Comments
Transcript
OSASTONHOITAJAT NEUVOLAN PERHETYÖN JOHTAJINA
OSASTONHOITAJAT NEUVOLAN PERHETYÖN JOHTAJINA Heli Ylönen Opinnäytetyö, syksy 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Terveysalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK) TIIVISTELMÄ Ylönen, Heli. Osastonhoitajat neuvolan perhetyön johtajina. Helsinki, syksy 2009. 54 sivua, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Etelä, Helsinki. Terveysalan Opinnäytetyö on osa Perhekeskus kumppanina -hanketta ja se on tehty yhteistyössä hankkeen toimijoiden kanssa. Hanke toteutettiin vuosina 2005−2007. Sen yhtenä tavoitteena oli edistää ennaltaehkäisevän perhetyön muotoutumista ja laajenemista Espoossa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata osastonhoitajien kokemuksia neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä ja sen vaikutuksesta heidän esimiestyöhönsä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää osastonhoitajien näkemyksiä siitä, millaista neuvolan perhetyön tulisi olla tulevaisuudessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista menetelmää käyttäen. Aineiston keruu tapahtui kyselylomakkeen avulla, jonka laati ja lähetti perheille hankkeen kehittämistyöryhmä. Kysymykset lähetettiin kaikille Espoon viidelle neuvolan osastonhoitajalle, joista kaikki palauttivat kyselylomakkeen. Aineisto kerättiin vuoden 2007 alussa. Neuvolan perhetyötä on kehitetty Espoossa hankkeen päättymisen jälkeen, mutta tässä tutkimuksessa perhetyön tilannetta tarkastellaan kuitenkin siitä näkökulmasta, mikä oli aineiston keruun aikana. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Osastonhoitajien mukaan neuvolan ennaltaehkäisevä perhetyö on moniammatillista työskentelyä ja varhaista toimimista perheiden parhaaksi. Osastonhoitajat kokivat, että erityisesti perheiden pahoinvointi sekä terveydenhoitajien työn tukeminen ovat olleet perhetyön tehostamisen taustalla. Työ on lyhytkestoista, mutta hyvin perehdytettyjen ja asianmukaisesti koulutettujen ammattihenkilöiden harjoittamaa. Osastonhoitajat kokivat, että perhetyön tehostaminen on selkeästi voimaannuttanut sekä espoolaisia perheitä että neuvolan terveydenhoitajia. Tulevaisuuden perhetyöltä osastonhoitajat toivoivat, että se olisi riittävästi resursoitua sekä erillisen lähiesimiehen johtamaa. Opinnäytetyön tulosten mukaan uusiomuotoisella perhetyöllä on ollut hyvin positiivisia vaikutuksia sekä espoolaisille lapsiperheille että terveydenhoitajille, joten perhetyötä tulisi siinä muodossa jatkaa. Perhetyöntekijöille tulisi olla oma esimies, mutta toiminnan tulisi olla kuitenkin terveydenhuollon alaisuudessa. Jos perhetyö kuitenkin säilyy neuvolan osastonhoitajien alaisuudessa, olisi osastonhoitajien hyvä saada lisäkoulutusta perhetyöstä ja muutosjohtamisesta. Asiasanat: osastonhoitaja, ennaltaehkäisevä perhetyö, kvalitatiivinen tutkimus, muutosjohtaminen ABSTRACT Ylönen, Heli. Head Nurses supervising child health clinic´s family services. 54 p., 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Autumm 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Degree: Public Health Nurse. This study is part of the Family Centre and Partnership project and has been done together with the project actors. The goal of this project has been to help the progress of preventative family work to find its shape and to be able to expand in Espoo. The purpose of this study was to describe head nurses’ experiences of preventative family work and its effects on their job as head nurses. Also the goal was to examine head nurses’ views on family work in future. The study was qualitative. The material was collected through a questionnaire. The questionnaire was designed and sent by a developmental group of the project. The questions were sent to all five head nurses in child health clinics in Espoo. All five head nurses returned the questionnaires. The material was collected in the beginning of the year 2007. Family work in Espoo has been improved after the material was collected. The responses were analyzed by using the content analysis. According to the head nurses, preventative family work in child health clinics was multi-professional work with families and done as early as possible. Head nurses’ experienced the reason for this kind of family work being concern of the well-being of families, but also the need to support nurses working with families was acknowledged. Work was done in short periods but by well-taught and trained professionals. Head nurses’ experience was that improving the family work had definitely empowered families in Espoo and also nurses in child health clinics. Head nurses’ hoped that in future this kind of family work would have enough resources and be headed by an immediate supervisor. The results of the study showed that this kind of family work has had such a positive effect on the families and the nurses that it should be continued in this form. Family workers should have their own supervisor and work under the health clinic. If family work stays in health clinics under the supervision of head nurses, it would be useful for the head nurses to receive further education on family work and management of change. Key words: head nurse, family work, qualitative study, management of change SISÄLLYS 1 JOHDANTO JA TAUSTA ................................................................................. 6 2 NEUVOLA ........................................................................................................ 8 2.1 Neuvola lapsiperheen tukena .................................................................... 8 2.2 Neuvolan perhetyö .................................................................................... 9 2.2.1 Ennaltaehkäisevä perhetyö neuvolassa............................................ 11 2.2.2 Neuvolan ennaltaehkäisevä perhetyö Espoossa .............................. 11 2.2.3 Neuvolan perhetyöntekijä ja perheohjaaja ........................................ 13 3 OSASTONHOITAJA ESIMIEHENÄ ............................................................... 15 3.1 Osastonhoitajan työn sisältö ja tärkeimmät tehtävät ............................... 15 3.2 Osastonhoitajana neuvolassa ................................................................. 17 3.3 Muutosjohtamisesta yleisesti ................................................................... 18 3.4 Osastonhoitaja muutosjohtajana ............................................................. 20 3.5 Osastonhoitaja osaamisen johtajana ....................................................... 22 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ....................... 23 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ......................................................................... 24 5.1 Kohderyhmä ja aineiston hankinta .......................................................... 24 5.2 Aineiston analysointi ................................................................................ 25 6 TUTKIMUSTULOKSET .................................................................................. 28 6.1 Perhetyö neuvolassa nyt ja tulevaisuudessa osastonhoitajien mukaan .. 28 6.1.1 Varhainen toimiminen ....................................................................... 28 6.1.2 Moniammatillisuus ............................................................................ 29 6.1.3 Lyhytkestoinen käytännön apu, neuvonta ja ohjaus ......................... 29 6.1.4 Perhetyöntekijöiden osaaminen ja koulutus ...................................... 30 6.1.5 Espoon neuvolan perhetyön tulevaisuudessa................................... 31 6.2 Neuvolan perhetyön tehostamisen syyt Espoossa .................................. 32 6.2.1 Perheiden pahoinvointi ja sen seuraukset ........................................ 32 6.2.2 Muuttoliike......................................................................................... 32 6.2.3 Tuki työntekijöille .............................................................................. 33 6.2.4 Hankkeet muualla Suomessa ........................................................... 33 6.3 Tehostetun perhetyön vaikutukset........................................................... 33 6.3.1 Tehostetun perhetyön vaikutukset espoolaisille perheille ................. 33 6.3.2 Tehostetun perhetyön vaikutukset osastonhoitajille.......................... 34 6.3.3 Tehostetun perhetyön vaikutukset terveydenhoitajille ...................... 36 7 POHDINTA .................................................................................................... 37 7.1 Tutkimustulosten tarkastelua ................................................................... 37 7.1.1 Perhetyö osastonhoitajien määrittelemänä ....................................... 37 7.1.2 Perhetyön tehostamisen syyt osastonhoitajien näkökulmasta .......... 39 7.1.3 Perhetyön vaikutukset Espoossa osastonhoitajien kokemana.......... 40 7.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja eettiset kysymykset ............................. 41 7.3 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset .................................................. 43 7.4 Oman ammatillisuuden kehittyminen opinnäytetyöprosessin aikana....... 46 LIITE 1: Kysely osastonhoitajille neuvolan perhetyöstä 1 JOHDANTO JA TAUSTA Ennaltaehkäisevän perhetyön tarve on lisääntynyt selvästi viime vuosien aikana neuvolatyössä. Työntekijöiden huoli lapsiperheistä on kohdistunut erityisesti lyhytaikaista apua tarvitseviin perheisiin. Vaikeissa perhetilanteissa nopeaa apua ei ole ollut saatavilla, joka on johtanut siihen, että perheen tuen ja avun tarve on kasvanut ja ongelmien kasaantuminen on ollut väistämätöntä. Lähes päivittäin näemmekin uutisia lapsiperheiden ongelmista. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ja huostaanotot ovat lisääntyneet, mikä myös kertoo perheiden ongelmista. Eri tutkimusten mukaan neuvolaikäisten lasten perheistä 10–30 prosenttia on erityisen tuen tarpeessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 98.) Neuvolatyö tarvitsee onnistuakseen taitavaa ja monipuolista johtamista. Onnistunut johtaminen perustuu vahvaan koulutukseen, tutkimusnäyttöön ja käytännön kokemuksen tuomaan jatkuvaan harjaantumiseen. Johtamisella on myös suuri merkitys moniammatillisen yhteistyön ja muun tiimityön kehittämisessä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 55.) Opinnäytetyöni kytkeytyy Perhekeskus Kumppanina -hankkeeseen, jonka tavoitteena oli kehittää Espoon neuvoloiden perhetyötä. Hankkeen aikana neuvoloissa toimi kaiken kaikkiaan yhdeksän perheohjaajaa ja neljä perhetyöntekijää, jotka työskentelivät terveydenhoitajien työpareina. Neuvolan perhetyö Espoossa on jo muuttunut hankkeen jälkeen, mutta tässä työssä keskityn siihen perhetyön tilanteeseen, joka hankkeen aikana oli. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata osastonhoitajien kokemuksia neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä ja sen vaikutuksesta heidän esimiestyöhönsä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää osastonhoitajien näkemyksiä siitä, millaista neuvolan perhetyön tulisi olla tulevaisuudessa. 7 Aiheen ajankohtaisuus ja oma kiinnostus neuvolatyöhön olivat voimakkaasti vaikuttamassa opinnäytetyön aiheen valintaan. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen. Työn teoria- ja tulososaa voidaan hyödyntää kehitettäessä neuvolan ennaltaehkäisevää perhetyötä ja sen johtamista. Lisäksi aihe liittyy Diakin Helsingin toimipaikan Lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävään työ työelämän oppimisympäristöön. 8 2 NEUVOLA Neuvola on erityisen merkittävä vanhemmuuden tukija. Se tavoittaa käytännöllisesti katsoen kaikki vanhemmat lapsen odotuksen aikana sekä alle kouluikäiset lapset ikäkausittain. (Viljamaa 2003, 9.) Vanhemmat odottavat neuvolalta sosiaalista tukea, joka tarkoittaa tiedollista, emotionaalista ja konkreettista tukea uudessa elämäntilanteessa erityisesti ensimmäisen lapsen syntyessä (Paunonen & Vehviläinen - Julkunen 1999, 169). 2.1 Neuvola lapsiperheen tukena Suomalaisella neuvolalla on vuosikymmenien ajan ollut tunnustettu aseman äitien ja lasten hyvinvoinnin rakentajana (Viljamaa 2003, 9). Äitiys- ja lastenneuvolat toimivat terveyskeskuksen osana ja niiden tarjoamat palvelut ovat maksuttomia. Neuvolan tavoitteena on turvata odottavan äidin, sikiön, syntyneen lapsen ja koko perheen mahdollisimman hyvä terveys. Äitiysneuvola seuraa äidin ja sikiön fyysistä hyvinvointia ja järjestää vanhemmille perhevalmennusta. Toiminnassa painotetaan perheen psyykkisen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämistä. Synnytyksen jälkeen äitiysneuvolan terveydenhoitaja käy yleensä kotikäynnillä perheen kotona. Lapsen syntymän jälkeen lapsi ja perhe siirtyvät lastenneuvolan asiakkaiksi. Lastenneuvolan tehtävänä on seurata ja tukea lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä sekä ohjata lapsi tarvittaessa hoitoon muualle ja lisätutkimuksiin. Neuvolat tukevat ja ohjaavat perhettä kasvatuskysymyksissä ja elämänhallinnassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009.) Lastenneuvolan tärkeimpänä tavoitteena on jokaisen lapsen mahdollisimman hyvän kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Se edellyttää neuvolan työntekijältä lapsilähtöistä työotetta. Lapsen etu asetetaan tarvittaessa vanhempien edun edelle. Lapsen paras ei voi toteutua ilman vanhempia, sillä lapsen hyvinvointi riippuu koko perheen hyvinvoinnista, erityisesti vanhemmuuden 9 ja vanhempien parisuhteen laadusta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 22.) Neuvolajärjestelmän perusrakennetta voidaan pitää edelleen varsin toimivana, mutta muutokset vanhempien elinoloissa ja lasten terveydessä sekä toisaalta muutokset neuvolatoiminnassa että sen ohjauksessa ovat lisänneet tarvetta kiinnittää huomiota neuvolatoiminnan kehittämiseen. (Hakulinen – Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, 21.) Perinteisen terveysseurannan rinnalle on tullut perheiden kokonaisvaltainen tukeminen. Erilaisia työmuotoja ja menetelmiä kehitetään, jotta perheille pystyttäisiin tarjoamaan apua. Neuvola on aitiopaikalla keskusteltaessa perheiden kohtaamisesta ja tukemisesta, sillä yhden lapsen kanssa vanhemmat käyvät neuvolassa noin 15−20 kertaa. Täten neuvolalla on oiva mahdollisuus edistää sairauksien ehkäisyä, fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä auttaa perheitä erilaisissa vaikeissa tilanteissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 18.) Viljamaan (2003, 79) tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat varsin tyytyväisiä tämän päivän neuvolaan. Erityisesti terveydenhoitajan toimintaa äidit ja isät pitivät melko hyvinä. Sen sijaan neuvolan perhekeskeisyys ei tutkimuksessa saanut vanhemmilta hyvää arvosanaa. Myöskään vertaistukea mahdollistavia palveluja neuvolan kautta oli saanut vain pieni osa perheistä. Tukea vanhemmuuteen kaivattiin lisää. 2.2 Neuvolan perhetyö Perhetyössä on sekä jotain vanhaa että jotain uutta ja muodikasta. Sitä tehdään monen eri tieteenalan ja ammatillisen tietotaidon varassa. Perhetyö on noin sadan vuoden ajan heijastanut yhteiskunnan poliittista tilannetta, ja sitä on toteutettu kullekin aikakaudelle ominaisella tavalla. Sen vanhimpia juuria ovat kirkollinen vaivaishoito ja maallinen hyväntekeväisyystyö, joita toteutettiin pitkään ilman ammatillista koulutusta ja pohjaa. (Nätkin & Vuori 2007, 10.) 10 Neuvolan perhetyö on uusi työmuoto, jota on kehitetty viime vuosina eri puolilla Suomea osana neuvolatyötä. Perhetyö kohdentuu pääasiassa vauvaperheisiin. Se on luonteeltaan ennaltaehkäisevää, varhaista ja lyhytkestoista tukea, jossa reagoidaan nopeasti perheiden avuntarpeeseen. Neuvolan perhetyötä tekevät perheohjaajat ja -työntekijät asiakasperheen terveydenhoitajan työparina. Työtä tehdään pääsääntöisesti perheiden kotona. Vaikka terveydenhoitajan tekemää perinteistä neuvolatyötä voidaan pitää perhetyönä, ei sitä ole totuttu määrittelemään perhetyöksi. Toisaalta työnkuva on muodostunut sellaiseksi, etteivät esimerkiksi kotikäynnit ole olleet mahdollisia sellaisella intensiteetillä, jota erityistä tukea tarvitseva perhe tarvitsee. (Ruotsalainen; Lindholm & Ollikainen 2008, 22.) Perhetyö on usein moniammatillista työtä, jossa yhdistetään eri alojen osaaminen ja tieto. Neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön tarkoituksena on perheen hyvinvoinnin, voimavarojen käyttämisen ja voimaantumisen edistäminen sekä ongelmien havaitseminen niin ajoissa, että perheellä olisi vielä voimavaroja tehdä ongelmille jotakin. Perhetyön tavoitteena on löytää, nimetä ja vahvistaa perheen omia voimavaroja ja tehdä näin perhetyöntekijän läsnäolo tarpeettomaksi. (Kuosmanen 2007, 369−370.) Usein työskennellään vanhempien kanssa, jotta vanhemmuus jatkuisi ja lasten hyvinvointi turvattaisiin, vaikka vanhemmat eroaisivat. (Nätkin & Vuori 2007, 8.) Nykypäivänä perheiden monimuotoisuus asettaa haasteita perhetyölle. Uusperheet ja niihin liittyvät elämäntilanteet synnyttävät uudenlaisia tarpeita. (Harju-Tolppa 2007, 49.) Tärkeä osa perhetyötä ovat neuvonta, ohjaus, voimavara- ja ratkaisukeskeiset keskustelut, lastenhoitoapu, tukijärjestelmien organisoiminen perheelle sekä vertaistukityhmät. Perhetyö on usein ennaltaehkäisevää ja korjaavaa työtä perheissä, joissa on tuen tarvetta. Perhetyöntekijä lisää lapsiperheen voimavaroja oman elämän hallintaan ja tukee perheen omatoimista selviytymistä arjessa. (Järvinen, Lankinen, Taajamo, Veistilä & Virolainen 2007, 85.) 11 2.2.1 Ennaltaehkäisevä perhetyö neuvolassa Äitiys- ja lastenneuvolatyössä kohdataan joskus perheitä, joiden tilanne tai lasten käytös antavat aihetta huoleen. Huolenaihe ei aina ole niin vakava tai selkeä, että yhteydenotto lastensuojeluviranomaisiin tai ohjaus mielenterveyden tai päihdehuollon ammattilaisille tulisi kysymykseen. Näissä tilanteissa perhetilanteen tarkempi selvittäminen jo varhaisessa vaiheessa lastenneuvolan taholta voi olla tarpeen. Lastenneuvolasta luontevasti ja matalalla kynnyksellä järjestyvä tuki ja keskusteluapu perheen kotona voisi olla paras ja nopein vaihtoehto. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35.) Ennaltaehkäisevää perhetyötä on Suomessa ryhdytty kehittämään viime vuosina laaja-alaisesti ja sen vaikuttavuus vaatii vielä lisänäyttöä. Matalan kynnyksen palveluista esimerkiksi neuvolassa perhetyöllä näyttäisi kuitenkin olevan apua jo pienenkin huolen perheissä. Ennaltaehkäisevä perhetyö mahdollistaa varhaisen puuttumisen sekä voimavaraistavan työskentelytavan. Kun perhetyö on ennaltaehkäisevää, asiakkaina voivat olla kaikki lapsiperheet. (Ruotsalainen ym. 2008, 21.) Neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön tavoitteina ovat perheen voimavarojen vahvistaminen vanhemmuudessa, parisuhteessa ja kasvatuksessa, lapsen hyvinvoinnin lisääminen, perheen arjessa selviytymisen helpottuminen, perheen sosiaalisten verkostojen vahvistuminen, omatoimisuuden lisääntyminen ja ongelmien ilmaantuessa luonteva yhteydenottaminen ja nopean tuen saaminen. Perhetyöntekijän tehtävänä on tukea ja edistää perheiden elämänhallintaa tilanteissa, joissa perheen tilanteen selvittely ja tukeminen edellyttävät toistuvia kotikäyntejä. (Järvinen ym. 2007, 87.) 2.2.2 Neuvolan ennaltaehkäisevä perhetyö Espoossa Kunnille on annettu suosituksia lapsiperheiden palvelujen järjestämiseksi. Kunnat voivat koota lapsille suunnatut hyvinvointipalvelut perhepalveluverkostoksi. 12 Verkoston avulla suunnitelmallinen yhteistyö ja konsultaatio helpottuvat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 27−29.) Espoossa perhetyötä on jaettu kahteen eri osa-alueeseen. Ennaltaehkäisevää perhetyötä tehdään neuvoloissa ja päivähoidossa, kun taas intensiivistä ja korjaavaa perhetyötä sosiaalityössä ja lastensuojelussa. Jaottelua on myös tehty kohderyhmän tai sen perusteella, missä ja kenen toimesta perhetyö tehdään. Työtä tehdäänkin eri ammattilaisten yhteistyössä ja kumppanuudessa perheen kanssa. (Kovács & Rewell 2007, 14.) Espoossa perhekeskustoiminta on osa kunnallisen peruspalvelurakenteen kehittämistä. Perhekeskus on ajattelu- ja toimintatapa, jonka tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa uusia moniammatillisia ja vanhemmuutta korostavia toimintoja ja työmenetelmiä. Toiminta nähdään ennaltaehkäisevänä, perheiden hyvinvointia edistävänä lapsiperhetyönä, jossa keskeistä on ennaltaehkäisevyyden lisäksi varhainen puuttuminen ja tuki. (Pietilä-Hella & Viinikka 2006, 11.) Espoossa toteutettiin Perhekeskus-hanke vuosina 2003−2005. Ennen tätä hanketta Espoossa tiedostettiin lapsiperheiden elämän muutokset ja siitä nousevat uudenlaiset tarpeet. Todettiin, etteivät yksin ammattilaisten mahdollisuudet perheiden tukemisessa olleet riittäviä. Tarvittiin yhteisöllistä, monitoimijaista otetta, jossa vanhempien ja kunnan asiantuntijuus voitiin yhdistää. Näin hyödynnettiin vastavuoroista oppimista toinen toisiltaan. Perhekeskus-hankkeen tavoitteeksi asetettiin moniammatillisen toiminnan kehittäminen ja kehittämiskohteeksi valittiin moniammatillisesti toteutettu, laajennettu perhevalmennuksen pilotointi ensimmäistä lastaan odottaville perheille. Hankkeesta saatu palaute hyödynnettiin ja kehittämistyölle asetettiin uusia tavoitteita. (Viitala 2006, 9–10.) Kehittämistyö jatkui keskeytyksettä uudessa Perhekeskus kumppanina hankkeessa, johon myös opinnäytetyöni kytkeytyy. 13 Perhevalmennus oli Perhekeskus-projektin alussa keskeisellä sijalla. Sen rinnalle nousi muitakin kehittämiskohteita. Yksi niistä oli neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön kehittäminen. Perhetyön kohteena olivat erityisesti vauvaperheet. Perhekeskus kumppanina -hankkeessa keskityttiin siis myös ennalta ehkäisevään neuvolan perhetyöhön ja erityistä tukea tarvitseviin perheisiin. Kohderyhmänä olivat neuvolaikäisten lasten perheet. Hankkeen tavoitteena oli kehittää perheiden osallistumista ja omatoimisuutta edistäviä työtapoja sekä vanhemmaksi kasvun ohjelmaa lapsen elämän eri siirtymävaiheissa. Tavoitteena oli myös synnyttää perheiden kanssa työskenteleville uutta osaamista erityisesti vertaistukeen ja verkostoitumiseen perustuvissa varhaisissa interventioissa ja varhaiskuntoutuksessa. (Pietilä-Hella & Viinikka 2006, 4.) 2.2.3 Neuvolan perhetyöntekijä ja perheohjaaja Lastenneuvolan ja perhepalveluverkoston perhetyöntekijän tehtävänä on tukea ja edistää erityistä tukea tarvitsevien perheiden elämänhallintaa tilanteissa, joissa perhetilanteen selvittely tai perheen muunlainen tukeminen edellyttävät toistuvia ja riittävän pitkäkestoisia kotikäyntejä. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi itkuisen vauvan äidin väsymys, äidin lievä masennus, yksinhuoltajan tai hyvin nuoren vanhemman epävarmuus, lapsen levottomuus tai poikkeava uhmakkuus tai maahanmuuttajaperheen ongelmat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35.) Perhetyöntekijän tulee kyetä erittelemään ja arvioimaan perheen kokonaistilannetta yhteistyössä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Perhetyössä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia lastenneuvolan perhetyöntekijän ja lastensuojelun tiiviistä yhteistyöstä. Perhetyöntekijän toimiessa vaativammissa ongelmatilanteissa kuten parisuhde-, päihde-, väkivalta- tai mielenterveysongelmissa tarvitaan lähes aina työparia. Työparina voi tällöin toimia terveydenhoitajan lisäksi psykologi tai sosiaalityöntekijä. Perhetyöntekijällä tulee olla myös aktiivinen yhteistyö ja konsultaatiomahdollisuus neuvolalääkäriin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35−36.) 14 Perheohjaajan tarkoituksena on vähentää asiakasperheidensä terveyttä vahingoittavia elintapoja sekä edistää erilaisten terveyttä ylläpitävien ja edistävien toimintatapojen ja selviytymiskeinojen omaksumista. Perheohjaajan työ voidaankin nähdä terveyden edistämistyönä aidoimmillaan. Perheohjaajan työ ja perheille annettava tuki sijoittuvat terveydenhuollon ja sosiaalityön välimaastoon. (Punna 2008, 12−13.) Vuoden 2007 lopussa Espoossa neuvolan perhetyötä teki yhdeksän perheohjaajaa ja neljä perhetyöntekijää, joiden tehtävät määräytyivät koulutuksen mukaisesti. Pääsääntöisesti perheohjaajilla oli ammattikorkeakoulututkinto ja perhetyöntekijöillä tosien asteen tutkinto. Perhetyöntekijä ja -ohjaaja oli neuvolan terveydenhoitajan työpari. Perheen asiakkuus säilyi koko ajan neuvolan terveydenhoitajalle, vaikka perhetyötä tekikin perhetyöntekijä tai -ohjaaja pääasiassa perheiden kotona. Heidän esimiehinään toimivat neuvolan osastonhoitajat. Perhetyötä arvioitiin määräajoin yhdessä perheen ja terveydenhoitajan kanssa. Perheohjaaja ja -työntekijä on perheen rinnalla kulkija, joka kuuntelee, havainnoi, arvioi, neuvoo, puuttuu ongelmiin sekä ohjaa tarvittaessa muihin palveluihin. Parhaimmillaan varhaisvaiheen tuki ehkäisee esimerkiksi lastensuojeluasiakkuuden syntymistä tai perheen tilanteen vaikeutumista entisestään. (Ruotsalainen ym. 2008, 38.) 15 3 OSASTONHOITAJA ESIMIEHENÄ 3.1 Osastonhoitajan työn sisältö ja tärkeimmät tehtävät Osastonhoitajan työ tänä päivänä on johtajuutta korostava, hoitotyötä tekevien toimintaedellytyksiä mahdollistava lähijohtaminen. Lähijohtajan asiantuntijuus näkyy hänen johtamansa työn kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä. Hän varmistaa omalla kokonaistoiminnallaan yksikkönsä toiminnan laadukkuuden, mikä ilmenee asiakkaiden, henkilökunnan sekä yhteistyökumppaneiden tyytyväisyytenä sekä tavoitteiden saavuttamisena. (Surakka; Kiikkala; Lahti; Laitinen & Rantala 2008, 60−61.) Terveydenhuollossa osastonhoitaja on aina lähijohtaja, mutta hän on myös työnantajan edustajana esimies ja usein myös työnjohtaja. Hyvä johtajuus edellyttää ennen kaikkea ymmärrystä perustyöstä ja sen vivahteista. Terveydenhuollossa työn ihmiskeskeisyys eli se, että ihmiset toimivat ihmisten hyväksi, korostaa johtajan vastuullisuutta: hyvä johtaja arvioi omaa onnistumistaan siinä suhteessa, kuinka työyhteisön ihmiset osaavat toimia sekä haluavat kehittyä ja kehittää työtä. Vastuullinen johtaja on ymmärtänyt oikein oman roolinsa tukijana – ei murehtijana, ei joustajana ja puolesta tekijänä vaan selkeänä asiantuntijana ja oman ammattialansa roolimallina, hoitotyön johtajuuden asiantuntijana. (Surakka ym. 2008, 61.) Osastonhoitajilla ja ylihoitajilla on erittäin merkittävä asema hoitotyön kehittämisessä. Hoitotyön johtajien toiminta ja asennoituminen, kuten myös heidän antamansa tuki vaikuttavat siihen, kuinka esimerkiksi hoitohenkilökunta kehittää uusia hoitokäytäntöjä ja omaksuu niitä käytännön hoitotyössä. (Lintula 2001, 11.) Tutkimuksessaan Osastonhoitaja hoitotyön johtajana TYKS:ssa Halla (1994, 98) kartoitti esimiehen tärkeimpiä tehtäviä. Tutkimukseen osallistuneiden osastonhoitajien mukaan tärkeimmät tehtävät esimiehenä olivat henkilöstöhallinto, yhteistyön kehittäminen, talous- ja toimintasuunnittelu, potilaiden hoito ja hoitotyön kehittäminen. Hallan mukaan johtaja tarvitsee enemmän ihmisten väliseen 16 kanssakäymiseen liittyviä taitoja kuin teknisiä taitoja. Hän tarvitsee myös vuorovaikutustaitoja, kykyä motivoida, antaa palautetta ja tukea. Hänen tulisi löytää alaistensa kyvyt ja innostaa heitä käyttämään luovuuttaan toisten hyväksi. Tärkeänä nähtiin myös johtajan kykyä nähdä kokonaisuuksia ja sovittaa asioita yhteen, asioiden välisten riippuvuuksien havaitseminen ja mahdollisten muutosten vaikutusten ennakointi. Johtajalta vaaditaan myös kykyä tehdä päätöksiä, käyttää valtaa sekä vastata omasta ja yksikkönsä toiminnasta. Kovàcs ja Rewell (2007, 50) selvittivät opinnäytetyössään perhetyöntekijöiden kokemuksia Espoon neuvolan perhetyöstä. Heidän tutkimuksensa tulosten mukaan perhetyöntekijät kokivat esimieheltä saadun tuen ja palautteen tärkeäksi. Lisäksi esimiehen tuki auttoi jaksamaan työssä ja lisäsi työmotivaatiota. Esimiehen koettiin kuitenkin olevan epävarma työn sisällöstä ja menetelmistä. Sitä perhetyöntekijät eivät olleet kokeneet työskentelyä tukevaksi. Asioiden johtaminen on toiminnan suunnittelua, organisointia sekä ohjausta ja arviointia. Se on myös ennustamista, käskemistä ja kontrollointia sekä ihmisten, toimintojen, talouden ja informaation johtamista. Tarkoituksena on pitää organisaation tuottavuus korkealla. Johtamiseen vaikuttavat organisaation rakenteet, toimintajärjestelmät, teknologia ja resurssit. Hoitotyön johtajat vastaavat hoitotyön toimintojen yhteensovittamisesta ja johtamisesta, hoitotyön laadusta ja tuloksellisuudesta. Hyvä hoitotyön johtaja on tulossuuntautunut ja varmistaa potilaiden hyvän hoidon ja tuottavuuden lisääntymisen mahdollisimman pienin kustannuksin. (Seppänen 1999, 43.) Osastonhoitajan oma työtyytyväisyys riippuu siitä, miten hän itse kokee saavuttaneensa tasapainon tehtävissään (Surakka ym. 2008, 61). Työtyytyväisyyttä lisäävät positiiviset ihmissuhteet, viestintä ja johdon kannustava suhtautuminen. Samoin mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja työtehtävien oikea vaatimustaso taitojen suhteen lisäävät työtyytyväisyyttä, kuten positiivinen palautekin. Osastonhoitajien työmotivaatiota kohentavat työn ja taitojen vaihtelevuus, kanssakäymisten suuri määrä, itsenäisyys sekä tehtävän tärkeä merkitys. Muutosvaiheessa olevassa organisaatiossa on tärkeää, että työntekijän kasvun ja 17 kehityksen tarpeet sekä tavoitteet ovat organisaation kehitystrendien mukaisia. (Lintula 2001, 9.) Työ voi toimia osastonhoitajalle voimavarana, positiivisen stressin lähteenä. Tällöin se mahdollistaa päämääräsuuntautuneen toiminnan, taitojen hyväksikäytön, onnistumisen elämykset, mielihyvän, itsensä toteuttamisen, pätemisen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet ja kokemukset. Jatkuva kielteinen stressi voi johtaa sitoutumisen heikkenemiseen ja tällöin ilo, ideat, luovuus ja läsnäolo vähenevät ja lopulta katoavat. (Lintula 2001, 9−10.) 3.2 Osastonhoitajana neuvolassa Neuvolatyö tarvitsee onnistuakseen taitavaa johtamista. Onnistunut johtaminen perustuu vankkaan koulutukseen, tutkimusnäyttöön ja käytännön kokemuksen tuomaan jatkuvaan harjaantumiseen. Johtamisella on myös suuri merkitys moniammatillisen yhteistyön ja muun tiimityön kehittämisessä. Neuvolan johtamistyön perimmäisenä kohteena ovat lapsiperheiden hyvinvoinnissa ja terveydessä tapahtuvat muutokset. Neuvolatyön johtaminen edellyttää sitoutumista, vastuunottoa sekä neuvolatyön sisällön riittävää asiantuntemusta. Neuvolan hoitotyöstä vastaavalla esimiehellä on suositeltavaa olla terveydenhoitajan tutkinto ja ylempi korkeakoulututkinto sekä johtamiskoulutusta. Hyvään johtamiseen kuuluu myös ennakoida tulevaisuutta, esimerkiksi väestön tulevia tarpeita ja palvelujärjestelmän kehittymistä, sekä ryhtyä niiden pohjalta tarpeellisiin toimiin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 55.) Johtamisvastuun selventäminen on tärkeään muun muassa valtakunnallisten suositusten toimeenpanon tukemisessa. Johtajan tulee välittää tietoa työntekijöille sekä kunnan luottamushenkilöille päätöksenteon perustaksi muun muassa terveyspoliittisista painopisteistä, suosituksista ja näyttöön perustuvasta toiminnasta kuten myös väestön terveydestä. (Hakulinen-Viitanen ym. 2007, 36.) 18 Neuvolatoiminnan johtamisessa on edelleen kehittämistä. Neuvolatoiminnan arvioinnille ja kehittämiselle on tärkeää, että sille tehdään erillinen tai ainakin riittävän yksityiskohtainen toimintasuunnitelma ja -kertomus, joiden tulisi olla kunnallisten luottamushenkilöiden hyväksymiä. (Hakulinen-Viitanen ym. 2007, 65.) 3.3 Muutosjohtamisesta yleisesti Organisaatiot elävät muutosten keskellä. Yhä kovenevaan kilpailuun on reagoitava nopeasti mutta hallitusti, jotta yrityksen kilpailukyky markkinoilla säilyisi. Myös terveydenhuollon on muututtava yhteiskunnan muutosten mukana, jotta ne pystyisivät paremmin vastaamaan ihmisten lisääntyviin ja vaikeutuviin tarpeisiin. (Russel-Jones 2000, 6.) Muutoksen johtaminen on suunnitelmallinen ja vaiheittain etenevä prosessi. Siinä tulisi ottaa huomioon niin organisaation rakenteeseen, henkilöstöön kuin ympäristöön liittyvät tekijät ja ymmärtää, miten ne kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tavoiteltavaan lopputulokseen. (Hokkanen; Mäkelä & Taatila 2008, 133.) Erilaiset muutosilmiöt vaikuttavat organisaatioon eri tavoilla. Palveluorganisaation asiakkaiden tarpeet ja vaatimukset elävät, mikä edellyttää organisaatiota muutokseen. (Honkanen 2006, 87.) Muutokselle on varattava riittävästi aikaa. Siihen kuuluu muutoksen valmistelu, suunnittelu, toteutus ja vakiinnuttaminen. Se voi prosessina vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa muutoksen johtaminen on sekä monivaiheinen että kompleksinen prosessi, joka yleensä alkaa muutostarpeen tiedostamisesta ja sen esille ottamisesta yhteisössä. Muutoksen toteutus käynnistyy myös johdosta ja johtajasta itsestään: esimiehen pitää toimia sekä muutoksen puolestapuhujana että tulkkina. Usein muutos on ainakin joidenkin työntekijöiden näkökulmasta pelottavaa ja herättää enemmän tai vähemmän vastarintaa. Vaikka muutos voi itselle vaikuttaa mieluisalta, se ei aina ole sitä kaikille. (Hokkanen ym. 2008, 133.) 19 Muutokset voidaan ottaa vastaan kolmella tavalla. Ensimmäinen vaihtoehto on reagoida niihin, joka tapahtuu yleensä vasta silloin kun on pakko. Toinen vaihtoehto on valmistautua muutokseen etukäteen, suunnitella ja olla muutosten ennakoimisessa muita edellä. Kolmas ja huonoin vaihtoehto on olla kokonaan reagoimatta muutokseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset yrityksen tulevaisuuden kannalta. (Russel-Jones 2000, 6.) J. P. Kotter on ollut 1990-luvun tunnetuimpia muutoksenhallinnan asiantuntijoita. Hän kuvaa muutosta kahdeksanvaiheisena prosessina. Hänen mukaan kehitysprojektit kohtaavat ongelmia, ellei jotakin näistä kahdeksasta vaiheesta toteuteta tai ne sivuutetaan. Hän painottaa myös ihmisen johtamisen taitoa, joka on usein jäänyt asioiden johtamisen varjoon. Kehitysprojekteissa onnistuminen edellyttää 70-90 prosenttisesti ihmisten johtamista ja vain 10−30 prosenttisesti asioiden johtamista. (Kotter 1996, 20−23.) Kahdeksanvaiheinen prosessi sisältää seuraavat kohdat: 1. muutoksen kiireellisyyden ja välttämättömyyden tähdentäminen 2. ohjaavan tiimin perustaminen 3. vision ja strategian laatiminen 4. muutosvisiosta viestiminen 5. henkilöstön valtuuttaminen vision mukaiseen toimintaan 6. lyhyen aikavälin onnistumisten varmistaminen 7. parannusten vakiinnuttaminen ja uusien muutosten toteuttaminen 8. uusien toimintatapojen juurruttaminen yrityskulttuuriin. (Kotter 1996, 18.) Neljä ensimmäistä vaihetta auttavat työyhteisöä purkamaan hankalaa vallitsevaa tilannetta. Vaiheet viidestä seitsemään tuovat käyttöön uusia toimintatapoja, ja viimeinen vaihe tuo muutokset pysyviksi yhteisön työkulttuuriin. (Kotter 1996, 19.) Muutoksen johtamisessa voidaan nähdä kolme ammatillisen osaamisen aluetta. Organisaation perustehtävästä huolehtiminen tapahtuu teknisen johtamistaidon 20 avulla. Vaikka organisaatio olisi muutoksessa, ei perustehtävän suorittamista voida pysäyttää. Tätä johtamisen aluetta voidaan jakaa eri osa-alueille kuten työnjohto- ja tiimitasolle. (Ahonen & Pohjanheimo 2000, 40.) Praktinen johtamistaito tarkoittaa perustoimintojen tutkimista lähietäisyydeltä. Se on jatkuvaa toiminnan laadun kehittämistä ja jatkuvuuden varmistamista. Muutosvaiheessa se tarkoittaa erilaisten projektien ja operaatioiden käynnistämistä. Tätä johtamistyötä tehdään kaikilla johtamistasoilla. (Ahonen & Pohjanheimo 2000, 40.) Strateginen tai emansipatorinen johtamistaito kuuluu perinteisesti organisaation strategiselle tasolle eli hierarkian ylimmälle tasolle. Tälle tasolle kuuluu toiminnan laaja-alainen tarkastelu ja se edellyttää kyseenalaistamista sekä menneen ja tulevan laajamittaista näkemistä. Oppiva organisaatio -ajattelutavan mukaisesti tätä visiota tulee jakaa koko organisaation tasolle niin, että organisaation päämäärät ja arvoperustaan liittyvät asiat ovat koko henkilöstön tiedossa. (Ahonen & Pohjanheimo 2000, 40.) Tulosten aikaansaaminen organisaation muutoksessa on tärkeää, koska silloin kaikki osallistujat näkevät, että muutokseen oli syytä lähteä mukaan. Projektin tulisi osoittaa jatkuvasti pieniä tuloksia. On helpompi osoittaa, että muutos etenee oikeaan suuntaan, jos nähtävissä on edes joitain konkreettisia tuloksia. Ne saavat muutoksen vastustajia mukaan toimintaan näyttäessään, mitä uusi tilanne todella tarkoittaa. (Hokkanen ym. 2008, 136.) 3.4 Osastonhoitaja muutosjohtajana Muutos saa yleensä alkunsa siitä, että organisaation sisäisessä tai ympäristön todellisuudessa tapahtuu jotain, jolloin ympäristössä elävien organismien tasapainotila järkkyy (Arikoski & Luoma 2006, 124). Työyksiköissä uudet ja hankalat tilanteet liittyvät usein erilaisiin muutoksiin. Muutokset ovat arjen päivittäisjohtamisessa osastonhoitajan haasteellisimpia tehtäviä. Osastonhoitajat ovat 21 usein avainhenkilöitä muutoksen toteuttamisessa, innovatiivisuuden mahdollistajina ja asenteiden muokkaajina. Osastonhoitaja on omalla toiminnallaan jatkuvasti työntekijöiden arvioinnin kohteena. Toiminnallaan osastonhoitaja luo muutosta työyhteisöönsä. Se, miten osastonhoitaja suhtautuu ja sitoutuu muutokseen sekä vie asioita eteenpäin, määrittää pitkälti sen, miten työntekijät suhtautuvat ja sitoutuvat uuteen tilanteeseen. (Surakka ym. 2008,94; Vesterinen 2006, 124.) Osastonhoitajalta muutoksen johtajana vaaditaan sitoutumista ja uskoa muutokseen, moniammatillisen yhteistyön arvostamista ja kykyä arvioida terveydenhuollon kokonaisuutta niin, että hoitotyötä koskevat toimenpiteet voidaan toteuttaa ja luoda edellytykset muutokselle. Muutoksen johtajan roolissa osastonhoitaja on opettaja, kehittäjä, tavoitteiden asettaja ja eteenpäin viejä. Tässä roolissa hänen odotetaan luovan mahdollisuuksia innovaatioiden synnylle ja riskien otolle. Muutoksessa henkilökunta tarvitsee osastonhoitajan, joka tuen ohella huomioi ja palkitsee henkilökuntaansa, sekä itse tehokkaasti osallistuu muutoksen läpiviemiseen. Häneltä vaaditaan tehokasta, proaktiivista lähestymistapaa sekä kykyä arvioinnin, suunnittelun, interventioiden ja evaluaation opettamiseen henkilökunnalle. Tätä kautta organisaatiolla on mahdollisuus kehittyä uusille tasoille. (Lintula 2001, 8−9.) Osastonhoitajat tarvitsevat tietoa muutoksen johtamisesta, sillä tulevaisuudessakin muutokset tulevat todennäköisesti jatkumaan. Osastonhoitajilta vaaditaan myös kykyä taloudelliseen päätöksentekoon ja resurssien mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Henkilöstöhallinnossa henkilökunnan motivointi ja kehittäminen korostuvat. Samoin ihmisten johtaminen painottuu. Työvoiman supistumisesta ja kiireen lisääntymisestä johtuen osastonhoitajat joutuvat entistä tarkemmin suunnittelemaan osastojensa tarkoituksenmukaista toimintaa ja työyhteisön toimivuutta sekä jatkuvasti kehittämään itseään ja työntekijöitään. Hoitotyössä korostuu laadun arviointi. (Lintula 2001, 18.) 22 3.5 Osastonhoitaja osaamisen johtajana Osaamisen johtaminen tarkoittaa, että organisaation visiosta, strategiasta ja tavoitteista määritellään organisaation ydinosaaminen ja kehitetään sitä systemaattisesti. Tällöin arvioidaan nykyinen osaamisen taso verrattuna tavoitetasoon, ja tältä pohjalta laaditaan kehityssuunnitelmat, jotka muunnetaan yksilöiden henkilökohtaisiksi kehityssuunnitelmiksi. Osaamisen johtamisen tavoite on saada paras mahdollinen osaaminen organisaation käyttöön. (Sydänmaalakka 2000, 56.) Työssä menestyminen edellyttää ammatillisen osaamisen ylläpitämistä ja sen jatkuvaa kehittämistä. Osastonhoitajan tehtävänä on luoda motivaatiota ja mahdollisuuksia työntekijöiden taitojen soveltamiselle sekä tukea uusien työtehtävien tuomaa jatkuvan oppimisen vaatimusta. (Taipale 2004, 20.) Osaamisen kehittäminen tarkoittaa sekä esimiehen että henkilöstön ammattitaidon, asiantuntemuksen ja tänä päivänä erityisesti terveydenhuollon tietojärjestelmien hallinnan jatkuvaa vahvistamista. Osastonhoitajan haaste on pitkälle erikoistuneen osaamisen, asiantuntijuuden johtaminen. Asiantuntijatyöyhteisöissä korostuu jaettu johtajuus, joka perustuu toimivaan yhteistyöhön, avoimeen keskusteluun ja delegointiin. Se ei kuitenkaan poista esimiehen kokonaisvastuuta, vaan nimenomaan luo haasteita osastonhoitajan kokonaisuuksien hallinnan taidoille. Tämän päivän johtajuus on jakamista ja vuorovaikutteisuutta, ja se kulminoituu vahvasti jaksamisen problematiikkaan. (Wilskman 2006.) 23 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata osastonhoitajien kokemuksia neuvolan ennalta ehkäisevästä perhetyöstä ja sen vaikutuksesta heidän esimiestyöhönsä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää osastonhoitajien näkemyksiä siitä, millaista neuvolan perhetyön tulisi olla tulevaisuudessa. Työmuoto ja perhetyöntekijöiden ammattikunta on espoolaisissa neuvoloissa uusi. Se haastaa myös osastonhoitajat muuttamaan ja kehittämään työtään. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten osastonhoitajat määrittelevät neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön? 2. Miksi osastonhoitajien mielestä perhetyötä on tehostettu? 3. Mitä vaikutuksia neuvolan ennaltaehkäisevällä perhetyöllä on ollut osastonhoitajien kokemuksen mukaan? 24 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Kvalitatiivinen tutkimus on käyttökelpoinen silloin, kun ilmiötä tarkastellaan sisältäpäin, sellaisena kuin asianomaiset sen näkevät. Laadullisella tutkimusmenetelmällä toteutetussa tutkimuksessa tutkimusaineiston kokoa ei säätele määrä vaan laatu. Tavoitteena on, että tutkimusaineisto toimii apuvälineenä asian tai ilmiön ymmärtämisessä tai teoreettisesti mielekkään tulkinnan muodostamisessa. Tähän tavoitteeseen päästään pienelläkin tutkimusaineistolla, mikäli analyysi tehdään perusteellisesti. (Vilkka 2005, 126.) Opinnäyteyöni aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla vuoden 2007 alussa. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkimukseni toteutettiin laadullisin menetelmin. Laadullinen tutkimus on käypä silloin, kun kohteena on ihminen ja ihmisen maailma. Laadullinen lähestymistapa pyrkii tulkitsemaan ja ymmärtämään ihmisen ajatuksia, merkityksiä, kokemuksia ja käyttäytymistä eri ympäristöissä. Laadullista menetelmää on hyödyllistä käyttää etsittäessä tutkimuskohteesta uutta tietoa uudesta näkökulmasta. Kvalitatiivinen tutkimus pyrkii ymmärtämään eikä selittämään. Sen eri lähestymistapojen tavoitteena on löytää tutkimusaineistosta toimintatapoja, samanlaisuuksia tai eroja. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, 47.) 5.1 Kohderyhmä ja aineiston hankinta Opinnäytetyöni kohderyhmänä olivat kaikki Espoon neuvoloiden viisi osastonhoitajaa. Käytössäni oli valmis kyselylomakkeen avulla saatu aineisto, jonka analysoin ja tarkastelen saamiani tuloksia aikaisemmin aiheesta esitetyn teorian valossa. Tiedonkeruu on tapahtunut Perhekeskus kumppanina -hankkeen projektiryhmän laatiman kyselylomakkeen avulla. Lomake toimitettiin osastonhoitajille sähköisesti liitetiedostona ja he palauttivat sen joko sähköpostin liitetiedostona tai maapostissa. Tiedonkeruulomakkeessa oli viisitoista kysy- 25 myskohtaa. Avoimia kysymyksiä lomakkeessa oli yksitoista ja strukturoituja kysymyksiä neljä, joissa oli vastausvaihtoehtona likert -asteikko. Strukturoituihin kysymyksiin vastattiin numeerisesti 1−5 eli `täysin eri mieltä` − `täysin samaa mieltä` (Liite 1). Vastaukset sain käyttööni analysoitavaksi tammikuussa 2009, kun Espoon kaupunki myönsi tutkimusluvan. 5.2 Aineiston analysointi Laadullisen aineiston analyysin on tarkoitus luoda aineistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysillä pyritään aineisto tiivistämään kadottamatta silti sen sisältämää informaatiota. (Eskola & Suoranta 1998, 137.) Analyysimenetelmäksi tulee valita se menetelmä, joka tuo parhaiten vastauksen tutkimusongelmiin. Analyysimenetelmiä voivat olla esimerkiksi luokittelu, teemoittelu, tyypittely ja sisällönanalyysi. Käytännössä eri analyysitavat kietoutuvat toisiinsa, joten analyysimenetelmien rajat eivät ole kovin selkeitä ja usein joudutaan soveltamaan useita menetelmiä. Analyysi tehdään aina tietyn viitekehyksen läpi, eli tietystä näkökulmasta. (Aaltola & Valli 2007, 140−145.) Sisällönanalyysi on menettelytapa, jolla voi analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Sisällönanalyysissä kerätty tietoaineisto tiivistetään niin, että tutkittavia ilmiöitä voidaan kuvailla lyhyesti ja yleistävästi tai siten, että tutkittavien ilmiöiden väliset suhteet saadaan selkeinä esille. Strukturoimaton analyysirunko on väljä, jolloin sen sisälle muodostetaan aineistosta kategorioita. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 101.) Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä analyysin tekninen vaihe lähtee liikkeelle aineiston alkuperäisilmaisujen pelkistämisestä. Aineistolta kysytään tutkimusongelman tai -tehtävän mukaisia kysymyksiä. Ensin siis tunnistetaan asiat, joista tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita, ja näitä ilmaisevia lauseita pelkistetään yksittäisiksi ilmaisuiksi. Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaisut yhdistetään samaan kategoriaan ja annettaan sille sen sisältöä kuvaava nimi. Kategorioiden muodostaminen on analyysin kriittinen vaihe, sillä tutkija päättää 26 tulkintansa mukaan, millä perusteella eri ilmaisut kuuluvat samaan tai eri kategoriaan. Analyysiä jatketaan yhdistämällä samansisältöisiä alakategorioita toisiinsa ja muodostamalla yläkategorioita. Yläkategorioille annetaan puolestaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Lopulta kaikki yläkategoriat yhdistetään yhdeksi kaikkia kuvaavaksi kategoriaksi. Alakategorioiden, yläkategorioiden ja yhdistävien kategorioiden avulla vastataan tutkimusongelmiin. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 101.) Sisällönanalyysi on hoitotieteellisessä tutkimuksessa yleinen tutkimusmenetelmä. Se mahdollistaa tutkimusaineiston systemaattisen ja objektiivisen analysoinnin. Pyrkimyksenä on saada kuvaus tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyssä ja yleisessä muodossa aineistolähtöisesti eli induktiivisesti tarkoituksena ilmiön käsitteellistäminen. (Kyngäs & Vanhanen 1999.) Opinnäytetyöni analyysin alkuvaiheessa luin vastausten luoman aineiston useaan kertaan. Sen jälkeen poimin avoimista vastauksista erilliselle paperille sellaisia alkuperäisilmauksia, joita näytti esiintyvän aineistossa usean osastonhoitajan vastauksissa. Poimin myös muutamia tutkimuskysymysten kannalta oleellisia ilmauksia, vaikka ne esiintyivät aineistossa vain kerran. Seuraavaksi pelkistin alkuperäisilmaukset ja samansisältöiset ryhmittelin omiksi ryhmikseen. Annoin ilmaisujoukolle sen sisältöä kuvaavan nimen. Näin syntyivät alaluokat. Alaluokkia yhdistämällä sain yläluokat. Yläluokkia yhdistelemällä muodostin pääluokat, joita on kaiken kaikkiaan kolme. Pääluokkien nimeämistä ohjasivat tutkimuskysymykset. Strukturoidusta väittämistä poimin tuloksiin sellaiset, joiden vastausarvo oli neljä tai enemmän, ja puolestaan ne, joiden arvo oli kolme tai alle sen (Liite 1). Esitän ne tulososiossa suunnilleen siinä muodossa, kuin ne kysymyslomakkeessa ilmaistiin. 27 Samat asiat toistuivat useissa vastauksissa. Toiset vastaukset olivat luonteeltaan positiivisia, toisista vastauksista kuulsi läpi muutoksen tuoma väsymys ja työn suuri määrä. Vastaukset olivat suurimmaksi osaksi niukkoja, vain muutaman sanan mittaisia. Jokaisella vastaajalla oli kuitenkin selkeä mielipide kysytyistä asioista. 28 6 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimustulokset on jaoteltu kolmeen pääluokkaan, jotka on nimetty tutkimuskysymysten mukaan. Pääluokat puolestaan muodostuvat useammasta yläluokasta, jotka on nimetty alaotsikoin. 6.1 Perhetyö neuvolassa nyt ja tulevaisuudessa osastonhoitajien mukaan 6.1.1 Varhainen toimiminen Kolme osastonhoitajaa tuo esille sen, että ennaltaehkäisevä työ on varhaista puuttumista perheiden ongelmiin ja huoliin. Yksi osastonhoitajista oli myös sitä mieltä, että varhaisella puuttumisella ehkäistään ”raskaampaa” lastensuojelutyötä, ja täten myös vähennetään haittoja ja kaupungin kustannuksia. Työ on varhaista puuttumista jo huolen heräämisvaiheessa ja tuen tarjoamista silloin. Varhaista havaitsemista, puuttumista, tukea asiakkaalle asiakkaan omia voimavaroja ja tukiverkostoja hyödyntäen. Lyhytaikaista apua perheisiin, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin ongelmat eivät ole vielä kovin suuria. …jotta vältytään esimerkiksi ”raskaalta” lastensuojelutyöltä tai sairauden hoidolta. 29 6.1.2 Moniammatillisuus Kaksi osastonhoitajaa toi vastauksissa esille, että neuvolan perhetyö on moniammatillista työtä perheiden auttamiseksi nimenomaan silloin, kun perheen ongelmat eivät ole vielä kovin suuria. Ennaltaehkäisevällä työllä tarkoitetaan kaikkea sitä moniammatillista työtä, jota voidaan tehdä yksilön ja perheen hyväksi. Työ on moniammatillista yhteistyötä varsinkin neuvolan terveydenhoitajan kanssa. 6.1.3 Lyhytkestoinen käytännön apu, neuvonta ja ohjaus Kaksi osastonhoitajaa mainitsi avoimissa vastauksissa sen, että ennaltaehkäisevä työ on konkreettista käytännön apua. Työhön kuuluu myös koko perheen neuvonta ja ohjaus. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että neuvolan ennaltaehkäisevä työ on osastonhoitajien mielestä lyhytkestoista, väliaikaista auttamista, kunnes sopiva työmuoto perheelle löytyy. Työ on lyhyt kestoista vuorovaikutuksellista ja / tai konkreettista apua ja / tai kannattelua kunnes sopiva työmuoto löytyy. Lyhytaikaista apua perheisiin… Sekä ohjausta, tukea että käytännön apua. Strukturoitujen kysymysten vastausarvoista ilmenee, että perheohjaajan tekemä työ on osastonhoitajien mielestä kotona tapahtuvaa neuvontaa erilaisissa pulmissa, esimerkiksi lapsen nukkumis- ja syömispulmissa. Perheohjaajan työhön kuuluu osastonhoitajien mukaan myös vanhempien tukeminen esimerkiksi silloin, kun lapsi on keskonen tai sairas. (LIITE 1) Perheväkivallan ja päihteidenkäytön puheeksi ottaminen koettiin yksimielisesti kuuluvan neuvolan perhetyöhön. Perhetyöhön kuuluu myös muun avun piiriin ohjaamista kuin myös erilaisten ryhmien pitämistä perheille. Perheohjaajan on 30 osastonhoitajien mielestä hyvä tavata perheiden sosiaalista verkostoa. Työ on terveydenhoitajan työparina tehtävää, koko perhettä auttavaa työtä sekä vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukemista. (LIITE 1) 6.1.4 Perhetyöntekijöiden osaaminen ja koulutus Kaikki vastanneet esittävät, että perheohjaajalla voisi olla sosionomin koulutus. Näin saataisiin moniammatillisuuden rikkaus hyödynnettyä. Kolme vastanneista on sitä mieltä, että perhetyöntekijän koulutus voisi olla lähihoitaja, kodinhoitaja tai lastenhoitaja. Perhetyön syventävien opintojen tärkeyttä sekä perhetyöntekijälle että -ohjaajalle korosti kaksi osastonhoitajaa. Strukturoitujen kysymysten vastausarvoista ilmenee, että osastonhoitajien mukaan perhetyöntekijöiden tulee osata käyttää työssään erilaisia menetelmiä, muun muassa varhaista puuttumista, voimavaraistamista, verkostotyötä ja asiakaslähtöisyyttä. Muun palveluverkoston tunteminen on tärkeää. Perhetyöntekijän tulee tuntea hyvin lapsen normaalin kasvun ja kehityksen sekä parisuhteen kehitysvaiheet ja roolit. Osastonhoitajien mielestä perhetyöntekijöiden tulee osata tehdä arvio perheen kokonaistilanteesta ja tietää, milloin on tarpeen konsultoida muita ammattilaisia. Myös tieto siitä, milloin tulee tehdä lastensuojeluilmoitus tai milloin perheenjäsen tarvitsee akuutisti muuta hoitoa tai tukea, on tärkeää. (LIITE 1) Palvelusuunnitelmien tekeminen ja dokumentoinnin hallinta kuuluu perhetyöntekijän työhön. Työhön olennaisesti kuuluu tietää, milloin tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Verrattuna edellä mainittuihin taitoihin osastonhoitajien tuntuman mukaan vanhempien parisuhdeongelmissa tai taloudellisissa ongelmissa auttaminen ei ole niin tärkeää verraten aikaisemmin mainittuihin osaamisalueisiin. (LIITE 1) 31 6.1.5 Espoon neuvolan perhetyön tulevaisuudessa Kaikki osastonhoitajat tuovat vastauksissaan esille sen toivomuksen, että esimieskysymyksen olisi ratkaistu tulevaisuudessa. He näkevät parhaaksi, että perhetyöntekijöillä olisi oma terveydenhuollon alaisuudessa toimiva esimies. …Voisiko jopa ajatella, että osastonhoitajilla olisi myös nimetyt sisällölliset kehittämisvastuualueet (neuvola, koulu, perhetyö)?… Toivon, että esimiehisyys ja linjaukset on ratkaistu (tulevaisuudessa). Perhetyö tarvitsee oman esimiehen, joka voi keskittyä vain perhetyöhön ja sen erityispiirteisiin. Toivon kuitenkin, että se pysyy terveydenhoidon alaisuudessa. Terveydenhoidon osastonhoitajalle riittävät äitiys- ja lastenneuvolasektorin ja kouluterveydenhuollon johtaminen ja hallinto. Toivon, että perhetyö on terveydenhoidon rinnalla, mutta oman lähiesimiehen johdettavana. Toivon, että tulevaisuudessa perhetyössä on oma esimies. Vastauksista nousee myös selkeä viesti siitä, että osastonhoitajat toivovat tulevaisuudessa riittävästi resursseja nimenomaan käytännön työhön ja auttamiseen perheiden kotona. Kaksi vastaajaa toivoo myös, että työparityöskentelyyn olisi terveydenhoitajilla ja perhetyöntekijöillä riittävästi aikaa, ja että heidän työnkuvat olisivat selkeämmät. Edelleen kotikäynteinä toteutettavaa neuvonta-, ohjaus-, tukemisja auttamistyötä lähellä perhettä. Lapsiperheille myöskin käytännön apua kotiin… Riittävästi resursseja lapsiperheisiin. Toivon, että perhetyössä on riittävät resurssit… Riittävät resurssit varhaiseen puuttumiseen ja ennen kaikkea konkreettisen lyhytaikaisen kodinhoidollisen ja lastenhoidollisen avun mahdollisuus kaikille sitä tarvitseville. 32 6.2 Neuvolan perhetyön tehostamisen syyt Espoossa 6.2.1 Perheiden pahoinvointi ja sen seuraukset Vastauksista nousee selkeästi esille osastonhoitajien näkemys siitä, että perheiden pahoinvointi on ollut osatekijänä vaikuttamassa neuvolan perhetyön tehostamiseen (neljä osastonhoitajaa). Lasten huostaanotot ovat osastonhoitajien näkemyksen mukaan lisääntyneet Espoossa ja perheillä on entistä enemmän pulmia arjessa. Yhden osastonhoitajan mukaan myös uusavuttomuus on lisääntynyt. Vaikeat monisyiset perheiden ongelmat näkyvissä, osin lisääntyneet (mielenterveys- ja päihdeongelmat). Asiakkailla on entistä enemmän pulmia arjessa toimiessa. …ja perheiden hätä tullut esille. Lastensuojelutarpeen kasvu ennaltaehkäisevyys. 6.2.2 Muuttoliike Kaksi osastonhoitajaa toivat esille sen, että muuttoliike Espooseen on vaikuttanut siihen, että perheiden on vaikeaa juurtua asuinpaikkaan ja sukulaisetkin asuvat usein kaukana. Tästä syystä sukupolvien välistä tukiverkkoa ei useinkaan ole ja perheet jäävät ongelmien ja huolten kanssa yksin. Meidän alueella on suurta muuttoliikettä, jolloin on vaikeata juurtua asuinpaikkaan. Runsas muuttoliike lieveilmiöt 33 6.2.3 Tuki työntekijöille Terveydenhoitajien mahdollisuudet tehostettuihin asiakaskäynteihin ovat osastonhoitajien mielestä rajalliset, koska asiakasmäärät ovat niin suuria ja väestö alueella on kasvanut. Kaksi osastonhoitajaa koki, että myöskin näistä syistä neuvolan perhetyötä on tehostettu. Terveydenhoitajilla on isot asiakasmäärät, jolloin mahdollisuus tehostettuihin asiakaskäynteihin terveydenhoitajan luona on rajalliset. Terveydenhoitajien työn tukeminen. 6.2.4 Hankkeet muualla Suomessa Kahden osastonhoitajan mukaan muualla Suomessa saadut hyvät kokemukset tehostetusta neuvolan perhetyöstä ovat olleet vaikuttamassa siihen, että perhetyötä on tehostettu myöskin Espoossa. He myös kertoivat, että Espoon kaupunki on linjannut perhetyön yhdeksi kehittämiskohteeksi. Muualla Suomessa hyviä kokemuksia perhetyöstä. Valtakunnalliset hankkeet ja Espoon Perhekeskus kumppanina hanke. 6.3 Tehostetun perhetyön vaikutukset 6.3.1 Tehostetun perhetyön vaikutukset espoolaisille perheille Vastuksista nousi esille, että Espoolaisten perheiden voimavarat ovat lisääntyneet tehostetun perhetyön ansiosta (kolme osastonhoitajaa). Neuvolahenkilöstö on saanutkin perheiltä iloista ja kiitollista palautetta. 34 Työ mitä on pystytty resursseilla tekemään on vaikuttavaa ja perheitä todella auttavaa… Asiakkaat ovat saaneet apua ja tukea ajoittain hyvinkin nopeasti. Lapsiperheet ovat ottaneet perhetyön ilolla ja kiitollisina vastaan. Olemme saaneet autetuksi satoja perheitä. Strukturoitujen kysymysten vastausarvoista ilmenee, että perheet ovat saaneet osastonhoitajien kokemuksen mukaan apua neuvolan perhetyöltä nimenomaan käytännöllisiin arjen pulmiin. Perhetyön myötä perhe myös jaksaa arkea paremmin, päivärytmi selkiytyy, lasten uniongelmat ja ruokailutilanteet helpottuvat ja he löytävät helpommin alueen muita palveluita. (LIITE 1) Osastonhoitajien kokemuksen mukaan vanhemmat saavat perhetyön tuen myötä myöskin levättyä riittävästi. Myös muiden apujen piiriin ohjaaminen tapahtuu perhetyön toimesta oikeaan aikaan. Osastonhoitajien mielestä perheet eivät kuitenkaan saa neuvolan perhetyön kautta tarpeeksi apua päihdeongelmaan. Perheiden ongelmiin puututaan kuitenkin osastonhoitajien mukaan tarpeeksi varhain ja ohjataan oikea-aikaisesti muun tarvitsemansa avun piiriin. Vanhempia voimavaraistetaan osastonhoitajien mukaan perhetyössä hyvin vanhemmuuteen ja kasvattamiseen. (LIITE 1) 6.3.2 Tehostetun perhetyön vaikutukset osastonhoitajille Osastonhoitajien vastauksista nousee esille, että heidän työmääränsä on kasvanut uudistuksen myötä (kolme osastonhoitajaa). Uuden ammattiryhmän tunteminen ja ohjaaminen on vaatinut osastonhoitajalta aikaa ja panostusta. Yksi osastonhoitaja tuo esille sen, että moniammatillinen työ neuvolassa on rikkaus, jota tulisi hyödyntää ja käyttää. Lisännyt huomattavasti työn määrää. Työnjohtajana työn määrä on kasvanut. Työmäärä on lisääntynyt. 35 Kahden osastonhoitajien mielestä perhetyön tehostaminen vaatii heiltä erittäin laaja-alaista kokemusta ja osaamista. Laaja-alaista osaamista. Erittäin laaja- alaista kokemusta ja kaupungin organisaation tuntemusta. Myös johtamistaidon tärkeyttä korosti kolme osastonhoitajaa. Henkilöstön johtamisosaamista työn uudelleen organisoimisessa ja tehostamisessa. Henkilöstöjohtamisen esimiestaitoja. Riittävä johtamistaito… ja kokemusta muutosjohtamisesta. Uuden työmuodon aloittaminen neuvolan osastonhoitajien alaisuudessa on vaatinut heiltä uuden työmuodon tuntemista ja perhetyöhön perehtymistä. Yksi osastonhoitaja ehdottaa, että tulisiko osastonhoitajien käydä perhetyön täydennysopintoja, jos työmuoto säilytetään neuvolan osastonhoitajien alaisuudessa. Uuden työn aloittaminen vaatinut paljon tukea perhetyöhön. Uuden työmuodon tunteminen on tärkeää. Perheiden kokonaisuuksien hahmottamista. Mahdollisesti perhetyön täydennysopintoja. 36 6.3.3 Tehostetun perhetyön vaikutukset terveydenhoitajille Yksi osastonhoitaja tuo avoimessa vastauksessaan esille sen, että terveydenhoitajat kokevat perhetyön helpottaneen heidän työtään. Tämä on vähentänyt myös osastonhoitajan työpaineita. Sama osastonhoitaja myös mainitsee, että on havainnut työviihtyvyyden kasvua. Terveydenhoitajat kokevat perhetyön helpottavan työtään -> työpaineet helpottuneet, esimiehenä havainnut työviihtyvyyden kasvua. Osastonhoitajien vastauksista käy ilmi, että työparin tuki on vähentänyt huolta, jota terveydenhoitaja kokee asiakkaistaan. Osastonhoitajien näkemysten mukaan terveydenhoitajan on helppo tehdä palvelupyyntö ja lähettää perhe perhetyöntekijälle. Terveydenhoitajat saavat hyvin kirjallista palautetta perhetyöntekijöiltä. (LIITE 1) Osastonhoitajien mielestä on tärkeää, että terveydenhoitaja ja perhetyöntekijä tekevät ensimmäisen kotikäynnin yhdessä. Kotikäynteihin ei kuitenkaan ole osastonhoitajien mukaan tarpeeksi aikaa. Terveydenhoitajan ja perhetyöntekijän on helppo arvioida yhdessä lastensuojelun tarvetta. Perhetyö rakentaa myös moniammatillista työskentelyä lapsiperheiden palveluissa. Osastonhoitajien mukaan terveydenhoitajat ja perheohjaajat tarvitsevat kuitenkin lisää koulutusta ja tukea työparityöskentelyyn. (LIITE 1) 37 7 POHDINTA 7.1 Tutkimustulosten tarkastelua Tutkimuksen tulokset herättivät monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä. Uusi työmuoto tarvitsee muotoutuakseen usein pitkänkin ajan. Espoo on iso kaupunki, ja alueet ovat keskenään erilaisia. Myös perhetyöntekijät ja -ohjaajat ovat olleet koulutustaustoiltaan erilaisia, joten sekin on asettanut haasteita osastonhoitajien työhön. Tässä osioissa tarkastelen tutkimustuloksia suhteessa esitettyyn teoriaan. Olen jaotellut tulokset selkeyden vuoksi tutkimuskysymysten mukaan. 7.1.1 Perhetyö osastonhoitajien määrittelemänä Tutkimustulosten mukaan neuvolan perhetyö on perheiden kotona tapahtuvaa lyhytaikaista käytännön apua, neuvontaa ja ohjausta. Työ eroaa lastensuojelun perhetyöstä, sillä neuvolan perhetyön tarkoituksena on auttaa ja tukea perheitä jo siinä vaiheessa, kun tilanne ei ole perheessä vielä kovin vaikea. Perhekeskus kumppanina -hankkeen tavoitteena olikin tarjota perheille mahdollisuus varhaiseen tukeen, ohjaukseen ja apuun perheen omassa ympäristössä (Ruotsalainen ym. 2008, 5.) Osastonhoitajat kokivat, että erityisen rikasta neuvolan perhetyössä on se, että eri alan asiantuntijat toimivat yhdessä, saman organisaation alaisuudessa perheen parhaaksi. Perhetyöntekijän tulee kyetä erittelemään ja arvioimaan perheen kokonaistilannetta yhteistyössä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35). Myös osastonhoitajat kokivat, että perhetyöntekijän osaamiseen tulee vahvasti kuulua taito arvioida perheen kokonaistilannetta. Ensimmäinen kotikäynti olisi osastonhoitajien mielestä hyvä tehdä työparin eli terveydenhoitajan kanssa. Perhetyöntekijän on osastonhoitajienkin mukaan hyvä tietää, milloin tulee konsultoida muita perhetyön ammattilaisia. 38 Perhekeskus kumppanina -hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa perhetyössä moniammatillisia toimintoja (Ruotsalainen ym. 2008, 13). Osastonhoitajista vain kaksi mainitsi vastauksissaan moniammatillisuuden tärkeyden perhetyössä. Kuitenkin kysyttäessä perhetyöntekijöiden ja −ohjaajien koulutuksesta osastonhoitajat esittivät perheohjaajien koulutuspohjaksi sosionomin tutkintoa, joka toisi neuvolaan moniammatillisuuden ulottuvuuden heidän toimiessaan terveydenhoitajien työpareina. Hankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa vanhemmuutta (Ruotsalainen ym. 2008, 13). Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat kyseisen tavoitteen ainakin osaltaan täyttyneen, sillä osastonhoitajat kokivat, että espoolaiset lapsiperheet ovat todella tulleet autetuksi ja heidän arjessa toimiminen on helpottunut perhetyön uudistuksen myötä. Osastonhoitajat sekä terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät ovat saaneet positiivista palautetta perheiltä. Perhetyöntekijän toimiessa vaativammissa ongelmatilanteissa kuten parisuhde-, päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmissa tarvitaan lähes aina työparia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35−36). Lapsen paras ei voi toteutua ilman vanhempia, sillä lapsen hyvinvointi riippuu koko perheen hyvinvoinnista, erityisesti vanhempien parisuhteen laadusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 22). Osastonhoitajat kuitenkin kokivat, että vanhempien auttaminen parisuhdeongelmissa tai taloudellisesti huonossa tilanteessa ei niinkään kuulu perhetyöntekijän työhön. Heidän mielestään perhetyöntekijän tehtäviin kuuluu kuitenkin ohjata perhettä sellaisen avun piiriin, jota he tarvitsevat. Lastenneuvolan ja perhepalveluverkoston perhetyöntekijän tehtävänä on tukea ja edistää erityistä tukea tarvitsevien perheiden elämänhallintaa tilanteissa, joissa perhetilanteen selvittely tai perheen muunlainen tukeminen edellyttävät toistuvia ja riittävän pitkäkestoisia kotikäyntejä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 35). Tähän tutkimukseen osallistuneet osastonhoitajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että neuvolan ennaltaehkäisevä työ on lyhytkestoista perheen auttamista, kunnes perheelle löydetään sopiva työmuoto. 39 Kuten teoriaosuudessa mainittiin, tarvitsee neuvolatyö onnistuakseen taitavaa johtamista. Johtamisella on suuri merkitys moniammatillisen tiimityön kehittämisessä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 55.) Tulosten pohjalta ilmenee, että osastonhoitajat kokevat uuden ammattiryhmän johtamisen haasteellisena. Heidän työn tunteminen vaatii osastonhoitajilta aikaa ja panostusta. He toivovatkin, että neuvolan perhetyöllä olisi Espoossa oma lähiesimies. Osaksi tähän saattaa vaikuttaa myös se, että he kokevat työmääränsä kasvaneen perhetyön uudistuksen myötä. 7.1.2 Perhetyön tehostamisen syyt osastonhoitajien näkökulmasta Ennen Perhekeskus kumppanina -hankkeen perustamista Espoossa tiedostettiin lapsiperheiden elämän muutokset ja niistä nousevat uudenlaiset tarpeet. Todettiin, että tarvitaan yhteisöllistä, monitoimijaista otetta perheiden auttamiseksi. (Viitala 2006, 9.) Lapsiperheiden parissa työskentelevien ihmisten huoli on kohdistunut erityisesti lyhytaikaista apua tarvitseviin perheisiin. Perheen tuen ja avun tarve on kasvanut. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 98.) Neuvolajärjestelmän perusrakennetta voidaan pitää edelleen varsin toimivana, mutta muutokset vanhempien elinoloissa ja lasten terveydessä ovat lisänneet tarvetta kiinnittää huomiota neuvolatoiminnan kehittämiseen (Hakulinen – Viitanen ym. 2005, 21). Kuten osastonhoitajatkin tässä tutkimuksessa totesivat, on perheiden pahoinvointi ollut yhtenä perhetyön tehostamisen syynä. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat heidän mukaan lisääntyneet, ja pulmat arjessa ovat kasvaneet. Perheissä on myös vaikeita, monisyisiä ongelmia, joihin ammattilaisten tulee puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa. Perhekeskus kumppanina –hankkeen loppuraportissa mainitaan, että terveydenhoitajien työnkuva on muotoutunut sellaiseksi, etteivät esimerkiksi kotikäynnit ole olleet aina mahdollisia sellaisella tehokkuudella, jota erityistä tukea tarvitseva perhe tarvitsisi. (Ruotsalainen ym. 2008, 22.) Tämän tutkimuksen tulokset 40 osoittavat myös, että terveydenhoitajien tukemisen tarve on ollut yhtenä osatekijänä neuvolan perhetyötä suunniteltaessa. Osastonhoitajat kokivat, että terveydenhoitajilla on niin suuret asiakasmäärät, että erityistä tukea tarvitsevat perheet eivät ole päässeet neuvolan terveydenhoitajien vastaanotoille niin usein kuin mitä he siinä tilanteessa olisivat tarvinneet. 7.1.3 Perhetyön vaikutukset Espoossa osastonhoitajien kokemana Ennaltaehkäisevää perhetyötä on viime vuosina ryhdytty kehittämään Suomessa laaja-alaisesti. Neuvoloissa tarjottavista matalan kynnyksen palveluista näyttäisi olevan apua pienenkin huolen perheissä. (Ruotsalainen ym. 2008, 21.) Tämänkin tutkimuksen tulokset kertovat sen, että neuvolan perhetyöllä on todella pystytty auttamaan ja tukemaan espoolaisia lapsiperheitä. Myös Ijäksen & Väisäsen (2008, 58) opinnäytetyön mukaan vanhemmat ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä Espoon neuvolan perhetyöltä saamaansa tukeen. Vanhempien tyytyväisyyden kokivat myös osastonhoitajat oman opinnäytetyöni tuloksissa. Perhekeskus kumppanina -hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä työntekijöiden työviihtyvyyttä (Ruotsalainen ym. 2008, 13). Tämän tutkimuksen tuloksista ilmenee, että terveydenhoitajien työssä viihtyminen on lisääntynyt. Huolen perheistä on voinut jakaa perhetyöntekijän kanssa, mikä on vähentänyt terveydenhoitajien työpaineita. Kuten Lintula (2001, 9−10) sekä Halla (1994, 98) tutkimuksissaan toteavat, on osastonhoitajilla merkittävä rooli hoitotyön kehittämisessä. Heidän asennoitumisensa vaikuttaa siihen, miten hoitohenkilökunta omaksuu uusia käytäntöjä hoitotyöhönsä. Opinnäytetyössäni osastonhoitajat kokivat perhetyön kehittämisen sekä terveydenhoitajia että espoolaisia lapsiperheitä voimaannuttavana. Osastonhoitajilla on tärkeä rooli Espoossa olla kannustamassa sekä terveydenhoitajia että perhetyöntekijöitä ja −ohjaajia työparityöskentelyyn. Heillä on tärkeä rooli myös perhetyön kehittämisen puolestapuhujina ja eteenpäin viejinä. Osastonhoitajat kokivatkin perhetyön kehittämisen tärkeäksi asiaksi. He ovat ohjan- 41 neet ja tukeneet uutta ammattiryhmää ja paneutumaan sen työn erityispiirteisiin. Heidän mukaansa se on vaatinut myös heidän oman työnsä kehittämistä ja mahdollisesti vaatii myös lisäkouluttautumista. Viljamaan (2003, 79) tutkimuksen mukaan vanhemmat kaipaavat neuvolan työntekijöiltä enemmän perhekeskeistä työotetta ja vanhemmuuden tukemista. Espoossa neuvolan tehostetulla perhetyöllä on pyritty auttamaan koko perhettä, joten perhekeskeisyys on neuvolatyössä lisääntynyt. Osastonhoitajat kokivat myös, että perhetyöllä saadaan voimavaraistettua vanhempia ja tätä kautta vanhemmuus vahvistuu. Kovàcsin ja Rewellin (2007, 50) tutkimuksen mukaan perhetyöntekijät toivoivat esimieheltä selkeämpää näkemystä perhetyön sisällöstä ja menetelmistä. Tämä asia nousi esiin myös osastonhoitajilta omassa tutkimuksessani. Osastonhoitajat toivoivat selkeää työnkuvaa ja työnjakoa sekä perhetyöntekijöille että terveydenhoitajille. Esimies ei ollut vielä hankkeen aikana tarkkaan selvillä, miten työt tulisi neuvolassa jakaa terveydenhoitajien ja perhetyöntekijöiden välillä. 7.2 Tutkimustulosten luotettavuus ja eettiset kysymykset Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa painottuu tutkimuksen sisäinen johdonmukaisuus. Tällä tarkoitetaan, että kaikki tutkimuksen osatekijät ovat järkeviä suhteessa toisiinsa. Näitä tekijöitä ovat tutkimuksen kohteen valinta, tutkimuksen tarkoitus, tutkijan motiivi ja sitoumus tutkimukseen, tutkittavien valinta, aineistonkeruu ja käytetyt menetelmät, tutkija-tutkittava-suhde, tutkimuksen kesto, aineiston analyysi ja tutkimuksen raportointi. Jotta tutkimuksen tuloksia voitaisiin arvioida, tutkijan on raportissaan tuotava selkeästi esille kaikki edellä mainitut tekijät. Yksityiskohtainen selostus tutkimuksen toteutuksesta ja etenkin aineiston analyysistä ja johtopäätöksien teosta tekevät tutkimustulokset selkeämmiksi ja ymmärrettävämmiksi. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 133−138.) 42 Tutkimukseni aihe osui kohdalleni sattumalta. Olin jo pitkään miettinyt opinnäytetyöni aihetta tuloksetta. Opinnäytetyön ohjaajaltani sain kuitenkin ehdotuksen aiheesta, sillä hän oli ollut Perhekeskus kumppanina− hankkeen ja Diakin välinen yhteyshenkilö. Tutkimusaineisto oli jo kerätty hanketyöntekijöiden toimesta, joten se houkutteli minua. Täten aihe sinänsä ei ollut asia joka minua kannusti tätä tutkimusta tekemään. Toisaalta toisten tekemä kyselylomake aiheutti minulle päänvaivaa tutkimuskysymyksiä miettiessäni, sillä minun tuli kyselylomakkeen kysymysten mukaan päätellä, mitä hanketyöntekijät näillä kysymyksillä halusivat selvittää. Kyseinen asia saattaa heikentää tutkimuksen luotettavuutta, sillä en voi olla varma, vastaavatko tutkimustulokset juuri niihin asioihin, joita hanketyöntekijät halusivat selvittää. Valitessani tämän aiheen päätin kuitenkin sitoutua tutkimukseeni ja tehdä sen niin hyvin kuin siinä elämäntilanteessa pystyin. Tutkimusta tehdessäni huomasin kyselylomakkeessa puutteita, jotka saattavat vaikuttaa tutkimustulosten luotettavuuteen. Kyselylomake on mielestäni valmisteltu huolimattomasti eikä siihen ole perehdytty tarpeeksi syvällisesti. Strukturoidut vastaukset eivät välttämättä tuo kovinkaan monipuolista tietoa perhetyöstä osastonhoitajien näkökulmasta. Lisäksi kysymyksessä neljä on toteaman ”Osaaminen, jota perheohjaajat tarvitsevat työssään” alla 19 väittämää, jotka koskevat perheohjaajan osaamista. Mielestäni vastatessa on riski, että pohtii perheohjaajan osaamista nykytilassa, eikä sitä millaista osaamista he tarvitsisivat. Kyselylomakkeen laatua pohtiessani tulin siihen tulokseen, että jos minulla olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa lomakkeen kysymyksiin, olisin halunnut selvittää osastonhoitajien tuntemuksia ja tietoutta esimiehenä toimimisesta ja muutosjohtamisesta. Perhepalveluita kehitettäessä on äärimmäisen tärkeää, että myös lähijohtaja on selvillä omasta roolistaan hoitotyön kehittäjänä ja muutoksen puolestapuhujana. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, millaista tukea ja ohjausta osastonhoitajat ovat saaneet omilta esimiehiltään liittyen perhetyön kehittämiseen. 43 Tutkimuksen teko on kestänyt kohtalaisen kauan sen laajuuteen suhteutettuna. Omien ajatusten selkiyttäminen ja ”punaisen langan” säilyminen on vaatinut erityistä ponnistelua ja tarkkaavaisuutta. Tällä seikalla myös saattaa olla vaikutus tutkimuksen luotettavuuteen. Opinnäytetyön eettisiin periaatteisiin kuuluu kyselyyn osallistumisen vapaaehtoisuus ja vastaajien anonymiteetin turvaaminen (Kuokkanen; Kiviranta; Määttänen & Ockenström 2007, 27−28). Tutkimustuloksia raportoidessani merkitsin suorien lainausten perään osastonhoitajien numerot. Työtä tarkistaessani poistin ne, jotta vastaajien henkilöllisyyden tunnistaminen olisi mahdollisimman riskitöntä. Vastaajia on vain viisi, ja hanketyöntekijät mahdollisesti tuntevat kaikki osastonhoitajat. Vastauksista esiin nousseet asiat eivät ole kuitenkaan millään lailla arkaluonteisia. 7.3 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Tutkimukseni antoi tietoa osastonhoitajien kokemuksista liittyen uuteen työmuotoon neuvolassa. En tuo johtopäätöksissäni esille kaikkia tutkimukseni tuloksia, vaan niitä, jotka ovat keskeisiä asioita kehitettäessä neuvolan perhetyötä edelleen Espoossa. Osastonhoitajat kokivat, että neuvolan perhetyön tulisi olla perheille annettavaa konkreettista apua ja tukea. He toivoivat, että tulevaisuudessa olisi resursseja tähän työhön riittävästi. Perhetyöntekijöitä tulisi siis palkata tarpeeksi, jotta kaikille apua tarvitseville olisi tarjota heidän tarvitsemiaan palveluja. Kaupungin talouden kannaltakin tämä olisi kai hyödyllistä, jos neuvolan perhetyöllä voidaan ehkäistä mahdollisesti raskaampaa lastensuojelutyötä, esimerkiksi huostaanottoja. Myös moniammatillisuus tuotiin vastauksissa esille. Olisi arvokasta, että se nähtäisiin kaikkien työtä rikastuttavana elementtinä, sillä laaja-alainen osaaminen ja näkemys perheiden tilanteesta on sekä terveys- että sosiaalialan ammattilaisia opettavaa ja perheitä todella auttavaa. Tärkeää on, että moniammatilli- 44 selle työparityöskentelylle varataan tarpeeksi aikaa, jotta sen rikkaus saataisiin hyödynnettyä. Osastonhoitajilta nousee selkeä viesti siitä, että he toivovat neuvolan perhetyölle omaa esimiestä. Herää ajatus, että miten moniammatillinen tiimi (mukaan lukien terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät sekä perheohjaajat) voi toimia tehokkaasti, jos se on erillisen lähiesimiehen johdossa ja näin omien tavoitteiden ja toiminta-ajatuksen alla. Ymmärrettävää on, että uusi työmuoto vaatii aikaa ja lisää osastonhoitajien työtä, mutta onko osastonhoitajissa havaittavissa muutosvastarintaa omaa työtä koskevaa muutosta kohtaan? Kuten teoriaosuudessa mainitsin, vie muutoksen läpivieminen aina aikaa, mutta esimiehen tulisi olla muutoksen puolestapuhuja ja näin omalla asenteella murtaa alaistensa mahdollista muutosvastarintaa. Osastonhoitajat kokivat, että heidän työmääränsä on huomattavasti lisääntynyt perhetyön myötä. Saattaa olla, että se on vaikuttanut heidän esiin tuomaan esimieskysymykseen, vaikka he muuten ehkä kokevatkin, että perhetyön olisi järkevintä olla neuvolan osastonhoitajien johdettavana. Herää ajatus, että olisiko mahdollista vähentää osastonhoitajien työmäärää jostain muualta, ja säilyttää perhetyö kuitenkin neuvolan osastonhoitajien alaisuudessa. Kuten yksi osastonhoitaja toi vastauksessaan esille, tarvitsevat osastonhoitajat muutosjohtamisesta koulutusta. Jos perhetyö säilyy neuvolan osastonhoitajien alaisuudessa, olisi suotavaa, että osastonhoitajat osallistuisivat myös perhetyön täydennyskoulutuksiin. Olisi myös äärimmäisen tärkeää, että osastonhoitajilla on tarpeeksi koulutusta esimiestyöhön ja muutosjohtamiseen. Uuden ammattiryhmän johtaminen vaatii sen alan tuntemusta, jotta voi tukea heidän ammattiidentiteettiään ja ammatillista osaamistaan. Vastausten mukaan perhetyö on lyhytaikaista perheiden auttamista. Eräs osastonhoitaja mainitsee, että perhettä kannatellaan sen aikaa, kunnes sopiva työmuoto löytyy. Herää ajatus, että miksi neuvolan perhetyön apu tulee olla lyhytaikaista ja väliaikaista siihen saakka, kunnes löydetään joku toinen keino auttaa 45 perhettä. Eikö tämä uusi työmuoto ole juuri sitä, mitä suuri osa perheistä tarvitsee? Perhettä on toki hyvä pyrkiä voimavaraistamaan niin, että se tulee tulevaisuudessa pärjäämään omilla voimillaan ilman ulkopuolista apua. Vastausten mukaan osastonhoitajien mielestä perhetyö ei täysin selkeästi ole parisuhdeongelmaisten ja taloudellisissa ongelmissa painivien vanhempien auttamista. Mielestäni nämä ovat juuri keskeisiä asioita koko perheen hyvinvointia ajatellen. Juuri parisuhdeongelmat ja taloudelliset vaikeudet aiheuttavat kokemukseni mukaan ongelmia perheiden arjessa toimimisessa. Eikö osastonhoitajien tulisi luoda juuri sellaisia työkäytäntöjä ja -muotoja työntekijöille, mitä perheet tarvitsevat? Terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät ehkä tuntevat, että heillä ei ole tarpeeksi ammattitaitoa hoitaa vanhempia tällaisissa ongelmissa. Mielestäni jokaisella neuvolassa työskentelevällä olisi tärkeää kuitenkin olla edes joitakin työkaluja asiakkaan parisuhdeongelmia ratkottaessa. Joka tapauksessa on tärkeää, että sekä perhetyöntekijät että terveydenhoitajat osaavat ohjata perheet oikean avun piiriin, jos he eivät itse pysty perhettä jossain ongelmassa auttamaan. Osastonhoitajat toivat esiin sen, että perhetyön tehostaminen on vaatinut heiltä paljon panostusta ja tuen antamista työntekijöille. Uuden ammattiryhmän ohjaaminen vaatii sen alan asiantuntemusta. Esimiestaidot ja muutosjohtamisen taidot korostuvat, kun organisaatio uudistuu ja työnkuvat muuttuvat. Uudelle ammattiryhmälle olisi hyvä olla riittävästi aikaa. Tutkimuksen teon aikana pohdin myös terveydenhoitajien koulutusta. Terveydenhoitajan tekemä perinteinen neuvolatyö on mielestäni kaikissa muodoissaan juuri perhetyötä. Oman kokemuksen mukaan terveydenhoitajien koulutuksessa kuitenkin hyvin vähän käsitellään perhetyötä. Ruotsalainen ym. (2008, 22) toteavat raportissaan, että terveydenhoitajien tekemää perinteistä työtä ei ole totuttu määrittelemään perhetyöksi. Johtuuko tämä juuri terveydenhoitajien koulutuksesta? Tulisiko terveydenhoitajien koulutukseen lisätä perhetyön opintoja? 46 7.4 Oman ammatillisuuden kehittyminen opinnäytetyöprosessin aikana Oman opiskelun ja ammatillisuuden kehittymisen pohtiminen on noussut opinnäytetyöprosessin aikana esille todella monta kertaa, sillä prosessi on ollut pitkä ja siihen on liittynyt monenlaisia tunteita ja vaiheita. Opintoni ovat keskeytyneet useaan kertaan, joten opinnäytetyön aloituskin on siirtynyt koko ajan myöhäisemmäksi. Oma ammatillisuus on kehittynyt koko opiskelun aikana, mutta oman tutkimuksen tekeminen on kehittänyt kriittisyyttä vallitseviin käytäntöihin. Ammattikorkeakoulusta valmistuneella on laajaa ja monipuolista osaamista asiantuntijuuden kehittymisen pohjana. Olen opintojeni loppuvaiheessa, mutta vasta aloittelemassa terveydenhoitajan polkuani. Opinnäytetyön laatiminen ja tutkimuksen toteuttaminen on kehittänyt tutkivaa ja kehittävää otetta terveydenhoitajan työhön. Uskon, että tästä on hyötyä ja apua tulevaisuudessa terveydenhoitajan työssä toimiessa. Työelämässä ratkaisut eivät useinkaan ole valmiina, vaan eri vaihtoehtoja on kyettävä etsimään hyvin erilaisista lähteistä. Opinnäytetyö on lisännyt tietouttani johtamisesta ja sen haasteita. Täten opinnäytetyö on opettanut minua suhtautumaan kriittisesti myös johtajuuteen. Kohta valmiina terveydenhuollon ammattilaisena on hyvä tietää, millaista työtä osastonhoitajat tekevät sekä millaista tukea terveydenhoitaja voi esimieheltä saada. 47 LÄHTEET Aaltola, Juhani & Vallli, Raine 2007. Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Metodinvalinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus. Ahonen, Jorma & Pohjanheimo, Esa 2000. Asian ytimessä. Työkulttuurin kehittäminen oppivassa organisaatiossa. Helsingin yliopisto. Arikoski Juha & Luoma Jenni 2006. Menestystä ja hyvinvointia organisaatioon muutoksessa. Teoksessa (toim. Vesterinen Pirkko). Työhyvinvointi ja esimiestyö. Helsinki: WSOY, 123−136. Eskola, J. & Suoranta, J. 2003. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Hakulinen-Viitanen, Tuovi; Haapakorva, Arja & Pelkonen Marjaana 2005. Äitiysja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005: 22. Hakulinen-Viitanen, Tuovi; Pelkonen, Marjaana; Saaristo, Vesa; Hastrup, Arja & Rimpelä, Matti 2007. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta: tulokset ja seurannan kehittämminen. Stakesin raportteja. Halla, Terttu 1994. Osastonhoitaja hoitotyön johtajana TYKSissä. Pro gradu – tutkielma. Hoitotiede. Turun yliopisto. Harju-Tolppa, Marjo 2007. Perhevoimala. Arkivoimaa perheille uusilla tavoilla yhdessä tekemällä. Perhevoimala- ennaltaehkäisevän perhetyön moniammatillinen tutkimus- koulutus- ja kehittämishanke 1.4.2005−30.4.2007. Hämeenlinnan perusturvakeskus, raportti 1/2007. Loppuraportti. Hokkanen, Simo; Mäkelä, Tapio; Taatila, Vesa 2008. Alan johtajaksi. Helsinki: WSOY. Honkanen, Henry 2006. Muutoksen agentit: muutoksen ohjaaminen ja johtaminen. Helsinki: Edita. Ijäs, Santra & Väisänen, Pia 2008: Vanhempien kokemuksia neuvolan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä Espoossa. Diakoniaammattikorkeakoulu, Helsinki. Opinnäytetyö. 48 Järvinen, Ritva; Lankinen, Aila; Taajamo, Terhi; Veistilä, Minna & Virolainen, Arja 2007. Perheen parhaaksi. Perhetyön arkea. Helsinki: Edita. Kotter, John P. 1996. Muutos vaatii johtajuutta. Helsinki: Oy Rastor Ab. Kovács, Ira & Rewell, Pirjo 2007. Neuvolan ennaltaehkäisevä perhetyö Espoossa, perhetyöntekijöiden kokemuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki. Opinäytetyö. Kuokkanen, Ritva; Kiviranta, Mervi; Määttänen, Jukka & Ockenström, Leena 2007. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä: opas Diakonia ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä varten. Diakonia -ammattikorkeakoulun julkaisuja. C. Helsinki. Kuosmanen, Minna 2007. Ennaltaehkäisevä ja voimavaroja vahvistavaneuvolan perhetyö. Teoksessa (toim. Armanto, Annukka & Koistinen, Paula) Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi, 369−374. Kyngäs, Helvi & Vanhanen, Liisa 1999. Sisällönanalyysi. Hoitotiede 11, 3−12. Latvala, Eila & Vanhanen-Nuutinen, Liisa 2003. Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: sisällönanalyysi. Teoksessa Sirpa Janhonen & Merja Nikkonen (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: WSOY. Lintula, Hanna 2001. Osastonhoitajat hoitotyön johtajana muuttuvassa toimintaympäristössä. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen laitos. Tampereen yliopisto. Nätkin, Ritva & Vuori, Jaana 2007. Perhetyön tieto ja kritiikki. Johdanto perhetyön muuttuvaan kenttään. Teoksessa Jaana Vuori & Ritva Nätkin (toim.) Perhetyön tieto. Tampere: Vastapaino, 7−38. Paunonen, Marita & Vehviläinen-Julkunen, Katri 1999. Perhe hoitotyössä. Teoksessa Marita Paunonen & Katri Vehviläinen-Julkunen (toim.) Perhe hoitotyössä. Teoria, tutkimus ja käytäntö. Helsinki: WSOY, 14−24. Pietilä-Hella, Riitta & Viinikka, Anne 2006. Kumppanuus kannattaa. Helsinki: Suomen kuntaliitto. Punna, Mari 2008. Perheohjauksen arviointitutkimus. Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto. 49 Ruotsalainen, Aino; Lindholm, Marja; Ollikainen, Liisa 2008. Perhekeskus kumppanuutta espoolaisten lapsiperheiden kanssa. Loppuraportti. Espoo. Russel-Jones, Neil 2000. Muutosjohtaminen. Helsinki: Inforviestintä. Seppänen, Pirkko 1999. Osastonhoitajan tehtävät ja roolit työyksikön johtajana muuttuvassa sairaalaorganisaatiossa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulu. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena: opas työntekijöille. Julkaisuja 2004:14. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvolat. Viitattu 23.3.2009. http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/perust erveydenhuolto/neuvolat Surakka, Tiina; Kiikkala Irma; Lahti, Tuula; Laitinen, Heleena & Rantala, Tuula 2008. Osastonhoitaja ja johtaminen. Helsinki: Tammi. Sydänmaalakka, Pentti 2000. Älykäs organisaatio. Tiedon, osaamisen ja suorituksen johtaminen. Kauppakaari. Helsinki. Taipale, Maria 2004. Työnjohtajasta tiimivalmentajaksi. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Tuomi, Juhani & Sarajärvi, Anneli 2003. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Vesterinen, Pirkko 2006. Työhyvinvointi ja esimiestyö. Helsinki: WSOY. Viitala, Riitta 2006. Perhe− hankkeen loppuraportti. Espoo. Viljamaa, Marja-Leena 2003. Neuvola tänään ja huomenna: vanhemmuuden tukeminen, perhekeskeisyys ja vertaistuki. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Vilkka, Hanna 2005. Tutki ja kehitä. Helsinki: Tammi. Wilksman, Kaarina 2006. Johtamisen haasteet osastonhoitajan työssä. Sairaanhoitaja-lehti 6-7/2006. 50 LIITE 1 KYSELY OSASTONHOITAJILLE NEUVOLAN PERHETYÖSTÄ Vastaa kyselyyn omien käsitystesi ja kokemustesi mukaan, avoimiin kysymyksiin niille varattuun tilaan ja valmiisiin vaihtoehtoihin rastittamalla (esim. x sopivan numeron tilalle) tai ympyröimällä sopiva vaihtoehto. Kysymyksiin 1-12 toivomme vastauksia vuosien 2005-2007 aikana saamiesi kokemusten ja käsitysten perusteella. Jos kysymyksessä käytetään vain nimikettä perheohjaaja, niin sillä tarkoitetaan sekä perhetyöntekijöitä että perheohjaajia. 1. Kuvaile, mitä neuvolan ennaltaehkäisevä työ on. 2. Mitkä syyt ovat mielestäsi vaikuttaneet siihen, että neuvolan perhetyötä on Espoossa tehostettu? 3. Neuvolan perheohjaajan tekemä perhetyö on 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, ympyröi sopiva vaihtoehto Perheiden kotona tapahtuvaa tukea ja neuvontaa Neuvontaa lapsen syömispulmissa Neuvontaa lapsen nukkumispulmissa Neuvontaa lapsen kasvatuskysymyksissä Vuorovaikutuksen tukemista perheenjäsenten välillä Terveydenhoitajan työparina toteutettavaa perheiden auttamista Koko perheelle annettua apua Keskosen tai sairaan lapsen vanhempien jaksamisen tukemista Muun avun piiriin ohjaamista Perheväkivaltatilanteen puheeksi ottamista Perheen päihdekäytön puheeksi ottamista Hoidollista keskustelua masentuneen äidin ja perheen kanssa Ryhmien pitämistä esim. varhaisessa vuorovaikutuksessa tukea tarvitseville äideille ja vauvoille tai esim. perhevalmennuksessa Yksilön auttamista perheen toimiessa taustatukena Perheen sosiaalisen verkoston tapaamista Parisuhdeongelmissa ohjaamista Taloudellisissa ongelmissa olevan perheen auttamista Käytännön lastenhoitoapua 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 5 5 5 5 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 1 1 1 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 5 5 5 5 1 2 3 4 5 1 1 1 1 2 2 2 2 3 3 3 3 4 4 4 4 5 5 5 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 51 Käytännön kodinhoitoapua Jotakin muuta, mitä: 1 2 3 4 5 4. Osaaminen, jota perheohjaajat tarvitsevat työssään 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, ympyröi sopiva vaihtoehto Perheohjaaja ottaa huomioon, että muutos yksilössä heijastuu koko perheeseen 1 Perheohjaaja osaa tehdä arvion perheen kokonaistilanteesta 1 Perheohjaaja tuntee hyvin muun palveluverkoston 1 Perheohjaaja hallitsee hyvin verkostotyön menetelmiä 1 Perheohjaaja hallitsee hyvin perhetyön menetelmiä 1 Perheohjaaja hallitsee varhaisen puuttumisen menetelmiä 1 Perheohjaaja hallitsee hyvin perheitä voimavaraistavia menetelmiä 1 Perheohjaaja hallitsee hyvin asiakaslähtöisiä menetelmiä 1 Perheohjaaja tuntee huvin lapsen normaalin kasvun ja kehityksen 1 Perheohjaaja osaa ohjata vanhempia tukemaan lapsen normaalia kasvua ja kehitystä 1 Perheohjaaja tuntee hyvin parisuhteen kehitysvaiheet ja roolit 1 Perheohjaaja osaa tukea vanhempia parisuhdekysymyksissä 1 Perheohjaaja tietää, milloin on tarpeen konsultoida muita ammattilaisia 1 Perheohjaaja tietää, milloin perheenjäsen tarvitsee akuutisti muuta apua tai hoitoa 1 Perheohjaaja osaa tehdä palvelusuunnitelman 1 Perheohjaaja hallitsee dokumentoinnin 1 Perheohjaajan persoonallisuus on tärkeämpi kuin muodollinen pätevyys 1 Perheohjaaja tietää, milloin on tehtävä lastensuojeluilmoitus 1 Perheohjaajien osaaminen ei ole ajan tasalla 1 Muuta osaamista, mitä? 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 52 5. Mikä koulutus perheohjaajilla ja perhetyöntekijöillä olisi paras mahdollinen? Miksi? 6. Millaista täydennyskoulutusta perheohjaajille ja perhetyöntekijöille pitäisi järjestää tai on järjestetty 7. Millaisia vaikutuksia perheohjaajien työskentelyllä on perheiden arkeen 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, ympyröi sopiva vaihtoehto Perhe jaksaa arkea paremmin 1 2 Perheen päivärytmi selkiytyy 1 2 Vanhemmat löytävät oman tapansa olla riittävän hyviä vanhempia 1 2 Käytännön pulmatilanteet arjessa helpottuvat 1 2 Ongelmiin puututaan riittävän varhain 1 2 Vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus parantuu 1 2 Perheet saavat apua kasvatuspulmiin 1 2 Vanhemman masennus tai psyykkinen oireilu helpottuu perheohjaajan tuen avulla 1 2 Vanhemmat ohjataan oikea-aikaisesti muun tarvitsemansa avun piiriin 1 2 Perheen lähiverkostot vahvistuvat 1 2 Perheiden päihdeongelma helpottuu 1 2 Lapsen uni nukkuminen saa rytmin 1 2 Imetys onnistuu 1 2 Lapsen ruokailutilanteet helpottuvat 1 2 Vanhemmat saavat levättyä riittävästi 1 2 Vanhemmat löytävät alueen muita palveluita 1 2 Vanhemmat saavat vertaistukea muilta vanhemmilta 1 2 Muita vaikutuksia, mitä? 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 4 5 3 3 3 3 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 4 4 4 4 5 5 5 5 5 5 5 5 5 53 8. Neuvolan perheohjaajan tekemän työn vaikutus neuvolan terveydenhoitajan työhön 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä, ympyröi sopiva vaihtoehto Perheohjaaja helpottaa huolta, jota terveydenhoitaja kokee asiakkaistaan 1 Terveydenhoitajan on helppo tehdä palvelupyyntö 1 Terveydenhoitaja lähettää sopivia perheitä perheohjaajalle 1 Terveydenhoitajat saavat suullista palautetta perheohjaajilta 1 Terveydenhoitajat saavat kirjallista palautetta perheohjaajilta 1 Terveydenhoitajat antavat suullista palautetta perheohjaajille 1 Terveydenhoitajat antavat kirjallista palautetta perheohjaajille 1 On tärkeää, että terveydenhoitaja ja perheohjaaja tekevät ensimmäisen kotikäynnin yhdessä 1 Perheiden lastensuojelutarpeen arviointi neuvolassa helpottuu perheohjaajien toiminnan avulla 1 Perheohjaajien toiminta rakentaa moniammatillista työskentelyä lapsiperheiden palveluissa 1 Perheohjaajan työskentelyn tuloksena perheiden pääsy jatkohoitoon on sujuvaa 1 Terveydenhoitajat ja perheohjaajat saavat riittävästi koulutusta työparityöskentelyyn 1 Terveydenhoitajat ja perheohjaajat saavat riittävästi tukea työparityöskentelyyn 1 Terveydenhoitajilla ja perheohjaajilla on riittävästi aikaa tehdä yhdessä kotikäyntejä 1 Muita vaikutuksia, mitä? 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 2 3 4 5 54 9. Millaista osaamista neuvolan ennaltaehkäisevän työn tehostaminen mielestäsi edellyttää osastonhoitajalta? 10. Miten kouluikäisten ja heidän perheidensä kanssa tehtävää ehkäisevää perhetyötä pitäisi kehittää? 11. Miten neuvolan ennaltaehkäisevän työn tehostaminen on vaikuttanut työhösi osastonhoitajana? 13. Millaiseksi mielestäsi neuvolan ennaltaehkäisevää perhetyötä pitäisi kehittää vuoteen 2015 mennessä? 14. Millaista neuvolan perheohjaajien ja perhetyöntekijöiden työn pitäisi olla vuonna 2015? 15. Millaisena toivot neuvolan perhetyön näyttäytyvän osastonhoitajan työssä vuonna 2015?