ONKO KOOLLA VÄLIÄ? OOPPERALAULAJAN ULKOINEN OLEMUS SUHTEESSA ÄÄNEEN

ONKO KOOLLA VÄLIÄ?
OOPPERALAULAJAN ULKOINEN OLEMUS SUHTEESSA
ÄÄNEEN
LAHDEN
AMMATTIKORKEAKOULU
Musiikin koulutusohjelma
Instrumenttiopetus
Opinnäytetyö
Kevät 2015
Mariia Bertus
Lahden ammattikorkeakoulu
Musiikin koulutusohjelma
BERTUS, MARIIA:
Onko koolla väliä?
Oopperalaulajan ulkoinen olemus suhteessa ääneen
Instrumenttiopetuksen opinnäytetyö, 33 sivua, 4 liitesivua
Kevät 2015
TIIVISTELMÄ
_________________________________________________________________
Tässä opinnäytetyössä käsittelen laulajan fyysistä olemusta suhteessa ääneen.
Pohdin kysymystä, tarvitseeko laulajan olla isokokoinen, jotta ääni olisi iso.
Kulkevatko ääni ja ulkoinen olemus käsi kädessä?
Tutkin äänifysiologiselta kannalta niitä laulajien rakenteellisia ominaisuuksia,
jotka vaikuttavat äänen kokoon ja sointiin. Lihomisen ja laihtumisen vaikutusta
laulamiseen tarkastelen tieteellisten teorioiden ja julkisuudessa esiintyvien
laulajien esimerkkien kautta. Lisäksi esittelen äänityypit ja niihin liitettyjä ulkoisia
vaatimuksia ja stereotypioita. Lopuksi pohdin myös henkilökohtaisia
kokemuksiani liittyen laulamiseen alipainoisena.
Tein kyselytutkimuksen, johon vastasi 69 laulajaa. Mielenkiintoisia tuloksia olivat
laulajien omakohtaiset kokemukset fyysisten ominaisuuksien merkityksestä
laulamiselle. Hoikat ihmiset kokivat tuen löytymisen ja jaksamisen
ongelmallisena, kun taas lihavuutta pidettiin näyttämötyöskentelyä ja roolitusta
vaikeuttavana tekijänä. Yleisesti ottaen ulkonäkö näytti olevan tärkeä asia
äänityypin määrittämisessä ja työnsaannissa.
________________________________________________________________
Asiasanat: laulaminen, oopperalaulaja, äänityyppi, fyysiset ominaisuudet
Lahti University of Applied Sciences
Degree Programme in Music
BERTUS, MARIIA
Does size matter?
Effect of an opera singer's appearance on the voice
Bachelor’s Thesis in Music Pedagogy
appendices
33 pages, 4 pages of
Spring 2015
ABSTRACT
This bachelor’s thesis is about the singer’s appearance versus the voice. The main
question is, does a singer have to have a big body to have a big voice. Does the
voice and appearance always correspond?
First I concentrate on the voice physiology and the facts that have an influence on
the size and the timbre of the voice. I introduce some theories of the consequences
of gaining or losing weight. There are some opera singers that have had a major
change in their body weight, so it is interesting to find out, how the weight loss
has affected their voices. I also talk about the different voice types and the
physical requirements and stereotypes based on German voice classification. In
the end I reflect my personal experiences as an underweight singer.
I did a survey of singers and I got 69 responses. The personal experiences of the
impacts of different physical measurements on singing were interesting. Slim
singers found it difficult to support the voice and to have enough strength to sing.
Obesity was referred to as challenging when it comes to stage performance and
casting. Appearance seemed to be important in voice classification and
employment.
Key words: singing, opera singer, voice type, physical measurements
SISÄLLYS
1
JOHDANTO
1
2
ÄÄNIFYSIOLOGIAA
2.1 Rakenne suhteessa ääneen
2.2 Äänen kehitys eri ikävaiheissa
3
3
6
3
ÄÄNITYYPIT
3.1.Äänityyppiluettelo
3.2 Äänityyppi ja ulkonäkö
8
8
10
4
ÄÄNI JA LAULAJAN KOKO
4.1 Teorioita ja tutkimuksia
4.2 Laihuus vai lihavuus
4.3 Ulkonäkövaatimukset
12
12
14
17
5
KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET
5.1 Tutkimuksen toteuttaminen
20
5.2 Tutkimuksen tulokset
20
5.2.1 Vastanneiden ikäjakauma
21
5.2.2 Käsitys omista mittasuhteista ja äänen ominaisuuksista 21
5.2.3 Pituus
21
5.2.4 Paino
23
5.3. Vastaajien omia kokemuksia äänityypin määrittämisestä 23
5.3.1 Poikkeuksia
23
5.3.2 Äänityyppistereotypioita
25
6 POHDINTA
27
LÄHTEET
30
LIITTEET
1
1
JOHDANTO
Opinnäytetyöni aihe on ollut minulle pitkään selvä, sillä olen laulajana kohdannut
hyvin ristiriitaista tietoa fyysisen koon ja rakenteen suhteesta äänityyppiin.
Jokaisella laulunopettajalla tuntuu olevan eri käsitys oopperalaulajan ulkoisesta
olemuksesta ja erityisesti siitä, tarvitseeko olla vähän jotain ylimääräistä
vyötäröllä vai ei. ”Pitää olla kaikupohjaa.” on yleinen ajatus siitä, miltä
oopperalaulajan tulisi näyttää. ”It ain't over till the fat lady sings” -lausahduksella
on alun perin viitattu Wagnerin viisituntiseen Jumalten tuho -oopperaan, jossa
viimeisessä näytöksessä Brünnhilde ratsastaa sisään ja laulaa voitokkaana. Tinttisarjakuvan oopperalaulajatar Castafiore ruokkii myös mielikuvaa isokokoisesta
tädistä kiljumassa kitarisat vilkkuen. Stereotypia lihavista oopperalaulajista elää
ihmisten mielissä edelleen.
Olen saanut itse kuulla pienikokoisena sopraanona konserttieni jälkeen ”miten
noin pienestä tytöstä voi lähteä noin kova ääni” -tyyppisiä hämmästeleviä
kommentteja. Eräs ulkomaalainen laulunopettaja jopa tokaisi minulle, että minulla
on iso ääni ja jos en saa vähintään viisi kiloa painoa lisää, minusta ei voi koskaan
tulla mitään – ei ainakaan solistia, ehkä kuorolainen. Vastaavia kommentteja on
varmasti itse kukin saanut kuulla opintojensa ja uransa aikana. Jotkut laulajat ja
laulunopettajat taas ovat sitä mieltä, että on hyvä olla hoikka, jotta jaksaa laulaa ja
liikkua oopperalavalla. Mielipiteitä on monia. Toivonkin löytäväni mielipiteiden
rinnalle myös tieteellistä näyttöä fyysisen koon vaikutuksesta laulamiseen.
Vastausta kysymykseen ”Onko koolla väliä?” lähden etsimään tutustuen ensin
siihen, mikä on iso ääni ja miten se syntyy ja mitkä ovat laulajalle edullisia
rakenteellisia ominaisuuksia. Tässä luvussa käsittelen myös ikääntymisen myötä
tapahtuvia äänifysiologisia muutoksia. Äänelliset vaatimukset ovat niin tärkeitä,
että visuaalisuudesta joudutaan usein oopperamaailmassa tinkimään. Siksi
tarkastelenkin julkisuudesta ja historiasta tuttuja oopperalaulajia, joiden vartalo on
muuttunut radikaalisti heidän uransa aikana. Nykyään visuaalisuutta korostavassa
maailmassa laulajien ulkonäöltä vaaditaan paljon enemmän kuin entisaikoina ja
siksi oopperalaulajat ovat uudenlaisten haasteiden edessä. Mennäänkö ääni vai
2
vartalo edellä? Miten laihtuminen vaikuttaa ääneen, ja kumpi on parempi
laulajalle, ylipaino vai alipaino?
Äänen fakkijärjestelmissä jokaiselle äänityypille löytyy omanlaisensa karaktääri ja
jopa ulkoinen olemuskin määritellään tietynlaiseksi. Mitä jos oopperalaulaja ei
mukaudukaan fakkijärjestelmään ja oopperatalon roolitukseen? Minua kiinnostaa
siis tietää, mitä tarkoittaa, kun laulajan sanotaan olevan ”äänensä näköinen”.
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan oopperalaulajan ulkonäköä ja laulamista
enimmäkseen kehon koon ja rakenteiden perusteella eikä pureuduta niinkään
yleisiin kauneusihanteisiin.
Tein kyselytutkimuksen laulajille ja laulunopiskelijoille, sillä halusin selvittää,
miten stereotypiat eri äänialojen edustajien ulkoisesta olemuksesta kohtaavat
todellisuuden. Ovatko bassot aina pitkiä ja tenorit lyhyitä, ovatko lyyriset äänet
siroja ja dramaattiset tukevarakenteisia ja kuinka paljon stereotypioista poikkeavia
yksilöitä löytyy tutkimusryhmästä? Minua kiinnosti myös kuulla, miten laulajat
kokevat fyysisen kokonsa vaikuttavan heidän laulamiseensa ja
lavatyöskentelyynsä ja ovatko he saaneet kuulla arvostelua liittyen fyysisiin
mittoihinsa.
3
2
ÄÄNEN FYSIOLOGIAA
”Oopperalaulajilla täytyy olla koko äänialueeltaan tasainen, vapaasti soiva ääni,
jossa on pakottamaton vibrato. Äänen täytyy olla riittävän voimakas kantaakseen
täyden orkesterin yli. Taitavat oopperalaulajat osaavat myös modifioida kieliä
niin, että he pystyvät laulamaan niitä kauniisti ja ymmärrettävästi. Hengitystä
harjoitetaan, jotta fraasit ovat hyvin tuettuja ja että ne ilmaisevat sekä musiikillista
että draamallista sisältöä.” (Stephenson 2011, 21. Suom. Bertus.) Ääntä hiotaan
vuosia, jotta siitä saadaan hienovireisesti toimiva instrumentti, joka taipuu
volyymiltaan ja äänialueeltaan äärilaitoihin. Oopperassa ääntä ei vahvisteta
sähköisesti vaan ihminen itse toimii omana mikrofoninaan.
2.2 Rakenne suhteessa ääneen
Koko suhteessa ääneen (Titze 2000, 186)
Keskipaino Massa/tiheys 1/3
Keskipituus Perustaajuus
Vauva
3,5 kg
0,15 m
0,5 m
500 Hz
8-vuotias
32 kg
0,31 m
1,2 m
300 Hz
Aikuinen nainen
59 kg
0,38 m
1,6 m
200 Hz
Aikuinen mies
73 kg
0,41 m
1,8 m
125 Hz
Taulukossa on keskipaino ja -pituus suhteessa äänen perustaajuuteen.
Mittasuhteet on huomioitu laskemalla neliöjuuri massan ja tiheyden suhteesta.
Vertaamalla keskipituutta ja tiheyttä saa kuvan eroavaisuuksista
vartalonmalleissa. Lapsella on suhteessa isompi pää kuin aikuisella, eivätkä siksi
pelkkä paino ja pituus riitä mittareiksi.
4
Muun vartalon kokoa tärkeämpää on tarkastella laulajan kurkunpään kokoa,
vaikkakin on vaikea määrittää, mikä sen mittasuhteista, pituus, korkeus vai
leveys, vaikuttaa eniten. Keskivertomiehen kurkunpään pituus ja korkeus on 40
prosenttia suurempi kuin keskivertonaisella. Tämä ero osittain vaikuttaa miehen
ja naisen eri perustaajuuksiin. (Titze 2000, 186–187.)
Millerin mukaan kurkunpään rakenne ja erityisesti äänihuulten pituus ja paksuus
määrittävät yksilölliset äänen ominaisuudet, kuten äänialan ja soinnin. Mitä
pidemmät äänihuulet ovat, sen matalampi on ääni. Ääniväylän rakenne ja pituus
vaikuttavat myös äänenlaatuun, sillä ääniväylä on resonaattoriputki, joka ulottuu
äänihuulista huuliin asti ja johon kuuluvat kurkku, sekä suu-, ja nenäontelot.
Myös rintakehän tilavuus ja rinta- ja vatsalihasten vuorovaikutus vaikuttavat
äänen ominaisuuksiin. (Miller 2000, 15.)
Resonaattoriputki vaikuttaa myös äänenväriin. Tummat ja vaaleat äänet
luokitellaan erilaisiksi, vaikka ne voivat olla äänialaltaan samoja. Ääniväylän
muotoon vaikuttavat eri vokaalit, esim. o koetaan tummemmaksi vokaaliksi kuin
i. Myös laskemalla tai nostamalla kurkunpäätä voidaan vaikuttaa äänen
tummuuteen tai vaaleuteen, joten pelkkä kurkunpään rakenne ei ratkaise
äänenväriä. (Titze 2000, 186–189.)
Vaikka ihmisen äänityyppiä ei voi määrittää ulkoisista ominaisuuksista,
tietynlaisilla fyysisillä rakenteilla on taipumus tuottaa tietynlaisia äänityyppejä.
Miller vertaa ihmisiä koiriin, joilla haukkumaäänen syvyydestä pystyy
päättelemään koirarodun, ainakin sen, onko kyseessä iso tai pieni koirarotu. Mitä
kimeämpi ääni, sitä pienemmät ovat mittasuhteet ja päinvastoin. (Miller 2000, 15–
16). McGinnisin mukaan äänityyppiin vaikuttavat äänihuulet, limakalvot, lihakset,
resonoivat tilat ja hengitys (McGinnis 2010, 5).
Joskus laulajan mittasuhteet eivät ole yhteneviä. Pitkäkaulaiset, mutta lyhyillä
äänihuulilla varustetut laulajat ovat korkea- mutta tummaäänisiä, ja päinvastoin
pitkillä äänihuulilla varustetut lyhytkaulaiset laulajat ovat matala- mutta
kirkasäänisiä. Tästä johtuen voi tietyn äänialan sisällä olla hyvinkin erisävyisiä
ääniä, kuten lyyrinen baritoni ja Heldenbaritoni. (Titze 2000, 190.)
5
”Äänen perusväri ja suuruus sekä äänialan laajuus ovat riippuvaisia kunkin
yksilön rakenteellisista ominaisuuksista, kuten esim. kokonaispituudesta,
resonanssionteloiden koosta ja äänihuulten mittasuhteista. Myös tietyt
rakenteelliset heikkoudet voivat rajoittaa äänellisesti, esim. kiinalainen tohtori Gu
Li-de on sanonut, että jos kieliluu on hentorakenteinen, ääni ei tule kestämään
ammattilaulajana.” (Eerola 2014). On siis olemassa rakenteellisia seikkoja, jotka
voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa laulamista.
Minua on kritisoitu alipainoni lisäksi siitä, että minulla on pieni suu, mutta
toisaalta kasvoihini on viitattu sanoilla ”laulajan lärvi” tietääkseni tarkoittaen
korkeita poskipäitä eli resonanssionteloiden suuruutta. Usein kuullaan puhuttavan,
että isoon ääneen vaadittaisiin laaja rintakehä, paksu kaula, kookas leuka ja suuri
suu ja nielu. Sopraano Stella Markou, joka opettaa University of Missouri St.
Louisissa sanookin, että ei ole sattumaa, että suurilla oopperatähdillä on usein
samanlaisia fyysisiä ominaisuuksia. Hänen mukaansa tällaisia ominaisuuksia ovat
leveät kasvot, suuret poskipäät ja suurikokoinen vartalo. Oopperalaulajalla täytyy
olla sellaiset geenit, että äänellä on tilaa resonoida. (Saunders 2004.)
Michael Mayer vertaa ihmisääntä jousisoitinperheeseen, johon kuuluu viulu,
alttoviulu, sello ja basso. Ne kaikki toimivat samojen periaatteiden mukaisesti,
soittimen rakenne on samanlainen ja niitä soitetaan enemmän tai vähemmän
samalla lailla. Ero on soitinten koossa. Samalla lailla laulajien koossa ja
rakenteissa on eroja, mutta jokaisen laulajan ääni kuulostaa tunnistettavasti
lauluääneltä, kuten viulu ja sello kuulostavat jousisoittimelta. Fyysiset
mittasuhteet eivät voi olla siis joko huonoja tai hyviä, ne ovat vain erilaisia ja
mahdollistavat erilaisten tehtävien suorittamisen. Aivan kuten sellolla ei ole
järkevää soittaa viululle sävellettyä musiikkia, vaikka se olisi mahdollistakin, ei
raskaammalla äänellä ole aina hyväksi laulaa kevyen lyyrisen äänen ohjelmistoa.
(Mayer 2010.)
McGinnisin mukaan on epätodennäköistä, että pienikokoisella sopraanolla on
suuri dramaattinen ääni tai että pitkällä ja suuriluisella sopraanolla olisi kevyt,
kirkas ja notkea koloratuuriääni. On kuitenkin olemassa poikkeuksia: Dame Joan
Sutherland oli kookas sopraanoksi, ja hän lauloikin aluksi Wagneria, kunnes löysi
6
lyyrisen sekä dramaattisen koloratuuriäänensä, joka oli parhaimmillaan Bellinin ja
Donizettin bel canto -oopperoissa. (McGinnis 2010, 3-4.) Sutherlandin
äänihuulten sanotaan olleet poikkeuksellisen suuret ja täydelliset (Blyth 2010).
Vastaava esimerkki voisi olla myös June Anderson, joka luustonsa puolesta
näyttää muulta kuin koloratuurisopraanolta. Dame Joan Sutherland onnittelikin
June Andersonia tämän suuresta leuasta: ”Minulle on sanottu, että korkeat E:t ovat
leuassa!” (Stevenson 2014).
2.3 Äänen kehitys eri ikävaiheissa
Äänellisiä muutoksia tulee iän ja kehityksen myötä, ja näitä äänelle kriittisiä
vaiheita ovat lapsuus, murrosikä ja vanhuus. Rakenteiden kasvaminen vaikuttaa
ääneen. Täysi-ikäisellä miehellä äänihuulten pituus on noin 16 mm ja naisella 10
mm, kun taas varhaislapsuudessa äänihuulten pituus on vain 2 mm. Lapset
kuitenkin pystyvät tuottamaan pienemmillä äänihuulilla ja keuhkoilla yhtä
voimakkaita ääniä kuin aikuiset, mikä selittyy esimerkiksi sillä, että lapsien
puheäänen perustaajuus on noin oktaavin korkeampi kuin aikuisella. Lapsilla on
myös suhteessa keuhkojen kokoon suurempi vitaalikapasiteetti, keuhkopaine ja
hengitystiheys kuin aikuisella. Lapset tavallaan kompensoivat pientä kokoaan
työskentelemällä kovemmin.
Kun miehillä tapahtuu äänenmurros, kurkunpää kasvaa ja äänihuulet pitenevät,
paksuuntuvat ja muuttuvat suorakulmion muotoisiksi. Paksummat äänihuulet eivät
itsessään tarkoita matalampaa äänen perustaajuutta. Kilpi-kannurustolihaksen
kasvu muuttaa äänenlaatua ja rekisteriä, sillä äänihuulet voivat värähdellä koko
massallaan suuremmassa tilassa, jolloin äänenvärikin on rikkaampi. Vasta 20
ikävuoden jälkeen on viisasta alkaa luokitella ääntä tiettyyn fakkiin.
Vanhemmiten naisten äänet madaltuvat estrogeenitason laskun seurauksena, kun
taas miehillä ääni voi nousta testosteronipitoisuuksien pienentyessä. Äänestä tulee
vuotava ja heikko lihasten surkastumisen myötä. Lihassolujen toiminta heikkenee
myös äänielinten alueella. Jos hermosolut ovat rappeutuneita, ne eivät tavoita
lihassoluja tai ne toimivat epänormaalisti. Tällöin äänestä tulee värisevä ja
7
lepattava. Ketteryys voi kadota hitaammin reagoivien lihasten tai rustojen
rajoittuneen liikkumisen myötä, joten esimerkiksi koloratuurit joutuvat usein
vaihtamaan fakkiaan ikääntyessään. Iän tuoma turvotus äänihuulissa nesteiden
kerääntymisen seurauksena voi saada sopraanon tuntemaan olonsa kotoisammaksi
mezzona ja tenori taas lyyrisenä baritonina. Jos lihakset ovat merkittävästi
heikenneet, dramaattiset roolit rasittavat kurkunpäätä liikaa. Äänityyppi siis
muuttuu iän tuomien muutosten seurauksena. (Titze 2000, 196–203.)
8
3
ÄÄNITYYPIT
Äänityypit eli fakit määrittävät, millaisen ohjelmiston parissa laulaja on
parhaimmillaan, ja erityisesti sen, millaiset oopperaroolit laulajalle sopivat.
Fakkiin vaikuttavat ääniala, äänen sointi ja koko, laulajan ulkoinen olemus, ikä ja
kokemus, halu ja esiintymisten määrä (McGinnis 2010, 9). Titzen mukaan
äänityyppiin vaikuttavat äänifysiologisten asioiden lisäksi kurkunpään lihaksien
voimakkuus, musikaalisuus, roolimallit, kulttuuri ja markkina-arvo, sekä
omaksutut puhetavat. Joissakin kulttuureissa matalaa puheääntä pidetään
voimakkaana ja autoritäärisenä, minkä vuoksi naiset tottuvat puhumaan
matalammalta. Kotoa opitut roolimallit ja käyttäytyminen ovat äänentuoton
kannalta myös olennaisia. Saadakseen työtä on oopperalaulajan joskus mentävä
fakkinsa ulkopuolelle. Tietyille äänille töitä on enemmän tarjolla, ja toisaalta
tietyillä äänityypeillä kilpailu on kovempaa. (Titze 200, 193–194.)
Äänityyppiluokituksia on neljä eri versiota: italialainen, saksalainen, ranskalainen
ja amerikkalainen, joissa on jokaisessa hieman eri tavoin määritelty samat
äänityypit. Esimerkiksi saksalaisen luokituksen Koloratursopran/
Koloratursoubrettea eli lyyristä koloratuurisopraanoa vastaa italialaisessa
luokituksessa soprano leggiero. Äänityypeissä on jaottelu vakavien ja koomisten
roolien välillä. Koomisissa kevyiden äänityyppien rooleissa vaaditaan
näyttämöllisempää ilmaisua ja ketterämpää olemusta kuin dramaattisempien
äänien rooleissa, joissa esiintyminen on staattisempaa.
3.1 Äänityyppiluettelo
Äänityypit kevyistä raskaampiin Kloiberin Das Handbuch der Operin (2002)
mukaan:
Naisäänet:
•
Soubrette/Spielsopran (subretti)
•
Lyricher Koloratursopran (lyyrinen koloratuurisopraano)
9
•
Dramatischer Koloratursopran (dramaattinen koloratuurisopraano)
•
Lyrischer Sopran/Hoher Sopran (lyyrinen sopraano, hoh = korkea)
•
Jugendlich-dramatischer Sopran (lyyris-dramaattinen sopraano,
(jugendlich = nuorekas)
•
Charactersopran/Zwischenfachstimme (karaktäärisopraano)
•
Dramatischer Sopran (dramaattinen sopraano)
•
Hochdramatischer Sopran (Wagner-sopraano)
•
Lyrischer Mezzosopran/Spielalt (lyyrinen mezzosopraano)
•
Dramatischer Mezzosopran (dramaattinen mezzosopraano)
•
Dramatischer Alt (dramaattinen altto)
•
Tiefer Alt (tief = syvä)
Miesäänet:
•
Spieltenor (koominen tenori)
•
Lyrischer Tenor/Hoher Tenor (lyyrinen tenori)
•
Italienischer Tenor (Italienisch = italialainen)
•
Charactertenor (karaktääritenori)
•
Jugendlicher Heldentenor (lyyris-dramaattinen tenori)
•
Heldentenor (dramaattinen tenori, Helden = sankari)
•
Lyrischer bariton, Hoher Bariton, Spielbariton (lyyrinen baritoni)
•
Kavalierbariton (kavaljeeribaritoni, lyyris-dramaattinen baritoni)
•
Characterbariton (karaktääribaritoni, Verdi-baritoni)
10
•
Heldenbariton (dramaattinen baritoni)
•
Spielbass (koominen basso)
•
Schwerer spielbass (schwer = raskas)
•
Characterbass/Bassbariton (bassobaritoni)
•
Seriöser bass/Schwarzerbass (schwarz = musta)
3.2 Äänityyppi ja ulkonäkö
Saksalaisessa luokituksessa laulajan olemus on hyvin tarkkaan määritelty.
Esimerkiksi subrettien ja lyyristen koloratuurisopraanojen on määritelty olevan
siroja, alle 170 cm pitkiä ja viehättäväpiirteisiä, ja roolihahmot ovat nokkelia ja
eloisia nuoria naisia. Vakavammista äänityypeistä erityisesti lyyrinen sopraano on
määritelty ulkonäöltään tarkasti. Tältä ”tyttöystävä-äänityypiltä” vaaditaan
naisellista, pehmeää ja viehättävää olemusta. Miehistä kavaljeeribaritonille
(Kavalierbariton) sanotaan olevan eduksi komea ulkomuoto ja bassolle (Seriöser
Bass) taas näyttävä ulkomuoto. Koska subretteja ja lyyrisiä sopraanoja on eniten
tarjolla, ollaan myös roolituksen kanssa tiukempia. Harvinaisemmilla
äänityypeillä, kuten dramaattisilla Wagner-tenoreilla, ei usein ulkoisella
olemuksella ole niin paljon merkitystä, mutta eduksi on suuri ja näyttävä
ulkomuoto.
Lyyriset ja dramaattiset sopraanot ja tenorit tekevät usein sankari- tai sankaritarrooleja, minkä vuoksi on ulkoisen olemuksen oltava jossain määrin viehättävä ja
nuorekas. Altot tekevät usein noitien, äitien, imettäjien ja vanhojen naisten
rooleja, (esim. Trubaduurin Azucena), jolloin hoikkuus tai nuorekkuus ei ole
tärkeää. Usein näitä rooleja tähdittävätkin jo ikääntyneemmät laulajat, sillä
tällainen ääni ei ole nuorena parhaimmillaan. Lyyriset mezzot tekevät
housurooleja, (esim. Figaron häiden Cherubino). Tällöin nuorekkaasta ja
poikamaisesta ulkomuodosta on hyötyä roolitusta ajatellen. (Suverkrop 2015.)
11
Lyyrisistä koloratuurisopraanoista, kevyistä lyyrisistä sopraanoista ja
subrettisopraanoista löytyy monta hoikkaa tai jopa laihaa esimerkkiä sekä
nykyajan että entisaikojen laulajista. Voisi sanoa, että lähes poikkeuksetta
maailmankuulut lyyriset koloratuurit ovat hoikkia. Heitä ovat muun muassa
ranskalaiset Natalie Dessay ja Patrizia Petibon, japanilainen Sumi Jo, saksalaiset
Arleen Auger ja Ingeborg Hallstein, sekä amerikkalainen Lily Pons. Näillä
laulajilla näyttämöllisyys ja äänellinen akrobatia ovat omaa luokkaansa. Pitkien
legatolinjojen kannatteleminen ja suuret nousut musiikissa ovat taas
kevytrakenteisille koloratuureille usein vaikeampia toteuttaa.
Dramaattiset äänet, jotka laulavat pitkiä ja raskaita Wagnerin oopperoita, kuten
esimerkiksi Brünnhilden tai Isolden roolia, vaativat äärimmäistä äänellistä
kestävyyttä ja iskukykyä. Wagner-laulajat ovatkin usein raskasrakenteisia, pitkiä
ja luustoltaan suurikokoisia. Wagner-rooleja tehdään yleensä vasta myöhemmällä
iällä ja taas lyyrisempiä rooleja nuorempana, mikä osaltaan voi selittää sen, miksi
lyyristen roolien laulajat ovat usein hoikkia ja dramaattiset isokokoisempia.
Kuuluisia dramaattisia sopraanoita ovat entisajoilta Birgit Nilsson ja Kirsten
Flagstad, ja nykyisin uraa tekeviä ovat esimerkiksi Amber Wagner ja Johanna
Rusanen-Kartano. Jälleen kerran poikkeuksiakin löytyy isokokoisten
dramaattisten sopraanojen joukosta: Dame Gwyneth Jones oli hoikka nainen, joka
olisi nuorena ulkoisin perustein soveltunut vaikka La Bohemen Mimiksi.
Joskus pienikokoiset ihmiset saattavat kuitenkin olla yllättävän isoäänisiä.
Esimerkkinä voisi olla nuori ukrainalainen sopraano Olena Tokar, jonka
keijumainen ulkomuoto kätkee sisälleen suuren lyyrisen äänen. Hänellä kylläkin
pään koko on suuri suhteessa vartaloon ja päänontelot ja suuri suu näyttävät
ihanteellisilta laulamista ajatellen. Cardiffin laulukilpailun vuonna 2011 voittanut
moldovalainen lyyrinen sopraano Valentina Nafornita on myös hyvin hoikka
balettitaustansakin vuoksi. Silti hänellä on pyöreä ja kantava sopraanoääni.
Ainoastaan fraasien lopuissa hänen hoikassa vartalossaan näkyy lyyhistyminen.
Liekö syynä vielä keskeneräinen tekniikka vai se, että hoikasta vartalosta näkee
hengityksen liikkeet paremmin. Miehistä erityisen hoikka esimerkki on
argentiinalainen bassobaritoni Matias Tosi, joka esiintyi muun muassa
Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2012. Legendaarinen saksalainen basso
12
Gottlob Frick oli myös hyvin lyhyt ja hoikka ollakseen tummaääninen basso.
Laiha vartalo ei siis aina tarkoita, että ääni ei voisi olla pyöreä, muhkea ja
naisellinen tai miehekäs.
4
ÄÄNI JA LAULAJAN KOKO
Millä tavoin lihavuus tai laihuus vaikuttaa laulamiseen? Mitä muutoksia laihduttaminen saa aikaan äänessä? Laulajien fyysiset ominaisuudet vaikuttavat äänen ominaisuuksiin sekä suorituskykyyn. Laulupedagogeilla ja oopperalaulajilla tuntuu
olevan monenlaisia käsityksiä lihavuuden tai laihuuden tuomista eduista, mutta aihetta on myös tutkittu. Ooppera on visuaalista taidetta, joten ainakin siinä mielessä laulajan koolla on merkitystä.
4.1 Teorioita ja tutkimuksia
Äänenkäytön ongelmiin erikoistunut tohtori Reena Gupta mainitsee, että painonvaihtelun vaikutuksista ääneen on tehty useita tutkimuksia. Näyttäisi siltä, että
muutokset painossa aiheuttaisivat myös muutoksia ääneen. On havaittu, että vaikutus olisi kuitenkin erilainen miesten ja naisten välillä. Guptan mukaan naisilla
ylipaino lisää testosteronin määrää ja näin ollen madaltaa ääntä, kun taas miehillä
tilanne on päinvastoin, estrogeeniä on enemmän ja siksi ääni kevenee. Kuitenkin
suurimpia syitä äänen muutoksille ylipainoisena ovat heikko fyysinen kunto ja
kestävyys sekä huono hengitysilman kontrollointi.
Hyvin hoikat ja pienikokoiset oopperalaulajat, kuten ranskalainen koloratuurisopraano Natalie Dessay, saavat äänensä kuulumaan orkesterin yli ja pystyvät samalla
liikkumaan vaivattomasti lavalla laulamisen aikana. Hyväkuntoisuudella on siis
etunsa. Dessay on kuitenkin laulanut paljon koloratuuriohjelmiston – äänen äärialueet ovat olleet jatkuvasti käytössä, minkä vuoksi ääni on joutunut kovaan rasitukseen. Dessaylta löydettiin ensin kysta toisesta äänihuulesta ja myöhemmin po-
13
lyyppi toisesta, ja ne leikattiin pois. Kysymys herääkin, onko hoikka vartalo heikompi ja näin ollen alttiimpi vaurioille. Guptan mukaan hoikat laulajat voivat saavuttaa yhtä hyvän tuen kuin ylipainoiset. Hoikat laulajat ovat usein kestävämpiä
kuin ylipainoiset. Alipaino on haitallista laulajalle, vaikkakin painorajat ovat yksilökohtaisia. Merkittävästi alipainoisella henkilöllä on herkempi äänielimistö, joka
voi vaurioitua helposti, ja lisäksi alipainoinen henkilö on usein heikko kestävyydeltään. Äänenkäyttöä ajatellen laulajan olisikin parasta olla terveissä mitoissa.
(Gupta.)
Lihakset eivät katoa laihduttaessa, ellei laihduttaminen tapahdu äärimmäisen nopeasti. Ääniteknikko John Nicholas Petersin mukaan hyväkuntoinen laulaja ottaa
enemmän ilmaa laulaessaan, koska rasvamäärä on pienempi ja siksi pallealla ja
keuhkoilla on enemmän tilaa laajentua. Lihavan laulajan pallealla ei ole tilaa liikkua vapaasti. Kun ihminen laihtuu, ilmankäytönhallinta muuttuu, koska pallea voi
taas liikkua vaivattomasti. Voi tuntua siltä, että ilma loppuu ennen aikojaan,
vaikka täyttäisi keuhkot ilmalla. Kun ilmaa otetaan liikaa, äänihuulet löystyvät automaattisesti purkaakseen ylimääräisen ilman ja ilma karkaa nopeasti ja kovaa äänihuulten läpi. Tämän seurauksena ääni on sumea ja epäfokusoitu. Laulajan äänen
voimakkuus ja resonanssi, äänialan ääripäät, intonaatio sekä kestävyys kärsivät.
Mitä vähemmän ilma riittää, sitä enemmän ilmaa ottaa, ja siksi voi olla todella
hankalaa oppia laulamaan taas ”tyhjillä keuhkoilla”, kuten lihavampana. Peters arvelee, että oopperalaulaja Maria Callas’n ääniongelmat johtuivat juuri tästä syystä
laihdutuksen jälkeen. Pahimmillaan äänielimet rasittuvat niiden väärinkäytöstä ja
äänihuuliin voi muodostua kyhmyjä. (Peters 1998.)
Vaikka nykypäivänä oopperalaulajien tilanne on ulkonäköpaineiden alla erilainen
kuin ennen, mielletään oopperalaulajat tukevarakenteisiksi. On olemassa useita
teorioita, jotka puoltavat isokokoisuuden hyötyjä oopperalaulajalle. Yksi selitys
on se, että kurkunpään ympärillä oleva rasvakerros lisäisi resonanssia ja tuottaisi
miellyttävämmän soinnin, vaikkakin miellyttävä sointi on tietysti makuasia. Jos
kurkunpään ympärillä on rasvaa paljon, on lähes mahdotonta olla muuten hoikassa
kunnossa. Toinen selitys on, että oopperalaulajat tarvitsevat tavallista vahvemman
14
pallean tukeakseen ääntään, jonka on kannettava suuren orkesterin yli. Suuri rintakehä ja hyvä hengityksen kontrolli mahdollistavat pallean laajenemisen.
Tohtori Peter Osinin mukaan taas ponnistelut keuhkojen kanssa lisäävät ruokahalua, sillä laulaessa keuhkosolut vapauttavat muun muassa leptiiniä, joka on kehon
rasvasolujen tuottama proteiini ja yksi ruokahalua säätelevistä tekijöistä.
Tohtori C.W. Thorpin ja hänen tutkimusryhmänsä the National Voice Centre at
the University of Sydneyn tekemä tutkimus julkaistiin Journal of Voice -lehdessä.
Sen mukaan oopperalaulaminen itsessään laajentaa kehoa ja erityisesti rintakehää
ja saa laulajan näyttämään isokokoisemmalta kuin hän mahdollisesti onkaan.
(Juan 2006.)
4.2 Laihuus vai lihavuus
Maailmankuulu sopraano Kiri te Kanawa on sitä mieltä, että oopperalaulajalla täytyy olla vähän enemmän massaa, ja hänkin uransa huipulla painoi enemmän kuin
nykyään. Laulajan täytyy syödä hyvin jaksaakseen. Hänen mielestään oopperalaulajat ovat liian laihoja nykyään. (Furness 2013.) Covent Gardenin roolittajan mukaan taas oopperalaulajat käyttävät lihavuuden ja voimakkaan äänen yhtälöä tekosyynä ylensyönnille (Chancellor 2014).
Mezzosopraano Alice Coote väittää, että kun hän painoi vähemmän, oli laulaminen vaikeampaa. Saatuaan painoa lisää hänen oli helpompi kannatella ääntään ja
laulu kulki vapaasti suurissa teattereissa ja konserttisaleissa. Ylitreenatun vartalon
kanssa on vaikea löytää syvähengitykseen tarvittavaa rentoutta. (Coote 2014.)
Mezzosopraano Deborah Voigtin äänen sanotaan muuttuneen, kun hän laihdutti
45 kiloa. Se, onko muutos parempaan vai huonompaan, on makuasia, mutta kriitikot väittävät, että Voigtin äänestä on kadonnut lämpö. Voigt itse sanoo äänensävyn muuttuneen kirkkaammaksi, hopeansävyisemmäksi kullan sijaan. (Kirkup
2012.) Voigtin mukaan laihtuminen on vaikuttanut hänen hengittämiseensä ja äänensä tukemiseen: ”When I took a breath before, the weight would kick in and
15
give it that extra Whhoomf! Now it doesn't do that.” Painavampana monet asiat,
joita hän teki äänellisesti, tapahtuivat luonnostaan. Pallean toimintaa ja sitä miltä
kurkku tuntuu, ei voi muuttaa, mutta laihempana niitä täytyy Voigtin mukaan
miettiä enemmän. Pitää muistuttaa itseään esimerkiksi kylkien avauksesta. Jos
unohtaa vanhan ilman pois päästämisen ja lihasten ”uudelleen kytkennän”, fraasia
ei saa laulettua ja ääni hajoaa. (Wikimedia Foundation Inc. 2015, Singerin 2006
mukaan.)
Kuuluisimpia oopperalaulajia, joiden ulkomuoto on muuttunut uran aikana, on tietenkin Maria Callas. Tito Gobbin, italialaisen baritonin, mukaan kapellimestari
Serafin kommentoi Lucia di Lammermoor -oopperan lounastauolla Callas’n syövän liikaa ja lihovan. Callas puolustautui, joten Gobbi, ehdotti, että Callas mittaisi
painonsa julkisesti ravintolan ulkopuolella. Lukema ei ollut imarteleva. Callas’n
omien sanojen mukaan hän oli niin raskas, että laulaminenkin oli raskasta. Hän hikoili liikaa ja väsyi lavalla. Hänestä oli epämukavaa esittää kaunista naista lavalla,
kun oma liikkuminen oli kömpelöä. Callas ajatteli, että koska hän on vuosia hionut lauluääntään, miksei hän voisi laihduttaa ulkomuotonsakin edustavaksi. (Wikimedia Foundation Inc. 2015, Gobbin 1980 mukaan.)
Callas laihdutti 36 kiloa vuosina 1953–1954. Hän sai laihduttuaan paljon positiivista huomiota hoikasta ja viehättävästä ulkonäöstään. (Wikimedia Foundation
Inc. 2015, Ardoin’n & Zeffirellin 1978 mukaan.) Michael Scottin mukaan ennen
laihtumista eli vuotta 1954, Callas oli ”dramaattinen sopraano poikkeuksellisen
hyvällä korkeudella” (Wikimedia Foundation Inc. 2015, Scott 1992 mukaan). Painonpudotuksen jälkeen Lucia di Lammermoorin kritiikissä Callas’n ääntä kuvailtiin "suureksi sopraano leggieroksi" eli suurikokoiseksi koloratuurisopraanoksi
(Wikimedia Foundation Inc. 2015, Lowen 1986 mukaan). Laihduttamisen jälkeen
Callas’n levyjen tuottaja Walter Legge kritisoi Callas’n ääntä ”niin huojuvaksi,
että matkapahoinvointilääkkeillä olisi käyttöä”. (Wikimedia Foundation Inc.
Schwarzkopfin 1982 mukaan). Äänen kuitenkin sanotaan olleen myös paremmin
fokusoitu ja soinniltaan kauniimpi kuin aikaisemmin. (Wikimedia Foundation
Inc., Lowen 1986 mukaan). 40 vuoden iässä Callas menetti äänensä. Syitä voi olla
16
monia, esimerkiksi tottumattomuus uuden vartalon toimintaan, liian raskaat lauluroolit tai nopeasta painon pudotuksesta johtuva lihasten heikkous.
Vähän ennen kuolemaansa Callas kertoi haastattelussa omista mietteistään äänen
menettämiseen liittyen. Hänen mukaansa hän ei menettänyt ääntään vaan pallean
voiman, ja tästä syystä hän menetti myös rohkeutensa. Hänen äänihuulensa olivat
edelleen hyvässä kunnossa lääkärien mukaan, mutta kaikukoppa ei toiminut kunnolla. Tästä syystä hän puristi ääntään, ja se sai äänen huojumaan. (Wikimedia
Foundation Inc. 2015, Petsalis-Diomidisin 2001 mukaan.)
KUVA 1. (Houston). Maria Callas Verdin La Traviata -oopperan Violettana.
17
4.3 Ulkonäkövaatimukset
Alice Cooten mukaan oopperassa kaikki on kiinni laulajan äänestä, mihin kriitikko Rupert Christiansen vastaa, että oopperassa äänen suhde ulkoisiin tekijöihin
ja näyttelijäntaitoihin on 75 % / 25 %. (Christiansen 2014.) Ooppera on siis myös
visuaalista taidetta. Erityisesti naisoopperalaulajien ulkonäköön on viime aikoina
puututtu rankastikin.
Sibelius-Akatemiassa on Markus Lehtisen mukaan näkynyt laihdutusvillitys viime
vuosina ja jotkut ovat laihduttaneet jopa useita kymmeniä kiloja uran toivossa.
Lehtinen on nähnyt, että upealla ulkonäöllä voi ohittaa paremman oopperalaulajan
kilpailutilanteessa. Annika Ollinkarin mukaan liikuntaa saatetaan harrastaa Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksessa tuntimääräisesti jopa enemmän kuin laulua.
(Aamulehti 2013.)
The Telegraph -lehden musiikkikritiikot arvostelivat voimakkaasti nuoren irlantilaisen mezzosopraano Tara Erraughtin ulkomuotoa Ruusuritari-oopperan Octavianina Glyndebournessa. Ääntä ja näyttelijäntaitoja ylistettiin, mutta ”pullukka” ulkomuoto ei ollut kriitikkojen mielestä uskottava Octavianille, nuorelle miehelle,
jolla on suhde Marsalkattaren ja myöhemmin Sophien kanssa. (Christiansen
2014.)
Vuonna 2005 oli vastaava tapaus amerikkalaisen sopraano Deborah Voigtin kohdalla. Hänen oli tarkoitus laulaa pääroolia Covent Gardenissa Straussin oopperassa Ariadne auf Naxos, mutta koska Voigt oli ylipainoinen ja ei mahtunut rooliasuunsa, pikkumustaan, hänet erotettiin. Tämän jälkeen Voigt kävi laihdutusleikkauksessa ja laihtui 45 kiloa, jonka jälkeen hän palasi Covent Gardeniin menestyksekkäästi. (Chancellor 2014.)
Daniela Dessi, italialainen sopraano, lähti Roomassa kesken La Traviatan esityksen pois, kun kuuli ohjaajan haukkuvan häntä lihavaksi ja epäsopivaksi Violettan
rooliin (Pisa 2010).
18
Maailmankuulun tenorin Luciano Pavarottinkin uran viimeiset Toscan esitykset
saivat kriitikoilta haukkuja, koska Pavarottin isokokoisuus haittasi lavalla liikkumista (Schmerling 2012). Kerrotaan, että Pavarotti ei voinut edes halata vastanäyttelijäänsä, koska hänen suuri vatsansa oli tiellä.
Viehättävä ulkonäkö on oopperalaulajille markkinoinnin kannalta tärkeää, sillä
oopperakin on bisnestä. Nykyään on helpompi löytää hoikkia oopperalaulajia kuin
ylipainoisia. Varsinkin nuoremman polven laulajat, kuten Anna Netrebko, Angela
Gheorgiu, Danielle de Niese, Elina Garanča, Juan Diego Flórez, Jonas Kaufmann
ja Topi Lehtipuu, ovat kaikki normaalipainoisia. Karita Mattilakin laihdutti paljon
uransa alkuvaiheilla ja on sen jälkeen pysynyt hoikkana. Anna Netrebkon vartalo
on hoikkien nuoruusvuosien jälkeen pyöristynyt hieman. Samalla koen, että hänen
ääneensäkin on tullut pyöreyttä ja tummuutta verrattuna aikoihin, jolloin hän oli
todella hoikka.
KUVA 2. (Fowler 2014). Natalie Dessay ei vastaa stereotyyppistä kuvaa oopperalaulajasta pienestä koostaan johtuen.
19
KUVA 3. (Ross 2001). Anna Moffolla oli tummasävyinen lyyrinen
koloratuuriääni.
KUVA 4. (New York Times 2007). Puritaanit-ooppera vuonna 1976. Luciano Pavarotti on yksi legendaarisimmista tenoreista. Ajatellessaan oopperalaulajaa monet näkevät varmasti tukevarakenteisen Pavarottin silmissään. Kuvassa on myös
Dame Joan Sutherland, jonka suuren leuan, korkeiden poskipäiden ja leveän rintakehän sanotaan olevan edullisia ominaisuuksia laulajalle.
20
5
KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET
Kyselytutkimukseni tarkoitus oli saada selville, minkälaisia kokemuksia ihmisillä
on fyysisestä koostaan suhteessa laulamiseen ja lavatyöskentelyyn, sekä kartoittaa
yleisiä laulajiin liittyviä ulkonäöllisiä stereotypioita ja löytää kenties poikkeuksia
stereotypioihin kuoron eri äänityyppien keskuudesta.
5.1 Tutkimuksen toteuttaminen
Tein kyselylomakkeen sekä suomeksi että englanniksi Savonlinnan oopperajuhlakuorossa kaudella 2014–2015 laulaville, ja jaoin tutkimuksen kuoroleirillä tammikuussa 2015. Kysely on liitteenä opinnäytetyöni lopussa. Kuorossa laulaa tällä
kaudella 100 henkeä, mutta sain vastauksen vain 32 laulajalta eli noin kolmasosalta kuorosta. Sen takia jouduin ottamaan tutkimukseen mukaan muitakin laulajia ja laulua ammatikseen opiskelevia. Lähetin tutkimuksen sähköpostilla tutuilleni ja jaoin tutkimuksen laulunopettajien Facebook-ryhmässä.
Vastauksia sain lopulta yhteensä 69, mukaan lukien itseni. Tutkimuksessa on mukana 36 sopraanoa, 8 mezzosopraanoa, 3 alttoa, 10 tenoria, 8 baritonia ja 4 bassobaritonia. Yksikään basso ei vastannut kyselyyn. Lieneeköhän syynä stereotypia
bassojen laiskuudesta vai siitä, että oikeita bassoja on oikeasti harvassa. Otantamäärän vaihtelevuus eri äänityyppien välillä on tietysti huomioitava, kun tarkastelee keskipituuksia ja -painoja. Ikäjakauma vastanneiden kesken on 23–62 vuotta.
5.2 Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa selvitettiin laulajien ikä, pituus, paino ja äänityyppi. Lisäksi laulajat arvioivat, vaikuttavatko fyysiset ominaisuudet äänityyppiin yleisesti ja heidän
omalla kohdallaan. Kyselyssä selvitettiin myös, ovatko fyysiset mitat vaikeuttaneet laulamista tai näyttämötyöskentelyä, ja ovatko laulajat saaneet ulkonäköön
kohdistuvaa kritiikkiä opettajiltaan. Lopuksi laulajat luettelivat yleisiä stereotypioita eri äänityyppien edustajista.
21
5.2.1 Vastanneiden ikäjakauma
Vastaajien ikä ulottui 23 ikävuodesta 62 ikävuoteen. Nuorempia ikäluokkia oli
enemmän: 23–32-vuotiaita 40,6 % ja 33–42-vuotiaita 43,5 %, kun taas vanhempia
vähemmän: 43–52-vuotiaita 8,7 % ja 53–62-vuotiaita 7,3 %.
5.2.2 Käsitys omista mittasuhteista ja äänen ominaisuuksista
Kysyin, onko laulajan fyysisillä ominaisuuksilla eli koolla ja rakenteella selkeä
yhteys äänityyppiin. 69,1 % oli sitä mieltä, että selkeä yhteys on olemassa, ja 14,7
,
% vastasi, ettei yhteyttä äänityypin ja mittasuhteiden välillä ole. 17,7 % vastasivat,
ettei osaa sanoa.
Vastaajista 75,4 % koki oman ulkonäkönsä ja äänityyppinsä vastaavan toisiaan,
kun taas 11,6 % vastaajista koki eroavaisuuksia äänityyppinsä ja ulkonäkönsä
välillä. 13 % ei osannut sanoa, miten asia on.
Fyysisiä ominaisuuksia koskevaa palautetta opettajiltaan oli saanut 72,5 %
vastanneista, kun taas 27,5 % vastanneista ei ollut saanut palautetta
ulkomuodostaan.
5.2.3 Pituus
Laskin eri äänityyppien keskipituudet. Sopraanot olivat selvästi lyhimpiä: 163,3
cm. Mezzosopraanot olivat hieman pidempiä: 168,8 cm. Altot olivat suurin
piirtein yhtä pitkiä kuin mezzot: 168,4 cm. Tenorien keskipituus oli 179,3 cm.
Baritonit olivat tenoreita pidempiä: 184,3 cm, mutta bassobaritonit olivat
baritoneja lyhempiä: 182,3 cm.
Äänialojen keskipituudet menivät suurin piirtein niin kuin olettaisi, eli sopraanot
olivat lyhimpiä ja baritonit pisimpiä. Pituushan yleensä korreloi myös äänihuulten
pituuden kanssa. Yllättävää oli se, että tenoreissa oli jopa yli 190 cm laulajia ja
22
sopraanoissakin monet olivat yli 170 cm. Bassobaritonit eivät olleet yllättäen pidempiä kuin baritonit. Tosin otanta on hyvin pieni. Olennaista on myös havainnoida äänialan lisäksi äänityyppiä, eli onko ääni lyyrinen vai dramaattinen.
Erityisesti baritonit ja bassobaritonit korostivat pituuden etuja roolitusta ajatellen.
Pitkä ja lihaksikas vartalo koettiin baritoneille ja bassoille ihanteelliseksi. Pitkä ihminen on myös näyttävä lavalla. Pituus kuitenkin haittasi joidenkin kohdalla kehon motoriikkaa.
5.2.4 Paino
Laskin jokaisen laulajan painoindeksin. Painoindeksi (BMI) ei itsessään ole kovin
pätevä mittari, sillä rakenne ja lihasmassa vaikuttavat painoon rasvan ohella myös.
Normaali painoindeksi on 18,5–25. Alle 18,5 on alipaino ja yli 25 ylipaino. Painoindeksiltään alle 18,5 oli vain 4,5 % vastanneista. 18,5–25 eli normaalipainoisia
oli 56,7 % vastanneista eli enemmistö. Painoindeksiltään yli 25 eli ylipainoisia oli
28,8 %.
Tutkimusryhmän ääripäät olivat muutama sairaalloisen ylipainoinen (BMI yli 40)
ja yksi merkittävän alipainon rajoilla oleva laulaja (BMI 17,1). Tutkimusryhmän
perusteella voisi sanoa, että laulajille on yleisempää olla ylipainoinen kuin alipainoinen, mutta huomattava osa laulajista on normaalipainoisia.
Koska sopraanoja oli tutkimusryhmässä enemmistö ja näin ollen otanta on suurempi, laskin lyyristen ja dramaattisten sopraanojen keskimääräiset painoindeksit.
Kaikki lyyris-dramaattisen tai dramaattisen äänityypin laulajat olivat joko normaalipainoisia tai ylipainoisia. Heidän keskimääräinen painoindeksinsä oli 25,3,
joka on juuri ja juuri lievän ylipainon puolella. Alipainoiset ja normaalipainon alarajoilla olevat laulajat olivat enimmäkseen lyyrisiä sopraanoja tai koloratuureja.
Lyyristen sopraanojen keskimääräinen painoindeksi oli 23,7, joka on normaalipainon puolella. Vastauksien äänityyppikuvaukset olivat tosin osittain epäselviä, joten erottelussa on jonkin verran tulkinnanvaraa mukana.
Yksi alipainoinen, yksi lievästi alipainoinen ja yksi normaalipainon alarajoilla
oleva laulaja olivat sitä mieltä, että laulaminen on heille fyysisesti raskasta, erityisesti hengitystekniikan ja äänen tukemisen kannalta. Hengitykseen liittyvää ”liho-
23
misentunnetta” on laihan vaikea hahmottaa. Kaksi alipainoista laulajaa oli kokenut saaneensa jopa asiatonta palautetta painostaan opettajilta, kuten epäilyjä siitä,
onko laihasta laulajasta ollenkaan tälle alalle. Kommentti ”syö enemmän” toistui
usean hoikan vastauksessa. Myös muutamat hoikat, mutta normaalipainoiset laulajat olivat saaneet kuulla palautetta ulkomuodostaan. Yleinen käsitys oli, että
hoikka ulkomuoto sopii lavalle ja roolityöhön, mutta vaikuttaa tekniikkaan heikentävästi.
Ylipaino taas koettiin lähinnä näyttämöllisiä tehtäviä ja roolitusta haittaavana tekijänä. Monet ylipainoiset olivat saaneet opettajiltaan kehotuksen laihduttaa. Opettajat varoittivat kuitenkin liian laihduttamisen haitoista. Monet isokokoiset laulajat
kokivat ulkomuotonsa näyttäväksi ja rakenteensa sopivaksi ison äänen rooleihin,
mutta kokivat kuitenkin pienen painon pudotuksen hyväksi asiaksi. Joillakin ylipaino haittasi terveyttä aiheuttaen kipuja ja refluksia, joten ei siis sovi unohtaa ylipainon aiheuttamia terveydellisiä haittoja.
5.3 Vastaajien omia kokemuksia äänityypin määrittämisestä
Joillakin laulajilla ääni ja keho eivät tuntuneet olevan samaa paria. Jotkut on fakitettu omasta mielestään väärin, ja joillakin on mennyt äänen ja ulkoisen olemuksen epäsuhtaisuuden vuoksi rooleja sivu suun. Monelle opettajalle ulkoinen olemus on mennyt fakituksessa edelle, jos oppilas on ollut välifakkia esimerkiksi
sopraanon ja mezzon välimaastossa. Ulkomaiden ulkonäkökeskeinen fakitus ja
roolituspolitiikka vaikuttavat osaltaan siihen, miksi opettajat ovat keskittyneet oppilaan ulkoiseen olemukseen.
5.3.1 Poikkeuksia
”Kysyin joskus, että mahdanko kuitenkin olla mezzo enkä sopraano,
ja kokenut opettajani totesi että olen sopraano koska minulla on
dramaattisen sopraanon ruumiinrakenne.”
” Sinun pitää laihduttaa. Tuolla ulkonäöllä et voi olla mezzo.”
24
” – – yksi opettajistani sanoi, että olen niin pitkä, että minulla on
mezzosopraanon äänihuulet – – .”
Näissä kommenteissa tulee ilmi, että opettajilla on tietynlainen kuva mielessään
eri äänityyppien ulkonäöstä. Laihdutuskommentin ymmärtää, jos kyseessä on lyyrinen mezzo, jonka täytyisi pystyä tekemään eläväisiä housurooleja ja esittämään
teini-ikäistä poikaa. Äänihuulten pituuden voi ainoastaan tietää katsomalla kurkkuun. Tällaista toimenpidettä ei voi laulunopettaja tehdä, mutta silti oppilaan ulkonäöstä heitellään ääniala-arvioita. On hyvä muistaa, että poikkeuksiakin on.
”Olen vähän naisellisempi sekä vartaloltani että äänenväriltäni kuin
lyyriset mezzot yleensä, eli enemmän kurvia ja pyllyä sekä vähän
mehevämpi soundi. Siitä on haittaa ehkä siinä mielessä, että kun
oopperaohjaajat ja casting-ihmiset etsivät usein tietynlaista tyyppiä
esim. housurooleihin, niin lähtökohtaisesti en ulkoisesti ole sellainen. Kompensoin asiaa sitten näyttelijäntyöllä. :) Silti koen, että
työllistymiseeni asia ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut. Toisaalta naisellinen vartalo sopii moniin mezzorooleihin sitten taas
paremmin kuin laiha ja vähän poikamainen vartalo. Että suo siellä,
vetelä täällä.”
”Ei ole ollut pituudesta hyötyä. Olen ollut liian pitkä olettamuksiin
tyypillisestä koloratuurista. On koelaulu kaatunutkin siihen.”
Roolitustilanteissa on ongelmallista, jos työnantajalla on vahva näkemys siitä,
miltä roolin esittäjän tulisi näyttää. Jos ääni ja ulkonäkö ovat selvästi eri paria, voi
töitä olla vaikea saada. Toisaalta luulisi, että rooleja löytyisi kaikennäköisille laulajille, minkä mezzosopraano toteaakin kommentissaan. Kaikki eivät voi tehdä
kaikkea.
”Ääni on haluttu laittaa raskaampaan sarjaan kokoni takia, vaikka
nuorempana en ollut ylipainoinen, kuten nyt hieman. Olen myös rintava - ei sovi housurooleihin, joihin taas ääni istuu.”
”Olen altoksi lyhyt, joka lienee etu ja haitta. Minusta ei lyhyyteni ja
kiltinnäköisen naamani vuoksi odoteta lähtevän tällaista ääntä, joten minut huomataan kyllä ja erotun joukosta. Toisaalta taas olen
25
kohdannut epäuskoa siihen, laulanko nyt varmasti "oikein", koska
kuulostan tältä. Vanhemmiten olen vissiin kuitenkin alkanut olla vakuuttavamman näköinen :)”
”Opettaja alusta lähtien oletti ääneni olevan erilainen/ kevyempi,
subretti, koska kropaltani olen pienehkö ja ohjasi ääntäni kevyempään suuntaan. Ja yllättyi sitten siitä millainen ääni minulla oikeasti
on. Ja jaksaa yhä ihmetellä, että miten noin pienestä voi lähteä noin
iso ääni. Mutta mitään negatiivista palautetta asian suhteen ei ole
tullut, ihmettelyä vaan.”
Näistä kommenteista huomaa, että pieni vartalo yhdistetään pieneen tai korkeaan
ääneen. Ihmetystä aiheuttaa, jos pienikokoisella laulajalla on suuri ja kantava ääni
tai vaikkapa syvä ja tumma alttoääni, ja päinvastoin taas, jos suurikokoisesta laulajasta ei lähdekään dramaattista ääntä. Jos ulkonäköstereotypioihin keskitytään
liiaksi, voi mennä vuosia, ennen kuin ääni löytää oman paikkansa.
5.3.2 Äänityyppistereotypioita
Joidenkin kyselyyn vastanneiden mielestä ulkonäöstä ei voi päätellä fakkia ja
myöskään näillä laulajilla ei ollut stereotyyppisiä mielikuvia eri äänityypeistä.
Suurin osa kuitenkin mielsi kevyet äänet pienikokoisiksi ja dramaattiset suurikokoisemmiksi. Iso ääni yhdistettiin usein leveisiin ja jykeviin kasvonpiirteisiin. Lähes jokaisen stereotypioita määritelleen vastauksessa toistui ajatus, että subrettisopraanot ovat siroja, tenorit lyhyitä ja bassot pitkiä. Enemmän vaihtelua oli mezzosopraanojen määrittelyssä, sillä toiset mielsivät mezzot ”reheviksi” ja osa poikamaisen hoikiksi ja pitkäraajaisiksi.
”Tämmöisiä stereotypioita näkee: Subrettisopraano: pieni ja vikkelä, Lyyrinen ja lyyrisdram. sopr: normaalivartaloinen, Dram
sopr: massaa vähän enemmän, leveät kasvot ja lyhyt kaula, vähän
hidas, Mezzo: pitkä, sutjakka, pitkä kaula tai kuten dram sopr, Altto:
jyhkeät piirteet, turpeat huulet (!!), iso, tenori: pieni, pyöreä, leveät
kasvot, eläväinen, Baritoni: sopusuhtainen "muskettisoturin" näköinen, sulava Basso: iso, pyöreä, parta, maltillinen liikkeissään.”
26
Vastauksessa määriteltiin laulajien pituus ja ruumiinrakenne, mutta kuvattiin
myös rooleihin vaadittavaa ulkomuotoa ja olemusta. Matalammat äänityypit vastaaja mielsi hitaammiksi ja korkeat nopeammiksi liikkeissään.
”Opintojeni alussa 2000-luvun alussa luulin stereotypioiden olevan
jollain tapaa totta, mutta mielestäni fakkia ei pysty päättelemään ihmisen ulkonäöstä. Äänihuulten pituus ja paksuus, sekä ääntöväylän
muoto ja maksimitilavuus antavat perusraamit, mutta tekniikka ja
laulajan oma ääni-ihanne tai opettajan painostus vaikuttavat lopulta
siihen mihin fakkiin itsensä kouluttaa. Jos jollakulla on huomattavan
iso pää tai leukaperät, voi se olla merkki dramaattisemmasta äänestä.
Toisaalta ison pään saa myös ylipainolla ja tupeeraamalla.”
Mielenkiintoinen huomio tässä oli se, että myös oma asenne ja koulutuksen suunta
voivat vaikuttaa äänityyppiin. Esimerkiksi korkea lyyrinen ääni voi taipua sujuvasti koloratuureihin, vaikkei lähtökohtaisesti koloratuuri olisikaan. Kyse on siis
myös laulutekniikasta ja harjoitetusta ohjelmistosta.
27
6 POHDINTA
Pienikokoisena laulajana olen ollut useasti turhautunut, sillä fraasien kannatteleminen on tuntunut ylivoimaiselta. Välillä vartalo tuntuu niin heikolta ja laihalta,
että mietin, olisikohan äänen tukeminen helpompaa, jos olisin muutaman kilon
painavampi. Olen itse syyllistynyt äänen puskemiseen, koska volyymia ja halua
laulaa löytyy, mutta ääntä ei vain ole jaksanut kannatella. Toki tekniikan kehittymisen ja parin lisäkilon myötä asia on helpottunut hieman, mutta edelleenkin tuntuu joinakin päivinä, ettei kroppaa ole alla tarpeeksi, jolloin asiaa lähtee kompensoimaan käsillä tai muilla maneereilla.
Laulamista, josta välittyy väkinäinen olotila, ei kuitenkaan ole kiva katsella. Olenkin monesti ihaillut hieman isokokoisempien laulajien tyyntä olemusta. Tuntuu,
että he vain seisovat ja asiat tapahtuvat itsekseen. Toki asiahan ei näin ole, mutta
ulkoisesti he näyttävät vankoilta ja varmoilta. Taas joidenkin laihojen laulajien
katselemisesta on tullut epämiellyttävä olo, sillä laulaminen näyttää fyysiseltä
ponnistelulta. Siltä se alipainoisena laulajana usein tuntuu minusta itsestänikin.
Pienikin turvotus äänihuulissa tai huonosti nukuttu yö tuntuvat vaikuttavan ääneen
ja jaksamiseen, kun vartalo on heiveröinen. Koska lihominen ei onnistu, olen harkinnut lihasmassan kasvattamista. Toisaalta taas jotkut ovat sitä mieltä, että laulajalle liiallinen treenaaminen ja lihaskireys eivät ole hyväksi, joten ratkaisuna tuntuu olevan vain omassa vartalossa viihtyminen.
Maria Callas’n ja Deborah Voigtin tarinat osoittivat, että suuret muutokset painossa vaikuttavat ääneen ja sen hallintaan. Callas’lla kävi huonommin kuin
Voigtilla, jolla ääni on edelleenkin toimintakykyinen. Callas’sta tuli liian heikko
omien sanojensa mukaan, ja Voigt taas menetti luonnollisen tuen tunteensa ja joutui keskittymään tietoisempaan vartalon hallintaan. Laulajalle tärkeintä on löytää
oikeanlainen tapa käyttää omaa vartaloaan laulamisessa. Petersin ajatus ”tyhjillä
keuhkoilla” laulamisesta on mielestäni hyvä. Ehkä me pienikokoiset ihmiset tosiaan haukomme henkeä liiaksi, kun pärjäisimme vähemmälläkin. Lihavuuden hyödyistä en löytänyt tietoa juuri lainkaan, lähinnä vain sen, että äänen pehmeys ja
pyöreys saattavat kadota, kun lihava laulaja laihduttaa.
28
Tätä työtä tehdessäni satuin katsomaan sivusilmällä televisiosta laihdutusohjelmaa, jossa eräs rytmimusiikin laulaja pohti, että koska hän on niin lihava, hänen
pitäisi vaihtaa oopperalaulajaksi. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että Katherine Jenkins
voisi väistyä, koska tämä on liian laiha ja kaunis oopperalaulajaksi. Myös keskustelupalstoja lueskellessani huomasin, että lihavan oopperalaulajan stereotypia elää
edelleen.
Laulajilla toteuttamani kyselytutkimuksen avulla halusin saada tietoa siitä, kuinka
stereotyyppisesti ääni ja keho todella vastaavat toisiaan. Suorastaan odotin yllättäviä poikkeuksia, jotta voisin todistaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Joitakin
poikkeuksia löytyikin, mutta enimmäkseen ulkomuoto ja äänityyppi vastasivat
toisiaan. Mielenkiintoista oli huomata, miten paljon epämääräisiin tuntemuksiin
liittyvää tietoa aiheeseen liittyy. Opettajat kommentoivat paljonkin laulajien ulkonäköä ja rakennetta ja puuttuivat yli- tai alipainoon. Ulkonäkö on yllättävän tärkeä
tekijä, kun kyse on laulajan äänityypin määrittämisestä. Kyselyn vastauksia lueskellessani huomasin, että muutkin pienikokoiset laulajat olivat samaa mieltä kanssani hengityksen ja tuen löytämisen hankaluudesta. Pienikin alipaino koettiin hankaloittavaksi tekijäksi, vaikka visuaalisesti ja näyttämöllisesti hoikkuus toimisikin
hyvin. Ylipainoiset taas kokivat paineita laihduttaa, vaikka tukeva rakenne koettiin ison äänen kannattelulle olennaisena. Merkittävä havainto oli se, että alipainoisia ammattilaulajia on todella harvassa. Selvästi alipainoisia ei lähes 70-henkisen tutkimusryhmän jäsenissä ollut ketään muita kuin minä.
Kyselytutkimukseeni osallistuvista laulajista suurin osa ei allekirjoittanut lihavuuden hyötyä laulamisessa. Vaikka ulkonäkö antaa osviittaa äänestä, ei pelkkä vartalon koko kerro kaikkea. Jos on olemassa isoäänisiä mutta sirokokoisia laulajia, on
muiden rakenteellisten ominaisuuksien oltava merkittävämmässä asemassa kuin
pieni- tai suurikokoisuuden. Myös laulutekniikka ja muut äänenkäyttötottumukset
sekä asenne voivat vaikuttaa siihen, että pienikokoisella laulajalla voi olla yllättävän kantava ja suuri ääni. Kaikenlaisilla ruumiinrakenteilla voi joka tapauksessa
saada aikaan hienoa ääntä. Jokaisen ihmisen yksilölliset ominaisuudet muodostavat yksilöllisen äänen ja olemuksen, ja jokaiselle on mahdollista löytää oopperoiden rooliluetteloista rooli, joka sopii. Joillakin se voi ulkonäön vuoksi merkitä
29
koko uran mittaista lapsen tai nuoren tytönheitukan roolia, ja taas toisilla oikeat
roolit löytyvät kypsemmässä iässä. Lihavuus koetaan nykyoopperamaailmassa
haittana. Hyvää kuntoa ja normaalipainoisuutta sen sijaan pidetään tavoittelemisen arvoisina, mikä on tietysti hyvä asia epätervettä laihuutta korostavassa nykymaailmassa. Liika on liikaa oopperassakin.
30
LÄHTEET
Aamulehti. 2013. [verkkolehti]. [viitattu: 23.12.2014]. Saatavissa:
http://m.aamulehti.fi/kulttuuri/oopperasta-tuli-huima-kauneuskilpa?v=1
Bard Suverkrop. 2003-2010. IPA Source. The Fach System [verkkodokumentti]
[viitattu: 21.12.2014]. Saatavissa: http://www.ipasource.com/the-fach-system
Blyth, A. 2010. Dame Joan Sutherland Obituary [verkkolehti]. [viitattu:
20.12.2014]. Saatavissa: http://www.theguardian.com/music/2010/oct/11/damejoan-sutherland-obituary
Chancellor, A. 2014. Sorry, Tara Erraught, but the age of fat lady singing is over.
The Spectator magazine [verkkolehti] [viitattu: 22.12.2014]. Saatavissa:
http://www.spectator.co.uk/life/long-life/9218931/it-is-time-that-opera-singersstopped-rejoicing-in-their-fatness-and-joined-with-the-rest-of-mankind-in-thegreat-battle-against-obesity/
Coote, A. 2014. An Open Letter to Opera Critics [verkkodokumentti]. [viitattu:
22.12.2014] Saatavissa: http://slippedisc.com/2014/05/alice-coote-an-open-letterto-opera-critics/
Christiansen, R. 2014. Rosenkavalier row: ’I stand by every word’. The Telegraph
[verkkolehti]. [viitattu: 22.12.2015]. Saatavissa:
http://www.telegraph.co.uk/culture/music/opera/10844053/Rosenkavalier-row-Istand-by-every-word.html
Eerola, R. 2015. Ääni-instrumentin toimintabalanssi [verkkodokumentti].
[viitattu: 20.12.2014]. Saatavissa: http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=0
Furness, H. 2013. Opera singers ’need a bit of beef’, Dame Kiri te Kanawa says.
The Telegraph [verkkolehti]. [viitattu: 22.12.2014]. Saatavissa:
http://www.telegraph.co.uk/culture/music/opera/10111095/Opera-singers-need-abit-of-beef-Dame-Kiri-te-Kanawa-says.html
31
Gupta, R. The Effects of Weight on the Voice [verkkodokumentti]. [viitattu:
21.12. 2015]. Saatavissa: http://www.ohniww.org/effects-of-weight-gain-lossvoice-singing/
Juan, S. 2006. Why are opera singers fat? [verkkolehti]. [viitattu: 21.12.2014].
Saatavissa:
http://www.theregister.co.uk/2006/06/23/the_odd_body_opera_singers/
Kirkup, S. 2012. In opera, does size matter? Gramophone [verkkolehti]. [viitattu:
22.12.2014]. Saatavissa: http://www.gramophone.co.uk/blog/the-gramophoneblog/in-opera-does-size-matter?pmtx=green-red&utm_expid=325409773.FNZqseMjTvyRLIewfMgTiA.1
Kloiber, R., Konold, W., Maschka, R. 2002. Handbuch der Oper. Kassel:
Bärenreiter.
Mayer, M. 2010. What Role Do Physical Traits Play in Singing
[verkkodokumentti]. [viitattu: 20.12.2014]. Saatavissa:
http://vocalwisdom.com/role-do-physical-traits-play-singing/
McGinnis, P. Y. 2010. The Opera Singer’s Career Guide: Understanding the
European Fach System. Scarecow Press, Inc. Plymouth, Lontoo. Saatavissa:
http://www.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=Lgjl9xrWwE8C&oi=fnd&pg=PR5&d
q=opera+singer+fach+size&ots=aU71FaKO3_&sig=4bh0KjDtWMHLZ5dgEnXr
bx3frMg&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false.
Miller, R. 2000. Training Soprano Voices. Oxford University Press.
Peters, J. N. 1998. Singing and Weight Loss for Opera Singers
[verkkodokumentti]. [viitattu: 21.12.2014]. Saatavissa:
http://www.vocaltechnician.com/weightloss.html
Pisa, N. 2010. It’s not over till… singer quits opera after Zeffirelli calls her a ‘fat
lady’. Dailymail [verkkolehti]. [viitattu: 22.12.2014]. Saatavissa:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1241649/Singer-Daniela-Dessi-quitsopera-Franco-Zeffirelli-calls-fat-lady.html
32
Saunders, J. 2009. Pro Vocal Techniques [verkkodokumentti]. [viitattu:
20.12.2015]. Saatavissa: http://makingmusicmag.com/pro-vocal-techniques/
Schmerling, R. H. 2012. Do big voices need big bodies? The Faculty of the
Harvard Medical School [verkkodokumentti]. [viitattu: 23.12.2014]. Saatavissa:
http://www.intelihealth.com/article/do-big-voices-need-big-bodies?hd=Medical
Stephenson, E.L. 2012. If There’s No ”Fat Lady”, When is the Opera Over? An
Examination of changing physical image standards in present-day opera. Progradu. The Faculty of Arts and Humanities, University of Denver
[verkkodokumentti]. Saatavissa:
http://digitaldu.coalliance.org/fedora/repository/codu%3A63834/Stephenson_den
ver_0061M_10678.pdf/master. 24.2.2015.
Stevenson, J. 2015. Artist Biography. AllMusic, a division of All Media Network,
LLC [verkkodokumentti]. [viitattu: 20.12.2015]. Saatavissa:
http://www.allmusic.com/artist/june-anderson-mn0000054076/biography
Titze, I. R. 2000. Principles of Voice Production. The University of Iowa and the
Denver Center for the Performing Arts. National Center for Voice and Speech.
Iowa City.
Wikipedia Foundation Inc. 2015. Maria Callas. [viitattu: 26.3.2015]. Saatavissa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Maria_Callas
KUVALÄHTEET:
KUVA 1. Houston, R. [viitattu: 26.3.2015]. Saatavissa:
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Maria_Callas_(La_Traviata).JPG
KUVA 2. Fowler, S. Erato. 2014. [viitattu: 4.1.2015]. Saatavissa: http://parterre.com/2014/12/01/regni-dessay/comment-page-1/
KUVA 3. Ross, C. 2001. [viitattu: 20.2.2015]. Saatavissa: http://sopranos.freeservers.com/moffo16.jpg
33
KUVA 4. New York Times. 2007. [viitattu: 23.12.2014]. Saatavissa:
http://www.nytimes.com/imagepages/2007/09/06/arts/06pavarottispan.3.ready.html
34
LIITTEET
KYSELYTUTKIMUS
Laulajille ja laulun ammattiopiskelijoille
tammikuu 2015
1. Olen
sopraano  mezzosopraano  altto 
tenori  baritoni  bassobaritoni  basso 
2. Opiskeletko laulua ammatiksesi tai oletko jo ammattilainen?
KYLLÄ 
EI, olen harrastaja 
3.
4.
5.
Ikä: ______vuotta
Pituus: _______ cm
Paino: _______ kg
6.
Onko mielestäsi laulajan fyysisillä ominaisuuksilla (koko ja rakenne) selkeä yhteys
äänityyppiin?
KYLLÄ 
EI 
EN OSAA SANOA 
7.
Miten kuvailisit äänityyppiäsi?
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
8. Koetko, että ulkonäkösi (fyysinen kokosi) vastaa äänityyppiäsi?
KYLLÄ 
EN 
EN OSAA SANOA 
35
9.
Koetko, että fyysisestä koostasi tai mittasuhteistasi (rakenne/ ihannepaino/ ylipaino/ alipaino) on ollut etua tai haittaa sinulle laulajana (laulutekniikka/ näyttämötyöskentely/ roolitus)?
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
10. Oletko saanut laulunopettajaltasi ikinä palautetta koskien fyysisiä ominaisuuksiasi?
KYLLÄ 
EI 
(Jos vastasit kyllä) Minkälaista palautetta?
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
11. Minkälaisia ulkonäöllisiä stereotypioita liität eri äänialan edustajiin? (sopraano,
mezzo, altto, tenori, baritoni, bassobaritoni, basso)?
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
____________________________________________________________________
Kiitos vastauksistasi!
36
SURVEY
For singers
January 2015
1. I am
soprano  mezzo soprano  alto 
tenor  baritone  bass baritone  bass 
2. Do you study singing as a future profession or are you already a professional singer?
YES 
NO, singing is just a hobby for me 
3. Age: _____ years
4.
5.
Height: _____cm
Weight: _____kg
6.
Do you think that there is an obvious connection between physical features (body size
and structure) and voice type?
YES 
NO 
I DON’T KNOW 
7.
How would you describe your voice type (fach)?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
8.
Do you feel that your looks (physical size and structure) and your voice type correspond?
YES 
NO 
I DON’T KNOW 
37
9.
Do you feel that your physical size (ideal weight/ obesity/ underweight) affects you as a
singer (singing technique/ stage performance/ casting)?____________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
10. Has your singing teacher ever criticised you over your physical measurements?
YES 
NO 
(If you answered YES) What kind of criticism did you
have?___________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
11. What kind of stereotypes about different voice types do you have (soprano, mezzo, alto,
tenor etc.)?
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
Thank you for the answers!