a vanhan puuikkunan energiakunnostus Janne Jokelainen

Seinäjoen
ammattikorkeakoulun
julkaisusarja
A
Janne Jokelainen
vanhan puuikkunan
energiakunnostus
Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja
A. Tutkimuksia 18
Janne Jokelainen
vanhan puuikkunan
energiakunnostus
Seinäjoki 2014
Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja
Publications of Seinäjoki University of Applied Sciences
A.Tutkimuksia Research reports
B.Raportteja ja selvityksiä Reports
C.Oppimateriaaleja Teaching materials
D. Opinnäytetöitä Theses
SeAMK julkaisujen myynti:
Seinäjoen korkeakoulukirjasto
Kalevankatu 35, 60100 Seinäjoki
puh. 020 124 5040 fax 020 124 5041
[email protected]
ISBN 978-952-5863-80-2 (verkkojulkaisu)
ISSN 1797-5565 (verkkojulkaisu)
Alkusanat
Tämä tutkimus tehtiin Seinäjoen ammattikorkeakoulun konservoinnin koulutusohjelmassa yliopettaja Janne Jokelaisen johdolla. Laboratoriokokeiden ja lämmönjohtuvuuslaskelmien osalta tehtiin yhteistyötä SeAMK rakennustekniikan koulutusohjelman
kanssa. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin kolme itsenäistä, AMK-tasoista opinnäytetyötä, joiden tekijöinä olivat Johanna Huusari, Pauliina Kämäräinen ja Petra Heinonen.
Nämä työt on luettavissa verkkokirjastosta osoitteesta theseus.fi. Tutkimuksen rahoittivat Opetusministeriö ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Tiivistelmä
Jokelainen, Janne. 2014. Vanhan puuikkunan energiakunnostus. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 18. 34 s.
Vanhojen puuikkunoiden vaihto uusiin on yleinen tapa parantaa rakennusten energiatehokkuutta. Ikkunoiden vaihdon järkevyydestä ei kuitenkaan olla yksimielisiä.
Vaihdon ongelmaksi koetaan arkkitehtoniset ja kulttuurihistorialliset muutokset sekä
poistettavista ikkunoista syntyvä rakennusjäte. Myös ikkunoiden vaihdolla saavutettavan energiansäästön määrästä ja merkityksestä ollaan erimielisiä.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhan puuikkunan lämpöteknisiä ominaisuuksia
ja tutkittiin, millainen vaikutus niihin on erilaisilla kunnostustavoilla. Tutkimuksessa
käytetyt kunnostus- ja muutostyöt olivat keveitä, joten ne eivät edellyttäneet karmin
irrotusta tai puuosien työstöä.
Ikkunan energiatehokkuus koostuu ilmantiiviydestä, lämmönjohtavuudesta ja säteilynläpäisevyydestä. Koeikkunan suuret ilmavuodot saatiin poistettua tilkinnän ja teippaamisen avulla, mutta kumitiivisteillä tiiviys jäi huonoksi. Koeikkunan U-arvo parani
vaihtamalla sisäpuitteisiin selektiivilasit.
Koeikkunan energiatehokkuutta saatiin parannettua merkittävästi oikeanlaisilla
kunnostus- ja muutostöillä. Toisaalta kunnostustöiden jälkeenkin energiankulutus
jäi lähes kaksinkertaiseksi verrattuna nykyikkunoihin. Sekä ikkunoiden korjaus että
vaihto ovat energiakulutuksen kannalta järkeviä toimenpiteitä, mutta taloudellisesti
ne eivät ole kannattavia. Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti ikkunoiden vaihto
on tuhoisa toimenpide.
Vanhoihin puuikkunoihin kohdistuvien toimien järkevyys riippuu tarkastelutavasta eikä
yhtä täysin oikeaa toimintatapaa voida esittää. Kompromissina voidaan suositella ikkunoiden huolellista tiivistämistä aina lämmityskauden alussa ja selektiivilasien vaihtoa
sisäpuitteisiin ikkunoiden peruskorjauksen yhteydessä.
Avainsanat: Ikkuna, restaurointi, ilmatiiviys, U-arvo
Abstract
Jokelainen, Janne. 2014. The energy effective repair of an old wooden window.
Publications of Seinäjoki University of Applied Science A. Research reports 18. 34 p.
Changing the old wooden windows to new ones is a common way to improve the energy
efficiency of the buildings. Though there is no general agreement on whether the changing windows are rational. The architectural and the culture historical changes and the
building waste coming from the removed windows have been seen problematic. Also
the amount and the significance of the energy savings achieved by the change have not
been agreed on.
In this study the thermo physical properties of an old window and the effect which
different repairing methods have on them were researched. The thermo physical properties of an old window and the effects of different repairing methods on these old
windows were examined in this study. The repairing methods used in this study were
light, and therefore there was no need to work on the wooden parts or to take out the
frames.
The energy efficiency of a window consists of airtightness, heat conductivity and
radiance permeability. The large air leads of the test window were able to fix by stuffing
and taping, but it was found out that the result was unsatisfactory with the rubber sealants. The U-value of the test window was improved by changing the selective classes
into the inner frames.
The energy efficiency of the test window got significantly better with the proper repair
and change works. On the other hand, even after the repairs the energy consumption was still almost the double compared to the modern windows. Both repairing and
changing the windows are reasonable actions towards the energy expenditure, but
economically they are not cost-effective. Culture historically and architecturally changing the windows is a destructive deed.
The rationality of the actions on the old wooden windows is dependent on how you
look at it and one correct way of action cannot be displayed. As a compromise it can be
recommended to carefully puddle the windows always at the beginning of the heating
season and to change the selective classes into the inner frames during the renovation.
Keywords: Window, restoration, airtightness, U-value
sisällys
Alkusanat
Tiivistelmä
Abstract
Kuviot ja taulukot
1 Johdanto............................................................................................................ 8
2 Vanha puuikkuna........................................................................................... 10
2.1 Ikkunoiden historiaa...................................................................................... 10
2.2 Vanhan puuikkunan käyttö............................................................................. 11
2.3 Koeikkunan tyyppi.......................................................................................... 12
3. Ikkunoiden energiatehokkuus............................................................... 14
4. Koeikkunan ilmatiiviys............................................................................... 16
4.1 Karmin tiivistys............................................................................................... 17
4.2 Kunnostamaton ikkuna.................................................................................. 18
4.3 Kunnostettu ikkuna........................................................................................ 18
4.4 Kumitiiviste ikkuna......................................................................................... 18
4.5 Teipattu ikkuna............................................................................................... 19
4.6 Teipattu ja tilkitty ikkuna................................................................................ 19
4.7 Avattava ikkuna.............................................................................................. 20
4.8 Eristyslasi ikkuna........................................................................................... 20
4.9 Ulkopuitteen tiivistys kumitiivisteellä............................................................ 20
5. Koeikkunan U-arvo...................................................................................... 22
5.1 U-arvon laskenta............................................................................................ 22
5.2 Muutostöiden vaikutus U-arvoon.................................................................. 24
6. Koeikkunan g-arvoja.................................................................................. 26
7. Koeikkunan energiatehokkuus.............................................................. 27
7.1 Muutostöiden vaikutus energiankulutukseen............................................... 27
8. Päätelmät........................................................................................................ 30
8.1 Ikkunan korjaustavoista ja käytöstä.............................................................. 30
8.2 Vaihto, korjaus vai huolto............................................................................... 32
Lähteet................................................................................................................ 33
Kuviot
Kuva 1. Ristikarmi, T-karmi ja kahden pystypuun karmi
Kuva 2. Koeikkuna painekaapissa
Kuva 3: Lämmön siirtyminen koeikkunan läpi
Taulukot
Taulukko 1. Erilaisten tiivistystapojen vaikutus ilmavuotoihin
Taulukko 2. Ulkopuitteen tiivistämisen vaikutus ikkunan ilmanvuotoon
Taulukko 3. Koeikkunan vuosittaisia energiankulutuksia
9
1 Johdanto
Korjausrakentamisen määrä ohittaa Suomessa lähivuosina uudisrakentamisen.
Korjausrakentamisen suuresta määrästä huolimatta sen tutkimus ja kehitystyö on
ollut vähäistä. Korjausrakentamisessa onkin useita alueita, joissa on osaamisvajetta.
Korjausrakentamisen suurin haaste on vanhojen rakennusten energiatehokkuuden
parantaminen. Tällä hetkellä yleisimmin käytettyjä parannustapoja ovat lisäeristäminen, talotekniikan uusiminen ja rakennusosien uusiminen. Yleisin uusittava rakennusosa ovat ikkunat. Ikkunoiden vaihdon järkevyydestä ei kuitenkaan olla yksimielisiä.
Useiden tahojen mielestä ikkunoiden vaihdon sijaan vanhoja ikkunoita tulisi korjata
energiatehokkaammiksi.
Vanhojen puuikkunoiden vaihtoa uusiin perustellaan energiatehokkuudella. Ikkunoiden
U-arvolaskelmilla pystytään osoittamaan, että uusilla ikkunoilla saavutetaan muutaman vuoden aikana energiasäästö, joka kuolettaa vaihdon investoinnin. Vaihdon ongelmaksi koetaan arkkitehtoniset ja kulttuurihistorialliset muutokset, jotka aina liittyvät
rakennusosien vaihtoon, ja poistettavista ikkunoista syntyvä rakennusjäte, jonka määrä
on eräs rakennusalan suurimmista ongelmista. Myös ikkunoiden vaihdolla saavutettavan energiansäästön määrästä ja merkityksestä ollaan erimielisiä.
Vanhoja puuikkunoita joudutaan kunnostamaan ja korjaamaan noin vuosikymmenen välein. Korjaustavat ovat vaihtelevia ja lopputulosten laatu on epätasainen.
Korjaustekniikoiden osalta ei koskaan ole tarkemmin paneuduttu ikkunoiden energiatehokkuuteen. Uusien nykyikkunoiden lämpötekniset ominaisuudet tunnetaan varsin
hyvin ja niillä on olemassa omat standardinsa. Vanhojen puuikkunoiden energiatehokkuudesta voidaan esittää vain valistuneita arvauksia.
Tässä tutkimuksessa vanhoja puuikkunoita tarkastellaan energiatehokkuuden ja kulttuurihistorian näkökulmista. Asumisviihtyisyyteen tutkimus ei ota kantaa. Myös ikkunoiden toimiminen osana ilmanvaihtojärjestelmää rajataan tarkastelun ulkopuolelle,
sillä se on niin vaikeasti hallittavissa, että siitä on lähes mahdoton esittää yleistyksiä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhan puuikkunan lämpöteknisiä ominaisuuksia ja tutkia millainen vaikutus niihin on erilaisilla kunnostustavoilla. Tutkimuksessa
käytetyt kunnostus- ja muutostyöt ovat keveitä, joten ne eivät edellytä karmin irrotusta
tai puuosien työstöä. Täten käytetyt kunnostustyöt ovat periaatteessa jokaisen ikkunan
omistajan toteutettavissa.
Tutkimuksessa selvitetään vanhan puuikkunan ilmantiiviyttä, lämmönjohtavuutta ja
auringonsäteilyn läpäisyä, joiden avulla pystytään määrittämään ikkunan energiatehokkuus. Näitä selvityksiä tehdään kunnostamattomalle ikkunalle, kunnostetulle
10
ikkunalle ja ikkunoille, joihin on tehty erilaisia lämpötekniikkaan vaikuttavia muutoksia. Selvitysten avulla määritetään millaisia toimia vanhoille puuikkunoille tulisi tehdä,
jotta niiden energiatehokkuus saataisiin mahdollisimman hyväksi.
Tutkimuksessa saatujen tietojen avulla tarkastellaan onko ikkunoiden vaihto järkevää
vai pitäisikö ne kunnostaa energiatehokkaammiksi. Tarkastelussa huomioidaan energian kulutus, taloudelliset vaikutukset ja kulttuurihistoriallinen näkökulma. Tämän
pohdinnan avulla annetaan suosituksia vanhojen ikkunoiden kunnostukselle ja käytölle.
11
2 Vanha puuikkuna
Vanhojen puuikkunoiden näkyvin tunnusmerkki on niiden jaollisuus useisiin ruutuihin.
Tämä jakaminen johtui alun perin lasin- ja puitteenvalmistustekniikasta. Ikkunat oli
pakko jakaa useisiin pieniin ruutuihin jakamalla sekä karmia että puitteita pysty- ja
välipuilla. Ikkunoiden jakotavasta kehittyi 1800-luvun loppupuolella eräs merkittävimmistä tyylillisistä keinoista. Jokaisella tyylikaudelle oli oma tapansa jakaa ikkunoita.
2.1 Ikkunoiden historiaa
Vanhimmissa sisäänlämpiävissä rakennuksissa ei ollut ikkunoita, vaan pelkästään
savuräppänä, jossa oli puinen työntöluukku. Suomen varhaisimmat lasi-ikkunat olivat
lyijypuiteikkunoita. Niitä käytettiin arvorakennuksissa 1500-luvulta alkaen aina 1700luvun loppuun saakka. (Valonen, 1994, 50) Puhaltamalla valmistettujen lasiruutujen
koko oli hyvin pieni ja ne kiinnitettiin toisiinsa lyijylistojen avulla. (Bonns, 1982, 203)
Myös ikkunoiden koko oli pieni, leveyttä oli noin metri ja korkeutta puoli. Lyijypuitteet
kiinnitettiin seinän ulkopintaan tehtyihin huulloksiin, karmeja tai karoja ei käytetty.
1700-luvun lopulla arvorakennusten lasiruudut alettiin kiinnittää puupuitteisiin, jolloin
ikkunat voitiin tehdä merkittävästi korkeammiksi kuin lyijypuiteikkunat. Puhalletusta
lasista valmistetut ruudut kiinnitettiin puitteisiin höylättyihin uriin. Tästä kiinnitystavasta johtuen näitä puitteita nimitetään urapuiteikkunoiksi. Puupuitteet kiinnitettiin
aukon karana toimivaan pystypuuhun, ns. karmikaraan, johon oli höylätty puitteiden
vaatima huullos ja koristeaiheet. Karmikara oli osa rakennusrunkoa, ja se jouduttiin
asentamaan hirsirungon rakentamisen yhteydessä (Jokelainen, 2005, 158). Puitteet
valmistettiin rakennustyömaalla kunkin aukon mittojen mukaan. Aukko oli tapana
jakaa pystypuulla, jolloin kahdesta 2- tai 3-ruutuisesta puitteesta syntyi 4- tai 6-ruutuinen ikkuna.
Ikkunoiden koko kasvoi ja määrä lisääntyi 1800-luvun alkupuolella. Lämpötekniikan
parantamiseksi niihin lisättiin sisäpuitteet. 1800-luvun puolivälissä yleistyi lasiruutujen kiinnittäminen puitteisiin liidusta ja pellavaöljystä valmistetun kitin avulla. Näitä
puitteita nimitetään kitti-ikkunoiksi (Mikkola, 2011, 55).
Erillinen puukarmi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Varhaisimmat karmit olivat ristikarmeja, jolloin ikkunat olivat pääsääntöisesti 4- tai 6-ruutuisia. 1800-luvun
loppupuolella karmityyppi muuttui T-karmiksi, jossa karmi on jaettu vaakasuunnassa
yhdellä välipuulla ja pystysuunnassa pystypuulla vaakavälipuun alapuoleiselta osalta.
Tämä T-karmi oli yleisin karmityyppi aina 1930-luvulle saakka. (Jokelainen, 2005, 158)
12
T-karmin avulla puitteiden määrää saatiin vähennettyä säilyttäen tuuletusikkuna ja se
mahdollisti eri tyylikausien vaatimukset puitejaolle. Itsenäisen karmin käyttö mahdollisti ikkunoiden esiteollisen valmistuksen. 1800-luvun lopulla ikkunoita valmistettiin
rakennustyömaiden lisäksi puusepänverstaissa ja vankiloissa (Suomen valtionrautatiet, 1916, 339, Valtionrautatiet, 1937, 370).
Kuva 1. Ristikarmi, T-karmi ja kahden pystypuun karmi.
Lasin koneellinen valmistaminen alkoi 1900-luvun taitteessa. Kone- eli vedettylasista
pystyttiin tekemään puhaltamista suurempia lasiruutuja. Suuret lasiruudut kiinnitettiin puitteisiin puulistojen avulla. Tämä listakiinnitys yleistyi kaikissa ikkunoissa 1900luvun alkupuolen aikana. (Korhonen, 2007, 31) Ikkunoiden karmit yksinkertaistuivat
pystyjakoiseksi ja puitteet muuntuivat jakamattomiksi 1930-luvun aikana. 1950-luvulla
karmin pystypuu siirtyi toiselle reunalle, jolloin toinen puite kutistui tuuletusikkunaksi.
Ikkunoiden tehdasmainen valmistus alkoi 1900-luvun alkukymmeninä. Puitteet kehittyivät kahdesta kohtaa tiivistyviksi 1950-luvulla ja markkinoille tulivat täysin sileä
float-lasi ja umpiolasit. (Korhonen, 2007, 141, 144, 145) Ikkunoiden teollinen sarjatuotanto alkoi 1970-luvulla ja lasi otettiin ikkunan rakenteelliseksi osaksi, kun se liimauksen avulla jäykisti puitteiden muodon. Tiukentuvat lämmöneristysmääräykset johtivat
3-lasisten ikkunoiden valmistukseen. 1980-luvulla ikkunamarkkinoille tulivat alumiinista valmistetut ulkopinnat ja lämpöä heijastavat selektiivipinnoitteet. (Hemmilä,
2002, 10–17)
2.2 Vanhan puuikkunan käyttö
Varhaisimmat puuikkunat olivat yksilasisia ja kiinteitä, tai niissä oli yksi ulosaukeava
puite. Sisäpuitteet lisättiin ikkunoihin 1800-luvun aikana, jolloin ikkunoista tuli kaksilasisia ja periaatteessa sisään ja ulosaukeavia. Sisäpuitteet jouduttiin kuitenkin läm-
13
mityskaudella tiivistämään tilkitsemällä ja liimapaperilla. Täten ikkunat olivat käytännössä lämmityskauden kiinteitä. Ikkunaväliin oli tapana asentaa jäkälää, pumpulia tai
raollaan olevia tulitikkurasioita, joiden oletettiin estävän lasien huurtumista.
Lämmityskauden lopulla sisäpuitteet oli tapana nostaa pois ja varastoida kesän ajaksi
ullakolle tai ulkovarastoon. Täten ikkunat olivat noin neljä kuukautta vuodesta yksilasiset ulosaukeavat ja kahdeksan kuukautta kiinteät kaksilasiset. Sisäpuitteiden poistolla
saatiin parannettua ikkunoiden valonläpäisevyyttä, ikkunoiden avaaminen oli helpompaa ja ikkunat näyttivät hauskemmilta. Sisäpuitteiden poiston sanottiin kasvattavan
sisätilaa ja tuovan kesän sisään.
2.3 Koeikkunan tyyppi
Tässä tutkimuksessa käytetty koeikkuna on T-karminen, jakamattomilla puitteilla
varustettu ja ulkomitoiltaan 935*1135 mm. Koeikkunan karmin paksuus on 140 mm
ja lasiväli 100 mm. Ikkunan tekotapa on karkeahko ja liitoksista päätellen se on tehty
rakennustyömaalla tai alkeellisessa verstaassa. Työn laatu ikkunaa tehdessä on ollut
kohtuullinen. Ikkunassa käytetty puutavara ei ole erityisen laadukasta. Ikkunan historia ei ole tiedossa, mutta tekotavan ja helotuksen perusteella se on tehty 1920- tai
1930-luvulla. Täten koeikkuna edustaa hyvin 1900-luvun alkupuolen kansanrakentamisessa käytettyjä ikkunoita, joita pientalojen vanhoista puuikkunoista on valtaosa.
Ikkunan lämpötekniseen toimintaan vaikuttavat useat rakenteelliset ratkaisut.
Koeikkunan rakenteet vastaavat valtaosaa ikkunoista, jotka on valmistettu aikavälillä
1880–1940. Niissä on erillinen karmi, joka on jaettu ristikarmiksi, T-karmiksi tai pystyjakoiseksi karmiksi. Ikkunat ovat kaksilasisia ja periaatteessa sisään ja ulosaukeavia,
tai sisään ja sisään aukeavia. Puitteet ovat jaetut tai jakamattomat, ja puiteprofiilissa
on vain yksi karmia vasten tiivistyvä sauma. Lasit on kiinnitetty puitteisiin kittaamalla
tai puulistoin. Tyypiltään koeikkunaa vanhemmissa ikkunoissa on usein karmikara ja
urapuite, jotka muuttavat ikkunan lämpöteknistä toimintaa. Myös uudempien ikkunoiden, joiden puitteissa on kahdesta kohtaan karmiin tiivistyvä sauma ja jakamaton
karmi, lämpötekninen toiminta poikkeaa koeikkunasta.
14
Kuva 2. Koeikkuna painekaapissa.
15
3 Ikkunoiden energiatehokkuus
Ikkunat ovat lämmöneristävyydeltään rakennusvaipan huonoin osa. Perinteisten puuikkunoiden lämmöneristävyys on vain noin seitsemäsosa normaalin ulkoseinärakenteen
eristävyydestä. Ikkunoiden kautta poistuu noin 15 – 20 % tuotetusta lämmitysenergiasta. (Hemmilä, 2002, 7, 8, 61) Ikkunoiden energiatehokkuuden parantamisella on
vaikutusta sekä yksittäisten rakennusten käyttökustannuksiin että kansantalouteen.
Kuva 3. Lämmön siirtyminen koeikkunan läpi
Lämpöenergia kulkee ikkunan läpi johtumalla, säteilemällä ja ilmavuotojen aiheuttaman konvektion mukana. (Hemmilä, 2002, 22) Puuikkunassa lämpöä johtuu sekä
lasin että puuosien läpi. U-arvo kuvaa koko ikkunan läpi johtuvan lämmön määrää.
16
Säteilemällä lämpö kulkee ikkunan lasiosien läpi. Säteilemällä tapahtuva lämmön
siirtyminen tapahtuu auringon säteilyn aiheuttamana ulkoa sisälle päin. Sisätilan
pitkäaaltoinen lämpösäteily absorboituu lasiin eikä läpäise sitä (Hemmilä, 2002, 31).
Niinpä säteilylämpö tuottaa rakennukseen lämpöenergiaa. Konvektio aiheutuu ikkunan eri puolilla olevasta ilmanpaine-erosta. Mikäli ikkunan läpi pääsee ilmavirtauksia,
kuluu lämpöenergiaa näiden virtausten vaikutuksesta. Ulospäin tapahtuvan virtauksen
mukana poistuu lämpöenergiaa ja sisään tulevan virtauksen viileän ilman lämmittämiseen kuluu lämpöenergiaa. Ikkunan energiatehokkuutta määritettäessä täytyy huomioida näiden kolmen lämmön siirtymismuodon vaikutus vuodenkierron aikana.
Ikkunoiden energiatehokkuuden määrittämiseksi on kehitetty ikkunoiden energialuokitusmalli, jossa laskennollisesti pystytään määrittämään ikkunoiden kautta kulkevan energian määrä vuodessa (Hemmilä, 2006). Energiatehokkuutta määritettäessä
huomioidaan kolme tekijää: ikkunan U-arvo, joka kertoo ikkunan läpi johtuvan lämpöenergian määrän, ikkunan g-arvo, joka kertoo ikkunan läpi kulkevan auringonsäteilyn
osuuden kokonaissäteilystä ja ikkunan L-arvo, joka kertoo ikkunan läpi virtaavan ilman
määrän 50 Pa paine-erolla. Näiden tekijöiden kautta voidaan laskea ikkunan energiatehokkuus kaavasta: E=140*U-160*g+50*L. Laskennan tuloksena saatu E-arvo kertoo
kyseisen ikkunan läpi kulkevan lämpöenergian määrän neliömetrin alalta vuodessa
muodossa kWh/m2a. (Ikkunoiden energialuokituksen säännöt, 2010, 5, 7.)
Tässä tutkimuksessa sovelletaan E-arvon laskentamallia, mutta laskennan tulokset
eivät täytä ikkunoiden energialuokituksen tuotemerkin vaatimuksia. Vanhojen puuikkunoiden merkittävin lämpötekninen ongelma on niiden tiiviys, joten koeikkunan energiatehokkuuden tarkastelu aloitetaan sen L-arvon määrittämisellä.
Ikkunoiden energiakulutusta tarkasteltaessa tulee huomioida niiden koko elinkaari.
Uuden kolmilasisen puuikkunan (1300*1300) valmistukseen kuluu energiaa noin 120
kWh, kun siihen huomioidaan materiaalien jalostus, ikkunan valmistus ja tarvittavat
kuljetukset. Vanhan puuikkunan hävittämiseen kuluu energiaa noin 50 kWh, kun siihen
huomioidaan kuljetukset ja materiaalien kierrätykset. Yhden lasikerroksen valmistamiseen kuluu energiaa noin 30 kWh ja hävittämiseen noin 25 kWh. (Paldasano Recio,
2005, 8, 26)
17
4 Koeikkunan ilmatiiviys
Ikkunoiden ilmatiiviydelle ei ole määräystason vaatimuksia, ainoastaan luokitteluperusteet (Heimonen, 2009, 177–178). Uusille ikkunoille tehdyissä mittauksissa avattavien ikkunoiden ilmanvuotoluku q50 neliömetrille on ollut keskimäärin 0,3 (m3/h) ja
kiinteiden ikkunoiden 0,1 (m3/h) (Hemmilä, 2006, 36).
Koeikkunan ilmantiiviyskokeilla selvitettiin millaisia vaikutuksia erilaisilla kunnostus- ja tiivistystoimilla on ikkunan ilmantiiviyteen (L-arvo). Koeikkunan ilmavuotoja
mitattiin SeAMK Konservoinnin laboratorion painekaapissa. Painekappiin aiheutettiin kanavapuhaltimella alipaine, jonka määrää säädettiin tyristorisäätimen avulla.
Paine-ero mitattiin VelociCalc Plus-laitteella ja poistokanavan suulla esiintynyt ilmavirta AIRFLOW LCA501-laitteella. Painekaapin kalibroinnissa havaittiin, että mitattuja
tuloksia täytyy korjata laskennallisilla kertoimilla. Korjaus tehtiin matemaattisella
mallilla, jossa mittaustulokset mallinnettiin 2. asteen polynomeilla (paraabelit), jotka
sovitettiin sileästi toisiinsa.
Ikkunan tiiviyskokeita varten painekaapin runkoon tehtiin 950*1150 millimetrin aukko,
johon ikkuna asennettiin mittauksen ajaksi. Ikkunan karmin ja aukon reunan välinen sauma suljettiin teippaamalla. Tiiviyskokeissa eri tavoin tiivistetyille ikkunoille
mitattiin ilmanläpäisevyys noin 100 Pa, 150 Pa, 200 Pa, 250 Pa ja 300 Pa paine-erolla.
Ikkunoille mitattiin ilmanläpäisevyys yli- ja alipaineisina kääntämällä ikkuna painekaapin aukossa. Nämä mitatut paine-erot, ilmavirtaukset ja laitevuodot syötettiin
SeAMK tekniikan tekemään PNS - taulukkoon, joka laski pienimmän neliösumman
menetelmällä potenssifunktion (y=a*xb) kautta ekstrapoloimalla ilmavirtauksia tietylle paine-erolle. Laskentamalli toimi erittäin hyvin mittausvälillä 100 – 300 Pa ja hyvin
origon läheisyydessä. Mallin katsottiin olevan riittävän luotettava myös mittausvälin
ulkopuolella oleville 50 Pa arvoille.
Taulukkolaskennan avulla kullekin tiivistystavalle määritettiin q50-, q100- q150-, q200-, q250ja q300-ilmanvuotoluku neliömetrille (m3/h), joita korjattiin kalibroinnissa saaduilla kertoimilla. Jokaisen tiivistystavan tiiviysmittaukset aloitettiin ja lopetettiin laitteen tiiviyden mittauksella, jolloin painekaapin aukko oli peitetty muovilla. Laitetiiviysmittaukset
tehtiin samoilla paine-eroilla kuin ikkunan tiiviysmittaukset ja taulukkolaskenta
huomioi niiden tulokset. Mittaustuloksena käytettiin yli- ja alipaineisen mittauksen
huonompaa arvoa (Ikkunoiden energialuokituksen säännöt, 2010, 6), joka oli kaikissa
tapauksissa alipaineisena.
Alustavassa koesarjassa etsittiin ilmantiiviyteen vaikuttavia tekijöitä tiivistämällä
ikkunaa monin eri tavoin ja mittaamalla kunkin tiivistystavan vaikutuksia ilmantiiviyteen. Kaikkiaan mittauksia tehtiin noin kahdellekymmenelle erilaiselle tiivistystavalle.
18
Alustavasta koesarjasta saatujen tulosten perusteella valittiin vaikutuksiltaan merkittävämmät tiivistystavat, joiden osalta tehtiin toinen koesarja, jossa nämä vaikutukset
tarkennettiin ja varmistettiin.
Koeikkunan tiiviysmittausten tulokset ovat taulukossa 1. Taulukossa ilmenevien tiivistystapojen kuvaukset ja niistä tehdyt havainnot ovat alaluvuissa 4.2–4.8.
Taulukko 1. Erilaisten tiivistystapojen vaikutus ilmavuotoihin.
Tiivistystapa
50 Pa
100 Pa
150 Pa
200 Pa
250 Pa
300 Pa
4.2
Kunnostamaton
126,73
223,52
315,29
404,48
492
578,34
4.3
Kunnostettu
54,97
101,57
147,82
194,32
241,22
288,55
4.4
Kumitiiviste
4,31
7,71
10,59
13,19
15,59
17,85
4.5
Teipattu
1,1
2,12
3,16
4,25
5,32
6,35
4.6
Teipattu ja
tilkitty
0,38
0,70
1,00
1,31
1,62
1,92
4.7
Avattava
3,06
5,31
7,15
8,73
10,13
11,39
4.8
Eristyslasi
0,46
0,78
1,06
1,32
1,56
1,79
4.1 Karmin tiivistys
Tiiviysmittausten aluksi mitattiin karmin läpi tapahtuvia ilmavirtoja. Karmin tiiviyttä
mitattiin aluksi peruskuntoisena ja sitten karmin liitokset tiivistettynä. Peruskuntoisen
karmin q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 7,07 m3/h. Karmin tiivistyksen jälkeen q100
luku oli alipaineisena 0,78 m3/h.
Mittaustapa korosti karmin kautta tapahtuvaa ilmavuotoa, sillä koejärjestelyistä johtuen ilma pääsi virtaamaan harvan ulkopuitteen raoista lasien välitilaan ja siitä karmin
liitosten rakojen kautta ikkunan ja rungon asennusrakoon. Normaalissa käyttötilanteessa ikkunan ja rungon välisessä asennusraossa ei pitäisi olla paine-eroa lasien
välitilaan. Tästä huolimatta koe osoittaa, että karmin liitosten raoista voi virrata suuria
ilmamääriä ja ne selittävät tietyissä ylipaineisissa ikkunoissa esiintyvät huurtumisongelmat.
19
Karmin liitosten tiivistämisellä on vaikutuksensa ikkunan tiiviyteen. Karmin liitoskohtien tiivistäminen tulisi tehdä kaikissa ikkunan kunnostuksissa. Vanhojen karmien
epätiiviys korostaa ikkunan asennusraon tiivistämisen tärkeyttä (Jokelainen, 2012,
26–29). Karmin asennusrako tulisi tilkitä ja tiivistää sisäpinnaltaan teippaamalla aina
ikkunoiden kunnostuksen yhteydessä.
4.2 Kunnostamaton ikkuna
Kunnostamattoman koeikkunan kunto oli huono. Karmin liitoksissa oli pientä väljyyttä
ja karmi oli lievästi vääntynyt. Ikkunan maalipinnat olivat kauttaaltaan huonossa kunnossa ja puitteiden kiinnipitolaitteina toimivat taivutetut naulat. Lasien kittaukset olivat halkeilleet ja osin pois pudonneet. Yhdessä lasiruudussa oli halkeama.
Kunnostamattoman ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 223,52 m3/h.
Kunnostamattoman ikkunan tiiviys oli niin huono, ettei sitä voi käyttää lämmitetyissä
tiloissa.
4.3 Kunnostettu ikkuna
Koeikkunan kunnostuksessa sen karmia suoristettiin ja karmin liitoksia tiivistettiin.
Ikkunalle tehtiin irtoavan maalin poisto ja päälle maalaus. Ikkunan lasit irrotettiin,
lasituskynte puhdistettiin ja lasit kiinnitettiin silikonilla. Ikkunan kiinnipitolaitteet
uusittiin.
Kunnostetun ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 101,57 m3/h. Ikkunan kunnostus paransi merkittävästi ikkunan tiiviyttä verrattuna kunnostamattomaan ikkunaan.
Ikkunan huolellinen kunnostus havaittiin välttämättömäksi toimenpiteeksi vanhojen
ikkunoiden tiiviyden parantamisessa. On kuitenkin huomattava, että pelkkä kunnostus
ei ole riittävä toimenpide ikkunan tiiviyden kannalta.
4.4 Kumitiiviste ikkuna
Ikkunan sisäpuitteet tiivistettiin kiinnittämällä karmin huullokseen 2-3,5 millimetrin
K-profiili EPDM-kumitiiviste (Värnamo). Ikkunaan lisättiin sulkulaitteita siten, että
niitä oli neljä jokaisessa puitteessa.
20
Sisäpuitteestaan tiivistysnauhalla tiivistetyn ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 7,71 m3/h. Koeikkunan tiiviys parani merkittävästi kumitiivisteillä, mutta se jäi
edelleen huonoksi. Tämä johtui puitteiden kieroontuneesta muodosta, joten ne eivät
painuneet tasaisesti tiivistettä vasten vaikka sulkimia käytettiinkin normaalia enemmän. Kumitiivisteellä tiivistäminen vaatisi karmiin ja puitteisiin puuosien työstöjä, jotta
toisiinsa liittyvät pinnat saataisiin tasaisiksi ja suoriksi ja huullokseen saataisiin tiivistetila.
4.5 Teipattu ikkuna
Kunnostetun ikkunan sisäpuitteista poistettiin kaikki helat ja sen sisäpuitteiden saumat teipattiin ikkunateipillä (Tesa).
Teipatun ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 2,12 m3/h. Ikkunan sisäpuitteen
teippaus tiivisti koeikkunan hyvin. Teippauksessa on kuitenkin lukuisia epävarmuustekijöitä. Teipin kiinnittyminen puitteeseen ja karmiin on aina epävarmaa. Kiinnittymiseen
vaikuttavat puuosien maalipinnan tyyppi ja laatu, puuosien pintojen tasaisuus, teipin
liiman laatu, teipin ja puuosien lämpötila sekä teippaajan ammattitaito. Suuri ongelma
teippauksessa on sen pysyvyys ajan saatossa. Teipin liimat vanhenevat ja niiden pitokyky vähenee. Puuosien lämpötila ja kosteuspitoisuudet vaihtelevat ja niillä on teippisaumaa heikentävä vaikutus. Puitteissa tapahtuu tuulen paineen vaikutuksesta liikettä, joka avaa teippisaumoja. Yksi myrsky voi avata kaikki teippisaumat.
4.6 Teipattu ja tilkitty ikkuna
Kunnostetun ikkunan sisäpuitteiden saumat tilkittiin pumpulilla ja teipattiin ikkunateipillä (Korjauskortisto 8, 2000, 17).
Tilkityn ja teipatun ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 0,70 m3/h. Ikkunan sisäpuitteen tilkintä paransi teipatun koeikkunan tiiviyttä. Tilkintä myös sitoo puitteet paikalleen, jolloin teippaus saadaan asennettu paremmin ja sen pitkäaikaiskestävyys on
parempi. Teippauksen yhteydessä tulisi aina käyttää tilkintää. Tilkinnän onnistuminen
vaatii tasaisen tilkeraon. Tilkintä voidaan tehdä aina 4 mm paksuun rakoon asti, mutta
alle 1 mm rakojen tilkintä on vaikeaa tai mahdotonta. Ikkunoiden kunnostuksen yhteydessä sisäpuitteet tulisi höylätä siten, että tilkerako on kaikkialla.
21
4.7 Avattava ikkuna
Tilkityn ja teipatun ikkunan yksi puite tehtiin avattavaksi poistamalla siitä tilke ja teippi
ja tiivistämällä se kumitiivisteellä.
Avattavalla puitteella varustetun tilkityn ja teipatun ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 5,31 m3/h. Yhden puitteen muuttaminen avattavaksi laski ikkunan tiiviyden
lähelle tasoa, joka saavutettiin tiivistämällä kaikki puitteet kumitiivisteillä. Olisikin järkevää, että talviaikaista tuuletusta varten olisi jokin muu tapa kuin vanhan puuikkunan
sisäpuitteen avaaminen.
4.8 Eristyslasi ikkuna
Koeikkunan sisäpuitteet poistettiin ja korvattiin kaksilasisilla eristyslasielementeillä (4-16-4), joihin oli kiinnitetty 2-3,5 millimetrin K-profiili EPDM-kumitiivisteet
(Värnamo). Eristyslasit kiinnitettiin paikoilleen puulistoilla, jotka ruuvattiin kiinni karmin huullokseen.
Sisäpuitteen korvaavalla eristyslasilla tiivistetyn ikkunan q100 luvuksi mitattiin alipaineisena 0,78 m3/h. Eristyslasiin kiinnitettyjen tiivisteiden avulla ikkunan tiiviys muodostui
hyväksi. Tämä perustuu lasin kykyyn joustaa karmissa olevien käyryyksien mukaisesti,
jolloin lasin kumitiiviste saadaan painumaan tasaisesti kiinni huulloksen reunaan.
4.9 Ulkopuitteen tiivistys kumitiivisteellä
Ikkunan ulkopuitteet tiivistettiin karmin huullokseen kiinnitetyillä 2-3,5 millimetrin
K-profiili EPDM-kumitiivisteillä ja ulkopuitteisiin lisättiin kiinnipitolaitteita siten, että
niitä oli neljä jokaisessa puitteessa. Tällaisen ulkopuitteen tiivistyksen vaikutuksia
mitattiin sisäpuitteiltaan kumitiivisteellä (4.4), tilkitsemällä ja teippaamalla (4.6) sekä
eristyslasilla (4.8) tiivistettyihin ikkunoihin. Mittaustulokset ovat taulukossa 2.
Taulukko 2. Ulkopuitteen tiivistämisen vaikutus ikkunan ilmanvuotoon
Tiivistystapa
Ulkopuite tiivistämätön
q100
Ulkopuitteessa kumitiiviste
q100
Kumitiiviste
7,71
2,13
Tilkitty ja teipattu
0,70
0,65
Eristyslasi
0,78
0,70
22
Ulkopuitteen tiivistäminen parantaa merkittävästi sisäpuitteeltaan hataran ikkunan
tiiviyttä. Tällöin tulee kuitenkin ongelmaksi ulkolasin sisäpinnan huurtuminen, kun
lasiväliin tulevan sisäilman kosteus tiivistyy kylmän ulkolasin sisäpintaan. Tämän estäminen vaatii sisäpuitteen tiiviyden parantamista.
Ulkopuitteen tiivistys ei merkittävästi paranna ikkunan tiiviyttä, kun sisäpuite on riittävän tiivis. Sillä saavutetaan kuitenkin kaikissa ikkunatyypeissä vähäinen tiiviyden
paraneminen. Vanhojen puuikkunoiden ulkopuitteet kannattaisi tiivistää kumitiivistein.
Mikäli tiivistämisen seurauksena ilmenee ulkolasin sisäpinnan huurtumista, tulee
ensisijaisesti parantaa sisäpuitteen tiiviyttä ja vasta sen jälkeen vähentää ulkopuitteen
tiivisteitä sen verran, että huurtuminen ei enää ole ongelma. Ulkopuitteen tiivistys
parantaa merkittävästi ikkunan sateenpitävyyttä (Heimonen, 2009, 181).
Ulkopuitteen tiivistäminen on yksilöllinen korjaustoimi, sillä ikkunaan kohdistuvilla
painesuhteilla on sen vaikutuksiin suuri merkitys. Tässä tutkimuksessa käytetään
koeikkunalle tiiviysarvoja, jotka saavutetaan ilman ulkopuitteen tiivistämistä.
23
5 Koeikkunan U-arvo
Ikkunan U-arvo kertoo sen läpi johtuvan lämpöenergian määrän. Puuikkunan U-arvo
koostuu sen lasiosan U-arvosta ja puuosien U-arvosta. Nykymääräysten mukaan ikkunoiden tavoitteellinen U-arvo on 1,0 W/m2K ja korkein sallittu arvo 1,8 W/m2K (RakMK
C3, 2010, 6-7).
Käytännössä vanhan puuikkunan U-arvoon voidaan vaikuttaa tekemällä muutoksia
sen lasiosiin. Lasiosia voidaan muuttaa lisäämällä lasien määrää, optimoimalla lasien
välinen etäisyys tai käyttämällä erikoislaseja, joiden lämmönjohtavuus on tavallista
lasia alhaisempi. (Hemmilä, 2002, 22) Vanhan puuikkunan puuosien lämmönjohtavuuteen ei voida normaalein korjaustoimin vaikuttaa.
Koeikkunan U-arvo laskettiin neljälle vaihtoehtoiselle ikkunarakenteelle: ikkunassa
tavalliset lasit (Vaihtoehto 1), ikkunassa lisälasi (Vaihtoehto 2), ikkunan sisäpuitteissa selektiivilasit (Vaihtoehto 3) ja ikkunan sisäpuitteet korvattuna eristyslaseilla
(Vaihtoehto 4). Vaihtoehtorakenteet 3 ja 4 ovat toteuttavissa suhteellisen kevyellä
korjaustoimella (RT 38-10901, 6-7, RT 41-10726, 14). Vaihtoehdon 2 lisälasin asentaminen on työläämpi korjaustoimi ja se on mukana vertailuarvona (Korjauskortisto 8,
2000,19).
Koeikkunan eri vaihtoehtorakenteille laskettiin U-arvo soveltaen RakMK C4:ää (2003).
Nykyään yleisesti käytetyn standardin SFS-EN ISO 10077-1 (2006, 22) mukaista laskentaa ei koeikkunalle voitu tehdä, sillä standardia voidaan käyttää vain ikkunoille,
joiden lasiväli on alle 50 millimetriä. Koeikkunan ulkomitat olivat 0,935*1,135 metriä,
karmin paksuus 0,14 metriä ja lasiväli 0,10 metriä. Laskelmissa valoaukon kokona
käytettiin kolmen puitteen lasipinta-alojen summaa ja puukehän pinta-alana T-karmin
ja puitteiden pinta-alaa ulkolasipinnan projektiossa. Ikkunan valoaukon pinta-ala oli
0,61m2, puukehän pinta-ala oli 0,45 m2 ja puukehän poikkileikkauksen kautta laskettu
karmi- ja puiteosan keskimääräinen paksuus 0,108 m. U-arvot laskettiin RakMK osan
C4 ja lasinvalmistajan (Pilkington Spectrum On-line 6.2.2014) antamien tuotetietojen
avulla.
5.1 U-arvon laskenta
Koeikkunan U-arvo laskettiin RakMK C4:ää soveltaen seuraavasti:
Valoaukon lämmönläpäisykerroin Ug saatiin tuotevalmistajan laskentaohjelman avulla
(Pilkington Spectrum On-line 6.2.2014).
24
Koeikkunan puukehän lämmönläpäisykerroin Uf laskettiin kaavalla:
Uf =
1
Rsi + Rse +
βˣd
λn
missä;
Rsi
on sisäpinnan pintavastus (m2k/W).
Rse
on ulkopinnan pintavastus (m2k/W).
λn
on puukehän normaalinen lämmönjohtavuus (W/mK).
d
on puukehän keskimääräinen paksuus (m).
β
on moniulotteisen lämpövirran huomioiva korjauskerroin 0,7.
Koeikkunan keskimääräinen lämmönläpäisykerroin Uw laskettiin kaavalla:
Uw =
AgUg + AfUf + lgΨg
Ag + Af
missä;
Ag
on lasitettu pinta-ala (m2).
Af
on puukehän pinta-ala ( m2).
Ug
on lasituksen lämmönläpäisykerroin (W/m2K)
Uf
on puukehän lämmönläpäisykerroin (W/m2K).
lgΨg
on viivamainen lisäkonduktanssi (-).
Vaihtoehto 1
Tavallisilla laseilla varustetun koeikkunan (4+100+4) lasiosan lämmönläpäisykerroin
Ug=2,85 W/m2K (Pilkington Spectrum On-line 6.2.2014), puukehän lämmönläpäisykerroin Uf=1,25 W/m2K (Rsi=0,13 m2K/W, Rse= 0,04 m2K/W, λn=0,12 W/mK, d=0,108 m, β=0,7)
ja ikkunan lämmönläpäisykerroin Uw=2,17 W/m2K (Ag=0,61 m2, Af=0,45 m2, lgΨg=0).
Vaihtoehto 2
Lisälasilla varustetun koeikkunan (4+70+4+30+4) lasiosan Ug=1,75 W/m2K (Pilkington
Spectrum On-line 6.2.2014), puukehän Uf=1,25 W/m2K ja ikkunan Uw=1,54 W/m2K
(Ag=0,61 m2, Af=0,45 m2, lgΨg=0).
25
Vaihtoehto 3
Koeikkunan sisäpuitteissa on 4 mm kovat selektiivilasit (4+100+KN4), jolloin lasiosan
Ug=1,88 W/m2K (Pilkington Spectrum On-line 6.2.2014), puukehän Uf=1,25 W/m2K ja
ikkunan Uw=1,61 W/m2K (Ag=0,61 m2, Af=0,45 m2, lgΨg=0).
Vaihtoehto 4
Koeikkunan sisäpuitteet on korvattu kaksilasisilla eristyslasielementillä (4-16-4),
joissa on pehmeä selektiivilasi ja argontäyte. Lasiosan (4+80+S(1)N4-16Ar-4) lämmönläpäisykerroin on lasivalmistajan mukaan Ug=0,81 W/m2K (Pilkington Spectrum
On-line 6.2.2014), puukehän Uf=1,25 W/m2K ja ikkunan Uw=1,04 W/m2K (Ag=0,61 m2,
Af=0,45 m2, lgΨg=0,05 W/mK).
5.2 Muutostöiden vaikutus U-arvoon
Tavallisilla laseilla varustetun koeikkunan U-arvoksi määritettiin 2,17 W/m2K. Tämä
on parempi arvo kuin yleisesti vanhoille kaksilasisille ikkunoille ilmoitettu 2,5 W/m2K
(Hemmilä, 2002, 21). Ero johtuu koeikkunan karmin jaosta, jonka seurauksena siinä on
puuosaa huomattavasti enemmän kuin jakamattomassa ikkunassa, ja puuosan lämmönjohtavuus on tavallisilla laseilla varustetussa ikkunassa huomattavasti pienempi
kuin lasiosan. Tässä on kuitenkin huomattava, että ikkunan jakaminen vähentää sen
valonläpäisyä, jolloin saman valomäärän saavuttaminen jaetulla ikkunalla edellyttää
sen koon kasvattamista verrattuna jakamattomaan ikkunaan. Ikkunan koon kasvattaminen lisää aina sen kautta tapahtuvan lämpövirran määrää.
Koeikkunaan asennetulla tavallisella lisälasilla saavutettiin U-arvo 1,53 W/m2K ja
se parani 0,64 W/m2K verrattuna kaksilasiseen ikkunaan. Lisälasin avulla ikkunan
U-arvoa saadaan parannettua merkittävästi, mutta lisälasin asentaminen on työläs,
vaativa ja kallis korjaustapa.
Koeikkunan sisäpuitteisiin asennetuilla selektiivilaseilla saavutettiin U-arvo 1,60 W/
m2K, joka alittaa uudisrakentamisen enimmäisarvon 1,8 W/m2K (RakMk C3, 2010, 6).
Tavallisiin laseihin verrattuna selektiivilasit paransivat ikkunan U-arvoa 0,57 W/m2K.
Tämä on merkittävä parannus, joka voidaan toteuttaa helposti ilman ikkunaan tehtäviä
puutyöstöjä. Korjaus ei muuta ikkunan ulkonäköä.
Koeikkunan sisäpuitteiden korvaaminen tehokkailla eristyslasielementeillä paransi
ikkunan U-arvoa 1,13 W/m2K. Saavutettu U=1,04 W/m2K vastaa uudisrakentamisessa
käytettyä tavoitteellista vertailuarvoa 1,0 W/m2K (RakMK C3, 2010, 7).
26
6 Koeikkunan g-arvoja
Ikkunan g-arvo kertoo auringonsäteilyn kokonaisläpäisysuhteen. Yksi 3 mm:n kirkas lasi läpäisee noin 87 % (g=0,87) auringon kokonaissäteilystä ja kirkkailla laseilla
varustettu kaksilasinen, jakamaton ikkuna noin 71 % (g=0,71) (Hemmilä, 2002, 31, 32).
Energiatehokkuuden kannalta g-arvon tulisi olla mahdollisimman suuri. G-arvoa pienentävät lasiosan suhteellisen osuuden vähentyminen, lasien määrän lisäys ja lasien
läpäisevyyden heikkeneminen. Koeikkunan g-arvo määritettiin neljälle vaihtoehdolle:
tavalliset lasit, lisälasi, sisäpuitteessa selektiivilasi ja sisäpuite korvattuna tehokkaalla
eristyslasielementillä.
Koeikkunan keskimääräinen g-arvo (gW) saatiin kertomalla lasiosan g-arvo (gg) valoaukon (Ag) ja koko ikkunan pinta-alan (Aw) välisellä suhteella (Hemmilä, 2006, 37).
Koeikkuna g-arvot laskettiin kaavalla:
gW =
gg ˣ Ag
AW
missä;
gW ikkunan auringonsäteilyn kokonaisläpäisy (-)
gg valoaukon auringonsäteilyn kokonaisläpäisy (-)
Ag valoaukon pinta-ala (m2)
Aw karmin äärimittojen mukaan laskettu ikkunan pinta-ala (m2).
Ikkunalasien gg-arvot saatiin lasivalmistajalta (Pilkington Spectrum On-line 6.2.2014).
Tavallisilla kirkkailla float-laseilla varustetun peruskuntoisen koeikkunan g-arvo oli
0,45 (gg=0,78, Ag=0,61 m2, Aw=1,06 m2). Lisälasilla varustetun koeikkunan g-arvo oli
0,41 (gg=0,71, Ag=0,61 m2, Aw=1,06 m2). Mikäli ikkunassa on vanhoja puhallettuja tai
vedettyjä laseja, on ikkunan g-arvo näitä alhaisempi.
Koeikkunan, jonka sisäpuitteissa on selektiivilasit, g-arvo on 0,42 (gg=0,73, Ag=0,61 m2,
Aw=1,06 m2) ja ikkunan, jonka sisäpuitteet on korvattu eristyslasielementeillä (4-16-4),
g-arvo on 0,30 (gg=0,52, Ag=0,61 m2, Aw=1,06 m2).
Koeikkunan g-arvot muodostuivat alhaisiksi. Tämä johtuu jaetusta karmista ja puitteiden puuosien korkeudesta, joista johtuen ikkunan lasiosan suhteellinen osuus on
vähäinen (42 %). Koeikkuna läpäisee kokoonsa nähden vähän valoa ja lämpösäteilyä.
27
7 Koeikkunan energiatehokkuus
Koeikkunan energiatehokkuus määritettiin kaavan E=140*U-160*g+50*L avulla.
U-arvoina, g-arvoina ja L-arvoina käytettiin tässä tutkimuksessa määritettyjä arvoja.
Näiden arvojen edellä käytettävät kertoimet 140, 160 ja 50 on määritetty vastaamaan Suomen keskimääräisiä sääoloja vuoden kierron aikana (Hemmilä, 2006, 31).
Kertoimien avulla saadaan laskettua koeikkunan vuosittainen energiankulutus E
(kWh/m2a).
Koeikkunan vuosittainen energiankulutus laskettiin kuudelle erilaiselle korjaustoimelle. Energiankulutukset ovat esitettynä taulukossa 3 ja korjaustoimien kuvaukset
ovat alaluvussa 7.1.
Taulukko 3. Koeikkunan vuosittaisia energiankulutuksia
U-arvo
140*U
g-arvo
160*g
L-arvo
50*L
E
Tiivistämätön
2,17
303,80
0,45
72,00
54,97
2748,50
2980,30
Kumitiiviste
2,17
303,80
0,45
72,00
4,31
215,50
447,30
Teipattu
2,17
303,80
0,45
72,00
0,38
19,00
250,80
Lisälasi
1,54
215,60
0,41
65,60
0,38
19,00
169,00
Selektiivilasi
1,61
225,40
0,42
67,20
0,38
19,00
177,20
Eristyslasi
1,04
145,60
0,30
48,00
0,46
23,00
120,60
7.1 Muutostöiden vaikutus energiankulutukseen
Uudet puuikkunat luokitellaan seitsemään luokkaan niiden vuotuisen energiankulutuksen mukaan. Parhaaseen A luokaan pääsevät ikkunat, joiden energiankulutus on alle 85
kWh/m2a ja huonoimpaan G-luokkaan päätyvät ikkunat, joiden energiankulutus on yli
185 kWh/m2a (Ikkunoiden energialuokituksen säännöt, 2010, 6). Valtaosa uusista puuikkunoista sijoittuu luokkiin B ja C, jolloin niiden energiankulutus on 85–125 kWh/m2a.
Nykyiset rakennusmääräykset täyttävä ikkuna sijoittuu luokkaan D, jolloin sen energiankulutuksen on oltava alle 145 kWh/m2a. (Hemmilä, 2006, 40) Ikkunoiden ener-
28
giakulutusta voi suhteuttaa rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen, joka on
rajattu uudisrakentamisessa. Esimerkiksi 140 m2 omakotitalolla sen on oltava alle
24 640 kWh vuodessa (RakMK D3, 2012, 9).
Tiivistämätön ikkuna oli kunnostettu, tavallisilla laseilla varustettu kaksilasien ikkuna,
johon ei ollut tehty minkäänlaisia tiivistystoimia. Ikkunan ilmavuodot olivat niin suuria, että sen energiankulutus muodostui lähelle 3 000 kWh/m2a. Luku on valtava.
Lukuarvoon on suhtauduttava varauksella, sillä laskentamallia ei ole tehty näin suurille ilmanvuodoille (Hemmilä, 2006, 35). Tästä huolimatta tulos osoittaa, ettei tiivistämättömiä ikkunoita voi käyttää lämmitetyissä rakennuksissa.
Kumitiiviste ikkunassa oli sisäpuitteet tiivistetty kumitiivisteillä. Vuotuiseksi energiankulutukseksi muodostui 447 kWh/m2a. Kulutus on erittäin suuri ja johtuu ikkunan
huonosta tiiviydestä.
Teipattu ikkuna oli tiivistetty tilkitsemällä pumpulivanulla ja teippaamalla ikkunateipillä. Ikkunan energiankulutukseksi määritettiin 251 kWh/m2a. Kulutus on suuri, muttei enää valtava. Tämän ikkunan kulutusarvo on merkittävä, sillä sitä parempaa arvoa
ei vanhaan puuikkunaan saada ilman erityisiä, ikkunan rakennetta muuttavia korjaustoimia. Tämä arvo myös kuvaa valtaosaa käytössä olevia vanhoja puuikkunoita. Niiden
kulutus on siis parhaimmillaankin yli kaksi kertaa uusia ikkunoita suurempaa. Mikäli
energian hintana käytetään 0,1 €/kWh, on vuotuinen lämmityskustannusero uuden ja
tiivistetyn vanhan ikkunan välillä noin 15–20 euroa ikkunaneliömetrille.
Lisälasi ikkunaan oli asennettu lisälasi sisarpuitteen avulla, jolloin ikkunassa oli kolme
tavallista lasia. Ikkuna oli tiivistetty samoin kuin teipattu ikkuna. Energiankulutukseksi
määritettiin 169 kWh/m2a. Lisälasi paransi ikkunan U-arvoa, mutta heikensi sen g-arvoa. Vuotuinen energiankulutus väheni 82 kWh/m2 verrattuna teipattuun ikkunaan.
Tämä on huomattava säästö, mutta korjauksen hinta tekee lisälasin asentamisesta
useimmiten kannattamattoman.
Selektiivilasi ikkunan sisäpuitteisiin oli vaihdettu selektiivilasit ja ikkuna oli tiivistetty
kuten teipattu ikkuna. Energiankulutukseksi muodostui noin 177 kWh/m2a. Tämä on
vanhalle puuikkunalle hyvä arvo ja vain hieman korkeampi kuin lisälasilla varustetulla ikkunalla. Sisäpuitteiden lasinvaihto on suhteellisen helppo korjaustoimi eikä se
muuta ikkunan ulkonäköä tai käyttöä. Energian hinnalla 0,1€/kWh on vuotuinen lämmityskustannus ikkuna neliölle tiivistettyyn ikkunaan verrattuna noin 7-8 euroa halvempi ja uuteen ikkunaan verrattuna noin 5-10 euroa kalliimpi.
Eristyslasi ikkunan sisäpuitteet oli korvattu argontäytteisellä, selektiivilasin sisältävällä
eristyslasielementillä (4-16-4), joka oli tiivistetty kumitiivisteellä. Energiankulutukseksi
määritettiin noin 121 kWh/m2a. Eristyslasin avulla saavutettiin pienin energiankulu-
29
tus ja nykymääräykset täyttävä ikkuna sijoittuu luokkaan C. Eristyslasin käyttö muuttaa ikkunan ulkonäköä ja toimintaa ja se vaatii itselleen uuden kiinnittämistavan.
Eristyslasin käyttö on perusteltua erityiskohteissa, kuten ullakon ikkunoissa, joissa ei
koskaan ole ollut sisäpuitteita.
Taulukon 3 arvoista näkyy, että erilaisten korjaustoimien vaikutus johtumalla tapahtuvaan lämmön siirtymiseen vuodessa (140*U) on suurimmillaan 158 kWh. Vuotuiseen
g-arvoon (160*g) korjaustoimet vaikuttavat suurimmillaan 24 kWh ja vuotuiseen
L-arvoon (50*L) peräti 2730 kWh. Vaikutukset L-arvoon ovat 197 kWh vaikka täysin
tiivistämätön ikkuna jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Täten vanhojen ikkunoiden
energiatehokkuuteen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa niiden tiiviyttä parantamalla,
mutta sillä voidaan vain poistaa suurta energiahukkaa. Erityisen energiatehokkaiksi
vanhat puuikkunat eivät tiivistämisellä muutu. U-arvoa voidaan järkevästi parantaa
vaihtamalla sisäpuitteisiin selektiivilasit. Tällä toimella saavutetaan vuodessa lähes 75
kWh/m2 säästö.
30
8 Päätelmät
Vanhat puuikkunat ovat valmistustavasta johtuen yksilöitä, joten niiden tekniset ominaisuudet ovat yksilöllisiä. Täysin samanlaistenkin ikkunoiden tekninen toiminta voi
olla hyvin erilaista riippuen niiden sijainnista rakennuksessa (Kauppinen, 2009, 160).
Vanhojen puuikkunoiden yksilöllisyydestä johtuen koeikkunalle määritetyt lukuarvot
ovat yleisellä tasolla suuntaa-antavia. Tästä huolimatta muutostöiden suhteellinen
vaikutus energiatehokkuuteen on sovellettavissa valtaosaan vanhoista puuikkunoista.
8.1 Ikkunan korjaustavoista ja käytöstä
Koeikkunan tiiviysmittauksissa havaittiin, että tiivistämättömän ikkunan läpivirtaukset
ovat niin suuria, ettei sellaista voi käyttää lämmitetyssä rakennuksessa. Koeikkuna
saatiin riittävän tiiviiksi huolellisen tilkinnän ja teippauksen avulla, jolloin ilmanvuotoluvuksi q50 tuli 0,38, joka on lähellä avattavien nykyikkunoiden keskimääräistä
lukua 0,3. Hyvin toimiva teippaaminen edellyttää tilkkeen ja teipin huolellista asentamista ja hyvälaatuisen teipin käyttöä. Sisäpuitteissa tulee olla riittävästi kiinnipitolaitteita, jotteivät ilmanpaine-erot pysty liikuttamaan puitteita ja irrottamaan teippejä.
Teippausten paikalla pysyvyyttä tulee seurata talven aikana ja irronneet teipit on korvattava uusilla.
Tiiviysmittauksen yllätyksenä oli, että sisäpuitteen kumitiivisteillä saavutettiin huono
tiiviys, ilmanvuotoluvun q50 ollessa 4,31. Tämä on käytön kannalta liian suuri arvo, eikä
sitä saatu parannettua, vaikka tiivisteen kokoa sekä profiilia muutettiin ja kiinnipitolaitteiden määrää lisättiin. Koeikkunan puitteet olivat niin vääntyneet, etteivät ne painaneet tiivistettä tasaisesti karmin huullosta vasten. Koeikkunan puitteiden vääntyminen on yksilöllinen ominaisuus, mutta sitä esiintyy usein vanhoissa puuikkunoissa.
Puitteiden vääntymisen ongelma voidaan korjata työstämällä karmin huullokset puitteiden muotoisiksi, jolloin huullokseen voidaan tehdä myös tiivistetila. Samalla saranat ja kiinnipitolaitteet voidaan säätää oikeaan tasoon. Tällainen puuosiin kohdistuva
peruskorjaus vaatii kuitenkin erikoisosaamista ja erikoislaitteita, joten sen vaikutusten selvittäminen ei kuulunut tähän tutkimukseen. Voidaan kuitenkin päätellä, että
ammattitaitoisen korjauksen avulla ja käyttämällä laadukkaita kumitiivisteitä saavutetaan sama tiiviystaso kuin teippaamalla.
Koeikkunalle laskettu U-arvo 2,17 (W/m2K) oli parempi kuin kaksilasiselle ikkunalle
lähdekirjallisuudessa yleisesti esitetty arvo 2,5. Ero johtuu vanhojen puuikkunoiden
vähäisestä lasiosasta. U-arvoon pystyttiin vaikuttamaan lisälasin, selektiivilasien ja
eristyslasielementtien avulla.
31
Lisälasi paransi merkittävästi koeikkunan energiatehokkuutta. Korjaustoimi on kuitenkin kallis ja muuttaa ikkunan ulkonäköä. Kun selektiivilasin avulla saavutettiin
lähes sama energiatehokkuus, ei lisälasin asentamista voida pitää järkevänä korjaustoimena.
Selektiivilasin avulla koeikkunan energiatehokkuus parani lähes 75 kWh/m2 vuodessa.
Selektiivilasin vaihto sisäpuitteisiin kannattaisi tehdä aina ikkunoiden kunnostustyön
yhteydessä. Useimmiten vaihto vaatii ammattilaisten apua, mutta korjaustyönä se on
nopea ja kustannuksiltaan kohtuullinen. Korjauksessa käytettävien selektiivilasien
tulee olla erityisesti korjauskohteisiin kehitettyjä kovapintaisia laseja. Selektiivilasien
vaihto ei merkittävästi muuta vanhan ikkunan ulkonäköä tai käyttöä.
Koeikkunan paras U-arvo ja energiatehokkuus saavutettiin korvaamalla sisäpuitteet
eristyslasielementeillä, jolloin energiatehokkuus vastasi nykyikkunoita. Tällaisia elementtejä voidaan käyttää kuten sisäpuitteita, mutta niiden asentaminen ja poisto vaativat erikoisosaamista. Eristyslasien käyttö on vaikeaa ja ne muuttavat ikkunan ulkonäköä, joten laajempaan käyttöön tätä ratkaisua ei voi suositella. Elementtien käyttö
on perusteltua ikkunoissa, joissa ei koskaan ole ollut sisäpuitetta, tai rakennusluvan
vaativissa kohteissa, joissa ikkunoiden energiatehokkuuden tulee täyttää nykymääräykset.
Koeikkunan energiatehokkuuden parantamiseksi järkevimmäksi tavaksi havaittiin
sisäpuitteiden lasien vaihto selektiivilaseihin ikkunoiden korjaustyön yhteydessä,
ja ikkunan huolellinen tilkitseminen ja teippaaminen aina lämmityskauden alussa.
Teippaaminen toimii parhaiten, jos sisäpuitteiden helat on poistettu tai tyypiltään sellaiset, että teippaus voidaan viedä niiden ohi yhtenäisenä. Teippaamisen vaikutuksesta
ikkunoista tulee kiinteät, jolloin ikkunan miellyttävä käyttö vaatii sisäpuitteiden poistoa
kesäkaudeksi.
Sisäpuitteiden poisto kesäksi on monella tapaa järkevä toimenpide. Puitteiden poisto
hoituu muutamassa minuutissa ja ne voi huoletta varastoida ulkovarastoon tai ullakolle. Kesäajan ilmankosteus ei saa varastoiduissa puitteissa aikaan mitään muutoksia. Syksyllä puitteiden asennukseen ja tiivistämiseen kuluu aikaa alle tunti ikkunaa
kohti, eikä asennus vaadi mitään erikoisosaamista. Puitteiden poiston ja asennuksen
yhteydessä ikkunat tulee pestyä, jolloin lasit säilyvät kirkkaina ympäri vuoden.
Sisäpuitteiden poistoa kesäksi voidaan pitää toimena, joka ei kuulu nykyiseen asumismukavuuteen. Asian voi kuitenkin nähdä täysin toisin. Sisäpuitteiden siirtely on konkreettista tekemistä, jolla ihminen pystyy vaikuttamaan ympäristöönsä ja asumismukavuuteensa. Se on terapeuttista toimintaa, johon pystyy kuka tahansa. Sisäpuitteiden
poisto tai asennus on myös tiukasti kiinni vuodenkierrossa. Siinä on raja kesän ja talven välillä, ja sen myötä asunto muuttuu täysin toisenlaiseksi vuodenaikojen vaihte-
32
lua seuraten. Sisäpuitteiden siirtely on siis etuoikeus, josta jokaisen vanhoja ikkunoita
omistavan kannattaa nauttia.
8.2 Vaihto, korjaus vai huolto
Pelkästään taloudelliselta kannalta tarkasteltuna toimivien vanhojen puuikkunoiden
vaihto tai energiakorjaus ei ole kannattavaa. Mikäli uuden ikkunan kokonaishintana
käytetään 500 euroa, vuotuisena energiakustannuksen säästönä 10–20 euroa ja investoinnin korkona 3 %:a, tulee takaisinmaksuaika merkittävästi uuden ikkunan käyttöikää pidemmäksi. Samoin käy selektiivilasien vaihdolle, mikäli korjaushintana käytetään 200 euroa, vuosisäästönä 7-8 euroa ja korkona 3 %.
Pelkästään energiankulutuksen kannalta tarkasteltuna ikkunoiden vaihto on järkevää.
Uudet ikkunat säästävät reilussa vuodessa niiden valmistukseen, vaihtoon ja vanhojen
ikkunoiden hävittämiseen kuluvan energian, ja sen jälkeen energian kulutus puolittuu.
Millään muulla rakennusosan korjaus- tai muutostoimella ei saavuteta näin suurta
säästöprosenttia. Myös selektiivilasien vaihdolla saavutetaan energiasäästöä. Vaihtoon
kuluva energia säästyy alle vuodessa ja energiankulutusta saadaan vähennettyä noin
30 %.
Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti tarkastellen ikkunoiden vaihto on pääsääntöisesti tuhoisa toimenpide. Korjaustoimienkin tulisi olla sellaisia, etteivät ne
muuta ikkunan rakennetta, ulkonäköä tai käyttöä. Tältä kannalta tarkasteltuna ikkunat olisi järkevin vain kunnostaa ja tiivistää, joskin selektiivilasien vaihtoa ei voida pitää
kuolemansyntinä.
Vanhoihin puuikkunoihin kohdistuvien toimien järkevyys riippuu tarkastelutavasta eikä
yhtä täysin oikeaa toimintatapaa voida esittää. Kompromissina voidaan suositella ikkunoiden huolellista tiivistämistä aina lämmityskauden alussa ja selektiivilasien vaihtoa
sisäpuitteisiin ikkunoiden peruskorjauksen yhteydessä. Tällöin korjaus saadaan taloudellisesti kannattavaksi, energiatehokkuus saadaan tyydyttävälle tasolle eikä ikkunan
kulttuurihistoriallisiin arvoihin tai arkkitehtoniseen ilmeeseen tule suuria muutoksia.
Oikein korjattuina ja oikein käytettyinä vanhat puuikkunat toimivat riittävän energiatehokkaasti ja tuottavat ympäristölle ja omistajalle iloa.
33
Lähteet
Bonns, B. 1983. Bondgårdens byggnadsskick. Teoksessa: Svenska Österbottens historia 4. Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund.
Heimonen, I. 2009. Ikkunoiden toiminnalliset vaatimukset ja niiden toteuttamisen keinot. Teoksessa: Rakennusfysiikka. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto.
Hemmilä, K. & Saarni, R. 2002. Ikkunaremontti. Tampere: Rakennustieto.
Hemmilä, K. & Heimonen, I. 2006. Ikkunoiden energialuokituksen pilotointi. Espoo:
VTT. Tiedotteita / Research Notes 2356.
Ikkunoiden energialuokituksen säännöt. 2010. Puutuoteteollisuus ry.
Jokelainen, J. 2005. Hirsirakenteiden merkitys asema-arkkitehtuurille 1860–1950.
Oulu: Oulun yliopisto. Väitösk.
Jokelainen,
J.
2012.
Hirsiseinän
tilkemateriaalien
ominaisuudet.
Seinäjoki:
Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A.
Tutkimuksia 12.
Kauppinen, T. 2009. Ikkunoiden toimivuuteen vaikuttavat tekijät ja ikkunat sisäilman
olosuhteiden indikaattoreina. Teoksessa: Rakennusfysiikka. Tampere: Tampereen
teknillinen yliopisto.
Korhonen, T. & Eskelinen, J. 2007. Suomalainen ikkuna. Helsinki: Multikustannus.
Korjauskortisto 8. Ikkunoiden korjaus. 2000. Helsinki: Museovirasto.
Mikkola, J. & Böök, N. 2011. Ikkunakirja: Perinteisen puuikkunan kunnostaminen.
Vantaa: Moreeni.
Paldasano Recio, J. M., Parra Narváez, R. & Jiménez Guerrero, P. 2005. Estimate of
energy consumption and CO2 emission associated whit the production, use and
final disposal of PVC, aluminum and wooden windows. Barcelona: Universitat
Politecnica de Catalunya. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 6.2.2014]. Saatavana: http://
www.pvcinfo.be/bestanden/Baldasano%20study_windows.pdf
Pilkington. Lasifakta 2012. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 10.2.2014]. Saatavana: http://
www.pilkington.com/resources/lasifakta201212_19.pdf
34
Pilkington Spectrum On-line. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 6.2.2014]. Saatavana: http://
spectrum.pilkington.com/Main.aspx?country=FI
RakMK C3. 2010. Suomen rakentamismääräyskokoelma. Helsinki: Ympäristöministeriö.
RakMK C4. 2003. Suomen rakentamismääräyskokoelma. Helsinki: Ympäristöministeriö.
RakMK D3 (2012). Suomen rakentamismääräyskokoelma. Helsinki: Ympäristöministeriö.
RT 38–10901. 2007. Rakennuslasit, tasolasit. Helsinki: Rakennustietosäätiö.
RT 41–10726. 2000. Puuikkunat, korjausrakentaminen. Helsinki: Rakennustietosäätiö.
Suomen valtionrautatiet 1862–1912. 1916. Helsinki: Suomen valtionrautatiet.
Valonen, N. 1994. Suomen kansanrakennukset. Helsinki: Museovirasto.
Valtion rautatiet 1912–1937. 1937. Helsinki: Rautatiehallitus.
SEINÄJOEN AMMATTIKORKEAKOULUN
JULKAISUSARJA - Publications of
Seinäjoki University of Applied Sciences
A. TUTKIMUKSIA - RESEARCH REPORTS
1. Timo Toikko. Sosiaalityön amerikkalainen oppi. Yhdysvaltalaisen caseworkin
kehitys ja sen yhteys suomalaiseen tapauskohtaiseen sosiaalityöhön. 2001.
2.
Jouni Björkman. Risk Assessment Methods in System Approach to Fire
Safety. 2005.
3. Minna Kivipelto. Sosiaalityön kriittinen arviointi. Sosiaalityön kriittisen
arvioinnin perustelut, teoriat ja menetelmät. 2006.
4. Jouni Niskanen. Community Governance. 2006.
5. Elina Varamäki, Matleena Saarakkala & Erno Tornikoski. Kasvuyrittäjyyden
olemus ja pk-yritysten kasvustrategiat Etelä-Pohjanmaalla. 2007.
6. Kari Jokiranta. Konkretisoituva uhka. Ilkka-lehden huumekirjoitukset vuosina
1970–2002. 2008.
7. Kaija Loppela. ”Ryhmässä oppiminen - tehokasta ja hauskaa”: Arviointitutkimus
PBL-pedagogiikan käyttöönotosta fysioterapeuttikoulutuksessa Seinäjoen
ammattikorkeakoulussa vuosina 2005-2008. 2009.
8. Matti Ryhänen & Kimmo Nissinen (toim.). Kilpailukykyä maidontuotantoon:
toimintaympäristön tarkastelu ja ennakointi. 2011.
9. Elina Varamäki, Juha Tall, Kirsti Sorama, Aapo Länsiluoto, Anmari Viljamaa,
Erkki K. Laitinen, Marko Järvenpää & Erkki Petäjä. Liiketoiminnan kehittyminen
omistajanvaihdoksen jälkeen – Casetutkimus omistajanvaihdoksen muutostekijöistä. 2012.
10.
Merja Finne, Kaija Nissinen, Sirpa Nygård, Anu Hopia, Hanna-Leena
Hietaranta-Luoma, Harri Luomala, Hannu Karhu & Annu Peltoniemi.
Eteläpohjalaisten elintavat ja terveyskäyttäytyminen : TERVAS – terveelliset
valinnat ja räätälöidyt syömisen ja liikkumisen mallit 2009 – 2011. 2012.
11. Elina Varamäki, Kirsti Sorama, Anmari Viljamaa, Tarja Heikkilä & Kari
Salo. Eteläpohjalaisten sivutoimiyrittäjien kasvutavoitteet sekä kasvun
mahdollisuudet. 2012.
12. Janne Jokelainen. Hirsiseinän tilkemateriaalien ominaisuudet. 2012.
13. Elina Varamäki & Seliina Päällysaho (toim.) Tapio Varmola – suomalaisen
ammattikorkeakoulun rakentaja ja kehittäjä. 2013.
14. Tuomas Hakonen. Bioenergiaterminaalin hankintaketjujen kanttavuus eri
kuljetusetäisyyksillä ja -volyymeilla. 2013.
15. Minna Zechner (toim.). Hyvinvointitieto: kokemuksellista, hallinnollista ja
päätöksentekoa tukevaa? 2014.
16. Sanna Joensuu, Elina Varamäki, Anmari Viljamaa, Tarja Heikkilä & Marja
Katajavirta. Yrittäjyysaikomukset, yrittäjyysaikomusten muutos ja näihin
vaikuttavat tekijät koulutuksen aikana. 2014.
B. RAPORTTEJA JA SELVITYKSIÄ - Reports
1.
Seinäjoen ammattikorkeakoulusta soveltavan osaamisen korkeakoulututkimus- ja kehitystoiminnan ohjelma. 1998.
2. Elina Varamäki - Ritva Lintilä - Taru Hautala - Eija Taipalus. Pk-yritysten ja
ammattikorkeakoulun yhteinen tulevaisuus: prosessin kuvaus, tuotokset ja
toimintaehdotukset. 1998.
3. Elina Varamäki - Tarja Heikkilä - Eija Taipalus. Ammattikorkeakoulusta
työelämään: Seinäjoen ammattikorkeakoulusta 1996-1997 valmistuneiden
sijoittuminen. 1999.
4. Petri Kahila. Tietoteollisen koulutuksen tilanne- ja tarveselvitys Seinäjoen
ammattikorkeakoulussa: väliraportti. 1999.
5. Elina Varamäki. Pk-yritysten tuleva elinkaari - säilyykö Etelä-Pohjanmaa
yrittäjämaakuntana? 1999.
6. Seinäjoen ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän auditointi 1998–1999.
Itsearviointiraportti ja keskeiset tulokset. 2000.
7. Heikki Ylihärsilä. Puurakentaminen rakennusinsinöörien koulutuksessa.
2000.
8. Juha Ruuska. Kulttuuri- ja sisältötuotannon koulutusselvitys. 2000.
9. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta soveltavan osaamisen korkeakoulu.
Tutkimus- ja kehitystoiminnan ohjelma 2001. 2001.
10. Minna
Kivipelto
(toim.).
Sosionomin
asiantuntijuus.
Esimerkkejä
kriminaalihuolto-, vankila- ja projektityöstä. 2001.
11. Elina Varamäki - Tarja Heikkilä - Eija Taipalus. Ammattikorkeakoulusta
työelämään. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta 1998–2000 valmistuneiden
sijoittuminen. 2002.
12. Varmola T., Kitinoja H. & Peltola A. (ed.) Quality and new challenges of higher
education. International Conference 25.-26. September, 2002. Seinäjoki
Finland. Proceedings. 2002.
13. Susanna Tauriainen & Arja Ala-Kauppila. Kivennäisaineet kasvavien nautojen
ruokinnassa. 2003.
14. Päivi Laitinen & Sanna Välisaari. Staphylococcus aureus -bakteerien
aiheuttaman utaretulehduksen ennaltaehkäisy ja hoito lypsykarjatiloilla.
2003.
15. Riikka Ahmaniemi & Marjut Setälä. Seinäjoen ammattikorkeakoulu –
Alueellinen kehittäjä, toimija ja näkijä. 2003.
16. Hannu Saari & Mika Oijennus. Toiminnanohjaus kehityskohteena pkyrityksessä.
2004.
17. Leena Niemi. Sosiaalisen tarkastelua. 2004.
18. Marko Järvenpää (toim.) Muutoksen kärjessä. Kalevi Karjanlahti 60 vuotta.
2004.
19. Suvi Torkki (toim.). Kohti käyttäjäkeskeistä muotoilua. Muotoilijakoulutuksen
painotuksia SeAMK:ssa. 2005.
20. TimoToikko (toim.). Sosiaalialan kehittämistyön lähtökohta. 2005.
21. Elina Varamäki & Tarja Heikkilä & Eija Taipalus. Ammattikorkeakoulusta
työelämään. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta v. 2001–2003 valmistuneiden
sijoittuminen opiskelun jälkeen. 2005.
22.
Tuija Pitkäkoski, Sari Pajuniemi & Hanne Vuorenmaa (ed.). Food Choices and
Healthy Eating. Focusing on Vegetables, Fruits and Berries. International
Conference September 2nd – 3rd 2005. Kauhajoki, Finland. Proceedings.
2005.
23.
Katariina Perttula. Kokemuksellinen hyvinvointi Seinäjoen kolmella asuinalueella. Raportti pilottihankkeen tuloksista. 2005.
24. Mervi Lehtola. Alueellinen hyvinvointitiedon malli – asiantuntijat puhujina.
Hankkeen loppuraportti. 2005.
25. Timo Suutari, Kari Salo & Sami Kurki. Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokeskus
Frami vuorovaikutusta ja innovatiivisuutta edistävänä ympäristönä. 2005.
26.
Päivö Laine. Pk-yritysten verkkosivustot – vuorovaikutteisuus ja kansainvälistyminen. 2006.
27. Erno Tornikoski, Elina Varamäki, Marko Kohtamäki, Erkki Petäjä, Tarja
Heikkilä, Kirsti Sorama. Asiantuntijapalveluyritysten yrittäjien näkemys kasvun
mahdollisuuksista ja kasvun seurauksista Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla –Pro
Advisor –hankkeen esiselvitystutkimus. 2006.
28. Elina Varamäki (toim.) Omistajanvaihdosnäkymät ja yritysten jatkuvuuden
edistäminen Etelä-Pohjanmaalla. 2007.
29. Beck Thorsten, Bruun-Schmidt Henning, Kitinoja Helli, Sjöberg Lars,
Svensson Owe and Vainoras Alfonsas. eHealth as a facilitator of transnational
cooperation on health. A report from the Interreg III B project ”eHealth for
Regions”. 2007.
30.
Anmari Viljamaa, Elina Varamäki (toim.) Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus
2007. 2007.
31. Elina Varamäki - Tarja Heikkilä - Eija Taipalus – Marja Lautamaja.
Ammattikorkeakoulusta
työelämään.
Seinäjoen
ammattikorkeakoulusta
v.2004–2005 valmistuneiden sijoittuminen opiskelujen jälkeen. 2007.
32. Sulevi Riukulehto. Tietoa, tasoa, tekoja. Seinäjoen ammatti-korkeakoulun
ensimmäiset vuosikymmenet. 2007.
33. Risto
Lauhanen
&
Jussi
Laurila.
Bioenergian
hankintalogistiikka.
Tapaustutkimuksia Etelä-Pohjanmaalta. 2007.
34. Jouni Niskanen (toim.). Virtuaalioppimisen ja -opettamisen Benchmarking
Seinäjoen
ammattikorkeakoulun,
Seinäjoen
yliopistokeskuksen
sekä
Kokkolan yliopistokeskuksen ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouun
Averkon välillä keväällä 2007. Loppuraportti. 2007.
35. Heli Simon & Taina Vuorela. Ammatillisuus ammattikorkeakoulujen
kielten- ja viestinnänopetuksessa. Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja
Seinäjoen ammattikorkeakoulun kielten- ja viestinnänopetuksen arviointi- ja
kehittämishanke 2005–2006. 2008.
36. Margit Närvä - Matti Ryhänen - Esa Veikkola - Tarmo Vuorenmaa. Esiselvitys
maidontuotannon kehittämiskohteista. Loppuraportti. 2008.
37.
Anu Aalto, Ritva Kuoppamäki & Leena Niemi. Sosiaali- ja terveysalan
yrittäjyyspedagogisia ratkaisuja. Seinäjoen ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja
terveysalan yksikön kehittämishanke. 2008.
38. Anmari Viljamaa, Marko Rossinen, Elina Varamäki, Juha Alarinta, Pertti
Kinnunen & Juha Tall. Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus 2008. 2008.
39. Risto Lauhanen. Metsä kasvaa myös Länsi-Suomessa. Taustaselvitys
hakkuumahdollisuuksista, työmääristä ja resurssitarpeista. 2009.
40. Päivi
Niiranen
päihdeongelma?
&
Sirpa
Selvitys
Tuomela-Jaskari.
ikäihmisten
Haasteena
päihdeongelman
ikäihmisten
esiintyvyydestä
pohjalaismaakunnissa. 2009.
41. Jouni Niskanen. Virtuaaliopetuksen ajokorttikonsepti. Portfoliotyyppinen
henkilöstökoulutuskokonaisuus. 2009.
42.
Minttu Kuronen-Ojala, Pirjo Knif, Anne Saarijärvi, Mervi Lehtola & Harri
Jokiranta.
Pohjalaismaakuntien
hyvinvointibarometri
2009.
Selvitys
pohjalaismaakuntien hyvinvoinnin ja hyvinvointipalveluiden tilasta sekä niiden
muutossuunnista. 2009.
43. Vesa Harmaakorpi, Päivi Myllykangas ja Pentti Rauhala. Seinäjoen
ammattikorkeakoulu.
Tutkimus-,
kehittämis
ja
innovaatiotoiminnan
arviointiraportti. 2010.
44. Elina Varamäki (toim.), Pertti Kinnunen, Marko Kohtamäki, Mervi Lehtola, Sami
Rintala, Marko Rossinen, Juha Tall ja Anmari Viljamaa. Etelä-Pohjanmaan
yrittäjyyskatsaus 2010. 2010.
45. Elina
Varamäki,
Marja
Lautamaja
&
Juha
Tall.
Etelä-Pohjanmaan
omistajanvaihdosbarometri 2010. 2010.
46. Tiina Sauvula-Seppälä, Essi Ulander ja Tapani Tasanen (toim.). Kehittyvä
metsäenergia. Tutkimusseminaari Seinäjoen Framissa 18.11.2009. 2010.
47. Autio Veli, Björkman Jouni, Grönberg Peter, Heinisuo Markku & Ylihärsilä
Heikki. Rakennusten palokuormien inventaariotutkimus. 2011.
48.Erkki K. Laitinen, Elina Varamäki, Juha Tall, Tarja Heikkilä & Kirsti Sorama.
Omistajanvaihdokset Etelä-Pohjanmaalla 2006-2010 -ostajayritysten ja
ostokohteiden profiilit ja taloudellinen tilanne. 2011.
49. Elina Varamäki, Tarja Heikkilä & Marja Lautamaja. Nuorten, aikuisten
sekä
-
ylemmän
tutkinnon
seurantatutkimus
suorittaneiden
Seinäjoen
sijoittuminen
ammattikorkeakoulusta
työelämään
v.
2006-2008
valmistuneille. 2011.
50. Vesa Harmaakorpi, Päivi Myllykangas and Pentti Rauhala. Evaluation Report
for Research, Development and Innovation Activitiesus. 2011.
51. Ari Haasio & Kari Salo (toim.). AMK 2.0 : Puheenvuoroja sosiaalisesta mediasta
ammattikorkeakouluissa. 2011.
52. Elina Varamäki, Tarja Heikkilä, Juha Tall & Erno Tornikoski. Eteläpohjalaiset
yrittäjät liiketoimintojen ostajina, myyjinä ja kehittäjinä. 2011.
53. Jussi Laurila & Risto Lauhanen. Pienen kokoluokan CHP -teknologiasta lisää
voimaa Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusalueelle. 2011.
54.
Tarja Keski-Mattinen, Jouni Niskanen & Ari Sivula. Ammattikorkeakouluopintojen ohjaus etätyömenetelmillä. 2011.
55. Tuomas Hakonen & Jussi Laurila. Metsähakkeen kosteuden vaikutus polton ja
kaukokuljetuksen kannattavuuteen. 2011.
56.
Heikki Holma, Elina Varamäki, Marja Lautamaja, Hannu Tuuri & Terhi Anttila.
Yhteistyösuhteet ja tulevaisuuden näkymät eteläpohjalaisissa puualan
yrityksissä. 2011.
57. Elina Varamäki, Kirsti Sorama, Kari Salo & Tarja Heikkilä. Sivutoimiyrittäjyyden
rooli ammattikorkeakoulusta valmistuneiden keskuudessa. 2011.
58. Kimmo Nissinen (toim.). Maitotilan prosessien kehittäminen: Lypsy-, ruokintaja lannankäsittely- sekä kuivitusprosessien toteuttaminen; Maitohygienian
turvaaminen maitotiloilla; Teknologisia ratkaisuja, rakennuttaminen ja
tuotannon ylösajo. 2012.
59. Matti Ryhänen & Erkki Laitila (toim.). Yhteistyö ja resurssit maitotiloilla :
Verkostomaisen yrittämisen lähtökohtia ja edellytyksiä. 2012.
60. Jarkko Pakkanen, Kati Katajisto & Ulla El-Bash. Verkostoitunut älykkäiden
koneiden kehitysympäristö : VÄLKKY-projektin raportti. 2012.
61. Elina Varamäki, Tarja Heikkilä, Juha Tall, Aapo Länsiluoto & Anmari Viljamaa.
Ostajien näkemykset omistajanvaihdoksen toteuttamisesta ja onnistumisesta.
2012.
62. Minna
Laitila,
Leena
Elenius,
Hilkka
Majasaari,
Marjut
Nummela,
Annu Peltoniemi (toim.). Päihdetyön oppimista ja osaamista ammattikorkeakoulussa. 2012.
63. Ari Haasio (toim.). Verkko haltuun! - Nätet i besittning!: Näkökulmia
verkostoituvaan kirjastoon. 2012.
64. Anmari Viljamaa, Sanna Joensuu, Beata Taijala, Seija Råtts, Tero Turunen, KaijaLiisa Kivimäki & Päivi Borisov. Elävästä elämästä: Kumppaniyrityspedagogiikka
oppimisympäristönä. 2012.
65. Kirsti Sorama. Klusteriennakointimalli osaamistarpeiden ennakointiin:
Ammatillisen korkea-asteen koulutuksen opetussisältöjen kehittäminen.
2012.
66.
Anna Saarela, Ari Sivula, Tiina Ahtola & Antti Pasila. Mobiilisovellus
bioenergiaalan
oppismisympäristöksi
kehittäminen työelämälähtöisesti -hanke. 2013
Bioenergia-asiantuntijuuden
67. Ismo Makkonen. Korjuri vs. koneketjuenergia puunkorjuussa. 2013.
68. Ari Sivula, Risto Lauhanen, Anna Saarela, Tiina Ahtola & Antti Pasila
Bioenergia-asiantuntijuutta kehittämässä Etelä-Pohjanmaalla. 2013.
69. Juha Tall, Kirsti Sorama, Piia Tulisalo, Erkki Petäjä & Ari Virkamäki. Yrittäjyys
2.0. – menestyksen avaimia. 2013.
70. Anu Aalto & Salla Kettunen. Hoivayrittäjyys ikääntyvien palveluissa - nyt ja
tulevaisuudessa. 2013
71. Varpu
Hulsi,
Tuomas
Hakonen,
Risto
Lauhanen
&
Jussi
Laurila.
Metsänomistajien energiapuun myyntihalukkuus Etelä- ja Keski-Pohjanmaan
metsäkeskusalueella. 2013
72. Anna Saarela. Nuoren metsänhoitokohteen ympäristön hoito ja työturvallisuus:
Suomen
metsäkeskuksen
Etelä-
ja
Keski-Pohjanmaan
alueyksikön alueella toimivien energiapuuyrittäjien haastattelu. 2014
74. Elina Varamäki, Tarja Heikkilä, Juha Tall, Anmari Viljamaa & Aapo
Länsiluoto. Omistajanvaihdoksen toteutus ja onnistuminen ostajan ja jatkajan
näkökulmasta. 2013
75. Minttu Kuronen-Ojala, Mervi Lehtola & Arto Rautajoki. Etelä-Pohjanmaan,
Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan hyvinvointibarometri 2012: ajankohtainen
arvio pohjalaismaakuntien väestön hyvinvoinnin ja palvelujen tilasta sekä
niiden muutossuunnista. 2014
76. Elina Varamäki, Juha Tall, Anmari Viljamaa, Kirsti Sorama, Aapo Länsiluoto,
Erkki Petäjä & Erkki K. Laitinen Omistajanvaihdos osana liiketoiminnan
kehittämistä ja kasvua - tulokset, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset.
2013.
77. Kirsti Sorama, Terhi Anttila, Salla Kettunen & Heikki Holma. Maatilojen
puurakentamisen tulevaisuus: Elintarvikeklusterin ennakointi. 2013.
78. Hannu Tuuri, Heikki Holma, Yrjö Ylkänen, Elina Varamäki & Martti Kangasniemi.
Kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavat tekijät ja oheispalveluiden tarpeet
huonekaluhankinnoissa: Eväitä kotimaisen huonekaluteollisuuden markkinaaseman parantamiseksi. 2013
79. Ismo Makkonen. Päästökauppa ja sen vaikutukset Etelä- ja KeskiPohjanmaalle. 2014.
80. Tarja Heikkilä, Marja Katajavirta & Elina Varamäki. Nuorten ja aikuisten
tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään – seurantatutkimus
Seinäjoen ammattikorkeakoulusta v. 2009–2012 valmistuneille. 2014.
82. Sarita Ventelä, Heikki Koskimies & Juhani Kesti. Lannan vastaanottohalukkuus kasvinviljelytiloilla Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. 2014
84. Janne Jokelainen. Log construction training in the Nordic and the Baltic
Countries. PROLOG Final Report. 2014.
C. OPPIMATERIAALEJA - Teaching materials
1. Ville-Pekka Mäkeläinen. Basics of business to business marketing. 1999.
2. Lea Knuuttila. Mihin työohjausta tarvitaan? Oppimateriaalia sosiaalialan
opiskelijoiden työnohjauskurssille. 2001.
3. Mirva Kuni & Petteri Männistö & Markus Välimaa. Leikkauspelot ja niiden
hoitaminen. 2002.
4. Kempas Ilpo & Bartens Angela. Johdatus portugalin kielen ääntämiseen:
Portugali ja Brasilia. 2011.
5. Ilpo Kempas. Ranskan kielen prepositio-opas : Tavallisimmat tapaukset,
joissa adjektiivi tai verbi edellyttää tietyn preposition käyttöä tai esiintyy ilman
prepositiota. 2011.
6. Risto Lauhanen, Jukka Ahokas, Jussi Esala, Tuomas Hakonen, Heikki
Sippola, Juha Viirimäki, Esa Koskiniemi, Jussi Laurila & Ismo Makkonen.
Metsätoimihenkilön energialaskuoppi. 2014.
D. OPINNÄYTETÖITÄ - theses
1.
Hanna Halmesmäki – Merja Halmesmäki. Työvoiman osaamistarvekartoitus
Etelä-Pohjanmaan metalli- ja puualan yrityksissä. 1999.
2. Tiina Kankaanpää – Maija Luoma-aho – Heli Sinisalo. Kymmenen metrin
kävelytestin
suoritusohjeet
CD-rom
levyllä
:
aivoverenkiertohäiriöön
sairastuneen kävelyn mittaaminen. 2000.
3. Laura Elo. Arvojen rooli yritysmaailmassa. 2001.
4. Nina Anttila. Päälle käyvää – vaatemallisto ikääntyvälle naiselle. 2002.
5. Jaana Jeminen. Matkalla muotoiluyrittäjyyteen. 2002.
6. Päivi Akkanen. Lypsääkö meillä tulevaisuudessa robotti? 2002.
7. Johanna Kivioja. E-learningin alkutaival ja tulevaisuus Suomessa. 2002.
8. Heli
Kuntola
–
Hannele
Raukola.
Naisen
kokemuksia
minäkuvan
muuttumisesta rinnanpoistoleikkauksen jälkeen. 2003.
9. Jenni Pietarila. Meno-paluu –lauluillan tuottaminen. Produktion tuottajan
käsikirja. 2003.
10. Johanna Hautamäki. Asiantuntijapalvelun tuotteistaminen case: Avaimet
markkinointiin, kehittyvän yrityksen asiakasohjelma -pilottiprojekti. 2003.
11. Sanna-Mari Petäjistö. Teollinen tuotemuotoiluprosessi – Sohvapöydän ja sen
oheistuotteiden suunnittelu. 2004.
12. Susanna Patrikainen. Nuorekkaita asukokonaisuuksia Mode LaRose Oy:lle.
Vaatemallien suunnittelu teolliseen mallistoon. 2004.
13. Tanja Rajala. Suonikohjuleikkaukseen tulevan potilaan ja hänen perheensä
ohjaus päiväkirurgisessa yksikössä. 2004.
14. Marjo
Lapiolahti.
vaihdostiloilla. 2004.
Maksuvalmiuslaskelmien
toteutuminen
sukupolven-
15. Marjo Taittonen. Tutkimusmatka syrjäytymisen maailmaan. 2004.
16. Minna Hakala. Maidon koostumus ja laatutekijät. 2004.
17. Anne Uusitalo. Tuomarniemen ympäristöohjelma. 2004.
18. Maarit Hoffrén. Vaihtelua kasviksilla. Kasvisruokalistan kehittäminen
opiskelijaravintola Risettiin. 2004.
19. Sami Karppinen. Tuomarniemen hengessä. Arkeistaantologiaksi. 2005.
20. Elina Syrjänen – Anne-Mari Uschanoff. Messut – ideasta toimintaan.
Messutoteutus osana yrityksen markkinointiviestintää. 2005.
21. Ari Sivula. Metahakemiston ja LDAP-hakemiston asennus, konfigurointi ja
ohjelmointi Seinäjoen koulutuskuntayhtymälle. 2006.
22. Johanna Väliniemi. Suorat kaaret – kattaustekstiilien suunnittelu yhteistyössä tekstiiliteollisuuden kanssa. 2006.
Seinäjoen korkeakoulukirjasto
Kalevankatu 35, PL 97, 60100 Seinäjoki
puh. 020 124 5040 fax 020 124 5041
[email protected]
ISBN 978-952-5863-80-2 (verkkojulkaisu)
ISSN 1797-5565 (verkkojulkaisu)