MUOVI VAATETUKSEN MATERIAALINA? - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO KULTTUURIALA
by user
Comments
Transcript
MUOVI VAATETUKSEN MATERIAALINA? - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO KULTTUURIALA
OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO KULTTUURIALA MUOVI VAATETUKSEN MATERIAALINA? TEKIJÄ: Noona Sten SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala Kulttuuriala Koulutusohjelma Muotoilun koulutusohjelma Työn tekijä(t) Noona Sten Työn nimi Muovi vaatetuksen materiaalina? Päiväys 28.5.2015 Sivumäärä/Liitteet 53 Ohjaaja(t) Sirpa Ryynänen Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Tiivistelmä Opinnäytetyön aiheena oli vaatetuksessa käytettävien polymeeripohjaisten materiaalien ja kuitujen tutkiminen, sekä kerätyn tiedon soveltaminen materiaalikokeiluissa ja vaatemallistossa. Tekijä hankki tietoa muovimateriaalien ja kuitujen elinkaaresta, historiasta ja tulevaisuudesta vaatetusteollisuuden materiaalina. Opinnäytetyön teoriaosuus toimi tekijän tausta-aineistona toteutetuille materiaalikokeiluille, joita hyödynnettiin myös suunnitellun vaatemalliston materiaaleina. Opinnäytetyön tavoitteena oli laajentaa tekijän osaamista ja tietämystä vaatetuksen polymeeripohjaisten materiaalien ja kuitujen osalta, sekä oppia hyödyntämään materiaaliteknologian tietoutta materiaalikokeiluissa ja valinnoissa. Tavoitteena oli myös kartoittaa polymeeripohjaisten tekstiilien tulevaisuutta vaatetuksen materiaalina ja näin löytää uusia vaihtoehtoisia materiaaleja perinteisille markkinoilla oleville vaihtoehdoille. Tekijän materiaaliteknologian osaaminen ja tietous syventyi polymeeripohjaisten materiaalien ja kuitujen osalta, joka on suuri etu työelämässä. Tekijä oppi hyödyntämään erilaisia materiaalien muokkaus tekniikoita, sekä ymmärtämään paremmin käytettyjen materiaalien käyttäytymistä. Toteutettua konkreettista aineistoa, eli tuotettuja materiaalikokeiluja, mallistosuunnitelmia, sekä mallistosta valmistettua tuotetta voidaan käyttää tulevaisuudessa portfolion aineistona. Avainsanat Vaatetussuunnittelu, muovi, polymeeri, tekokuitu, materiaalikokeilu, mallisto. SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study Culture Degree Programme Degree Programme in Design Author(s) Noona Sten Title of Thesis Plastic as a clothing material? Date 28.5.2015 Pages/Appendices 58 Supervisor(s) Sirpa Ryynänen Client Organisation /Partners Abstract The subject of the thesis was researching polymer-based materials and fibers that are used in the clothing, and also applying the information that was gathered in material experiments and in designing a clothing collection. The author gathered information about the lifecycle, history and future of plastic and fiber as materials in the clothing industry. The theory of the thesis was used as a basis for material experiments which were then utilized as materials in designing a clothing collection. The goal of the thesis was to expand the author skills and knowledge about polymer-based materials and fibers, as well as learning to utilize material technology expertise in the material experiments and choices. Another goal was mapping of the future of polymer-based textiles as clothing materials and so finding new alternative materials for traditional materials in the market. The author material technology expertise and knowledge about polymer-based materials and fibers was deepened, which is a big advantage in the working life. The author learned to apply different material editing techniques and to understand behaviour of these materials better. The implemented concrete materials, ie produced material experiments, clothing collection plans and the product which was manufactured can be used in the future as a portfolio material. Keywords Fashion and clothing design, plastic, polymer, man-made fibers, material experiment, collection. SISÄLLYS 1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1 1.1 Työn taustat ja tavoitteet ...................................................................................................... 2 1.2 Minä suunnittelijana ............................................................................................................. 3 1.3 Keskeiset käsitteet................................................................................................................ 4 2 MUOVI ............................................................................................................................. 6 2.1 Muovi vaatetuksen materiaalina ............................................................................................. 6 2.1.1 Tekokuidut ............................................................................................................... 7 2.1.2 Tekokuitujen elinkaari ............................................................................................... 8 2.2 Muovin historia vaatetuksen näkökulmasta .............................................................................13 2.3 Muovin tulevaisuus vaatetuksessa .........................................................................................16 2.3.1 Biomuovit ...............................................................................................................17 2.3.2 Uuden sukupolven selluloosakuidut ............................................................................19 2.3.3 Kierrättäminen.........................................................................................................20 2.3.4 High-tech ................................................................................................................21 2.3.5 Tulevaisuuden näkymät ............................................................................................23 3 MATERIAALIT JA MATERIAALIKOKEILUT ........................................................................... 24 3.1 Taustat ja tiedonhankinta.....................................................................................................24 3.2 Kokeilut..............................................................................................................................25 3.2.1 Kierrätyspolyesteri ...................................................................................................26 3.2.2 Biomuovi ................................................................................................................28 3.2.3 Villasekoite..............................................................................................................31 3.3 Lopputulos .........................................................................................................................33 4 MALLISTO....................................................................................................................... 35 4.1 4.2 Suunnitteluprosessi .............................................................................................................36 4.1.1 Värit .......................................................................................................................37 4.1.2 Materiaalit...............................................................................................................37 Mallit .................................................................................................................................38 4.2.1 Kaavoitus ja prototyypit ............................................................................................38 4.2.2 Valmiit suunnitelmat.................................................................................................41 5 POHDINTA ...................................................................................................................... 44 LÄHTEET ............................................................................................................................. 46 1 JOHDANTO Muovit ovat olleet merkittävä osa arkipäiväämme jo useiden vuosi- joka hyödynsi valtamerten muovijätteistä valmistettua Bionic-lankaa. kymmenien ajan. Minulle, kuten varmasti myös monille muille, muovi (Fibre2Fashion 2014) on aina ollut vain mystinen kemikaaleista muodostuva aine. Eikö kuitenkin tunnu melko omituiselle, että useat meistä eivät tunne materi- Kiinnostukseni muovia kohtaan heräsi vuonna 2011, jollon valmistin aalia, johon olemme kosketuksissa jokapäiväisessä elämässämme? Ma- koulutyönä sadetakin läpinäkyvästä PVC-vinyylistä. Kurssin jälkeen teriaalia, joka on parhaimmillaan koko päivän vasten ihoamme. jäin pohtimaan valitsemani materiaalin ympäristövaikutuksia. Mitkä ovat synteettisen muovin todelliset ympäristövaikutukset? Olisiko Kuinka sitten muovi liittyy vaatetukseen? Suurin osa tekstiiliteolli- minulla suunnittelijana mahdollisuus valita paremmin? Nyt aiheen ol- suuden valmistamista materiaaleista on tekokuituja, jotka voivat lessa kansainvälisesti ajankohtainen, tuntui luonnolliselta tutkia asi- muodostua joko synteettisistä tai luonnon polymeereistä – muoveis- aa syvemmin opinnäytetyön kautta. ta. Tekokuitujen lisäksi muovia käytetään vaatetuksessa erimekiksi tekstiilien laminointiin. (ks. luku 2) Opinnäytetyöni rakentuu viidestä pääluvusta, joista ensimmäisessä kerron itsestäni suunnittelijana ja esittelen opinnäytetyön kannalta Viime vuosien aikana 60- luvun space mod-look on tehnyt paluun keskeisimmät käsitteet. Toinen luku puolestaan käsittää opinnäyte- catwalkille, ja nostanut suosioon muun muassa erilaiset vinyyli- ja työni teoriaosuuden, jossa perehdytän lukijan vaatetuksen tekokui- neopreenimateriaalit. (WGSN 2012) Myös muovin ekologisuus ja tuihin ja kerron hiukan näiden historiasta ja tulevaisuudesta vaate- eettisyys kysymyset ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä medias- tuksen materiaaleina. Kolmannessa luvussa kerron teoriaosuuden sa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suomessa vietettiin syyskuus- pohjalta tekemistäni materiaalikokeiluista ja neljännessä sovellan sa 2014 Muoviton syyskuu -kampanjaa, jolla ihmisiä kannustettiin näitä materiaaleja A/W 2015/16 sesongille suunniteltuun mallistoon. elämään kuukausi ilman muovia. ( Vähäsarja 2014) Vain muutamia Viimeinen pääluku sisältää oman pohditaosuuteni ja Anniina Nurmen kuukausia tätä ennen mediassa uutisoitiin hollantilaisesta opiskelija- arvioinnin opinnäytetyöstäni. pojasta, joka oli keksinyt mahdollisen ratkaisun valtamerien puhdistamiseen muovijätteestä. (Savolainen 2014) Huoli valtamerien saastumisesta näkyy myös uusissa tekstiili-innovaatioissa. Vuonna 2014 muusikko Pharrell Williams suunnitteli Adidakselle malliston, 1 1.1 Työn taustat ja tavoitteet Varsinaisen opinnäytetyön työstäminen alkoi syksyllä 2014, mutta itse tiedonhankinta oli alkanut jo kauan sitä ennen. Valmistettuani vuonna 2011 PVC-sadetakin, palasin aika aijoittain internettiin etsimään tietoa erilaisista vaihtoehtoisista materiaaleista. Erityisesti olin kiinnostunut biomuovin tarjoamista mahdollisuuksista ja synteettisen muovin kierrätyksestä. Opinnäytetyö antoi minulle mahdollisuuden syventyä asiaan tarkemmin ja koota karttuneen tiedon yhdeksi opukseksi. Halusin lisätä opinnäytetyöhöni materiaalien muokkaus ja malliston Työssä etsitään vastauksia esimerkiksi kysymyksiin: Mitä vaatetuksen polymeeripohjaiset materiaalit ja kuidut käsittävät? Mitkä ovat polymeeripohjaisten kuitujen ja materiaalien ympäristövaikutukset? Kuinka tekokuidut ja materiaalit voidaan kierrättää? Miltä muovien tulevaisuus vaatetuksen materiaalina näyttää? Kuinka voin suunnittelijana valita polymeeripohjaiset materiaalit paremmin? suunnitteluprosessin, jotta konkreettisisesti näkisin kuinka vaihtoehtoisia materiaaleja on tarjolla. Näin pääsisin myös tutustumaan muoveihin käytännön kautta. Tavoitteenani on oppia ymmärtämään paremmin vaatetuksen tekokuituja, sekä muoveja yleisesti. Haluan ymmärtää koko tekokuitujen elinkaaren, aina kuidun muodostuksesta tekstiilin hävittämiseen. Toivon myös löytäväni uusia materiaaleja ja muokkaustekniikoita, joita voin hyödyntää viellä tulevaisuudessakin. Yksi tulevaisuuden suunnitelmistani on hakea suorittamaan vaatetusalan maisterin tutkinto, joten uuden laadukkaan portfoliomateriaalin haaliminenkin olisi minulle tärkeää. 2 1.2 Minä suunnittelijana Teen suunnittelijan työtä ikään kuin tutkijan roolissa. Havainnoin ympäristöäni ja kerään aineistoa siitä, mitä näen, kuulen ja tunnen. Malliston teema on väritetty versio siitä, kuinka koen maailman sillä hetkellä. Malliston teema vaikuttaa myös malliston värivalintoihin. Minulla on jo useamman vuoden ollut kummallinen periaate, etten käytä mustaa ellen voi perustella sitä. Musta on minulle vain yksi ”väri” muiden joukossa. Materiaalien, pintojen ja kuosien merkitys on kasvattanut jatkuvati merkitystään suunnittelussani. Materiaaleja valitessani en juuri mieti, mihin tarkoitukseen kyseinen materiaali on suunniteltu, vaan pyrin käyttämään materiaaleja innovatiivisesti havainnoimalla ja tutkimalla sen ominaisuuksia. Materiaali- ja pintasuunnittelun pohjana käytän kuhunkin sesonkiin luotua teemaa. Mallistoni tuotteet edustavat high-end katumuotia, johon minua inspiroivat erityisesti alakulttuurit. Tällähetkellä suunnitteluuni vaikuttaa erityisesti hiphop-kulttuuri ja grunge. Musiikin kuuntelu, videot ja valokuvat, ovat tärkeä osa työskentelyäni. Kuten useimmat suunnittelijat, olen myös minä hyvin ehdoton oman Kuva 1. Noona Stenin suunnittelema sadetakki mallistosta My Little Plastic Pony S/S 2013. visuaalisen näkemykseni toteutumisesta. Hion asioita viimeiseen asti, kunnes olen täysin tyytyväinen lopputulokseen. 3 Polymerointi: ” Kemiallinen reaktio, jossa monomeerin, monomeeri1.3 Keskeiset käsitteet en tai monomeerin ja polymeerin molekyylit liittyvät toisiinsa.” Opinnäytetyöni kannalta keskeiset käsitteet liityvät pääasiallisesti vaatetuksen materiaaliteknologiaan, sekä polymeerikemiaan. (Muoviteollisuus ry) Tekokuitu: (ks. luku 2.1.1 Tekokuidut) Muovi: ” Plast. Plastic. Yhteinen nimi monille ihmisen valmistamille synteettisille orgaanisille materiaaleille. Muovi on paineen ja lämmön avulla halutun muotoiseksi kappaleeksi muovattava polymeeriaines.” (Muoviteollisuus ry 2015) Kestävä kehitys: ” Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon Polymeeri: ”Orgaaninen, toistuvien rakenneyksiköiden eli monomeerien muodostama makromolekyyli. Voi olla 1- 2- tai 3-ulotteinen: suora, haaroittunut tai verkkorakenteinen. Polymeeristä tehty tuote on polymeraatti.” (Muoviteollisuus ry 2015) disteiden valmistamista yksinkertaisemmista aineista. Synteettinen orgaaninen kemia tuottaa uusia orgaanisia yhdisteitä. Muovi on synteettisille tai puolisynteettisille hiili- tai hiili- piiatomien pitkistä molekyyliketjuista eli polymeereistä koostuville materiaaleille. Nykyään muovia voi myös valmistaa luonnonlähteistä.” (Muoviteollisuus ry 2015) Luonnonpolymeeri: ” Luonnossa esiintyvä polymeeri, esimerkiksi villa, selluloosa, tärkkelys ja erilaiset proteiinit.” (Muoviteollisuus ry 2015) Ekologinen kestävyys: ” Ekologisen kestävän kehityksen päämääränä on turvata maapallon säilyminen elinkelpoisena vielä tulevaisuu- Synteettinen: ” Kemiallisella synteesillä tarkoitetaan kemiallisten yh- yleisnimitys päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö 2013) denkin sukupolville. Lähtökohtana on sopeuttaa ihmisen toiminta maapallon luonnonvaroihin ja luonnon kestokykyyn. Tärkeää on maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden turvaaminen.” (Suomen YK-liitto 2015) Tuotteen elinkaari: ” Tuotejärjestelmän peräkkäiset tai vuorovaikutteiset vaiheet raakaaineiden hankinnasta tai luonnonvarojen tuottamisesta loppukäsittelyyn. (ISO 14040:1997).” (Laurila 2014, 28) Kuitukehruu: Kuitukehruu on yksi kuitutuotannon vaiheista, jossa kuituraaka-aineesta kehrätään tekstiilikuitu. Tekokuitujen kohdalla käytetään sula-, kuiva- ja märkäkehruuta. (Boncamper 2004, 254256) 4 Kehruusuulake: Kehruusuulake on tekokuitujen kehruussa käytetty osa, jossa on pieniä reikiä joiden läpi kehrättävä aines painetaan. (Boncamper 2004, 219, 256-257) High-tech: Suomennos sanasta High-tech, on ”huipputekniikka”. (Suomisanakirja 2015) High-end: High-end sanaa käytetään usein vaatetusalalla kuvaamaan korkealaatuisempia ja kalliinpia tuotteita. (Merriam-Webster 2015) 5 2 MUOVI loukkuun tarttuessaan muovijätteisiin. Me puolestaan syömme eläimiä, kuten kalaa, ja saamme näin elimistöömme haitallisia muoveista irronneita kemikaaleja. (Mossman 2008, 7; Taylor 2012) Muovit ovat polymeereistä muodostuvia materiaaleja, joiden yhteisenä ominaisuutena on muovautuvuus. Polymeerit voivat olla joko luonnonpolymeerejä tai synteettisiä ihmisen kemiallisesti valmista- Muovien ympäristöhaitat ja fossiilisten polttoaineinevarojen ehtymi- mia polymeerejä. Synteettiset polymeerit johdetaan fossiilisista polt- nen, on ajanut meidät tilanteeseen, jossa uusia ratkaisuja muovima- toaineista, kun taas luonnonpolymeerien raaka-aineena voivat olla teriaalien käyttämisen jatkamiseksi on kehitettävä. Seuraavissa lu- esimerkiksi selluloosa tai tärkkelys. Polymeerien lisäksi muoveihin vuissa kerron vaatetuksessa käytettävistä polymeeripohjaisista ma- voidaan lisätä erilaisia seosaineita, joiden avulla muovin ominaisuuk- teriaaleista ja kuidusita. Kerron myös hiukan niiden menneisyydestä sia voidaan muokata halutun laisiksi. Seosaineiden ansiosta muo- vaatetuksessa ja paneudun siihen, kuinka vaatetusteollisuus on vas- veista voidaan tehdä esimerkiksi eri kovuuasteita tai värjätä halutun tannut näihin tulevaisuuden haasteisiin. sävyiseksi. Tämä muovautumisen ominaisuus on tehnyt muovista materiaalin, joka soveltuu mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Muovista on tehty designhuonekaluja, astioita, vaatteita ja jopa valtavasti ihmishenkiä pelastaneita veripusseja sairaaloihin. Muovista valmistettavien esineiden lista on loputon, ja siksi voisimmekin sanoa elävämme muovien maailmassa. (Mossman 2008, 7; Hästbacka 1992, 140-141, Johnston ja Hallett 2014,182.) Muovi herätää ihmisissä paljon ristiriitaisia tunteita, sillä vaikka se onkin mahdollistanut monet modernin yhteiskunnan mukavuudet, on se kiistatta myös yksi maailman suurimmista ympäristöuhista. Synteettisen muovin haittapuolena on, että sen hajoaminen voi kestää jopa satoja vuosia. Mikäli muovia ei kierrätetä, se joutuu lopulta luontoon, jossa se voi aiheuttaa mittavia ongelmia ympäristölle, eläimille ja lopulta myös ihmisille. Luontoon joutuessaan muoveista vapautuu kemikaaleja, jotka saastuttavat ympäristöämme. Merten 2.1 Muovi vaatetuksen materiaalina Muovi esiintyy vaatetuksessa useinmiten kuitu- ja kalvo muodossa. Kuitujen ryhmää, jossa muovia käytetään lähtöraaka-aineena, kutsutaan tekokuiduiksi. (Tampereen teknillinen yliopisto 2010, 5.) Tekokuidut ovat valtavassa roolissa tämän päivän kuitutuotannossa. Vuonna 1990 tekokuitujen tuotanto oli alle puolet kaikesta kuituotannosta. Vain 20 vuotta siitä eteenpäin, vuonna 2010 tekokuitujen tuotanto oli jo noussut lähes 70 prosenttiin. Tekokuitujen etuna on, että niiden ominaisuuksia voidaan muokata hyvin pitkälle käyttötarkoituksen vaatimusten mukaisesti. Tästä syystä tekokuidut ovat monipuolisempia materiaaleja, kuin luonnonkuidut. Tekokuituja ja luonnonkuituja voidaan myös sekoittaa, ja näin yhdistää molempien kuitulaatujen hyvät ominaisuudet. (Johnston ja Hallett 2014, 182.) eläimet syövät muovin palasia luullessaan niitä ravinnoksi ja jäävät 6 2.1.1 Tekokuidut Tekokuidut voidaan jakaa muuntokuituihin ja synteettisiin kuituihin. (Johnston ja Hallett 2014, 183.) Muuntokuituihin kuuluvat selluloosa- ja biopolymeerikuituidut. Muuntokuidun perusraaka-aineena ovat luonnon materiaalit. Perusraaka-aineen, kuten puun molekyylirakenne on luonnossa sellaisenaan sopiva kuituraaka-aineen rakenneosaksi. Se ei kuitenkaan ole kuitumuodossa ja siksi se muunnetaan kuidun muotoon kemikaalisin ja fysikaalisin keinoin. Selluloosaan pohjaavia muuntokuituja ovat esimerkiksi viskoosi, lyocell, asetaatti ja triasetaattikuidut. Biopolymeereihin pohjaavia puolestaan ovat maissi, soija, kaseiini, maapähkinä ja risiiniöljykuitu. (Boncamper 2004, 16,247; Johnston ja Hallett 2014, 182-183.) Synteettiset kuidut ovat täysin epäorgaanisia kuituja. Synteettisten kuitujen valmistus voidaan jakaa kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa pienimolekyylisistä lähtöaineista valmistetaan tekstiilikuidun valmistukseen sopivia molekyylejä. Tämän jälkeen aikaan saaduista molekyyleistä voidaan valmistaa kuituja. Synteettisiä kuituja ovat esimerkiksi polyesteri, polyamidi, akryyli, polyuretaanikuidut, synteettinen kumi. Myös erilaiset metallikuidut voidaan lukea synteettisten kuitujen ryhmään. (Boncamper 2004, 16-17; Kuva 2. Tekokuitujen tuotannon nousua kuvaava kartta. Johnston ja Hallett 2014, 183.) 7 2.1.2 Tekokuitujen elinkaari Synteettisen kuidun polymeerit johdetaan fossiilisista polttoaineista. (Boncamper 2004, 16,212; Johnston ja Hallett 2014, 186.) Usein oletetaan, että tekokuidusta valmistettu tuote on luonnonkuiduista valmistettua epäekologisempi. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen, sillä tuotteen ekologisuuteen ja eettisyyteen vaikuttaa koko sen elinkaari. Seuraava vaihe on kuitukehruu. Kehruussa voidaan käyttää joko sulakehruuta, märkäkehruuta, kuivakehruuta ja joissakin erikoistilanteissa myös geelikehruuta. Geelikehruuta käytetään tilanteissa, joissa kuidusta halutaan erityisen vahva. Kehruumenetelmä valitaan alkumateriaalin ja sen mukaan, millaisia ominaisuuksia kuidulle halutaan. Kaikki tekokuidut voidaan värjätä jo kehruuvaiheessa lisäämällä väriainetta kehruuliokseen. Kehruuvärjätyn kuidun värinkestot ovat omaa luokkaansa ja joidenkin synteettisten kuitujen kohdalla kehruuvärjäys on ainut tapa saada kestävä värjäystulos. Kehruusuulakevärjäys on ympäristön kannalta edullisin, sillä se säästää energiaa, vettä, sekä kemikaaleja. Menetelmän etuna on myös, ettei haitallisia kemkikaaleja pääse ympäristöön. Kehruuliokseen voidaan lisätä myös erilaisia aineita, joilla säädellään kuidun ominaisuuksia, kuten kiiltoa. (Johnston ja Hallett 2014, 187; Boncamper 2004, 258, 225; Talvenmaa 2002, 47-48.) Kuva 3. Tekstiilien elinkaaren vaiheet. Tekokuitujen kohdalla elinkaaren ensimmäinen vaihe on kuidun tuottaminen. Muuntokuitujen orgaaninen alkumateriaali, josta kuitu Tekokuidun tuotantomenetelmiin kannattaa paneutua ennen materiaalin valintaa, sillä eri tuotanantomenetelmillä voi olla erilaisia ympäristöhaittoja. lopulta tuotetaan, tulee ensin kasvattaa ja kerätä. Kerätty materiaali suuntaa tämän jälkeen tehtaaseen, jossa se käy läpi kemiallisen tuotantoprosessin, jossa alkumateriaali muunnetaan kuidun muotoon. Täysin synteettiset kuidut puolestaan muodostuvat polymeereistä, joiden kemikaalista tuotantoporosessia kutsutaan polymeroinniksi. 8 Sulakehruu Märkäkehruu Kuivakehruu Polyesteri Viskoosi Akryyli Polypropeeni Modaali Modakryyli Polyamidi Lyosell Elastomeeri Polyeteeni Kupro Asetaatti Akryyli Triasetaatti Modakryyli Aramidi Polylactic acid (PLA) Klorokuitu Elastomeerejä Polyvinyylialkoholi Kaseiini Fluorokuitu Taulukko 1. Tekokuidut jaoteltuna kehruumenetelmittäin. Sulakehruu on yleinen kehruumuoto täyssynteettisten kuitujen kohdalla, sillä se on nopea ja halpa. Sulakehruussa muovirakeet sulatetaan tai liotetaan ja puristetaan paineen avulla kehruusuulakkeen reikien läpi, jonka jälkeen kuidut jähmettyvät jäähtyessään. Sulakehruu mahdollistaa myös erimuotoisten kuitujen valmistamisen. Sulakehruu on kehruumenetelmistä ekologisin, sillä yksinkertainen Kuva 4. Sulakehruu. menetelmä ei vaadi luottimia. (Boncamper 2004, 256; Johnston ja Hallett 2014, 187; Talvenmaa 2002, 27-28;United States Environmental Protection Agency 1990.) 9 käytetty liotin on myrkytön ja kehruulios vettä. Tämän lisälsi 99,5 % liottimesta saadaan talteen haihduttamalla ja vesi kierrätetään valmistusprosessissa. (Johnston ja Hallett 2014, 185,187; Boncamper 2004, 257, 234- 235;Talvenmaa 2002, 23) Kaseiinikuidun valmistusprosessi on myös samankaltainen kuin viskoosilla, mutta nykyteknologian avulla tuotannossa ei tarvitse käyttää haitallisia kemikaaleja. Biopolymeeriä voidaan tuottaa 1 kg käyttäen 2 litraa vettä. (Boncamper 2004, 244;Qmilk 2015) Akryylin kohdalla voidaan käyttää sekä märkä että kuivakehruu menetelmiä. Menetelmän valinnalla voidaan vaikuttaa materiaalin ulkonäköön ja tuntuun. Akryylin kehruuprosessissa voidaan käyttää sekä Kuva 5. Märkäkehruu. Märkäkehruussa kuiduksi muokattavaa ainesta liotetaan kemikaaleissa ja valmis aine puristetaan kehruusuulakkeen kautta kemikaalikylpyyn, joka jäykistää ja tuo esiin kuidun. Runsas kemikaalien ja veden käyttäminen voi tehdä märkäkehruusta hyvin epäekologisen kehruumenetelmän. Lisäksi tuotanto on muihin kehruumenetelmiin verrattuna hitain. Perinteisen viskoosin märkäkehruussa käytetään paljon vettä ja energiaa. Muita hyvin haitallisia tekijöitä ovat prosessin ilmaan aiheuttamat rikkihiili- ja rikkivetypäästöt, sekä vesistöihin orgaanisia että epäorgaanisia aineita. (Boncamper 2004, 291) Jotkin molekyylimassat voivat sulaessaan helposti hajota pienemmiksi molekyyleiksi, siksi niiden kohdalla käytetään kuivakehruumenetelmää. Kuivakehruuprosessissa molekyylimassa liotetaan helposti haihtuvassa liottimessa. Saatu aines puristetaan kehruusuulakkeen läpi, jonka jälkeen liottimen haihtuessa kuitu muodostuu. Kuivakehruuprosessi tuottaa eniten kemikaalipäästöjä suhteessa tuotetun kuidun määrään. (Boncamper 2004, 257; United States Environmental Protection Agency 1990) joutuvat natriumsulfaatti ja sinkkisulfaattipäästöt. Tavallisen viskoosikehruumenetelmän rinnalle on onneksi kehitetty ekologisempi vaihtoehto. Tällä ekologisemmalla viskoosimenetelmällä valmistettuja kuituja kutsutaan Lyocell-kuiduiksi. Lyocell-kuitujen kehruussa 10 Seuraavaksi kankaita voidaan viellä viimeistellä lisäämällä viimeistelyaineta, painamalla niihin erilaisa kuoseja, tai lisäämällä muita esteettisiä viimeistelyjä. Joissakin tapauksissa materiaalia saatetaan vielä värjätä, pestä tai valkaista. Viimeistely ja värjäysprosessit ovat tekstiilituotannon kuormittavin vaihe. Synteettisten kuitujen etuna on, etteivät ne vaadi niin paljon erilaisia kemiallisia käsittelyjä kuin muunto- ja luonnonkuidut. Jotkut viimeistelyt ovat kuitenkin toisinaan välttämättömiä, sillä käsittelemätön tekstiili voi olla huonolaatuinen ja vaikeasti käsiteltävä. Voidaan siis toisaalta todeta viimeistelyjen olevan jossain tapauksissa ekologisia, sillä viimeistelemättömän ja huonolaatuisen materiaalin käyttöikä jää helposti lyhyeksi. Erilaisissa värjäys ja viimeistely vaiheissa on tärkeää, että jätevedet puhdistetaan asian mukaisesti. Näin hatallisia aineita ei pääse vesitöihin, joista ne voivat kulkeutua eläimiin ja lopulta myös eläinten kautta ihmisiin. (Baugh, 23; Talvenmaa 2002, 40,44) Valmiit kankaat esitellään messuilla ja suunnittelijat valitsevat haluamansa materiaalit mallistoihinsa. Tässä kohtaa alkaa suunnitteliKuva 6. Kuivakehruu. jan vastuu, ja mahdollisuus vaikuttaa tekstiilin elinkaareen. Samalla suunnittelija voi valinnoillaan vaikuttaa myös tekstiilin tuottajiin, jot- Kaikkien kehruumenetelmien lopuksi kuitu viellä venytetään, jotta molekyyliketjut oikenisivat ja kuidusta tulisi lujempi. Tämän jälkeen kuidut viellä puhdistetaan, viimeistellään, sekä saatetaan kauppamuotoonsa (Boncamper 2004, 220). Kuidun ollessa lopullisessa muodossaan, voidaan se kutoa tai neuloa kankaaksi. (Baugh, 23; Johnston ja Hallett 2014, 185) ka pyrkivät vastaamaan tekstiilien kysyntään. Suunnittelijan vastuulla on valita materiaalit, jotka kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Materiaalia valitessa pitää ottaa huomioon sen valmistusprosessi, kuljetuksesta aiheutuvat kasvihuonepäästöt, ja se mitä materiaalille tapahtuu sen poistuttua käytöstä. Materiaaleissa tulisi ottaa huomioon myös sen laadukkuus, jotta tuote pysyy mahdollisimman kauan käytössä. Tekstiilin olisi myös hyvä olla joko biohajo- 11 va, tai mahdollinen kierrättää. (Baugh, 22-23; Talvenmaa 2002, 84; Kemiallisessa kierrätyksessä kuitu palautetaan uudelleen alkuperäi- Nurmi 2008) seksi lähtöaineeksi kemiallisen prosessin avulla. Kemiallinen kierrätys on mainituista kolmesta kierrätysmuodosta harvinaisin. (Talven- Teollisuudesta jää paljon tekstiilijätettä, joka tulisi toimittaa kierrä- maa 2002, 68) tykseen. Teollisuuden tekstiilijätteen kierrättäminen yleistyy jatkuvasti, sillä sen hyödyntäminen on huomattavasti helpompaa, kuin Yksi tekstiilijätteen kierrätysvaihtoehto on myös polttaminen, ja siitä valmiiden vaatteiden. Tekokuituja voidaan prosessoida uudelleen vapautuvan energian hyödyntäminen. Tekstiilijätteen polttamista ei tekstiilituotannon raaka-aineeksi mekaanisesti, sulatusmenetelmällä kuitenkaan pitäisi pitää ensisijaisena hävityskeinona, vaan mekaa- tai kemiallisesti. Mekaaninen kierrätysmenetelmä sopii kaikille kui- nista, sulatus ja kemiallista kierrätystä pitäisi suosia mahdollisuuksi- tumuodoille, mutta sulatus ja kemiallinen kierrätysprosessi sopivat en mukaan. (Talvenmaa 2002, 68) vain synteettisille kuiduille. (Talvenmaa 2002, 68; Baugh, 22) Varsin tärkeä tekstiilijätteen kierrättäjäryhmä ovat pienet yritykset ja Mekaanisessa kierrätysmenetelmässä tekstiili revitään repimäkoneil- aloittelevat vaatetussuunnittelijat. Tekstiilitehtaat ja vaatetusalan la uudelleen kuiduksi, jonka jälkeen se karstataan. Sen jälkeen kuitu yritykset voivat toisinaan myydä ylijäämämateriaalejaan tai hiukan on valmis kehrättäväksi tai kuitukangastuotteiden materiaaliksi. Me- viallisia tekstiilejä. Tämä on mahtava mahdollisuus yritykselle, joka kaanista kierrätysmenetelmää käytetään enimmäkseen muunto ja kaipaa edullista materiaalia, esimerkiksi pienimuotoisempaan tuo- luonnonkuitujen kohdalla.(Talvenmaa 2002, 68-69) tantoon tai mallikappaleiden valmistukseen. (Baugh 2011, 23) Sulatusmentelmässä synteettinen kuitu muokataan uudelleen muo- Mutta mitä tapahtuu kierrättämättömälle muoville? Muuntokuidut vituotteiden raaka-aineeksi sulattamalla. Kaikkia synteettisiä tekstii- biohajoavat luonnonkuitujen tapaan, mutta synteettisten muovien likuituja ei voida hyödyntää sulatuksen jälkeen uudelleen tekstiilien hajoaminen luonnossa voi kestää jopa satoja vuosia. Luontoon jou- raaka-aineena. Tämä johtuu siitä, ettei kuidusta saada enää yhtä tuessaan synteettisestä muovista irtoaa kemikaaleja, jotka leviävät kestävää. Synteettiset tekstiilikuidut, joita ei voi uudelleen sulattaa vesistöihin sadevesien mukana ja aiheuttavat ympäristön saastumis- tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi, voidaan kuitenkin hyödyntää ta. Osa muoveista löytää tiensä mereen, jossa ne pikkuhiljaa ajeleh- monien muiden muovituotteiden raaka-aineena. (Talvenmaa 2002, tivat meressä sijaitseviin jätepyörteisiin. Muovit hajoavat myös me- 68) ressä pikkuhiljaa mikromuoveiksi, pieniksi muovin palasiksi. Pienet muovin palaset seilaavat ympäri merta, muodostaen suuren muovisopan. (Bryce, 2015; European Commission 2015) 12 2.2 Muovin historia vaatetuksen näkökulmasta Muovi ei ole suinkaan uusi keksintö, vaan sen juuret juontavat kauas varhaishistoriaan. Ensimmäisten muovien rakennusaineena toimivat luonnonmateriaalit, kuten sarvi, norsunluu, luu, kilpikonnankuori, sellakka ja meripihka. Materiaali pehmennettiin kuumentamal- telmän raionkuitujen valmistamiseksi. Pari vuotta myöhemmin he onnistuivat kehittämään asetaattimenetelmän. Viskoosikuituja alettiin valmistaa teollisesti Saksassa vuonna 1905. Suomi omaa laajat puuvarat, ja niistä saatavan selluloosan hyödyntämiseksi Suomessa käynnistettiin teollinen viskoosin tuotanto vuonna 1930. (Nyman ja Poutasuo 2004, 26 -27) la esimerkiksi kiehuvassa vedessä ja sen jälkeen puristettiin haluttuun muotoon. Luonnonmuovien molekyylirakenne on samanlainen, kuin myöhemmin kehitetyillä synteettisillä ja puolisynteettisillä muoveilla. Luonnonmateriaaleja käytettiin huolettomasti 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka, kunnes mm. norsunluu alkoi huveta. (Nyman ja Poutasuo 2004, 5) Ratkaisuksi luonnonmateriaalien hupenemiselle syntyi puolisynteettiset muovit. Puolisynteettiset muovit rakentuvat kemiallisista ja luonnon komponenteista. Puolisynteettisiä muoveja ovat vulkanoitu kumi, selluloosa ja kaseiini. John Wesley Hyatt patentoi selluloosanitraatin eli selluloidin valmistusmenetelmän vuonna 1869. Viisitoista vuotta myöhemmin vuonna 1884 ranskalainen kemisti kreivi Hilaire de Chardonnet kehitti nitroselluloosasta kuituhistorian ensimmäisen tekokokuidun. Kuitu jäljitteli kallista luonnonsilkkiä. Chardonnetia haki keksinnölleen patenttia ja nitrosilkin valmistus aloitettiin vuonna 1891. (Mossman 2008, 35; Hästbacka 1992, 141; Nyman ja Poutasuo 2004, 26) Seuraava kuituhistorian mullistus tapahtui vuonna 1892, jolloin C. F Kuva 7. Suomen Kuvalehti 9/1931. Silkkikudosliike Silo esitteli luomuksiaan muotinäytöksessään. Cross ja E. J. Bevan keksivät selluloosaan pohjaava viskoosimene- 13 Kemistit Wilhelm Krische ja Adolf Spitteler kehittivät 1890-luvulla Polyamidi - 1935 maidon maitohappokaseiinista valmistetun kaseiinimuovin. He pe- Polyeteeni - 1941 rustivat ensimmäisen kaseiinitehtaan 1904. Suomen ensimmäinen Polypropeeni - 1950 muovitehdas Sarvis Oy aloitti toimintansa 1921 valmistamalla nap- Polyasetaali - 1958 peja ja solkia kaseiinimuovista. (Nyman ja Poutasuo 2004, 9) (Hästbacka 1992, 142; Järvinen 2008, 48,40,91; Johnston ja Hallett 2014, 189,194,199,205,208) Vuonna 1935 kehitettiin Nylon, joka tosin meni yleiseen tuotantoon vasta 1940-luvulla. Kotimaisten nailonsukkien valmistus alkoi 1950luvun alussa, mutta ennen tätä naiset hankkivat sukkansa ulkomailta. Nylon sukkia varjeltiin viimeiseen saakka, sillä ne olivat kalliita. Sukkien korjaukseen käytettiin silmukointikoneita. (Johnston ja Hallett 2014, 194; Nyman ja Poutasuo 2004, 73) Muovituotteiden massatuotanto ja käyttö kotitalouksissa kasvoi hurjaa vauhtia 1950-luvulla. Kehitys oli niin nopeaa ja materiaali ihmisil- Kuva 8. Insinööri Olavi Arjas tutkimassa Sarviksen nappikarttoja. le uusi, että toisinaan muoviesineiden käytössä ja tuotannossa kävi vahinkoja. Ihmisten avuksi julkaistiin 1950-luvulla jopa Muoviaapi- Täysin synteettisten muovien aika alkoi 1909, jolloin Leo Henrik nen. (Nyman ja Poutasuo 2004, 49,61) Baekeland kehitti bakeliitin (Hästbacka 1992, 142). Baekelandin innovaation jälkeen uusia synteettisiä muovimateriaaleja alkoi syntyä tasaiseen tahtiin. Synteettisten muovien kehittämisvuosia: PVC - 1912 Akryyli - 1930 Polyuretaani - 1930 Synteettinen kumi; neopreeni - 1930 14 Courrèges ja Pierre Cardin inspiroituivat futuristisista avaruusasuista. He loivat klassista PVC-avaruus-muotia minimekkoineen ja pitkine saappaineen. Todennäköisesti yksi muotisuunnittelijoiden inspiraation lähteistä oli Ski-Fi elokuva 2001: A Space Odyssey 1968. (Nyman ja Poutasuo 2004, 95,125, Mossman 2008, 24) Kuva 9. Me Naiset lehdessä esiteltiin Suomen Trikoon lastexkumineuloksisia uimapukuja 5/1954. 1960-luvulla muovi oli muuttunut osaksi ihmisten arkipäivää. Elettiin popkautta, jota leimasivat kirkkaat värit, mielikuvitukselliset muodot, sekä futuristisuus. Muovi ominausuuksineen antoi muotoilijoille rajattomasti mahdollisuuksia ilmaista itseään. Popkauden tunnusmerkit näkyivät vahvasti myös tekstiili ja vaatetusmuotoilussa. Edulliset synteettiset kuidut mahdollistivat intensiivisen värikkäät tekstiilit, Kuva 10. Pierre Cardinin spacemuotia 60-luvulta. joiden värin pesunkesto oli omaa luokkaansa verraten värjättyihin luonnonkuituihin. Vuonna 1963 Mary Quant käytti PVC:tä The Wet Look-mallistossaan. Mallisto ilmenti aikansa nukke tyyliä, ja siitä tuli sensaatio. PVC näkyi myös ranskalaisessa Couturessa, kun André Reima Oy ja Porin puuvilla kehittivät yhteistyönä vuonna 1960 vallankumouksellisen lasten ulkoiluvaatemateriaan, Enstexin. Enstexin ulkopinta on kestävää polyamdia ja sisäpinta pehmeää nukattua 15 puuvillaa. Enstexin kehittäminen helpotti lapsiperheiden arkea, sillä 2.3 Muovin tulevaisuus vaatetuksessa materiaali on paitsi kestävä, myös helppo puhdistaa. (Nyman ja Poutasuo 2004, 122) Muovibuumi loppui äkillisesti vuosien 1973-1974 öljykriisiin. Öljyn hinnan kallistuminen vaikutti myös muovipohjaisten materiaalien hintaan, ja muovia alettiin käyttää säästeliäämmin. Ihmisten huoli muovin ympäristöhaitoista ja Save the Planet -ajattelu alkoi yleistyä. Vettä myllyyn lisäsi kohu klooria sisältävästä PVC-muovista. Muovi oli kuitenkin vakiinnuttanut asemansa ihmisten elämässä, eikä paluuta entiseen enää ollut. Kriisitä huolimatta muovilaatuja kehitettiin ja vaatetuksen tuotekehitys vain kiihtyi. (Nyman ja Poutasuo 2004, 7,147-149) Polymeeripohjaisten materiaalien kehityskulku on vaikuttanut elämäämme maapallolla valtavasti. Toisinaan teknologia on kehittynyt niin nopeasti, ettei sen vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön olla osattu etukäteen ennustaa. On herätty luonnonvarojen hupenemiseen, ympäristön saastumiseen ja ilmastonmuutokseen. 1970-luvun öljykriisi ja kansainvälinen ympäristöliike olivat merkittäviä ja käänteentekeviä tapahtumia muovin historiassa. Silmämme aukesivat muovien ympäristöhaitoille, sekä luonnonvarojen rajallisuudelle. Luonnonsuojelu, kierrättäminen ja ekologia olivat tärkeitä puheenaiheita 1980-luvulla ja ovat sitä yhä edelleen. Kierrättämistä tehostetaan ja uusia ekogisempia materiaaleja kehitetään jatkuvasti. 1980- luvulla luonnonsuojelu, ekologia ja kierrätys olivat iso puheen ja huolen aihe, aivan kuten tänä päivänäkin. 1980-luvulla kehitettiin myös biohajoava muovi, joka oli edistysaskel uusia innovatiivisia kestävään kehitykseen tähtääviä muoveja kohti. 1990-2000-luvulla maailma tuntui olevan pikkuhiljaa toipunut 1970 luvun järkytyksestä ja 1960-70 luvun retro tuli muotiin. Muun muassa Marimekon Unik- Teknologian kehittyminen on antanut myös avaimet erilaisten hightec materiaalien luomiseen. Elämme modernissa tietoyhteiskunnassa, joka mahdollistaa tiedon nopean siirtymisen eri tieteenalojen välillä. Tämä mahdollistaa tehokkaan poikkitieteellisen yhteistyön, joka parhaimmillaan johtaa uuteen ennennäkemättömään innovaatioon. (Colchester 2007, 29;Nyman ja Poutasuo 2004, 169,148) kokuosi ja Petrooli-sadetakki vuodelta 1964 tuli 2000-luvulla uusiotuotantoon. 2000-luvulla kehiteltiin yhä lisää ympäristöystävällisempiä muoveja, kuten biomuiveja ja erilaisia kierrätysmuoveja. (Nyman ja Poutasuo 2004, 7,169,185-187) 16 2.3.1 Biomuovit kashmirin kanssa. Materiaali on hengittävää ja se sitoo kosteutta yhtä tehokkaasti kuin villa. Kaseiinikuitujen valmistajia ovat Milkofil®, Monet biomuovit kehitettiin jo 1930 ja 1940-luvulla. Biomuovien kehitys kuitenkin tyssäsi, kun edulliset synteettiset muovit jyräsivät ne 1950-luvulla. 2000-luvun alussa tutkijoiden katseet kääntyivät jälleen kasvikunnan puoleen, ja tänä päivänä biomuovit ovatkin yksi kuituteknologian kehityksen keskipisteistä. Euroopan bioteknologian liitto määrittelee bioteknologian seuraavasti; ”Integrated use of biochemistry, microbiology, and chemical engineering in order to achieve the technological application of the capacities of microbes and cultured tissue cells” . Bioteknologia käyttää siis luonnon or- Milkotton, Lenpur® ja QMilk®. Milkofil® on valmistettu luomumaidosta, Milkotton on yhdistelmä puuvilla ja maito proteiini kuitua, Milkwood (Lenpur®) on valmistettu maidosta ja puun selluloosasta ja QMilk® käyttää raaka-aineenaan ylijäämämaitoa. QMilk® ilmoittaa sivullaan 1kg biomassan tuotantoon kuluvan 5 minuuttia ja korkeintaan 2 litraa vettä. Nova -instituutti valitsi QMilk® :in vuoden 2014 innovatiivisimmaksi biopohjaiseksi materiaaliksi. (Qmilk, 2015; Biowerkstoff-kongress 2014; Johnston ja Hallett 2014, 232) ganismeja ja niiden komposiitteja luodakseen uusia teknologian menetelmiä. Jonakin päivänä bioteknologia tulee mahdollistamaan materiaalit, jotka sisältävät geneettisesti suunniteltuja bakteereja, jotka kirjaimellisesti syövät hajuja. Kehitteillä on myös niin sanottuja itsestään peseytyviä matejaaleja, jotka taistelevat likaa vastaan. Kehittynyt bioteknologia voi tulevaisuudessa leikata kuitujen prosessointikustannuksia ja mahdollistaa puhtaamman ympäristön. Tällä hetkellä markkinoilla olevia kuituja ovat esimerkiksi erilaiset maissi ja kaseiinikuidut, sekä biopohjainen polyamidi. (Nyman ja Poutasuo 2004, 7; Johnston ja Hallett 2014, 227-228 ,230, 232) Kaseiini: Kaseiinikuitu valmistetaan maidon kaseiinista, jota löytyy pääasiassa lehmän maidosta. Kuidun tuotannossa käytetään märkäkehruuta ja prosessi on hyvin samankaltainen kuin muiden viskoosikuitujen. Maitoproteiinitekstiilien yhteisenä ominaisuutena on villan kaltainen olemus. Siksi kuitua usein sekoitetaankin villan tai Kuva 11. Qmilk. 17 Merino State: Merino State kuidussa yhdistyvät merinovilla, TENCEL ® aikuisille, lapsille ja vauvoille.(Solvay 2014) TM ja Biophyl . Merino State käyttää ainoastaan lammastilojen villaa, joissa ei käytetä mulesingia. Mulesing on kiistelty kirurginen toimenpide joita lampaille tehdään loisien välttämiseksi. Kuitu värjä- Kuva 12. Maxjennyn suunnitte- tään tuotantovaiheessa ja värjäykseen käytetään vain organisaatioi- lema mekko kevyestä IngeoTM den, kuten OEKO-TEX®:in hyväksymiä väriaineita. Fabriclink valitsi materiaalista. Merino Staten vuoden 2013 kymmenen parhaan tekstiili-innovaation joukkoon. (Ethical Fashion Forum 2013; Fabriclink 2012) Maissi kuitu – PLA ( polylactic acid) : PLA ( polylactic acid) kuitu voidaan johtaa mistä tahansa luonnon sokerista, mutta useimmiten raaka-aineena käytetään maissia. PLA kuituja ovat IngeoTM, BiophylTM, Lectron®, Ecodear® ja Sorona®. PLA:n tuotanto aiheuttaa jopa 60% vähemmän kasvihuonepäästöjä ja kuluttaa jopa 50% vähemmän uusiutumatonta energiaa, kuin minkään muun polymeerin tuotanto. Energiasäästöä on saavutettu matalemmilla lämpötiloilla ja lyhyemmillä käsittelyprosessiajoilla kankaan värjäyksen ja käsittelyn aikana. Nature Works® yrityksen kehittämässä IngeoTM kuidussa käytetään ainoastaan maissia, jota jo ennestään kasvatetaan monille teollisuuden loppukäyttäjille. Kuitu voidaan hävittää tavallisesti kompostoimalla. (Johnston ja Hallett 2014, 228-229) Amni®: Solvayn kehittämä Amni® on ensimmäinen biohajoava polyamidi 6.6 lanka. Solvay voitti Amni® kuidullaan Kurt Polizer Technology palkinnon vuonna 2014. Tavallisen polyamidin hajoaminen kestää vuosikymmeniä, mutta Amni® hajoaa kolmessa vuodessa luonnossa. Biohajoavuutensa lisäksi kuidun voi myös kierrättää ja se on saanut OEKO-TEX:sin cerfikaatin tuotteen turvallisuudesta Kuva 13. Muotisuunnittelija Ronaldo Fraga esitteli Amni® kuitua mallistossaan. 18 2.3.2 Uuden sukupolven selluloosakuidut Puun kuitua raaka-aineenaan käyttävä Lyocell on niin sanottu uuden sukupuolven viskoosi. Lyocell-kuituja yhdistää omanlaisensa ekologisempi kehruumenetelmä, jossa käytetty liotin on orgaaninen. Taval- Seacell® valmistetaan merilevästä ja selluloosasta. Merilevän sisältää mm. vitamiineja ja antioksidantteja, jotka hoitavat ja suojaavat ihoa. Tästä syystä Seacell® onkin mahtava materiaali tuotteissa, jotka ovat lähellä ihoa. (Johnston ja Hallett 2014;Smartfiber 2015) liseen viskoosiin verraten Lyocellin etuna on, ettei se veny niin helposti ja se on huomattavasti vahvempi. Lyocell kuituja ovat TENCEL®, Modal®, ja Seacell®. (Johnston ja Hallett 2014, 220-225) TENCIL® kuidun raaka-aineena toimii eukalyptyspuu. Raaka-aineen etuna on, ettei se vaadi keinokastelua, torjunta-aineita tai geenimanipulaatiota. Kaiken lisäksi se kasvaa nopeasti ja on kustannutehokas. TENCIL® kuidussa käytettävät eukalyptuspuut ovat kasvatettu ympäristöystävällisesti. Vaikka tuotantoprosessi on hyvin ekologinen, ei eukalyotyspuiden kuljettaminen Eurooppaan ole sitä. Lisäksi tuotantoprosessi vaatiin paljon energiaa. (Johnston ja Hallett 2014, 222) Lenzing Modal® kuidun raaka-aineena käytetään puolesaan pyökkiä. Pyökin etuna on, että se kestää hyvin tuholaisia ja ympäristön vahingoittumista. Pyökit kasvatetaan ympäristöystävällisesti Itävallassa, eikä sitä tarvitse kuljettaa pitkää matkaa kuidun tuotantopaikkoihin. Sen tuotantoprosessin sanotaan olevan hiilineotraali, ja kaikki käytetyt kemikaalit kerätään ja kierrätetään. Valkaisussa puolestaan käytetään tänä päivänä happiteknologiaa. Luontaisen pehmeytensä ansiosta Modal® pitää tuntunsa pesuista huolimatta. (Johns- Kuva 14. Seacell® materiaalia Christine ton ja Hallett 2014, 224) Zillich vaatetussuunnitelijan Flow-mallistossa. 19 2.3.3 Kierrättäminen BIONIC®: BIONIC® valmistaa kahta rakenteeltaan erilaista lankaa HLX® ja DPX®. Kummatkin langat ovat sekoitteita, joissa on kierrätettyä PET muovia, sekä erilaisia Synteettinen muovi on varsin harmiton, niin kauan kun se kierräte- teko ja luonnon kuituja. Lankojen kuitusisältöä voidaan muokata asiakkaan toivei- tään asianmukaisesti. Ikävää on, että viellä tänä päivänä suurin osa den mukaan. BIONIC® käyttää materiaalinlähteenään muovipulloja, sekä merten synteettisestä muovista joutuu luontoon, vaikka ne olisikin mahollis- muovijätettä. BIONIC® tuotteita käyttää ainakin Adidas ja G-Star. (Bionic yarn ta kierrättää. Uusia tapoja muovien erotteluun ja kierrätykseen kehi- 2014; Fibre2Fashion 2014; Raw for the Oceans 2015) tetään kiivaasti. Kehittelytyön tuloksena uusia kierrättämiseen keskittyviä yrityksiä on alkanut ilmaantua. ECONYL® : ECONYL® valmistetaan Nailon 6 jätteestä, jota kerätään ECONYL®:in toimesta ympäri maailmaa. ECONYL® valmistaa kahta eri Nailonlanka laatua BCF ja NTF. BCF lankaa soveltuu mattoihin ja NTF on tarkoitettu vaatteisiin. (Econyl 2015) Kuva 13. ECONYL® tuotteiden kiertokulku. Kuva 16. BIONIC® DPX lanka. 20 Polartec: Polartec aloitti toimintansa 1993 valmistamalla synteettisiä fleese takkeja. Tänä päivänä Polartec valmistaa fleecetakkeja myös erikoisesta PLA kuidusta. Polartecillä on valikoimassaan yli 20 erilaista kierrätys ja uusiutuvista materiaaleista valmistettua kangasta. Kankaissa on käytetty vähintään 50% kierrätysmateriaalia. Materiaalit ovat teknisiä ja suunniteltu suojaamaan esimerkiksi hankalissa sääolosuhteissa. Ulkoiluvaatemerkki Patalgonia on tunnettu siitä, että he käyttävät suurimmaksi osaksi Polartec:in kankaita. (Ethical Fashion Forum 2013) 2.3.4 High-tech Teknologian nopea kehitys näkyy myös uusina tekstiilinnovaatioina. Yksi kiinnostavimmista ja inspiroivimmista asioista tällä hetkellä tekstiilikuitujen kehityksen kannalta, on nanoteknologia. Nanoteknologiaa on sovellettu nanokokoisten kuitujen valmistamiseen ja nanometrisen ohuiden laminointien tekemiseen tekstiilin pinnalle. Nykyteknologian avulla on onnistuttu myös luomaan mitä uskomattomanpia materiaaleja, joilla voi olla esimerkiksi erilaisia suojaavia ja hoitavia ominaisuuksia. Kuva 14. BIONIC® HLX lanka. Nanoteknologia: Nanoteknologia tieteen uusi lähestymistapa, jossa aineen ominaisuuksia pyritään ymmärtämään ja hallitsemaan nanomittakaavassa. Atomin halkaisija on noin neljäsosa nanometriä ja keskiverto hius on halkaisijaltaan 10 000 nanometriä. Nanoteknologia on jo mahdollistanut monet eri tieteenlajien innovaatiot, eikä kehitykselle näy loppua. Nanoteknologiaa on hyödynnetty myös uu- 21 sien tekstiilien kehittelyssä. Tekstiilejä, joissa käytetään nanoteknologiaa, ovat esimerkiksi Nanofront®, Nanofics ®. Japanilaisen yrityksen Teijinin kehittämä Nanofront® on ensimmäinen nanokuitu. Raaka-aineena kuidussa käytetään polyesteriä ja paksuudeltaan se on 7500 kertaa ohuempi kuin ihmisen hius. Ohuen kuidun ansiosta siitä voidaan kutoa erityisen tiheätä kangasta, jonka läpi ei näe niin herkästi. Tästä syystä Nanofront® on toimiva materiaali esimerkiksi verhoissa. Nanofront® on hienojakoisuutensa ansiosta myös pehmeä ihoa vasten, eikä se luista helposti. Nämä ominaisuudet tekevätkin siitä myös loistavan materiaalin urheiluvaatteisiin. Nanofront® kuidun tuotanto aloitettiin vuonna 2008 ja esimerkiksi urheiluvaatemerkki New Balance on käyttänyt sitä tuotteissaan. Europlasma yri- Kuva 15. Nanofront® materiaalista valmistetut New Balancen sukat. tyksen kehittämä Nanofics® perustuu matalapaine plasma teknologiaan, joka mahdollistaa nanometrisen ohuen muovilaminoinnin AriapreneTM: Ariaprene on uuden aikakauden ekologisempi ja tur- esimerkiksi tekstiilin pintaan. Laminointi on niin ohut, ettei sitä näe vallisempi neopreeni. Ariaprenen etuna on, että sen voi kierrättää paljaalla silmällä, eikä tekstiilin tuntu muutu. Europlasma on esim- heposti, mutta se on myös biohajoava. Patentoidussa tuotantopro- mäinen yritys, joka tarjoaa nanolaminoituja tekstiilejä, joissa ei käy- sessissa ei myöskään käytetä liottimia ja materiaali on täysin myrky- tetä haitallisia kemikaaleja PFOA ja PFOS. Materiaali on vedenpitä- tön. Ariaprene on todistetusti hypo-allerginen, eikä se sisällä ihoa vyytensä lisäksi myös hengittävä. ärsyttävää kumia tai lateksia. Lisäksi toisin kuin muut neopreenit, on (Euroopan komissio 2007; Innovation in textiles 2012; Europlasma Ariaprene helppo värjätä. (Ariaprene 2015) 2015; Polymacs 2015;Teijin 2015; Johnston ja Hallett 2014,191) 22 2.3.5 Tulevaisuuden näkymät Muovi on tulevaisuuden materiaali. Teknillisin korkeakoulun polymeerikemian professori Jukka Seppälän mukaan muovien käyttö ja kehittely tulee jatkumaan. Syynä tähän ovat esimerkiksi muovin rajattomat kehittelymahdollisuudet, jotka mahdollistavat mm. tarkasti käyttökohteen mukaisesti räätälöidyt high-tech-materiaalit. (Nyman ja Poutasuo 2004, 208) Polymeeripohjaisten tekstiilikuitujen kehitys on mennyt viime vuosina rajusti eteenpäin. Tulevaisuuden näkymät lupaavat, että tulemme viellä todistamaan monia mullistavia keksintöjä tekokuitujen osalta. Myös elinkaarinäkökulmasta katsottuna muovien tulevaisuus Kuva 19. Ariaprene materiaaleja. Emna®: Emna® on Solvayn kehittämät polyamidikuitu, joka sisältää bioaktiivisia mineraaleja. Solvay voitti farkkuihin soveltamallaan Emna® kuidulla Lontoossa vuonna 2014 ICIS-innovaatiopalkinnon kategoriassa ”Paras tuoteinnovaatio”. Emna® kuidusta erityisen tekevät näyttää lupaavalta. Tekokuitujen edistyneiden valmistusprosessien ansiosta tuotanto vie yhä vähemmän energiaa ja vettä. Kasvihuonepäästöjä on onnistuttu laskemaan ja jätevesien hallinta on parantunut. Paljon ympäristöä saastuttavaa muovia joutuu edelleen luontoon, mutta myös tällä saralla on onnistuttu tekemään viime vuosina suuria harppauksia parempaan. (Nyman ja Poutasuo 2004,208) sen mineraalit, joilla on myönteisiä vaikutuksia niin kehoon kuin ihoonkin. Kuitu lämpenee kehon lämmöstä ja vapauttaa infrapunasäteitä. Kuitu tutkitusti parantaa ihon elastisuutta ja vähentää selluliittia. Urheiluvaatteissa Emna® auttaa käyttäjän lihaksia palautumaan nopeammin urheilusuorituksesta. Emna®:n ominaisuutena on myös hyvä pesun kesto. (Solvay 2014) 23 3 MATERIAALIT JA MATERIAALIKOKEILUT kuitenkin rajoittunut lähinnä internetistä löytyvään tietoon ja opinnäytetyöni avulla tutustuin aiheeseen laajemmin. Perustin materiaa- Muoti on aina ollut vahvasti liitoksissa tekstiilien kehityksen kanssa. livalintani suurimmaksi osaksi tähän opinnäyetyötä edeltävään tie- Muotisuunnittelijan työn kannalta tekstiilituntemus on välttämätöntä, toon. Kiinnostukseni kohdistui erityisesti biomuovien ja kierrätys- mutta nykypäivän alati muuttuvassa ja kehittyvässä tekstiilien viida- muovin mahdollisuuksiin vaatetuksen materiaalina. Halusin löytää kossa edistynyt materiaalien tuntemus tuo paljon lisäarvoa ammatti- vaihtoehoisia materiaaleja perinteisille saatavilla oleville tekokuiduille taidolle. Tekokuidut edustavat noin 70 % kaikesta kuitutuotannosta, ja materiaaleille. mikä osoittaa niiden merkityksen tekstiiliteollisuudessa. Vaatetussuunnittelijana tunnen velvollisuutta tuntea käyttämäni materiaalit, Aloitin materiaalien etsimisen laittamalla sähköpostia muutamille yri- sillä valinnoillani on todellinen merkitys kuluttajiin ja ympärisöön. tyksille, jotka valmistavat minua kiinnostavia materiaaleja. Otin yhteyttä BIONIC®-langan valmistajaan, sekä kaseiinikuitua valmista- Halusin lähteä tutustumaan tekokuituihin materiaalina tutkimustyön vaan Qmilk® yritykseen. BIONIC® langassa minua kiehtoi erityisesti lisäksi konkreettisesti materiaalikokeilujen avulla. Näen biomuoveis- meren muovijätteen hyödyntäminen. Qmilch® kiinnosti minua puo- sa suuren potentiaalin synteettisen muovin korvaavana materiaalina. lestaan ylijäämämaidon hyödyntämisen vuoksi. Kumpikin toimijoista Toisaalta, mikäli synteettisten kuitujen kierrättäminen saataisiin toi- kertoi valmistavansa tällä hetkellä tuotteitaan vain suoraan tilauk- mimaan tehokkaasti ja kuitusekoitteiden erottelemiseen kehitettäi- sesta yrityksille. Myöskään materiaalinäytteitä ei ollut mahdollista siin toimivia ja ekologisia sovelluksia, ei synteettisten kuitujenkaan saada sillä hetkellä. Qmilk lähetti PDF tiedoston, jossa kerrottiin hei- hyödyntämisestä tarvitsisi kokonaan luopua. dän tuottamastaan kuidusta enemmän ja BIONIC lupasi yhteystietojani vastaan mahdollisesti tulevaisuudessa lähettää materiaalinäyt- Seuraavissa luvuissa kerron opinnäytetyöni aikana tekemistäni ma- teitä. teriaalikokeiluista, joissa tutustuin konkreettisesti kierrätyspolyesteriin ja biomuoviin. Seuraavaksi tutustuin ekologisia materiaaleja toimittaviin nettikauppoihin. Päädyin lopulta tilaamaan materiaalinäytteitä Offset Ware- 3.1 Taustat ja tiedonhankinta house ja Green fibers nettisivuilta. Kierrätysmuovikankaita oli todella vaikea löytää, varsinkin sellaisia joita tavallinen kuluttaja voisi ostaa Kiinnostukseni tekokuituja ja materiaaleja kohtaan alkoi jo paljon itselleen. Lopulta Offset Warehousen kierrätyspolyesterillä laminoitu ennen opinnäytetyön aloittamista. Näin ollen olin ehtinyt jo tehdä luomupuuvillatrikoo, oli ainut löytämäni vaihtoehto. Tilasin näytteen jonkin verran tiedonhankintaa aihetta koskien. Tiedonhankinta oli kyseisestä kankaasta, sekä muutamista luomupuuvillatrikoista, joita 24 olin suunnitellut käyttäväni mallistossa. Green fibers-sivustolla ei ollut myynnissä ollenkaan kierrätysmuovia, joten päädyin tilaamaan sieltä muita mallistoni kannalta kiinnostavia materiaaleja. Nettikauppojen lisäksi kävin läpi Kuopion kangaskaupat, mutta kuten arvata saattaa, ei kierrätysmuovia tai muita ekologisia kankaita ollut saatavilla. Ostin kuitenkin Eurokankaasta joitakin kangasnäytteitä, joita ajattelin hyödyntää mallistoni materiaalikokeiluissa. Opinnäytetyötä edeltävän tiedonhankinnan pohjalta hankin myös raaka-aineet biomuovikokeiluja varten. 3.2 Kokeilut Kohdensin materiaalikokeiluni Offset Warehouselta tilaamaani kierrätyspolyesterillä laminoituun luomupuuvillaantrikooseen, sekä bio- Kuva 20. Materiaali-ideataulu ja Massacre in the Pacific malliston muovikokeiluihin. Edellisten lisäksi tein muutaman kokeilun villapo- tunnelmataulu. lyesterisekoitteiseen villakankaaseen. Halusin tulevien pintojen ja materiaalien ilmentävän muovin pimeää puolta, ja sitä mitä se aiheuttaa ympäristölle ja eläimille. Kuva 21. Materiaali-ideataulu. 25 3.2.1 Kierrätyspolyesteri Materiaalikokeilujen kannalta suurin haaste oli muovilaminoidun trikoon värjääminen. Trikoo oli alkuperäiseltä väriltään luonnon valkoinen, tai lähes beige. Tarkoituksenani oli käyttää mallistossani intensiivistä sinistä ja punaista. Kokeilin materiaalin värjäykseen ensin kattilavärjäystä Emo- tuotannon nestemmäisillä reaktiiviväreillä. Työskennellessäni seurasin Emo-tuotannon reaktiiviväreille laadittua värjäysohjetta, joka löytyy yrityksen nettisivuilta. Värjäyksestä haasteellisen teki materiaalin muovilaminointi, joka kestää melko rajallisen määrän lämpöä. Keskustelin Savonia-ammattikorkeakoulun yliopettajan Kaisa Klemolan kanssa, ja hänen mukaansa materiaali alkaisi todennäköisesti pikku- Kuva 16. Keittovärjäys reaktiiviväreillä. hiljaa reakoimaan kuumuuteen sulaen +40 asteen jälkeen. Emotuotannon ohjeen mukaan kattilavärjäys reaktiiviväreillä vaatii + 60 - 70 asteen lämpötilan, mikä on huomattavasti enemmän kuin materiaalille suositeltu lämpötila. Ennakkotiedoista huolimatta, päätin kokeilla värjäystä. Tilanteeseen nähden värjäyskokeilu sujui hyvin, eikä materiaali varsinaisesti vaurioitunut, vaikka nostin lämmön lähes +60 asteeseen. Lopputuloksena trikoo puoli värjääntyi intensiiviseksi, mutta laminoitu puoli jäi haluttua hailakammaksi. Tästä syystä päädyin viellä kokeilemaan ruiskuemulision toimivuutta värjäyksessä. Kuva 17. Keittovärjäyksen tulokset. 26 Käytin myös ruiskuemulsiovärjäyksessä Emo-tuotannon väriaineita. Ruiskuemulsiovärjäykseen tarvitaan ruiskuemulsiota ja väripigmenttiä. Väriä annostellaan emulsion sekaan niin kauan, kunnes seos vastaa haluttua värjäystulosta. Värin sekoituksen jälkeen sitä voidaan levittää esim. pensselillä tai suihkupullolla märälle tai kuivalle kankaalle. Väri kiinnitetään kankaan kuivuttua silittämällä nurjalta puolelta. Emo-tuotannon sivuilta löytyy ohjeet myös ruiskuemulsion käyttöön. Ruiskuemulsiovärjäyksen hyviä puolia: Nopea tapa värjätä Värjäysprosessi on helppo Emo-tuotannon mukaan ruiskuemulsiovärjäystä voi tehdä myös lapset Väriä ei mene hukkaan viemäriin, kun väri säännöstellään tarkasti ekologinen Ruiskuemulsiovärjäyksessä maalasin pensselin avulla kangasta trikoo puolelta. Tällä tekniikalla väristä tuli parempi, mutta värin intensiivisyys ei silti vastannut toiveitani. Päätin viellä kehitellä värjäys- Kuva 18. Ensimmäiset ruiskuemulsiokokeilut. Kokeilin seuraavaksi emulsion kiinnittämistä muovilaminoinnin pintaan lämmön avulla. Maalasin kangasta muovipuolelta ja samalla kuivasin kangasta hiustenkuivaajalla, jollon väri kuivui ja suli laminoinnin pintaan. Viimeistelin viellä lopputuloksen silittämällä kankaan. Kehittelin tätä tekniikkaa pidemmälle, ja lopulta haluttu tulos syntyi. tekniikkaa. 27 3.2.2 Biomuovi Ennen varsinaisen opinnäytetyön aloitusta selvitin, voisiko biomuovia tehdä itse kotona. Taustatutkimuksen tuloksena löysin tavan muovin valmistukseen ja päätin kokeilla sitä. Biomuovi, jota valmistin, koostuu täysin orgaanisista ainesosista, jotka eivät ole haitallisia ihmisille tai luonnolle. Muovin heikkous on kuitenkin sen veden ja lämmön kesto. Käytin valmistamaani muovia lähinnä erilaisten kankaiden laminointiin. Kokeilin laminointia mahdollisimman monille eri kankaille, sillä huomasin muovin käyttäytyvän eri tavalla materiaalista riippuen. Kuva 25. Ruiskuemulsion kokeilua muovin pintaan. Kangaspalan toi- Laminointien lisäksi tein myös muutamia muovilevyjä. sessa päässä tasaista väripintaa ja toisessa roiskeita. Kuva 19. Biomuovin valmistusta. Kuva 26. Viimeisimmän tekniikan tulos. 28 Kuva 20. Kirkas biomuovi. Kuva 29. Harso laminoituna kirkkaalla biomuovilla. 29 Kuva 30. Punaiseksi värjätty biomuovi. Kuva 21. Siniseksi värjätty biomuovi. 30 3.2.3 Villasekoite Viimeisin materiaalikokeilu syntyi vahingossa, kun kokeilin pystyisikö punaista villaa (80%) ja polyesteriä (20%) sisältävää kangasta valkaisemaan kloorilla. Yllätyksekseni itse villa ei vaalentunut valkaisuaineen vaikutuksesta lainkaan, vaan alkoi kummallisesti irtoilla. Kloori siis poltti villan irti materiaalista ja jäljelle jäi vain polyesterineulos. Selvitin jälkikäteen mistä kyseinen reaktio johtui, ja vastaus löytyikin tekstiiliopin kirjasta. Valkaisuaine voi Boncamperin (2004) mukaan haurastaa villaa. Kuva 22. Ensimmäinen kloori-kokeilu. Pinnasta tuli niin erikoisen näköinen, että ajattelin kokeilla tekniikkaa Kuva 32. Ylhäällä vasemmalla laminoitu villakangas ja oikealla laminoitu frotee. uudelleen valkoiseen vastaavanlaiseen villakankaaseen. Irroitin tahallisesti kloorilla osan materiaalin pinnassa olleesta villasta ja värjäsin sitten villaosiot villanvärjäys tekniikalla. Käytin myös villan värjä- 31 ykseen Emo-tuotannon reaktiivivärejä ja apunani oli Emo-tuotannon villan värjäys ohjeet. Tarkoituksenani oli, että villa värjääntyisi, mutta villan alta paljastunut valkoinen polyesterineulos ei. Kokeilu onnistui odotusten mukaisesti, ja pinta vastasi mielikuvaani. Kuva 35. Sininen käsitelty villakangas. Kuva 34. Kuvasta näkee, kuinka osa johon kloori on osunut, on hiukan kellastunut ja haurastunut. Kuva 23. Punainen käsitelty villakangas. Jatkoin viellä materiaalin kehittelyä ja purin tahallisesti polyesterineulosta lankajuoksuille. Pinnasta tuli hauskan huoleton ja kuluneen näköinen. 32 Kuva 38. Valitut materiaalit. Kuva 24. Liestytetty polyesterineulos villakankaan seassa. 3.3 Lopputulos Materiaalikokeiluja tehdessä huomasin, että tekniikkaa kannattaa kokeilla reilun kokoiselle alueelle. Jos tekee liian pienen näytteen, voi lopullista materiaalia tehdessä tulla ongelmia toteutuksen kanssa. Tekniikan toteutus isommalle alueelle voi esimerkiksi viedäkin liikaa aikaa, tai tekniikka ei toimikkaan kun kangasala on isompi. Päädyin lopulta valitsemaan materiaalikokeiluista mallistooni kierrätysmuovilla laminoidulle luomupuuvillatrikoolle viimeisimmäksi tekemäni pinnan. Biomuovilaminoiduista materiaaleista puolestaan valitsin villasekoitteen ja lopuksi päädyin viellä kloorilla käsittelemääni villasekoitteeseen. Mikäli olisin valmistamassa suurempaa erää tuotteita, en olisi valinnut kloorilla käsiteltyä kangasta. Kloori on vahva kemikaali, eikä se ole siksi ympäristöystävällinen valinta. Uskoisin, että vastaavanlaisen pinnan voisi saada helposti tehtyä tehdasoloissa ilman klooriakin niin, että neuloksen sekaan kiinnitettäsiin villaa epätasaisesti. Toinen villasekoitteen negatiivinen puoli on, ettei sen alkuperä ole minulle tiedossa. Kierrätyspolyesterillä laminoidun luomupuuvillatrikoon positiivinen puoli on, että materiaalin muovi on kierrätettyä. Lisäksti trikoo on tavallisen puuvillan sijaan luomupuuvillaa, jonka ympäristöhaitat ovat pienemmät. Negatiivinen puoli on, että materiaali on sekoite. Sekoitemateriaalit ovat hankalampia kierrättää, sillä ne sisältävät useampia materiaaleja, jotka pitää ennen uudelleen käyttöä erotella 33 toisistaan. Toinen surullinen totuus on, että synteettisten tekstiilien kierrätys ja materiaalin uudelleen käyttö on toistaiseksi hyvin marginaalista. Tässäkin materiaalissa käytetty kierrätyspolyesteri on peräisin muovipulloista, sillä tekstiilipolyesterin kierrättäminen harvinaisempaa, ja näin ollen raaka-aineen saatavuus hankalampaa. Valmistamani biomuovin ympäristövaikutukset ovat sellaisenaan hyvin pienet. Materiaali maatuu ja eikä sisällä ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Sen sijaan biomuovilla laminoidun villaa ja polyesteriä sisältävän villakankaan ympäristövaikutukset voivat olla suurempia. Materiaalin alkuperä ei ole tiedossa, ja sekoitteen sisältämä polyesteri ei tule maatumaan samoin kuin villa. Opin materiaalikokeiluja tehdessäni ymmärtämään paremmin tekokuitujen ja materiaalien käyttäytymistä. Löysin uniikkeja materiaalinmuokkaustekniikoita, joita pystyn hyödyntämään opinnäytetyöni lisäksi myös viellä tulevaisuudessa. 34 4 MALLISTO Halusin liittää opinnäytetyöhöni myös pienen materiaalilähtöisen vaatemalliston suunnittelun. Lopullinen sesongille A/W 2015/16 suunniteltu mallisto Massacre in the Pacific sisätää 11 osaa. Hyödynsin mallistossa opinnäytetyön aikana tehtyjä materiaalikokeiluja, sekä tiedon hankinnasta karttunutta tietoa. Useimmat malliston tuotteet ovat kokeellisia, eivätkä ne viellä tässä vaiheessa sovellu tuotantoon. Havainnolistaakseni materiaalien toimivuutta, valmistin mallistosta yhden tuotteen. Tarkoituksenani on valmistaa tämän työn ulkopuolella ensi kesänä koko mallisto, ja kuvata tuotteet portfolion materiaaliksi. Kuva 39. Kuvassa esitetty mereen joutuvan jätteen aiheuttamia haittoja. 35 4.1 Suunnitteluprosessi Suunnitteluprosessini lähti malliston yleisen tunnelman hahmottelusta idekuvien avulla. Erityisen kiinnostunut olin muovin merille ja sen eläimille aiheuttamista haitoista. Kiinnostukseni tähän heräsi tehdessäni tiedonhankintaa opinnäytetyön teoriaosuuksia varten. Malliston nimi ” Massacre in the Pacific” viittaa tutkimaani aihealueeseen. Ihmisten huolettumuus ja välinpitämättämyys näkyy konkreettisesti meriin ajautuneina jätteinä. Halusin mallistollani herättää ajatuksia, ja kiinnittää huomion asioihin, joita emme arkipäiväisessä elämässämme näe. Kuva 40. Voisiko tämä olla sinun? Mallistoni kannalta trendit ja kaupallisuus ovat toissijaisemmassa roolissa. Tarkoituksenani oli luoda mallisto, joka kuvaa minun näkemystäni siitä, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista. Pyrin havainnoimmaan ympäristön tapahtumia, ja kuvaamaan kokemuksiani malliston muodossa. Kuva 41. Malliston ideataulu. 36 4.1.1 Värit Suunnitellessani mallistoa, minusta tuntui, että kaikkialla vastaan tulivat värit punainen ja sininen. Värit toistuivat Instagramissa seuraamieni ihmisten lisäämissa kuvissa, sekä muotiblogeissa. Huomasin myös, että monissa lähiaikoina julkaistuissa musiikkivideoissa toistuivat nämä värit. Kaiken lisäksi värit sopivat myös mallistoni teemaan, johon liittyvät meren sininen ja toisaalta eläinten kokemaa tuskaa kuvaava punainen. Voimakkaita värejä tasapainottamaan valitsin viellä luonnonvalkoisen. Kuva 25. Malliston väritaulu. 4.1.2 Materiaalit Teemasta ja väreistä inspiroituneena aloitin materiaalien työstämisen. (ks. luku 3, Materiaalit ja materiaalikokeilut) Materiaalikokeilujen kautta päädyin valitsemaan mallistoni materiaaleiksi kierrätysmuovilla laminoidun luomupuuvillatrikoon, ja villapolyesterisekoitteisen villakankaan useammalla tavalla työstettynä. Käytin villakangasta biomuovilla laminoituna, kloorikäsiteltynä ja sellaisenaan ilman lisäkäsittelyjä. Edellä mainittujen materiaalien lisäksi valitsin malliston yhdeksi materiaaliksi luonnonvalkoisen luomupuuvilla-trikoon. TriKuva 42. Luomani soittolista Youtubessa musiikkivideoista, joissa kooneuloksen valitseminen tuntui luonnolliselta ratkaisulta, sillä se on klassinen osa suunnittelemaani streetwear vaatetusta. esiintyy värit punainen ja sininen. 37 4.2 Mallit Suurinpana vaikuttajana tuotteiden malleihin olivat 90-luvun street pukeutuminen ja farkut. Halusin mallistossani yhdistää klassisia streetvaate-malleja ja moderneja materiaaleja. Aloitin mallien suunnittelun luonnostelulla. Kuva 45. Microplastic trenssitakin luonnostelua. 4.2.1 Kaavoitus ja prototyypit Luonnostelun jälkeen aloin kaavoittaa ja tehdä prototyyppejä tuotteista. Ajatuksena oli ensin valmistaa tämän opinnäytetyöprojektin aikana 3 asukokonaisuutta, mutta kierrätysmuovimateriaalin toimitusongelmien vuoksi, luovuin lopulta ajatuksesta. Tuotteista valmistetut prototyypit ja kaavat tulevat kuitenkin käyttöön ensi Kuva 44. Satunaisia luonnoksia suunnitteluprosessin varrelta. kesänä, kun tavoitteenani on valmistaa loput malliston tuotteet. 38 Tein projektin aikana prototyypit Micropalastic trenssistä, housuista, sekä Tidal lusti väljyyttä, sillä tarkoituksenani oli tehdä takista tältä osalta hyvin väljä. Vyötä- wave housuista ja hatusta. Hyödynsin Tidal wave hatun prototyyppiä, myös lippa- rölle oli suunniteltu vyö, jolla käyttäjä voisi tuoda vyötärön esille halutessaan. hatun runkona. Lisäksi valmistin mallikappaleen Microplastic lippahatusta käyttäen Tuote muotoutui viellä paljon kaavoituksen aikana, kun uusia ideoita tuli mieleen. oikeita malliston materiaaleja. Tarkastelen tässä raportissa tarkemmin Microplastic Lopulta päädyin tutkimaan Leviksen takin yksityiskohtia ja tuomaan niitä tuottee- trenssi-takin ja Tidal wave housujen prototyypin valmistusprosessia. Esittelen seu- seen. Tuotteen kaulus suunniteltiin samanlaiseksi kun Leviksen farkkutakeissa. raavassa luvussa myös valmiin mallikappaleen Microplastic-lippalakista. Farkkutakkimaisuutta toin tuotteeseen myös tikkauksin, farkkunapein ja hiukan etukappaleen puolelle tuodulla olkasaumalla. Kuva 26 Kuvia Microplastic trenssi-takin prototyypin valmistamisesta Aloitin Microplastic trenssitakin prototyypin valmistuksen hahmottelemalla tuotetta muotoilemalla. Muotoilin ensin takin yläosan, joka jälkeen siirryin kaavoittamaan takkia puvun peruskaavan kautta. Lisäsin takin miehustasta aina helmaan asti rei- Kuva 27 Prototyypin sovitusta mallille Tein itse tuotteen kaavat ja ensimmäisen version prototyypistä. Tämän jälkeen pukuompelija ja vaatetusmuotoilija Elina Ström viimeisteli takkiin tulleet muutokset ja teki viimeistellymmän version prototyypistä. Seuraavaksi prototyyppiä sovitettiin 39 mallille ja laitettiin viellä ylös tarvittavat sovituksen kautta ilmenneet muutokset. Kuvan 12 sovituksen jälkeen tarvittavia kaavamuutoksia olivat kauluksen mallin muuttaminen, olkasauman siirtäminen lisää etukappaleelle, väljyyden lisääminen miehustaan ja hihan kiinnittymiskohdan siirtäminen ulommas. Tidal Wave housujen ideana oli tehdä väljät housut miesten farkkujen mallilla. Kokemukseni miesten pukeutumisesta ja farkuista on toistaiseksi vähäistä, joten päädyin hankkimaan kirpputorilta miesten farkut joista otin mallia. Purin farkut osiin ja kopioin osat kaavoiksi. Tämän jälkeen muokkasin kaavoja naisten mitoille sopivammaksi, kuitenkin huomioiden, että malli pysyy riittävän väljänä ja miesten housumaisena. Kuva 49. Tidal Wave housujen prototyyppi edestä ja takaa. Kuva 28. Mallina käytetyt miesten farkut. Tämän jälkeen ompelin housuista prototyypin ja sovitin sitä mallille. Housujen malli osottautui todella hyväksi, eikä muutosta tarvittu kuin hikan vyötärölle, jota piti kaventaa. Kuva 50. Prototyypit Tidal wave hatusta ja Micropastic housuista. 40 4.2.2 Valmiit suunnitelmat Jaoin tuotteet kahdelle eri mallistolakanalle, joista ensimmäiseen olen esitellyt kySuunnitteluprosessin aikana farkkuyksityiskohtien käyttäminen vahvistui, ja farkuille tyypillisiä elementtejä löytyykin useista malliston tuotteista. Tälläisiä toistuvia farkuille ominaisia elementtejä ovat päällitikkaukset, farkkuvaatteiden leikkaukset, sekä farkkunapit ja taskut. Yhdistämällä klassisiin farkkumalleihin moderneja muovimateriaaleja, sain aikanaan täysin uudenlaisen ilmeen. Kuva 51. Mallistolakana 1. seiset tuotteet punaisena ja toisessa sinisenä. Varsinkin kierrätyspolyesterilaminoidusta materiaalista tehdyt tuotteet ovat hyvin kirjavia, enkä halunnut siksi samalle taululle näkyville molenpaa värivaihtoehtoa. Ajatuksenani oli, että malliston tuotteita yhdisteltäisiin asukokonaisuuksiksi väreittäin. 41 Kuva 52. Mallistolakana 2. 42 Kierrätysmuovilla laminoidun luomupuuvilla-materiaalin toimitusongelmien takia jouduin luopumaan koko malliston valmistamisesta. Sain kuitenkin materiaalia pienen määrän, josta pystyin valmistamaan malliston Microplastic lippalakin. Tuotteen avulla haluan esitellä käytännössä, miltä materiaalit näyttäisivät tuotteissa. Kuva 53. Valmis lippahattu. 43 5 POHDINTA töhaitoista. Tästä syystä olikin erityisen mielenkiintoista kuulla Nurmen mietteitä työstä. Ottaen huomioon lähtökohtani, on vähintäänkin erikoista, että pääsdyin tekemään opinnäytetyöni näin vahvasti materiaaliteknologiaan ”Noonan valitsema aihe muovi vaatetuksen materiaalina on erittäin painottuen. En ole koskaan ollut mikään haka teoria-aineissa, saati mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Muoviin liittyy paljon niin viitannut ahkerasti materiaaliteknologian tai kemian tunnilla. Uskon ympäristön kuin eettisyyden kannalta ongelmakohtia, joita Noona kuitenkin, että olen aina ollut kiinnostunut materiaalien käyttäytymi- tuo esille hyvin työssään. Työ ei jää kuitenkaan menneeseen, vaan sestä ja teknologiasta, en vain ole pystynyt omaksumaan teoriittisia Noona avaa hyvin myös tulevaisuuden näkymiä ja sitä, kuinka “pa- asioita sitä tahtia, kun koulussa pitäisi. Asiaa ei helpota, että suvun haksi” koetusta muovista voidaan saada aikaiseksi myös ympäristö- rasitteena itselle siunaantui lukihäiriö. Heikot taitoni materiateknolo- myönteisempiä vaihtoehtoja. gian saralla häiritsivät minua, sillä pidän materiaalien ymmärtämistä todella tärkeänä asiana vaatetussuunnittelijan työssä. Tekstiilit ovat Tämä aihe kun on juuri nyt kovasti kehityksen alla ja siitä syystä kaikki kaikessa vaatetuksessa. muuttuu alati, on varmasti vaikeaa saada juuri uusinta tietoa aiheesta ja siksi osittain päästäänkin raapaisemaan vain pintaa ja jossain Erityisesti muovit ja erilaiset tekniset materiaalit ovat kiehtoneet mi- kohtaa on hieman oiottu kulmia. nua koko opiskelujen ajan. Tähän ovat varmasti vaikuttaneet mieltymykseni urheilu ja streetwear-muotiin. Edellä mainitun lisäksi mi- Tutkimustyö uudenlaista muovien osalta kun on vielä kesken, on ol- nua on aina viehättänyt kaikki moderni ihmisen luoma. lut varmasti hankala saada kriittistä lähdeaineistoa. Esimerkiksi nanoteknologia esiteltiin tekstissä positiiviseen sävyyn, mutta sitä koh- Teen tällä hetkellä viimeistä harjoittelujaksoa Nurmi Clothing- vaate- taan on esitetty paljon kritiikkiä erityisesti sen mahdollisiin negatiivi- tusyrityksessä. Tartuin tilaisuuteen ja pyysin Nurmi Clothing merkin siin ympäristövaikutuksiin liittyen. luojaa, vaatetussuunnittelija Anniina Nurmea arvioimaan opinnäytetyötäni. Sen lisäksi, että Nurmi toimii vaatetusalan yrittäjänä, kirjoit- On hienoa, että Noona on ottanut tämän haastavan aiheen käsitel- taa hän myös Virheät vaatteet-blogia. Nurmi on työskennellyt usei- täväkseen ja lähestynyt sitä laaja-alaisesti. Myös materiaalikokeiluis- den vuosien ajan ekologisen suunnittelun parissa ja omaa näin vah- sa on lähdetty innovatiivisesti liikkeelle ja luotu uudenlaisia pintoja van materiaalituntemuksen tällä saralla. Oma innostukseni muovin ja struktuureja, joissa on varmasti paljon potentiaalia kehitellä täysin tutkimukseen, lähti juuri huolestani muovien aiheuttamista ympäris- uusia tapoja työstää pintoja.” (Nurmi, 2015) 44 Perehtymiseni muovia kohtaan ei suikaan tule päättymään tähän Kuten Nurmi arvioinnissaan mainitsee, ovat muovit aihe-alueena hy- työhön, vaan haluan pitää itseni jatkossakin ajan tasalla muovien vin laaja ja jatkuvassa kehitysvaiheessa. Tämä toikin oman haas- kehityksestä. Erityisesti pidän silmälläi biomuovien kehitystä, sillä teensa työn rajaamiselle, ja kriittisen aineiston löytämiselle. Jouduin uskon vahvasti niiden potentiaaliin tulevaisuuden tekstiileissä. Sain myös välillä hyppäämään minulle tuntemattomammalle kemian alal- työni kautta hyvän pohjan materiaalien muokkaukseen, ja aionkin le. Usein vain yhden lähteen tutkiminen ei riittänyt, vaan jouduin et- tulevaisuudessa kehitellä jo aikaansaatuja materiaaleja, sekä kehi- simään useampia aineistoja samasta aiheestan ymmärtääkseni asian tellä uusia pintoja materiaaliteknologian tietojani hyödyntäen. perusteellisesti. Aihe-alueestani on tuoretta tietoa huonosti saatavissa suomenkielellä, ja siksi tutkimus tyssäsi toisinaan kielimuuriin. Sain kuitenkin tutkimustiedon tulkisemiseen apua aiemmista materiaaliteknologian opinnoistani. Opinnäytetyöni kautta syvensin jo olemassa olevaa materiaalitietouttani polymeeripohjaisten materiaalien ja kuitujen osalta. Materiaaliteknologian tuntemus antaa minulle valtavasti uusia mahdollisuuksia materiaalien muokkaukseen. Tekokuitujen ja materiaalien elinkaareen tutustuminen puolestaan antaa hyvän pohjan vastuullisempien materiaalien valitsemiselle. Muovimateriaalien kehitys on tänä päivänä todella nopeaa ja uusia kuituja, materiaaleja ja niiden sovellutuksia kehitetään jatkuvasti. Tämän päivän kovin kilpaillussa työelämässä täytyy olla jokin ominaisuus, joka erottaa sinut massasta. Uskonkin, että aiheeseen perehtyminen tuo minulle hyvän valttikortin työelämässä, tai mahdolliseen jatko-opiskelupaikkaan hakiessa. 45 LÄHTEET KIRJALÄHTEET Mossman, Susan. 2008. Fantastic plastic - product design + consumer culture. London: Black Dog Publishing Limited. Hästbacka, Kaj. 1992. Neste - öljystä muoveihin. 3.painos. Espoo: Frenckellin Kirjapaino Oy. Colchester, Chloe. 2007. Textiles today – a global survey of trends and traditions. London: Thames & Hudson Ltd. Johnston, Amanda. ja Hallett, Clive. 2014. Fabric for Fashion - The Complete Guide. London: Laurence King Publishing Ltd. Boncamper, Irma. 2004. Tekstiilioppi – kuituraaka-aineet. 2.painos. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. Talvenmaa, Päivi. 2002. Tekstiilit ja ympäristö. 2.painos. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, Tekstiili- ja Jalkinetoimittajat ry ja Tekstiilikauppiaiden Liitto ry. Baugh, Gail. 2011. The Fashion Designer’s Textile Directory – the creative use of fabrics in design. London: Thames & Hudson Ltd. Nyman, Hannele. ja Putasuo, Tuula. 2004. Muovikirja – arkitavaraa ja designesineitä. Porvoo: WS Bookwell Oy. Järvinen, Pasi. 2008. Uusi muovitieto. Porvoo: WS Bookwell Oy. SÄHKÖISET LÄHTEET WGSN 2012. Space Mod. [verkkosivut]. [viitattu 2015-05-16] Saatavissa: http://www.wgsn.com.ezproxy.savonia-amk.fi/content/board_viewer/#/20414/page/7 Vähäsarja,Sari. 2014. Piilomuovi vaanii pukeutujaakin – Hanna otti vastaan muovittomuushaasteen. [verkkosivut]. [viitattu 16.5.2015] Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/piilomuovi_vaanii_pukeutujaakin__hanna_otti_vastaan_muovittomuushaasteen/7446753 46 Savolainen,Laura. 2014. Onko tämä 19-vuotias ratkaissut valtamerten muoviongelman?. [verkkosivut]. [viitattu 16.5.2015] Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/onko_tama_19vuotias_ratkaissut_valtamerten_muoviongelman/7350590 Fiber2Fashion 2014. Pharrell designs Adidas new line from recycled bionic yarn. [verkkosivut]. [viitattu 16.5.2015] Saatavissa: http://www.fibre2fashion.com/news/apparelsustainibility-news/newsdetails.aspx?news_id=161437 Taylor, Anja. 2012. Plastic Oceans. [video]. [viitattu 16.5.2015] Saatavissa: http://www.abc.net.au/catalyst/stories/3583576.htm United States Environmental Protection Agency. 1990. Synthetic Fibers. [PDF]. [viitattu 17.5.2015] Saatavissa: http://www.epa.gov/ttnchie1/ap42/ch06/final/c06s09.pdf Qmilk. 2015. Biopolymer – The innovation. [verkkosivut]. [viitattu 17.5.2015] Saatavissa: http://en.qmilk.eu/products-2/qmilk-biopolymer/ Nurmi, Anniina. 2008. Mikä tekee vaatteesta vihreän?. [verkkosivut]. [viitattu 17.5.2015] Saatavissa: http://www.vihreatvaatteet.com/mika-tekee-vaatteesta-vihrean/ Bryce, Emma. 2015. What really happens to the plastic you throw away?. [video]. [viitattu 17.5.2015] Saatavissa: http://ed.ted.com/lessons/what-really-happens-to-theplastic-you-throw-away-emma-bryce European Commission. 2015. Plastic Waste. [verkkosivut]. [viitattu 17.5.2015] Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/waste/plastic_waste.htm Tampereen teknillinen yliopisto. 2010. Muovit vaatetustekniikassa. [pdf]. [viitattu 24.5.2015] Saatavissa: https://www.tut.fi/ms/muo/polyko/materiaalit/LAMK/pruju.pdf Biowerkstoff-kongress. 2014. Innovation Award “Bio-based Material of the Year 2014”. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015] Saatavissa: http://www.biowerkstoffkongress.de/award FabricLink. 2012. FabricLink’s Award for The Year’s Top 10 Textile Innovations. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015] Saatavissa: http://www.fabriclink.com/Consumer/TopTen2012.cfm 47 Ethical Fashion Forum. 2013. 7 biopolymer eco fabrics you need to know about. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015] Saatavissa: http://source.ethicalfashionforum.com/article/7-biopolymer-eco-fabrics-you-need-to-know-about Solvay. 2014. Solvay smart fibres Amni® and Emana® win innovation awards World’s first biodegradable polyamide yarn Amni Soul Eco wins two prizes. [lehdistötiedoite, pfd]. [viitattu 24.5.2015] Saatavissa: http://www.solvay.com/en/binaries/20141208-Awards-Amni-Emana-EN-193060.pdf Smartfiber. 2015. Advantages: revitalization and combat of the free redicals in conjunction with softness and care – this is the SeaCellTM effect. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.smartfiber.info/seacell/effectproperties Econyl. 2015. Regeneration system. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.econyl.com/ Bionic yarn. 2014. [verkkosivut]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.bionicyarn.com/ Euroopan komissio. 2007. Nanoteknologia – Innovaatioita huomisen hyväksi. [pdf]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://ec.europa.eu/research/industrial_technologies/pdf/nano-brochure/nano_brochure_fi.pdf Innovation in textiles. 2012. Nanofibre used in New Blance running socks. [verkkosivu]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.innovationintextiles.com/smart-textilesnanotechnology/nanofibre-used-in-new-balance-running-socks/ Europlasma. 2015. [verkkosivu]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.europlasma.be/index.html Polymacs. 2015. Application Sheet on Europlasma Nanofics* Technology for Hearing Aids. [pdf]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.polymacs.dk/download/Nanofics%20technology%20for%20hearing%20aids.pdf Teijin.2015. Nanofront. [verkkosivu]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.teijin.com/products/advanced_fibers/poly/specifics/nanofront.html Ariaprene.2015. [verkkosivu]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://www.ariaprene.com/ 48 RAW for the Oceans. 2015. Project - weaving the way to cleaner oceans. [verkkosivu]. [viitattu 24.5.2015]. Saatavissa: http://rawfortheoceans.g-star.com/ Muoviteollisuus ry. 2015. Muovisanastoa. [verkkosivu]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: http://www.muoviteollisuus.fi/fin/muovitieto/sanasto/ Ympäristöministeriö. 2013. Kestävä kehitys. [verkkosivu]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys Suomen YK-liitto. 2015. Ekologinen kestävä kehitys. [verkkosivu]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: http://www.ykliitto.fi/yk70v/ekologinen Laurila. Tiina. 2014. Kestävän kehityksen haaste muotoilulle. [pdf]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: https://noppa.aalto.fi/noppa/kurssi/muo-c0001/luennot/MUOC0001_luennon_kalvot_2.pdf Suomisanakirja. 2015. High-tech. [verkkosivu]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: http://www.suomisanakirja.fi/high%20tech Mirriam-Webster. 2015. High-end. [verkkosivu]. [viitattu 25.5.2015]. Saatavissa: http://www.merriam-webster.com/dictionary/high-end KUVALÄHTEET KUVA 1. Sten, Noona 2011. Noona Stenin suunnittelema sadetakki mallistosta My Little Plastic Pony S/S 2013.Tekijän oma arkisto. KUVA 2. Johnston, Amanda. ja Hallett, Clive. 2014. Tekokuitujen tuotannon nousua kuvaava kartta. Fabric for Fashion - The Complete Guide. London: Laurence King Publishing Ltd, 182. KUVA 3. Talvenmaa, Päivi 2002. Tekstiilien elinkaaren vaiheet. Tekstiilit ja ympäristö. 2.painos. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, Tekstiili- ja Jalkinetoimittajat ry ja Tekstiilikauppiaiden Liitto ry, 10. KUVA 4. Boncamper, Irma. 2004. Sulakehruu. Tekstiilioppi – kuituraaka-aineet. 2.painos. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 256. KUVA 5. Boncamper, Irma. 2004. Märkäkehruu. Tekstiilioppi – kuituraaka-aineet. 2.painos. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 219. 49 KUVA 6. Boncamper, Irma. 2004. Kuivakehruu. Tekstiilioppi – kuituraaka-aineet. 2.painos. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 257. KUVA 7. Nyman, Hannele. ja Putasuo, Tuula. 2004. Suomen Kuvalehti 9/1931. Muovikirja – arkitavaraa ja designesineitä. Porvoo: WS Bookwell Oy, 26. KUVA 8. Nyman, Hannele. ja Putasuo, Tuula. 2004. Insinööri Olavi Arjas tutkimassa Sarviksen nappikarttoja. Muovikirja – arkitavaraa ja designesineitä. Porvoo: WS Bookwell Oy, 13. KUVA 9. Nyman, Hannele. ja Putasuo, Tuula. 2004. Me Naiset lehdessä esiteltiin Suomen Trikoon lastex-kumineuloksisia uimapukuja 5/1954. Muovikirja – arkitavaraa ja designesineitä. Porvoo: WS Bookwell Oy, 71. KUVA 10. Askinazi, Jessie. 2013. Space age pipe dreams [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://morningpassages.com/wp-content/uploads/2013/06/RachelWelch-in-Pierre-Cardin-Space-Look-outfit-1969.jpg KUVA 11. Qmilk 2015. Qmilk [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://en.qmilk.eu/about-us/history/#!prettyPhoto KUVA 12. Johnston, Amanda. ja Hallett, Clive. 2014. Maxjennyn suunnittelema mekko kevyestä IngeoTM materiaalista. Fabric for Fashion - The Complete Guide. London: Laurence King Publishing Ltd, 229. KUVA 13. Montel, Mayra. 2014. Biodegradable fibers become fashionable [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.solvay.com/en/askingmore/biodegradable-fibers-become-fashionable.html KUVA 14. Johnston, Amanda. ja Hallett, Clive. 2014. Seacell® materiaalia Christine Zillich vaatetussuunnitelijan Flow-mallistossa. Fabric for Fashion - The Complete Guide. London: Laurence King Publishing Ltd, 225. KUVA 15. Econyl 2015. Regeneration system [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.econyl.com/regeneration-system/ KUVA 16. Bionic yarn 2014. DPX® [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.bionicyarn.com/dpx/ KUVA 17. Bionic yarn 2014. HLX® [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.bionicyarn.com/hlx/ KUVA 18. Innovation in Textiles 2012. Nanofibre used in New Balance running socks [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.innovationintextiles.com/smart-textiles-nanotechnology/nanofibre-used-in-new-balance-running-socks/ KUVA 19. Ariaprene 2015. Gallery – swatches [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.ariaprene.com/wp-content/gallery/swatches/swatch3.jpg 50 KUVA 20. Koonnut Sten, Noona 2015. Materiaali-ideataulu ja Massacre in the Pacific malliston tunnelmataulu. Tekijän oma arkistio. Yksittäiset kuvat: KUVA 1. (mies, vasen) B. Adriano. 2015. Fashion Kills [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://fuckingyoung.es/fashion-kills/ KUVA 2. (aalto,oikea) Freeios8. mj36-sea-blood-ocean-wave-nature [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://freeios8.com/mj36-sea-blood-ocean-wave-nature/ KUVA 21. Koonnut Sten, Noona 2015. Materiaali-ideataulu. Tekijän oma arkistio. Yksittäiset kuvat: KUVA 1. (mies, vasen) alex-quisite.tumblr. [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://alex-quisite.tumblr.com/post/60199726409/artyom-shabalov-forfashionisto-exclusive-ph-by KUVA 2. (aalto,oikea) Freeios8. mj36-sea-blood-ocean-wave-nature [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://freeios8.com/mj36-sea-blood-ocean-wave-nature/ KUVA 22. Sten, Noona. 2015. Keittovärjäys reaktiiviväreillä. Tekijän oma arkisto. KUVA 23. Sten, Noona. 2015. Keittovärjäyksen tulokset. Tekijän oma arkisto. KUVA 24. Sten, Noona. 2015. Ensimmäiset ruiskuemulsiokokeilut. Tekijän oma arkisto. 51 KUVA 25. Sten, Noona. 2015. Ruiskuemulsion kokeilua muovin pintaan. Tekijän oma arkisto. KUVA 26. Sten, Noona. 2015. Viimeisimmän tekniikan tulos. Tekijän oma arkisto. KUVA 27. Sten, Noona. 2015. Biomuovin valmistusta. Tekijän oma arkisto. KUVA 28. Sten, Noona. 2015. Kirkas biomuovi. Tekijän oma arkisto. KUVA 29. Sten, Noona. 2015. Harso laminoituna kirkkaalla biomuovilla. Tekijän oma arkisto. KUVA 30. Sten, Noona. 2015. Punaiseksi värjätty biomuovi. Tekijän oma arkisto. KUVA 31. Sten, Noona. 2015. Siniseksi värjätty biomuovi. Tekijän oma arkisto. KUVA 32. Sten, Noona. 2015. Ylhäällä vasemmalla laminoitu villakangas ja oikealla laminoitu frotee. Tekijän oma arkisto. KUVA 33. Sten, Noona. 2015. Ensimmäinen kloorikokeilu. Tekijän oma arkisto. KUVA 34. Sten, Noona. 2015. Kuvasta näkee, kuinka osa johon kloori on osunut, on hiukan kellastunut.. Tekijän oma arkisto. KUVA 35. Sten, Noona. 2015. Sininen käsitelty villakangas. Tekijän oma arkisto. KUVA 36. Sten, Noona. 2015. Punainen käsitelty villakangas. Tekijän oma arkisto. KUVA 37. Sten, Noona. 2015. Liestytetty polyesterineulos villakankaan seassa. Tekijän oma arkisto. KUVA 38. Sten, Noona. 2015. Valitut materiaalit. Tekijän oma arkisto. KUVA 39. Maria Muir 2014. The Great Pacific Garbage Patch [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: https://mariamuir.com/great-pacific-garbage-patch/ KUVA 40. Greenpeace. ja Hofford, Alex. The Trash Vortex [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://www.greenpeace.org/international/en/campaigns/oceans/pollution/trash-vortex/ KUVA 41. Koonnut Sten, Noona 2015. Malliston ideataulu. Tekijän oma arkistio. Yksittäiset kuvat: KUVA 1. (mies, vasen) B. Adriano. 2015. Fashion Kills [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://fuckingyoung.es/fashion-kills/ 52 KUVA 2. (aalto,oikea) Freeios8. mj36-sea-blood-ocean-wave-nature [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://freeios8.com/mj36-sea-blood-ocean-wave-nature/ KUVA 42. Youtube 2015. Red’n’Blue [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: https://www.youtube.com/playlist?list=PL0eZCGUJV5yd5CBYi6qIUrsR_0XBD0c6p KUVA 43. KUVA 41. Koonnut Sten, Noona 2015. Malliston väritaulu. Tekijän oma arkistio. Yksittäiset kuvat: KUVA 1. (Vasen) Freeios8. mj36-sea-blood-ocean-wave-nature [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://freeios8.com/mj36-sea-blood-ocean-wave-nature/ KUVA 2. (Oikea) Freeios8. mj36-sea-blood-ocean-wave-nature [viitattu 27.5.2015]. Saatavissa: http://freeios8.com/mj36-sea-blood-ocean-wave-nature/ KUVA 44. Sten, Noona. 2015. Satunaisia luonnoksia suunnitteluprosessin varrelta. Tekijän oma arkisto. KUVA 45. Sten, Noona. 2015. Microplastic trenssitakin luonnostelua. Tekijän oma arkisto. KUVA 46. Sten, Noona. 2015. Kuvia Microplastic trenssi-takin prototyypin valmistamisesta. Tekijän oma arkisto. KUVA 47. Sten, Noona. 2015. Prototyypin sovitusta mallille. Tekijän oma arkisto. KUVA 48. Sten, Noona. 2015. Mallina käytetyt miesten farkut. Tekijän oma arkisto. KUVA 49. Sten, Noona. 2015. Tidal Wave housujen prototyyppi edestä ja takaa. Tekijän oma arkisto. KUVA 50. Sten, Noona. 2015. Prototyypit Tidal wave hatusta ja Micropastic housuista. Tekijän oma arkisto. KUVA 51. Sten, Noona. 2015. Mallistolakana 1. Tekijän oma arkisto. KUVA 52. Sten, Noona. 2015. Mallistolakana 2. Tekijän oma arkisto. TAULUKOT TAULUKKO 1. Sten, Noona. 2015. Tekokuidut jaoteltuna kehruumenetelmittäin. Tekijän oma arkisto. 53