VÄKIVALTA ASUMISEN MARGINAALISSA Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011
by user
Comments
Transcript
VÄKIVALTA ASUMISEN MARGINAALISSA Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011
VÄKIVALTA ASUMISEN MARGINAALISSA Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011 Jarkko Husso ja Kimmo Saastamoinen Opinnäytetyö, syksy 2012 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) TIIVISTELMÄ Husso, Jarkko & Saastamoinen, Kimmo. Väkivalta asumisen marginaalissa. Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011. Helsinki, syksy 2012. 76 s. 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ilmenemismuotoja työpaikkaväkivalta sai Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämässä Auroratalossa vuoden 2011 aikana ja millaisia jälkitoimenpiteitä tapahtumista seurasi. Tavoitteena oli tuottaa pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikön ja organisaation käyttöön tutkimustietoa, jonka avulla kehittää työturvallisuutta ja toimintakulttuuria. Tutkimuksessa selvitettiin henkilökunnan työkäytäntöjä konfliktitilanteissa, tilastoitiin väkivallan kohteita, vakavuutta ja tilanteiden selvittämiseen kutsutun asumisyksikön ulkopuolisen viranomaisavun käyttöastetta palvelumuotojen ja asuinkerrosten perusteella sekä kartoitettiin vaara- ja uhkatilanteista seuranneita jälkitoimenpiteitä. Tutkimusaineisto koostui 112 vaara- ja uhkatilanneselvityksestä, jotka Auroratalon henkilökunta dokumentoi asumisyksikön turvallisuussuunnitelman mukaisesti vuoden 2011 aikana. Tutkimusaineisto koostui strukturoiduista ja puolistrukturoiduista vastauksista sekä henkilökunnan kirjaamista tilannekuvauksista. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja soveltamalla luovutettuun aineistoon sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat väkivallan ilmenevän Auroratalossa fyysisinä, verbaalisina, henkisinä ja omaisuuteen kohdistuvina vahingontekoina. Asumisyksikössä tapahtuva väkivalta on säännöllistä ja työntekijöiden kokemana usein täysin sattumanvaraista. Henkilökunnan keinot ehkäistä väkivaltatilanteiden syntymistä ovat tutkimustulosten valossa vähäisiä. Vaikka tietyt havaitut käyttäytymismallit toistuvat vaara- ja uhkatilanneselvityksissä ja niiden purkautuminen väkivaltana ovat tiedostettuja, ovat tapaukset kuitenkin täysin asiakas- ja tilannekohtaisia sekä poikkeuksetta ennakoimattomasti rakentuvia. Vartijoilla ja asumisyksikön ulkopuolisella viranomaisavulla on merkittävä rooli väkivaltatilanteiden ratkaisemisessa. Auroratalo noudattaa toiminnassaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan kuuluvaa asunto ensin -periaatetta, jonka mukaan päihteidenkäyttö ei ole este oman kodin saamiselle. Tutkimuksen mukaan aggressiivisia piirteitä yhdessä mielenterveysongelmien, muistisairauksien ja diagnosoimattomien käytöshäiriöiden kanssa tuottava päihdekäyttäytyminen vaikuttaa vaara- ja uhkatilanteiden esiintymiseen ja vakavuuteen lisäävästi. Asiasanat: työpaikkaväkivalta, asumispalvelut, marginaaliryhmät, asunnottomuus ABSTRACT Husso, Jarkko and Saastamoinen, Kimmo Violence in a housing service unit for long-term homeless clients. 76 p. 7 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Autumn 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The main objective with the study was to research how the personnel of the housing service unit Auroratalo resolved dangerous and threatening situations that occured among their long-term homeless clients or when encountering violence by themselves. In addition, the aim was to survey the post-violence measures that were done to improve occupational and residential safety in Auroratalo. The research was carried out in cooperation with The Helsinki Deaconess Institute. The study was conducted by compiling statistics of alarming situations, their enormity, subjects and authorities involved by each floor and form of service in Auroratalo. The experiences of dangerous and threatening situations documented by the personnel were used partially to build a reliable picture of the content of violence in this social work and health care unit. The data consisted of 112 reports of dangerous and threatening situations entered by the personnel of Auroratalo in the year 2011. The reports include both multiple choice forms and space for unstructured specification concerning the violence. The study is a data based content analysis and was executed using both qualitative and quantitative methods. The study revealed that violence happens almost on a daily basis in Auroratalo. Violence occurs in coincidental circumstances and the personnel have very few possibilities to prevent work violence. Violent situations are often resolved with help from guards and local authorities. Being part of the national aim to eliminate homelessness in Finland, Auroratalo observes the housing first principle in its activity. According to the principle, it does not demand sobriety or rehabilitation to have a home. This study suggests that intoxication, along with clients’ reduced ability to function and various problems with mental health, increases the frequency of violent situations and has an enormous effect on the seriousness of the phenomenon. Key words: work violence, residential services, marginal groups, homelessness SISÄLLYS 1 JOHDANTO .............................................................................................................................. 6 2 ASUNNOTTOMUUS JA MARGINAALIKULTTUURIT ...................................................... 8 2.1 Asunnottomuuden muodot .................................................................................................. 8 2.2 Pitkäaikaisasunnottomien asumisjärjestelmä, päihdepalvelut ja lainsäädäntö .................... 9 2.3 Asunto ensin -periaate....................................................................................................... 11 2.4 Asumisyksiköiden problematiikkaa ja kehittämissuuntia ................................................. 11 2.5 Syrjäytyminen ja marginaalikulttuurien parissa toteutettava sosiaalityö .......................... 13 2.6 Sosiaalityön toimintaympäristöjen ja asiakaskohtaamisten byrokraattisuus ................... 16 3 TYÖPAIKKAVÄKIVALTA JA DOKUMENTOINTI ........................................................... 18 3.1 Työturvallisuuteen vaikuttava lainsäädäntö ...................................................................... 18 3.2 Työpaikkaväkivalta ja vaara- ja uhkatilanteet................................................................... 19 3.3 Vaara- ja uhkatilanteiden kirjaaminen ja väkivallan preventio......................................... 23 4 TUTKIMUSYMPÄRISTÖN KUVAUS ................................................................................. 27 4.1 Auroratalon palvelukonsepti ja -periaatteet ...................................................................... 27 4.2 Auroratalon turvallisuusjärjestelmä ja -suunnitelma ........................................................ 29 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET .............................................................. 31 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN .................................................................................. 32 6.1 Tutkimusaineiston kuvaus ................................................................................................ 32 6.2 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat .......................................................................... 34 6.3 Aineiston määrällinen analyysi ......................................................................................... 35 6.4 Tutkimuksen laadullinen analyysi .................................................................................... 37 7 TUTKIMUSTULOKSET – AURORATALON VAARA- JA UHKATILANTEIDEN SISÄLTÖ JA JÄLKITOIMENPITEET ...................................................................................... 40 7.1 Vaara- ja uhkatilanteet lukuina ......................................................................................... 41 7.1.1 Tutkimustulosten prosentuaalinen yhteenveto ........................................................... 42 7.1.2 Vaara- ja uhkatilanteet kuukausittain ja viikonpäivittäin........................................... 44 7.2 Vaara- ja uhkatilanteiden sisältö ....................................................................................... 45 7.2.1 Ensimmäinen kerros................................................................................................... 45 7.2.2 Toinen kerros, tehostetusti tuettu asuminen ............................................................... 46 7.2.3 Kolmas kerros, tuettu asuminen ................................................................................. 49 7.2.4 Neljäs ja viides kerros, palveluasuminen ................................................................... 51 7.2.5 Kuudes kerros, palveluasuminen ............................................................................... 53 7.2.6 Seitsemäs ja kahdeksas kerros sekä välittömässä läheisyydessä tapahtuneet ............ 54 7.3 Vaara- ja uhkatilanteiden jälkitoimenpiteet ...................................................................... 55 7.3.1 Asukkaisiin kohdistuneet ja asukkaiden väliset vaara- ja uhkatilanteet .................... 56 7.3.2 Henkilökuntaan kohdistuneet vaara- ja uhkatilanteet ................................................ 58 8 JOHTOPÄÄTÖKSET.............................................................................................................. 61 9 POHDINTA ............................................................................................................................. 63 9.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus .............................................................................. 63 9.2 Oma ammatillinen kasvu .................................................................................................. 64 LÄHTEET................................................................................................................................... 67 LIITE 1: Helsingin Diakonissalaitoksen vaara- ja uhkatilanneselvityslomake LIITE 2: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 1. kerros LIITE 3: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 2. kerros LIITE 4: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 3. kerros LIITE 5: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 4.–5. kerros LIITE 6: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 6. kerros LIITE 7: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon välittömässä läheisyydessä tapahtuneet 1 JOHDANTO Tyhjää tilaa tämän leipätekstin molemmin puolin kutsutaan marginaaliksi. Tekstin marginaali, reunus, on määritelty jätettävän tyhjäksi asettelun ja luettavuuden ehdoilla. Myös tässä yhteiskunnassa on marginaali. Se on reuna-alue, jonka laajuuden ja merkityksen yhteiskunta ja sen jäsenet ovat itse määritelleet. Ilmiö on sosiokulttuurisesti merkittävä, pitäen sisällään erilaisia ihmisryhmiä, jotka ovat moninaisista syistä syrjäytyneet elämään yhteiskunnan yhä ahtaammaksi käyvällä joutomaalla. Marginaalikulttuuriin kuuluva on usein synonyymi asunnottomalle moniongelmaiselle päihteidenkäyttäjälle, kutsumattomalle vieraalle keskellä kaupunkiympäristöä. Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämä, Helsingin Kalliossa sijaitseva Auroratalo on pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettu asumisyksikkö, joka noudattaa niin sanottua asunto ensin -periaatetta, jonka mukaan oma asunto on asukkaan sosiaalisen kuntoutumisen lähtökohta. Päihteidenkäyttö ei ole este oman kodin saamiselle. (Asunto ensin -verkkosivut.) Auroratalo ei ole poikkeus työpaikkaväkivallan näyttämöinä toimivien sosiaali- ja terveysalan työympäristöjen joukossa. Moniongelmaisuus, päihdekäyttäytyminen ja asukkaiden välinen toimintakulttuuri saavat kohdatessaan aikaan konfliktitilanteita, jotka purkautuvat toimintaympäristössä fyysisenä väkivaltana, sanallisina uhkauksina ja kiinteistöön kohdistuvina vahingontekoina. Ruumiillisen ja henkisen väkivallan kohteeksi joutuvat myös asumisyksikön työntekijät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ilmenemismuotoja työpaikkaväkivalta sai Auroratalossa vuoden 2011 aikana ja millaisia jälkitoimenpiteitä toteutettiin turvallisuuden lisäämiseksi. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa työ- ja asumisturvallisuuden ja asumisyksikön toimintakulttuurin kehittämistä varten. Osatavoitteina oli tutkia työntekijöiden yhteistyötä konfliktitilanteissa, tilastoida väkivallan kohteita, vakavuutta ja tilanteiden selvittämiseen kutsutun asumisyksikön 7 ulkopuolisen viranomaisavun käyttöastetta asuinkerrosten perusteella sekä kartoittaa vaara- ja uhkatilanteista seuranneita välittömiä jälkitoimenpiteitä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä lähestymme työpaikkaväkivaltaa osana pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikön toimintakulttuurin lieveilmiöitä. Tutkimuksen kohteena olleen työympäristön vaara- ja uhkatilanteet taustoitetaan asunnottomuuden määrittelemisellä, asumispalvelujen järjestämiseen liittyvällä lainsäädännöllä sekä asumisyksiköiden kuvaamisella ja niissä esiintyneellä problematiikalla. Samalla viitataan marginaalikulttuurien kanssa tehtävän sosiaalityön ja sen toimintaympäristöjen byrokraattisuuteen näkyvinä ja näkymättöminä ilmiöinä. Työpaikkaväkivaltaa, työ- ja asumisturvallisuuden toteuttamiseen liittyvää lainsäädäntöä, työnantajan velvollisuuksia ja vaara- ja uhkatilanteiden dokumentointia käsitellään omana osanaan ennen tutkimusprosessin kuvausta ja tuloksia. Tutkimus on tematiikaltaan aina ajankohtainen ja tukee osaltaan asunnottomuuden vähentämisen ohjelmaa: Helsinki on yhdeksän muun kunnan tavoin sitoutunut vähentämään asunnottomuutta, jonka seurauksena tulevina vuosina rakennetaan tai muusta käytöstä poistuneita kiinteistöjä kunnostetaan pitkäaikaisasunnottomien asunnoiksi (Helsingin kaupungin verkkosivut 2011). Julkisen sektorin lisäksi yleishyödylliset säätiöt Helsingin Diakonissalaitoksen tavoin osallistuvat asumispalveluiden järjestämiseen ja asumisyksikköjen toimintaa kehittäessä nostetaan esiin myös työ- ja asukasturvallisuus sekä työmenetelmät, jotka vähentävät vaara- ja uhkatilanteiden riskiä. 8 2 ASUNNOTTOMUUS JA MARGINAALIKULTTUURIT 2.1 Asunnottomuuden muodot Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö European Federation of National Organisations Working with the Homeless luokittelee asunnottomiksi määriteltävät ihmiset kategorioihin katuasunnottomat (rooflessness), asunnottomat (houselessness), asunnottomuusuhan alla elävät ja turvattomat (insecure housing) sekä puutteellisissa asumisoloissa elävät (inadequate housing). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kadulla nukkuvat ja ensisuojissa yöpyvät ihmiset, ja toiseen asumispalveluita käyttävät pitkäaikaisasunnottomat, perheväkivallan vuoksi turvakoteihin muuttaneet, vastaanottokeskuksissa asuvat turvapaikanhakijat ja rikosseuraamuksestaan vapautuvat asunnottomat vangit. Asunnottomuusuhan alla elävillä ihmisillä on asunto, mutta heidän elämäntilanteensa saattaa pysyvän asumisen riskialttiiksi. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi häätöuhka, lähisuhdeväkivalta ja asuminen ilman virallista vuokrasopimusta. Puutteellisissa oloissa elävät ihmiset asuvat äärimmäisen ahtaissa asunnoissa lukuisten muiden henkilöiden kanssa, väli- tai pitkäaikaisiksi asunnoiksi rakennetuissa majoissa ja sellaisissa asumismuodoissa, jotka eivät muilta kriteereiltään täytä asumiskelpoiseksi soveltuvan rakennuksen määritelmää. (FEANTSA 2005.) Raportissaan Kaupunkiköyhälistö asunnottomuuskierteessä - näkökulmia pääkaupunkiseudun pitkäaikaisasunnottomuuteen Hannele Tainio (2009) puolestaan viittaa Riitta Granfeltin asunnottomuuden malliin, jossa ilmiö jaetaan kolmeen osaalueeseen sen ilmenemismuotojen mukaan. Granfeltin mukaan on olemassa kolmenlaista asunnottomuutta: absoluuttista, suhteellista ja uusasunnottomuutta (Tainio 2009, 29). Absoluuttisesti asunnottomia pidetään yhteiskunnasta syrjäytyneiden ääriryhmänä, joka asuu ja viettää yönsä ulkona, rappukäytävissä, roskankeräyslaatikoissa ja hylätyissä autoissa. Tästä asunnottomien ryhmästä on Granfeltin mukaan saatavilla vain vähänlaisesti tietoa, joka nousee esiin kun asunnottomat tulevat säilöön otetuiksi päihtymystilan vuoksi tai kun heidän osallisuutensa väkivaltatilanteeseen edellyttää viranomaisten väliintuloa. Absoluuttisen asunnottomien lukumäärän arvioidaan olevan 9 Helsingissä lähteestä riippuen 35–70 (Asunnottomien sosiaalipalvelutoimisto) tai muutamista kymmenistä pariin sataan (asunnottomien kanssa läheisesti tekemisissä olevat järjestöt). (Tainio 2009, 29.) Suhteellisen asunnottomuuden ryhmään katsotaan kuuluviksi ne henkilöt, jotka eivät asu pääsääntöisesti ulkosalla, vaan viettävät yönsä tuttaviensa tai sukulaistensa luona. Noin 60 prosenttia kaikista asunnottomista kuuluu suhteellisesti asunnottomien ryhmään. (Tainio 2009, 29.) Vaikka näillä ihmisillä on näennäisesti asunto käytössään nukkumista ja arjen perustarpeiden tyydyttämistä varten, ja osa heistä saattaa asua esimerkiksi epävirallisesti vanhempiensa luona, puuttuu heiltä tästä huolimatta pysyvä asumusmuoto. Uusasunnottomien ryhmään kuuluvat nuorten ja naisten lisäksi muun muassa psyykkisesti sairaat, narkomaanit ja maahanmuuttajat, jotka ovat psykososiaalisten haasteiden vuoksi erityisen tuen tarpeessa. Asunnottomien sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä asumispalveluita tarjoavat organisaatiot ovat huomioineet uusasunnottomien ryhmän ja heidän erityistarpeensa painottamalla palveluidensa kärkeä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmiin tai muuhun kohdennetun asiantuntijuuden osaalueeseen, joka mahdollistaa asiakkaalle asumisjärjestelyn lisäksi suhteellisen kokonaisvaltaisen kuntoutuksen. (Tainio 2009, 29.) 2.2 Pitkäaikaisasunnottomien asumisjärjestelmä, päihdepalvelut ja lainsäädäntö Asunnottomien asumisjärjestelyt jaetaan ajantasaisessa lainsäädännössä seuraavasti: laki majoitus- ja ravitsemusliikkeistä (308/2006) asettaa raamit ja suuntaviivat asumisyksiköille, joita kutsuttiin ennen nykyistä käytäntöä usein asuntoloiksi ja ensisuojiksi. Asunnottomien vastaanottoyksiköt kuten Helsingin kantakaupungissa sijaitseva Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjoavat tilapäistä asumista. Osa vanhoista asuntoloista on saneerattu lähivuosina asianmukaisiksi asumisyksiköiksi (Hampunen 2012). Sosiaalihuoltolaki 710/1982 määrittää asumispalvelujen sisällön ja palveluntarjoamisen perusteet (Tainio 2009, 22–24). Asumispalveluiden jako juridisesti kahteen eri lakiin 10 perustuu asumisyksikössä vietettävään oleskeluun ja asiakkaan palveluntarpeeseen. Kunta on velvoitettu järjestämään asukkaalleen asumispalveluita. Nämä sosiaalihuoltolain piirissä olevat asumisen muodot jaetaan palvelu- ja tukiasumiseen. (Tainio 2009, 23.) Sosiaaliviraston käytössä olevat asuntolapalvelut ovat yksityisten järjestöjen ylläpitämiä laitoksia, joista kunta hankkii ostopalveluperiaatteella tietyn määrän asuntoja ja vuodepaikkoja. Erityissosiaalitoimisto osoittaa näihin asukkaat ja takaa vuokranmaksun. (Korhonen 2002, 44.) Kunnat ovat vastuussa myös päihdepalvelujen järjestämisestä siten, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää (Päihdehuoltolaki 41/1986, 3§). Näihin palveluihin kuuluvat laitosmuotoiset palvelut sairaaloissa ja asumispalveluissa. Päihdehuollon erityispalvelut kuuluvat lähinnä sosiaalitoimen alaisuuteen, mutta käytännössä näiden palveluiden järjestäminen on kolmannen sektorin ja yleishyödyllisten toimijoiden vastuulla. Näihin palveluihin kuntien sosiaalitoimi osoittaa asiakkaat tarpeen mukaan. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011, 20–21.) Vuonna 2006 asumispalveluiden asiakkaita oli 3820. Vuonna 2010 vastaava luku oli 4325 henkilöä. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011, 106.) Tilastojen mukaan asukasta kohden juotu alkoholimäärä on tänä aikana vähentynyt 0,29 litraa kun mittayksikkönä käytetään yhden henkilön kuluttama sataprosenttinen alkoholi. Kokonaisuudessaan vuonna 2010 Suomessa juotiin asukasta kohden 8,12 litraa 100 prosenttista alkoholia. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011, 66.) Kun mukaan lasketaan tilastoimaton kulutus, nousee luku arvioituna 10 litraan per suomalainen (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011, 18). Erityisesti asunnottomat päihteidenkäyttäjät kuormittavat merkittävästi julkista sosiaalija terveydenhuoltojärjestelmää. Pitkäaikaisasunnottomuus ja siihen usein liitännäinen kontrolloimaton päihteidenkäyttö aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia työ- ja verotulojen menetyksien, onnettomuuksien, tulipalojen, rikoksiksi luettavien lieveilmiöiden, ja yhteiskunnan sisäpiirissä elävän ihmisen näkökulmasta katsottuna ”inhimillisen pääoman” tuhlaamisen kautta. (Korhonen 2002, 82.) 11 2.3 Asunto ensin -periaate Asunto ensin -periaate on lähtöisin Yhdysvalloista ja levinnyt sieltä Eurooppaan. Viime vuosina on myös Pohjoismaissa käynnistetty useita hankkeita, joissa tätä periaatetta on sovellettu pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa. Mallin arvolähtökohdan mukaisesti asunto on perusoikeus, jota ei tarvitse ansaita. Asunto luo perustan asunnottoman sosiaalihuollon asiakkaan psykososiaaliselle toipumisprosessille. (Asunto ensin -verkkosivut.) Asunto on periaatteen mukaan yksilön elämän keskiössä ja asumisen vakiintuminen perusedellytys kaikelle muulle sosiaaliselle kuntoutumiselle. Nimensä mukaisesti periaate vaatii, että tämä asia järjestetään asiakkaalle ensimmäisenä. Vastavuoroisesti portaittaisessa asuttamisjärjestelmän mallissa lähdetään siitä periaatteesta, että kuntoutumisen onnistumisella ikään kuin ansaitaan asunto. (Asunto ensin -verkkosivut.) Asunto ensin -mallissa asumisen onnistuminen turvataan tarvittaessa sosiaalisin tukipalveluin ja tästä paikallisia esimerkkejä ovat asiakkaille yksilöllistä tukea ja terveydenhuollon erityisosaamista tarjoavat asumisyksiköt erilaisine palvelumuotoineen. Suomessa mallin toteuttaminen on suhteellisen uusi käytäntö, mutta täällä on saavutettu varsin menestyksekkäitä tuloksia niiden henkilöiden asuttamisessa, jotka muutoin eläisivät varsin epäinhimillisissä oloissa. (Asunto ensin -verkkosivut.) 2.4 Asumisyksiköiden problematiikkaa ja kehittämissuuntia Osa pitkäaikaisasunnottomien asumisyksiköistä on päihteettömiä, osa päihteiden käytön sallivia. Päihteidenkäyttö on rakennettu päihteidenkäytön sallivien asumisyksiköiden toimintaan sisään asunnottomuuden vähentämisohjelmaan kuuluvan asunto ensin periaatteen noudattamisen seurauksena (Asunto ensin -verkkosivut). Asumisyksiköissä ja asunnottomien kanssa työskentelevät kokevat päihteidenkäytön sallimisen haasteena. On selvittämättä, kuinka paljon päihteidenkäytön salliminen 12 asumisyksiköissä tosiasiallisesti tukee päihteidenkäyttöä ja onko edellä mainitun periaatteen noudattamisella päihteidenkäyttöä ylläpitävä tai lisäävä vaikutus. (Erkkilä & Stenius-Ayoade 2009, 117.) Kun kynnys käyttää päihteitä on matala sen sallivassa ympäristössä, on runsaasti päihteitä käyttävällä asiakkaalla myös korkeampi riski menettää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyään sen seurauksena. Toisaalta ilman asumispalvelujen järjestämistä kadulla asuva ihminen jäisi paitsi terveydenhuollon palveluista ja hänen mahdollisesti jatkuvaa hoitoa vaativa terveydentilansa heikentyisi näiden puuttuessa. Asumispalveluiden asiakkaita on kuultu palveluita kehitettäessä, ja kysyntää sekä päihteettömille että päihteidenkäytön salliville yksiköille löytyisi heidän keskuudestaan. (Erkkilä & Stenius-Ayoade 2009, 117.) Päihteidenkäyttö on asumisyksiköissä ja asuntoloissa usein katalyytti rauhattomuuden lisääntymisessä ja väkivallan esiintymisessä. Mitä sallivampi asenne päihteidenkäyttöä kohtaan asuntoloissa ja asunnottomien ensisuojissa on, sitä vähemmän kattoa päänsä päälle etsivillä asunnottomilla on halukkuutta viettää aikaansa näissä ympäristöissä. Tiloissaan päihteidenkäytön sallivat ensisuojat ovatkin päihdeputkea ylläpitäville asunnottomille ensisijainen toive. (Tainio 2009, 87.) Kun asunnottomuus keskittyy suurien asutuskeskuksiin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle, vaatii tämä myös vahvasti eritasoisten palvelujen järjestämistä näillä paikkakunnilla. Moniongelmaisten asunnottomien ja myös erilaisia päihteitä käyttävien ihmisten tukemiseksi tulisi kehittää ratkaisumalleja, jotka mahdollistaisivat heidän osallistumisensa sosiaali- ja terveydenhuoltoon mahdollisimman matalalla kynnyksellä. (Sunikka 2011, 27-28.) Asumispalveluja tarjoavissa asunnottomien asumisyksiköissä tällainen asiakkaan kokonaisvaltainen huolto toteutuu varsin onnistuneesti, mutta kehittämisen varaa on niissä palveluissa, jotka eivät tarjoa asunnottomille pysyvää asumista. Sanna Sunikan, Ullamaija Asunnottomuuskirjassa Seppälän esitellään ja Riitta vertailukohtina Granfeltin muutamia toimittamassa eurooppalaisia asunnottomuuden ja asiakasryhmän terveydellisten haittojen vähentämiseksi tehtyjä palveluratkaisuja. Tukholmassa toimii terveysneuvontapiste Hållpunkt för hemlösa, 13 joka tarjoaa suurkaupungin asunnottomille perusterveydenhuoltoa, psykiatrian palveluita sekä hammashoitoa, joista kaikki ovat viimeiseksi mainittua lukuun ottamatta ilmaisia. Terveysneuvontapisteessä on mahdollista asioida päihtyneenä eikä asiakasta velvoiteta todistamaan henkilöllisyyttään käynnin yhteydessä. (Sunikka 2011, 21-22.) Rotterdamissa sijaitsevien päiväkeskusten toiminta eroaa voimakkaasti suomalaisesta palveluntarjonnasta: kuntoutukseen sitoutuville huumeidenkäyttäjille on olemassa palveluja, mutta riippuvuuttaan aktiivisesti ylläpitäville ja hoitoon sitoutumattomille huomattavasti vähemmän. Päiväkeskukset ovat yleisten tilojensa osalta päihteiden käytön kieltäviä, mutta aktiivihuumeidenkäyttäjille on tätä tarkoitusta varten käyttöhuoneet. Toiminnan järjestämisen motiivina ei ole tukea huume- ja päihderiippuvuutta, vaan saada käyttäjät kadulta sisään ja palvelujen pariin. Kun heidät on ensin tavoitettu omalla mukavuusalueellaan, on sosiaalisella kuntoutumisella paremmat edellytykset onnistua tämän jälkeen. (Sunikka 2011, 23-24.) Asunto ensin periaatteen noudattaminen ja asumispalvelujen järjestäminen päihdekuntoutukseen sitoutumattomille asiakkaille tapahtuu pitkälti saman ihmisarvon ja asiakkaan piilevien voimavarojen tunnustamisen kautta kuin näissä kahdessa mainitussa esimerkissä. 2.5 Syrjäytyminen ja marginaalikulttuurien parissa toteutettava sosiaalityö Sosiaalinen syrjäytyminen -käsitteen käyttäminen on yleistynyt voimakkaasti eurooppalaisessa sosiaalipolitiikkaa koskevassa keskustelussa 1990-luvulta alkaen. Syrjäytymisellä tarkoitetaan tässä diskurssissa ilmiötä, jossa yksilö erkaantuu yhteiskunnan ja ajan hengen asettamista normeista, työelämästä ja arjen hallinnasta moninaisten syiden vuoksi. Sosiaalinen syrjäytyminen käsitettä on viljelty runsaasti osittain myös syystä, että maat eivät ole halunneet myöntää ihmisten sosiaalisten ongelmien syyksi köyhyyttä, jota ne eivät ole poliittisella päätöksenteollaan kyenneet poistamaan. Köyhyyden tulisi olla estettävissä ihmisten systemaattisella työllistämisellä, jolla tarjotaan mahdollisuus osallistua työmarkkinoille yksilön omien taitojen puitteissa, mutta myös hyvinvointipalvelujen tehokkaalla tarjoamisella ja sitä kautta saatavalla inhimillisten voimavarojen vahvistumisella. Sosiaalipoliittisessa keskustelussa on myös käytetty syrjäytymisen (syrjäyttämisen) synonyymina eksluusio -käsitettä sekä yhteiskunnan ytimeen palauttamisen, toisin sanoen sosiaalisen 14 kuntouttamisen ja siihen liittyvien toimenpiteiden terminä inkluusiota. (Ruotsalainen 2005, 33–35; 196–197.) Niin ikään käsite syrjäytyminen täytyy suhteuttaa siihen yhteiskuntaan, jossa sen nähdään ilmenevän. Pohjoisten hyvinvointivaltioiden kontekstissa syrjäytymistä käsitellään vallitsevan kulttuurin marginaalina, sillä ihmisten elintaso on verrattain korkea ja syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset pyritään eksluusio -käsitteen sisältävien työvoimapoliittisten ohjenuorien mukaisesti palauttamaan työmarkkinoille. Puhuttaessa syrjäytymisestä tulisi kuitenkin etsiä talous- ja yhteiskuntapoliittisia tekijöitä, tarkastella eri sukupuoli-, ikä- ja vähemmistöryhmien syrjäytymiseen vaikuttavia erityiskysymyksiä ja punnita vaihtoehtoja eikä niinkään keskittyä määrittelemään syrjäytymistä käsitteenä. (Ruotsalainen 2005, 196–197.) Asunnottomat sosiaalihuollon asiakkaat edustavat yhtä tämän ajan ja yhteiskunnan monista marginaaliryhmistä. Syrjäytyneitä ja yhteiskunnan marginaalissa elävien keskinäisiä kulttuureita voidaan tarkastella eri näkökulmista, ja näille ilmiöille voidaan antaa sosiaalisia, symbolisia ja spatiaalisia eli paikkaa ja tilaa edustavia merkityksiä (Helne 2002, 23). Asunnottomuus edustaa konkreettisuudessaan syrjäytymisen äärimmäisintä muotoa (Asunto ensin -verkkosivut). Marginaalikulttuurin edustajiksi mainitut ihmiset ovat syrjäytyneet yhteiskunnan normeiksi asetetuista vaatimuksista monella eri tavalla ja tasolla. Yhteiskunnan sisäpiiriin palauttamisen sijaan pyritään heitä auttamaan aktiivisesti heidän omilla ehdoillaan. Tarkoituksena on kunnioittaa yksilön itsemääräämisoikeutta ja loukkaamattomuutta toteuttamalla sosiaalista kuntoutusta hänen omassa ympäristössään ja mukavuusalueellaan. (Juhila 2002, 15.) Tällaiseksi ympäristöksi voidaan lukea päihteidenkäytön sallivat asumisyksiköt. Marginaalikulttuuriin kuuluvan ihmisen kohtaamisesta ja hänen tilanteensa ymmärtämisestä huolimatta työntekijä–asiakas-rooliajattelu vallitsee lähtökohdiltaan hyvissä työkäytännöissä. Marginaalikulttuurin edustajaksi leimautuminen vahvistuu yksilön ollessa asiakkaana sosiaalihuollossa, jonka henkilökunta käyttää toimenkuvansa velvoittamana tietynasteista kontrollia suhteessa asukkaisiin ja määrittää hänen paikkaansa yhteiskunnan marginaalissa. (Juhila 2002, 15.) 15 Marginaalikulttuurin edustajan syrjäytyminen yhteiskunnasta ja tavan ihmisen näennäisen hallitusta elämäntyylistä näkyy myös omasta elintilastaan huolestuneiden kansalaisten suhtautumisessa sosiaalihuollon asumispalvelujen ja niiden toimintaympäristöjen rakentamiseen paikallisina tilakiistoina. Jopa päihteettömien asumisyksiköiden sijoittamista asuinalueiden välittömään läheisyyteen, myös teollisuusalueille verrattain kauas kaupunkiasumisesta, vastustetaan monin tavoin ja perustein, muun muassa asuinalueen arvon laskemisen, sosiaalihuollon asiakkaiden ympäristöön sopeutumattomuuden ja tuottaman häiriökäyttäytymisen kautta. Syrjäytyneiden mieltäminen kaupunkitilaan kuulumattomaksi ongelmajätteeksi kertoo olennaisesti aikakauden asenneilmastosta, ihmisarvon unohtamisesta ja täydellisen johdonmukaisesta syrjäyttämisestä. (Sihvola 2008, 29–31.) Ei minun takapihalleni ilmiö on vanhusten palvelutaloja lukuun ottamatta läsnä poikkeuksetta kaikissa sosiaalihuollon asumispalveluihin liittyvissä rakennushankkeissa. Suvaitsemattomuus ihmisryhmän tarvetta vastaavaa rakentamista kohtaan ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että pitkäaikaisasunnottomat kaksoisdiagnosoidut asiakkaat edustavat yhtä haastavimmista ihmisryhmistä, joiden kanssa sosiaalityötä toteutetaan. Työntekijältä tämä vaatii erityistä eettisen pohdinnan taitoa perustella itselleen tekemänsä työn merkitys ja nähdä asiakkaan tilanteen taakse toimiakseen yhteiskunnan ulkoreunalle syrjäytyneiden moniongelmaisten asiakkaiden kanssa. Asiakkaan elämänhallinnan palauttaminen voi olla mahdottomuus, ja useissa tapauksissa on tyytyminen elämisen perusehtojen ja tarpeiden täyttämiseen kyseisen asiakkaan kohdalla (Raunio 2006, 152–153). Esimerkiksi asiakkaan elämäntilanteen ja elämän hallinnan parantaminen eivät ole asumisyksiköiden lyhyen aikavälin tavoite, ja ensisijaisesti asukkaille pyritäänkin turvaamaan elämän perusehtojen täyttyminen. Suhteessa marginalisaatioon ja pohjoismaisen hyvinvointimallin esittämään yhteisvastuuseen tällainen akuutin hoivan käsite sotii sitä vastaan, sillä tunnustamme tietyn ihmisryhmän kuulumisen marginaaliin ja hyväksymme ilmiön pysyvyyden vaihtoehtojen puuttuessa (Raunio 2006, 153). Huolimatta siitä, että keskustelut vahvasti päihtyneen kanssa voivat olla mahdottomia, ei tämä saa johtaa asiakkaan torjumiseen. Asiakkaalla voi olla halukkuutta muutokseen 16 oman elämänsä hallinnassa puuttuvasta yhteisymmärryksestä tai vuorovaikutuksen vaikeuksista huolimatta. Päihteidenkäyttö on usein vakiintunut osaksi asiakkaiden arkea, joten ehdoton päihteettömyys tai promillerajat eivät tunnu tilanteissa useinkaan järkeviltä. Koetaankin yleisesti parhaaksi kehityssuunnaksi, että asiakkailla olisi käytössään sosiaali- ja asumispalveluita, joita voi käyttää myös päihtyneenä. (Nuorvala, Halmeaho & Huhtanen 2007, 138.) Vaikka asiakkaat olisivat olleet sosiaalihuollon ”tehostettujen” palveluiden piirissä vuosia tai vuosikymmeniä, saatta heiltä silti puuttua täysin kyky käyttää pirstaleista palvelujärjestelmää. Marginaaliryhmän edustajille tarjottavan sosiaalityön henkilökunnan voidaankin nähdä olevan tulkki ja asianajaja asiakkaan perusoikeuksien toteutumisessa. (Nuorvala, Halmeaho & Huhtanen 2007, 138.) 2.6 Sosiaalityön toimintaympäristöjen ja asiakaskohtaamisten byrokraattisuus Tässä luvussa käsiteltyjen marginaalikulttuurien ja ammattikuntien roolijaon ja kohtaamisten lisäksi kytkemme sosiaali- ja terveydenhuollon tilat ja fyysisen ympäristön tutkimuksen pääteemaan eli väkivaltaan ja vaara- ja uhkatilanteisiin vaikuttavaksi osa-alueeksi muiden tekijöiden ohella. Tutkimusympäristönä oleva, ja myöhemmin tässä tutkimuksessa käsiteltävä pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikkö edustaa rakentamiseltaan modernia ja tarkoituksenmukaista arkkitehtuuria, jolla tarkoitetaan tilojen suunnittelua asukkaiden tarpeita vastaavaksi. Pyörätuolia liikkumisen apuna käyttävät tai muuten fyysiseltä toimintakyvyltään esteettömyydessä rajoittuneemmat ja selkeissä asukkaat tilaratkaisuissa. on täten huomioitu Ihmisryhmien tilojen erityispiirteiden huomioiminen organisaation tiloja rakennettaessa ja henkilökunnan turvallisuuden vahvistaminen tätä kautta on toteutettu lain kirjainta noudattaen (Työturvallisuuslaki 738/2002, 12§). Tilojen byrokraattisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä spatiaalista, tila-ajattelua ja fyysistä ympäristöä, joka määrittää meidät eri rooleihin, arvottaa meidät yhteiskuntaluokkiin ja kärjistettynä jopa eri ”kerroksiin” tutkimusympäristöä koskevaan 17 lukuun viitaten. Tilojen byrokraattisuutta on kaikkialla, ja se näkyy asunnottomien asumisyksiköiden lisäksi muissa rakennetuissa virastoissa ja laitosympäristöissä. Rakennuksissa on henkilökunnalle varattuja alueita, joihin pääsy on asukkailta evätty tai joissa vierailu tapahtuu ainoastaan henkilökunnan valvonnan alaisena. Henkilökunnalle rauhoitetut työskentelytilat ja toimistot ovat kuitenkin usein väkivaltatilanteiden näyttämöitä, joilla työntekijöiden ja asiakkaiden vastakkainasettelu voimistuu. Asumisyksikössä byrokraattisuus voi liittyä ympärivuorokautisesti läsnä olevaan työntekijä-asiakassuhteeseen. Vaikka asiakkaalla on päihteidenkäytön sallivassa asumisyksikössä käytännössä itsemääräämisoikeus tekemisistään ja hän saa päättää omasta asumisestaan ja päihteidenkäytöstään, on työntekijöillä silti palveluntarjoajalta luovutettu vahva mandaatti rajoittaa asukkaan toimintaa tarvittaessa. Suostuessaan asumaan sosiaalitoimen osoittamassa paikassa asukas hyväksyy palveluntarjoamista vastaan tietyt säännöt ja reunaehdot, ja on täten alisteinen laitosasumisessa tapahtuvalle kontrollille ja työntekijän auktoriteetille. Marginaalisuus ja absoluuttinen asunnottomuus ovat riippumattomuuden muoto, josta tähän kulttuuriin kuuluva joutuu osittain luopumaan asumisyksikköön muuttaessaan. Työntekijä vastaa joidenkin asiakkaiden tapauksissa ja heidän edunvalvojiensa kanssa tehdyn päätöksen mukaisesti päivittäisestä rahaliikenteestä ja tälle luovutettavista käyttövaroista sekä on esimiehen ja työryhmän mukana arvioimassa toistuvasti vaara- ja uhkatilanteita tuottavan asiakkaan soveltuvuutta asua asumisyksikössä (Hampunen 2012). Palvelurakenteet ja asukkaan kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta vaikuttavat asiakkaiden ja työntekijöiden vastakkainasetteluun, ja tätä kautta vaara- ja uhkatilanteiden esiintymiseen siinä missä muutkin tekijät. 18 3 TYÖPAIKKAVÄKIVALTA JA DOKUMENTOINTI 3.1 Työturvallisuuteen vaikuttava lainsäädäntö Työturvallisuuslaki 738/2002 velvoittaa työnantajan selvittämään ja arvioimaan työhön liittyvät vaarat. Työnantajan velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä, ja ottaa huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön liittyvät tekijät. Työturvallisuuslain mukaan huomioida tulee myös työntekijän henkilökohtaiset edellytykset toimia työssään. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 2. luku, 8 §.) Jotta työympäristö olisi työntekijän työn ja terveyden kannalta edullinen, on työantajan suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava ne toimenpiteet, joilla vaikutetaan työturvallisuuden toteutumiseen työympäristössä. Kuten työturvallisuuslaissa 738/2002 mainitaan, tulee työnantajan kunnioittaa periaatteita, joiden mukaan vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään, poistetaan, tai mikäli näiden kahden toimenpiteen toteuttaminen ei ole mahdollista, korvataan riskit ja haitat vähemmän vaarallisilla tai haitallisilla. Yleisesti koko työyksikköä koskevat toimenpiteet ja ratkaisut aktualisoidaan ennen yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä, ja tekniikan ohella muiden työturvallisuutta edistävien tekijöiden kehittyminen otetaan huomioon työturvallisuuden rakenteita suunniteltaessa. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 8 §.) Työnantajan huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavia tekijöitä ovat työturvallisuuslain mukaan epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa. Tähän joukkoon kuuluvat myös poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei ole voitu välttää työturvallisuusperiaatteiden noudattamisesta huolimatta. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 8 §.) Työnantajan velvollisuutena on kehittää työturvallisuutta havainnoinnin ja seurantatiedon pohjalta. Täten työturvallisuudesta vastaavan tahon tulee tarkkailla työympäristöä, työyhteisön tilaa, työkäytäntöjen turvallisuutta ja työturvallisuuden toteutumiseksi tehtyjen ratkaisujen vaikutusta itse työhön. Näiden ratkaisujen tulee vallita organisaation kaikilla osa-alueilla. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 8 §.) 19 Työturvallisuuslaki velvoittaa, että työympäristöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon rakennusten, työtilojen ja muiden työn kannalta olennaisten tekijöiden vaikutus työntekijöiden turvallisuuteen. Tilaratkaisujen on oltava tarkoituksenmukaisia suhteessa organisaation toimintaan ja erityisiä rakennusteknisiä toimenpiteitä edellyttävien ihmisryhmien huomioiminen on suunniteltaessa toteutettava lain vaatimalla tavalla. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 12 §.) Työympäristössä ja -olosuhteissa, joissa väkivallan esiintyminen tai sen uhka ovat työnantajan tiedossa, on tehtävä väkivaltaa ehkäiseviä ratkaisuja. Väkivaltaa tulee torjua tai rajoittaa riittävillä turvallisuusjärjestelyillä ja -mekanismeilla. Työturvallisuuden edistämiseksi henkilökunnalla on oltava käytössään mahdollisuus avun hälyttämiseen. Tällaisissa työpaikoissa turvallisuuden vahvistamiseksi on toimittava systemaattisesti ja vähentää väkivaltatilanteita niitä koskevin ohjein ja suunnitelmin. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 27 §.) Mikäli työsuojelulliset toimenpiteet eivät poista työntekijään kohdistuvaa väkivallan uhkaa, häirintää tai hänen terveydelleen haitallista muuta tekijää, on työnantaja velvoitettu käyttämään jälkitoimenpiteitä ja tekemään muutoksia työympäristön turvallisuuden takaamiseksi. (Työturvallisuuslaki 738/2002, 28 §.) 3.2 Työpaikkaväkivalta ja vaara- ja uhkatilanteet Työpaikkaväkivalta voidaan määritellä monin eri tavoin. Euroopan komission mukaan työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan tapahtumia, joissa henkilöä loukataan sanallisesti, uhataan tai pahoinpidellään heidän työhönsä liittyvissä oloissa, jotka suoraan tai epäsuorasti vaarantavat hänen turvallisuutensa, hyvinvointinsa tai terveytensä (Soisalo 2011, 35). Työpaikkaväkivallan muotoja ovat kiinnipitäminen, töniminen, huitominen, lyöminen, potkiminen, sylkeminen, pureminen, raapiminen, ampuma-, terä-, tai lyömäaseen käyttö, henkeen ja terveyteen kohdistuva uhkailu, seksuaalinen lähentely ja ahdistelu, 20 julkinen nöyryyttäminen ja nolaaminen, oikeustoimilla tai julkisuudella uhkailu sekä läheisten uhkailu (Soisalo 2011, 25). Vaara- ja uhkatilanne on tässä tutkimuksessa käytetty yleisnimitys konfliktitilanteesta, jonka kohteena on ollut joko asiakas, henkilökunnan edustaja tai työympäristön ulkopuolinen henkilö. Vaara- ja uhkatilanne on voinut sisältää fyysistä, henkistä ja verbaalista väkivaltaa, ja sen ilmenemismuodot ovat samankaltaisia edellisessä luvussa käsitellyn työpaikkaväkivallan kanssa. Sosiaali-, terveys- ja sairaanhoitoalojen ammateissa työskentelee yli 40 000 työväkivallan uhria (Piispa & Hulkko 2009). Työpaikkaväkivalta sosiaali- ja terveysalalla on ollut kasvussa 1980-luvulta alkaen. Väkivallan riski on suurin hoiva- ja asiakastöissä, ja näiden sisällä vuorotyössä. Lisäksi määräaikaisten työntekijöiden riski joutua työväkivallan uhriksi on suurempi kuin vakituisen henkilökunnan. Väkivallan uhreiksi joutuvat erityisesti naiset, sillä heitä työskentelee sosiaalialalla ja terveyden- ja sairaanhoitotyön ammateissa miehiä enemmän, noin 90 prosenttia. (AntikainenJulkunen 2007, 34–35; Piispa & Hulkko 2009.) Erityisesti nuorilla alle 25-vuotiailla työntekijöillä on suurempi todennäköisyys kohdata työpaikkaväkivaltaa kuin vanhemmilla ja kokeneemmilla työntekijöillä. Työpaikkaväkivalta on nuorempien työntekijöiden kohdalla myös henkilökohtaisempaa ja seksuaalisväritteistä. Tämä seikka on hyvä tiedostaa uuden työntekijän toimenkuvaansa perehdyttämisessä, ja väkivallan uhka on hyvä tuoda esille työntekijän iästä ja sukupuolesta riippumatta. (Antikainen-Julkunen 2007, 73–75.) Sosiaalitaito Oy:n tuottaman Työturvallisuus sosiaalialalla -hankkeen työväkivaltakyselyn tulosten mukaan sosiaalialan toimintaympäristöissä henkistä väkivaltaa käyttäneet asiakkaat ovat olleet 75 prosentissa tapauksista ja fyysisissä väkivaltatilanteissa yli 50 prosentissa kognitiivisilta taidoiltaan vajavaisessa asemassa esimerkiksi pitkäaikaisen alkoholismin ja mielenterveysongelmien vuoksi (AntikainenJulkunen 2007, 140). Näissä tapauksissa henkisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi joutuneista työntekijöistä kolmasosa ja fyysistä väkivaltaa kohdanneista työntekijöistä neljäsosa on kokenut tilanteiden vaikuttaneen heikentävästi terveyteen ja viihtyvyyteen (Antikainen-Julkunen 2007, 142). 21 Sosiaali- ja terveysala on ammattialoista yksi työntekijää eniten kuormittavista, ja työkyvyn heikentymiseen vaikuttavat keskeisesti työn psyykkiset ja fyysiset kuormitustekijät. Sosiaalialan toimintakentällä työntekijää kuormittaa eniten asiakkaiden moniongelmaisuus ja väkivaltatilanteiden uhka on voimakkaimmin läsnä sosiaalipalveluiden ja aikuissosiaalityön sektorilla (Antikainen-Julkunen 2007, 18). TAULUKKO 1. Asiakastyön psyykkisten kuormitustekijöiden rasittavuus (%) sosiaalialalla toimintasektoreittain vuonna 2005 (Laine ym. 2006) Usein ja jatkuvasti rasittavaksi kokevia (%) Kuormitustekijä Vanhainkodit ja Sosiaali- Vammais- Lasten palvelu- KotiKaikki palvelut huolto päivähoito talot palvelu yhteensä (N=143) (N=114 (N=307) (N=342) (N=175) (N=1081) Asukkaiden moniongelmaisuus 60 50 30 40 35 45 Motivoitumattomat asiakkaat 50 30 10 30 35 35 Asiakkaista koetun vastuun rasittavuus 35 30 40 40 35 35 Asiakkaiden väkivaltaisuus 20 20 5 20 10 15 Jatkuva kiire 30 40 40 50 50 40 Riittämättömyyden tunne asiakastyössä 40 30 30 40 30 35 Yhteensä 40 35 25 35 35 35 Väkivaltatilanne voi olla traumaattinen henkilökunnalle vaatien tarkoituksenmukaista trauman käsittelyä työyhteisön kesken tai työterveyshuollon kautta. Mitä vakavampi vaara- ja uhkatilanne on ollut, sitä todennäköisempi on psyykkisen kriisin riski. On mahdollista, että vaara- ja uhkatilanteet kuormittavat työntekijää joko henkisesti tai fyysisesti, jolloin työterveydenhuollon tukea käytetään tällöin osana tilanteiden jälkitoimenpiteitä. (Soisalo 2011, 165.) Työsuojeluhallinnon mukaan työnantajan on työntekijän kanssa yhdessä varmistettava, että työpaikoissa, joissa väkivallan uhka on ilmeinen, kirjataan selkeä toimintaohjeet kriisitilanteita varten. Näissä ohjeissa tulisi mainita työyhteisön vastuuhenkilöt, välittömään ensiapuun liittyvät ohjeet, ilmoituksen tekeminen poliisille ja tarvittaessa 22 työsuojeluviranomaiselle, miten toteuttaa tapahtuman jälkihoito ja millaisia selvityksiä tehdään tapahtuneen ehkäisemiseksi tulevaisuudessa. (Työsuojeluhallinto 2011.) Väkivaltatilanteen jälkihoidolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lieventää tapahtuneesta henkilökunnalle, asukkaalle tai muulle uhrille koituneita fyysisiä ja psyykkisiä haittoja. Jälkihoito tulisi toteuttaa viimeistään 1-2 vuorokauden kuluttua tapahtuneesta. Työterveyshuollon tai työpaikan sisäisillä jälkihoidollisilla menetelmillä ja työyhteisössä tapahtuvalla, ahdistavia tunteita purkavilla keskustelulla edistetään väkivallan kohteen tai todistajan palautumista normaaliin työ- ja arkirytmiin, ja pyritään välttämään psyykkisten traumojen kehittymistä. (Työsuojeluhallinto 2011.) Raul Soisalo toteaa teoksessaan Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla, että työyhteisöltä ja kollegoilta saatava henkinen tuki ei aina mahdollistu työajan puitteissa, vaan työntekijät tapaavat näissä tapauksissa ”epävirallisesti” vapaa-ajallaan. On tärkeää, että työyhteisö mahdollistaa väkivaltatilanteen tuottamien ahdistavien tunteiden jälkipuinnin työaikana tai osana työterveydenhuoltoa. Työterveydenhuolto tarjoaa kriisitilanteissa traumaattisten tapahtumien psykologista jälkipuintia eli debriefingiä. jossa väkivallan kohteena olleet tai sitä todistaneet asianosaiset käsittelevät traumaattista kokemusta ryhmämuotoisesti. Debriefing suositellaan järjestettävän, kun tapahtuneesta on kulunut 1–3 vuorokautta. Traumaattisen tapahtuman kokeneen ihmisen kriittisin sokkivaihe on tällöin laantunut. (Soisalo 2011, 175–179.) Työpaikkaväkivaltaa kartoitetaan ja ehkäistään seuraavassa luvussa käsiteltyjen vaaraja uhkatilanneselvitysten avulla. Työntekijöiden tuottamiin vaara- ja uhkatilanneselvityksiin kirjataan myös kiinteistöön ja työympäristön irtaimistoon kohdistuneet vahingonteot ja tilanteen syntymisessä mukana olleet asianosaiset. (Liite 1.) Vaara- ja uhkatilanne -käsite ei kerro koko totuutta selvityksen luonteesta: tilanne on voinut olla oletettavan vaarallinen ja uhkaava, mutta myös tosiasiallisesti toteutunut ja vakavia seuraamuksia aikaan saanut. 23 3.3 Vaara- ja uhkatilanteiden kirjaaminen ja väkivallan preventio Työpaikkaväkivallan ja vaara- ja uhkatilanteiden dokumentoinnin periaatteena on, että jokainen vaara- ja uhkatilanne tulee raportoiduksi työntekijän ja asukkaan oikeusturvan vuoksi, myös työturvallisuuslain jatkuvaan seurantaan perustuvan vaatimuksen perusteella (Soisalo 2011, 98; Työturvallisuuslaki 738/2002, 8§). Järjestelmällisen ja pitkäkestoisen seurannan tarkoituksena on myös havaita, millaisissa tilanteissa väkivaltaa ilmenee ja millaiset tekijät vaikuttavat väkivallan esiintymiseen ja luonteeseen (Soisalo 2011, 98). Vaara- ja uhkatilanteiden kirjaamisella voidaan saada selville, millaisesta ilmiöstä väkivalta on saanut alkunsa; onko ilmiö ollut havaittavissa ennen varsinaisen väkivallan esiintymistä vai onko tilanne ollut ennakoimaton. Mikäli kirjaamisella on saatu selville tekijöitä, joilla on merkittävä vaikutus väkivallan yleisyyteen, voidaan esimerkiksi työkäytäntöjä, ennakoivia varotoimia tai viime kädessä asukasrakennetta muuttaa näiden havaintojen perusteella tulevan väkivallan ehkäisemiseksi. Kaiken kaikkiaan dokumentoinnin systemaattinen toteuttaminen on hyvä, mutta myös työturvallisuuslain velvoittama käytäntö kartoittaa yksikön riskitekijöitä. Jatkoselvittelyn kannalta on olennaista, että tilanteet on kirjattu huolellisesti. (Soisalo 2011, 98.) Säännöllinen, omaa osaamista täydentävä kouluttautuminen on tärkeää, ja nollatoleranssin suhteessa väkivaltaan tulee olla kaikkien työyhteisön jäsenten tiedossa. Tästä jokaisella työntekijällä tulee olla osaltaan vastuu ja organisaation on huolehdittava riittävistä turvatoimista. (Soisalo 2011, 23.) Väkivallan tunnistaminen ja siitä raportoiminen ovat keinoja, joilla voidaan edistää turvallista työympäristöä. Lisäksi tarvitaan myös kollegoiden ja työnantajan tukea, jolla rohkaista työntekijöitä raportoimaan väkivallasta, jotta he saisivat todenmukaista tietoa siitä, miten työpaikkaväkivalta ilmenee heidän organisaatiossaan. Väkivallasta raportoivia henkilöitä tulee myös suojella väkivaltaa käyttäneiltä. (Soisalo 2011, 99.) Hyvään kirjaamiskäytäntöön kuuluu, että uhkaavat tapaukset tilastoidaan ja kootaan esimerkiksi puolivuotisraportiksi tai vuosiraportiksi. Kirjattujen vaara- ja uhkatilanneselvitysten kokoaminen puolivuotis- tai vuosiraporteiksi ja tulosten 24 välittäminen julkiseksi tiedoksi työyhteisölle lieventävät leimautumisen vaaraa ja seurantatietoon tai sen käyttötarkoitukseen liitettävää mystiikkaa. Uhkaavien tilanteiden sisällön analysointi vuosiraporteissa myös voi onnistuessaan tuoda organisaatiolle seurantatietoa, jota voi soveltaa arjen työkäytäntöihin. Työntekijöiden osallistaminen työyhteisön kehittämistyöhön kuulemalla heidän kokemuksiaan vaara- ja uhkatilanteista ovat keinoja, joilla luodaan uusia, työturvallisuutta lisääviä työmenetelmiä. Ongelmana väkivaltatilanteiden kirjaamisessa kuitenkin on, että vain hälyttävimmät tapaukset tulevat kirjatuiksi. Vaara- ja uhkatilanteiden kokonaiskuvan hahmottaminen perustuu siis puutteelliseen kokonaisaineistoon. Terveydenhuollon piirissä työskennelleistä hoitajista jopa 70 prosenttia on ilmoittanut, etteivät he ole raportoineet työpaikallaan tapahtuneesta väkivallasta (Soisalo 2011, 23). Raportointiaktiivisuus voi myös liittyä työympäristön luonteeseen ja siihen, millaisia kirjaamiskäytäntöjä työyhteisössä toteutetaan. Mikäli väkivalta on yleistä, voidaan olettaa, että kynnys raportoida siitä on myös matalampi kuin työympäristössä, jossa väkivalta on harvinaista. Työntekijöillä itsellään voi olla työkokemuksen myötä kertynyttä hiljaista tietoa vaara- ja uhkatilanteiden esiintymisestä ja estämisestä, mutta joka ei välity muille työkumppaneille. Väkivalta voi olla päihteidenkäytön sallivissa asumisyksiköissä arkipäivää ja henkilökunnan toimesta tiedostettua, mutta tieto ei välity sijaisille tai yksikön ulkopuolisille ennen heidän omaa kokemustaan väkivallan uhasta. Kirjaamisen puutteellisuus tai tilanteiden kokonaan kirjaamatta jättäminen voidaan perustella myös kiireellä tai kokemuksena, ettei kirjaamisesta ole lopulta työtekijöille minkäänasteista käytännön hyötyä, jos tilanteisiin ei reagoida työturvallisuutta lisäävillä jatkotoimenpiteillä (Soisalo 2011, 98–99). Kirjaamisen anonymiteetti ei koske raportteja tuottaneita työntekijöitä, joten osaamisestaan epävarmempi työntekijä voi vetää erilaisia johtopäätöksiä esimerkiksi oman nimensä esiintymisestä raporteissa useammin kuin toisten, ja pelätä leimautuvansa ongelmatilanteita tuottavaksi ja epäammattimaisemmaksi työntekijäksi. Tilanteiden vakavuus voidaan myös arvioida vähemmän vakavaksi, jos pelätään 25 liioittelua tilanteiden suhteen, ja varsinkin jos tilanne tapahtuu yksikössä, jossa väkivallan uhka on ilmeinen. (Soisalo 2011, 98–99.) Jotta työpaikkaväkivalta olisi ehkäistävissä, on työntekijöiden usein hyvä tiedostaa asiakkaan aggressiiviseen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja väkivaltaa edeltäviä tunnusmerkkejä. Työpaikoilla tapahtuvan väkivallan ilmenemismuodot on suhteutettava aina työympäristön ja ammattialan luonteeseen, mutta myös asiakasryhmän erityispiirteisiin ja mahdolliseen moniongelmaisuuteen. Useat vaara- ja uhkatilanteet syntyvät täysin spontaanisti, ja väkivalta on asiakkaan tapa reagoida syntyneeseen konfliktiin, jonka hän kokee itseään uhkaavana. Väkivaltatilanteet saavat usein alkunsa verbaalisesta loukkaamisesta ja ärsyttämisestä, joiden aikaan saama turhautuminen voi itsesäätelyn puuttuessa kanavoitua fyysisenä väkivaltana. (Soisalo 2011, 27.) Myös aggression syntymiseen johtavien psyykkisten ja fyysisten tekijöiden lista on loputon: esimerkiksi kipu, muutokset mielialassa, sosiaalinen stressi, liian korkea lämpötila, alhainen verensokeri ja nälkä voivat olla väkivallan esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Akuuttien konfliktitilanteiden väkivaltainen purkautuminen lääkkeiden, huumeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena ovat oma luku sinänsä. (Soisalo 2011, 29.) Persoonallisuuden ja mielenterveyden häiriöt sekä muistisairaudet vaikuttavat aggressiivisuuteen ja näitä ominaisuuksia on vaikea muuttaa. Syyt eivät ole yksiselitteisiä, ja omaa käyttäytymistään hallitsemattomille asiakkaille pienikin muuttuja voi olla riittävä syy käyttää väkivaltaa. Syyt ovat tiedostettavissa, mutta tekoja ei tule missään tapauksissa hyväksyä niiden pohjalta. Hälytyslaitteet, toimivat ja tarkoituksenmukaiset tila- ja kalusteratkaisut ja henkilöstön kouluttautuminen kriisitilanteita varten ovat tekijöitä, joilla nähdään olevan vaikutusta väkivaltatilanteiden esiintymiseen ja niissä käytettäviin työmenetelmiin. (Soisalo 2011, 48). Nykyaikaisessa rakentamisessa mietitään työturvallisuuden arkkitehtonisten suurten linjojen lisäksi myös tekijöitä, joilla voi olla vaikutus väkivaltatilanteiden esiintymiseen. Yleisten tilojen värimaailman, valaistuksen, ilmanvaihdon, kalustuksen tai äänimaiseman merkitykset voivat olla näkymättömiä henkilölle, joka ei erikseen pohdi käyttäytymiseen vaikuttavien artefaktien läsnäoloa. Väärän värinen tapetti ja 26 hämäryys ovat kuitenkin osatekijöitä, jotka edesauttavat vaara- ja uhkatilanteiden kehittymistä. (Soisalo 2011, 60–61.) Työ- ja asumisviihtyvyyteen vaikuttavat olennaisesti myös työtilojen muoto, kulkuteiden järjestelyt sekä asiakkaiden selkeä opastus ja vastaanotto (Työsuojeluhallinto 2011). 27 4 TUTKIMUSYMPÄRISTÖN KUVAUS 4.1 Auroratalon palvelukonsepti ja -periaatteet Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämä Auroratalo on vuoden 2011 alussa toimintansa aloittanut Helsingin Kalliossa sijaitseva pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettu asumisyksikkö, jossa on 125 asuntoa. Auroratalo on valtakunnallisesti suurin pitkäaikaisasunnottomille tarkoitetuista asumisyksiköistä (Auroratalon palvelukonsepti 2011; Hampunen 2012). Auroratalon asukkaat ovat julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä, ja heille osoitetaan asumispaikka sosiaaliviraston toimesta. Asuminen Auroratalossa perustuu vuokrasopimuksiin. Helsingin Diakonissalaitoksen Auroratalon asumispalvelut pitävät sisällään erimuotoisia palveluita, joissa asukkaan yksilölliset tarpeet on huomioitu ja hänelle on pyritty osoittamaan asunto sellaisesta palvelumuodosta, joka tehokkaimmin vastaa hänen erityisen tuen tai hoidon tarvettaan. Näitä asumispalvelujen muotoja ovat tuettu ja tehostettu asuminen sekä palveluasuminen. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 4–6.) Asukkaita ohjataan myös muiden palvelujen piiriin ja kannustetaan osallistumaan Helsingin Diakonissalaitoksen Kansalaistoiminta-areenan järjestämiin aktiviteetteihin. Kansalaistoiminta-areena tarjoaa toiminnallaan erilaisia väyliä yhteisöllisyyden ja yksilön luovuuden toteuttamiseen. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 2–3.) Pitkäaikaisasunnottomuuden ja siihen liittyvän kokemusmaailman lisäksi asiakkailla saattaa esiintyä vaikeuksia hallita päihteidenkäyttöä, ongelmia mielenterveydessä ja palveluntarvetta, joka liittyy alentuneeseen toimintakykyyn ja hoitoa vaativaan sairauteen tai vammaan. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 3–4.) Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalvelut toteuttaa toiminnassaan asunto ensin periaatetta. Periaatteen mukaan asuminen on perusoikeus, jota ei tarvitse ansaita eikä asunnon saaminen täten edellytä asiakkaalta päihteettömyyttä tai kuntoutumiseen sitoutumista. Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluiden toiminta perustuu 28 ”asukkaan, henkilökunnan ja yhteisön muiden toimijoiden luottamuksen rakentamiseen ja asukkaan voimavarojen esiin nostamiseen ja tukemiseen.” Yksilötasolla palvelun järjestämisen tavoitteena on edistää asukkaan taitoja asumisessa, tukea tätä elämänhallintansa kehittämisessä sekä auttaa käytöshäiriöiden ja muun moniongelmaisuutensa kanssa. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 3–4.) Helsingin Diakonissalaitoksen kuntoutusajattelun lähtökohta on ihmisarvoisen elämän edistäminen ja kuntoutuksen tavoitteena on toimintavalmiuksien lisääminen. Kuntoutusmallissa mahdollistetaan ihmiselle kokemus omasta arvostaan – missään vaiheessa ei edellytetä ihmisen muuttumista, vaan hän on arvokas sellaisena kuin hän on. Ihmisarvon puolustaminen edellyttää itseä tai toista tuhoavaan käyttäytymiseen puuttumista. Kuntoutus on suunnitelmallista, monialaista ja pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa ihmistä kokemaan itsensä arvokkaaksi ja ottamaan käyttöönsä omat toimintavalmiutensa. Asukkaita tuetaan ottamaan vastuuta itsestään ja asuinympäristöstään ja toimimaan täysivaltaisina yhteisön jäseninä. Kuntoutuminen perustuu asukkaan kanssa yhdessä laadittuun kirjalliseen palvelusuunnitelmaan, jonka toteutumista arvioidaan ja seurataan yhdessä asukkaan ja hänen verkostonsa kanssa. (Auroratalon palvelukonsepti, 1.) Auroratalon palvelukonseptissa todetaan asumispalveluita järjestettävän vaikeasti syrjäytyneille, psyykkisesti ja somaattisesti sairaille asunnottomille sekä hivpositiivisille päihteidenkäyttäjille, jotka ovat vapautuneet rikosseuraamuksesta. Terveydenhuollon tarjoaminen koetaan myös ensisijaisen tärkeänä asiakkaille, joilla on ongelmia mielenterveydessä, fyysisiä rajoitetekijöitä, käytöshäiriöitä, mutta myös infektiosairauksia, joiden terveydentilan ylläpitäminen vaatii säännöllistä lääkitystä ja haavojen hoitamista. Palveluiden tarjoaminen perustellaan siten, ettei näille ihmisille ole löytynyt Helsingin Diakonissalaitoksen tai muun instituution asumisyksiköistä sopivaa asumisvaihtoehtoa. (Auroratalon palvelukonsepti, 2.) Asukkaalla on käytössään mahdollisuudet päihdepalvelujen hyödyntämiseen niin tahtoessaan. Häntä myös kannustetaan aktiivisesti päihteidenkäytön lopettamiseen tai vähentämiseen. Asukkaan päihteidenkäyttöön liittyvän päihteidenkäytön ohjauksen ja hallinta tuen on takana. ensisijainen tavoite Auroratalo tarjoaa terveydenhoidollisia palveluja hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille ja kroonisesti sairaille asukkailleen, joita ei moniongelmaisuutensa vuoksi ole mahdollista sijoittaa muihin asumispalveluyksikköihin. 29 4.2 Auroratalon turvallisuusjärjestelmä ja -suunnitelma Työ- ja asumisturvallisuuden toteutuminen Auroratalossa on suunniteltu työturvallisuutta koskevan lainsäädännön (738/2002), asiakasryhmään liittyvien riskitekijöiden arvioinnin, ajantasaisten suositusten ja ohjeistuksen sekä systemaattisen raportoinnin pohjalta. Yksikön tietoturvaan ja asiakastietojen hallintaan liittyvissä asioissa toimitaan koko organisaation turvallisuussuunnitelmassa ja Helsingin sosiaaliviraston kanssa tehdyssä sopimuksessa määritellyllä tavalla (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 8). Turvallisuuden toteutumista havainnoidaan ympärivuorokautisella raportoinnilla, jolla tarkoitetaan kaikkien asumisyksikössä tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuneiden poikkeamien ja vaara- ja uhkatilanteisiin johtaneiden tapahtumaketjujen kirjaamista. Kirjatut tilanteet käydään läpi asianosaisten asukkaiden ja työntekijöiden läsnäollessa, ja raportoidaan linjajohdolle ja yksikön turvallisuuspäällikölle. Asumisyksikön työ- ja asumisturvallisuutta vahvistetaan tilanteiden analysoimisen perusteella kehitettävien ennaltaehkäisevien turvallisuusohjeiden toimenpiteiden lisäksi kirjaamis- avulla. ja Henkilökunta raportointikäytäntöihin. perehdytetään (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 8.) Työntekijöiden ja asukkaiden turvallisuuden edistämiseksi on systemaattisen seurannan ja monialaisen yhteistyön tuloksena kehitetty erilaisia turvallisuuskäytäntöjä ja mekanismeja. tapahtuvat Vartijoiden ympärivuorokautinen turvallisuuskierrokset ja erilaiset päivystysvalmius, väkivallan säännöllisesti preventioon liittyvät toimenpiteet ovat kehittyneet asumisyksikön ja kohderyhmän tarpeita vastaaviksi yksikön turvallisuustilanteesta nousseiden havaintojen ja muiden asumisyksikköjen kokemuksien perusteella. Yksikkö ja organisaatio tekevät lisäksi jatkuvaa yhteistyötä palo- ja poliisiviranomaisten kanssa. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 8.) Auroratalon palvelukonseptissa on määritelty kerroksittain henkilökunnan määrä asukkaiden palveluntarpeen mukaan. Täten tietyissä kerroksissa henkilökuntaa on joko enemmän tai vähemmän, mikäli asukkaan hoito on intensiivisempää, esimerkiksi palveluasumisessa, jossa asukkaille osoitetaan hoidollisia toimenpiteitä vakavien muistisairauksien, liikuntarajoitteisuuden ja käytöshäiriöiden vuoksi. Osalla asukkaista 30 on myös asianmukaista hoitoa vaativia infektioperäisiä sairauksia, ja he tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa ja tukea. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 5.) Henkilöstön lisäämistä käytetään tilapäisesti vahvistamaan yksikön turvallisuutta vaaraja uhkatilanteiden kasvaneen esiintymisen vuoksi. Henkilöstöä lisätään varsinkin ilta- ja yövuorojen osalta. (Hampunen 2012.) 31 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Aloite tutkimuksen tekemiseen tuli syksyllä 2011 Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalvelujen yksikönjohtajalta, joka toivoi oppilaitoksemme välityksellä, että kyseisen vuoden ajalta Auroratalosta kertyneiden vaara- ja uhkatilanneselvitysten käsittely kokonaisuutena opinnäytteen muodossa olisi heidän toimintansa kannalta perusteltua. Ajatuksena oli rakentaa selvityksistä kokonaisanalyysi, joka kattaisi asumisyksikön ensimmäisen toimintavuoden väkivaltatilanteiden sisällön. Aineiston kokoamisella ja analysoimisella toivottiin tuotavan esiin seurantatietoa, jota hyödyntää tulevaisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ilmenemismuotoja työpaikkaväkivalta sai Auroratalossa vuoden 2011 aikana. Tavoitteena oli tuottaa asumisyksikön ja organisaation käyttöön sellaista tutkimustietoa, jonka avulla kehittää työturvallisuutta ja toimintakulttuuria. Tavoitteen toteuttamiseksi tulimme selvittämään työntekijöiden yhteistyötä konfliktitilanteissa, tilastoimaan väkivallan kohteita, vakavuutta ja tilanteiden selvittämiseen kutsutun asumisyksikön ulkopuolisen viranomaisavun käyttöastetta asuinkerrosten perusteella, kartoittamaan välittömästi toteutettuja muutoksia asumisyksikön työ- ja asumisturvallisuuden lisäämiseksi sekä vaara- ja uhkatilanteista seuranneita jälkitoimenpiteitä. Opinnäytetyön teema ja toteuttaminen ovat perusteltuja työ- ja asukasturvallisuuden sekä asumisyksikön toimintakulttuurin kehittämisen näkökulmasta. Työpaikoilla tapahtuvat väkivaltatilanteet pitkittäisseurantaan tulee perustuvina käsitellä yksittäistapauksina, kokonaisuuksina, jotta mutta myös työpaikkaväkivallan esiintyminen koko yksikössä tiettynä ajanjaksona tulisi hahmotetuksi ja työnantajalla olisi paremmat valmiudet tehdä käytännön muutoksia työturvallisuuden toteuttamisessa. 32 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimus on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka prosessin aikana aineistoon sovellettin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Laadullisen tutkimuksen osuus painottui vaara- ja uhkatilanneselvitysten puolistrukturoitujen vastausvaihtoehtojen ja henkilökunnan niihin tuottaman sisällön analysointiin. Määrällisiä menetelmiä käytettiin aineiston saattamiseen taulukoituun muotoon, jonka avulla puolestaan pyrittiin tuomaan esille tietyntyyppisten tilanteiden toistuminen vuorokaudenajan tai viikonpäivän perusteella. Tutkimukseen sisältyy myös tapahtumien tilastointi: vaara- ja uhkatilanteiden vakavuusaste ja tieto siitä, kuinka monessa tilanteessa on tarvittu vartijan, poliisin tai palokunnan apua. Tutkimus tehtiin tiiviissä yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa, ja työn tilaajan intressit otettiin huomioon tutkimuskysymyksiä rajattaessa. 6.1 Tutkimusaineiston kuvaus Tutkimuksessa analysoitu aineisto koostuu Auroratalon vaara- ja uhkatilanneraporteista vuodelta 2011. Työntekijöiden kirjaamat selvitykset vaara- ja uhkatilanteista ovat asukkaiden osalta anonyymejä ja ne luovutettiin opinnäytteen tekijöille Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalvelujen palvelualuejohtajalle osoitetun hakemuksen perusteella. Erillistä tutkimuslupaa aineiston keräämiseksi ei täten haettu eettiseltä lautakunnalta, sillä asukkaiden anonymiteetti on turvattu jo selvitysten kirjaamishetkellä. Tutkimuksen eettisyyden vahvistamiseksi ei raportteja ole myöskään käsitelty tai tilastoitu raportin kirjanneen työntekijän nimen toistuvuuden perusteella. Tutkimusaineiston analyysi perustui selvityslomakkeeseen, joka sisältää strukturoituja sekä puolistrukturoituja vastauskohtia. Strukturoiduissa vastauskohdissa työntekijä valitsee annetuista vaihtoehdoista tai mainitsee selvityksen antajan, tapahtuman ajan, paikan ja keston, muut paikalla olleet henkilöt, henkilölle aiheutuneen vamman ja arvion tapahtuman vakavuudesta, keneen tai mihin vaara- ja uhkatilanne on kohdistunut, ketä on kutsuttu avuksi ja keneen työturvallisuudesta tai -suojelusta vastaavaan henkilöön tai 33 työryhmään on otettu yhteyttä tapahtuneen jälkeen. Selvityksien puolistrukturoiduissa vastauskohdissa työntekijää on pyydetty vastaamaan kohtiin omalla kuvauksellaan ”selostus tapahtuneesta”, ”miten tapahtunut olisi voitu välttää” ja ”yhteydenotosta seuranneet toimenpiteet”. (Liite 1.) Tutki ja kirjoita -teoksen aineiston hankintaa, analyysia ja johtopäätöksien muodostamista luotaavassa luvussa Sirkka Hirsjärvi kuvailee tutkimuksen tekemistä valmiista aineistosta. Kun tutkimuksessa käytettävä aineisto on muiden keräämää tai kerryttämää analysoimatonta aineistoa, puhutaan tällöin sekundaariaineistosta. Korkeakoulujen opinnäytetöissä käytetty tutkimusaineisto koostuu useimmiten tekijän itse keräämästä ja kokoamasta materiaalista, primaariaineistosta, ja tämä keruumenetelmä perustellaan usein mahdollisuutena saada tarkempia vastauksia tekijän ennakolta rajaamaan tutkimuskysymykseen. Hirsjärven mukaan aineiston hankintamenetelmä ei kuitenkaan vaikuta työn arvoon. (Hirsjärvi 1997, 185.) Hirsjärvi toteaa valmiiden tutkimusaineistojen soveltuvan harvoin käytettäviksi sellaisinaan. Tutkijoiden omat tutkimuskysymykset ja työn tilaajan intressit ohjaavat usein sitä, miltä kantilta aineistoa ryhdytään tarkastelemaan ja mihin ongelmaan siltä halutaan saada vastaus. Jotta tutkimusaineisto olisi hyödynnettävissä, tulee aineisto muuttaa tietyissä tapauksissa numeeriseen muotoon. Mikäli tutkimus käsittää tietyn aikakauden, tapauksessamme henkilökunnan kirjaamat vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011, tulee tutkijan suhtautua aineistoon kriittisesti ja pohtia, mitkä tekijät voivat vaikuttaa sen luotettavuuteen ja kattavuuteen. (Hirsjärvi 1997, 185–186.) Saatuamme tutkimuksen toteuttamiseen liittyvän toimeksiannon ja käytyämme alustavat yhteistyötunnustelut tilaajan kanssa aloitimme tutkimusprosessin virallisen osuuden anomalla lupaa Auroratalon vaara- ja uhkatilanneselvitysten (käytetty myös nimitystä VUT-raportit) hyödyntämiseen osana tutkimustamme Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalvelujen palvelualuejohtajalta. Lupa raporttien käyttämiseen myönnettiin, ja yksikönjohtaja luovutti marraskuuhun 2011 mennessä kertyneet vaara- ja uhkatilanneselvitykset meille tulostettaviksi. Tutkimusaineiston luovuttamista anoessa lupasimme yhteistyötaholle, että dokumentit tultaisiin käsittelemään tulostettuina versioina luottamuksellisesti ja ilman riskiä 34 aineiston joutumisesta muulle osapuolelle kuin tutkimusta työstäville opiskelijoille. Loput vaara- ja uhkatilanneselvitykset vuodelta 2011 luovutettaisiin meille alkuvuodesta 2012. Aineisto tulostettiin ja jätettiin odottamaan täydentymistä loppuvuoden 2011 osalta. Alkuperäinen suunnitelmamme oli vertailla Auroratalon ja toisen Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämän asumisyksikön vaara- ja uhkatilanteita, mutta pohdittuamme työn määrää ja sitä, kuinka runsaaksi se saattaisi kokonaisaineiston viimeistenkin selvitysten kerryttyä lopulta muodostua, päätimme keskittyä asumisyksiköistä vain toiseen. Ratkaisu on sikäli perusteltu, että tutkimuksen kohteena on asumisyksiköiden joukossa nuori toimintaympäristö ja kokoamalla sen ensimmäisen toimintavuoden ajalta kertyneitä vaara- ja uhkatilanteiden kuvauksia saisi yksikkö käyttöönsä tietoa verrattain pian toimintansa käynnistämisen jälkeen. Kenties tekemämme työ saattaisi tulevaisuudessa toimia pohjana jatkotutkimukselle, jossa vertailtaisiin kahden tai useamman asumisyksikön työturvallisuuden toteutumista. Yksikönjohtaja luovutti meille loput Auroratalon vaara- ja uhkatilanneraporteista tammikuussa 2012 tulostettuina. Tutkimussuunnitelmamme ja -kysymyksemme olivat rajautuneet tässä vaiheessa käsittämään ainoastaan Auroratalon osuuden vaara- ja uhkatilanteista, joten rajasimme toisen asumisyksikön raportit luovutetusta kokonaisaineistosta pois. Tutkimusaineiston kokonaisotanta tuli täten olemaan 112 vaara- ja uhkatilanneselvitystä. 6.2 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat Alkuvuoden 2012 tutkimusmenetelmäopintojen aikana meitä ohjeistettiin, että laadullinen tutkimus, jota olimme lähtökohtaisesti tekemässä, pitää usein sisällään myös määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tämä käsitys vahvistui menetelmäkirjallisuuteen syventyessämme sekä pohtiessamme opinnäytteen tutkimuskysymyksiä, ja erityisesti miten soveltaa niitä meille luovutettuun valmiiseen aineistoon. Yksi laadullisen tutkimuksen kriteerit täyttävistä tutkimusmenetelmistä on tekstitutkimus, jonka kohteena ovat asiakirjat, dokumentit tai muu valmis aineisto. 35 Havaitsimme tutkimuksemme liittyvän laadullisen tutkimuksen osuudeltaan juuri tähän menetelmään, jossa sisällönanalyysi kohdistetaan aineistoon, jota tutkimuksen tekijät eivät itse ole kerryttäneet tai ohjanneet sen muodostumista. Laadullinen aineisto onkin pelkistettynä tekstiä - joko valmiina tekstinä tutkijoille luovutettua, litteroitua haastattelumateriaalia tai useasta lähteestä koottua kollaasimaista tekstiaineistoa, josta poimitaan tutkimuskysymykseen oletettavasti vastaavat nimittäjät. Jari Eskola ja Juha Suoranta toteavat teoksessaan Johdatus laadullisen tutkimukseen, että laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, etteivät tutkimuksesta vastaavat rajoita tutkimusmateriaalin ja -aineiston syntymistä varsinaisessa keräystilanteessa. (Eskola & Suoranta 1996, 11.) Mikäli tutkimusaineisto on kerrytetty haastattelemalla, saavat vastaajat näissä tapauksissa kertoa vapaasti oman kokemuksensa tutkimusilmiöstä ilman tutkijoiden johdattelua. Tapauksissa, joissa tutkimusaineisto kerrytetään haastattelemalla, on käytettävissä erilaisia metodeja kuten teemahaastattelua tai strukturoitua haastattelua, jotka puolestaan johdattelevat vastaamaan niihin yksityiskohtaisiin tutkimuksen osa-alueisiin, joista tutkijat erityisesti haluavat tietoa. Koska vaara- ja uhkatilanneraportit monivalintavaihtoehtojen mukaan, ovat tultaisiin suurilta osin tutkimusaineisto strukturoituja ennen laadullista analyysia tilastoimaan ja saattamaan numeeriseksi dataksi niiden perusteella. Tutkimusongelma ja -kysymykset tulivat jälleen tässä tutkimuksen vaiheessa pohdinnan alaisiksi: Mitä haluamme lopulta aineistosta tietää tai siltä kysyä? Mitkä osa-alueet tutkimusaineistosta ovat tutkimuksemme kannalta merkityksellisiä? Tarvitsemmeko kaikkea tietoa, joka aineistosta olisi saatavilla? 6.3 Aineiston määrällinen analyysi Aloitimme aineistonanalyysin järjestämällä aineiston Auroratalon eri asuinkerrosten ja palvelumuotojen perusteella. Tällä tavalla voisimme myöhemmin vahvistaa tutkimuksemme luotettavuutta, ja osoittaa tietyssä palvelumuodossa, esimerkiksi tehostetusti tuetun asumisen osastolla ja kerroksessa, tapahtuneet konfliktitilanteet ja niiden raportoidun sisällön kautta tehdyt havainnot. Tulostettuja selvityksiä luokitellessamme pyrimme havaitsemaan, mikäli aineistossa oli ”päällekkäisaineistoa” 36 eli joukkoon eksyneitä samoja toistuvia raportteja, jotka vääristäisivät tilastointia, ja poistamaan kokonaisaineistosta nämä dokumentit, jotka lisäisivät tutkimustulosten virhemarginaalia jo alkuvaiheessa. Kun aineisto oli luokiteltu Auroratalon kerroksittain, oli aika pohtia, aloittaako aineistonanalyysi määrällisillä vai laadullisilla menetelmillä. Päädyimme hyödyntämään ensin kvantitatiivisia menetelmiä ja tilastoimaan aineiston olettaen, että tutkimusaineiston tilastoinnin myötä voimme osoittaa tietyn konfliktitilanteiden frekvenssin Auroratalossa esiintyneistä vaara- ja uhkatilanteista ja keskittymään tämän jälkeen tietyn tyyppisten, usein esiintyvien tilanteiden sisältöön, ominaispiirteisiin ja eroavaisuuksiin. Tilastoinnin tukena käytimme Excel-ohjelmaa, jonka puitteissa loimme jokaiselle tilastoitavalle kerrokselle oman välilehtensä, jotka tulisivat muutoin olemaan keskenään identtisiä. Tilastointi tapahtui käymällä jokainen tutkimukseen käytetyistä VUT-raporteista yksitellen läpi. Vaara- ja uhkatilanteet käsiteltiin kerroksittain, mutta myös sen mukaan, onko tilanne ollut asukkaiden välinen, onko se kohdistunut henkilökuntaan vai kiinteistöön tai irtaimistoon. Näiden lisäksi tilastoitavaksi tuli, oliko henkilölle aiheutunut vamma ruumiillinen, henkinen vai molempia. Myös tilanteeseen liittyneet henkilökunnan ulkopuoliset toimijat ja virka-apu tilastoitiin tapahtuman kellonajan lisäksi. Tilastoidessamme Auroratalon toista kerrosta huomasimme tilastointitavasta ja kriteereistä johtuvan vääristymän: emme pystyisi jälkikäteen osoittamaan, mikä olisi esimerkiksi henkilöön kohdistuneiden ruumiillisten vammojen vakavuusaste, sillä tulokset tulisivat olemaan päällekkäisiä ja vääristäisivät tilastoitua tutkimustulosta. Tarvitsimme tilastointiin enemmän ”portaita” ja henkilöiden tai muun kohteen, vamman ja vakavuusasteen tarkempaa erittelyä toisistaan. Tilastointi tulisi tehdä eheämmin, kokonaisvaltaisemmin sekä ottaen useammat muuttujat ja tilastointiyksiköt huomioon. Tilastointitapaa muutettiin seuraavasti: tilanteet analysoidaan kerroksittain, joiden lisäksi tilanteet erotetaan toisistaan sen mukaan, onko tapahtuma kohdistunut a) henkilökuntaan, b) asiakkaisiin, c) henkilökuntaan ja asiakkaisiin, d) kiinteistöön tai kalusteisiin ja e) henkilökuntaan, asiakkaisiin ja kiinteistöön tai kalusteisiin. Jokaisen 37 muuttujan osalta tilastoitaisiin, onko henkilöön kohdistunut vamma ollut a) henkinen, b) ruumiillinen vai c) näitä molempia. Jokaisessa kolmessa vaihtoehdossa määriteltäisiin Auroratalon henkilökunnan kirjaamien selvitysten pohjalta tilanteen vakavuus; a) siedettävä, b) kohtalainen vai c) vakava. Vaara- ja uhkatilanteissa käytetty apuvoima; työtoveri, vartija, poliisi, ambulanssi tai palokunta, tultiin tilastoimaan vaara- ja uhkatilanteen kohteen mukaan. Tilanteiden tapahtuma-aika tilastoitiin jokaisen päivän ja vuorokauden tunnin perusteella, jotta analyysin tuloksista voisi osoittaa tietyn ajankohdan, jolloin tilanteiden esiintymistiheys on erottuvampi, mikäli mahdollista. Tutkimusaineisto tarkastettiin säännöllisesti välttääksemme päällekkäisaineiston tilastoinnin ja tutkimustulosten vääristymän. 6.4 Tutkimuksen laadullinen analyysi Tilastoituamme Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuodelta 2011 numeeriseen muotoon, oli vuorossa laadullinen sisällönanalyysi ja keskittyminen varsinaisiin tutkimuskysymyksiimme: millaisia Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet ovat sisällöltään olleet ja millaisia jälkitoimenpiteitä tilanteista on seurannut. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteiksi mainitaankin tavoitteellisuus pyrkiä tuomaan valmiista aineistosta tai tutkimustarkoitusta varta vasten kerätystä aineistosta uutta tietoa esiin ja luomaan mahdollisesti tutkimusympäristöön liittyvä teoria, miten ilmiöt liittyvät toisiinsa ja millaisia syy-seuraus-suhteita tutkimuskysymykseen liittyy (Eskola & Suoranta 14). Metodologisessa tutkimuskirjallisuudessa todetaan kvalitatiivisen tutkimuksen nimittäjiä olevan hypoteesittomuus ja liiallisten ennakko-oletusten välttäminen tutkimuksen alkuvaiheessa. Jotta tutkijoilla ei olisi liiallisia ennakko-oletuksia tutkimusaineiston ja lopputuloksen suhteen, tulisi aineistoon tutustumista välttää ennen varsinaisen analyysivaiheen ensisijaisesti aloittamista. tilastotieteellisen Hypoteesien tutkimukseen. asettamisen nähdäänkin Johtopäätökset eivät kuuluvan ole aina ennakoitavissa, vaikka tietynasteisia hypoteeseja tai ennakko-odotuksia laadullisen tutkimuksen aikana onkin mahdollista esittää. (Eskola & Suoranta 1996, 14.) 38 Tilastoituamme vaara- ja uhkatilanneraportit luvuiksi ja silmäiltyämme puolistrukturoidut vastaukset raporteista tilastoinnin ohessa emme tietenkään kyenneet suhtautumaan täysin objektiivisesti tutkimusaineistoon laadullisen analyysin alkaessa. Tilastoituamme raportit oli meillä selvillä miten suuri osa tapahtumista oli asukkaiden välisiä väkivallan ilmaisuja, ketä henkilökunta oli kutsunut tilanteisiin avuksi ja kuinka vakavia tapahtumat olivat henkilökunnan kokemana olleet. Tällaiset tiedot muovaavat väkisinkin tutkijoiden suhtautumista tutkimusilmiöön eikä tekstipohjaista aineistoa voi käsitellä täysin tuorein silmin. Mikäli tutkimuksesta olisi lopulta osoitettavissa väkivaltatilanteiden selkeärakenteinen kulku, olisi lopputulos ollut ennakko-oletuksena tiedossamme jo ennen tutkimustulosten paketointia ja yhteenvetoa. Koska aineisto oli luokiteltu kerroksittain määrällisten menetelmien käyttöä varten, aloitimme tekstin läpikäymisen ja analysoinnin samassa järjestyksessä kuin edellisen toteutetun tutkimusmenetelmän kanssa. Luimme jokaisen tulostetun selvityksen vielä kertaalleen ja kirjasimme niistä henkilökunnan työkäytäntöjä ja jälkitoimenpiteitä. Jokaisen kerroksen jälkeen reflektoimme lukemaamme ja pohdimme, mikä kerroksessa esiintyneissä vaara- ja uhkatilanteissa on ollut ominaispiirteistä, toistuvaa ja miten Auroratalon palvelukonseptissa esitelty kuvaus asukkaiden hoidosta ja tilasta liittyy kuhunkin kerrokseen. Mikäli analyysin kohteina olivat esimerkiksi tuetun asumisen ja palveluasumisen kerrokset, pohdimme, voisiko asukkaiden fyysisellä toimintakyvyllä tai sen heikentymisellä olla yhteys tilanteiden luonteeseen ja esiintymiseen. Auroratalon kolmannesta kerroksesta kirjattuja raportteja oli kaikkiaan 33 kappaletta ja toisesta kerroksesta 18 kappaletta. Pohdimme, voisiko kolmannen kerroksen tuetun asumisen ja toisen kerroksen tehostetusti tuetun asumisen palvelu- ja asukasprofiileilla olla yhteyttä tilanteiden sisältöön, esimerkiksi asukkaiden välisten fyysisten ja verbaalisten yhteenottojen yleisyyteen ja niiden vakavuuteen. Tämä tarkastelu tehtiin ajatuksena järjestää aineisto uudestaan tilanteiden kohteen ja teeman mukaan ja erottaaksemme tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet toisistaan. Auroratalon 112 vaara- ja uhkatilanneraporttia järjestettiin laadullisen analyysin ensimmäisen vaiheen jälkeen uudestaan tilanteen kohteen; henkilökunnan, asiakkaiden tai molempien edellä mainittujen mukaan. Tarkoituksena oli selvittää tilanteissa 39 esiintyviä yhdistäviä tai erottavia tekijöitä, tarkastella henkilökunnan toimintatapoja fyysisissä ja verbaalisissa yhteenotoissa ja pyrkiä luomaan opinnäytteen tekijöille käsitys tapahtumien syntymisestä, etenemisestä sekä laukaisevista tekijöistä. Työntekijöiden kirjaamien ”miten tapahtunut olisi voitu estää” -pohdintojen, tilanteissa käytettyjen faktisten toimenpiteiden ja tilanteesta seuranneiden tai aiottujen jatkotoimenpiteiden yhteys oli rajaamiemme tutkimuskysymysten keskeistä ydintä. 40 7 TUTKIMUSTULOKSET – AURORATALON VAARA- JA UHKATILANTEIDEN SISÄLTÖ JA JÄLKITOIMENPITEET Tässä luvussa tuodaan esiin tutkimuksen tulokset ja vastataan tutkimuskysymyksiin millaisia Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet ovat olleet sisällöltään ja millaisia jälkitoimenpiteitä niistä on seurannut. Vaara- ja uhkatilanteiden sisältö on analysoitu sen mukaan, minkä kerroksen henkilökunta on kirjannut selvityksen väkivaltatilanteesta. Tilanteet ovat joissain tapauksissa eskaloituneet useamman kerroksen välillä käydyiksi ja niihin on liittynyt pakenemista ja takaa-ajoja. Väkivalta on ollut myös useimmiten vyyhtimäistä siten, että asukkaat ovat ottaneet ensin verbaalisesti yhteen esimerkiksi toisessa kerroksessa tai asumispalveluyksikön välittömässä läheisyydessä, ja tilanne on jatkunut fyysisenä väkivaltana siinä kerroksessa, jonka työntekijä on lopulta tuottanut raportin vaara- ja uhkatilanteesta. Auroratalon vaara- asumiskerroksen ja uhkatilanteiden henkilökunnan selvittämiseen kutsuminen apuun. kuuluu Huolimatta myös siitä, toisen että väkivaltatilanne on tapahtunut esimerkiksi tuetun asumisen puolella, on täysin mahdollista, että palveluasumisen kerroksessa työskennellyt työntekijä on kirjannut vaara- ja uhkatilanteen. Tutkimuksen kohteena olivat Auroratalon 112 vaara- ja uhkatilanneselvitystä vuoden 2011 ajalta (Liite 1). Kuten aiemmin tämän tutkimuksen taustoituksessa todetaan, on täysin henkilökunnasta riippuvaista, tulevatko kaikki vaara- ja uhkatilanteet kirjatuiksi. Tiedossa ei ollut, onko Auroratalon henkilökunta jättänyt tapauksia kirjaamatta. Täten tutkimuksen tarkoitus ei ole siis analysoida kaikkia tapahtuneita vaara- ja uhkatilanteita, vaan ne jotka ovat faktisia ja joista on olemassa kirjattu dokumentti. Lähtökohtaisesti tässä työssä on siis analysoitu kaikki tapahtuneet vaara- ja uhkatilanteet. 41 7.1 Vaara- ja uhkatilanteet lukuina TAULUKKO 2. Auroratalon vaara- ja uhkatilanteet vuonna 2011. AURORATALON VAARA- JA UHKATILANTEET (112 KPL) HENKILÖLLE AIHEUTUNUT VAMMA HENKILÖKUNTA ASIAKKAAT 26 47 HENKILÖKUNTA JA ASIAKKAAT KIINTEISTÖ JA IRTAIMISTO KAIKKI 23 6 10 1 a) Ruumiillinen 1 Siedettävä Kohtalainen 1 6 2 Vakava 1 8 1 1 1 1 b) Henkinen Siedettävä 2 Kohtalainen 6 4 1 4 2 Vakava 12 5 7 2 c) Ruumiillinen ja henkinen Siedettävä 1 3 5 Kohtalainen 2 3 18 7 4 Työtoveri 10 26 14 2 Vartija 6 15 6 3 Poliisi 13 26 16 1 3 3 Vakava AVUKSI KUTSUTTIIN TAI TULI 1 7 Hälytyskeskus a) ambulanssi 1 b) palokunta TAPAHTUMASTA ON OTETTU YHTEYTTÄ Esimies 18 27 17 9 Turvallisuusjohtaja 6 9 5 3 Työterveyshuolto Debriefing-ryhmä Työsuojeluhenkilö Työsuojelupäällikkö 1 2 42 Tutkimuksessa käsiteltyjä vaara- ja uhkatilanneselvityksiä oli yhteensä 112 kappaletta. Tutkimuksen määrällisen analyysin osuudessa tilastoidut kerrokset on koottu kokonaisuudeksi edeltävän sivun taulukkoon. Vaara- ja uhkatilanteet on tilastoitu ensijaisesti väkivallan uhrin tai kohteen mukaan, joiden alanimittäjinä on käytetty henkilölle aiheutunutta vammaa ja sen vakavuuden astetta. Kriisiytyneissä tilanteissa avuksi kutsutut työtoverit, vartijat, poliisi ja hälytyskeskuksen kautta tilattu ambulanssi tai palokunta on tilastoitu vaara- ja uhkatilanteen kohteen mukaan. Tilanteet on eritelty yksityiskohtaisemmin ja myös vuorokaudenajoittain tämän julkaisun liitteistä löytyvistä kerroskohtaisista tilastoista (Liitteet 2-7). Kerroskohtaisia lukuja tulee tulkita kerrosten asiakaspaikkojen määrän ja palvelumuotojen luonteen valossa, jotka osaltaan käsitellään tutkimusprosessin laadullisia tuloksia avaavassa osuudessa. 7.1.1 Tutkimustulosten prosentuaalinen yhteenveto Vaara- ja uhkatilanteista 23 % kohdistui henkilökuntaan, 42 % asiakkaisiin, 21 % sekä asiakkaisiin että henkilökuntaan, 5 % kiinteistöön tai irtaimistoon ja yhdistelmänä kaikkiin näihin (henkilökuntaan, asiakkaisiin, kiinteistöön ja irtaimistoon) 9 %. KUVIO 1. Vaara- ja uhkatilanteiden kohdistuminen Vaara- ja uhkatilanteiden kohdistuminen Luokka 1 0% kaikki 10% kiinteistö ja irtaimisto 20% 30% henk.kunta ja asiakkaat 40% asiakkaat 50% henkilökunta Ensimmäisen ja toisen kerroksen henkilökuntaan kohdistuneista vammoista kirjatut raportit muodostavat 2,7 ja 6 % kokonaisaineistosta. Kolmannen kerroksen vastaava 43 lukema on 3 % (2,67; 3 kpl). 4.–5. kerroksen henkilökuntaan on kohdistunut 9 % kokonaisaineistosta. Kuudennen kerroksen ja yleisten tilojen vastaavat lukemat ovat 1,8 ja 0,9 %. Ensimmäisen kerroksen asiakkaiden väliset vaara- ja uhkatilanteet (1 kpl) muodostavat 0,9 % kokonaisaineistosta ja 2,1 % asiakkaisiin kohdistuneista. Toisen kerroksen asiakkaiden väliset tilanteet (5 kpl) muodostavat 4,5 % (4,46) kokonaisaineistosta ja 10,6 % kaikista asiakkaisiin kohdistuneista tilanteista. Kolmannen kerroksen asiakkaiden väliset vaara- ja uhkatilanteet (18 kpl) muodostavat 16 (16,07) % kokonaisaineistosta ja 38,29 % kaikista asiakkaiden välisistä uhkatilanteista. Neljännen ja viidennen kerroksen asiakkaiden väliset tilanteet (16 kpl) ovat 14,29 % kokonaisaineistosta ja 34,04 % kaikista asiakkaiden välisistä uhkatilanteista (112 ja 47 kpl). Kuudennen kerroksen asiakkaiden väliset tilanteet (3 kpl) muodostavat 2,7 (2,68) % kaikista tilastoiduista vaara- ja uhkatilanteista ja 6,4 (6,38) % asiakkaiden välisistä tilanteista. Seitsemännen kerroksen asiakkaiden välinen tai asiakkaaseen kohdistunut uhkatilanne on 0,9% kokonaisaineistosta ja 2,1 % asiakkaisiin kohdistuneista. Auroratalon ympäristössä tai muussa määrittelemättömässä tilassa tapahtuneet asiakkaiden väliset tai ainoastaan asiakkaisiin kohdistuneet vaara- ja uhkatilanteet (3 kpl) muodostavat 2,7 (2,68) % kokonaisaineistosta ja 6,4 (6,38) % kaikista asiakkaiden välisistä konflikteista. KUVIO 2. Asikkaisiin ja henkilökuntaan kohdistuneet vaara- ja uhkatilanteet kerroksittain Asiakkaat Henkilökunta 0,0000 0,0500 0,1000 0,1500 0,2000 0,2500 0,3000 0,3500 0,4000 0,4500 1. ja 2. kerros 3. kerros 4. ja 5. kerros 6. kerros 7. kerros yleiset tilat Vaara- ja uhkatilanteissa apuun on kutsuttu usein työtovereiden lisäksi vartijoita ja poliisi. Selvitysten mukaan tilanteet ovat vaatineet moniammatillisen intervention siten, että kaikki mainitut edustajat ovat olleet purkamassa konfliktitilannetta. Tilastoituna 44 avuksi kutsuttujen tahojen edustajia on lukumäärällisesti enemmän kuin vaara- ja uhkatilanteita. Vaara- ja uhkatilanteissa on kutsuttu avuksi asumisyksikön työntekijöitä, vartijoita ja ulkopuolista virka-apua seuraavasti: Työtoveri (52 kpl): 46,4 % kokonaisaineistosta (112 kpl) Vartija (30 kpl): 27,2 % kokonaisaineistosta (112 kpl) Poliisi (63 kpl): 56,25 % kokonaisaineistosta (112 kpl) 7.1.2 Vaara- ja uhkatilanteet kuukausittain ja viikonpäivittäin Auroratalon vaara- ja uhkatilanneraportit tilastoitiin myös kuukausitasolla ja näiden sisällä viikonpäivittäin. Tarkoituksena oli tarkastella, nouseeko joku kuukausi tai päivä erityisesti esiin aineistosta. Tilastoinnin mukaan mitään selvää eroa ei noussut esiin, vaan tapahtumat jakautuivat suhteellisen tasaisesti kuukausittain ja viikonpäivittäin. TAULUKKO 3. Vaara- ja uhkatilanteet kuukausittain ja viikonpäivittäin Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai yhteensä Tammikuu 1 1 1 2 2 2 9 Helmikuu 3 5 2 4 2 16 Maaliskuu 3 1 2 1 7 Huhtikuu 2 2 2 2 2 4 4 18 Toukokuu 2 1 1 4 Kesäkuu 1 1 4 1 1 2 10 Heinäkuu 1 2 1 4 Elokuu 1 3 1 2 1 8 Syyskuu 1 4 2 1 8 Lokakuu 1 1 2 2 1 2 9 Marraskuu 4 2 5 2 13 Joulukuu 1 2 2 5 ei määritelty 1 yhteensä 12 14 17 15 16 20 17 112 Runsaimmin raportoituja tapahtumia vuonna 2011 oli sattunut huhtikuussa (18) ja helmikuussa (16). Vähiten raportoituja tapauksia oli touko- ja heinäkuussa (4). Jos nämä 45 kyseiset kuukaudet otetaan pois tilastosta, niin keskimäärin vaara- ja uhkatilanteita kirjataan 8,5 kuukautta kohden. Viikonpäivittäin tilastoituna raportit jakautuvat melko tasaisesti eri päiville eikä tilastoinnista noussut esille mitään tiettyä päivää, jolloin vaara- ja uhkatilanteita ilmenisi erityisesti runsaasti. Kuukausista huhtikuussa raportoituja tapauksia oli kaikkein eniten (18) Näistä tapauksista viikonloppuna oli sattunut kahdeksan ja loput jakautuivat tasaisesti viiteen arkipäivään. Toukokuussa tapaukset olivat sattuneet alkuviikosta ja heinäkuussa loppuviikosta. Nämä olivat kuukausia, jolloin tapauksia oli raportoitu vähiten (4). 7.2 Vaara- ja uhkatilanteiden sisältö 7.2.1 Ensimmäinen kerros Auroratalon ensimmäisestä kerroksesta kirjattuja vaara- ja uhkatilanneselvityksiä on yhteensä neljä kappaletta, joista kolme on kohdistunut henkilökuntaan ja yksi asiakkaaseen. Ensimmäisessä kerroksessa on sisäänkäynti ja yleisiä tiloja, muttei asuntoja. (Liite 2.) Auroratalon ensimmäisestä kerroksesta kirjattujen vaara- ja uhkatilanneraporttien perusteella henkilökunta kokee, ettei uhkatilanteiden syntymistä olisi pystynyt estämään tai ennakoimaan. Poliisin kutsuminen paikalle on provosoinut asiakasta tuottamaan vaaratilanteita jatkossakin. Yhdessä kirjatussa tapauksessa henkilökunta on ilmaissut, että syntyneen tilanteen olisi voinut estää selittämällä aiemman poliisien kutsumisen asiakkaalle ja avaamalla hänelle perusteellisemmin syyn, miksi näin on toimittu. Seuraavassa tapauksessa on jouduttu turvautumaan asiakkaan kiinnipitoon uhan kohdistuttua henkilökuntaan fyysisenä väkivaltana: Olin käymässä kerroksissa ylimääräisiä vieraita etsimässä ja poissa 1. kerroksen toimistosta muutaman minuutin. Palasin alas ja päästin sisään asukkaan ja samalla livahti sisään tämän ystävä. Asukas alkoi raivota minulle, koska oli joutunut odottamaan ovella muutaman minuutin ja löi 46 minua yllättäen kämmenellä kasvoihin. Sain kaadettua hänet maahan vatsalleen ja pidettyä siinä samalla kun painoin henkilöhälytintä. Paikalle tuli minuutin sisällä kortteliyökkö sekä 4.–5. kerroksen yökkö. (...) Pidimme asukasta maassa kortteliyökön kanssa ja odotimme poliisin tai vartijan saapumista. Kun noin 20 minuuttia oli kulunut eikä poliiseja tai vartijoita näkynyt, soitti 4.-5. kerroksen yökkö Securitakselle, joka ei ollut saanut hälytystä. (Vaara- ja uhkatilanne 22.5.2011.) Tilanteesta seuranneet haitat ovat olleet sekä fyysisiä että henkisiä. Työntekijän poskessa on tuntunut kipua ja hän on kokenut tilapäisen stressireaktion tapahtuneen jälkeen. Tilanne on määritelty luonteeltaan vakavaksi. Samassa kirjatussa tilanteessa on esitetty huoli hälytyslaitteiden toimimisesta. Tilanteessa väkivaltaa tuottanut asukas ei ollut aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti työntekijää kohtaan. 7.2.2 Toinen kerros, tehostetusti tuettu asuminen Auroratalon toisesta kerroksesta, jossa palvelumuotona on tehostetusti tuettu asuminen ja asuntoja miehille, naisille ja pariskunnille yhteensä 15 (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 4), on kirjattu vuoden 2011 aikana kaikkiaan 18 vaara- ja uhkatilanneselvitystä. Näistä tilanteista seitsemän on kohdistunut henkilökuntaan ja viisi asiakkaisiin. Kolmessa tapauksessa kohteena ovat olleet sekä henkilökunta että muut asiakkaat, ja lisäksi kolmessa ihmisten lisäksi kiinteistö ja irtaimisto. (Liite 3.) Asukas tuli käytävällä vastaan henkilökuntaa uhkaillen, tönien, kiroillen ja käyttäytyen erittäin epäasiallisesti. Heitti tavaroita mm. ohjaajia kohti. Uhkaili kaikkia vastaantulevia talon muitakin asukkaita. Tilanne olisi kehittynyt tappeluksi, ellei henkilökunta olisi tullut väliin. Asukas rikkoi valvontakameran käytävältä ja rikkonut ja sotkenut kalusteita ja kiinteistöä.. (...) lähti poliisien mukaan rauhoittumaan. (Vaara- ja uhkatilanne 2.2.2011.) Toisesta kerroksesta kirjatuista vaara- ja uhkatilanneselvityksistä käy ilmi, että poliisi on kutsuttu herkästi paikalle, mutta asukasta ei ole useassa tapauksessa enää poliisien saavuttua tavoitettu Auroratalosta tai sen läheisyydestä. Tilanteet ovat jääneet tältä osin auki odottamaan asukkaan tavoittamista ja tällöin mahdollista keskustelua tapahtuneesta, mikäli asukas ei ole päihtyneessä tilassa. Tapahtumia ei ole voitu 47 henkilökunnan raportoinnin mukaan estää mitenkään. Selvityksissä on painotettu, että henkilöhälytin on tärkeä pitää mukana avun saamiseksi. Havainnot, huhut ja kokemukset terä- ja ampuma-aseista ovat olleet asukkaiden ja työntekijöiden huolena toisessa kerroksessa. Tilanteita on pidetty henkisesti uhkaavina ja vakavina. Ensimmäisessä tapauksessa vaara- ja uhkatilanteeseen on liittynyt sanallisen uhkauksen lisäksi näköhavainto veitsestä: Asukas oli havaittu 2. kerroksen porraskäytävässä iso keittiöveitsi kädessään. Huusi uhkaavasti portaita alaspäin menevälle asukkaalle/vieraalle. Sen jälkeen jatkoi huuteluaan vaatien henkilökuntaa paikalle. Oli selkeästi päihtynyt ja arvaamaton. (...) Poliisi vei asukkaan putkaan ja otti myös veitsen hävitykseen. Varmuuden vuoksi tarkastettu poliisin kanssa 2. kerros ja asukkaan huone. (Vaara- ja uhkatilanne 12.2.2011.) Toisessa tapauksessa ruumiillisen väkivallan uhka on välitön ja vakava, vaikka tapauksesta kirjattu vamma onkin kirjattu henkisenä ja vakavuudeltaan kohtalaisena: Asukas tuli kotiin ja pyysi avaamaan huoneensa oven, koska hänellä ei ollut avaimia. Menin kerrokseen ja avasin hänelle oven ja olin jo lähdössä kerroksesta kun hän alkoi huutaa huoneestaan, että minun pitäisi mennä takaisin. Menin ja hän huusi, että huoneesta olisi viety tavaroita. Huoneessa ollessani hän painoi hälyä ja sulki oven ja jäin asukkaan kanssa yksin huoneeseen. Hän huusi minulle kovaan ääneen ja käyttäytyi aggressiivisesti. Hän ajoi minut vaatekaapin ovea vasten ja läimäisi aivan kasvojeni vierestä kaapin ovea ja sen jälkeen hetken huudettuaan otti puutarhasakset lattialta ja nosti kättään sakset kädessään niin sanotusti valmiina lyömään minua näillä saksilla. (Vaara- ja uhkatilanne 21.8.2011.) Tässä tapauksessa työntekijä on ohjattu työterveyshuoltoon, ja vaara- ja uhkatilanteissa käytettävät toimintatavat tultu käymään työyhteisön kesken läpi. Huomioitavaa on, että tapauksessa uhkaavasti käyttäytynyt asukas on itse painanut huonehälytintä ja tällä tavoin kerrokseen on saatu työntekijöitä paikalle. Tapahtumasta kirjatussa selvityksessä painotetaan, että jokaisella työntekijällä tulee olla henkilöhälytin mukanaan työvuoron ajan. Auroratalon ulkopuolisen virka-avun tai vartijoiden kutsumista ei ole mainittu selvityksessä. 48 Kolmannessa tapauksessa epäilys ampuma-aseesta on saatu huonenaapurilta: Toinen asukas kertonut 27.10.2011 illalla työntekijöille, että oli kuullut asunnosta aseen lataamisen äänen. Asukasta ollut aikomus puhuttaa 28.10.2011 aamulla, mutta ase-epäilystä johtuen kutsuttu poliisit paikalle ennen asuntoon menoa. Poliisit tarkastaneet asunnon löytämättä mahdollista asetta. Asukas kuitenkin myöntänyt hänellä olleen eilen leikkiase, minkä hän on kertomuksensa mukaan luovuttanut avopuolisonsa lapsenlapselle. Asukas puhutettu tapahtuneen jälkeen poliisien lähdettyä. (Vaara- ja uhkatilanne 28.10.2011.) Poliisien kutsuminen näissä tapauksissa on ollut perusteltua koko asumisturvallisuuden kannalta ja heidän tekemänsä tarkastuskierrokset ovat todennäköisesti lievittäneet koko asuinyhteisöön levinnyttä pelkoa ampuma-aseen olemassaolosta. Työntekijät ovat ilmaisseet, ettei tilannetta olisi voitu estää mitenkään. Vaikka vaara- ja uhkatilanne jäi avoimeksi huhutun aseen puuttuessa, voi tästä huolimatta pohtia, millaisin keinoin ja mahdollisuuksin työntekijät olisivat voineet itse selvittää tapahtuman, jossa asukas olisi tavattu ennakoimattomasti syntyneessä tilanteessa uhkaavana ja aseistettuna. Huhuttua ampuma-asetta koskeneessa vaara- ja uhkatilanteessa poliisin saapuminen oli kestänyt hälytyksestä noin 20 minuuttia. Asukas tulee asunnosta ulos käytävälle, samalla painanut itse huonehälyä. Huuti, paniikissa, samalla huomattu, että vasemman käden ranteesta vuotaa runsaasti verta. Työntekijät olivat sattumoisin aivan vieressä, ja aloitettiin saman tien ensiapu. Paikalle saapui myös muista kerroksista henkilökuntaa avuksi. Soitettu välittömästi 112, josta kerrottu, että ambulanssin keski kestää n. 30 minuuttia ruuhkan takia. Asukas hysteerinen, kertoo puukottaneensa tietoisesti itseään, koska psyykkisen pahan olonsa takia, joka aiheutunut parisuhdeongelmien vuoksi. Asukas päihtynyt, kertoo juoneensa runsaasti alkoholia, kieltää muiden päihteiden käytön. Aiemmin päivällä puhaltanut jo 2.27 promillia, nyt puhaltaa 1.7 promillia. (Vaara- ja uhkatilanne 4.10.2011.) Kaikkin kirjattuihin vaara- ja uhkatilanteisiin suhteutettuna tapahtumat, joissa asukas on vahingoittanut itseään, ovat vähäisiä. Tapahtumasta kirjatussa selvityksessä ei eritellä, tarkkaillaanko kyseisen asukkaan psyykkistä vointia jatkossa, vaan todetaan henkilökunnan tukevan asukkaiden asettumista kerroksiin. Tapahtumasta nousevat esille päihtymys, psyykkinen pahoinvointi ja ongelmat lähisuhteessa, ja tilanne on yksilötasolla ilmeisen pitkään kehittynyt. Tapahtumaketju on vyyhtimäinen, ja jatkuu seuraavien viikkojen aikana kirjatuissa vaara- ja uhkatilanneselvityksissä, joissa läsnä 49 on itseään vahingoittaneen asukkaan avopuoliso. Näissä tilanteissa väkivalta kohdistuu myös muihin asukkaisiin ja pariskunnan toisen osapuolen toteuttamana edellä mainittuun asukkaaseen. Vaara- ja uhkatilanneselvitysten mukaan asukkaiden kanssa keskustellaan tapahtuneesta. (Vaara- ja uhkatilanteet 1; 2, 1.11.2011.) 7.2.3 Kolmas kerros, tuettu asuminen Auroratalon kolmannesta kerroksessa on kirjattu tapahtuneen yhteensä 33 vaara- ja uhkatilannetta vuoden 2011 aikana: kolme henkilökuntaan kohdistunutta, 18 asiakkaiden välistä konfliktitilannetta ja viisi sekä henkilökuntaan että asiakkaisiin kohdistuneita väkivallan uhkaa. Kiinteistöön on kohdistunut suoranaisesti tai toisen vaara- ja uhkatilanteen eskaloitumisena yhteensä viisi tapausta. (Liite 4.) Kerroksessa sijaitsee naisten asumisyksikkö, jossa on 21 asuntoa (Auroratalon palvelujen sisältö). Kolmannessa kerroksessa kiinteistöön kohdistuneet vahingonteot ovat ilmenneet asukkaan ”tulemisella” osaston lasioven läpi (Vaara- ja uhkatilanne 3.2.2011), kahden valvontakameran vahingoittamisena (Vaara- ja uhkatilanne 18.2.2011), wc:n oven repimisenä raameineen (Vaara- ja uhkatilanne 24.12.2011), kiven heittämisellä asukkaan huoneen ikkunan läpi (Vaara- ja uhkatilanne 24.12.2011) ja osaston välioven lasin potkaisemisena (Vaara- ja uhkatilanne 25.12.2011). Kolmannen kerroksen viisi tapausta ovat varsin voimakkaasti edustettuina kaikkien Auroratalossa tapahtuneiden ja kiinteistöön kohdistuneiden kuuden vaara- ja uhkatilanteen joukossa. Kolmannesta kerroksesta kirjattujen raporttien mukaan asukkaan ennalta ehkäisevä säilöön vieminen on ollut pohdittavana työryhmässä. Samojen henkilöiden aiheuttamien vaara- ja uhkatilanteiden on havaittu vaikuttavan koko kerroksen toimivuuteen, turvallisuuteen ja asumiskulttuuriin. Useissa tapauksissa toistuvasti vaara- ja uhkatilanteita tuottaneiden asukkaiden vieraat ovat olleet osallisia konflikteissa, ja näissä tapauksissa kyse on ollut myös samoista talon asukkaisiin kuulumattomista henkilöistä. Vaikka asukkailla on kulkuoikeus vain omiin kerroksiinsa, tavataan heitä myös muista kerroksista. Henkilökunnalla on ollut selvityksen alla, miten näihin tapauksiin tulisi puuttua. 50 Seuraavassa tilanteessa, jonka seurauksena on tehty muutoksia asumisjärjestelyissä ja pohdittu asukkaiden siirtojen tarkoituksenmukaisuutta, korostuvat sanalliset uhkaukset ja ruumiillinen väkivalta kenties karuimmalla mahdollisella tavalla: 3. kerroksen käytävältä tuli hälytys. Paikalle mentäessä asukas oli hätääntyneenä käytävällä ja kertoi, että (toinen asukas) oli pitänyt häntä lattialla ja iskenyt useita kertoja likaisilla neuloilla selkään. Asukas oli kuulemma uhannut, että nyt saat hivin ja c+b hepatiitit. Asunnossa oli myös ulkopuolisia henkilöitä. Soitettu poliisit paikalle, jotka eivät kuitenkaan vieneet ketään mukanaan. Lähdetty saattamaan paniikissa olevaa asukasta meilahden päivystykseen. Tapahtuneen seurauksena koko kolmas kerros meni täysin levottomaksi. Asukkaat olivat peloissaan. Lisäksi (tilanteessa väkivaltaa tuottanut asukas) lateli uhkauksia mm. että asukas teurastetaan ja vastaavasti (väkivallan kohteena ollut asukas) uhkaili, että nyt tulevat moottoripyöräjengiläiset asialle. (Vaara- ja uhkatilanne 14.1.2011.) Auroratalon palvelukonseptin tuetun asumisen palvelumuotoa avaavassa osuudessa todetaan, että kerroksen asukkaat kykenevät verrattain itsenäisesti huolehtimaan itsestään ja asioistaan, mukaan lukien ateriointi, henkilökohtainen hygienia ja siivous. Asukkaiden päivittäinen toiminta ja elämäntilanne saattavat kuitenkin vaatia työntekijöiltä ohjausta ja tukea. (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 2.1.1.) Auroratalon palvelujen sisällössä mainitaan, että osalla kerroksen asukkaista on infektiosairauksia, joihin annetaan asianmukaista hoitoa. Niin ikään paikalla on henkilökuntaa ympärivuorokautisesti turvallisuuden lisäämiseksi. (Auroratalon palvelujen sisältö.) Asukkaiden keskinäisten väkivaltatilanteiden sisältö korreloi tässä kerroksessa fyysisen suorituskyvyn ja kerroksen sukupuolittuneisuuden kanssa, ja tapahtumat ovat oletettavasti näistä syistä muita palvelumuotoja vakavampia: Hissistä kuului kova meteli ja huuto. Kun työntekijät ehtivät paikalle asukas repi asukasta hiuksista tämän maatessa hissiaulan lattialla. (Vaara- ja uhkatilanne 8.1.2011.) Asukasta lyöty nyrkillä ja asukkaan vierasta puukotettu asukkaan kertoman mukaan. (Vaara- ja uhkatilanne 14.4.2011.) 51 Huonehäly klo 15.30. Huoneistossa asukkaat olivat käsirysyssä keskenään. Asukas rikkoi oman televisionsa töytäisemällä sen lattialle. Tilanteesta kimmastuneena (toinen asukas) kävi asukkaan päälle. Tilanne saatiin rauhoitettua puhumalla. (…) Iltakahvin aikana asukkaat riitautuvat jälleen 3. krs:n yhteistilassa. Ohjaaja joutui menemään toistensa kurkussa olevien naisten väliin. (Vaara- ja uhkatilanne 24.5.2011.) Yhdessä vyyhtimäisessä henkilökuntaan, asiakkaisiin, kiinteistöön ja kalusteisiin kohdistuneessa sekä luonteeltaan vakavaksi arvioidussa tapauksessa tuodaan esille henkilökunnan voimattomuus vaara- ja uhkatilanteiden rauhoittamisessa: henkilökunta on tehnyt tunnin töitä keskustelemalla, jotta tilanne on saatu väliaikaisesti rauhoitettua. Tästä huolimatta tilanne on hetken kuluttua purkautunut asukkaiden välisellä tappelulla. (Vaara- ja uhkatilanne 14.2.2011.) 7.2.4 Neljäs ja viides kerros, palveluasuminen Auroratalon neljäs ja viides kerros on yhdistetty tutkimuksen tilastoinnissa ja tutkimustuloksissa niiden yhteisen palvelumuodon mukaan. Palveluasumisen kerroksissa neljä ja viisi on yhteensä 36 asuntoa, jotka on tarkoitettu miehille, naisille ja pariskunnille (Auroratalon palvelujen sisältö). Palveluasumisen osoittamisen kriteereitä ovat alentunut fyysinen ja psyykkinen terveydentila, muistisairaudet, liikuntarajoittuneisuus, heikentynyt sosiaalinen toimintakyky ja tuen tarve päivittäisissä toiminnoissa sekä sairauksista ja vammoista johtuvat vakavat käytöshäiriöt (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 2.2). Auroratalon 4.–5. kerroksissa on tapahtunut vuoden 2011 aikana yhteensä 41 vaara- ja uhkatilannetta. Näistä tapauksista suoranaisesti henkilökuntaan on kohdistunut 10, muihin asukkaisiin 16, sekä henkilökuntaan että asiakkaisiin 11 ja yhdistelmänä kaikkiin, mukaan lukien kiinteistö ja irtaimisto, 4 vaara- ja uhkatilannetta. (Liite 5.) Kerroksien vaara- ja uhkatilanneselvityksistä nousi ilmi tapaus, jossa asukas on yrittänyt käyttää ohjaajaan fyysistä väkivaltaa heittämällä tätä rollaattorilla. Tapaus on kirjattu luonteeltaan vakavana, ja toteutustavastaan huolimatta henkisesti uhkaavana. 52 Paikalle kutsutun ja noin 20 minuuttia myöhemmin saapuneen poliisipartion suhtautuminen asukkaan tuottamaan tilanteeseen on ollut henkilökunnan kokemana asiatonta ja vähättelevästi henkilökunnan mielipidettä asennoitunutta. tilanteen Poliisit vakavuudesta eivät ja olleet vieneet kuunnelleet aggressiivisesti käyttäytynyttä henkilöä työntekijöiden pyynnöstä huolimatta säilöön. (Vaara- ja uhkatilanne 23.3.2011.) Toisessa poliisien toimintatavat kyseenalaistavassa tapauksessa asukas on tullut neljännen kerroksen ruokailutilaan ”päihtyneenä ja aggressiivisena”, tarttunut hetken kuluttua ohjaajaa rinnuksesta ja kaatanut lopulta ruokailuvälineitä täynnä olleen pöydän. Poliisi on kutsuttu paikalle ja ohjaajat ovat kertoneet heille tilanteen kulusta. Poliisi on keskustellut tilanteen tuottaneen asukkaan kanssa, joka on puolestaan kertonut aggressiivisuuden syiksi ”rahavaikeudet ja tupakantuskan”. Tilanteesta kirjatussa raportissa mainitaan, ettei ”poliisi ottanut asukasta mukaan ohjaajien pyynnöstä huolimatta”. (Vaara- ja uhkatilanne 6.4.2011.) Kokonaisaineistoa vertailukohteena käyttäen voi näiden tapahtumien havaita olevan yksittäistapauksia ja useimmiten henkilökunnan ja viranomaisten yhteisymmärryksessä ratkaisemista tilanteista poikkeavia. Valtaosassa kirjatuista vaara- ja uhkatilanteista poliisien saapumisella on ollut rauhoittava vaikutus, ja pelkkä asiakkaan puhuttelu poliisin toimesta on ratkaissut yhteenoton. Asukkaiden alentunut psyykkinen tila, käytöshäiriöt ja tietyt väkivaltaa ennakoivat käyttäytymismallit ovat joissakin kirjatuissa tapauksissa havaittavissa, joskin väkivaltaa tai tilanteen uhkaavaa luonnetta voi olla mahdotonta poistaa käskyillä ja kehoituksilla: Asukas käyttäytyi aggressiivisesti vuoron aikana henkilökuntaa ja asukkaita kohtaan. Soitettu vartijat aiemmin rauhoittamaan tilannetta, mutta asukas oli tuolloin ehtinyt poistua yksiköstä. Asukkaan palattua Aurorataloon n. klo 18.30 käytös oli hyvin hyökkäävää ja kehoituksista huolimatta asukasta ei saatu puhutettua siirtymään omaan huoneeseen rauhoittumaan. Sekava ja aggressiivinen asukas läppäsi ensin toista työntekijää käsivarteen, minkä jälkeen hyökkäsi juosten molemmat käsivarret ylhäällä allekirjoittaneen päälle. Asukas paiskasi allekirjoittaneen kahdesti seinää vasten väistelyistä ja karkuunjuoksemisesta huolimatta. Itsepuolustukseksi tyrkkäsin hänet kerran voimakkaasti poispäin itsestäni seinää kohden, jonka jälkeen 53 juoksin ulos kerroksesta asukkaan juostessa perässä. Toinen paikalla ollut työntekijä juoksi toimistoon turvaan. Juoksin 1. krs:n toimistoon soittamaan poliisit. (Vaara- ja uhkatilanne 13.6.2011.) Vertaamalla tapauksessa sekavasti ja aggressiivisesti käyttäytynyttä sekä fyysiseltä suorituskyvyltään ilmeisen hyvässä kunnossa olevaa asukasta aiemmassa esimerkissä mainittuun rollaattoria liikkumisen apuna käyttävään asukkaaseen, voi havaita asukkaiden olevan varsin epäsymmetrisessä asemassa toisiinsa nähden. Fyysinen valta-asetelma korostuu tapauksessa, jossa heikompaa asukasta kohdellaan väkivaltaisesti verbaalisen selkkauksen seurauksena: Asukas hermostui (toisen asukkaan) vinoiluun ja uhoiluun. Heitti asukkaan lippiksen parvekkeelta ulos ja kaatoi kys. asiakkaan pyörätuolista lattialle. Asukas poistui huoneeseensa. n. 15 min kuluttua (lattialle kaadettu) asukas lähti kohti huonettaan ja jatkoi uhoamista ja yksinpuheluaan matkalla. Uhkasi mm. tappaa (hänet kaataneen) asukkaan. Silloin (kolmas) asukas hermostui ja hyökkäsi asukkaan kimppuun. (Vaaraja uhkatilanne 26.9.2011) Kerroksen vaara- ja uhkatilanneselvityksissä todetaan, että tietyt henkilöt ovat toistuvalla toiminnallaan saattaneet koko kerroksen rauhattomaan tilaan. Asukkaiden siirtoja onkin tämän vuoksi mietitty tehostetusti tuetun asumisen kerrokseen. Vaara- ja uhkatilanteet ovat syntyneet yhteisten tilojen risteyskohdista, joissa asukkaat eivät voi välttää toistensa kohtaamista. Pienikin ärsyke voi laukaista konfliktitilanteen yhteisissä tiloissa, joissa liikkuminen tupakointiin käytetylle parvekkeelle tapahtuu ruokapöytien ja television välittömästä läheisyydestä. Konfliktit sijoittuvat varsin usein osaston sisäänkäynnin lähistöllä tapahtuviin lähtö- tai tulotilanteisiin. 7.2.5 Kuudes kerros, palveluasuminen Auroratalon kuudes kerros tarjoaa niin ikään palveluasumista, ja kerroksessa on miehille, naisille ja pariskunnille tarkoitettua 17 asuntoa. Asunnot ovat kooltaan yksiöitä, ja asukkailla on käytössään muun muassa oma wc, suihku ja pieni keittiö. Henkilökunta vastaa asukkaiden lääkityksestä, palveluohjauksesta ja arjen hallintaan liittyvien taitojen vahvistamisesta. (Auroratalon palvelujen sisältö). Kerroksesta on 54 kirjattu vuoden 2011 aikana kuusi vaara- ja uhkatilannetta, joista kaksi on kohdistunut henkilökuntaan, kolme asukkaaseen itseensä ja muihin asukkaisiin ja yksi sekä henkilökuntaan että asiakkaisiin (Liite 6). Kahdessa tilanteessa väkivallan uhkaan on liittynyt veitsi, jolla asukas on viiltänyt itseään ranteeseen ja uhannut myös henkilökuntaa (Vaara- ja uhkatilanne 26.2.2011), ja toisessa tapauksessa uhannut henkilökuntaa ja asiakasta sanallisen uhkauksen ohella (Vaara- ja uhkatilanne 6.8.2011). Tilanteista ensimmäisessä vaara- ja uhkatilanteen tuottaneella asukkaalla oli henkilökunnan mukaan ollut aamupäivän ajan itsetuhoisia ajatuksia. Teräaseiden esiintyminen konflikteissa ja niiden lisäämä vakavuus ovat vaikuttaneet myös ulkopuolisen virka-avun kutsumiseen paikalle: jälkimmäisessä tapauksessa ei vaara- ja uhkatilanne olisi henkilökunnan selvityksen mukaan vaatinut asukkaan säilöönottoa, mikäli veistä ei olisi ollut tapahtumassa mukana. 7.2.6 Seitsemäs ja kahdeksas kerros sekä välittömässä läheisyydessä tapahtuneet Auroratalon seitsemännessä ja kahdeksannessa kerroksessa tarjotaan tuettua asumista naisille, miehille ja pariskunnille. Asuntoja on yhteensä 36. Asumisyksikön palvelukonseptin mukaan asukkaat selviävät melko itsenäisesti arkisista rutiineistaan ja asuinympäristönsä huolehtimisesta. Asukkaat on sijoitettu erillisten tukiasuntojen sijaan Auroratalon tuetun asumisen palvelumuotoon päihteidenkäytön, käytöshäiriöiden ja hygieniasta huolehtimiseen liittyvien haasteiden vuoksi. (Auroratalon palvelujen sisältö.) Seitsemännestä kerroksesta on kirjattu tutkimuksen tekijöille luovutettujen vaara- ja uhkatilanneselvitysten perusteella ainoastaan yksi kriisiytynyt tilanne, jota ei ole tilastoitu omaksi taulukoksi. Tässä tilanteessa asukkaan on epäilty liikkuneen kattotasanteen kaiteella, ja asuintoveri on informoinut huolestaan talon henkilökunnalle puhelimitse. Asukasta on puhuteltu tilanteen vakavuudesta ja ilmeisestä putoamisvaarasta sekä pohdittu kattotasanteelle pääsyn estämistä työryhmän kesken. (Vaara- ja uhkatilanne 17.4.2011.) 55 Kahdeksannesta kerroksesta on kirjattu kaksi tilannetta, joissa samat henkilöt ovat ottaneet yhteen sekä fyysisesti että verbaalisesti (12.6.2011; 1.10.2011). Tilanteille on asukkaiden lisäksi yhteistä epäily toisen omaisuuden anastamisesta, joka puolestaan on kehittynyt väkivallaksi. Henkilökunta kokee, että tilanteiden estäminen olisi ollut haastavaa, sillä kyseiset eri kerroksissa asuvat henkilöt seurustelevat ja heidän vierailujaan on vaikea valvoa. Tilanteet on tilastoitu osaksi yleisiä tiloja ja Auroratalon välittömässä läheisyydessä tapahtuneita vaara- ja uhkatilanteita (Liite 7). Auroratalossa tapahtuvat vaara- ja uhkatilanteet eivät rajoitu ainoastaan sisätiloihin ja osastoille, vaan väkivaltatilanteita ja kiinteistöön kohdistuvia vahingontekoja ilmenee myös asumisyksikön pihamaalla ja kadun puolella. Alueelle on järjestetty kameravalvonta, ja mahdollisten rikosilmoitusten tekemiseen johtaneiden välikohtauksien jälkipuinnissa nauhat voivat toimia poliisin todistusaineistona. Lähiympäristöstä on raportoitu lisäksi muutamia asumisyksikön ulkopuolisia ja ohikulkijoita uhkaavia vahingontekoja, kuten pihalta löydettyjä rikottuja pulloja, jotka lienee heitetty Auroratalon ylemmistä kerroksista (Vaara- ja uhkatilanteet 26.6.2011 ja 11.11.2011). Tekijöitä ei ole tavoitettu näissä tapauksissa. 7.3 Vaara- ja uhkatilanteiden jälkitoimenpiteet Vaara- ja uhkatilanteiden esiintymistä pyritään vähentämään jälkitoimenpiteillä, jotka ovat Auroratalon vaara- ja uhkatilanneraporttien perusteella tapaus- ja yksilökohtaisia. Jälkitoimenpiteitä käytettäessä otetaan huomioon väkivaltaisesti käyttäytyneen asiakkaan kunto, päihtymystila ja esimerkiksi mahdollisuus sijoittaa hänet toiseen asumispalveluyksikön kerrokseen. Jälkitoimenpiteiden tarkoituksena on usein käydä tapahtunutta läpi asukkaan ja henkilökunnan läsnäollessa ja purkaa näin tilanteen aiheuttamia traumoja. Jälkitoimenpiteet on jaettu tässä osiossa kahteen alalukuun sen mukaan, ovatko vaara- ja uhkatilanteet kohdistuneet toiseen asukkaaseen vai henkilökunnan jäseneen. 56 7.3.1 Asukkaisiin kohdistuneet ja asukkaiden väliset vaara- ja uhkatilanteet Vaara- ja uhkatilanneraporteissa useimmiten käytetyksi jälkitoimenpiteeksi on mainittu keskustelu asukkaan kanssa tapahtuneen jälkeen. Tilanne on ollut määrä käydä läpi asiakkaan kanssa, kun tämä on tavoitettu tai kun ei ole ollut päihtyneessä tilassa. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut asukkaan alentunut kognitiivinen toimintakyky tai muistisairaudet, jolloin väkivaltatilanteen tuottanut asukas ei muista vahvan päihtymystilan tai dementian vuoksi tapahtunutta. Asukkaita koskevista jälkitoimenpiteistä mainittakoon keskeisenä keskustelu ja vuorovaikutustaitojen hiominen, jotka ovat tärkeä osa asumisvalmennusta ja yhteisten pelisääntöjen kehittymistä. Asumisvalmennuksen tarkoituksena on antaa asukkaille valmiuksia kehittää omaa tilannetajuaan, jotta he eivät menisi ulkopuolisina uhkaaviin tilanteisiin mukaan, provosoituisi ja provosoisi muita asukkaita. Vaara- ja uhkatilanneselvityksissä mainitaan käytetyksi jälkitoimenpiteeksi myös viimeaikaisten väkivaltatilanteiden purkaminen ja käsittely asukkaiden yhteisökokouksissa. Useiden vaara- ja uhkatilanneselvityksien mukaan käytettyjä keinoja ovat olleet työryhmän huolellisen pohdinnan tuloksena syntyneet päätökset asukkaan määräaikaisesta poistamisesta asumisyksiköstä ja porttikiellon antamisesta koko asumisyksikköön tai tiettyyn asumispalvelumuotoon ja -kerrokseen. Poistamista ja määräaikaisten porttikieltojen antamista on käytetty Auroratalon asukkaiden lisäksi heidän omaisilleen ja vierailleen, jotka ovat olleet aktiivisia osapuolia vaara- ja uhkatilanteissa. Asukkaita on myös kielletty tulemasta henkilökunnan tiloihin, esimerkiksi toimistoon, aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Rajoitukset ovat olleet niin ikään määräaikaisia. Varsinkin alkuvuoden 2011 aikana tuotetuista vaara- ja uhkatilanneselvityksistä käy ilmi henkilökunnan pohdinta oikean palvelumuodon löytämisestä asukkaalle, joka ei aggressiivisen käyttäytymisensä vuoksi kykene yhteisölliseen asumiseen tai joka tuottaa väkivaltatilanteita toistuvasti. Asukkaan siirtämistä toiseen asumiskerrokseen tai muuhun asumisyksikköön on raporttien perusteella pohdittu pitkään ja mietitty tietyn asumispalvelun tarkoituksenmukaisuutta asukkaan kohdalla. Asumisturvallisuuden kannalta on tärkeää löytää jokaiselle asukkaalle sopivin asumisen palvelumuoto, joskin 57 asukkaat ovat lähtökohtaisesti usein vaikeasti asutettavia ongelmiensa monimuotoisuuden vuoksi. Useissa vaara- ja uhkatilanneraporteissa esitetään myös asumispalveluyksikössä esiintyvien konfliktitilanteiden käytäntöihin liittyviä kehittämisehdotuksia ja mitä jatkossa voitaisiin tehdä toisin, jottei uhkaava tilanne eskaloituisi fyysiseksi väkivallaksi tai esimerkiksi kiinteistön ja kalusteiden tuhoamiseksi. Työntekijät ovat nostaneet esille ennakoivan säilöönoton mahdollisuuden tiettyjen asukkaiden kohdalla - myös asukkaan omasta toiveesta. Koska dementia ja muut kognitioon vaikuttavat sairaudet aiheuttavat omia lisähaasteita vaara- ja uhkatilanteiden sisältöön, on pohdittu, mikäli poliisit kutsuttaisiin herkästi paikalle viemään asiakas ennaltaehkäisevästi putkaan, jos tämä on tuottanut toistuvasti tilanteita tietyn käyttäytymismallin mukaisesti. Tapauksissa, joissa on käytetty tai havaittu teräaseita, on pohdittu aseiden hallussapitoon liittyvän selkeän ohjeistuksen välittämistä asukkaille. Ohjeistus liittyy myös tapauksiin, joissa asukkaiden hallusta on löydetty ampuma-asetta muistuttaneita kopioita, jotka ovat herättäneet yksikön työntekijöissä ja asukkaissa pelkoa. Asumisyksikössä on vaara- ja uhkatilanneselvitysten mukaan liikkunut tuliaseiden hallussapitoon liittyviä huhuja, joiden todenperäisyyttä ei ole voitu vahvistaa. Fyysisen koskemattomuuden merkitystä ja loukkaamiseen liittyvää ehdotonta nollatoleranssia on myös pyritty nostamaan esille yhteisökokouksissa. Auroratalon henkilökunta toivoo, että yhteisiä käytäntöjä muodostuisi tilanteisiin, joissa asukas on menettänyt omaisuuttaan varkauden tai vahingonteon seurauksena. Mikäli vaara- ja uhkatilanteeseen on liittynyt toisen asukkaan omaisuuteen kohdistunut tahallinen vahingonteko, tulisi tämän seurauksena tuottaa kirjallinen korvauspyyntö. Vaara- ja uhkatilanteiden eskaloitumisen estämiseksi selvityksissä painotetaan myös säännöllisten lääkärinkiertojen merkitystä niin asiakkaan oman kunnon kuin asumisturvallisuudenkin kannalta. Jos asukas vaikuttaa psykoottiselta, tulisi hänet vääjäämättä ohjata hoitojaksolle. Kirjatuissa selvityksissä suositellaan myös poliisia läsnä olevaksi arviointitilanteissa, mikäli hoitoon ohjaaminen vaatii kiinniottoa. Runsaan päihteidenkäytön, diagnosoimattomien mielenterveyden häiriöiden ja esimerkiksi lääkitsemättömän skitsofrenian sekä näiden moninaisten yhdistelmien 58 kuitenkin tulkitaan vaikuttavan häiritsevästi havaintoihin siitä, onko asukkaan oirehtiminen akuuttia ja välitöntä hoitoa tarvitsevaa. Harhaiset ja skitsofreniasta kärsivät asukkaat tulisi sijoittaa asumispalveluissa siten, etteivät he voi vahingoittaa itseään tai muita. Asukkaiden elämäntilanteiden kriisiytymistä pyritään ehkäisemään tehostamalla itsetuhoisuuden ja psyykkisen tilan tarkkailua päivittäistasolla. Huomioitavaa on kuitenkin henkilökunnan huoli heidän omista kyvyistään ja valmiuksistaan seurata asukkaiden psyykkisen tilan muutoksia. Tavallista voimakkaamman oirehtimisen havaitseminen on haastavaa asukkaiden jo ennestään alentuneen psyykkisen toimintakyvyn ja kognitiivisten taitojen rappeutumisen seurauksena. Asukkaat viettävät lisäksi suuren osan ajastaan muualla kuin yhteisissä tiloissa, esimerkiksi kadulla ja huoneissaan. 7.3.2 Henkilökuntaan kohdistuneet vaara- ja uhkatilanteet Auroratalon vaara- ja uhkatilanneraporteissa vuodelta 2011 jollain tavalla henkilökuntaan kohdistuneita tapauksia oli 26 eli kokonaisaineistosta yhteensä 23 prosenttia. Tapauksia, jotka kohdistuivat sekä henkilökuntaan ja asukkaisiin oli 21 prosenttia kaikista kirjatuista tapauksista. Näin ollen melkein puolet vaara- ja uhkatilanteista ovat sellaisia, jotka aiheuttavat välitöntä vaaraa Auroratalon henkilökunnalle. Tämän vuoksi on tärkeää, että jälkitoimenpiteistä on sovittu työyhteisön kanssa ja niitä toteutetaan. Henkilökunnalla tulee täten olla yhteinen linjaus väkivaltatilanteiden kirjaamisesta ja jälkitoimenpiteiden käytännön toteutuksesta. Auroratalon turvallisuussuunnitelma määritteleekin varsin selväpiirteisesti, miten väkivalta- ja uhkatilanteiden kirjaamisessa menetellään ja kuka työyhteisöstä on nimetty luottamushenkilöksi tässä asiassa. Auroratalon toisen kerroksen selvityksistä nousi esille tapaus, jossa henkilökunnan naispuolinen jäsen Jatkotoimenpiteenä on on kokenut käytetty seksuaalista ahdistelua asukkaan toimesta. henkilökunnan kesken keskustelua tilanteen herättämistä ahdistavista tunteista. Kokonaisaineistosta ei muita tällaisia tapauksia tai 59 toimenpiteitä ole osoitettavissa, vaikkakin satunnaisesti Auroratalossa työvuoroja tekevän voinnista on huolehdittu soittamalla tälle vielä kotiin ahdistusta tuottaneen tilanteen jälkeen. Henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi tulisi henkilöstön hälyttimien toimiminen varmistaa säännöllisin väliajoin. Vaara- ja uhkatilanneraporteista käy ilmi, että hälyttimet eivät ole joissain tapauksissa toimineet ja uhkaavat tilanteet ovat eskaloituneet verbaalisesta henkilöstöön kohdistuneeksi fyysiseksi väkivallaksi vartijoiden saapumista odottaessa. Näissä tapauksissa henkilökunta on olettanut, että hälytys on välittynyt vartijoille vaikka tosiasiallisesti näin ei ole käynyt. Yksin työskentelyyn liittyy vaaroja, joiden poistamiseksi henkilökohtaisten hälyttimien käyttäminen on vähintä, mitä koskemattomuuden toteutumiseksi voi tehdä. Niin ikään valvontakameroiden käyttö on perusteltu laitoksissa, joissa väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Valvonnassa ei tulisi olla katvealueita eli paikkoja, joita kamerat eivät tavoita. Säännellyillä kulkuoikeuksilla varmistetaan, ettei muiden kerrosten asukkaita oleskele muiden palvelumuotojen kerroksissa vaan ainoastaan niissä, joihin heille on osoitettu asiakkuus. Valvontamekanismeilla myös pyritään minimoimaan riski, että Aurorataloon pääsisi talon ulkopuolisia vierailijoita henkilökunnalle ilmoittamatta. Henkilökunta joutuu toisinaan puolustautumaan omalla reviirillään sekä joidenkin tutkimuksessa käsiteltyjen vaara- ja uhkatilanneselvitysten mukaan pakenemaan yksinomaan heille tarkoitettuihin tiloihin tai ääritapauksissa tulemaan lukituiksi toimistoon aggressiivisen asiakkaan pakottamana. Näissä ympäristöissä tulee varmistaa asianmukaisten hätäuloskäyntien, poistumisteiden ja pakoreittien käytettävyys väkivaltatilanteiden varalta. Konkreettisiksi jälkitoimenpiteiksi ehdotetaan henkilöstön lisäämistä varsinkin yöaikaan. Kortteliyökköjen lisääminen toisi turvaa yövuorolaisille, samoin kuin vartijoiden lisääminen niinä vuorokaudenaikoina, jolloin vaara- ja uhkatilanteiden frekvenssi on tiheämpää. Tuetun asumisen palvelumuodossa henkilökuntamitoitus on pienempi (0,15 työntekijää/asukas) työntekijää/asiakas) tai kuin palveluasumisen tehostetusti (0,53 tuetun asumisen työntekijää/asukas) (0,4 kerroksissa (Auroratalon palvelukonsepti 2011, 11). Naisten asumisyksikössä ja Auroratalon kol- 60 mannessa kerroksessa on kirjattu tapahtuneen vaara- ja uhkatilanteita vuonna 2011 yhteensä 33 tapauksen verran, tehostetusti tuetun asumisen (2. kerros ja 4.–5. kerrokset) palvelumuodoissa yhteensä 18 ja 41 tilanteen verran. Palveluasumisen osastolta on kirjattu vuoden 2011 ajalta kuusi tilannetta. Henkilöstön tarve on siis erilainen ohjaukseen perustuvissa palvelumuodoissa juurikin vaara- ja uhkatilanteiden sisällön ja esiintymistiheyden vuoksi. Näissä kerroksissa henkilöstöä voisi ajatella tarvittavan lisää vaara- ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi. Vaara- ja uhkatilanteiden selvittäminen vaatii henkilöstöltä myös muiden ennakoimattomien tekijöiden laskelmointia: heidän tulee myös ennakoida tapahtumien oletettua kulkua ja huomioida ulkopuolisen virka-avun saapumisviive kriittisissä tilanteissa. Kuudennen kerroksen vaara- ja uhkatilanneselvityksissä tuodaan esille havainto, että aseet ja niiden uhka ovat seikkoja, jotka lisäävät merkittävästi vaara- ja uhkatilanteiden vakavuutta. Työyhteisön keskuudessa on tapahtumien johdosta mietitty, mitkä esineet voivat toimia mahdollisina aseina ja miten niiden säilytystä pyritään jatkossa valvomaan. Myös teräaseiden hallussapitoon halutaan selkeä ja yksiselitteinen ohjeistus. 61 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimustulokset osoittavat väkivallan olevan työntekijöiden kokemana usein täysin sattumanvaraista ja keinojen ehkäistä sen syntymistä vähäisiä. Vaikka tietyt havaitut käyttäytymismallit toistuvat vaara- ja uhkatilanneselvityksissä ja niiden purkautuminen väkivaltana ovat tiedostettuja, ovat tapaukset kuitenkin täysin asiakas- ja tilannekohtaisia sekä poikkeuksetta ennakoimattomasti rakentuvia. Jälkitoimenpiteiden osalta on esitettävissä keinoja, jotka ensisijaisesti ohjeistavat asukasta itseään sopeutumaan asumiskulttuuriin ja sen reunaehtoihin, mutta myös koko työyhteisöä koskevia suuntaviivoja, jotka varmistavat työntekijän suojaamaan itseään spontaanilta väkivallalta. Valtaosaan raporteista on kirjattu, ettei tapahtunutta olisi voitu välttää mitenkään. Asiakkaiden päihtymystilalla on ollut valtaisa vaikutus vaara- ja uhkatilanteiden, ja lakonisesti voidaankin todeta, että väkivalta olisi mahdollisesti harvinaisempaa ympäristössä, jossa päihteidenkäyttöä ei sallita. Suurin osa luonteeltaan edes uhkaavista tilanteista olisi voitu välttää tällaisessa ympäristössä. Kaksoisdiagnosoitujen asukkaiden käytös on vaihtelevaa ja usein haasteita tuottavaa muissakin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös diagnosoimattomat oireet, jotka voivat olla rankan päihteidenkäytön seurausta, esimerkiksi akuutti psykoottisuus, delirium ja harhaisuus. Mielenterveydellisistä syistä tapahtuvia käytösoireita ei voi aina tulkita luotettavasti psykiatrisesta näkökulmasta asukkaan voimakkaan päihtymystilan vuoksi. Henkilökunnan kirjaamien havaintojen mukaan tilanteiden ennakoiminen ja tapahtumien varhainen ehkäiseminen on vaikeaa asukkaiden päihtymystilan ja osalla myös muistisairauksien vuoksi. Tilanteiden jälkipuinnin arvellaan olevan haastavaa samoista syistä. Oman lisänsä asukasrakenteen kirjoon tuovat ikääntyminen ja muistirappeumat, alzheimer ja dementia, jotka osaltaan vaikuttavat heikentävästi fyysiseen, psyykkiseen 62 ja sosiaaliseen toiminta- ja suorituskykyyn. Asukasrakenteen erot näkyvät myös vaaraja uhkatilanteissa, kun tilanteet ovat kohdistuneet fyysiseltä tai psyykkiseltä toimintakyvyltään heikommassa asemassa olevaan asukkaaseen pahoinpitelyinä tai rahan lainaamiseen liittyvinä hyväksikäyttöinä. Muita tulevien vaara- ja uhkatilanteiden preventioon liittyviä seikkoja, joita raporteista nousi esille, ovat oikean asumispaikan ja palvelumuodon löytäminen asiakkaalle. Myös yhteisten tilojen suunnittelu ja toimivuus nousivat esille. Työntekijöiden pohdintojen mukaan väkivaltatilanteiden esiintymiset ruokailuaikoina johtuvat osittain tilojen ahtauden ja esteettömien kulkuväylien puutteen yhdistelmästä. Henkilökunnan vuoronvaihdon tulisi tapahtua nopeasti ja huomaamatta, jotteivät yleiset tilat jäisi ilman valvontaa. Henkilökunnan tilannetaju, mahdollisten tapahtumien ennakointi ja henkilökohtainen kokemus aiempien vaara- ja uhkatilanteiden selvittämisestä keskustelemalla asukkaiden kanssa ovat kuitenkin tehokkaimpia keinoja vaara- ja uhkatilanteiden purkamisessa. Vaara- ja uhkatilanteissa, jotka ovat sisältäneet suoranaista fyysistä väkivaltaa, on otettu ensin yhteys poliisiin ja tämän jälkeen tehty joissakin tapauksissa rikosilmoitus, joka johtaa mahdollisesti syyteharkintaan. On kuitenkin huomionarvoista, etteivät henkilökuntaan kohdistuneet vaara- ja uhkatilanteet ole vaara- ja uhkatilanneselvitysten perusteella johtaneet rikosilmoitusten tekemiseen. Valvontakameroiden tallenteita on käytetty apuna selvitettäessä väkivaltatilanteita, jotka ovat vakavuusasteensa vuoksi johtaneet laajempiin tutkimuksiin. Raporttien mukaan kerroksissa on esiintynyt fyysisiä konfliktitilanteita henkilökunnan ja asukkaiden välillä, ja työterveyshuoltoa on hyödynnetty fyysisten vammojen vuoksi näissä tapauksissa. Huomattavaa on, että työterveyshuoltoa käytetään kaikkiaan vain fyysisissä väkivaltatilanteissa hyödyksi. Kirjatuista vaara- ja uhkatilanteista ei tosin käy ilmi, mikä on haastavan työn henkinen kuormittavuus Auroratalossa ja vaikuttavatko vaara- ja uhkatilanteet taannehtivasti esimerkiksi henkilökunnan sairauspoissaoloihin. 63 9 POHDINTA 9.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimustulokset koskevat ainoastaan Helsingin Diakonissalaitoksen Aurorataloa ja sen toiminnassa esiintyneitä vaara- ja uhkatilanteita. Tulokset ja johtopäätökset eivät siis ole yleistettävissä koskemaan koko sosiaalihuollon asumispalvelujen sisältöä ja sen lieveilmiöitä sellaisinaan. Tutkimuksessa lainatut väkivaltakuvaukset heijastavat selvityksen kirjanneen työntekijän yksilöllistä kokemusta tilanteen kulusta ja vakavuudesta. Auroratalon toimintaa lähestytään tässä tutkimuksessa ainoastaan vaara- ja uhkatilanteiden kautta, ja lukijan kuva asumisyksikön toiminnasta saattaa täten muodostua yksipuoleiseksi ja shokeeraavaksi ainoastaan tätä tutkimusta lähteenä käyttäen. Haluamme painottaa, että tutkimustulosten puhumasta karusta kielestä huolimatta haastavien asiakasryhmien parissa työskentelyyn liittyvät olennaisesti myös onnistumisen kokemukset arjen työssä. Tutkimuksen tekijöinä velvollisuutemme on myös alleviivata, etteivät Auroratalon kaikki asiakkaat suinkaan tuota väkivaltatilanteita taustastaan tai moniongelmaisuudestaan huolimatta. Jotta tutkimuksen tekeminen olisi ollut läpinäkyvää ja luotettavaa, ei Auroratalon toiminnassa tapahtunutta väkivaltaa tilastoitu tai käsitelty vaara- ja uhkatilanteet kirjanneiden työntekijöiden mukaan. Vaikka tilanteissa läsnä olleet työntekijät on mainittu selvityksissä, sivuutettin tämä tieto aineistoa käsitellessä. Työntekijän sukupuoli on noussut esille ainoastaan niissä tapauksissa, joissa vaara- ja uhkatilanne on sisältänyt seksuaalista häirintää, mutta tämä nimittäjä on jätetty tilastoimatta työntekijöiden nimettömyyden periaatetta noudattaen. Niin ikään asukkaiden nimiä ei ole mainittu vaara- ja uhkatilanneselvityksissä. Tutkimus on toteutettu niiden tietojen perusteella, jotka tekijöille on luovutettu. Viittaamme tutkimustuloksia koskevassa luvussa tutkimuksen luotettavuuteen, ja siihen että tutkimusmateriaalina on käytetty ainostaan tekijöille tutkimuslupaa vastaan luovutettua valmista aineistoa, jota tutkimuksen tekijät eivät ole muokanneet. Tähän aineistoon ovat sisältyneet oletettavasti kaikki Auroratalossa vuonna 2011 henkilökunnan toimesta kirjatut selvitykset vaara- ja uhkatilanteista. Selvitykset piirsivät tutkimusproses- 64 sin aikana tekijöille varsin selväpiirteisen kokonaiskuvan asumisyksikössa tapahtuneesta väkivallasta, ja olemme parhaiden taitojemme mukaan pyrkineet välittämään nuo havainnot ja tulkinnat tähän raporttiin. Aineisto on tilastoitu tutkimusprosessin aikana, mutta tilastoja ei kytketä tässä tutkimuksessa erityisen syvällisesti väkivallan sisällön ja työntekijöiden kirjaamien tilannekuvausten analyysiin. Vaara- ja uhkatilanteiden taulukointi on toteutettu tutkimuksen tilaajan intressiä kunnioittaen, ja tilastointia koskeva osuus on lisätty tutkimustuloksissa käsiteltyä väkivaltatilanteiden yhteenvetoa koskevaa taulukkoa lukuun ottamatta tutkimuksen liitteiksi. Useimpiin sosionomiopiskelijoiden toteuttamiin opinnäytteisiin ja niiden aineiston otantaan suhteutettuna tämän tutkimuksen materiaali on ollut määrältään ja sisällöltään poikkeuksellisen runsasta. Tämä tutkimus ei välitä kaikkea sitä tietoa, joka 112 vaara- ja uhkatilanneselvityksestä olisi ollut saatavilla ja jota asumisyksikkö voisi hyödyntää asumis- ja työturvallisuutensa kehittämiseksi. Lukumäärältään hillitympi aineisto olisi voinut olla tekijöille etu, ja vaara- ja uhkatilanteet olisi voitu purkaa systemaattisemmin keskittymällä vain tiettyyn Auroratalon palvelumuotoon tai kerrokseen. Puutteistaan huolimatta tutkimus voi kuitenkin välittää lukijalle olennaista perustietoa väkivallan esiintymisestä sosiaali- ja terveysalalla. 9.2 Oma ammatillinen kasvu Tutkimus oli tekijöilleen täydellinen hyppy tuntemattomaan. Meistä kummallakaan ei ole kokemusta työskentelystä pitkäaikaisasunnottomien asumisyksikössä, jossa asukkaiden ja henkilökunnan kohtaama väkivalta on tutkimuksen tilastoinnin valossa arkipäivää ja tilannekuvausten perusteella ilmenemismuodoiltaan yksilölle potentiaalisen traumatisoivaa. Vaara- ja uhkatilanneselvitysten pitkäaikainen perkaaminen tuotti ajoittain mielleyhtymän, että käsissämme olisi eräänlainen sosiaali- ja terveysalan Alibi; julkaisu, jossa rikokset ja tapahtumien taustatekijät kuvataan mahdollisimman herkullisesti ja yksityiskohtia säästelemättä, tosin sillä poikkeuksella, että Auroratalon vaara- ja uhkati- 65 lanteet olivat yksittäisinä tapahtumina kirjattu taloudellisesti mutta täsmällisesti, ja koskettivat lukijaansa jo tämän tulevan ammattialan ja tapahtumapaikan keskeisen sijainnin välityksellä. Graavit väkivaltatilanteet saivat luettuina pohtimaan hetkittäin omaa halukkuutta työskennellä tutkimuksessa käsitellyn asiakasryhmän parissa tulevaisuudessa. Huolimatta siitä, että asumisyksikön toimintaan tutustuminen vaara- ja uhkatilanneselvityksiä pääasiallisena lähteenä käyttämällä antaa arkirutiineista ja henkilökunnan perustyöstä mahdollisesti vääristyneen kuvan, muodostui yhdeksi pohdinnan lopputuloksista, että asumisyksikön olemassaolo on perusteltu asunnottomien, aggressiivisten päihteidenkäyttäjien ja moniongelmaisten sijoittamisella ympäristöön, jossa he eivät ole sivullisille aivan yhtä paljon vaaraksi kuin jos he viettäisivät kaiken aikansa kadulla. Toisin sanoen asumispalveluyksikkö on ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna laitos, jossa häiriökäyttäytymisen sallitaan tapahtuvan henkilökunnan valvonnan ja kontrollin alaisuudessa. Tämän tutkimuksen valossa elämäntavoiltaan ja ongelmiltaan yhteneväisten ihmisten asuttaminen saman katon alle altistaa koko yksikön väkivallalle. Pohdimme myös, mihin asti väkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä voi katsoa sormien lävitse eristämättä asukasta tästä palvelusta. Henkilökunnan voimavarat ovat taatusti koetuksella. Esitimme useamman kerran tutkimusprosessin aikana itsellemme kysymyksen asunnottomien palveluiden järjestämisen motiivista. Kun päihteidenkäytön sallimisella on haitalliset vaikutuksensa asumisyksikön sisällä ja kun väkivaltatilanteet lisääntyvät elämäntavoiltaan yhteneväisen asiakasryhmän keskuudessa, voiko kärjistäen ilmaistuna päihteidenkäytön sallivien asumispalvelujen järjestämisellä olla muita syitä kuin suojella ympäristöä ja marginaalikulttuuriin kuulumattomia ihmisiä lieveilmiöiltä, joita asunnottomuus saa aikaan. Toisaalta palvelujen järjestämisellä myös vaikeimmassa tilanteessa olevalle ihmisryhmälle osoitetaan, ettei vaikeimmin asutettavia tai käyttäytymiseltään hankalimpia yksilöitä jätetä yhteiskunnan ja erityisesti yleishyödyllisten instituutioiden toimesta yksin. Mikäli syrjäytymisvaarassa olevat riskiryhmät - nuoret, päihteidenkäyttäjät, maahanmuuttajat ja asunnottomat - jätettäisiin oman onnensa nojaan, olisi seurauksena klikkiytymistä ja radikalisoitumista yhteiskunnallisen eristäytymisen myötä. Sosiaalisen kuntouttamisen periaate ei mahdollistu ja asiakasryhmän ongelmat eivät poistu, mikäli ryhmät eristetään 66 kaupunkiympäristöstä ja ilmiöiden olemassaolo kielletään sulkemalla ne pois silmistämme. Tutkimusprosessin aikana heränneet ajatukset liittyivät usein oikeudenmukaisuuteen ja omaan ammattieettisyyteen. Pohtiessamme väkivallan ilmentymiä yhden asumisyksikön sisällä palasimme toistuvasti perustelemaan itsellemme palvelun järjestämisen tärkeyden ja asunto ensin -periaatteen noudattamisen ihmisarvon tunnustamisen kautta. Vaikka ihminen valitsee päivittäistason selviytymiskeinokseen päihteidenkäytön ja tuottaa tämän kautta kaupunkiympäristölle epäedullisia ilmiöitä, ei tämän tulisi olla este inhimilliselle kohtelulle ja sille, että hän saa kodin, jossa asua. Vaikka voimakas päihtymystila ja epäsovinnainen esiintyminen julkisessa tilassa saavat asunnottomat päihteidenkäyttäjät näyttämään omalta lajiltaan, on heillä siitä huolimatta ihmisarvonsa ja sen mukanaan tuoma oikeus omaan tilaan. Tutkimuksesta ei tullut lopulta aivan sellaista muotovaliota, jota ammattikorkeakoulun opinnäyteohjeet peräänkuuluttavat. Työn teoreettinen viitekehys on tematiikaltaan työpaikkaväkivallan, marginaalikulttuurien ja sosiaalityön kohtaamisten välillä polveileva, ja lukijalle mahdollisesti haastava kokemus. Tutkimuksen moneen suuntaan kurotteleva ote kuvastaa puolestaan täysin tekijöiden tutkimusprosessia, jonka aikana vaikutteita, teorioita ja työpaikkaväkivallan liittymäkohtia haettiin ennakkoluulottomasti jokaisesta ilmansuunnasta edellä mainittujen teemojen lisäksi. Työstäminen tarjosi meille enemmän kuin tarpeeksi pohdittavaa, ja tutkimuksen työelämälähtöisestä luonteesta huolimatta prosessin keskeiseksi anniksi muodostuikin luoda ensisijaisesti itsellemme käsitys tutkimuskysymyksestä ja kirjata kokemus tähän työhön. Haluamme kiittää Helsingin Diakonissalaitoksen Jukka Hampusta tehtävänannosta, saumattomasta yhteistyöstä, kärsivällisyydestä ja osoitetusta luottamuksesta tätä työtä ja sen tekijöitä kohtaan. Kiitos kuuluu myös Diakonia-ammattikorkeakoulun menetelmäopinnoista vastanneille opettajille, jotka havainnollistivat, miten edetä aluksi suunnattomalta tuntuneen tutkimusaineiston kanssa. Ilman lehtori Terttu Sayedia tämä työ ei olisi kuitenkaan koskaan tullut valmiiksi – kiitos uskomattomasta työpanoksestasi opinnäyteprosessin finaalissa, loppumattomasta tuesta ja kannustuksesta sekä viimeisiä kuulumisia kartoittaneista puheluista niin arkena kuin sunnuntaina. 67 LÄHTEET Antikainen-Julkunen, Eija 2007. Työväkivallan uhka, työväkivalta ja niiden hallinta sosiaalialalla. Työturvallisuus sosiaalialalla -hankkeen loppuraportti. Sosiaalitaito Oy. Viitattu 25.9.2012. http://www.sosiaalitaito.fi/ep/tiedostot/Tyoturvallisuus_sosiaalialalla_rapo rtti.pdf Asunto ensin -verkkosivut. Kohdassa Asunto ensin -periaate. Viitattu 30.8.2012. http://www.socca.fi/asunto_ensin/ Auroratalon palvelujen sisältö. Helsingin Diakonissalaitos. Viitattu 24.9.2012. Auroratalon palvelukonsepti 2011. Auroratalo ja Naisten asumisyksikkö. Helsingin Diakonissalaitos. Viitattu 1.9.2012. Erkkilä, Elisabet & Stenius-Ayoade, Agnes 2009. Asunnottomat vastaanottoyksiköissä Pääkaupunkiseudun vastaanottoyksiköiden asunnottomien sosiaalinen tilanne ja terveydentila. Soccan työpapereita 2009:2. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1996. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja C13. Rovaniemi: Lapin yliopisto. FEANTSA 2005. European Federation of National Organisations working with the Homeless. European Typology on Homelessness and Housing Exclusion. Viitattu 25.9.2012. http://www.feantsa.org/files/freshstart/Toolkits/Ethos/Leaflet/EN.pdf Hampunen, Jukka 2012. Asumispalvelujen yksikönjohtaja. Helsingin Diakonissalaitos. Henkilökohtainen tiedonanto. Helsingissä 28.8.2012. Helne, Tuula 2002. Syrjäytymisen yhteiskunta. Tutkimuksia Nro 123. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes. Helsingin kaupungin verkkosivut 2011. Sivulla Sosiaalivirasto. Hankkeet. Pitkäaikaisasunnottomuus. Viitattu 2.7.2012. http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Hankkeet/Pitkaaikaisasunnottomuus Hirsjärvi, Sirkka 1997. Aineiston hankinta, analyysi ja johtopäätökset. Teoksessa Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (toim.) Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, 176–222. 68 Juhila, Kirsi 2002. Sosiaalityö marginaalissa. Teoksessa Kirsi Juhila, Hannele Forsberg & Irene Roivainen (toim.) Marginaalit ja sosiaalityö. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Korhonen, Erkki 2002. Asunnottomuus Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. Laine, Marjukka; Wickström, Gustav; Pentti, Jaana; Elovainio, Marko; KaarlelaTuomaala, Anu; Lindström, Kari; Raitoharju, Reetta & Suomala, Tiina (2006) Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla 2005. Helsinki: Työterveyslaitos. Laki majoitus- ja ravitsemusliikkeistä 308/2006. Nuorvala, Yrjö; Halmeaho, Matti & Huhtanen, Petri 2007. Verukkeiden verkossa. Teoksessa Hänninen, Sakari; Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja (toim.) 2007. Pääsy kielletty! Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva. Helsinki: Stakes. Piispa, Minna & Hulkko, Laura 2009. Työväkivalta on yleistä terveys- ja sosiaalialojen ammateissa. Tilastokeskuksen artikkeleja. Viitattu 16.9.2012. http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_002.html Päihdehuoltolaki 41/1986. Päihdetilastollinen vuosikirja 2011. Alkoholi ja huumeet. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raunio, Kyösti 2006. Syrjäytyminen. Sosiaalityötä kiinnostavia näkökulmia. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Ruotsalainen, Seppo 2005. Syrjäytyminen - syrjäyttäminen. Syrjäytymisen tarkastelua talouden, yhteiskunnallisten toimijoiden ja sosiaaliturvan näkökulmasta. Helsinki: Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy. Sihvola, Suvituuli 2008. Ei meidän teollisuusalueellemme! Asunnottomien miesten asuntolan vastustus paikallisidentiteetin tiivistymisenä. Teoksessa Timo Kopomaa, Lasse Peltonen & Tapio Litmanen (toim.) Ei meidän pihallemme! Paikalliset tilat kiistasta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 28–55. Soisalo, Raul 2011. Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys. Sunikka, Sanna 2011. Pääkaupunkiseudun asunnottomien palvelujen kehittämisyksikön (2005–2007) vaiheet. Teoksessa Sanna Sunikka, Ullamaija Seppälä & 69 Riitta Granfelt (toim.) Asunnottomuuskirja. Näkökulmia asunnottomien palvelujen kehittämiseen. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA: Heikki Waris -instituutti, 15-28. Tainio, Hannele 2009. Kaupunkiköyhälistö asunnottomuuskierteessä - näkökulmia pääkaupunkiseudun pitkäaikaisasunnottomuuteen. Diakonia- ammattikorkeakoulun julkaisuja. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Työsuojeluhallinto 2011. Väkivallan uhka työssä. Viitattu 25.9.2012. http://www.tyosuojelu.fi/fi/vakivallanuhka Työturvallisuuslaki 738/2002. 70 LIITE 1: Helsingin Diakonissalaitoksen vaara- ja uhkatilanneselvityslomake Selvitys uhka- ja vaaratilanteesta Yksikön nimi Puhelin Selvityksen antaja Tapahtuman aika, Pvm . .201 kello Paikka . paikka ja kesto Muut paikalla olleet henkilöt Selostus tapahtuneesta Jatkuu liitteessä Henkilölle aiheutunut vamma Arvio vakavuudesta Mihin tapahtunut kohdistui? Avuksi kutsuttiin tai tuli Ruumiillinen, Henkinen, Siedettävä Henkilökuntaan Asiakkaisiin Työtoveri Vartija Poliisi Hälytyskeskus Hälytyskeskus . (Tapahtuman kesto Kohtalainen Kiinteistöön Kalusteisiin Hälytys klo Hälytys klo Hälytetty klo min. Hälytetty klo min. minuuttia). Vakava , viive min. , viive min. palokunta, viive ambulanssi, viive Miten tapahtunut olisi voitu välttää? Esimies Tapahtumasta on Turvallisuusjohtaja otettu yhteyttä Yhteydenotosta seuranneet toimenpiteet Päiväys Allekirjoitus . .201 Laatijan allekirjoitus tai nimi Työterveyshuolto Debriefing-ryhmä Työsuojeluhenkilö Työsuojelupäällikkö Lähetetty sähköpostin liitetiedostona (ei allekirjoituksia) Esimies on nähnyt selvityksen, nimi Toimintakäytäntö hyväksytty säätiön johtoryhmässä 14.2.2004. Lomake päivitetty 8.1.2010. 71 LIITE 2: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 1. kerros 72 LIITE 3: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 2. kerros 73 LIITE 4 : Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 3. kerros 74 LIITE 5: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 4.–5. kerros 75 LIITE 6: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon 6. kerros 76 LIITE 7: Vaara- ja uhkatilanteet, Auroratalon välittömässä läheisyydessä tapahtuneet