipeily, ryömiminen ja niin edelleen. Harjoitteiden on tarkoitus edistää lapsen aistimusten parempaa organisointia ja tulkitsemista. (Ozonoff, Dawson, McPartland 2008: 95.) Sensorisen integraation tukeminen on hyvä osa autistisen lapsen varhaiskuntoutusta. Tällöin lapselle tarjotaan erilaisia vestibulaarisia, proprioseptiivisia ja taktiilisia aistijärjestelmiä tukevia aistiärsykkeitä. (Rintala – Norvapalo 2002: 36.) 6 AISTIJÄRJESTELMIEN MERKITYS AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSESSA Autistisilla lapsilla aistijärjestelmien poikkeava toiminta johtaa usein haitalliseen tai erikoiseen toimintaan ja käyttäytymiseen. Tällöin käyttäytymisen hallinnassa säännöllisten, aistimuksia tuottavien harjoitteiden merkitys on suuri. (Kerola ym. 2009: 103.) Sensorisen integraation tukemisen kannalta kaikki aistijärjestelmät ovat merkittäviä ja ne tulisi huomioida kuntoutusta suunniteltaessa. Sensorisen integraation tukeminen keskittyy kuitenkin paljolti taktiiliseen, proprioseptiiviseen ja vestibulariseen aistijärjestelmään. (Yack – Sutton - Aquilla 2001: 49.) Seuvaavassa on kuvattu tarkemmin kyseisiä aistijärjestelmiä. 6.1 Taktiilinen- eli tuntoaistijärjestelmä Taktiilinen aisti on ihmisen aistijärjestelmästä laajin. Se vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseen toimintaamme. Aistitieto kulkeutuu tuntoreseptoreista kohti aivorunkoa, josta tieto leviää kaikkialle aivoihin. Vaikka ihminen ei tiedostakaan kaikkia tuntoaistimuksia, aivot osaavat käyttää tiedon hyväksi. Tämä auttaa yksilöitä muun muassa liikkumaan tehokkaasti ja säätelemään vireystilaansa. Aivorunkoon kulkeutunut aistimus kertoo, mitä milloinkin tunnemme iholtamme ja onko aistimus esimerkiksi vaarallinen. 11 Iholla tuntemamme ärsykkeen sijainti tarkentuu aivokuoren sensorisilla alueilla. Tuntoeli taktiilinen aisti kehittyy aistijärjestelmistä ensimmäisenä ja vaikuttaa koko hermoston toiminnan kehittymiseen. Jotta hermoston toiminta kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla, on lapsen jo vauvasta alkaen saatava riittävästi erilaisia aistiärsykkeitä. (Ayres 2008: 77–78.) Taktiilisen aistijärjestelmän toimiessa puutteellisesti lapsen keskushermosto ei pysty käsittelemään tehokkaasti ihon kautta saatuja tuntoaistimuksia. Tämä voi ilmetä lapsen haluttomuutena koskettaa muita ihmisiä tai esineitä. Lapsi voi myös vältellä muita koskettamasta häntä. Lapsella saattaa olla vaikeuksia erotella tuntoaistimuksia toisistaan, jolloin ongelmat voivat olla jopa hengenvaarallisia. (Kranowitz 2004: 79-80. ) 6.2 Proprioseptiivinen aistijärjestelmä Proprioseptiivinen järjestelmä käsittää vestibulaariset (painovoima ja liike) sekä kinesteettiset (lihas-jänne) aistit. Kinestesia auttaa lasta tiedostamaan omaa kehoaan. Kinestesian avulla lapsi oppii tuntemaan vartaloaan ja sen osia, sekä ymmärtämään, miten vartalon eri osat liikkuvat. Kinestesia sisältää myös kehon lateraalisuuden ja suuntautuneisuuden kehityksen. (Numminen 1996: 71; Winnick - Lavay 2005: 366.) Proprioseptio tarkoittaa tiedostamatonta tunnetta kehon asennosta. Sen avulla hahmotamme kehonosien asennon, niiden suhteen toisiinsa sekä muihin esineisiin ja ihmisiin. Tämän ansiosta olemme tietoisia siitä, kuinka paljon voimaa lihasten tulee tuottaa ja kuinka säätelemme liikkeitämme. Proprioseptisen järjestelmän reseptorit sijaitsevat nivelissä, nivelkapseleissa, jänteissä, lihaksissa ja sidekudoksissa. Nämä reseptorit reagoivat painovoimaan ja liikkeeseen. (Yack ym. 2001: 59.) Tehokas proprioseptiivinen järjestelmä saa alitajunnan tietoiseksi kehostamme. Järjestelmän avulla kykenemme muodostamaan mielessämme kuvaa kehostamme eli kehonkaavion. Sen avulla voimme määritellä kehomme alku- sekä loppuasennon tietyn toiminnan aikana. Tämä asento painetaan muistiin, josta se on mahdollista palauttaa mieleen myöhemmin. Kehonkaavio ja liikkeiden muistaminen kehittävät osaltaan lisäksi motorisen suunnittelun kykyä. (Yack ym. 2001: 59.) Proprioseptiivisen aistijärjestelmän poikkeavan toiminnan seurauksena lapsella saattaa olla lihasjänteyden ja motoriikan 12 hallinnan ongelmia. Hän ei hallitse kehoaan normaaliin tapaan ja se saattaa olla hyvin jännittynyt tai veltto. (Kranowitz 2004: 33.) 6.3 Vestibulaarinen eli liike- ja tasapainoaistijärjestelmä Vestibulaarinen aistijärjestelmä tuottaa tietoa liikkeestä, pään asennon muutoksista ja painovoimasta. Sen avulla olemme tietoisia siitä, olemmeko liikkeessä vai pysymmekö paikallaan. Vestibulaarinen aistijärjestelmä ilmoittaa myös liikkeen nopeuden ja suunnan. Aistijärjestelmän avulla kehittyy myös suhteemme maahan; sen avulla tiedostamme olemmeko pysty- vai vaakasuorassa. (Yack ym. 2001: 54.) Vestibulaarisen järjestelmän reseptorit sijaitsevat sisäkorvassa. Neste, joka korvassa liikkuu, liikuttaa korvarakenteissa olevia kantasoluja. Tällä tavoin ihminen aistii painovoiman muutokset ja erilaiset liikkeet. Vestibulaarinen aistijärjestelmä toimii kaikkien toimintojemme perustana ja säätelee kaikkien muiden aistijärjestelmien kautta tulevia aistimuksia. Vestibulaarisen tiedon avulla voimme säädellä asentoamme, säilyttää tasapainomme, liikkua, suunnitella toimintoja, rauhoittua sekä ohjata käyttäytymistämme. (Yack ym. 2001: 54.) Auditiivinen ja vestibulaarinen aistijärjestelmä toimivat läheisessä yhteydessä toistensa kanssa. Autistisilla lapsilla nämä aistijärjestelmät toimivat poikkeavasti, jolloin lapsella saattaa olla vaikeuksia ymmärtää kuulemaansa. Seurauksena lapsella on usein vaikeuksia sanallisten ohjeiden kuuntelemisessa, auditiivisessa hahmotuksessa sekä kielenkäsittelyssä. (Kranowitz 2004: 37.) Lapsella saattaa olla myös näkövaikeuksia silloin kun hänellä on vestibulaarisen aistijärjestelmän toimintahäiriö, jonka vaikutus ulottuu silmän liikkeisiin. Tällöin lapsella voi olla vaikeuksia yhdistää näkemäänsä saamansa muun aistitiedon kanssa. Hän ei välttämättä käytä molempia silmiä samanaikaisesti, tai hänellä saattaa olla oppimisvaikeuksia. Myös katseen kiinnittäminen tiettyyn kohteeseen voi tuottaa ongelmia. Heikko silmien yhteisnäkö voi aiheuttaa vaikeuksia näkemisen ymmärtämisessä. Tällöin aivot eivät kykene yhdistämään näköaistimuksia liike-, tunto- ja kuuloaistimuksiin, vaan ne sekoittavat keskenään aistitut viestit. Näin ollen lapsella voi olla vaikeuksia reagoida aistien lähettämään tietoon tarkoituksenmukaisesti. Hänellä voi tästä johtuen olla on- 13 gelmia silmä-käsi –koordinaatiossa, visuaalisessa hahmotuksessa ja/ tai tilan hahmottamisessa. Esimerkiksi lapsi ei tiedä katsomisen perusteella, että veitsi on terävä ja maitotölkki painava. (Kranowitz 2004: 38.) 7 FYSIOTERAPIA AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN TUKENA Autistisen lapsen hoito- ja kuntoutussuunnitelmista syntyy helposti kuva, että kuntoutus sisältää vain lapsen saamat yksilöterapiat, esimerkiksi puhe- tai toimintaterapiat. Autistisen lapsen koko arjen tulisi olla kasvatuksellista kuntoutusta. Terapiat ovat tärkeä osatekijä kuntoutuksessa, mutta terapeutilla tulee olla taito linkittää ne lapsen arkitoimintoihin. (Kerola ym. 2009: 224.) Autistinen lapsi ei useinkaan osaa tehdä yleistyksiä, joten kahdenkeskinen leikki tai tilanne terapeutin ja lapsen välillä ei välity suoraan lapsen luonnollisiin ympäristöihin. Terapian linkittäminen lapsen arkeen vaatii terapeutilta aktiivista soveltamista ja yleistämistä. Taitava terapeutti pyrkii toiminnallaan kehittämään lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ohjaamalla kokonaistilannetta vanhemman ohjatessa lasta. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että terapeutti opastaa vanhempia linkittämään terapian lapsen muuhun arkiympäristöön. (Kerola ym. 2009: 224-225.) 7.1 Työskentelytapana soveltava liikunta Lapset eivät liiku ylläpitääkseen terveyttään, vaan koska se on hauskaa. Jotta lapsen elimistö kehittyy suorituskykyiseksi, täytyy sen saada riittävästi ärsykkeitä. Lapsilla tulisi olla mahdollisuus joka päivä juosta ja touhuta uupumiseen saakka. Tällöin lapsen sydän- ja verenkiertoelimistö kehittyy, lihakset vahvistuvat ja koordinaatiokyky paranee. Hikoilemisen, hengästymisen ja uupumisen kautta lapsi tutustuu kehoonsa entistä paremmin. Tämä auttaa häntä myöhemmin ymmärtämään ja luokittelemaan kehonsa viestejä. (Zimmer 2001: 44.) Autistisille lapsille tämä voi olla vaikeaa. Heillä ei ole siihen yhtä paljon mahdollisuuksia kuin muilla ikätovereillaan, sillä autistinen lapsi tarvitsee usein jonkun ohjaamaan hänen toimintaansa. Autistisen lapsen saamat liikuntakokemukset ja uusien taitojen op- 14 piminen kehittävät lapsen minäkäsitystä oikeaan suuntaan. On tärkeä huomioida ja kannustaa lapsen pieniäkin onnistumisia. Karkeamotoriset taidot ovat usein kehittyneet autisteilla eniten. Sosiaaliset, kielelliset, kognitiiviset, omatoimiset, havaitsemisen, jäljittelyn sekä silmän ja käden yhteistyöhön liittyvissä taidoissa on usein eniten ongelmia. (Rintala - Norvapalo 2002: 37). Soveltavan liikunnan suunnittelu alkaa aina sen kohderyhmästä, jossa otetaan huomioon jokaisen ryhmäläisen tarpeet, kehitysvaihe, valmiudet ja kiinnostuksen kohteet. Liikuntatuokiot on tärkeä suunnitella ja järjestää niin, että niiden vaikeusaste perustuu osallistuvien todellisiin kykyihin ja tarpeisiin. Soveltavaa liikuntaa tulisi järjestää lasten normaalin päivätoiminnan yhteydessä. (Heikinaro ym. 1998: 13,14.) Työssämme soveltavalla liikunnalla tarkoitetaan autististen lasten yksilöllistä tasoa huomioivaa liikuntaa. Tässä työssä on pyritty vahvistamaan lapsilla edellä mainittuja; proprioseptiivista, vestubulaarista ja taktiilista aistijärjestelmää soveltavan liikunnan avulla. Liikunta toimii fysioterapeutin apuvälineenä aistijärjestelmien harjaannuttamisessa, integroimalla terapiaa lasten luonnolliseen arkiympäristöön. Lapsille tuotetaan soveltavan liikunnan avulla sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Lasten yksilöllisyys huomioidaan harjoitteissa niin, että harjoitteita on mahdollista soveltaa jokaisen yksilölliset taidot ja tarpeet huomioiden. Näin pyritään säilyttämään jokaiselle lapselle harjoitteiden riittävä vaikeustaso. 7.2 Liikunnan sosio-emotionaalinen merkitys Liikunnan psykomotorinen ajattelutapa on näkemys, jolla soveltavan liikunnan avulla pyritään vaikuttamaan lapsen kehitysprosesseihin niin tukien, kuin myös käynnistäen niitä. Psykomotorinen ajattelutapa lähtee ajatuksesta, että monipuoliset liikunta- ja havaintokokemukset muokkaavat pohjan lapsen persoonallisuuden kehittymiselle. Liikunnan psykomotorisen lähestymistavan tavoitteena on tasapainottaa lapsen persoonallisuutta liikunnan elämysten kautta, kuin myös lapsen motorisia heikkouksia sekä häiriöitä. Psykomotorisen kasvatuksen tarkoituksena on edistää lapsen omatoimisuutta sekä laajentamaa toiminta- ja kommunikaatiotaitoja. (Zimmer 2001: 148- 149.) 15 Lasten liikunnalla on suuri vaikutus siihen, miten lapsi suhtautuu ympärillä oleviin läheisiin ihmisiin, sekä millaiseksi ihmiseksi lapsi kokee itsensä. Liikunnassa saadut positiiviset elämykset ja kokemukset muiden kanssa toimimisesta rakentavat pohjaa lapsen fyysisen, kognitiivisen ja sosiaalisen minäkäsityksen syntymiselle. Lisäksi liikunta tarjoaa lapselle väylän oppia ilmaisemaan tunteitaan paremmin. Liikunta on myös keino lapselle purkaa energiaansa hyväksyttävillä tavoilla. Yhdessä muiden kanssa liikkuessaan lapsi saa mahdollisuuden opetella huomioimaan toisia sekä opetella noudattamaan annettuja ohjeita. (Numminen 1996: 13.) Liikunnan ja leikin aikaansaamat kokemukset kehittävät lapsen motorisia taitoja ja kykyjä. Leikin ja liikunnan vaikutukset ulottuvat osin myös fyysismotorista tasoa pidemmälle. Keholla ja kehosta saadut kokemukset, osaamiset, menestyminen, suorituksen rajallisuus ja itsenäistyminen luovat pohjan lapsen minän kehitykselle. Myöhemmin lapsi oppii yhdistämään tekemisensä lopputuloksen omiin kykyihinsä ja osaamiseensa. Tämä on itseluottamuksen perusta. (Zimmer 2001: 21–22.) Jotta lapselle kehittyisi mahdollisimman positiivinen itsetunto, on tärkeää että lapsi saa toimia aktiivisesti. Riittävän suuri toimintavara rajojen ja sääntöjen puitteissa opettaa lapselle kaikkein parhaiten itsenäisyyttä, päätöksentekokykyä sekä oman käyttäytymisen suunnittelua. (Zimmer 2001: 24–25.) 7.3 Autististen lasten liikunnan ohjaaminen Autististen lasten liikunnallinen kuntoutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain. Se tukee lapsen oppimista ja itsenäistymistä, mutta myös parantaa sen hetkistä elämänlaatua. Lapsen jokapäiväisestä kuntoutuksesta vastaavat niin terapeutti, kuin myös lapsen vanhemmat, muut kuntoutukseen osallistuvat terapeutit sekä päivähoitohenkilökunta. (Rintala - Norvapalo 2002: 36.) Autististen lasten liikunnan tulee aina perustua lapsen voimavaroihin, jolloin lapsi saa liikunnasta paljon onnistumisen kokemuksia. Ohjatun liikkumisen tulisi keskittyä lapsen orastaviin, eli tulossa oleviin sekä jo opittuihin taitoihin. Tehtäviä tulisi voida vaikeuttaa taitojen karttuessa. Motoriset taidot ja liikunnalliset kokemukset auttavat autistista lasta 16 iloitsemaan onnistumisistaan motorisia taitoja vaikeampien asioiden keskellä. (Rintala Norvapalo 2002: 36-37.) Autistiselle lapselle on tärkeää opettaa perusliikkumisen taitoja, joita ovat esimerkiksi ryömiminen, konttaaminen, kävely, juokseminen ja hyppääminen (Heikinaro ym. 1998: 88). Jotta autistiset lapset hyötyisivät liikuntahetkestä mahdollisimman paljon, se ei saisi tulla heille yllätyksenä. Autistiset lapset voivat reagoida ympäristön ääniin ja tapahtumiin yliherkästi ja näin heikentää heidän keskittymiskykyään. Liikuntatilan tulisi olla mahdollisimman rauhallinen ja vapaa ylimääräisistä ärsykkeistä, jotta lapset voisivat keskittyä kerrallaan vain yhteen tehtävään. Liikuntahetken alku ja loppu tulee osoittaa selkeästi, sekä ohjeiden ja opasteiden on syytä olla mahdollisimman yksinkertaisia. Ohjeiden antoa on hyvä tehostaa esimerkiksi tehtäväkorttien avulla. (Houston- Wilson 2005: 181, 182.) Vuorovaikutustaitojen opettelu ja ryhmään kuulumisen tunne ovat tärkeitä päämääriä autististen lasten liikuntatuokioissa. Jos lapsi ei halua osallistua liikuntatuntiin, tulee se sallia. Sosiaalisesti passiivista autistista lasta on tärkeää rohkaista mukaan toimintaan, sillä hän jää helposti vähälle huomiolle. (Heikinaro ym. 1998: 88.) 8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI Opinnäytetyöprosessimme alkoi syksyllä 2008. Lapsuusiän autismin kuntoutusmahdollisuudet kiinnostivat jo siksi, että yhdellä meistä opiskelijoista on autistinen poika, mutta myös siksi, että aihe on tänä päivänä hyvin tärkeä ja ajankohtainen. Asiasta kiinnostui myös kyseisen pojan päiväkodin henkilökunta. He kertoivat jo pitkään kaivanneensa enemmän tietoa ja taitoja, joilla hallita autististen lasten aistipoikkeavuuksien aiheuttamaa käyttäytymistä. Marraskuussa 2008 oli päiväkodissa vanhempainilta, jossa sen hetkinen opinnäytetyöidea esiteltiin. Tämän jälkeen ajatuksena ollut autististen lasten kuntoutus fysioterapeuttisesta näkökulmasta alkoi tiivistyä ja henkilökunnan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen opinnäytetyömme lopullinen aihe täsmentyi. Ideaseminaari ajoittui joulukuulle 2008, jonka jälkeen työstimme aihetta suunnitteluvaiheella eteenpäin. Pohdimme, millainen opinnäytetyö olisi luonteeltaan ja millä menetelmillä ja työtavoilla se toteutetaan. Suunnitelmaseminaarin (24.2.2009) jälkeen lopullinen aiheen rajaaminen tapahtui yhdessä päiväkotihenkilökunnan kanssa käymiemme keskustelujen avulla. 17 OPINNÄYTETYÖPROSESSI Aiheeseen perehtyminen syksy 2008 Ideaseminaari 17.12.2008 Tutustumiskäynti 13.1.2009 Teorian kokoaminen Suunnitelmaseminaari 24.2.2009 Toteutuksen suunnittelu Liikuntatuokioiden toteutus 13.3.-12.6.2009 Palautteen purkaminen avoimilla kysymyksillä (alku- vs lopputilanne) Prosessin työstäminen kirjalliseen muotoon KUVIO 2. Opinnäytetyön eteneminen Haastattelu päiväkotihenkilökunnan kanssa 25.2.2009 Aiheen rajaaminen Osallistuva havainnointi Aktiivinen keskustelu päiväkotihenkilökunnan kanssa Mahdolliset muutokset sisältöön Valmis kirjallinen tuotos ja liikuntaharjoitteet 13.11.2009 18 8.1 Eettisyys Opinnäytetyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Hirsjärvi - Remes - Sajavaara 2009: 23). Opinnäytetyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa on huomioitu työhön osallistuvien lasten asema ja oikeudet, sekä opinnäytetyön tekijöiden vastuut ja velvollisuudet. Ennen toteutusvaiheen aloittamista on määritelty opinnäytetyön tuotosten omistajuutta ja siitä saatujen aineistojen hyödyntämistä ja säilyttämistä koskevat kysymykset. Nämä on määritelty ja kirjattu kaikkien osanpuolten hyväksymällä tavalla ennen toteutuksen aloittamista (Hirsjärvi ym. 2009: 25). Opinnäytetyössä kunnioitetaan lasten, päiväkodin ja päiväkotihenkilökunnan yksityisyyden varjelemista. Lasten yksityisyyden suojelemiseksi lapset on kuvailtu peitenimiä käyttäen. Päiväkodin sekä työhön osallistuvien tahojen nimiä ei tulla julkaisemaan missään työmme vaiheessa. Jotta tiedonhankintatavat ja toteutusjärjestelyt eivät aiheuttaisi eettisiä ongelmia, huomioidaan työssä ihmisarvon kunnioittaminen (Hirsjärvi ym. 2009: 25). Työssä kunnioitetaan työhön osallistuvien osapuolten itsemääräämisoikeutta antamalla heille mahdollisuuden päättää, haluavatko he osallistua toteutukseen, ja missä määrin. Henkilöiden, tässä tapauksessa lasten vanhempien, suostumus kerättiin hyvänkäytännön mukaisesti kirjallisessa muodossa. Opinnäytetyön lopussa on liitteenä lähetetyt lupakirjeet lasten vanhemmille. (Katso Liitteet 1 ja 2). 8.2. Aiheeseen perehtyminen Ennen toteutusvaiheen suunnittelua tutustuimme autismiin käsitteenä kirjallisuuden avulla sekä vierailimme Autismi- ja aspergerliitossa. Etsimme ajantasaista ja tutkittua tietoa kirjallisuudesta. Tutustuimme myös dvd- ja videomateriaaliin autismi- ja asperger lasten kuntoutuksesta. Näiden pohjalta lähdimme kokoamaan keinoja, joilla liittää fysioterapeuttista asiantuntijuutta soveltavaa liikuntaa välineenä käyttäen autististen lasten arkeen ja päiväkotitoimintaan. Ensimmäisen kerran kävimme tutustumassa päiväkotiin, sen tiloihin, lapsiin ja hoitohenkilökuntaan 13.1.2009. Tuolloin lastentarhanopettaja esitteli meille päiväkodin toi- 19 mintaa, ryhmän päivittäiset rutiinit sekä viikko-ohjelman. Seurasimme myös lapsilla päivittäin toteutuvan aamupiirin, jolloin saimme tarkkailla lapsia; heidän tapaansa toimia ja kommunikoida. Lastentarhanopettaja kertoi meille lasten saamista sen hetkisistä puhe-, toiminta- ja musiikkiterapioista. Ennen toista päiväkotiin tutustumiskäyntiä lähetimme lasten vanhemmille kirjeen, jossa kerroimme tulevasta opinnäytetyöprosessistamme. Kirje laadittiin opinnäytetyön sen hetkisen suunnitelman pohjalta. Samalla anoimme kirjallisesti lupaa vanhemmilta lapsen osallistumisesta opinnäytetyöhömme. Toinen tutustumiskäynti päiväkotiin tapahtui 25.2.2009, jolloin perehdyimme avustajien opastuksella perusteellisemmin lapsien yksilölliseen taustaan. Päiväkotikäynnin lopuksi kävimme tutustumassa päiväkodin tiloihin laajemmin, päiväsaliin sekä käytettävissä oleviin välineisiin. Yhdessä henkilökunnan kanssa päätimme, että lasten avustajat ohjaisivat lapsia liikuntatuokioiden aikana. Tällöin lapsilla olisi mahdollisuus keskittyä itse liikuntatuokioon, kun tukena olisi tuttu ja turvallinen aikuinen. 8.3 Opinnäytetyössä käytetyt menetelmät ja työtavat Laadultaan opinnäytetyö on toiminnallinen. Toiminnallisella opinnäytetyöllä tavoitellaan käytännön toiminnan ohjeistamista tai opastamista ammatillisella kentällä. Toiminnallisen opinnäytetyön lopullisena tuotoksena syntyy aina jokin konkreettinen tuote, tässä tapauksessa päiväkotihenkilökunnan käyttöön kootut liikuntaharjoitteet. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tuote tai tapahtuma toteutetaan aina kohderyhmälähtöisesti. Tavoitteena on ihmisten osallistuminen toimintaan ohjeistuksen avulla. Täsmällisellä opinnäytetyön kohderyhmän määrittämisellä pystytään myös rajaamaan työtä. (Vilkka Airaksinen 2003: 9, 38, 40.) Tässä työssä pyrittiin kohderyhmälähtöisesti selvittämään, soveltuvatko kootut liikuntaharjoitteet autistisille lapsille. Toteutukseen etsittiin fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla tehtäviä, sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Kootut harjoitteet toteutettiin yhdessä lasten ja päiväkotihenkilökunnan kanssa. Harjoitteiden soveltuvuutta lapsille arvioitiin osallistuvan havainnoinnin lisäksi päiväkotihenkilökunnalta kerätyn kirjallisen palautteen avulla. 20 Käytännöt toiminnallisen opinnäytetyön merkityksessä ovat usein väljemmät kuin tutkimukseen pohjautuvassa opinnäytetyössä. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tehtävä selvitys pohjautuu usein vain vähän tai ei ollenkaan puhtaasti teoriaan. (Vilkka –Airaksinen 2003: 51.) Opinnäytetyö on myös osin sovelletusti kvalitatiivinen, sillä aineiston keräämisen keinona käytettiin lomakehaastattelua päiväkotihenkilökunnalle. Tiedonkeruutapana käytettiin avoimia kysymyksiä. Avoimissa kysymyksissä esitetään ainoastaan kysymys ja vastaajalle jätetään tyhjä tila vastausta varten. (Hirsjärvi ym. 2009: 193; Vilkka –Airaksinen 2003: 63.) Näillä kysymyksillä pyrittiin keräämään tietoa lasten käyttäytymisestä ja toiminnasta, sekä päiväkotihenkilökunnan subjektiivisista kokemuksista liikuntatuokioista kokonaisuudessaan. 8.4 Liikuntatuokioon osallistuneet lapset Päiväkotiryhmään kuului kuusi autistista lasta. Lapset olivat iältään 3 - 7 -vuotiaita. Ennen liikuntatuokion sisällön suunnittelua ja harjoitteiden valitsemista kävimme henkilökunnan kanssa keskustelua jokaisesta lapsesta yksilöllisesti. Kiinnitimme huomiota lasten mahdollisiin aistien yli- ja aliherkkyyksiin. Keskustelimme myös niin lapsille mieluisista, kuin myös ahdistavista tai pelottavista toiminnoista. Näiden pohjalta pyrimme sisällyttämään liikuntatuokioon toisaalta harjoitteita, joista löytyisi jokaiselle ainakin yksi mieluisa ja houkuttava toiminta, mutta toisaalta myös sellaisia, jotka rohkaisisivat lapsia kokeilemaan itselleen hankalia tai ahdistavia asioita turvatussa ja hyväksyvässä ympäristössä. Jokaisen lapsen yksilöllisyys tuli huomioida ryhmää toteutettaessa ja jokaisen kohdalla tuli huomioida lapsen kokonaistilanne. Kaikki tämä sisälsi lapsen yksilöllisen kommunikointikyvyn, kielelliset valmiudet, motoriset taidot ja älyllisen tason. Näiden pohjalta pyrimme muun muassa kuvien ja lorujen avulla auttamaan lapsia hahmottamaan tapahtumajärjestystä liikuntatuokioiden aikana, sekä liittämään harjoitteet luonnolliseksi osaksi päivä- ja viikko-ohjelmaa. 21 8.5 Opinnäytetyön toteutuksen suunnittelu Opinnäytetyön tavoitteena oli koota turvallisia, kannustavia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita autistisille lapsille. Tutustuttuamme päiväkodin autististen lasten ryhmään, henkilökuntaan sekä käytettävissä oleviin tiloihin ja välineisiin, aloimme pohtia ja suunnitella kohderyhmällemme parhaiten soveltuvia harjoitteita. Harjoitteet ovat sellaisia, joita päiväkotihenkilökunta voi jatkossa itsenäisesti toteuttaa lasten kanssa omalla välineistöllään, ajasta tai tilanteesta riippumatta. Ennen toteutusjakson alkua esittelimme osalle henkilökuntaa suunnittelemamme harjoitteet, jotta heillä olisi alustava käsitys liikuntatuokioiden sisällöstä. Lapsille järjestämämme liikuntatuokion sisällyttäminen lasten viikko-ohjelmaan onnistui hyvin. Ryhmällä oli perjantaiaamuisin käytössään päiväkodin päiväsali, jossa ryhmä oli aiemmin viettänyt liikuntahetkiään. Liikuntahetket olivat koostuneet lasten omista kiinnostuksen kohteista, ilman suurempaa tavoitteellista ohjausta. Aiempien liikuntahetkien tilalle suunnittelimme liikuntatuokion, joka sisälsi alkulaulun, sensorista integraatiota tukevia sovellettavissa olevia liikuntaharjoitteita, rentoutumisen sekä loppulaulun. Laulurituaaleilla halusimme havainnollistaa lapsille tuokion kulun. Niitä käyttäen halusimme tehdä tuokiosta lapsille tutun ja turvallisen, omaan viikko-ohjelmaan kuuluvan kokonaisuuden. Halusimme toteuttaa liikuntatuokion ainakin 10 kertaa kevään 2009 aikana, jotta ryhmästä tulisi mahdollisimman normaali osa lasten arkea. Suunnittelimme liikuntatuokioiden toteutuksen ajoittuvan maalis-kesäkuun 2009 ajan jaksolle, jonka jälkeen avustajat voivat jatkaa omatoimisesti liikuntatuokion ja harjoitteiden toteuttamista yhdessä lasten kanssa. Liikuntatuokion suunnittelimme kestävän 20–30 minuuttia, jotta lapset jaksaisivat keskittyä ja heidän mielenkiintonsa säilyisi tuokion loppuun saakka. 8.6 Liikuntatuokion ja harjoitteiden toteutus Liikuntaharjoitteet toteutettiin pitämällä lapsille liikuntatuokio kerran viikossa kolmen kuukauden ajan, yhteensä 12 kertaa ajalla 13.3.–12.6.2009. Näistä 12 kerrasta olimme mukana ohjaamassa kymmenen. Henkilökunta toteutti liikuntatuokion kaksi kertaa itse- 22 näisesti, jolloin heillä oli mahdollisuus harjoitella tuokion toteuttamista ilman ohjausta. Liikuntatuokion alkua havainnollistettiin lapsille kuvakortin avulla ennen päiväsaliin siirtymistä. Liikuntatuokio alkoi ”pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat”-alkulaululla, jossa tarkistettiin aiheen mukaisesti kaikki kehon osat. Alkulaulun jälkeen siirryimme lasten ja avustajien kanssa kiertämään eripuolille päiväsalia sijoitettuja liikuntaharjoitepisteitä. Ohjasimme avustajia harjoitteiden toteuttamisessa lasten kanssa tarpeen mukaan. Lisäksi seurasimme harjoitteiden onnistumista. Osa harjoitteista, kuten kieriminen alamäkeen, vaati aluksi kahden aikuisen ohjausta. Harjoitteen tullessa tutummaksi, pyrimme minimoimaan ohjausta mahdollisuuksien mukaan. Harjoitteiden jälkeen teimme loppurentoutuksen yhdessä lasten ja avustajien kanssa. Lopuksi laulettiin loppulaulu, jossa toivotettiin jokaiselle mukana olleelle ”hei hei”. Kokosimme tuokiossa käyttämämme liikuntaharjoitteet yhteen, jotka tulevat jatkossa jäämään päiväkotihenkilökunnan käyttöön. Harjoitteista oli mahdollista valita jokaiselle toteutuskerralle sisältö. Alkuun pyrimme pitämään tuokion mahdollisimman toistuvana, jotta tilanteesta tulisi lapsille tuttu ja turvallinen. Muutaman toteutuskerran jälkeen muutimme tuokion sisältöä tuomalla mukaan jonkin uuden harjoitteen. Jotta hoitohenkilökunta olisi omaksunut harjoitteet ja niiden oikeanlaisen toteutustavan, ohjasimme tuokioiden aikana tarpeen mukaan henkilökuntaa lasten kanssa toimimisessa. Pyrimme resurssien mukaan jakamaan päiväkotiryhmän lapset kahteen pienempään ryhmään. Tällöin lapsilla olisi riittävän rauhallinen ympäristö ja tarpeeksi tilaa tutustua tuokioiden sisältöön, sekä keskittyä harjoitteiden suorittamiseen. Harjoitepisteet sijoitettiin eri puolille päiväsalia niin, että kukin lapsi pystyi valitsemaan haluamansa kiertojärjestyksen mielenkiintonsa mukaan. Harjoitepaikkoja suunniteltaessa huomioimme sen, että lapsilla olisi mahdollisuus seurata ja mallintaa jatkuvasti toisten lasten toimintaa harjoitteiden aikana. Tätä kautta halusimme tarjota lapsille mahdollisuuden kerätä uskallusta kokeilla itselle hankalia tai pelottavia harjoitteita. Toteutusprosessin edetessä pyrimme tarpeen mukaan kehittämään harjoitteiden laatua ja soveltuvuutta kohderyhmällämme. Kävimme päiväkotihenkilökunnan kanssa aktiivista keskustelua läpi toteutusvaiheen heidän odotuksistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan. Toteutusvaiheen lopuksi keräsimme henkilökunnalta palautteen toteutuksesta avoimilla kysymyksillä. Näillä halusimme saada konkreettisesti esiin henkilökunnan kokemuksia 23 ja ajatuksia kevään aikana toteutetuista liikuntatuokioista, sekä niiden sisällön soveltuvuudesta autistisille lapsille. (Katso Liite 3.) 9 LIIKUNTAHARJOITTEISTA SAADUT KOKEMUKSET Liikuntatuokioiden viimeisillä toteutuskerroilla lapsissa oli havaittavissa selvää kokeilunhalun lisääntymistä. Poikkeuksetta jokainen lapsi lähti itsenäisesti toteuttamaan aluksi vaikeaksi tai ahdistavaksi kokemiaan harjoitteita. Päiväkotihenkilökunnalta saamamme palautteen mukaan lapsilla oli havaittavissa myös uusien taitojen integroimista muuhun päiväkotiympäristöön. Liikuntatuokioiden aikaansaamat positiiviset muutokset ja kokeilunhalun lisääntyminen lasten toiminnassa antavat viitteitä harjoitteiden soveltuvuudesta, merkityksestä ja tärkeydestä autistisille lapsille. 9.1 Omat havainnot liikuntaharjoitteista Suurin osa kyseisen ryhmän lapsista ei ota välitöntä kontaktia toisiin lapsiin, mikä on tyypillistä autististen lasten vuorovaikutukselle. Oli positiivista nähdä kuinka jo ensimmäisillä liikuntatuokion toteutuskerroilla lapset yhdessä osallistuivat muun muassa leikkivarjolla tehtävään karuselliin. Karusellissä lapset istuvat yhdessä varjon päällä aikuisten pyörittäessä varjoa. Kaikilla lapsilla oli havaittavissa kyseisessä harjoitteessa selvää hyvänmielen tunnetta, kuten hymyjä, eikä toisen lapsen läheisyys häirinnyt lainkaan. Tämän harjoituksen myötä lapsia totuteltiin toisen lapsen läheisyyteen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Haastavimmaksi harjoitteeksi lapset kokivat yleisesti kierimisen. Kyseinen harjoite sai aluksi useammassa lapsessa aikaan epäröintiä tai ahdistusta, ja pelkkä makuuasentoon asettuminen oli haastavaa. Lapsia ei missään vaiheessa pakotettu harjoitteen suorittamiseen, vaan lapsen annettiin rauhassa seurailla ja mallintaa toisten lasten toimintaa. Tällöin lapsella oli mahdollisuus kerätä rohkeutta kokeilla kyseistä harjoitetta omien valmiuksiensa ja voimavarojensa kasvaessa. Muita haastavia harjoitteita olivat muun muassa tunnelin läpi meno, pallon vieritys ja itsensä vetäminen köyden avulla ylös. 24 Edellä mainituista harjoitteista haastavimpana koettu kieriminen tuottaa lapselle painovoimaa uhmaavaa liikettä, joka stimuloi voimakkaasti vestibulaarista aistijärjestelmää. Tämä voi olla osasyynä lasten ahdistuneisuuden tunteeseen, sillä lapsi ei tällöin kykene hahmottamaan omaa asentoaan suhteessa ympäristöönsä. Kaikkien harjoitteiden suorittamisessa oli lapsilla havaittavissa kokeilunhalun lisääntymistä, sekä ohjeiden mukaista ja itsenäistä suorittamista ilman avustajan tukea. Osalla lapsista oli havaittavissa myös harjoitteista saatujen uusien taitojen integrointia omaan arkiympäristöönsä, kuten esimerkiksi hiekkalaatikon reunalla tasapainoilu, sängyn päällä pomppiminen, lattialla kieriminen tai raskaan maitopurkin kantaminen. 9.2 Osallistuneet lapset ja esimerkkejä harjoitteiden tuomista reaktioista Antti Antti on 5-vuotias poika. Antilla on jonkin verran ääniyliherkkyyttä. Antti seurailee paljon ympäristöään ja kommentoi tapahtumia tuetusti kirjoittamalla. Antti matkii aikuista kasvotusten. Hän sietää kohtuullisen hyvin ympärillään muita ihmisiä. Läheisyyttä toisen ihmisen kanssa Antti sietää vaihdellen. Kivun tunnetta Antti osaa ilmaista toisinaan. Hän on toiminnallisesti ketterä ja motorisesti kehittynyt lähes ikätasonsa mukaisesti. Antille mieluisia toimintoja ovat kiipeileminen, keinuminen ja trampoliinilla pomppiminen. Vaaran taju hänellä on puutteellinen. Ahdistavia asioita ovat muun muassa liukumäestä laskeminen ja viime aikoina myös uiminen. Antti käy puhe- ja toimintaterapiassa. Liikuntatuokioiden ensimmäisillä toteutuskerroilla Anttia ahdisti suuresti kierimisharjoite. Anttia oli vaikeaa saada avustettuna makuulle ja sitä kautta kierimään alamäkeen. Harjoite sai Antissa aikaan paljon vastustusta, eikä poikaa saanut useinkaan lähestymään harjoitepistettä. Viimeisillä toteutuskerroilla Antti kokeili itsenäisesti kierimistä ylhäältä alas avustajan seuratessa vieressä. Kirjoittipa Antti toteutusvaiheen päättyessäkin: ”Oli kiva kun oli niin paljon pyöritystä.” 25 Pekka Pekka on 5-vuotias poika. Pekka puhuu ja kirjoittaa. Mieluisia asioita hänelle ovat sekä aikuisten että lasten kanssa tehtävät yhteiset toiminnot. Mieluisia toiminnallisia asioita Pekalle ovat muun muassa liukumäessä liukumiset. Pekalla ei ole huomattavia aistiyliherkkyyksiä. Vaarantaju on Pekalla puutteellinen. Motorisesti hän on toisinaan hieman kömpelö, esimerkiksi Pekka saattaa kompuroida juostessaan. Pekalla ei esiinny merkittäviä ahdistusta aiheuttavia asioita. Pekka käy säännöllisesti puheterapiassa. Pekka lähti jokaisella kerralla toteuttamaan harjoitteita annettujen ohjeiden mukaisesti. Ensimmäisillä toteutuskerroilla Pekkaa jouduttiin kuitenkin kehottamaan useaan otteeseen, ennen kuin hän ryhtyi toimintaan. Viimeisillä toteutuskerroilla Pekan kohdalla oli havaittavissa oma-aloitteisuuden lisääntymistä harjoitteita toteutettaessa. Sauli Sauli on 4-vuotias poika. Hän on tunteikas ja herkkä. Saulia on usein vaikea saada motivoitumaan juuri mihinkään tekemiseen. Motorisesti Sauli on lähellä ikätasoaan, mutta toisinaan erinäisissä tarkkuutta vaativissa liikkeissä esiintyy kömpelyyttä. Turhautuessaan hän heittäytyy herkästi maahan makaamaan. Sauli itkee herkästi ja on arka uusille asioille ja toiminnoille. Mieluisia asioita ovat laulut ja musiikki. Sauli on yliherkkä koville äänille. Hento koskettelu tuntuu Saulista epämiellyttävältä. Sauli kommunikoi tuetusti kirjoittamalla. Sauli nauttii aikuisen seurasta. Erilaiset heilutukset ja heijaamiset ovat hänelle mieluisia. Oma turvallinen ja tuttu ryhmä on Saulille tärkeä. Sauli käy säännöllisesti puhe- ja musiikkiterapiassa. Liikuntatuokioiden ensimmäisillä toteutuskerroilla Saulia ahdisti kovasti putken läpi ryömiminen, eikä hän halunnut edes lähestyä putkea. Viimeisillä toteutuskerroilla Sauli ryömi putken läpi itsenäisesti. Matti Matti on 4-vuotias poika. Matilla on taipumusta satuttaa itseään hakkaamalla takaraivoa lattiaan. Matti myös kirkuu toisinaan kovaa. Mattia on vaikea saada motivoitumaan erinäisiin toimintoihin. Matti juuttuu herkästi tiettyyn toimintaan, esimerkiksi pyörimään 26 paikalleen. Läheisyyden sietäminen Matilla on hyvin vaihtelevaa. Matti kommunikoi jonkin verran tuetusti kirjoittamalla, käytössä hänellä on muutamia sanoja. Yliherkkyyksiä Matilla on pintatunnon alueella. Avustaja epäilee tämän hidastavan syvätunnon kehittymistä. Mattia on usein vaikeaa saada rauhoittumaan. Motorisesti hän on ikätasollaan. Matille mieluisia toimintoja ovat muun muassa kiipeileminen, keinuminen ja pyöriminen. Matti käy säännöllisesti puheterapiassa. Ensimmäisillä liikuntatuokioiden toteutuskerroilla Matti ei halunnut lainkaan kokeilla putken läpi ryömimistä. Tasapainoilu penkillä ja puomilla oli Matille hyvin hankalaa. Viimeisillä toteutuskerroilla Matti ryömi putken läpi oma-aloitteisesti ja tasapainoili spontaanisti muun muassa hiekkalaatikon reunalla ryhmän ulkoillessa pihalla. Lauri Lauri on 7-vuotias poika. Lauri pitää toisten lasten seurasta. Lauri sietää hyvin toisia ihmisiä. Hänellä ei esiinny huomattavia aistiherkkyyksiä. Jäljittely- eli matkimistaidot Laurilla ovat alkeelliset. Hänellä on vaikeuksia toiminnan aloittamisessa. Motorisesti Lauri on toisinaan hieman kömpelö, mikä ilmenee tarkkuutta vaativien liikkeiden suorittamisen hankaluutena. Lauri kommunikoi tuetusti kirjoittamalla. Hän hermostuu vain harvoin. Laurille mieluisia toimintoja ovat muun muassa pomppiminen, kiipeileminen ja hierominen. Lauri käy säännöllisesti puheterapiassa. Ensimmäisillä liikuntatuokioiden toteutuskerroilla Laurilla oli hankaluuksia keskittyä harjoitteiden suorittamiseen. Esimerkiksi köyttä vedettäessä avustajan kanssa Laurin keskittyminen ja narusta kiinni pitäminen oli vaihtelevaa. Viimeisillä kerroilla köyden veto onnistui jo hyvin, ja Lauri osasi käyttää hyvin voimaa apuna köyttä vedettäessä. Joonatan Joonatan on 3-vuotias autistinen poika. Joonatan seurailee mielellään toisia lapsia. Joonatanilla on ilmeisesti pintatunnon osalta jonkinlaista aliherkkyyttä, esimerkiksi hermostuessaan Joonatan hakee stimulaatiota suun alueelle lyömällä suuta pöytään tai lattiaan. Joonatan kommunikoi kuvilla ja on juuri oppinut kirjoittamaan tuetusti. Motorisesti Joonatan on lähellä ikätasoaan. Mieluisia toimintoja Joonatanille ovat muun muassa 27 kiipeileminen, keinuminen, heijaaminen ja pomppiminen. Joonatanilla ei esiinny merkittäviä ahdistuksen kohteita. Joonatan käy säännöllisesti puheterapiassa. Ensimmäisillä liikuntatuokion toteutuskerroilla Joonatanille haastavin harjoite oli köyden avulla ylämäkeen kiipeäminen. Joonatania oli vaikeaa saada tarttumaan käsillä kiinni köydestä ja avustajan oli ohjattava Joonatania selästä liikkumaan eteenpäin. Viimeisellä toteutuskerralla Joonatan kiipesi itsenäisesti ylös köydestä käsillä vetäen. Toteutusvaiheen lopussa Joonatanin nähtiin myös itsenäisesti tasapainoilevan hiekkalaatikon reunalla. Myös trampoliinilla hyppimiseen Joonatan tarvitsi aluksi avustajaa tukemaan käsistä. Viimeisillä toteutuskerroilla hyppiminen sujui jo itsenäisesti, ja Joonatanin nähtiin spontaanisti hyppelevän ilman avustajaa muun muassa sängyn päällä. 9.3 Päiväkotihenkilökunnan kokemuksia harjoitteiden soveltuvuudesta ja toteutuksesta Päiväkodin autististen lasten ryhmän työntekijät kokivat ohjaamiemme harjoitteiden soveltuneen lapsille hyvin. Liikuntatuokioiden sisältöä työntekijät kommentoivat muun muassa: ”Mielenkiintoista, haastavaa, monipuolista – ja HAUSKAA.” ”Harjoitteet olivat helppoja toteuttaa päiväkodin arjessa ja lapsille sopivia. Lapselle löytyi se mieliharjoite ja vastenmielisin.”Avustajien mielestä harjoitteet olivat lapsia innostavia. Harjoitteiden aikaan saamista mahdollisista muutoksista kysyttäessä työntekijät kommentoivat seuraavasti: ”Rentous lisääntyi. Tuntui että luottamuskin puolin ja toisin.””Oli mielenkiintoista nähdä, miten lapset reagoivat aluksi. Ennen harjoittelua lapsi oli rauhaton ja vilkkaasti liikkuva. Harjoittelun jälkeen lapsi oli tyytyväinen, rauhallinen ja jaksoi keskittyä hyvin.” ”Mitä useammin harjoitukset tehtiin, sen helpompi lapsen oli tulla mukaan ja osoittaa oma-aloitteisuutta ja omia toiveita ja päinvastoin.” ”Lapsesta saattoi aistia iloa ja odotusta jumppasaliin saavuttaessa – harjoitusten aikana sekä tunnin jälkeen.” Työntekijät korostivat autististen lasten tarvitsevan toistoja, jotta uskaltavat lähteä kokeilemaan uusia asioita, mutta toisaalta myös muutosten tärkeyttä, jonka sietämistä tulee myös harjoitella. Tämän onnistumisesta saimme kiitosta. Kuten jo edellä mainitsimme, osalla lapsista jotkin harjoitteet olivat alkuun hankalia tai hieman pelottavia, mutta muutaman viikon jälkeen he jo uskaltautuivat kokeilemaan niitä rohkeammin. 28 Loppurentoutukseen ohjaamamme sively- ja hierontaharjoitteet työntekijät kokivat yllättävänkin rauhoittaviksi. Alkuun sivelyt ja hieromiset olivat osalle lapsista hankalia, mutta liikkeitä sovellettiin tarpeen mukaan, esimerkiksi istualtaan suoritettavaksi. Useiden toistojen ja harjoituskertojen jälkeen hieromiset ovat alkaneet tulla tutuiksi ja sujua lapsilla hyvin ja onnistuneesti. Yksi työntekijöistä kuvaa avustamansa lapsen olleen rentoutuksen jälkeen ”vapautuneempi, ja ilmiselvästi nauttii hieromisesta” Muita kommentteja olivat muun muassa: ”Lapsi rauhoittui ja oli ilmeisen tyytyväinen.” ”Alkuhämmingin jälkeen rentoutus oli lapselle miellyttävää ja usein lapsi toivoi sen jatkuvan pidempäänkin.” ”Hyvää mieltä ja läheisyyttä.” Harjoitteista saadut kokemukset työntekijöillä olivat lapsia rauhoittavia. Päiväkodin työntekijät kokivat ohjaamamme harjoitteet ehdottoman tarpeellisiksi päiväkotitoiminnassaan. Uusien ideoiden ja asioiden omaksuminen oli heidän mielestään positiivinen kokemus. Harjoitteiden tarpeellisuudesta päiväkotitoiminnassa kommentoitiin muun muassa: ”Lisää tehdään aivan varmasti.”, ”Hieno harjoitustehtävä.”, ”Soveltuu hyvin meidän toimintaan.” ”Kyllä ne edistävät lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja antavat iloa päivään.” ”Vahvistavat lapsen minäkuvan kehitystä, antavat onnistumisen, ja alkuvastustuksen jälkeen voi löytyä jotain kivaakin tekemistä aikuisen läheisyydessä tai kauempaa tuettuna.” Lapsille, joille rauhoittuminen on todella vaikeaa, työntekijät olisivat kaivanneet vielä lisävinkkejä rauhoittamiseen, sekä enemmän rentoutusharjoittelua liikuntatuokioiden yhteyteen. 29 10 POHDINTA Opinnäytetyöprosessin käynnistyessä edessämme oli laaja materiaali ja alue, josta oli rakennettava tiivis ja selkeä työnaihe. Tietoa lapsuusiän autismista ja sen kuntoutusmahdollisuuksista löytyi runsaasti. Vaikeimmaksi tehtäväksi muotoutui opinnäytetyön aiheen rajaaminen riittävän tiiviiksi. Pohdimme useaan otteeseen, minkä kuntoutuksen osa-alueen koimme tärkeimmäksi ja miten kykenisimme palvelemaan päiväkotihenkilökunnan tarpeita parhain mahdollisin tavoin. Päiväkotihenkilökunnan kanssa käytyjen keskustelujen aikana esille nousi kiistatta yksi asia ylitse muiden. Tämä oli työntekijöiden keinottomuus autististen lasten aistitoiminnoissa esiintyvien yli- ja aliherkkyyksien hallinnassa. Lähdekirjallisuuteen tutustuessa esiin nousi toistuvasti sensorisen integraation häiriö, sen aiheuttama käyttäytyminen ja toiminta autistisilla lapsilla. Sensorista integraatiota on mahdollista tukea fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla, jolloin autististen lasten kanssa toteutetaan eri aistijärjestelmiä tukevia harjoitteita. Harjoitteet antavat lapselle vestibulaarisia, proprioseptiivisia ja taktiilisia aistiärsykkeitä, jotka tukevat lapsen sensorista integraatiota. Tästä syntyi opinnäytetyömme tavoite: tukea autististen lasten sensorista integraatiota soveltavan liikunnan avulla, ja tässä tarkoituksessa koota sitä tukevia liikuntaharjoitteita päiväkotihenkilökunnan käyttöön. Tavoitteen selkiydyttyä aloimme laatia suunnitelmaa ja aikataulua opinnäytetyön toteutusvaiheelle. Lähdeaineisto oli kasattava nopeassa aikataulussa, jotta saisimme riittävän teorian tueksi valitsemallemme aiheelle. Teoriaosuuden kerääminen oli aikaa vievää ja haastavaa, mutta helpotti huomattavasti toteutusvaiheen suunnittelua ja aloittamista. Alkuperäisessä suunnitelmassa tarkoituksenamme oli käyttää lasten kanssa toteutetuista liikuntatuokioista videoimaamme materiaalia havainnoinnin tukena ja koota kerätystä materiaalista dvd tuotos. Luovuimme suunnitelmasta, sillä työmäärä olisi muutoin kasvanut liian laajaksi. Muilta osin opinnäytetyömme eteni suunnitelmien mukaisesti läpi toteutusjakson. Tutustuimme monipuolisesti lähdeaineistoon ja viimeaikaisiin tutkimuksiin, jotka antoivat eväitä liikuntaharjoitteiden kokoamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Mielestämme kokoamamme harjoitteet ovat sensorisen integraation tukemisen kannalta oleellisia autististen lasten kehityksen tukemisessa. Pyrimme harjoitteiden 30 avulla myös kannustamaan lapsia integroimaan oppimiaan uusia taitoja omaan arkiympäristöönsä. Havainnoimme lasten ja päiväkotihenkilökunnan kanssa toteutettuja liikuntatuokioita osallistumalla niiden toteutukseen, sekä jatkuvalla keskustelulla päiväkotihenkilökunnan kanssa. Henkilökunnan kanssa käyty aktiivinen keskustelu toteutuksen edetessä auttoi meitä kiinnittämään huomiota mahdollisiin harjoitteiden sisältämiin vaikeuksiin tai puutteisiin, ja tätä kautta soveltamaan tuokioiden sisältöä enemmän henkilökunnan tarpeita vastaavaksi. Aktiivisen yhteistyön ja jatkuvan palautteen merkitys opinnäytetyön kohteena olevan yhteisön kanssa osoittautui tärkeäksi työn onnistumisen kannalta. Opinnäytetyöprosessin lopussa keräämämme palaute päiväkotihenkilökunnalta antaa viitteitä harjoitteiden tarpeellisuudesta ja soveltuvuudesta autistisille lapsille. Kokemukset ovat lasten avustajien subjektiivisia kokemuksia, jotka eivät ole yleistettävissä tai suoraan sovellettavissa muihin lapsiryhmiin tai lapsiin. Opinnäytetyöstä saatujen kokemusten luotettavuus tässä työssä on mielestämme hyvä. Luotettavuutta kokemusten arvioinnissa lisäävät muun muassa saman lapsen kanssa toiminut avustaja läpi toteutusvaiheen, muuttumaton toteutusympäristö sekä tuokion samana pysynyt toteutusstruktuuri. Kaiken kaikkiaan koimme opinnäytetyöprosessimme haasteelliseksi, mutta ennen kaikkea mielenkiintoiseksi ja opettavaksi kokemukseksi. Opinnäytetyömme aihe on erittäin ajankohtainen ja tarpeelliseksi koettu lasten päivähoidon alueella. Autististen lasten kanssa toimiminen vaatii aikaa ja paneutumista aiheeseen. Heidän kanssaan toimiessa on otettava huomioon monta asiaa: lapsen yksilölliset voimavarat, motoriset valmiudet, kommunikointimenetelmät sekä mahdolliset aistijärjestelmien toiminnassa ilmenevät poikkeavuudet. Edellä mainittujen asioiden huomioiminen opinnäytetyömme harjoitteita kootessa ja toteutusta suunniteltaessa osoittautui työmme haasteellisimmaksi osaksi. Opinnäytetyömme jatkoehdotuksena esittäisimme harjoitteiden aktiivisempaa soveltamista lasten kotiympäristöön. Tällöin harjoitteiden toteuttajina toimisivat lasten vanhemmat. Tämä mahdollistaisi harjoitteiden aktiivisemman integroinnin lasten päivittäisiin toimintoihin. Lisäksi kokoamiemme harjoitteiden pitkäaikaista vaikuttavuutta lasten toimintakykyyn voisi arvioida esimerkiksi kvalitatiivista tutkimusotetta hyödyntäen. Harjoitteiden vaikuttavuudesta voisi esimerkiksi laatia lasten toimintakykyä arvioivan 31 menetelmän, jossa kartoitettaisiin monipuolisesti tai osiin pilkottuna lasten yksilöllinen toimintakyky ennen harjoitteiden aloittamista tietyllä aikavälillä, sekä harjoitteiden toteutusvaiheen jälkeen. Menetelmää voisi hyödyntää lasten kehityksen seurannassa ja harjoitteiden vaikuttavuuden konkretisoinnissa sensorisen integraation tukemisessa. Autististen lasten varhaiskuntoutuksessa sensorisen integraation tukeminen ja sen liittäminen lasten jokapäiväiseen arkiympäristöön ja toimintaan on erittäin tärkeää. Autististen lasten kanssa toimivilla henkilöillä tulisi olla tähän riittävät taidot. Fysioterapiassa soveltava liikunta on apuväline, jonka käytössä ei ole kyse pelkästään motoristen taitojen tai havaintomotoriikan tukemisesta ja kehittämisestä. Liikunta on mitä parhain ja luonnollisin väline lasten sensorisen integraation, sosio-emotionaalisen, vuorovaikutuksen ja kognitiivisen oppimisen tukemisessa. 32 LÄHTEET Autismin kirjon oppilas koulussa. 2008. Autismi- ja Aspergerliitto ry. Ayres, A Jean –suom. Lari Tapola 2008: Aistimusten aallokossa: sensorisen integraation häiriö ja terapia. Jyväskylä: PS-kustannus. Bock, Marjorie A. 2001. SODA Strategy: Enhancing the Social Interaction Skills of Youngsters with Asperger Syndrome. Intervention in School & Clinic; Vol 36. Article. Gillberg, Christopher 1999: Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Toinen uusittu painos. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Hakala, Leila –Hyrkkö, Päivi –Manninen, Pia –Oesch, Hanni –Salo, Marketta –Siikanen, Maritta 2001: Jaettu ilo. Autistisen lapsen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin kehittäminen. Helsinki: Puheterapeuttien kustannus. Heikinaro –Johansson, Pilvikki –Kolkka, Tarja 1998: Koululiikuntaa kaikille soveltava liikunnanopetuksen opas. Helsinki: Opetushallitus. Hirsjärvi, Sirkka –Remes, Pirkko –Sajavaara, Paula 2009: Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Hodgetts, Sandra - Hodgetts, William 2007: Somatosensory stimulation interventions for children with autism: Literature review and clinical considerations. Canadian Juorunal Of Occupational Therapy Vol. 74 No. 5. 393-400. Houston-Wilson, Chaty 2005: Pervasive Developmental Disorders. Teoksessa Winnick, J.P. (toim.): Adapted physical education and sport. (4th ed.). New York: Human kinetics. 174–188. 33 Iarocci, Grace - McDonald, John 2006. Sensory integration and perceptual experience of persons with autism. Journal of Autism and Developmental Disorders, Vol. 36, No. 1, January 2006. 77-90. Ikonen, Oiva –Halme, Aila –Kerola, Kyllikki –Kujanpää, Sari –Norvapalo, Päivi – Suomi, Alpo 1998: Autismi: teoriasta käytäntöön. Juva: Atena kustannus Oy. Kerola, Kyllikki –Kujanpää, Sari –Timonen, Tero 2009: Autismin kirjo ja kuntoutus. Juva: WS Bookwell Oy. Kranowitz, Carol Stock –suom. Lari Tapola 2004: Tahatonta tohellusta: sensorisen integration häiriö lapsen arkielämässä. Jyväskylä: PS-kustannus. Launonen, Kaisa 2007: Vuorovaikutus –kehitys, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Newschaffer, Craig J. - Croen, Lisa A. - Daniels, Julie - Giarelli, Ellen - Grether, Judith K. - Levy, Susan E. - Mandell, David S. - Miller, Lisa A - Pinto-Martin, Jennifer - Reaven, Judy - Reynolds, Ann M. - Rice, Catherine E. - Schendel, Diana - Windham, Gayle C. 2007: The Epidemiology of Autism Spectrum Disorders. Annual Review of Public Health. Vol 28. 21.1-21.24. Numminen, Pirkko 1996: Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. Helsinki: Lasten keskus. Ozonoff, Sally - Dawson, Geraldine - McPartland, James 2008: Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi. Opas vanhemmille. Kuopio: UNIPress. Rintala, Pauli - Norvapalo, Päivi 2002: Autismi. Teoksessa Mälkiä, Esko - Rintala, Pauli: Uusi Erityisliikunta. Liikunnan sovellukset erityisryhmille. Helsinki. Liikuntatieteellinen seura ry. 36-39. Vilkka, Hanna - Airaksinen, Tiina 2003: Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi. 34 Winnick, Joseph P –Lavay, Barry W 2005: Perceptual Motor Development. Teoksessa Winnick, J.P. (toim.): Adapted physical education and sport. (4th ed.). New York: Human kinetics. 359-372. Virtanen, Pirkko - Opetushallitus 2000: Autististen lasten opettaminen. Helsinki: Opetushallitus. Vismara, Laurie A –Colombi, Contanza –Rogers, Sally J 2009: Can one hour per week of therapy lead to lasting changes in young children with autism? Autism Vol. 13 No. 1. 93-115. Yack, Ellen –Sutton, Shirley –Aquilla, Paula 2001: Leikki linkkinä lapseen. Toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin. Jyväskylä: PS-kustannus. Zimmer, Renate 2001:Liikuntakasvatuksen käsikirja Didaktis- metodisia perusteita ja käytännön ideoita. Helsinki: LK-kirjat. LIITE 1 1(2) Arvoisat vanhemmat! Olemme kolme fysioterapeuttiopiskelijaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Opiskelemme viimeistä vuotta, ja tarkoituksemme on valmistua vuoden 2009 lopulla. Yksi meistä on lapsenne kanssa samassa päiväkotiryhmässä olevan pojan äiti. Olemme tekemässä opinnäytetyötä autististen lasten varhaiskuntoutuksesta, ja tarkoituksemme on laatia ehdotelma sensoriseen integraatioon ja havaintomotoriikkaan perustuvasta soveltavan liikunnan jumppakerhosta. Suunnittelemme lapsille kevääksi 2009 kerran viikossa toteutuvan kerhon, joka koostuu piirityyppisestä harjoittelutoiminnasta. Kerho on tarkoitus aloittaa maaliskuussa jatkuen aina juhannukseen saakka. Toiminta toteutetaan Lakelan päiväkodin salissa, johon suunnittelemme lapsille erityyppisiä pisteitä, jokaisen sisältäen erilaista toimintaa. Ehdotelman tarkoitus on toimia jatkossa suuntaa antavana ohjelmana autististen lasten soveltavan liikunnan ohjaamisessa. Haluamme antaa lapsillenne miellyttäviä kokemuksia liikunnasta, sekä mahdollisuuden mallintaa muiden lasten toimintaa samassa tilassa. Kerho toteutetaan avustajien ohjauksessa. Jokainen lapsi saa kulkea piirissä oman avustajansa kanssa omaan tahtiin. Ohjelmaa pyritään suunnittelemaan ja rakentamaan niin, että jokaiselle lapselle löytyisi hänen yksilöllisiä tarpeitaan vastaavia tehtäviä, toimintoja ja leikkejä, ja lapsilla on myös mahdollisuus itse valita haluamansa toiminta. Tämän turvaamiseksi käymme päiväkotihenkilökunnan kanssa ennen kerhon aloittamista perusteellisesti läpi jokaisen lapsen herkkyydet ja mielenkiinnonkohteet sekä kommunikointitarpeet. Tulemme käyttämään apunamme kuvia sekä rituaaleja kerhon alkaessa ja loppuessa, mm. lauluja ja loruja. Tarvitsemme myös tietoja lapsenne liikunnallisesta tasosta, jotta kerho-ohjelmasta olisi mahdollista laatia mahdollisimman tarkoituksenmukainen. Oma roolimme tulee painottumaan avustajien ohjaamiseen kerhon toiminnassa ja kerho-ohjelman suunnitteluun. Lisäksi keräämme avustajien subjektiivisia kokemuksia toteutetuista kerroista päiväkirjatyyppisesti läpi kevään. Toivoisimme myös mahdollisuutta videoida jumppakerhoja, jolloin saisimme luotettavaa materiaalia kerhon toimivuudesta loppuarviointia ja analysointia varten. Nauhat tuhotaan välittömästi opinnäytetyöprosessin valmistuessa, eikä niitä tulla esittämään muille kuin itsellemme ja meitä ohjaaville kahdelle opettajalle. Lastenne henkilöllisyys tullaan pitämään täysin salassa, emmekä mainitse opinnäytetyössä Lakelan päiväkotia nimeltä, jolloin yksityisyys on täysin turvattu. Kaikki saamamme tieto, sekä avustajien kanssa käymämme keskustelut ovat täysin luottamuksellisia. Lasten henkilötiedot tulevat jäämään vain meidän tietoomme. Pyydämme teitä palauttamaan meille oheisen lapun allekirjoitettuna, mikäli annatte suostumuksenne lapsenne mukaan ottamiseen järjestämäämme toimintaan. Lapun voitte palauttaa päiväkotiin esim. reissuvihon välissä, josta noudamme ne. Jos haluatte kysyä aiheesta enemmän, kerromme mielellämme. Haluamme antaa lapsillenne uusia, innostavia kokemuksia ja iloista mieltä! Yhteistyötä odotellen, Sonja Lamppu Elina Lehtonen Noora Peltoniemi LIITE 1 2(2) Pyydämme teitä ystävällisesti rastittamaan seuraavista ja palauttamaan kyselyn päiväkotiin mahdollisimman pian: ( ) Annamme luvan ottaa lapsemme mukaan keväällä 2009 järjestettävään jumppakerhoon ( ) Annamme luvan videointiin kerhon aikana ( ) Emme anna lupaa videoida lastamme kerhon aikana ( ) Emme anna lupaa ottaa lastamme mukaan kerhotoimintaan Lapsen nimi:_________________________________ Paikka ja aika, huoltajan allekirjoitus:______________________________________ LIITE 2 1(2) Arvoisat vanhemmat! Kesä on tullut ja olemme opinnäytetyömme toteutusvaiheessa loppusuoralla. On ollut suuri ilo ja kunnia saada työskennellä yhdessä lastenne kanssa. Ryhmän ohjaaminen on ollut erittäin antoisaa. Mikä parasta, lasten iloinen osallistuminen, uskallus ja kokeilunhalun lisääntyminen on ollut hienoa nähdä! Olemme keränneet video- ja valokuvamateriaalia lastenne kanssa tehdyistä laululeikeistä ja liikeharjoitteista. Juhannuksen jälkeen aloitamme materiaalin litteroinnin ja toteutusvaiheen kirjallisen osion työstön. Tämä vaihe sisältää myös työmme tuotoksena syntyvän oppaan liikeharjoitteista ja dvd:n kokoamisen. Valmiin oppaan ja dvd:n käyttöoikeus on toistaiseksi vain meillä, Ammattikorkeakoulu Metropolialla sekä Lakelan osaamiskeskuksella. Tarkoituksena on kertoa valmiista opinnäytetyöstämme mahdollisesti myös Autismi –lehdessä sekä Espoon julkisen erityispäivähoidon sektorilla. Toivomme, että laatimaamme opasta olisi mahdollisimman monella päivähoitotaholla mahdollista hyödyntää ja soveltaa. Tuotostamme voidaan jatkossa mahdollisesti hyödyntää myös kaupallisesti eri opetus- ja kuntoutustahojen käyttöön. Tällä hetkellä keräämämme video- ja valokuvamateriaali on salaista, emmekä voi julkisesti käyttää sitä oppaamme teossa. Jotta syntyvästä dvd:stä ja kirjallisesta oppaasta kuvineen saisi mahdollisimman realistisen ja todentuntuisen, tämä edellyttää lupaa käyttää lapsistanne hankittua ja julkaistavaa materiaalia. Lastenne nimet ja henkilöllisyys tulevat säilymään salassa eikä kuvamateriaalin käyttöoikeutta luovuteta muille ulkopuolisille tahoille. Teillä on halutessanne mahdollisuus antaa suostumuksenne käyttää lastenne kuvia ja videomateriaalia valmiissa opinnäytetyössämme; oppaassa ja dvd:ssä. Tämän kirjeen myötä pyydämme teitä antamaan kirjallisen suostumuksenne materiaalin käyttöön, tai kieltämään sen käytön lapsenne osalta. Lämpimät kiitokset yhteistyöstä, hyvät vanhemmat! Lastenne kanssa työskentely on ollut ainutlaatuista, haastavaa ja ennen kaikkea antoisaa! Toivomme työmme tuottavan Lakelanosaamiskeskuksen henkilökunnalle tarvittavia keinoja ja taitoja vahvistaa lasten liikkumista ja tukea sensorisen integraation kehittymistä. Mikäli teillä herää kysymyksiä tai haluatte yksityiskohtaisempaa palautetta harjoitusten toteutumisesta oman lapsenne kohdalla, vastaamme mielellämme. Yhteistyöstä kiittäen ja aurinkoista kesää toivottaen, Sonja Lamppu Elina Lehtonen Noora Peltoniemi LIITE 2 2(2) Rastita haluamasi vaihtoehto: ____ Annan suostumukseni käyttää julkistettavassa opinnäytetyössä lapsestani hankittua video- ja valokuvamateriaalia. ____ Kiellän lapsestani hankitun video- ja valokuvamateriaalin käytön julkistettavassa opinnäytetyössänne. Paikka ja aika:_________________________________ Huoltajan allekirjoitus:__________________________________ LIITE 3 1(1) KOKEMUKSIA HARJOITTEISTA Miten mielestäsi tällaiset harjoitteet sopivat autistisille lapsille? Millaisina koit harjoitteet? Millaisina koit rentoutusmenetelmät? Huomasitko muutoksia lasten toiminnassa harjoitteiden aikana/jälkeen? Jos, niin millaisia? Koitko harjoitteet tarpeellisiksi päiväkotitoiminnassa? LIITE 4 1(24) SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 2009 Metropolia Ammattikorkeakoulu SISÄLLYS JOHDANTO… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … .2 Tunnelin läpi meno… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ...4 Kieriminen … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ...… … … … … … .… 5 Itsensä vetäminen köyden avulla ylös… … … … … … … … … … … … … … … … … ...6 Tasapainoilu… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ..7 Esineiden tunnustelu… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … .8 Pallon vierittäminen… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … .… .9 Ilmapallon pomputtelu … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ........10 Harjoitteet leikkivarjolla… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ..… 11 Trampoliinilla pomppiminen… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ...12 Harjoitteet tynnyrillä… … … … … … … … … … … … … … … … … … … ...… ..… .… ..13 Köyden veto avustajan kanssa… … … … … … … … … … … … … … … … … … .… … 14 Raskaan esineen kantaminen… … … … … … … … … … … … … … … … … … … .… ..15 Renkailla riippuminen ja keinuminen… … … … … … … … … … … … … … … … .… 16 Harjoitteet terapiapallolla… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … 17 Rentoutusharjoituksia… … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … .… … .18 LÄHTEET … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ..23 Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 1 JOHDANTO Autististen lasten kuntoutus on tänä päivänä yhä useampien kuntoutustyötä tekevien tahojen haasteena. Autistisilla lapsilla tavataan hyvin erityyppisiä ja eriasteisia kehityksellisiä tai toiminnallisia häiriöitä, joista yksi on sensorisen integraation häiriö. Tähän on koottu liikuntaharjoitteita autististen lasten kanssa työskenteleville päiväkodin työntekijöille. Liikuntaharjoitteet ovat sensorista integraatiota tukevia harjoitteita, joita voi itsenäisesti toteuttaa soveltavan liikunnan keinoin päiväkotitoiminnassa. Harjoitteista on mahdollista valita lasten kanssa toteutettavaksi turvallisia, vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Kaikkia harjoitteita ei ole tarkoitus toteuttaa jokaisella kerralla. Ohjaajat voivat koota harjoitteista haluamansa toteutuksen sisällön, esimerkiksi viidestä kuuteen harjoitetta kerrallaan. Tuokio tulisi kestää noin 20 - 30 minuuttia, jotta lasten mielenkiinto säilyisi koko tuokion ajan. Liikuntatuokio voidaan halutessa aloittaa ja lopettaa lapsille tuttuun lauluun, jolla osoitetaan lapsille tuokion aloitus ja lopetus. Liikuntaharjoitteisiin on koottu monipuolisesti erilaisia harjoitteita. Kootuilla harjoitteilla on kullakin useita erinäisiä tavoitteita, kuten sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittyminen ja sosioemotionaalisen kehityksen tukeminen. Harjoitteet ovat niin ikään myös lasten fyysisiä ominaisuuksia kehittäviä. Tässä työssä liikuntaharjoitteiden tavoitteina mainitaan kuitenkin sensorisen integraation tukemisen kannalta olennaiset tavoitteet, sekä joitain motoristen taitojen kehittymisen osa-alueita. Tällä työllä haluamme antaa niin päiväkotihenkilökunnan kuin myös muiden lapsia hoitavien tahojen käyttöön lapsen omassa arkiympäristössä toteutettavia, sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita. Tavoitteenamme on tuoda autististen lasten kanssa toimiville henkilöille käyttöön keinoja lasten sensorisen integraation tukemiseen. Ja mikä tärkeintä, toivomme sen tuovan lasten jokaiseen päivään hieman sipsuttelua, ihmettelyä sekä iloisia seikkailuja! Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 2 Tämän työmme valmistuessa haluamme antaa lämpimät kiitokset kaikille ryhmään osallistuneille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Ilman näitä ihania lapsia olisimme jääneet paitsi hienosta ja ainutlaatuisesta tilaisuudesta ja kokemuksesta. Haluamme myös kiittää päiväkodin henkilökuntaa avoimesta ja vastaanottavaisesta asenteesta yhteistyössä toimiessamme. Toivomme työmme antaneen niin päiväkotihenkilökunnan kuin kaikkien autististen ja autismin kirjon lasten kanssa toimiville henkilöille käyttöön välineen, joka auttaa heitä jatkossa lasten sensorisen integraation tukemisessa. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 3 TUNNELIN LÄPI MENO • Välineet Tunneli, ilmapallot, piikkipallot ym. pientavaraa • Tavoitteet o Avaruudellinen hahmottaminen o Kehon asennon hallinta o Kehonhahmottaminen o Taktiilisen aistiärsykkeen tuottaminen o Vestibulaarisen aistiärsykkeen tuottaminen • Suoritustapa Lapsi ryömii tai konttaa tunnelin läpi, johon on sijoitettu käytössä olevia pientavaroita tuntoärsykkeiden saamiseksi Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 4 KIERIMINEN • Tavoitteet o Kehon asennon hallinta o Kehon keskiosan harjoittaminen, kiertoliike, painovoiman tunne ja sen aistiminen o Pään ja niskan hallinta o Vestibulaarisen aistiärsykkeen tuottaminen • Vaihtoehtoiset suoritustavat o Kieriminen ala- ja ylämäkeen (penkit nostettuna puolapuille) o Kieriminen tasaisella alustan päällä • Huomioitavaa Avustaja auttaa lasta tarvittaessa kierimistekniikan hahmottamisessa. Kierimistä tulee harjoittaa molempiin suuntiin Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 5 ITSENSÄ VETÄMINEN KÖYDEN AVULLA YLÖS • Välineet Kalteva pinta, esim. penkeistä rakennettu, köysi, matto • Tavoitteet o Silmä- käsikoordinaatio o Tarttumisote o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen o Voiman säätely • Suoritustapa Lapsi vetää itsensä köyden avulla ylös kaltevaa tasoa pitkin. Tarvittaessa avustajaa tukee omilla käsillään lapsen käsiä tarttumaotteen saamiseksi. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 6 TASAPAINOILU • Välineet Penkki, puomi, jalanjälkiä • Tavoitteet o Silmä-jalkakoordinaatio o Kehon asennon hallinta o Jalkojen ja käsien tuntoaisti o Avaruudellinen hahmottaminen: korkeuserot o Dynaaminen tasapaino o Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa Lapsi tasapainoilee penkeillä ja puomeilla seuraten kävelypinnassa sijaitsevia jalanjälkiä. Avustaja tukee tarvittaessa lasta käsistä. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 7 ESINEIDEN TUNNUSTELU • Välineet Erilaisia pusseja; kangas-, paperi- ja muovipusseja, jossa erilaisia esineitä, kuten pyykkipoikia, hiekkamuotteja, muovailuvahaa, pallo ym. • Tavoitteet o Taktiilisen aistimuksen tuottaminen o Esineiden tunnistaminen tunnustelemalla ja nimeäminen kuvista • Suoritustapa Lapsi tunnustelee pussien sisältä esineiden koostumusta, materiaalia ja muotoa. Nimetäkseen esineet lapsi valitsee esinettä vastaavan kuvan Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 8 PALLON VIERITTÄMINEN • Välineet Erikokoisia, -värisiä palloja, matto hahmottamaan ja rajaamaan pallonvieritysaluetta ja -suuntaa • Tavoitteet o Silmä-käsikoordinaatio o Vuorovaikutustaitojen vahvistuminen o Voiman arviointi ja säätely o Etäisyyksien arviointi o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa Palloa vieritetään avustajalle, lapsen nojatessa omaan avustajaan. Lapsen taitojen lisääntyessä voidaan vierittämistä harjoitella esim. vatsallaan ja vähitellen siirtyä pallon heittämiseen ja pomputteluun. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 9 ILMAPALLON POMPUTTELU • Välineet Ilmapallo • Tavoitteet o Silmä-käsikoordinaatio o Vuorovaikutustaitojen vahvistuminen o Voiman arviointi ja säätely o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa Ilmapallo löydään avustajalle. Lasta avustaa tarvittaessa oma avustaja. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 10 HARJOITTEET LEIKKIVARJOLLA A) Aallokko (isoja ja pieniä aaltoja). Avustaja tukee tarvittaessa lapsen tarttumisotetta varjon reunasta. Varjoa heilutellaan ylös ja alas aallokon tavoin. Lapset voivat mennä myös varjon alle aallokkoon. C) Teltta. Varjo nostetaan ylös yhdessä lasten kanssa ja lasketaan alas lattiaan asti lasten ja avustajien jäädessä varjoteltan sisään. B) Karuselli. Lapset istuvat varjon keskellä yksin tai yhdessä. Avustajat pyörittävät varjoa kulkemalla piirissä vuoroin myötä- ja vastapäivään. D) Pomppivat pallot. Asetetaan ilmapallot varjon päälle ja heilutellaan varjoa. • Välineet Leikkivarjo, ilmapallot • Tavoitteet o Rytmi- ja koordinaatiokyky o Vuorovaikutustaitojen ja yhteistyön vahvistuminen o Leikki ja elämyksellisyys o Silmä-käsikoordinaatio o Tarttumisote o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen o Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 11 TRAMPOLIINILLA POMPPIMINEN • Välineet Trampoliini, mattoja • Tavoitteet o Kehon asennon hallinta o Dynaaminen tasapaino o Liikerytmi o Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa o Lapsi pomppii trampoliinilla ylös ja alas. Avustaja voi tukea lasta käsistä. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 12 HARJOITTEITA TYNNYRILLÄ • Välineet Tynnyri, putki tai muu vastaava. • Tavoitteet o Kehon asennon hallinta, painovoima tunne ja sen aistiminen o Pään ja niskan hallinta o Dynaaminen tasapaino o Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa o Lapsi voi ryömiä tynnyrin sisään, jolloin avustaja alkaa keinuttaa putkea hiljalleen. o Lapsen ja avustajan istuessa tynnyrin päällä, keinutetaan tynnyriä puolelta toiselle. o Lasta avustetaan vatsamakuulle tynnyrin päälle ja keinutetaan eteen- ja taaksepäin lapsen käsien ja jalkojen koskettaessa vuorotellen lattiaa. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 13 v KÖYDEN VETO AVUSTAJAN KANSSA • Välineet Köysi, hyppynaru, mattoja • Tavoitteet o Tarttumisote o Vuorovaikutus o Kehonhahmotusta o Voimansäätely o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa Köyttä vedetään tarvittaessa lapsen nojatessa omaan avustajaan, joka voi tukea lasta ja lapsen tarttumisotetta. Köyden toista päätä vetää toinen avustaja. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 14 PAINAVAN ESINEEN KANTAMINEN KUVA • Välineet Käsipaino, raskas keila, riisillä täytetty pullo tms. • Tavoitteet o Tarttumisote o Visuaalinen hahmottaminen o Tilan hahmottaminen o Proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa o Lapsi kantaa esineen pisteestä A pisteeseen B. Pisteiden etäisyys toisistaan 1-2 metriä. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 15 RENKAILLA RIIPPUMINEN JA KEINUMINEN KUVA • Välineet Renkaat, patjoja • Tavoitteet o Kehon asennon hallinta o Puristusvoima o Staattinen ja dynaaminen tasapaino o Renkailla riippuminen: proprioseptiivisen aistimuksen tuottaminen o Renkailla keinuminen: vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen • Suoritustapa Lapsi riippuu tai keinuu renkaissa. Lasta voidaan avustaa keinumisliikkeen aikaansaamiseksi. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 16 HARJOITTEITA TERAPIAPALLOLLA • Välineet Terapiapallo • Tavoitteet o Kehonhahmotus o Dynaaminen tasapaino o Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen o Asennon hallinta • Variaatiot o Istualtaan pomppiminen pallon päällä o Polvillaan pomppiminen pallon päällä o Vatsallaan pallon päällä keinuttelu • Huomioitavaa Aikuinen avustaa lasta pysymään pallon päällä sekä auttaa liikkeen tuottamisessa. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 17 RENTOUTUMISHARJOITTEITA • Pallohieronta (pieni terapiapallo, tennis- tai nystyräpallo) A) Lapsen kehon rajat hierotaan pallon avulla B) Lapsen koko keho hierotaan pallon avulla • Viltti Avustajat keinuttavat selin makuulla olevaa lasta viltin sisällä Tavoitteet • Rentoutuminen • Rauhoittuminen • Taktiilisen aistimuksen tuottaminen • Vestibulaarisen aistimuksen tuottaminen (viltti) Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 18 A) Sivele molemmilla käsillä samanaikaisesti lapsen rintakehää alimpiin kylkiluihin asti. B) Sivele vuorokäsin vatsalta alkaen ristiin vastakkaiselle olkapäälle C) Tartu lapsen kädestä kiinni ja nosta käsivarsi kohti kattoa. Muodosta toisen käden sormillasi ”rengas”lapsen olkavarren ympärille. Piirrä käsivarsi olkapäästä alkaen kohti rannetta. D) Ota lapsen kädestä ja ranteesta ote ja E) Sivele peukalollasi lapsen kämmentä F) Sivele käsilläsi vuorotellen lapsen rinta- sormiin päin. Hiero erikseen myös sormet. kehästä lähtien vatsan alaosaan saakka. nosta käsi kattoa kohti. Kierrä käsivartta ”ruuvaten”puolelta toiselle olkapäästä alkaen. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 19 G) Sivele käsivarsillasi lapsen rintakehäs- H) Hiero jalat samalla tavalla kuin käsivar- tä lähtien vatsan alaosaan saakka. ret. H) Hiero jalat samalla tavalla kuin käsivarret I) Aseta lapsi vatsalleen reisiesi päälle konttausasentoon. Lapsen vatsan alle voi laittaa tyynyn. Sivele vuorokäsin lapsen selkää poikittain toisella kädellä itsestäsi poispäin ja toisella takaisin. Tee liike hartioista alaselkään ja takaisin. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 20 J) Aseta lapsi vatsalleen reisiesi päälle K) Aseta lapsi vatsalleen reisiesi päälle konttausasentoon. Lapsen vatsan alle voi laittaa tyynyn. Aseta toinen kätesi lapsen pepun päälle ja hiero selkää kämmenelläsi ylhäältä alaspäin. konttausasentoon. Lapsen vatsan alle voi laittaa tyynyn. Aseta kätesi lapsen nilkkojen päälle ja hiero toisella kädelläsi lapsen niskasta nilkkoihin asti. L) Ota kiinni lapsen käsistä ja laita ne ris- M) Ota kiinni lapsen käsivarsista, leivitä ne tiin rinnan yli. rennosti sivuille ja venytä kevyesti. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 21 N) Ota kiinni lapsen vastakkaisesta kädestä O) Risti lapsen jalat vatsan päälle. ja jalasta, vie ne ristiin vartalon yli. Tee sama myös toiselle puolelle. P) Koukista lapsen toinen jalka vatsan päälle ja ojenna toinen jalka suoraksi. Tee sama toiselle puolelle. Tavoitteet • Taktiilisen aistimuksen tuottaminen • Kehonhahmotus Huomioitavaa Mikäli lapsi kokee sivelyn tai hellän kosketuksen epämiellyttävänä, voi harjoitteen alustaa kädellä lapsen kehon osia voimakkaasti painellen. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 22 LÄHTEET • Autio, Tuire - Nenonen, Pirjo - Louhiala, Liisa 1995: Liiku ja leiki. Motorisia perusharjoitteita lapsille. Gummerrus Kirjapaino Oy. Jyväskylä • Latva, Tarja - Taipale, Sirpa - Uosukainen, Lea Kaarina 1997: MOPA motoriikka paremmaksi. Luokassa toteutettavia motorisia harjoituksia dysfasia potilaille. ER-paino. Lievestuore. • Lehtinen, Ulla –Haapala, Marjaana –Dahlström, Riitta-Maija 1993: Aistien avulla oppimaan. Tammer-Paino Oy. Tampere. • Sherborne, Veronica 1993: Lasten kokonaiskehitystä tukeva liikunta. Yleisopetus, erityisopetus ja esiopetus. Kehitysvammaliitto ry. Hakapaino Oy. • Winnick, J.P.2000. Adapted physical education and sport 2005. (4th edition.). New York: Human kinetics. • Yack, Ellen –Sutton, Shirley –Aquilla, Paula 2001: Leikki linkkinä lapseen. Toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin. PS-kustannus. WS Bookwell Oy. Juva. Lamppu, Sonja –Lehtonen, Elina –Peltoniemi, Noora 23