Tiina Heinilä TURVALLINEN LÄÄKEHOITO OPAS TURVALLISEEN LÄÄKEHOITOON VARSINAIS- SUOMEN

Tiina Heinilä
TURVALLINEN LÄÄKEHOITO
OPAS TURVALLISEEN LÄÄKEHOITOON VARSINAIS- SUOMEN
PELASTUSLAITOKSELLE
Hoitotyön koulutusohjelma
Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto
2011
TURVALLINEN LÄÄKEHOITO, OPAS TURVALLISEEN LÄÄKEHOITOON
VARSINAIS- SUOMEN PELASTUSLAITOKSELLE
Heinilä, Tiina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Joulukuu 2011
Ohjaaja: Männistö, Elina
Sivumäärä: 22
Liitteitä: 3
Asiasanat: ensihoito, lääkehoito, sairaankuljetus
____________________________________________________________________
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa lääkehoito- opas Varsinais- Suomen
Pelastuslaitokselle. Työ tehtiin projektityönä ja toteutus tapahtui vuoden 2011 aikana. Jatkuvasti lisääntyvät tehtävämäärät sekä lääkehoito vaativat jokaiselta lääkehoitoa toteuttavalta vahvan peruspohjan lääkehoitotiedoista ja taidoista. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaisesti, jokaisessa terveyden- ja sosiaalialan työyksikössä tulisi olla toimipaikkakohtainen lääkehoitosuunnitelma. Tavoitteena oli, että
lääkehoito- opas toimisi käytännön työvälineenä sairaankuljetuksen lääkehoidon hallinnassa ja sen avulla selventäisi mitkä työtehtävät kuuluvat kenellekin ja miten lääkehoito käytännössä toteutetaan.
Ensihoidossa tietyt asiat korostuvat toisia enemmän ja opinnäytetyön tuotoksena syntyneessä oppaassa panostettiin etenkin lääkehuoltoon sekä henkilöstön vastuisiin,
velvollisuuksiin ja työnjakoon. Tämän lisäksi lupakäytäntöjä, henkilökunnan lääkehoidon osaamisen varmistamista ja sisältöä sekä toimintatapoja tarkasteltiin ensihoidon näkökulmasta. Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsiteltiin edellä mainittuja käsitteitä laajemmin.
Tuotoksena syntyi lääkehoito- opas, joka luovutettiin Varsinais- Suomen Pelastuslaitoksen käyttöön. Lääkehoito- opas toimii sairaankuljetuksen lääkehoidon käytännön
ja teoriatiedon oppaana.
SAFE MEDICAL TREATMENT, A GUIDE TO SAFE MEDICAL TREATMENT
FOR REGIONAL RESCUE DEPARTMENT OF SOUTHWEST FINLAND
Heinilä, Tiina
Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunta University of Applied Sciences
Degree Programme in Nursing
December 2011
Supervisor: Männistö, Elina
Number of pages: 22
Appendices: 3
Keywords: paramedics, medical care, emergency medical services
____________________________________________________________________
The purpose of this study was to compile a handbook of medical treatment for the
use of the Regional Rescue Department of Southwest Finland. This study was carried
out as a project work in 2011. The number of paramedic emergency responses, as
well as the demand for medication administration by the paramedic personnel, have
demonstrated a continuous increase over the past years, thus, it is of utmost importance that all the paramedics have adequately knowledge and skills of the medications and their delivery to their patients in emergency situations. To meet the recommendations set by the Finland’s Ministry of Social Affairs and Health each social
and health care unit should have their own medical treatment plan. The aim of this
medical treatment guide, drawn up for the Regional Rescue Department of Southwest Finland, was to provide a practical tool for the use of personnel engaged in
emergency medical care. This handbook clarifies the division of responsibilities
among the parties involved as well as provides practical guidelines on how the medical treatment is implemented successfully.
This handbook concentrates on the most critical aspects of paramedic care i.e. the
emphasis is on the safety of medication treatment provided by the personnel, on the
allocation of duties and responsibilities and the division of practical work tasks
among the paramedic staff. Additionally, this thesis presents the license procedures
involved, establishes the guidelines for the verification of the personnel’s knowledge
and skills as regards the administration of medicine and explains the typical work
methods and techniques used by the professionals. These above mentioned aspects of
paramedic care are discussed in more detail in the theoretical part of this study.
The Medication Administration Handbook compiled as a project work, was handed
over to the Regional Rescue Department of Southwest Finland where it will serve as
a practical and theoretical guide to provision of medical treatment services for the
paramedic staff in the region.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ............................................................................................................ 5
2 PROJEKTIN MÄÄRITTELY .................................................................................. 6
2.1 Projektin vaiheet ............................................................................................... 6
2.2 Organisaation kuvaus ........................................................................................ 7
3 PROJEKTIN TEOREETTINEN VIITEKEHYS ....................................................... 7
3.1 Ensihoito sairaankuljetuksessa .......................................................................... 8
3.1.1 Perustaso .................................................................................................... 8
3.1.2 Laajennettu perustaso ................................................................................. 9
3.1.3 Hoitotaso .................................................................................................... 9
3.2 Lääkehoito ...................................................................................................... 10
3.2.1 Turvallinen lääkehoito .............................................................................. 10
3.2.2 Lääkehoitosuunnitelma ............................................................................. 12
3.3 Lääkehoito ensihoidossa ................................................................................. 14
3.3.1 Dokumentointi .......................................................................................... 15
3.3.2 Lääkehuolto .............................................................................................. 16
4 PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET...................................................... 17
5 PROJEKTIN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS .................................................... 17
6 PROJEKTIN ARVIOINTI ..................................................................................... 18
LÄHTEET .................................................................................................................. 21
LIITTEET
5
1 JOHDANTO
Lääkehoidon turvallisuus on yksi keskeinen osa potilasturvallisuutta ja sen edistäminen on sosiaali- ja terveydenhuollon laadun ja riskienhallintaa. Lääkehoito perustuu
tutkimustietoon, jonka perusteella jokaiselle lääkkeelle on määritelty oikea käyttö.
Kun lääkkeitä käytetään tämän tiedon mukaan, saadaan niistä mahdollisimman suuri
hyöty ja haitat jäävät vähäisiksi. Jotta haittatapahtumia voidaan ehkäistä, pitää terveydenhuollon ammattilaisten lisätä lääkehoidon osaamistaan. (Taam- Ukkonen &
Saano 2010, 9-13.)
Lääkehoidossa esiintyy jatkuvasti potilasturvallisuutta uhkaavia ongelmia ja työssä
tulee esiin lääkehoitoon liittyviä ongelmatilanteita. Lääkehoidon osaaminen edellyttää hyvää ammatillista peruskoulutusta ja lääkehoidon osaamista. Jokainen lääkehoitoa toteuttava vastaa itse omasta toiminnastaan lääkehoidon työtehtävissä sekä siitä,
että hänellä on tarvittavat työtehtäviensä edellyttämät lääkehoitotiedot ja taidot. (Tokola 2010, 272.)
Turvallisen lääkehoidon perusta on toimipaikkakohtainen lääkehoitosuunnitelma.
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa Turvallinen lääkehoito- oppaassa, että kaikkien lääkehoitoa toteuttavien toimintayksiköiden tulee tehdä lääkehoitosuunnitelma.
Tämä opinnäytetyö tehdään projektityönä Varsinais- Suomen Pelastuslaitokselle ja
aihe valikoitui työelämän tarpeesta.
Tarkoituksena on tuottaa pelastuslaitokselle lääkehoito- opas, jonka avulla voidaan
selkeyttää lääkehoidon toteuttamiseen liittyvä vastuunjako, lääkehuolto, lupakäytännöt ja organisaation omat toimintatavat sekä parantaa työturvallisuutta. Tämän lisäksi
tavoitteena on lisätä työntekijöiden motivaatiota lääkehoidon jokaisella osa- alueella.
Lääkehoito- oppaan on myös tarkoitus toimia työntekijöiden oman osaamisen arvioinnin välineenä.
6
2 PROJEKTIN MÄÄRITTELY
Projektin tarkoituksena on saavuttaa jokin ennalta määritelty tavoite. Projektityö tulee ajankohtaiseksi esimerkiksi silloin, kun tavoitteet eivät täyty ilman erillistä projektiryhmän perustamista. Kaikille projekteille yhteistä on selkeäksi asetettu tavoite.
Projektin läpiviennistä on olemassa suunnitelma ja sille on asetettu aikataulu ja päättymispäivä. Projektin etenemistä sekä sen tuloksia seurataan ja kontrolloidaan. (Kettunen 2009, 15.)
Projektin onnistumisedellytykset lyödään pitkälle jo lukkoon hankkeen perustamisvaiheessa, kun päätetään työlle asetettavista ajallisista ja taloudellisista reunaehdoista. Rajaus on projektin tavoitteesta johdettu työkokonaisuus, jonka pitää olla sopusoinnussa käytettävissä olevaan aikaan ja voimavaroihin nähden. Tämän perusteella työlle voidaan myös määritellä valmistumiskriteerit. Terveydenhuollon projekteissa on usein kyse niin sanotusta tietotyöstä, jossa kehitetään, ratkaistaan ongelmia ja
luodaan jotakin uutta. (Ruuska 2011, 33.)
2.1 Projektin vaiheet
Projekti jakautuu vaiheisiin, jotka joko seuraavat toisiaan tai ovat päällekkäisiä.
Useimmiten projekti etenee selkeästi vaiheesta toiseen, mutta joskus on myös mahdollista, että projektin aikana palataan edelliseen projektin vaiheeseen, jos esimerkiksi tulokset sitä vaativat. (Kettunen 2009, 43).
Projekti lähtee liikkeelle tunnistetusta tarpeesta ja määrittelyvaiheessa arvioidaan,
onko se riittävän kannattava ja hyvä toteutettavaksi. Tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen suunnitteluvaiheeseen. Tässä vaiheessa tarkennetaan määrittelyvaiheen tuloksia ja viedään tavoitteet konkreettisiksi suunnitelmiksi. Tuloksena syntyy projektisuunnitelma, johon kirjataan miten tavoite toteutetaan huomioiden resurssit, aikataulut ja budjetti. Toteutusvaihe aloitetaan kun suunnitelmat ovat valmiina ja projektin käynnistämisestä tehdään päätös. Tällöin projekti etenee tehdyn projektisuunnitelman mukaisesti, huomioiden, että projekti elää aina jonkin verran ja tällöin projektia tulee joko muuttaa tai täydentää. Tuloksena toteutusvaiheesta syntyy projekti-
7
suunnitelmassa kuvattu tuotos. Projektin viimeisenä vaiheena on projektin päättäminen. Vaihe sisältää projektin loppuraportin sekä jatkoideoiden esille tuomisen.
Useimmiten projektit itsessään tuottavat tavoitellun tuloksen lisäksi uusia projektiideoita, jotka kannattaa huomioida ja ottaa käsittelyyn. (Kettunen 2009, 43-45.)
2.2 Organisaation kuvaus
Varsinais- Suomen Pelastuslaitos on vastuussa pelastustoiminnasta 28 kunnan alueella Manner- Suomen läntisimmässä osassa. Pelastuslaitos hoitaa sairaankuljetusta
kuudessa terveyskeskus- kuntayhtymässä: Turussa, Raisiossa, Kaarinassa, Länsi- Turunmaalla, Naantalissa sekä Uudessakaupungissa. Ympäri vuorokauden hälytysvalmiudessa olevia sairaankuljetusyksiköitä on organisaatiossa 14, sekä lisäksi lääkintäesimiehen yksikkö, joka toimii alueella lääkinnällisen pelastustoiminnan johtoyksikkönä. Päätoimisia ensihoitohenkilöitä organisaatiossa on noin 150. (Turun kaupungin
www-sivut 2010)
Sairaankuljetuksessa on toimintaa jokaiselle päivälle, tehtäviä kertyy yli sata kappaletta vuorokaudessa. Vuonna 2010 sairaankuljetustehtäviä oli 38 092. Vuonna 2009
tehtäviä oli 36 318, jolloin nousua on tapahtunut noin 2000 tehtävää vuodessa. Tämä
selittyy suurimmalta osalta kiireettömien kuljetusten kasvun myötä. (Turun kaupungin www-sivut 2010)
3 PROJEKTIN TEOREETTINEN VIITEKEHYS
Tässä työssä tullaan käsittelemään lääkehoitoa ja sen turvallisuutta sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa ja sitä miten nämä asiat toteutuvat Varsinais- Suomen Pelastuslaitoksella. Teoreettisena perustana käytettiin Sosiaali- ja terveysministeriön laatimaa Turvallinen lääkehoito- opasta, sekä tutkittua tietoa lääkehoidosta ja sen osaamisesta. Sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa tietyt asiat korostuvat toisia enemmän
ja opinnäytetyössä panostetaan etenkin lääkehuoltoon sekä henkilöstön vastuisiin,
velvollisuuksiin ja työnjakoon. Tämän lisäksi lupakäytäntöjä, henkilökunnan lääke-
8
hoidon osaamisen varmistamista ja sisältöä sekä toimintatapoja tarkastellaan ensihoidon näkökulmasta.
3.1 Ensihoito sairaankuljetuksessa
Ensihoito on asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön tekemää tilanteen arviointia ja välittömästi antamaa hoitoa, jolla sairastuneen tai vammautuneen potilaan elintoiminnot pyritään käynnistämään, ylläpitämään ja turvaamaan tai terveydentilaa pyritään parantamaan perusvälineillä, lääkkeillä taikka muilla hoitotoimenpiteillä. (Sairaankuljetusasetus 565/1994, 2 §.)
Ensihoitoa voidaan antaa tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana. Osaavan hoitohenkilöstön lisäksi tarvitaan paikan päällä välineitä ja lääkkeitä. Ensihoito on potilaan oireen ja tilan mukaista, eikä useimmiten perustu varmennettuun diagnoosiin.
Eniten ensihoidosta hyötyvät ne, joiden tila hoidotta huononee nopeimmin. Hyötyjiä
ovat myös potilaat, jotka saavat jo ennen kuljetusta tiedon tilansa vaarattomuudesta.
(Castrén ym. 2005,11-13.)
Sairaankuljetus on ammattimaista asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilökunnan toimesta sairaankuljetusajoneuvolla, vesi- tai ilma-aluksella sekä muulla erityisajoneuvolla tapahtuvaa henkilökuljetusta ja ennen kuljetusta tai kuljetuksen aikana
annettavaa ensihoitoa, joka johtuu sairaudesta, vammautumisesta tai muusta hätätilanteesta. (Sairaankuljetusasetus 565/1994, 2 §.)
3.1.1 Perustaso
Sairaankuljetusasetuksessa (565/94, 2. pykälässä) määritellään myös perustason ja
hoitotason sairaankuljetus. Perustason sairaankuljetuksella tarkoitetaan hoitoa ja kuljetusta, jossa on riittävät valmiudet valvoa ja huolehtia potilaasta siten, ettei hänen
tilansa kuljetuksen aikana odottamatta huonone, ja mahdollisuudet aloittaa yksinkertaiset henkeä pelastavat toimenpiteet. Käytännössä yksinkertaisiin potilaan henkeä
pelastaviin ensihoitotoimenpiteisiin luetaan yleensä maskipaljeventilaatio, nieluputken käyttö, hengitysteiden imeminen, defibrillointi puoliautomaattisella laitteella,
9
sokkipotilaan suonensisäinen nestetäyttö, hypoglykemiassa suonensisäisen glukoosin
annostelu ja jänniteilmarinnan laukaiseminen neulatorakosenteesillä. (Castrén, Aalto,
Rantala, Sopanen & Westergård 2009, 43.)
Perustasolla työskentelyyn vaaditaan nimikesuojatun terveydenhuollon ammattihenkilön koulutus. Perustasoisen lääkehoidon antamiseen voivat osallistua lisäksi palomies- sairaankuljettajat ja pelastajat. Osaaminen tulee varmistaa sairaanhoitopiireissä
normitetuissa ammattitaidon testauksissa. (Veräjänkorva, Huupponen, Huupponen,
Kaukkila & Torniainen 2006, 42.)
3.1.2 Laajennettu perustaso
Laajennettu perustaso – käsite on Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon
alueellisen neuvottelukunnan päättämä lisätaso, joka on Varsinais- Suomen Pelastuslaitoksella katsottu tarpeelliseksi. Laajennetun perustason lupia ei ole valtakunnallisesti käytössä, eikä sitä ole laissa määritelty. Perusterveydenhuollon tai palveluntuottajan oma vastuulääkäri voi myöntää enintään kuuden lääkkeen osalta määräaikaisen
erityistodistuksen sairaankuljettajalle, joka on läpäissyt perustason testauksen sekä
lääkeosion. ( Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin sivut; Vuori, 2011.)
3.1.3 Hoitotaso
Hoitotason sairaankuljetuksella tarkoitetaan valmiutta aloittaa potilaan hoito tehostetun hoidon tasolla ja toteuttaa kuljetus siten, että potilaan elintoiminnot voidaan turvata. Edellä mainittujen perustason toimenpiteiden lisäksi CPAP- laitteen käyttö
keuhkopöhössä, pulssittoman endotrakeaalinen intubaatio, suonensisäisen adrenaalin
käyttö elvytyksessä ja bronkodilataattorin käyttö toimenpiteinä luetaan hoitotason
tehtäviin. (Castrén ym. 2009, 43.)
Hoitotasolle voidaan hyväksyä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, minkä lisäksi
edellytetään hoitotason kokeen läpäisyä ja sen perusteella saatua asianmukaista lupaa. Hoitotason sairaankuljettajan on työskenneltävä päätoimisesti sairaankuljetuksessa tai muussa terveydenhuollon yksikössä. (Vuori, 2011).
10
3.2 Lääkehoito
Lääkehoidosta puhutaan silloin, jos potilaan terveyden säilyttämiseen tai sairauden
hoitoon käytetään lääkettä. Lääkehoito on olennainen osa hoitotyötä ja tärkeä lääketieteellinen hoitokeino. Lääkehoidon ensisijaisena tavoitteena on ihmisten terveyden
edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen. Toiseksi sen tarkoituksena on parantaminen, sairauksien tutkiminen ja etenemisen hidastaminen. Lisäksi lääkehoidolla halutaan ehkäistä sairauksien aiheuttamia komplikaatioita ja lievittää oireita. Lääkehoidon tulee aina perustua potilaan tarpeeseen. (Taam- Ukkonen ym. 2010, 16- 17.)
Lääkehoito edellyttää ensihoidossa työskentelevien terveydenhuollon ammattihenkilöiden juridiseettisen, farmakologisen, fysiologisen, patofysiologisen ja lääkelaskentaan liittyvän tietoperustan hallintaa. Lisäksi vaaditaan hoidollisiin vaikutuksiin,
lääkkeiden käsittelyyn, hankintaan, toimittamiseen, säilyttämiseen ja hävittämiseen
liittyvien asioiden hallintaa. (Kiira 2009, 35.)
3.2.1 Turvallinen lääkehoito
Turvallinen lääkehoito kattaa yhtenäisen lääkehoidon toteuttamisen periaatteet, selkeyttää lääkehoidon toteuttamiseen liittyvää vastuunjakoa ja määrittää vähimmäisvaatimukset, joiden tulee toteutua kaikissa lääkehoitoa toteutettavissa yksiköissä
(Turvallinen lääkehoito 2005, 3). Turvallinen lääkehoito perustuu siihen, että lääkehoitoa toteuttava henkilöstö ymmärtää lääkehoidon merkityksen osana kokonaisuutta. Jatkuva ammattitaidon ylläpito ja määräajoin varmistettava osaaminen kuuluvat
jokaisen hoitajan velvollisuuksiin. (Taam- Ukkonen ym. 2010, 21.)
Potilasturvallisuus on noussut 2000- luvulla yhdeksi terveydenhuollon kehittämiskohteeksi WHO:n potilasturvallisuuden myötä. Potilasturvallisuus on osa turvallisuutta ja hoidon laatua ja siihen sisältyy hoidon, lääkehoidon ja laitteiden turvallisuus. Potilasturvallisuuden kannalta keskeinen osa on lääkkeisiin ja lääkehoitoihin
liittyvä turvallisuus. Turvallinen lääkehoito jaetaan lääketurvallisuuteen ja lääkitysturvallisuuteen. (Stakes 2006, 5; Taam- Ukkonen ym. 2010, 13.)
11
Lääketurvallisuus käsittää pääasiassa lääkkeeseen liittyvän turvallisuuden: lääkkeen
farmakologisten vaikutuksien sekä ominaisuuksien arvioimisen ja tuntemisen, lääkkeen laadukkaan valmistumisprosessin ja valmisteen merkitsemisen sekä valmisteeseen liittyvän informaation. Lääkkeen turvallisuutta ja tehoa arvioidaan myyntilupamenettelyn jälkeen. Haittavaikutusten selvittäminen jatkuu myyntiluvan myöntämisen jälkeenkin. (Stakes 2006, 7.)
Lääkitysturvallisuus käsittää toimenpiteitä lääkkeiden käyttöön liittyvissä haittatapahtumien ehkäisyssä, välttämisessä ja korjaamisessa. Lääkkeiden käyttöön liittyvä
turvallisuus kattaa terveydenhuollossa toimivien yksilöiden ja organisaatioiden periaatteet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on varmistaa lääkehoidon turvallisuus sekä
suojata potilasta vahingoittumasta. (Stakes 2006, 8.)
Lääkevahingot ovat usein esiintyviä, selkeästi estettäviä ja tavallisia hoitovirheitä.
Niitä on arvioitu etenevissä tutkimuksissa sairaaloissa erityisesti kirurgian, sisätautien sekä tehohoidon osastoilla, lisäksi muissa eritasoisissa sairaaloissa, pitkäaikaishoidossa ja avohoidossa. Pääasiassa lääkevahingot syntyvät virheellisen määräyksen
tai väärän lääkkeen annon pohjalta. Ne ovat erityisen tavallisia kiireellisissä olosuhteissa, mutta hyvin paljon niitä sattuu myös avohoidon potilaille. (Pasternack 2006,
2463.)
Lääkevahinkojen vähentäminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa työtä terveydenhuollon eri yksiköissä. Turvallinen ja hyvä työilmapiiri sekä potilasturvallisuutta arvostava organisaatiokulttuuri luovat vakaan perustan potilasturvallisuudelle ja turvallisille
hoitoprosesseille. Edellytyksenä on kaikkien työntekijöiden sitoutuminen potilasturvallisuuden parantamiseen, jotta lääkityspoikkeamat vähenevät. (Suikkanen 2008,
59.)
Crossmanin (2009, 1) mukaan lääkevahingot ovat Australiassa nousseet huomattavaksi ongelmaksi terveydenhuollossa, eivätkä ensihoitopalvelutkaan ole tämän huolestuttavan ongelman ulkopuolella. Ensihoidon näkökulmasta jatkuvassa kasvussa
oleva hoito kentällä lisää lääkevahinkojen mahdollisuutta. Tärkeintä on luoda raportointijärjestelmä, missä voi ilmoittaa lääkevirheistä anonyymisti. Näin pystytään
puuttumaan toistuviin samankaltaisiin virheisiin.
12
Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä otettiin käyttöön Varsinais- Suomen Pelastuslaitoksella sairaankuljetuksen tulosyksikössä heinäkuussa
2011. Haipro on vaaratapahtumien raportointijärjestelmä, joka on VTT:n ja STM:n
yhteistyössä kehittämä tietotekninen työkalu. Järjestelmässä on mahdollisuus ilmoittaa potilaiden hoitoon liittyvistä vaaratapahtumista täysin anonyymisti. Järjestelmästä
saatua tietoa voidaan hyödyntää potilasturvallisuuden edistämiseen ja työyksikön
toiminnan kehittämiseen. (Rajamäki henkilökohtainen tiedonanto 16.8.2011)
Vuosina 2007- 2009 tehty tutkimus Haipro- raportointijärjestelmästä kertoo tuloksien
mukaan, että hoitohenkilökunta ilmoitti suurimman osan tapahtuneista virheistä. Yli
puolet ilmoitetuista tapahtumista olivat ” tapahtui potilaalle” – tapauksia. Tällöin kyseessä on potilaaseen kohdistunut haittatapahtuma riippumatta siitä, onko se aiheuttanut potilaalle jonkinasteista haittaa tai ei. Tämän lisäksi tapahtumayksikölle ilmoitettiin aiheutuneen haittaa. Useimmiten tapahtuma oli aiheuttanut vähäisiä hoitotoimia tai tuottanut lisätyötä. Yli puolet ilmoitetuista (51%) liittyivät lääkkeisiin tai lääkitysprosessiin. Yleisimmät lääkitystapahtumat olivat jako-, anto ja kirjaamisvirheitä.
(Ruuhilehto ym. 2011, 1035-1038.)
Tutkimusaineiston mukaan Haipro vaaratapahtumajärjestelmä sopii hyvin kansallisen potilasturvallisuusstrategian edellyttämäksi organisaation sisäiseksi vaaratapahtumien raportointityökaluksi. Tutkimusaineiston antama tieto haittatapahtumien määrästä, laadusta, synnystä ja estämistä suomalaisessa terveydenhuollossa muistuttaa
muissa tilastoinneissa ja tutkimuksissa saatuja tuloksia. (Ruuhilehto ym. 2011, 1033.)
3.2.2 Lääkehoitosuunnitelma
Lääkehoitosuunnitelma tarjoaa työyksiköihin käytännön työvälineen lääkehoidon
suunnitelmalliselle hallinnalle ja laadulliselle kehittämiselle. Näin ollen lääkehoitosuunnitelma on koko toimintayksikön johtamisjärjestelmän ja laadunhallinnan keskeinen osa. Yksikön toiminnan luonne ja lääkehoidon vaativuus sekä sisältö määrittävät, millä tasolla lääkehoitosuunnitelma tehdään. (Turvallinen lääkehoito 2005,
43.)
13
Lääkehoitosuunnitelma kattaa työyksikön lääkehoidon sisällön ja tarpeiden analysoinnin, lääkehoidon prosessin kuvauksen, henkilöstörakenteen ja tehtävien kuvauksen, vastuualueiden määrittämisen, lääkehoidon osaamisen arvioinnin, varmistamisen ja ylläpitämisen sekä lääkehoidon toteuttamista koskevat lupakäytännöt. Näiden lisäksi lääkehoitosuunnitelma sisältää lääkehuoltoa, lääkehoidon dokumentointia
ja vaikuttavuuden arviointia sekä potilaan ohjausta ja neuvontaa koskevat asiakokonaisuudet. (Turvallinen lääkehoito 2005, 43-44.)
Lääkehoitosuunnitelman laatimisen, toteuttamisen ja seurannan organisoinnin vastuu
on sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikön johdolla. Suunnitelman laatimiseen
osallistuvat toimintayksikön johdon lisäksi työ/toimintayksikön terveydenhuollosta
vastaava lääkäri, hoitotyöstä vastaava henkilö, toimintayksikön lääkehuollosta vastaava henkilö sekä lääkehoitoa toteuttava hoitohenkilöstö. Lääkehoitosuunnitelma
päivitetään tarpeen mukaan ja tarvetta arvioidaan vuosittain lääkehoitosuunnitelmaa
tarkistettaessa. Valvonnasta vastaa lääninhallitus. (Turvallinen lääkehoito 2005, 44.)
Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysosastolla laadittiin lääkehoitosuunnitelma, joka on näyttöön perustuvaa toimintaa edistävä hoitosuositus. Lääkehoitosuunnitelman laatiminen todettiin olevan väylä, jolla tunnistaa työtapojen ja lääkehoidon riskikohdat sekä kehittää lääkehoitopoikkeamien ennaltaehkäisyn keinoja
osaston toiminnan lähtökohdista. Osastolla lääkehoitosuunnitelma toimii lääkehoidon
kirjallisena perehdytys- ja opiskelijamateriaalina. Lisäksi se on kokoelma osaston
lääkehoidon turvallisuutta ja toiminnan sujuvuutta varmentavia ohjeita ja toimintaperiaatteita. (Ilola, Hautaniemi& Routasalo 2011, 30-31.)
Leiman- Suvisaari (2010, 39) kuvailee työyhteisön kokeneen lääkehoidon kehittyneen ammatillisempaan ja järjestelmällisempään suuntaan lääkehoitosuunnitelman
myötä. Työyhteisö koki lääkehoitosuunnitelman edistäneen paljon lääkehoidon kehittymistä työyhteisössä. Myös lääkehoidon sujuvuus ja tehokkuus olivat jonkin verran parantuneet jo ennen varsinaisen opinnäytetyön valmistumista. Leiman- Suvisaari kertoo, että koko työyhteisö oli suhtautunut hyvin myönteisesti lääkehoidon kehittämiseen sekä he kokivat lääkehoitosuunnitelman tuovan positiivisia muutoksia lääkehoidon toteutukseen.
14
3.3 Lääkehoito ensihoidossa
Ensihoidossa työskentelevän terveydenhuollon ammattilaisen tulee tietää ja tuntea
lääkkeiden terapeuttinen annostelu, annostelureitit, vaikutusmekanismit, vasta-aiheet,
viitearvomäärät ja sivuvaikutukset sekä varoitukset. Hänellä tulee olla riittävän kokemuksen, koulutuksen ja ammattitaidon lisäksi vastuulääkärin kirjallinen lupa toimiakseen ensihoidossa. Lisäksi hänen tulee ottaa huomioon säädösten määrittämät
velvollisuudet ja vastuut, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määrittämät ohjeet sekä vastuulääkärin ohjeet. (Castrén ym. 2009, 177.)
Useimmiten ensihoidossa hoidetaan sairauksia ja tauteja, jotka aiheuttavat potilaan
hengelle tai terveydelle välittömän vaaran. Tämän vuoksi on tärkeää, että annettu
lääkitys saadaan nopeasti perille. Potilaan tilan kriittisyys ja elintoimintojen ailahtelevaisuus vaativat hyvin paljon tarkkuutta lääkkeiden annostelussa. Jotta lääkkeet
saadaan varmasti perille, nopeasti ja tarkasti, päädytään useimmiten annostelemaan
lääke laskimoon (i.v.) joko boluksena tai jatkuvana infuusiona. (Kuisma, Holmström& Porthan 2009, 157.)
Potilaan lääkehoito alkaa lääkärin antaessa määräyksen lääkehoidon aloittamisesta
joko kirjallisesti tai suullisesti. Terveydenhuollon ammattilaisen tulee varmistaa, että
hän on ymmärtänyt ja kuullut oikein lääkemääräyksen. Suositeltavaa olisi, että lääkemääräys olisi kirjallinen, jolloin määräys ja siihen tehtävät korjaukset tulisi vahvistaa nimikirjoituksella, nimenselvennyksellä, leimalla ja päivämäärällä. Koska lääkehoito toteutetaan moniammatillisessa yhteistyössä, edellyttää se terveydenhuollon
henkilökunnalta eri vaiheiden ja kokonaisuuksien tuntemusta ja hallintaa. (Castrén
ym. 2009, 179.)
Ennen lääkkeen annostelua tulee tarkistaa lääkkeen oikeellisuus, soveltuvuus annostelutapaan, oikeaan vahvuuteen sekä kiinnittää huomio tuotteen ulkonäköön, eli
mahdollisiin saostumiin, sumentumiin tai värimuutoksiin eli tuotteen kelvollisuuteen.
(Kuisma ym. 2009, 159).
Lääkehoidon toteutus, hoidon vaikuttavuus ja mahdolliset haittavaikutukset on aina
dokumentoitava. Potilaan tulisi olla tietoinen siitä, mihin tarkoitukseen lääkettä anne-
15
taan, sekä siitä minkälaisia haittavaikutuksia lääke saattaa aiheuttaa. Potilaalla on
oikeus kieltäytyä lääkärin suosittelemasta lääkehoidosta. (Nurminen, 2006, 587.)
Lääkkeiden vasta- aiheet on eroteltu ehdottomiin ja suhteellisiin vasta- aiheisiin ja
lääkkeen antajan tulee olla perillä näistä mahdollisista vasta- aiheista. Mikäli hoidon
tai lääkkeen antamatta jättäminen aiheuttaa potilaalle vakavan vamman tai kuoleman,
vain kaikkein ehdottomimmat vasta- aiheet voidaan ottaa huomioon riskin ja hyödyn
arvioinnissa. (Kuisma ym. 2009, 157.)
Suonensisäinen lääkitys antotapana aiheuttaa myös omat riskinsä ja haittansa. Tällöin
ohitetaan moni elimistön oma suojamekanismi ja saatetaan joutua lääkkeen liika- antoon. Tällöin ilmiö on peruuttamaton ja nopeat toksiset reaktiot saattavat olla mahdollisia. Myös sivuvaikutukset ja muut ei- toivotut vaikutukset tulevat nopeasti, jolloin myös lääkkeen antajalla täytyy olla valmiudet ennakoida ja hoitaa sivuvaikutuksia. (Vuori, 2002.)
3.3.1 Dokumentointi
Kansanterveyslain 18 § velvoittaa ensihoitohenkilöstön täyttämään potilaan terveydentilasta ensihoitokertomuksen, joka on myös virallinen potilasasiakirja. Ensihoitokertomus on tärkeä osa dokumentointia ja huolellisesti kirjatulla kertomuksella on
merkitys myös hoitajan oikeusturvan kannalta, mahdollisten myöhempien tapahtumien varalta. Potilaan tilassa saattaa tapahtua nopeastikin muutoksia, jotka vaativat
nopeita toimenpiteitä. Tällöinkään ei saa unohtua laadukkaan dokumentoinnin merkitys. Tärkeää ensihoitokertomusta täytettäessä on keskittyä potilaan tilan kuvailuun,
oireisiin, kivun laatuun ja potilasta lääkittäessä lääkkeen antamaan vasteeseen. Myös
nykylääkitys tulisi selvittää sekä aikaisemmat sairaalajaksot ja mahdolliset altistukset. (Kuisma ym. 2009, 52-55.)
Suomessa on käytössä Kansaneläkelaitoksen lomake SV 210 (Liite 2), Selvitys ja
korvaushakemus sairaankuljetuksesta. Lomakkeessa olevat sarakkeet ohjaavat kysymyksillään lomakkeen täyttäjää eteenpäin. Koska lomakkeen tila on rajallinen, tulee
16
tekstin olla lyhyttä, ytimekästä ja käsialan selkeästi luettavaa. (Kuisma ym. 2009, 5354.)
Eronen (2009, 1) toteaa tutkimuksessaan, että hoidollisessa päätöksentekoprosessissa
ensihoitokertomukset ovat pääosin tehokkaita ja miellyttäviä informaation lähteitä.
Taustatietojen kirjaamisessa koettiin olevan puutteita, ja se koettiin ensihoitokertomusten tehokkuutta vähentäväksi tekijäksi. Myös erilaiset tavat kirjata informaatiota
kaavakkeeseen nousivat esiin heikentävänä tekijänä. Eronen korostaa hoidon jatkuvuutta, jolloin informaation tehokas siirtyminen potilaan palvelukokonaisuuden edetessä on tärkeä osa potilasturvallisuutta ja hoidon jatkuvuutta.
3.3.2 Lääkehuolto
Lääkehoitosuunnitelmaan sisältyy lääkehuollon keskeiset osa- alueet, kuten peruslääkevalikoiman ja lääkkeiden tilaamisen, säilyttämisen, käyttökuntoon saattamisen,
palauttamisen sekä hävittämisen. Lisäksi lääkehoitosuunnitelmaan kuuluu lääkehuollon rooli neuvonnassa, ohjauksessa ja lääkeinformaation antajana. Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt hankkivat lääkkeet lääkekeskuksen tai sairaala-apteekin kautta. (Turvallinen lääkehoito 2005, 55.)
Lääkkeet, jotka edellyttävät erityisosaamista tai laitteistoja käsittelynsä vuoksi (esimerkiksi lääkkeelliset hapet), voidaan suoraan toimittaa näitä lääkkeitä käyttävään
yksikköön toimintaohjeiden mukaisesti. Lääketilaukset toimitetaan osastoille sähköisen, kirjallisen tai faksilla lähetetyn tilauksen perusteella. Huumausaineita sisältävän
tilauksen vahvistaa aina yksikön vastuulääkäri, tai hänen siihen valtuuttamansa lääkäri. Lääkekeskuksen tai sairaala- apteekin säännöllisesti tekemillä tarkastuskäynneillä varmistetaan, että toimintayksiköissä noudatetaan lääkehuollon asianmukaisuutta ja lääketurvallisuutta edistäviä työtapoja. Lääkkeet saatetaan mahdollisimman
pitkälle käyttökuntoon sairaala- apteekissa tai lääkekeskuksessa. Varastovalvonta
tulee järjestää niin, että vanhentuneet tai muuten käyttökelvottomat lääkkeet poistetaan viipymättä varastosta ja ne tulee palauttaa sairaala- apteekkiin tai lääkekeskukseen. Lääkkeet tulee säilyttää asianmukaisissa lukituissa tiloissa ja henkilöstön tulee
tarkistaa lääkkeet säännöllisesti. (Turvallinen lääkehoito 2005, 55-57.)
17
4 PROJEKTIN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Tämän projektina tehtävän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa lääkehoito- opas
Varsinais- Suomen Pelastuslaitokselle. Oppaan avulla voidaan ehkäistä mahdollisia
potilasturvallisuutta uhkaavia lääkehoitoon liittyviä ongelmia, vähentää työssä esiin
tulevia lääkehoidon ongelmatilanteita sekä varmistaa työntekijöiden tietotaito lääkehoidon osaamisen vaatimuksista.
Oppaan tavoitteena on lisäksi toimia käytännön työvälineenä sairaankuljetuksen lääkehoidon hallinnassa ja sen avulla selventää mitkä työtehtävät kuuluvat kenellekin ja
miten lääkehoito käytännössä toteutetaan. Tavoitteena on myöskin yhtenäistää ja selkeyttää lääkehoidon käytäntöä, parantaa työturvallisuutta sekä lisätä työntekijöiden
työmotivaatiota lääkehoidon jokaisella osa- alueella.
5 PROJEKTIN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS
Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa oppaan käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon
toimintayksiköissä, joissa toteutetaan lääkehoitoa. Projekti lähti liikkeelle siitä, että
Varsinais- Suomen Pelastuslaitokselta puuttui omiin käytäntöihin perustuva opas.
Projektin tehtävänä oli oppaan tuottaminen. Asiaa tiedusteltiin työelämän yhteyshenkilöiltä, joiden mielestä opas olisi tarpeellinen. Projektiryhmä koottiin tammikuussa
2011. Samaan aikaan aloitettiin aiheeseen perehtyminen sekä oppaan sisällön hahmottelu. Lisäksi asiasta keskusteltiin opinnäytetyötä koordinoivan opettajan kanssa,
joka hyväksyi aiheen.
Kirjallisuuskatsaus auttoi aiheeseen tutustumisessa sekä antoi teoriapohjaa työlle.
Teoriatietoa aiheesta yleisellä tasolla löytyi runsaasti, mutta ongelmaksi nousi ensihoitoon liittyvän kirjallisuuden melko suppea valikoima. Projektiluonteisen opinnäytetyön aiheseminaaria varten kirjoitettiin opinnäytetyön alustava suunnitelma, joka
sisälsi aihepiirin valinnan perusteluineen, tehtäväalueen alustavan rajaamisen, opinnäytetyön tarkoituksen ja tavoitteet, keskeiset käsitteet sekä lähdeluettelon. Aihese-
18
minaarista helmikuussa 2011 saatu ohjeistus ja tiedot antoivat tärkeää apua jatkaa
seuraavaan vaiheeseen.
Suunnitteluseminaari oli toukokuussa 2011. Tähän valmistauduttiin perehtymällä
laajemmin käsitteisiin ja tarkoituksena oli saada teoreettinen viitekehys mahdollisimman lopulliseen muotoon. Kirjallisuuskatsausta laajennettiin ja teoriatiedon lisäksi hyödynnettiin aikaisempia samankaltaisia opinnäytetöitä sekä tutkimuksia aiheesta. Tämän lisäksi tilaisuudessa esiteltiin vapaamuotoinen projektilupa- anomus ja sen
hyväksyminen, virallinen sopimus opinnäytetyön tekemisestä sekä projektin toteutussuunnitelma.
Suunnitteluseminaarin jälkeen alkoi oppaan työstäminen. Touko- ja kesäkuussa 2011
projektiryhmän jäsenistä ensihoitaja Juhani Stenius ja opinnäytetyön tekijä kokoontuivat useita kertoja työstämään lääkehoito- opasta. Oppaan teossa hyödynnettiin teoriatietoa sekä pelastuslaitoksen omia sisäisiä ohjeita. Välimatkojen vuoksi sairaankuljetusmestari Lehti sekä laadunvalvontalääkäri Elomaa olivat tavoitettavissa pääosin puhelimen sekä sähköpostien välityksellä.
Teoriaosuus oli jo osittain koossa, huolellisesti tehdyn suunnitteluseminaarin ansiosta. Heinäkuussa oli tarpeen pitää hengähdystauko ja työtä jatkettiin elokuussa. Keskeneräisen työn luetuttaminen kannatti, ja palautteen avulla tehdyt korjaukset auttoivat avaamaan joitakin ongelmaksi nousseita kohtia selkeämmäksi. Teoriaosuus valmistui syyskuussa 2011.
6 PROJEKTIN ARVIOINTI
Lääkehoito on suuri ja keskeinen osa hoitotyötä, joka vaatii tekijältään tarkkuutta ja
huolellisuutta. Opinnäytetyön aiheen valintaan vaikutti projektityön tekijän kiinnostus lääkehoitoon sekä siihen, että oppaalla olisi mahdollisuus saada aikaan parannuksia ja entistä selkeämpiä ohjeita. Lisäksi lääkehoidon ajankohtaisuus motivoi työhön.
19
Teoriatietoon perehtyminen ja teoreettisen viitekehyksen auki kirjoittaminen syvensivät opinnäytetyön tekijän omaa ammatillista osaamista lääkehoidon toteuttajana.
Projektin työstäminen aloitettiin hyvissä ajoin, lähes vuosi ennen oletettua työn valmistumispäivää. Aikataulussa pysyminen ei tuottanut ongelmia, selkeän ja realistisesti toteutetun suunnitelman ansiosta. Kiitos tästä kuuluu myös projektiryhmän jäsenille, jotka olivat lähestulkoon aina tavoitettavissa. Ryhmä toimi hyvin ja ohjeistus
oli antoisaa ja palaute rakentavaa. Opinnäytetyön teko ei kuitenkaan ollut täysin
helppoa, tunteet vaihtelivat epätoivosta sekä turhautumisesta onnistumisen tunteisiin
ja tunteeseen siitä, että työ saattaa valmistua ajallaan. Onnistumisen hetket kantoivat
työtä eteenpäin.
Ensihoidossa käytössä oleva lääkevalikoima on melko suppea ja oppaassa tärkeimmät asiat painottuivatkin lääkehuoltoon. Olennaisimpina esiin nousivat epäselvyydet
siitä, ketkä saavat lääkkeitä tilata, kuinka monella pitää olla hallussaan lääkekaapin
avain ja miten usein on tärkeää tarkastaa lääkekaapin sisältö ja esimerkiksi lämpötilat. Muun muassa näihin epäkohtiin opinnäytetyön tekijä toivoo oppaan tuovan apua.
Oppaasta selviää myös jaottelu, ketkä voivat toimia perustasolla ja millaisin lääkeluvin, mitkä lääkkeet kuuluvat laajennetulle perustasolla ja mitkä ovat vaatimukset ja
linjaukset hoitotasolle.
Opinnäytetyötä työstettäessä ajatuksia herätti myös ensihoidon palvelutason muutokset. Toukokuussa 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki siirtää kunnilla olleen järjestämisvastuun sairaankuljetuksesta sairaanhoitopiireille vuoteen 2013 mennessä.
Sairaankuljetus- nimikkeestä luovutaan ja toimintakokonaisuutta kutsutaan jatkossa
ensihoitopalveluksi ja siitä tulee kiinteä osa terveydenhuollon päivystyspalveluita.
Laki muun muassa määrittelee ensihoitopalvelun järjestämistavan sekä kuvaa tarkemmin palvelun sisältöä. (Sosiaali- ja terveysministeriön www- sivut 2011.) Tulevatko muutokset olemaan kuinka laajoja ja pitääkö vuoteen 2013 mennessä lääkehoito- opasta uusia radikaalisti? Nämä asiat jäänevät tulevaisuuden pohdittaviksi sekä
varmasti päivitettävä versio tulee viimeistään kahden vuoden sisällä ajankohtaiseksi.
Opinnäytetyön tekijän mielestä oppaan selkeän rungon avulla tulevat muutokset saadaan varmasti tehtyä vaivattomasti.
20
Työn tarkoitus ja tavoitteet täyttyivät opinnäytetyön tekijän mielestä hyvin. Tuloksena syntyi opas, jonka toivotaan korjaavan ne puutteet ja epäkohdat joita opasta tehdessä ja jo sitä ennen havaittiin.
21
LÄHTEET
Asetus sairaankuljetuksesta. 1994. A 28.6.1994/565.
Castrén, M., Aalto, S., Rantala, E., Sopanen, P., Westergård, A. 2009. Ensihoidosta
päivystyspoliklinikalle. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.
Castrén, M., Kinnunen, A., Paakkonen, H., Pousi, J., Seppälä, J., Väisänen, O. 2005.
Ensihoidon perusteet. 3. uud. p. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy
Crossman, M. 2009. Technical and Environmental Impact on Medication Error in
Paramedic Practice: A review of causes, consequences and strategies for prevention.
Journal of Emergency Primary Health Care 7, 1. Viitattu 26.8.2011
http://www.jephc.com
Eronen, I. 2009. Ensihoitokertomuksen käytettävyys Päivystyspoliklinikoiden sairaanhoitajien näkökulma. Kuopion yliopisto. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto. Pro gradu- tutkielma. Viitattu 11.8.2011.
http://www.kampus.uku.fi/gradut/2009/6155.pdf
Ilola, T., Hautaniemi, S., Routasalo P. 2011. Lääkitysturvallisuuden kehittäminen
synnytysosastolla. Spirium 46, 30.
Kettunen, S. 2009. Onnistu projektissa. Helsinki: WSOYpro.
Kiira, P. 2009. Ensihoidon lääkkeet. 4. uud. p. Helsinki: Ensihoidon konsultointi Tmi
Kuisma, M., Holmström, P., Porthan, K. 2009. Ensihoito. 2. p. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Leiman- Suvisaari, F. 2010. Turvallisen lääkehoidon kehittäminen Med Group Karkkila Oy: ssä. AMK- opinnäytetyö. Helsinki: Laurea- ammattikorkeakoulu. Viitattu
25.8.2011 http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061011974
Nurminen, M. 2006. Lääkehoito. Helsinki: Wsoy Oppimateriaalit Oy.
Pasternack, A. 2006. Hoitovirheet ja hoidon aiheuttamat haitat. Lääketieteellinen aikauskirja Duodecim 20, 2463. Viitattu 10.8.2011. www.duodecimlehti.fi
Rajamäki, M. 2011. Sairaankuljetuspäällikkö, Varsinais- Suomen Pelastuslaitos.
Turku. Henkilökohtainen tiedonanto 28.6.2011
Ruuhilehto, K., Kaila, M., Keistinen, T., Kinnunen, M., Vuorenkoski, L. & Wallenius, J. 2011. HaiPro – millaisista vaaratapahtumista terveydenhuollon yksiköissä opittiin vuosina 2007–2009? Lääketieteellinen aikauskirja Duodecim 10, 1035- 1038.
Viitattu 10.8.2011. www.duodecimlehti.fi
Ruuska, K. 2011. Projektit liittyvät muutokseen. Spirium 46, 33.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2005. Turvallinen lääkehoito. Helsinki: Yliopistopaino.
22
Sosiaali- ja terveysministeriön www- sivut. Viitattu 17.8.2011. www.stm.fi
Stakes. 2006. Stakes ja lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto. Potilas- ja lääkehoidon
turvallisuussanasto. Helsinki. Valopaino Oy.
Suikkanen, A. 2008. Keskussairaalan lääkityspoikkeamat ja niihin yhteydessä olevat
tekijät. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu- tutkielma. Viitattu
25.8.2011 http://www.kampus.uku.fi/gradut/2008/6138.pdf
Taam- Ukkonen, M. & Saano, S. 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet. Helsinki:
WSOYpro.
Tokola, E. 2010. Turvallinen lääkehoito kotona ja laitoksessa. Hämeenlinna: Tammi.
Turun kaupungin www-sivut. Viitattu 2.2. 2011. www.turku.fi
Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin www- sivut. Viitattu 10.8.2011 www.vsshp.fi
Veräjänkorva, O., Huupponen, R., Huupponen, U., Kaukkila, H., Torniainen, K.
2006 Lääkehoito hoitotyössä. Helsinki: Wsoy Oppimateriaalit Oy.
Vuori A. 2002. Iv- kansio. Viitattu 24.3. 2011. www.vsshp.fi
Vuori A. 2011. Toimintaohje. Viitattu 8.8.2011. www.vsshp.fi