Document 1139715

Opinnäytetyö (AMK)
Hoitotyön koulutusohjelma
Terveydenhoitotyö
2012
Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
VANHEMMUUS – YKSI ELÄMÄN
VAATIVIMPIA TEHTÄVIÄ
– Verkko-opas 0-3 kk ikäisen lapsen vanhemmille
OPINNÄYTETYÖ (AMK) | TIIVISTELMÄ
TURUN AMMATTIKORKEAKOULU
Hoitotyön koulutusohjelma | Terveydenhoitaja
Lokakuu 2012 | 42 + 3
Kristiina Viljanen
Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
VANHEMMUUS – YKSI ELÄMÄN VAATIVIMPIA
TEHTÄVIÄ
Vanhemmuuden käsite ja odotukset ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana. Painetta
vanhemmuudelle luovat niin yhteiskuntapolitiikka kuin työelämäkin. Vanhemmat ovat entistä
enemmän huolissaan omasta kelpoisuudestaan vanhempana. Myös huoli omasta jaksamisesta
vanhempana on yleistä. Toimeentulo, työn vaatimukset ja vanhempien oma terveys
huolestuttavat ja kuormittavat nykyvanhempia. Suuri osa vanhemmista tarvitsee tukea
vanhemmuuteensa. Tukea kaivataan muun muassa konkreettisiin asioihin kuten lapsen
kasvatukseen ja perushoitoon.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tukea vanhempia heidän vanhemmuudessaan ja arjessaan
lapsen kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda terveyskasvatusmateriaali verkkoon
Naantalin terveyskeskukselle. Terveyskasvatusmateriaali on tarkoitettu tueksi vastasyntyneen
vauvan vanhemmille sekä tiedon lähteeksi. Materiaali julkaistaan verkko-oppaana, jolloin se on
helposti saatavilla ja päivitettävissä. Oppaassa on kustakin aiheesta pieni alustus sekä linkkejä,
jotka johdattavat vanhemmat lisätiedon äärelle.
Opinnäytetyömme on menetelmältään toiminnallinen ja se on toteutettu yhteistyössä Naantalin
terveyskeskuksen kanssa. Opinnäytetyö kuuluu Turun ammattikorkeakoulun ”Terveesti
tulevaisuuteen” – hankkeeseen, joka on osa Turun ammattikorkeakoulun lakisääteistä tutkimus, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI).
Opinnäytetyömme toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisen osan tuotos eli verkko-opas
pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen sekä Naantalin terveyskeskuksen lastenneuvolan
terveydenhoitajien toiveisiin. Tarkoituksena on ollut tuottaa luotettavaa ja ajankohtaista tietoa
vastasyntyneen vauvan tuomista iloista ja haasteista vanhempien tarpeet huomioiden.
Kirjallisuuskatsauksessa on käsitelty vanhemmuutta ja sen tuomia haasteita. Erikseen on
perehdytty siihen, millaista tukea äidit ja isät omilla tahoillaan kaipaavat. Lisäksi on paneuduttu
siihen, miten neuvola ja yksittäinen terveydenhoitaja voivat tukea vanhempia näissä asioissa.
Tavoitteena on, että terveydenhoitajat pystyvät hyödyntämään valmista opasta omassa
ohjaustyössään vauvaperheiden parissa. Tavoitteena on, että vanhemmat saavat tukea
vanhemmuuteensa sekä arjen apuvälineitä ja lisätietoa haluamistaan asioista luotettavaksi
todettujen verkkosivujen kautta. Opinnäytetyön toisessa osassa tehtiin ammatillinen posteri
mainostamaan verkko-opasta.
ASIASANAT:
vanhemmuus, isyys, äitiys, terveyskasvatus, tukeminen, vauvaperheet
BACHELOR´S THESIS | ABSTRACT
TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES
Health Care, Degree Programme in Nursing | Public Health Nurse
October 2012 | 42 + 3
Kristiina Viljanen
Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
PARENTHOOD – ONE OF LIFE´S MOST
DEMANDING TASKS
The concept and expectations of parenthood have changed over the last hundred years.
Parents are faced with pressures from society as well as working life. Even more than before,
parents are concerned by their capabilities as parents, and coping as a parent is a common
worry. Parents of today are concerned and burdened by issues of livelihood, work and health.
Most parents need support with parenting. Among other things, support is needed in concrete
matters such as child rearing and basic care.
The object of this thesis was to support parents with parenting and with everyday life with their
child. The purpose of the thesis was to create online health education material for Naantali
Health Station. The intention of the health education material was to support parents of a
newborn child and to provide information. The material will be released as an online guide
which makes it easily available and easy to update. Each subject includes a brief introduction
and links to additional information.
The methods of our thesis are functional, and the thesis has been carried out in collaboration
with Naantali Health Station. The thesis is part of the “Terveesti tulevaisuuten” project of Turku
University of Applied Sciences. The project is part of the university’s statutory research,
development and innovation operations (RDI).
Our thesis was carried out in two parts. The product of the first part, i.e. the online guide, is
based on the literature review and the wishes of the public health nurses of the Naantali child
health clinic. The purpose has been to produce reliable and up-to-date information about the
joys and challenges of having a newborn baby, taking the needs of parents into consideration.
The literature review deals with parenthood and its challenges. Focus has been placed on what
kind of support both mothers and fathers need seperately. In addition, we have examined how a
child health clinic and an individual public health nurse can support parents in these matters.
The aim is that public health nurses can utilise the finalised guide in their guidance work with
families with infants. In addition, the guide is meant to help parents with parenting, and to
provide every-day tools as well as reliable web information. In the second part of our thesis, a
professional poster was made to advertise the online guide.
KEYWORDS:
parenthood, fatherfood, motherhood, health education, support, families with a baby
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO
6
2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS, TAVOITTEET JA MENETELMÄ
8
3 VANHEMMUUS – HUOLET JA HAASTEET
10
3.1 Moniulotteinen vanhemmuus
10
3.2 Vanhemmuuden huolet ja haasteet
11
4 VANHEMPIEN TUEN TARPEET JA ODOTUKSET
14
4.1 Vanhempien tuen tarpeet ja odotukset
14
4.2 Äitien odottama tuki ja tuen tarpeet
14
4.3 Isien odottama tuki ja tuen tarpeet
16
5 NEUVOLA VAUVAPERHEEN TUKENA
18
5.1 Neuvola vauvaperheen tukijana
18
5.2 Terveydenhoitaja lapsiperheen tukijana
19
6 TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA TERVEYSVIESTINTÄ
22
6.1 Terveyden edistäminen
22
6.2 Terveysviestintä
23
7 TERVEYSKASVATUSMATERIAALIN TUOTTAMINEN
25
7.1 Terveysaineiston sisältö
25
7.2 Terveysaineiston ulkoasu
27
7.3 Posteri
29
8 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS
32
8.1 Opinnäytetyön luotettavuus
32
8.2 Opinnäytetyön eettiset kysymykset
34
9 POHDINTA
37
LÄHTEET
40
LIITTEET
Liite 1. Opas 0-3 kk ikäisen vauvan vanhemmille
Liite 2. Posteri
Liite 3. Tiedonhakutaulukko
6
1 JOHDANTO
Vanhemmuus on suhteen luomista vastasyntyneeseen vauvaan ja vastuun ottamista hänestä. Vanhemmuuteen kasvaminen on iso prosessi, johon jokainen
vanhempi lähtee omista lähtökohdistaan. (Hermansson 2008.) Monet eri asiat
luovat paineita vanhemmuudelle ja nykyvanhemmilla onkin huoli omasta kelpoisuudestaan vanhempana. Myös käsitys vanhemmuudesta on aikojen saatossa
muuttunut. (Lammi-Taskula & Salmi 2008.)
Lastenneuvolan tavoitteena on tukea vanhempia heidän vanhemmuudessaan
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Terveydenhoitajien näkökulmasta perheet
tarvitsevat aiempaa enemmän tukea arjessa selviytymiseen, kasvatustyöhön
sekä vanhemmuuteen. Perheiden monimutkaiset ja muuttuvat elämäntilanteet
sekä toisaalta läheisten tuen puute luovat uudenlaisen haasteen terveydenhoitotyölle. (Hakulinen-Viitanen ym. 2005.) Vauvan syntyessä vanhemmat tarvitsevat erityisen paljon tukea (Väestöliitto 2011). Vanhemmat joutuvat jatkuvasti
miettimään tekevätkö oikein vai väärin (Kalland 2007). Äidit toivovat saavansa
konkreettista tietoa lastenhoidosta ja kasvatuksesta kirjallisesti (Tarkka ym.
2001). Isät kaipaavat yleistä ja käytännöllistä tietoa vauvan hoidosta (Deave &
Johnson 2008).
Tämä opinnäytetyö kuuluu ”T & K” eli ”Terveesti tulevaisuuteen” – hankkeeseen, joka on osa Turun ammattikorkeakoulun lakisääteistä tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaa (TKI). Terveesti tulevaisuuteen – hankkeen tavoitteena
on terveysneuvonnan kehittäminen tuottamalla terveyskasvatusmateriaalia ja
kehittämällä uusia terveysneuvonnan malleja. Opinnäytetyö toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisen osan tarkoituksena oli luoda ikäkausiopas 0-3 kk ikäisen vauvan vanhemmille. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Naantalin terveyskeskuksen kanssa. Tarkoituksena oli luoda verkko-opas, joka vastaisi nykyajan
vanhempien tarpeisiin. Tavoitteena on, että lastenneuvola terveydenhoitajat
pystyvät hyödyntämään valmista opasta omassa ohjaustyössään perheiden
parissa.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
7
Opinnäytetyömme toisessa osassa tehtiin ammatillinen posteri mainostamaan
verkko-opasta. Posterin on tarkoitus tulla Naantalin terveyskeskuksen lastenneuvolan terveydenhoitajien vastaanottohuoneiden seinille. Posterin avulla pyritään ohjamaan lastenneuvolan asiakkaat verkko-oppaan pariin.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
8
2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS, TAVOITTEET JA
MENETELMÄ
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli tukea vanhempia heidän
vanhemmuudessaan ja arjessaan lapsen kanssa. Tarkoituksena oli tuottaa terveyskasvatusmateriaalia Naantalin terveyskeskukselle. Terveyskeskuksella on
käytössä paperisia omia oppaita sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaalia vauvaperheen vanhemmille. Tämän vuoksi päädyttiin luomaan verkkoopas, joka tulee Naantalin kaupungin nettisivujen yhteyteen. Tarkoituksena oli
luoda tiivis, mutta kattava tietopaketti 0-3 kk ikäisten lasten vanhemmille. Tavoitteena oli myös, että materiaali on selkeä, käyttökelpoinen ja helposti saatavissa. Tavoitteena oli, että lastenneuvolan terveydenhoitajat pystyvät hyödyntämään valmista opasta omassa ohjaustyössään perheiden parissa. Opinnäytetyötä ohjaavia kysymyksiä olivat:
1. Mitkä ovat nykyajan vanhempien huolet ja haasteet?
2. Mitkä ovat vanhempien tuen tarpeet ja odotukset?
Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät teoreettisuus, tutkimuksellisuus,
toiminnallisuus ja raportointi (Vilkka 2010). Toiminnallisella opinnäytetyöllä tarkoitetaan sitä, että aiheen toimeksiannon jälkeen rakennetaan tietoperustaa
ammattialan tietoon perehtymällä ja aiheeseen liittyviin teorioihin tutustumalla.
Näin muodostetaan oma näkökulma aiheesta. (Turun ammattikorkeakoulu
2011.) Tutkimustiedon perusteella tavoitellaan tietoa, jonka avulla voidaan itse
tuotosta perustellen täsmentää, rajata, kehittää, uudistaa sekä luoda käyttäjää
paremmin palvelevaksi (Vilkka 2010). Tavoitteet on hyvä määritellä huomioiden
myös toimeksiantajan tarpeet. Toteutus suunnitellaan rakennetun tietoperustan,
tavoitteiden ja käytännön mahdollisuuksien pohjalta. Tämän jälkeen opinnäytetyö on valmis toteutettavaksi ja arvioitavaksi. (Turun ammattikorkeakoulu 2011.)
Toteutuksen jälkeen on hyvä kerätä palautetta, jotta tuotosta voidaan jatkokehittää (Vilkka 2010).
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
9
Opinnäytetyö pohjautui soveltavasti systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa käytettiin tutkittuja ja luotettavaksi todettuja lähteitä. Tiedon keruussa käytettiin apuna niin elektronisia aineistoja kuin
kirjallisuutta ja manuaalista hakuakin. Lisää kirjallisuuskatsauksesta, lähteistä ja
tiedonhausta kappaleessa kahdeksan.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
10
3 VANHEMMUUS – HUOLET JA HAASTEET
3.1 Moniulotteinen vanhemmuus
”Vanhemmuus on ihmiselämän vaativimpia tehtäviä. Samalla se on yksi onnellisuuden tärkeimpiä lähteitä.” (Kurttila 2011.) Vanhemmuus merkitsee sitä, että
vastasyntyneeseen lapseen muodostetaan suhde ja hänestä otetaan vastuu
sekä toimitaan ja eletään hänen kanssaan. Muutos ainoastaan itsestään huolehtivasta aikuisesta sekä pariskunnasta äidiksi tai isäksi on iso prosessi, joka ei
tapahdu sormia napsauttamalla eikä aina ilman kriisejä ja kipuja. Jokainen lähtee tähän seikkailuun omana persoonanaan ja omista lähtökohdista. (Hermansson 2008; Väestöliitto 2011.) Vanhemmuus ei toteudu automaattisesti lapsen
synnyttyä. Kukaan ei voi täysin valmistautua vanhemmuuteen etukäteen, vaan
vanhemmuuteen on kasvettava. (Hyvärinen 2007, 354.)
Vanhemmuuteen siirtyminen on yksilöllistä. Muutosprosessiin vaikuttaa myös
se, millaiseen elämään vanhemmat ovat tottuneet ennen vauvan tuloa. (Nyström & Öhrling 2004, 327.) Vauvan tulo ja vanhemmuuteen siirtyminen ovat
suuri stressin ja jopa kriisin aihe, vaikka vanhemmuus tuokin mukanaan mahdollisuuden ennen kokemattomaan onneen ja iloon. Vanhemmuuteen siirtyminen on yksi suurimpia roolien, arvojen, identiteetin ja vanhempien elämäntavoitteiden muutoksia. Vauvan tulo tuo myös mukanaan ajankäytöllisiä muutoksia.
Univajetta sekä mielialan vaihteluita esiintyy useilla. (Väestöliitto 2011.)
Vauvan syntyessä vanhemmat tarvitsevat erityisen paljon tukea (Väestöliitto
2011). Lähes kaikilla perheillä on pulmatilanteita, johon haetaan apua terveydenhuollon työntekijältä (Pajanen 2004). Lastenneuvolan tavoitteena on tukea
vanhempia vaativassa kasvatustehtävässä ja vanhemmuudessa, jotta lapsi saa
riittävän huolenpidon ja tuen oman persoonallisuutensa kehittymiseen. Terveydenhoitajan velvollisuutena on tukea vanhempia, jotta heillä on mahdollisuus
luoda lapseensa vastavuoroinen kiintymyssuhde ja muodostaa positiivinen käsitys itsestään vanhempana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 20–21.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
11
Vanhemmuuteen siirtyminen ja vanhemmuuden kokemukset ovat erilaiset miehillä ja naisilla. Naisella vanhemmuus on enemmän sisäsyntyistä, joka näkyy ja
tuntuu jo raskauden aikana. Miehelle usein vanhemmuus konkretisoituu vasta
lapsen synnyttyä. Nämä erilaiset kokemukset saattavat myös aiheuttaa ristiriitoja parisuhteeseen, väsymystä sekä yksinäisyyttä. Tukiverkostojen merkitys onkin vanhemmuudessa erittäin tärkeää. Vanhempien omat sosiaaliset suhteet
ovat avain asemassa jaksamiselle vanhempana, samoin kuin harrastusten ja
työn ylläpitäminen. Tärkeää on myös pitää suhde puolisoon hyvänä; toimiva
yhteistyö pitää yllä toimivaa vanhemmuutta. (Väestöliitto 2011.)
3.2 Vanhemmuuden huolet ja haasteet
Viimeisinä vuosina on käyty paljon keskustelua vanhemmuudesta sekä lasten
hyvinvoinnista ja niiden puuttumisesta. Mahdollisuuksista lasten hyvään kasvuun on tehty tutkimuksia, käytetty asiantuntijapuheenvuoroja ja otettu kantaa
sekä yleisönosastokirjoituksilla että eduskunnan keskusteluissa. Julkisuudessa
on korostettu vanhempien ensisijaista vastuuta lapsista. (Lammi-Taskula &
Salmi 2008, 38.) Perhe-elämän haasteellisuus näkyy myös avio-erotilastoissa.
Suomessa noin 30 000 lapsen vanhemmat eroavat vuosittain. (Kalland 2007,
348.)
Vanhempien keskuudessa on noussut huoli omasta kelpoisuudestaan vanhempana, johtuen osaksi runsaasta keskustelusta vanhempien vastuun ensisijaisuudesta ja vanhemmuuden puuttumisesta. Myös yhteiskuntapolitiikka ja työelämä luovat paineita vanhemmuudelle. Ihanteellinen käsitys ja odotukset vanhemmuudesta ovat sadan vuoden aikana muuttuneet. (Lammi-Taskula & Salmi
2008, 38.) Koettu paine hyvään vanhemmuuteen on kova, ja vanhemmat ovatkin mielenkiinnolla mukana lastensa elämässä laajemmin kuin koskaan ennen
(Lammi-Taskula & Salmi 2008, 38; Sevón & Rönkä 2010, 14).
Huoli omasta vanhemmuuden laadusta ja määrästä voi olla positiivinenkin asia,
jos se saa vanhemman arvioimaan omaa toimintaansa ja muuttamaan tapojaan
parempaan suuntaan lapsen kannalta. Jatkuva huoli kuitenkin kuormittaa ja vie
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
12
voimia. Tällöin vuorovaikutus arjessa lapsen kanssa saattaa heikentyä. Huolen
taustalla voi olla myös muita syitä ja aina vanhemmat eivät voi syihin itse vaikuttaa. Mitä yleisempää huoli omasta vanhemmuudesta on, sitä tärkeämmäksi
nousee lapsiperheiden palveluiden mahdollisuus tukea vanhemmuutta. (LammiTaskula & Salmi 2008, 39.)
Huoli omasta jaksamisesta vanhempana on hyvin yleistä (Lammi-Taskula &
Salmi 2008, 38; Perälä & Halme 2011). 40 prosenttia vanhemmista on huolissaan jaksamisestaan, äidit isiä useammin. Lisäksi yksineläjät ja yksinhuoltajat
ovat muita huolestuneempia omasta jaksamisestaan. (Lammi-Taskula & Salmi
2008, 38.)
Vanhemmuuden huolen taustalla saattavat olla toimeentulon ongelmat ja taloudellinen tilanne (Lammi-Taskula & Salmi 2008, 41–42). Vanhempainvapaa tarkoittaa matalampaa toimeentuloa kun samaan aikaan lapsi aiheuttaa lisää kuluja (Premberg ym. 2008, 58). Pienten lasten vanhemmat kuuluvat usein pienituloisiin. Lapsiperheiden vanhemmat ovat kuitenkin työmarkkinoilla aktiivisia, joten yleensä työuran edetessä taloudellinen tilannekin paranee. Aivan pienten
lasten vanhemmilla ei useinkaan jää rahaa säästettäväksi. Yleensä kuitenkin
vanhemmat osaavat sovittaa menonsa pieniinkin tuloihin. (Lammi-Taskula &
Salmi 2008, 41–42.)
Työn vaatimukset lisäävät haasteita vanhempien jaksamiselle. Tutkimusten
mukaan usein työ haittaa enemmän perhe-elämää kuin perhe-elämä työtä.
Työssäkäyvillä vanhemmilla työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat korostuvat. Noin 50 prosentille vanhemmista työasiat aiheuttavat huonoa omatuntoa, vanhemmat kokevat laiminlyövänsä työn vuoksi kotiasioita. Pienet lapset
kuitenkin auttavat vanhempia usein irtautumaan työstään. Työssäkäyvät vanhemmat kokevat usein, että työltä ei jää aikaa perheelle, puolisolle ja ystäville.
Työn koetaan vievän myös voimia, joita lasten hoidossa sekä kasvatuksessa
tarvittaisiin. (Lammi-Taskula & Salmi 2008, 44–46.) Huoli omasta vanhemmuudesta on myös yhteydessä ajanpuutteeseen, koska tällöin läheisiltä saatu tuki
jää kaivattua vähäisemmäksi (Lammi-Taskula & Salmi 2008, 44–46; Sevón &
Rönkä 2010, 14). Ajankäytön muutokset tuottavat siis paineita. Lisäksi uuden
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
13
perheenjäsenen tulo saattaa luoda ristiriitoja parisuhteeseen, jossa ei enää samalla tavalla ole mahdollista olla kahden kesken ja esimerkiksi olla fyysisesti
toisen lähellä. Vanhemmat voivat kuitenkin löytää voimavaroja siitä, että saavat
vanhemmuuden haasteita ratkottua. (Väestöliitto 2011.)
Vanhempien kokemus omasta terveydestä liittyy vahvasti myös huoleen jaksamisesta vanhempana. Terveytensä vähemmän hyväksi kokevat vanhemmat
ovat yleensä useammin myös huolissaan jaksamisestaan. Terveysongelmat
vievät voimia, joita tarvitaan lapsen kanssa olemiseen. Uupumus, väsymys ja
masennus lisäävät huolta omasta jaksamisesta vanhempana. (Lammi-Taskula
& Salmi 2008, 48–50.)
Lapsiperheiden vanhemmat kokevat harvoin saavansa riittävästi ammatillista
apua ja tukea vanhemmuuteen. Lähinnä tukea saadaan puolisolta tai kumppanilta. Vanhemmat eivät kuitenkaan koe, että haasteet vanhemmuudessa
usein kaipaisivat ammattilaisen apua. (Lammi-Taskula & Salmi 2008, 52–53;
Perälä & Halme 2011.) Tutkimuksista käy ilmi, että perheet tunnistavat tuen tarpeensa usein liian myöhään ja lasten tilannetta seurataan, ennen kuin haetaan
apua (Häggman-Laitila & Pietilä 2007, 52). Äidit pyytävät isiä useammin apua.
Eniten apua haetaan äitiys- ja lastenneuvolasta, jolla onkin keskeinen asema
avun antajana, kun vanhemmat tarvitsevat tukea ja tietoa lapsen terveydestä,
hoidosta, kasvatuksesta ja perheen arjesta. (Lammi-Taskula & Salmi 2008, 52–
53.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
14
4 VANHEMPIEN TUEN TARPEET JA ODOTUKSET
4.1 Vanhempien tuen tarpeet ja odotukset
Vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuudessa, lastenhoidossa ja kasvatuksessa, parisuhteessa sekä sosiaalisten verkostojen ylläpitämisessä. Tuen tarpeet ovat myös kytköksissä vanhempien terveysongelmiin, työhön, opiskeluun,
työttömyyteen sekä talouden ja perhe-elämän ongelmiin. Monilla perheillä on
useita tuen tarpeita. (Häggman-Laitila 2003, 595; Häggman-Laitila & Euramaa
2003, 333–334.)
Suurimmalla osalla vanhemmista on tuen tarpeita vanhemmuuteen liittyen
(Häggman-Laitila 2003, 600–604). Eniten tuen tarpeita vanhemmuudessa ja
arkielämässä on ensimmäistä lastaan odottavilla nuorilla sekä keskimääräistä
vanhemmilla vanhemmilla. On myös todettu, että kaupunkilaisperheet kohtaavat
maalaisperheitä enemmän tukea tarvitsevia ongelmia. Ongelmat liittyvät yleensä äidin ja isän uupumukseen, ajanpuutteeseen ja heidän epävarmuuden tunteisiinsa vanhemmuudesta. (Häggman-Laitila & Euramaa 2003, 332.) Tukea
kaivataan myös konkreettisiin asioihin koskien lapsen kasvatusta ja perushoitoa. Vanhempien yleisimpiä tuen tarpeita pariskuntana ovat ajanpuute sekä ristiriidat. (Häggman-Laitila 2003, 600–604.)
4.2 Äitien odottama tuki ja tuen tarpeet
Naisen kasvaessa äidiksi, hänen henkinen tasonsakin muuttuu. Tämä ”äitiyden
taso” on merkittävä pitkään, eikä koskaan katoa kokonaan. Äidit kokevat, että
heidän ensisijainen tarkoituksensa ja huolensa on pitää lapsi elossa ja suojattuna. Tutkimusten mukaan useat äidit kokevat olevansa ensisijaisesti vastuussa
lapsestaan. Äidit kokevat usein voimattomuutta, syyllisyyttä, uupumusta ja ambivalentteja tunteita, kuten kaunaa ja vihaa. (Nyström & Öhrling 2004, 327.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
15
Äitien odotukset terveydenhoitajalta saamastaan tuesta kohdistuvat sekä tuen
sisältöön, että tapaan, jolla tuki annetaan. Sisällöllisesti äidit odottavat eniten
tukea lapseen liittyvissä asioissa, mutta myös äitiyteen ja muuttuneeseen perhetilanteeseen kaivataan apua. Terveydenhoitajalta odotetaan vuorovaikutuksellista, keskustelevaa ja yksilöllistä tapaa tukea äitiä. Tutkimusten mukaan
pienten lasten äidit odottavat tietoa jo kuluneesta raskaudesta, sikiön kehityksestä ja tulevista mahdollisista tutkimuksista sekä lapsen perushoidosta. (Tarkka ym. 2001, 218–224.) Äidit myös usein kokevat, että terveydenhoitajat asettavat paineita imetykselle. He haluavat terveydenhoitajan seuraavan lapsen terveydentilaa, kasvua ja kehitystä sekä antavan tietoa lapsen kehityksestä ja kasvusta eri ikävaiheissa. Lisäksi äidit odottavat saavansa tukea lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa. He toivovat saavansa konkreettista tietoa kirjallisesti ja
etukäteen muun muassa lasten yleisimmistä sairauksista ja niiden hoitoohjeista. (Tarkka ym. 2001, 218–224; Fägerskiöld ym. 2003, 166.) Pienten vauvojen äidit eivät niinkään koe tarvitsevansa tukea terveydenhoitajilta parisuhteessansa, mutta kaipaavat tietoa parisuhteen muuttumisesta. He kaipaavat
konkreettista tietoa ja tukea vanhemmuudessa sekä esimerkiksi tietoa siitä,
mistä voi tarpeen tullen saada apua lapsen hoitoon. (Tarkka ym. 2001, 218–
224; Pajanen 2004.) Rohkaisua, kannustusta ja tukea äidit kaipaavat muun muassa imetyksessä, päätöksenteossa, äitiydessä, lapsen hoidossa ja vaikeista
asioista keskustelemisessa. Terveydenhoitajalta odotetaan myös tietoa siitä,
mistä saa taloudellista tukea tarpeen vaatiessa. Lisäksi terveydenhoitajalta odotetaan asiantuntijuutta, ammatillista osaamista sekä jatkuvuutta - sitä, että terveydenhoitaja ei vaihtuisi usein. Vaihtuvuuden äidit kokevat hämmentävänä ja
vuorovaikutussuhdetta heikentävänä. (Tarkka ym. 2001, 221–222.)
Terveydenhoitajan persoonallisuudella on merkitystä äideille. Terveydenhoitajan odotetaan olevan ystävällinen, empaattinen, avulias, kärsivällinen ja inhimillinen. Vastaanoton ilmapiirin odotetaan olevan luottamuksellinen ja kiireetön.
(Fägerskiöld ym. 2003, 163; Häggman-Laitila & Pietilä 2007, 54–55; Tarkka ym.
2011, 222.) Äidit odottavat myös, että terveydenhoitajalla on aitoa kiinnostusta
ihmisiin ja oma-aloitteisuutta antaa perusteltua tietoa. Terveydenhoitajan odote-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
16
taan tekevän myös kotikäynti vauvaperheeseen. Äidit ovatkin usein pettyneitä,
mikäli kotikäynti ei toteudu. (Tarkka ym. 2001, 218–224.)
4.3 Isien odottama tuki ja tuen tarpeet
Isillekin lapsen saaminen on koko elämän mullistava tapahtuma (Deave &
Johnson 2008, 631). Isät kokevat mullistavina tapahtumina itse isyyden, työn ja
kodin välillä tasapainoilun, parisuhteen muuttumisen sekä uuden suhteen luomisen lapseen. Isyyden realiteetit saattavatkin iskeä näennäisen nopeasti verrattuna äitiyteen. (Fägerskiöld 2008, 66.) Isien ja isyyden tukemiseen on kiinnitetty lisääntyvää huomiota äitiys- ja lastenneuvoloissa. Myös isien käynnit neuvoloissa ovat selvästi lisääntyneet viimeisen puolen vuosikymmenen aikana.
Yleisimmin isät osallistuvat perhevalmennuksiin ja ovat kotona kotikäyntiä tehtäessä. Isiä pyritään tukemaan monipuolisesti ja samanlaisesti ympäri Suomea.
Tuki liittyy yleisimmin vanhemmuuteen, isän ja lapsen suhteeseen, isän rooliin
arkielämässä, isäksi kasvamiseen, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, perhevapaamahdollisuuksiin ja synnytykseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008,
24, 29.)
Odottavilta ja uusilta isiltä puuttuu usein asianmukaisia tietoja, roolimalleja ja
ohjeita, joiden avulla siirtyä vanhemmuuteen ja samaistua rooliinsa. Isät kokevat saavansa eniten tietoa vanhemmuudesta keskusteluista kumppaninsa
kanssa. (Deave & Johnson 2008, 629-631; Fägerskiöld 2008, 66.) Lisäksi he
kokevat saavansa informaatiota työtovereiltaan sekä Internetistä ja kirjallisuudesta (Halle ym. 2008, 67). Siitä huolimatta, että isät kokevat osallistuvansa
hyvin kumppaninsa raskauteen, he kokevat usein että heidät suljetaan ulos vastaanotoilla ja perhevalmennuksissa. He haluaisivat tulla paremmin mukaan otetuiksi, vaikka ymmärtävätkin synnytyksen ja neuvoloiden naiskeskeisyyden.
Isätkin kokevat tarvetta valmistautua vanhemmuuteen ja isyyteen ennen lapsen
syntymää. Isät haluavat myös ottaa osaa vauvan hoitoon. (Deave & Johnson
2008, 629-631; Fägerskiöld 2008, 66.) Monien isien on vaikea ottaa vapaata
töistään osallistuakseen kumppaninsa mukana neuvolaan, perhevalmennuksiin
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
17
tai vauvaryhmiin (Deave & Johnson 2008, 629-631; Premberg ym. 2008, 58).
Tämän vuoksi he haluaisivat esimerkiksi, että heille henkilökohtaisesti annettaisiin neuvolan yhteystiedot vaikka ne olisikin annettu jo äidille (Deave & Johnson
2008, 629-631). Vaikka miehet ovat innoissaan tulevasta vauvasta ja isyydestään, he ovat myös peloissaan, epävarmoja isyydestään ja kokevat olevansa
sivusta katsojia. He kokevat vaikeuksia elää uudessa tilanteessa ja isyyden
vaatimusten paineessa. (Nyström & Öhrling 2004, 327; Deave & Johnson 2008,
629-631.) He kaipaavat yleistä ja käytännöllistä tietoa vauvan hoidosta. Terveydenhoitajilla onkin hyvät mahdollisuudet tukea odottavia ja uusia isiä. (Deave &
Johnson 2008, 629-631.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
18
5 NEUVOLA VAUVAPERHEEN TUKENA
5.1 Neuvola vauvaperheen tukijana
Neuvolatyön keskeisenä perusperiaatteena on tunnistaa lapsen ja perheen tuen
tarve, puuttua asioihin mahdollisimman varhain ja ehkäistä tällä tavalla vaikeuksien pahenemista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 17; Häggman-Laitila &
Pietilä 2007, 53). Tutkimusten mukaan neuvoloissa asiointia pidetään hyödyllisenä (Häggman-Laitila & Pietilä 2007, 53). Vanhemmat ovat useimmiten melko
tyytyväisiä neuvolan ja terveydenhoitajan palveluihin. He toivovat terveydenhoitajalta yksilöllisyyttä ja enemmän aikaa. He toivovat myös, että tuki lähtee perheen tarpeista ja edistää keskustelua parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen sekä kehitykseen liittyvissä asioissa. Vanhemmat kaipaavat
neuvolan ilmapiiriltä avoimuutta niin, että siellä pystyy puhumaan aroista ja vaikeiltakin tuntuvista asioista. (Viljamaa 2003, 85; Sosiaali- ja terveysministeriö
2004, 17, 98.) Terveydenhoitajat ja vanhemmat pitävät vaikeista asioista keskustelemista tärkeänä. Tutkimuksissa kuitenkin käy ilmi, että vain vajaa puolet
vanhemmista kertoo kykenevänsä keskustelemaan niistä (Häggman-Laitila &
Pietilä 2007, 53.) Vanhemmat odottavat myös jatkuvuutta. Sitä, että he voisivat
käydä saman terveydenhoitajan vastaanotolla. Vanhemmat kaipaavat eniten
tukea lasten ollessa pikkuvauva- ja uhmaikävaiheessa. (Viljamaa 2003, 85; Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 17, 98.)
Neuvoloissa jaetaan paljon erilaista terveysneuvonnan materiaalia neuvonnan
tueksi. Tehtyjen selvitysten mukaan oheismateriaali on varsin erilaista eri neuvoloissa. Neuvolasta pitäisi olla vanhemmille saatavilla laadukkaita kirjallisia
esitteitä lapsen eri kehitysvaiheista, psyykkisen ja fyysisen kehityksen riskitekijöistä, eri riskeiltä suojaavista tekijöistä sekä yleisistä voimavaroja lisäävistä
tekijöistä. Ellei neuvola itse pysty jakamaan materiaalia, on suositeltavaa, että
neuvola antaa tietoa mistä vastaavaa materiaalia voi hankkia. Jaettavan materiaalin tulee olla parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvaa ja ajantasaista.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
19
Neuvolan työntekijöiden on tarpeen kriittisesti arvioida erilaisten kaupallisten
yritysten tarjoamaa materiaalia. On varmistuttava siitä, että sisältö ei ole ristiriidassa voimassa olevien terveyslinjausten kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö
2004, 107.)
5.2 Terveydenhoitaja lapsiperheen tukijana
Sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaisesti yhdellä terveydenhoitajalla voi olla enintään 340 alle 7-vuotiasta lasta, kun sijaista ei ole (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004). Tämä kuitenkin toteutuu vain runsaassa kolmanneksessa
terveyskeskuksissa, jotka osallistuivat valtakunnalliseen neuvolatyön selvitykseen (Hakulinen-Viitanen ym. 2005, 45).
Tyytyväisen asiakkaan antama positiivinen palaute koetaan tärkeänä omia voimavaroja vahvistavana tekijänä. Onnistumisen tunne tuo uutta innostusta ja
motivaatiota ja heijastuu näin seuraaviin asiakkaisiin. Terveydenhoitajan ja lapsiperheen välinen hyvä vuorovaikutus koetaan molemminpuolisena voimavarana. Lapsiperheen hyvinvoinnin paraneminen tuottaa iloa terveydenhoitajille.
(Kuorilehto & Paasivaara 2008, 14.)
Työhönsä tyytyväisellä terveydenhoitajalla on voimavaroja kehittää työtään,
huomioida lapsiperheiden elämäntilanteet yksilöllisesti ja suunnitella tämän pohjalta perhekeskeistä, yksilöllistä sekä vaikuttavaa työtä (Kuorilehto & Paasivaara
2008, 14). Valtakunnallisen neuvolaselvityksen mukaan keskeisiä kehittämistarpeita ovat yhteistyön lisääminen, laadukkaan neuvolatyön mahdollistaminen,
lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen sekä neuvolatyön arvostuksen lisääminen (Hakulinen-Viitanen ym. 2005, 99).
Valtakunnallisessa neuvolaselvityksessä 1282 terveydenhoitajaa vastasi kyselyyn, jonka tarkoituksena oli kuvata äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan nykytilannetta ja tulevaisuuden kehittämistarpeita neljässä eri läänissä. Terveydenhoitajien näkökulmasta perheet tarvitsevat aiempaa enemmän tukea arjessa selviytymiseen, kasvatustyöhön, sekä vanhemmuuteen. Perheiden monimutkaiset,
muuttuvat elämäntilanteet, sekä toisaalta läheisten tuen puute, luovat uudenlai-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
20
sen haasteen terveydenhoitotyölle. Huolta terveydenhoitajille aiheuttaa myös
perheiden rikkoutuminen eron myötä, sekä muut parisuhdeongelmat perheiden
sisällä. Perheväkivaltaan ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat koetaan erityiseksi
haasteeksi. Parisuhdetta haluttaisiin tukea, jotta perheet pysyisivät yhdessä.
(Hakulinen-Viitanen ym. 2005, 23, 101.)
Neuvolatyön kehittämistarpeeksi terveydenhoitajat mainitsevat erityistukea tarvitsevien perheiden tunnistamisen ja näiden tukemisen. Monia haasteita terveydenhoitajan työlle asettavat lasten ja heidän vanhempien lisääntyneet päihde- ja
mielenterveysongelmat, sekä niiden ehkäiseminen. Puute lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoidosta, sekä pitkät jonotusajat hoitoon luovat lisähaasteen terveydenhoitajan työlle. (Hakulinen-Viitanen ym. 2005, 101.)
Terveydenhoitajien mielestä vaikeista asioista keskusteleminen neuvolassa on
tärkeää. Tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi, että vain vajaa puolet vanhemmista kertoo kykenevänsä keskustelemaan niistä. Terveydenhoitajat kokevat taas onnistuvansa vaikeista asioista keskustelemisessa hyvin. (HäggmanLaitila & Pietilä 2007, 53.)
Neuvoloissa havaitaan parhaiten fyysisiä ja kehityksellisiä ongelmia, kun taas
huonoiten tunnistetaan emotionaalisia ongelmia ja perhevaikeuksia. Terveydenhoitajien mielestä heidän tukensa on puutteellisempaa ulkomaalaisten, perheväkivallasta kärsivien, moniongelmaisten sekä päihde- ja parisuhdeongelmaisten perheitten kohdalla. Perhekeskeisyyden toteutus koetaan puutteelliseksi, vaikka se tiedostetaan tärkeänä asiana. Olisi tarpeellista kehittää menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla voidaan tunnistaa ja tukea perheiden tuentarvetta. Perheen terveyttä tukevaa ammatillista vuorovaikutussuhdetta tulisi kehittää mm. luottamuksellisuuden, asioiden puheeksi ottamisen, perheen asennoitumisen ja työntekijän valmiuksien osalta. Luottamuksellisessa yhteistyössä
perhe saa tarvitsemansa tuen. Puheeksi ottamisen ongelmaan vaikuttavat niin
perheestä kuin työntekijästä riippuvaiset tekijät. (Häggman-Laitila & Pietilä
2007, 54-55.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
21
Tutkimukset osoittavat monia eri syitä, joiden takia terveydenhoitajat kokevat
perheiden saavan liian vähän tukea. Syitä mainittiin muun muassa asenteet
avun vastaanottamiseen, palveluiden vähyys, terveydenhoitajaan itseensä liittyvät tekijät kuten kommunikaatiotaidot tai ammattitaidottomuus. (HäggmanLaitila & Pietilä 2007, 55.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
22
6 TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA TERVEYSVIESTINTÄ
6.1 Terveyden edistäminen
Terveyden edistämisen määritteleminen on hankalaa sen moniulotteisuuden
vuoksi (ETENE 2008, 9). Maailman Terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan terveyden edistäminen on ”toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia ja edellytyksiä huolehtia omasta ja ympäristönsä terveydestä”. Suomen perustuslaki velvoittaa kuntia edistämään väestön terveyttä.
Myös terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus edistää terveyttä sairaanhoidon ohella. Terveyden edistäminen käsitetään terveyteen sijoittamisena,
terveyden taustatekijöihin vaikuttamisena ja tietoisena voimavarojen kohdentamisena. Kuntatasolla se tarkoittaa kaikkea sitä toimintaa, jonka tavoitteena on
asukkaiden terveyden ja toimintakyvyn lisääminen, tapaturmien ja terveysongelmien vähentäminen, kansantautien ehkäiseminen, väestöryhmien välisten
kuolemien vähentäminen ja ennenaikaisten kuolemien vähentäminen. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2007; ETENE 2008, 9.)
Terveyttä edistäviä työmenetelmiä on Suomessa toteutettu sekä yksilö- että
yhteisötasolla. Asiantuntijoiden käyttämillä menetelmillä pyritään tukemaan asiakkaiden terveyden ylläpitämistä ja edistämistä. Kansanterveyslaissa (1972)
painotetaan terveysneuvontaa. Vanhemmuuden ja perheiden tukeminen edellyttävät varhaista tukea. Vanhempien kyky tehdä terveyttä edistäviä ratkaisuja
helpottuu, jos vanhemmat kokevat selviävänsä perhettään kohtaavista tilanteista ja pystyvänsä vaikuttamaan omaa perhettään koskeviin päätöksiin. (Pietilä
ym. 2002, 149-152, 165.)
Terveyden edistämistä voidaan lähestyä sekä promotiivisesti sekä preventatiivisesti. Promootio tarkoittaa, että luodaan sellaiset mahdollisuudet, että asiakkaalla on mahdollisuuksia huolehtia omasta sekä ympäristönsä terveydestä arkielämässä ennen kuin ongelmia ja sairauksia syntyy. Preventatiivinen näkemys
taas on vahvemmin riskikeskeinen ja keskittyy esimerkiksi jonkin tietyn sairau-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
23
den ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Kun terveyttä edistävän terveysaineiston pyrkimyksenä on asiakkaan omien voimavarojen vahvistumisen edistäminen on
kyseessä promotiivinen lähestymistapa. Terveyden edistämisessä on tärkeää
huomioida terveyden taustatekijät ja niiden merkitys. Tarkoituksena onkin, että
terveyttä edistävillä toimilla vahvistetaan ja ylläpidetään terveyden taustatekijöitä, joiden kautta voidaan vaikuttaa asiakkaan ja yhteisön terveyteen. Näillä
taustatekijöillä ja suuri merkitys asiakkaan terveyttä suojaavina tekijöinä. Terveyden taustatekijöitä on sisäisiä ja ulkoisia. Sisäisiä tekijöitä ovat muun muassa terveet elämäntavat, itsetunto, kyky oppia ja hyvät ihmissuhde- sekä vuorovaikutustaidot. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi perustarpeet kuten ruoka ja
lepo, myönteiset roolimallit, turvallinen ja luotettava ympäristö ja julkiset palvelut. (Rouvinen-Wilenius 2008, 5-7.)
6.2 Terveysviestintä
Laajasti määriteltynä terveysviestintään kuuluu kaikki viestintä, joka liittyy sairauteen, terveyteen, lääketieteeseen tai terveydenhuoltoon. WHO:n määritelmän mukaan terveysviestinnällä tarkoitetaan terveyteen vaikuttamista positiivisella tavalla. WHO määrittelee terveysviestinnän seuraavasti: ”Terveysviestintä
on keskeisin keino välittää yleisölle terveystietoa ja pitää yllä julkista keskustelua merkittävistä terveyskysymyksistä. Kaikkia joukkoviestinnän muotoja, sekä
uusia että vanhoja, voidaan käyttää levitettäessä yleisölle hyödyllistä terveysinformaatiota sekä lisättäessä tietoisuutta niin yksilön kuin yhteisönkin terveyden
merkityksestä kehitykseen.” (Torkkola 2002, 5–8.)
Terveysviestintä, joka kohdistuu muun muassa asiakkaisiin, potilaisiin, suureen
yleisöön, mediaan, kutsutaan ulkoiseksi viestinnäksi. Ulkoisen viestinnän tarkoitus on muun muassa vastata tietotarpeeseen, lisätä tietoisuutta, tuottaa tietoa
kohderyhmän mukaisesti, suunnitella käytännön toimenpiteitä, sekä kertoa terveydenhuollon organisaatioiden palveluista. (Torkkola 2002, 124–125.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatiman Terveyden edistämisen laatusuosituksen mukaan kunnan tulee järjestää asukkailleen terveysneuvontaa ja
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
24
terveystarkastuksia heidän terveytensä edistämiseksi. Terveysneuvontaa kuuluu sisällyttää kaikkiin kansanterveyslaissa määriteltyihin palveluihin. Terveysneuvonnan tehtävänä on edistää terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä mielenterveyttä. Sen tehtävänä on myös tukea terveyttä edistäviä ja sairautta ehkäiseviä valintoja. Tärkeitä yhteistyökumppaneita terveysneuvonnassa ovat eri toimijat, jotka tuottavat materiaalia kuntien käyttöön sekä antavat terveysneuvontaa.
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2009.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
25
7 TERVEYSKASVATUSMATERIAALIN TUOTTAMINEN
7.1 Terveysaineiston sisältö
Terveysaineiston tavoitteena on, että aineisto vastaa tarkoitetun kohderyhmän
tarpeita. Tilanteesta riippuen, aineisto voi tarjota voimavaroja tukevia elementtejä tai kohdentua yksittäiseen ongelmaan. Terveyttä edistävä aineiston tulee tukea asiakkaita oman ja yhteisön terveyden kannalta myönteiseen suuntaan.
Voimavaralähtöisellä lähestymistavalla kirjoitettu aineisto kannustaa ja auttaa
asiakasta ymmärtämään omia mahdollisuuksia vaikuttaa terveyttä edistäviin
tekijöihin. Se myös lisää ymmärrystä terveyttä vahvistavien tekijöiden vaalimisen merkityksestä. Voimavaralähtöinen lähestymistavassa tarkoituksena on
tarkastella terveyttä sitä suojaavien tekijöiden vahvistamisen näkökulmasta.
Laadukkaalla terveysaineistolla on selkeä ja konkreettinen terveystavoite sekä
se välittää tietoa terveyden taustatekijöistä. (Rouvinen-Wilenius 2008, 3.)
Kirjallisuuskatsauksemme perusteella vanhemmat kaipaavat tukea vanhemmuudessa, lastenhoidossa ja kasvatuksessa. Vanhemmat tarvitsevat tukea
omassa arkielämän vanhemmuudessaan. Sisällöllisesti vanhemmat odottavat
eniten tukea ja tietoa lapseen liittyvissä asioissa. (Tarkka ym. 2001; HäggmanLaitila & Euramaa 2003; Deave & Johnson 2008.) Kirjallisuuskatsauksemme
perusteella kokosimme terveyskasvatusmateriaalin (LIITE 1), joka vastaa kohderyhmän tarpeisiin ja tukee heidän voimavarojaan. Verkko-oppaalla on selvä
terveystavoite vanhemmuuden tukemisessa ja vanhempien selviytymisessä
arjessa vauvan kanssa.
Laadukas aineisto antaa tietoa keinoista, joilla voidaan saavuttaa muutoksia
terveyskäyttäytymisessä. Sen tulee myös olla voimaannuttava sekä motivoida
asiakasta terveyden kannalta myönteisiin päätöksiin. Laadukas aineisto palvelee käyttäjäryhmän tarpeita ja herättää mielenkiintoa ja luottamusta sekä luo
hyvän tunnelman. Hyvässä aineistossa on huomioitu julkaisuformaatin, aineistomuodon ja sisällön edellyttämät vaatimukset. (Rouvinen-Wilenius 2008, 10.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
26
Hyvä ohjausmateriaali etenee loogisesti ja asiat liittyvät luontevasti toisiinsa
(Hyvärinen 2005, 1769–1772).
Terveydenhuoltoalan ammattilaiset pitävät tärkeänä sitä, kenen tuottama terveyskasvatusaineisto on. Voittoa tuottavaan tahoon osa suhtautuu kriittisesti. Aineiston maksullisuus vaikuttaa käyttöpäätökseen melko tai hyvin paljon. Ammattihenkilöiden mukaan hyvä terveyskasvatusmateriaali on kohderyhmälle
sopiva ja mielenkiintoa herättävä. Heidän mielestä myös selkeä ulkoasu, ytimekäs ja ymmärrettävä teksti sekä asiallinen sisältö ovat tärkeitä. Terveyskasvatusaineiston sisällön päivitystä niin tekstillisesti kuin kuvituksellisestikin pidetään
tärkeänä. (Toija 2011, 6–10.)
Oppaaseen kokosimme vastasyntyneen vauvan vanhemmille kirjallisuuskatsauksen perusteella tietoa konkreettisia asioita: perushoidosta, ravinnosta, dvitaminilisän tarpeesta, unesta, yleisimmistä vaivoista ja sairauksista, vauvaperheen palveluista, äidin ja isän mielialasta sekä parisuhteesta. Tarkoituksenamme oli tehdä materiaalista helposti lähestyttävää, käytännöllistä ja helposti saatavaa. Suunnittelimme oppaan verkkoversioksi, jolloin se on helposti
päivitettävissä ja vanhempien saatavilla. Oppaaseen yhdistimme linkkien kautta
Internetsivuja, joista vanhemmat voivat halutessaan saada lisätietoja oppaassa
mainituista asioista. Tarvittaessa opas on myös helposti terveydenhoitajien tulostettavissa neuvolassa. Lopullisen oppaan sisältö hioutui lastenneuvolan työntekijöiltä saatujen toiveiden ja ehdotusten avulla. Oppaan tekstillinen sisältö on
koottu loogisesti ja asiat nivoutuvat tiiviisti yhteen, mutta etusivun toteutuksen
vuoksi verkko-oppaan käyttäjä itse määrittelee mitä asioita haluaa lukea ja missä järjestyksessä.
Verkko-oppaan sisältöä on kerätty luotettavaksi todetuista lähteistä. Oppaan
toimivuuden ja laadun parantamiseksi olemme varmistaneet, että lukijoilla on
mahdollisuus päästä linkkien takana oleville sivustoille.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
27
7.2 Terveysaineiston ulkoasu
Asianmukainen ulkoasu ja oikeinkirjoituksen viimeistely helpottavat ymmärrettävyyttä. Ohjausmateriaalia kirjoitettaessa tulee huomioida, missä teksti julkaistaan. Materiaalin tulisi olla helposti luettavaa ja vaikeat asiat tulisi selittää yleiskielisesti ammattitermejä välttäen. Pää- ja väliotsikot selkeyttävät ja niistä näkee mitä tekstissä kerrotaan. Virkkeiden tulee olla helposti hahmotettavia ja
yleiskirjoitusnormeja noudattavia. Mikäli asioita halutaan korostaa, tekstissä voi
olla lueteltuna asioita esimerkiksi luetelmaviivoina tai tähdillä eroteltuina. (Hyvärinen 2005, 1769–1772.)
Värit ohjaavat lukijan katsetta ja niitä voidaan hyödyntää, kun halutaan esimerkiksi korostaa tärkeitä asioita. Värin voimakkuuden tulisi myös vastata sisällön
painoarvoa. Ylemmän tason otsikossa tulisi käyttää voimakkaampaa väritystä
kuin alemman tason otsikossa ja muussa tekstissä. Tekstin värin tulisi myös
helpottaa tekstin erottumista taustasta. Myös eri väreillä on kulttuurissamme eri
merkityksiä. Esimerkiksi sininen koetaan rauhoittavana sekä viileänä ja vihreä
pirteänä sekä harmonisena. (Lammi 2009, 68–69.)
Tekstin luettavuudella tarkoitetaan sekä sisällöllistä että visuaalista luettavuutta.
Typografialla tarkoitetaan graafista suunnittelua, joka käsittää fontin valinnan,
kirjainten pistekoon, tekstin värin ja taustaratkaisut. Monet fontit eli kirjasintyypit
herättävät erilaisia mielikuvia ja ovat alun perin suunniteltu tietynlaisiin käyttötarkoituksiin. Osat fonteista ovat ajattomia sekä klassisia, toiset fontit taas kuvastavat tietyn ajan henkeä. Fontit voidaan jakaa antiikva- ja groteski-kirjaimiin.
Antiikva-kirjasintyyliä on muun muassa Times New Roman. Groteski-tyyliä
edustavat esimerkiksi Arial ja Calibri. Graafiseen tiedostoon sopii parhaiten visuaalisesti pelkistetty ja yksinkertainen fontti. Groteskia pidetään paremmin toimivana näyttöruudulta luettuna sekä paperitulosteiden teksteissä. Groteski on
selkeä ja yksinkertainen. Sekä printattuja julkaisuja että verkkojulkaisuja koskee
suositus, että yhteen työhön riittää kaksi fonttia. Varma valinta on käyttää samaa groteskia läpi koko tekstin. Fontin koko tulee olla riittävän suuri, jotta tekstistä tulee vaivatonta lukea. Värit sopivat tekstin korostuskeinoiksi. Värin tulisi
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
28
erottua riittävästi taustasta, mutta vastavärejä ja erikoisia yhdistelmiä tulisi varoa. (Lammi 2009, 82–90.)
Pyrimme tekemään tekstistä helposti luettavaa sekä selkeästi jäsenneltyä yleiskieltä. Tyylillisesti pyrimme objektiiviseen sekä ammatilliseen kirjoitusasuun.
Selkiytimme materiaalimme tekstiä pää- ja väliotsikoiden avulla. Verkkooppaaseen valitsimme kirjallisuuden perusteella fontiksi Calibrin, ja päätimme
käyttää samaa fonttia läpi koko oppaan. Pääotsikoiden väriksi valitsimme sinisen ja alaotsikoiden väriksi vaalean vihreän. Linkkejä korostimme muodostamalla niistä luetteloita. Leipätekstin fonttikooksi valitsimme pistekoon 12 ja linkkiluettelon tekstin kooksi pistekoon 10. Lopulliset fontit ja fonttikoot tulevat kuitenkin määräytymään Naantalin kaupungin verkkosivujen mukaan, kun julkaisu
viedään verkkoon.
Huolella valittu kuva auttaa lukijaa saamaan suoran yhteyden itse asiaan. Kuva
jää tekstiä paremmin mieleen, ja voin näin toimia muistivihjeenä, joka helpottaa
tekstin sisällön mieleen palauttamista. Kuvien avulla lukijat tavoitetaan myös
tunnetasolla tehokkaammin. Valokuvaa pidetään usein piirroskuvaa miellyttävämpänä ja viimeistellympänä. Lopullinen valinta kuvatyypistä tehdään kuitenkin asiayhteyden mukaan. Kuvan tulee tukea aihetta ja käyttötilannetta. Kuvien
tulisi myös sopia tyylillisesti ja värityksellisesti tekstin kanssa yhteen ja olla hyvänlaatuisia. Kuvia ja valokuvia voi saada muun muassa Internetin ilmaisista
kuvapankeista, mutta sivustojen käyttöehdot tulee tarkastaa huolella. Usein kuvien käyttöoikeus on rajattu koskemaan yksityishenkilöitä. (Lammi 2009, 148–
159.)
Oppaan kuvitukseen käytimme Microsoft Officen kuvapankkia tehostamaan
tekstin vaikuttavuutta. Valitsimme valokuvia, sillä koimme, että ne palvelevat
parhaiten tarkoitusta ja tukevat aiheita. Kuvapankin käyttöehdot tarkastettiin ja
kuvan käyttöoikeuksista oltiin yhteydessä Suomen Microsoftin työntekijään, jolta
saatiin hyväksyntä kuvien käyttöön.
Suosituspituutta on hankala määritellä, mutta yleisohjeena on, että lyhyt teksti
on miellyttävämpää ja selkeämpää. Tiedon liiallinen yksityiskohtaisuus voi olla
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
29
ahdistavaa ja sekoittavaa lukijan mielestä. Lisätietoja aiheesta voi tarjota tekstin
lopussa esimerkiksi kirjallisuusviittein. (Hyvärinen 2005, 1769–1772.)
Pyrimme pitämään oppaan tekstit tiiviinä ja ytimekkäinä. Liian yksityiskohtaista
ja monimutkaista kerrontaa vältettiin. Koko oppaan ajatuksena olikin, että asioista kerrotaan lyhyesti, ja mikäli lukija haluaa lisätietoa hän pääsee linkkien
avulla laajemman tiedon pariin.
7.3 Posteri
Posteri on yleinen tapa julkistaa tutkimustyötä ja –tuloksia sekä tuotoksia. Posteri voi olla tieteellinen tai ammatillinen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi tietotauluna, tutkimusjulisteena tai mainostavana julisteena. Posterin tulee olla tarkoituksesta riippumatta asiallinen ja tiedottava. Sitä tulee pystyä lukemaan muutaman metrin päästä. Posteri on käyntikortti tekijästään ja edustamastaan tahosta sekä alasta. Mainostavassa posterissa pääpaino on kuvilla ja sisältö voi
olla hyvin vapaamuotoinen. (Perttilä 2007, Itä-Suomen yliopisto 2012.)
Opinnäytetyön toisessa vaiheessa teimme verkko-oppaasta ammatillisen posterin (LIITE 2.), jonka tarkoituksena on mainostaa opasta vauvaperheiden vanhemmille. Posteri toteutettiin julisteena, jossa pääpainopiste on kuvilla.
Posteria suunniteltaessa on tärkeää miettiä, mitä sillä halutaan kertoa. Posteri
kannattaa luettavuuden vuoksi suunnitella A0-kokoon. Posterin suunnittelussa
selkeys on ensisijaista. Selkeä muotoilu ja yksinkertainen väritys tekevät posterista selkeän. (Itä-Suomen yliopisto 2012.) Myös kohderyhmä ja tila, jonne tuotos tulee, tulee ottaa huomioon posteria suunniteltaessa (Jyväskylän yliopisto
2012).
Posteri on tarkoitus sijoittaa Naantalin lastenneuvolan terveydenhoitajien huoneiden seinille. Halutessaan lastenneuvolan terveydenhoitajat voivat myös tulostaa posterin, ja antaa sen vauvaperheille esimerkiksi ensikäyntimateriaalin
mukana. Terveydenhoitajien huoneiden pienen koon vuoksi suunnittelimme
posterin kokoon A3, sillä A0-koko tuntui liian suurelta ja siksi hankalasti luetta-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
30
valta. Posterin suunnittelussa huomioimme, että terveydenhoitajat voivat tulostaa sen kokoon A4 tai A5 luettavuuden kuitenkaan siitä kärsimättä.
Posterin laatimiseen on hyvä käyttää jotain graafiseen suunnitteluun tarkoitettua
taitto- ja piirto-ohjelmaa tai tekstinkäsittelyyn ja esitysgrafiikkaan tarkoitettua
ohjelmaa. Kuvissa tulisi suosia mahdollisimman selkeitä ja hyvälaatuisia kuvia.
Taulukot, tekstit ja kuvat tulisi suurentaa riittävästi luettavuuden helpottamiseksi.
(Itä-Suomen yliopisto 2012.) Visuaalisen ulkonäön tulisi tukea posterin sisällöllistä viestiä. Myös tekstin kielelliseen asuun tulisi kiinnittää huomiota. (Jyväskylän yliopisto 2012.)
Posterin fonttia valitessa kannattaa suosia selkeitä kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä. Mahdollisen kuvatekstin tulisi erottua selkeästi varsinaisesta tekstistä. Lihavoimalla ja kursivoimalla voi halutessaan korostaa tekstiä. Tekstin koko tulisi suhteuttaa itse tuotoksen kokoon. (Törrönen 2012).
Suunnittelimme posterin PowerPoint-esitysgrafiikkaohjelmalla. Kuvissa pyrimme
suosimaan mahdollisimman hyvälaatuisia kuvia. Samoja kuvia käytimme itse
verkko-oppaassa, jotka oli valittu Microsoft Officen kuvapankista. Tällä tavoin
posterista ja verkko-oppaasta saatiin yhdenmukaiset ja myös tekijänoikeudellisilta kysymyksiltä vältyttiin. Posterin fontiksi valittiin Arial Narrow, sillä kuten todettu, kapea ja selkeä fontti on lukijaystävällisempi. Korostusta käytimme harkiten ja ainoastaan verkkosivun osoite päätettiin lihavoida. Posterin taustaväriksi
valitsimme sukupuolineutraalin vaalean oranssin.
Posterin otsikon tulisi olla tarpeeksi suuri ja kiinnostusta herättävä. Otsikon läheisyyteen on hyvä sijoittaa tekijöiden nimet ja heidän edustamansa taho sekä
mahdolliset logot. Posterissa on hyvä olla lyhyt yhteenveto aiheesta. Pääpaino
on kuitenkin materiaalin esittelyllä. Yhteystiedot on myös hyvä laittaa esille, jotta
lukija saa lisätietoa tarvittaessa. (Jyväskylän yliopisto 2012.)
Posterin otsikoksi nostimme verkko-oppaan otsikon. Suosituksesta poiketen,
Turun ammattikorkeakoulun logo ja tekijöiden nimet sijoitimme posterin alaosaan. Näin tekstistä tuli sujuvampi ja lukijan huomio kiinnittyy pääasiaan eli
verkko-oppaaseen. Turun ammattikorkeakoulu suosittelee logonsa minimipituu-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
31
deksi 40 mm ja esitteissä logon tulisi olla aina 56,5 mm pitkä (Turun ammattikorkeakoulu 2012). Nämä Turun ammattikorkeakoulun määritelmät logon suhteen otimmen huomioon posteria suunniteltaessa. Posteriin ei laitettu tekijöiden
yhteystietoja, mutta verkko-oppaan löytämiseksi laitoimme tuotokseen Naantalin kaupungin verkkosivujen osoiteen.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
32
8 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS
8.1 Opinnäytetyön luotettavuus
Kirjallisuuskatsauksen tulee olla mahdollisimman informatiivinen ja jäsennelty.
Sen tulee kertoa, minkälaisia tutkimuksia aiheesta on tehty ja mistä näkökulmasta aihetta on käsitelty. Hyvän kirjallisuuskatsauksen tulee olla looginen jäsennys aiheesta. (Estola & Viitanen 2002, 5.) Kirjallisuuskatsauksen lähteiden
laatu ei ole yhdentekevä. Mahdollisuuksien mukaan opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa tulee suosia alkuperäisiä, tuoreita ja kirjoittajiltaan auktoritäärisiä
sekä luotettavia julkaisuja. Tunnetuksi ja auktoritääriseksi kirjoittajan tekee
muun muassa se, että hänen nimensä ilmenee useissa alan julkaisuissa ja lähdeluetteloissa. Toiminnallisen opinnäytetyön arvoa ei määritellä lähteiden perusteella ja lukumäärällä. Olennaisinta on lähteiden soveltuvuus ja laatu. Lähteiden tulee palvella opinnäytetyötä, eikä olla vain koristeena. (Vilkka & Airaksinen 2004, 72–73.) On hyvä keskittyä olennaiseen, eikä hakea kaikkea mahdollista omasta aiheesta kirjoitettua tietoa (Tähtinen 2007, 10).
Lähteitä voi hakea muun muassa Internetistä, viitetietokannoista, lehdistä ja
teoksista. Haku avoimesti Internetistä edellyttää tarkkuutta ja kriittisyyttä haun
tuloksia kohtaan. Viitetietokannat vaihtelevat aiheesta riippuen. Näyttöön perustuvassa hoitotyössä kannattaa haut rajata terveysalan viitetietokantoihin. Näin
tulos rajautuu asianmukaiseen aihealueeseen ja voidaan luottaa siihen, että
tietokannat ovat käyneet läpi ainakin jonkin valvonnan. Terveysalan primääriviitetietokantoja ovat muun muassa Medic, Medline ja CINAHL. Lehtiä lähteenä
käytettäessä tulee arvioida muun muassa sitä, onko lehti tieteellinen ja mikä on
kirjoittajan pätevyys. (Elomaa & Mikkola 2010, 56–57.)
Kirjallisuuskatsauksessa on tuotu mahdollisimman tiivistetysti ja jäsennellysti
esille se, mitä aiheesta on jo tutkittu sekä mitä näkökulmia ja menetelmiä on jo
käytetty. Tiedonhaussa keskityimme etsimään lähdemateriaalia manuaalisen
haun lisäksi arvostetuista viitetietokannoista kuten Medic ja CINAHL (EBSCO-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
33
host) sekä Turun seudun kirjastotietokannoista Aura ja Volter. Hakutuloksissa
pyrittiin huomioimaan ja hyödyntämään vain opinnäytetyömme kannalta tärkeät
tutkimukset. Hakusanat liittyivät vanhemmuuteen sekä tuen tarpeeseen (LIITE
3).
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on asianmukaisesti tehtynä perusta näyttöön
perustuvalle toiminnalle. Systemaattinen katsaus on vastaus tarkkaan kliiniseen
kysymykseen, joka perustuu useisiin tieteellisiin ja tasokkaisiin tutkimuksiin.
Myös hoitosuositusten tulisi mahdollisimman paljon perustua systemaattisiin
katsauksiin. (Elomaa & Mikkola 2008, 20.) Toiminnallinen opinnäytetyö vaatii
tietoperustaa ja teoreettisia viitekehyksiä. Tutkimuksen kohteena olevaa aihepiiriä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Kun aihetta on tutkittu jo aikaisemmin, on tarjolla myös monenlaista lähdeaineistoa. Käytettyihin lähteisiin tuleekin siis suhtautua kriittisesti ja niiden luotettavuutta arvioiden. Lähteiden laatuun tulee kiinnittää huomiota. On hyvä suosia alkuperäisiä lähteitä, sillä toissijaiset lähteet ovat ensisijaisen lähteen tulkintaa. Tämä lisää sitä mahdollisuutta,
että tieto muuttuu matkan varrella. (Vilkka & Airaksinen 2004, 30–31,72–73.)
Opinnäytetyössä käytettyjä lähteitä arvioitiin kriittisesti. Kiinnitimme erityisesti
huomiota lähteiden ikään, uskottavuuteen, julkaisuympäristöön, tunnettavuuteen sekä laatuun. Luotettavuutta lisää myös se, että käyttämämme lähteet ovat
alkuperäislähteitä. Lisäksi pyrimme suosimaan tunnettujen julkaisijoiden ja kustantajien julkaisuja.
Lähteiden ilmaisun tyyliin tulisi kiinnittää huomiota, sillä sen perusteella voi tutkailla lähteen luotettavuutta sekä käyttökelpoisuutta. Tutkimusten tulisi myös
olla mahdollisimman objektiivisia ja kertoa faktat faktoina. (Vilkka & Airaksinen
2004, 73.) Plagioinnilla tarkoitetaan toisten ideoiden ja ajatusten varastamista.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi toisen tutkijan tulosten tai julkaisujen esittämistä
omissa nimissään. Myös esimerkiksi epäselvät sekä vajaat viittaukset ja keksityt
esimerkit sekä tulokset ovat plagiointia. Plagiointi vaikuttaa heikentävästi työn
uskottavuuteen ja luotettavuuteen. Myös yleisen tiedon ja erityistiedon rajanveto
on haastavaa. (Vilkka & Airaksinen 2004, 78; Hirsjärvi ym. 2009, 26, 122.)
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
34
Opinnäytetyömme lähdemateriaali on valittu kirjallisuuskatsaukseen sekä terveyskasvatusmateriaaliin objektiivisesti. Lähteisiin perustuvat faktat on erotettu
omista mielipiteistä lähdeviitteillä. Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota lähdeviitteiden ja -tietojen oikein merkitsemiseen. Luettavuuden parantamiseksi
jätimme kuitenkin terveyskasvatusmateriaalin tekstistä lähdeviitteet pois. Tietoa
oppaaseen haimme kuitenkin luotettavista ja auktoritäärisistä lähteistä kuten
Terveysportista. Terveysmateriaalin luotettavuutta lisää se, että Naantalin terveyskeskuksen lastenneuvolan terveydenhoitajat antoivat siitä palautetta sekä
muutosehdotuksia. Näin oppaassa yhdistyivät sekä teoria- että kokemustieto,
jotka tukivat toinen toisiaan ja lisäsivät tiedon luotettavuutta sekä oikeellisuutta.
Kirjallisuuskatsauksellamme pyrimme löytämään konkreettista tietoa ja perusteluita terveyskasvatusmateriaalille. Opinnäytetyömme luotettavuutta heikentää
se, että emme löytäneet juurikaan tietoa isien kokemuksista ja konkreettisen
tiedon tarpeista. Toinen luotettavuutta heikentävä seikka on se, että terveyskasvatusmateriaalia ei ainakaan toistaiseksi ole testattu kohderyhmän parissa.
Testaaminen ja palautteen kerääminen voisivat tuoda käyttökelpoisia korjausehdotuksia, jotka edelleen parantaisivat luotettavuutta.
8.2 Opinnäytetyön eettiset kysymykset
Etiikan peruskysymyksiä ovat pohdinnat hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja
väärästä. Tutkimuksen tekemiseen liittyy monia eettisiä kysymyksiä, joita tutkijoiden tulee pohtia ja ottaa huomioon. Eettisesti hyvä tutkimus edellyttää, että
sen tekemisessä noudatellaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Muun muassa tutkimuseettinen neuvottelukunta ohjeistaa tieteellisten menettelytapojen noudattamiseen. Ohjeiden mukaan tutkijoiden ja tieteellisten asiantuntijoiden tulee
muun muassa noudattaa rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Tutkijoiden tulee noudattaa myös eettisesti kestäviä tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmiä. Lähtökohtana tutkimukselle tulee olla ihmisarvon kunnioittaminen.
Epärehellisyyttä on vältettävä tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. (Vilkka
2005, 29–30; Hirsjärvi ym. 2009, 23–25.) Epärehellinen ja vilpillinen toiminta
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
35
voidaan jakaa kahteen ryhmään: piittaamattomuuteen ja vilppiin. Vilppiä ovat
vääristelyt, sepittelyt ja plagiointi. Piittaamattomuus johtuu tutkijan puutteellisista
taidoista ja tiedoista. (Vilkka 2005, 31.)
Opinnäytetyö perustuu soveltuvasti kirjallisuuskatsaukseen, joten eettisyyden
huomioiminen oli melko vaivatonta. Opinnäytetyötä tehtäessä on noudatettu
hyvää tieteellistä käytäntöä. Työskentely on ollut huolellista, suunnitelmallista ja
tarkkaa. Tiedonhankinta on ollut eettistä, eikä vilppiin ja plagiointiin ole syyllistytty. Epärehellisyyttä on vältetty koko opinnäytetyön työstämisen kaikissa vaiheissa.
Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan mukaan
terveyden edistäminen on yksi terveydenhuollon päätehtävistä, mutta sillä on
myös eettiset pulmansa (ETENE 2008, 12–13). Ammattieettisyys ohjaa terveyttä edistävää toimintaa (Kylmä ym. 2002, 62). Eettisesti keskeisin kysymys onkin
itsemääräämisoikeus, joka nostattaa kysymyksiä siitä, kuinka paljon ihmisellä
on mahdollisuuksia valita terveyden kannalta huonompia vaihtoehtoja, jos hänellä on oikeus kuitenkin määrätä omasta elämästään? Ottaako hän huonoilla
valinnoillaan tietoisesti riskin ja kantaako hän riskinottonsa seuraukset? (ETENE 2008, 12–13.) Entä mikä on terveydenhoitajan oikeus vaikuttaa asiakkaansa
terveysnäkemykseen hänen omasta terveydestään? (Leino-Kilpi 2009, 186).
Terveydenhoitajan näkökulmasta terveyden edistämistä ohjaavat samat eettiset
periaatteet kuin muutakin hoitotyötä (Kylmä ym. 2002, 64; Leino-Kilpi 2009,
187). Etiikka ei ratkaise toimintatapoihin liittyviä ongelmia, vaan auttaa pohtimaan terveyteen liittyviä kysymyksiä monelta taholta. Terveysvalintoihin vaikuttaminen vaatii aina eettistä pohdintaa, sillä useat aihepiirit ovat herkkiä ja asiakasryhmät haavoittuvia.
Käytännön työssä haavoittuvuuden huomioiminen
edellyttää asiakkaan ja hänen terveyteensä liittyvien kysymysten hienovaraista
käsittelyä. Tämä tarkoittaa sitä, että terveydenhoitajan on oltava herkkä asiakkaan elämäntilanteelle ja pyrittävä keskustelevaan työtapaan. (Kylmä ym. 2002,
62–63.) Terveydenhoitajan on luotettava kokemukseensa ja hänen tulee tietää,
että terveyttä koskeva tieto on hyvin perusteltua (Leino-Kilpi 2009, 186-187).
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
36
Oppaan ja posterin työstämistä ovat ohjanneet terveyden edistämisen eettiset
periaatteet. Opasta työstäessämme olimme yhteydessä Naantalin terveyskeskuksen neuvolan terveydenhoitajiin, mutta itse asiakkaisiin eli vauvaperheisiin
emme olleet yhteydessä. Näin kenenkään intimiteettiä ja yksityisyyttä ei loukattu. Kenenkään itsemääräämisoikeuteen tai oikeuteen vaikuttaa omaan terveyteensä ei myöskään yritetty vaikuttaa. Opas ja posteri ovat eettisesti toteutettuja, sillä ne antavat asiakkaille mahdollisuuden vaikuttaa omaan ja perheensä terveyteen kuitenkaan siihen painostamatta. Asiakasryhmän herkkyys on
otettu huomioon oppaan kirjoitusasua ja kuvia miettiessä. Oppaan sekä posterin
teksti pyrittiin kirjoittamaan ammatillisesti, mutta asiakaslähtöisesti ja hienotunteisesti.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
37
9 POHDINTA
Tämän toiminnallisen opinnäytetyö toteutettiin kahdessa osassa. Ensimmäisen
osan tarkoituksena oli tuottaa terveyskasvatusmateriaalia vauvaperheiden vanhemmuuden tukemiseksi ja Naantalin lastenneuvolan terveydenhoitajien ohjausmateriaaliksi. Kirjallisuuskatsauksessamme käsittelimme vanhemmuutta, sen
huolia ja haasteita sekä vanhemmuuden tuen tarpeita. Terveyskasvatusmateriaali toteutettiin verkko-oppaana, jonka sisältö muotoutui kirjallisuuskatsauksen
ja Naantalin lastenneuvolan terveydenhoitajien toiveiden sekä kommenttien
mukaan. Opinnäytetyön toisessa osassa tehtiin ammatillinen posteri mainostamaan verkko-opasta.
Kirjallisuuden mukaan vanhemmat kaipaavat tukea vanhemmuudessaan, lastenhoidossa ja kasvatuksessa (muun muassa Häggman-Laitila 2003). Ensimmäistä lastaan odottavilla nuorilla vanhemmilla sekä keskimääräistä vanhemmilla vanhemmilla on eniten tuen tarpeita vanhemmuudessa (Häggman-Laitila &
Euramaa). Tutkimusten mukaan äidit kaipaavat konkreettista tietoa muun muassa lasten yleisimmistä sairauksista ja niiden hoito-ohjeista (muun muassa
Tarkka ym. 2001). Myös isät kaipaavat yleistä ja käytännöllistä tietoa vauvan
hoidosta (Deave & Johnson 2008).
Terveysaineiston tavoitteena on, että aineisto vastaa tarkoitetun kohderyhmän
tarpeita. Tilanteesta riippuen, aineisto voi tarjota voimavaroja tukevia elementtejä tai kohdentua yksittäiseen ongelmaan. (Rouvinen-Wilenius 2008.) Hyvä ohjausmateriaali etenee loogisesti ja asiat liittyvät luontevasti toisiinsa (Hyvärinen
2005).
Kirjallisuuskatsauksen perusteella valitsimme oppaan aiheiksi perushoidon, ravitsemuksen, d-vitamiinin, unen, yleisimmät vaivat ja sairaudet, vauvaperheen
palveluja, äidin mielialan ja parisuhteen. Naantalin lastenneuvolan terveydenhoitajien ehdotuksesta lisäsimme aiheisiin vielä isän mielialan. Lastenneuvolassa oli jo käytössä paperisia oppaita, joten päädyimme suunnittelemaan ja tuottamaan verkko-oppaan. Oppaan suunnittelua ja toteutusta ohjasivat kirjallisuus-
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
38
katsaukseen koottu tieto terveyden edistämisestä ja terveysviestinnästä sekä
terveysaineistosta.
Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku osoitti, että vanhemmuuden ja äitien näkökulmaa on tutkittu melko paljon, kun taas isyyden näkökulmasta ja tuen tarpeista löytyi vain vähän tutkimustietoa. Tämä voi johtua osin siitä, että isien käynnit
neuvoloissa ovat lisääntyneet vasta viimeisen viiden vuoden aikana (Sosiaali- ja
terveysministeriö 2008).
Terveyskasvatusmateriaalin tiedonhaku osoitti, että aiheesta on kirjoitettu paljon, varsinkin Internetissä. Haasteena kuitenkin oli löytää ajantasaista ja luotettavaa tietoa. Esimerkiksi perushoidosta löytyi vain muutama sivusto, jotka
koimme luotattaviksi ja verkko-oppaaseen liitettäviksi. Luotettavuutta arvioitaessa mietimme, kuka sivustoa ylläpitää ja päivittää. Oppaan tiedolliset sisällöt tuskin tulevat lähiaikoina muuttumaan. Mikäli muutoksia kuitenkin tulee, on sähköisessä muodossa oleva opas helposti päivitettävissä. Samoin linkkejä on mahdollista lisätä tai muuttaa myöhemmin. Tarkoituksena on, että Naantalin lastenneuvolan terveydenhoitajat yhdessä atk-tuen kanssa tulevaisuudessa päivittäisivät verkko-opasta ja huolehtivat sen ajantasaisuudesta.
Oppaan ulkoasussa ja sisällössä olemme noudattaneet hyvän terveysaineiston
laatukriteereitä. Emme kuitenkaan voi olla varmoja, missä muodossa ja minkä
näköisenä opas tullaan julkaisemaan verkossa, sillä emme tiedä kuka liittää
oppaan Naantalin kaupungin verkkosivuille ja mitä rajoittavia tekijöitä mahdollisesti on. Myös verkko-oppaan graafinen toteutus toi haastetta opinnäytetyöhön,
sillä verkkosivujen luominen ja visuaalinen ilme vaativat erityistä osaamista, jota
terveysalan koulutus ei tarjoa. Olemme tuottaneet verkko-oppaan visuaalisen
ilmeen kirjallisuudesta poimimiemme perustelujen avulla.
Opinnäytetyö ja sen tuotokset ovat luotettavia, sillä ne pohjautuvat systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen ja luotettavaan tiedonhakuun. Lisäksi verkkooppaassa yhdistyvät kirja- ja kokemustieto. Opinnäytetyön luotettavuuteen vaikutti heikentävästi se, että terveyskasvatusmateriaalia ei ole testattu kohderyhmällä.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
39
Verkossa olevan oppaan käyttömahdollisuudet ovat hyvät. Lastenneuvolan terveydenhoitajat voivat vastaanotolla kertoa oppaan olemassa olosta ja vanhemmat voivat kotona käydä etsimässä tarvitsemaansa tietoa. Opas toimitetaan
terveydenhoitajille myös PDF-tiedostona, jolloin heillä on mahdollisuus käyttää
sitä työssään ohjauksen apuvälineenä sekä tulostaa paperiversio vanhemmille
annettavaksi. Tällöin kuitenkin linkkien idea jonkin verran kärsii, sillä linkkipolut
ovat hankalia ja pitkiä kirjoitettavaksi. Mutta toisaalta, jos vanhempien kiinnostus herää paperiversion avulla, voivat he mennä Internetiin verkko-version pariin
ja päästä näin linkkien pariin helpommin.
Opinnäytetyömme toisen vaiheen toteutukseksi pohdimme joko oppaan testaamista vanhempien tai terveydenhoitajien näkökulmasta tai ammatillisen mainostavan posterin tekemistä. Koska verkko-opas ei vielä ole verkossa, testaaminen ei ollut mahdollista. Tämän vuoksi päädyimme tekemään posterin. Sen
on tarkoitus tulla Naantalin terveyskeskuksen lastenneuvolan terveydenhoitajien
vastaanottohuoneiden seinille. Posterin avulla pyritään ohjamaan lastenneuvolan asiakkaat verkko-oppaan pariin. Halutessaan lastenneuvolan terveydenhoitajat voivat tulostaa posteria ja jakaa sitä esimerkiksi ensikäyntimateriaalin mukana. Posterin visuaalinen ilme suunniteltiin kirjallisuuden perusteella. Koemme,
että siitä tuli verkko-oppaan kanssa yhdenmukainen ja houkutteleva.
Naantalin terveyskeskuksen lastenneuvolan toiveena oli uusia vanhat mustavalkoiset paperioppaat. Opinnäytetyömme tuotoksena syntyikin värikäs verkkoopas valokuvineen sekä sitä mainostava posteri. Voidaan siis todeta, että opinnäytetyön tavoitteet ja tarkoitus täyttyivät hyvin lopputuloksena syntyneen terveyskasvatusmateriaalin myötä.
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
40
LÄHTEET
Deave, T. & Johnson, D. 2008. The transition to parenthood: what does it mean for fathers?
Journal of Advanced Nursing, Vol. 53, No 6/2008, 626–633.
Elomaa, L & Mikkola, H. 2008. Näytön jäljillä. Turun ammattikorkeakoulu.
Estola, M. & Viitanen, J. 2002. Ohjeita tutkimuksen tekemiseen, Opponointiin ja arviointiin. Joensuun
yliopisto.
Taloustieteiden
laitos.
Kansantaloustiede.
Viitattu
10.4.2012
http://www.joensuu.fi/taloustieteet/ktt/kurssit/graduohjeet.pdf
ETENE 2008. Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19. Viitattu
10.11.2011 http://www.etene.fi/julkaisut/2008.
Fägerskiöld, A. 2008. A change in life as experienced by first-time fathers. Scandinavian Journal of Caring Sciences, Vol. 22, 1/2008, 64-71.
Fägerskiöld, A.; Timpka, T. & Ek, A-C. 2003. The view of the child health nurse among mothers.
Scandinavian Journal of Caring Sciences, Vol. 17, 2/2003, 160–168. Viitattu 14.9.2011
http://web.ebscohost.com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?sid=33842f34-e2594a2b-891e-d2e876e2cf85%40sessionmgr114&vid=4&hid=110
Hakulinen-Viitanen, T.; Pelkonen, M. & Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:22. Viitattu 07.11.2011
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-4006.pdf
Halle, C.; Fowler, C.; Down, T.; Rissel, K.; Hennessy, K.; MacNevin, R. & Nelson, M. 2008.
Supporting fathers in the transition to parenthood. Contemporary Nurse, Vol.31, 1/2008, 57–70.
Hermansson, E. 2008. Isäksi ja äidiksi kasvetaan, ei synnytä! Terveyskirjasto. Viitattu 14.9.2011
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00021&p_teos=lok&p_osio=&p
_selaus=7527
Hirsjärvi, S.; Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Tammi
Hyvärinen, R. 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Duodecim vol 121, 16/2005, 1769-1772.
Hyvärinen, S. 2007. Vanhemmuus ja parisuhde pikkulapsiperheessä. Teoksessa Armanto, Annukka & Koistinen, Paula (toim.) 2007. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi
Häggman-Laitila, A. & Euramaa, K-I. 2003. Finnish Families’ Need for Special Support as Evaluated by Public Health Nurses Working in Maternity and Child Welfare Clinics. Public Health
Nursing, Vol. 20, 4/2003, 328–338.
Häggman-Laitila, A. & Pietilä, A-M. 2007. Lapsiperheiden terveyttä edistävä tuki ja sen lähtökohdat: katsaus kehittämiskohteisiin ja jatkotutkimusaiheisiin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti,
Vol.
44,
1/2007,
47–62.
Viitattu
15.9.2011
http://ojs.tsv.fi/index.php/SA/article/view/520/443
Häggmann-Laitila, A. 2003. Early support needs of Finnish families with small children. Journal
Advanced
Nursing,
Vol.
41,
6/2003,
595–600.
Viitattu
14.9.2011
http://web.ebscohost.com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/detail?vid=3&hid=110&sid=ce7c76a70479-4f4c-be888d59b2bbc8de%40sessionmgr104&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZQ%3d%3d#db=afh&AN
=9243158
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
41
Itä-Suomen yliopisto 2012. Posterin teko-ohjeita. Viitattu 19.9.2012
https://wiki.uef.fi/display/opkmateriaalit/Posterin+teko-ohjeita
Jyväskylän ylipisto 2012. Tieteellisen posterin perusperiaatteita. Viitattu 19.9.2912
http://www.arthis.jyu.fi/digicult/posteri/posteri/index.html
Kalland, M. 2007. Perhe tämänpäivän yhteiskunnassa. Teoksessa Armanto, A. & Koistinen, P.
(toim.) 2007. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi.
Kuorilehto, R. & Paasivaara, L. 2008. Voimavarainen terveydenhoitaja lapsiperheiden tukena.
Tutkiva hoitotyö, Vol. 6, No 3/2008, 11-17.
Kurttila, T. 2011. Tukea kasvatustyöhön ja vanhemmuuteen. Suomen Vanhempainliitto. Viitattu
14.9.2011 http://www.vanhempainliitto.fi/vanhemmuus
Kylmä, J.; Pietilä, A-M. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2002. Terveyden edistämisen etiikan lähtökohtia. Teoksessa Pietilä, A-M.; Hakulinen, T.; Hirvonen, E.; Koponen, P.; Salminen, E-M. &
Sirola, Kirsi 2002. Terveyden edistäminen. uudistuvat työmenetelmät. Helsinki : WSOY. 62-76.
Lammi, O. 2009. Vaikuta visuaalisesti! Laadi selkeä esitys. Saarijärvi: WSOYpro
Lammi-Taskula, J. & Salmi, M. 2008. Teoksessa Moisio, P.; Karvonen, S.; Simpura, J. & Heikkilä, M. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2008. Helsinki: Stakes, 38–60.
Leino-Kilpi, H. 2009. Terveyden edistämisen etiikka. Teoksessa Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M.
2009. Etiikka hoitotyössä. Helsinki: WSOY. 182-197.
Nyström, K. & Öhrling, K. 2004. Parenthood experiences during the child’s first year: literature
review. Journal of Advanced Nursing, Vol. 46, 3/2004, 319–330.
Pajanen, H. 2004. Yhteistyötä lapsiperheiden parhaaksi. Tutkiva hoitotyö, Vol. 4, No 1/2006, 33.
Perttilä Anna 2007. Ohjeita posterin tekoon. Viitattu 24.9.2012
http://viestintapiste.laurea.fi/ind.pdf.doc.ppt/Posterin_suunnittelu.pdf.pdf
Perälä, M-L. & Halme, N. 2011. Vanhemmuuteen vaikea saada tukea lapsiperheiden palveluista.
Terveyden
ja
hyvinvoinninlaitoksen
tiedotteita.
Viitattu
26.9.2011
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=24277
Pietilä, A-M.; Eirola, R. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2002. Uudistuvat työmenetelmät. Teoksessa
Pietilä, A-M.; Hakulinen, T.; Hirvonen, E.; Koponen, P.; Salminen, E-M. & Sirola, K. 2002. Terveyden edistäminen. uudistuvat työmenetelmät. Helsinki : WSOY. 147-171.
Premberg, Å.; Hellström, A-L. & Berg, M. 2008. Experiences of the first year as father. Scandinavian Journal of Caring Sciences, Vol. 22, 1/2008, 56-63.
Rouvinen-Wilenius, P. 2008. Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Kriteeristö aineiston tuotannon ja arvioinnin tueksi. Helsinki : Terveyden edistämisen keskus ry (Tekry). Viitattu
26.3.2012 www.tekry.fi/web/pdf/publications/2008/2008_003.pdf
Sevón, E. & Rönkä, A. 2010. Vanhemmuus ei ole hukassa, vaikka välillä tulee vastaan. Terveydenhoitaja, Vol. 43, 9/2010, 14-17.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena - Opas työntekijöille.
Sosiaalija
terveysministeriön
oppaita
2004:14.
Viitattu
14.9.2011
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1059213
Sosiaali- ja terveysministeriö 2008. Isät ja isyyden tukeminen äitiys- ja lastenneuvoloissa. Sosiaalija
terveysministeriön
selvityksiä
2008:24.
Viitattu
26.9.2011
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1062035
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
42
Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Terveysneuvonta ja sairauksien ehkäisy. Viitattu 8.11.2011
http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/perusterveydenhuolto/terveysneuv
onta
Tarkka, M-T.; Lehti, K.; Kaunonen, M.; Åstedt-Kurki, P. & Paunonen-Ilmonen M. 2001. Äitien
terveydenhoitajalta odottama tuki lapsen ollessa kolmen ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Hoitotiede, Vol. 13, No 4/2001, 216–226.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2007. Terveyden edistäminen. Viitattu
http://info.stakes.fi/mielenterveystyo/FI/kasitteet/terveyden+edistminen.htm
9.11.2011
Toija, A. 2011. Kysely terveyskasvatusaineistoista. Neuvola ja kouluterveys 4/2011, 6-10.
Torkkola, S. 2002. Terveysviestintä. Helsinki; Tammi
Turun
ammattikorkeakoulu
2011.
Opinnäytetyön
https://messi.turkuamk.fi/opiskelu/9/9.2/Sivut/2.1.aspx
lajit.
Viitattu
20.11.2011
Turun
ammattikorkeakoulu
2012.
Logo
eli
tunnus.
https://messi.turkuamk.fi/palvelutjajohtaminen/12/12.6/Sivut/6.2.aspx
Viitattu
27.9.2012
Tähtinen, H. Systemaattinen tiedonhaku hoitotieteen näkökulmasta. Teoksessa Johansson, K.;
Axelin, A.; Stolt, M. & Riitta-Liisa Ääri. 2007. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja sen tekeminen. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia ja raportteja. A:51/2007
Törrönen, R. 2012. Postereita PoerPointilla. Viitattu 11.10.2012
https://wiki.uef.fi/download/attachments/7176205/postereita+powerpointilla.pdf?version=1&modi
ficationDate=1334813961000
Viljamaa, M-L. 2003. Neuvola tänään ja huomenna. Vanhemmuuden tukeminen, perhekeskeisyys ja vertaistuki. Jyväskylän yliopisto. Kuuluu julkaisusarjaan: Jyväskylä studies in education,
psychology
and
social
research;
212.
Viitattu
15.9.2011
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/13356
Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2004. Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä: Gummerus.
Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Keuruu: Tammi
Vilkka, H. 2010. Toiminnallinen opinnäytetyö. Viitattu 12.4.2012 vilkka.fi/hanna/Toiminnallinen_ont.pdf
Väestöliitto
2011.
Vanhemmuus
tuo
mukanaan
stressiä.
Viitattu
13.9.2011.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/parista_perheeksi/vanhemmuuden_v
aikeus/
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
LIITE 1
Opas 0-3 kk ikäisen vauvan vanhemmille
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
LIITE 2
Posteri
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
LIITE 3
Tiedonhakutaulukko
Tietokanta
Medic
Hakusanat
Rajaukset
Osumat
Otsikon
Abstraktin
Kokotekstin
perusteella
perusteella
perusteella
valitut
valitut
valitut
Vanhemmuus
2001–2011
62
3
1
0
Terveydenhoitaja*
2001–2011
12
3
1
0
2001–2011
15
1
1
0
2001–2011
10
2
2
1
2001–2011
10
2
1
1
Terveysviest*
2001–2011
10
2
1
1
Potilasohje
2005–2011
33
4
2
2
Vanhemmuus
2002-2011
68
5
3
1
Perhe*
2002-2011
85
4
3
3
2002-2011
36
2
0
0
2002-2011
7
1
1
1
2001-2011
61
7
5
3
AND
Tuki*
“Perhe”
AND
“Neuvola”
”Isä”
AND
“Tuki”
Lapsiperh*
AND
Tuki
AND
Tuk*
AND
Laps*
Vauv*
AND
Neuvola
Äit*
AND
Terveydenhoitaja
AND
Tuki
Cinahl
Parenthood*
Linked Full
Text
References
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro
LIITE 3
Available
Abstract
Available
Parent*
2001-2011
79
1
2
1
7
3
2
1
10
0
0
0
AND
Challen*
Linked Full
Text
AND
Support*
References
Available
Abstract
Available
Fatherhood*
AND
Support*
Linked Full
Text
References
Available
Abstract
Available
2001–2011
Parent*
2002-2011
AND
Support*
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ | Emilia Huuskonen, Iida Rinne & Sini Ruostepuro