YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN SOSIAA- LISEN VERKOSTOITUMISEN TUKEMI- NEN
by user
Comments
Transcript
YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN SOSIAA- LISEN VERKOSTOITUMISEN TUKEMI- NEN
YKSINHUOLTAJAPERHEIDEN SOSIAALISEN VERKOSTOITUMISEN TUKEMINEN Vertaisryhmät Matinkylässä ja Facebookissa Taina Ahola ja Ramona Hedman Opinnäytetyö, kevät 2013 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi-diakoni (AMK) Sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus TIIVISTELMÄ Ahola, Taina & Hedman, Ramona. Yksinhuoltajaperheiden sosiaalisen verkostoitumisen tukeminen. Diak Etelä, Helsinki, kevät 2013, 70 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan kelpoisuus. Opinnäytetyömme oli osa Pienperheyhdistys ry:n Lapsilisä-projektia. Opinnäytetyömme tavoitteena oli kehittää yksinhuoltajien vertaistukitoimintaa ja arvioida eri menetelmien toimivuutta ja vertaistuen muotoja. Vertaistuen merkitys yksinhuoltajille on huomattava, jonka vuoksi tukimuotojen kehittäminen ja osallistujien mukaan saaminen on tärkeää. Lapsilisä-projektin vertaistukiryhmät pyrkivät yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Huomioimme tämän suunnitellessamme omaa ja ryhmien toimintaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös tärkeä osa sosionomin ammattia. Käytimme opinnäytetyössämme monipuolista kirjallisuutta. Työn teoreettinen viitekehys painottuu yksinhuoltajuuteen, sekä sosiaaliseen verkostoitumiseen muun muassa vertaistukiryhmien ja sosiaalisen median avulla. Käsittelimme yksinhuoltajuuteen liittyvää köyhyyttä myös lasten ja kirkon näkökulmasta. Opinnäytetyö käynnistyi keväällä 2012 ja sen toiminnallinen osuus aloitettiin syksyllä 2012 Espoossa. Järjestimme alueen yksinhuoltajaperheille vertaisryhmätoimintaa alueen asukastalolla. Markkinoimme tapahtumia aktiivisesti koko toiminnan ajan. Ryhmään oli haasteellista saada useita aktiivisia osallistujia, jonka vuoksi aloitimme vertaisryhmätoiminnan myös sosiaalisessa mediassa. Perustimme Facebookiin avoimen vertaistukiryhmän nimellä YH Yksinkin Hoituu. Yksinhuoltajuus voi olla haastava elämäntilanne koko perheelle, jonka vuoksi erilaisten tukimuotojen kehittäminen perheiden kokonaisvaltaiseksi tukemiseksi on aina ajankohtaista. Koska yksinhuoltajaperheissä on käytettävissä vain yhden aikuisen aika, voi perinteisiin vertaisryhmiin irrottautuminen olla haastavaa. Tämän vuoksi vaihtoehtoisiin toimintoihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Näemme sosiaalisen median hyvänä mahdollisuutena kehittää vertaistukiryhmätoimintaa. Sosiaalinen media on monen perheen käytettävissä ja siellä on mahdollista toimia mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että Internetin suosio yhä kasvaa ja yhä useampi palvelu on jossain muodossa saatavilla sieltä. Ammattitaitomme ylläpitämiseksi on tärkeää päivittää osaamistamme tähänkin suuntaan. Avainsanat: vertaistuki, yksinhuoltaja, osallisuus, sosiaalinen media ABSTRACT Ahola, Taina and Hedman, Ramona Organizing peer support for single parents. Comparing traditional and online support groups for single parent families. 70 p., 7 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work / Option in Social Services and education. Degree: Bachelor of Social Services. The thesis was made as a part of the Lapsilisä-project organized by the Single Parent Association. The goal of this thesis was to develop and evaluate the effectiveness of different methods and forms of peer support. Societal influencing is a main part of the group activities in Lapsilisä-project. This was also one of the main factors influencing our thesis and the form of the support groups. The theoretical part of the thesis focused on single parents and their social networking in peer groups and social media. We analyzed poverty in one-parent families from the perspective of diaconal workers and children. The practical part of the thesis began in the autumn of 2012 in Espoo, Finland. We organized peer groups and activities for single parent families. We marketed the events actively throughout the process. We found it challenging to get active participants for the group events, so we decided to set up a peer support group in social media as well. Single parenting can be a challenging phase of life so it is necessary to develop various forms of support for it. Because the days of a single-parent family can be hectic, it can be difficult to find time for participating in a peer group. Social media enables participation during times most suitable for the parent. Social media is an important form of assistance in the future. More and more services are available on the internet. Professionals should be able to take advantage of the opportunities social media offers. Key words: peer support, single parent, inclusion, social media SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................... 1 2 HANKKEEN TAVOITTEET JA TOIMINTAYMPÄRISTÖ .................................. 7 2.1 Tavoitteet .................................................................................................. 7 2.2 Pienperheyhdistys yhteistyökumppanina .................................................. 8 2.2.1 Lapsilisä-projekti ................................................................................ 9 2.3 Suur-Matinkylä toimintaympäristönä ....................................................... 10 2.3.1 Asukastalo Kylämaja ....................................................................... 11 2.3.2 Alueen muita toimijoita .................................................................... 12 3 YKSINHUOLTAJUUS .................................................................................... 15 3.1 Yksinhuoltajuus elämäntilanteena .......................................................... 15 3.2 Lapsi- ja hoivaköyhyys ............................................................................ 21 4 SOSIAALINEN VERKOSTOITUMINEN ......................................................... 25 4.1 Vertaistuki ja sosiaaliset verkostot pienryhmissä .................................... 25 4.2 Lapsen osallisuus ja sen tukeminen ....................................................... 28 5 HANKKEEN TOTEUTTAMISPROSESSIN ENSIMMÄINEN VAIHE .............. 31 5.1 Orientoituminen ...................................................................................... 31 5.2 Markkinointi............................................................................................. 32 5.3 Pienryhmien toteutus ja arviointi ............................................................. 34 6 HANKKEEN TOTEUTUSPROSESSIN TOINEN VAIHE ................................ 38 6.1 Uudelleen orientoituminen ...................................................................... 38 6.2 Sosiaalinen media vertaistuen kanavana ............................................... 39 6.3 Vertaistukiryhmä Facebookissa toteutus ja arviointi ............................... 41 7 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................. 45 7.1 Hankekokonaisuuden arviointi, pohdinta ja johtopäätökset .................... 47 7.2 Hanke osana ammatillista kehittymistä ................................................... 50 LÄHTEET .......................................................................................................... 53 LIITE 1: Ryhmätoiminnan runko........................................................................ 59 LIITE 2: Viestintä ja markkinointisuunnitelma.................................................... 60 LIITE 3: Ensimmäinen kaksipuoleinen painettu mainos .................................... 64 LIITE 4: Vaalikahvimainos ................................................................................ 66 LIITE 5: Ensimmäinen vertaisryhmän mainos ................................................... 67 LIITE 6: Toinen vertaisryhmän mainos ............................................................. 68 LIITE 7: Kolmas vertaisryhmän mainos ............................................................ 69 1 JOHDANTO Mielenkiintomme tätä opinnäytetyönaihetta kohtaan heräsi, kun löysimme opinnäytetyöpankista aiheen, jolla pyrittiin ennaltaehkäisemään yksinhuoltajaperheiden mahdollista syrjäytymistä. Teimme opinnäytetyömme Pienperheyhdistys ry:lle ja se oli osa Lapsilisä-projektia 2010–2013. Projektin tarkoituksena on parantaa yksinhuoltajaperheiden asemaa sekä saada heidät osallistumaan vaikuttamistyöhön yhteiskunnassamme. Meidän osuutemme siinä työssä oli saada vertaistuesta mahdollisesti hyötyvät yksinhuoltajaperheet mukaan Pienperheyhdistyksen toimintaan Espoon Matinkylässä Asukastalo Kylämajassa. Järjestimme yksinhuoltajaperheille 5 viikoittaista tapaamiskertaa, joihin suunnittelimme yhteistä toimintaa. Toteutuneet tapaamiskerrat sisälsivät keskustelua ja askartelua. Meillä molemmilla on omakohtaista kokemusta yksinhuoltajuudesta ja myös sen vuoksi aihe tuntui meille sopivalta ja kiinnostavalta omastakin näkökulmasta katsottuna. Opinnäytetyön muoto oli produkti, jonka toteutimme kahdessa vaiheessa sekä Matinkylässä Asukastalo Kylämajassa että hankkeen loppupuolella sosiaalisessa mediassa Facebookissa. Teoriaosuudessa avaamme keskeisiä käsitteitä, muun muassa yksinhuoltajuutta, osallisuutta, vertaistukea sekä sosiaalista mediaa. Hankkeen eri vaiheet toteutuivat osittain myös samaan aikaan, siirtyessämme toiminnallisista vertaisryhmätapaamisista sosiaaliseen mediaan. Jouduimme muuttamaan strategiaa, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, vähäisen osallistujamäärän ja Pienperheyhdistyksessä suorittamamme harjoittelun päättymisen vuoksi. Syksyn 2012 kunnallisvaalit vaikuttivat osaltaan meidän opinnäytetyöhömme ja osallistuimme Espoossa ennen vaaleja järjestettäviin tapahtumiin. Olimme suorittamassa Työyhteisöt ja kehittäminen opintokokonaisuuteen kuulunutta harjoittelujaksoa Pienperheyhdistyksessä syksyllä 2012. Joten se oli luonteva osa harjoitteluamme. Kerroimme tapahtumissa Pienperheyhdistyksen tulevasta toiminnasta Matinkylässä sekä yksinhuoltajien vaikuttamismahdollisuuksista. Mainostimme Matinkylän ryhmiä myös muilla tavoin aktiivisesti jo etukäteen. 6 Kävimme jakamassa 250 kappaletta mainoksia, niihin paikkoihin, joissa perheitä eniten liikkui esimerkiksi kauppoihin, terveysasemalle, sosiaalitoimistoon, päiväkoteihin, kouluille ja neuvolaan. Siten meidän tavoitteemme oli saada mahdollisimman moni yksinhuoltajaperhe tavoitettua ja saada heidät osallistumaan vertaisryhmätoimintaan. Vertaisryhmätoiminta on mielestämme tärkeä tukimuoto ja kaikin tavoin tehokas keino vaikuttaa mahdolliseen syrjäytymisriskiin. Mielestämme on tärkeää, että Pienperheyhdistys tarjoaa yksinhuoltajille mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin myös yhteiskunnallisella tasolla. Ilmiöt, jotka syntyvät siitä, kun ihmiset kokoontuvat yhteen, ovat kiinnostaneet sosiaalisuuden tutkijoita jo kauan. Ryhmiin liittyy tunnepitoisia latauksia ja niihin kohdistetaan sekä toiveita että pelkoja. Sosiologi Emil Durkheim on sijoittanut ryhmätunteen jopa pyhyyden kokemuksen lähteeksi. Hänen mielestään ryhmät voisivat olla ratkaisu nykyajan ihmisiä vaivaavaan irrallisuuteen yksilöinä kasvottomassa massayhteiskunnassa. Samankaltaisen perustelun voi kuulla suomalaisessa keskustelussa, jossa on kaipuu takaisin maalaiseen kyläyhteisöön sekä yhteisvastuuseen. Onnistunut pienryhmäkokemus saattaa olla yksilölle elinikäinen muisto ja positiivinen vaikuttaja. Ryhmiä on tutkittu myös työelämässä. Syy ryhmien tärkeydelle lienee ryhmien kyky antaa toiminnalle mielekkyyttä sekä ryhmiin osallistujille hyviä kokemuksia. (Avoin yliopisto i.a.) Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että mielekäs yhteinen tekeminen tukee perheen sisäistä kiinteyttä ja lisäksi mahdollistaa muun muassa uuden oppimisen ja kokeilemisen. (Röpelinen 2008, 134). Esimerkiksi ruuanlaitto tai leipominen on mukava toiminnallinen muoto joka yleensä innostaa mukaan iästä tai sukupuolesta riippumatta. 7 2 HANKKEEN TAVOITTEET JA TOIMINTAYMPÄRISTÖ Teimme opinnäytetyömme Pienperheyhdistys ry:lle ja se on osa Lapsilisäprojektia 2010–2013. Tavoitteenamme oli saada yksinhuoltajaperheet mukaan Pienperheyhdistyksen toimintaan Espoon Matinkylässä. Toimintaa järjestettiin Asukastalo Kylämajassa. Pienperheyhdistyksen yhteyshenkilömme mukaan, toimintaa Matinkylässä oli aloiteltu jo lokakuussa 2011, mutta perheitä ei ollut saatu jostain syystä motivoitua osallistumaan siihen. Yhteistyökumppanimme toive osallistujaperheiden tavoittamiseksi ohjasi tavoitteitamme ja toimintaamme alueella. Toimimme säännöllisessä yhteistyössä yhteyshenkilömme kanssa koko opinnäytetyöprosessin ajan ja suunnittelimme sen etenemistä yhdessä. Vertaisryhmän ohjaamisen ohella opinnäytetyöhömme liittyi vahvasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistuminen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja siihen innostaminen oli Lapsilisä- projektin ja sen järjestämän vertaistoiminnan yhtenä tavoitteena. (Lapsilisä-projekti i.a. a) Kunnallisvaalit olivat juuri sopivasti meidän työharjoittelumme aikana syksyllä 2012. Yhteyshenkilömme mukaan he Pienperheyhdistyksessä pyrkivät vaikuttamaan mahdollisimman paljon yksinhuoltajia koskeviin asioihin myös poliittisella tasolla, jotta yksinhuoltajaperheiden ongelmat eivät kasaantuisi liian suuriksi, joten he osallistuivat aktiivisesti kunnallisvaaleihin liittyviin tapahtumiin. 2.1 Tavoitteet Opinnäytetyössämme käsittelemme vertaistuen tarjoamisen edellytyksiä Espoon Matinkylän alueella sekä arvioimme vertaistuen merkitystä yksinhuoltajuuteen ja perheen hyvinvointiin liittyen sekä sitä kautta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tavoitteenamme on kehittää yksinhuoltajien vertaistukitoimintaa sekä arvioida eri menetelmien toimivuutta ja vertaistuen muotoja. 8 Opinnäytetyömme edetessä toimimme myös sosiaalisessa mediassa, joka toimi yhtenä vertaistuen mahdollistajana. Sosiaalisessa mediassa toimiminen, ryhmän perustaminen sen kehittyminen ja arviointi on yksi osa tavoitteidemme saavuttamisessa. Yksi tavoitteemme on saada mahdollisimman moni yksinhuoltajaperhe osallistumaan vertaistukitoimintaan joko virtuaalisesti tai paikan päällä Matinkylässä. 2.2 Pienperheyhdistys yhteistyökumppanina Pienperheyhdistys ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka yksinhuoltajat ovat perustaneet vuonna 1968. Yhdistyksen perustehtävänä on tukea vanhemmuutta ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia yksinhuoltaja perheiden lapsille. Toiminnallaan yhdistys pyrkii edistämään tasa-arvoisen lapsuuden toteutumista sekä parantamaan lasten asemaa. Toiminnan tavoitteena on edistää yksinhuoltajaperheiden hyvinvointia. (Pienperheyhdistys ry, i.a.) Ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö on osa toiminnan kehittämistä, jonka lisäksi yhdistys pyrkii muokkaamaan yleisiä mielipiteitä hyväksymään erilaiset perhemuodot. Pienperheyhdistyksen tulevaisuuden näkymänä on ” Pärjäävä vanhempi, tasa-arvoinen lapsuus”. (Pienperheyhdistys ry 2011, 7.) Yhdistyksellä on kymmenkunta työntekijää, jonka lisäksi yhdistyksessä toimii ohjaajia ja lastenhoitajia tarpeen mukaan. Yhteistyökumppaneina toimivat esimerkiksi Helsingin perhekeskusten lastensuojelun sosiaalityöntekijät, lastensuojelu- ja nuorisojärjestöt, sosiaalialan oppilaitokset, Setlementtiliitto, Eesti lastekaitse Liit ja Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Yhdistyksen toimintaa rahoitetaan muun muassa: Raha-automaattiyhdistyksen, Helsingin kaupungin, useiden säätiöiden sekä muiden kumppaneiden antamalla tuella. (Pienperheyhdistys ry, i.a.) Pienperheyhdistyksellä on kolme toimipaikkaa: Jakomäessä perhepaikka Punahilkka, Vuosaaressa järjestötalo Merikehto sekä toimisto Sörnäisissä. Puna- 9 hilkan toiminta keskittyy varhaiseen tukeen, perhetyöhön sekä vertaisryhmätoimintaan, Merikehdossa toimii Miina työ sekä mummila- toiminta. Toimiston toimintaan kuuluu hallinnon lisäksi tapaamispaikka- ja mieskaveritoiminta sekä Lapsilisä- projekti, jonka toimintaan opinnäytetyömme sijoittuu. (Pienperheyhdistys ry, i.a.) Pienperheyhdistys järjestää vertaistoimintaa yhden vanhemman perheille sekä mahdollisuuksia virkistäytymiseen. Vertaistoiminnan tavoitteena on keskinäinen tuki, uusien näkökulmien saavuttaminen sekä yhteisen kasvuprosessin tarjoaminen. Vertaistoiminta voi antaa yhden vanhemman perheille korvaamatonta tukea vanhemmuuden haasteissa. Pienperheyhdistyksen vertaistoiminta on monille yhden vanhemman perheille ainoa mahdollisuus ottaa osaa leiri- ja retkitoimintaan yhdessä muiden lapsiperheiden kanssa. Taloudellisesti heikossa asemassa oleville perheille loma- ja leiritoiminta tarjoaa mahdollisuuden mielekkääseen lomanviettoon. On erittäin tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ja saada mahdollisuus jakaa elämän iloja sekä onnistumisen kokemuksia muiden perheiden kanssa. Vanhempien saama positiivinen palaute toisten lasten vanhemmilta on parasta vanhemmuuden tukemista. (Pienperheyhdistys ry 2011, 4.) Pienperheyhdistyksen tarjoaman vertaistoiminnan vahvuus on siinä, että se perustuu vapaaehtoisuuteen ja osallistujat voivat itse vaikuttaa toimintaan. Pienperheyhdistyksen työntekijät toimivat innostajina ja mahdollistavat ryhmän toiminnan. Työntekijä voi aloittaa ryhmän toiminnan, mutta hän jättää ryhmän siinä vaiheessa, kun ryhmä on turvallinen ja se alkaa toimia itsenäisesti. Onnistuessaan vertaistoiminta voi saada aikaan sellaista toimintaa ja aktiivisuutta, jota on vaikea etukäteen määritellä ja ennustaa. (Pienperheyhdistys ry 2011, 4.) 2.2.1 Lapsilisä-projekti Lapsilisä-projekti on Pienperheyhdistyksen kolme vuotta (2010–2013) kestävä hanke, joka on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama ja Pienperheyhdistyk- 10 sen toteuttama. Projektissa toimii kaksi työntekijää. Projektin tarkoituksena on etsiä vaikuttamismahdollisuuksia vähävaraisten yhden vanhemman perheiden tilanteeseen yhteistyössä perheiden kanssa. Perheen omia voimavaroja tuetaan ryhmä-, harrastus- ja vaikuttamistoiminnan avulla. Projektin yhtenä tavoitteena on tehdä näkyväksi, usein yksinhuoltajuuteen liittyviä, kokemuksia pienituloisuudesta. Toiminnalla yritetään vaikuttaa päättäjiin, jotta perheiden haastavat elinolosuhteet otettaisiin paremmin huomioon heitä koskevia päätöksiä tehtäessä. Lapsilisä-projekti toimii pääkaupunkiseudulla ja siinä työskentelee kaksi kokopäiväistä työntekijää sekä tuntipalkkaisia lastenhoitajia ja ryhmienohjaajia. (Pienperheyhdistys ry 2011, 20.) Lapsilisä-projektin tavoitteina on ryhmätoiminta ja osallistujien asiantuntijuuden hyödyntäminen, vaikuttaminen ja toiminnan kehittäminen. Ryhmätoiminnassa osallistujille mahdollistuvat vertaistuen saaminen, uusien asioiden oppiminen yhteiskuntamme toiminnasta sekä siihen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Oman äänen saaminen kuuluviin ja tärkeiden asioiden tekeminen, yhdessä muiden osallistujien kanssa, on oleellinen osa toimintaa. (Pienperheyhdistys ry 2011, 20.) Lapsilisä-projektin mukaan Suomalainen yhteiskunta perustuu kahden työssäkäyvän vanhemman perheisiin, ja yhden vanhemman perheet ovat taloudellisesti heikommassa asemassa verrattuna näihin perheisiin. Vaikuttamiseen tähtäävällä ryhmätoiminnalla tuodaan näkyväksi tätä eriarvoisuutta ja voidaan osoittaa, ettei kyse ole ihmisen henkilökohtaisesta ongelmasta, vaan yhteiskunnallisesta epäkohdasta. Parhaimmillaan ryhmässä luodaan uusia keinoja vaikuttaa esimerkiksi valokuvaamisen, ääniteoksen tai lehtihaastattelujen avulla. (Lapsilisä-projekti i.a. b.) 2.3 Suur-Matinkylä toimintaympäristönä Suur-Matinkylä sijaitsee Espoon kaupungissa, joka on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Suur-Matinkylän alueella asuu n. 35 500 asukasta ja se poikkeaa 11 muista Espoon alueista etenkin ikärakenteen, asuntokuntien koon ja rakennuskannan mukaan. Alueella asuu paljon ikääntyneitä ja asuntokunnat koostuvat useammin yhdestä henkilöstä ja lapsiperheet yhdestä vanhemmasta kuin kahdesta tai useammasta. Alueella asuu siis ikääntyneiden lisäksi paljon yksinhuoltajia. Matinkylän alueen rakennuskanta on hyvin kerrostalovaltaista. (Gassen 2011, 26–27.) Alueen yksinhuoltajaperheiden osuus on Espoon suurin. Alueen lapsiperheistä 26,4 %, eli joka neljäs perhe, oli yhden huoltajan perheitä. (Gassen 2011, 12.) Edellä mainittujen seikkojen valossa on luontevaa, että Pienperheyhdistys on aloittanut toimintansa juuri Matinkylässä. Pienperheyhdistyksen edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa tuli esiin, että alue on ”perinteinen” lähiö ja alueen kohderyhmästämme, eli yksinhuoltajista, moni on toimeentulotuen saaja, vaikka työvoimaan kuuluvien osuus Matinkylän alueella on kuitenkin 70 % luokkaa. Matinkylän työttömyysaste on Espoon suurin sen ollessa 7,6 %. (Gassen 2011, 13,16.) Työttömyysaste vaikuttanee myös toimeentulotukea saavien määrään, jonka merkitystä pohdimme aloittaessamme opinnäytetyötämme. Olimmehan aiheemme teoriaan tutustuessa huomanneet usein maininnan taloudellisen tilanteen vaikutuksista yksilön voimavaroihin ja jaksamiseen. 2.3.1 Asukastalo Kylämaja Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus järjestettiin Matinkylän Asukastalo Kylämajassa. Asukastalo Kylämaja avattiin lokakuussa 2011 Matinkylä-Olarin alueen asukkaiden matalan kynnyksen kohtauspaikaksi. Kylämajan toiminnassa ylläpitäjinä toimivat Kalliolan setlementti, Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry sekä Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimi. Siellä on erilaisia ryhmätiloja, keittiö, tietotupa, itsehoitopiste ja olohuone, joka toimii yleisenä kahvittelutilana. Tilat soveltuvat muun muassa asukasyhteisö- ja verkostotapaamisiin sekä erilaisiin kerho- ja ryhmätoimintoihin. Kylämajaan voi tulla kahville, lukemaan lehtiä, keskustelemaan työntekijöiden kanssa, osallistumaan erilaisiin toimintoihin tai vain oleskelemaan. Ohjattua viikoittaista toimintaa järjesti muun muassa 12 Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jolla oli Kylämajassa perhekahvila -toimintaa. Perheille tarkoitetut palvelut ja aktiviteetit sopivat hyvin Kylämajaan sijaintinsa ja tilojensa puolesta. (Asukastalo Kylämaja i.a.) Kylämaja on mukana Matinkylä-Olarin Monitoimisissa. Monitoimiset on yhteistyöverkosto joka toimii lasten, nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin ja alueen yhteisöllisyyden edistämiseksi. Monitoimiset koostuu järjestöjen-, seurakuntien-, julkisen sektorin- sekä vapaaehtoisista toimijoista. (Asukastalo Kylämaja i.a.) Mielestämme tällainen yhteistyöverkosto luo hyvät puitteet toimia yhteistyössä yhteisen asian hyväksi. Se mahdollistaa eri toimijoiden osaamisen hyödyntämisen mahdollisimman hyvin alueen asukkaiden hyväksi. Tällöin toimijat tietävät toistensa toiminnoista ja niiden kohderyhmistä ja voi ohjata niihin asiakkaita. Opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden aikana pääsimme tutustumaan erilaisiin kehittämisyhteistyökuvioihin. Alueeseen ja sen toimijoihin tutustuessamme huomasimme, että siellä järjestettiin suhteellisen paljon toimintaa ja erilaisia tukimuotoja lapsiperheille. Osa toimijoista toimii meidän kanssamme saman kohderyhmän kanssa. Seuraavaksi esittelemme näistä joitain. 2.3.2 Alueen muita toimijoita Osa alueen toimivaa lapsiperhetyötä on ollut perhekeskushanke, jonka palvelut ovat lapsiperheille suunnattuja ja muodostavat asiakkaalle kokonaisen palveluverkoston toimimalla yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen, järjestöjen sekä seurakunnan kanssa. Keskeisinä kohtaamispaikkoina perheille toimivat asukaspuistot sekä avoimet päiväkodit. Toiminnan lähtökohtana ovat perheiden tarpeet, joissa sekä osallistumista että asiantuntijuutta pyritään vahvistamaan. Toiminnassa huomioidaan tarpeiden mukaan alueiden erityispiirteet. (Sosiaaliportti 2012.) Espoon seurakunnat torjuvat diakonisilla toimenpiteillä syrjäytymistä yhteistyössä muiden toimijoiden ja Espoon kaupungin kanssa. Seurakunnan työntekijät kohtaavat ihmisiä kriisi- ja pulmatilanteissa, joissa heille annetaan sielunhoidol- 13 lista ja kirkon näkökulmasta katsottua psykososiaalista tukea sekä tarpeen vaatiessa pientä taloudellista avustusta. Seurakunnan työntekijät ohjaavat ihmisiä hakemaan heille kuuluvia yhteiskunnallisia tukimuotoja. Heille pyritään järjestämään vertaistukea ja heidät kutsutaan seurakuntayhteyteen. Ihmisiä tuetaan kokonaisvaltaisesti leireillä, ryhmissä sekä erilaisissa kokoontumisissa. Kriisityöhön osallistutaan sekä Henkisen Huollon että Debriefing - toiminnan avulla. (Espoon seurakunnat 2009, 16.) Seurakunnat ovat alueen aktiivisia toimijoita ja erityisen kiinnostuksen kohteena pidämme niitä Tainan diakonian pätevyyden vuoksi. Espoon diakoniatyössä painotetaan vaikuttamistoimintaa, osallistumista julkiseen keskusteluun sekä jatkuvaa sosiaalialan yhteistyöverkoston kehittämistä. Seurakuntatyössä arvioidaan alueen kaikenikäisten asukkaiden tarpeita ja tilanteita. Alueen yhteistyökumppaneiden kanssa pyritään tukemaan ihmisiä tasaarvoisesti sekä oikeudenmukaisella tavalla. (Espoon seurakunnat 2009, 16.) Matinkylä kuuluu Olarin seurakuntaan ja heillä on useita lapsille ja perheille tarkoitettuja ryhmiä. Esimerkiksi Esikko, joka on suunnattu uusille äideille ja heidän vauvoilleen. Ryhmässä voi keskustella uuden elämäntilanteen tuomista kokemuksista ja kysymyksistä. Perhekerho on tarkoitettu aikuisille ja eri-ikäisille lapsille. Kerhossa voi keskustella muiden aikuisten kanssa vanhempana oloon liittyvistä asioista. Lapsille on perhekerhossa lastenhoito järjestetty seurakunnan puolesta. Joskus kerhossa on askartelua ja toisinaan joku vierailija voi käydä kertomassa vanhemmuuteen tai kristillisyyteen kuuluvista teemoista. (Olarin seurakunta 2012,19.) Päiväkerhoja Olarin seurakunta järjestää pääasiassa 3–6-vuotiaille, mutta Aapelinkadun kerhotilassa on myös 2-vuotiaille tarkoitettuja kerhoja. Edellä mainittujen lisäksi Haukikappelissa ja Omenan Olohuoneessa kokoontuvat avoimet perhekerhot. Niissä askarrellaan, leikitään ja vietetään aikaa yhdessä lasten ja heitä hoitavien aikuisten kesken. Syyskuussa 2012 on alkanut uusi ryhmä Isovanhempien ja lastenlasten olohuone. Sinne voi mennä vaikka lapsenlapsen, kummilapsen tai jonkun muun läheisen lapsen kanssa. Ohjelmaan kuuluu hartaushetki, kahvi- ja mehuhetki sekä jokin toiminnallinen tuokio, joka voi olla esi- 14 merkiksi musiikkia, kertomuksia tai leikkimistä. Ryhmä kokoontuu Omenan Olohuoneessa. (Olarin seurakunta 2012, 19.) Yksinhuoltajaperheille tarkoitettu Olohuone kokoontuu joka toinen maanantai Kauppakeskus Isossa Omenassa. Siellä voi keskustella arjen asioista muiden vanhempien kanssa. Sinne voi mennä joko yksin tai yhdessä lasten kanssa. Tarjolla on iltapalaa ja lapsille on seurakunnan puolesta leikittäjä. (Espoon seurakunnat i.a.) 15 3 YKSINHUOLTAJUUS Opinnäytetyömme tarkoituksena Lapsilisä-projektissa, oli ohjata Espoon Matinkylässä aloiteltua vertaistukiryhmää ja kehittää sen toimintaa niin, että osallistujien määrää saataisiin lisättyä. Lapsilisä-projektin yhtenä tavoitteena on tarjota yksinhuoltajaperheille vertaistukea ja vaikuttamisen kanavia. Sen vuoksi myös meidän toimintamme rakentui näiden teemojen ympärille. Seuraavissa luvuissa avaamme opinnäytetyöhömme liittyviä avainkäsitteitä ja teoreettisia viitekehyksiä. Niiden pohjalta suunnittelimme, toteutimme ja arvioimme toimintaamme. Keskeisiä teoreettisia näkökulmia ovat muun muassa: yksinhuoltajuus ja vertaistuki. 3.1 Yksinhuoltajuus elämäntilanteena Tässä työssä määrittelemme yksinhuoltajaksi vanhemman, joka on lapsen lähivanhempi, joka siis asuu lapsen kanssa pääsääntöisesti. Emme opinnäytetyössämme kiinnitä huomiota siihen, että onko vanhemmilla yksin- vai yhteishuoltajuus, vaan keskitymme lähivanhemman ja hänen lapsiensa yhteiskunnalliseen asemaan. Yksinhuoltajuuden määrittäminen ei ole kuitenkaan yleensä näin ongelmatonta vaan sen määrittely vaihtelee eri yhteiskunnissa. Kansainvälisessä tilastoinnissa yksinhuoltajaksi määritellään yleensä vanhempi joka asuu samassa taloudessa alle 18-vuotiaan kanssa, ilman avo- tai aviopuolisoa. Suomessa yleiskielessä sekä tilastokeskuksen perhe- ja lapsitilastoissa yksinhuoltajalla tarkoitetaan perhettä jossa asuu yksi vanhempi ja vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. (Hakovirta 2007, 66.) Yksinhuoltajuuden määrittelemisen lisäksi sen termistössä esiintyy vaihtelevuutta. Myös suomalaisessa yhteiskunnassa termiä käytetään monimuotoisesti. (Forssén, Haataja & Hakovirta 2009, 11–12.) Esimerkiksi lakiteksteissä käytetään termiä yksinhuoltaja, kun taas Tilastokeskus ja Pienperheyhdistys käyttää 16 termiä yhden huoltajan perhe. Tässä opinnäytetyössä käytämme termiä yksinhuoltaja sen vakiintuneen aseman vuoksi. Yksinhuoltajasta voitaisiin käyttää myös termiä lähivanhempi, koska yhä useammin vanhemmilla on lapsen yhteishuoltajuus. Historiaan perehdyttäessä voidaan todeta, että yksinhuoltajien asema on ollut aiemmin huomattavasti epäedullisempi. Ydinperhe on jo vuosisatojen ajan ollut ideaali perhemuoto, jossa sukupuoliroolit ovat jakautuneet hyvin perinteisellä tavalla. Tämä ideologia on muokannut naisen ja miehen identiteettiä, antanut pohjan lasten hoivalle ja sitonut perheen yhteen valtion kanssa. Hyvä vanhemmuus on historiallisesti nähty syntyvän vain ydinperheessä. Nykyäänkin ydinperhe nähdään kuvastavan sosiaalista hyvinvointia ja hyvää kasvupaikkaa lapselle. Ydinperhe näkökulma on ohjannut sosiaalipolitiikkaa, rahoituksia sekä ammatillisia käytäntöjä. Yksinhuoltajuus taas on nähty poikkeamana ydinperheestä, jonka vuoksi sen on nähty olevan riski lapsen hyvälle elämälle ja kasvulle. Myös naisen asema aviottomana äitinä on ollut epäedullinen. (Krok 2009, 93–94.) Suomalaisessa agraariyhteiskunnassa yksinhuoltajuus oli vakava häpeä ja yksinhuoltajien asemansa heikko. Perherakenteen ja köyhyyden välinen yhteys tunnistettiin jo tuolloin, mutta esimerkiksi köyhäinhoidollisen auttamisen ehtona oli äidin kasvatuskyvyn, siveellisyyden sekä moraalin kontrolli. (Rantalaiho 2009, 22–23.) Siitä huolimatta, että yhteiskunnallinen kontrolli oli lisääntynyt, ei lainsäädäntö ratkaissut lasten huoltoon tai hoitoon liittyviä ongelmia ja moni yksinhuoltaja joutuikin turvautumaan epäedullisiin lastenhoitoratkaisuihin hankkiessaan perheelle toimeentuloa. Yksinhuoltajalle ansiotyö oli perheen elatuksen ehto. (Rantalaiho 2009, 24–25.) Nykyään laki lasten päivähoidosta (1973/36) kehottaa kuntia järjestämään lasten päivähoidon kuntalaisten tarpeen mukaan sinä vuorokaudenaikana, kun sitä tarvitaan. Tosin voidaan todeta, että tämä ei kuitenkaan täysin toteudu, vaan hoitojärjestelyt voivat edelleen olla haastavia vaikkakin yleensä jollain muotoa järjestettävissä 17 Suomalaisessa perhepolitiikassa ei ole koskaan ollut erityisesti yksinhuoltajien taloudelliseen tilanteeseen räätälöityä perhepoliittista tuen muotoa, vaan esimerkiksi lapsilisää saa kaikki lapset äidin siviilisäädystä riippumatta. Toisaalta yhteiskunta on maksanut yksinhuoltajille korotettua lapsilisää, sekä tarvittaessa korvannut puuttuvaa elatusapua. Nämä ovat olleet merkittäviä tekijöitä yksinhuoltajuuden kategorian muotoutumiselle. He eivät saa leimaavia tukia, mutta eivät myöskään erityisiä etuuksia. (Rantalaiho 2009, 34–35, 42–43.) Nyky-yhteiskunnassamme perhemuodot ovat monipuolistuneet. On varsin yleistä, että samassa lähiössä asuu niin ydinperheitä, uusioperheitä, yhden vanhemmanperheitä sekä samaa sukupuolta olevien perheitä. (Krok 2009, 89.) Erilaisten perheiden määrittäminen voi olla haasteellista ja niitä määrittävien termien käytössä on vaihtelua. Yksinhuoltajien määrä on ollut kasvussa 1970-luvulta lähtien. Kasvu oli nopeinta 1990-luvun laman aikaan, mutta on sittemmin tasoittunut. Syitä yksinhuoltajuuteen on monia. Aiemmin yksinhuoltajuus on yleisimmin johtunut puolison kuolemasta, mutta nykyään yksinhuoltajuus alkaa yleisimmin avo- tai avioliiton päättyessä. Yksinhuoltajuuden syitä voi myös olla lapsen suunnittelematon syntymä tai suunniteltu lapsen hankkiminen ilman toista huoltajaa. (Haataja 2009 a, 46–47.) TAULUKKO 1. Lapsiperheet tyypeittäin Vuosi Aviopari ja Avopari ja Äiti ja lapsia Isä ja lapsia lapsia lapsia 1950 85,9 --- 12,4 1,7 1960 88,7 --- 9,9 1,3 1970 88,9 0,9 9,0 1,2 1980 83,1 4,7 10,9 1,4 1990 76,6 9,4 12,3 1,7 2000 65,1 15,5 17,0 2,4 2005 62,3 17,7 17,4 2,5 2010 61,3 18,4 17,5 2,7 2011 61,1 18,6 17,6 2,7 (Tilastokeskus 2012 a) 18 Kuten yllä olevasta tilastosta voidaan todeta, on avioparin muodostama lapsiperhe edelleen yleisin, mutta myös avoparin muodostamat lapsiperheet ovat yleistyneet. Voidaan myös havaita, että yksinhuoltajaperheiden määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, vaikkakin viime vuosina tilanne on tasaantunut. Viidennes Suomen lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä. Tilastokeskuksen mukaan Suomen sisällä on selvää vaihtelua maakunnittain yksinhuoltajuuden yleisyydestä. Yksinhuoltajaperheitä on vähiten Pohjanmaalla ja eniten Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä. Enemmistö yksinhuoltajista on siviilisäädyltään eronneita. Toisaalta avoliittojen purkautumiset ovat lisänneet naimattomien määrää yksinhuoltajaperheissä. Edelleen yksinhuoltajista suurin osa on äitejä, vaikkakin isien osuus on ollut jatkuvasti hieman kasvussa. (Tilastokeskus 2012 a, 12–13, 18–19.) Yksinhuoltajuutta ja sen tuomia haasteita voidaan tarkastella myös taloudellisesta näkökulmasta. Yksinhuoltajien köyhyysriski on suurempi kuin muissa kotitalouksissa ja joka neljäs yksinhuoltajaperheistä on luokiteltu pienituloiseksi. Köyhyyteen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä ovat työmarkkina-asema ja matalapalkkainen työ. (Pylkkänen 2009, 94.) Köyhyysriskin teema näkyi koko opinnäytetyömme ajan yhtenä osana työskentelyämme. Tämän lisäksi lapsiperheiden köyhyys on yksi niistä seikoista joihin Lapsilisä-projekti pyrkii vaikuttamaan. Köyhyys liittyy sosioekonomiseen asemaan ja on todettu, että vanhempien sosioekonomisella asemalla on yhteys koko perheen hyvinvointiin (Kaikkonen, Mäki, Laatikainen & Linnanmäki 2012, 21–22). Tutkimuksista ja tilastoista voidaan todeta, että yksinhuoltaja perheiden tulotaso on usein pienempi kuin muissa perhemuodoissa ja heidän sosioekonominen asemansa heikompi (Salmi, Sauli & Lammi-Taskula, 78–79; Forssén, Haataja & Hakovirta 2009 a, 14– 15; Haataja 2009 b, 113). Yksinhuoltajaperheissä perheen tulee pärjätä yhden vanhemman tuloilla, kun taas ydinperheissä on yleensä käytettävissä kahden aikuisen tulot. Tuloerojen tasaamiseksi yksinhuoltaja voi saada korotuksen lapsilisään sekä hakea muualla asuvalta vanhemmalta elatusapua tai Kelalta elatustukea. (Kela 2012 a.) Edellä mainittujen lisäksi lähivanhemmalla voi olla oikeus esimerkiksi asumistu- 19 keen sekä kotihoidon tukeen ja kuntalisään, jotka ovat tulosidonnaisia. (Kela 2012 b.) Yksinhuoltajaperheiden suhteellinen tulotaso on heikentynyt 1990luvun puolivälistä lähtien aina 2000-luvun alkupuoliskolle, eikä se edelleenkään yllä kahden vanhemman perheiden tasolle (Haataja 2009 b, 113). Suomessa köyhyys nähdään usein suhteellisena, tuloeroihin liittyvänä seikkana, eikä niinkään absoluuttisena, välttämättömyyksien puutteena (Tilastokeskus 2006). Suhteellisella köyhyysrajalla tarkoitetaan sitä, että perheen tulot jäävät alle 60 % keskimääräisestä tulotasosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (i.a. a) mukaan lapsiköyhyys (kotitaloudet joissa alle 18-vuotiaita lapsia) on moninkertaistunut viime vuosikymmenen aikana. Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä. Tilastokeskuksen (2012 b) mukaan yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusaste on huomattavasti suurempi kuin kahden aikuisen talouksissa. Yksinhuoltajatalouksissa asuvien pienituloisuusaste on noin 27 % luokkaa. Vuonna 2011 yksinhuoltajaperheistä toimeentulotukea sai 24,1 %. Luku on huomattavan suuri verrattuna kahden vanhemman perheisiin, joista vuonna 2011 4,7 % sai toimeentulotukea. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013, 3.) TAULUKKO 2. Henkilöiden pienituloisuusaste kotitalouksien elinvaiheen mukaan. Prosenttia. Vuosi 1995 2000 2005 2010 Pienituloisia yhteensä Yhden hengen talouksia 20,4 25,5 31,4 29,8 305 100 Yksinhuoltajat 8,1 22,3 25,4 26,7 61 920 Lapsettomat parit 4,8 5,4 6,4 6,6 103 290 Parit joilla lapsia 4,1 8,8 8,1 9,4 189 320 Muut 3,9 6,0 8,5 9,9 46 400 Koko väestö 7,2 11,3 12,8 13,3 706 029 (Tilastokeskus 2012 b) Taulukosta 2 voidaan huomata, että yksinasuvien ja yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusaste on muita suurempi. Haataja (2009 b, 112–113), joka on tutkinut yksinhuoltajien sosioekonomista asemaa ja tulotasoa, on katsonut tähän 20 vaikuttavan muun muassa yksinhuoltajien koulutustason, joka on usein matalampi, kuin kahden vanhemman perheissä. Kahden vanhemman perheiden äiteihin verrattuna yksinhuoltajat ovat useammin vain peruskoulun käyneitä. Tähän saattaa osittain vaikuttaa se, että lapsia on hankittu ennen lopullisen koulutustason saavuttamista. Yksinhuoltajaäitejä on enemmän myös työttöminä, kuin kahden vanhemman perheiden äitejä. Yksinhuoltajien koulutustaso ja työmarkkina-asema on jäänyt muista jälkeen jo 1990-luvun vaihteesta lähtien. Erityisesti äitien heikompaa tulotasoa selittänee myös se, että naiset saavat edelleen keskimäärin alempaa palkkaa kuin miehet. (Haataja 2009 b, 106.) Pylkkänen (2009, 94) on tutkinut yksinhuoltajuuden erityistä asemaa yhteiskunnassa ja havainnut pienituloisuuden olevan yksi yksinhuoltajaperheiden hyvinvoinnin haasteista. Hyvinvointiin liittyy muun muassa osallisuus ja terveystottumukset. Vaikka yksinhuoltajan työllisyys parantaa perheen taloudellista asemaa, niin silti usein matala palkka ja yksin perheen elättäminen lisäävät köyhyysriskiä. Lapsiköyhyys onkin lisääntynyt erityisesti yksinhuoltajaperheissä ja samaan aikaan perheiden turvaverkostot ovat heikentyneet. (Rantalaiho 2006, 47–48.) Näiden seikkojen on osoitettu olevan yhteydessä syrjäytymiskehitykseen, jonka vuoksi koemme, että näihin on puututtava sekä yhteiskunnallisella vaikuttamisella, että sosiaalisen tuen tarjoamisella. Huomioidaksemme koko perheen hyvinvoinnin, toinen meistä osallistui Lapsilisä-projektin järjestämään lasten kesätoimintaan kesällä 2012, ja perehtyi näin lasten näkökulmaan yksinhuoltajuudesta. Lapsilisä-projektin lasten kesätoiminta mahdollistaa lapsille kesällä toimintaa ja helpottaa näin myös vanhempien työssäkäyntiä. Vanhemman työssäkäynti ei kuitenkaan ollut ehto toimintaan osallistuville. Toimintaan osallistuvien lasten ikä vaihteli 7–16 vuoden välillä, joka huomioitiin myös toiminnan suunnittelussa. Yksi teema oli köyhyys lapsen kokemana. Kesätoiminta rahoitettiin kokonaan Lapsilisä- projektin rahoituksesta, jolloin toiminnasta ei aiheutunut kustannuksia osallistujaperheille. Lapsille tarjottiin toiminnan aikana päivittäin välipala ja lounas syötiin viereisessä leikkipuistossa, jossa Helsingin kaupunki tarjosi lämpimän ruoan. Tällaisella toiminnalla voitiin edistää koko perheen hyvinvointia ja tarjota lapsille toimintaa, jossa hei- 21 dän ei tarvitse selitellä perhesuhteitaan ja voivat saada vertaistukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta. 3.2 Lapsi- ja hoivaköyhyys Perheen pienituloisuus rasittaa niin vanhempia, kuin lapsiakin ja voi vaikuttaa heidän terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen. Yksinhuoltajan voi olla haasteellista keskittyä ja panostaa perhe-elämään niin paljon kuin hän itse tai lapset toivoisivat. Köyhyys voi aiheuttaa vanhemman jaksamattomuuden lisäksi lapselle häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta ja osattomuutta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a. a.) Lasten osallisuutta on tutkittu esimerkiksi kulutuksen kautta. On sanottu, että erityisen tärkeää osallisuus on lasten ja nuorten näkökulmasta, koska harrastus ja vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistuminen on heille paikka, jossa sosiaaliset jaot herkästi muodostuvat. Vapaa-ajan kuluttaminen vaikuttaa myös heidän ryhmiin kiinnittymiseen ja identiteetin rakentumiseen. (Niemelä & Raijas 2010, 129, 138–139.) Mielestämme tämä voi näkyä jo päivähoidossa, jos lapsilla on mahdollisuus tuoda omia leluja päiväkotiin. Lapset joiden vanhemmilla ei ole ollut varaa ostaa niin sanottuja hittileluja, voi jäädä muiden leikeistä syrjään ja kokea osattomuutta. Päivähoidon henkilökunnan tulee kiinnittää huomiota toimintatapoihinsa ja suunnitella niitä eettisesti kestävällä tavalla, niin että ne huomioivat kaikki lapset erilaisine taustoineen. Niemelän (2009, 128–133) mukaan lasten kulutuksesta pyritään tinkimään viimeiseksi, olipa perheen tulotaso mikä hyvänsä. Lasten kulutus kasvaa kouluun mennessä ja viimeistään kouluun meno aiheuttaa myös taloudellisen vertailun muihin perheisiin. Lapsen kokema köyhyys voi tarkoittaa hänelle erilaisia osattomuuden kokemuksia. Kun tulotaso on matala, ei lapsella ole välttämättä mahdollisuuksia osallistua kaveripiirin kulutus- ja harrastustottumuksiin. Jopa hittilelun puuttuminen voi tarkoittaa lapselle leikistä ulos sulkemista. Luokkaretkille osallistuminen voi olla huomattava taloudellinen rasite perheelle, vaikka nykyi- 22 sin luokkaretket pyritään järjestämään niin, että kaikilla olisi niihin mahdollisuus osallistua. Lapselle köyhyys tarkoittaa luopumista monesta mukavasta. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lasten kanssa toimivia aikuisia edistämään lapsen hyvinvointia. Sopimuksella taataan jokaiselle lapselle oikeus sosiaaliturvaan ja kehityksen kannalta riittävä elintaso. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a. a.) Taloudellisen tilanteen lisäksi yksinhuoltajuuteen voi liittyä tekijöitä, jotka ovat lapselle emotionaalisesti haastavia. Kun perheessä on vain yksi huoltaja, voi hänellä olla vähemmän resursseja osallistua ja mahdollistaa lapselle tuki esimerkiksi koulutehtävissä, hoidossa, kasvatuksessa ja harrastustoiminnassa. (Broberg & Tähtinen 2009, 157.) Esimerkiksi harrastuksen voidaan nähdä tukevan lapsen sosioekonomisen aseman lisäksi hänen terveyttään ja hyvinvointiaan. Yksinhuoltajaperheille lapsen tasa-arvoisen aseman toteuttaminen, kuten harrastusten mahdollistaminen, on kuitenkin haastavampaa kuin kahden vanhemman perheissä. Vaikka yhteiskunnalliseen tukeen on pyritty panostamaan, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen jää valitettavasti aina vähemmälle huomiolle kilpailukykytavoitteiden vuoksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010, 39.) Yksinhuoltajat pyrkivät osallistumaan työelämään, mutta työelämän muutokset, kuten työsuhteiden ja epätyypillisten työaikojen lisääntyminen, on vaikeuttanut työelämän ja perheen yhteen sovittamista. Päivähoidon ja koulun rooli on vahva järjestettäessä lapsen hoitoa vanhempien työssäkäynnin ajalle. Kuitenkin monen perheen lastenhoitotarpeet ylittävät virallisen palvelujärjestelmän tarjonnan, jolloin on turvauduttava epävirallisten verkostojen tukeen. Yhteensovittamisen avun lähteiksi muodostuu virallisten hyvinvointipalvelujen rinnalla muut epäviralliset auttajat, kuten sukulaiset ja ystävät. Kaikilla tällaisia epävirallisia apuja ei kuitenkaan ole saatavilla. Erityisen haastavaa tilanne on lasten siirtyessä kouluun, jolloin koulun jälkeisen hoidon järjestäminen voi olla hyvin haastavaa ja jopa mahdotonta. (Kröger 2006, 78–82.) 23 Haasteelliseksi tilanteet muodostuvat myös silloin, kun vanhempi joutuu työskentelemään iltaisin, viikonloppuisin tai öisin. Kesäajan hoitojärjestelyt tuottavat varsinkin kouluikäisten vanhemmille suuria haasteita. Haastavimmissa tilanteissa vanhemmat joutuvat ottamaan kesällä palkatonta lomaa, koska lastenhoitoapua ei ole saatavilla tarpeeksi. Monet yksityiset hoidot maksavat kohtuuttomasti ja ystävien ja sukulaisten rasittaminen jatkuvalla lastenhoidolla ei ole mielekästä. Kun perheen hoivatarpeet ylittävät saatavilla olevat hoivaresurssit, voidaan puhua hoivaköyhyydestä. Sitä aiheuttavat ennen kaikkea yksinhuoltajien työtuntien määrä ja ajoitus. (Kröger 2006, 82,93–94.) Epävirallisen tuen puuttumisen tai sen riittämättömyyden taustalla voi olla esimerkiksi pitkät etäisyydet, suhteiden laatu ja avun pyytämisen aiheuttamat tunteet ja ”kiitollisuuden velka” (Rantalaiho 2006, 64–65). Erityisesti hoivaköyhyys uhkaa niitä yksinhuoltajaperheitä, joiden isovanhemmat tai lasten isä ei osallistu hoivajärjestelyyn. Hoivaköyhyyden ja taloudellisen köyhyyden välillä on voitu osoittaa selkeä yhteys. Koska hoivaköyhyyden yhteys taloudelliseen köyhyyteen voidaan nähdä hoivan puuttumisena, tulisi yhteiskunnallisia palveluita kehittää niin, että ne vastaisivat paremmin perheiden tarpeita. Köyhyyden poistaminen on yksi sosiaalipolitiikan onnistumisen mittareista. Koska hoivaköyhyyden yhteys taloudelliseen köyhyyteen voidaan nähdä hoivan puuttumisena, tulisi yleisten palveluiden voida vastata paremmin perheiden tarpeeseen. Erityisesti on nostettu esiin sosiaalityöhön panostaminen hoivaköyhyyteen liittyvissä seikoissa ja niiden poistamisessa. Myös työmarkkinapolitiikan tulisi muodostua niin, että vanhempien työolosuhteet pidettäisiin edes kohtuullisina. Köyhyyden poistaminen, kun on kuitenkin yksi sosiaalipolitiikan onnistumisen mittareista. (Kröger 2006, 96–98.) Pienperheyhdistyksen Lapsilisä-projektin toiminta pyrkii tuomaan esille yksinhuoltajaperheiden köyhyysriskiä, sekä vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Myös Lapsilisä- projektissa nähdään ansiotyössä käynnin haasteet. Ansiotulojen riittämättömyys työssä käynnistä huolimatta on yhä yleisempää. (Lapsilisä-projekti i.a. b.) Erityisesti yksinhuoltajien osalta työtulon ja sosiaalietuuksien yhteen sovittaminen voi muodostaa suuria kannatta- 24 vuusongelmia, kun niiden yhteensovittaminen ei lisää perheen taloudellista hyvinvointia. Kannattavuusongelman sekä ajankäytön rajoitteiden vuoksi työmarkkinoille osallistuminen voi olla todellinen haaste tai jopa este. Työn, hoivan ja sosiaalietuuksien yhteensovittaminen ei ole tällä hetkellä yksinhuoltajille helppoa eikä aina edes kannattavaa. Tähän on esitetty yhdeksi ratkaisuksi työllistymisen kannustimien lisäämisen. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi. etuuksien keskinäisten riippuvuuksien lieventämisellä. (Airio 2010, 210–211.) 25 4 SOSIAALINEN VERKOSTOITUMINEN Sosiaalisilla suhteilla on merkittävä tehtävä yksilön selviytymisessä modernissa yhteiskunnassa. Sosiaaliset verkostot voidaan nähdä yksilön voimavaroina ja sosiaalisena pääomana. Sosiaaliset verkostot voivat olla yksilökeskeisesti sukulaisten, tuttavien tai esimerkiksi työtovereiden muodostamia verkostoja tai kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta esimerkiksi Internetin, yhdistyksien tai erilaisten vapaamuotoisten ryhmien verkostoitumista. (Kankainen & Salminen i.a.) Tässä opinnäytetyössä näkyy sekä yksilökeskeinen että kansalaisyhteiskunnan näkökulma sosiaalisessa verkostoitumisessa. Yhä enenevissä määrin järjestöt järjestävät erilaisia palveluita, joista vertaistuen tarjoaminen on yksi yleinen muoto. Nykyään hyvinvointivaltio nojaa ajatukseen, että yksilön sosiaalinen turva ei ole riippuvainen vain hänen luonnollisten yhteisöjensä tuesta vaan julkinen hallinto vastaa osaltaan apua tarvitsevan yksilön toimeentulotuesta ja palveluista. Hyvinvointiyhteiskunnassa taas julkinen sektori ei ole yksin vastuussa hyvinvointipalvelujen tuottamisesta, vaan korvaavia ja täydentäviä palveluja tarjoaa myös esimerkiksi järjestöt, seurakunnat ja vapaaehtoiset. (Korkiamäki, Nylund, Raitakari & Roivainen 2008, 11–12.) Järjestöt ja yhdistystoiminta ovat siis keskeinen osa suomalaista demokratiaa sekä hyvinvointia. Niiden tehtävänä on yleensä pyrkimys hyvinvoinnin tasa-arvoiseen jakaantumiseen, auttaminen, tiedonvälitys sekä osallistuminen vaikuttamistyöhön. Järjestöillä on suuri merkitys myös erityisosaamista vaativien palveluiden tuottajana. (Lindqvist & Vuorinen 2009, 3– 4.) Pienperheyhdistys on yksi näistä vaikuttamaan pyrkivistä järjestöistä. 4.1 Vertaistuki ja sosiaaliset verkostot pienryhmissä Yksinhuoltajuuteen liittyy usein heikomman taloudellisen tilanteen lisäksi myös emotionaalisia seikkoja jotka vaikuttavat yksilön hyvinvointiin. Usein jaettu arki ja vanhemmuus on helpompaa kuin yksin arjessa selviytyminen. Voimavarojen 26 löytäminen arjen keskeltä voi olla haastavaa ja taloudellinen niukkuus vie vanhemman voimavaroja. (Krok 2009, 188). Päivi Alasalmi on kirjoittanut kirjan Loistava yksinhuoltajuus, jota varten hän haastatteli yksinhuoltajia erilaisissa elämäntilanteissa. Useammassa kohdassa kirjaa puhuttiin vertaistuen tarpeesta. Vanhemmilla oli tarve puhua toisen aikuisen kanssa ja jakaa kokemuksiaan arjestaan. Vertaistuen lisäksi vanhemmat saivat mahdollisuuden järjestää niin sanottuja lastenhoitorinkejä, joissa lastenhoitoapu toimii vastavuoroisuus periaatteella. Kirjassa tuodaan yksinhuoltajuuden haasteiden lisäksi esiin sen hyviä ja valoisia puolia. Yhteiset hetket lasten kanssa ja lämpimät suhteet heihin on yksi yksinhuoltajan arkea kannattelevista seikoista. Myöskään mahdollisesti riitaisan parisuhteen kuormittavat tekijät eivät rasita perheen arkea. (Alasalmi 2011, 22, 175.) Taloudelliset seikat pakottavat hallinnon keskittämään resursseja enenevissä määrin erityisryhmien palveluihin jonka vuoksi muun muassa lähiöissä tehtävä, asukkaille suunnattu, yhteisösosiaalinen työ on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yhdistykset, järjestöt ja lähiyhteisöt vastaavat yhä enemmän yksilön tarvitsemaan tukeen. (Korkiamäki ym. 2008, 12–14.) Lapsiperheille kohdennetut palvelut on supistunut ja yhä enemmän resursseja kohdennetaan ehkäiseväntyön kustannuksella korjaavaan työhön. Vanhemmuuteen tarvittavista sisäisistä voimavaroista keskeisenä voidaan pitää hallinnan tunnetta, jolloin yksilöllä on usko mahdollisuuksistaan ohjata omaa elämäänsä. Myös sosiaalinen tuki on tärkeää ja liittyy usein epävirallisiin yhteyksiin. (Rantalaiho 2006, 47,51.) Mielestämme tällainen sosiaalisen tuen muoto voi hyvinkin olla esimerkiksi vertaistukiryhmä, jonka mahdollistajana toimii järjestö. Lindqvist & Vuorinen (2009, 4) jäsentää järjestöjen toimintaa paitsi osallistumisen väylänä, niin myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavana. Järjestöjen keskeistä toimintaa on samoissa elämäntilanteissa olevien ihmisten tuki toisilleen sekä vapaaehtois-, harrastus- ja virkistystoiminta. Myös Rantalaiho (2006, 65) näkee järjestötoiminnan sosiaalisten verkostojen laajentajana ja vertaistuen tarjoajana. Yhteisten kokemusten jakaminen muuntuu voimavaraksi ja vahvistaa jaksamista. Kaikkia edellä mainittuja muotoja toteutetaan myös Lapsilisä-projektissa. Vanhemmille ja 27 lapsille tarjotaan erilaisia vertaistuen muotoja ja järjestetään erilaisia virkistystoiminnan mahdollisuuksia. (Lapsilisä-projekti i.a. b.) Vertaistuki perustuu siihen osallistuvien osapuolten omiin kokemuksiin ja se on vastavuoroista. Tuki voi olla kahden keskistä, ryhmämuotoista tai verkossa tapahtuvaa toimintaa. Se voi olla kansalaislähtöistä, järjestöjen ja yhteisöjen kokonaan tai osittain järjestämää tai ammattilaistahon järjestämää toimintaa. Vertaistuen toimintaympäristötkin voivat olla erilaisia aina ohjatuista keskusteluryhmistä kahdenkeskisiin tapaamisiin. Vertaistuki ja ammattiapu ovat voivat toimia rinnakkain ja tukea toistensa vaikutuksia. Vertaistuki voidaan nähdä voimaannuttavana muutosprosessina, jonka myötä ihminen voi löytää omia vahvuuksiaan ja ottaa vastuuta elämästään. (Huuskonen i.a.) Vertaistuen avulla osallistuja voi saada kokemuksen siitä, että ei ole tilanteessa yksin, vaan on muitakin jotka ovat kokeneet samankaltaisia asioita. Vertaistuen avulla osallistujat voivat saada tietoa ja vinkkejä omaan tilanteeseensa liittyen ja pystyvät selviytymään sen avulla arjesta paremmin. Vertaistuki myös mahdollistaa yhdessä tekemisen ja uusien suhteiden luomisen. (Huuskonen i.a.) Tämä näkyi myös opinnäytetyöhömme liittyen toteuttamassamme vertaisryhmässä. Osallistujamme olisi toivonut saavansa uusia ystäviä ja vinkkejä arjessa selviytymiseen. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa oleminen olisi ollut tärkeää. Ammattilaisen rooli vertaistuen näkökulmasta on luoda ryhmälle puitteet, rohkaista kokemusten jakamiseen sekä antaa tilaa kokemusasiantuntijuudelle. Vahvistamalla ammattityön ja kokemusasiantuntijoiden välistä kumppanuutta voidaan hyödyntää molempien tieto-taito mahdollisimman hyvin ja lisätä ihmisten osallisuutta. (Huuskonen i.a.) Lapsilisä-projektin ryhmät olivat vaikuttamiseen pyrkiviä vertaisryhmiä. Vaikka ne olivat vertaistukiryhmiä, oli ryhmää ohjaamassa aina projektin työntekijä. Ohjaaja pystyy johdattelemaan keskustelua tiettyihin suuntiin esimerkiksi kysymysten avulla. Tämä mahdollistaa sen, että projektin toiminta on vaikuttamiseen tähtäävää ja kokemusasiantuntijoita hyödyttävää ja hyödyntävää. 28 Vertaistuki ja osallistuminen erilaisiin toimintoihin mahdollistavat osallistujille osallisuuden tunteen. Osallisuus tarkoittaa kuulumista yhteisöön ja siinä osallisena toimimiseen. Sosiaalinen osallisuus tuo ihmisen elämään mielenkiintoista merkitystä sekä lisää terveyden ja hyvinvoinnin tunnetta. Sosiaalinen syrjäytyminen voi puolestaan aiheuttaa yhteisön ja sen toiminnan ulkopuolelle jäämistä ja siihen voi liittyä myös taloudellista sekä terveydellistä eriarvoisuutta. (Terveyden - ja hyvinvoinninlaitos i.a. b.) Vertaisryhmän toimintaa suunnitellessamme ja ohjatessamme halusimme korostaa luottamuksen ja osallisuuden merkitystä. Mielestämme niiden avulla voi vaikuttaa myös osallistujien mielihyvään ja toimintaan sitoutumiseen. Luottamus muihin ihmisiin on hyvin tärkeää, koska se auttaa ihmistä saavuttamaan toiminnalleen merkitystä. Tutkimuksessa on todettu, että mitä vähemmän on ollut luottamusta toisiin ihmisiin, sitä suurempi riski yksilöllä on syrjäytyä. Valitettavasti syrjäytymisriski ja osattomuus voivat periytyä myös seuraavalle sukupolvelle, jos niiden kehitykseen ei puututa. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos i.a. b) Vertaisryhmän toimintaa suunnitellessamme käytimme Lapsilisä-projektin ryhmätoiminnan mallintamiseksi laadittua ryhmätoiminnan runkoa, joka ohjaa toimintaa. (Liite 1) Lapsilisäprojektin ryhmätoiminnan runko korostaa vertaisryhmien toiminnassa osallistujien aktiivisuutta, osallisuutta ja vaikuttamishalua, jotka ovatkin ryhmän tavoitteina. Lähtökohtana ryhmätoiminnalle sekä vaikuttamiselle on osallistujien oma elämäntilanne ja heidän kokemuksensa. Mitä pidemmälle ryhmän toiminta etenee sitä suuremmaksi vertaistuen merkitys kasvaa. Ryhmä on aidosti vaikuttamisesta kiinnostuneille ihmisille tarkoitettu mahdollisuus saada äänensä kuuluville. (Lapsilisä-projekti 2013.) 4.2 Lapsen osallisuus ja sen tukeminen Toimintamme keskittyi lapsiperheisiin, jonka vuoksi koimme tärkeäksi huomioida myös lapsien näkökulman osallisuudessa. Koska meistä toisen opintoihin kuuluu myös lastentarhaopettajan virkakelpoisuus, koimme tärkeäksi nostaa 29 myös lasten kokeman osallisuuden kokemukset työhömme. Lapsen osallisuuden kokemuksen perustana on se, että aikuinen näkee lapsen aktiivisena osallistujana. Aikuisen tehtävä on kuunnella aidosti lasta ja arvostaa hänen näkemyksiään sekä ajatuksiaan. Osallisuuden mahdollistaa aikuisen halukkuus tarjota lapselle vaikuttamisen mahdollisuuksia. Lasta kuunnellessaan aikuisen on hyvä tarkkailla omia toimintatapojaan ja asenteitaan, sekä miettiä kuinka ajatukset ja toimintatavat sopivat yhteen lapsen ajatusten kanssa. (Korppi & Latvala 2010, 21.) Järjestettäessä lapsille osallisuutta tukevaa toimintaa tulee aikuisen ottaa osallisuuden toteutumisen vuoksi tietoinen rooli vastuunkantajana. Aikuisen tehtävänä on olla kasvatuksellisessa vastuussa, sekä jakaa lapsille sopivasti vastuuta heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Aikuisen tulee myös huolehtia siitä, että hän kohtuullistaa osallisuutta, jotta lapset eivät innostu liikaa ja suunnitelmat saavat realistiset mittasuhteet. Täten lapset eivät joudu liiallisen itsenäisyyden eteen ja päävastuu säilyy aikuisella. (Korppi & Latvala 2010, 22.) Lapsen osallisuuden kannalta on tärkeää, että hän tulee kuulluksi. Se mahdollistaa hänelle kokemuksen omien mielipiteidensä arvokkuudesta. (Oranen i.a.) Osallisuuden kokemuksella on lapselle kokemuksia ja ajattelumaailmaa laajentava vaikutus, joka muodostuu siitä, että lasta kuullaan ja arvostetaan. Asioita pyritään näkemään lapsen näkökulmasta. (Oranen i.a.) Yksi lapsiperheiden osallisuuden tukemismuoto on keskittää resursseja heidän asuinympäristössään ja tarjota palveluja yhteisö- ja ryhmämuotoisesti. Tällaisen työskentelytavan fokus on yhteisöllisyyden tukeminen. On tutkittu, että pinnallisetkin vuorovaikutussuhteet lisäävät asuinalueen viihtyvyyttä ja sitä kautta ihmisen kokemaa hyvinvointia. Mahdollisia vuorovaikutussuhteita luovia ja tukevia toimia alueella voi olla esim. erilaiset talkootyöt ja tapahtumat. (Röpelinen 2008, 127.) Anna-Mari Röpelinen (2008, 127–131) on tutkinut lapsiperheiden kanssa tehtävää lähityötä. Hänen tutkimuksessaan ilmeni vanhempien elämänhallinnan haasteet muun muassa väsymyksenä, yhteisen ajan puutteena ja taloudellisina huolina. Tutkimuksessa lähiön asukkaita kiinnosti eniten asukastilassa järjestet- 30 tävät lasten kerhot ja lastenhoitopalvelut. Erityisesti perheet kaipasit ulkopuolista tukea kasvatuskysymyksiin ja taloudellisiin vaikeuksiin. Useimmiten nämä teemat nousivat esiin yksinhuoltajien kohdalla. Huomioimme nämä seikat suunnitellessamme opinnäytetyömme toiminnallista osuutta. Toiminta järjestettiin asukastalossa, ryhmiemme ajaksi oli järjestetty lastenhoito ja aiheitamme oli muun muassa kasvatuksellisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät seikat. 31 5 HANKKEEN TOTEUTTAMISPROSESSIN ENSIMMÄINEN VAIHE Tässä kokonaisuudessa käymme vaiheittain läpi opinnäytetyömme prosessin etenemistä peilaten sitä edellä kirjattuun teoriaan. Opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden suoritimme opintoihimme liittyvän työyhteisöt ja kehittäminen harjoittelun aikana syksyllä 2012. Opintokokonaisuuteen kuuluvaan kehittämistehtävämme tavoitteena oli alun perin suunniteltu liittyvän ryhmätoiminnan kehittämiseen ja erityisesti osallistujien saamiseen vertaistukiryhmään. Tämä tavoite oli yhtenä osana kehittämistä, ja tarkentui edelleen viestintään ja markkinointiin. Viestinnän kehittämisen tarve nousi työyhteisöltä, koska he eivät olleet tavoittaneet kohderyhmää toivotulla tavalla. Toiminnalliseen osuuteen kuului kunnallisvaaleihin liittyviin tapahtumiin osallistuminen Lapsilisä-projektin työntekijöiden kanssa, vertaisryhmän ohjaaminen sekä sosiaalisen median hyödyntäminen vertaistuessa. Prosessin edetessä kohtasimme asioita joihin emme olleet varautuneet ja saimme sen vuoksi tutustua meille uusiin asioihin ja menetelmiin. Saimme reflektoida työskentelyämme jatkuvasti muuttuneiden tilanteiden mukaisesti ja pohtia erilaisten työmenetelmien käyttöä ja verkostoitumisen keinoja. 5.1 Orientoituminen Keväällä 2012 löysimme opinnäytetöiden aihevälityksen avulla Pienperheyhdistys ry:n ilmoituksen, jossa toivottiin opiskelijoiden tekevän opinnäytetyön yksinhuoltajien tavoittamiseksi toimintaan. Aihe oli molemmille mielenkiintoinen, joten päätimme ottaa yhteyttä opinnäytetyön tilaajaan. Kävimme tutustumiskäynnillä Pienperheyhdistyksen toimistolla pian aiheen saatuamme. Lisäksi tutustuimme Pienperheyhdistyksen Herttoniemen vertaisryhmään toukokuun 2012 alussa. Ryhmään tutustuessamme halusimme saada näkemyksen siitä, kuinka kyseinen ja mahdollisesti meidän luotsaamamme myöhempi ryhmä, tulisi toimimaan. 32 Ryhmä kokoontui Herttoniemen kirkossa seurakunnan päiväkerhon tiloissa. Tutustumiskerrallamme osallistuimme keskusteluryhmään äitien kanssa ja siellä suunniteltiin kevään tulevaa ohjelmaa. Käynti oli mielenkiintoinen ja saimme sieltä hyviä vinkkejä opinnäytetyötämme ajatellen. Vaikka ryhmän toimintaan oli etukäteen suunniteltu toiminnanrunko, oli osallistujilla kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa ryhmän tulevaan toimintaan ja suunnitella sitä omien mielenkiinnon kohteiden perusteella. Ryhmän lopuksi seurakunnan työntekijä piti pienen hartaushetken. Se oli mukava ja luonteva tapa lopettaa tapaaminen. Sitä on kuitenkin hyvä pohtia esimerkiksi maahanmuuttajien tai ateistien osallistuessa ryhmiin, mikä voisi olla yhtä hyvä tapa lopettaa ryhmä ilman kirkollista sanomaa, jotta kenenkään ei tarvitsisi tuntea oloaan epämukavaksi. Aloimme tutustumiskerran jälkeen suunnitella omaa tulevaa toimintaamme. Herttoniemen ryhmän kevään suunnitelmiin sisältyi esimerkiksi retkeilyä, kädentaitoja ja liikuntaa. Samansuuntaisia ajatuksia meillä oli myös tulevaa harjoitteluamme varten, mikäli osallistujamme innostuisivat aiheista. Tulevat kunnallisvaalit olivat keskustelussa yhtenä aiheena ja osallistujia tuntui kiinnostavan kansalaisten erilaiset vaikuttamismahdollisuudet. Uskoimme vaalien ja erilaisten vaikuttamismahdollisuuksien saattavan kiinnostavan myös tulevana syksynä osallistujiamme Espoossa. Kesän aikana keräsimme teoria aineistoa opinnäytetyötämme varten. Tiedonkeruussa kiinnitimme huomiota lähteidemme luotettavuuteen, ajantasaisuuteen ja niiden vastaavuuteen aihettamme ajatellen. Perehdyimme yksinhuoltajien yhteiskunnalliseen asemaan sekä vertaistoiminnan ohjaamiseen. Toinen meistä osallistui myös Lapsilisä-projektin järjestämään lasten kesätoimintaan kesällä 2012 ja perehtyi näin lasten näkökulmaan yksinhuoltajuudesta. 5.2 Markkinointi Suunnitellessamme vertaisryhmätoimintaa pohdimme erilaisia markkinoinnin välineitä ja menetelmiä ja päädyimme ensimmäiseksi tehostamaan kirjallista viestintää alueella. Ennen varsinaisen vertaisryhmän kokoontumisten aloitusta 33 oli Lapsilisä-projektilla tarkoitus järjestää lapsiperheille asukastalolla teemailtoja, joiden aiheet liittyivät kasvatukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Myös me osallistuimme näihin teemailtoihin, tavoitteenamme tutustua alueen asukkaisiin ja potentiaalisiin vertaisryhmäläisiin etukäteen. Halusimme myös markkinoida ohjaamaamme tulevaa vertaistoimintaa. Ensimmäiseen teemailtaan ei osallistunut yhtään alueen asukasta ja tilaisuuden lopuksi pohdimme siihen syitä yhdessä järjestäjien kanssa. Tapahtumaa oli markkinoitu lähialueella muun muassa kauppojen ilmoitustauluilla. Uskoimme kuitenkin, että tehostamalla markkinointia saisimme teemailtoihin osallistujia. Päätimme opinnäytetyöhömme liittyen tehostaa teemailtojen ja tulevan ryhmätoiminnan markkinointia ja teimme sitä varten markkinointisuunnitelman, jota ryhdyimme toteuttamaan. (LIITE 2) Ensimmäiseksi suunnittelimme kaksipuolisen mainoskortin tuleviin tapahtumiin liittyen (Liite 3) ja painatimme niitä 200 kappaletta. Mainos oli painatettu kortin kokoiseksi ja siinä oli tietoa luentokerroista sekä tulevasta asukastalolla järjestettävistä vaalikahveista, joka oli suunnattu ainoastaan lapsiperheille. Jaoimme mainoksia Matinkylän alueella muun muassa Isossa Omenassa, kirjastossa, yhteispalvelupisteeseen, päiväkoteihin ja asukaspuistoon. Veimme niitä myös alueen ilmoitustauluille sekä Prismaan, jäähalliin, hiljaisuuden kappeliin ja kirpputorille. Jaoimme mainoksia myös kunnallisvaaleihin liittyvässä tapahtumassa Leppävaaran syysmarkkinoilla. Mainoksia jaettiin paikkoihin joista tavoittaisimme mahdollisimman paljon kohderyhmää. Yhtenä tavoitteena markkinoinnissamme oli keskustella kasvokkain mahdollisimman monen alueen toimijan kanssa, jolloin heidän olisi mahdollisesti helpompi ohjata asiakkaitaan toimintaamme. Erityisesti alueen päiväkodit ottivat toimintamme ja tiedottamisemme hyvin vastaan ja moni työntekijä totesi, että heillä olisi potentiaalisia osallistujia jotka hyötyisivät toiminnastamme. Työntekijät joiden kanssa keskustelimme, lupasivat välittää mainoksemme eteenpäin asiakkailleen, jotta he voisivat halutessaan osallistua toimintaamme. 34 Osallistuimme lisäksi Asukastalon 1-vuotis syntymäpäiville ja kerroimme siellä kävijöille tulevasta toiminnasta ja annoimme mainoksia heille myös mukaan. Keskustelimme tapahtumassa alueen perhetyöntekijän kanssa ja markkinoimme ryhmiä hänelle. Perhetyöntekijä oli valmis ohjaamaan perheitä toimintamme pariin. Markkinoinnistamme huolimatta teemailtoihin ei valitettavasti loppujen lopuksi osallistunut yhtään alueen perhettä, joten keskityimme seuraavaksi lapsiperheille järjestettäviin vaalikahveihin. Tulevista vaalikahveista veimme erilliset mainokset Matinkylän alueen kouluille, joissa äänestys tapahtui. Vaalikahvit järjestettiin kunnallisvaalien varsinaisena äänestyspäivänä 28.10.2012 Asukastalo Kylämajassa. Vaalikahveille osallistui muutamia lapsiperheitä ja joitain lapsia ilman vanhempia. Meidän tehtävämme oli tapahtumassa kertoa tulevasta toiminnastamme sekä järjestää toimintaa lapsille askartelun ja kasvomaalauksen keinoin. Vaalikahvit onnistuivat hyvin ja onnistuimme tavoitteessamme. Vaalikahvien jälkeen suunnittelimme uudet mainokset vertaistukiryhmiämme varten. Koimme tärkeäksi tehdä viestinnästä mahdollisimman monipuolista ja huomiota herättävää jonka vuoksi teimme jokaiselle kerralle erilaisen mainoksen. Päätimme liittää osaan mainoksista myös omat nimemme jotta meitä olisi ehkä helpompi lähestyä. Muihin tapahtumiin, jotka järjestimme, suunnittelimme ja tulostimme uudet mainokset ja jaoimme niitä osallistujille ja lähiympäristön ilmoitustauluille. Paperisen ja suullisen mainostamisen lisäksi avasimme keskustelun myös Kaks Plus ja Vauva.fi- lehtien internetsivustoille. Pyrimme niissä aktiiviseen mainontaan ryhmästämme sekä keskustelun herättämiseen yhden vanhemman perheille. Teimme mielestämme markkinointivaiheen kiitettävästi ja enempää emme olisi pystyneet tekemään niin lyhyessä ajassa. 5.3 Pienryhmien toteutus ja arviointi Työyhteisöt ja kehittäminen opintokokonaisuuteen kuuluvaan työharjoittelun aikana toimimme aktiivisesti vertaisryhmien toteuttamiseksi. Vertaisryhmien suunnittelussa käytimme Lapsilisä- projektin ryhmätoiminta runkoa (LIITE), jon- 35 ka lisäksi hyödynsimme meidän molempien vahvuuksia esimerkiksi suunnittelemalla erilaisia toiminnallisia hetkiä, kuten askartelua. Ryhmänohjaajan tehtävä on tukea yksilön mahdollisuutta olla toimia aktiivisesti ja pitää selkeänä mielessä ryhmän tavoite. Tavoitteena ryhmässä ovat vaikuttamishalu sekä osallisuus. (Lapsilisä-projekti 2013.) Ryhmien toimintaa suunnitellessamme otimme huomioon ryhmätoimintaa ohjaavia seikkoja, joihin olimme tutustuneet koulutuksemme aikana sekä hyödynsimme Lapsilisä-projektin omaa ryhmätoimintamallia (Liite 1). Tavoitteenamme oli aluksi tutustua tuleviin ryhmäläisiin ja käyttää aikaa ryhmäyttämiseen. Halusimme myös kuulla osallistujien mielipiteitä ja ehdotuksia ryhmän tulevasta toiminnasta, jonka vuoksi jätimme aikaa myös tulevien tapaamisten suunnittelulle. Tavoitteenamme oli tehdä ryhmätoiminnasta mahdollisimman osallistujalähtöistä. Markkinoinnin ja vaalikahvien lisäksi ehdimme toiminnallisessa osuudessamme syksyllä 2012 järjestää neljä vertaisryhmätapaamista joiden osallistujamäärät jäivät valitettavan alhaisiksi. Ensimmäiseen tapaamiskertaan ei osallistunut yhtään perhettä. Ensimmäisen kerran jälkeen pohdimme jälleen syitä osallistujien puuttumiseen ja päätimme entisestään lisätä mainontaa ja tehdä mainonnasta värikkäämpää, siinä toivossa, että herättäisimme enemmän huomiota. Keskustelimme aiheesta myös alueen muiden toimijoiden kanssa, kuten päiväkotien henkilökunnan ja seurakunnan työntekijöiden kanssa ja pyrimme hyödyntämään heidän kontaktejaan osallistujien tavoittamiseksi. Alueen muut toimijat pitivät toimintaamme tärkeänä ja tarpeellisena. He halusivat kertoa siitä myös heidän asiakkailleen. Toivoimme tämän poikivan tulosta ryhmämme osallistuja kävijämäärän suhteen. Toisella ryhmäkerralla olimme suunnitelleet järjestävämme Halloween askartelua, josta teimme erillisen mainoksen (Liite 4). Odotimme toiminnalliseen ryhmään osallistumisen olevan ”helpompaa”, kuin tiettyihin keskusteluaiheisiin liittyvään ryhmään osallistumisen. Halloween askarteluun osallistui yksi perhe, johon kuului äiti ja taaperoikäinen lapsi. Lapsi oli niin nuori, ettei osannut vielä 36 askarrella ja äidin toiveena oli ensisijaisesti saada vertaistukea ja aikuista seuraa, jonka vuoksi emme keskittyneet askarteluun, vaan keskusteluun ja yhdessä olemiseen. Meille oli tärkeää, että saimme heidät paikalle. Äiti oli hyvin kiinnostunut tulevasta toiminnastamme ja toivoi myös, että useampi yksinhuoltajaperhe osallistuisi toimintaan. Hänen toiveenaan oli tutustua alueen muihin yksinhuoltajiin ja luoda verkostoa, jossa voitaisiin toimia yhdessä yhteiseksi hyväksi. Lisäksi hän toivoi konkreettista apua verkostolta esimerkiksi lasten hoidon keinoin. Pohdimme yhdessä syitä osallistujien vähäisyyteen ja toimintaan osallistunut äiti nosti esille meitäkin mietityttäneitä seikkoja. Hänen mielestään yksinhuoltajuus saattaa edelleen olla leimaavaa, jolloin toimintaan osallistumisen kynnys voi olla korkea. Myös ajankohta voi olla haastava, toiminta kun sijoittui arkiiltaan, jolloin perheillä voi olla muita kiireitä. Ruoan tarjoaminen toiminnan aikana voisi olla yksi seikka, joka helpottaisi osallistumista. Tällöin vanhemman ei tarvitsisi keskittyä ruoan laittoon sinä iltana, kun osallistuu toimintaan. Osallistuja äidillämme ei ollut erityisiä toiveita seuraaville kerroille, joten sovimme, että suunnittelemme tulevaa toimintaa seuraavalla kerralla, toivottavasti suuremmalla osallistuja määrällä. Tapaamisen tuloksena päätimme luoda ryhmällemme Facebook tilin, jossa tiedotamme tulevista tapahtumista ja muista aiheeseemme liittyvistä asioista. Kolmannelle kerralle teimme jälleen oman mainoksen, jossa toivotimme yksinhuoltaja perheet tervetulleeksi keskustelemaan ja suunnittelemaan tulevaa toimintaa (Liite 5). Tällä kerralla toimintaan osallistui sama perhe, kuin aiemmin ja valitettavasti muita ryhmään osallistujia ei tullut paikalle. Tarkoituksenamme ollut toiminnan suunnittelu keskeytyi, kun Olarin seurakunnan lapsityönohjaaja tuli yllättäen Kylämajaan kertomaan Olarin alueen lapsi- ja perhetyöstä. Olimme kutsuneet aiemmin diakoniatyöntekijän paikalle, mutta emme olleet saaneet kutsuun ajoissa vastausta, joten emme olleet varautuneet vierailijan saapumiseen. Ilta sujui kuitenkin hyvin, yllätyksestä huolimatta. Osallistuja perheemme sai tietoa alueen muista toimijoista ja perhekerhoista, joista yksi oli tarkoitettu yksinhuoltajille. Osallistujamme oli iloinen kuullessaan, että kirkkoon kuulumat- 37 tomana myös hän voi osallistua perheille järjestettävään toimintaan. Mielestämme on tärkeää saada osallistujaperheille mahdollisimman monipuolista tukiverkostoa, jonka vuoksi koimme kaikki yhteistyökumppanit toimintaa tukeviksi, eikä muita pois sulkeviksi. Neljännestä tapaamiskerrasta teimme jälleen oman mainoksen, joita jaoimme alueelle (Liite 6). Viimeisellä ryhmätapaamiskerralla osallistujia ei ollut kuitenkaan yhtään. Aiemmin toimintaamme osallistunut perhe oli matkoilla, joten hekään eivät päässeet paikalle. Keskustelimme edellisellä kerralla heidän kanssaan jatkosta ja he olisivat mielellään jatkaneet käyntejä meidän ohjaamassamme ryhmässä, mutta meidän osaltamme ohjauskerrat päättyivät siihen harjoittelumme loppuessa. Pienperheyhdistyksestä luvattiin jatkaa ryhmän toimintaa, jos siellä on osallistujia. Arvioimme jatkuvasti toimintaamme ja totesimme, että meidän on vaihdettava toimintastrategiaa tavoittaaksemme kohderyhmäämme. Eräs meille uusi asia joka nousi käytännön työskentelystä ja tarpeesta, oli sosiaalisen median käyttö näkyvyyden ja osallistujien tavoittamisen saavuttamiseksi. Olimme jo aiemmin yhdessä osallistujamme sekä yhteistyökumppaneidemme kanssa arvioineet toiminta aikamme haasteellisuutta ja miettineet Internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Lopulta vertaistoimintamme siirtyi kokonaan sosiaaliseen mediaan ja tutustumme sen teoreettisiin lähtökohtiin opinnäytetyömme prosessin loppupuolella. Osallistuja perheemme oli jo liittynyt Facebookissa ryhmämme kaveriksi ja tässä vaiheessa olimme saaneet myös muita kavereita ryhmään, joten opinnäytetyöhön liittyvä toimintamme keskittyi jatkossa virtuaaliseen toimintaympäristöön. 38 6 HANKKEEN TOTEUTUSPROSESSIN TOINEN VAIHE Koska vertaisryhmätoimintamme Matinkylässä ei tuntunut saavan tuulta purjeisiinsa, päätimme ryhmätoiminnan arvioinnin jälkeen vaihtaa strategiaa ja lähestyä ihmisiä uudella tavalla. Koska osallistuminen ryhmätoimintaan voi olla haastavaa elämäntilanteen ja arjen kiireellisyyden vuoksi, halusimme järjestää vertaistoimintaa sosiaalisen median avulla, joka ei ole aikaan tai paikkaan sidottu. Perustimme Facebookiin yksinhuoltajille tarkoitetun ryhmän nimellä YH Yksinkin Hoituu. Aluksi lähetimme kymmenkunta kaveripyyntöä ja sen jälkeen kaveripyyntöjä on tullut meille tasaiseen tahtiin jatkuvasti. Kaverimäärän ollessa 42, opinnäytetyömme loppuvaiheessa, jolloin lopetimme ryhmäkoon ja ryhmän toiminnan aktiivisen seuraamisen. Seurasimme ryhmän toimintaa säännöllisesti puolen vuoden ajan, syksystä 2012 kevääseen 2013. 6.1 Uudelleen orientoituminen Ryhmätoiminnasta saamamme kokemuksen perusteella huomasimme, että perheillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia osallistua perinteiseen ryhmätoimintaan, jossa osallistujat saapuvat tiettyyn tilaan tiettynä aikana. Olimme aiemmin arvioineet sosiaalisen median tehokkuutta pohtiessamme erilaisia toimintatapoja osallistujakuntamme tavoittamiseksi. Olimme jo hyödyntäneet sosiaalista mediaa opinnäytetyössämme muun muassa markkinoinnin kanavana sekä vertaisryhmän toiminnasta tiedottamisessa. Emme halunneet vielä luopua aloittamastamme työstä, pienestä pettymyksestä huolimatta. Halusimme jatkaa vertaisryhmän toimintaa sosiaaliseen mediaan luomassamme Facebook ryhmässämme. Perehdyimme aluksi sosiaalisen median merkitykseen yhteisöllisessä toiminnassa, jotta voisimme hyödyntää sitä mahdollisimman tehokkaasti. 39 6.2 Sosiaalinen media vertaistuen kanavana Enemmistöllä kohderyhmämme ikäisistä ihmisistä on mahdollisuus, ja jonkin asteinen taito käyttää Internetiä. Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2010 16–74-vuotiaista suomalaisista 86 % käytti Internetiä. Viestintäviraston tutkimuksen mukaan nettiyhteys on jo lähes kaikilla alle 50vuotiailla suomalaisilla. (Seppälä 2011, 18.) Internetissä tapahtuva sosiaalisen median käyttö on myös jatkuvassa kasvussa. Verkossa tapahtuva viestiminen, jossa käyttäjät voivat mielensä mukaan luoda verkostoja ja ihmissuhteita heitä kiinnostavien asioiden ympärille, on antanut kanssakäymiselle entistä laajemmat mahdollisuudet. Sosiaalinen media mahdollistaa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten helpon löytämisen ja yhdistämisen, riippumatta heidän fyysisestä etäisyydestä. (Forsgård & Frey 2010, 22) Verkkoviestintätaidot ja sosiaaliset verkostot ja niiden luominen ovat nykyään arvokas ammatillinen pääoma (Aalto & Uusisaari 2010, 25). Myös Järjestöt hyödyntävät yhä enemmän sosiaalista mediaa aktivoidakseen jäseniään ja sidosryhmiään. Suomessakin suositun Facebookin avulla, voivat järjestöt entistä tehokkaammin tavoittaa kohderyhmänsä. Tarvittavat asiantuntijat, yhteistyökumppanit ja muut samoista asioista kiinnostuneet, ovat tavoitettavissa muutamalla näppäimenpainalluksella. (Seppälä 2011, 18.) Useiden organisaatioiden asiakaspalvelu ja asiakassuhdeviestintä on siirtynyt myös internetin yhteisöllisiin palveluihin (Aalto & Uusisaari 2010, 21). Tutkimusten mukaan organisaatioiden tavoitteena sosiaalisessa mediassa on vaikuttaa kohderyhmiinsä ja saada ne toimimaan jollain tietyllä tavalla. Viestinnän ammattilaisten tehtävänä on lähettää kohderyhmille viestejä eri kanavien kautta. Organisaatioille sosiaalinen media mahdollistaa laajojen ihmisjoukkojen tavoittamisen tehokkaasti, mahdollisimman pienin kustannuksin. Eniten järjestö tai muu yhteisö hyötyy olemalla mukana käynnistämässä uusia tai kommentoimalla jo aloitettuja keskusteluita. Mitä enemmän edellä mainittua tapahtuu, sitä uskottavampana asiantuntemusta pidetään, asiantuntemuksen näkyvyyden samalla kasvaessa. (Forsgårdin & Freyn 2010, 9, 65.) 40 Sosiaalinen media luo väylän sellaisten uusien ihmisten tavoittamiseksi, jotka voivat olla kiinnostuneita organisaation tarjonnan ja toiminnan kehittämisen kannalta olennaisista asioista. Suhteiden luomisessa on ensisijaisen tärkeää olla pitkäjänteinen sillä tuloksia ei välttämättä saavuta nopeasti. (Forsgårdin & Freyn 2010, 23–25.) Pohtiessamme meille sopivinta sosiaalisen median muotoa, päädyimme perustamaan Facebook yhteisöön uuden ryhmän. Facebook ylitti Suomessa vuonna 2009 yli miljoonan käyttäjän rajan. Sen käyttö perustuu oikeaan identiteettiin ja sosiaalisiin kontakteihin. Facebookissa ryhmän perustaminen ja siihen liittyminen on hyvin helppoa. Ryhmään liittyminen vaatii yhden klikkauksen. Helppo liittyminen mahdollistaa mielipiteen tai tukensa ilmaisemisen vaivattomasti. (Aalto & Uusisaari 2009, 93.) Perustettaessa ryhmää sosiaaliseen mediaan, on kiinnitettävä erityistä huomiota ryhmän nimeen ja ulkoasuun. Ryhmän nimen on hyvä kertoa jotain ryhmän mielenkiinnonkohteista ja tarkoitusperistä. Ryhmän nimen pitää olla hyvän maun mukainen. Neutraali nimimerkki on hyvä valinta. Myös valittu profiili- ja taustakuva vaikuttaa mielikuvaan ryhmästä. Jos verkossa ei aio esiintyä tunnistettavalla persoonalla, voi profiilikuvakseen valita esimerkiksi maisemakuvan tai abstraktin logon. (Aalto ja Uusisaari 2009, 31–34.) Ihmiset luovat verkostoja ja suhteita heitä kiinnostavien asioiden ympärille, joten on tärkeää, että sosiaaliseen mediaan luodun ryhmän nimi on osuva ja ajatuksia herättävä. On sanottu, että sosiaalisessa mediassa voittaja on se, joka muotoilee osuvimman iskulauseen ja toistaa sitä mahdollisimman tehokkaasti kohderyhmälle. (Forsgård & Frey 2010, 9.) Avain menestykseen sosiaalisessa mediassa on kyky luoda ja ylläpitää suhteita. Facebookin suhdetoiminnan tavoitteena on läsnäolo, kuunteleminen, vastaaminen ja kohderyhmille arvokkaan sisällön tuottaminen. (Forsgård & Frey 2010, 14–15.) Sosiaalisessa mediassa menestyäkseen on ”haarukoitava” kohderyhmänsä, sekä luotava heitä kiinnostavaa sisältöä kiinnostavassa muodossa. Sosiaalinen media on myös oiva tiedottamisen väline. (Forsgårdin & Frey 2010, 65.) On kuitenkin tarkoituksen mukaista pitää mielessään, ettei tiedotuskanavaa pidä to- 41 teuttaa ainoastaan oman yhteisön tiedon välittämiseksi. Sosiaalisessa mediassa toimimisen tavoitteeksi kannattaa asettaa mahdollisimman monien ihmisten tavoittaminen, jotta saataisiin aikaiseksi aitoa keskustelua luonnollisessa vuorovaikutuksessa. Näin toimittaessa päästään lähemmäksi sosiaalisen median aidointa luonnetta, jossa viestitään ihmiseltä toiselle. (Seppälä 2011, 19–20.) Sosiaalisessa mediassa on tärkeää kiinnittää huomiota eettisyyteen ja eettisesti kestäviin ratkaisuihin. Internetissä kirjoitettu teksti näkyy verkossa laajasti ja pitkään. Tällöin sisällön tuottajan on otettava huomioon omien lähtökohtiensa merkitys ja sisällön lähdekriittisyys. (Seppälä 2011, 20.) Sosiaalisessa mediassa toimittaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota niihin asioihin, joita jakaa muiden kanssa. Salaisia tai luottamuksellisia asioita ei tule jakaa sosiaalisessa mediassa. Kiinnittämällä huomiota jaettuun sisältöön, tietoturvariskit pystytään minimoimaan. (Aalto & Uusisaari 2010, 26) Kirkkokin on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja hyödyntää sitä suhteiden ylläpitämisessä. Terhi Paananen työskentelee Kirkkohallituksessa Hengellinen elämä verkossa nimisessä hankkeessa sosiaalisen median koulutussuunnittelijana. Hänen tehtäviin kuuluu jäsentää sekä koordinoida minkälaista koulutusta kirkossa työskentelevät tarvitsevat, pystyäkseen työskentelemään verkkoympäristössä. Paananen toteaa, että parisuhde- ja perheasiat puhuttavat paljon verkkoympäristössä, esimerkiksi Helistin.fi ja Vauva.fi sivustoilla. Niistä on saatu paljon hyviä kokemuksia. Valtakunnallisesti uusin toiminta verkossa, jota koordinoidaan, on Facebookissa oleva Kirkko Suomessa. Sen sivulla käy päivittäin noin kymmenentuhatta kävijää. Toiminnalla tavoitetaan siten huomattava määrä ihmisiä verrattuna viikoittain kirkossa kävijöiden määrään. (Paananen 2012.) 6.3 Vertaistukiryhmä Facebookissa toteutus ja arviointi Facebook oli meille molemmille jo entuudestaan tuttu sosiaalisen median muoto, mutta opinnäytetyömme vuoksi, saimme tutustua siihen hieman eri näkökulmasta. Lähestyimme asiaa organisaation ja vaikuttamisen näkökulmasta, 42 mikä oli meille molemmille uutta. Pienperheyhdistyksellä, eikä lapsilisäprojektilla ole omaa viestintään palkattua henkilöä, joten saimme perehtyä aiheeseen itsenäisesti. Tutustuimme viestintään ja sen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin osana opinnäytetyötämme. Työtä tehdessämme, emme suinkaan kasvaneet viestinnän ammattilaisiksi, sehän ei tarkoituksemme edes ollut, mutta saimme hyvän käsityksen siitä millaisia asioita viestinnässä on hyvä huomioida. Facebookissa toimiessamme halusimme lähtökohtaisesti toimia osittain anonyymisti, minkä vuoksi emme perustaneet kummankaan nimellä omaa ryhmää. Teimme tarkoitukseen paremmin sopivan uuden Facebook- profiilin. Profiili kuitenkin toimi ryhmän tavoin ja sovelsimme siihen ryhmän luomisen teoriaa, johon olimme aiemmin tutustuneet. Käytämme sen vuoksi termiä ryhmä profiilistamme. Tavoitteemme Internetin kautta toimimiselle oli vertaistuen mahdollistaminen sekä toiminnasta ja muista tapahtumista tiedottaminen. Organisaatioille ja meidän tapauksessamme ryhmälle, sosiaalinen media antaa hyvät mahdollisuudet tavoittaa ihmisiä laajalti pienillä kustannuksilla. Opinnäytetyöhön liittyen perustimme Facebookiin profiilin nimellä YH Yksinkin Hoituu. Nimellä halusimme korostaa yhteyttä Lapsilisä-projektiin, jonka yhtenä ajatuksia herättelevänä ”teemalauseena” on Yh- yksinkö hoituu?. Sen lisäksi halusimme herättää mielenkiintoa ryhmää kohtaan, sekä luoda mielikuvan siitä, että yksinhuoltajatkin pärjäävät ja voivat vaikuttaa asioihin. Alun lyhenne YH viittaa suoraan yksinhuoltajista käytettävään lyhenteeseen. Lyhenteen käyttö ryhmännimessä kertoo keille ryhmä on suunnattu ja helpottaa ryhmän löytämistä Facebookista. Koska ihmiset luovat verkostoja ja suhteita juuri heitä kiinnostavien asioiden ympärille, koimme tärkeäksi, että nimi viittaa yksinhuoltajuuteen, olematta kuitenkaan leimaava tai tylsä. Suunnittelimme toiminnaksi ryhmässä muun muassa keskusteluiden avaamisen ajankohtaisista lapsiin ja perheisiin liittyvistä aiheista, sekä suhteiden luomisen ihmisiin ja yhteisöihin. Haarukoituamme mahdollista kohderyhmää ja heidän mahdollisia mielenkiinnon kohteita aloimme tuottaa sivustolle sisältöä. Teimme 43 tutuiksi muun muassa tulevia vertaisryhmätapaamisia ja perheisiin liittyviä uutisia. Linkitimme sivustolle yksinhuoltajuuteen liittyviä asioita ja muita teemoihin sopivia aiheita. Saimme aiheisiin liittyen suuren määrän kommentteja osallistujilta. Arvioimme jatkuvasti mitä sisältöä tuotamme ja jaamme sivustolla. Lisäksi pohdimme paljon sitä, mikä olisi sivustolla kävijöille hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa. Facebook- ryhmä käynnistyi nopeasti ja aluksi lähetimme kaveripyyntöjä noin kymmenelle henkilölle. Hiljalleen osallistujien määrä kasvoi, sen ollessa keväällä 2013 42 henkilöä. Suurin osa ryhmään osallistuneista oli naisia, mutta joitakin miehiä oli myös mukana. YH- ryhmä toimi aktiivisesti sekä tiedottamisen että keskustelun avauksen ja ylläpitämisen kanavana. Tarkoituksemme oli saattaa samassa elämäntilanteessa olevia tai olleita ihmisiä yhteen. Toivomme, että ryhmän toiminta jatkuu aktiivisena vielä opinnäytetyömme valmistumisen jälkeenkin. Järjestöä se voisi hyödyttää uusien kontaktien saannilla ja sitä kautta uusien ideoiden, ajatuksien ja palautteen kuulemisella sellaisiltakin henkilöiltä, joihin ei muuten saisi luotua kontaktia lainkaan. Internetissä tehtävä työ voi olla, hyvistä puolistaan huolimatta, joskus haasteellistakin. Lähtökohtaisesti Internet selvästi nopeuttaa ja lisää ihmisten välistä kommunikointia ja toimii näin ihmisiä yhdistävänä välineenä. Internetin huimasti lisääntyneestä käytöstä huolimatta, joskus tilanne voi myös olla päinvastainen. Tekniset tai taloudelliset syyt saattavat rajata internetin käyttöä ja joissain tapauksissa tietotekniikan taidot eivät riitä hyödyntämään Internetin tarjoamia palveluita. Sen vuoksi on uuden tekniikan rinnalla kehitettävä ja ylläpidettävä perinteisiäkin vertaistukiryhmiä. Koemme erityisen tärkeäksi sen, että sosiaalisessa mediassakin kiinnitetään huomiota eettisyyteen. Internetissä kirjoitettu teksti voi näkyä verkossa laajasti ja säilyä pitkään. Tämä seikka on ottava huomioon kaikessa sisällön tuottamisessa. Haasteita voi ilmaantua esimerkiksi silloin, kun joku ryhmään osallistuva päättää julkisesti jakaa arveluttavaa sisältöä ja sen tuottamiseen on pakko puuttua. Olemme pohtineet myös työajan rajoittamista, joka on mielestämme haas- 44 teellisempaa silloin, kun toimintaympäristönä on Internet. Koska se on lähes jatkuvasti käytettävissä, tulee oma työaika rajata tarkoin, ettei ylikuormitu jatkuvasta saatavilla olosta. Jatkoimme Internetin kautta aktiivista toimintaa vielä maaliskuun 2013 loppuun, jolloin opinnäytetyömme jätettiin esitarkistukseen. Mielestämme Facebookryhmä oli onnistunut ja vastasi tavoitteitamme paremmin kuin toiminnallinen vertaisryhmämme Matinkylässä. Facebook- ryhmässä vertaistuki toteutui mielestämme hyvin, koska monet osallistujat jakoivat ryhmässä niin ilot kuin surutkin. Heitä myös kannustettiin niin hyvissä kuin huonommissakin elämään kuuluvissa haasteissa. Meidän mielestä osallistujat aidosti välittivät toistensa asioista, vaikka eivät välttämättä niin hyvin toisiansa vielä tunteneetkaan. Loppuvaiheessa pohdimme, että olisimme voineet aloittaa Facebook- ryhmän toiminnan jo ennen harjoitteluamme, jotta olisimme tavoittaneet enemmän ihmisiä. Siten meillä olisi ollut myös markkinointiaikaa enemmän käytettävissä. Jatkossa haluaisimme tietää kuinka Facebook- ryhmä kehittyi ja millaisia yhteiskunnallisia asioita sieltä nousi osallistujien keskusteluun. 45 7 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Toimintaan osallistujien vähäinen määrä yllätti meidät. Oletimme, että aktiivisesti markkinoimalla tapahtumia, saisimme potentiaaliset osallistujat liikkeelle, mutta toisin kävi. Teemailtoihin, jotka järjestettiin syksyllä 2012, olisi alueen kartoituksen ja aiemmin tehtyjen tutkimuksien mukaan pitänyt olla potentiaalisia osallistujia. Alueella asuu muun muassa paljon yksinhuoltajaperheitä, jotka olisivat voineet hyötyä teemailtojen aiheista sekä verkostoitumisesta alueen muiden lapsiperheiden kanssa. Vaalikahveille, jotka järjestettiin teemailtojen jälkeen, tuli neljä perhettä, joista yksi perhe olisi sopinut meidän kohderyhmäämme. Ensimmäiseen ryhmätapaamiseen ei saapunut yhtään perhettä. Toiseen tapaamiseen Halloween -aiheiseen askarteluiltaan osallistui yksi perhe, jossa lapsi oli vielä niin nuori, ettei pystynyt askartelemaan. Keskustelimme illan aikana hänen äitinsä kanssa ja tiedustelimme, mitä hän haluaisi ryhmässämme tapahtuvan. Hän oli sitä mieltä, että ei tarvitse mitään erikoista ohjelmaa, vaan pelkkä keskustelu riittää. Hänen mielestään olisi ollut hyvä, jos tarjolla olisi jotain ruokaa, koska ryhmä kokoontuu juuri siihen aikaan, kun suurin osa perheistä oli kotona ruuanlaittopuuhissa. Kutsuimme harjoittelumme alussa syksyllä 2012 Olarin seurakunnasta diakonin kertomaan seurakunnan tarjoamista palveluista ja toiminnoista lapsiperheille. Saimme kuitenkin vastauksen kutsuumme liian myöhään ja olimme jo ehtineet siihen mennessä mainostaa toista teemaa. Tarkoituksenamme oli yhdessä suunnitella syksyn ja tulevan talven tapahtumia. Yllättäen kolmannella ryhmäkerralla, lapsityönohjaaja tuli kertomaan Olarin seurakunnan lapsi- ja perhetyöstä ryhmäämme, vaikka asiasta ei ollut ehditty loppuun asti sopia. Kysyimme ryhmämme osallistujaperheeltä, että onko heillä jotain sitä vastaan, mutta heille se sopi, vaikka emme tienneetkään heidän uskonnollisesta taustastaan mitään. Ilta sujui mukavissa ja lämpimissä tunnelmissa, vaikka tapahtuma olikin aluksi vähän yllättävä. Lapsityönohjaajan käynnistä saattoi olla hyötyä ryhmässämme käyneelle perheelle, koska äiti ei ollut tietoinen kaikista seurakunnan tarjoamista lapsiperheiden palveluista. Hän oli itse kovin aktiivinen ja voisimme olettaa, että 46 hän menee tutustumaan myös Olarin seurakunnan lapsiperheille tarkoitettuihin ryhmiin Pienperheyhdistyksen edustajan mukaan, tämänkertainen ryhmätoiminta Asukastalo Matinkylässä loppui harjoittelumme myötä. Syynä oli osallistujien vähäisyys, eikä toimintaa ollut mahdollista jatkaa ilman työntekijää. Pohdimmekin sitä, että olisiko ollut hyvä, jos uusi tai uudet opiskelijat olisivat jatkaneet toiminnan markkinointia ja ryhmän ohjaamista meidän jälkeemme. Yksi perhe olisi voinut ajan kuluessa tuoda mukanaan myös muita perheitä. Tämänkaltaisen toiminnan käyntiin saattaminen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii jatkuvaa aktiivista työskentelyä. Olisimme mielellämme jatkaneet vielä alkaneen ryhmän parissa, mutta harjoittelumme loppui ja muut opinnot veivät niin paljon aikaa, että se ei ollut mahdollista. Jos toimintamme olisi järjestetty perinteisenä perhekerhona, olisimme ehkä saaneet mukaan enemmän osallistujia, mutta yksinhuoltajat ovat kuitenkin oma ryhmänsä verrattuna perhekerhoihin. Perhekerhoissa yksinhuoltajat saattaisivat tuntea olonsa kiusaantuneiksi ja sen vuoksi heille oma vertaisryhmä olisi ollut mielestämme tarpeellinen. Harjoittelumme loppupuolella lokakuussa 2012 perustamamme Facebook- ryhmä osaltaan on ollut hyvin aktiivinen alusta lähtien. Lähetimme noin kymmenen kaveripyyntöä ja tällä hetkellä, keväällä 2013, ryhmässä on 42 osallistujaa. Suurin osa heistä on naisia, mutta iloksemme saimme mukaan lisäksi myös muutaman miespuolisen henkilön. Ryhmää emme voineet rajata koskemaan vain Matinkylää, emmekä toisaalta myöskään varmuudella tiedä, että ovatko kaikki ryhmänjäsenet yksinhuoltajia. Päätimme kuitenkin jo heti ryhmää perustaessamme, että emme syrji ketään iän, sukupuolen, uskonnon, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Mielestämme tärkeintä oli, että ryhmään osallistuneet ovat kiinnostuneita yksinhuoltajaperheiden asioista. Käyttäytyminen ja kommentointi Facebookissa on ollut asiallista, positiivista ja toisia ihmisiä kunnioittavaa, emmekä joutuneet puuttumaan asiattomaan kommentointiin tai poistamaan ketään osallistujista. 47 7.1 Hankekokonaisuuden arviointi, pohdinta ja johtopäätökset Yksinhuoltajuus on elämää mullistava tapahtuma, joka on joko oma päätös tai elämäntilanteesta johtuva lopputulos. Joka tapauksessa se vaikuttaa yksilön ja perheen hyvinvointiin. Hyvinvoinnin tukemiseksi on toteutettava tukikeinoja ja kehitettävä jo olemassa olevia tuen muotoja. Aloitimme opinnäytetyön työstämisen ja ryhmätoiminnan suunnittelun positiivisella asenteella keväällä 2012 ja ryhmän markkinoinnin syksyllä 2012. Uskomme vertaisryhmiemme tarpeellisuudesta kumpusi perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Nykyään yhä useampi perhe asuu kaukana sukulaisistaan, eikä niin sanottu luonnollinen tukiverkosto ole välttämättä lähettyvillä. Vinkit arjesta selviytymiseen, aikuinen seura ja lasten hoitoapu ovat tarpeellisia normaalistikin, mutta korostuu silloin, kun perheessä on vain yksi huoltaja pyörittämässä arkea. Vanhemman hyvinvointi ja jaksaminen vaikuttaa suoraan koko perheen hyvinvointiin. Perheen hyvinvointia kuormittavia tekijöitä on muun muassa taloudellinen tilanne, joka on usein yksinhuoltajaperheissä heikompi, kuin kahden vanhemman perheissä. Heikko taloudellinen tilanne vaikuttaa kuormittavasti niin vanhempaan kuin lapsiinkin ja voi aiheuttaa lapselle epätasa-arvoisen aseman verrattuna muihin. Lasten osallistuminen harrastustoimintaan ja muihin aktiviteetteihin määrittää hänen asemaansa yhteiskunnassa ja ystäväpiirissä. Lapsen ulosjäänti yleisistä toiminnoista voi aiheuttaa riskin syrjäytymiseen ja uhata hänen hyvinvointiaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että suunnitellussa toiminnassa huomioidaan myös lasten näkökulma. Ryhmien toiminnan ajaksi oli järjestetty lapsille toimintaa ja esimerkiksi Lapsilisä-projektin toteuttaman kesätoiminnan voidaan nähdä mitä suurimmassa määrin tukevan lasten hyvinvointia. Järjestämällä lapsille miellyttävää toimintaa yhdessä muiden kanssa, edesauttaa se lapsen osallisuuden tunnetta ja kokemusta. Toiminnan toteutuksessa on tärkeää huomioida, ettei lapsen osallistuminen toimintaan kuormittanut perheen taloudellista tilannetta. 48 Huomioimme vertaisryhmien suunnittelussa ja toteutuksessa koko perheen. Lapsille oli tarvittaessa saatavilla lastenhoito vertaisryhmän kokoontumisen ajaksi, vanhemmilla oli mahdollistettu aikuinen seura ja mielenkiintoiset aiheet ja tarjolla oli perheille kahvia, teetä ja keksejä. Ensimmäisen vaiheen, vertaisryhmien ohjaamisen, heikon tuloksen jälkeen orientoituminen uuteen vaiheeseen alkoi nopeasti. Olimme hieman pettyneitä ensimmäisen vaiheen toimimattomuuteen, mutta tulimme siihen tulokseen, että teimme tärkeää työtä, vaikka osallistujamäärä jäikin kauas tavoitteestamme. Arvioimme, että ryhmätoiminnan aloittaminen ja juurruttaminen jatkuvaksi toiminnaksi vaatisi huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä meillä oli sillä hetkellä käytettävissämme. Työmme arvioimisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä, koimme tärkeäksi, että saimme tukea yhteistyökumppaniltamme, ohjaavilta opettajilta sekä opiskelutovereilta. Palautteen saaminen tehdystä työstä ja sen eri vaiheista auttoi orientoitumaan aiheeseen aina uudelleen. Siirtyessämme toiseen vaiheeseen, sosiaaliseen mediaan, päähuomiomme kohdistui siihen opinnäytetyön teoriaosuuden kirjoittamisen lisäksi. Hyvin nopeasti oli havaittavissa se, että tämänkaltaisella toiminnalla oli kysyntää, koska kaveripyyntöjä tuli yllättävän paljon. On tärkeää, että palvelun tarjoajat siirtyvät sinne missä potentiaaliset asiakkaat tai osallistujatkin ovat. Verkossa osallistuminen voi olla huomattavasti helpompaa, kuin fyysisesti ryhmään saapuminen. Helppouden lisäksi verkko mahdollistaa osallistujien tavoittamisen laajalti. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta toiminta verkossa mahdollistaa monia ulottuvuuksia. Erilaisten tutkimusten, poliittisten päätösten, asiantuntijoiden lausunnot ja omat mielipiteet voi julkaista verkossa nopeasti. Tällöin suuri ryhmä voi saada saman tiedon nopeasti ja luotettavasti ja pystyy reagoimaan yhteiskunnallisiin asioihin hyvinkin nopeasti. Aloittamamme Facebook- ryhmän toiminta on ollut erittäin aktiivista koko puolivuotta jatkuneen havainnoinnin ajan. Meidän vastuumme ryhmän toiminnasta päättyi maaliskuun 2013 lopussa ja vastuu ryhmän ylläpitämisestä siirtyy ryhmän yhdelle jäsenelle. Koska suoritimme harjoittelun Pienperheyhdistyksen Lapsilisä-projektissa, vaaleihin liittyvät tapahtumat olivat osa työskentelyämme. Lapsilisä-projektin työn- 49 tekijöiden kanssa olimme erilaisin keinoin näkyvillä vuoden 2012 syksyn kunnallisvaaleissa. Saimme tavata monia aiheestamme kiinnostuneita perheitä ja saimme heiltä monia kiinnostavia näkökulmia aiheeseemme. Esiin nousseita asioita oli muun muassa lapsiperheiden köyhyys ja yllättäen yksin- ja yhteishuoltajuuteen liittyvien erojen korostaminen. Kunnallisvaalitapahtumiin osallistumisemme tavoitteenamme oli tuoda näkyvyyttä yksinhuoltajaperheiden asemaan yhteiskunnassamme sekä haastaa kuntavaalien ehdokkaita pohtimaan erilaisia kehityssuuntia perheiden tilanteen helpottamiseksi. Espoon alueella toimiessamme markkinoimme tilaisuuksissa myös tulevia vertaisryhmiämme. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi olla haastavaa. Anna-Mari Röpelisen (2008, 131) tekemässä tutkimuksessa, joka käsitteli Iisalmen lähiössä toteutettua hanketta, ilmeni, ettei monellakaan alueen asukkaista ollut tarpeeksi tietoa alueensa vaikuttamismahdollisuuksista tai -kanavista. Vain kolmasosa alueen asukkaista tiesi mitä kautta voi vaikuttaa. Vaikkei tutkimus suoraan kohdistunut hankkeemme osallistujakuntaan, uskoimme törmäävämme samaan aiheeseen ja siinä mielessä kunnallisvaalit osuivat sopivaan ajankohtaan opinnäytetyötämme ajatellen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös osa sosionomin (AMK) ammatillista osaamista ja saimme opinnäytetyömme ansiosta hyvän käsityksen erilaisista vaikuttamisen tavoista. Yksilöiden tai tiettyjen ryhmien tarpeiden esiin nostaminen on tärkeää, jotta politiikan toimijat voisivat huomioida päätöksiinsä vaikuttavat seikat mahdollisimman monipuolisesti. On myös sanottu, että sosionomin tulee olla heikomman äänenä ja nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Jatkossa tämän kaltaista toimintaa järjestettäessä tulisi huomioida, että aikaa on riittävästi ja, että tulevia mahdollisia osallistujia pyritään kuulemaan ennen toiminnan järjestämistä. Koulutuksestamme tuttu asiakaslähtöisyys sai hyvin konkreettiset mittasuhteet, kun suunnittelimme ja toteutimme opinnäytetyötämme. Vaikka toimintamme ensimmäisessä vaiheessa olimme suunnitelmallisesti huomioineet asiakaslähtöisyyden, ei se silti vastannut täysin osallistujien todellista tarvetta. Vasta keskusteltuamme toimintaan osallistuneen äidin kanssa sosiaaliseen mediaan liittymisestä ja sinne siirtyessämme, pystyimme yhdistä- 50 mään samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Toiminnan lähtökohtana tulee pitää asiakkaiden tai osallistujien tarvetta. Tarpeet tulee kartoittaa tarkoin, jotta tuleva toteutettava työ vastaa tarvetta. Kartoituksessa tulee huomioida aiemmat tutkimukset ja teoreettiset viitekehykset, mutta myös pyrkiä kuulemaan tulevia potentiaalisia asiakkaita. Riittävän ajan ja asiakaslähtöisyyden lisäksi pidämme tärkeänä eri toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Yhteistyön avulla voidaan asiakas tarvittaessa ohjata myös muun palvelun piiriin. Yhteistyö voi olla voimaannuttava tekijä toimiessamme heikommassa asemassa olevien kanssa ja laajentaa myös omaa ammatillista kasvua. 7.2 Hanke osana ammatillista kehittymistä Hanke oli todellinen sysäys ammatilliseen kasvuun. Sitoutuminen pitkäaikaiseen prosessiin ja sen tuomiin suunnitelmien ja toteutuksen muutoksiin ja muokkauksiin, oli hyvin tärkeä oppi pitkäjänteisestä ja vaihtelevasta työskentelystä. Ammatillisuuden kehittymistä on ollut nähtävissä siinä, että emme luovuttaneet, vaikka jouduimme vaihtamaan strategiaa kesken opinnäytetyöprosessin. Oli positiivista huomata, että toimintatapaa ja -ympäristöä vaihtamalla saimme lopulta onnistumisen kokemuksia. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla vertaistuella saattaa olla yhtä suuri merkitys ihmisen elämässä, kuin kasvotustenkin tapahtuvalla vertaistuella. Olarin seurakunnan lapsityöntekijän kertoman mukaan heidän yksinhuoltajille tarkoitetussa olohuoneessa on runsaasti aktiivisia osallistujia. Pohdimmekin sitä, että mitä he mahdollisesti tekevät seurakunnassa eri tavalla verrattuna esimerkiksi Pienperheyhdistyksen yksinhuoltajaperheille tarjoamaan toimintaan. Uskonnollisuus ei kuitenkaan ole niin merkittävä osa toimintaa, koska osallistujien ei tarvitse olla evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Kaikki ovat tervetulleita mukaan heidän ryhmäänsä uskonnollisesta vakaumuksestaan huolimatta. Seurakunnan ylläpitämään Yksinhuoltajien Olohuoneeseen verrattuna, eroina on 51 ainakin se, että seurakunta tarjoaa iltapalan. Muita eroja on vaikea havaita, koska emme olleet mukana Yksinhuoltajien Olohuoneessa. Toiminnallisen ryhmämme alhainen osallistujamäärä saattoi johtua siitä, että meillä oli liian lyhyt aika käytettävissä ryhmän aktivointiin. Pelkästään yksinhuoltajuus ei voi olla syy siihen, ettei osallistujia saatu paikalle sovittuina aikoina, koska seurakunnan järjestämä ryhmä kokoontui myös arki-iltana. Yksi syy ryhmän toimimattomuuteen saattoi olla se, että asukastalo oli ollut toiminnassa vasta vuoden. Ehkä alueen asukkaat eivät olleet vielä tutustuneet siihen ja siellä järjestettäviin toimintoihin. Pohdimme myös onko osallistujien kannalta merkittävä tekijä esimerkiksi se, että Pienperheyhdistyksen tarjoama toiminta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivää. Osallistujan saattaa olla haastavaa lähteä esimerkiksi työpäivän jälkeen ryhmään pohtimaan yhteiskunnallisia epäkohtia, kun niitä tuntuu löytyvän omasta takaa jo riittämiin. Osallistujille voi tulla myös tunne siitä, että ryhmään mennessä pitää olla mielipide valmiina joihinkin tiettyihin kysymyksiin ja jos näin ei ole, he voivat kokea ulkopuolisuutta. Pohdimme yksinhuoltajuutta myös lasten näkökulmasta. Päivähoidossa yksinhuoltajuuden tematiikka voi näkyä esimerkiksi pitkähköissä hoitoajoissa ja vanhemman tuen tarpeessa. Päivähoidon henkilökunnalla tulisi olla osaamista kasvatuksellisen näkökulman lisäksi muun muassa palveluohjauksesta, jotta perheet osataan ohjata oikean tuen piiriin. Päivähoidon tulee toiminnassaan huomioida yksinhuoltajuus myös muun muassa äitien- ja isäinpäivänä. Kaikilla lapsilla ei ole molempia vanhempia, joille tehdä korttia tai lahjaa ja tämä voi aiheuttaa mielipahaa lapselle. Päivähoidon henkilökunnan tulee antaa vaihtoehtoja tällaisissa tilanteissa, kortin tai lahjan voi tehdä myös muulle sukulaiselle tai vanhemman uudelle kumppanille. Lasten tasa-arvon toteutumiseksi päivähoidon toiminnassa on huomioitava toiminnan lapsilähtöisyys ja se, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua toimintaan. Esimerkiksi omien tavaroiden tuomiseen päiväkotiin voi tehdä joitain rajoituksia niin, ettei kukaan lapsista koe ulkopuolisuutta tiettyjen tavaroiden puuttumisen vuoksi. Mielestämme yksinhuoltajat tulisi huomioida paremmin 52 myös päivähoitomaksujen yhteydessä. Maksut toki määräytyvät tulotason mukaisesti, mutta mielestämme niissä ei ole riittävästi huomioitu yksinhuoltajan erityistä asemaa. Tämä voi vaikuttaa suoraan perheen taloudelliseen asemaan. Sosionomeilla ja erityisesti lastentarhanopettajan virkakelpoisuuden omaavilla, on hyvät edellytykset toimia päivähoidossa koko perheen hyvinvoinnin edistäjänä. Sosionomi omaa tietoa sekä sosiaalialan käytänteistä että varhaiskasvatuksesta. Erilaisten asiakastyön menetelmien hallinta lisää myös asiakaslähtöistä työskentelyä. Moniammatillisen tiimin jäsenenä sosionomi voi luontevasti tuoda esille koko perheen hyvinvoinnin- ja yhteiskunnallisen näkökulman. Sosionomien osaamiseen kuuluu taito reflektoida omaa toimintaansa ja ammatillista orientaatiotaan ja kehittää näiden avulla toimintaansa ja huomioida uusia näkökulmia. Reflektiivisen toiminnan avulla voidaan muuttaa omaa toimintaa paremmaksi. Opinnäytetyömme aikana saimme jatkuvasti reflektoida toimintaamme ja kehittää sitä arvioinnin tuloksena. Reflektiivisyyden mielekkyyteen ja toimivuuteen vaikutti se, että saimme toisistamme tukea ja pystyimme vertailemaan näkemyksiämme. Parityöskentely oli antoisaa ja toivomme, että saamme toteuttaa samankaltaista työskentelymallia tulevaisuudessa ammatissa toimiessamme. Lopuksi voisi vielä todeta sen, että tämänkaltainen toiminta tarvitsee pitkäjänteistä ja jatkuvaa aktiivista työskentelyä, jotta toiminta saadaan kunnolla käynnistymään. Tähän tarvitaan niin työnantajan sekä työntekijöiden sitoutumista toimintaan. 53 LÄHTEET Aalto, Tuija & Marylka Yoe Uusisaari 2009. Nettielämää. Sosiaalisen median maailma. Helsinki:BTJ. Aalto, Tuija & Marylka Yoe Uusisaari 2010. Löydy: brändää itsesi verkossa. Helsinki: BTJ-Avain. Airio, Ilpo 2010. Avioero suomalaiseen tapaan. Teoksessa Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 196–215. Viitattu 1.3.2013. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17471/Perhepiirissa. pdf?sequence=5 Alasalmi, Päivi 2011. Loistava yksinhuoltajuus. Helsinki: Gummerus. Asukastalo Kylämaja i.a. Viitattu 6.12.2012. http://kylamaja.fi/asukastalokylamaja/ Avoin yliopisto i.a. Viitattu 28.3.2013. http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/ryhmat.ht ml#Pienryhm%C3%A4 Broberg, Mari & Tähtinen Juhani 2009. Perheen toimivuus ja vanhemmuus yksinhuoltajaperheissä. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto, 154-169. Espoon seurakunnat 2009. Viitattu 6.12.2012. http://www.espoonseurakunnat.fi/documents/55984/55993/Olarin_s eurakuntasuunnitelma.pdf/c59005d0-36da-4009-93a2f47d488626fe Espoon seurakunnat i.a. Viitattu 18.4.2013 http://www.espoonseurakunnat.fi/web/perheet/muut-ryhmat//asset_publisher/r4hIgQZVX1Uj/content/yksinhuoltajaperheidenolohuone?redirect=http%3A%2F%2Fwww.espoonseurakunnat.fi%2Fweb %2Fperheet%2Fmuutryh- 54 mat%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_r4hIgQZVX1Uj%26p_p_lifecy cle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_ p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_count%3D1 Forsgård, Christina & Frey, Juha 2010. Suhde: sosiaalinen media muuttaa johtamista, markkinointia ja viestintää. Helsinki: Inforviestintä. Forssén, Katja; Haataja, Anita & Hakovirta, Mia 2009. Yksinhuoltajien asema suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto, 9-18. Gassen, Glenn R 2011. Espoo alueittain 2011 raportti. Viitattu 6.5.2012. http://www.espoo.fi/fiFI/Espoon_kaupunki/Tietoa_Espoosta/Tilastot_ja_tutkimukset/Muut _teemat/Espoo_alueittain_2011 Haataja, Anita 2009 a. Kuka on yksinhuoltaja? Yksinhuoltajien määrä ja profiili eri aineistojen valossa. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto. 46-62. Haataja, Anita 2009 b. Yksinhuoltajaäitien sosioekonominen asema ja toimeentulo. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto. 95-114. Hakovirta, Mia 2007. Au-äidistä yksinhuoltajaäidiksi. Yksinhuoltajaäitien asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Janus vol. 15 (1) 2007, 66-71. Viitattu 3.12.2012. http://content.ebscohost.com/pdf25_26/pdf/2007/D6K/01Jan07/327 76029.pdf?EbscoContent=dGJyMMvl7ESeprE40dvuOLCmr0qep7 RSs6e4TLGWxWXS&ContentCustomer=dGJyMPHq43zz5OeOueP fgeyx7H312%2BKL3%2Bbn&T=P&P=AN&S=R&D=sih&K=3277602 9 Huuskonen, Päivi i.a. Vertaistuki –”en olekaan ainut”. Viitattu 8.12.2012. http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/vammaispalvelujenkasikirja/itsenaisen-elaman-tuki/vertaistuki/#ots1 Kaikkonen, Risto; Mäki, Päivi; Laatikainen, Tiina & Linnanmäki, Eila 2012. Teoksessa Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen-Viitanen, 55 Jaana Markkula, Marja-Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen & Tiina Laatikainen (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportti 16/2012, 21–25. Kankainen, Tomi & Salminen, Velimatti i.a. Sosiaaliset verkostot. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 12.4.2013. http://kans.jyu.fi/sanasto/sanatkansio/sosiaaliset-verkostot Kela 2012 a. Lapsilisän määrä. Viitattu 5.12.2012. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020708161610HL?Ope nDocument Kela 2012 b. Ero perheessä. Viitattu 5.12.2012. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301208095135HL?Ope nDocument Korkiamäki, Riikka; Nylund, Marianne; Raitakari, Suvi & Roivainen, Irene 2008. Yhteisösosiaalityö kansalaisyhteiskunnan ja asiakastyön rajapinnassa. Teoksessa: Roivainen Irene, Marianne Nylund, Riikka Korkiamäki & Suvi Raitakari (toim.)Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asialla? Juva: PS- kustannus, 9–24. Korppi, Marika & Latvala, Johanna 2010. Osallistava vuorovaikutuksen malli lasten osallisuuden mahdollistajana. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Pro gradu –työ. Viitattu 25.4.2012. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25307/URN%3 aNBN%3afi%3ajyu-201009302820.pdf?sequence=1 Krok, Suvi 2009. Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä: yksinhuoltajia marginaalissa. Tampere: Tampere University Press. Kröger, Teppo 2006. Lastenhoito yksinhuoltajaperheissä – palvelujen käyttöä, perheen sisäistä tukea ja hoivaköyhyyttä. Teoksessa Liisa Hokkanen & Maritta Sauvola (toim.) Puhumattomat paikat. Puheenvuoroja perheestä. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus:. 78–100. Viitattu 11.4.2013. http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_2 2.pdf 56 Laki lasten päivähoidosta 1973/36. Viitattu 10.4.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036 Lapsilisä-projekti 2013. Ryhmätoiminnan runko. Viitattu 12.4.2013. http://www.lapsilisa.fi/@Bin/148600/Ryhm%C3%A4toiminta.pdf Lapsilisä-projekti i.a. a. Arvot. Viitattu 1.4.2013. http://www.lapsilisa.fi/mikaprojekti/arvot/ Lapsilisä-projekti i.a. b. Lapsilisä-projekti. Viitattu 7.12.2012. http://www.lapsilisa.fi/mika-projekti/ Lindqvist Eija & Vuorinen Marja 2009. Järjestöpokkari. Sosiaali- ja terveysjärjestöt pähkinänkuoressa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Niemelä, Mikko & Raijas, Anu 2010. Lapsiperheiden kulutus ja perheen sisäinen päätöksenteko. Teoksessa Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 118–143. Viitattu 1.3.2013. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17471/Perhepiirissa. pdf?sequence=5 Niemelä, Mikko 2009. Yksinhuoltajien kulutus. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto:, 115-135. Olarin seurakunta 2012. Syysesite. Viitattu 13.11.2012. http://www.espoonseurakunnat.fi/documents/22289/0/Olari_Syysesi te2012.pdf/d8d92c51-2662-40bf-be90-1c76a45319df Oranen, Mikko i.a. Lasten osallisuus. Viitattu 11.4.2013. http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelunkasikirja/hallinto/lapsenosallisuus/#Top Paananen, Terhi 2012. Luento verkossa 19.2.2012. Viitattu 28.3.2013. https://fronter.com/diak/main.phtml Pienperheyhdistys ry 2011. Vuosikertomus 2011. Pienperheyhdistys ry i.a. Viitattu 17.4.2012.http://www.pienperhe.fi/index.php?k=22324 Pylkkänen, Elina 2009. Yksinhuoltajaperheiden rankempi taakka. Teoksessa Johanna Lammi-Taskula, Sakari Karvonen & Salme Ahlström 57 (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 94-103. Rantalaiho, Minna 2009. Suomalainen yksinhuoltajuus ja yhteiskuntamuutos: aviottomasta äitiydestä jaettuun vanhemmuuteen. Teoksessa: Katja Forssén, Anita Haataja & Mia Hakovirta (toim.)Yksinhuoltajuus suomessa. Helsinki: Väestöliitto. 19-45. Rantalaiho, Ulla Maija 2006. Kun ei tule kuulluksi – lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjesta ja avun tarpeesta. Teoksessa Liisa Hokkanen & Maritta Sauvola (toim.) Puhumattomat paikat. Puheenvuoroja perheestä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu. 46–77. Viitattu 11.4.2013. http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_2 2.pdf Röpelinen, Anna- Mari 2008. Lähityö lapsiperheiden parissa – mukavaa puuhastelua vai ongelmiin tarttumista. Teoksessa: Roivainen Irene, Marianne Nylund, Riikka Korkiamäki & Suvi Raitakari (toim.)Yhteisöt ja sosiaalityö. Kansalaisen vai asiakkaan asialla? Juva: PS- kustannus, 127–140. Salmi, Minna; Sauli, Hannele & Lammi-Taskula, Johanna, 2009. Lapsiperheiden toimeentulo. Teoksessa: Johanna Lammi-Taskula, Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 78-93. Seppälä, Piritta 2011. Kiinnostu & kiinnosta. Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry. Lahti: Esa Print. Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Viitattu 11.4.2013. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1082856&na me=DLFE-11731.pdf Sosiaaliportti 2012. Espoon perhekeskushanke Viitattu 17.9.2012. http://www.sosiaaliportti.fi/Page/ae394e8c-49ef-4cc8-bee519b4c2d8872d.aspx 58 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013. Toimeentulotuki 2011. Viitattu 10.3.2013. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/103093/Tr03_13.pdf?se quence=3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a. a. Lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa. Viitattu 8.3.2013. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/nakok ulmia/lapsikoyhyys_on_suomessa_kasvussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos i.a. b. Osallisuus. Viitattu 7.5.2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kaventajafi/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus Tilastokeskus 2006. Tuloerot Suomessa vuosina 1966-2003. Viitattu 7.3.2013. http://www.stat.fi/artikkelit/2005/art_2005-03-16_001.html?s=8 Tilastokeskus 2012 a. Perheet 2011. Viitattu 11.4.2013. http://www.stat.fi/til/perh/2011/02/perh_2011_02_2012-11-09_fi.pdf Tilastokeskus 2012 b. Tulonjakotilasto. Viitattu 7.3.2013. http://tilastokeskus.fi/til/tjt/2010/02/tjt_2010_02_2012-0125_kat_003_fi.html 59 LIITE 1: Ryhmätoiminnan runko 60 LIITE 2: Viestintä ja markkinointisuunnitelma Viestintä ja markkinointisuunnitelma Pienperheyhdistyksen lapsilisä-projektin tavoitteena on vaikuttaa yksinhuoltajien taloudelliseen tilanteeseen tekemällä lapsiperheköyhyyttä näkyväksi yksinhuoltajien näkökulmasta. Projekti järjestää ryhmiä, retkiä ja muuta toimintaa ja pyrkii vaikuttamaan yksinhuoltajaperheitä köyhdyttäviin rakenteisiin. Espoon Matinkylän alueella on tehty työtä yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen hyväksi jakamalla mm. ruoka-avustusta joulukuussa 2011 sekä järjestämällä yksinhuoltajien lapsille maksutonta kesätoimintaa kesällä 2012. Vuoden ajan tavoitteena on ollut myös saada koottua yksinhuoltajista vaikuttamiseen tähtäävää vertaistukiryhmää. Ryhmän käynnistäminen on kuitenkin ollut haasteellista, jonka vuoksi otimme kehittämistehtävämme tavoitteeksi kehittää viestintää potentiaalisten osallistujien tavoittamiseksi. Viestinnän kohderyhmät Viestintä suunnataan potentiaalisiin vertaisryhmään osallistuviin henkilöihin, alueen lapsiperheisiin sekä yhteistyötahoille. Viestintä sijoittuu pääosin Espoon Matinkylän alueelle. Viestinnässä huomioimme myös sisäisen kohderyhmän eli projektin työntekijät sekä työyhteisön. Viestinnän tavoitteet ja mittarit Tavoitteena on saavuttaa Espoon Matinkylän alueen yksinhuoltaja vanhempia sekä muita lapsiperheitä ja kannustaa heitä osallistumaan projektin toimintaan alueella. Projektin toiminnan yleisen tietoisuuden ja näkyvyyden lisääminen on yksi tavoitteista jonka kohderyhmänä ovat kaikki alueen asukkaat ja erityisesti edellä mainitut lapsiperheryhmät. Pyrimme lisäämään yhteistyökumppaneiden tietoisuutta projektin toiminnasta ja sen mahdollisuuksista sekä motivoimaan 61 heitä ohjaamaan mahdollisia osallistujia toimintaa. Projektin työntekijöiden kannalta tavoitteemme on esittää ja toteuttaa mahdollisia viestinnän keinoja niin, että se hyödyttäisi heitä mahdollisimman paljon. Tavoitteidemme toteutumista on osittain haasteellista mitata ja arvioida. Näkyvyyden ja tunnettavuuden lisäämisen mittaaminen ei ole tässä tapauksessa mahdollista, koska emme voi tavoittaa kaikkia viestintämme tavoittaneita henkilöitä. Mitattavia tuloksia voimme arvioida havainnoimalla tapahtumiin osallistuvien osallistujamäärää sekä esimerkiksi internet sivuston kävijämäärää jos se on mahdollista. Laadullisesti mittaamme tavoitteitamme annetun palautteen pohjalta. Palautetta voimme saada projektin työntekijöiltä, yhteistyökumppaneilta sekä mahdollisilta osallistujilta. Ydinviestit Viestintämme ydinviestinä on kertoa alueella toteutettavista tapahtumista joita lapsilisä- projekti järjestää. Aluksi viestinnän pääpaino on lapsiperheille suunnattujen teemailtojen tiedottamisessa. Alueen vanhemmille järjestetään teemailtoja liittyen perheeseen sekä vaikuttamiseen. Teemailtojen jälkeen viestinnän ydin painottuu kunnallisvaalien äänestyspäivänä järjestettävään lapsiperheiden vaalikahvilaan sekä sen jälkeen alkavaan yksinhuoltajille tarkoitettuun vertaisryhmään, jota ohjaamme. Vertaisryhmän on tarkoitus olla vaikuttamiseen tähtäävä ja voimavaraistava ryhmä alueen yksinhuoltajille. Viestinnän päätavoitteet ja keinot Viestimme eri tavoin eri toimijoiden kanssa. Suuri osa viestintäämme on kuitenkin painetut esitteet projektin toiminnasta. Viestinnässä hyödynnetään sosiaalista mediaa, kuten Facebookia sekä internetin keskustelupalstoja. Tällä tavalla voimme tavoittaa mahdollisimman paljon kohderyhmää (yksinhuoltajia) mahdollisimman pienellä rahallisella panostuksella. Painatamme ”mainoksia” jossa ker- 62 rotaan teemailloista, vaalikahvilasta sekä yksinhuoltajille tarkoitetusta vertaisryhmästä. Tämän lisäksi mainostamme vaalikahvilaa ja ryhmätoimintaa erikseen joka kerta. Kirjallisen viestinnän lisäksi käymme keskustelemassa mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa heidän työssään tai muissa mahdollisissa yhteistyö palavereissa tms. Teemme toimintaa tutuksi kertomalla heille toiminnasta ja siihen tavoiteltavasta kohderyhmästä sekä antamalla esitteitä toiminnasta. Tutustumme alueen muihin toimijoihin kuten: asukaspuistoon, päiväkoteihin ja seurakuntiin. Osallistumme yhteistyöhön, tapahtumiin ja yhteistyöpalavereihin joita alueella järjestetään. Toimenpiteet, seuranta ja arviointi Viestinnän ja markkinoinnin eri muotoja toteutetaan säännöllisin väliajoin, lisäksi erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien ajankohdat huomioiden (kunnallisvaalit, yhteistyöpalaverit, alueen tapahtumat). Viestintää toteutetaan meidän opiskelijoiden sekä projektin työntekijöiden toimesta, hyödyntäen yhteistyökumppaneita esim. toiminnasta tiedottamisessa sekä kirjallisen materiaalin jakamisessa (päiväkodit asiakkaille). Viestintää ja markkinointia seurataan ja arvioidaan jatkuvasti sekä muokataan tarpeen mukaan. Viestintätoimenpiteiden budjetti Me opiskelijoina vastaamme tähän kirjatusta viestinnän ja markkinoinnin toteutuksesta, jolloin siihen ei kulu työntekijöiden resursseja ja säästämme kuluissa. Tavoitteena on käyttää viestintää mahdollisimman pientä budjettia ja hyödyntää esimerkiksi sosiaalista mediaa. Yhteistyökumppaneiden hyödyntäminen on osa kustannuksien minimoimista. Viestinnän kustannukset syntyvät painatetuista mainoksista joita jaetaan alueella sekä tapahtumissa. Kustannustehokkuutta on lisätty kiinnittämällä huomiota mainoksessa olevan tiedon määrään, jolloin tietoa 63 on tarpeeksi ja selkeästi. Painettujen mainoksien lisäksi kustannuksia syntyy toimistolla tulostettavista mainoksista joita jaetaan alueella. Viestintätoimenpiteiden aikataulu Viestintä ja markkinointi toteutetaan suurimmaksi osaksi harjoittelumme aikana syksyllä 2012, jonka vuoksi pyrimme heti alussa kohdistamaan sen oikealla kohderyhmälle mahdollisimman monen eri kanavan kautta. Näitä kanavia on mm. sosiaalinen media, mainokset, yhteistyökumppaneiden kautta sekä alueella näkyminen. Viestintää lisätään ennen ryhmän toimintaa tai tapahtumia. 64 LIITE 3: Ensimmäinen kaksipuoleinen painettu mainos Teemaillat Asukastalo Kylämajassa Tule tapaamaan toisia alueen vanhempia ja keskustelemaan Asukastalo Kylämajaan (Matinkatu 7) teemailtoihin klo: 17-19. Iltojen aikana kahvitarjoilu sekä tarvittaessa lastenhoito. Come and meet other parents and discuss in Asukastalo Kylämaja (Matinkatu 7) theme evenings 17-19 o’clock. Complimentary coffee and a baby-sitter if you need. 16.10 The challenges of parenthood 18.10 Vanhemmuuden haasteet 23.10 Municipal decision making in Espoo – how to give feedback 25.10 Kunnallinen päätöksenteko – kuinka voit vaikuttaa päätöksiin 28.10 Perheiden vaalikahvila klo: 10-13.30 – Lapsille mm. askartelua ja kasvomaalausta. Yhden vanhemman perheille tarkoitettu ryhmä kokoontuu Kylämajan tiloissa marraskuun alusta lähtien torstaisin klo:17-19. Tule tapaamaan samassa tilanteessa olevia perheitä ja keskustelemaan sinulle tärkeistä asioista. Jos tarvitset lastenhoitoa Asukastalolla (ilmainen) teemailtojen aikana, ilmoita lasten ikä ja lukumäärä etukäteen [email protected] If you need a baby-sitter in Asukastalo (free), please mail in advance [email protected] and tell how many children and what their ages are. 65 LIITE 3 Ensimmäinen kaksipuoleinen painettu mainos Asukastalo Kylämaja Matinkylässä Tervetuloa Asukastalo Kylämajaan kahville, lukemaan lehtiä, tapaamaan ihmisiä ja juttelemaan! Kylämajassa järjestetään myös ryhmätoimintaa ja tapahtumia. Asukastalo Kylämaja Matinkatu 7 (katutaso) 02230 Espoo www.kylamaja.fi Pienperheyhdistyksen Lapsilisä – projekti Projektissa pyritään tekemään pienituloisten yksivanhempaisten perheiden kokemuksia näkyviksi, löytämään uusia toimintamalleja ja keinoja perheiden tavoittamiseksi sekä järjestämään toimintamahdollisuuksia perheille. www.lapsilisa.fi, www.pienperhe.fi 66 LIITE 4: Vaalikahvimainos Lapsiperheiden vaalikahvila Asukastalo Kylämamajassa Osoitteessa Matinkatu 7 28.10.2012 Kello 10.00–13.30 Tarjolla kahvia, mehua ja pullaa. Lapsille ohjelmaa: Kasvomaalausta ja askartelua! 67 LIITE 5: Ensimmäinen vertaisryhmän mainos Yhden vanhemman perheiden keskusteluryhmä kokoontuu 8 ja 15.11. 2012 Kello 17-19 Vapaamuotoista keskustelua, mietitään yhdessä syksyn ja tulevan talven tapahtumia… Asukastalo Kylämajassa Osoitteessa Matinkatu 7 Lastenhoito tarvittaessa, jos tarvitset lastenhoitoa, ilmoita siitä etukäteen Kaisli Syrjänen: (09) 7206 8123 [email protected] Tarjolla kahvia, mehua ja keksejä. Tervetuloa! 68 LIITE 6: Toinen vertaisryhmän mainos Halloween askartelua yhden vanhemman perheille! Asukastalo Kylämajassa 1.11.2012 klo: 1719. Os. Matinkatu 7 Leppoisaa yhdessäoloa halloween askartelun merkeissä. Tarjoamme osallistujille mehua, kahvia ja keksiä. Voit tuoda tullessasi askarteluvälineitä omia ideoitasi ja jos haluat. Tervetuloa mukaan toivottavat DIAK:n opiskelijat: Taina ja Ramona 69 LIITE 7: Kolmas vertaisryhmän mainos Yhden vanhemman perheiden keskusteluryhmä kokoontuu 15.11. 2012 Kello 17-19 Vapaamuotoista keskustelua, mietitään yhdessä syksyn ja tulevan talven tapahtumia… Asukastalo Kylämajassa Osoitteessa Matinkatu 7 Lastenhoito tarvittaessa, jos tarvitset lastenhoitoa, ilmoita siitä etukäteen Kaisli Syrjänen: (09) 7206 8123 [email protected] Tarjolla kahvia, mehua ja keksejä. Löydät meidät myös Facebookista:YH Yksinkin Hoituu Tervetuloa!