Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana
by user
Comments
Transcript
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja AMK Opinnäytetyö 14.5.2010 Maija-Liisa Ruonala Marjaleena Silakivi Metropolia Ammattikorkeakoulu Terveys- ja hoitoala Koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Hoitotyö Sairaanhoitaja AMK Tekijä/Tekijät Maija-liisa Ruonala ja Marjaleena Silakivi Työn nimi Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä - Arviointia hoitohenkilökunnan osaamisen kehittymisestä projektin aikana Työn laji Aika Sivumäärä Opinnäytetyö Kevät 2010 56 + 13 TIIVISTELMÄ Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolian yhteistä ”Näyttöön perustuvaan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä” -projektia. Projektin tarkoituksena on ollut kehittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyön osaamista. Kehitystyön perustaksi tehtiin alkukartoitus keväällä 2007, jossa selvitettiin Helsingin kaupungin akuuttisairaalaosastoilla hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaan hoitotyöhön liittyviä asenteita ja valmiuksia sekä toimintaympäristön edistäviä ja estäviä tekijöitä. Vuonna 2009 toteutettiin loppukartoitus, jossa selvitettiin projektin aikana tapahtuneita muutoksia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut analysoida loppukartoituksen tulokset sekä verrata niitä alkukartoituksen tuloksiin. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää näyttöön perustuvan toiminnan jatkokehittämisessä. Aineistot kerättiin kyselylomakkeilla samoilta Helsingin kaupungin akuuttisairaalaosastoilta ja analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmalla. Vuoden 2007 alkukartoituksessa vastanneita oli osastonhoitajien ammattiryhmässä (n=26), sairaanhoitajien ammattiryhmässä (n=127) ja lähihoitajien ammattiryhmässä (n=56). Vastausprosentti oli 57 %. Vuoden 2009 loppukartoituksessa vastanneita oli puolestaan osastonhoitajien ammattiryhmässä (n=18), sairaanhoitajien ammattiryhmässä (n=95) ja lähihoitajien ammattiryhmässä (n=43). Vastausprosentti oli 63,9 %. Tutkimustulokset vuosina 2007 ja 2009 ovat olleet varsin samansuuntaisia. Tarkasteltaessa kaikkien ammattiryhmien tuloksia yhdessä on kehitys ollut myönteistä kaikilla mitatuilla osa alueilla: asenteissa, tieteellisen tiedon käytössä, taidoissa ja näyttöön perustuvan toiminnan edistävissä ja estävissä tekijöissä. Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä myönteisesti. Myönteisimmin suhtautuivat osastonhoitajat. Myös näyttöön perustuvan hoitotyön tietoperusta oli vahvinta osastonhoitajilla. Projektin aikainen kehittyminen tietoperustassa oli kuitenkin suurinta sairaanhoitajilla. Taitoperustassa oli sairaanhoitajien omien arvioiden mukaan tapahtunut positiivista kehitystä, mutta osastonhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmässä kehitys on ollut päinvastaista. Edistävien ja estävien tekijöiden osalta kaikissa ammattiryhmissä koettiin tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet sekä tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi lisääntyneen. Avainsanat Näyttöön perustuva hoitotyö, näyttöön perustuva toiminta, asenteet, valmiudet Degree Programme in Degree Nursing and Health Care Bachelor of Health Care Author/Authors Maija-Liisa Ruonala and Marjaleena Silakivi Title Improving the Knowledge of Evidence-based Nursing among the Finnish Health Care Professionals Type of Work Date Pages Final Project Spring 2010 56 + 13 ABSTRACT This final project was part of a development project of the Helsinki Metropolia University of Applied Siences, Finland and certain health care hospital units of the City of Helsinki. The aim of the project was to develop evidence-based practice (EBP) among the nurses. The development work was based on the inquiry conducted in spring 2007 to examine the attitudes, knowledge, skills and factors that supported or hindered the implementation of evidence-based nursing in clinical nursing units of the City of Helsinki. In spring 2009 was conducted the second inquiry to examine the changes during the project. The purpose of our final project was to conduct the second inquiry and to compare the results to the results received in spring 2007. The aim was to produce information that might be helpful to further develop the evidence-based practice. The data was analyzed with statistical methods, the SPSS-programme was used. The data for our study was collected from certain health care hospitals of the City of Helsinki, Finland. In spring 2007 the respondents were head nurses (26), registered nurses (127) and public health nurses (56). The response rate was 57 %. In spring 2009 the respondents were head nurses (18), registered nurses (95) and public health nurses (43). The response rate was 63,9%. In general the results in spring 2009 were compatible with the results received in the first inquiry. The trends were positive in all the sectors studied: attitudes, knowledge, skills and factors supporting or hindering the implementation of EBP. All the health care professionals perceived the evidence-based nursing positively. Most positive in their view were the head nurses. The head nurses had also the strongest knowledge related to evidence-based practice. Yet, the registered nurses developed their knowledge most during the project. In registered nurses' own opinion there was also positive change in the skills, but among the head nurses and the public health nurses, the trend was the opposite. All of the respondents felt that the facilities and support related EBP were improved during the project. Keywords evidence-based nursing (EBN), evidence-based practice (EBP), attitudes, skills, knowledge SISÄLLYS 1 2 3 4 5 6 7 8 JOHDANTO 1 NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN OSAAMINEN 2 2.1 Näyttöön perustuva hoitotyö käsitteenä 3 2.2 Kehittämisen lähtökohtia 6 2.3 Hoitotyöntekijän valmiudet näyttöön perustuvassa hoitotyössä aikaisemman tiedon pohjalta 7 2.3.1 Hoitohenkilökunnan asenteet 7 2.3.2 Hoitohenkilökunnan tieteellisen tiedon käyttö käytännön hoitotyössä 9 2.3.3 Hoitohenkilökunnan taidot näyttöön perustuvassa hoitotyössä 11 2.3.4 Työympäristön näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät ja estävät tekijät 13 2.3.5 Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen ja muutoksen johtaminen 14 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET 19 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 20 4.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat 20 4.2 Kyselylomakkeen laadinta 21 4.3 Aineiston keruu ja kohderyhmä 21 4.4 Aineiston analyysi 22 TUTKIMUSTULOKSET 23 5.1 Vastaajien taustatiedot 23 5.2 Hoitohenkilökunnan käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä 24 5.3 Hoitohenkilökunnan asennoituminen tutkittuun tietoon 27 5.4 Hoitohenkilökunnan tietoperusta 31 5.5 Hoitohenkilökunnan taitoperusta 37 5.6 Näyttöön perustuvan hoitotyön edistävät ja estävät tekijät hoitotyössä 41 POHDINTAA 44 6.1 Hoitohenkilökunnan asenteet 45 6.2 Hoitohenkilökunnan tieto- ja taitotaso näyttöön perustuvassa hoitotyössä 46 6.3 Työympäristön näyttöön perustuvan toiminnan edistävät ja ehkäisevät tekijät 47 6.4 Eettisyyden tarkastelu 48 6.5 Luotettavuuden tarkastelua 49 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISHAASTEET 49 LÄHTEET 52 LIITTEET Näyttöön perustuvan hoitotyön malli Kyselylomake Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta vuosina 2009 ja 2007 Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä vuosina 2009 ja 2007 Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyys vuosina 2009 ja 2007 1 JOHDANTO Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolian yhteistä ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektia. Projekti perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan 2004 - 2007 sekä Sosiaali- ja terveysministeriön ”Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön”-toimintaohjelmaan 2009 - 2011, joissa edellytetään näyttöön perustuvan hoitotyön toimintatapojen kehittämistä työelämässä. ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektin tarkoituksena on ollut kehittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyön osaamista sekä selvittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Päätavoitteena on ollut vahvistaa hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa toimintaa ja näin kehittää hoitotyön laatua ja vaikuttavuutta käytännössä. Toisena tavoitteena on ollut vahvistaa hoitohenkilökunnan tutkimus-, kehittämis- ja projektitaitoja sekä tuottaa kansallisesti ja kansainvälisesti hyödynnettävää tietoa. Projektin päätuloksena on syntynyt hoitotyön tuloksellisuutta parantava näyttöön perustuva hoitotyön toimintamalli. (Sarajärvi 2010: 28–30, Sarajärvi –Markkanen 2009: 11–18.) ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projekti toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen. Kehittämistyön perustaksi suoritettiin alkukartoitus keväällä 2007. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla Malmin ja Herttoniemen sairaaloiden vuodeosastojen, päivystysalueiden ja kotisairaaloiden hoitohenkilökunnalta. Kyselyllä kartoitettiin hoitohenkilökunnan asennoitumista ja tieto- ja taitoperustaa liittyen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön. Lisäksi kartoitettiin työympäristön edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tämän alkukartoituksen sekä tieteellisen tiedon pohjalta laadittiin toimintamalli, jonka kehittämisessä käytettiin hoitohenkilökunnan koulutusta, osallistamista ja arviointia. Toimintamallin pilotointi aloitettiin tutkimukseen osallistuneissa sairaaloissa helmikuussa 2008. (Sarajärvi 2010: 28–30, Sarajärvi – Markkanen 2009: 11–18.) Toukokuussa 2009 kerättiin samoilta osastoilta uusi aineisto, jolla mitattiin hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvan hoitotyön sen hetkistä osaamista. Saatua tietoa käytetään hyväksi täsmennettäessä jo pilotoitua toimintamallia. Tavoitteena on, että toimintamalli olisi jatkossa Helsingin kaupungin ja myös muiden eri organisaatioiden käytettävissä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut toteuttaa projektiin kuuluva toinen vertaileva kyselytutkimus tietojen syötön, tilastoajojen ja tulosten analysoinnin osalta. Lisäksi tarkoituksena on ollut verrata saatuja tuloksia alkukartoituksessa saatuihin tuloksiin eli selvittää mahdollisia muutoksia hoitohenkilökunnan asenteissa ja valmiuksissa sekä toimintaympäristön edistävissä ja estävissä tekijöissä liittyen näyttöön perustuvaan toimintaan. Tarkoituksena on ollut myös selvittää toiminnan kehittämistä näyttöön perustuvaksi johtamisen keinoin. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”projektin toimintamallin täsmentämisessä sekä näyttöön perustuvan toiminnan jatkokehittämisessä. 2 NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN HOITOTYÖN OSAAMINEN Näyttöön perustuva toiminta ja sen kehittäminen hoitotyössä ja koko terveydenhuollossa on ollut ajankohtaista viimeisen vuosikymmenen ajan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin (Heikkilä 2005: 12, Sarajärvi 2009: 10). Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen hoitotyössä on Suomessakin kirjattu terveyspoliittisiin linjauksiin. Näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi laadun kehittämisessä ja hoidon laadun vaikuttavuuden parantamisessa. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1.) Näyttöön perustuvaa hoitotyötä on perusteltu useammasta eri näkökulmasta. Ensinnäkin näyttöön perustuvassa hoitotyössä hyödynnetään tutkittua tietoa, joka on yleistettävää ja perusteltua, jolloin hoitotyöntekijät pystyvät perustelemaan toimintaansa erilaisissa hoitotilanteissa. Toiseksi näyttöön perustuvaa hoitotyötä perustellaan sillä, että potilaiden vaatimukset hoidon laadulle ovat lisääntyneet ja he kaipaavat perusteluja hoitoaan koskevalle päätöksenteolle. Kolmanneksi näyttöön perustuvan tutkimustiedon merkitystä perustellaan taloudellisilla seikoilla. (Sarajärvi 2009: 10.) Terveydenhuollon kustannusten hallintaan ajatellaan päästävän hoidon oikealla valinnalla. Lisäksi näyttöön perustuvaa hoitotyötä voidaan perustella myös eettisestä näkökulmasta, jolloin hoidon perustaminen kokemusperäiseen tietoon silloin, kun saatavilla olisi tietoa paremmista hoitovaihtoehdoista, ei ole eettisesti hyväksyttävää. (Elomaa Mikkola 2008: 6.) Näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamisessa oleellista ovat organisaation luomat mahdollisuudet ja edellytykset, mutta se on yhteydessä myös hoitohenkilökunnan motivaatioon ja osaamiseen (Heikkilä 2005: 12). 2.1 Näyttöön perustuva hoitotyö käsitteenä Näyttöön perustuva toiminnalla (evidence-based practice), näyttöön perustuvalla hoitotyöllä (evidence-based nursing), tutkimukseen perustuvalla hoitotyöllä (research based nursing) ja näyttöön perustuvalla johtamisella (evidence-based management) tarkoitetaan yleisesti ottaen parhaan, ajan tasalla olevan tiedon hankkimista sekä sen järjestelmällistä, kriittistä ja harkittua käyttöä sekä arviointia yksittäisen potilaan, potilasryhmän tai väestön terveyttä koskevassa päätöksenteossa ja hoitotyössä (Sarajärvi 2009: 10, Sarajärvi – Markkanen 2009: 4). Näyttöön sisältyy oletus siitä, että voidaan mahdollisimman objektiivisesti todistaa ja objektiivisen arvion perusteella valita kulloinkin paras ja tuloksekkain toiminta (Leino-Kilpi Lauri 2003: 7). Reavyn ja Taverniesin (2008: 166) mukaan kaikki hoitotyön osa-alueet koulutuksesta johtamiseen ja käytännön hoitotyöhön pitäisi perustaa parhaaseen mahdolliseen näyttöön kulloinenkin ajankohta huomioiden. Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on potilaan mahdollisimman hyvä hoito. Tämä edellyttää parhaimman ajan tasalla olevan luotettavan tiedon käyttöä päätösten tukena. Taustalla on ajatus siitä, että mitä luotettavampaan tietoon hoito perustuu, sitä paremmin voidaan potilaan hoidon tarpeisiin vastata. (Elomaa Mikkola 2008: 6.) Hoitotieteissä on useamman vuoden ajan käyty keskustelua näyttöön perustuvan toiminnan määritelmästä - erityisesti määrällisen ja laadullisen tutkimusnäytön käytön ja niiden suhteen merkityksestä (DiCenso – Guyatt – Ciliska 2005: 10). Pearsonin, Wiechulan ja Lockwoodin (2007: 85 87) mukaan tämänhetkinen keskustelu näyttöön perustuvan terveydenhuollon ympärillä pitää liian itsestään selvänä sitä, että käsite näyttö perustuu satunnaistettuihin koe-kontrollitutkimuksiin. Tämän tyyppisten tutkimusten painoarvon korostumista näyttöön perustuvassa hoitotyössä kritisoivat monet muutkin (mm. Rycroft-Malone 2008: 405, Jordan Segrott 2008: 385, Hudson Duke Haas Varnell 2008: 411 412). Myös Leino-Kilpi ja Lauri (2003: 9) puhuvat siitä, ettei tiukka kontrolloitu tutkimus pysty vastaamaan todellista luonnollista ihmisryhmää tai tilan- netta eikä se välttämättä tuota sellaista tietoa, joka olisi hyödynnettävissä hoitotyön ongelmien ratkaisuissa. Pearson ym. (2007: 85 87) määrittelevät näyttöön perustuvan toiminnan huomattavasti pelkkää kvantitatiivista (satunnaistettuun koe-kontrollitutkimukseen perustuvaa) näkemystä laajemmaksi kokonaisuudeksi, joka pitää sisällään erimuotoista näyttöä ja käsittäen muunkinlaiset täsmälliset tutkimukset kuin satunnaistetut koekontrollitutkimukset, asiantuntijamielipiteet ja alan ammattilaisten kokemukset. He puhuvat australialaisessa Joanna Briggs -instituutissa kehitetystä näyttöön perustuvasta terveydenhuollon mallista, joka määrittelee näyttöön perustuvan toiminnan kliiniseksi päätöksenteoksi, jossa otetaan huomioon 1) paras saatavilla oleva näyttö, 2) tilannekonteksti, 3) potilaan mieltymykset ja 4) terveydenalan ammattilaisen oma näkemys. Myös yhdysvaltalainen lääketieteen instituutti IOM (Institute of Medicine) on määritellyt näyttöön perustuvan toiminnan laajemmin kuin vain koskemaan määrällisen tutkimusnäytön avulla saatua näyttöä. Se on määritellyt näyttöön perustuvan toiminnan 1) parhaaksi mahdolliseksi tutkimusnäytöksi, joka tarkoittaa joko laadullista tutkimusnäyttöä tai sellaista määrällistä tutkimusnäyttöä, joka on saavutettu kliinisten kokeiden tai laboratoriokokeiden avulla, 2) kliiniseen asiantuntijatietoon, jota alan ammattilaisille on kertynyt ajan myötä sekä 3) potilaan kokemukseen, joka on yksilöllinen joka tilanteessa. IOM korostaa näin ollen myös sitä tärkeää kokemukselliseen tietoon perustuvaa näyttöä, joka saavutetaan erityisesti potilaan näkemyksiä kuuntelemalla. (Milton 2007: 124.) Miltonin (2007: 125 126) mukaan monet tiedealan ammattilaiset vannovat tieteellisen näytön nimiin uskomalla siihen, että todellisuus on jotain objektiivista, ihmisestä ja hänen havainnoistaan ja tarkoitusperistään riippumatonta. He sulkevat määritelmän ulkopuolelle kaikki inhimilliset kokemukset ja arvostukset pitäen niitä epätieteellisinä. Hoitotieteen näkökulmasta tällainen ajattelu kuitenkin väheksyy niitä moninaisia keinoja, joilla ihmiset oppivat ja heidän tietämyksensä kasvaa. Milton puhuu vahvasti näyttöön perustuvan hoitotyön inhimillisyys-aspektin puolesta. Hänen näkemyksensä mukaan hoitotiede on jotain sellaista, jota ei voi mitata ja määrittää vain määrällisesti. Näyttöä määriteltäessä on näin ollen huomioitava hoitotoiminta moniulotteisesti, ihmisten välisinä suhteina. Rycroft-Malone (2008: 405 406) nostaa esiin uuden käsitteen ´evidence-informed´, joka huomioi näytön sosiaalisen ja historiallisen yhteyden. Ihmiset toisin sanoen näkevät näytön kukin omalla tavallaan eikä hoitajiakaan voida irrottaa erilleen niistä poliittisista, organisatorisista ja sosiaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat hoitoon. Hoitotieteilijöiden parissa onkin kritisoitu kontekstin merkityksen unohtamista näytön tuottamisen ja käytön yhteydessä (Jordan Segrott 2008: 385, Hudson ym. 2008: 414). Se on kui- tenkin yksi olennainen tekijä, joka vaikuttaa tutkimustiedon käyttöönottoon hoitohenkilökunnan parissa (Estabrooks Kenny Adewale Cummings Mallidou 2007: 283). Nämä kaksi erilaista näkemystä määrällisen ja laadullisen tutkimustavan merkityksestä näyttöön perustuvassa hoitotyössä ovat viime vuosina lähentyneet toisiaan ja keskustelusta on tullut sofistikoidumpaa ja sallivampaa. Vallalle on pääsemässä käsitys niiden molempien tärkeydestä kokonaisvaltaisen käsityksen saamiseksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ollaan päätymässä siihen käsitykseen, että erityyppiset ongelmat tarvitsevat erityyppisten tutkimusmenetelmien käyttöä. (Rycroft-Malone 2008: 405, DiCenso ym. 2005: 10.) Näyttöön perustuva hoitotyö on kaiken kaikkiaan hyvin laaja ja moniulotteinen käsite, ja se käsittää muutakin kuin tieteellisen tutkimuksen hyödyntämistä hoitotyössä. Siinä yhdistyvät paras saatavilla oleva tutkimusnäyttö, hoitotyöntekijän kliininen asiantuntemus, tieto potilaan tarpeista ja toiveista sekä organisaation voimavarat. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 5.) Anneli Sarajärven (2009: 10–14) kehittämä näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli (liite 1) kattaa edellä mainitut eri hoitotyön toimintojen osa-alueet työelämän tarpeet huomioiden. Toimintamallin avulla voidaan kehittää hoitotyöntekijöiden toimintaa näyttöön perustuvaksi. Sarajärven mallin mukaisesti näyttöön perustuva hoitotyö pitää sisällään 1) tieteellisen tiedon käytön, 2) asiantuntijan kokemukseen perustuvan tiedon käytön, 3) asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevan tiedon käytön sekä 4) toimintaympäristön mahdollisuuksiin perustuvan tiedon käytön. ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”-projektissa ja tässä opinnäytetyössä näyttöön perustuvalla hoitotyöllä tarkoitetaan tieteellisen tiedon käyttöä, asiantuntijan kokemukseen perustuvaa näyttöä, potilaan/asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevan tiedon käyttöä sekä toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia käyttää näyttöön perustuvaa tietoa (Sarajärvi –Markkanen 2009: 3). 2.2 Kehittämisen lähtökohtia Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa kansallisessa hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2004 - 2007 on määritelty linjaukset hoitotyön käytännön kehittämisestä, jossa näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi kehittää laatua ja parantaa hoidon vaikuttavuutta (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1). Terveydenhuollon rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset edellyttävät hoitotyön toimintatapojen uudistamista ja ammatillisen osaamisen vahvistamista. Osaamista tulee ohjata näyttöön perustuva toiminta, oman toiminnan kriittinen arviointi ja laatuajattelu. Tavoitteena on, että hoitokäytännöt ja toimintatavat perustuvat parhaaseen mahdolliseen tutkimusnäyttöön. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 1.) Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön linjaukset velvoittavat koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä. Hoitotyön johtajille on asetettu tehtäväksi laatia strategia näyttöön perustuvaan käytäntöön siirtymiseksi yhteistyössä koulutuksen kanssa. Lisäksi hoitotyön johtajille on asetettu haasteeksi järjestää hoitotyössä toimiville mahdollisuus kehittää osaamistaan ja varmistaa, että hoitotyössä on käytettävissä riittävät resurssit. Samaten hoitotyön johtajien tulisi varmistaa, että hoitotyössä toimivat käyttävät parhaaseen näyttöön perustuvia toimintatapoja. Strategian muuttaminen konkreettiseksi toiminnaksi edellyttää yhteisiä näkemyksiä hoitotyön päämääristä sekä sitoutumista päätöksiin niin hoitotyön johtajilta kuin hoitotyöntekijöiltä ja kouluttajilta. Näin hoitotyön edustajien edellytetään sitoutuvan näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen kaikilla toimialueilla. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 2–3.) Valtakunnallisiin näyttöön perustuvan hoitotyön edistämistavoitteisiin pohjautuen Helsingin kaupungin terveyskeskuksen hoitotyön strategisena linjauksena on muun muassa parantaa hoitotyön vaikuttavuutta sekä varmistaa riittävä ja osaava henkilöstö. Tavoitteeksi on asetettu, että hoitotyön menetelmät perustuvat ajantasaiseen tietoon ja näyttöön, hoitotyön toimijat osaavat soveltaa teoreettista tietoa potilaan hoitamisessa, hoitotyön johtajat ja esimiehet kehittävät jatkuvasti valmiuksiaan näyttöön perustuvaan toi- mintaan ja että hoitotyön dokumentointi on systemaattista ja sitä ohjaavat sovitut käytännöt, jotta vaikuttavuuden arviointi mahdollistuu. (Sarajärvi 2010: 28.) Suomessa koko terveydenhuoltoa koskevan kehittämisen lähtökohtana on hoidon vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantaminen. Sairaanhoitopiirien strategioissa hoidon tuloksellisuuden katsotaan toteutuvan näyttöön ja tieteellisyyteen perustuvasta hoidon vaikuttavuudesta sekä henkilöstön osaamisesta. Myös alan koulutusta koskevat valtakunnalliset osaamisvaatimukset pitävät sisällään valmiudet näyttöön perustuvasta toiminnasta. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 5.) 2.3 Hoitotyöntekijän valmiudet näyttöön perustuvassa hoitotyössä aikaisemman tiedon pohjalta 2.3.1 Hoitohenkilökunnan asenteet Tieteellisen tiedon käyttö edellyttää hoitohenkilöstön myönteistä asennoitumista tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä tieteellisen tiedon merkityksen ymmärtämistä hoitotyön kehittämisessä ja hoitotoimintojen päätöksenteossa (Sarajärvi 2009: 12). Hoitohenkilökunnan asenteilla näyttäisikin olevan merkitystä tieteellisen tiedon käytössä. Sen hyödyntämistä hoitotyössä voivat estää muun muassa hoitotyön sisäinen kulttuuri ja hoitohenkilökunnan heikko motivaatio tutkimustiedon käyttöön. Hoitohenkilökunta ei välttämättä näe tutkimuksen arvoa käytännön hoitotyössä eivätkä halua muutosta tai kokeilla uusia käytäntöjä. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 5.) Hoitohenkilökunta näkee kliinisen tutkimuksen irrallisena kliinisestä käytännön hoitotyöstä. Mielenkiintoista on myös se, että ne hoitajat, jotka osallistuvat jollain tavalla tutkimuksentekoon eivät kuitenkaan johdonmukaisesti käytä tutkimustuloksia omassa käytännön työssään. (Munroe Duffy Fisher 2008: 56.) Useammissa tutkimuksissa on todettu, että hoitajien koulutustaso korreloi asenteisiin. Korkeamman koulutuksen saaneet suhtautuvat positiivisemmin tieteellisen näytön käyttöön käytännön hoitotyössä. Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että tutkimustyön sisällyttäminen hoitajakoulutukseen on oleellista pyrittäessä vaikuttamaan hoitajien asenteisiin näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan. (Koehn Markkanen 2009: 6.) Lehman 2008: 209 215, Sarajärvi – Hoitotyötä on tutkittu paljon, mutta tämä tieto ei välity käytäntöön tai jos välittyy, niin se tapahtuu valmiiksi annettuna hierarkkisesti johdon kautta. Tuloksena on hoitajien yleinen sitoutumattomuus käyttää näyttöön perustuvia menetelmiä tai ottaa tutkimustuloksia aktiiviseen käyttöön arkipäivän hoitotyössä. Näyttöön perustuvan hoitotyön käyttöönottoon vaikuttavat keskeisesti ensinnäkin hoitajien tunne siitä, miten he pystyvät hallitsemaan jotain tiettyä ongelmatilannetta (heidän kokemansa vastuut, oikeudet, kyvyt tai kyvyttömyys) ja toiseksi heidän sitoutumisensa näyttöön perustuvan toiminnan implementointiin. Sitouttamisen keinoista yksi on ottaa työntekijät mukaan päätöksentekoon. Tarjoamalla mahdollisuuksia käyttää näyttöön perustuvaa tietoa ja osallistua sen käyttöönottoprosessiin voidaan vaikuttaa hoitajien asenteisiin ja ylläpitää heidän työmotivaatiotaan. (Reavy Tavernier 2008: 166–172.) Muutos toiminnan muuttamisesta näyttöön perustuvaksi ei ole helppoa, ja se vaatii yritystä ja motivaatiota (Reavy – Tavernier 2008: 167). Onnistuneen muutoksen toteuttamisen vastuu ei ole pelkästään esimiehillä vaan vaatii myös henkilöstöltä kompetenssia ja kehittämisvastuuta. Henkilöstöllä täytyy olla muun muassa kyky motivoida omaa toimintaansa, kyky ymmärtää asiakkaiden tarpeita, kyky ottaa asioista selvää, kyky olla avoin, kyky suhtautua muutokseen positiivisesti sekä kyky olla varma omasta osaamisestaan. Henkilöstö, jolla edellä mainittuja kykyjä on, pystyy omaksumaan ja hallitsemaan tietoa paremmin sekä toimimaan itse aktiivisesti sen etsimiseksi. Aktiivisuus puolestaan ilmentää sitä, että työ koetaan tärkeäksi ja omasta tekemisestä välitetään. Se kuvastaa myös halua tehdä työnsä hyvin. (Stenvall – Virtanen 2007: 107–108.) Näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönotto osaksi hoitokäytäntöä ei onnistu, ellei hoitohenkilökunta hyväksy omaa vastuutaan asiassa. Näyttöön perustuva hoitotyö täytyykin sisäistää yhdeksi ammattiarvoksi. (Hudson ym. 2008: 413.) Tavoitteena tulee olla asenteeltaan sellainen hoitoyhteisö, jossa kaikki oppivat toisiltaan, ymmärtävät tutkimuksen perustuvan toiminnan tärkeyden ja arvostavat jatkuvaa koulutusta. Tällainen työyhteisö rohkaisee myös yksittäisiä työntekijöitä ottamaan vastuuta oppimisestaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia tutkimuksen avulla. (Mäkisalo 2004: 143–144.) Hoitohenkilökunnan myönteistä asennetta tieteellisen tiedon käyttöön voidaan edistää kirjaamalla näyttöön perustuva toiminta osaston toimintafilosofiaan ja kehittämistavoitteisiin. Lisäksi hoitohenkilökunnan yhteistoiminnallisuus, mahdollisuudet keskustella kollegojen kanssa tutkimuksista, sekä osallistuminen tutkimus- ja kehittämisprojektei- hin edistävät myönteistä asennoitumista tutkitun tiedon käyttöön. (Sarajärvi – Markkanen 2009: 6.) 2.3.2 Hoitohenkilökunnan tieteellisen tiedon käyttö käytännön hoitotyössä Terveydenhuolto on tietointensiivinen toiminnan alue, ja nopealla vauhdilla kasvavan tutkitun tiedon määrä on vaikeasti hallittavissa. Näyttöön perustuvan toiminnan perusajatuksena onkin tämän tiedon saattaminen sellaiseen muotoon, jossa se olisi nopeasti saatavilla ja käytäntöön sovellettavissa. Ongelmana on tiedon hallittavuus. Terveysalan viitetietokantojen artikkelimäärät kasvavat vuosittain, ja tiedonhallinnan parantamiseksi on perustettu kansainvälisiä yhteistyömuotoja ja tietokantoja, joiden tarkoituksena on seuloa ja tiivistää paras tutkimusnäyttö helpommin hallittavaan muotoon. Tutkimusnäytön käyttäminen edellyttää myös tiedon käyttäjältä, käytännön hoitotyötä tekevältä, näiden mahdollisuuksien tuntemusta ja käytön osaamista. (Elomaa –Mikkola 2008: 7–9.) Rolfen, Segrottin ja Jordanin (2008: 440) mukaan hoitotyön tutkimuksella on vähän vaikutusta käytännön toimintaan, ellei joko kansallisen tai paikallisen tason yleisiä suosituksia ole laadittu. Hoitajien tietotason nostamiseksi hoitotyön johdon tulisikin omalta osaltaan vahvistaa kokemuksellisen tiedon ja julkaistun tutkimustyön yhteissidosta. Parhaiden käytänteiden (best practice) ja näyttöön perustuvien suositusten löytäminen ei ole tänä päivänä enää vaikeaa juuri erilaisten kokoelmatietokantojen ansiosta. Lisäksi tarjolla on erilaisia työkaluja suositusten arvioimiseksi. Sellaisia tarjoaa muun muassa elektroninen AGREE-yhteistyö (Appraisal of Guidelines for Research and Evaluation Collaboration). Ongelmana ei olekaan, etteikö täsmällisiä hoitotoimenpideohjeita löytyisi vaan se, ettei niitä toteuteta käytännössä. (Marchionni –Ritchie 2008: 267.) Myös Suomessa tutkimustiedon systemaattinen käyttö on ollut vielä vähäistä hoitotyössä. Hoitotyössä näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen on ollut käynnistymässä pääasiassa vain suurissa sairaaloissa. Kansallisella ohjelmalla Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on ollut lisätä tietoisuutta hoitotyön kehittämisestä ja näyttöön perustuvasta toiminnasta koko hoitotyön kentässä. (Stakes raportteja 2008/28: 23.) Suomalaisessa terveydenhuollossa kongreettisin osoitus näyttöön perustuvasta toiminnasta ovat Käypä hoito -suositukset ja hoitotyön suositukset. Hoitotyön suositus on hoitotyön asiantuntijoiden järjestelmällisesti laatima ja tieteellisesti perusteltu kannanotto tutkimus- ja hoitovaihtoehtoihin sekä niiden käyttökelpoisuuteen ja vaikuttavuuteen. Hoitotyön tutkimussäätiö edistää näyttöön perustuvaa toimintaa sekä koordinoi Sairaanhoitajaliiton aloittamaa kansallisten hoitotyön suositusten laadintaa. Suosituksia laaditaan aiheista, jotka ovat kansallisesti tärkeitä edellyttäen, että riittävästi korkeatasoista tutkimusta on käytettävissä. Suositukset perustuvat systemoituihin tutkimuskatsauksiin, tutkimustiedon laadun ja näytön asteen arviointeihin. (Häggman-Laitila 2008: 10.) Missään muualla ei ole yhtä toimivaa hoitosuositusten sähköistä julkaisuprosessia kuin mitä Suomessa on kehitetty (Kaila – Ketola – Mäkelä – Mäntyranta – Turunen – Voipio-Pulkki 2008: 273). Terveydenhuollon suositusten merkitys riippuu niiden näytön laadusta ja suositusten laatimisen metodeista (McQueen – Dennis 2007: 199). Hyvin tuotetut, riippumattomat ja luotettavat kliinistä työtä tukevat suositukset (clinical practice guidelines), jotka tuottavat yhteenvedettyä näyttöä (integrated evidence) kliinisessä kontekstissa, tarjoavat käytännön hoitotyössä parhaat mahdollisuudet luotettavalle päätöksenteolle (Dartnell – Hemming –Collier –Ollenschlaeger 2008: 7). Suosituksen laatimista ja niiden käyttöä on hoitotiedeyhteisössä myös kritisoitu. Holmesin, Murray´n, Perronin ja McCaben (2008: 394 403) mukaan on hyvin vähän tutkimusta siitä, vaikuttaako kansallisten suositusten käyttö sittenkään hoitotulokseen. Heidän mielestään suositusten käytöllä saavutettua tehokkuutta ja hoidon vaikuttavuutta on liioiteltu, ja hoitajien ajatuksia ja tekoja ohjaavat suositukset vähentävät kriittistä ajattelua. Hoitajien työssään käyttämää asiantuntemusta rajoitetaan ja automatisoidaan suositusten avulla. Tämä vähentää ammatin autonomiaa ja toimintavapautta. Myös Reavy ja Tavernier (2008: 167–168) korostavat hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen huomioinnin tärkeyttä näyttöön perustuvassa toiminnassa ja sen käyttöönotossa. Käytännön hoitotyötä tekevät ovat avainasemassa, sillä he ovat niitä, jotka havainnoivat, arvioivat, esittävät kysymyksiä, välittävät ideoita ja toteuttavat uuden tiedon käyttöönottoa käytännössä. Punaisena lankana on tiedonkulku eri suuntiin eivätkä näyttöön perustuvan toiminnan periaatteet voi toteutua ilman toimivaa viestintää. Tutkimustiedon käyttöä hoitotyöntekijän toimintana voidaan tarkastella oman ammattitaidon ylläpitämisen, potilaan hoidon ja laajemmin hoitotyön kehittämisen näkökulmista. Tutkimustiedon käyttö oman ammattitaidon ylläpitämisenä ja kehittämisenä tarkoittaa oman alan jatkuvaa seurantaa. Tietoa ei haeta yksittäisen ongelman ratkaisemiseksi, vaan oman tietoperustan jatkuva päivittäminen lisää ymmärrystä, muuttaa käsityksiä ja lisää herkkyyttä havaita ongelmia. Perusajatuksena on yksinkertaisimmillaan se, että hyvän, turvallisen hoidon edellytyksenä on se, että käytössä on ajantasaiset tiedot ja taidot. Potilashoidossa näyttöön perustuvan hoitotyön lähtökohtana on todellinen hoitotilanteessa esille noussut kysymys, johon lähdetään hakemaan ratkaisua tutkimus- tai muun näytön perusteella. Hoitotyön kehittämiseen liittyvässä tutkimustiedon käytössä on puolestaan kysymys siitä, että tutkimustietoa käytetään perustelemaan kehittämisen tarvetta ja tukemaan muutosten toteuttamista. Tavoitteena on muutos toimintatavassa. (Elomaa –Mikkola 2008: 10–12, Sarajärvi –Markkanen 2009: 7.) 2.3.3 Hoitohenkilökunnan taidot näyttöön perustuvassa hoitotyössä Näyttöön perustuvassa toiminnassa on tärkeää järjestelmällisesti arvioida toimenpiteiden ja hoitojen haittoja ja hyötyjä. Arviointi puolestaan perustuu hoitotyöntekijän kykyyn sovittaa yhteen kliininen asiantuntemus ja potilaan lähtökohdat, tilanne ja toivomukset. Tutkimustietoa voidaankin käyttää hyväksi ainoastaan siinä tapauksessa, että työntekijä pystyy erottamaan luotettavan tutkimuksen epäluotettavasta eli arvioimaan sitä kriittisesti. Hoitotyöntekijän on kyettävä myös erottamaan analyyttisesti juuri oikea osa tiedosta. Työntekijän kliinisen asiantuntemuksen aste on kytköksissä myös niihin yksilöllisiin ratkaisuihin, joita hän potilaskohtaisesti tekee kliinisessä päätöksenteossa. (Mäkisalo 2004: 143.) Elomaa ja Mikkola (2008: 10, 32) puhuvat hoitotyöntekijän informaationlukutaidosta eli kyvystä tunnistaa tiedon tarve ja toiseksi taidosta hakea ja kriittisesti arvioida ja käyttää tätä tietoa. Näytön etsinnässä on kyse taitolajista, jossa menestyminen edellyttää tietoa näytön lajeista, tiedonlähteen tuntemista, tiedonhakutaitoa erityyppisistä tietokannoista ja kykyä näytön kriittiseen arviointiin. Yksi osa ammattitaitoa on kyky tulkita näyttöön perustuva tutkimus ja viedä se käytäntöön (DamronRodriguez: 31). Luotettavaa ja ajan tasalla olevaa tietoa täytyy pystyä myös saamaan nopeasti käyttöön sitä tarvittaessa (Rehn 2008: 3). Tulevaisuudessa hoitotyössä korostuu kriittinen ja tutkiva työote. Sairaanhoitajien täytyy kyetä sopeutumaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen. (Rehn 2008: 4.) Laki terveydenhuollon ammateista (Laki 1994) velvoittaa yksittäisen hoitotyöntekijän kehittämään jatkuvasti omaa ammattitaitoaan. Näyttöön perustuva toiminta on tätä mitä suurimmassa määrin. Tutkimustiedon käyttö oman ammattitaidon ylläpitämisenä ja kehittämisenä merkitsee oman alan tiedon jatkuvaa seurantaa. Tietoa ei haeta pelkästään tietyn ongelman ratkaisemiseksi vaan oman tietoperustan päivittämiseksi. Tämä lisää ymmärrystä ja muuttaa käsityksiä asioista ja lisää herkkyyttä havainta ongelmakohtia. Tiedonhaussa keskeistä näyttöön perustuvan toiminnan näkökulmasta on se, mistä ja millaista näyttöä haetaan. Oman alan seuraaminen, potilashoito ja hoitotyön kehittäminen edellyttävät taitoa tunnistaa erityyppisiä tiedonlähteitä. Tiedonlähde riippuu kehittämiskohteesta ja -vaiheesta. Uuden hoitomenetelmän käyttöönottamisesta päätettäessä palvelee parhaiten terveydenhuollon menetelmien arviointia koskeva tieto, kun taas toimintaa kehitettäessä taas omasta organisaatiosta kerätty seurantatieto. (Elomaa – Mikkola 2008: 13, Elomaa Mikkola 2006: 11– 13.) Näyttöön perustuva toiminta lisää hoitohenkilökunnan kykyä tarjota turvallista, kustannustehokasta ja potilaskohtaista hoitoa. Hoitajan omat johtamiskyvyt sekä kyky ajatella kriittisesti voivat kehittyä näyttöön perustuvan toiminnan myötä. Sen myötä hoitajat pystyvät myös vaikuttamaan muutokseen ja olemaan siinä itse mukana sekä hallitsemaan itse omaa käytännön työtään. (Reavy –Tavernier 2008: 166.) Suuri osa hoitohenkilökunnasta ei osaa hyödyntää näyttöön perustuvaa toimintaa työssään (Pipe – Cisar – Caruso – Wellik 2008: 265). Yhtenä haasteena näyttöön perustuvassa hoitotyössä on kehittää hoitotyötä tekevien sairaanhoitajien näyttöön perustuvia taitoja ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää näitä taitoja käytännössä. Tärkeimpiä edellytyksiä ovat hoitotyöntekijöiden mahdollisuudet päästä käsiksi tutkittuun tietoon ja tulkita tätä tietoa oikein. Vaikka näyttöön perustuvaa tietoa on käytettävissä yhä enenevissä määrin, on sen käyttö hoitotyössä liian vähäistä. Tutkimustulokset osoittavat, että kun tutkittua tietoa sovelletaan tarkoituksenmukaisesti paranevat käytännöt hoitotyössä. Haasteena on näin ollen edistää hoitotyöntekijöiden taitoa lukea, kriittisesti arvioida ja tarkoituksenmukaisesti soveltaa tutkimuksiin ja näyttöön perustuvaa tietoa. Kehittämällä oppimista sairaanhoito-organisaatioissa ja sisällyttämällä näyttöön perustuvat hoitotyön periaatteet näiden organisaatioiden toimintaan saadaan aikaan myös parempia terveyspalveluja ja hoitotyön käytäntöjä. (Sheriff – Wallis – Chaboyer 2007: 363.) Näyttöön perustuvassa toiminnassa korostuu usein tiedon etsinnän kyky, ei tiedon tuottaminen. Jotta hoitohenkilökunnalla voisi aidosti olla ammatilliset valtuudet (an empowered professional) ja toimivalta omaan alaansa, pitäisi heidän enemmän myös tuottaa tietoa sen käytön sijasta. (Reed –Lawrence 2008: 425.) 2.3.4 Työympäristön näyttöön perustuvaa toimintaa edistävät ja estävät tekijät Näyttöön perustuvan toiminnan esteitä on tutkittu runsaasti eri puolilla maailmaa. Maasta riippumatta esteet ovat samantyyppisiä ja lähes muuttumattomia. (Elomaa –Mikkola 2008: 64.) Suomalaiset sairaanhoitajat ovat kokeneet esteeksi erityisesti sen, että tutkimukset eivät ole aina selkeästi hyödynnettävissä hoitotyön käytännössä eikä tutkimustietoa ole esitetty riittävän selkeästi (Sarajärvi 2009: 11). Kirjallisuudessa esteet on usein jaoteltu yksilöllisiin ja organisatorisiin tekijöihin. Yksilöllisiä tekijöitä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan asenteet, yksilön koulutustaso, esimiesasema, yksilön omat uskomukset, osallistuminen tutkimustyöhön, ja osallistuminen erilaisiin seminaareihin (Thirwell – Boyington – Ferrall – Howard 2009; Estabrooks ym. 2007: 283–284, Stone – Rowles 2007: 368). Muita estäviä tekijöitä voivat olla mielenkiinnon puute tutkimustyötä kohtaan, lukutottumukset, yksilölliset kokemukset, raskas työtaakka, ajan puute, vaikeaksi koettu terminologia, vähäiseksi koettu tuki sekä muutoksen nopea tahti (Reavy Tavernier 2008: 167). Ferguson ja Day (2007: 109) luettelevat näyttöön perustuvan hoitotyön esteiksi lisäksi muun muassa myös ajankäytön sekä vaikeudet tulkita ja verrata tutkimusraportteja. Estäviä organisatorisia tekijöitä ovat muun muassa toiminnan muuttamiseksi tarvittavan auktoriteetin puute, palkitsemisjärjestelmän heikkoudet, tehtävä-orientoitunut toiminta, näyttöön perustuvan toiminnan väärinymmärtäminen, hallinnollisen tuen puute, henkisen johtajuuden puute, resurssien puute, epärealistiset odotukset ja kokemuksen puute tutkimuksen teossa (Brown –Wickline –Ecoff – Glaser 2008: 371–372). Myös ammatillisen autonomian on raportoitu vaikuttavan hoitajien tutkimustiedon hyödyntämiseen (Estabrooks ym. 2007: 368) kuten myös ajankohtaisten painettujen tutkimusartikkeleiden puutteen ja Internet-lähteisiin pääsyn vaikeudet (Ferguson –Day 2007: 109). Edistäviä tekijöitä voivat olla osallistuva johtaminen, akateeminen tutkinto, asianmukaisten tutkimusten saatavuus, riittävän ajan varmistaminen, myönteinen asenne ja yksikössä vallitseva henkinen johtajuus (mentorship), jota tuetaan näyttöön perustuvan toiminnan toteutumista (Brown ym. 2008: 371–372). Tutkimustiedon soveltamiseen käytännön hoitotyössä vaikuttaa myös pääsy tiedonlähteille, tutkimusfasiliteettien ja tiedon saatavuuden varmistaminen, jatkuvat täydennyskoulutusmahdollisuudet, esimiehen tuki ja riittävä henkilöstöresurssointi (Estabrooks ym. 2007: 368). Käytännön hoitotyön ja tutkimuksen välillä on kirjallisuuden mukaan suuria eroja. Nykykäytäntö perustuu enemmän kokemukseen, perinteeseen ja intuitioon kuin tieteellisen tiedon käyttöön. Hoitohenkilökunnalta puuttuu taitoa ja ymmärrystä tulkita tutkimustietoa. Samaten hoitajilla on puutteita tietokoneiden käytön ja kirjastopalvelujen tarjoaman tiedonhaun suhteen. (Koehn –Lehman 2008: 210.) Näyttöön perustuvan hoitotyön yhdeksi merkittäväksi edistävistä tekijöistä onkin mainittu yhteistyö informaatikkojen kanssa, sillä hoitotyöntekijät nojaavat näyttöön perustuvassa päätöksenteossaan useammin kirjallisuuteen kuin pelkkään kliiniseen kokemukseen (McKibbon 1998: 268). Kliinisen asiantuntijan käyttö yksikössä edistää näyttöön perustuvan hoitotyön ja tutkitun tiedon viemistä käytäntöön. Asiantuntijat ovat tietotyöläisiä, jotka tuottavat ja välittävät tietoa organisaatiossa. Asiantuntijan työn katsotaan olevan vaikuttavaa silloin, kun toiminnalla saadaan aikaan tavoitteiden mukainen muutos. Tämä vaikuttavuus ilmenee tiedon ja taidon uudistumisena, näyttöön perustuvan hoitotyön sekä työtyytyväisyyden lisääntymisenä hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tiedon lisääminen edistää myös itsenäistä näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. (Judin –Kauppila – Leininen –Mård –Vähätalo 2008: 6–9.) 2.3.5 Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen ja muutoksen johtaminen Näyttöön perustuva hoitotyön kliininen johtajuus voidaan määritellä prosessiksi, jossa hoitajat arvioivat ja sisällyttävät testattuja johtamisen viitekehyksiä ja käsitteitä päätöksentekoonsa käytännön hoitotyössä tarkoituksenaan potilaan hoidon laadun parantaminen (Alleyne 2007: 233). Näyttöön perustuvaa hoitotyötä voidaan sekä edistää että estää johtamisen keinoin. Hoitotyön johtajalla on keskeinen merkitys uuden näyttöön perustuvan hoitokulttuurin rakentamisessa. Hän on avainroolissa erilaisten näyttöön perustuvien innovatiivisten käytänteiden kehittämisessä. Hoitotyön johtajan toiminta vaikuttaa koko työyhteisöön ja sen toimintaan. Hoitokulttuurin rakentamisessa on keskeistä muutoksen johtaminen ja tutkimusnäytön edellyttämän toimintaympäristön luominen. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 9–10.) Muutos toimintatavoissa aiheuttaa usein vastustusta. Muutosvastarinta ei aina ole vain pahasta. Se voi olla myös aidosti uuden luomisen lähtökohta. Vastustuksen kautta saattaa nousta esille asioita, joita taitavasti hyväksi käyttäen voi muutoksen laatu parantua. Hoitoyhteisöjen kulttuurin muuttaminen näyttöön perustuvan toiminnan suhteen myönteisemmäksi edellyttää kulttuurin muutosta. Muutostilanteeseen liittyy usein epävarmuutta omasta osaamisesta, sillä muutokset tarkoittavat ainakin osittain aiemmasta poikkeavien haasteiden kohtaamista. Näistä selviytyminen edellyttää luottamusta omiin kykyihin ja osaamiseen: tietoihin, taitoihin ja valmiuksiin, joita voidaan käyttää organisaatiossa tavoitteiden mukaisesti. (Stenvall –Virtanen 2007: 79, 101.) Yksilöllistä oppimista voi tapahtua, mikäli organisaation viestintä on avointa, ja jos ihmisillä on mahdollisuus hankkia ja jakaa tietoa. Samoin merkittävää on, että yksilöitä tuetaan oppimisessa kaikin tavoin. Tässä valitsee yksilöllisen oppimisen ja johtajuuden välinen yhteys. Hyvällä johtajuudella luodaan edellytyksiä yksilölliselle oppimiselle. Yksilön oppiminen on tiiviissä yhteydessä tiimi- ja organisaatiotasoon. Tiimissä oppiminen on näyttöön perustuvan muutosjohtamisen kulmakivi, sillä muutoksissa avoimella viestinnällä rakennetaan luottamusta, ja luottamus syntyy tiimin sisäisen toiminnan tuloksena. Olennaista oppimisen kannalta on tiedon jakaminen ja yhdessä tekeminen. Näin voidaan kyseenalaista omia toimintatapoja ja parantaa toimintaa. Yhdessä oppiminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen. (Stenvall –Virtanen 2007: 32–33.) Hoitotieteen teoreetikko Parsen (2008: 369–375) mukaan johtamiseen kuuluu olennaisesti visioon sitoutuminen, halu ottaa riskejä sekä toisten huomioiminen ja kunnioittaminen. Yhteisten ja eriävien arvojen ja uskomusten kunnioittaminen on merkittävä tekijä arvostettaessa jokaisen yksilöllistä merkitystä muutoksen tekemisessä. Ymmärtämällä toisten näkemyksiä hoitotyön johtaja pystyy vaikuttamaan yhteistyöilmapiiriin ja vahvistamaan yhteistyötä. Myös Bunkers (2009: 31) puhuu toisten työntekijöiden tuntemisen merkityksestä ja sen vaikutuksesta siihen, miten henkilöstö saadaan seuraamaan johtoa (leading-following). Hyvällä johtajalla on kyky hallita itseään. Jos hänellä on hyvä itse- ja omanarvontunto, hän pystyy paremmin rohkaisemaan alaisiaan ottamaan riskejä, kokeilemaan ja sitä kautta oppimaan. Omanarvontuntoinen esimies pystyy omalla käytöksellään ja toiminnallaan välittämään viestiä niistä arvoista, joita työyhteisössä halutaan priorisoida. (Bunkers 2009: 31.) Hoitotyön johtajan tulee perustaa oma toimintansa näyttöön ja näin näyttää toiminnallaan esimerkkiä koko työyhteisölle (Sarajärvi –Markkanen 2009: 10). Marchionnin ja Ritchien (2008: 267–268) mukaan parhaiden käytänteiden saamiseksi osaksi arkipäivän hoitotyötä pitäisi pyrkiä vaikuttamaan yksittäisen hoitotyöntekijän sijasta ennemminkin työympäristöön ja kontekstiin. Kontekstilla he tässä yhteydessä tarkoittavat niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat hoitotoimenpiteeseen; kulttuuritekijöitä, johtajuutta sekä käytössä ja käyttämättömänä olevaa infrastruktuuria. RycroftMalonen (2008: 405–406) mukaan on kasvamassa tietoisuus tekijöistä, joiden avulla kontekstiin voidaan vaikuttaa ja näin edistää näytön käyttöä. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa vaikuttaminen organisaatiokulttuuriin sekä johtamiskäytänteisiin. Yksi muutoksen motivoinnin peruspilareista on se, että luotamme selviytyvämme kohtaamistamme haasteista. Luottamuksen myötä kehitykselle välttämätön muutoskyky lisääntyy, koska sen myötä henkilöstö uskaltaa jakaa ideoitaan ja kokemuksiaan. (Stenvall – Virtanen 2007: 79.) Luottamus on muutosjohtajan työkalu. Ilman luottamusta esimiesten on vaikeaa tehokkaasti edistää asioita ja antaa suuntaa toiminnalle. Jos esimieheen luotetaan, hänen johtamiseensa uskotaan, vaikkei kaikki toiminnan taustalla olevat tekijät olisikaan henkilöstön tiedossa. Johtoon kohdistuva luottamuspula on vastaavasti yksi suurimmista riskitekijöistä, miksi uudistus ei etene. (Stenvall – Virtanen 2007: 78.) Luottamus näkyy toimintatapana ja käyttäytymisenä, ja se voidaan määritellä halukkuudeksi paljastaa oma haavoittuvuus ja tietämättömyys tilanteessa, jossa toinen voi käyttää sitä hyväksi. Luottamuksen perusteella tapahtuva käyttäytyminen on aina riskin ottamista ja muutosjohtaja onkin aina riskinottaja, jos ei halua tehdä kaikkea itse. (Stenvall – Virtanen 2007: 77.) Porter-O’Grady ja Malloch (2007: 27–32) puhuvat haavoittuvuuden kehästä (cycle of vulnerability), joka kuvaa hoitotyön johtajien mahdollistamaa luovan muutoksen prosessia. Haavoittuvuuden kehä painottaa johtajien kykyä myöntää oma haavoittuvuutensa, halua ottaa riskejä, venyttää omaa kapasiteettiaan muutoksen hyväksi sekä uuden tiedon hankkimista. Heidän mukaansa nykyajan johtajilla täytyy myös olla kykyä sietää epävarmuutta ja sitä myöten päästää oma luovuutensa vapaaksi organisaatiomuutoksen mahdollistamiseksi. Muuttuvalla organisaatiolla pitää olla taito oppia pois totutusta. Tämä koskee kaikki alimmalta portaalta ylimpään johtoon. Esimiesten täytyy myös tuntea yksikkönsä toiminta, mitä siellä tapahtuu tai ei tapahdu ja miksi siellä tapahtuu niin kuin tapahtuu. (Stenvall – Virtanen 2007: 140.) Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen vaatii johtajan sitoutumista ja taitoa visioida tulevaisuuden hoitamisen tarpeita sekä päättäväisyyttä selvitä muutoksista ulkoisten paineiden kanssa. Johtajan täytyy haluta 1) luoda uudenlainen, tieteellisen tiedon käyttämistä suosiva kulttuuri, 2) luoda mahdollisuuksia muutokselle ja 3) ylläpitää saavutettua muutosta. (Sarajärvi –Markkanen 2009: 10.) Hoitotyön suositukset eivät ole pelkästään perusteltuja kannanottoja hoidon vaikuttavuudesta, vaan ne ovat myös arvokkaita johtamisen välineitä perusteltaessa muutoksen tarvetta (Aalto Eschner Kivijärvi 2008: 3). Suositukset parhaiksi käytänteiksi ovat myös yksi hoidon laadun kehittämisen keino, ja niiden käyttöönotto organisaatiossa on strateginen päätös johdolta (Marchioni – Ritchie 2008: 268–270). Näyttöön perustuvan toiminnan strategiselle suunnittelulle luo pohjaa tutkimukseen perustuvan toiminnan tarpeiden arviointi. Esimiesten täytyy paitsi kyetä tunnistamaan hoitajien kykyä toteuttaa näyttöön perustuvaa toimintaa, mutta myös dokumentoida sen vaikuttavuutta - ja tätä kautta edistää näyttöön perustuvaa toimintaa. (Brown ym. 2008: 380.) Mäkisalo (2004: 146) korostaakin havainnoinnin avulla saadun tiedon systemaattista hyödyntämistä. Tämä tapahtuu yhdessä oppimisen dialogin avulla, erilaisten laatuhankkeiden avulla sekä jatkuvan palautetiedon hankkimisen ja niistä oppimisen avulla. Yksi esimiestyön tärkeistä ulottuvuuksista on älyllinen stimulaatio eli kyky rohkaista muuttamaan status quo´ta ja ajattelemaan uudella tavalla uusien ratkaisujen ja lähestymistapojen saavuttamiseksi (Marchionni –Ritchie 2008: 268, 270). Schmidt, Conaway, Easton ja Wardrope (2007: 31) ovat ehdottaneet hoitotyön esimiehille, että heidän pitäisi leikkiä ajatuksilla, yhdistellä niitä uuteen järjestykseen ja katsoa niitä eri näkökulmista. Tätä kykyä mitataan valmiudella ottaa riskejä sekä yrittää aina uudestaan ja uudestaan. Päätöksenteko on aina mutkikasta ja mukana on aina kilpailevia vaihtoehtoja. Hoitotyön johtajat, jotka tunnistavat tämän elämän paradoksisuuden, pystyvät vaikuttamaan ristiriitoihin ja nostamaan esille sen, mitä tilanteessa olijoilta vaaditaan. (Bunkers 2009: 31.) Esimiehen esimerkillä on suuri merkitys muutoksessa. Mikäli esimies on epävarma muutoksen tarpeellisuudesta, on se lähes varma tae epäonnistumisesta. (Stenvall Vir- tanen 2007: 87.) Jotta työpaikan kulttuuri saataisiin muutettua myönteiseksi näyttöön perustuvaan hoitotyöhön, täytyy muutoksella olla myös koko sairaalan hallinnon tuki, johtavien kliinikkojen tuki, käytännön päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden tuki (Hockenberry – Walden –Brown Barrera 2007: 223). Kulttuurisen muutoksen täytyy tapahtua niin organisaation, työyksikön kuin yksittäisen työntekijänkin tasolla (Pipe ym. 2008: 271). Hoitotieteen kirjallisuudessa on raportoitu vastavalmistuneiden hoitajien työhön sopeutumisvaikeuksia näyttöön perustuvan toiminnan suhteen. Tässä uusien hoitajien ”sopeuttamisessa” näyttöön perustuvaan toimintaan on esimiehen tuki erittäin merkittävä. Yksi keino tässä on kannustaa kokeneita hoitajia tukemaan uusia hoitajia tilannesidonnaisen kriittisen ajattelun käyttöön ja tukea heitä nojautumaan päätöksissään näyttöön perustuvaan tietoon. Parhaimmillaan vastavalmistunut hoitaja oppii kokeneempien avustuksella yhdistämään näyttöön perustuvaa tietoa, kliinistä taitoa ja asiakkaan mieltymyksiä. Ajaessaan uusia työntekijöitä sisään näyttöön perustuvan toiminnan omaksumiseen esimiehet tarvitsevat kuitenkin tuekseen resursseja muun muassa tietoteknisiä välineitä (esim. yhteydet Internet-lähteisiin) ja kokeneita hoitajia roolimalleiksi, jotka näyttävät esimerkkiä näiden apuvälineiden käytöstä käytännössä. (Ferguson – Day 2007: 107, 110–112.) Kriittisen ajattelun oppiminen ja tutkivan työotteen aikaansaaminen voi viedä vuosia, mutta sitä voidaan tehostaa systemaattisella koulutuksella, jatkuvalla tuella ja osallistavalla kehittämis- ja tutkimushankkeilla. Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen edellyttää hoitotyön johtamisen, koulutuksen ja tutkimustyön saumatonta yhteistyötä. Koulutuksen tehtävänä on antaa erityisesti valmiuksia näyttöön perustuvaan toimintaan eli ihmiskeskeisen eettisen työtavan, kriittisen reflektiivisen ajattelun ja tiedonhaku-, arviointi- ja soveltamistaitojen oppimisen sekä teoreettisten perustietojen hallitsemisen. (Perälä 1999: 60.) Myös hoitotyön kentällä toimivien sairaanhoitajien perus- ja täydennyskoulutus näyttöön perustuvaan hoitotyöhön on välttämätöntä (Ääri Paltta Salmela Nurmela Von Schantz 2008: 38–40). Stone – Rowles (2007: 367–368) raportoivat sairaanhoidon opiskelijoiden käytöstä näyttöön perustuvan toiminnan tukemisessa kliinistä työtä tekevien parissa. Hoitajien on raportoitu halusta soveltaa tutkittua tietoa työhönsä, mutta tutkimusartikkelien etsiminen ja niiden reflektointi vie liikaa aikaa. Sairaalan ja koulun välisellä yhteistyöllä opiskeli- jat voivat etsiä artikkeleita ja tehdä niiden pohjalta muutosehdotuksia. Yhteistyöstä hyötyy sekä opiskelija itse että hoitoyksikkö. 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on toteuttaa tietyillä Malmin ja Herttoniemen akuuttisairaalaosastoilla kyselytutkimus, jonka avulla selvitetään hoitohenkilökunnan (osastonhoitajien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien) näyttöön perustuvaan hoitotyöhön liittyviä käsityksiä, asennoitumista ja osaamista sekä työympäristön edistäviä ja estäviä tekijöitä johtamisen näkökulmasta. Kyselytutkimuksen avulla saatuja tuloksia verrataan alkukartoituksen yhteydessä saatuihin tuloksiin. Tavoitteena on hyödyntää kyselytutkimuksen tuloksia jo pilotoidun toimintamallin kehittämiseen ja täsmentämiseen, ja näin osaltaan kehittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä tutkimuskohteissa. Käsityksiä kartoitettiin selvittämällä tutkimusmenetelmien opiskelua, hoitohenkilökunnan perehtyneisyyttä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille 2004 - 2007 sekä selvittämällä henkilökunnan arviota omasta ja potilaan hoitoon liittyvästä tutkitun tiedon käytöstä. Asennoitumista kartoitettiin selvittämällä, miten hoitohenkilökunta suhtautuu tutkitun hyödyntämiseen ja miten se arvostaa tutkitun tiedon käyttöä hoitotyössä. Tietoperustaa kuvataan tutkitun tiedon hakuna, tietolähteiden lukemisen säännöllisyytenä sekä erilaisten tutkimusmenetelmien osaamisena. Taitoperustan osaamista kuvataan taitona soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön sekä tiedonhankintana ja sen omaksumisena. Edistävien ja estävien tekijöiden osalta selvitettiin sitä, miten organisaatiossa on mahdollistettu tutkitun tiedon etsiminen ja miten sen käyttöä työyhteisössä tuetaan johtamisen näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on selvittää: 1) Miten hoitotyöntekijöiden näkemykset näyttöön perustuvasta hoitotyöstä ovat muuttuneet kehittämisprojektin aikana? 2) Miten hoitotyöntekijöiden asennoituminen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön on muuttunut kehittämisprojektin aikana? 3) Miten hoitotyöntekijöiden tietoperusta näyttöön perustuvassa hoitotyössä on muuttunut kehittämisprojektin aikana? 4) Miten hoitotyöntekijöiden taitoperusta näyttöön perustuvassa hoitotyössä on muuttunut kehittämisprojektin aikana? 5) Miten edistävät ja estävät tekijät näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamisesta hoitotyössä ovat muuttuneet kehittämisprojektin aikana? 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat Tässä opinnäytetyössä käytetään tutkimusmenetelmänä kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa selvitetään usein eri asioiden riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuneita muutoksia. Aineistosta saatuja tuloksia pyritään yleistämään tutkittuja havaintoyksiköitä laajempaan joukkoon. Kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saadaan yleensä kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä riittävästi selvittämään asioiden syitä. (Heikkilä 1998: 16.) Kvantitatiivisella tutkimuksella pystytään paremmin tutkimaan suurta kohderyhmää, jonka yksittäiset henkilöt voivat olla hyvinkin erilaisia toisiinsa verrattuina. Tutkimalla suurempaa joukkoa saadaan luotettavampi tulos, sillä muutaman henkilön vastausten ei voida yleisesti ottaen olettaa kattavan kaikkien projektiin osallistuneiden henkilöiden mielipiteitä. (Hirsjärvi –Remes Sajavaara 2002: 127.) Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii luomaan ennustettavuutta ja erilaisia kausaaliselityksiä. Oletuksena on, että tutkimuksen kohde on tutkijasta riippumaton ja tutkimus perustuu deduktiiviseen prosessiin seuraussuhteita. (Hirsjärvi Tutkimus on eli yleistyksestä yksityiseen, jossa etsitään syy- Hurme 2000: 22–25.) onnistunut, jos sen avulla saadaan luotettavia vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulee tehdä rehellisesti, puolueettomasti ja niin, ettei vastaajille aiheudu tutkimuksesta haittaa. Hyvän kvantitatiivisen tutkimuksen perusvaatimuksia ovat muun muassa että se on validi, reliabili ja objektiivinen. (Heikkilä 2008: 29–31.) 4.2 Kyselylomakkeen laadinta Kyselylomakkeen (liite 2) lähtökohtana oli Anneli Sarajärven näyttöön perustuva hoitotyön malli (2009: 10 14). Kysymykset on operationalisoitu tähän malliin perustuen. Näin ollen kysymyslomake noudattaa näyttöön perustuvan hoitotyön teoriamallia kyselyyn osallistuneiden asenteiden, tietojen, taitojen ja näyttöön perustuvan hoitotyön edistävien ja estävien asioiden kartoittamisessa. Kyselylomake sisältää viisi osiota. Tutkittavien taustatietoja kuvaava osio sisältää yhdeksän monivalintakysymystä (kysymykset 1–9). Näyttöön perustuvaa asennetta mittaava osio sisältää 18 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 10–28). Näyttöön perustuvaa tietoperustaa mittaava osio sisältää kuusi monivalintakysymystä, joissa kussakin kysymyksessä on useita eri osioita (kysymykset 29–34). Näyttöön perustuvaa taitoperustaa mittaava osio sisältää 22 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 35– 56) ja näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä mittaava osio sisältää 12 järjestysasteikollista kysymystä (kysymykset 57–68). Kyselylomakkeen laadinnassa oli asenteita sekä tieto- ja taitoperustaa mittaavien väittämien osalta hyödynnetty osin Heikkilän (2005) kehittämää väitöskirjatyön kyselylomaketta. Näyttöön perustuvaa asennetta, näyttöön perustuvaa taitoperustaa sekä näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä asioita mitataan viisiportaisella Likert-asteikolla. Likert-asteikko on usein mielipideväittämissä käytetty mittaustapa (Heikkilä 2008: 53, Vehkalahti 2008: 35). Likert-asteikko on järjestysasteikko, mutta käytännössä sillä tehdään tilastollisia analyysejä kuin kyseessä olisi väliasteikko (Vehkalahti 2008: 35). Varsinkin Likert-asteikollisten muuttujien keskiarvojen raportointi on yleistynyt hoitotieteen alan lehdissä (Kankkunen –Vehviläinen-Julkunen 2009: 102, 104). 4.3 Aineiston keruu ja kohderyhmä Tämän kysely, samoin kuin vuonna 2007 tehty alkukartoitus, toteutettiin Malmin sairaalan viidellä vuodeosastolla, Herttoniemen sairaalan kahdella vuodeosastolla, Malmin päivystyksen neljällä vuodeosastolla, päivystyspoliklinikalla ja kahdessa terveyskeskuspäivystyksessä, konsultaatiopoliklinikalla, selviämishoitoasemalla, epidemiologisessa yksikössä sekä kahdessa kotisairaalassa. Kohderyhmänä ovat vakansseilla olevat lähi- hoitajat, sairaanhoitajat ja osastonhoitajat. Kyselylomakkeita toimitettiin osastonhoitajille, jotka jakoivat ne edelleen hoitohenkilökunnalle. Kyselylomakkeita toimitettiin työyksiköihin 244 kappaletta, joista 156 kappaletta palautettiin. Vastausaikaa annettiin kaksi viikkoa. Vastausprosentti oli 63,9 %. Kyselyyn vastasivat osastonhoitajat (n = 18), sairaanhoitajat (n = 94) ja lähihoitajat (n = 43). Alkukartoituksessa vuonna 2007 vastausprosentti oli 57 %. Vuonna 2007 kyselyyn vastasivat osastonhoitajat (n = 26), sairaanhoitajat (n = 127) ja lähihoitajat (n = 56). (Sarajärvi –Markkanen 2009: 17.) 4.4 Aineiston analyysi Koska työn tarkoitus on verrata tuloksia 2007 kyselyn raportoituihin (Sarajärvi –Markkanen: 2009) tuloksiin, käytetyt tilastolliset menetelmät ja tunnusluvut valittiin niin, että vertailu oli mahdollista. Aineiston kuvailuun käytetään keskiarvoja (ka), keskihajontaa (SD), vastanneiden lukumäärää (n) ja prosentteja (%). Tunnuslukuja havainnollistetaan taulukoin ja kuvioin. Jotta aineiston analysointi olisi mahdollista SPSS-ohjelmalla, aineisto tallennettiin havaintomatriisiin numeerisessa muodossa. Myös täytetyt kyselylomakkeet numeroitiin siten, että havaintomatriisissa oleva järjestysluku vastaa lomakkeen numeroa. Matriisissa olevien tietojen oikeellisuus voidaan siis tarkistaa tallella olevista numeroiduista kyselylomakkeista (tutkimuksen toistettavuus-luotettavuus). Muuttujista muodostettiin myös frekvenssitaulukoita, jotta tietojen syöttämisen yhteydessä tapahtuneet virheet huomattaisiin mahdollisimman pian. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Koska tietoja haluttiin verrata ammattiryhmittäin, nämä valittiin muuttujiksi. Virkanimikkeistä lähihoitajat (lh) ja perushoitajat (ph) yhdistettiin lähihoitajan nimikkeen alle. Sairaanhoitajat (sh), erikoissairaanhoitajat (esh), terveydenhoitajat (th) ja kätilöt (k) yhdistettiin sairaanhoitajan nimikkeen alle. Osastonhoitajat (oh) ja apulaisosastonhoitajat (aoh) yhdistettiin osastonhoitajan nimikkeen alle. Asennetta mittaavien väittämien (10–28) viisiportaisen asteikon vaihtoehto 1 = en osaa sanoa (eos) on suljettu pois analyysivaiheessa, koska se ei varsinaisesti kuulu asteikkoon. Näin meneteltiin, koska eos-vastaukset rikkovat mittauksen jatkumon sekä yksiulotteisuuden jättäen analyysin epämääräiseksi (Vehkalahti 2008: 36). 5 5.1 TUTKIMUSTULOKSET Vastaajien taustatiedot Loppukartoituksen yhteydessä tehtyyn kyselyyn vastasi 156 henkilöä, joista suurimman ryhmän muodostivat sairaanhoitajat (61 %), toiseksi suurimman ryhmän lähihoitajat (28 %) ja pienimmän ryhmän osastonhoitajat (12 %). Vastaajien taustatietoja on kuvattu työyksikön, iän, sukupuolen, terveydenhuoltoalan tutkintoon johtavan viimeisen koulutuksen ja virkanimikkeen mukaan (taulukko 1). Alkukartoitukseen verrattuna vastaajien kokonaismäärä oli vähentynyt (2007 N = 209 ja 2009 N = 156), mutta vastaajien prosenttijakauma virkanimikkeittäin oli silti lähes sama. TAULUKKO 1. Vastaajien taustatiedot 2009 2007 Yksikkö / osasto Kotisairaala Selviämishoitoasema Päivystys Herttoniemi vuodeosastot Malmin vuodeosastot Malmin päivystysosastot Tiedot puuttuvat Yhteensä n % n % 9 5 14 12 49 65 2 156 6 3 9 8 32 42 29 7 38 19 60 56 14 3 18 9 29 27 100 209 100 Ikä alle 25 26 - 35 36 - 45 46 - 55 yli 56 Yhteensä n 12 41 49 37 17 156 % 8 26 31 24 11 100 n 18 47 63 61 19 209 % 9 23 30 29 9 100 Sukupuoli nainen mies Yhteensä n 148 8 156 % 95 5 100 n 194 15 209 % 92 8 100 Tutkinto lähihoitaja sairaanhoitaja amk-sairaanhoitaja muu Yhteensä n 42 69 44 1 156 % 27 45 28 100 n 56 103 39 11 209 % 27 49 19 5 100 Virkanimike lähihoitajat sairaanhoitajat osastonhoitajat Yhteensä n 43 95 18 156 % 28 61 12 100 n 56 127 26 209 % 28 60 12 100 5.2 Hoitohenkilökunnan käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä Tutkimusmenetelmien opiskelua kartoitettiin yhdellä kysymyksellä. Vastanneista (n = 106) 87 henkilöä oli opiskellut tutkimusmenetelmiä sairaanhoitajakoulutuksessa. Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisissä opinnoissa niitä oli opiskellut 28 henkilöä (n = 49). Lähihoitajakoulutuksessa tutkimusmenetelmiä oli vastanneista (n = 65) opiskellut 26 henkilöä. Erillisinä kursseina oli vastanneista (n = 34) tutkimusmenetelmiä opiskellut 14 henkilöä. Vuoteen 2007 verrattuna tutkimusmenetelmien opiskelussa oli tapahtunut nousua sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisten opintojen osalta. Tutkimusmenetelmien opiskelua eri koulutuksissa kuvataan taulukossa 2. TAULUKKO 2. Tutkimusmenetelmien opiskelu eri koulutuksissa Koulutus Kyllä vastanneet vastanneet n % n Lähihoitajakoulutus 2009 2007 26 33 40 58 65 57 Sairaanhoitajakoulutus 2009 2007 87 106 82 83 106 127 Sairaanhoitajakoulutuksen 2009 jälkeiset opinnot 2007 28 41 57 32 49 127 Erilliset opinnot 14 21 41 55 34 38 2009 2007 Tutkimuksessa kartoitettiin hoitohenkilökunnan perehtymistä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille 2004 - 2007. Hoitohenkilökunnan perehtyminen jaoteltiin viiteen eri vastausvaihtoehtoon, jossa vaihtoehdot kuvasivat vastauksia 1) en tiedä ohjelmasta mitään, 2) tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön, 3) olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, 4) olen perehtynyt ohjelmaan ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta ja 5) olen perehtynyt sisältöön, ja olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni. Hoitohenkilökunnan perehtymistä Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosina 2009 ja 2007 kuvataan liitteessä 3. Osastonhoitajat olivat perehtyneet Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelmaan parhaiten. Heistä lähes 40 % oli perehtynyt ohjelman sisältöön ja vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Noin kolmasosa tiesi ohjelmasta, mutta ei ollut perehtynyt sen sisältöön. Sairaanhoitajista 34 % ei tiennyt siitä mitään ja noin 52 % tiesi ohjelmasta, muttei ollut perehtynyt sen sisältöön. Lähihoitajista n. 44 % tiesi ohjelmasta, muttei ollut perehtynyt sen sisältöön ja lähes 42 % ei tiennyt ohjelmasta mitään. Merkittävin muutos vuoteen 2007 verrattuna oli tapahtunut osastonhoitajien ryhmässä, joiden perehtyneisyys ja vakuuttuneisuus Sosiaali- ja terveysministeriön Tavoite- ja toimintaohjelman tarpeellisuudesta oli noussut. Tutkimuksessa kartoitettiin hoitohenkilökunnan käsityksiä näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä jaoteltiin viiteen eri vaihtoehtoon, jossa 1) en tiedä ohjelmasta mitään, 2) tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön, 3) olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, 4) olen perehtynyt ohjelmaan ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta ja 5) olen perehtynyt sisältöön ja olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni. Liitteessä 4 kuvataan hoitohenkilökunnan käsityksiä näyttöön perustuvan hoitotyön ohjelmasta vuosina 2009 ja 2007. Osastonhoitajista lähes 60 % oli perehtynyt näyttöön perustuvan hoitotyön ohjelmaan ja vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Lisäksi noin 24 % myös toteutti sitä työssään. Sairaanhoitajista noin kolmannes ja lähihoitajista noin neljännes oli perehtynyt ohjelmaan ja vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Yli puolet lähihoitajista ja yli kolmasosa sairaanhoitajista oli tietoinen ohjelmasta, mutta ei ollut perehtynyt sen sisältöön. Ainoastaan noin 4 % kaikista kysymykseen vastanneista ei tiennyt ohjelmasta mitään. Vuoteen 2007 verrattuna sairaanhoitajien ja lähihoitajien sekä tietämys että vakuuttuneisuus näyttöön perustuvan ohjelman tarpeellisuudesta oli kohonnut. Niiden lähihoitajien ja sairaanhoitajien prosentuaalinen määrä, jotka eivät tienneet ohjelmasta mitään, oli merkittävästi laskenut. Kaikissa ammattiryhmissä oli vuoteen 2007 verrattuna lisäksi prosentuaalisesti enemmän niitä, jotka myös toteuttivat näyttöön perustuvan hoitotyötä työssään. Hoitohenkilökuntaa pyydettiin arvioimaan tutkitun tiedon käyttöään hoitotyössä kouluarvosanalla 4 - 10. Arviot tutkitun tiedon käytöstä on kuvattu taulukossa 3. Lähes puolet vastaajista (48 %) antoi arvosanakseen 7 tai 8. Myös vuonna 2007 vastaajista 51 % antoivat arvosanakseen 7 tai 8. Kaiken kaikkiaan muutokset vuoteen 2007 oli varsin pieniä. Kaikkien ammattiryhmien yhteiseksi keskiarvoksi tuli 6,8. Kysymykseen vastanneiden oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä on kuvattu taulukossa neljä keskiarvoina ja hajontoina. TAULUKKO 3. Oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä. 2009 2007 kouluarvosana n % n % En osaa sanoa 27 17 40 20 4 8 5 10 5 5 10 6 14 7 6 29 19 32 15 7 38 25 39 19 8 36 23 65 32 9 7 5 6 3 10 Yhteensä 0 155 0 100 1 207 0 100 TAULUKKO 4. Oma arvio tutkitun tiedon käytöstä hoitotyössä vuonna 2009. . virkanimike ka SD n % perushoitaja sairaanhoitaja osastonhoitaja 6,7 6,8 7,1 1,3 1,3 1,1 35 76 17 22 49 11 Yhteensä 6,8 1,3 128 82 5.3 Hoitohenkilökunnan asennoituminen tutkittuun tietoon Hoitohenkilökunnan asennoitumista tutkittuun tietoon selvitettiin kartoittamalla sekä heidän suhtautumistaan tutkitun tiedon hyödyntämiseen että tutkitun tiedon arvostamiseen hoitotyössä. Väittämien arviointiasteikko on 1 – 5. 1 = en osaa sanoa, 2 = hiukan eri mieltä, 3 = en samaa enkä erimieltä, 4 = lähes samaa mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Väittämiä oli yhteensä 8 kappaletta. Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä myönteisesti (ka 3,9). Myönteisimmin suhtautuivat osastonhoitajat (ka 4,1) ja toiseksi myönteisimmin sairaanhoitajat (ka 3,9) ja lähihoitajat (ka 3,9). Edelliseen kyselyyn verrattuna lähihoitajien ja sairaanhoitajien keskiarvot olivat nousseet, kun taas osastonhoitajien hieman laskenut. Suhtautumista tutkitun tiedon hyödyntämiseen hoitotyössä kuvataan ammattiryhmittäin taulukossa 5. TAULUKKO 5. Suhtautuminen tutkitun tiedon hyödyntämiseen hoitotyössä. Väittämät 10, 19-23, 27-28 Lähihoitaja ka Sairaanhoitaja SD n % ka SD Osastonhoitaja n % ka SD Yhteensä n % n % ka SD Hoitotyön tulisi säännöllisesti perustua tutkittuun tietoon 2009 42 2007 50 98 89 3,93 0,78 94 99 3,99 0,91 18 100 4,22 0,81 154 99 4,00 0,86 3,68 0,89 110 87 3,85 0,90 25 96 4,24 0,83 185 89 3,85 0,90 Hoitotieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelit ovat luotettavia 2009 38 2007 44 88 79 3,89 0,73 87 92 3,78 0,88 18 100 3,83 0,86 143 92 3,82 0,84 3,64 0,78 105 83 3,75 0,81 26 100 3,92 0,80 175 84 3,75 0,80 Hoitotyöntekijöiden tulee olla innostu2009 43 100 3,65 0,95 93 98 3,56 0,98 18 100 3,61 1,04 154 99 3,59 0,97 neita lukemaan 2007 49 88 3,43 0,91 109 86 3,62 0,94 26 100 3,96 0,77 150 72 3,62 0,92 hoitotyötä koskevia tutkimusartikkeleita Hoitotyöntekijöiden tulee kannustaa 2009 40 kollegoitaan tutki- 2007 47 tun tiedon käyttöön 93 84 3,88 0,85 92 97 3,72 0,87 18 100 4,06 0,80 150 96 3,80 0,86 3,68 0,78 107 84 3,73 0,96 26 100 4,23 0,82 180 86 3,79 0,91 Hoitotyöntekijöiden tulee keskustella 2009 41 tutkitun tiedon 2007 47 käytöstä moniammatillisissa työryhmissä 95 84 3,98 0,82 90 95 3,78 0,90 18 100 4,00 0,77 149 96 3,86 0,86 3,79 0,89 109 86 3,83 0,86 26 100 4,38 0,57 182 87 3,90 0,82 Hoitotyöntekijöiden tulee seurata sään- 2009 42 nöllisesti hoitotie2007 48 teellistä tutkimustietoa 98 86 3,69 0,90 92 97 3,70 0,97 18 100 4,00 0,77 152 97 3,73 0,93 3,17 0,83 108 85 3,55 0,89 26 100 3,96 0,87 182 87 3,51 0,90 Tutkitun tiedon käyttö on osa hoito- 2009 43 100 3,88 0,88 93 98 4,16 0,78 18 100 4,50 0,71 154 99 4,12 0,81 työn asiantuntijuut- 2007 49 88 3,76 0,80 111 87 4,08 0,88 26 100 4,42 0,58 186 89 4,04 0,84 ta Käyttäisin enemmän tutkittua tietoa hoitotyössä, jos olisi riittävästi aikaa Yhteinen Yhteinen 2009 39 2007 49 2009 2007 91 88 4,13 0,80 90 95 4,21 0,92 18 100 4,44 0,98 147 94 4,22 0,90 3,80 1,06 110 87 3,97 0,90 24 92 4,58 0,58 183 88 4,01 0,94 3,88 3,62 3,86 3,80 4,08 4,21 3,89 3,81 Verrattaessa keskiarvoja vuoteen 2007 voidaan todeta, että lähihoitajien suhtautumisessa tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä on nähtävissä suurin muutos (2007 ka 3,6 ja 2009 ka 3,9). Lisäksi jokaisen yksittäisen väittämän keskiarvo oli lähihoitajien ammattiryhmässä hiukan noussut edelliseen kyselyyn verrattuna. Myös sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat nousseet kahta väittämää lukuun ottamatta. Osastonhoitajien kohdalla suuntaus oli kahta väittämää lukuun ottamatta päinvastainen. Loppukyselyssä osastonhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat kuitenkin kahta väittämää lukuun ottamatta hiukan korkeammat kuin sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammatti- ryhmissä. Vuonna 2007 osastonhoitajien keskiarvot olivat sairaanhoitajia ja lähihoitajia korkeampia kaikkien väittämien osalta. Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,71–1,04. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,57–1,06. Tästä voidaan todeta, että kumpanakaan vuotena vastauksissa ei ole ollut kovin suurta hajontaa. Kaikki ammattiryhmät arvostivat tutkitun tiedon käyttöä hoitotyössä (ka 3,9). Eniten sitä arvostivat osastonhoitajat (ka 4,1). Sairaanhoitajien keskiarvo tutkitun tiedon käytössä oli 4 ja lähihoitajien 3,9. Osastonhoitajien ammattiryhmää lukuun ottamatta tutkitun tiedon käytön arvostaminen oli hiukan noussut verrattuna vuoteen 2007. Tutkitun tiedon arvostamista hoitotyössä kuvataan taulukossa 6. TAULUKKO 6. Tutkitun tiedon arvostamien hoitotyössä. Väittämät 11-18, 24-26 Lähihoitaja Potilaiden hyvä hoito perustuu tutkittuun tietoon 2009 41 2007 50 95 89 Tutkitun tiedon käyttö parantaa hoitotyön laatua 2009 43 100 4,07 0,77 92 97 4,17 0,77 18 100 4,44 0,51 153 98 4,18 0,74 2007 48 86 3,81 0,87 112 88 4,26 0,73 26 100 4,54 0,71 186 89 4,18 0,80 Tutkitun tiedon käyttö on tärkeää hoitotyön kehittämisessä 2009 42 2007 49 98 88 4,21 0,68 94 99 4,36 0,70 18 100 4,33 0,84 154 98 4,32 0,71 3,96 0,89 112 88 4,31 0,70 26 100 4,62 0,57 187 89 4,26 0,76 Tutkitun tiedon käyttö on luonnollinen osa jokapäiväistä työtä 2009 42 2007 47 98 84 3,60 0,86 91 96 3,59 0,98 18 100 3,39 1,09 151 97 3,57 0,96 3,79 0,86 110 87 3,67 0,93 24 92 3,54 1,18 181 87 3,69 0,95 Tutkitun tiedon mukainen toiminta tuottaa hyötyä potilaalle 2009 43 100 4,02 0,71 92 97 4,11 0,87 18 100 4,17 0,62 153 98 4,09 0,80 2007 49 88 3,78 0,85 110 87 4,02 0,77 25 96 4,48 0,71 184 88 4,02 0,81 Tutkitun tiedon perusteella on helppoa muuttaa hoitokäytäntöä 2009 42 2007 49 % ka SD n % ka SD n % ka SD 3,95 0,77 93 98 3,90 0,92 18 100 4,00 0,34 152 97 3,93 0,83 3,58 0,97 111 87 3,53 0,96 26 100 4,00 0,98 187 89 3,61 0,97 3,29 0,92 92 97 3,33 0,94 18 100 3,56 1,04 152 97 3,34 0,94 3,24 0,95 111 87 3,55 0,98 24 92 3,71 0,96 184 88 3,49 0,98 2009 43 100 4,14 0,68 94 99 4,38 0,75 18 100 4,50 0,62 155 99 4,33 0,72 2007 47 84 4,15 0,78 111 87 4,23 0,77 25 96 4,56 0,58 183 88 4,26 0,76 2009 43 100 4,16 0,75 94 99 4,48 0,70 18 100 4,44 0,78 155 99 4,39 0,73 2007 48 86 4,52 0,58 112 88 4,38 0,72 26 100 4,50 0,86 186 89 4,43 0,71 Hoitotyöntekijöiden tulee perustaa 2009 39 päätöksensä viimei- 2007 47 simpään tutkittuun tietoon Hoitotyön on käytännön toimintaa ja sitä on tarpeellista tutkia Kokemusperäinen tieto ei riitä käytännön hoitotyössä n Yhteensä % Tutkitun tiedon avulla on mahdollista perustella päätöksiä hoitotyössä Hoitotyössä on tarpeen ottaa huomioon potilaiden mielipiteitä täydentämään tutkittua tietoa SD Osastonhoitaja n 98 88 ka Sairaanhoitaja 91 84 3,51 0,94 90 95 3,38 1,01 18 100 3,61 0,85 147 94 3,44 0,97 3,11 0,89 108 85 3,25 0,87 25 96 3,80 0,91 180 86 3,29 0,90 2009 42 2007 50 98 89 4,10 0,79 92 97 4,18 0,86 18 100 4,56 0,51 152 97 4,20 0,82 4,04 0,83 108 85 4,22 0,72 26 100 4,46 0,58 184 88 4,21 0,74 2009 41 2007 49 95 88 3,56 1,18 90 95 3,53 1,07 18 100 3,67 1,19 149 96 3,56 1,11 2,92 1,06 112 88 3,41 1,05 26 100 3,58 0,99 187 89 3,30 1,06 Yhteinen 2009 3,87 3,95 4,06 3,94 Yhteinen 2007 3,72 3,89 4,16 3,89 Verrattaessa keskiarvoja vuoteen 2007 voidaan havaita, että lähihoitajien tutkitun tiedon arvostamisessa hoitotyössä on tapahtunut merkittävin muutos (2009 ka 3,87 ja 2007 ka 3,72). Lisäksi yksittäisten väittämien osalta keskiarvot olivat lähihoitajien ammattiryhmässä nousseet vuoteen 2007 verrattuna kahta väittämää lukuun ottamatta. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat nousseet 7 väittämässä ja laskeneet 4 väittämässä. Osastonhoitajien ammattiryhmässä kehitys oli päinvastainen ja nousua oli ainoastaan 4 väittämässä. Tarkasteltaessa keskiarvoa väittämäkohtaisesti voidaan havaita, että osastonhoitajien keskiarvot olivat 3 väittämään lukuun ottamatta korkeammat kuin sairaanhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmissä. Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,34–1,19. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,57–1,18. Tästä voidaan havaita, että vastaukset jakaantuvat hiukan epätasaisemmin jos keskihajonta-arvoja verrataan tutkitun tiedon suhtautumista kartoittaviin hajonta-arvoihin. 5.4 Hoitohenkilökunnan tietoperusta Hoitohenkilökunnan tietoperustaa kuvataan tutkitun tiedon haulla, tietolähteiden lukemisen säännöllisyydellä ja tutkimusmenetelmien osaamisella. Tarkasteltaessa tutkitun tiedon hakua ja tietolähteiden lukemisen säännöllisyyttä voidaan todeta, että uusimman tutkitun tiedon käyttö kansainvälisistä tietokannoista oli vähäistä. Joka ammattiryhmässä Cinahl- ja Medline -tietokantojen käyttö oli kuitenkin lisääntynyt vuoteen 2007 verrattuna. COCHRANE library -tietokannan käyttö vähentyi muissa paitsi lähihoitajien ammattiryhmässä. Vuonna 2007 Cinahl-tietokantaa käytti 5 henkilöä ja vuonna 2009 sitä käytti 16 henkilöä. Vuonna 2007 Medline-tietokantaa käytti 15 henkilöä, vuonna 2009 sitä käytti 24 henkilöä. COCHRANE Library tietokantaa käytti 10 henkilöä vuonna 2007 ja 7 henkilöä vuonna 2009. Taulukossa 7 kuvataan ammattiryhmittäin uusimman tutkitun tiedon hakua kansainvälisistä tietokannoista. TAULUKKO 7. Uusimman tutkitun tiedon haku kansainvälisistä tietokannoista. lähihoitajat sairaanhoitajat osastonhoitajat Tietokannat Cinahl 2009 2 9 5 2007 0 2 3 Medline 2009 5 13 6 2007 2 10 3 Cochrane 2009 2 2 3 2007 1 4 5 Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyyttä on kuvattu liitteessä 5. Vastausvaihtoehdot olivat 1) seuraan säännöllisesti, 2) melko säännöllisesti, 3) satunnaisesti ja 4) en seuraa. Tulokset esitetään vastausvaihtoehtoina 1 4 ja frekvensseinä (n). Tutkimusmenetelmien osaamista selvitettiin kartoittamalla hoitohenkilökunnan tutkimusartikkeleiden rakenteellisten osioiden ja sisällöllisten asioiden yhdistämisellä. Ensimmäisessä tehtävässä vastaajaa pyydettiin yhdistämään tutkimusartikkelin rakenteellinen osio ja sisältö toisiinsa. Esimerkiksi tutkimusartikkelin sisällöllisten asioiden ja rakenteellisten osioiden yhdistämistä selvitettiin tutkittavan henkilön taidolla yhdistää oikeat asiat keskenään. Tutkimusartikkelin sisällön osalta piti muun muassa tunnistaa, että ”Tutkimuksen aihealueen kuvailu” kuului ”Tutkimuksen tausta ja tarkoitus”rakenneosioon. Taulukossa 8 esitetään tutkimusartikkelin sisällöllisten ja rakenteellisten osioiden yhdistämistehtävään oikein vastanneiden määrä (n) ja prosentit (%) ammattiryhmittäin. Prosentit on laskettu kustakin ammattiryhmästä erikseen. TAULUKKO 8. Sisällöllisten ja rakenteellisten osioiden yhdistäminen. Artíkkelin sisällöllinen osio / Artikkelin rakenteellinen osio Tutkimuksen aihealueen kuvailu. / Tausta ja tarkoitus osio Kuinka tutkimuksen aihe on kerätty? / Aineisto ja menetelmä -osio Yhteenveto tutkimuksesta/ Johtopäätökset ja pohdinta Mitä tutkimuksessa on tutkittu?/ tutkimusongelmat osio Lähihoitajat Sairaanhoitajat Osastonhoitajat n % n % n % 2009 2007 17 24 40 43 61 72 64 57 14 21 78 81 2009 2007 17 18 40 42 69 77 73 60 12 22 67 85 2009 2007 19 24 44 43 66 75 69 59 15 23 83 88 2009 2007 4 2 9 4 39 43 41 34 6 12 33 46 Osastonhoitajat osasivat muihin ammattiryhmiin verrattuna yhdistää tutkimusartikkelin sisällöt ja rakenteelliset osiot parhaiten, mutta vuoden 2007 mittaukseen verrattuna osaaminen oli hiukan laskenut. Myös lähihoitajien osaaminen oli hiukan laskenut edelliseen mittaukseen verrattuna. Sairaanhoitajien osaaminen sen sijaan oli jokaisen osion kohdalla selvästi noussut. Sekä osastonhoitajat että lähihoitajat tunnistivat parhaiten osion ”Yhteenveto tutkimuksesta” ja siihen liittyvän oikean vastauksen ”Johtopäätökset ja pohdinta”-osion. Sairaanhoitajat tunnistivat parhaiten osion ”Kuinka tutkimuksen aihe on kerätty”ja siihen liittyvän oikean vastauksen ”Aineisto ja menetelmät”-osion. Parhaiten tunnistettujen osioiden osalta tulokset ovat yhteneväisiä vuoden 2007 kyselyn kanssa. Heikoimmin jokaisessa ammattiryhmässä tunnistettiin ”Mitä tutkimuksessa on tutkittu”-osio. Myös heikoimmin tunnistetun osion osalta tulos on yhteneväinen vuoden 2007 kyselyn kanssa. Toisessa tehtävässä piti yhdistää kuhunkin tutkimusongelmaan sopiva aineistonkeruumenetelmä. Esimerkiksi tutkimusongelmaan ”Millaiset ovat potilaiden (n = 30) kokemukset saamastaan ohjauksesta ennen päiväkirurgista toimenpidettä?”piti etsiä oikeaksi vastaukseksi ”Teemahaastattelu”. Taulukossa 9 esitetään Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien yhdistämistehtävään oikein vastanneiden määrä (n) ja prosentit (%) ammattiryhmittäin. TAULUKKO 9. Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien yhdistäminen. Lähihoitajat Sairaanhoitajat Osastonhoitajat Tutkimusongelmat / n % n % n % Aineistonkeruu menetelmät Millaiset ovat potilaiden (n = 30) kokemukset saamastaan ohjauksesta? / 2009 11 26 49 52 11 61 2007 22 39 63 50 16 62 Teemahaastattelu Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa? / Fysiologinen mittaus 2009 2007 27 31 63 55 74 84 78 66 14 22 78 85 Mitkä ovat hoitajien (n = 1000) asenteet terveydenhuollon priorisointivalintoihin Suomessa? / Strukturoitu kyselylomake. 2009 2007 11 16 26 29 56 75 59 59 13 18 72 69 Osastonhoitajat osasivat tutkimusongelmien ja aineistokeruumenetelmien yhdistämisen pääasiallisesti parhaiten. Vuoteen 2007 verrattuna osaaminen oli kuitenkin kehittynyt eniten sairaanhoitajien ammattiryhmässä. Parhaiten sairaanhoitajat vastasivat oikein tutkimusongelmaan ”Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa?” (76 % vuonna 2009 ja 66 % vuonna 2007). Myös osastonhoitajat ja lähihoitajat vastasivat parhaiten tähän samaan kysymykseen. Tutkimusongelmien ja aineistonkeruumenetelmien yhdistäminen oli heikointa lähihoitajien ryhmässä. Kolmantena tehtävänä oli yhdistää tutkimusosioiden määritelmiä englanninkielisiin käsitteisiin. Taulukossa 10 kuvataan ammattiryhmittäin oikein vastanneiden määrä (n) ja prosentit (%). TAULUKKO 10. Tutkimusosien yhdistäminen englanninkielisiin käsitteisiin. Määritelmät / Lähihoitajat Sairaanhoitajat Käsitteet (englannin kielellä) Osastonhoitajat n % n % n % Perusjoukosta poimittu tutkittavien joukko / Sample 2009 2007 12 11 28 20 49 37 52 29 10 19 56 73 Ennakko-olettamus, jonka paikkansapitävyyttä testataan / Hypothesis 2009 2007 21 18 49 32 71 75 75 59 16 21 89 81 Aineistonkeruumenetelmät ovat strukturoituja ja analyysissä on keskeistä tilastollisten menetelmien käyttö / 2009 2007 Quantitative research 5 6 12 11 36 36 38 28 10 17 56 65 Ohjaa tutkijaa suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimuksen niin, että tutkimuksen tavoite saavutetaan / Research desing 2009 2007 10 8 23 14 43 41 45 32 10 17 56 65 Tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimus-ongelmaan vastaamiseksi / Data collection 2009 2007 5 7 12 13 34 26 36 20 10 15 56 58 Menetelmä, jossa havaintoaineistoa eritellään, järjestellään ja annetaan aineistolle merkitys/ Data analysis 2009 2007 7 10 16 18 31 37 33 29 10 10 56 38 Osastonhoitajat osasivat yhdistää tutkimusosioiden määritelmät englanninkielisiin käsitteisiin parhaiten, mutta osaamisessa oli kuitenkin laskua vuoteen 2007 verrattuna. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä päinvastoin osaamisen taso kehittyi merkittävästi kaikkien kysymysten osalta vuoteen 2007 verrattuna. Myös lähihoitajien osaamisen taso nousi vuoteen 2007 verrattuna kahta kysymystä lukuun ottamatta. Prosentuaalisesti eniten oikeita vastauksia kaikissa ammattiryhmissä sai määritelmä ”Ennakko-olettamus, jonka paikkansa pitävyyttä testataan” ja sen yhdistäminen oikein englanninkieliseen käsitteeseen ”Hypothesis”. Kaikista määritelmistä heikoimmin tunnistettiin ”Aineistonkeruumenetelmät ovat strukturoituja ja analyysissa on keskeistä tilastollisten menetelmien käyttö” ja sen oikea vastaus ”Quantative research” sekä ”Tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimusongelmaan vastaamiseksi”ja sen oikea vastaus ”Data collection”lähihoitajien ryhmässä. Neljäntenä tehtävänä tutkimusmenetelmien osaamisen kartoittamisessa oli yhdistää tutkimusmenetelmien määritelmät ja niihin liittyvät suomenkieliset käsitteet. Taulukossa 11 kuvataan tutkimusmenetelmien määritelmien ja käsitteiden yhdistämisen osalta oikein vastanneiden määrät (n) ja prosentit (%). TAULUKKO 11. Tutkimusmenetelmien määritelmien ja käsitteiden yhdistäminen. Määritelmät / Käsitteet Mittauksen kyky mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata / Validiteetti 2009 2007 7 2 16 4 29 27 31 21 5 12 28 46 Mittaustulosten toistettavuus eli eisattumanvaraisuus / Reliabiliteetti 2009 2007 9 7 21 13 28 33 29 26 7 11 39 42 Tutkittavien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen / Eettisyys 2009 2007 32 34 74 61 79 91 83 72 17 24 94 92 Tutkimustulosten käyttökelpoisuus ja sovellettavuus käytännön hoitotyöhön / Kliininen merkitys 2009 2007 16 23 37 41 59 77 62 61 13 19 72 73 Lähihoitajat n % Sairaanhoitajat n % Osastonhoitajat n % Osastonhoitajat osasivat yhdistää tutkimusmenetelmien määritelmät oikeisiin suomenkielisiin käsitteisiin parhaiten, mutta osaamisessa oli kuitenkin laskua vuoteen 2007 verrattuna. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä päinvastoin osaamisen taso kehittyi merkittävästi kaikkien kysymysten osalta vuoteen 2007 verrattuna. Myös lähihoitajien osaamisen taso nousi vuoteen 2007 verrattuna yhtä kysymystä lukuun ottamatta. Parhaiten tunnistettiin määritelmä ”Tutkittavien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Eettisyys”kaikissa ammattiryhmissä. Osastonhoitajien ja lähihoitajien ammattiryhmissä tunnistettiin heikoimmin määritelmä ”Mittauksen kyky mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Validiteetti”. Sairaanhoitajien ryhmässä tunnistettiin heikoimmin määritelmä ”Mittaustulosten toistettavuus eli ei sattumanvaraisuus”ja siihen liittyvä oikea vastaus ”Reliabiliteetti”. 5.5 Hoitohenkilökunnan taitoperusta Hoitohenkilökunnan taitoperustaa kuvaavat väittämät on jaettu kahteen osioon, taito soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön sekä tiedonhankintaan ja sen omaksumiseen. Tulokset esitetään ammattiryhmittäin keskiarvoina (ka), keskihajontana (SD) ja vastaajien määränä (n). Väittämien arvoasteikkona on käytetty 1–5. 5 = erittäin hyvin, 4 = melko hyvin, 3 = keskinkertaisesti, 2 = melko huonosti ja 1 = erittäin huonosti. Ammattiryhmät arvioivat melko hyväksi taitonsa soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön. Kaikkien yhteinen keskiarvo oli vuoteen 2007 verrattuna noussut 3,16:sta 3,22:een. Tarkasteltaessa keskiarvoa ammattiryhmittäin oli keskiarvo sairaanhoitajilla noussut 3,13:sta 3,26:een. Lähihoitajilla ja osastonhoitajilla keskiarvo oli hieman laskenut (oh = ka 3,30 ja lh = ka 3,10). Väittämäkohtaiset yhteiset keskiarvot olivat pääsääntöisesti nousseet vuoteen 2007 verrattuna. Tulokset taidosta soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön esitetään taulukossa 12. TAULUKKO 12. Taito soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön. Väittämät 35 -36, 45, 47-56 Tunnistan käytännön hoitotyössä ongelman, johon tarvitaan tutkittua tietoa Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun tiedon tarpeen oman osaamisen kehittämisessä Osaan arvioida tutkimustulosten käyttöarvoa käytännön hoitotyöhön Osaan soveltaa tutkimustuloksia potilaiden ongelmien ratkaisuun Osaan käyttää tutkittuun tietoon perustuvia arviointimenetelmiä potilaiden hoidossa Osaan perustella tekemiäni potilaan hoitoon liittyviä ratkaisuja tutkitun tiedon avulla Kyseenalaistan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen Kykenen muuttamaan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen Osaan hyödyntää tutkittua tietoa oman ammatillisen tietoperustan kehittämisessä Osaan yhdistää tutkitun tiedon aiempiin kokemuksiini Osaan yhdistää tutkitun tiedon potilaalta saatuun tietoon Osaan soveltaa tutkittua tietoa potilaan hoitoon huomioiden potilaan toiveet ja odotukset Osaan toteuttaa potilaan hoitoa tutkitun tiedon perusteella Yhteinen Yhteinen Lähihoitajat n % ka SD Sairaanhoitajat n % ka SD Osastonhoitajat n % ka SD Yhteensä n % ka SD 2009 41 95 3,37 0,73 92 97 3,37 0,87 18 100 3,28 0,67 151 97 3,36 0,81 2007 48 86 3,42 0,87 112 88 3,31 0,91 26 100 3,62 0,75 186 89 3,38 0,88 2009 41 95 3,37 0,77 91 96 3,53 0,81 18 100 3,61 0,70 150 96 3,49 0,78 2007 48 86 3,31 0,90 111 87 3,50 0,88 26 100 3,62 0,85 185 89 3,47 0,89 2009 41 95 2,90 0,83 92 97 3,29 0,85 18 100 3,22 0,81 151 96 3,18 0,85 2007 47 84 2,87 0,92 112 88 3,14 0,99 26 100 3,46 0,76 185 89 3,12 0,96 2009 41 95 3,00 0,84 90 95 3,10 0,82 18 100 2,89 0,83 149 96 3,05 0,83 2007 47 84 3,00 0,86 112 88 2,88 0,84 26 100 3,08 0,80 185 89 2,94 0,84 2009 41 95 2,93 0,99 91 96 2,87 0,81 18 100 3,06 0,80 150 96 2,91 0,85 2007 46 82 2,83 0,95 112 88 2,80 0,91 26 100 2,73 0,72 184 88 2,80 0,89 2009 41 95 3,05 0,84 92 97 3,20 0,86 18 100 3,33 0,84 151 97 3,17 0,85 2007 47 84 3,06 0,92 112 88 3,01 0,94 26 100 3,23 0,77 185 89 3,05 0,91 2009 41 95 2,76 0,92 91 96 2,96 0,84 18 100 3,39 0,85 150 96 2,95 0,88 2007 45 80 2,87 0,79 112 88 2,95 0,97 26 100 3,12 0,91 183 88 2,95 0,92 2009 40 93 3,13 0,79 92 97 3,22 0,85 18 100 3,39 0,78 150 96 3,21 0,82 2007 48 86 3,15 0,95 109 86 3,13 0,97 26 100 3,23 0,82 183 88 3,15 0,94 2009 41 95 3,12 0,98 92 97 3,33 0,88 18 100 3,33 0,69 151 97 3,27 0,89 2007 48 86 3,17 1,00 112 88 3,17 0,98 26 100 3,46 0,76 186 89 3,21 0,96 2009 41 95 3,24 0,99 91 96 3,48 0,81 18 100 3,44 0,62 150 96 3,41 0,85 2007 48 86 3,33 0,88 112 88 3,29 0,88 26 100 3,69 0,74 186 89 3,36 0,87 2009 41 95 3,12 0,87 92 97 3,25 0,78 18 100 3,33 0,69 151 97 3,23 0,79 2007 48 86 3,15 0,95 112 88 3,13 0,94 26 100 3,38 0,80 186 89 3,17 0,92 2009 41 95 3,10 0,83 92 97 3,30 0,82 18 100 3,28 0,75 151 97 3,25 0,82 2007 48 86 3,19 0,84 112 88 3,14 0,94 26 100 3,31 0,74 186 89 3,18 0,89 2009 41 95 3,17 0,86 92 97 3,49 0,78 18 100 3,39 0,78 151 97 3,39 0,81 2007 48 86 3,21 0,77 101 97 3,21 0,87 26 100 3,27 0,72 186 89 3,27 0,83 2009 3,10 3,26 3,30 3,22 2007 3,12 3,13 3,32 3,16 Yksittäisten väittämien osalta keskiarvot olivat lähihoitajien ammattiryhmässä laskeneet 9 väittämässä. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä keskiarvot olivat puolestaan nousseet kaikkien väittämien osalta. Osastonhoitajien ammattiryhmässä nousua oli 5 väittämän ja laskua 8 väittämän kohdalla. Tarkasteltaessa keskiarvoa väittämäkohtaisesti voidaan havaita, että vuonna 2007 osastonhoitajien keskiarvot olivat korkeimmat 11 väittämän osalta. Vuonna 2009 korkeimmat keskiarvot jakaantuivat tasan osastonhoitajien ja sairaanhoitajien kesken. Molempien ryhmien keskiarvot olivat korkeimpia 6 väittämän kohdalla. Osastonhoitajilla pienin keskiarvo oli väittämässä ”Osaan soveltaa tutkimustuloksia potilaiden ongelmien ratkaisussa” (ka 2,89). Vastaavasti sairaanhoitajilla pienin keskiarvo oli väittämässä ”Osaan käyttää tutkittuun tietoon perustuvia arviointimenetelmiä potilaiden hoidossa”(ka 2,87) ja lähihoitajilla väittämässä ”Kyseenalaistan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen”(ka 2,76). Kaikilla ammattiryhmillä korkein keskiarvo oli väittämässä ”Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun tiedon tarpeen oman osaamisen kehittämisessä”(oh = ka 3,61, sh = ka 3,53 ja lh = ka 3,37). Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,62–0,99. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,72–1,00. Vastanneiden arviot omasta tiedonhankinnastaan ja omaksumisestaan olivat hieman nousseet edelliseen mittaukseen verrattuna. Kaikkien yhteinen keskiarvo oli vuoteen 2007 verrattuna noussut 2,95:stä 3,10:een. Tarkasteltaessa keskiarvoa ammattiryhmittäin oli keskiarvo noussut eniten lähihoitajilla 2,82:sta 3,05:een ja sen jälkeen sairaanhoitajilla 2,98:sta 3,15:een. Osastonhoitajilla keskiarvo oli hieman laskenut 3,04:stä 2,94:ään. Tulokset tiedon hankinnasta ja omaksumisesta ammattiryhmittäin esitetään taulukossa 13. TAULUKKO 13. Oma arvio tiedon hankinnasta ja omaksumisesta. Väittämät 37 - 44, 46 Lähihoitajat n % ka SD Sairaanhoitajat n % ka SD Osastonhoitajat n % ka SD n Yhteensä % ka SD Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista tietokannoista avainsanojen avulla 2009 40 93 3,58 1,01 92 97 3,33 1,03 18 100 3,00 1,19 150 96 3,34 1,05 2007 48 86 3,35 1,08 112 88 3,37 1,19 26 100 3,04 0,92 186 89 3,32 1,13 Osaan rajata hakuni elektronisissa tietokannoissa rajaustoimintoja käyttämällä 2009 41 95 3,15 1,11 91 96 2,92 1,12 18 100 2,61 1,09 150 96 2,95 1,12 2007 48 86 2,79 1,09 110 87 2,81 1,33 26 100 2,54 0,99 184 88 2,77 1,23 Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista suomenkielisen tutkimussanaston 2009 41 95 3,22 0,82 92 97 3,33 0,89 18 100 3,44 0,71 151 97 3,31 0,85 2007 48 86 3,23 1,02 111 87 3,19 1,00 25 96 3,60 0,65 184 88 3,26 0,97 Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista englanninkie- 2009 41 95 2,46 1,08 92 97 2,35 1,00 18 100 2,28 0,67 151 97 2,37 0,98 lisen tutkimussanas- 2007 48 86 1,98 1,02 112 88 2,21 1,03 26 100 2,42 1,17 186 89 2,18 1,05 ton Löydän tutkimuksista ja artikkeleista tarvitsemani olennaisen tiedon 2009 41 95 3,22 0,88 92 97 3,59 0,89 18 100 3,28 0,67 151 97 3,45 0,88 2007 48 86 3,17 1,00 111 87 3,30 0,95 26 100 3,38 0,64 185 89 3,28 0,92 Osaan tutkimusta ja artikkelia selailemalla selvittää, 2009 41 95 3,20 0,87 91 96 3,44 0,90 18 100 3,22 0,73 150 96 3,35 0,88 kuinka se soveltuu 2007 48 86 3,00 0,97 112 88 3,12 1,04 26 100 3,35 0,63 186 89 3,12 0,97 käyttötarkoitukseeni Osaan tulkita tutkimuksissa ja artikkeleissa olevia taulukoita 2009 41 95 2,88 0,84 92 97 3,09 0,92 18 100 2,72 0,75 151 97 2,99 0,89 2007 48 86 2,67 0,95 112 88 2,99 0,94 25 96 3,00 0,91 185 89 2,91 0,94 Osaan arvioida tutkimuksen luotet- 2009 40 93 2,90 0,67 92 97 3,18 0,85 18 100 3,00 0,91 150 92 3,09 0,82 tavuutta ja eettisyyt- 2007 48 86 2,69 0,99 112 88 2,97 0,96 26 100 3,15 0,88 186 89 2,92 0,97 tä Osaan arvioida tutkimuslähteiden luotettavuutta (esim. ikä, tekijät, julkaisijat jne.) 2009 41 95 2,83 0,86 92 97 3,12 0,94 18 100 2,94 0,87 151 97 3,02 0,91 2007 48 86 2,54 0,94 112 88 2,85 1,01 26 100 2,85 0,93 186 89 2,77 0,98 Yhteinen Yhteinen 2009 2007 3,05 2,82 3,15 2,98 2,94 3,04 3,10 2,95 Vastaajien yhteinen korkein keskiarvo oli väittämässä ”Löydän tutkimuksista ja artikkeleista tarvitsemani olennaisen tiedon” (ka 3,45). Vastaajien pienin yhteinen keskiarvo oli väittämättä ”Ymmärrän tutkimuksesta ja artikkelista englanninkielisen tutkimussanaston” (ka 2,37). Sama väittämä oli saanut pienimmän keskiarvon myös vuonna 2007. Osastonhoitajilla korkein keskiarvo oli väittämässä ”Ymmärrän tutkimuksesta ja artikkelista suomenkielisen tutkimussanaston” (ka 3,44), sairaanhoitajilla väittämässä ”Löydän tutkimuksesta ja artikkelista tarvitsemani olennaisen tiedon”(ka 3,59) ja lähihoitajilla väittämässä ”Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista tietokannoista avainsanojen avulla” (ka 3,58). Kaikissa ammattiryhmissä pienin keskiarvo oli väittämässä ”Ymmärrän tutkimuksesta ja artikkelista englanninkielisen tutkimussanaston” (oh = ka 2,88, sh = ka 2,35 ja lh = ka 2,46). Väittämäkohtaisesti tarkasteltuna ammattiryhmien yhteiset keskiarvot olivat nousseet vuoteen 2007 verrattuna kaikkien väittämien kohdalla. Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,67–1,19. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,64–1,33. 5.6 Näyttöön perustuvan hoitotyön edistävät ja estävät tekijät hoitotyössä Hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa hoitotyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä kuvaavat väittämät on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäinen on tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet ja tutkitun tiedon tukeminen hoitotyössä. Väittämien arviointiasteikko on 1 - 5. 5 = täysin samaa mieltä, 4 = melko samaa mieltä, 3 = en samaa enkä mieltä, 2 = melko eri mieltä ja 1 = täysin eri mieltä. Kaikissa ammattiryhmissä koettiin tutkitun tiedon käyttömahdollisuuksien lisääntyneen edellisen kyselyn tuloksiin verrattuna. Sairaanhoitajien ryhmässä käyttömahdollisuuksien koettiin lisääntyneen eniten. Kaikkien vastanneiden yhteinen keskiarvo oli noussut 3,35:stä 3,67:ään. Taulukossa 14 esitetään tulokset tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet ammattiryhmittäin. TAULUKKO 14. Näyttöön perustuvan hoitotyön mahdollistaminen käytännössä. Lähihoitaja Väittämät 57-59 n % Työyksikössäni on atk-laitteet, joilla voin etsiä tutkittua tietoa hoitotyön tueksi Työyksikössäni on käytössä toimivat elektroniset tietokannat, esim. Cinahl-, Medline- ja tai Cochranetietokannat Työyksikkööni tulee säännöllisesti hoitotieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja ka SD Sairaanhoitaja n % ka SD Osastonhoitaja n % ka SD Yhteensä n % ka SD 2009 42 98 4,57 0,67 94 99 4,39 0,77 18 100 4,28 0,83 154 99 4,43 0,75 2007 47 84 4,57 0,80 111 87 4,37 0,90 26 100 4,42 0,86 184 88 4,43 0,87 2009 38 88 3,18 1,06 91 96 2,89 1,22 18 100 3,28 1,45 147 94 3,01 1,22 2007 41 73 2,61 1,09 102 80 2,49 1,21 25 96 2,76 1,36 168 80 2,56 1,20 2009 40 93 3,53 0,96 92 97 3,51 1,13 17 94 4,06 1,44 149 96 3,58 1,13 2007 46 82 3,39 1,11 110 87 2,80 1,24 26 100 3,65 1,02 182 87 3,07 1,22 Yhteinen 2009 3,76 3,60 3,87 3,67 Yhteinen 2007 3,52 3,22 3,61 3,35 Vastaajien yhteinen korkein keskiarvo oli väittämässä “Työyksikössäni on atk-laitteet, joilla voin etsiä tutkittua tietoa hoitotyön tueksi”(ka 4,43). Tulos oli sama vuonna 2007. Suurin keskiarvon nousu vuoteen 2007 verrattuna oli väittämässä ”Työyksikkööni tulee säännöllisesti hoitotieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja” sairaanhoitajien ammattiryhmässä. Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,67–1,45. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,80–1,36. Kaikki ammattiryhmät kokivat, että vuoteen 2007 verrattuna heidän saamansa tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi oli lisääntynyt. Lähihoitajat kokivat saavansa eniten tukea näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi (ka 3,14) muihin ammattiryhmiin verrattuna. Sairaanhoitajien kokemus saamastaan tuesta oli kuitenkin lisääntynyt eniten. Taulukossa 15 esitetään tulokset tutkitun tiedon tuen saannista ammattiryhmittäin. TAULUKKO 15. Hoitotyön johtajalta saatu tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseen. Lähihoitaja Väittämät 60 - 68 n % ka SD Sairaanhoitaja n % ka SD Osastonhoitaja n % ka SD Yhteensä n % ka SD Osastoni hoitotyön toiminta-ajatukseen on kirjattu toiminnan perustuminen tutkittuun tietoon 2009 41 95 3,32 0,57 89 94 3,18 1,00 18 100 2,61 1,20 148 95 3,15 0,95 2007 45 80 3,20 0,99 108 85 2,64 1,13 26 100 2,12 1,07 179 86 2,70 1,14 Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua säännöllisesti koulutukseen 2009 42 98 4,36 0,76 94 99 4,21 0,94 18 100 4,56 0,78 154 98 4,29 0,88 2007 47 84 4,40 0,77 112 88 3,96 1,12 26 100 4,42 0,58 185 89 4,14 1,00 Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua hoitotyön konferensseihin 2009 40 93 3,00 1,36 93 98 3,15 1,14 18 100 3,78 1,22 151 97 3,19 1,22 2007 46 82 3,00 1,28 110 87 2,77 1,16 26 100 3,08 1,06 182 87 2,87 1,18 Työyksikössäni hyödynnetään alan viimeisimpiä tutkimustuloksia hoitokäytäntöjen kehittämisessä Työyhteisössäni keskustelemme säännöllisesti hoitotyön tutkimustuloksista 2009 41 95 3,00 0,84 93 98 2,92 0,91 18 100 2,72 0,96 152 97 2,92 0,90 2007 46 82 3,02 0,93 109 86 2,50 0,98 26 100 2,85 0,88 181 87 2,69 0,98 2009 41 95 2,76 0,97 93 98 2,37 0,87 18 100 2,17 0,88 152 97 2,45 0,91 2007 47 84 2,62 0,97 110 87 1,88 0,94 26 100 2,35 0,89 183 88 2,14 0,99 Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilö- 2009 41 95 3,05 0,87 93 98 3,08 0,99 17 94 3,12 0,93 151 97 3,07 0,95 kuntaa tutkitun tiedon 2007 47 84 3,06 0,90 110 87 2,55 1,11 26 100 3,15 1,12 183 88 2,77 1,09 käyttöön hoitotyössä Työyhteisössäni mahdollistetaan aikaa 2009 40 93 2,88 0,88 93 98 2,20 1,06 18 100 2,11 0,83 151 97 2,21 0,98 perehtyä tutkittuun 2007 47 84 2,17 1,01 110 87 1,95 1,09 26 100 2,04 0,82 183 88 2,02 1,04 tietoon Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilökuntaa tutkimusten ja 2009 40 93 2,88 0,97 93 98 2,84 1,11 18 100 3,17 1,10 151 97 2,89 1,07 kehittämishankkeiden 2007 46 82 2,85 1,10 110 87 2,4 1,18 26 100 3,12 1,03 182 87 2,62 1,16 tekemiseen Työyhteisössäni kannustetaan tutkitun 2009 40 93 3,03 0,86 93 98 3,12 0,99 18 100 3,28 0,96 151 97 3,11 0,95 tiedon käyttöön 2007 46 82 3,04 0,79 110 87 2,55 1,09 26 100 3,23 0,99 182 87 2,77 1,04 hoitokäytäntöjen toteutuksessa Yhteinen Yhteinen 2009 2007 3,14 3,04 3,01 2,58 3,06 2,93 3,03 2,75 Vuoteen 2007 verrattuna oli lähihoitajien ammattiryhmässä laskua 5 väittämän osalta, mutta siitä huolimatta lähihoitajien kaikkien väittämien kokonaiskeskiarvo oli noussut projektin myötä. Sairaanhoitajien ammattiryhmässä oli kaikkien yksittäisten väittämien keskiarvot nousseet vuoteen 2007 verrattuna. Sairaanhoitajien kokonaiskeskiarvo oli noussut 2,58:sta 3,01:een. Osastonhoitajien kokemus saamastaan tuesta oli projektin aikana noussut 4 väittämän osalta, laskua oli tapahtunut 5 väittämän osalta. Kaikkien ammattiryhmien yhteinen korkein keskiarvo tuli väittämässä “Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua säännöllisesti koulutukseen” (ka 4,29). Kaikkien ammattiryhmien yhteinen pienin keskiarvo tuli väittämässä ”Työyhteisössäni mahdollistetaan aikaa perehtyä tutkittuun tietoon” (ka 2,21). Sekä korkein että matalin keskiarvo tuli näille samoille väittämille myös vuonna 2007. Tarkasteltaessa keskihajonta-arvoja huomataan, että vuonna 2009 hajonta-arvot olivat välillä 0,57–1,36. Vuonna 2007 hajonta-arvot sijoittuivat välille 0,58–1,28. 6 POHDINTAA Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tutkimuskohteiden hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvissa valmiuksissa tapahtunutta muutosta vuoteen 2007 verrattuna. Vastaajien määrä oli pienentynyt 209:stä henkilöstä 156:een henkilöön. Tämä johtunee siitä, että tutkimuksen kohteena olleilla osastoilla on tapahtunut muutoksia henkilöstörakenteessa. Vakinaisen henkilöstön määrää on vähennetty ja sijaisten käyttö on lisääntynyt. Tämä todennäköisesti vaikuttaa henkilöstön mahdollisuuksiin osallistua ja sitoutua tämän kehitystyön kaltaisiin projekteihin. Uudet työntekijät eivät ole osallistuneet loppukyselyyn. Vaikka vastaajien määrä onkin pienempi kuin vuonna 2007, niin vastaajien prosenttijakauma virkanimikkeittäin on silti lähes sama. Tutkimustuloksista voidaan yleisesti sanoa, että ne ovat varsin samansuuntaisia vuoteen 2007 verrattuna. Muutokset eivät olleet isoja, mutta tarkasteltaessa kaikkia vastaajia yhdessä on kehitys ollut myönteistä kaikilla mitatuilla osa-alueilla. Arvioidessaan omaa tutkitun tiedon käyttöään hoitotyössä kouluarvosanoin ei muutosta ole vuoteen 2007 verrattuna kovin paljon tapahtunut. Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei vastaajien varmuus omasta osaamisestaan ole projektin aikana juurikaan muuttunut. Yksi edellytys toimintatapojen muuttamiselle on kuitenkin luottamus omiin kykyihin ja osaamiseen (Stenvall –Virtanen 2007: 79, 101). 6.1 Hoitohenkilökunnan asenteet Asennoituminen näyttöön perustuvaan hoitotyöhön oli myönteistä kaikissa ammattiryhmissä. Kaikki ammattiryhmät suhtautuivat myönteisesti tutkitun tiedon hyödyntämiseen ja arvostivat tutkimustiedon käyttöä hoitotyössä. Tämä on tärkeä edellytys näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumiseksi käytännössä, sillä tutkimustiedon valossa tieteellisen tiedon käyttö edellyttää hoitohenkilöstön myönteistä asennoitumista (Koehn Lehman 2008: 209 215, Sarajärvi Markkanen 2009: 6). Kaiken kaikkiaan muutokset asenteissa vuoteen 2007 verrattuna ovat pieniä. Tämä johtunee siitä, että asenteet yleensäkin muuttuvat hyvin hitaasti. Asennemuutos on ollut myönteisintä lähihoitajien ja sairaanhoitajien keskuudessa. Mielenkiintoista on se, että vaikka osastonhoitajat suhtautuvatkin kaikista ammattiryhmistä myönteisimmin näyttöön perustuvaan hoitotyöhön, on muutos osastonhoitajien osalta numeroiden valossa silti ollut laskusuuntainen edelliseen kyselyyn verrattuna. Tämä on hiukan huolestuttavaa, sillä esimies on pitkälti se, joka luo edellytykset näyttöön perustuvalle hoitotyölle omalla suhtautumisellaan ja esimerkillään (Sarajärvi 2009: 9 10, Bunkers 2009: 31). On huomioitava kuitenkin se, että muutokset ovat hyvin pieniä eikä tuloksista voi vetää mitään selkeitä johtopäätöksiä. Lisäksi edelliseen kyselyyn verrattuna tutkimukseen osallistuneiden osastonhoitajien määrä oli laskenut, mikä on voinut osaltaan vaikuttaa tulokseen. Vastaajat kokivat tutkitun tiedon käytön osaksi hoitotyön asiantuntijuutta. Hoitohenkilökunta olisi myös valmis käyttämään enemmän tutkittua tietoa, jos siihen olisi riittävästi aikaa. Tässä tulee esille se, että näyttöön perustuvan hoitotyön käyttö työyhteisössä riippuu myös johdon tekemistä resursointipäätöksistä ja työaikajärjestelyistä. (Reavy – Tavernier 2008: 167, Ferguson – Day 2007: 109). Näissä lieneekin edelleen kehittämistä. Vastaajat kokivat, että potilaiden hyvä hoito perustuu tutkittuun tietoon ja että tutkitun tiedon mukainen toiminta tuottaa hyötyä potilaalle. Samalla tutkimuksessa nousi myös esille tarve ottaa potilaiden mielipiteet huomioon tutkitun tiedon käytön rinnalla. Potilaslähtöisyys onkin yksi tärkeä osa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Muun muassa Anneli Sarajärven (2009: 12 13) näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli nostaa asiak- kaan tarpeet ja toiveet osaksi tiedon käyttöä. Samaten IOM (Institute of Medicine) ja Joanna Briggs –instituutti ovat näyttöön perustuvan toiminnan määrittelyissään huomioineet potilaan mieltymykset ja kokemukset (Pearson 2007: 85 87, Milton 2007: 124). 6.2 Hoitohenkilökunnan tieto- ja taitotaso näyttöön perustuvassa hoitotyössä Projektin aikana elektronisten tietokantojen käyttö on jonkin verran lisääntynyt. Terveydenalan lehtien luku puolestaan ei ole muuttunut juuri mitenkään projektin aikana. Voi olla, että tietokantoihin pääsy koetaan työpäivän lomassa helpommaksi eikä välttämättä yksikön kulttuuriin, kiireestä tms. johtuen, sovellu lehtien lukeminen yhtä helposti. Tämän kyselyn tulosten valossa näyttäisi siltä, että hoitotieteellisten lehtien saatavuus on kuitenkin parempi kuin projektin alussa. Tämä voi toki johtua myös siitä, että projektin myötä tietoisuus niiden olemassaolosta on lisääntynyt. Saatavuuden ja tietoisuuden lisääntyminen todennäköisesti jatkossa lisäävät hoitotieteellisten lehtien käyttöä ja hyödyntämistä. Tässä yhteydessä voisi ajatella sairaaloiden kirjastopalvelujen ja niiden hyödyntämisen kehittämistä. Myös McKibbon (1998: 268) on aikanaan maininnut yhteistyön informaatikkojen kanssa yhdeksi merkittäväksi edistäväksi tekijäksi. Tutkimusmenetelmäosaaminen on projektin aikana kehittynyt sairaanhoitajien ammattiryhmässä. Osastonhoitajien ja lähihoitajien osaamisen taso on kuitenkin laskenut edelliseen mittaukseen verrattuna. Sama kehitys on nähtävillä myös hoitohenkilökunnan arvioidessa itse omaa osaamistaan. Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että tutkimusmenetelmäosaaminen ei ole vielä riittävällä tasolla. Jotta uusinta tieteellistä tietoa voitaisiin työyksiköissä täysipainoisesti hyödyntää, täytyy hoitotyöntekijöillä olla kykyä ymmärtää tutkimuksen peruskäsitteistöä sekä taitoa tulkita käytettyjä tutkimusmenetelmiä. Lisäksi heillä täytyy olla kyky kriittisesti arvioida ja käyttää tieteellistä tietoa. (Sarajärvi 2009: 8.) Tästä syystä olisikin tärkeä miettiä jatkokeinoja tämän alueen osaamisen kehittämiseksi. Tuloksia tulkittaessa on syytä kuitenkin muistaa, että tutkittavissa työyksiköissä on ollut henkilöstövaihdoksia eikä voida varmuudella tietää, kuinka moni vastaajista on osallistunut projektin aikana järjestettyihin koulutustilaisuuksiin. Näyttöön perustuvan toiminnan omaksuminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa osaamisen kehittämistä, ja projektin aikana kehitetty toimintamalli luo edellytykset jatkokehittämiselle. Kyselystä käy ilmi, että hoitohenkilöstö kokee omat taitonsa käyttää tutkittua tietoa keskinkertaisiksi. Mielenkiintoista on se, että sekä lähihoitajat ja sairaanhoitajat kokivat omat tiedonhankintataitonsa paremmiksi kuin osastonhoitajat. Koska osastonhoitajien osaamisentaso on tämän tutkimuksen perusteella melkein järjestäen paremmalla tasolla kuin sairaanhoitajien ja lähihoitajien osaamisentaso, voidaan ehkä ajatella, että osastonhoitajat ovat tulleet projektin myötä kriittisemmiksi omaa osaamistaan kohtaan. Tieteellisen tiedon käytön onkin todettu lisäävän kriittisyyttä omia toimintakäytänteitä ja päätöksentekoa kohtaan (Sarajärvi –Rehn 2010: 50). 6.3 Työympäristön näyttöön perustuvan toiminnan edistävät ja ehkäisevät tekijät Tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet koetaan yleensä hyviksi tämän kyselyn valossa. Käyttömahdollisuudet olivat lisäksi parantuneet projektin alkuun verrattuna. Hoitohenkilökunta koki, että työyksiköissä oli melko hyvin atk-laitteita, joilla tutkittua tietoa voi etsiä. Tietokantojen käyttö oli myös jonkin verran projektin aikana lisääntynyt, mutta silti voidaan sanoa, että elektronisten tietokantojen hyödyntämistä voisi edelleen lisätä. Hyvin tuotetut, riippumattomat ja luotettavat kliinistä työtä tukevat suositukset tarjoavat käytännön hoitotyössä parhaat mahdollisuudet luotettavalle päätöksenteolle (Dartnell ym. 2008: 7). Suositusten löytäminen on varsin helppoa juuri erilaisten elektronisten tietokantojen ansiosta (Rolfe ym. 2008: 440). Keskihajonta-arvojen perusteella vastaajien näkemykset jakaantuivat varsin paljon. Tästä voisi päätellä, että tutkitun tiedon käyttömahdollisuudet vaihtelevat yksiköiden välillä. Lähihoitajat kokivat saaneensa eniten tukea tutkitun tiedon käytössä. Sairaanhoitajien kokemus saamastaan tuesta oli kuitenkin lisääntynyt eniten. Kaikista suurimmaksi ongelmakohdaksi koettiin ajan käyttö ja sen puute. Tältä osin tulokset ovat samansuuntaisia aiheesta aiemmin saatujen tutkimustulosten kanssa, sillä ajan puute on raportoitu useammassa tutkimuksessa yhdeksi merkittävimmäksi estäväksi tekijäksi (Ferguson Day 2007: 109). Näyttöön perustuvan toiminnan mahdollistamisessa ja saamisessa osaksi hoitotyön kulttuuria on esimies avainasemassa. Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen vaatii esimieheltä sitoutumista ja halua luoda mahdollisuuksia muutokselle. (Sarajärvi Markkanen 2009: 9 10.) Tässä valossa on hieman huolestuttavaa, että nimenomaan osastonhoitajien suhtautumisessa ja arvostuksessa on tapahtunut laskua projektin myötä, sillä yhtenä muutoksen onnistumisen edellytyksenä pidetään esimiehen esimerkkiä. Hänen tulee olla varma muutoksen tarpeellisuudesta, jotta muutos ylipäätään voi onnistua. (Stenvall –Virtanen 2007: 87.) Toisaalta huomionarvoista on se, vastaajat kokivat, että esimieheltä saatu tuki näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamiseksi on parantunut. Suuntaus on ollut sama kaikissa ammattiryhmissä. Tämä kertonee siitä, että näyttöön perustuvan toiminnan tukemiseen on organisaatioissa panostettu ja siihen on esimiesten taholta kiinnitetty huomiota. Lisäksi on muistettava se, ettei näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönotto osaksi hoitokäytäntöä onnistu, jollei hoitohenkilökunta hyväksy omaa vastuutaan asiassa. Näyttöön perustuva hoitotyö täytyy sisältää yhdeksi ammattiarvoksi. (Hudson ym. 2008: 413.) Koulutus on yksi tärkeistä näyttöön perustuvan toiminnan edistävistä tekijöistä (Sarajärvi – Markkanen 2009: 45). Tämän kyselyn mukaan vastaajat kokivat, että heillä on melko hyvät mahdollisuudet osallistua koulutuksiin omassa työyksikössään. Esimiesten olisikin tärkeää varmistaa koulutustarjonnan riittävyys myös näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen osalta. Työyhteisössä koetaan myös, ettei hoitotyön tutkimustuloksista keskustella säännöllisesti. Myös tällaisen keskustelukulttuurin luomisessa esimiehellä on merkittävä rooli. Olennaista oppimisessa onkin tiedon jakaminen ja yhdessä tekeminen. Yhdessä oppiminen mahdollistaa toiminnan kehittämisen. (Stenvall –Virtanen 2007: 32–33.) Esimiehen yksi tärkeä ominaisuus onkin kyky rohkaista muuttamaan vallitsevia käytänteitä (Marchionni –Ritchie 2008: 268–270). 6.4 Eettisyyden tarkastelu Koko ”Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä” -kehittämisprojektille saatu tutkimuslupa koskee myös tätä opinnäytetyötä. Tutkimuslupa saatiin Helsingin kaupungin terveyskeskuksen toimitusjohtajalta 11.1.2007. Yhteistyösopimus kehittämisprojektin toteuttamisesta laadittiin yhdessä Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolian ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosaston edustajien kanssa vuonna 2007. Kyselyyn vastaaminen tapahtui nimettömänä ja perustui vapaaehtoisuuteen. Opinnäytetyön tekijät eivät missään vaiheessa olleet yhteydessä vastaajiin eivätkä pyrkineet mitenkään vaikuttamaan heihin. Tämä opinnäytetyö, osana ”Näyttöön perustuvan osaamisen vahvistaminen työelämässä”-kehittämisprojektia, pyrkii palvelemaan tutkimukseen osallistuneiden yksiköiden toiminnan kehittämistä näyttöön perustuvaksi. 6.5 Luotettavuuden tarkastelua Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan validiteetin ja reliabiliteetin avulla. Validiteetti tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa tutkitaan juuri sitä, mitä on päätetty tutkia. Reliabiliteetti taas tarkoittaa tutkimustulosten toistettavuutta. (Tuomi Sarajärvi 2009: 136, Vilkka 2005: 158.) Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden tarkastelussa on merkittävää mittarin luotettavuus. Tämän opinnäytetyön kyselyssä on käytetty samaa kyselylomaketta kuin alkukartoituksessa, jossa mittari on perustunut osaltaan Heikkilän (2005) kehittämään ja testaamaan mittariin sekä aikaisempaan tieteelliseen tietoon. Tältä osin nämä kahden eri kyselytutkimuksen tulokset ovat verrattavissa keskenään. Tässä opinnäytetyössä on käytetty samoja tilastollisia tunnuslukuja (ka, SD, n, %) kuin vuonna 2007, joten vertailu alkukartoituksen tuloksiin on ollut mahdollista ja luotettavaa. Molempien kyselytutkimusten tulokset olivat lisäksi hyvin samansuuntaisia, joka osaltaan kertoo tutkimuksen luotettavuudesta. Tämän loppukartoituksen kyselylomakkeet on lisäksi numeroitu siten, että havaintomatriisissa oleva järjestysluku vastaa lomakkeen numeroa, joten aineiston analysointi on toistettavissa. Kvantitatiivinen lähestymistapa soveltuu hyvin tämänkaltaisen tutkimuksen aineiston lähestymistavaksi, sillä sen avulla pystytään hyvin kartoittamaan käsityksiä näyttöön perustuvasta hoitotyöstä suurelta vastaajajoukolta. Tutkimuksen tärkein luotettavuuskriteeri on tutkija itse ja hänen rehellisyytensä (Vilkka 2005: 158). Tässä opinnäytetyössä on pyritty tutkimusaineistoa käsittelemään mahdollisimman huolellisesti ja objektiivisesti. Työskentelyn kuluessa esiin tulleet tietojen syöttövirheet korjattiin aina välittömästi havaintomatriisiin ja tarvittaessa tilastolliset ajot tehtiin uudelleen. Lisäksi opinnäytetyön tekijät ovat saaneet ohjausta opinnäytetyön aikana. 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISHAASTEET Projektin aikana on luotu perusta näyttöön perustuvalle toiminnalle hoitotyössä. Selvää kuitenkin on, että kyseessä on jatkuva prosessi, jossa on nyt päästy alkuun. Projektin aikana kehitettyä toimintamallia voi käyttää työvälineenä näyttöön perustuvan osaami- sen jatkokehittämiseksi. Jo alusta alkaen projektissa mukana olleen ja toimintamallin tekemiseen osallistuneen henkilökunnan sitoutuminen näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen on todennäköisesti lisääntynyt. Uuden henkilöstön ja sijaisten osalta tilanne voi olla haastavampi. Jatkuvan kehitysprosessin tarkoituksena on potilaan hoidon laadun edelleen parantaminen. Yhtenä jatkokehittämishaasteena onkin asiakasnäkökulman huomioiminen tutkittaessa näyttöön perustuvan hoitotyön vaikuttavuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että kun tutkittua tietoa sovelletaan tarkoituksenmukaisesti paranevat käytännöt hoitotyössä. Olisi mielenkiintoista selvittääkin sitä, miten hoitotyön käytänteet tutkimusyksiköissä ovat projektin myötä kehittyneet. Osastonhoitajien suhtautuminen ja valmiudet ovat laskeneet alkukartoitukseen verrattuna. Olisi tärkeää selvittää, mistä tämä notkahdus johtuu. Tuloksista voidaan myös havaita, että he suhtautuvat kuitenkin kriittisemmin omaan osaamiseensa kuin muut ammattiryhmät. Onkin mahdollista, että projektin myötä tiedon määrän lisääntyminen on todennäköisesti samalla myös kasvattanut heidän kriittisyyttään. Tämä voidaan nähdä myös myönteisenä merkkinä näyttöön perustuvan osaamisen kehittymisestä, sillä kriittisyys omaa toimintaa kohtaan on yksi asiantuntijuuden lähtökohdista. Lisäksi tuloksista kävi ilmi, että hoitotyön johtajilta saatu tuki näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseksi on lisääntynyt projektin aikana. Tämä osaltaan kertoo esimiesten sitoutumisesta näyttöön perustuvaan hoitotyöhön. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimien valtakunnallisten tavoitteiden mukaan hoitotyön toimintatapoja täytyy uudistaa ja ammatillista osaamista vahvistaa. Näyttöön perustuva toiminta nähdään keskeiseksi keinoksi kehittää laatua ja parantaa hoidon vaikuttavuutta. Näyttöön perustuvan osaamisen kehittämisprojekti on ollut yksi keino kehittää oman toiminnan kriittistä arviointia ja laatuajattelua. Vastaavasti projektin myötä kehitetyn toimintamallin avulla pystytään hoitokäytäntöjä ja toimintatapoja jatkossa kehittämään entistä vahvemmin tutkimusnäyttöön perustuviksi. Voidaankin todeta, että toimintamalli on ollut tehokas etenkin sairaanhoitajien osaamisen kehittämisessä. Hoitotyön johtajille on asetettu haasteeksi järjestää hoitotyössä toimiville mahdollisuus kehittää osaamistaan ja varmistaa, että hoitotyössä on käytettävissä riittävät resurssit. Tämän kyselyn tulosten valossa vaikuttaa siltä, että koulutusmahdollisuuksia on järjes- tetty riittävästi, mutta aika- ja resurssipula tuottaa ongelmia. Tämä lieneekin myös jatkossa yksi esimiestyön suurimmista haasteista näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä. 8 LÄHTEET Aalto, Päivi Eschner, Riikka Kivijärvi, Erkka-Ville 2008: Muutosprosessien kuva- uksia sairaalaosastoilla. Muutoksen edellytykset työelämän näyttöön perustuvassa kehittämisessä. Opinnäytetyö. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia. Alleyne, Jo 2007: Building the capacity for evidence-based clinical nursing leadership: the role of executive co-coaching and group clinical supervision for quality patient services. Journal of Nursing Management 15 (2). 230 241. UK: Blackwell Publishing. Brown, Caroline Wickline, Mary –Ecoff, Laurie –Glaser, Dale 2008: Nursing prac- tice, knowledge, attitudes and perceived barriers to evidence-based practice at an academic medical center. Journal of Advanced Nursing 65 (2). 371 381. UK: Blackwell Publishing. Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders. Nursing Science Quarterly 20 (2). 27 32. USA: Sage Publications. Damron-Rodriguez 2008: Developing competence for nurses and social workers. Journal of Social Work Education 44 (3). 27 37. USA: Council on Social Work Education, Inc. Dartnell, Jonathan Hemming, Mary Collier, Joe Ollenschlaeger, Guenter 2008: Putting evidence into context: some advice for guidelines writers. Verkkodokumentti. 18.9.2009. <http://ebn.bmj.com/content/11/1/6.full>. Luettu DiCenso, Alba Guyatt, Gordon Ciliska, Donna 2005: Evidence-based nursing. A Guide to Clinical Practice. USA: Mosby Inc. Elomaa, Leena Mikkola, Hannele 2006: Näytön jäljillä – tiedonhaku näyttöön perus- tuvassa hoitotyössä. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 12. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Elomaa, Leena Mikkola, Hannele 2008: Näytön jäljillä – tiedonhaku näyttöön perus- tuvassa hoitotyössä. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 12. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Estabrooks, Carole –Kenny, Deborah –Adewale, Adeniyi –Cummings, Greta –Mallidou, Anastasia 2007: A comparison of research utilization among nurses working in Canadian civilian and United States army healthcare settings. Reserarch in Nursing & Health 30 (3). 282 296. USA: Wiley Periodicals. Ferguson, Linda Day, Rene 2007: Challenges for new nurses in evidence-based prac- tice. Journal of Nursing Management 15 (1). 107 113. UK: Blackwell publishing. Heikkilä, Asta 2005: Ammattikorkeakoulusta valmistuvien hoitotyön opiskelijoiden tutkitun tiedon käyttö. Turun Yliopiston julkaisuja. Sarja 237. Turku: Painosalama Oy. Heikkilä, Tarja 2008: Tilastollinen tutkimus. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita Prima Oy. Hirsjärvi, Sirkka Hurme, Helena 2000: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula 2002: Tutki ja kirjoita. 6.–8. pai- nos. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Hockenberry, Marilyn Walden, Marlene Brown, Terri Barrera, Patrick 2007: Cre- ating evidence-based practice environment: one hospital’s journey. Journal of Nursing Care Quality 22 (3). 222 231. USA: Lippincott Williams & Wilkins. Holmes, Dave Murray, Stuart Perron, Amelie McCabe, Janet 2008: Nursing best practice guidelines: reflecting on the obscene rise on the void. The Journal of Nursing Management 16 (4). 394 403. UK: Blackwell Publishing. Hudson, Kathy Duke, Gloria Haas, Barbara Varnell, Gayle 2008: Navigating the evidence-based practice maze. The Journal of Nursing Management 16 (4). 409 415. UK: Blackwell Publishing. Häggman-Laitila 2008: Mikä on hoitotyön Suositus? Sairaanhoitaja 4. Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto ry. Jordan, Sue Segrott, Jeremy 2008: Evidence-based practice: the debate. The Journal of Nursing Management 16 (4). 385 387. UK: Blackwell Publishing. Judin, Jaana Kauppila, Marjo- Leinonen, Tuija Mård, Pia-Maria Vähätalo, Mervi 2008: Kliininen asiantuntija terveydenhuollon organisaatiossa. Sairaanhoitaja 5. 24 27. Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto ry. Kaila, Minna – Ketola, Eeva – Mäkelä, Marjukka – Mäntyranta, Taina – Turunen, Juha-Pekka – Voipio-Pulkki, Liisa-Maria 2008: Hoitosuositukset tutkimuskohteena ja kehittämisen työvälineenä. Teoksessa Ashorn, Ulla –Lehto, Juhani (toim.): Tutkijapuheenvuoroja terveydenhuollosta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Kankkunen, Päivi – Vehviläinen-Julkunen, Katri 2009: Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: WSOYpro Oy. Koehn, Mary Lehman, Karen 2008: Nurses’perceptions of evidence-based nursing practice. Journal of Advanced Nursing 62 (2). 209 215. UK: Blackwell Publishing. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Annettu Helsingissä 28.6.1994. Verkkojulkaisu. <http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559>. Luettu 31.3.2009. Leino-Kilpi, Helena Lauri, Sirkka 2003: Näyttöön perustuvan hoitotyön lähtökohdat. Teoksessa Lauri, Sirkka (toim.): Näyttöön perustuva hoitotyö. Juva: WSOY. Marchionni, Caroline Ritchie, Judith 2008: Organizational factors that support the implementation of a nursing best practice guideline. Journal of Nursing Management 16 (3). 266 273. UK: Blackwell Publishing. McQueen, Karen Dennis, Cindy-Lee 2007: Development of a postpartum depression best practice guideline. A review of the systematic process. Journal of Nursing Care Quality 22 (3). 199 209. USA: Lippincott Williams & Wilkins. McKibbon 1998: Evidence-based practice. Artikkelissa Pipe Teri Caruso Eva Cisar Nancy Wellik Kay 2008: Leadership strategies. Inspiring evidence- based practice at the individual, unit and organizational levels. Journal of Nursing Care Quality 23 (3). 265 271. USA: Lippincott Williams & Wilkins. Milton, Constance 2007: Evidence-based Practice: Ethical questions for nursing. Nursing Science Quarterly 20 (2). 123 126. USA: Sage Publications. Munroe, Donna Duffy, Pamela Fisher, Cheryl 2008: Nurse knowledge, skills, atti- tudes related to evidence-based practice: Before and after organizational supports. Verkkodokumentti. http://www.accessmylibrary.com/article- 1G1-176372190/nurse-knowledge-skills-and.html. Luettu 12.9.2009. Mäkisalo, Merja 2004: Yhdessä onnistumme. Opas työyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin. Tampere: Tammer-Paino Oy. Parse, Rosemarie 2008: The humanbecoming leading-following model. Nursing Science Quarterly 21 (4). 369 375. USA: Sage Publications. Pearson, Alan Wiechula, Rick Lockwood, Cragi 2007: A re-consideration of what constitutes “evidence” in the healthcare professions. Nursing Science Quarterly 20 (1). 85 88. USA: Sage Publications. Pipe, Teri Britt Cisar, Nancy Caruso, Eva – Wellik, Kay 2008: Leadership strate- gies. Inspiring evidence-based practice at the individual, unit and organizational levels. Journal of Nursing Care Quality 23 (3). 265 271. USA: Lippincott Williams & Wilkins. Perälä, Marja-Leena 1999: Näyttöön perustuvaan hoitotyöhön. Teoksessa: Simoila, Riitta Kangas, Riitta Ranta, Jouko (toim.): Hoitotyötä johtamaan. 53 67. Helsinki: Kirjayhtymä. Perälä, Marja-Leena Toljamo, Maisa Vallimäki-Patomäki, Marjukka Pelkonen, Marjaana 2008: Tavoitteena näyttöön perustuva hoitotyö. Kansallisen tavoite- ja toimintaohjelman (2004 - 2007) arviointia. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin raportti 28. Verkkodokumentti. <http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R28-2008- VERKKO.pdf>. Luettu 14.2.2009. Porter-O’Grady T. Malloch K 2007: Quantum leadership: A Resource for health care innovation. Artikkelissa Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders. Nursing Science Quarterly 22 (1). 27 32. USA: Sage Publications. Reavy, Kathy Tavernier, Susan 2008: Nurses reclaiming ownership of their practice: implementation of an evidence-based practice model and process. The Journal of Continuing Education in Nursing 39 (4). 166 172. USA: Slack incorporated. Reed, Pamela Lawrence, Lisa 2008: A paradigm for the production of practice-based knowledge. Journal of Nursing Management 16 (4). 422 431. UK: Blackwell Publishing. Rehn, Katja 2008: Sairaanhoitajan näyttöön perustuva osaaminen peruselintoimintojen tarkkailussa ja hoitotyön päätöksenteossa. Opinnäytetyö. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia. Rolfe, Gary Segrott, Jeremy Jordan, Sue 2008: Tensions and contradictions in nurses´ perspectives of evidence-based practice. Journal of Nursing Management 16 (4). 440 451. UK: Blackwell Publishing. Rycroft-Malone, Jo 2008: Evidence-based practice: from individual context. Journal of Nursing Management 16 (4). 404 407. UK: Blackwell Publishing. Sarajärvi, Anneli 2008: toimintamallin Näyttöön perustuva käsitemäärittelyä, hoitotyön sisältöjä ja toimintamalli - toimintatapoja. Käsikirja. Helsinki: Helsingin ammattikorkeakoulu Metropolia. Sarajärvi, Anneli 2009: Näyttöön perustuva hoitotyö - kuvaus toimintamallin kehittämisestä. Pro terveys 6. 10 14. Helsinki: Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry. Sarajärvi, Anneli – Markkanen, Päivi 2009: Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä. Kehittämisprojektin alkukartoituksen tulokset ja toimintamallin muodostamisprosessi. Helsingin kaupungin terveyskeskuksen raportteja 2009: 1. Helsinki: Helsingin kaupungin terveyskeskus. Sarajärvi, Anneli 2010: Näyttöön perustuvan hoitotyön vahvistaminen. Terveiset 1. 28 30. Helsinki: Helsingin kaupungin terveyskeskus. Sarajärvi, Anneli – Rehn, Katja 2010: Sairaanhoitajien kokemuksia näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Sairaanhoitaja 4. 48 50. Helsinki: Sairaanhoitajaliitto ry. Schmidt, W – Conaway, R – Easton, S – Wardrope, W. 2007: Communicating globally: Intercultural communication and international business. Artikkelissa Bunkers, Sandra 2009: Learning with leaders. Nursing Science Quarterly 22 (1). 27 32. USA: Sage Publications. Sheriff, Karen – Wallis, Marianne, Chaboyer, Wendy 2007: Nurses attitudes to and perceptions of knowledge and skills regarding evidence-based practice. International Journal of Nursing Practice 13. 363 369. Australia: Blackwell Publishing Asia Pty Ltd. Sosiaali-ja terveysministeriön Tavoite ja toimintaohjelma 2004–2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003: 20. Verkkodokumentti. Päivitetty 11.12.2003. <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId = 28707&name=DLFE3698.pdf&title=Sosiali__ja_terveydenhuollon_tavoit e__ja_toimintaohjelma_2004_2007_fi.pdf>. Luettu 9.3.2009. Sosiaali- ja terveysministeriön ”Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön”-toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: 18. Verkkodokumentti. Päivitetty 11.12.2009. <http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name= DLFE-10623.pdf>. Luettu 10.4.2010. Stone, Cynthia Rowles, Connie 2007: Nursing students can help support evidence- based practice on clinical nursing units. Journal of Nursing Management 15 (3). 367 370. UK: Blackwell Publishing. Stenvall, Jari Virtanen, Petri 2007: Muutosta johtamassa. Helsinki: Edita Publishing Oy. Vehkalahti, Kimmo 2008: Kyselytutkimuksem mittari ja menetelmät. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Ääri, Riita-Liisa Nurmela, Tiina Paltta, Hannele Salmela, Marjo Von Schantz, Marjale 2008: Hoitotiede ja näyttöön perustuva hoitotyö koulutuksen haasteina. Sairaanhoitaja 81 (6 7). Helsinki: Suomen Sairaanhoitajaliitto ry. LIITE 1 *Hoitokulttuurin *Hoitokäytänteiden *Tieteellisen uudistamistarpeen kehittämisen ja muutostiedon käyttö tunnistaminen ja prosessin tukeminen ja näkyväksi tekeminen arviointi *Asiantuntijan kokemukseen *Muutoksen johtamisen ja *Resurssien ja välineiden perustuvan tiedon käyttö kehittämisen osaaminen mahdollistaminen *Myönteinen asenne tutkimus*Tutkimus- ja kehittämis*Asiakkaan tarpeita ja kehittämistoimintaan projekteihin osallistuminen ja toiveita koskevan *Tieteellisen tiedon merkityksen *Tieteellisen tiedon kriittinen tiedon käyttö ymmärtäminen hoitotyön arviointi ja hyödyntäminen kehittämisessä toiminnassa *Toimintaympäristön *Yhteistoiminnallinen *Nykyisten toimintakäytänteiden mahdollisuuksiin työskentelyote kyseenalaistaminen ja perustuvan *Asiakaslähtöinen kriittinen arviointi tiedon käyttö ajattelu- ja toimintatapa *Oman osaamisen kriittinen *Oman asiantuntijuuden arviointi ja analyysi ylläpitäminen KUVIO 1. Näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli (Sarajärvi 2009: 12) LIITE 2 1 (9) Kyselylomake 23.3.2009 Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen Hyvä hoitotyöntekijä ! Näyttöön perustuva hoitotyö nähdään keskeiseksi tekijäksi hoitotyön vaikuttavuuden parantamisessa. Taustalla on kustannusten nousu, tarve hoitotyön laadun kehittämiseen ja potilaiden kasvaviin odotuksiin vastaaminen. Olet vastannut tähän kyselyyn ensimmäisen kerran 2007. Nyt kysely tehdään uudestaan ja toivon että vastaat edelleen kyselyyn, jotta saadaan lopputulokset projektin tuotoksista. Vaikka et olisi vastannut ensimmäiseen kyselyyn niin siitä huolimatta voit vastata tähän kyselyyn. Kyselyn tuloksia käytetään Helsingin terveyskeskuksen akuuttiosastojen hoitotyön kehittämiseen. Pyydän kohteliaimmin Sinua vastaamaan kyselyyn. Kyselyssä on taustamuuttujien lisäksi osiot, joissa kysytään suhtautumista tutkittuun tietoon sekä tutkitun tiedon käytön tietoja ja taitoja sekä sitä miten työyhteisössä mahdollistetaan/tuetaan tutkitun tiedon käyttöä. Lomakkeessa on väittämiä ja tehtäviä, joihin pyydän Sinua vastaamaan kunkin osion kohdalla ohjeen mukaan. Luotettavien tulosten saamiseksi on tärkeää että vastaat kaikkiin kysymyksiin. Vastaukset käsitellään siten, että kenenkään henkilöllisyys ei tule esille. Sydämellinen kiitos vastauksistasi ! Anneli Sarajärvi Terveystieteiden tohtori, yliopettaja [email protected] cobyright Anneli Sarajärvi © 2008 Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 2 (9) KYSELYLOMAKE 1. Ikä alle 25 vuotta_____ 26 - 35 vuotta ____ 36 - 45 vuotta_____ 46-55 vuotta _____ yli 56 vuotta _____ 2. Sukupuoli nainen ___ mies ___ Vastaa seuraaviin kysymyksiin ympyröimällä valitsemaasi vaihtoehtoa osoittava numero, tai kirjoita vastaus sille varattuun paikkaan (ympyröi vain yksi vaihtoehto) 3. Koulutusta koskevat taustatiedot 3a Terveydenhuoltoalan tutkintoon johtava viimeisin tutkinto apuhoitaja/perushoitaja/ lähihoitaja sairaanhoitaja 2 ½ vuotta sairaanhoitaja 3 ½ vuotta erikoissairaanhoitaja AMK- sairaanhoitaja THM / TtM muu, mikä ______________________ 1 2 3 4 5 6 7 3b Mikä on viimeisimmän tutkintoon johtavan koulutuksen päättymisvuosi _____________ 3c Oletko opiskellut tutkimusmenetelmiä (voit vastata useampaan kohtaan) Kyllä En Apuhoitaja / perushoitaja/ lähihoitajakoulutuksessa 1 2 Sairaanhoitajakoulutuksessa 1 2 Sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisessä tutkintoon johtavassa koulutuksessa 1 2 Erillisinä kursseina 1 2 Joten muuten, miten_____________________________________________________ 4. Työtä koskevat taustatiedot 4a Virkanimike: perushoitaja 1 sairaanhoitaja 2 erikoissairaanhoitaja 3 apulaisosastonhoitaja 4 osastonhoitaja 5 muu, mikä____________________________________ 4b Työkokemus hoitotyössä vuosina ______________________vuotta 4c Nykyinen työyksikkö______________________________________ Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 3 (9) 5. Mikä on käsityksesi Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa 20042007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003. En tiedä ohjelmasta mitään Tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön Olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta Olen perehtynyt ohjelman sisältöön ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta Olen perehtynyt sisältöön, olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni 1 2 3 4 5 6. Mikä on käsityksesi ”näyttöön perustuvasta hoitotyöstä”? Valitse vaihtoehdoista yksi käsitykseesi sopivin. En tiedä ohjelmasta mitään Tiedän ohjelmasta, mutta en ole perehtynyt sisältöön Olen perehtynyt ohjelman sisältöön, mutta en ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta Olen perehtynyt ohjelman sisältöön ja olen vakuuttunut sen tarpeellisuudesta Olen perehtynyt sisältöön, olen vakuuttunut ja toteutan sitä työssäni 1 2 3 4 5 7. Missä olet perehtynyt käsitteeseen ”näyttöön perustuva hoitotyö”. Vastaa jokaiseen kohtaan. Kyllä En 7a Opintopäivillä / konferensseissa 1 2 7b Työyhteisön sisäisessä koulutuksessa 1 2 7c Ammatillisessa keskusteluissa 1 2 7d Olen lukenut siitä, 1 2 mistä, 2 tärkeintä lähdettä_______________________________________________ _______________________________________________ 8. Mitä ”näyttöön perustuva hoitotyö”lyhyesti määriteltynä on tai voisi olla: _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ _______________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ 9 Millaiseksi arvioit tietosi työyhteisösi potilaan hoitoon liittyvästä tutkitun tiedon käytöstä kouluarvosana-asteikolla 4 - 10? Tietoni ovat heikot tai En osaa sanoa: 1 4 5 6 7 8 9 10 Tietoni ovat kiitettävät Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 4 (9) Valitse seuraavasta osioista (10-28) omaa mielipidettäsi kuvaava vastaus väittämistä rastittamalla sopiva vaihtoehto kunkin vastauksen kohdalta. Väittämät: 10. Hoitotyön tulisi säännöllisesti perustua tutkittuun tietoon 11. Potilaiden hyvä hoito perustuu tutkittuun tietoon 12. Tutkitun tiedon käyttö parantaa hoitotyön laatua 13. Tutkitun tiedon käyttö on tärkeää hoitotyön kehittämisessä 14. Tutkitun tiedon käyttö on luonnollinen osa jokapäiväistä työtä 15. Tutkitun tiedon mukainen toiminta tuottaa hyötyä potilaalle 16. Tutkitun tiedon perusteella on helppoa muuttaa hoitokäytäntöä 17. Tutkitun tiedon avulla on mahdollista perustella päätöksiä hoitotyössä 18. Hoitotyössä on tarpeen ottaa huomioon potilaiden mielipiteitä täydentämään tutkittua tietoa 19. Hoitotieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimusartikkelit ovat luotettavia 20. Hoitotyöntekijöiden tulee olla innostuneita lukemaan hoitotyötä koskevia tutkimusartikkeleita 21. Hoitotyöntekijöiden tulee kannustaa kollegoitaan tutkitun tiedon käyttöön 22. Hoitotyöntekijöiden tulee keskustella tutkitun tiedon käytöstä moniammatillisissa En samaa Hiukan enkä eri eri mieltä mieltä Täysin samaa mieltä Lähes samaa mieltä 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 En osaa sanoa työryhmissä 23. Hoitotyöntekijöiden tulee seurata säännöllisesti hoitotieteellistä tutkimustietoa 24. Hoitotyöntekijän tulee perustaa päätöksensä viimeisimpään tutkittuun tietoon 25. Hoitotyö on käytännön toimintaa ja sitä on tarpeellista tutkia 26. Kokemusperäinen tieto ei riitä käytännön hoitotyössä 27. Tutkitun tiedon käyttö on olennainen osa hoitotyön asiantuntijuutta 28. Käytäisi enemmän tutkittua tietoa hoitotyössä, jos olisi riittävästi aikaa Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 5 (9) Tässä osiossa (29-30) rengasta mielestäsi sopivat vaihtoehdot (voit rengastaa useampiakin, osiota. 29. Mistä lähteestä löydät uusinta tutkittua tietoa parhaiten Hoitotyön oppikirjat 1 Cinahl- tietokannat 2 Medline -tietokannat 3 COCHRANE Libary 4 Alan ammattilehdet 5 PsychINFO-tietokanta 6 Terveysportti 7 Muu, mikä 8 En tiedä 9 30. Miten säännöllisesti luet seuraavia terveysalan tiedonlähteitä: Säännöl- Melko sään- Satunnai- lisesti nöllisesti sesti En seuraa 30a Hoitotiede -lehti 1 2 3 4 30b Sairaanhoitaja -lehti 1 2 3 4 30c Tehy -lehti 1 2 3 4 30d Käypä hoito -suositukset 1 2 3 4 30e Elektroniset verkkolehdet 1 2 3 4 30f Internet -sivustot (esim, STAKES) 1 2 3 4 30g Evidence -Based Nursing lehti 1 2 3 4 30h Impakti -lehti 1 2 3 4 30i Journal of Advanced Nursing -lehti 1 2 3 4 30j Journal of Clinical Nursing -lehti 1 2 3 4 30k Journal of Professional Nursing -lehti 1 2 3 4 30l Jotakin muuta, mitä_________________________________________________ Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 6 (9) 31. Kirjoita sen tutkimusartikkelin rakenteen osion numero viivalle sisällön kohtaan, mistä mielestäsi löytyy kyseinen sisällön asia. Tutkimusartikkelin rakenteen osiot: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. aineisto ja menetelmät -osio lähteet -osio johtopäätökset ja pohdinta -osio tutkimusongelmat -osio tutkimuksen tausta ja tarkoitus -osio tutkimustulokset -osio en tiedä Tutkimusartikkelin sisällön asiat: Numero a) tutkimuksen aihealueen kuvailu ______ b) kuinka tutkimuksen aihe on kerätty ______ c) yhteenveto tutkimuksesta, sen vahvuuksista ja heikkouksista ______ d) mitä tutkimuksessa on tutkittu ______ 32. Kirjoita sen aineistonkeruumenetelmän numero sille viivalle tutkimusongelman kohtaan, mikä mielestäsi on kyseiseen tutkimusongelmaan soveltuvin. Ainestonkeruumenetelmät: 1. strukturoitu kysely 2. havainnointi 3. teemahaastattelu 4. fysiologinen mittaus 5. elämäkerrat 6. en tiedä Tutkimusongelmat: Numero a) Millaiset ovat potilaiden (n = 30) kokemukset saamastaan ohjauksesta ennen päiväkirurgista toimenpidettä? _____ b) Estääkö avaruuslakana leikkauspotilaan lämmönhukkaa paremmin kuin puuvillapeitto? _____ c) Mitkä ovat hoitajien (n = 1000) asenteet terveydenhuollon priorisointivalintoihin Suomessa? _____ Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 7 (9) 33. Kirjoita käsitteen numero viivalle sen määritelmän kohtaan, mikä mielestäsi vastaa kyseistä määritelmää. A. Käsitteet: 1. research design 2. hypothesis 3. quantitative research 4. sample 5. data collection 6. qualitative research 7. data analysis 8. en tiedä Numero B. Määritelmät: ______ a) perusjoukosta poimittu tutkittavien joukko b) ennakko-olettamus, jonka paikkansapitävyyttä testataan ______ c) aineistonkeruumenetelmät ovat strukturoituja ja analyysissä on keskeistä tilastollisten menetelmien käyttö ______ d) ohjaa tutkijaa suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimuksen niin, että tutkimuksen tavoite saavutetaan ______ e) tarkka ja systemaattinen tiedonkeruu tutkimusongelmaan vastaamiseksi ______ f) menetelmä, jossa havaintoaineistoa eritellään, järjestellään ja annetaan aineistolle merkitys ______ 34. Kirjoita sen käsitteen numero viivalle sen määritelmän kohtaan, mikä mielestäsi vastaa kyseistä määritelmää. Käsitteet: 1. uskottavuus 2. kliininen merkitys 3. eettisyys 4. reliabiliteetti 5. vahvistuvuus 6. validiteetti 7. en tiedä Määritelmät: a) mittauksen kyky mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata b) mittaustulosten toistettavuus eli ei-sattumanvaraisuus Numero _____ _____ Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 8 (9) c) tutkittavien ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen _____ d) tutkimustulosten käyttökelpoisuus ja sovellettavuus käytännön hoitotyöhön _____ Seuraavat väittämät (35-56) koskevat taitojasi käyttää tutkittua tietoa. Arvioi oma taitosi kunkin väittämän kohdalla rastittamalla sopiva vastausvaihtoehto. Väittämät: 35. Tunnistan käytännön hoitotyössä ongelman, johon tarvitaan tutkittua tietoa 36. Tunnistan hoitotyöhön liittyvän tutkitun tiedon tarpeen oman osaamisen kehittämisessä 37. Osaan hakea tutkittua tietoa elektronisista tietokannoista avainsanojen avulla 38. Osaan rajata hakuni elektronisissa tietokannoissa rajaustoimintoja käyttämällä 39. Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista suomenkielisen tutkimussanaston 40. Ymmärrän tutkimuksista ja artikkeleista englanninkielisen tutkimussanaston 41. Löydän tutkimuksista ja artikkeleista tarvitsemani olennaisen tiedon 42. Osaan tutkimusta ja artikkelia selailemalla selvittää, kuinka se soveltuu käyttötarkoitukseeni 43. Osaan tulkita tutkimuksissa ja artikkeleissa olevia taulukoita 44. Osaan arvioida tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä 45. Osaan arvioida tutkimustulosten käyttöarvoa käytännön hoitotyöhön 46. Osaan arvioida tutkimuslähteiden luotettavuutta (esim. ikä, tekijät, julkaisijat jne.) 47. Osaan soveltaa tutkimustuloksia potilaiden ongelmien ratkaisuun 48. Osaan käyttää tutkittuun tietoon perustuvia arviointimenetelmiä potilaiden hoidossa. 49. Osaan perustella tekemiäni potilaan hoitoon liittyviä ratkaisuja tutkitun tiedon avulla 50. Kyseenalaistan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen 51. Kykenen muuttamaan hoitokäytäntöjä tutkittuun tietoon perustuen 52. Osaan hyödyntää tutkittua tietoa oman ammatillisen tietoperustan kehittämisessä 53. Osaan yhdistää tutkitun tiedon aiempiin kokemuksiini 54. Osaan yhdistää tutkitun tiedon potilaalta Erittäin hyvin Melko hyvin Melko Keskinkertaisesti huonosti Erittäin huonosti 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 9 (9) saatuun tietoon 55. Osaan soveltaa tutkittua tietoa potilaan hoitoon huomioiden potilaan toiveet ja odotukset 56. Osaan toteuttaa potilaan hoitoa tutkitun tiedon perusteella 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 Seuraavat väittämät (57-68) koskevat tutkitun tiedon edistävä ja estäviä tekijöitä. Valitse omaa mielipidettäsi kuvaava vastaus kunkin väittämän kohdalla rastittamalla sopiva vaihtoehto. Täysin samaa mieltä Väittämät: 57. Työyksikössäni on atk-laitteet, joilla voin etsiä tutkittua tietoa hoitotyön tueksi 58.Työyksikössäni on käytössä toimivat elektroniset tietokannat esim. Cinahl-, Medline- tai Cochrane Library -tietokannat 59. Työyksikkööni tulee säännöllisesti hoitotieteellisä ja ammatillisia julkaisuja 60. Osastoni hoitotyön toiminta-ajatukseen on kirjattu toiminnan perustuminen tutkittuun tietoon 61. Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua säännöllisesti koulutukseen 62. Työyksikössäni on mahdollisuus osallistua hoitotyön konferensseihin 63. Työyksikössäni hyödynnetään alan viimeisempiä tutkimustuloksia hoitokäytäntöjen kehittämisessä 64. Työyhteisössäni keskustelemme säännöllisesti hoitotyön tutkimustuloksista 65. Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilökuntaa tutkitun tiedon käyttöön hoitotyössä 66.Työyhteisössäni mahdollistetaan aikaa perehtyä tutkittuun tietoon 67.Työyhteisössäni tuetaan hoitohenkilökuntaa tutkimusten ja kehittämishankkeiden tekemiseen 68. Työyhteisössäni kannustetaan tutkitun tiedon käyttöön hoitokäytäntöjen toteutuksessa Melko Ei Ei samaa samaa enkä eri mieltä mieltä Melko eri mieltä Täysin eri mieltä 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 5 4 3 2 1 69. Mitä muuta haluat sanoa ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 2 10 (9) ________________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________________ Lämpimät kiitokset vastauksestasi ! Anneli Sarajä[email protected] 2006 LIITE 3 Käsitys tavoite-ja toimintaohjelmasta % v.2009 60 50 40 30 perushoitaja sh/esh 20 10 0 en tiedä mitään tiedän, en ole perehtynyt olen perehtynyt, olen perehtynyt ja olen perehtynyt, vakuuttunut vakuuttunut ja mutta en toteutan vakuuttunut KUVIO 2. Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta v.2009. KUVIO 3. Käsitys tavoite- ja toimintaohjelmasta v. 2007. aoh/oh LIITE 4 Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä % v. 2009. 70 60 50 40 30 perushoitaja sh/esh 20 10 0 en tiedä mitään tiedän, en ole perehtynyt olen perehtynyt, mutta en vakuuttunut olen perehtynyt ja vakuuttunut olen perehtynyt, vakuuttunut ja toteutan KUVIO 4. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä v.2009. KUVIO 5. Käsitys näyttöön perustuvasta hoitotyöstä v.2007. aoh/oh LIITE 5 TAULUKKO. Terveysalan tietolähteiden lukemisen säännöllisyys. 1=seuraan säännöllisesti, 2= melko säännöllisesti, 3=satunnaisesti, 4= en seuraa Tietolähteet Lähihoitajat Sairaanhoitajat Osastonhoitajat ka n ka n ka n Hoitotiedelehti 2009 3 36 3 87 2 18 Yhteensä ka n 3 141 2007 4 45 3 100 3 25 3 170 Sairaanhoitaja lehti 2009 3 37 2 95 2 18 2 150 2007 3 44 2 110 2 25 2 179 Tehy 2009 3 35 2 93 2 18 2 146 2007 3 44 2 108 2 24 2 179 Käypä hoito suositukset 2009 3 39 3 91 3 18 3 148 2007 3 42 3 106 2 25 3 173 Elektroniset verkkolehdet 2009 3 38 3 84 3 15 3 138 2007 3 43 3 100 3 23 3 166 Internet sivustot 2009 3 39 3 86 3 17 3 142 2007 3 45 3 103 3 23 3 171 EvidenceBased Nursing 2009 4 36 4 80 3 17 4 133 2007 4 41 4 96 4 22 4 159 Impakti 2009 4 35 4 80 4 16 4 131 2007 4 41 4 96 4 19 4 156 Journal of Advanced Nursing 2009 4 35 4 82 4 17 4 134 2007 4 41 4 97 4 20 4 158 Journal of Clinical Nursing Journal of Professional Nursing 2009 4 35 4 80 4 17 4 132 2007 4 41 4 96 4 19 4 156 2009 4 35 4 79 4 17 4 131 2007 4 40 4 94 4 19 4 153