...

Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana

by user

on
Category: Documents
150

views

Report

Comments

Transcript

Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen
vahvistaminen työelämässä
Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä
projektin aikana
Hoitotyön koulutusohjelma,
sairaanhoitaja AMK
Opinnäytetyö
14.5.2010
Maija-Liisa Ruonala
Marjaleena Silakivi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Terveys- ja hoitoala
Koulutusohjelma
Suuntautumisvaihtoehto
Hoitotyö
Sairaanhoitaja AMK
Tekijä/Tekijät
Maija-liisa Ruonala ja Marjaleena Silakivi
Työn nimi
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä - Arviointia hoitohenkilökunnan
osaamisen kehittymisestä projektin aikana
Työn laji
Aika
Sivumäärä
Opinnäytetyö
Kevät 2010
56 + 13
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen ja Helsingin
ammattikorkeakoulu Metropolian yhteistä ”Näyttöön perustuvaan hoitotyön osaamisen vahvistaminen
työelämässä” -projektia. Projektin tarkoituksena on ollut kehittää hoitohenkilökunnan näyttöön
perustuvaa hoitotyön osaamista. Kehitystyön perustaksi tehtiin alkukartoitus keväällä 2007, jossa
selvitettiin Helsingin kaupungin akuuttisairaalaosastoilla hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaan
hoitotyöhön liittyviä asenteita ja valmiuksia sekä toimintaympäristön edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Vuonna 2009 toteutettiin loppukartoitus, jossa selvitettiin projektin aikana tapahtuneita muutoksia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut analysoida loppukartoituksen tulokset sekä verrata niitä
alkukartoituksen tuloksiin. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää
näyttöön perustuvan toiminnan jatkokehittämisessä.
Aineistot kerättiin kyselylomakkeilla samoilta Helsingin kaupungin akuuttisairaalaosastoilta ja
analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla. Vuoden 2007 alkukartoituksessa vastanneita oli
osastonhoitajien ammattiryhmässä (n=26), sairaanhoitajien ammattiryhmässä (n=127) ja lähihoitajien
ammattiryhmässä (n=56). Vastausprosentti oli 57 %. Vuoden 2009 loppukartoituksessa vastanneita oli
puolestaan osastonhoitajien ammattiryhmässä (n=18), sairaanhoitajien ammattiryhmässä (n=95) ja
lähihoitajien ammattiryhmässä (n=43). Vastausprosentti oli 63,9 %.
Tutkimustulokset vuosina 2007 ja 2009 ovat olleet varsin samansuuntaisia. Tarkasteltaessa kaikkien
ammattiryhmien tuloksia yhdessä on kehitys ollut myönteistä kaikilla mitatuilla osa alueilla: asenteissa,
tieteellisen tiedon käytössä, taidoissa ja näyttöön perustuvan toiminnan edistävissä ja estävissä
tekijöissä. Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä myönteisesti.
Myönteisimmin suhtautuivat osastonhoitajat. Myös näyttöön perustuvan hoitotyön tietoperusta oli
vahvinta osastonhoitajilla. Projektin aikainen kehittyminen tietoperustassa oli kuitenkin suurinta
sairaanhoitajilla. Taitoperustassa oli sairaanhoitajien omien arvioiden mukaan tapahtunut positiivista
kehitystä, mutta osastonhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmässä kehitys on ollut päinvastaista.
Edistävien ja estävien tekijöiden osalta kaikissa ammattiryhmissä koettiin tutkitun tiedon
käyttömahdollisuudet sekä tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi lisääntyneen.
Avainsanat
Näyttöön perustuva hoitotyö, näyttöön perustuva toiminta, asenteet, valmiudet
Degree Programme in
Degree
Nursing and Health Care
Bachelor of Health Care
Author/Authors
Maija-Liisa Ruonala and Marjaleena Silakivi
Title
Improving the Knowledge of Evidence-based Nursing among the Finnish Health Care Professionals
Type of Work
Date
Pages
Final Project
Spring 2010
56 + 13
ABSTRACT
This final project was part of a development project of the Helsinki Metropolia University of Applied
Siences, Finland and certain health care hospital units of the City of Helsinki. The aim of the project
was to develop evidence-based practice (EBP) among the nurses. The development work was based on
the inquiry conducted in spring 2007 to examine the attitudes, knowledge, skills and factors that
supported or hindered the implementation of evidence-based nursing in clinical nursing units of the
City of Helsinki. In spring 2009 was conducted the second inquiry to examine the changes during the
project. The purpose of our final project was to conduct the second inquiry and to compare the results
to the results received in spring 2007. The aim was to produce information that might be helpful to
further develop the evidence-based practice.
The data was analyzed with statistical methods, the SPSS-programme was used. The data for our study
was collected from certain health care hospitals of the City of Helsinki, Finland. In spring 2007 the
respondents were head nurses (26), registered nurses (127) and public health nurses (56). The response
rate was 57 %. In spring 2009 the respondents were head nurses (18), registered nurses (95) and public
health nurses (43). The response rate was 63,9%.
In general the results in spring 2009 were compatible with the results received in the first inquiry. The
trends were positive in all the sectors studied: attitudes, knowledge, skills and factors supporting or
hindering the implementation of EBP. All the health care professionals perceived the evidence-based
nursing positively. Most positive in their view were the head nurses. The head nurses had also the
strongest knowledge related to evidence-based practice. Yet, the registered nurses developed their
knowledge most during the project. In registered nurses' own opinion there was also positive change in
the skills, but among the head nurses and the public health nurses, the trend was the opposite. All of the
respondents felt that the facilities and support related EBP were improved during the project.
Keywords
evidence-based nursing (EBN), evidence-based practice (EBP), attitudes, skills, knowledge
SISÄLLYS
1
2
3
4
5
6
7
8
JOHDANTO
1
NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN OSAAMINEN
2
2.1
Näyttöön perustuva hoitotyö käsitteenä
3
2.2
Kehittämisen lähtökohtia
6
2.3
Hoitotyöntekijän valmiudet näyttöön perustuvassa hoitotyössä aikaisemman
tiedon pohjalta
7
2.3.1 Hoitohenkilökunnan asenteet
7
2.3.2 Hoitohenkilökunnan tieteellisen tiedon käyttö käytännön hoitotyössä
9
2.3.3 Hoitohenkilökunnan taidot näyttöön perustuvassa hoitotyössä
11
2.3.4 Työympäristön näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät ja estävät
tekijät
13
2.3.5 Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen ja muutoksen johtaminen 14
TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET
19
TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
20
4.1
Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
20
4.2
Kyselylomakkeen laadinta
21
4.3
Aineiston keruu ja kohderyhmä
21
4.4
Aineiston analyysi
22
TUTKIMUSTULOKSET
23
5.1
Vastaajien taustatiedot
23
5.2
Hoitohenkilökunnan käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä
24
5.3
Hoitohenkilökunnan asennoituminen tutkittuun tietoon
27
5.4
Hoitohenkilökunnan tietoperusta
31
5.5
Hoitohenkilökunnan taitoperusta
37
5.6
Näyttöön perustuvan hoitotyön edistävät ja estävät tekijät hoitotyössä
41
POHDINTAA
44
6.1
Hoitohenkilökunnan asenteet
45
6.2
Hoitohenkilökunnan tieto- ja taitotaso näyttöön perustuvassa hoitotyössä 46
6.3
Työympäristön näyttöön perustuvan toiminnan edistävät ja ehkäisevät
tekijät
47
6.4
Eettisyyden tarkastelu
48
6.5
Luotettavuuden tarkastelua
49
JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISHAASTEET
49
LÄHTEET
52
LIITTEET Näyttöön perustuvan hoitotyön malli
Kyselylomake
Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta vuosina 2009 ja 2007
Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä vuosina 2009 ja 2007
Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyys vuosina 2009 ja 2007
1
JOHDANTO
Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen ja
Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolian yhteistä ”Näyttöön perustuvan hoitotyön
osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektia. Projekti perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan 2004 - 2007 sekä Sosiaali- ja terveysministeriön ”Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön”-toimintaohjelmaan
2009 - 2011, joissa edellytetään näyttöön perustuvan hoitotyön toimintatapojen kehittämistä työelämässä.
”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektin tarkoituksena on ollut kehittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyön osaamista sekä selvittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Päätavoitteena on ollut vahvistaa hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa toimintaa ja näin
kehittää hoitotyön laatua ja vaikuttavuutta käytännössä. Toisena tavoitteena on ollut
vahvistaa hoitohenkilökunnan tutkimus-, kehittämis- ja projektitaitoja sekä tuottaa kansallisesti ja kansainvälisesti hyödynnettävää tietoa. Projektin päätuloksena on syntynyt
hoitotyön tuloksellisuutta parantava näyttöön perustuva hoitotyön toimintamalli. (Sarajärvi 2010: 28–30, Sarajärvi –Markkanen 2009: 11–18.)
”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projekti toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen. Kehittämistyön perustaksi suoritettiin alkukartoitus keväällä 2007. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla Malmin ja Herttoniemen sairaaloiden vuodeosastojen, päivystysalueiden ja kotisairaaloiden hoitohenkilökunnalta. Kyselyllä kartoitettiin hoitohenkilökunnan asennoitumista ja tieto- ja taitoperustaa liittyen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön. Lisäksi kartoitettiin työympäristön
edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tämän alkukartoituksen sekä tieteellisen tiedon pohjalta
laadittiin toimintamalli, jonka kehittämisessä käytettiin hoitohenkilökunnan koulutusta,
osallistamista ja arviointia. Toimintamallin pilotointi aloitettiin tutkimukseen osallistuneissa sairaaloissa helmikuussa 2008. (Sarajärvi 2010: 28–30, Sarajärvi – Markkanen
2009: 11–18.) Toukokuussa 2009 kerättiin samoilta osastoilta uusi aineisto, jolla mitattiin hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvan hoitotyön sen hetkistä osaamista. Saatua
tietoa käytetään hyväksi täsmennettäessä jo pilotoitua toimintamallia. Tavoitteena on,
että toimintamalli olisi jatkossa Helsingin kaupungin ja myös muiden eri organisaatioiden käytettävissä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut toteuttaa projektiin kuuluva toinen vertaileva kyselytutkimus tietojen syötön, tilastoajojen ja tulosten analysoinnin osalta. Lisäksi
tarkoituksena on ollut verrata saatuja tuloksia alkukartoituksessa saatuihin tuloksiin eli
selvittää mahdollisia muutoksia hoitohenkilökunnan asenteissa ja valmiuksissa sekä
toimintaympäristön edistävissä ja estävissä tekijöissä liittyen näyttöön perustuvaan toimintaan. Tarkoituksena on ollut myös selvittää toiminnan kehittämistä näyttöön perustuvaksi johtamisen keinoin. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan
hyödyntää ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”projektin toimintamallin täsmentämisessä sekä näyttöön perustuvan toiminnan jatkokehittämisessä.
2
NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN OSAAMINEN
Näyttöön perustuva toiminta ja sen kehittäminen hoitotyössä ja koko terveydenhuollossa on ollut ajankohtaista viimeisen vuosikymmenen ajan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin (Heikkilä 2005: 12, Sarajärvi 2009: 10). Näyttöön perustuvan toiminnan
kehittäminen hoitotyössä on Suomessakin kirjattu terveyspoliittisiin linjauksiin. Näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi laadun kehittämisessä ja hoidon
laadun vaikuttavuuden parantamisessa. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1.)
Näyttöön perustuvaa hoitotyötä on perusteltu useammasta eri näkökulmasta. Ensinnäkin
näyttöön perustuvassa hoitotyössä hyödynnetään tutkittua tietoa, joka on yleistettävää ja
perusteltua, jolloin hoitotyöntekijät pystyvät perustelemaan toimintaansa erilaisissa hoitotilanteissa. Toiseksi näyttöön perustuvaa hoitotyötä perustellaan sillä, että potilaiden
vaatimukset hoidon laadulle ovat lisääntyneet ja he kaipaavat perusteluja hoitoaan koskevalle päätöksenteolle. Kolmanneksi näyttöön perustuvan tutkimustiedon merkitystä
perustellaan taloudellisilla seikoilla. (Sarajärvi 2009: 10.) Terveydenhuollon kustannusten hallintaan ajatellaan päästävän hoidon oikealla valinnalla. Lisäksi näyttöön perustuvaa hoitotyötä voidaan perustella myös eettisestä näkökulmasta, jolloin hoidon perustaminen kokemusperäiseen tietoon silloin, kun saatavilla olisi tietoa paremmista hoitovaihtoehdoista, ei ole eettisesti hyväksyttävää. (Elomaa
Mikkola 2008: 6.)
Näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamisessa oleellista ovat organisaation luomat
mahdollisuudet ja edellytykset, mutta se on yhteydessä myös hoitohenkilökunnan motivaatioon ja osaamiseen (Heikkilä 2005: 12).
2.1
Näyttöön perustuva hoitotyö käsitteenä
Näyttöön perustuva toiminnalla (evidence-based practice), näyttöön perustuvalla hoitotyöllä (evidence-based nursing), tutkimukseen perustuvalla hoitotyöllä (research based
nursing) ja näyttöön perustuvalla johtamisella (evidence-based management) tarkoitetaan yleisesti ottaen parhaan, ajan tasalla olevan tiedon hankkimista sekä sen järjestelmällistä, kriittistä ja harkittua käyttöä sekä arviointia yksittäisen potilaan, potilasryhmän
tai väestön terveyttä koskevassa päätöksenteossa ja hoitotyössä (Sarajärvi 2009: 10,
Sarajärvi – Markkanen 2009: 4). Näyttöön sisältyy oletus siitä, että voidaan mahdollisimman objektiivisesti todistaa ja objektiivisen arvion perusteella valita kulloinkin paras
ja tuloksekkain toiminta (Leino-Kilpi
Lauri 2003: 7). Reavyn ja Taverniesin (2008:
166) mukaan kaikki hoitotyön osa-alueet koulutuksesta johtamiseen ja käytännön hoitotyöhön pitäisi perustaa parhaaseen mahdolliseen näyttöön kulloinenkin ajankohta huomioiden.
Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on potilaan mahdollisimman hyvä hoito.
Tämä edellyttää parhaimman ajan tasalla olevan luotettavan tiedon käyttöä päätösten
tukena. Taustalla on ajatus siitä, että mitä luotettavampaan tietoon hoito perustuu, sitä
paremmin voidaan potilaan hoidon tarpeisiin vastata. (Elomaa
Mikkola 2008: 6.)
Hoitotieteissä on useamman vuoden ajan käyty keskustelua näyttöön perustuvan toiminnan määritelmästä - erityisesti määrällisen ja laadullisen tutkimusnäytön käytön ja
niiden suhteen merkityksestä (DiCenso – Guyatt – Ciliska 2005: 10). Pearsonin,
Wiechulan ja Lockwoodin (2007: 85 87) mukaan tämänhetkinen keskustelu näyttöön
perustuvan terveydenhuollon ympärillä pitää liian itsestään selvänä sitä, että käsite näyttö perustuu satunnaistettuihin koe-kontrollitutkimuksiin. Tämän tyyppisten tutkimusten
painoarvon korostumista näyttöön perustuvassa hoitotyössä kritisoivat monet muutkin
(mm. Rycroft-Malone 2008: 405, Jordan
Segrott 2008: 385, Hudson
Duke
Haas
Varnell 2008: 411 412). Myös Leino-Kilpi ja Lauri (2003: 9) puhuvat siitä, ettei tiukka kontrolloitu tutkimus pysty vastaamaan todellista luonnollista ihmisryhmää tai tilan-
netta eikä se välttämättä tuota sellaista tietoa, joka olisi hyödynnettävissä hoitotyön ongelmien ratkaisuissa.
Pearson ym. (2007: 85 87) määrittelevät näyttöön perustuvan toiminnan huomattavasti
pelkkää kvantitatiivista (satunnaistettuun koe-kontrollitutkimukseen perustuvaa) näkemystä laajemmaksi kokonaisuudeksi, joka pitää sisällään erimuotoista näyttöä ja käsittäen muunkinlaiset täsmälliset tutkimukset kuin satunnaistetut koekontrollitutkimukset,
asiantuntijamielipiteet ja alan ammattilaisten kokemukset. He puhuvat australialaisessa
Joanna Briggs -instituutissa kehitetystä näyttöön perustuvasta terveydenhuollon mallista, joka määrittelee näyttöön perustuvan toiminnan kliiniseksi päätöksenteoksi, jossa
otetaan huomioon 1) paras saatavilla oleva näyttö, 2) tilannekonteksti, 3) potilaan mieltymykset ja 4) terveydenalan ammattilaisen oma näkemys.
Myös yhdysvaltalainen lääketieteen instituutti IOM (Institute of Medicine) on määritellyt näyttöön perustuvan toiminnan laajemmin kuin vain koskemaan määrällisen tutkimusnäytön avulla saatua näyttöä. Se on määritellyt näyttöön perustuvan toiminnan
1) parhaaksi mahdolliseksi tutkimusnäytöksi, joka tarkoittaa joko laadullista tutkimusnäyttöä tai sellaista määrällistä tutkimusnäyttöä, joka on saavutettu kliinisten kokeiden
tai laboratoriokokeiden avulla, 2) kliiniseen asiantuntijatietoon, jota alan ammattilaisille
on kertynyt ajan myötä sekä 3) potilaan kokemukseen, joka on yksilöllinen joka tilanteessa. IOM korostaa näin ollen myös sitä tärkeää kokemukselliseen tietoon perustuvaa
näyttöä, joka saavutetaan erityisesti potilaan näkemyksiä kuuntelemalla. (Milton 2007:
124.)
Miltonin (2007: 125 126) mukaan monet tiedealan ammattilaiset vannovat tieteellisen
näytön nimiin uskomalla siihen, että todellisuus on jotain objektiivista, ihmisestä ja hänen havainnoistaan ja tarkoitusperistään riippumatonta. He sulkevat määritelmän ulkopuolelle kaikki inhimilliset kokemukset ja arvostukset pitäen niitä epätieteellisinä. Hoitotieteen näkökulmasta tällainen ajattelu kuitenkin väheksyy niitä moninaisia keinoja,
joilla ihmiset oppivat ja heidän tietämyksensä kasvaa. Milton puhuu vahvasti näyttöön
perustuvan hoitotyön inhimillisyys-aspektin puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan
hoitotiede on jotain sellaista, jota ei voi mitata ja määrittää vain määrällisesti. Näyttöä
määriteltäessä on näin ollen huomioitava hoitotoiminta moniulotteisesti, ihmisten välisinä suhteina.
Rycroft-Malone (2008: 405 406) nostaa esiin uuden käsitteen ´evidence-informed´,
joka huomioi näytön sosiaalisen ja historiallisen yhteyden. Ihmiset toisin sanoen näkevät näytön kukin omalla tavallaan eikä hoitajiakaan voida irrottaa erilleen niistä poliittisista, organisatorisista ja sosiaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat hoitoon. Hoitotieteilijöiden parissa onkin kritisoitu kontekstin merkityksen unohtamista näytön tuottamisen
ja käytön yhteydessä (Jordan
Segrott 2008: 385, Hudson ym. 2008: 414). Se on kui-
tenkin yksi olennainen tekijä, joka vaikuttaa tutkimustiedon käyttöönottoon hoitohenkilökunnan parissa (Estabrooks
Kenny
Adewale
Cummings
Mallidou 2007: 283).
Nämä kaksi erilaista näkemystä määrällisen ja laadullisen tutkimustavan merkityksestä
näyttöön perustuvassa hoitotyössä ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan ja keskustelusta on tullut sofistikoidumpaa ja sallivampaa. Vallalle on pääsemässä käsitys niiden
molempien tärkeydestä kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Lisäksi vaikuttaa siltä,
että ollaan päätymässä siihen käsitykseen, että erityyppiset ongelmat tarvitsevat erityyppisten tutkimusmenetelmien käyttöä. (Rycroft-Malone 2008: 405, DiCenso ym.
2005: 10.)
Näyttöön perustuva hoitotyö on kaiken kaikkiaan hyvin laaja ja moniulotteinen käsite,
ja se käsittää muutakin kuin tieteellisen tutkimuksen hyödyntämistä hoitotyössä. Siinä
yhdistyvät paras saatavilla oleva tutkimusnäyttö, hoitotyöntekijän kliininen asiantuntemus, tieto potilaan tarpeista ja toiveista sekä organisaation voimavarat. (Sarajärvi –
Markkanen 2009: 5.)
Anneli Sarajärven (2009: 10–14) kehittämä näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli (liite 1) kattaa edellä mainitut eri hoitotyön toimintojen osa-alueet työelämän tarpeet
huomioiden. Toimintamallin avulla voidaan kehittää hoitotyöntekijöiden toimintaa
näyttöön perustuvaksi. Sarajärven mallin mukaisesti näyttöön perustuva hoitotyö pitää
sisällään 1) tieteellisen tiedon käytön, 2) asiantuntijan kokemukseen perustuvan tiedon
käytön, 3) asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevan tiedon käytön sekä 4) toimintaympäristön mahdollisuuksiin perustuvan tiedon käytön.
”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektissa ja
tässä opinnäytetyössä näyttöön perustuvalla hoitotyöllä tarkoitetaan tieteellisen tiedon
käyttöä, asiantuntijan kokemukseen perustuvaa näyttöä, potilaan/asiakkaan tarpeita ja
toiveita koskevan tiedon käyttöä sekä toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia
käyttää näyttöön perustuvaa tietoa (Sarajärvi –Markkanen 2009: 3).
2.2
Kehittämisen lähtökohtia
Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa kansallisessa hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2004 - 2007 on määritelty linjaukset hoitotyön käytännön kehittämisestä, jossa näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi kehittää laatua ja
parantaa hoidon vaikuttavuutta (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1).
Terveydenhuollon rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset edellyttävät hoitotyön toimintatapojen uudistamista ja ammatillisen osaamisen vahvistamista. Osaamista tulee
ohjata näyttöön perustuva toiminta, oman toiminnan kriittinen arviointi ja laatuajattelu.
Tavoitteena on, että hoitokäytännöt ja toimintatavat perustuvat parhaaseen mahdolliseen
tutkimusnäyttöön. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1.)
Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön linjaukset velvoittavat koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä. Hoitotyön
johtajille on asetettu tehtäväksi laatia strategia näyttöön perustuvaan käytäntöön siirtymiseksi yhteistyössä koulutuksen kanssa. Lisäksi hoitotyön johtajille on asetettu haasteeksi järjestää hoitotyössä toimiville mahdollisuus kehittää osaamistaan ja varmistaa,
että hoitotyössä on käytettävissä riittävät resurssit. Samaten hoitotyön johtajien tulisi
varmistaa, että hoitotyössä toimivat käyttävät parhaaseen näyttöön perustuvia toimintatapoja. Strategian muuttaminen konkreettiseksi toiminnaksi edellyttää yhteisiä näkemyksiä hoitotyön päämääristä sekä sitoutumista päätöksiin niin hoitotyön johtajilta kuin
hoitotyöntekijöiltä ja kouluttajilta. Näin hoitotyön edustajien edellytetään sitoutuvan
näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen kaikilla toimialueilla. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 2–3.)
Valtakunnallisiin näyttöön perustuvan hoitotyön edistämistavoitteisiin pohjautuen Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hoitotyön strategisena linjauksena on muun muassa
parantaa hoitotyön vaikuttavuutta sekä varmistaa riittävä ja osaava henkilöstö. Tavoitteeksi on asetettu, että hoitotyön menetelmät perustuvat ajantasaiseen tietoon ja näyttöön, hoitotyön toimijat osaavat soveltaa teoreettista tietoa potilaan hoitamisessa, hoitotyön johtajat ja esimiehet kehittävät jatkuvasti valmiuksiaan näyttöön perustuvaan toi-
mintaan ja että hoitotyön dokumentointi on systemaattista ja sitä ohjaavat sovitut käytännöt, jotta vaikuttavuuden arviointi mahdollistuu. (Sarajärvi 2010: 28.)
Suomessa koko terveydenhuoltoa koskevan kehittämisen lähtökohtana on hoidon vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantaminen. Sairaanhoitopiirien strategioissa hoidon tuloksellisuuden katsotaan toteutuvan näyttöön ja tieteellisyyteen perustuvasta hoidon
vaikuttavuudesta sekä henkilöstön osaamisesta. Myös alan koulutusta koskevat valtakunnalliset osaamisvaatimukset pitävät sisällään valmiudet näyttöön perustuvasta toiminnasta. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 5.)
2.3
Hoitotyöntekijän valmiudet näyttöön perustuvassa hoitotyössä aikaisemman
tiedon pohjalta
2.3.1
Hoitohenkilökunnan asenteet
Tieteellisen tiedon käyttö edellyttää hoitohenkilöstön myönteistä asennoitumista tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä tieteellisen tiedon merkityksen ymmärtämistä hoitotyön kehittämisessä ja hoitotoimintojen päätöksenteossa (Sarajärvi 2009: 12). Hoitohenkilökunnan asenteilla näyttäisikin olevan merkitystä tieteellisen tiedon käytössä. Sen
hyödyntämistä hoitotyössä voivat estää muun muassa hoitotyön sisäinen kulttuuri ja
hoitohenkilökunnan heikko motivaatio tutkimustiedon käyttöön. Hoitohenkilökunta ei
välttämättä näe tutkimuksen arvoa käytännön hoitotyössä eivätkä halua muutosta tai
kokeilla uusia käytäntöjä. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 5.) Hoitohenkilökunta näkee
kliinisen tutkimuksen irrallisena kliinisestä käytännön hoitotyöstä. Mielenkiintoista on
myös se, että ne hoitajat, jotka osallistuvat jollain tavalla tutkimuksentekoon eivät kuitenkaan johdonmukaisesti käytä tutkimustuloksia omassa käytännön työssään.
(Munroe
Duffy
Fisher 2008: 56.)
Useammissa tutkimuksissa on todettu, että hoitajien koulutustaso korreloi asenteisiin.
Korkeamman koulutuksen saaneet suhtautuvat positiivisemmin tieteellisen näytön käyttöön käytännön hoitotyössä. Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että tutkimustyön sisällyttäminen hoitajakoulutukseen on oleellista pyrittäessä vaikuttamaan hoitajien asenteisiin
näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan. (Koehn
Markkanen 2009: 6.)
Lehman 2008: 209 215, Sarajärvi –
Hoitotyötä on tutkittu paljon, mutta tämä tieto ei välity käytäntöön tai jos välittyy, niin
se tapahtuu valmiiksi annettuna hierarkkisesti johdon kautta. Tuloksena on hoitajien
yleinen sitoutumattomuus käyttää näyttöön perustuvia menetelmiä tai ottaa tutkimustuloksia aktiiviseen käyttöön arkipäivän hoitotyössä. Näyttöön perustuvan hoitotyön käyttöönottoon vaikuttavat keskeisesti ensinnäkin hoitajien tunne siitä, miten he pystyvät
hallitsemaan jotain tiettyä ongelmatilannetta (heidän kokemansa vastuut, oikeudet, kyvyt tai kyvyttömyys) ja toiseksi heidän sitoutumisensa näyttöön perustuvan toiminnan
implementointiin. Sitouttamisen keinoista yksi on ottaa työntekijät mukaan päätöksentekoon. Tarjoamalla mahdollisuuksia käyttää näyttöön perustuvaa tietoa ja osallistua sen
käyttöönottoprosessiin voidaan vaikuttaa hoitajien asenteisiin ja ylläpitää heidän työmotivaatiotaan. (Reavy
Tavernier 2008: 166–172.)
Muutos toiminnan muuttamisesta näyttöön perustuvaksi ei ole helppoa, ja se vaatii yritystä ja motivaatiota (Reavy – Tavernier 2008: 167). Onnistuneen muutoksen toteuttamisen vastuu ei ole pelkästään esimiehillä vaan vaatii myös henkilöstöltä kompetenssia
ja kehittämisvastuuta. Henkilöstöllä täytyy olla muun muassa kyky motivoida omaa
toimintaansa, kyky ymmärtää asiakkaiden tarpeita, kyky ottaa asioista selvää, kyky olla
avoin, kyky suhtautua muutokseen positiivisesti sekä kyky olla varma omasta osaamisestaan. Henkilöstö, jolla edellä mainittuja kykyjä on, pystyy omaksumaan ja hallitsemaan tietoa paremmin sekä toimimaan itse aktiivisesti sen etsimiseksi. Aktiivisuus puolestaan ilmentää sitä, että työ koetaan tärkeäksi ja omasta tekemisestä välitetään. Se kuvastaa myös halua tehdä työnsä hyvin. (Stenvall – Virtanen 2007: 107–108.) Näyttöön
perustuvan toiminnan käyttöönotto osaksi hoitokäytäntöä ei onnistu, ellei hoitohenkilökunta hyväksy omaa vastuutaan asiassa. Näyttöön perustuva hoitotyö täytyykin sisäistää
yhdeksi ammattiarvoksi. (Hudson ym. 2008: 413.) Tavoitteena tulee olla asenteeltaan
sellainen hoitoyhteisö, jossa kaikki oppivat toisiltaan, ymmärtävät tutkimuksen perustuvan toiminnan tärkeyden ja arvostavat jatkuvaa koulutusta. Tällainen työyhteisö rohkaisee myös yksittäisiä työntekijöitä ottamaan vastuuta oppimisestaan ja etsimään uusia
mahdollisuuksia tutkimuksen avulla. (Mäkisalo 2004: 143–144.)
Hoitohenkilökunnan myönteistä asennetta tieteellisen tiedon käyttöön voidaan edistää
kirjaamalla näyttöön perustuva toiminta osaston toimintafilosofiaan ja kehittämistavoitteisiin. Lisäksi hoitohenkilökunnan yhteistoiminnallisuus, mahdollisuudet keskustella
kollegojen kanssa tutkimuksista, sekä osallistuminen tutkimus- ja kehittämisprojektei-
hin edistävät myönteistä asennoitumista tutkitun tiedon käyttöön. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 6.)
2.3.2
Hoitohenkilökunnan tieteellisen tiedon käyttö käytännön hoitotyössä
Terveydenhuolto on tietointensiivinen toiminnan alue, ja nopealla vauhdilla kasvavan
tutkitun tiedon määrä on vaikeasti hallittavissa. Näyttöön perustuvan toiminnan perusajatuksena onkin tämän tiedon saattaminen sellaiseen muotoon, jossa se olisi nopeasti
saatavilla ja käytäntöön sovellettavissa. Ongelmana on tiedon hallittavuus. Terveysalan
viitetietokantojen artikkelimäärät kasvavat vuosittain, ja tiedonhallinnan parantamiseksi
on perustettu kansainvälisiä yhteistyömuotoja ja tietokantoja, joiden tarkoituksena on
seuloa ja tiivistää paras tutkimusnäyttö helpommin hallittavaan muotoon. Tutkimusnäytön käyttäminen edellyttää myös tiedon käyttäjältä, käytännön hoitotyötä tekevältä, näiden mahdollisuuksien tuntemusta ja käytön osaamista. (Elomaa –Mikkola 2008: 7–9.)
Rolfen, Segrottin ja Jordanin (2008: 440) mukaan hoitotyön tutkimuksella on vähän
vaikutusta käytännön toimintaan, ellei joko kansallisen tai paikallisen tason yleisiä suosituksia ole laadittu. Hoitajien tietotason nostamiseksi hoitotyön johdon tulisikin omalta
osaltaan vahvistaa kokemuksellisen tiedon ja julkaistun tutkimustyön yhteissidosta.
Parhaiden käytänteiden (best practice) ja näyttöön perustuvien suositusten löytäminen ei
ole tänä päivänä enää vaikeaa juuri erilaisten kokoelmatietokantojen ansiosta. Lisäksi
tarjolla on erilaisia työkaluja suositusten arvioimiseksi. Sellaisia tarjoaa muun muassa
elektroninen AGREE-yhteistyö (Appraisal of Guidelines for Research and Evaluation
Collaboration). Ongelmana ei olekaan, etteikö täsmällisiä hoitotoimenpideohjeita löytyisi vaan se, ettei niitä toteuteta käytännössä. (Marchionni –Ritchie 2008: 267.) Myös
Suomessa tutkimustiedon systemaattinen käyttö on ollut vielä vähäistä hoitotyössä. Hoitotyössä näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen on ollut käynnistymässä pääasiassa vain suurissa sairaaloissa. Kansallisella ohjelmalla Sosiaali- ja terveysministeriön
tavoitteena on ollut lisätä tietoisuutta hoitotyön kehittämisestä ja näyttöön perustuvasta
toiminnasta koko hoitotyön kentässä. (Stakes raportteja 2008/28: 23.)
Suomalaisessa terveydenhuollossa kongreettisin osoitus näyttöön perustuvasta toiminnasta ovat Käypä hoito -suositukset ja hoitotyön suositukset. Hoitotyön suositus on hoitotyön asiantuntijoiden järjestelmällisesti laatima ja tieteellisesti perusteltu kannanotto
tutkimus- ja hoitovaihtoehtoihin sekä niiden käyttökelpoisuuteen ja vaikuttavuuteen.
Hoitotyön tutkimussäätiö edistää näyttöön perustuvaa toimintaa sekä koordinoi Sairaanhoitajaliiton aloittamaa kansallisten hoitotyön suositusten laadintaa. Suosituksia
laaditaan aiheista, jotka ovat kansallisesti tärkeitä edellyttäen, että riittävästi korkeatasoista tutkimusta on käytettävissä. Suositukset perustuvat systemoituihin tutkimuskatsauksiin, tutkimustiedon laadun ja näytön asteen arviointeihin. (Häggman-Laitila 2008:
10.) Missään muualla ei ole yhtä toimivaa hoitosuositusten sähköistä julkaisuprosessia
kuin mitä Suomessa on kehitetty (Kaila – Ketola – Mäkelä – Mäntyranta – Turunen –
Voipio-Pulkki 2008: 273).
Terveydenhuollon suositusten merkitys riippuu niiden näytön laadusta ja suositusten
laatimisen metodeista (McQueen – Dennis 2007: 199). Hyvin tuotetut, riippumattomat
ja luotettavat kliinistä työtä tukevat suositukset (clinical practice guidelines), jotka tuottavat yhteenvedettyä näyttöä (integrated evidence) kliinisessä kontekstissa, tarjoavat
käytännön hoitotyössä parhaat mahdollisuudet luotettavalle päätöksenteolle (Dartnell –
Hemming –Collier –Ollenschlaeger 2008: 7).
Suosituksen laatimista ja niiden käyttöä on hoitotiedeyhteisössä myös kritisoitu. Holmesin, Murray´n, Perronin ja McCaben (2008: 394 403) mukaan on hyvin vähän tutkimusta siitä, vaikuttaako kansallisten suositusten käyttö sittenkään hoitotulokseen. Heidän mielestään suositusten käytöllä saavutettua tehokkuutta ja hoidon vaikuttavuutta on
liioiteltu, ja hoitajien ajatuksia ja tekoja ohjaavat suositukset vähentävät kriittistä ajattelua. Hoitajien työssään käyttämää asiantuntemusta rajoitetaan ja automatisoidaan suositusten avulla. Tämä vähentää ammatin autonomiaa ja toimintavapautta. Myös Reavy ja
Tavernier (2008: 167–168) korostavat hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen huomioinnin tärkeyttä näyttöön perustuvassa toiminnassa ja sen käyttöönotossa. Käytännön
hoitotyötä tekevät ovat avainasemassa, sillä he ovat niitä, jotka havainnoivat, arvioivat,
esittävät kysymyksiä, välittävät ideoita ja toteuttavat uuden tiedon käyttöönottoa käytännössä. Punaisena lankana on tiedonkulku eri suuntiin eivätkä näyttöön perustuvan
toiminnan periaatteet voi toteutua ilman toimivaa viestintää.
Tutkimustiedon käyttöä hoitotyöntekijän toimintana voidaan tarkastella oman ammattitaidon ylläpitämisen, potilaan hoidon ja laajemmin hoitotyön kehittämisen näkökulmista. Tutkimustiedon käyttö oman ammattitaidon ylläpitämisenä ja kehittämisenä tarkoittaa oman alan jatkuvaa seurantaa. Tietoa ei haeta yksittäisen ongelman ratkaisemiseksi,
vaan oman tietoperustan jatkuva päivittäminen lisää ymmärrystä, muuttaa käsityksiä ja
lisää herkkyyttä havaita ongelmia. Perusajatuksena on yksinkertaisimmillaan se, että
hyvän, turvallisen hoidon edellytyksenä on se, että käytössä on ajantasaiset tiedot ja
taidot. Potilashoidossa näyttöön perustuvan hoitotyön lähtökohtana on todellinen hoitotilanteessa esille noussut kysymys, johon lähdetään hakemaan ratkaisua tutkimus- tai
muun näytön perusteella. Hoitotyön kehittämiseen liittyvässä tutkimustiedon käytössä
on puolestaan kysymys siitä, että tutkimustietoa käytetään perustelemaan kehittämisen
tarvetta ja tukemaan muutosten toteuttamista. Tavoitteena on muutos toimintatavassa.
(Elomaa –Mikkola 2008: 10–12, Sarajärvi –Markkanen 2009: 7.)
2.3.3
Hoitohenkilökunnan taidot näyttöön perustuvassa hoitotyössä
Näyttöön perustuvassa toiminnassa on tärkeää järjestelmällisesti arvioida toimenpiteiden ja hoitojen haittoja ja hyötyjä. Arviointi puolestaan perustuu hoitotyöntekijän kykyyn sovittaa yhteen kliininen asiantuntemus ja potilaan lähtökohdat, tilanne ja toivomukset. Tutkimustietoa voidaankin käyttää hyväksi ainoastaan siinä tapauksessa, että
työntekijä pystyy erottamaan luotettavan tutkimuksen epäluotettavasta eli arvioimaan
sitä kriittisesti. Hoitotyöntekijän on kyettävä myös erottamaan analyyttisesti juuri oikea
osa tiedosta. Työntekijän kliinisen asiantuntemuksen aste on kytköksissä myös niihin
yksilöllisiin ratkaisuihin, joita hän potilaskohtaisesti tekee kliinisessä päätöksenteossa.
(Mäkisalo 2004: 143.) Elomaa ja Mikkola (2008: 10, 32) puhuvat hoitotyöntekijän informaationlukutaidosta eli kyvystä tunnistaa tiedon tarve ja toiseksi taidosta hakea ja
kriittisesti arvioida ja käyttää tätä tietoa. Näytön etsinnässä on kyse taitolajista, jossa
menestyminen edellyttää tietoa näytön lajeista, tiedonlähteen tuntemista, tiedonhakutaitoa erityyppisistä tietokannoista ja kykyä näytön kriittiseen arviointiin. Yksi osa ammattitaitoa on kyky tulkita näyttöön perustuva tutkimus ja viedä se käytäntöön (DamronRodriguez: 31). Luotettavaa ja ajan tasalla olevaa tietoa täytyy pystyä myös saamaan
nopeasti käyttöön sitä tarvittaessa (Rehn 2008: 3).
Tulevaisuudessa hoitotyössä korostuu kriittinen ja tutkiva työote. Sairaanhoitajien täytyy kyetä sopeutumaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja sekä jatkuvaan
itsensä kehittämiseen. (Rehn 2008: 4.) Laki terveydenhuollon ammateista (Laki 1994)
velvoittaa yksittäisen hoitotyöntekijän kehittämään jatkuvasti omaa ammattitaitoaan.
Näyttöön perustuva toiminta on tätä mitä suurimmassa määrin. Tutkimustiedon käyttö
oman ammattitaidon ylläpitämisenä ja kehittämisenä merkitsee oman alan tiedon jatkuvaa seurantaa. Tietoa ei haeta pelkästään tietyn ongelman ratkaisemiseksi vaan oman
tietoperustan päivittämiseksi. Tämä lisää ymmärrystä ja muuttaa käsityksiä asioista ja
lisää herkkyyttä havainta ongelmakohtia. Tiedonhaussa keskeistä näyttöön perustuvan
toiminnan näkökulmasta on se, mistä ja millaista näyttöä haetaan. Oman alan seuraaminen, potilashoito ja hoitotyön kehittäminen edellyttävät taitoa tunnistaa erityyppisiä tiedonlähteitä. Tiedonlähde riippuu kehittämiskohteesta ja -vaiheesta. Uuden hoitomenetelmän käyttöönottamisesta päätettäessä palvelee parhaiten terveydenhuollon menetelmien arviointia koskeva tieto, kun taas toimintaa kehitettäessä taas omasta organisaatiosta kerätty seurantatieto. (Elomaa – Mikkola 2008: 13, Elomaa
Mikkola 2006: 11–
13.)
Näyttöön perustuva toiminta lisää hoitohenkilökunnan kykyä tarjota turvallista, kustannustehokasta ja potilaskohtaista hoitoa. Hoitajan omat johtamiskyvyt sekä kyky ajatella
kriittisesti voivat kehittyä näyttöön perustuvan toiminnan myötä. Sen myötä hoitajat
pystyvät myös vaikuttamaan muutokseen ja olemaan siinä itse mukana sekä hallitsemaan itse omaa käytännön työtään. (Reavy –Tavernier 2008: 166.)
Suuri osa hoitohenkilökunnasta ei osaa hyödyntää näyttöön perustuvaa toimintaa työssään (Pipe – Cisar – Caruso – Wellik 2008: 265). Yhtenä haasteena näyttöön perustuvassa hoitotyössä on kehittää hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien näyttöön perustuvia
taitoja ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää näitä taitoja käytännössä. Tärkeimpiä edellytyksiä ovat hoitotyöntekijöiden mahdollisuudet päästä käsiksi tutkittuun
tietoon ja tulkita tätä tietoa oikein. Vaikka näyttöön perustuvaa tietoa on käytettävissä
yhä enenevissä määrin, on sen käyttö hoitotyössä liian vähäistä. Tutkimustulokset osoittavat, että kun tutkittua tietoa sovelletaan tarkoituksenmukaisesti paranevat käytännöt
hoitotyössä. Haasteena on näin ollen edistää hoitotyöntekijöiden taitoa lukea, kriittisesti
arvioida ja tarkoituksenmukaisesti soveltaa tutkimuksiin ja näyttöön perustuvaa tietoa.
Kehittämällä oppimista sairaanhoito-organisaatioissa ja sisällyttämällä näyttöön perustuvat hoitotyön periaatteet näiden organisaatioiden toimintaan saadaan aikaan myös
parempia terveyspalveluja ja hoitotyön käytäntöjä. (Sheriff – Wallis – Chaboyer 2007:
363.)
Näyttöön perustuvassa toiminnassa korostuu usein tiedon etsinnän kyky, ei tiedon tuottaminen. Jotta hoitohenkilökunnalla voisi aidosti olla ammatilliset valtuudet (an
empowered professional) ja toimivalta omaan alaansa, pitäisi heidän enemmän myös
tuottaa tietoa sen käytön sijasta. (Reed –Lawrence 2008: 425.)
2.3.4
Työympäristön näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät ja estävät tekijät
Näyttöön perustuvan toiminnan esteitä on tutkittu runsaasti eri puolilla maailmaa. Maasta riippumatta esteet ovat samantyyppisiä ja lähes muuttumattomia. (Elomaa –Mikkola
2008: 64.) Suomalaiset sairaanhoitajat ovat kokeneet esteeksi erityisesti sen, että tutkimukset eivät ole aina selkeästi hyödynnettävissä hoitotyön käytännössä eikä tutkimustietoa ole esitetty riittävän selkeästi (Sarajärvi 2009: 11).
Kirjallisuudessa esteet on usein jaoteltu yksilöllisiin ja organisatorisiin tekijöihin. Yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan asenteet, yksilön koulutustaso,
esimiesasema, yksilön omat uskomukset, osallistuminen tutkimustyöhön, ja osallistuminen erilaisiin seminaareihin (Thirwell – Boyington – Ferrall – Howard 2009; Estabrooks ym. 2007: 283–284, Stone – Rowles 2007: 368). Muita estäviä tekijöitä voivat
olla mielenkiinnon puute tutkimustyötä kohtaan, lukutottumukset, yksilölliset kokemukset, raskas työtaakka, ajan puute, vaikeaksi koettu terminologia, vähäiseksi koettu tuki
sekä muutoksen nopea tahti (Reavy
Tavernier 2008: 167). Ferguson ja Day (2007:
109) luettelevat näyttöön perustuvan hoitotyön esteiksi lisäksi muun muassa myös ajankäytön sekä vaikeudet tulkita ja verrata tutkimusraportteja.
Estäviä organisatorisia tekijöitä ovat muun muassa toiminnan muuttamiseksi tarvittavan
auktoriteetin puute, palkitsemisjärjestelmän heikkoudet, tehtävä-orientoitunut toiminta,
näyttöön perustuvan toiminnan väärinymmärtäminen, hallinnollisen tuen puute, henkisen johtajuuden puute, resurssien puute, epärealistiset odotukset ja kokemuksen puute
tutkimuksen teossa (Brown –Wickline –Ecoff – Glaser 2008: 371–372). Myös ammatillisen autonomian on raportoitu vaikuttavan hoitajien tutkimustiedon hyödyntämiseen
(Estabrooks ym. 2007: 368) kuten myös ajankohtaisten painettujen tutkimusartikkeleiden puutteen ja Internet-lähteisiin pääsyn vaikeudet (Ferguson –Day 2007: 109).
Edistäviä tekijöitä voivat olla osallistuva johtaminen, akateeminen tutkinto, asianmukaisten tutkimusten saatavuus, riittävän ajan varmistaminen, myönteinen asenne ja yksikössä vallitseva henkinen johtajuus (mentorship), jota tuetaan näyttöön perustuvan
toiminnan toteutumista (Brown ym. 2008: 371–372). Tutkimustiedon soveltamiseen
käytännön hoitotyössä vaikuttaa myös pääsy tiedonlähteille, tutkimusfasiliteettien ja
tiedon saatavuuden varmistaminen, jatkuvat täydennyskoulutusmahdollisuudet, esimiehen tuki ja riittävä henkilöstöresurssointi (Estabrooks ym. 2007: 368).
Käytännön hoitotyön ja tutkimuksen välillä on kirjallisuuden mukaan suuria eroja. Nykykäytäntö perustuu enemmän kokemukseen, perinteeseen ja intuitioon kuin tieteellisen
tiedon käyttöön. Hoitohenkilökunnalta puuttuu taitoa ja ymmärrystä tulkita tutkimustietoa. Samaten hoitajilla on puutteita tietokoneiden käytön ja kirjastopalvelujen tarjoaman
tiedonhaun suhteen. (Koehn –Lehman 2008: 210.) Näyttöön perustuvan hoitotyön yhdeksi merkittäväksi edistävistä tekijöistä onkin mainittu yhteistyö informaatikkojen
kanssa, sillä hoitotyöntekijät nojaavat näyttöön perustuvassa päätöksenteossaan useammin kirjallisuuteen kuin pelkkään kliiniseen kokemukseen (McKibbon 1998: 268).
Kliinisen asiantuntijan käyttö yksikössä edistää näyttöön perustuvan hoitotyön ja tutkitun tiedon viemistä käytäntöön. Asiantuntijat ovat tietotyöläisiä, jotka tuottavat ja välittävät tietoa organisaatiossa. Asiantuntijan työn katsotaan olevan vaikuttavaa silloin, kun
toiminnalla saadaan aikaan tavoitteiden mukainen muutos. Tämä vaikuttavuus ilmenee
tiedon ja taidon uudistumisena, näyttöön perustuvan hoitotyön sekä työtyytyväisyyden
lisääntymisenä hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tiedon lisääminen edistää myös itsenäistä näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. (Judin –Kauppila – Leininen –Mård –Vähätalo 2008: 6–9.)
2.3.5
Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen ja muutoksen johtaminen
Näyttöön perustuva hoitotyön kliininen johtajuus voidaan määritellä prosessiksi, jossa
hoitajat arvioivat ja sisällyttävät testattuja johtamisen viitekehyksiä ja käsitteitä päätöksentekoonsa käytännön hoitotyössä tarkoituksenaan potilaan hoidon laadun parantaminen (Alleyne 2007: 233). Näyttöön perustuvaa hoitotyötä voidaan sekä edistää että estää johtamisen keinoin. Hoitotyön johtajalla on keskeinen merkitys uuden näyttöön perustuvan hoitokulttuurin rakentamisessa. Hän on avainroolissa erilaisten näyttöön perustuvien innovatiivisten käytänteiden kehittämisessä. Hoitotyön johtajan toiminta vaikuttaa koko työyhteisöön ja sen toimintaan. Hoitokulttuurin rakentamisessa on keskeistä
muutoksen johtaminen ja tutkimusnäytön edellyttämän toimintaympäristön luominen.
(Sarajärvi –Markkanen 2009: 9–10.)
Muutos toimintatavoissa aiheuttaa usein vastustusta. Muutosvastarinta ei aina ole vain
pahasta. Se voi olla myös aidosti uuden luomisen lähtökohta. Vastustuksen kautta saattaa nousta esille asioita, joita taitavasti hyväksi käyttäen voi muutoksen laatu parantua.
Hoitoyhteisöjen kulttuurin muuttaminen näyttöön perustuvan toiminnan suhteen myönteisemmäksi edellyttää kulttuurin muutosta. Muutostilanteeseen liittyy usein epävarmuutta omasta osaamisesta, sillä muutokset tarkoittavat ainakin osittain aiemmasta
poikkeavien haasteiden kohtaamista. Näistä selviytyminen edellyttää luottamusta omiin
kykyihin ja osaamiseen: tietoihin, taitoihin ja valmiuksiin, joita voidaan käyttää organisaatiossa tavoitteiden mukaisesti. (Stenvall –Virtanen 2007: 79, 101.)
Yksilöllistä oppimista voi tapahtua, mikäli organisaation viestintä on avointa, ja jos ihmisillä on mahdollisuus hankkia ja jakaa tietoa. Samoin merkittävää on, että yksilöitä
tuetaan oppimisessa kaikin tavoin. Tässä valitsee yksilöllisen oppimisen ja johtajuuden
välinen yhteys. Hyvällä johtajuudella luodaan edellytyksiä yksilölliselle oppimiselle.
Yksilön oppiminen on tiiviissä yhteydessä tiimi- ja organisaatiotasoon. Tiimissä oppiminen on näyttöön perustuvan muutosjohtamisen kulmakivi, sillä muutoksissa avoimella viestinnällä rakennetaan luottamusta, ja luottamus syntyy tiimin sisäisen toiminnan
tuloksena. Olennaista oppimisen kannalta on tiedon jakaminen ja yhdessä tekeminen.
Näin voidaan kyseenalaista omia toimintatapoja ja parantaa toimintaa. Yhdessä oppiminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen. (Stenvall –Virtanen 2007: 32–33.)
Hoitotieteen teoreetikko Parsen (2008: 369–375) mukaan johtamiseen kuuluu olennaisesti visioon sitoutuminen, halu ottaa riskejä sekä toisten huomioiminen ja kunnioittaminen. Yhteisten ja eriävien arvojen ja uskomusten kunnioittaminen on merkittävä tekijä arvostettaessa jokaisen yksilöllistä merkitystä muutoksen tekemisessä. Ymmärtämällä
toisten näkemyksiä hoitotyön johtaja pystyy vaikuttamaan yhteistyöilmapiiriin ja vahvistamaan yhteistyötä. Myös Bunkers (2009: 31) puhuu toisten työntekijöiden tuntemisen merkityksestä ja sen vaikutuksesta siihen, miten henkilöstö saadaan seuraamaan
johtoa (leading-following).
Hyvällä johtajalla on kyky hallita itseään. Jos hänellä on hyvä itse- ja omanarvontunto,
hän pystyy paremmin rohkaisemaan alaisiaan ottamaan riskejä, kokeilemaan ja sitä
kautta oppimaan. Omanarvontuntoinen esimies pystyy omalla käytöksellään ja toiminnallaan välittämään viestiä niistä arvoista, joita työyhteisössä halutaan priorisoida.
(Bunkers 2009: 31.) Hoitotyön johtajan tulee perustaa oma toimintansa näyttöön ja näin
näyttää toiminnallaan esimerkkiä koko työyhteisölle (Sarajärvi –Markkanen 2009: 10).
Marchionnin ja Ritchien (2008: 267–268) mukaan parhaiden käytänteiden saamiseksi
osaksi arkipäivän hoitotyötä pitäisi pyrkiä vaikuttamaan yksittäisen hoitotyöntekijän
sijasta ennemminkin työympäristöön ja kontekstiin. Kontekstilla he tässä yhteydessä
tarkoittavat niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat hoitotoimenpiteeseen; kulttuuritekijöitä, johtajuutta sekä käytössä ja käyttämättömänä olevaa infrastruktuuria. RycroftMalonen (2008: 405–406) mukaan on kasvamassa tietoisuus tekijöistä, joiden avulla
kontekstiin voidaan vaikuttaa ja näin edistää näytön käyttöä. Tällaisia tekijöitä ovat
muun muassa vaikuttaminen organisaatiokulttuuriin sekä johtamiskäytänteisiin.
Yksi muutoksen motivoinnin peruspilareista on se, että luotamme selviytyvämme kohtaamistamme haasteista. Luottamuksen myötä kehitykselle välttämätön muutoskyky
lisääntyy, koska sen myötä henkilöstö uskaltaa jakaa ideoitaan ja kokemuksiaan. (Stenvall – Virtanen 2007: 79.) Luottamus on muutosjohtajan työkalu. Ilman luottamusta
esimiesten on vaikeaa tehokkaasti edistää asioita ja antaa suuntaa toiminnalle. Jos esimieheen luotetaan, hänen johtamiseensa uskotaan, vaikkei kaikki toiminnan taustalla
olevat tekijät olisikaan henkilöstön tiedossa. Johtoon kohdistuva luottamuspula on vastaavasti yksi suurimmista riskitekijöistä, miksi uudistus ei etene. (Stenvall – Virtanen
2007: 78.)
Luottamus näkyy toimintatapana ja käyttäytymisenä, ja se voidaan määritellä halukkuudeksi paljastaa oma haavoittuvuus ja tietämättömyys tilanteessa, jossa toinen voi käyttää
sitä hyväksi. Luottamuksen perusteella tapahtuva käyttäytyminen on aina riskin ottamista ja muutosjohtaja onkin aina riskinottaja, jos ei halua tehdä kaikkea itse. (Stenvall –
Virtanen 2007: 77.) Porter-O’Grady ja Malloch (2007: 27–32) puhuvat haavoittuvuuden
kehästä (cycle of vulnerability), joka kuvaa hoitotyön johtajien mahdollistamaa luovan
muutoksen prosessia. Haavoittuvuuden kehä painottaa johtajien kykyä myöntää oma
haavoittuvuutensa, halua ottaa riskejä, venyttää omaa kapasiteettiaan muutoksen hyväksi sekä uuden tiedon hankkimista. Heidän mukaansa nykyajan johtajilla täytyy myös
olla kykyä sietää epävarmuutta ja sitä myöten päästää oma luovuutensa vapaaksi organisaatiomuutoksen mahdollistamiseksi.
Muuttuvalla organisaatiolla pitää olla taito oppia pois totutusta. Tämä koskee kaikki
alimmalta portaalta ylimpään johtoon. Esimiesten täytyy myös tuntea yksikkönsä toiminta, mitä siellä tapahtuu tai ei tapahdu ja miksi siellä tapahtuu niin kuin tapahtuu.
(Stenvall – Virtanen 2007: 140.) Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen vaatii
johtajan sitoutumista ja taitoa visioida tulevaisuuden hoitamisen tarpeita sekä päättäväisyyttä selvitä muutoksista ulkoisten paineiden kanssa. Johtajan täytyy haluta 1) luoda
uudenlainen, tieteellisen tiedon käyttämistä suosiva kulttuuri, 2) luoda mahdollisuuksia
muutokselle ja 3) ylläpitää saavutettua muutosta. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 10.)
Hoitotyön suositukset eivät ole pelkästään perusteltuja kannanottoja hoidon vaikuttavuudesta, vaan ne ovat myös arvokkaita johtamisen välineitä perusteltaessa muutoksen
tarvetta (Aalto
Eschner
Kivijärvi 2008: 3). Suositukset parhaiksi käytänteiksi ovat
myös yksi hoidon laadun kehittämisen keino, ja niiden käyttöönotto organisaatiossa on
strateginen päätös johdolta (Marchioni – Ritchie 2008: 268–270). Näyttöön perustuvan
toiminnan strategiselle suunnittelulle luo pohjaa tutkimukseen perustuvan toiminnan
tarpeiden arviointi. Esimiesten täytyy paitsi kyetä tunnistamaan hoitajien kykyä toteuttaa näyttöön perustuvaa toimintaa, mutta myös dokumentoida sen vaikuttavuutta - ja
tätä kautta edistää näyttöön perustuvaa toimintaa. (Brown ym. 2008: 380.) Mäkisalo
(2004: 146) korostaakin havainnoinnin avulla saadun tiedon systemaattista hyödyntämistä. Tämä tapahtuu yhdessä oppimisen dialogin avulla, erilaisten laatuhankkeiden
avulla sekä jatkuvan palautetiedon hankkimisen ja niistä oppimisen avulla.
Yksi esimiestyön tärkeistä ulottuvuuksista on älyllinen stimulaatio eli kyky rohkaista
muuttamaan status quo´ta ja ajattelemaan uudella tavalla uusien ratkaisujen ja lähestymistapojen saavuttamiseksi (Marchionni –Ritchie 2008: 268, 270). Schmidt, Conaway,
Easton ja Wardrope (2007: 31) ovat ehdottaneet hoitotyön esimiehille, että heidän pitäisi leikkiä ajatuksilla, yhdistellä niitä uuteen järjestykseen ja katsoa niitä eri näkökulmista. Tätä kykyä mitataan valmiudella ottaa riskejä sekä yrittää aina uudestaan ja uudestaan. Päätöksenteko on aina mutkikasta ja mukana on aina kilpailevia vaihtoehtoja. Hoitotyön johtajat, jotka tunnistavat tämän elämän paradoksisuuden, pystyvät vaikuttamaan
ristiriitoihin ja nostamaan esille sen, mitä tilanteessa olijoilta vaaditaan. (Bunkers 2009:
31.)
Esimiehen esimerkillä on suuri merkitys muutoksessa. Mikäli esimies on epävarma
muutoksen tarpeellisuudesta, on se lähes varma tae epäonnistumisesta. (Stenvall
Vir-
tanen 2007: 87.) Jotta työpaikan kulttuuri saataisiin muutettua myönteiseksi näyttöön
perustuvaan hoitotyöhön, täytyy muutoksella olla myös koko sairaalan hallinnon tuki,
johtavien kliinikkojen tuki, käytännön päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden tuki
(Hockenberry – Walden –Brown
Barrera 2007: 223). Kulttuurisen muutoksen täytyy
tapahtua niin organisaation, työyksikön kuin yksittäisen työntekijänkin tasolla (Pipe ym.
2008: 271).
Hoitotieteen kirjallisuudessa on raportoitu vastavalmistuneiden hoitajien työhön sopeutumisvaikeuksia näyttöön perustuvan toiminnan suhteen. Tässä uusien hoitajien ”sopeuttamisessa” näyttöön perustuvaan toimintaan on esimiehen tuki erittäin merkittävä.
Yksi keino tässä on kannustaa kokeneita hoitajia tukemaan uusia hoitajia tilannesidonnaisen kriittisen ajattelun käyttöön ja tukea heitä nojautumaan päätöksissään näyttöön
perustuvaan tietoon. Parhaimmillaan vastavalmistunut hoitaja oppii kokeneempien
avustuksella yhdistämään näyttöön perustuvaa tietoa, kliinistä taitoa ja asiakkaan mieltymyksiä. Ajaessaan uusia työntekijöitä sisään näyttöön perustuvan toiminnan omaksumiseen esimiehet tarvitsevat kuitenkin tuekseen resursseja muun muassa tietoteknisiä
välineitä (esim. yhteydet Internet-lähteisiin) ja kokeneita hoitajia roolimalleiksi, jotka
näyttävät esimerkkiä näiden apuvälineiden käytöstä käytännössä. (Ferguson – Day
2007: 107, 110–112.)
Kriittisen ajattelun oppiminen ja tutkivan työotteen aikaansaaminen voi viedä vuosia,
mutta sitä voidaan tehostaa systemaattisella koulutuksella, jatkuvalla tuella ja osallistavalla kehittämis- ja tutkimushankkeilla. Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen
edellyttää hoitotyön johtamisen, koulutuksen ja tutkimustyön saumatonta yhteistyötä.
Koulutuksen tehtävänä on antaa erityisesti valmiuksia näyttöön perustuvaan toimintaan
eli ihmiskeskeisen eettisen työtavan, kriittisen reflektiivisen ajattelun ja tiedonhaku-,
arviointi- ja soveltamistaitojen oppimisen sekä teoreettisten perustietojen hallitsemisen.
(Perälä 1999: 60.) Myös hoitotyön kentällä toimivien sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutus näyttöön perustuvaan hoitotyöhön on välttämätöntä (Ääri
Paltta
Salmela
Nurmela
Von Schantz 2008: 38–40).
Stone – Rowles (2007: 367–368) raportoivat sairaanhoidon opiskelijoiden käytöstä
näyttöön perustuvan toiminnan tukemisessa kliinistä työtä tekevien parissa. Hoitajien on
raportoitu halusta soveltaa tutkittua tietoa työhönsä, mutta tutkimusartikkelien etsiminen
ja niiden reflektointi vie liikaa aikaa. Sairaalan ja koulun välisellä yhteistyöllä opiskeli-
jat voivat etsiä artikkeleita ja tehdä niiden pohjalta muutosehdotuksia. Yhteistyöstä hyötyy sekä opiskelija itse että hoitoyksikkö.
3
TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toteuttaa tietyillä Malmin ja Herttoniemen
akuuttisairaalaosastoilla kyselytutkimus, jonka avulla selvitetään hoitohenkilökunnan
(osastonhoitajien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien) näyttöön perustuvaan hoitotyöhön
liittyviä käsityksiä, asennoitumista ja osaamista sekä työympäristön edistäviä ja estäviä
tekijöitä johtamisen näkökulmasta. Kyselytutkimuksen avulla saatuja tuloksia verrataan
alkukartoituksen yhteydessä saatuihin tuloksiin.
Tavoitteena on hyödyntää kyselytutkimuksen tuloksia jo pilotoidun toimintamallin kehittämiseen ja täsmentämiseen, ja näin osaltaan kehittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä
tutkimuskohteissa.
Käsityksiä kartoitettiin selvittämällä tutkimusmenetelmien opiskelua, hoitohenkilökunnan perehtyneisyyttä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille 2004 - 2007 sekä selvittämällä henkilökunnan arviota omasta ja potilaan hoitoon
liittyvästä tutkitun tiedon käytöstä. Asennoitumista kartoitettiin selvittämällä, miten
hoitohenkilökunta suhtautuu tutkitun hyödyntämiseen ja miten se arvostaa tutkitun tiedon käyttöä hoitotyössä. Tietoperustaa kuvataan tutkitun tiedon hakuna, tietolähteiden
lukemisen säännöllisyytenä sekä erilaisten tutkimusmenetelmien osaamisena. Taitoperustan osaamista kuvataan taitona soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön sekä tiedonhankintana ja sen omaksumisena. Edistävien ja estävien tekijöiden osalta selvitettiin sitä,
miten organisaatiossa on mahdollistettu tutkitun tiedon etsiminen ja miten sen käyttöä
työyhteisössä tuetaan johtamisen näkökulmasta.
Tutkimustehtävänä on selvittää:
1) Miten hoitotyöntekijöiden näkemykset näyttöön perustuvasta hoitotyöstä ovat muuttuneet kehittämisprojektin aikana?
2) Miten hoitotyöntekijöiden asennoituminen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön on
muuttunut kehittämisprojektin aikana?
3) Miten hoitotyöntekijöiden tietoperusta näyttöön perustuvassa hoitotyössä on muuttunut kehittämisprojektin aikana?
4) Miten hoitotyöntekijöiden taitoperusta näyttöön perustuvassa hoitotyössä on muuttunut kehittämisprojektin aikana?
5) Miten edistävät ja estävät tekijät näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamisesta hoitotyössä ovat muuttuneet kehittämisprojektin aikana?
4
TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
4.1
Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
Tässä opinnäytetyössä käytetään tutkimusmenetelmänä kvantitatiivista eli määrällistä
tutkimusta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään usein eri asioiden riippuvuuksia
tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Aineistosta saatuja tuloksia pyritään
yleistämään tutkittuja
havaintoyksiköitä
laajempaan joukkoon.
Kvantitatiivisen
tutkimuksen avulla saadaan yleensä kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä
riittävästi selvittämään asioiden syitä. (Heikkilä 1998: 16.)
Kvantitatiivisella tutkimuksella pystytään paremmin tutkimaan suurta kohderyhmää,
jonka yksittäiset henkilöt voivat olla hyvinkin erilaisia toisiinsa verrattuina. Tutkimalla
suurempaa joukkoa saadaan luotettavampi tulos, sillä muutaman henkilön vastausten ei
voida yleisesti ottaen olettaa kattavan kaikkien projektiin osallistuneiden henkilöiden
mielipiteitä. (Hirsjärvi –Remes
Sajavaara 2002: 127.)
Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii luomaan ennustettavuutta ja erilaisia kausaaliselityksiä.
Oletuksena on, että tutkimuksen kohde on tutkijasta riippumaton ja tutkimus perustuu
deduktiiviseen
prosessiin
seuraussuhteita. (Hirsjärvi
Tutkimus
on
eli
yleistyksestä
yksityiseen,
jossa
etsitään
syy-
Hurme 2000: 22–25.)
onnistunut,
jos
sen
avulla
saadaan
luotettavia
vastauksia
tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulee tehdä rehellisesti, puolueettomasti ja niin, ettei
vastaajille
aiheudu
tutkimuksesta
haittaa.
Hyvän kvantitatiivisen tutkimuksen
perusvaatimuksia ovat muun muassa että se on validi, reliabili ja objektiivinen.
(Heikkilä 2008: 29–31.)
4.2
Kyselylomakkeen laadinta
Kyselylomakkeen (liite 2) lähtökohtana oli Anneli Sarajärven näyttöön perustuva hoitotyön malli (2009: 10 14). Kysymykset on operationalisoitu tähän malliin perustuen.
Näin ollen kysymyslomake noudattaa näyttöön perustuvan hoitotyön teoriamallia kyselyyn osallistuneiden asenteiden, tietojen, taitojen ja näyttöön perustuvan hoitotyön edistävien ja estävien asioiden kartoittamisessa.
Kyselylomake sisältää viisi osiota. Tutkittavien taustatietoja kuvaava osio sisältää yhdeksän monivalintakysymystä (kysymykset 1–9). Näyttöön perustuvaa asennetta mittaava osio sisältää 18 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 10–28). Näyttöön
perustuvaa tietoperustaa mittaava osio sisältää kuusi monivalintakysymystä, joissa kussakin kysymyksessä on useita eri osioita (kysymykset 29–34). Näyttöön perustuvaa taitoperustaa mittaava osio sisältää 22 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 35–
56) ja näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä mittaava osio sisältää
12 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 57–68). Kyselylomakkeen laadinnassa
oli asenteita sekä tieto- ja taitoperustaa mittaavien väittämien osalta hyödynnetty osin
Heikkilän (2005) kehittämää väitöskirjatyön kyselylomaketta.
Näyttöön perustuvaa asennetta, näyttöön perustuvaa taitoperustaa sekä näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä asioita mitataan viisiportaisella Likert-asteikolla.
Likert-asteikko on usein mielipideväittämissä käytetty mittaustapa (Heikkilä 2008: 53,
Vehkalahti 2008: 35). Likert-asteikko on järjestysasteikko, mutta käytännössä sillä tehdään tilastollisia analyysejä kuin kyseessä olisi väliasteikko (Vehkalahti 2008: 35). Varsinkin Likert-asteikollisten muuttujien keskiarvojen raportointi on yleistynyt hoitotieteen alan lehdissä (Kankkunen –Vehviläinen-Julkunen 2009: 102, 104).
4.3
Aineiston keruu ja kohderyhmä
Tämän kysely, samoin kuin vuonna 2007 tehty alkukartoitus, toteutettiin Malmin sairaalan viidellä vuodeosastolla, Herttoniemen sairaalan kahdella vuodeosastolla, Malmin
päivystyksen neljällä vuodeosastolla, päivystyspoliklinikalla ja kahdessa terveyskeskuspäivystyksessä, konsultaatiopoliklinikalla, selviämishoitoasemalla, epidemiologisessa
yksikössä sekä kahdessa kotisairaalassa. Kohderyhmänä ovat vakansseilla olevat lähi-
hoitajat, sairaanhoitajat ja osastonhoitajat. Kyselylomakkeita toimitettiin osastonhoitajille, jotka jakoivat ne edelleen hoitohenkilökunnalle. Kyselylomakkeita toimitettiin
työyksiköihin 244 kappaletta, joista 156 kappaletta palautettiin. Vastausaikaa annettiin
kaksi viikkoa. Vastausprosentti oli 63,9 %. Kyselyyn vastasivat osastonhoitajat (n = 18),
sairaanhoitajat (n = 94) ja lähihoitajat (n = 43). Alkukartoituksessa vuonna 2007 vastausprosentti oli 57 %. Vuonna 2007 kyselyyn vastasivat osastonhoitajat (n = 26), sairaanhoitajat (n = 127) ja lähihoitajat (n = 56). (Sarajärvi –Markkanen 2009: 17.)
4.4
Aineiston analyysi
Koska työn tarkoitus on verrata tuloksia 2007 kyselyn raportoituihin (Sarajärvi –Markkanen: 2009) tuloksiin, käytetyt tilastolliset menetelmät ja tunnusluvut valittiin niin, että
vertailu oli mahdollista. Aineiston kuvailuun käytetään keskiarvoja (ka), keskihajontaa
(SD), vastanneiden lukumäärää (n) ja prosentteja (%). Tunnuslukuja havainnollistetaan
taulukoin ja kuvioin.
Jotta aineiston analysointi olisi mahdollista SPSS-ohjelmalla, aineisto tallennettiin havaintomatriisiin numeerisessa muodossa. Myös täytetyt kyselylomakkeet numeroitiin
siten, että havaintomatriisissa oleva järjestysluku vastaa lomakkeen numeroa. Matriisissa olevien tietojen oikeellisuus voidaan siis tarkistaa tallella olevista numeroiduista kyselylomakkeista (tutkimuksen toistettavuus-luotettavuus). Muuttujista muodostettiin
myös frekvenssitaulukoita, jotta tietojen syöttämisen yhteydessä tapahtuneet virheet
huomattaisiin mahdollisimman pian.
Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Koska tietoja haluttiin verrata ammattiryhmittäin, nämä valittiin muuttujiksi. Virkanimikkeistä lähihoitajat (lh) ja
perushoitajat (ph) yhdistettiin lähihoitajan nimikkeen alle. Sairaanhoitajat (sh),
erikoissairaanhoitajat
(esh),
terveydenhoitajat
(th)
ja
kätilöt
(k)
yhdistettiin
sairaanhoitajan nimikkeen alle. Osastonhoitajat (oh) ja apulaisosastonhoitajat (aoh)
yhdistettiin osastonhoitajan nimikkeen alle.
Asennetta mittaavien väittämien (10–28) viisiportaisen asteikon vaihtoehto 1 = en osaa
sanoa (eos) on suljettu pois analyysivaiheessa, koska se ei varsinaisesti kuulu asteikkoon. Näin meneteltiin, koska eos-vastaukset rikkovat mittauksen jatkumon sekä yksiulotteisuuden jättäen analyysin epämääräiseksi (Vehkalahti 2008: 36).
5
5.1
TUTKIMUSTULOKSET
Vastaajien taustatiedot
Loppukartoituksen yhteydessä tehtyyn kyselyyn vastasi 156 henkilöä, joista suurimman
ryhmän muodostivat sairaanhoitajat (61 %), toiseksi suurimman ryhmän lähihoitajat
(28 %) ja pienimmän ryhmän osastonhoitajat (12 %). Vastaajien taustatietoja on kuvattu
työyksikön, iän, sukupuolen, terveydenhuoltoalan tutkintoon johtavan viimeisen koulutuksen ja virkanimikkeen mukaan (taulukko 1). Alkukartoitukseen verrattuna vastaajien
kokonaismäärä oli vähentynyt (2007 N = 209 ja 2009 N = 156), mutta vastaajien prosenttijakauma virkanimikkeittäin oli silti lähes sama.
TAULUKKO 1. Vastaajien taustatiedot
2009
2007
Yksikkö / osasto
Kotisairaala
Selviämishoitoasema
Päivystys
Herttoniemi vuodeosastot
Malmin vuodeosastot
Malmin päivystysosastot
Tiedot puuttuvat
Yhteensä
n
%
n
%
9
5
14
12
49
65
2
156
6
3
9
8
32
42
29
7
38
19
60
56
14
3
18
9
29
27
100
209
100
Ikä
alle 25
26 - 35
36 - 45
46 - 55
yli 56
Yhteensä
n
12
41
49
37
17
156
%
8
26
31
24
11
100
n
18
47
63
61
19
209
%
9
23
30
29
9
100
Sukupuoli
nainen
mies
Yhteensä
n
148
8
156
%
95
5
100
n
194
15
209
%
92
8
100
Tutkinto
lähihoitaja
sairaanhoitaja
amk-sairaanhoitaja
muu
Yhteensä
n
42
69
44
1
156
%
27
45
28
100
n
56
103
39
11
209
%
27
49
19
5
100
Virkanimike
lähihoitajat
sairaanhoitajat
osastonhoitajat
Yhteensä
n
43
95
18
156
%
28
61
12
100
n
56
127
26
209
%
28
60
12
100
5.2
Hoitohenkilökunnan käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä
Tutkimusmenetelmien opiskelua kartoitettiin yhdellä kysymyksellä. Vastanneista
(n = 106) 87 henkilöä oli opiskellut tutkimusmenetelmiä sairaanhoitajakoulutuksessa.
Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisissä opinnoissa niitä oli opiskellut 28 henkilöä
(n = 49). Lähihoitajakoulutuksessa tutkimusmenetelmiä oli vastanneista (n = 65) opiskellut 26 henkilöä. Erillisinä kursseina oli vastanneista (n = 34) tutkimusmenetelmiä
opiskellut 14 henkilöä. Vuoteen 2007 verrattuna tutkimusmenetelmien opiskelussa oli
tapahtunut nousua sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisten opintojen osalta. Tutkimusmenetelmien opiskelua eri koulutuksissa kuvataan taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Tutkimusmenetelmien opiskelu eri koulutuksissa
Koulutus
Kyllä vastanneet
vastanneet
n
%
n
Lähihoitajakoulutus
2009
2007
26
33
40
58
65
57
Sairaanhoitajakoulutus
2009
2007
87
106
82
83
106
127
Sairaanhoitajakoulutuksen 2009
jälkeiset opinnot
2007
28
41
57
32
49
127
Erilliset opinnot
14
21
41
55
34
38
2009
2007
Tutkimuksessa kartoitettiin hoitohenkilökunnan perehtymistä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille 2004 - 2007. Hoitohenkilökunnan perehtyminen jaoteltiin viiteen eri vastausvaihtoehtoon, jossa vaihtoehdot kuvasivat vastauksia 1) en tiedä ohjelmasta mitään, 2) tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön, 3) olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, 4) olen perehtynyt ohjelmaan ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta ja 5) olen
perehtynyt sisältöön, ja olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni. Hoitohenkilökunnan
perehtymistä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosina
2009 ja 2007 kuvataan liitteessä 3.
Osastonhoitajat olivat perehtyneet Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan parhaiten. Heistä lähes 40 % oli perehtynyt ohjelman sisältöön ja vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Noin kolmasosa tiesi ohjelmasta, mutta ei ollut perehtynyt sen
sisältöön. Sairaanhoitajista 34 % ei tiennyt siitä mitään ja noin 52 % tiesi ohjelmasta,
muttei ollut perehtynyt sen sisältöön. Lähihoitajista n. 44 % tiesi ohjelmasta, muttei
ollut perehtynyt sen sisältöön ja lähes 42 % ei tiennyt ohjelmasta mitään. Merkittävin
muutos vuoteen 2007 verrattuna oli tapahtunut osastonhoitajien ryhmässä, joiden perehtyneisyys ja vakuuttuneisuus Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelman tarpeellisuudesta oli noussut.
Tutkimuksessa kartoitettiin hoitohenkilökunnan käsityksiä näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä jaoteltiin viiteen eri vaihtoehtoon, jossa 1) en tiedä ohjelmasta mitään, 2) tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön, 3) olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, 4) olen perehtynyt ohjelmaan ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta ja 5) olen
perehtynyt sisältöön ja olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni. Liitteessä 4 kuvataan
hoitohenkilökunnan käsityksiä näyttöön perustuvan hoitotyön ohjelmasta vuosina 2009
ja 2007.
Osastonhoitajista lähes 60 % oli perehtynyt näyttöön perustuvan hoitotyön ohjelmaan ja
vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Lisäksi noin 24 % myös toteutti sitä työssään. Sairaanhoitajista noin kolmannes ja lähihoitajista noin neljännes oli perehtynyt ohjelmaan
ja vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Yli puolet lähihoitajista ja yli kolmasosa sairaanhoitajista oli tietoinen ohjelmasta, mutta ei ollut perehtynyt sen sisältöön. Ainoastaan
noin 4 % kaikista kysymykseen vastanneista ei tiennyt ohjelmasta mitään. Vuoteen
2007 verrattuna sairaanhoitajien ja lähihoitajien sekä tietämys että vakuuttuneisuus
näyttöön perustuvan ohjelman tarpeellisuudesta oli kohonnut. Niiden lähihoitajien ja
sairaanhoitajien prosentuaalinen määrä, jotka eivät tienneet ohjelmasta mitään, oli merkittävästi laskenut. Kaikissa ammattiryhmissä oli vuoteen 2007 verrattuna lisäksi prosentuaalisesti enemmän niitä, jotka myös toteuttivat näyttöön perustuvan hoitotyötä
työssään.
Hoitohenkilökuntaa pyydettiin arvioimaan tutkitun tiedon käyttöään hoitotyössä kouluarvosanalla 4 - 10. Arviot tutkitun tiedon käytöstä on kuvattu taulukossa 3. Lähes puolet
vastaajista (48 %) antoi arvosanakseen 7 tai 8. Myös vuonna 2007 vastaajista 51 % antoivat arvosanakseen 7 tai 8. Kaiken kaikkiaan muutokset vuoteen 2007 oli varsin pieniä.
Kaikkien ammattiryhmien yhteiseksi keskiarvoksi tuli 6,8. Kysymykseen vastanneiden
oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä on kuvattu taulukossa neljä keskiarvoina
ja hajontoina.
TAULUKKO 3. Oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä.
2009
2007
kouluarvosana
n
%
n
%
En osaa sanoa
27
17
40
20
4
8
5
10
5
5
10
6
14
7
6
29
19
32
15
7
38
25
39
19
8
36
23
65
32
9
7
5
6
3
10
Yhteensä
0
155
0
100
1
207
0
100
TAULUKKO 4. Oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä vuonna 2009.
.
virkanimike
ka
SD
n
%
perushoitaja
sairaanhoitaja
osastonhoitaja
6,7
6,8
7,1
1,3
1,3
1,1
35
76
17
22
49
11
Yhteensä
6,8
1,3
128
82
5.3
Hoitohenkilökunnan asennoituminen tutkittuun tietoon
Hoitohenkilökunnan asennoitumista tutkittuun tietoon selvitettiin kartoittamalla sekä
heidän suhtautumistaan tutkitun tiedon hyödyntämiseen että tutkitun tiedon arvostamiseen hoitotyössä. Väittämien arviointiasteikko on 1 – 5. 1 = en osaa sanoa, 2 = hiukan
eri mieltä, 3 = en samaa enkä erimieltä, 4 = lähes samaa mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Väittämiä oli yhteensä 8 kappaletta.
Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä myönteisesti
(ka 3,9). Myönteisimmin suhtautuivat osastonhoitajat (ka 4,1) ja toiseksi myönteisimmin sairaanhoitajat (ka 3,9) ja lähihoitajat (ka 3,9). Edelliseen kyselyyn verrattuna lähihoitajien ja sairaanhoitajien keskiarvot olivat nousseet, kun taas osastonhoitajien hieman laskenut. Suhtautumista tutkitun tiedon hyödyntämiseen hoitotyössä kuvataan ammattiryhmittäin taulukossa 5.
TAULUKKO 5. Suhtautuminen tutkitun tiedon hyödyntämiseen hoitotyössä.
Väittämät
10, 19-23, 27-28
Lähihoitaja
ka
Sairaanhoitaja
SD
n
%
ka
SD
Osastonhoitaja
n
%
ka
SD
Yhteensä
n
%
n
%
ka
SD
Hoitotyön tulisi
säännöllisesti perustua tutkittuun
tietoon
2009 42
2007 50
98
89
3,93 0,78 94 99 3,99 0,91 18 100 4,22 0,81 154 99 4,00 0,86
3,68 0,89 110 87 3,85 0,90 25 96 4,24 0,83 185 89 3,85 0,90
Hoitotieteellisissä
lehdissä julkaistut
tutkimusartikkelit
ovat luotettavia
2009 38
2007 44
88
79
3,89 0,73 87 92 3,78 0,88 18 100 3,83 0,86 143 92 3,82 0,84
3,64 0,78 105 83 3,75 0,81 26 100 3,92 0,80 175 84 3,75 0,80
Hoitotyöntekijöiden
tulee olla innostu2009 43 100 3,65 0,95 93 98 3,56 0,98 18 100 3,61 1,04 154 99 3,59 0,97
neita lukemaan
2007 49 88 3,43 0,91 109 86 3,62 0,94 26 100 3,96 0,77 150 72 3,62 0,92
hoitotyötä koskevia
tutkimusartikkeleita
Hoitotyöntekijöiden
tulee kannustaa
2009 40
kollegoitaan tutki- 2007 47
tun tiedon käyttöön
93
84
3,88 0,85 92 97 3,72 0,87 18 100 4,06 0,80 150 96 3,80 0,86
3,68 0,78 107 84 3,73 0,96 26 100 4,23 0,82 180 86 3,79 0,91
Hoitotyöntekijöiden
tulee keskustella
2009 41
tutkitun tiedon
2007 47
käytöstä moniammatillisissa työryhmissä
95
84
3,98 0,82 90 95 3,78 0,90 18 100 4,00 0,77 149 96 3,86 0,86
3,79 0,89 109 86 3,83 0,86 26 100 4,38 0,57 182 87 3,90 0,82
Hoitotyöntekijöiden
tulee seurata sään- 2009 42
nöllisesti hoitotie2007 48
teellistä tutkimustietoa
98
86
3,69 0,90 92 97 3,70 0,97 18 100 4,00 0,77 152 97 3,73 0,93
3,17 0,83 108 85 3,55 0,89 26 100 3,96 0,87 182 87 3,51 0,90
Tutkitun tiedon
käyttö on osa hoito- 2009 43 100 3,88 0,88 93 98 4,16 0,78 18 100 4,50 0,71 154 99 4,12 0,81
työn asiantuntijuut- 2007 49 88 3,76 0,80 111 87 4,08 0,88 26 100 4,42 0,58 186 89 4,04 0,84
ta
Käyttäisin enemmän tutkittua tietoa
hoitotyössä, jos
olisi riittävästi
aikaa
Yhteinen
Yhteinen
2009 39
2007 49
2009
2007
91
88
4,13 0,80 90 95 4,21 0,92 18 100 4,44 0,98 147 94 4,22 0,90
3,80 1,06 110 87 3,97 0,90 24 92 4,58 0,58 183 88 4,01 0,94
3,88
3,62
3,86
3,80
4,08
4,21
3,89
3,81
Verrattaessa keskiarvoja vuoteen 2007 voidaan todeta, että lähihoitajien suhtautumisessa tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä on nähtävissä suurin muutos (2007 ka 3,6 ja
2009 ka 3,9). Lisäksi jokaisen yksittäisen väittämän keskiarvo oli lähihoitajien ammattiryhmässä hiukan noussut edelliseen kyselyyn verrattuna. Myös sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat nousseet kahta väittämää lukuun ottamatta. Osastonhoitajien kohdalla suuntaus oli kahta väittämää lukuun ottamatta päinvastainen. Loppukyselyssä osastonhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat kuitenkin kahta väittämää
lukuun ottamatta hiukan korkeammat kuin sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammatti-
ryhmissä. Vuonna 2007 osastonhoitajien keskiarvot olivat sairaanhoitajia ja lähihoitajia
korkeampia kaikkien väittämien osalta.
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,71–1,04. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,57–1,06. Tästä voidaan todeta, että kumpanakaan vuotena vastauksissa ei ole ollut kovin suurta hajontaa.
Kaikki ammattiryhmät arvostivat tutkitun tiedon käyttöä hoitotyössä (ka 3,9). Eniten
sitä arvostivat osastonhoitajat (ka 4,1). Sairaanhoitajien keskiarvo tutkitun tiedon käytössä oli 4 ja lähihoitajien 3,9. Osastonhoitajien ammattiryhmää lukuun ottamatta tutkitun tiedon käytön arvostaminen oli hiukan noussut verrattuna vuoteen 2007. Tutkitun
tiedon arvostamista hoitotyössä kuvataan taulukossa 6.
TAULUKKO 6. Tutkitun tiedon arvostamien hoitotyössä.
Väittämät
11-18, 24-26
Lähihoitaja
Potilaiden hyvä
hoito perustuu
tutkittuun tietoon
2009 41
2007 50
95
89
Tutkitun tiedon
käyttö parantaa
hoitotyön laatua
2009 43 100 4,07 0,77 92 97 4,17 0,77 18 100 4,44 0,51 153 98 4,18 0,74
2007 48 86 3,81 0,87 112 88 4,26 0,73 26 100 4,54 0,71 186 89 4,18 0,80
Tutkitun tiedon
käyttö on tärkeää
hoitotyön kehittämisessä
2009 42
2007 49
98
88
4,21 0,68 94 99 4,36 0,70 18 100 4,33 0,84 154 98 4,32 0,71
3,96 0,89 112 88 4,31 0,70 26 100 4,62 0,57 187 89 4,26 0,76
Tutkitun tiedon
käyttö on luonnollinen osa jokapäiväistä työtä
2009 42
2007 47
98
84
3,60 0,86 91 96 3,59 0,98 18 100 3,39 1,09 151 97 3,57 0,96
3,79 0,86 110 87 3,67 0,93 24 92 3,54 1,18 181 87 3,69 0,95
Tutkitun tiedon
mukainen toiminta
tuottaa hyötyä
potilaalle
2009 43 100 4,02 0,71 92 97 4,11 0,87 18 100 4,17 0,62 153 98 4,09 0,80
2007 49 88 3,78 0,85 110 87 4,02 0,77 25 96 4,48 0,71 184 88 4,02 0,81
Tutkitun tiedon
perusteella on
helppoa muuttaa
hoitokäytäntöä
2009 42
2007 49
%
ka
SD
n
%
ka
SD
n
%
ka
SD
3,95 0,77 93 98 3,90 0,92 18 100 4,00 0,34 152 97 3,93 0,83
3,58 0,97 111 87 3,53 0,96 26 100 4,00 0,98 187 89 3,61 0,97
3,29 0,92 92 97 3,33 0,94 18 100 3,56 1,04 152 97 3,34 0,94
3,24 0,95 111 87 3,55 0,98 24 92 3,71 0,96 184 88 3,49 0,98
2009 43 100 4,14 0,68 94 99 4,38 0,75 18 100 4,50 0,62 155 99 4,33 0,72
2007 47 84 4,15 0,78 111 87 4,23 0,77 25 96 4,56 0,58 183 88 4,26 0,76
2009 43 100 4,16 0,75 94 99 4,48 0,70 18 100 4,44 0,78 155 99 4,39 0,73
2007 48 86 4,52 0,58 112 88 4,38 0,72 26 100 4,50 0,86 186 89 4,43 0,71
Hoitotyöntekijöiden
tulee perustaa
2009 39
päätöksensä viimei- 2007 47
simpään tutkittuun
tietoon
Hoitotyön on käytännön toimintaa ja
sitä on tarpeellista
tutkia
Kokemusperäinen
tieto ei riitä käytännön hoitotyössä
n
Yhteensä
%
Tutkitun tiedon
avulla on mahdollista perustella
päätöksiä hoitotyössä
Hoitotyössä on
tarpeen ottaa huomioon potilaiden
mielipiteitä täydentämään tutkittua
tietoa
SD
Osastonhoitaja
n
98
88
ka
Sairaanhoitaja
91
84
3,51 0,94 90 95 3,38 1,01 18 100 3,61 0,85 147 94 3,44 0,97
3,11 0,89 108 85 3,25 0,87 25 96 3,80 0,91 180 86 3,29 0,90
2009 42
2007 50
98
89
4,10 0,79 92 97 4,18 0,86 18 100 4,56 0,51 152 97 4,20 0,82
4,04 0,83 108 85 4,22 0,72 26 100 4,46 0,58 184 88 4,21 0,74
2009 41
2007 49
95
88
3,56 1,18 90 95 3,53 1,07 18 100 3,67 1,19 149 96 3,56 1,11
2,92 1,06 112 88 3,41 1,05 26 100 3,58 0,99 187 89 3,30 1,06
Yhteinen
2009
3,87
3,95
4,06
3,94
Yhteinen
2007
3,72
3,89
4,16
3,89
Verrattaessa keskiarvoja vuoteen 2007 voidaan havaita, että lähihoitajien tutkitun tiedon
arvostamisessa hoitotyössä on tapahtunut merkittävin muutos (2009 ka 3,87 ja 2007 ka
3,72). Lisäksi yksittäisten väittämien osalta keskiarvot olivat lähihoitajien ammattiryhmässä nousseet vuoteen 2007 verrattuna kahta väittämää lukuun ottamatta. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat nousseet 7 väittämässä ja laskeneet 4 väittämässä. Osastonhoitajien ammattiryhmässä kehitys oli päinvastainen ja nousua oli ainoastaan 4 väittämässä. Tarkasteltaessa keskiarvoa väittämäkohtaisesti voidaan havaita,
että osastonhoitajien keskiarvot olivat 3 väittämään lukuun ottamatta korkeammat kuin
sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmissä.
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,34–1,19. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,57–1,18. Tästä voidaan havaita, että vastaukset jakaantuvat hiukan epätasaisemmin jos keskihajonta-arvoja
verrataan tutkitun tiedon suhtautumista kartoittaviin hajonta-arvoihin.
5.4
Hoitohenkilökunnan tietoperusta
Hoitohenkilökunnan tietoperustaa kuvataan tutkitun tiedon haulla, tietolähteiden lukemisen säännöllisyydellä ja tutkimusmenetelmien osaamisella.
Tarkasteltaessa tutkitun tiedon hakua ja tietolähteiden lukemisen säännöllisyyttä voidaan todeta, että uusimman tutkitun tiedon käyttö kansainvälisistä tietokannoista oli
vähäistä. Joka ammattiryhmässä Cinahl- ja Medline -tietokantojen käyttö oli kuitenkin
lisääntynyt vuoteen 2007 verrattuna. COCHRANE library -tietokannan käyttö vähentyi
muissa paitsi lähihoitajien ammattiryhmässä. Vuonna 2007 Cinahl-tietokantaa käytti 5
henkilöä ja vuonna 2009 sitä käytti 16 henkilöä. Vuonna 2007 Medline-tietokantaa
käytti 15 henkilöä, vuonna 2009 sitä käytti 24 henkilöä. COCHRANE Library tietokantaa käytti 10 henkilöä vuonna 2007 ja 7 henkilöä vuonna 2009. Taulukossa 7
kuvataan ammattiryhmittäin uusimman tutkitun tiedon hakua kansainvälisistä tietokannoista.
TAULUKKO 7. Uusimman tutkitun tiedon haku kansainvälisistä tietokannoista.
lähihoitajat sairaanhoitajat osastonhoitajat
Tietokannat
Cinahl
2009
2
9
5
2007
0
2
3
Medline
2009
5
13
6
2007
2
10
3
Cochrane
2009
2
2
3
2007
1
4
5
Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyyttä on kuvattu liitteessä 5. Vastausvaihtoehdot olivat 1) seuraan säännöllisesti, 2) melko säännöllisesti, 3) satunnaisesti ja
4) en seuraa. Tulokset esitetään vastausvaihtoehtoina 1 4 ja frekvensseinä (n).
Tutkimusmenetelmien osaamista selvitettiin kartoittamalla hoitohenkilökunnan tutkimusartikkeleiden rakenteellisten osioiden ja sisällöllisten asioiden yhdistämisellä. Ensimmäisessä tehtävässä vastaajaa pyydettiin yhdistämään tutkimusartikkelin rakenteellinen osio ja sisältö toisiinsa. Esimerkiksi tutkimusartikkelin sisällöllisten asioiden ja
rakenteellisten osioiden yhdistämistä selvitettiin tutkittavan henkilön taidolla yhdistää
oikeat asiat keskenään. Tutkimusartikkelin sisällön osalta piti muun muassa tunnistaa,
että ”Tutkimuksen aihealueen kuvailu” kuului ”Tutkimuksen tausta ja tarkoitus”rakenneosioon. Taulukossa 8 esitetään tutkimusartikkelin sisällöllisten ja rakenteellisten
osioiden yhdistämistehtävään oikein vastanneiden määrä (n) ja prosentit (%) ammattiryhmittäin. Prosentit on laskettu kustakin ammattiryhmästä erikseen.
TAULUKKO 8. Sisällöllisten ja rakenteellisten osioiden yhdistäminen.
Artíkkelin sisällöllinen osio /
Artikkelin rakenteellinen osio
Tutkimuksen aihealueen kuvailu. /
Tausta ja tarkoitus osio
Kuinka tutkimuksen
aihe on kerätty? /
Aineisto ja menetelmä -osio
Yhteenveto tutkimuksesta/
Johtopäätökset ja
pohdinta
Mitä tutkimuksessa
on tutkittu?/
tutkimusongelmat osio
Lähihoitajat
Sairaanhoitajat
Osastonhoitajat
n
%
n
%
n
%
2009
2007
17
24
40
43
61
72
64
57
14
21
78
81
2009
2007
17
18
40
42
69
77
73
60
12
22
67
85
2009
2007
19
24
44
43
66
75
69
59
15
23
83
88
2009
2007
4
2
9
4
39
43
41
34
6
12
33
46
Osastonhoitajat osasivat muihin ammattiryhmiin verrattuna yhdistää tutkimusartikkelin
sisällöt ja rakenteelliset osiot parhaiten, mutta vuoden 2007 mittaukseen verrattuna
osaaminen oli hiukan laskenut. Myös lähihoitajien osaaminen oli hiukan laskenut edelliseen mittaukseen verrattuna. Sairaanhoitajien osaaminen sen sijaan oli jokaisen osion
kohdalla selvästi noussut.
Sekä osastonhoitajat että lähihoitajat tunnistivat parhaiten osion ”Yhteenveto tutkimuksesta” ja siihen liittyvän oikean vastauksen ”Johtopäätökset ja pohdinta”-osion. Sairaanhoitajat tunnistivat parhaiten osion ”Kuinka tutkimuksen aihe on kerätty”ja siihen
liittyvän oikean vastauksen ”Aineisto ja menetelmät”-osion. Parhaiten tunnistettujen
osioiden osalta tulokset ovat yhteneväisiä vuoden 2007 kyselyn kanssa. Heikoimmin
jokaisessa ammattiryhmässä tunnistettiin ”Mitä tutkimuksessa on tutkittu”-osio. Myös
heikoimmin tunnistetun osion osalta tulos on yhteneväinen vuoden 2007 kyselyn kanssa.
Toisessa tehtävässä piti yhdistää kuhunkin tutkimusongelmaan sopiva aineistonkeruumenetelmä. Esimerkiksi tutkimusongelmaan ”Millaiset ovat potilaiden (n = 30) kokemukset saamastaan ohjauksesta ennen päiväkirurgista toimenpidettä?”piti etsiä oikeaksi
vastaukseksi ”Teemahaastattelu”. Taulukossa 9 esitetään Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien yhdistämistehtävään oikein vastanneiden määrä (n) ja prosentit
(%) ammattiryhmittäin.
TAULUKKO 9. Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien yhdistäminen.
Lähihoitajat Sairaanhoitajat Osastonhoitajat
Tutkimusongelmat /
n
%
n
%
n
%
Aineistonkeruu menetelmät
Millaiset ovat potilaiden (n = 30)
kokemukset saamastaan ohjauksesta? /
2009 11
26
49
52
11
61
2007 22
39
63
50
16
62
Teemahaastattelu
Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa? /
Fysiologinen mittaus
2009
2007
27
31
63
55
74
84
78
66
14
22
78
85
Mitkä ovat hoitajien (n = 1000)
asenteet terveydenhuollon priorisointivalintoihin Suomessa? /
Strukturoitu kyselylomake.
2009
2007
11
16
26
29
56
75
59
59
13
18
72
69
Osastonhoitajat osasivat tutkimusongelmien ja aineistokeruumenetelmien yhdistämisen
pääasiallisesti parhaiten. Vuoteen 2007 verrattuna osaaminen oli kuitenkin kehittynyt
eniten sairaanhoitajien ammattiryhmässä. Parhaiten sairaanhoitajat vastasivat oikein
tutkimusongelmaan ”Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa?” (76 %
vuonna 2009 ja 66 % vuonna 2007). Myös osastonhoitajat ja lähihoitajat vastasivat parhaiten tähän samaan kysymykseen. Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien
yhdistäminen oli heikointa lähihoitajien ryhmässä.
Kolmantena tehtävänä oli yhdistää tutkimusosioiden määritelmiä englanninkielisiin
käsitteisiin. Taulukossa 10 kuvataan ammattiryhmittäin oikein vastanneiden määrä (n)
ja prosentit (%).
TAULUKKO 10. Tutkimusosien yhdistäminen englanninkielisiin käsitteisiin.
Määritelmät /
Lähihoitajat Sairaanhoitajat
Käsitteet (englannin kielellä)
Osastonhoitajat
n
%
n
%
n
%
Perusjoukosta poimittu tutkittavien joukko /
Sample
2009
2007
12
11
28
20
49
37
52
29
10
19
56
73
Ennakko-olettamus, jonka
paikkansapitävyyttä testataan /
Hypothesis
2009
2007
21
18
49
32
71
75
75
59
16
21
89
81
Aineistonkeruumenetelmät
ovat strukturoituja ja analyysissä on keskeistä tilastollisten
menetelmien käyttö /
2009
2007
Quantitative research
5
6
12
11
36
36
38
28
10
17
56
65
Ohjaa tutkijaa suunnittelemaan
ja toteuttamaan tutkimuksen
niin, että tutkimuksen tavoite
saavutetaan /
Research desing
2009
2007
10
8
23
14
43
41
45
32
10
17
56
65
Tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimus-ongelmaan
vastaamiseksi /
Data collection
2009
2007
5
7
12
13
34
26
36
20
10
15
56
58
Menetelmä, jossa havaintoaineistoa eritellään, järjestellään ja annetaan aineistolle
merkitys/
Data analysis
2009
2007
7
10
16
18
31
37
33
29
10
10
56
38
Osastonhoitajat osasivat yhdistää tutkimusosioiden määritelmät englanninkielisiin käsitteisiin parhaiten, mutta osaamisessa oli kuitenkin laskua vuoteen 2007 verrattuna. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä päinvastoin osaamisen taso kehittyi merkittävästi kaikkien kysymysten osalta vuoteen 2007 verrattuna. Myös lähihoitajien osaamisen taso
nousi vuoteen 2007 verrattuna kahta kysymystä lukuun ottamatta.
Prosentuaalisesti eniten oikeita vastauksia kaikissa ammattiryhmissä sai määritelmä
”Ennakko-olettamus, jonka paikkansa pitävyyttä testataan” ja sen yhdistäminen oikein
englanninkieliseen käsitteeseen ”Hypothesis”. Kaikista määritelmistä heikoimmin tunnistettiin ”Aineistonkeruumenetelmät ovat strukturoituja ja analyysissa on keskeistä
tilastollisten menetelmien käyttö” ja sen oikea vastaus ”Quantative research” sekä
”Tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimusongelmaan vastaamiseksi”ja sen oikea
vastaus ”Data collection”lähihoitajien ryhmässä.
Neljäntenä tehtävänä tutkimusmenetelmien osaamisen kartoittamisessa oli yhdistää tutkimusmenetelmien määritelmät ja niihin liittyvät suomenkieliset käsitteet. Taulukossa
11 kuvataan tutkimusmenetelmien määritelmien ja käsitteiden yhdistämisen osalta oikein vastanneiden määrät (n) ja prosentit (%).
TAULUKKO 11. Tutkimusmenetelmien määritelmien ja käsitteiden yhdistäminen.
Määritelmät /
Käsitteet
Mittauksen kyky mitata
sitä, mitä on tarkoituskin
mitata /
Validiteetti
2009
2007
7
2
16
4
29
27
31
21
5
12
28
46
Mittaustulosten toistettavuus eli eisattumanvaraisuus /
Reliabiliteetti
2009
2007
9
7
21
13
28
33
29
26
7
11
39
42
Tutkittavien ja heidän
oikeuksiensa kunnioittaminen /
Eettisyys
2009
2007
32
34
74
61
79
91
83
72
17
24
94
92
Tutkimustulosten käyttökelpoisuus ja sovellettavuus käytännön hoitotyöhön /
Kliininen merkitys
2009
2007
16
23
37
41
59
77
62
61
13
19
72
73
Lähihoitajat
n
%
Sairaanhoitajat
n
%
Osastonhoitajat
n
%
Osastonhoitajat osasivat yhdistää tutkimusmenetelmien määritelmät oikeisiin suomenkielisiin käsitteisiin parhaiten, mutta osaamisessa oli kuitenkin laskua vuoteen 2007
verrattuna. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä päinvastoin osaamisen taso kehittyi merkittävästi kaikkien kysymysten osalta vuoteen 2007 verrattuna. Myös lähihoitajien
osaamisen taso nousi vuoteen 2007 verrattuna yhtä kysymystä lukuun ottamatta.
Parhaiten tunnistettiin määritelmä ”Tutkittavien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Eettisyys”kaikissa ammattiryhmissä. Osastonhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmissä tunnistettiin heikoimmin määritelmä ”Mittauksen kyky mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Validiteetti”. Sairaanhoitajien ryhmässä tunnistettiin heikoimmin määritelmä ”Mittaustulosten toistettavuus eli ei sattumanvaraisuus”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Reliabiliteetti”.
5.5
Hoitohenkilökunnan taitoperusta
Hoitohenkilökunnan taitoperustaa kuvaavat väittämät on jaettu kahteen osioon, taito
soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön sekä tiedonhankintaan ja sen omaksumiseen. Tulokset esitetään ammattiryhmittäin keskiarvoina (ka), keskihajontana (SD) ja vastaajien
määränä (n). Väittämien arvoasteikkona on käytetty 1–5. 5 = erittäin hyvin, 4 = melko
hyvin, 3 = keskinkertaisesti, 2 = melko huonosti ja 1 = erittäin huonosti.
Ammattiryhmät arvioivat melko hyväksi taitonsa soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön.
Kaikkien yhteinen keskiarvo oli vuoteen 2007 verrattuna noussut 3,16:sta 3,22:een.
Tarkasteltaessa keskiarvoa ammattiryhmittäin oli keskiarvo sairaanhoitajilla noussut
3,13:sta 3,26:een. Lähihoitajilla ja osastonhoitajilla keskiarvo oli hieman laskenut
(oh = ka 3,30 ja lh = ka 3,10). Väittämäkohtaiset yhteiset keskiarvot olivat pääsääntöisesti nousseet vuoteen 2007 verrattuna. Tulokset taidosta soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön esitetään taulukossa 12.
TAULUKKO 12. Taito soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön.
Väittämät
35 -36, 45, 47-56
Tunnistan käytännön hoitotyössä
ongelman, johon
tarvitaan tutkittua
tietoa
Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun tiedon tarpeen
oman osaamisen
kehittämisessä
Osaan arvioida
tutkimustulosten
käyttöarvoa käytännön hoitotyöhön
Osaan soveltaa
tutkimustuloksia
potilaiden ongelmien ratkaisuun
Osaan käyttää
tutkittuun tietoon
perustuvia arviointimenetelmiä potilaiden hoidossa
Osaan perustella
tekemiäni potilaan
hoitoon liittyviä
ratkaisuja tutkitun
tiedon avulla
Kyseenalaistan
hoitokäytäntöjä
tutkittuun tietoon
perustuen
Kykenen muuttamaan hoitokäytäntöjä tutkittuun
tietoon perustuen
Osaan hyödyntää
tutkittua tietoa
oman ammatillisen
tietoperustan kehittämisessä
Osaan yhdistää
tutkitun tiedon
aiempiin kokemuksiini
Osaan yhdistää
tutkitun tiedon
potilaalta saatuun
tietoon
Osaan soveltaa
tutkittua tietoa
potilaan hoitoon
huomioiden potilaan toiveet ja
odotukset
Osaan toteuttaa
potilaan hoitoa
tutkitun tiedon
perusteella
Yhteinen
Yhteinen
Lähihoitajat
n
%
ka
SD
Sairaanhoitajat
n
% ka
SD
Osastonhoitajat
n
%
ka
SD
Yhteensä
n
% ka
SD
2009 41 95 3,37 0,73 92 97 3,37 0,87 18 100 3,28 0,67 151 97 3,36 0,81
2007 48 86 3,42 0,87 112 88 3,31 0,91 26 100 3,62 0,75 186 89 3,38 0,88
2009 41 95 3,37 0,77 91 96 3,53 0,81 18 100 3,61 0,70 150 96 3,49 0,78
2007 48 86 3,31 0,90 111 87 3,50 0,88 26 100 3,62 0,85 185 89 3,47 0,89
2009 41 95 2,90 0,83 92 97 3,29 0,85 18 100 3,22 0,81 151 96 3,18 0,85
2007 47 84 2,87 0,92 112 88 3,14 0,99 26 100 3,46 0,76 185 89 3,12 0,96
2009 41 95 3,00 0,84 90 95 3,10 0,82 18 100 2,89 0,83 149 96 3,05 0,83
2007 47 84 3,00 0,86 112 88 2,88 0,84 26 100 3,08 0,80 185 89 2,94 0,84
2009 41 95 2,93 0,99 91 96 2,87 0,81 18 100 3,06 0,80 150 96 2,91 0,85
2007 46 82 2,83 0,95 112 88 2,80 0,91 26 100 2,73 0,72 184 88 2,80 0,89
2009 41 95 3,05 0,84 92 97 3,20 0,86 18 100 3,33 0,84 151 97 3,17 0,85
2007 47 84 3,06 0,92 112 88 3,01 0,94 26 100 3,23 0,77 185 89 3,05 0,91
2009 41 95 2,76 0,92 91 96 2,96 0,84 18 100 3,39 0,85 150 96 2,95 0,88
2007 45 80 2,87 0,79 112 88 2,95 0,97 26 100 3,12 0,91 183 88 2,95 0,92
2009 40 93 3,13 0,79 92 97 3,22 0,85 18 100 3,39 0,78 150 96 3,21 0,82
2007 48 86 3,15 0,95 109 86 3,13 0,97 26 100 3,23 0,82 183 88 3,15 0,94
2009 41 95 3,12 0,98 92 97 3,33 0,88 18 100 3,33 0,69 151 97 3,27 0,89
2007 48 86 3,17 1,00 112 88 3,17 0,98 26 100 3,46 0,76 186 89 3,21 0,96
2009 41 95 3,24 0,99 91 96 3,48 0,81 18 100 3,44 0,62 150 96 3,41 0,85
2007 48 86 3,33 0,88 112 88 3,29 0,88 26 100 3,69 0,74 186 89 3,36 0,87
2009 41 95 3,12 0,87 92 97 3,25 0,78 18 100 3,33 0,69 151 97 3,23 0,79
2007 48 86 3,15 0,95 112 88 3,13 0,94 26 100 3,38 0,80 186 89 3,17 0,92
2009 41 95 3,10 0,83 92 97 3,30 0,82 18 100 3,28 0,75 151 97 3,25 0,82
2007 48 86 3,19 0,84 112 88 3,14 0,94 26 100 3,31 0,74 186 89 3,18 0,89
2009 41 95 3,17 0,86 92 97 3,49 0,78 18 100 3,39 0,78 151 97 3,39 0,81
2007 48 86 3,21 0,77 101 97 3,21 0,87 26 100 3,27 0,72 186 89 3,27 0,83
2009
3,10
3,26
3,30
3,22
2007
3,12
3,13
3,32
3,16
Yksittäisten väittämien osalta keskiarvot olivat lähihoitajien ammattiryhmässä laskeneet
9 väittämässä. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat puolestaan nousseet
kaikkien väittämien osalta. Osastonhoitajien ammattiryhmässä nousua oli 5 väittämän ja
laskua 8 väittämän kohdalla. Tarkasteltaessa keskiarvoa väittämäkohtaisesti voidaan
havaita, että vuonna 2007 osastonhoitajien keskiarvot olivat korkeimmat 11 väittämän
osalta. Vuonna 2009 korkeimmat keskiarvot jakaantuivat tasan osastonhoitajien ja sairaanhoitajien kesken. Molempien ryhmien keskiarvot olivat korkeimpia 6 väittämän
kohdalla.
Osastonhoitajilla pienin keskiarvo oli väittämässä ”Osaan soveltaa tutkimustuloksia
potilaiden ongelmien ratkaisussa” (ka 2,89). Vastaavasti sairaanhoitajilla pienin keskiarvo oli väittämässä ”Osaan käyttää tutkittuun tietoon perustuvia arviointimenetelmiä
potilaiden hoidossa”(ka 2,87) ja lähihoitajilla väittämässä ”Kyseenalaistan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen”(ka 2,76). Kaikilla ammattiryhmillä korkein keskiarvo
oli väittämässä ”Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun tiedon tarpeen oman osaamisen kehittämisessä”(oh = ka 3,61, sh = ka 3,53 ja lh = ka 3,37).
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,62–0,99. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,72–1,00.
Vastanneiden arviot omasta tiedonhankinnastaan ja omaksumisestaan olivat hieman
nousseet edelliseen mittaukseen verrattuna. Kaikkien yhteinen keskiarvo oli vuoteen
2007 verrattuna noussut 2,95:stä 3,10:een. Tarkasteltaessa keskiarvoa ammattiryhmittäin oli keskiarvo noussut eniten lähihoitajilla 2,82:sta 3,05:een ja sen jälkeen sairaanhoitajilla 2,98:sta 3,15:een. Osastonhoitajilla keskiarvo oli hieman laskenut 3,04:stä
2,94:ään. Tulokset tiedon hankinnasta ja omaksumisesta ammattiryhmittäin esitetään
taulukossa 13.
TAULUKKO 13. Oma arvio tiedon hankinnasta ja omaksumisesta.
Väittämät
37 - 44, 46
Lähihoitajat
n % ka
SD
Sairaanhoitajat
n % ka
SD
Osastonhoitajat
n % ka
SD
n
Yhteensä
% ka
SD
Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista tietokannoista
avainsanojen avulla
2009 40 93 3,58 1,01 92 97 3,33 1,03 18 100 3,00 1,19 150 96 3,34 1,05
2007 48 86 3,35 1,08 112 88 3,37 1,19 26 100 3,04 0,92 186 89 3,32 1,13
Osaan rajata hakuni
elektronisissa tietokannoissa rajaustoimintoja käyttämällä
2009 41 95 3,15 1,11 91 96 2,92 1,12 18 100 2,61 1,09 150 96 2,95 1,12
2007 48 86 2,79 1,09 110 87 2,81 1,33 26 100 2,54 0,99 184 88 2,77 1,23
Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista suomenkielisen tutkimussanaston
2009 41 95 3,22 0,82 92 97 3,33 0,89 18 100 3,44 0,71 151 97 3,31 0,85
2007 48 86 3,23 1,02 111 87 3,19 1,00 25 96 3,60 0,65 184 88 3,26 0,97
Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista englanninkie- 2009 41 95 2,46 1,08 92 97 2,35 1,00 18 100 2,28 0,67 151 97 2,37 0,98
lisen tutkimussanas- 2007 48 86 1,98 1,02 112 88 2,21 1,03 26 100 2,42 1,17 186 89 2,18 1,05
ton
Löydän tutkimuksista ja artikkeleista
tarvitsemani olennaisen tiedon
2009 41 95 3,22 0,88 92 97 3,59 0,89 18 100 3,28 0,67 151 97 3,45 0,88
2007 48 86 3,17 1,00 111 87 3,30 0,95 26 100 3,38 0,64 185 89 3,28 0,92
Osaan tutkimusta ja
artikkelia selailemalla selvittää,
2009 41 95 3,20 0,87 91 96 3,44 0,90 18 100 3,22 0,73 150 96 3,35 0,88
kuinka se soveltuu
2007 48 86 3,00 0,97 112 88 3,12 1,04 26 100 3,35 0,63 186 89 3,12 0,97
käyttötarkoitukseeni
Osaan tulkita tutkimuksissa ja artikkeleissa olevia taulukoita
2009 41 95 2,88 0,84 92 97 3,09 0,92 18 100 2,72 0,75 151 97 2,99 0,89
2007 48 86 2,67 0,95 112 88 2,99 0,94 25 96 3,00 0,91 185 89 2,91 0,94
Osaan arvioida
tutkimuksen luotet- 2009 40 93 2,90 0,67 92 97 3,18 0,85 18 100 3,00 0,91 150 92 3,09 0,82
tavuutta ja eettisyyt- 2007 48 86 2,69 0,99 112 88 2,97 0,96 26 100 3,15 0,88 186 89 2,92 0,97
tä
Osaan arvioida
tutkimuslähteiden
luotettavuutta
(esim. ikä, tekijät,
julkaisijat jne.)
2009 41 95 2,83 0,86 92 97 3,12 0,94 18 100 2,94 0,87 151 97 3,02 0,91
2007 48 86 2,54 0,94 112 88 2,85 1,01 26 100 2,85 0,93 186 89 2,77 0,98
Yhteinen
Yhteinen
2009
2007
3,05
2,82
3,15
2,98
2,94
3,04
3,10
2,95
Vastaajien yhteinen korkein keskiarvo oli väittämässä ”Löydän tutkimuksista ja artikkeleista tarvitsemani olennaisen tiedon” (ka 3,45). Vastaajien pienin yhteinen keskiarvo
oli väittämättä ”Ymmärrän tutkimuksesta ja artikkelista englanninkielisen tutkimussanaston” (ka 2,37). Sama väittämä oli saanut pienimmän keskiarvon myös vuonna
2007. Osastonhoitajilla korkein keskiarvo oli väittämässä ”Ymmärrän tutkimuksesta ja
artikkelista suomenkielisen tutkimussanaston” (ka 3,44), sairaanhoitajilla väittämässä
”Löydän tutkimuksesta ja artikkelista tarvitsemani olennaisen tiedon”(ka 3,59) ja lähihoitajilla väittämässä ”Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista tietokannoista avainsanojen avulla” (ka 3,58). Kaikissa ammattiryhmissä pienin keskiarvo oli väittämässä
”Ymmärrän
tutkimuksesta
ja
artikkelista
englanninkielisen
tutkimussanaston”
(oh = ka 2,88, sh = ka 2,35 ja lh = ka 2,46). Väittämäkohtaisesti tarkasteltuna ammattiryhmien yhteiset keskiarvot olivat nousseet vuoteen 2007 verrattuna kaikkien väittämien kohdalla.
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,67–1,19. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,64–1,33.
5.6
Näyttöön perustuvan hoitotyön edistävät ja estävät tekijät hoitotyössä
Hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä kuvaavat väittämät on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäinen on tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet ja tutkitun tiedon tukeminen hoitotyössä. Väittämien arviointiasteikko
on 1 - 5. 5 = täysin samaa mieltä, 4 = melko samaa mieltä, 3 = en samaa enkä mieltä, 2
= melko eri mieltä ja 1 = täysin eri mieltä.
Kaikissa ammattiryhmissä koettiin tutkitun tiedon käyttömahdollisuuksien lisääntyneen
edellisen kyselyn tuloksiin verrattuna. Sairaanhoitajien ryhmässä käyttömahdollisuuksien koettiin lisääntyneen eniten. Kaikkien vastanneiden yhteinen keskiarvo oli noussut
3,35:stä 3,67:ään. Taulukossa 14 esitetään tulokset tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet
ammattiryhmittäin.
TAULUKKO 14. Näyttöön perustuvan hoitotyön mahdollistaminen käytännössä.
Lähihoitaja
Väittämät 57-59
n %
Työyksikössäni on
atk-laitteet, joilla
voin etsiä tutkittua
tietoa hoitotyön
tueksi
Työyksikössäni on
käytössä toimivat
elektroniset tietokannat, esim. Cinahl-, Medline- ja
tai Cochranetietokannat
Työyksikkööni
tulee säännöllisesti
hoitotieteellisiä ja
ammatillisia julkaisuja
ka
SD
Sairaanhoitaja
n %
ka
SD
Osastonhoitaja
n
%
ka
SD
Yhteensä
n %
ka
SD
2009 42 98 4,57 0,67 94 99 4,39 0,77 18 100 4,28 0,83 154 99 4,43 0,75
2007 47 84 4,57 0,80 111 87 4,37 0,90 26 100 4,42 0,86 184 88 4,43 0,87
2009 38 88 3,18 1,06 91 96 2,89 1,22 18 100 3,28 1,45 147 94 3,01 1,22
2007 41 73 2,61 1,09 102 80 2,49 1,21 25 96 2,76 1,36 168 80 2,56 1,20
2009 40 93 3,53 0,96 92 97 3,51 1,13 17 94 4,06 1,44 149 96 3,58 1,13
2007 46 82 3,39 1,11 110 87 2,80 1,24 26 100 3,65 1,02 182 87 3,07 1,22
Yhteinen
2009
3,76
3,60
3,87
3,67
Yhteinen
2007
3,52
3,22
3,61
3,35
Vastaajien yhteinen korkein keskiarvo oli väittämässä “Työyksikössäni on atk-laitteet,
joilla voin etsiä tutkittua tietoa hoitotyön tueksi”(ka 4,43). Tulos oli sama vuonna 2007.
Suurin keskiarvon nousu vuoteen 2007 verrattuna oli väittämässä ”Työyksikkööni tulee
säännöllisesti hoitotieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja” sairaanhoitajien ammattiryhmässä.
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,67–1,45. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,80–1,36.
Kaikki ammattiryhmät kokivat, että vuoteen 2007 verrattuna heidän saamansa tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi oli lisääntynyt. Lähihoitajat kokivat saavansa
eniten tukea näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi (ka 3,14) muihin ammattiryhmiin verrattuna. Sairaanhoitajien kokemus saamastaan tuesta oli kuitenkin lisääntynyt eniten. Taulukossa 15 esitetään tulokset tutkitun tiedon tuen saannista ammattiryhmittäin.
TAULUKKO 15. Hoitotyön johtajalta saatu tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseen.
Lähihoitaja
Väittämät 60 - 68
n %
ka
SD
Sairaanhoitaja
n %
ka
SD
Osastonhoitaja
n
%
ka
SD
Yhteensä
n %
ka
SD
Osastoni hoitotyön
toiminta-ajatukseen
on kirjattu toiminnan
perustuminen tutkittuun tietoon
2009 41 95 3,32 0,57 89 94 3,18 1,00 18 100 2,61 1,20 148 95 3,15 0,95
2007 45 80 3,20 0,99 108 85 2,64 1,13 26 100 2,12 1,07 179 86 2,70 1,14
Työyksikössäni on
mahdollisuus osallistua säännöllisesti
koulutukseen
2009 42 98 4,36 0,76 94 99 4,21 0,94 18 100 4,56 0,78 154 98 4,29 0,88
2007 47 84 4,40 0,77 112 88 3,96 1,12 26 100 4,42 0,58 185 89 4,14 1,00
Työyksikössäni on
mahdollisuus osallistua hoitotyön konferensseihin
2009 40 93 3,00 1,36 93 98 3,15 1,14 18 100 3,78 1,22 151 97 3,19 1,22
2007 46 82 3,00 1,28 110 87 2,77 1,16 26 100 3,08 1,06 182 87 2,87 1,18
Työyksikössäni
hyödynnetään alan
viimeisimpiä tutkimustuloksia hoitokäytäntöjen kehittämisessä
Työyhteisössäni
keskustelemme säännöllisesti hoitotyön
tutkimustuloksista
2009 41 95 3,00 0,84 93 98 2,92 0,91 18 100 2,72 0,96 152 97 2,92 0,90
2007 46 82 3,02 0,93 109 86 2,50 0,98 26 100 2,85 0,88 181 87 2,69 0,98
2009 41 95 2,76 0,97 93 98 2,37 0,87 18 100 2,17 0,88 152 97 2,45 0,91
2007 47 84 2,62 0,97 110 87 1,88 0,94 26 100 2,35 0,89 183 88 2,14 0,99
Työyhteisössäni
tuetaan hoitohenkilö- 2009 41 95 3,05 0,87 93 98 3,08 0,99 17 94 3,12 0,93 151 97 3,07 0,95
kuntaa tutkitun tiedon 2007 47 84 3,06 0,90 110 87 2,55 1,11 26 100 3,15 1,12 183 88 2,77 1,09
käyttöön hoitotyössä
Työyhteisössäni
mahdollistetaan aikaa
2009 40 93 2,88 0,88 93 98 2,20 1,06 18 100 2,11 0,83 151 97 2,21 0,98
perehtyä tutkittuun
2007 47 84 2,17 1,01 110 87 1,95 1,09 26 100 2,04 0,82 183 88 2,02 1,04
tietoon
Työyhteisössäni
tuetaan hoitohenkilökuntaa tutkimusten ja 2009 40 93 2,88 0,97 93 98 2,84 1,11 18 100 3,17 1,10 151 97 2,89 1,07
kehittämishankkeiden 2007 46 82 2,85 1,10 110 87 2,4 1,18 26 100 3,12 1,03 182 87 2,62 1,16
tekemiseen
Työyhteisössäni
kannustetaan tutkitun
2009 40 93 3,03 0,86 93 98 3,12 0,99 18 100 3,28 0,96 151 97 3,11 0,95
tiedon käyttöön
2007 46 82 3,04 0,79 110 87 2,55 1,09 26 100 3,23 0,99 182 87 2,77 1,04
hoitokäytäntöjen
toteutuksessa
Yhteinen
Yhteinen
2009
2007
3,14
3,04
3,01
2,58
3,06
2,93
3,03
2,75
Vuoteen 2007 verrattuna oli lähihoitajien ammattiryhmässä laskua 5 väittämän osalta,
mutta siitä huolimatta lähihoitajien kaikkien väittämien kokonaiskeskiarvo oli noussut
projektin myötä. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä oli kaikkien yksittäisten väittämien
keskiarvot nousseet vuoteen 2007 verrattuna. Sairaanhoitajien kokonaiskeskiarvo oli
noussut 2,58:sta 3,01:een. Osastonhoitajien kokemus saamastaan tuesta oli projektin
aikana noussut 4 väittämän osalta, laskua oli tapahtunut 5 väittämän osalta.
Kaikkien ammattiryhmien yhteinen korkein keskiarvo tuli väittämässä “Työyksikössäni
on mahdollisuus osallistua säännöllisesti koulutukseen” (ka 4,29). Kaikkien ammattiryhmien yhteinen pienin keskiarvo tuli väittämässä ”Työyhteisössäni mahdollistetaan
aikaa perehtyä tutkittuun tietoon” (ka 2,21). Sekä korkein että matalin keskiarvo tuli
näille samoille väittämille myös vuonna 2007.
Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat
välillä 0,57–1,36. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,58–1,28.
6
POHDINTAA
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tutkimuskohteiden hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvissa valmiuksissa tapahtunutta muutosta vuoteen 2007 verrattuna. Vastaajien
määrä oli pienentynyt 209:stä henkilöstä 156:een henkilöön. Tämä johtunee siitä, että
tutkimuksen kohteena olleilla osastoilla on tapahtunut muutoksia henkilöstörakenteessa.
Vakinaisen henkilöstön määrää on vähennetty ja sijaisten käyttö on lisääntynyt. Tämä
todennäköisesti vaikuttaa henkilöstön mahdollisuuksiin osallistua ja sitoutua tämän kehitystyön kaltaisiin projekteihin. Uudet työntekijät eivät ole osallistuneet loppukyselyyn. Vaikka vastaajien määrä onkin pienempi kuin vuonna 2007, niin vastaajien
prosenttijakauma virkanimikkeittäin on silti lähes sama.
Tutkimustuloksista voidaan yleisesti sanoa, että ne ovat varsin samansuuntaisia vuoteen
2007 verrattuna. Muutokset eivät olleet isoja, mutta tarkasteltaessa kaikkia vastaajia
yhdessä on kehitys ollut myönteistä kaikilla mitatuilla osa-alueilla.
Arvioidessaan omaa tutkitun tiedon käyttöään hoitotyössä kouluarvosanoin ei muutosta
ole vuoteen 2007 verrattuna kovin paljon tapahtunut. Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei
vastaajien varmuus omasta osaamisestaan ole projektin aikana juurikaan muuttunut.
Yksi edellytys toimintatapojen muuttamiselle on kuitenkin luottamus omiin kykyihin ja
osaamiseen (Stenvall –Virtanen 2007: 79, 101).
6.1
Hoitohenkilökunnan asenteet
Asennoituminen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön oli myönteistä kaikissa ammattiryhmissä. Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat myönteisesti tutkitun tiedon hyödyntämiseen ja arvostivat tutkimustiedon käyttöä hoitotyössä. Tämä on tärkeä edellytys näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumiseksi käytännössä, sillä tutkimustiedon valossa tieteellisen tiedon käyttö edellyttää hoitohenkilöstön myönteistä asennoitumista (Koehn
Lehman 2008: 209 215, Sarajärvi
Markkanen 2009: 6).
Kaiken kaikkiaan muutokset asenteissa vuoteen 2007 verrattuna ovat pieniä. Tämä johtunee siitä, että asenteet yleensäkin muuttuvat hyvin hitaasti. Asennemuutos on ollut
myönteisintä lähihoitajien ja sairaanhoitajien keskuudessa. Mielenkiintoista on se, että
vaikka osastonhoitajat suhtautuvatkin kaikista ammattiryhmistä myönteisimmin näyttöön perustuvaan hoitotyöhön, on muutos osastonhoitajien osalta numeroiden valossa
silti ollut laskusuuntainen edelliseen kyselyyn verrattuna. Tämä on hiukan huolestuttavaa, sillä esimies on pitkälti se, joka luo edellytykset näyttöön perustuvalle hoitotyölle
omalla suhtautumisellaan ja esimerkillään (Sarajärvi 2009: 9 10, Bunkers 2009: 31).
On huomioitava kuitenkin se, että muutokset ovat hyvin pieniä eikä tuloksista voi vetää
mitään selkeitä johtopäätöksiä. Lisäksi edelliseen kyselyyn verrattuna tutkimukseen
osallistuneiden osastonhoitajien määrä oli laskenut, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa
tulokseen.
Vastaajat kokivat tutkitun tiedon käytön osaksi hoitotyön asiantuntijuutta. Hoitohenkilökunta olisi myös valmis käyttämään enemmän tutkittua tietoa, jos siihen olisi riittävästi aikaa. Tässä tulee esille se, että näyttöön perustuvan hoitotyön käyttö työyhteisössä riippuu myös johdon tekemistä resursointipäätöksistä ja työaikajärjestelyistä. (Reavy
– Tavernier 2008: 167, Ferguson – Day 2007: 109). Näissä lieneekin edelleen kehittämistä.
Vastaajat kokivat, että potilaiden hyvä hoito perustuu tutkittuun tietoon ja että tutkitun
tiedon mukainen toiminta tuottaa hyötyä potilaalle. Samalla tutkimuksessa nousi myös
esille tarve ottaa potilaiden mielipiteet huomioon tutkitun tiedon käytön rinnalla. Potilaslähtöisyys onkin yksi tärkeä osa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Muun muassa Anneli Sarajärven (2009: 12 13) näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli nostaa asiak-
kaan tarpeet ja toiveet osaksi tiedon käyttöä. Samaten IOM (Institute of Medicine) ja
Joanna Briggs –instituutti ovat näyttöön perustuvan toiminnan määrittelyissään huomioineet potilaan mieltymykset ja kokemukset (Pearson 2007: 85 87, Milton 2007: 124).
6.2
Hoitohenkilökunnan tieto- ja taitotaso näyttöön perustuvassa hoitotyössä
Projektin aikana elektronisten tietokantojen käyttö on jonkin verran lisääntynyt. Terveydenalan lehtien luku puolestaan ei ole muuttunut juuri mitenkään projektin aikana.
Voi olla, että tietokantoihin pääsy koetaan työpäivän lomassa helpommaksi eikä välttämättä yksikön kulttuuriin, kiireestä tms. johtuen, sovellu lehtien lukeminen yhtä helposti. Tämän kyselyn tulosten valossa näyttäisi siltä, että hoitotieteellisten lehtien saatavuus
on kuitenkin parempi kuin projektin alussa. Tämä voi toki johtua myös siitä, että projektin myötä tietoisuus niiden olemassaolosta on lisääntynyt. Saatavuuden ja tietoisuuden
lisääntyminen todennäköisesti jatkossa lisäävät hoitotieteellisten lehtien käyttöä ja hyödyntämistä. Tässä yhteydessä voisi ajatella sairaaloiden kirjastopalvelujen ja niiden
hyödyntämisen kehittämistä. Myös McKibbon (1998: 268) on aikanaan maininnut yhteistyön informaatikkojen kanssa yhdeksi merkittäväksi edistäväksi tekijäksi.
Tutkimusmenetelmäosaaminen on projektin aikana kehittynyt sairaanhoitajien ammattiryhmässä. Osastonhoitajien ja lähihoitajien osaamisen taso on kuitenkin laskenut edelliseen mittaukseen verrattuna. Sama kehitys on nähtävillä myös hoitohenkilökunnan arvioidessa itse omaa osaamistaan. Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että tutkimusmenetelmäosaaminen ei ole vielä riittävällä tasolla. Jotta uusinta tieteellistä tietoa voitaisiin
työyksiköissä täysipainoisesti hyödyntää, täytyy hoitotyöntekijöillä olla kykyä ymmärtää tutkimuksen peruskäsitteistöä sekä taitoa tulkita käytettyjä tutkimusmenetelmiä.
Lisäksi heillä täytyy olla kyky kriittisesti arvioida ja käyttää tieteellistä tietoa. (Sarajärvi
2009: 8.) Tästä syystä olisikin tärkeä miettiä jatkokeinoja tämän alueen osaamisen kehittämiseksi. Tuloksia tulkittaessa on syytä kuitenkin muistaa, että tutkittavissa työyksiköissä on ollut henkilöstövaihdoksia eikä voida varmuudella tietää, kuinka moni vastaajista on osallistunut projektin aikana järjestettyihin koulutustilaisuuksiin. Näyttöön perustuvan toiminnan omaksuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa osaamisen kehittämistä,
ja projektin aikana kehitetty toimintamalli luo edellytykset jatkokehittämiselle.
Kyselystä käy ilmi, että hoitohenkilöstö kokee omat taitonsa käyttää tutkittua tietoa
keskinkertaisiksi. Mielenkiintoista on se, että sekä lähihoitajat ja sairaanhoitajat kokivat
omat tiedonhankintataitonsa paremmiksi kuin osastonhoitajat. Koska osastonhoitajien
osaamisentaso on tämän tutkimuksen perusteella melkein järjestäen paremmalla tasolla
kuin sairaanhoitajien ja lähihoitajien osaamisentaso, voidaan ehkä ajatella, että osastonhoitajat ovat tulleet projektin myötä kriittisemmiksi omaa osaamistaan kohtaan. Tieteellisen tiedon käytön onkin todettu lisäävän kriittisyyttä omia toimintakäytänteitä ja päätöksentekoa kohtaan (Sarajärvi –Rehn 2010: 50).
6.3
Työympäristön näyttöön perustuvan toiminnan edistävät ja ehkäisevät tekijät
Tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet koetaan yleensä hyviksi tämän kyselyn valossa.
Käyttömahdollisuudet olivat lisäksi parantuneet projektin alkuun verrattuna. Hoitohenkilökunta koki, että työyksiköissä oli melko hyvin atk-laitteita, joilla tutkittua tietoa voi
etsiä. Tietokantojen käyttö oli myös jonkin verran projektin aikana lisääntynyt, mutta
silti voidaan sanoa, että elektronisten tietokantojen hyödyntämistä voisi edelleen lisätä.
Hyvin tuotetut, riippumattomat ja luotettavat kliinistä työtä tukevat suositukset tarjoavat
käytännön hoitotyössä parhaat mahdollisuudet luotettavalle päätöksenteolle (Dartnell
ym. 2008: 7). Suositusten löytäminen on varsin helppoa juuri erilaisten elektronisten
tietokantojen ansiosta (Rolfe ym. 2008: 440). Keskihajonta-arvojen perusteella vastaajien näkemykset jakaantuivat varsin paljon. Tästä voisi päätellä, että tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet vaihtelevat yksiköiden välillä.
Lähihoitajat kokivat saaneensa eniten tukea tutkitun tiedon käytössä. Sairaanhoitajien
kokemus saamastaan tuesta oli kuitenkin lisääntynyt eniten. Kaikista suurimmaksi ongelmakohdaksi koettiin ajan käyttö ja sen puute. Tältä osin tulokset ovat samansuuntaisia aiheesta aiemmin saatujen tutkimustulosten kanssa, sillä ajan puute on raportoitu
useammassa tutkimuksessa yhdeksi merkittävimmäksi estäväksi tekijäksi (Ferguson
Day 2007: 109). Näyttöön perustuvan toiminnan mahdollistamisessa ja saamisessa
osaksi hoitotyön kulttuuria on esimies avainasemassa. Näyttöön perustuvan toiminnan
toteutuminen vaatii esimieheltä sitoutumista ja halua luoda mahdollisuuksia muutokselle. (Sarajärvi
Markkanen 2009: 9 10.) Tässä valossa on hieman huolestuttavaa, että
nimenomaan osastonhoitajien suhtautumisessa ja arvostuksessa on tapahtunut laskua
projektin myötä, sillä yhtenä muutoksen onnistumisen edellytyksenä pidetään esimiehen
esimerkkiä. Hänen tulee olla varma muutoksen tarpeellisuudesta, jotta muutos ylipäätään voi onnistua. (Stenvall –Virtanen 2007: 87.) Toisaalta huomionarvoista on se, vastaajat kokivat, että esimieheltä saatu tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi
on parantunut. Suuntaus on ollut sama kaikissa ammattiryhmissä. Tämä kertonee siitä,
että näyttöön perustuvan toiminnan tukemiseen on organisaatioissa panostettu ja siihen
on esimiesten taholta kiinnitetty huomiota. Lisäksi on muistettava se, ettei näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönotto osaksi hoitokäytäntöä onnistu, jollei hoitohenkilökunta
hyväksy omaa vastuutaan asiassa. Näyttöön perustuva hoitotyö täytyy sisältää yhdeksi
ammattiarvoksi. (Hudson ym. 2008: 413.)
Koulutus on yksi tärkeistä näyttöön perustuvan toiminnan edistävistä tekijöistä (Sarajärvi – Markkanen 2009: 45). Tämän kyselyn mukaan vastaajat kokivat, että heillä on
melko hyvät mahdollisuudet osallistua koulutuksiin omassa työyksikössään. Esimiesten
olisikin tärkeää varmistaa koulutustarjonnan riittävyys myös näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen osalta. Työyhteisössä koetaan myös, ettei hoitotyön tutkimustuloksista keskustella säännöllisesti. Myös tällaisen keskustelukulttuurin luomisessa esimiehellä on merkittävä rooli. Olennaista oppimisessa onkin tiedon jakaminen ja yhdessä
tekeminen. Yhdessä oppiminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen. (Stenvall –Virtanen 2007: 32–33.) Esimiehen yksi tärkeä ominaisuus onkin kyky rohkaista muuttamaan
vallitsevia käytänteitä (Marchionni –Ritchie 2008: 268–270).
6.4
Eettisyyden tarkastelu
Koko ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”
-kehittämisprojektille saatu tutkimuslupa koskee myös tätä opinnäytetyötä. Tutkimuslupa saatiin Helsingin kaupungin terveyskeskuksen toimitusjohtajalta 11.1.2007. Yhteistyösopimus kehittämisprojektin toteuttamisesta laadittiin yhdessä Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolian ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosaston edustajien kanssa vuonna 2007.
Kyselyyn vastaaminen tapahtui nimettömänä ja perustui vapaaehtoisuuteen. Opinnäytetyön tekijät eivät missään vaiheessa olleet yhteydessä vastaajiin eivätkä pyrkineet mitenkään vaikuttamaan heihin. Tämä opinnäytetyö, osana ”Näyttöön perustuvan osaamisen vahvistaminen työelämässä”-kehittämisprojektia, pyrkii palvelemaan tutkimukseen
osallistuneiden yksiköiden toiminnan kehittämistä näyttöön perustuvaksi.
6.5
Luotettavuuden tarkastelua
Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan validiteetin ja reliabiliteetin avulla. Validiteetti
tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa tutkitaan juuri sitä, mitä on päätetty tutkia. Reliabiliteetti taas tarkoittaa tutkimustulosten toistettavuutta. (Tuomi
Sarajärvi 2009: 136,
Vilkka 2005: 158.) Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden tarkastelussa on merkittävää mittarin luotettavuus. Tämän opinnäytetyön kyselyssä on käytetty samaa kyselylomaketta kuin alkukartoituksessa, jossa mittari on perustunut osaltaan Heikkilän (2005)
kehittämään ja testaamaan mittariin sekä aikaisempaan tieteelliseen tietoon. Tältä osin
nämä kahden eri kyselytutkimuksen tulokset ovat verrattavissa keskenään.
Tässä opinnäytetyössä on käytetty samoja tilastollisia tunnuslukuja (ka, SD, n, %) kuin
vuonna 2007, joten vertailu alkukartoituksen tuloksiin on ollut mahdollista ja luotettavaa. Molempien kyselytutkimusten tulokset olivat lisäksi hyvin samansuuntaisia, joka
osaltaan kertoo tutkimuksen luotettavuudesta. Tämän loppukartoituksen kyselylomakkeet on lisäksi numeroitu siten, että havaintomatriisissa oleva järjestysluku vastaa lomakkeen numeroa, joten aineiston analysointi on toistettavissa.
Kvantitatiivinen lähestymistapa soveltuu hyvin tämänkaltaisen tutkimuksen aineiston
lähestymistavaksi, sillä sen avulla pystytään hyvin kartoittamaan käsityksiä näyttöön
perustuvasta hoitotyöstä suurelta vastaajajoukolta.
Tutkimuksen tärkein luotettavuuskriteeri on tutkija itse ja hänen rehellisyytensä (Vilkka
2005: 158). Tässä opinnäytetyössä on pyritty tutkimusaineistoa käsittelemään mahdollisimman huolellisesti ja objektiivisesti. Työskentelyn kuluessa esiin tulleet tietojen syöttövirheet korjattiin aina välittömästi havaintomatriisiin ja tarvittaessa tilastolliset ajot
tehtiin uudelleen. Lisäksi opinnäytetyön tekijät ovat saaneet ohjausta opinnäytetyön
aikana.
7
JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISHAASTEET
Projektin aikana on luotu perusta näyttöön perustuvalle toiminnalle hoitotyössä. Selvää
kuitenkin on, että kyseessä on jatkuva prosessi, jossa on nyt päästy alkuun. Projektin
aikana kehitettyä toimintamallia voi käyttää työvälineenä näyttöön perustuvan osaami-
sen jatkokehittämiseksi. Jo alusta alkaen projektissa mukana olleen ja toimintamallin
tekemiseen osallistuneen henkilökunnan sitoutuminen näyttöön perustuvan toiminnan
kehittämiseen on todennäköisesti lisääntynyt. Uuden henkilöstön ja sijaisten osalta tilanne voi olla haastavampi.
Jatkuvan kehitysprosessin tarkoituksena on potilaan hoidon laadun edelleen parantaminen. Yhtenä jatkokehittämishaasteena onkin asiakasnäkökulman huomioiminen tutkittaessa näyttöön perustuvan hoitotyön vaikuttavuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että
kun tutkittua tietoa sovelletaan tarkoituksenmukaisesti paranevat käytännöt hoitotyössä.
Olisi mielenkiintoista selvittääkin sitä, miten hoitotyön käytänteet tutkimusyksiköissä
ovat projektin myötä kehittyneet.
Osastonhoitajien suhtautuminen ja valmiudet ovat laskeneet alkukartoitukseen verrattuna. Olisi tärkeää selvittää, mistä tämä notkahdus johtuu. Tuloksista voidaan myös havaita, että he suhtautuvat kuitenkin kriittisemmin omaan osaamiseensa kuin muut ammattiryhmät. Onkin mahdollista, että projektin myötä tiedon määrän lisääntyminen on todennäköisesti samalla myös kasvattanut heidän kriittisyyttään. Tämä voidaan nähdä myös
myönteisenä merkkinä näyttöön perustuvan osaamisen kehittymisestä, sillä kriittisyys
omaa toimintaa kohtaan on yksi asiantuntijuuden lähtökohdista. Lisäksi tuloksista kävi
ilmi, että hoitotyön johtajilta saatu tuki näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseksi
on lisääntynyt projektin aikana. Tämä osaltaan kertoo esimiesten sitoutumisesta näyttöön perustuvaan hoitotyöhön.
Sosiaali- ja terveysministeriön laatimien valtakunnallisten tavoitteiden mukaan hoitotyön toimintatapoja täytyy uudistaa ja ammatillista osaamista vahvistaa. Näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi kehittää laatua ja parantaa hoidon vaikuttavuutta. Näyttöön perustuvan osaamisen kehittämisprojekti on ollut yksi keino kehittää
oman toiminnan kriittistä arviointia ja laatuajattelua. Vastaavasti projektin myötä kehitetyn toimintamallin avulla pystytään hoitokäytäntöjä ja toimintatapoja jatkossa kehittämään entistä vahvemmin tutkimusnäyttöön perustuviksi. Voidaankin todeta, että toimintamalli on ollut tehokas etenkin sairaanhoitajien osaamisen kehittämisessä.
Hoitotyön johtajille on asetettu haasteeksi järjestää hoitotyössä toimiville mahdollisuus
kehittää osaamistaan ja varmistaa, että hoitotyössä on käytettävissä riittävät resurssit.
Tämän kyselyn tulosten valossa vaikuttaa siltä, että koulutusmahdollisuuksia on järjes-
tetty riittävästi, mutta aika- ja resurssipula tuottaa ongelmia. Tämä lieneekin myös jatkossa yksi esimiestyön suurimmista haasteista näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä.
8
LÄHTEET
Aalto, Päivi
Eschner, Riikka
Kivijärvi, Erkka-Ville 2008: Muutosprosessien kuva-
uksia sairaalaosastoilla. Muutoksen edellytykset työelämän näyttöön perustuvassa kehittämisessä. Opinnäytetyö. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia.
Alleyne, Jo 2007: Building the capacity for evidence-based clinical nursing leadership:
the role of executive co-coaching and group clinical supervision for quality patient services. Journal of Nursing Management 15 (2). 230 241. UK:
Blackwell Publishing.
Brown, Caroline
Wickline, Mary –Ecoff, Laurie –Glaser, Dale 2008: Nursing prac-
tice, knowledge, attitudes and perceived barriers to evidence-based practice at an academic medical center. Journal of Advanced Nursing 65 (2).
371 381. UK: Blackwell Publishing.
Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders. Nursing Science Quarterly 20 (2). 27 32.
USA: Sage Publications.
Damron-Rodriguez 2008: Developing competence for nurses and social workers. Journal of Social Work Education 44 (3). 27 37. USA: Council on Social
Work Education, Inc.
Dartnell, Jonathan
Hemming, Mary
Collier, Joe
Ollenschlaeger, Guenter 2008:
Putting evidence into context: some advice for guidelines writers. Verkkodokumentti.
18.9.2009.
<http://ebn.bmj.com/content/11/1/6.full>.
Luettu
DiCenso, Alba
Guyatt, Gordon
Ciliska, Donna 2005: Evidence-based nursing. A
Guide to Clinical Practice. USA: Mosby Inc.
Elomaa, Leena
Mikkola, Hannele 2006: Näytön jäljillä – tiedonhaku näyttöön perus-
tuvassa hoitotyössä. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 12.
Turku: Turun ammattikorkeakoulu.
Elomaa, Leena
Mikkola, Hannele 2008: Näytön jäljillä – tiedonhaku näyttöön perus-
tuvassa hoitotyössä. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 12.
Turku: Turun ammattikorkeakoulu.
Estabrooks, Carole –Kenny, Deborah –Adewale, Adeniyi –Cummings, Greta –Mallidou, Anastasia 2007: A comparison of research utilization among nurses
working in Canadian civilian and United States army healthcare settings.
Reserarch in Nursing & Health 30 (3). 282 296. USA: Wiley Periodicals.
Ferguson, Linda
Day, Rene 2007: Challenges for new nurses in evidence-based prac-
tice. Journal of Nursing Management 15 (1). 107 113. UK: Blackwell
publishing.
Heikkilä, Asta 2005: Ammattikorkeakoulusta valmistuvien hoitotyön opiskelijoiden
tutkitun tiedon käyttö. Turun Yliopiston julkaisuja. Sarja 237. Turku: Painosalama Oy.
Heikkilä, Tarja 2008: Tilastollinen tutkimus. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita Prima
Oy.
Hirsjärvi, Sirkka
Hurme, Helena 2000: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria
ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Hirsjärvi, Sirkka
Remes, Pirkko
Sajavaara, Paula 2002: Tutki ja kirjoita. 6.–8. pai-
nos. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy.
Hockenberry, Marilyn
Walden, Marlene
Brown, Terri
Barrera, Patrick 2007: Cre-
ating evidence-based practice environment: one hospital’s journey. Journal
of Nursing Care Quality 22 (3). 222 231. USA: Lippincott Williams &
Wilkins.
Holmes, Dave
Murray, Stuart
Perron, Amelie
McCabe, Janet 2008: Nursing best
practice guidelines: reflecting on the obscene rise on the void. The Journal
of Nursing Management 16 (4). 394 403. UK: Blackwell Publishing.
Hudson, Kathy
Duke, Gloria
Haas, Barbara
Varnell, Gayle 2008: Navigating the
evidence-based practice maze. The Journal of Nursing Management 16
(4). 409 415. UK: Blackwell Publishing.
Häggman-Laitila 2008: Mikä on hoitotyön Suositus? Sairaanhoitaja 4. Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto ry.
Jordan, Sue
Segrott, Jeremy 2008: Evidence-based practice: the debate. The Journal
of Nursing Management 16 (4). 385 387. UK: Blackwell Publishing.
Judin, Jaana
Kauppila, Marjo- Leinonen, Tuija
Mård, Pia-Maria
Vähätalo, Mervi
2008: Kliininen asiantuntija terveydenhuollon organisaatiossa. Sairaanhoitaja 5. 24 27. Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto ry.
Kaila, Minna – Ketola, Eeva – Mäkelä, Marjukka – Mäntyranta, Taina – Turunen,
Juha-Pekka – Voipio-Pulkki, Liisa-Maria 2008: Hoitosuositukset tutkimuskohteena ja kehittämisen työvälineenä. Teoksessa Ashorn, Ulla –Lehto, Juhani (toim.): Tutkijapuheenvuoroja terveydenhuollosta. Sosiaali- ja
terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Kankkunen, Päivi – Vehviläinen-Julkunen, Katri 2009: Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: WSOYpro Oy.
Koehn, Mary
Lehman, Karen 2008: Nurses’perceptions of evidence-based nursing
practice. Journal of Advanced Nursing 62 (2). 209 215. UK: Blackwell
Publishing.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Annettu Helsingissä 28.6.1994.
Verkkojulkaisu.
<http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559>.
Luettu 31.3.2009.
Leino-Kilpi, Helena
Lauri, Sirkka 2003: Näyttöön perustuvan hoitotyön lähtökohdat.
Teoksessa Lauri, Sirkka (toim.): Näyttöön perustuva hoitotyö. Juva:
WSOY.
Marchionni, Caroline
Ritchie, Judith 2008: Organizational factors that support the
implementation of a nursing best practice guideline. Journal of Nursing
Management 16 (3). 266 273. UK: Blackwell Publishing.
McQueen, Karen
Dennis, Cindy-Lee 2007: Development of a postpartum depression
best practice guideline. A review of the systematic process. Journal of
Nursing Care Quality 22 (3). 199 209. USA: Lippincott Williams & Wilkins.
McKibbon 1998: Evidence-based practice. Artikkelissa Pipe Teri
Caruso Eva
Cisar Nancy
Wellik Kay 2008: Leadership strategies. Inspiring evidence-
based practice at the individual, unit and organizational levels. Journal of
Nursing Care Quality 23 (3). 265 271. USA: Lippincott Williams & Wilkins.
Milton, Constance 2007: Evidence-based Practice: Ethical questions for nursing. Nursing Science Quarterly 20 (2). 123 126. USA: Sage Publications.
Munroe, Donna
Duffy, Pamela
Fisher, Cheryl 2008: Nurse knowledge, skills, atti-
tudes related to evidence-based practice: Before and after organizational
supports.
Verkkodokumentti.
http://www.accessmylibrary.com/article-
1G1-176372190/nurse-knowledge-skills-and.html. Luettu 12.9.2009.
Mäkisalo, Merja 2004: Yhdessä onnistumme. Opas työyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Parse, Rosemarie 2008: The humanbecoming leading-following model. Nursing Science Quarterly 21 (4). 369 375. USA: Sage Publications.
Pearson, Alan
Wiechula, Rick
Lockwood, Cragi 2007: A re-consideration of what
constitutes “evidence” in the healthcare professions. Nursing Science
Quarterly 20 (1). 85 88. USA: Sage Publications.
Pipe, Teri Britt
Cisar, Nancy
Caruso, Eva – Wellik, Kay 2008: Leadership strate-
gies. Inspiring evidence-based practice at the individual, unit and organizational levels. Journal of Nursing Care Quality 23 (3). 265 271. USA:
Lippincott Williams & Wilkins.
Perälä, Marja-Leena 1999: Näyttöön perustuvaan hoitotyöhön. Teoksessa: Simoila, Riitta
Kangas, Riitta
Ranta, Jouko (toim.): Hoitotyötä johtamaan. 53 67.
Helsinki: Kirjayhtymä.
Perälä, Marja-Leena
Toljamo, Maisa
Vallimäki-Patomäki, Marjukka
Pelkonen,
Marjaana 2008: Tavoitteena näyttöön perustuva hoitotyö. Kansallisen tavoite- ja toimintaohjelman (2004 - 2007) arviointia. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin raportti 28. Verkkodokumentti.
<http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R28-2008-
VERKKO.pdf>. Luettu 14.2.2009.
Porter-O’Grady T.
Malloch K 2007: Quantum leadership: A Resource for health care
innovation. Artikkelissa Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders.
Nursing Science Quarterly 22 (1). 27 32. USA: Sage Publications.
Reavy, Kathy
Tavernier, Susan 2008: Nurses reclaiming ownership of their practice:
implementation of an evidence-based practice model and process. The
Journal of Continuing Education in Nursing 39 (4). 166 172. USA: Slack
incorporated.
Reed, Pamela
Lawrence, Lisa 2008: A paradigm for the production of practice-based
knowledge. Journal of Nursing Management 16 (4). 422 431. UK:
Blackwell Publishing.
Rehn, Katja 2008: Sairaanhoitajan näyttöön perustuva osaaminen peruselintoimintojen
tarkkailussa ja hoitotyön päätöksenteossa. Opinnäytetyö. Helsinki:
Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia.
Rolfe, Gary
Segrott, Jeremy
Jordan, Sue 2008: Tensions and contradictions in
nurses´ perspectives of evidence-based practice. Journal of Nursing Management 16 (4). 440 451. UK: Blackwell Publishing.
Rycroft-Malone, Jo 2008: Evidence-based practice: from individual context. Journal of
Nursing Management 16 (4). 404 407. UK: Blackwell Publishing.
Sarajärvi,
Anneli
2008:
toimintamallin
Näyttöön
perustuva
käsitemäärittelyä,
hoitotyön
sisältöjä
ja
toimintamalli
-
toimintatapoja.
Käsikirja. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia.
Sarajärvi, Anneli 2009: Näyttöön perustuva hoitotyö - kuvaus toimintamallin kehittämisestä. Pro terveys 6. 10 14. Helsinki: Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry.
Sarajärvi, Anneli – Markkanen, Päivi 2009: Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen
vahvistaminen työelämässä. Kehittämisprojektin alkukartoituksen tulokset
ja toimintamallin muodostamisprosessi. Helsingin kaupungin terveyskeskuksen raportteja 2009: 1. Helsinki: Helsingin kaupungin terveyskeskus.
Sarajärvi, Anneli 2010: Näyttöön perustuvan hoitotyön vahvistaminen. Terveiset 1.
28 30. Helsinki: Helsingin kaupungin terveyskeskus.
Sarajärvi, Anneli – Rehn, Katja 2010: Sairaanhoitajien kokemuksia näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Sairaanhoitaja 4. 48 50. Helsinki: Sairaanhoitajaliitto ry.
Schmidt, W – Conaway, R – Easton, S – Wardrope, W. 2007: Communicating globally: Intercultural communication and international business. Artikkelissa
Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders. Nursing Science Quarterly
22 (1). 27 32. USA: Sage Publications.
Sheriff, Karen – Wallis, Marianne,
Chaboyer, Wendy 2007: Nurses attitudes to and
perceptions of knowledge and skills regarding evidence-based practice. International Journal of Nursing Practice 13. 363 369. Australia: Blackwell
Publishing Asia Pty Ltd.
Sosiaali-ja terveysministeriön Tavoite ja toimintaohjelma 2004–2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003: 20. Verkkodokumentti. Päivitetty
11.12.2003. <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId =
28707&name=DLFE3698.pdf&title=Sosiali__ja_terveydenhuollon_tavoit
e__ja_toimintaohjelma_2004_2007_fi.pdf>. Luettu 9.3.2009.
Sosiaali- ja terveysministeriön ”Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön”-toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja
2009:
18.
Verkkodokumentti.
Päivitetty
11.12.2009.
<http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=
DLFE-10623.pdf>. Luettu 10.4.2010.
Stone, Cynthia
Rowles, Connie 2007: Nursing students can help support evidence-
based practice on clinical nursing units. Journal of Nursing Management
15 (3). 367 370. UK: Blackwell Publishing.
Stenvall, Jari
Virtanen, Petri 2007: Muutosta johtamassa. Helsinki: Edita Publishing
Oy.
Vehkalahti, Kimmo 2008: Kyselytutkimuksem mittari ja menetelmät. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Ääri, Riita-Liisa
Nurmela, Tiina
Paltta, Hannele
Salmela, Marjo
Von Schantz,
Marjale 2008: Hoitotiede ja näyttöön perustuva hoitotyö koulutuksen
haasteina. Sairaanhoitaja 81 (6 7). Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto
ry.
LIITE 1
*Hoitokulttuurin
*Hoitokäytänteiden
*Tieteellisen
uudistamistarpeen
kehittämisen ja muutostiedon käyttö
tunnistaminen ja
prosessin tukeminen ja
näkyväksi tekeminen
arviointi
*Asiantuntijan kokemukseen
*Muutoksen johtamisen ja
*Resurssien ja välineiden
perustuvan tiedon käyttö
kehittämisen osaaminen
mahdollistaminen
*Myönteinen asenne tutkimus*Tutkimus- ja kehittämis*Asiakkaan tarpeita
ja kehittämistoimintaan
projekteihin osallistuminen
ja toiveita koskevan
*Tieteellisen tiedon merkityksen
*Tieteellisen tiedon kriittinen
tiedon käyttö
ymmärtäminen hoitotyön
arviointi ja hyödyntäminen
kehittämisessä
toiminnassa
*Toimintaympäristön
*Yhteistoiminnallinen
*Nykyisten toimintakäytänteiden
mahdollisuuksiin
työskentelyote
kyseenalaistaminen ja
perustuvan
*Asiakaslähtöinen
kriittinen arviointi
tiedon käyttö
ajattelu- ja toimintatapa
*Oman osaamisen kriittinen
*Oman asiantuntijuuden
arviointi ja analyysi
ylläpitäminen
KUVIO 1. Näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli (Sarajärvi 2009: 12)
LIITE 2
1 (9)
Kyselylomake
23.3.2009
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen
Hyvä hoitotyöntekijä !
Näyttöön perustuva hoitotyö nähdään keskeiseksi tekijäksi hoitotyön vaikuttavuuden
parantamisessa. Taustalla on kustannusten nousu, tarve hoitotyön laadun kehittämiseen ja
potilaiden kasvaviin odotuksiin vastaaminen. Olet vastannut tähän kyselyyn ensimmäisen
kerran 2007. Nyt kysely tehdään uudestaan ja toivon että vastaat edelleen kyselyyn, jotta
saadaan lopputulokset projektin tuotoksista. Vaikka et olisi vastannut ensimmäiseen
kyselyyn niin siitä huolimatta voit vastata tähän kyselyyn.
Kyselyn tuloksia käytetään Helsingin terveyskeskuksen akuuttiosastojen hoitotyön
kehittämiseen.
Pyydän kohteliaimmin Sinua vastaamaan kyselyyn. Kyselyssä on taustamuuttujien
lisäksi osiot, joissa kysytään suhtautumista tutkittuun tietoon sekä tutkitun tiedon käytön
tietoja ja taitoja sekä sitä miten työyhteisössä mahdollistetaan/tuetaan tutkitun tiedon
käyttöä. Lomakkeessa on väittämiä ja tehtäviä, joihin pyydän Sinua vastaamaan kunkin
osion kohdalla ohjeen mukaan.
Luotettavien tulosten saamiseksi on tärkeää että vastaat kaikkiin kysymyksiin.
Vastaukset käsitellään siten, että kenenkään henkilöllisyys ei tule esille.
Sydämellinen kiitos vastauksistasi !
Anneli Sarajärvi
Terveystieteiden tohtori, yliopettaja
[email protected]
cobyright Anneli Sarajärvi © 2008
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
2 (9)
KYSELYLOMAKE
1. Ikä alle 25 vuotta_____
26 - 35 vuotta ____
36 - 45 vuotta_____
46-55 vuotta _____
yli 56 vuotta _____
2. Sukupuoli
nainen ___
mies ___
Vastaa seuraaviin kysymyksiin ympyröimällä valitsemaasi vaihtoehtoa osoittava numero, tai
kirjoita vastaus sille varattuun paikkaan (ympyröi vain yksi vaihtoehto)
3. Koulutusta koskevat taustatiedot
3a
Terveydenhuoltoalan tutkintoon johtava viimeisin tutkinto
apuhoitaja/perushoitaja/ lähihoitaja
sairaanhoitaja 2 ½ vuotta
sairaanhoitaja 3 ½ vuotta
erikoissairaanhoitaja
AMK- sairaanhoitaja
THM / TtM
muu, mikä ______________________
1
2
3
4
5
6
7
3b Mikä on viimeisimmän tutkintoon johtavan koulutuksen päättymisvuosi _____________
3c
Oletko opiskellut tutkimusmenetelmiä (voit vastata useampaan kohtaan)
Kyllä
En
Apuhoitaja / perushoitaja/ lähihoitajakoulutuksessa 1
2
Sairaanhoitajakoulutuksessa
1
2
Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisessä
tutkintoon johtavassa koulutuksessa
1
2
Erillisinä kursseina
1
2
Joten muuten, miten_____________________________________________________
4. Työtä koskevat taustatiedot
4a Virkanimike:
perushoitaja
1
sairaanhoitaja
2
erikoissairaanhoitaja
3
apulaisosastonhoitaja
4
osastonhoitaja
5
muu, mikä____________________________________
4b Työkokemus hoitotyössä vuosina ______________________vuotta
4c Nykyinen työyksikkö______________________________________
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
3 (9)
5. Mikä on käsityksesi Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa 20042007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003.
En tiedä ohjelmasta mitään
Tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön
Olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta
Olen perehtynyt ohjelman sisältöön ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta
Olen perehtynyt sisältöön, olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni
1
2
3
4
5
6. Mikä on käsityksesi ”näyttöön perustuvasta hoitotyöstä”? Valitse vaihtoehdoista yksi
käsitykseesi sopivin.
En tiedä ohjelmasta mitään
Tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön
Olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta
Olen perehtynyt ohjelman sisältöön ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta
Olen perehtynyt sisältöön, olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni
1
2
3
4
5
7. Missä olet perehtynyt käsitteeseen ”näyttöön perustuva hoitotyö”. Vastaa jokaiseen
kohtaan.
Kyllä
En
7a
Opintopäivillä / konferensseissa
1
2
7b
Työyhteisön sisäisessä koulutuksessa 1
2
7c
Ammatillisessa keskusteluissa
1
2
7d
Olen lukenut siitä,
1
2
mistä, 2 tärkeintä lähdettä_______________________________________________
_______________________________________________
8. Mitä ”näyttöön perustuva hoitotyö”lyhyesti määriteltynä on tai voisi olla:
_______________________________________________________________________________
_______________________________________________________________________________
_______________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
9 Millaiseksi arvioit tietosi työyhteisösi potilaan hoitoon liittyvästä tutkitun tiedon käytöstä
kouluarvosana-asteikolla 4 - 10?
Tietoni ovat heikot
tai
En osaa sanoa: 1
4
5 6 7 8 9 10 Tietoni ovat kiitettävät
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
4 (9)
Valitse seuraavasta osioista (10-28) omaa mielipidettäsi kuvaava vastaus väittämistä
rastittamalla sopiva vaihtoehto kunkin vastauksen kohdalta.
Väittämät:
10. Hoitotyön tulisi säännöllisesti perustua
tutkittuun tietoon
11. Potilaiden hyvä hoito perustuu tutkittuun
tietoon
12. Tutkitun tiedon käyttö parantaa hoitotyön
laatua
13. Tutkitun tiedon käyttö on tärkeää hoitotyön
kehittämisessä
14. Tutkitun tiedon käyttö on luonnollinen osa
jokapäiväistä työtä
15. Tutkitun tiedon mukainen toiminta tuottaa
hyötyä potilaalle
16. Tutkitun tiedon perusteella on helppoa
muuttaa hoitokäytäntöä
17. Tutkitun tiedon avulla on mahdollista
perustella päätöksiä hoitotyössä
18. Hoitotyössä on tarpeen ottaa huomioon
potilaiden mielipiteitä täydentämään
tutkittua tietoa
19. Hoitotieteellisissä lehdissä julkaistut
tutkimusartikkelit ovat luotettavia
20. Hoitotyöntekijöiden tulee olla innostuneita
lukemaan hoitotyötä koskevia tutkimusartikkeleita
21. Hoitotyöntekijöiden tulee kannustaa
kollegoitaan tutkitun tiedon käyttöön
22. Hoitotyöntekijöiden tulee keskustella
tutkitun tiedon käytöstä moniammatillisissa
En samaa Hiukan
enkä eri
eri
mieltä
mieltä
Täysin
samaa
mieltä
Lähes
samaa
mieltä
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
En osaa
sanoa
työryhmissä
23. Hoitotyöntekijöiden tulee seurata säännöllisesti hoitotieteellistä tutkimustietoa
24. Hoitotyöntekijän tulee perustaa päätöksensä
viimeisimpään tutkittuun tietoon
25. Hoitotyö on käytännön toimintaa ja sitä on
tarpeellista tutkia
26. Kokemusperäinen tieto ei riitä käytännön
hoitotyössä
27. Tutkitun tiedon käyttö on olennainen
osa hoitotyön asiantuntijuutta
28. Käytäisi enemmän tutkittua tietoa
hoitotyössä, jos olisi riittävästi aikaa
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
5 (9)
Tässä osiossa (29-30) rengasta mielestäsi sopivat vaihtoehdot (voit rengastaa useampiakin,
osiota.
29. Mistä lähteestä löydät uusinta tutkittua tietoa parhaiten
Hoitotyön oppikirjat
1
Cinahl- tietokannat
2
Medline -tietokannat
3
COCHRANE Libary
4
Alan ammattilehdet
5
PsychINFO-tietokanta
6
Terveysportti
7
Muu, mikä
8
En tiedä
9
30. Miten säännöllisesti luet seuraavia terveysalan tiedonlähteitä:
Säännöl-
Melko sään-
Satunnai-
lisesti
nöllisesti
sesti
En seuraa
30a Hoitotiede -lehti
1
2
3
4
30b Sairaanhoitaja -lehti
1
2
3
4
30c Tehy -lehti
1
2
3
4
30d Käypä hoito -suositukset
1
2
3
4
30e Elektroniset verkkolehdet
1
2
3
4
30f Internet -sivustot (esim, STAKES)
1
2
3
4
30g Evidence -Based Nursing lehti
1
2
3
4
30h Impakti -lehti
1
2
3
4
30i Journal of Advanced Nursing -lehti
1
2
3
4
30j Journal of Clinical Nursing -lehti
1
2
3
4
30k Journal of Professional Nursing -lehti 1
2
3
4
30l Jotakin muuta, mitä_________________________________________________
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
6 (9)
31. Kirjoita sen tutkimusartikkelin rakenteen osion numero viivalle sisällön kohtaan, mistä
mielestäsi löytyy kyseinen sisällön asia.
Tutkimusartikkelin rakenteen osiot:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
aineisto ja menetelmät -osio
lähteet -osio
johtopäätökset ja pohdinta -osio
tutkimusongelmat -osio
tutkimuksen tausta ja tarkoitus -osio
tutkimustulokset -osio
en tiedä
Tutkimusartikkelin sisällön asiat:
Numero
a) tutkimuksen aihealueen kuvailu
______
b) kuinka tutkimuksen aihe on kerätty
______
c) yhteenveto tutkimuksesta,
sen vahvuuksista ja heikkouksista
______
d) mitä tutkimuksessa on tutkittu
______
32. Kirjoita sen aineistonkeruumenetelmän numero sille viivalle tutkimusongelman kohtaan, mikä
mielestäsi on kyseiseen tutkimusongelmaan soveltuvin.
Ainestonkeruumenetelmät:
1. strukturoitu kysely
2. havainnointi
3. teemahaastattelu
4. fysiologinen mittaus
5. elämäkerrat
6. en tiedä
Tutkimusongelmat:
Numero
a) Millaiset ovat potilaiden (n = 30) kokemukset saamastaan
ohjauksesta ennen päiväkirurgista toimenpidettä?
_____
b) Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa
paremmin kuin puuvillapeitto?
_____
c) Mitkä ovat hoitajien (n = 1000) asenteet terveydenhuollon
priorisointivalintoihin Suomessa?
_____
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
7 (9)
33. Kirjoita käsitteen numero viivalle sen määritelmän kohtaan, mikä mielestäsi vastaa
kyseistä määritelmää.
A. Käsitteet:
1. research design
2. hypothesis
3. quantitative research
4. sample
5. data collection
6. qualitative research
7. data analysis
8. en tiedä
Numero
B. Määritelmät:
______
a) perusjoukosta poimittu tutkittavien joukko
b) ennakko-olettamus, jonka paikkansapitävyyttä testataan
______
c) aineistonkeruumenetelmät ovat strukturoituja ja
analyysissä on keskeistä tilastollisten menetelmien käyttö
______
d) ohjaa tutkijaa suunnittelemaan ja toteuttamaan
tutkimuksen niin, että tutkimuksen tavoite saavutetaan
______
e) tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimusongelmaan
vastaamiseksi
______
f) menetelmä, jossa havaintoaineistoa eritellään, järjestellään
ja annetaan aineistolle merkitys
______
34. Kirjoita sen käsitteen numero viivalle sen määritelmän kohtaan, mikä mielestäsi vastaa kyseistä
määritelmää.
Käsitteet:
1. uskottavuus
2. kliininen merkitys
3. eettisyys
4. reliabiliteetti
5. vahvistuvuus
6. validiteetti
7. en tiedä
Määritelmät:
a) mittauksen kyky mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata
b) mittaustulosten toistettavuus eli ei-sattumanvaraisuus
Numero
_____
_____
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
8 (9)
c) tutkittavien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen
_____
d) tutkimustulosten käyttökelpoisuus ja sovellettavuus
käytännön hoitotyöhön
_____
Seuraavat väittämät (35-56) koskevat taitojasi käyttää tutkittua tietoa. Arvioi oma
taitosi kunkin väittämän kohdalla rastittamalla sopiva vastausvaihtoehto.
Väittämät:
35. Tunnistan käytännön hoitotyössä
ongelman, johon tarvitaan tutkittua tietoa
36. Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun
tiedon tarpeen oman osaamisen kehittämisessä
37. Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista
tietokannoista avainsanojen avulla
38. Osaan rajata hakuni elektronisissa
tietokannoissa rajaustoimintoja käyttämällä
39. Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista
suomenkielisen tutkimussanaston
40. Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista
englanninkielisen tutkimussanaston
41. Löydän tutkimuksista ja artikkeleista
tarvitsemani olennaisen tiedon
42. Osaan tutkimusta ja artikkelia selailemalla
selvittää, kuinka se soveltuu käyttötarkoitukseeni
43. Osaan tulkita tutkimuksissa ja artikkeleissa
olevia taulukoita
44. Osaan arvioida tutkimuksen luotettavuutta
ja eettisyyttä
45. Osaan arvioida tutkimustulosten
käyttöarvoa käytännön hoitotyöhön
46. Osaan arvioida tutkimuslähteiden luotettavuutta (esim. ikä, tekijät, julkaisijat jne.)
47. Osaan soveltaa tutkimustuloksia potilaiden
ongelmien ratkaisuun
48. Osaan käyttää tutkittuun tietoon perustuvia
arviointimenetelmiä potilaiden hoidossa.
49. Osaan perustella tekemiäni potilaan hoitoon
liittyviä ratkaisuja tutkitun tiedon avulla
50. Kyseenalaistan hoitokäytäntöjä tutkittuun
tietoon perustuen
51. Kykenen muuttamaan hoitokäytäntöjä
tutkittuun tietoon perustuen
52. Osaan hyödyntää tutkittua tietoa oman
ammatillisen tietoperustan kehittämisessä
53. Osaan yhdistää tutkitun tiedon aiempiin
kokemuksiini
54. Osaan yhdistää tutkitun tiedon potilaalta
Erittäin
hyvin
Melko
hyvin
Melko
Keskinkertaisesti huonosti
Erittäin
huonosti
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
9 (9)
saatuun tietoon
55. Osaan soveltaa tutkittua tietoa potilaan
hoitoon huomioiden potilaan toiveet ja
odotukset
56. Osaan toteuttaa potilaan hoitoa tutkitun
tiedon perusteella
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
Seuraavat väittämät (57-68) koskevat tutkitun tiedon edistävä ja estäviä tekijöitä.
Valitse omaa mielipidettäsi kuvaava vastaus kunkin väittämän kohdalla rastittamalla
sopiva vaihtoehto.
Täysin
samaa
mieltä
Väittämät:
57. Työyksikössäni on atk-laitteet, joilla voin
etsiä tutkittua tietoa hoitotyön tueksi
58.Työyksikössäni on käytössä toimivat
elektroniset tietokannat esim. Cinahl-,
Medline- tai Cochrane Library -tietokannat
59. Työyksikkööni tulee säännöllisesti
hoitotieteellisä ja ammatillisia julkaisuja
60. Osastoni hoitotyön toiminta-ajatukseen on
kirjattu toiminnan perustuminen tutkittuun
tietoon
61. Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua
säännöllisesti koulutukseen
62. Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua
hoitotyön konferensseihin
63. Työyksikössäni hyödynnetään alan viimeisempiä tutkimustuloksia hoitokäytäntöjen
kehittämisessä
64. Työyhteisössäni keskustelemme säännöllisesti hoitotyön tutkimustuloksista
65. Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilökuntaa
tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä
66.Työyhteisössäni mahdollistetaan aikaa
perehtyä tutkittuun tietoon
67.Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilökuntaa
tutkimusten ja kehittämishankkeiden
tekemiseen
68. Työyhteisössäni kannustetaan tutkitun tiedon
käyttöön hoitokäytäntöjen toteutuksessa
Melko
Ei
Ei samaa
samaa enkä eri
mieltä
mieltä
Melko
eri
mieltä
Täysin
eri
mieltä
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
5
4
3
2
1
69. Mitä muuta haluat sanoa
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 2
10 (9)
________________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
Lämpimät kiitokset vastauksestasi !
Anneli Sarajä[email protected] 2006
LIITE 3
Käsitys tavoite-ja toimintaohjelmasta % v.2009
60
50
40
30
perushoitaja
sh/esh
20
10
0
en tiedä mitään
tiedän, en ole
perehtynyt
olen perehtynyt, olen perehtynyt ja olen perehtynyt,
vakuuttunut
vakuuttunut ja
mutta en
toteutan
vakuuttunut
KUVIO 2. Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta v.2009.
KUVIO 3. Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta v. 2007.
aoh/oh
LIITE 4
Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä % v. 2009.
70
60
50
40
30
perushoitaja
sh/esh
20
10
0
en tiedä mitään tiedän, en ole
perehtynyt
olen
perehtynyt,
mutta en
vakuuttunut
olen perehtynyt
ja vakuuttunut
olen
perehtynyt,
vakuuttunut ja
toteutan
KUVIO 4. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä v.2009.
KUVIO 5. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä v.2007.
aoh/oh
LIITE 5
TAULUKKO. Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyys.
1=seuraan säännöllisesti, 2= melko säännöllisesti, 3=satunnaisesti, 4= en seuraa
Tietolähteet
Lähihoitajat
Sairaanhoitajat Osastonhoitajat
ka
n
ka
n
ka
n
Hoitotiedelehti
2009
3
36
3
87
2
18
Yhteensä
ka
n
3
141
2007
4
45
3
100
3
25
3
170
Sairaanhoitaja
lehti
2009
3
37
2
95
2
18
2
150
2007
3
44
2
110
2
25
2
179
Tehy
2009
3
35
2
93
2
18
2
146
2007
3
44
2
108
2
24
2
179
Käypä hoito suositukset
2009
3
39
3
91
3
18
3
148
2007
3
42
3
106
2
25
3
173
Elektroniset
verkkolehdet
2009
3
38
3
84
3
15
3
138
2007
3
43
3
100
3
23
3
166
Internet sivustot
2009
3
39
3
86
3
17
3
142
2007
3
45
3
103
3
23
3
171
EvidenceBased Nursing
2009
4
36
4
80
3
17
4
133
2007
4
41
4
96
4
22
4
159
Impakti
2009
4
35
4
80
4
16
4
131
2007
4
41
4
96
4
19
4
156
Journal of
Advanced
Nursing
2009
4
35
4
82
4
17
4
134
2007
4
41
4
97
4
20
4
158
Journal of
Clinical Nursing
Journal of
Professional
Nursing
2009
4
35
4
80
4
17
4
132
2007
4
41
4
96
4
19
4
156
2009
4
35
4
79
4
17
4
131
2007
4
40
4
94
4
19
4
153
Fly UP