KÄYTÄNNÖN OHJEITA SAIRAANKULJETUKSEEN Ohjeistuskansio Esperi sairaankuljetukselle

KÄYTÄNNÖN OHJEITA SAIRAANKULJETUKSEEN
Ohjeistuskansio Esperi sairaankuljetukselle
Heidi Rantala ja Tiina Sjöblom
Opinnäytetyö, kevät 2010
Diakonia-ammattikorkeakoulu,
Diak Etelä, Helsinki
Hoitotyön koulutusohjelma
Sairaanhoitaja (AMK)
Terveydenhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ
Rantala, Heidi & Sjöblom, Tiina. Käytännön ohjeita sairaankuljetukseen.
Ohjeistuskansio Esperi sairaankuljetukselle. Helsinki. Kevät 2010, 32 s., 2 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma,
sairaanhoitaja (AMK) terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyömme on toiminnallinen tuotos eli produkti. Työmme koostuu
ambulansseihin tehdystä ohjeistuskansiosta ja kirjallisesta raportista. Ohjeistuskansion
sisältö on koottu ensihoidon henkilökunnan osaamisen ja muistin tueksi. Kirjallinen
raportti pitää sisällään teoriatietoa ja kuvauksen opinnäytetyön prosessista. Kirjallisessa
raportissa on esitelty työskentelyä Esperin sairaankuljetuksessa. Se selkeyttää
ohjeistuskansion sisältöä ja sen käsitteitä.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tuottaa ohjeistuskansio Esperi sairaankuljetus Oy:lle.
Ohjeistuskansio sisältää ensihoidon työntekijöille yleisohjeita, joita he voivat hyödyntää
käytännön työssä kentällä. Ohjeistuskansio on työväline ja sen tarkoituksena on olla
nopeasti käden ulottuvilla oleva tietopaketti ja keskittyä ambulansseissa tarvittavaan
toimintaan.
Ohjeistuskansion sisältöön on koottu tutkimus- ja hoito-ohjeiden lisäksi työn
turvallisuuteen liittyviä käytännön ohjeita sekä työssä tarvittavien hoitopaikkojen
yhteystietoja. Kansiosta löytyy myös ambulanssin laitteistojen käyttö- ja huolto-ohjeita
sekä potilaan tutkimuksessa tarvittavia mittaustulosten raja-arvoja.
Ohjeistuskansio laadittiin kohderyhmän ja työnantajan tarpeet huomioiden.
Henkilökuntaa haastatellen kartoitimme ohjeistusten tarpeellisuutta ja työnantajan
kanssa sovimme lopullisesta ohjeistuskansion sisällöstä ja ulkoasusta.
Asiasanat:
ensihoito, sairaankuljetus, toiminnallinen opinnäytetyö, ohjeistuskansio
ABSTRACT
Rantala, Heidi & Sjöblom, Tiina. Practical instructions for ambulance services, a guideline folder for Esperi Ambulance Services. Helsinki. Spring 2010, 32 pp., 2 appendix.
Diaconia University of Applied Sciences, Diak South Helsinki. Degree programme in
Nursing, Nurse / Public Health Nurse.
Our thesis is a functional product. Our thesis consists of a guideline folder prepared for
ambulances and a written report. The content of the guideline folder was compiled as an
item to support the daily functions of paramedical personnel. The written report presents
work done at Esperi Ambulance Services, clarifying the content and concepts of the
guideline folder.
The objective of our thesis was to produce a guideline folder for Esperi Ambulance Services. The guideline folder includes general guidelines for paramedical personnel which
they can use in their work in the field. The guideline folder is a tool, and it is designed
to be an information package that is readily available and focuses on the actions carried
out in ambulances.
The content of the guideline folder includes instructions concerning examinations and
care, practical instructions related to work safety, as well as, contact information on care
locations needed in the work. The folder also contains operating and maintenance instructions for medical equipment, as well as, limiting values of measurement results
needed when examining patients.
The guideline folder was prepared by taking into account the needs of the target group
and the employer. We interviewed employees and charted the need for the guidelines.
Together with the employer, we agreed on the final content and layout of the guideline
folder.
Key words:
paramedical care, ambulance services, functional thesis, guideline folder
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO .................................................................................................................. 6
2 TOIMINNALLISEN OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET ......................................... 7
3 SAIRAANKULJETUS OSANA ENSIHOITOA .......................................................... 8
3.1 Ensihoito ................................................................................................................. 8
3.1.1 Ensihoitopalvelut ............................................................................................. 8
3.1.2 Sairaankuljetus ................................................................................................. 9
3.1.3 Arvot ja periaatteet ensihoidossa ..................................................................... 9
3.2 Esperi Care Oy ...................................................................................................... 10
3.3 Esperi Sairaankuljetus Oy:n toiminta.................................................................... 10
3.4 Sairaankuljetustehtävän välittyminen ensihoitoyksikölle ..................................... 11
3.5 Kiireellisyysluokat A, B, C, D .............................................................................. 11
3.6 Sairaankuljettajan rooli ......................................................................................... 12
4 OHJEISTUSKANSIO ESPERIN HENKILÖKUNNALLE ........................................ 14
4.1 Tarvekartoitus ....................................................................................................... 14
4.2 Kyselyn yhteenveto ............................................................................................... 14
4.3 Ohjeistuskansion sisällön valinta .......................................................................... 16
4.4 Kansion sisällön rakentuminen ............................................................................. 16
4.4.1 Potilaan tutkiminen, hoito-ohjeet ja hoitopaikat ............................................ 17
4.4.2 Perustason ambulanssin laitteet ja varusteet .................................................. 20
4.4.3 Turvallisuus sairaankuljetuksessa .................................................................. 21
5 OPINNÄYTETYÖN PROSESSI ................................................................................ 25
6 POHDINTA ................................................................................................................. 28
LÄHTEET ....................................................................................................................... 31
LIITE 1: TARVEKARTOITUSLOMAKE
LIITE 2: OHJEISTUSKANSIO
OHJEISTUSKANSION SISÄLTÖ
1.
Hoitoonohjaus Helsinki
2.
Hoitoprotokolla
3.
Konsultaatio-ohje
4.
X-koodien käyttö
5.
Ekg:n tulkintaa
6
Lait ensihoidossa
7.
Keikalla Helsingin ulkopuolella
8.
Eristys potilaat ensihoidossa
9.
Pistostapaturma-/veritartunta vaara tilanne
10.
Hoitopaikat
11.
Monitorit autossa
12.
Ongelmia autossa
13.
Puhelinnumeroita ja osoitteita
14.
Kaavakkeet ensihoidossa
1 JOHDANTO
Toiminnallisen opinnäytetyömme aiheena on laatia ohjeistuskansio sairaankuljetukselle.
Toimeksiantaja opinnäytetyöllemme löytyi työelämästä. Ehdotimme tuotoksen tekemistä Esperi sairaankuljetus Oy:lle ja saimmekin yritykseltä mahdollisuuden toteuttaa
opinnäytetyömme palvelemaan heidän tarpeitaan. Ambulansseihin tarkoitetut ohjeistukset on suunnattu henkilökunnan työn helpottamiseksi ja muistin tueksi. Esperi sairaankuljetus Oy on yritys, joka toteuttaa kiireetöntä sairaankuljetusta Helsingissä.
Halusimme opinnäytetyömme palvelevan käytännön työtä, niinpä pohdinnan jälkeen
päätimme tehdä ohjeistuskansion Esperin sairaankuljetukselle. Olemme tyytyväisiä, että
työllemme on tarvetta ja saamme sen myös konkreettiseen käyttöön.
Tieto, osaaminen ja kokemus ambulanssityöstä antaa opinnäytetyömme tekemiseen
käytännönläheisen näkökulman. Vastapainoksi olemme kokeneet hyväksi sen, ettei toisella meistä ollut yhtä laajaa tietoa ja kokemusta ambulanssityöskentelystä. Tämä on
auttanut opinnäytetyön tekemisessä niin, että toisella on ollut mahdollisuus kyseenalaistaa ammattilaiselle itsestäänselviä näkemyksiä. Tämän myötä olemme pyrkineet opinnäytetyömme kirjallisessa raportissa avaamaan erilaiset ammattikäsitteet. Tavoite opinnäytetyömme teoriaosuudessa onkin, että teksti olisi ymmärrettävää ja helppolukuista.
Ohjeistuskansio puolestaan on suunnattu henkilökunnalle, joten siinä nousee esille ammattisanasto.
Opinnäytetyömme lukemista suosittelemme kaikille alasta kiinnostuneille sekä alalle
aikoville. Kirjallinen raporttimme kertoo, minkälaista on työskennellä sairaankuljetuksessa ja millaiset asiat tulee huomioida. Lukemista suosittelemme myös kaikille joilla ei
ole tietämystä ambulanssissa työskentelystä tai
ylipäätänsä sen
toiminnasta.
7
2 TOIMINNALLISEN OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET
Toiminnallisella opinnäytetyöllä tarkoitetaan opinnäytetyötä, jonka tavoitteena on käytännön toiminnan ohjeistaminen tai järkeistäminen jonkin konkreettisen tuotoksen avulla. Se voi olla esimerkiksi ammatilliseen käytäntöön suunnattu ohje, ohjeistus tai opastus. (Vilkka & Airaksinen 2004, 9.) Toiminnallisessa opinnäytetyössämme yhdistyvät
tuotoksen toteutus ja opinnäytetyöraportti.
Toiminnallisen opinnäytetyön raportti on teksti, josta selviää mitä, miksi ja miten on
tehty, millainen työprosessi on ollut sekä millaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin on päädytty. Raportista ilmenee myös miten arvioimme omaa oppimistamme, työprosessia ja
tuotostamme. Opinnäytetyön raportoinnista tulee käydä esiin tekijöiden oppineisuus
käsiteltävästä aiheesta, kun taas työn toimeksi antajalle tärkeää on varsinainen tuotos
käytännön tarpeisiin (Vilkka & Airaksinen 2004, 65–66). Toiminnalliset opinnäytetyöt
ovat yleensä toteutustavoiltaan laajoja, minkä vuoksi ne monesti toteutetaan parityönä
(Vilkka & Airaksinen 2004, 55).
Opinnäytetyömme tavoitteena on selkeyttää ambulanssien ohjeistusmateriaalit hyödyntäen jo olemassa oleva materiaali ja kokoamalla niistä yhtenäinen kokonaisuus. Haluamme opinnäytetyömme helpottavan työskentelemistä ambulanssissa tuomalla tärkeät
asiat käden ulottuville.
8
3 SAIRAANKULJETUS OSANA ENSIHOITOA
3.1 Ensihoito
Vuodelta 1994 peräisin oleva sairaankuljetusasetus määrittelee ensihoidon. (Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta 662/1994). Sen mukaan
sairaankuljetus käsittää sekä potilaan saaman ensihoidon, että kuljetuksen jatkohoitoon.
Asetus myös jaottelee kuljetuksen ja hoidon perustason hoitoon ja hoitotason hoitoon,
minkä vuoksi Suomessa ovat vakiintuneet käsitteet perustason ensihoito ja hoitotason
ensihoito. (Castren 2002, 14.)
Perustason ja hoitotason ambulanssien ero on ensisijaisesti henkilökunnan koulutustasossa ja hoitovelvoitteissa. Hoitotason ambulansseissa on valmius aloittaa potilaan
hoito tehostetun hoidon tasolla. Lisäksi hoitotason ambulansseissa on perustasoa laajempi valikoima tutkimus ja hoitovälineitä ja erityisesti lääkkeitä. Esperin sairaankuljetusta toteutetaan Helsingissä perustason ambulansseilla. Sairaankuljetusasetuksen mukaan perustason sairaankuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta ja hoitoa, jossa ovat riittävät
valmiudet valvoa potilasta ja huolehtia hänestä siten, ettei hänen tilansa kuljetuksen
aikana odottamatta huonone ja on mahdollisuudet aloittaa yksinkertaiset henkeä pelastavat toimenpiteet. (Castren 2002, 42.) Ammatillisen osaamisen ohella toinen ensihoitoa
määrittävä tekijä on erilaisten hoito- ja tutkimusvälineiden, tarvikkeiden ja ensihoitolääkkeiden käyttö potilaan tutkimisessa ja hoidossa (Castren 2002, 13).
3.1.1 Ensihoitopalvelut
Ensihoitopalvelu on terveydenhuollon päivystystoimintaa, jonka perustehtävänä on turvata äkillisesti sairastuneen ja onnettomuuden uhrin korkeatasoinen hoito (Kuisma
2008, 25). Ensihoitopalvelulla tarkoitetaan järjestelmää, jolla potilaan hoito voidaan
tarvittaessa alkaa jo tapahtumapaikalla ja jatkaa sitä kuljetuksen aikana aina siihen asti,
kunnes potilas on luovutettu siihen sairaalaan, joka pystyy antamaan kaiken välittömästi
tarvittavan hoidon. Ensihoitopalvelu tarvitsee toimiakseen hätäkeskuksia, joissa avun-
9
pyytäjän antamien tietojen perusteella arvioidaan mahdollinen ensihoidon tarve. Tarvitaan myös kuljetusta, jotta ensihoidon työntekijöillä on mahdollisuus päästä kohteeseen
ja kuljettaa potilas tarvittavaan hoitopaikkaan. (Castren 2002, 9.)
3.1.2 Sairaankuljetus
Ensihoito on asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön tekemä tilanteen arviointi ja
välittömästi antama hoito, jolla sairastuneen tai vammautuneen autettavan peruselintoiminnot pyritään käynnistämään, ylläpitämään ja turvaamaan. Tapahtumapaikalla aloitettua ensiapua ja ensihoitoa jatketaan kuljetuksen aikana. (Sahi 2006, 14.)
Sairaankuljetuksella tarkoitetaan ammattihenkilön suorittamaa henkilökuljetusta sairaankuljetusajoneuvolla sekä henkilön antamaa ensihoitoa ennen kuljetusta ja kuljetuksen aikana. Ensihoito on asianmukaisen koulutuksen saaneen henkilön tekemä tilannearvio, sekä antama välitön hoito, jolla pyritään käynnistämään, ylläpitämään ja turvaamaan potilaan elintoiminnot. (Kuisma, Holmström & Porthan 2008, 27.)
3.1.3 Arvot ja periaatteet ensihoidossa
Vaikka ensihoito- ja sairaankuljetustyössä noudatetaan samoja lääketieteen ja hoitotyön
periaatteita kuin muussakin terveydenhuollossa, asettavat työn luonne ja ominaispiirteet
sille erityisiä vaatimuksia. Työ on ennakoimatonta ja hoitoa annetaan vaihtelevissa olosuhteissa. (Castren 2002, 74.)
Ensihoitajalta vaaditaan kykyä toimia oikein. Vastuullisuus korostuu erityisesti ensihoitotilanteissa. Se edellyttää taitoa arvioida ja ennakoida potilaan tilaa, konsultoida ja
priorisoida potilaan ongelmat sekä löytää ongelmien ratkaisemiseksi keinot. (Kuisma
yms. 2008, 19.)
Ensihoitotyön arvot ja periaatteet korostavat ihmisen yksilöllisyyttä ja oikeutta osallistua omaan hoitoonsa koskevaan päätöksentekoon (itsemääräämisoikeus). Ihmisarvon
10
kunnioittaminen on ensihoitajan työn lähtökohtana. Potilaalla tulee olla oikeus hyvään
ja arvokkaaseen kohteluun tilanteessa, jossa hänen voimavaransa ja kykynsä eivät riitä
pitämään huolta omista oikeuksistaan. Tällöin ensihoitaja valvoo potilaan etua. (Kuisma
yms. 2008, 17–19.)
Itsemääräämisoikeudesta on Suomessa säädetty laissa (potilaan asemasta ja oikeuksista
1992.) ja laissa (sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000.) Itsemääräämisoikeutta koskevat kysymykset ovat vaikeampia eettisiä haasteita hoitotyössä. Ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään, mutta ei tavalla, joka vahingoittaa muita tai
rajoittaa muiden itsemääräämisoikeutta. Itsemäärääminen hoidossa voitaisiin siksi ilmaista oikeutena osallistua omaan hoitoonsa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 2009).
3.2 Esperi Care Oy
Esperi Care Oy on hoiva- ja terveyspalveluyritys, joka tarjoaa ikääntyneille turvapuhelin-, kotihoito- ja asumispalveluita sekä sairaankuljetusta. Henkilöstöllä on terveydenhuoltoalan koulutus. Sairaankuljetus on eriytetty omaksi Esperi Sairaankuljetus Oy:ksi.
Sairaankuljetus ja ensihoitopalvelut tuotetaan ajanmukaisella hoito ja kuljetuskalustolla.
(Esperi i.a.)
3.3 Esperi Sairaankuljetus Oy:n toiminta
Esperi Sairaankuljetus Oy toteuttaa sairaankuljetusta Helsingissä, Loviisassa, Kuusankoskella, Anjalankoskella, Hyvinkäällä, Porvoossa ja Porissa. Esperin sairaankuljetuspalvelu toimittaa ensihoitoa ja kiireetöntä sairaankuljetusta kunnille, sairaaloille ja sosiaali- ja terveysalan laitoksille. Esperi tarjoaa myös sairaanhoito päivystystä erilaisiin
tapahtumiin. Esperin sairaankuljetuksen hälytyskeskus päivystää 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Hälytyskeskus vastaa pääkaupunkiseudun sairaankuljetustehtävien vastaanottamisesta ja välittämisestä. (Esperi i.a.)
Helsingin alueen Esperin sairaankuljetuksessa työskentelee noin 80 sairaankuljettajaa.
11
Hätäkeskukset sijaitsevat kahdella eri asemalla, Vartiokylässä ja Ruskeasuolla. Ambulansseja on päivisin ajossa noin 10. Henkilökunta on peruskoulutukseltaan lähihoitajia,
ensihoitajia, sairaanhoitajia tai vielä alan opiskelijoita. Ambulanssissa työskentelee aina
kaksi ensihoidon työntekijää. Yleensä työparina on kokenut työntekijä, jolla on ajolupa,
ja toinen työntekijä, joka toimii hoitajan roolissa. Työnjaon on oltava selkeä työn sujuvuuden kannalta. Molemmilta työntekijöiltä edellytetään ensihoidon perustietojen ja
taitojen hallintaa sekä kokemusta ensihoidosta ja terveydenhuollon perusteista.
3.4 Sairaankuljetustehtävän välittyminen ensihoitoyksikölle
Esperin hälytyskeskus toimii Ruskeasuolla kolmen hälytyspäivystäjän voimin. Sairaankuljettajan työ koostuu Esperin oman hälytyskeskuksen välittämistä tehtävistä. Hälytyskeskukseen tulee yleisen hätäkeskuksen puheluiden lisäksi yhteydenottoja hoitolaitoksista sekä yksityisiltä ihmisiltä. Hälytyskeskuspäivystäjä arvioi tilanteen kiireellisyyden
ja lähettää tiedon radiopuhelimen kautta, minkä jälkeen auto lähtee annettuun tehtäväosoitteeseen. Hälytyskeskuspäivystäjä välittää myös Helsingin hätäkeskuksesta saamia
tehtäviä sekä Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) välisiä sairaalasiirtoja.
3.5 Kiireellisyysluokat A, B, C, D
•
A-tehtävä: Peruselintoimintojen (hengitys, verenkierto, tajunta) vakava häiriö tai
ilmeinen uhka sellaisesta.
•
B-tehtävä: Peruselintoimintojen häiriön mahdollisuutta ei pystytä sulkemaan
pois tai tiedot ovat puutteellisia ja sen vuoksi uhka tuntematon.
•
C-tehtävä: Peruselintoimintojen vähäinen häiriö tai muu syy, jonka vuoksi sairaankuljetuksen tarve on ilmeinen tai tilanne on vähintäänkin tarkistettava paikan päällä.
•
D-tehtävä: Päivystysluonteinen kiireetön sairaankuljetustehtävä tai aikatilaustehtävä. (Kuisma yms. 2008, 26.)
Kun henkilökunta saa hälytystehtävän, heille kerrotaan samalla myös kiireellisyys koo-
12
di. Esimerkiksi koodi C745 kertoo, että kohteessa ihminen on kaatunut ja vamman vakavuudesta ei ole varmaa tietoa. Sairaankuljetus saa myös tehtäväosoitteen ja mahdollisesti puhelinnumeron ilmoittajalle. Kaikki sairaankuljetuksen tehtävät on jaettu numerokoodeihin työn helpottamiseksi. Vaikka koodit eivät aina vastaa todellisuutta, niin ne
antavat ainakin pientä viitettä siitä, minkälainen ensihoidon tarve on kyseessä.
Esperin hätäkeskuksen välittämät tehtävät ovat yleensä kiireettömiä sairaankuljetustehtäviä (C- ja D-tehtävät). Kiireettömillä sairaankuljetustehtävillä potilaalla ei ole hengenvaaraa. Tilanne tai vaiva vaatii ensihoitajien arvion potilaan voinnista mutta potilaan tila
ei ole kriittinen. D-tehtävän suorittamiseen ensihoitoyksiköllä on aikaa 1h 40 min hälytyksestä.
Kiireettömällä sairaankuljetuksella tarkoitetaan ennalta suunniteltua, ei päivystysluonteista kuljetusta, jolloin potilaan vointi sallii useamman tunnin odottamisen. Kiireellinen
sairaankuljetus on puolestaan päivystysluonteista, jossa potilaan voinnin arviointi tai
kuljetuksen tarve tulee yllättäen. (Castren 2005, 13.)
Kiireellisiä hälytysajoja ajaa pääsääntöisesti Helsingin pelastuslaitos. (A- ja B- tehtävät). Kiireellisiksi sairaankuljetustehtäviksi luetaan välittömässä hengenvaarassa olevat
potilaat. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja oireita on ilmoittajan hankala kuvata. On tärkeää muistaa, että koodi on vain hätäkeskuspäivystäjän tekemä ensiarvio esitietojen
perusteella. Potilaan tilanne saattaa yllättäen heikentyä ja kiireellisyys koodi muuttua.
3.6 Sairaankuljettajan rooli
Kun työpari (hoitaja ja kuljettaja) menevät potilaan luokse, työnjako on selvä. Ambulanssimaailmassa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä, kuten kumpi työparista tutkii
potilaan ja kumpi haastattelee. Ennalta sovittu työnjako on tärkeää varsinkin kriittisestisairaan potilaan kohdalla, jossa aikaa ei ole hukattavaksi.
Kuljettaja tutkii potilasta ja tarkastaa samalla peruselintoiminnot eli verenpaineen, pulssin, lämmön, happisaturaation ja verensokerin. Ottaa tarvittaessa sydänsähkökäyrän ja
13
avustaa hoitajaa mahdollisissa hoitotoimenpiteissä. Samaan aikaan hoitaja haastattelee
potilasta ja mahdollisesti muita ihmisiä. Hoitajan tehtäviin kuluu aloittaa suoniyhteys,
lääkitä potilas ja konsultoida mahdollisesti ambulanssi lääkäriä.
Jos hoitaja on epävarma potilaan tilasta tai tarvitsee hoito-ohjeita, konsultoi hoitaja pelastuslaitoksen ensihoitolääkäriä puhelimitse. Ensihoitolääkäriä konsultoitaessa lääkäri
tekee ensiarvion tilanteesta hoitajan raportin perusteella ja saapuu paikalle tarvittaessa,
jos itse niin parhaaksi näkee. Jos tilanne ei vaadi lääkäriä, antaa lääkäri hoito-ohjeet
puhelimitse. Lääkäri voi myös lähettää pelastuslaitoksen hoitoyksikön tai lääkintäesimiehen paikalle tekemään uuden tilannearvion tai lääkitsemään kivuliaan potilaan.
Helsingissä on tehty tarkka kirjallinen ohjeistus potilaan hoitoonohjauksesta. Hoitoonohjaus kostuu lääkäreiden yhteisesti sovituista säännöistä, mikä vaiva kuuluu mihinkin sairaalaan. Valitettavan usein siihen tulee kuitenkin päivityksiä ja näin ollen aiheuttaa hoito-ohjeistuksen tarkkaa tuntemista ja päivittämistä sairaankuljettajalta. Jokaisen sairaalan ja ambulanssimiehistön tulisi noudattaa tätä yleistä hoitoonohjausta, joka
koskee helsinkiläisiä potilaita. Silloin, kun hoitaja on epävarma oikeasta hoitopaikasta,
soittaa hoitaja ensihoitolääkärille, joka ohjaa potilaan oikeaan hoitopaikkaan.
14
4 OHJEISTUSKANSIO ESPERIN HENKILÖKUNNALLE
4.1 Tarvekartoitus
Teimme Esperi sairaankuljetus Oy:n Helsingin toimipaikan henkilökunnalle kyselyn
ohjeistuskansion tarpeellisuudesta ja sen sisällöstä maaliskuun 2009 aikana. Avoimien
kysymysten tarkoituksena oli kerätä tietoa ensihoitotyön asiantuntijoilta mahdollisista
ongelmatilanteista, joita he työssä kohtaavat ja joihin olisi hyvä olla valmista tietoa saatavilla. Henkilökunnan mielipiteet ja ehdotukset kansion sisällöstä olivat tärkeitä, sillä
pyrimme siihen, että opinnäytetyömme olisi mahdollisimman hyödyllinen ja henkilökuntaa palveleva apuväline ambulansseissa. Viimeiseen palautuspäivään mennessä kyselyymme vastasi 80 ihmisestä yhdeksän. Jouduimmekin jatkamaan palautusaikaa, koska olimme saaneet mielestämme harmittavan vähän vastauksia. Pyysimme heidän esimiestään muistuttamaan kyselymme tärkeydestä ja kahden viikon lisäajalla saimme
kolme vastausta lisää.
4.2 Kyselyn yhteenveto
Kyselyn alussa selvitimme vastaajien iän, sukupuolen, koulutustaustan ja työkokemuksen. Toivoimme, että kyselyymme vastaisi sekä miehiä että naisia. Halusimme myös,
että ikäjakauma olisi monipuolinen. Esperin sairaankuljetuksessa on töissä paljon nuoria
juuri alalle valmistuneita, mutta myös kymmeniä vuosia alalla olleita ensihoidon taitajia. Toivoimme sekä uusien työntekijöiden mielipiteitä että kokeneempienkin vastauksia. Uskomme, että näkemyserot heillä olivat suuret ja tarpeet hyvin erilaiset. Kyselylomakkeen vastauksia palautettiin 11 kappaletta. Vastaajista miehiä oli seitsemän ja
naisia neljä. Kyselyyn vastanneet olivat koulutustaustaltaan lähihoitajia ja he olivat
kaikki erikoistuneet ensihoitoon. Vastanneiden ikä jakautui 20–50 vuoden välille, mistä
olimme hyvin tyytyväisiä. Henkilökunnan työkokemus vaihteli alle vuodesta 28 vuoteen, joten pystymme huomioimaan myös heidän erilaiset toiveensa kansion suhteen.
Kyselylomake sisälsi kuusi avointa kysymystä. Niiden avulla kartoitimme henkilökun-
15
nan ehdotuksia siitä, mitä tietoa olisi hyvä olla ohjeistuskansiossa. Kysymykset pyrimme muotoilemaan niin, että vastaajat saivat mahdollisimman vapaamuotoisesti tuoda
mielipiteitään ja ehdotuksiaan esille. Kysymysten avulla selvitimme, minkälaisia hoitoohjeita henkilökunta kokee tarpeelliseksi, mitä yhteystietoja henkilökunta työssään kokee tarvitsevansa sekä mitkä yhteystiedot olisivat hyödyllisiä ohjeistuskansiossa. Yhtenä kysymyksenä selvitimme, tarvitseeko henkilökunta käyttöohjeita erilaisten monitorien ja laitteiden käytöstä. Kyselimme myös, tietääkö henkilökunta mitä lastensuojelu- ja
päihdelaki kertovat ensihoidosta ja olisiko muistutus siitä hyvä olla olemassa. Kerättyämme kyselylomakkeet aloitimme seuraavan vaiheen kokoamalla kaikki vastaukset
yhteen. Listasimme jokaisen vastaajan vastaukset kunkin kysymyksen alle, jotta kaikki
vastaukset tulisi huomioitua ja kokonaisuutta oli helpompi tarkastella. Tämän jälkeen
käsittelimme vastaukset yhdessä. Lähdimme niitä yhdessä kohta kohdalta purkamaan.
Kesään 2009 mennessä kysymykset oli purettu ja pääsimme kokoamaan ohjeistuskansiota. Niiden perusteella totesimme seuraavassa esiteltyjä asioita.
Olimme hieman pettyneitä vähäiseen vastausten määrään, mutta kaikki vastanneet olivat
kyllä miettineet kysymyksiämme. Vastaukset olivat laajoja, kunnolla harkittuja ja
saimme niistä paljon hyviä ehdotuksia. Pohdimme voisiko vähäinen vastausmäärä johtua henkilökunnan työajasta. Sairaankuljettajat tekevät usein töitä koko päivän ja näin
ollen kyselyyn vastaaminen saattaa unohtua ennen vuoron alkua tai sen loputtua. Mietimme myös voiko asenne vaikuttaa vähäisiin vastauksiimme. Kyselyymme piti vastata
omalla nimellä ja kertoa omasta osaamisestaan mikä myös saattaa aiheuttaa häpeän tunteita ihmisissä ja siitä syystä kaikki eivät ehkä halunneet vastata. Mietimme oliko kyselymme liian pitkä. Siinä oli kuusi avointa kysymystä ja kaikki olivat yhdellä paperilla.
Kaikista henkilökunnan haastattelujen vastauksista esille nousee ohjeistuskansion tarpeellisuus. Ohjeistuskansiosta koetaan olevan apua uusien työntekijöiden perehdyttämisessä tuoden turvaa ja varmuutta myös omaan työskentelyyn. Henkilökunta toivoi kansioon varmaa ja ajan tasalla olevaa tietoa, jotta se olisi kentällä kelpo työväline. Siitä
tulisi löytää tieto nopeasti ja helposti. Näin saataisiin koottua toimiva kansio. Henkilökunnan vastauksista nousi myös esille, että joissakin tilanteessa ohjeistuskansio mahdollisesti nopeuttaa työskentelyä ja on hyvä olla olemassa myös muistin tukena.
16
Kysyimme laitteiden käyttöohjeiden tarpeellisuudesta. Vastaukset olivat selkeän yksimieliset siitä, että käyttöohjeiden tulisi olla yksinkertaiset, pelkistetyt pikaohjeet, jossa
kerrotaan laitteiden peruskäyttö lyhyesti. Myös laitteiden ongelmatilanteisiin, esimerkiksi käyttöhäiriöön, toivottiin ohjeita. Muutama nuorempi alalle juuri saapunut koki
haastavaksi ensihoitotehtävät, joita ei juuri yksityisellä sairaankuljetusyrityksellä ole.
Päätimme kuitenkin jättää ne pois, koska tilanteet ovat hyvin harvinaisia ja kansiomme
luettavuuden on pysyttävä kohtuullisena.
4.3 Ohjeistuskansion sisällön valinta
Tuotoksen suunnittelu aloitettiin pohtimalla ohjeistuskansion sisältöä oman työkokemuksen kautta ja kartoittamalla yleisimpiä ensiaputilanteita. Kokosimme alustavan rungon, jonka pohjalta aloimme hahmotella kysymyksiä tarvekartoitusta varten. Avoimissa
kysymyksissä pyrimme välttämään tuomasta liikaa esille omaa mielipidettämme tuotoksen sisällöstä, vaikka olimmekin jo tehneet alustavan suunnitelman ohjeistuskansiosta.
Laadimme kysymykset ja veimme lomakkeet Esperin sairaankuljetuksen asemille henkilökunnan täytettäväksi. Ohjeistuskansion sisällön kokoamisprosessissa huomioimme
henkilökunnan tarpeet ja toiveet mahdollisuuksien mukaan.
4.4 Kansion sisällön rakentuminen
Ohjeistuskansiomme aiheet valitsimme oman kokemuksemme ja kyselyntulosten perusteella. Helsingin alueen hoitoonohjaus on lähtökohtana sairaankuljetukselle, hoitoprotokollan avulla pystytään hoitamaan tyypillisimmät potilastapaukset ja tässä nimenomaan
keskityimme yksityisen sairaankuljetusyrityksen tyypillisimpiin potilastapauksiin. Kansiossamme on myös lyhyt kertaus sydänsähkökäyrän tulkitsemisesta. Eristyspotilaita on
ensihoidossa usein, niiden tartuntavaarasta ja hygieniaohjeista on muistutus. Hoitopaikat on ilmoitettu Kansaneläkelaitoksen vaatimilla koodeilla ja sairaankuljetustehtävät
on numeroitu hätäkeskuksen luokittelemilla tehtäväkoodeilla sekä kiireellisyysluokalla.
Monitorien helpot käyttöohjeet on koottu kaikkien saataville, samoin hoitopaikkojen
17
puhelinnumerot ja osoitteet helpottamaan työskentelyä. Kansiosta löytyy myös muistutus lastensuojelu- ja mielenterveyslaista, joka koskee ensihoidossa työskenteleviä. Päihdelain muistutus oli alun perin ideana laittaa myös kansioon, mutta käytännössä siihen
törmää erittäin harvoin. Keskusteltuamme ammattihenkilöstön ja ohjaavien opettajiemme kanssa päätimme jättää sen pois ohjeistuskansiostamme.
Olemme jakaneet ohjeistuskansion sisällön kolmeen isompaan aihealueeseen: (Ensimmäinen on) potilaan tutkiminen, hoito-ohjeet ja hoitopaikat: (toinen on) perustason ambulanssin laitteet ja varusteet sekä turvallisuus sairaankuljetuksessa. Tarkastelemme
seuraavassa teoriatietoon peilaten mitä kansio pitää sisällään.
4.4.1 Potilaan tutkiminen, hoito-ohjeet ja hoitopaikat
Sairaankuljetuksessa potilaat tarvitsevat ensisijaisesti tilannearvion ja jatkohoidon järjestämisen. Potilaan luokse saavuttaessa ensimmäinen tehtävä on varmistaa potilaan
peruselintoiminnot. Tällä pyritään välittömään hätätilan tunnistamiseen. Tämän vuoksi
ohjeistuskansion toiminta- ja hoito-ohjeistuksissa lähdetään ensisijaisesti liikkeelle välittömästä tilannearviosta. (Castren 2002, 81.)
Saavuttaessa tapahtumapaikalle on nopeasti varmistettava potilaan verenkierron ja hengityksen riittävyys, sekä luotava käsitys tajunnantasosta. Kun peruselintoiminnot on
varmistettu, tulee potilasta haastatella, jotta saadaan käsitys sairastumisen syystä ja laadusta. Jos on mahdollista, olisi tärkeää kohdistaa huomio ja haastattelu aina ensisijaisesti potilaaseen. Tilanteen niin vaatiessa tulee myös kuulla omaisia ja sivullisia. Tällöin
sivullisilta pyritään saamaan tärkeää tietoa tapahtuneeseen liittyvistä asioista. Ensihoidossa huomio kiinnitetään peruselintoimintoihin. Potilaan kohtaaminen tähtää tajunnan
tasossa, hengityksessä ja verenkierrossa olevien poikkeamien tunnistamiseen. Tätä vaihetta kutsutaan ensiarvioksi. Potilaan haastattelussa saadaan nopea käsitys tajunnan tasosta. Syvempi tajunnan tason lasku eli tajuttomuus on välttämätöntä tunnistaa, koska se
uhkaa hengitysteiden auki pysymistä. (Castren 2002, 81.)
Akuutit tilanteet ovat yleensä ajallisesti rajattuja. Ne alkavat hyvin nopeasti ja ovat
18
yleensä odottamattomia. Ne vaativat nopeita päätöksiä ja nopeaa toimintaa, koska ne
ovat potilaan hengelle vaarallisia. Auttajalta vaaditaan tällöin nopeaa toimintaa. Jotta
auttaja voisi toimia laadullisesti hyvällä tavalla, hänellä täytyy olla tietoa, kokemusta ja
harjaantuneisuutta tilanteen kannalta olennaisista toimenpiteistä. Näiden pohjalta kokenut hoitaja tunnistaa nopeasti potilaan merkit ja oireet, määrittelee tilanteen ja toimii
asianmukaisella tavalla. (Kristoffersen, Nortvedt & Skaug 2006, 192.)
Kaikissa oireissa olisi tärkeää saada esille vaivan tarkka sijainti ja mahdollisesti sen
esiintyminen useassa paikassa. Haastattelemalla ja havainnoimalla saadaan kuvaus vaivan laadusta (millainen kipu), vaikeusasteesta (asteikot, pystyykö kävelemään), ajallisesta kehittymisestä sekä oireiden yhteyksistä muihin seikkoihin. Potilaan haastattelussa
tulisi huomioida myös esimerkiksi potilaan aiemmat sairaudet - allergiat, lääkitys, periytyvyys- jotka voivat osaltaan selittää tilannetta. (Kuisma yms. 2008, 66.)
Potilaan tutkimuksilla pyritään saamaan lisätietoa taudin vakavuudesta. Yleistutkimukseen kuuluu kokonaisarvio potilaasta. Siinä huomioidaan yleisvaikutelma, kuten käyttäytyminen, liikkuvuus ja kontakti. Potilaan olemuksen ja ihon värin perusteella voidaan
tehdä alustavia johtopäätöksiä. Potilas voi olla selvästi sairaan oloinen, esimerkiksi
harmaankalpea, hikinen, punakka tai kivulias. Hän saattaa valittaa ääneen tai liikkua
vaivalloisesti ähkien. Vakavassa hapettumisongelmassa etenkin kasvojen keskiosat ja
suun limakalvot sinertävät tai potilas muuttuu harmaankalpeaksi. Kylmähikisyys on
puolestaan sympaattisen hermoston aktivoitumisen merkki ja liittyy usein vakaviin taustasyihin kuten kova kipu, verenkierto tai hapensaantivaje kudoksissa. (Kuisma yms.
2008, 67–68.)
Mikäli peruselintoiminnot ovat häiriintyneet, annetaan potilaalle happea maskilla ja
samalla tulee hälyttää lisäapua paikalle. Yleisimmät sydän- ja verenkiertoelimistön vakavat oireet ovat rintakipu, hengenahdistus ja rytmihäiriön tunne. Rintakipupotilaita
hoidettaessa ensihoitopalvelun tavoitteena on vähentää sydänperäisten äkkikuolemien
määrää, rajoittaa ja parhaimmillaan ehkäistä sydäninfarktin kehittyminen sekä ehkäistä
ja korjata peruselintoimintojen häiriöitä. Tavoitteena on myös ohjata potilas oikeaan
hoitopaikkaan. Tämä edellyttää vaaran arvioinnin ja hoidon aloittamisen osaamista.
(Kuisma yms. 2008, 255.)
19
Äkillinen hengitysvajaus on elintoimintahäiriö, jossa hapettumisen häiriö, hiilidioksidin
kertyminen tai hengitystyö lisääntyy ja vaatii hoitotoimenpiteitä. Lisääntynyt hengitystyö suurentaa hengitystaajuutta yli arvon 25/min. Happihoidolla lisätään sisäänhengitysilman happipitoisuutta, jos esimerkiksi happikyllästeisyys (Sa02) laskee alle 90 % tai
kun kyseessä on sydäntapahtuma, vaikea vamma, hypotensio tai hengitysvaikeus. (Käypä hoito 2006.)
Hengitysvajauspotilaan hoito edellyttää tajunnantilan, hengitystaajuuden ja -työn seurantaa sekä aspiraatioriskin arviointia. Äkillisen hengitysvajauksen alkuhoitona käytetään naamarihengitystä. Potilaan happihoitoon käytetään erilaisia annostelulaitteita. Tavallisimpia ovat erilaiset maskit. Venturimaskit on suunniteltu pienten happipitoisuuksien (24–40 prosenttia) antamiseen potilaalle. CPAP (Continous Positive Airway Pressure) -hoidolla tarkoitetaan kasvo- tai nenänaamarin avulla toteutettavaa jatkuvaa positiivista ilmapainehoitoa. Laitteen ideana on pitää keuhkoissa jatkuva tasainen ylipaine
potilaan hengittäessä itse. (Castren 2002, 117–121.)
Helsingissä on tehty sairaanhoitopiirin välinen yhteinen hoitoonohjaus, mikä määrittelee
potilaan vaivan perusteella oikean hoitopaikan. Hoitoonohjauksessa on lueteltu vaiva ja
mikä sairaala on vastuussa sen sairauden hoitamisesta. Jos potilas on ulkopaikkakuntalainen, kuljettavat yksityiset sairaankuljetusyritykset potilaita yli kuntarajojen. Jos potilas on esimerkiksi porvoolainen ja hänen sairautensa vaatii sairaankuljetusta, mutta tila
ei ole akuutti, potilas viedään lääkärin konsultaation jälkeen mahdollisesti Porvoon
aluesairaalaan.
Ambulanssin työtä helpottamaan on Kansaneläkelaitos luetteloinut kaikki sairaalat kirjain ja numerokoodilla. Malmin sairaala M0, Haartmanin sairaala M1, Meilahden sairaala M2, Jorvin sairaala M5, Peijaksen sairaala M6, Auroran sairaala L1, Lastenklinikka L2, Kätilöopisto N1, Naistenklinikka N2.
20
4.4.2 Perustason ambulanssin laitteet ja varusteet
Erilaisten laitteiden ja tarvikkeiden käyttö on usein keskeinen osa potilaan kokonaishoitoa. Laitteissa tulisi olla turvallisen käytön vaatimat tarpeelliset merkinnät ja käyttöohjeet. Kiireen keskellä potilastilanteessa voi laitteiden käyttöominaisuuden oivaltaminen
olla hankalaa, jos selkeitä ohjeita ei ole näkyvissä. Laitteiden ja tarvikkeiden oikea käyttö on osana potilasturvallisuutta (Castren 2002, 249–256.)
Hoitotyö vaatii myös laitteiden käytön opettelua. Jotta potilasta voidaan hoitaa tilanteen
vaatimalla tavalla, tulee ensihoitohenkilökunnan perehtyä oman auton laitteisiin ja niiden toimintaan. Perustason ambulanssin perusvälineisiin kuuluvat verenpainemittari,
happisaturaatiomittari, verensokerimittari, usein monitorointi mahdollisuus, mahdollisuus sydänsähkökäyrän ottamiseen, suonensisäiseen nesteytykseen tarvittavat välineet
sekä elvytysvälineet, kuten defibrilaattori ja ambu. Esperin ambulanssien perusvarusteisiin kuuluu valvontamonitori, jossa on puoliautomaattinen defibrilaattori ja josta näkee
sydämenrytmin kolmella kytkennällä.
Happisaturaatiomittari eli pulssioksimetria mittaa happeen sitoutuneen hemoglobiininprosenttiosuutta mittauskohdan hiussuonissa kiertävän veren hemoglobiinista. (happikyllästeisyys eli -saturaatio SpO2) Tavallisimman mittauksessa käytetään sormi tai korva-anturia. Normaali happikyllästeisyys on vähintään 96 %. (Castren 2002, 362.)
Esperin ambulansseissa monitoroinnin mahdollistaa ZOLL-laitevalmistaja, jonka laitteen avulla voidaan potilaasta ottaa 12-kanavainen sydänsähkökäyrä eli normaali EKG.
Jotta EKG:stä olisi ensihoitajille jotain hyötyä, täytyy heidän osata sitä tulkita.
Sydänsähkökäyrä kertoo meille sydämen toiminnasta ja sen mahdollisesta hapenpuutteesta.
Puoliautomaattinen defibrilaattori on auton vakiovaruste. Se tulee tarkastaa aina ennen
vuoron alkua ja sen käyttöä on harjoiteltava tasaisin väliajoin. Defibrilaattoria käytetään
kammiovärinän eli sydämen nopean eteis-kammioperäisen rytmihäiriön poistoon. Laitteen tarkoituksena on pysäyttää kammiovärinä ja saada sydän toimimaan normaalisti.
Sydänpysähdykset ovat yksityisellä sairaankuljetusyrityksellä harvinaisia mutta eivät
21
poissuljettuja. Jokaisen tulee hallita peruselvytys ja defibrilaattorin käyttö.
Opetushallituksen mukaan perustason ensihoitajan tulee osata tunnistaa monitori ekg:n
avulla normaali sinusrytmin, henkeä uhkaavat rytmihäiriöt, rytmin taajuus ja säännöllisyys, levinnyt kammiokompleksi ja ST-tason muutokset. (Opetushallitus 2006.)
Jokaisen ambulanssin perusvarustukseen täytyy kuulua iso happipullo sekä kantohappi,
jonka voi helposti ottaa mukaan. Myös nestehoidon aloittamiseen tarvittavat välineet
kuuluvat perusambulanssiin sekä lääkehiiltä mahdollisten lääkeyliannostusten varalta.
Lääkehiili sitoo itseensä osan lääkkeistä ja myrkyistä vähentäen tai estäen siten niiden
imeytymistä. (Kuisma yms. 2008, 174.) Lääkkeinä käytössä on asetyylisalisalisyylihappo (ASA) ja isosorbididinitraatti (Dinit-suihke). Muita lääkkeitä ei Helsingissä saa olla
yksityisen sairaankuljetusyrityksen perustason ambulanssissa.
Asetyylisalisyylihapolla on useita eri käyttöaiheita kipulääkkeenä, tulehdusreaktion estäjänä, kuumetta alentavana aineena ja trombosyyttien eli verihiutaleiden yhtyeentakertumisen estäjänä. Ensihoidon kannalta viimeksi mainittu on oleellisin, koska sen ansiosta ASA ehkäisee veritulppamuodostumista esimerkiksi sepelvaltimoissa. (Kuisma yms.
2008, 162–163.) Dinit-suihketta käytetään sydänperäisen rasitusrintakivun ja epästabiilin angina pectoriksen eli rintakivun hoitoon.
Hoito toimenpiteet perustuvat hoitotyön diagnooseille, ja ne tähtäävät tavoitteisiin.
Toimenpiteet ovat tulosta arvioinnista, jossa on määritelty, mitä tavoitteen saavuttamiseksi pitää tehdä. Hoitotyön toimenpiteiden pitää olla tavoitteellisia, harkittuja ja tietoisia ja niiden tulee perustua tietoon ja kokemukseen. Toimenpiteiden tavoitteena on selviytymisvaatimusten kohtuullistaminen tai potilaan voimavarojen vahvistaminen tai
molemmat. (Kristoffersen yms. 2006, 218.)
4.4.3 Turvallisuus sairaankuljetuksessa
Turvallisuuden ensihoidossa olemme jakaneet kolmeen pääpiirteeseen. Ensihoitohenkilökunnan turvallisuus on valitettavan usein uhattuna ensihoidossa. Nykypäivänä ensi-
22
hoitopalveluiden käyttäjät ovat usein moniongelmaisia, mikä tuo mukanaan myös monenlaisia turvallisuusongelmia. Toisena asiana otamme esille vastuukysymykset ja potilasturvallisuuden. Kolmantena asiana keskitymme henkilökohtaiseen vastuuseen omasta
ammattitaidosta ja alan yleisestä turvallisuudesta ja säännöksistä.
Ensihoitajan työ edellyttää riskien tunnistamista ja niiden ennaltaehkäisyä oikeita työtapoja ja välineitä käyttäen. Ensihoitajan oman sekä potilaan turvallisuuden varmistaminen korostuvat työssä hoidon kaikissa vaiheissa. Ensihoitajan työ edellyttää hyvää tiedonsiirto- ja kommunikaatiomenetelmien osaamista sekä tutkimus ja hoitovälineiden
hallintaa. (Opetusministeriö 2006.) Turvallisuus on suhteisiin perustuvaa, se on aina
turvallisuutta suhteessa johonkin (Kristoffersen yms. 2006,234).
Aikaisempien tutkimusten perusteella väkivaltatilanteiden syyt sairaalan ulkopuolisessa
ensihoidossa johtuvat päihteidenkäytöstä, psykiatrisista sairauksista, somaattisista sairauksista, elämäntilanteista ja itse ensihoitotilanteisiin liittyvistä syistä. Uhka ja väkivaltaisen tilanteen voi aiheuttaa potilas, omainen, ystävä tai ulkopuolinen ihminen. (Kuosmanen 1999, 448.)
Ambulanssissa työskentely on haasteellista vaihtelevien olosuhteiden vuoksi. Ensihoidossa työskentelyyn liittyy luonnollisesti myös työtapaturman vaaroja. Näitä ovat esimerkiksi pistotapaturmat, asiakkaiden väkivaltaisuus tai väkivallan uhka. On tärkeää,
että henkilökunta tietää miten pistotapaturman sattuessa tulisi menetellä. Tämän olemme huomioineet liittämällä ohjeistuskansioon toimintaohjeen pistotapaturman sattumisen varalta ja lisänneet tietoa tarttuvista taudeista, sekä niiltä suojautumiselta. Ensihoitotyössä nämä asiat ovat merkittäviä työ- ja potilasturvallisuuden osalta.
Ambulanssin välineiden puhtaanapito on keskeinen osa potilasturvallisuudesta huolehtimista. Myöskään aseptista työskentelytapaa ei tule unohtaa. Samalla huolehditaan
myös henkilöstön työturvallisuudesta. Puhtaanapidon tarkoituksena on vähentää potilaan riskiä saada tartuntatauti hoidon yhteydessä. (Lehtomäki 1995, 11-5.)
Sairaankuljettaja on päivittäin tekemisissä lukuisten potilaiden kanssa jotka sairastavat
erilaisia tartuntatauteja. Potilasta hoidettaessa ei sairaankuljettaja aina tiedä, mitä tautia
23
potilas sairastaa. Usein potilas ei tiedä sitä myös itse tai ymmärrä, että tauti saattaa olla
tarttuva.
Tavallisin työtapaturma on pistovahinko, jossa potilaan verellä tai eritteellä kontaminoitunut terävä esine, kuten neula, lävistää työntekijän ihon. Sama tilanne syntyy, kun potilaan verta tai eritettä joutuu limakalvolle, silmiin, suuhun, nenään, rikkinäiselle iholle,
haavaan tai haavaiselle ihottumalle. Suunnitelmallisuus rauhallisuus tutkimus- ja hoitotilanteissa, toimenpiteiden hallinta, suojavälineiden käyttö ja aseptiset varotoimet ovat
paras tapa ehkäistä työtapaturmia. (Mustajoki, Maanselkä, Alila, & Rasimus 2003, 549550.)
Ensihoitoa varten on olemassa ensihoitolaki, joka säätelee kuka saa harjoittaa sairaankuljetusta ja minkälaiset laitteet ja työvälineet täytyy olla ammatinharjoittamiseen.
Asianmukaisen koulutuksen lisäksi ensihoidossa korostuu potilaskontakti. Potilaan informoiminen, kuuntelu, rauhoittaminen ja ystävällinen vuorovaikutus ovat lähtökohtana
turvallisuutta herättävään potilaskohtaamiseen. (Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä
tiellä annetun lain muuttamisesta 662/1994.)
Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla ammattitoiminnan vaatima koulutus,
riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan vaatimat taidot. Ammattihenkilön
velvoitteena on hoitaa potilasta parhaan kykynsä ja ammattitaitonsa mukaisesti, sekä
pitää ammattitaidon ajan tasalla. Tarvitaan kykyä suorittaa ammattiin liittyvät toimet,
mutta toisaalta sellaista toimenpidettä ei saa ryhtyä suorittamaan, johon työntekijällä ei
ole riittävää asiantuntemusta. (Castren 2002, 47–49.)
Ensihoitajan toiminnassa tulisi korostua turvallisuutta ja luottamusta herättämä toimintatapa. Sairastuminen on usein yllätys potilaalle ja hänen läheisilleen. Se voi saada aikaan epävarmuuden, pelon ja avuttomuuden tunteita. On hyvin merkittävää millä tavalla
ensihoitaja kohtaa potilaan, jotta tämä tuntisi sairaankuljetuksen turvalliseksi. Turvallinen kokemus saavutetaan selkeän ja tarkoituksenmukaisen toiminnan kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa henkilökunnan tietoutta siitä miten tehdään ja miten toimitaan
potilaan auttamiseksi, hänen arvoa kunnioittaen. (Kuisma yms. 2008, 14–16.)
24
Lääkäriyksiköllä tarkoitetaan ensihoitolääkärillä miehitettyä liikkuvaa yksikköä, jonka
tehtäviin kuuluu osallistua korkeariskisiin arvioituihin ensihoitotehtäviin. Lääkäri yksikkö hälytetään hätäkeskuspäivystäjän tekemän riskiarvion perusteella tai jo kohteessa
olevan ensihoitohenkilöstön pyynnöstä. (Castren 2002, 40–41.)
X-koodi on sairaalan ulkopuolisen ensihoidon käsite, joka kuvaa päätöstä jättää kuljettamatta potilas tehtävään hälytetyllä sairasautolla terveydenhuollon päivystyspisteeseen.
Päätös kuljettamatta jättämisestä on potilaan, hänen läheisensä ja työntekijän oikeusturvakysymys ja edellyttää aina hyvää harkintaa. (Alaspää, Kuisma, Rekola & Sillanpää
2003, 106.)
Ohjeistuskansio sisältää X-koodien käytäntöohjeet. Sairaankuljettaja voi tukeutua tarvittaessa kirjallisiin ohjeisiin, mutta lisäksi lääkärin konsultointi epäselvissä tilanteissa on
tärkeää. Lisäksi henkilökunnan tulee aina antaa potilaalle selkeät toimintaohjeet siltä
varalta, että potilaan terveydentila heikkenee.
Ohjeistuskansion sisältöön on liitetty myös väkivaltakaavake, jonka tarkoituksena on
muistuttaa siitä, että jokaisen työntekijän tulisi tehdä ilmoitus väkivaltatilanteesta tai
vastaavanlaisesta uhkatilanteesta. Ilmoitusten avulla pystytään seuraamaan väkivaltatilanteiden esiintyvyyttä ja etsiä keinoja puuttua niihin. Tämä edellyttää ajan tasalla olevaa tietoa väkivalta- ja vaaratilanteiden esiintyvyydestä. Kaavakkeiden huolellinen täyttäminen on merkittävässä asemassa kenttätyössä ja tämän vuoksi se on ohjeistuskansiossa tärkeänä muistutuksena henkilökunnalle. Työturvallisuuden kannalta merkittävää
olisi, että Esperin henkilökunta saisi asianmukaista koulutusta ja tietoa siitä, miten erilaisissa vaaratilanteissa tulisi toimia. Työnantajalle kuuluu koulutustarpeen arviointi ja
koulutuksen järjestäminen tarvittaessa.
25
5 OPINNÄYTETYÖN PROSESSI
Aloitimme opinnäytetyön tekemisen syksyllä 2008. Toinen meistä on työskennellyt
Esperi Care Oy:n ambulansseissa ja huomannut, että ohjeistuskansiolle olisi tarvetta.
Havainto perustuu siihen, että ambulansseista löytyvät kansiot ovat täynnä kymmeniä
vuosia vanhoja paperilappusia, joita on kerätty mappiin. Mitään yhtenäisyyttä ei ambulanssien kansioiden välillä ole. Meidän molempien kiinnostuksena oli toteuttaa toiminnallinen opinnäytetyö ja nimenomaan sairaankuljetukselle. Esittelimme ehdotuksemme
ohjeistuskansion laatimisesta Esperi sairaankuljetus Oy:lle ja saimme myönteisen vastauksen kansion toteuttamiseen.
Lähdimme perehtymään opinnäytetyön aiheeseen käytännön kokemuksen kautta. Pidimme tärkeänä, että myös toinen meistä saisi käsityksen ja kokemusta ambulanssityöstä. Saimme sovittua yhteisen työvuoron Esperille, joka mahdollisti meille molemmille
työskentelyn ambulanssissa samanaikaisesti ja antoi kokemusta ensihoitotyöskentelystä
opinnäytetyön näkökulmaa ajatellen. Tämän jälkeen oli helpompi lähteä suunnittelemaan opinnäytetyön sisältöä, kun yhteistyötaho ja toiminta tulivat tutummaksi myös
toiselle meistä.
Pohdimme yhdessä mitä ohjeistuskansioon haluaisimme ja teimme karkean rungon
valmiiksi. Halusimme myös kysyä työntekijöiden mielipidettä kansion tarpeellisuudesta
ja sisällöstä, jotta omat näkemyksemme vahvistuisivat. Ja jotta voisimme täyttää myös
työntekijöiden tarpeet. Teimme kyselyn henkilökunnalle ja maalis-huhtikuun 2009 aikana saimme vastauksia työmme tarpeellisuudesta. Samaan aikaan aloitimme ohjeistuskansion työstämisen. Ensimmäinen versio ohjeistuskansiosta valmistuikin kesän 2009
aikana.
Ohjeistuskansion laatiminen oli mielenkiintoinen prosessi, mutta ajoittain myös työlästä. Oikean ja ajankohtaisen materiaalin valitseminen vaati huolellisuutta ja aikaa.
Olemme käyneet muutaman kerran esittelemässä Esperin sairaankuljetuksen johtajalle
alustavasti valmista kansiota. Saimme positiivista palautetta sisällöstä eikä korjattavaa
tullut esille. Sen sijaan saimme useita uusia ehdotuksia siitä, mitä olisi tärkeää lisätä
26
kansioon. Esperin sairaankuljetusesimies oli tyytyväinen työmme esittely tapaan ja että
olimme vaihtaneet työmme Word-muotoon. Hän kyllä toivoi itselleen myös Powerpoint- muodossa olevaa työtämme, jonka olimme alun perin aloittaneet. Saimme positiivista palautetta työmme visuaalista olemusta ja helppolukuisuutta. Ehdotuksia saimme myös sisältöön liittyen, kuten konsultaatiota varten puhelinnumerot, väkivaltakaavakkeen liittäminen työhön sekä ulkokuntien hoitopaikkojen osoitteet ja puhelinnumerot.
Lopullinen sisällön valinta toteutettiin yrityksen toiveiden mukaisesti lisäämällä kaikki
toivotut ohjeistukset, joita emme alun perin suunnitelleet kansioon. Tämän myötä opinnäytetyö laajeni ja muokkautui monipuolisemmaksi tietolähteeksi. Alkukeväästä 2010
saimme lopullisen laajemman version ohjeistuskansiosta tehtyä, jonka jälkeen jatkoimme aloittamaamme kirjallista raporttia eteenpäin. Olemme tyytyväisiä ohjeistuskansioon, sillä on ollut mukavaa toteuttaa konkreettinen tuotos, jolle on selkeä tarve työelämässä.
Ohjeistuspaperit päädyttiin kokoamaan kansioon, sillä näin ne soveltuvat parhaiten ambulansseissa käytettäväksi ja sivut pysyvät muovitaskuissa hyvässä kunnossa. Materiaali
on annettu yritykselle myös sähköisessä muodossa, jolloin sitä on myös helppo päivittää. Sovimme Esperin sairaankuljetusesimiehen kanssa, että yritys tilaa kansiot ja materiaali tulostetaan Esperin logolla merkittyihin papereihin. Kansiot toimitetaan ambulansseihin ja yksi kansio jätetään myös asemalle henkilökunnan luettavaksi.
Opinnäytetyön kirjallista raporttia lähdimme työstämään sisällysluetteloa suunnittelemalla. Pyrimme valitsemaan sisällön niin, että se olisi mahdollisimman samansuuntainen ohjeistuskansion sisällön kanssa. Myös kirjallisen raportin rajaus oli helpompaa,
kun produktin sisältö oli valmiiksi suunniteltu. Sopivien lähteiden löytäminen, valinta ja
yhdistäminen tekstiin veivät paljon aikaa. Ensihoitokirjoissa suurin osa aiheista on hoito-ohjeita, joten muihin aiheisiin pohjautuvaa ajankohtaista teoriatietoa oli hankalampi
löytää. Teoriaosuudessa päädyimme jakamaan ohjeistuskansion sisällön kolmeen isompaan kokonaisuuteen, joka hieman helpotti tiedon kokoamista laajempiin aihealueisiin
kirjallista raporttia kirjoittaessa.
27
AIKAJANA
2008.
syyskuu
Opinnäytetyön aloitus
marraskuu
Esperin kanssa neuvottelu ja aiheen esittäminen
2009.
tammikuu
Tarvekartoituksen tekeminen
helmimaaliskuu
Tarvekartoitus valmis
kesäkuu
Ohjeistuskansion sisältö kerätty
syksy
Kirjallisen raportin työstämistä
2010.
tammikuu
Ensimmäinen opinnäytetyön yksilöohjaus
Esperin kanssa neuvottelu
maalikuu
Toinen opinnäytetyön yksilöohjaus
huhtikuu
Opinnäytetyö esitarkastukseen
28
6 POHDINTA
Ohjeistuskansion laatiminen oli aiheena mielenkiintoinen sen tärkeyden ja hyödyllisyyden vuoksi. Olemme oppineet prosessin aikana toiminnallisen opinnäytetyön tekemistä
paljon. Konkreettisen tuotoksen valmistuessa opimme huomioimaan, minkälaisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta tuotos palvelisi kohderyhmää tavoitteiden mukaisesti ja olisi myös tarkoituksenmukainen työväline.
Opinnäytetyössämme asiakaslähtöisyys huomioidaan henkilökunnan haastattelujen ja
palautteen avulla koko työprosessin aikana. Ammatillinen kehittyminen tapahtuu työyhteisöä haastatellessa ja heille ohjeistuskansiota laatiessamme. Työtä tehdessämme pystymme kertaamaan jo aikaisemmin opittua ammatillista osaamista ja soveltamaan niitä
käytäntöön. Työmme tulee pitämään sisällään tärkeitä ensihoitotaitoja, joita kaikki terveydenhuoltoalalla työskentelevät tarvitsevat. Työssä tutustuimme Helsingin hoitoonohjaus järjestelmään ja eri hoitopaikkoihin. Niiden kautta meille tulee tutuksi myös eri
sairaaloiden erityisosaaminen ja hoitoonohjaus sen osalta. Tutustuimme myös sairaanhoidon koodeihin ja niiden kiireellisyysluokitukseen erilaisia potilaita hoidettaessa. Toisella meistä on henkilökohtaista kokemusta ambulanssissa työskentelystä ja toinen
meistä tarkastelee ja perehtyy työhön ulkopuolisen näkökulmasta. Tietämyksemme ensihoidosta on myös lisääntynyt opinnäytetyöhön kerätyn teoriatiedon ja käytännön ohjeiden myötä.
Yhteistyö tuotoksen vastaanottajan kanssa on ollut tärkeää, jotta opinnäytetyömme vastaisi sille asetettuja tavoitteita. Opinnäytetyön prosessin aikana olemme tehneet tiivistä
yhteistyötä Esperin henkilökunnan ja työnantajan kanssa. Tarkoituksenamme on ollut,
että ohjeistuskansiosta muodostuu työpaikan tarpeiden mukainen työväline. Työnantajan kanssa olemme tarkastelleet kansion sisältöä useaan kertaan opinnäytetyön prosessin
aikana. Se on mahdollistanut Esperiltä saatujen uusien ehdotusten toteuttamista ja tavoitteiden mukaista työskentelyä. Henkilökunnan palaute opinnäytetyöstämme on ollut
hyvää ja lopullinen työ on yhteistyössä tehty tuotos.
Ohjeistuskansio edistää henkilökunnan tiedon hankintaa siten, ettei ohjeita enää tarvitse
29
hakea monesta eri paikasta. Työnantaja on osallistunut yhteistyössä kansion kokoamiseen myös niin, että olemme saaneet häneltä tärkeitä kaavakkeita osaksi tuotosta. Sen
avulla olemme saaneet kansioon näkyväksi myös työnantajan säilyttämää materiaalia,
joita kenttätyössä tarvitaan. Henkilökunnan on vaikeampaa olla tietoisia monista työn
menettelytavoista, jos ohjeistuksia ei ole esillä. Opinnäytetyömme tukee myös tiedonkulkua ja sen avulla on esimerkiksi uusien työntekijöiden helpompaa tutustua ambulanssissa työskentelyyn ja toimintaohjeisiin.
Yhteistyömme opinnäytetyönprosessin aikana on sujunut erittäin hyvin. Olemme molemmat olleet motivoituneita ja yhteistyö on toiminut hyvin. Yhteisen ajan löytäminen
ei ole aina ollut helppoa, mutta olemme tiiviisti olleet yhteydessä, suunnitelleet työnjakoa ja säännöllisiä tapaamisia. Alun perin suunniteltu aikataulu opinnäytetyön edistymisestä ei toteutunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta siitä huolimatta olemme edistyneet hyvää vauhtia ilman suurempia yllätyksiä tai vastoinkäymisiä.
Opinnäytetuotoksessamme esille nousevat ytimekkäästi keskeiset asiat. Se poikkeaa
esimerkiksi perehdytysoppaasta, koska ohjeistuskansio ei sisällä yhtä kattavia perustietoja esimerkiksi yrityksestä, vaan palvelee henkilökuntaa käytännön tilanteissa, joissa
tieto täytyy löytyä nopeasti ja se on helposti saatavilla. Ohjeistuskansion materiaali on
tärkeä suunnata juuri kohderyhmälle, tiedon on oltava ajantasaista ja olennaista. Täytyy
myös huomioida, että vastaanottajan tiedon omaksumiskyky on rajallinen. Kohderyhmän tarpeet ja tuotoksen tavoitteet täytyy huomioida koko materiaalin tuottamisen aikana.( Parkkunen, 2001.)
Ohjeistuskansiota laatiessamme käytimme apuna Parkkusen, Vertion ja KoskinenOllonqvistin, (2001) terveysaineiston suunnittelun ja arvioinnin opasta, josta saimme
mallia millaisiin sisällöllisiin ja ulkoisiin seikkoihin tulee kiinnittää huomiota, kun tuotamme ja valitsemme ohjeistusmateriaalia. Kirjallisen raportin työstämisessä taas hyödynsimme kohti tutkivaa ammattikäytäntöopasta, joka auttoi meitä haasteellisen teoriaosuuden tekemisessä ja ulkoasun viimeistelyssä. Meille molemmille asiatekstin luominen oli alun perin hankalaa, mutta kirjoittajan taitomme ovat vahvistuneet opinnäytetyön edistymisen myötä. Sen sijaan lähteiden liittäminen tekstiin on ollut haasteellista,
sillä työmme pohjautuu enimmäkseen omiin kokemuksiimme ja työprosessin kuvauk-
30
seen. Emme nähneet tarpeelliseksi käyttää suuria määriä lähteitä, vaan pyrimme mahdollisimman paljon kuvaamaan asioita käytännön läheisesti. Nämä seikat olemme huomioineet kokoamalla tiivistä tietopakettia, kiinnittämällä huomiota aiheiden rajaamiseen
ja jättämällä kaikki asiaan kuulumaton pois.
Opinnäytetyön tekeminen on sisältänyt monta erilaista työskentelyvaihetta. Kahden eri
työn kokoaminen ja muokkaaminen on ollut haasteellista, mutta emme ole menettäneet
toivoamme työn valmistumisesta missään vaiheessa. Työskentely on ollut antoisaa ja
opettavaista, sillä laajan kokonaisuuden tekeminen yhdessä on mahdollistanut keskustelua, pohtimista ja työskentelyä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Uskomme, että meidän on tulevaisuudessa helpompaa lähteä suunnittelemaan ohjeistusaineiston kokoamista, kun on kertynyt käytännönkokemusta tämän opinnäytetyön kautta. Kyseistä oppimista pystymme hyödyntämään muissakin terveydenhuollon työtehtävissä, keräämällä ja tuottamalla työtä kehittävää aineistoa.
Olemme onnistuneet laatimaan käyttökelpoisen työvälineen ambulansseihin henkilökunnan käyttöön, sillä lopullisessa tuotoksessa on huomioitu työpaikan tarpeet ja toiveet. Olemme saaneet työstämme positiivista palautetta yritykseltä, joten olemme myös
itse tyytyväisiä lopputulokseen. Ohjeistuskansion sisällön arkaluontoisuuden vuoksi
tuotoksemme on vain Esperi Sairaankuljetus Oy:n käytettävissä. Työ sisältää paljon
viranomaisnumeroita ja siitä syystä ohjeistuskansiota ei voi julkaista kaikkien nähtäväksi.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista saada tietoa siitä, miten kansio on palvellut henkilökuntaa työssä ja onko siitä tullut käyttökelpoinen työväline, kuten työmme tavoitteena oli. Yksi kehittämisideamme onkin selvittää työn käyttökelpoisuus Esperi sairaankuljetuksessa. Jatkossa voimme kehittää työtä esimerkiksi terveydenhoitajan toisen
vaiheen opinnäytetyön avulla tai muilla tutkimusmenetelmillä.
31
LÄHTEET
Alaspää, Ari; Kuisma, Markku; Rekola Leena & Sillanpää, Kirsi 2003. Uusi ensihoidon
käsikirja. Helsinki: Tammi.
Castren, Maaret 2002. Ensihoidon perusteet. Teoksessa, Castren, Maarit; Hiltunen,
Tuomas; Kinnunen, Ari; Kurola, Jouni; Lehtomäki, Lauri; Pousi, Jouni;
Reitala, Janne & Seppälä, Juhani. Pelastusopisto, Suomen punainen Risti.
Esperi i.a. Parempaa hoitoa. Viitattu 30.3.2010.
http://www.esperi.fi/index.php?node_id=16393
Kinnunen, Ari 1995. Sairaankuljetus ja ensihoidon perusteet. Teoksessa Lehtomäki,
Lauri & Turva, Jarmo. Ambulanssi, sen välineistö ja hälytysajo. Helsinki:
Suomen punainen risti, 11.5.
Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä. Opas Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä
varten.
Kristoffersen, Nina; Nortvedt, Finn & Skaug, Eli-Anne (toim.) 2006. Hoitotyön perusteet. Edita
Kuisma Markku; Holmström, Peter & Porthan, Kari 2008. Ensihoito. Jyväskylä: Gummerus.
Kuosmanen, Lauri 1999. Väkivaltaisen psykoottisen potilaan kohtaaminen. Helsinki:
Tammi
Käypä hoito 2006. Äkillisen hengitysvajauksen hoito. Viitattu 30.3.2010.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi500
45#s1
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta 662/1994.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992)
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000)
Mustajoki, Marianne; Maanselkä, Seija; Alila, Anja & Rasimus, Mirja 2003. Sairaanhoitajan käsikirja. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino
Opetushallitus 2006. Ensihoidon koulutusohjelma. Viitattu 14.4.2010.
http://www.oph.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/oph/embeds/1108
81_muutos24_011_2006.pdf
Opetusministeriö 2006. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Opetusministeriön
työryhmä muistioita ja selvityksiä. Viitattu 30.3.2010.
32
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/tr24
.pdf?lang=fi
Parkkunen, Niina; Vertio, Harri & Koskinen-Ollonqvist, Pirjo 2001. Terveysaineiston
sunnittelun ja arvioinnin opas. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Viitattu 30.3.2010.
http://www.health.fi/content/files/jul_laa_suunnitteluopas.pdf
Sahi, Timo 2006. Ensiapuopas. Jyväskylä: Gummerus
Sarvimäki, Anneli & Stenbock-Hult, Bettina 2009. Hoitotyön etiikka. Helsinki: Edita.
Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki:
Tammi.
33
LIITE 1
KYSELY
Hei Esperiläiset,
Olemme tekemässä opinnäytetyötä Esperi Care oy:n sairaankuljetukselle. Tarkoituksenamme on koota ohjeistuskansio joka on nopeasti sairaankuljettajien kädenulottuvilla
ambulansseissa. Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ohjeistuskansion sisältöön omien
vastauksiesi kautta. Olisimme kiitollisia jos vastaat viim. 15.4.2009 mennessä.
Sukupuoli:____________________ Ikä:_________________
Koulutustausta:_____________________________________
Työkokemuksesi:____________________________________
Mitkä ovat ne tilanteet jolloin koet, etteivät omat tietosi kentällä riitä?
Mitä numeroita/osoitteita kokisit hyödylliseksi työssäsi? Olisiko ohjeistuskansiossa tarpeellista olla numero-/ osoitelista?
Minkälaisia käyttöohjeita erilaisten monitorien ja laitteiden käytöstä kaipaisit?
Tiedätkö mitä lastensuojelu-, mielenterveys-, päihdelaki sanovat ensihoidosta? Olisiko
tämä muistutus laista hyvä olla ohjeistuskansiossa?
Millaista hyötyä koet ohjeistuskansiosta olevan?
Mitä muuta nopeaa tietoa koet tarvitsevasi kentällä työskennellessäsi?
Millaista hoitotyön ohjeistusta kansioon kaipaisit? Mainitse ainakin kolme.
Kiitos vastauksistasi
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Etelä Helsinki
Heidi Rantala sairaanhoitaja opiskelija ja Tiina Sjöblom terveydenhoitaja opiskelija