...

”EVÄITÄ ELÄMÄN REPPUUN” ITSENÄISTYVÄN NUOREN TUKEMINEN JA JÄLKIHUOLTO Laura Raisio

by user

on
Category: Documents
109

views

Report

Comments

Transcript

”EVÄITÄ ELÄMÄN REPPUUN” ITSENÄISTYVÄN NUOREN TUKEMINEN JA JÄLKIHUOLTO Laura Raisio
”EVÄITÄ ELÄMÄN REPPUUN”
ITSENÄISTYVÄN NUOREN TUKEMINEN JA JÄLKIHUOLTO
Laura Raisio
Opinnäytetyö, kevät 2015
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaalialan koulutusohjelma
Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ
Raisio, Laura. EVÄÄT ELÄMÄN REPPUUN. ITSENÄISTYVÄN NUOREN TUKEMINEN JA JÄLKIHUOLTO. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2015, 47 sivua.
Diakonia ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöni on lastensuojelun jälkihuollon kehittämishanke, jonka tuloksena
syntyi palvelukuvaus itsenäistymisen tukemiseen lastensuojelulaitoksen itsenäistyville nuorille ja jälkihuoltonuorille. Itsenäistymisen tukemisen työnkuvaus auttaa
yksikön ohjaajia johdonmukaisessa kasvatustyössä ja jälkihuollon palvelukuvaus
on palvelun tilaajalle. Kehittämishankkeen tuloksena syntyi itsenäistymisen tukemisen kansio, jossa on kaavakkeita ohjaajille työskentelyn tueksi ja työvälineeksi.
Kehittämishanke toteutettiin lastensuojelulaitoksen henkilökunnan kanssa yhteistyössä. Kehittämishanketta varten pidettiin kolme henkilökuntapalaveria, jossa Itsenäistyvän nuoren roolikartan avulla henkilökunta kävi keskustelua ja keräsin
näkemyksiä itsenäistymisen tukemisesta. Jokaiseen palaveriin osallistuivat kaikki
ohjaajat, itseni lisäksi yhdeksän henkilöä. Tietoa on kerätty puhtaasti työkokemuksen, mielipiteisiin ja näkemyksiin perustuvana. Keskusteluissa ja kokemuksen perusteella työyhteisö laati yksiön jälkihuollon palvelukuvauksen ja työskentelymallin itsenäistymisen tukemiseen.
Kehittämishankkeen tuloksena syntynyttä ”EVÄÄT ELÄMÄN REPPUUN – itsenäistymisen kansio sisältää toimintamalleja nuoren itsenäistymisen tukemiseksi. Työntekijä voi muokata ja soveltaa näitä malleja omaan työhönsä ja yksikköönsä sopiviksi. Nuorelle kerätään samalla yhteen kansioksi hänelle tarpeelliset ja tärkeät asiat.
Avainsanat: nuoruus, itsenäistyminen, lastensuojelu, jälkihuolto, osallisuus
ABSTRACT
Raisio, Laura. EVÄÄT ELÄMÄN REPPUUN The young become independent
support and after care. 47p. Language: Finnish. Järvenpää, Spring 2015.
Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services,
Option in Social services and education. Degree: Bachelor of Social Services.
The thesis is a child protection after care development project, which describes
the services that Child Welfare provides for adolescents becoming independent
of children's homes and Child Care services. The description of tasks that help
young people become independent support the child welfare workers in being
coherent in their work. The description of after care is for the subscriber of the
service. As a result of the development project, a folder supporting becoming
independent was formed. The folder consists of forms and procedures that help
the child welfare workers' job.
The development project was carried out in collaboration with the Child Care services personnel. Three staff meetings were held in order to discuss and collect
views on supporting adolescents' processes of becoming independent. All the
instructors participated in the meetings, nine people in addition to myself. The
data is purely based on work experience, personal opinions and views. Based on
these conversations and experiences the work community composed a service
description and model for working for each individual adolescent struggling towards independence.
The ”becoming independent” -folder, which resulted from this development project, includes procedures for supporting young people's independence. Social
workers can modify and adapt these procedures in order to make them suitable
for their own work and unit. The folder is also crucial for the adolescent in question, since it contains all the necessary and important elements for him/her.
Keywords: youth, independence, child welfare, aftercare and participation.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ..................................................................................................... 6
2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT JA TOIMINTAYMPÄRISTÖ ....................................... 8
3 LASTENSUOJELU ........................................................................................ 11
3.1 Sijaishuolto .............................................................................................. 13
3.2 Avohuollon sijoitus ................................................................................... 13
3.3 Kiireellinen sijoitus ................................................................................... 14
3.4 Huostaanotto ........................................................................................... 15
3.5 Asiakassuunnitelma ................................................................................ 17
3.6 Sijoitetun lapsen asiakassuunnitelma ...................................................... 18
3.7 Jälkihuolto ja itsenäistymisvarat .............................................................. 19
4 LASTENSUOJELUN LAATU ......................................................................... 20
5 NUOREN ITSENÄISTYMISEN TUKEMINEN ................................................ 22
5.1 Psykososiaalinen tuki .............................................................................. 23
5.2 Itsenäistyvä nuori .................................................................................... 24
5.3 Itsenäistyvän nuoren roolikartta............................................................... 26
6 ITSENÄISTYMISEN HARJOITTELU PIENRYHMÄKODEILLA...................... 29
7 JÄLKIHUOLTO PIENRYHMÄKODEILLA ....................................................... 32
7.1 Jälkihuollon päättyminen ......................................................................... 33
7.2 Jälkihuollon arviointi ................................................................................ 33
8 KEHITTÄMISTYÖ TYÖELÄMÄSSÄ .............................................................. 35
9 TIEDON KERUU ............................................................................................ 36
9.1 Työntekijöiden käsitykset......................................................................... 37
9.2 Työntekijöiden mielipiteet ........................................................................ 38
9.3 Työntekijöiden näkemykset ..................................................................... 40
9.4 Aineiston kehittäminen Itsenäistymisen tukemiseksi ............................... 41
9.5 Jälkihuollon arviointi ................................................................................ 42
10 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET .................................................................. 44
12 PÄÄTELMÄT JA POHDINTA ....................................................................... 46
LÄHTEET .......................................................................................................... 48
1 JOHDANTO
Kodin ulkopuolelle sijoitetun nuoren elämä on saattanut sisältää monia ja erilaisia
siirtymiä niin paikasta kuin elämänvaiheestakin toiseen. Nuori on voinut kokea
sekä pettymyksiä että uudelleen aloittamista ja kiintymyksiä. Sijaishuolto on voinut olla lyhytaikaista tai pitkäaikaista, ja kokemukset saattavat vaihdella häpeästä
ja kauhusta toiveikkuuteen ja helpotukseen. Sijaishuollon onnistumiseen vaikuttavat osaltaan myös nuoren kokemukset ja elinolot ennen sijoitusta, sijoituksen
aikana ja sijoituksen jälkeen. Nämä kokemukset vaikuttavat oleellisesti nuoren
itsetuntoon ja hyvinvointiin pitkäkestoisesti läpi elämän.
Aikuiseksi kehittyminen on prosessi, jossa käydään eri ikäkausien kehitysvaiheita
läpi. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus turvalliseen kehitysvaiheiden läpikäymiseen. Jälkihuolto on sijaishuollon tärkeä jatkumovaihe. Jälkihuollon alussa nuori
joutuu läpikäymään luopumisen ja uudelleen aloittamisen, aivan kuten sijaishuollon alussa. Onnistuneen jälkihuollon edellytyksenä on, että nuori itse haluaa tukea ja on valmis vastaanottamaan apua. Jälkihuoltosuunnitelman tulee olla kokonaisuus, josta selviävät kaikkien ympärillä olevien vastuualueet ja nuori tietää,
kenen puoleen kääntyä missäkin asiassa. (Känkänen 2009, 232–240.)
Lastensuojelun siirtymävaiheet ovat myös yhteiskunnallisesti merkittäviä kohtia.
Huonosti hoituneet siirtymävaiheet voivat tulevaisuudessa lisätä yhteiskunnan taloudellisia kustannuksia. Lapsen siirtymisessä sijaishuoltoon on tärkeää, että lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sovitaan kaikkien toimijoiden kesken yhteisesti ja
että sijaishuolto saa kaiken tarvitun taustatiedon ja dokumentit, jotka vaikuttavat
lapsen hoitoon. Kotiutumisvaiheessa on myös tärkeää, ettei perhe jää ilman tarvitsemaansa tukea, vaan että kotiutuminen tapahtuu mahdollisimman suunnitellusti ja tuetusti. Perheelle ja nuorelle luodaan hyvä tukiverkosto ja viranomaisverkosto kartoitetaan, jotta perhe tietää heti, keneen olla yhteydessä missäkin asiassa.
7
Valtiontalouden tarkastusvirasto (2012) tekemässä Lastensuojelun tarkastuskertomuksessaan raportoi, että ” Lapsen tarpeen mukainen hoito ja perheiden tukeminen on taloudellista lastensuojelutyötä”. Samaisessa raportissa todetaan, että
jälkihuollossa olevia nuoria on tuettu taloudellisesti heidän tarpeittensa mukaan,
mutta itsenäistymisessä tarvittavaa henkilökohtaista tukea ja ohjausta ei ollut tarjolla riittävästi. Jälkihuollon järjestämiseen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota.
Opinnäytetyöni on työelämälähtöinen kehittämistyö, jossa kirjaan yksityiselle lastensuojelulaitokselle itsenäistymisen tukemiseen ja jälkihuoltoon palvelukuvauksen ja kaavakkeet työskentelyn tueksi. Osuus jälkihuollon työstä tulee myös yrityksen laatukäsikirjaan. Ensin käsittelen opinnäytetyössäni työelämän lähtökohtia ja toimintaympäristöä ja sitten kehittämistyön teoreettisia lähtökohtia nuoruudesta ja kehitystehtävistä kohti aikuisuutta. Opinnäytetyön lopussa kerron kehittämishankkeen tiedonkeruusta. Työelämän yhteiskumppanina toimi koko pienryhmäkotien henkilökunta. Opinnäytetyön prosessin aikana pääsin myös työstämään itsenäistymisen tukemisen toimintamallia nuoren kanssa, joka muutti hieman aikaistetusti itsenäistymisasuntoon.
Jälkihuolto on aiheena ajankohtainen, koska huostaanotot ja sijoitukset ovat
viime vuosina lisääntyneet ja sen kautta lisääntyvät myös jälkihuoltoasiakkuudet.
8
2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT JA TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Olen työskennellyt lastensuojelun sijaishuollossa huhtikuusta 2007 lähtien. Työpaikkani on yksityinen lastensuojelulaitos Päijät-Hämeessä. Pienryhmäkoti on
avattu maaliskuussa 2007 ja vuoden 2013 lopusta olemme aviomieheni kanssa
toimineet kyseisessä yrityksessä yrittäjinä. Toiminta on luvanvaraista ympärivuorokautista laitoshoitoa ja päätalolla on paikka seitsemälle sijoitetulle nuorelle. Yksikkö osallistuu säännöllisesti kuntien ja kuntayhtymien järjestämiin kilpailutuksiin
ja sitä kautta solmitaan puitesopimuksia.
Nuoret tulevat yksikköön joko kiireellisenä sijoituksena, huostaanotettuina tai
avohuollon sijoituksena. Ilmoituksenvaraisena toimintana voimme järjestää tukiasumista ja jälkihuoltoa nuorillemme. Päätalo on vanha kyläkoulu, joka on remontoitu pienryhmäkotien tarpeisiin. Yleisten tilojen lisäksi jokaisella nuorella on oma
huone. Pienryhmäkotien pihapiirissä on rivitalo, jossa on kolme huoneistoa 1h+k,
2h+k ja 3h+k. Näistä huoneistoista yksiö on ollut alusta asti itsenäistymisasuntona. Kevään 2015 aikana on tarkoitus muuntaa myös kaksio ja kolmio itsenäistymisasunnoiksi.
Yksikön toiminnan peruslähtökohtana on lasten ja nuorten tukeminen, opastaminen ja ohjaaminen. Ensisijainen tavoite on tarjota fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallinen, kodinomainen ja kehittävä kasvuympäristö lapsille ja nuorille.
Työtämme ohjaavina arvoina pidämme ammatillisuutta, sitoutuneisuutta, kodinomaisuutta, positiivisuutta ja aitoa välittämistä. Jokaiselle nuorelle nimetään kaksi
omaohjaajaa, jotka toimivat nuoren asioissa ”edunvalvojina” kannustaen ja tukien
nuorta arkeen liittyvissä asioissa. Omaohjaaja huomioi ja kartoittaa lapsen tarpeita sekä tiedottaa niistä myös muulle työyhteisölle. Näin muodostetaan turvallinen, luottamuksellinen ja selkeä arki nuoren ympärille. Pitkien lomajaksojen aikaan aina toinen omaohjaajista on töissä.
9
Yksikön tavoitteena on tarjota nuorille kodinomainen yhteisö, johon nuori kuuluu
ja jossa hän tuntee olevansa tarpeellinen. Tavoitteena yksikkö pitää myös sosiaalistentaitojen edistämistä. Tarkoituksena on edistää nuoria toimimaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa, oppia hallitsemaan omaa toimintaa sekä oppia ymmärtämään vastuunsa vuorovaikutuksessa. Kaksi kertaa kuussa pidetään yhteisöpalaveri, johon osallistuvat kaikki nuoret ja vuorossa olevat aikuiset. Palaverissa käsiteltävät asiat nousevat niin nuorilta kuin aikuisiltakin. Yhteisöllisyyttä yksikkö tukee myös yhteisellä tekemisellä jota ovat mm. vaellusretket, yhteiset peliillat, lätkäpeleissä käynnit sekä yhteiset ulkomaanmatkat jotka ovat suunnanneet
esimerkiksi Viroon, Espanjaan, Turkkiin ja Teneriffalle.
Nuoria tuetaan löytämään mieluinen harrastus itselleen, josta nuori saa onnistumisen tunteita. Yksikössä on oma punttisali ja rumpuhuone jossa voi opetella
soittamaan rumpuja tai pianoa. Läheinen hiekkakenttä mahdollistaa eri lajien pelailun. Lisäksi kentän ympärillä kiertää mopo / crossirata ja käsityöluokassa ovat
tilat mopojen säilytykseen ja remontointiin.
Nuoren kotiutuessa tai itsenäistyessä, yksikkö tarjoaa mahdollisuutta jälkihuoltoon. Nuoret itse haluavat suurimmaksi osaksi jatkaa työtä jälkihuollossa, heille
turvallisen omaohjaajan kanssa. Lähitulevaisuudessa pienryhmäkotien nuorista
kaksi on siirtymässä harjoittelemaan itsenäistä asumista itsenäistymisasuntoihin
ja yksi nuori siirtyy täysin itsenäiseen elämään, hänen jäädessä jälkihuoltoon.
Tämä opinnäytetyöni käsittelee nuoren arjenhallintaitojen ja itsenäistymisen tukemista. Prosessi on hyvä kartoittaa ja kirjata ylös yhtenäiseksi toimintamalliksi
pienryhmäkodeille. Tarkoituksena on lisätä pienryhmäkotien laatukäsikirjaan
osuus jälkihuollosta ja kasata ohjaajille työn tueksi ja työkaluksi ohjekirjanen itsenäistymisen tukemisesta itsenäistymisasunnoilla.
Henkilökuntapalavereissa pohdimme koko henkilökunnan kesken työtä itsenäistymisasunnoilla ja jälkihuollossa. Keskustelussa käytimme Itsenäistyvän nuoren
roolikarttaa keskeisenä työvälineenä. Materiaalin käytettävyyden kannalta oli tärkeää saada myös nuorelta oma näkemys tarvitsemastaan tuen tarpeesta ja luoda
heille mahdollisuus osallisuuteen jo itsenäistymisen suunnitteluvaiheessa. Olen
käynyt tulevaa materiaalia läpi kahden nuoren kanssa, jotka ovat kesän aikana
10
muuttamassa itsenäistymisasuntoihin. Myös näiden nuorten sosiaalityöntekijät
ovat olleet mukana kuulemassa nuorten toiveita. Kaikki yhdessä sovitut asiat ovat
kirjattuna ylös, vaikka niitä ei olisikaan käytetty valmiissa materiaalissa itsenäistymisen tukemiseen.
Opinnäytetyöprosessin aikana eräs nuori siirtyi päätalolta itsenäistymisasuntoon
hieman suunniteltua aikaisemmin. Hänen kanssaan pääsin käyttämään itsenäistymisen tukemisen-kaavakkeita ja rakentamaan Eväät elämän reppuun- kansiota.
Pienryhmäkotien henkilökunta on moniammatillinen ja omaa vahvan kokemuksen lastensuojelusta. Yrittäjien lisäksi talossa on johtaja, jolla on kasvatus- ja hoitovastuu. Yrittäjät ja johtaja muodostavat johtoportaan, joka toimii muun henkilökunnan kanssa arjen kasvatustyössä. Omasta sosiaalialan- tai terveysalan ammattitutkinnosta riippumatta kaikki toimivat pienryhmäkodeilla ohjaaja nimikkeellä.
11
3 LASTENSUOJELU
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja
monipuoliseen kehitykseen. Lastensuojelulaissa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta ja nuorena 18–20-vuotiasta. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat
lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja
huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Lastensuojelun kolme
perustehtävää ovat: lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä ja varsinainen lasten suojelutehtävä. Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelulain lähtökohtana on, että lapsen hoito ja kasvatus on vanhempien vastuulla.
Yhteiskunnan vastuulla on kuitenkin huolehtia, että vanhemmat saavat riittävästi
tukea kasvatukseen ja että lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet. (Taskinen 2007, 7–
17.)
Lastensuojeluasia tulee vireille lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisesta tai
pyyntö lastensuojelutarpeen selvittämiseksi tai muuten saatu tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen on ryhdyttävä lastensuojelutarpeen selvitykseen. Se on tilanneselvitys,
jonka tekee lapselle nimettävä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Selvityksessä tulee arvioida lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen
hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Selvitys on
tehtävä ilman aiheetonta viivytystä, ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen
kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Huoltajalle ja lapselle on
ilmoitettava selvityksen valmistuttua lastensuojelun asiakkuuden jatkumisesta tai
asiakkuuden päättymisestä. (Lastensuojelulaki 417/2007, 1§– 4§.)
12
Lastensuojeluasia tulee vireille myös lapsen syntymästä silloin, kun syntymättömästä lapsesta on tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluasiakkuus alkaa kuitenkin vasta lapsen syntymän jälkeen, eikä lastensuojelun asiakirjoja voida avata ennen lapsen syntymää. (Lastensuojelun käsikirja 2011.)
Tänä päivänä lasten tilanteet ja syyt, joiden takia heidät sijoitetaan kodin ulkopuolelle, ovat moninaisemmat ja ne tunnistetaan herkemmin. Sijoitettavien lasten
ikäjakauma on suuri, ja lapsilla on käyttäytymisen häiriöitä. Useimmiten sijoituksen syyt liittyvät lapsen laiminlyöntiin tai kaltoin kohteluun, lapsen koulunkäynnin
epävakaisuuteen tai rikosten tekemiseen. Taustalla vaikuttavat tavallisesti vanhempien päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat tai parisuhteen jatkuvat ristiriidat, jotka kärjistyessään tekevät perhe-elämästä lapselle turvattoman. (Bardy,
Salmi & Heino 2001, 91–92.)
Lastensuojelussa lapsen osallisuus tarkoittaa sitä, että hänellä on oikeus saada
tietoa kaikista häntä koskevista päätöksistä ja ratkaisuista, sekä olla mukana vaikuttamassa ja ilmaista oma mielipiteensä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä,
että lapsi osallistuu asiakassuunnitelmapalavereihin ja hän saa niissä ilmaista
oman mielipiteensä. Lapsella on myös oikeus lukea häntä koskevia asiakirjoja.
(Lastensuojelun käsikirja. Lasten osallisuus 2015 i.a.) Lastensuojelulain mukaan
lapsen mielipide on aina selvitettävä häntä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Selvittäminen tulee tehdä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Mielipiteen selvittämisessä ei ole ikärajaa. Lastensuojelussa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on huoltajan ohella erillinen puhevalta häntä koskevissa asioissa eli hän voi toimia huoltajan rinnalla omassa asiassaan. Alle 12-vuotiaan lapsen osalta puhevaltaa käyttää
yleensä hänen huoltajansa tai hänen sijaansa määrätty edunvalvoja. (Lastensuojelulaki 417/2007, 21 §) Lapsi saa siis itse olla määrittämässä, toteuttamassa ja
arvioimassa työtä, jota hänen turvaamiseksi tehdään. Osallisuuden mahdollisuus
on yksi kasvun ja kehityksen perusedellytys, koska se antaa mahdollisuuden lapselle rakentaa tietoisuutta siitä, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja miten minä
elän. Tärkeimpiä elementtejä lapsen osallistumisessa on vuorovaikutus aikuisen
kanssa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009, 117–124.)
13
3.1 Sijaishuolto
Sijaishuollolla tarkoitetaan sekä kiireellisen sijoituksen, avohuollon sijoituksena,
että huostaan otetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuoltoa voidaan järjestää perhekodissa tai laitoshuoltona. Vuonna
2013 kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli 18 022. Kodin ulkopuolelle
sijoitettujen lasten ja nuorten osuus oli 1,4 prosenttia 0–20-vuotiaista. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 88 795 lasta ja nuorta vuonna 2013. Avohuollon
asiakkaiden määrä kasvoi 2 prosenttia vuodesta 2012. Lastensuojeluilmoituksia
tehtiin 107 896 ja niiden määrä kasvoi 4 prosenttia vuodesta 2012. (THL 2014)
Joskus vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsestaan tai lapsi itse tekee jotain
sellaista, joka on vahingollista hänelle itselleen. Jos lapsi ei ole turvassa kotonaan
tai vahingoittaa itseään, täytyy lapsen hoito joskus järjestää oman kodin ulkopuolella. Sijaishuollossa oman vanhemman sijaan, lapsesta huolehtii joku toinen.
Siirtyminen sijaishuoltoon on iso asia niin lapselle, kuin hänen vanhemmillekin.
Aika usein sijoitus tehdään toiselle paikkakunnalle, jolloin esimerkiksi nuoren kaveriporukoihin tulee hieman välimatkaa. Koulunkäyntiongelmien, rajattomuuden
ja sopeutumattomuuden lisäksi sijoituksen perusteena ovat usein joko nuoren,
vanhemman tai heidän kummankin mielenterveys-tai päihdeongelma. Sijaishuoltopaikkaa valitessa tulee ottaa huomioon, että lapsen hyvinvointi ja kehitys turvataan yksilöllisesti ja tarpeiden mukaan. Läheiset perhesuhteet tulee turvata,
muun muassa sisarussuhteiden ylläpitäminen on tärkeää. Myös lapsen kieli, uskonto ja kulttuuri täytyy huomioida sijoituspaikkaa valitessa. Kunta, joka on ollut
vastuussa sijaishuollon järjestämisestä, vastaa myös jälkihuollon järjestämisestä
ja kustannuksista. (Taskinen 2007,76–80.)
3.2 Avohuollon sijoitus
Avohuollon sijoitus on tuen tarvetta arvioiva tai kuntouttava jakso. Se on suunnitelmallinen tukitoimi, joka järjestetään asiakassuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla. Avohuollon sijoitukseen vaaditaan lapsen huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen
lapsen suostumus. Avohuollon tukitoimena tapahtuvan sijoituksessa lapsen
14
huolto ja hänen asioistaan päättäminen säilyvät kokonaan huoltajilla. Huoltajalla
on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista
henkilökohtaisista asioista. Avohuollon tukitoimena tapahtuvan sijoituksen aikana lapsen ja hänen huoltajansa välistä yhteydenpitoa ei voida rajoittaa, eikä
käyttää muitakaan lastensuojelulain 11 luvun mukaisia rajoitustoimia. Jos huoltaja vaatii avohuollon sijoituksen lakkauttamista, eikä huostaanoton edellytyksiä
ole, on avohuollon sijoitus lakkautettava heti. Sijoituksen jatkaminen ja vaihtoehdot on arvioitava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sijoituksen alkamisesta.
(Lastensuojelulaki 417/2007, 34§–27§.)
3.3 Kiireellinen sijoitus
Mikäli lapsen huolenpidossa on välitöntä vaaraa lapsen terveydelle tai kehitykselle tai lapsi itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä tai tekemällä rikoksen, on
lapsi otettava kiireellisesti sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja
järjestettävä hänelle sijaishuolto. Kiireellisen sijoituksen enimmäiskesto voi olla
30 päivää yhden viranhaltian tekemällä päätöksellä, mutta sinä aikana on tehtävä
joko, päätös kiireellisen sijoituksen loppumisesta, päätös kiireellisen sijoituksen
jatkamisesta, huostaanottopäätös tai hakemus huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellisestä sijoituksesta päättää sosiaalityöntekijä. (Lastensuojelulaki
417/2007, 38§– 39§.)
Kiireellisten sijoitusten määrän raju kasvu on herättänyt päättäjät pohtimaan,
puututaanko avun tarpeessa olevien lasten tilanteeseen liian myöhään. Uusi sosiaalihuoltolaki astuu voimaan 1.4.2015 ja lastensuojelun kiireellistä sijoitusta
koskevat lastensuojelulain muutokset tulevat voimaan vuoden 2016 alusta. Lailla
kiireellisen sijoituksen ehtoja tiukennetaan. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti
vain, huostaanoton edellytykset täyttyessä ja jos lapsi on välittömässä vaarassa.
Ensisijaisesti käytettäisiin avohuollon tukitoimia, kuten kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä sekä avohuollon sijoituksia. Lapsiperheillä olisi oikeus saada
kotiin apua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös
perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa olisi jatkossa
saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Uuden sosiaalihuoltolain tavoitteena
15
on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille.
(Sosiaali- ja terveysministeriö 2015 i.a.)
3.4 Huostaanotto
Huostaanottoon ja sijaishuoltoon ryhdytään, mikäli kodin olosuhteet tai lapsen
oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä.
Huostaanottoa on valmisteltava ja huostaanottoon on ryhdyttävä niissä tilanteissa, joissa avohuollon tukitoimet eivät ole olleet mahdollisia tai ne eivät ole
olleet sopivia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Kasvuolosuhteita arvioidessa huomioidaan lapsen perushoito, ymmärtäminen ja tuki sekä kasvuympäristö. Perushoitoa ovat riittävä lepo, ravinto, puhtaus ja ulkoilu. Selvitystä tehtäessä on siis tutkittava, saako lapsi riittävästi ravintoa ja lepoa sekä huolehditaanko hänen vaatetuksestaan, siisteydestään ja erityistarpeistaan. Ennen huostaan ottamista tulee myös arvioida, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista
(Lastensuojelulaki 417/2007, 40–48 §.)
Sijaishuoltopaikan on vastattava lapsen hoidossa ja huolenpidossa niihin tarpeisiin, jotka ovat olleet perusteina huostaanotolle. Päätös sijaishuoltopaikasta pitää
aina perustua lapsen etuun ja erityisesti siihen, mitkä ovat lapsen huostaanoton
tarpeesta johtuvat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet. (Räty 2007, 297).
16
KUVA 1. Sijoitusprosessi Pienryhmäkodeilla.
Kuvassa 1 on kuvattu sijoitusprosessi pienryhmäkodeilla. Prosessi etenee samalla kaavalla, vaikka nuori tulisi yksikköön kiireellisesti sijoitettuna, avohuollon
sijoituksena tai jo huostaanotettuna. Prosessikuvaus löytyy yksikön laatukäsikirjasta. (Kastarin Pienryhmäkodit Oy laatukäsikirja 2010.)
Sijoitusprosessi yksikössä alkaa sosiaalityöntekijän yhteydenotolla, jossa hän
selvittää yksikön mahdollisuutta ottaa uusi nuori vastaan ja yhteydenotossa selvitetään pystyykö kyseinen yksikkö vastaamaan kyseisen lapsen tarpeisiin. Jos
yksikkö pystyy vastaanottamaan lapsen tarpeisiin, hän tulee joko kiireellisesti saman tien tai suunnitellusti, ensin tutustumiskäynnille ja sitten sijoitukseen. Sijoituksen tavoitteet sovitaan asiakassuunnitelmapalaverissa, ja omaohjaaja laatii
yhdessä nuoren kanssa hoito- ja kasvatussuunnitelman. Sijoitusta arvioidaan
17
säännöllisesti ja kun tavoitteisiin on päästy, sovitaan asiakassuunnitelmapalaverissa kotiuttamisesta ja jälkihuollosta tai nuoren itsenäisestä elämän aloittamisesta ja jälkihuollosta.
3.5 Asiakassuunnitelma
Asiakassuunnitelma on lapsen, vanhempien, sijaishuoltopaikan ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyösopimus, jossa sovitaan työskentelyn tavoitteista ja arvioinnista.
Asiakassuunnitelma laaditaan vähintään kaksi kertaa vuodessa, tarvittaessa useamminkin. Sen keskeisenä tavoitteena on luoda motivoitunut ja sitoutunut yhteinen työskentely sijaishuoltopaikan ja lapsen välille. Kirjallinen asiakassuunnitelma on työväline avoimen ja luottamuksellisen yhteistyösuhteen olemassaololle
asiakkaan ja työntekijän välille. Suunnitelmaa tehtäessä on tärkeää tukea lapsen
osallisuutta omaa elämäänsä koskevissa ratkaisuissa.
Suunnitelmaa laadittaessa sosiaalityöntekijän on syytä kiinnittää huomiota siihen,
että lapsella on riittävät mahdollisuudet tuoda esiin omia näkemyksiään sekä esittää häntä askarruttavia kysymyksiä. Sosiaalityöntekijä varaa aikaa kahdenkeskiselle tapaamiselle lapsen kanssa, ennen varsinaista palaveria. Jokaiselle lastensuojeluasiakkaana olevalle lapselle kirjataan oma suunnitelma. Mikäli saman perheen lapsista useampi on lastensuojeluasiakkaana, kirjataan jokaiselle lapselle
oma suunnitelmansa. Suunnitelma laaditaan ja sitä seurataan, sekä arvioidaan
aina asiakkaan kanssa. Prosessiin otetaan mukaan lisäksi ne toimijat, joiden erityisasiantuntemusta ja yhteistyötä suunnitelman toteuttaminen edellyttää. (Lastensuojelulaki 417/2007, 30§)
18
3.6 Sijoitetun lapsen asiakassuunnitelma
Huostaan otettua tai avohuollon tukitoimena sijoitettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan nykytilan kuvauksen, tavoitteiden, toimenpiteiden ja arvioinnin lisäksi sijoituksen tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen ja häntä hoitaville ja kasvattaville henkilöille.
Asiakassuunnitelmaan kirjataan myös, miten kotiin tehtävä perhetyö ja yhteydenpito lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa toteutetaan. Asiakassuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. Mikäli kyseessä on nuori, joka sijaishuollon jälkeen muuttaa
asumaan itsenäisesti, on asiakassuunnitelmaan sisällyttävä itsenäistymiseen
tähtäävät toimenpiteet ja tarvittavat tukitoimet jo sijaishuollon aikana. (Lastensuojelulaki 417/2007 30§)
Myös jälkihuollossa oleville lapsille ja nuorille tehdään asiakassuunnitelma. Jälkihuoltosuunnitelmassa tulee ilmetä jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle tai nuorelle sekä hänen vanhemmilleen,
huoltajilleen tai muille hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaaville henkilöille. (Lastensuojelulaki 417/2007, 30§).
Asiakassuunnitelma on tärkein ja keskeisin asiakirja ja sitä täydentää hoito- ja
kasvatussuunnitelma. Nuori osallistuu itse hoito-ja kasvatussuunnitelman tekoon
ja arviointiin. Nuori täyttää omaohjaajansa kanssa lyhyen tähtäimen (1-3kk) hoitoja kasvatussuunnitelman, johon kirjataan hänen tavoitteet ja kuinka niihin vastataan.
19
3.7 Jälkihuolto ja itsenäistymisvarat
Sijaishuollon jälkeen kunnalla on velvollisuus järjestää lapselle tai nuorelle jälkihuoltoa, mikäli sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren
kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta ja hänen vanhempiaan.
Jälkihuolto tarkoittaa tuen ja avun järjestämistä, jota nuori tarvitsee selviytyäkseen myöhemmin omillaan. Näitä ovat henkinen tuki, tuki koulunkäynnissä, harrastustoiminnassa sekä turvalliset ihmissuhteet, sekä omilleen muuttavalla nuorella asunto, taloudellinen tuki ja opiskelupaikan/ työpaikan hakeminen. Lapsen
asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava, että lapselle laaditaan
jälkihuoltosuunnitelma.
Jälkihuoltosuunnitelman tekevät nuori ja hänen sosiaalityöntekijänsä, nuoren
vanhemmat, nuoren sijaishoitopaikan omahoitaja. Palvelut jälkihuollolle rakennetaan yksilöllisesti lapsen tai nuoren tarpeet huomioiden. Riittävän toimeentulon ja
asumisen järjestäminen ovat perusedellytyksiä selviytymiseen. Jälkihuolto-oikeus päättyy viimeistään, kun nuori täyttää 21 vuotta. Jälkihuolto-oikeus päättyy
myös siinä tapauksessa, jos lapsi ei ole ollut viiteen vuoteen lastensuojeluasiakkaana kodin ulkopuolisen sijoituksen päätyttyä. (Lastensuojelulaki 417/2007,
75§–77§.) Nuorelle jälkihuolto on vapaaehtoista. Jos hän kieltäytyy tarjotusta jälkihuollosta, hän voi milloin tahansa pyytää sitä ennen 21 ikävuottaan.
Itsenäistymisvarat ovat lain mukainen taloudellinen turva sijaishuollosta jälkihuoltoon siirtyvälle itsenäistyvälle nuorelle. Sijoituksen aikana nuorelle kertyy itsenäistymisvaroja, jotka koostuvat muun muassa, eläkkeistä tai elatusavuista,
sen sijaan lapsilisä ei kerrytä itsenäistymisvaroja. Jollei nuorella ole tuloja, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tuettava itsenäistyvää nuorta itsenäistymisvaroilla asumisessa, koulutuksessa tai muuhun itsenäistymiseen liittyviin menoihin. (Taskinen 2007, 91.)
20
4 LASTENSUOJELUN LAATU
Yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan on jo toimilupaa hakiessaan selvitettävä
kirjallisesti, minkälaiselle asiakasryhmälle toiminta on tarkoitettu, millä arvoilla ja
kasvatusperiaatteilla toiminta-ajatusta toteutetaan ja mitä toiminta ja palvelut sisältävät. Hyvä hoito ja kasvatus edellyttävät, että lastensuojelulaitos on määritellyt arvonsa ja henkilöstövoimavaransa sekä muut resurssinsa. Toiminta-ajatuksesta pitää käydä ilmi yksikön koko toiminta ja sen laajuus. Siinä on kuvattava,
mitä palveluja yksikkö tarjoaa, ja millaisilla voimavaroilla palveluntuottaja aikoo
ne tuottaa. (Valvira 2015 i.a.) Yksityiset lastensuojelulaitokset hakevat toimilupansa aluehallintovirastoilta, joka myös valvoo palveluntuottajia yhdessä Valviran
kanssa. Aluehallintovirasto tekee tarkastukset yksikköihin joka toinen vuosi ja
aina tarvittaessa. Valvonnan tarkoitus ja tavoite on hallita ja ennakoida riskejä,
joita palvelun järjestämiseen liittyy.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2014) on päivittänyt lastensuojelun laatusuositukset, jonka viisi eettistä periaatetta ovat: asiakkaiden ihmisarvo ja perusoikeudet,
lapsen etu, vuorovaikutus, ammattihenkilöstön työn laatu sekä vastuulliset päätökset ja toimintakulttuuri. Sijaishuollossa laatua arvioidessa, arvioidaan sitä miten sijoitukselle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet ja miten hyvin sijoitettujen
nuorten tarpeisiin on pystytty vastaamaan. Laatua arviointiin tuo se, että arviointi
ja kehittäminen ovat suunnitelmallista ja järjestelmällistä sekä pohjautuvat asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta saatuun palautteeseen. Lisäksi sijaishuollon henkilökunnan on tehtävä itsearviointia ja seurattava työn tuloksia. Laatuajattelussa
on tärkeää kuulla asiakasta ja asiakkaan osallistuminen häntä koskeviin päätöksentekoihin.
Laatu on ominaispiirre, joka liittyy toiminnan, palvelun tai hoidon kykyyn täyttää
sille asetetut vaatimukset ja odotukset. Laadussa on kyse toiminnan johtamisesta
ja ohjaamisesta kohti laadun tavoitteita, sekä seurantaa laatutyön toteutumisesta.
Ohjaamisen apuväline on laatukäsikirja, jossa kuvataan organisaation toimintaajatus, arvot ja toiminnan prosessi ja osoitetaan, miten hyvä laatu varmistetaan.
21
Laatutyö pienryhmäkodeilla aloitettiin 2007, jolloin yksikön työntekijä laati Hämeen ammattikorkeakoulussa ”Henkilökunta laadunrakentajana”- opinnäytetyön.
Työhön hän kokosi laatuun liittyviä perusasioita, joiden pohjalta varsinainen laatukäsikirja sai alkunsa. Laatukäsikirja on tärkeä perehdyttämisen väline ja toimii
samalla yksikön käyntikorttina. Laadunhallinta ja kehittäminen ovat osaltaan vaikuttaneet tämän kehittämishankkeen syntyyn ja tarpeeseen. Kehittämishanke on
oman osaamisen johtamista, johon itsenäistymisen tukemisen-kansion kehittäminen, omaohjaajan työvälineenä kiinteästi liittyy.
Pienryhmäkodit lähettävät vuosittain asiakaspalautekyselyn sekä sijoittajakunnille, että nuorten vanhemmille. Nuorilta palautteen kerääminen toteutetaan palautekeskustelu avulla. Palautekeskustelu on osoittautunut tavaksi, jossa nuoren
ääni pääsee paremmin kuuluviin. Palautekyselyssä nuorilta kysytään niin arjen
sujuvuudesta ja toimivuudesta kuin heidän mielipiteitä muun muassa siitä mikä
voisi olla toisin. Niin kirjallinen kuin suullinen palaute käydään läpi henkilökuntapalaverissa ja otetaan kehityskohteet huomioon ja mahdollinen aikataulu kehittämiselle.
Jälkihuollon päämääränä on saattaa lapsi takaisin kotiin tai nuori itsenäiseen elämään, omillaan toimeentulevaksi aikuiseksi, jolla on oma sosiaalinen verkosto
tukenaan. Jälkihuolto on jaoteltu neljään eri vaiheeseen, jotka ovat: suunnitteluvaihe, lapsen ja nuoren tukeminen, lähiverkoston tukeminen sekä päättäminen ja
arviointi. Suunnitteluvaiheen tavoitteena on uuden elämänvaiheen kokonaisuuden hahmottaminen ja kirjaaminen suunnitelmaksi nuoren ja hänen lähiverkoston
kanssa (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit- laituri projekti 2005.)
Lapsen tai nuoren tukemisen tavoitteena on rohkaista ja tukea lasta tai nuorta
sitoutumaan omaan suunnitelmaansa ja toimimaan sen mukaisesti. Lähiverkoston tukemisen tavoitteena on lapsen tai nuoren ihmissuhteiden ja verkoston vahvistaminen niin, että he sitoutuvat tukemaan lasta tai nuorta jälkihuollon aikana ja
sen loputtua. Päättämisen ja arvioinnin tavoitteena on lapsen tai nuoren suunnitelmallinen siirtyminen seuraavaan elämänvaiheeseen ja tiedon kokoaminen
siitä, miten jälkihuolto on onnistunut lapsen tai nuoren kohdalla.
22
5 NUOREN ITSENÄISTYMISEN TUKEMINEN
Itsenäisen elämisen harjoittelu aloitetaan pienryhmäkotien rivitalon itsenäistymisasunnossa. Yleisin itsenäistymisasuntoon muutto ajankohta nuorelle on peruskoulun jälkeen, sijoituksen jatkuessa Pienryhmäkodeilla. Nuori on tässä tapauksessa hakenut opiskelupaikkaa Päijät-Hämeen alueelta ja ammattiopintojen kestäessä kolme vuotta on nuori yleensä jo sitoutunut jatkamaan opinnot loppuun,
jatkaen asumista itsenäistymisasunnosta. Tavoitteena on yhdessä nuoren ja hänen läheisverkostonsa kanssa suunnitella nuoren tulevaa uutta elämänvaihetta,
jonka tarkoituksena on saattaa nuori aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään. Jälkihuolto suunnitellaan ja siihen valmistaudutaan nuoren ollessa yksikössä. Nuoren
tilanteesta riippuen rakennetaan toimiva paketti, jossa on tarvittava määrä tukikäyntejä, yhteydenpitoa ja esimerkiksi koulunkäyntiin ja harrastuksiin tukemista.
(Kastarin Pienryhmäkodit Oy 2015 i.a.)
Kuvaan (KUVA 2) kirjasin henkilökuntapalaverissa yhteisesti kuvatun itsenäistymisen tukemisen ja jälkihuollon prosessin pienryhmäkodeilla. Prosessin kuvaus
syntyi yksikön henkilökunnan keskustelun myötä ja vastasi kysymykseen, miten
itsenäistymisen tukeminen ja jälkihuoltopienryhmäkodeilla etenee?
23
KUVA 2. Itsenäistymisen tukeminen ja jälkihuollon prosessikuvaus.
5.1 Psykososiaalinen tuki
Jälkihuollossa tavoitteena on myös auttaa nuorta löytämään vahvuuksiaan ja
käyttämään niitä hyödykseen, oppimaan kokemuksistaan ja saamaan uskoa siihen, että oman elämän kulkuun voi vaikuttaa. Tärkeä tekijä nuoren itsenäistymisessä on ongelmaratkaisutaitojen ja itsetunnon kehittyminen. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että nuorella on ainakin yksi turvallinen aikuissuhde elämässään. Jälkihuollossa tukihenkilö auttaa nuorta omien tunteiden ja toiveiden kestämisessä sekä niiden ymmärtämisessä ja ilmaisemisessa. Turvallisessa aikuissuhteessa nuori voi harjoitella omien tunteiden kestämistä, ymmärtämistä ja ilmaisemista. Psykososiaalinen tuki on käytännössä nuoren ja tukihenkilön tapaamisia, keskusteluja, neuvontaa ja ohjausta. (Ahlroth, Kurganova & Maikkula
2007.)
Psyykkinen hyvinvointi liittyy koko elämäämme. Hyvinvointiin kuuluu se miten
miellämme oman elämämme sekä omat vaikutusmahdollisuutemme oman elämäämme. Elämänhallinta on psyykkistä, henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Sitä
24
kuvaavat myönteinen asenne elämään, terveelliset elämäntavat, oman arvokkuuden kokemus, rakkaus, tulevaisuuteen suuntautuminen, toimintakykyisyys, turvallisuus ja terveys. Voimavaroina voidaan pitää sosiaaliset suhteet eli ystävät ja
perhesuhteet sekä heiltä saatu ja annettu tuki. Harrastukset tai muu mielekäs
tekeminen tuovat elämään myös sisältöä. Hyvinvointia edesauttaa hyvä itsetunto,
itsensä hyväksyminen, muiden arvostaminen, vastoinkäymisten ja pettymysten
sietäminen ja itsenäisyys sekä oman elämän ratkaisuissa että mielipiteissä.
Voimme itse vaikuttaa hyvinvointiimme, ottamalla vastuuta omasta itsestämme.
Ihminen toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, mikä voi tukea tai pahimmassa tapauksessa estää hänen toimintaansa. (THL i.a.)
Itsenäistymisen matkalla nuoren täytyy käydä läpi omaa menneisyyttään. Usein
sijaishuollon nuoria leimaavat monenlaiset asenteet jotka vaikuttavat identiteetin
ja omanarvontunnon muodostumiseen. Laiminlyödyt ja kaltoin kohdellut lapset ja
nuoret ovat myös usein itse sisäistäneet negatiivisia mielikuvia itsestään ja
omasta persoonastaan. Näistä virheellistä asenteista ja negatiivisista mielikuvista
eroon pääsemiseksi on ne ensin tiedostettava ja sen jälkeen luotava uusia, vahvistavia ja eheyttäviä mielikuvia. Tämä työ jatkuu todennäköisesti pitkälle aikuisuuteen, persoonallisuus selkiytyy ja kasvaa vielä. (Keltikangas-Järvinen 1994,
118–119.)
5.2 Itsenäistyvä nuori
Nyky-yhteiskunnassamme nuoruus nähdään joustavana käsitteenä. Matka nuoruudesta aikuisuuteen saattaa kestää kauan, tällöin puhutaan pitkittyneestä nuoruudesta. Vanhempiensa luona asuvien nuorten aikuisten osuus on kasvanut,
opiskeluiden pitkittyminen ja omillaan toimeen tuleminen, sekä perheen perustaminen ovat siirtyneet myöhemmiksi. Tavallisesti vanhemmat pysyvät tärkeinä niin
emotionaalisen ja sosiaalisen kuin materiaalisenkin tuen lähteinä koko pitkän itsenäistymisen ajan, usein läpi elämän. (Rönkä 1992, 4–6)
25
Kehityspsykologia jakaa nuoruuden eri kehitysajanjaksoihin, joista puhutaan jaolla: varhaisvaihe, keskivaihe ja myöhäisvaihe. Nuoruusiän kehityskaarella varhaisvaihe käsittää ikäkaudet 11–14 keskivaihe 14–18 ja loppuvaihe ikävuosiin
18–23. Fyysinen ja henkinen kypsyminen tapahtuu kunkin kohdalla niin yksilöllisesti, että ikärajojen rajaaminen on vaikeaa.(Hakanen 1993, 72.) Nuoruuden keskivaiheessa itsenäistyminen on voimakkainta. Nuoren kehitystä määrittelevät
neljä keskenään vuorovaikutuksessa olevaa kokonaisuutta: fyysinen kypsyminen, ajattelutaidon kehittyminen, sosiaalisen kentän laajeneminen ja sosiaaliskulttuurisen ympäristön muuttuminen. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Pulkkinen &
Ruoppila. 2006, 126.)
Nuori opettelee yhteiskunnassa tarpeellisia taitoja, etsii aikuisuuden rooleja ja
muodostaa käsitystä omasta itsestään, näin hän itsenäistyy. Nuoren itsenäistyminen ei tapahdu yhtenä harppauksena vaan vaiheittain. Nuoren on tärkeää tiedostaa oman itsenäistymisensä vaiheessa asiat, joissa hän on täysin itsenäinen
sekä ne osa-alueet, joihin hän vielä tarvitsee aikuisen tukea. On oleellista, että
nuori on halukas ja aloitekykyinen huolehtimaan asioistaan, sillä se osoittaa itsenäistymistä arjen toiminnoissa. (Myllykoski 2004, 53–55.)
Robert Havighurst kehitystehtäväteorian mukaan nuoruuden keskeisiä kehitystehtäviä ovat oman sukupuoli-identiteetin omaksuminen, suhteiden luominen
vastakkaiseen sukupuoleen, koulutuksen hankkiminen ja sitä kautta työelämään
valmistautuminen ja perhe-elämään valmistautuminen. Havighurstin ajatuksena
oli, että elämässä kohtaamat haasteet muuttuvat iän myötä ja kun yksilö ratkaisee iän tuomat kehittämishaasteet onnistuneesti luo se myöhemmälle kehitykselle hyvinvoivan pohjan. (Nurmi ym. 2006, 131.)
Nuoruuden keskeisinä kehitystehtävinä pidetään uusien suhteiden luomista kumpaakin sukupuolta oleviin ikätovereihin, sukupuoliroolin omaksumista, oman fyysisen olemuksen hyväksyminen, emotionaalisen itsenäisyyden saavuttaminen
vanhemmista ja muista aikuisista, valmistautuminen työelämään, maailmankatsomuksen kehittäminen ja sosiaalisesti vastuullisen käyttäytymisen omaksuminen.
26
Aikuistuvat nuoret ovat tärkeässä asemassa myös yhteiskunnallisesti ajatellen.
Aikuistumiseen vaikuttaa vallitseva yhteiskunnallinen ja nuorison arvojen välinen
suhde sekä se, millaisen elämänkulun nuoret näkevät mielekkäänä ja tavoittelemisen arvoisena. Nuorten ja viranomaisten välillä on usein havaittavissa selkeä
kulttuurinen kuilu. Nuoruuden ja aikuisuuden ristiriidat vaikeuttavat ja pitkittävät
aikuistumisprosessia ja vaikuttavat siihen, mitä vastuita ja velvollisuuksia nuoret
haluavat kantaakseen ja jatkaakseen. Näin aikuistuvat nuoret ovat avainasemassa yhteiskunnan muutoksessa. Yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi syrjäytymiseen vaikuttavat myös yksilön kyvyt vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Nuorten riski syrjäytyä yhteiskunnan toiminnoista ja suhteista on
suuri. Nuoret joilta puuttuu koulupaikka ja harrastus, jäävät sosiaaliset suhteet
suppeammaksi ja sosiaaliset taidot heikommiksi. Syrjäytyneen nuoren elämän
hallintakyky on puutteellinen ja valinnanmahdollisuudet ovat kapeat. (Helve 2002,
15–28.)
Ilman koulutuspaikkaa jääminen vaikuttaa nuoriin monella tapaa ja vaikuttaa
osaltaan myös nuoren itsenäistymiseen ja aikuistumiseen. Vaikutukset ovat yhteiskunnallisia, sosiaalisia sekä psykologisia. Psykologiset vaikutukset näkyvät
nuoren itsetunnossa. Eriksonin kehitysteorian mukaan nuoruusiässä ammatillisen identiteetin kehittyminen on tärkeää. Minäkuvalle luo pohjaa nuoren saama
palaute hänen kyvyistä, vahvuuksista ja heikkouksista. Nuoren täytyy kuitenkin
olla sitoutunut omaa tulevaisuuteensa ja hyväksyä eteen tulevat vastoinkäymiset
ja sitä kautta eri ratkaisumallit (Nurmi ym. 2006, 142–143.) Jos työmahdollisuudet
puuttuvat, nuori alkaa epäilemään omia kykyjään ja tämä vaikuttaa negatiivisesti
hänen itsetuntoonsa. Opiskelujen päätyttyä työelämään kautta yhteiskuntaan integroituminen olisi olennaista (Helve 2002, 61.) Työttömyys aiheuttaa myös taloudellisia ongelmia, ja jos nuorella ei ole koulupaikkaa tai vastaavaa toimintaa
päivisin, voi hänen vuorokausirytmi kääntyä päälaelleen.
5.3 Itsenäistyvän nuoren roolikartta
Itsenäistyvän nuoren roolikartta (kuva 2) on monipuolinen työväline niin itsenäistymisen tavoitteita laadittaessa, sekä annettaessa realistista palautetta nuorelle.
27
Roolikartan avulla kartoitetaan nuoren lähtötilanne, mitä hän hallitsee ja toisaalta
missä ovat kehitystarpeet. Työskennellessä sijoitettujen nuorten kanssa, työskentelyyn roolikartan ja nuoren lisäksi on hyvä ottaa mukaan nuoren vanhempi.
Itsenäistyvän nuoren roolikarttaan on jaoteltu viisi pääroolia, jotka ovat ”suhteiden
hoitaja, rajojen asettaja, arkipäivän pyörittäjä, itsensä arvostaja ja elämästä oppija.” Jokainen näistä päärooleista jakaantuu alarooleihin, jotka ovat tavoiterooleja esim. päärooli: elämästä oppija -> tavoiterooli: nuori tunnistaa oikean ja väärän ja vielä kolmantena tekorooli eli mitä nuori tekee -> nuori on perillä yhteiskunnan ja ympäristönsä säännöistä ja normeista ja toimii näiden mukaan. (Ylitalo
2011. ) Roolikartan käyttäminen sopii erityisesti siihen vaiheeseen, kun itsenäistymiseen liittyvää työskentelyä aloitetaan, tai kun jo aloitettuun työskentelyyn kaivataan lisää selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Roolikartta tukee, syventää ja jäsentää pohdintaa sekä nuoren elämänhallintataitojen opettelua.
Itsenäistyvän nuoren roolikartasta on helppo käydä nuoren kanssa konkreettisesti nuoren erilaisia rooleja läpi. Roolikartan avulla ohjaaja voi auttaa nuorta tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja niitä puolia, joissa tarvitsee aikuisen tukea tai
muuten vahvistumista. Työntekijä voi samalla konkretisoida, mistä asioista ja
miksi hän on huolissaan. Kartan tarkoituksena auttaa nuorta havainnoimaan niitä
osa-alueita, joista nuori itse päättää elämässään. Nuorelle täytyy antaa rooleista
konkreettisia esimerkkejä ja avata rooleja, jotta hän pystyy itse miettimään ja reflektoimaan omia taitojaan. Roolikartan käytön voi myös yhdistää erilaisiin työskentelymenetelmiin, kuten esimerkiksi ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Positiivisen
palautteen antaminen ja vahvuuksien esille nostaminen voimavaraistavat nuorta
ja vievät työskentelyä myönteiseen suuntaan, sekä auttavat tunnetaitojen edistämisessä. Pienetkin edistymiset taidoissa on tärkeää huomata.
28
Kuva 3. Itsenäistyvän nuoren roolikartta (Varsinaissuomen lastensuojelukuntayhtymä, 2012)
29
6 ITSENÄISTYMISEN HARJOITTELU PIENRYHMÄKODEILLA
Nuoren itsenäisessä elämässä selviytymisen taitoja opetellaan koko sijoituksen
ajan. Nuoren arjen perustaidot kartoitetaan yhdessä omaohjaajan kanssa ja
nuorta tuetaan näiden taitojen opettelussa. Umbrella-työkirja on itsenäistyvän
nuoren roolikarttaa tarkempi ja käytännönläheisempi menetelmä. Umbrella-työkirja jatkaa siitä, mihin roolikartan kanssa on jääty. Selkeiden osatavoitteiden
hahmottumisen jälkeen ohjaajan tehtävänä on auttaa nuorta löytämään konkreettisia menetelmiä, joiden avulla nuori pääsee asetettuihin tavoiteisiin. Umbrellatyökirja sisältää erilaisia taulukoita, jotka auttavat itsenäisen elämän osa-alueiden
harjoittelussa. Umbrella-työkirja on arkipäivän kasvatuksen, nuoren yksilöllisen
kasvun sekä itsenäistymisen näkökulman huomioiva ammatillinen työmenetelmä. (Laaksonen 2004, 26.)
Umbrella-työmenetelmä on kehitetty osaksi lastensuojelun ammatilliseen työhön
ja asiakasprosessiin. Menetelmä sisältää käytännön keinoja arjen taitojen oppimiseen, sekä tuoda lapsen oma ääni kuuluviin hänen omassa elämässään.
Umbrella- työkirjan mukaan osa-alueet seuraavasti: Minä itse, sosiaaliset suhteet, koulutus, raha-asiat, hyvinvointi, koti ja rikokset. (Timonen-Kallio, 2010.)
Minä itse
Nuoren kanssa voi piirtää hänen elämänjanansa, joka auttaa hahmottamaan
nuoren jo elettyä elämää ja siinä tapahtuneita tärkeitä tapahtumia. Toisaalta elämänjanalle voi asettaa myös tulevaisuuteen haaveita ja konkreettisia tavoitteita.
Pienryhmäkodeilla otamme paljon valokuvia nuorista ja keräämme heille valokuvakansioita. Nuoruusvuodet ovat niitä vuosia, jolloin muutoksia tapahtuu eniten
niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Valokuvat auttavat osaltaan nuorta hahmottamaan nuoressa tapahtuvia muutoksia.
30
Sosiaaliset suhteet
Nuoren verkostosta poimitaan henkilöt, jotka nuori kokee elämässään merkityksellisiksi ja kannustetaan nuorta pyytämään hänelle tärkeää ihmistä mukaan jälkihuoltoon liittyviin palavereihin. Näin myös jälkihuollettavan lähiverkosto saadaan vastuutettua mukaan nuoren itsenäistymisen tukemiseen. Yleensä lähimmät ihmiset ovat omat vanhemmat tai isovanhemmat.
Koulutus, ammatti, työ
Peruskoulun loppuminen aiheuttaa usein nuorelle epävarmuutta tulevaisuudesta.
Nuorella itsellään saattaa olla hyvinkin epärealistisia unelmia omasta tulevaisuudestaan. Myös se miltä paikkakunnalta jatko-opiskelupaikkaa nuori hakee, täytyy
ennakoida asiakassuunnitelmapalaverin pidossa hyvissä ajoin. Ohjaajan haasteellisena tehtävänä on ohjata, neuvoa, tukea ja mahdollistaa eri vaihtoehtojen
avautuminen nuorelle.
Raha-asiat
Kun nuori sijoitetaan Pienryhmäkodeille, avaamme hänelle pankkitilin Helmi
Säästöpankkiin. Nuorelle maksetaan kuukausiraha tilille, ala-asteikäiselle 35€ ja
yläasteikäiselle 55€. Nuoren kanssa opetellaan myös yhdessä käyttämään nettipankkia, sekä Visa- Electron kortin käyttöä. Lastensuojelulain (55§) mukaan lapsella on oikeus itse päättää henkilökohtaiseen käyttöön saamistaan käyttövaroista ja opetella itsenäistä rahan käyttöä. lapselle tai nuorelle on hänen omaan
käyttöönsä annettava kalenterikuukaudessa käyttövaroja iästä ja kasvuympäristöstä riippuen, alle 15-vuotiaalle lapselle määrä, joka vastaa hänen yksilöllistä
tarvettaan ja 15 vuotta täyttäneelle nuorelle vähintään määrä, joka vastaa yhtä
kolmasosaa elatustukilain (580/2008) 9 §:ssä säädetystä yhdelle lapselle suoritettavasta elatustuen määrästä.
Nuoren muuttaessa itsenäistymisasuntoon nuoren kanssa tehdään kuukausisuunnitelma rahan käytöstä. Pienryhmäkodit maksavat nuorelle kuukausirahan
31
sijaan ”perusnormia” X € kuukaudessa. Perusnormista nuoren täytyy itse huolehtia yhteisesti sovitut maksut, muun muassa matkakortti. Sijaishuollon tehtäviin
kuuluu myös antaa nuorelle asteittain kasvavia kehitystason mukaisia vastuutehtäviä sekä tukea ja mahdollisuuksia näiden tehtävien harjoitteluun (Taskinen
2010, 30). Nuoren täyttäessä 17 vuotta ja hänen ollessa opiskelija, autamme
nuorta opintotukihakemuksen täyttämisessä.
Hyvinvointi
Nuoren hyvinvointiin kuuluu paljon. Vuorokausirytmi on kunnossa, koulu sujuu ja
nuorella on kavereita. Tunnetaidoissa varsinkin lastensuojelun lapsilla on paljon
opittavaa. On tärkeää, että nuori tunnistaa omat tunteensa ja miten toimii tunteidensa vallassa. Säännöllisen harrastustoiminnan on kuitenkin todettu olevan
hyvä keino saada onnistumisen kokemuksia sekä rytmiä ja mielekkyyttä arkeen.
Koti
Arkeen ja kodinhoitoon liittyy paljon askareita, mitä on opeteltu jo päätalon puolella. Itsenäistymisasunnossa rutiineja jatketaan lisääntyvässä määrin ja esimerkiksi ruoan laittoa opetellaan yhdessä ohjaajan kanssa. Koti alkaa tuntua kodilta,
kun siellä pystyy olemaan oma itsensä, tekee itse ruokaa ja sisustaa itse kotinsa.
Omaan kotiin muuttaminen on ihanteellisinta siinä vaiheessa, kun elämä muilta
osin on järjestyksessä. Olisi hyvä, jos nuorella on opiskelu, työharjoittelupaikka
tai työpaikka ennen muuttoa, jotta arjessa on kiintopiste ja velvollisuus, joka pitää
arjessa kiinni.
32
7 JÄLKIHUOLTO PIENRYHMÄKODEILLA
Nuori voi jäädä pienryhmäkodeilla jälkihuoltoon joko kotiutuessaan sijoituksen jälkeen kotiin vanhempiensa luo tai nuoren muuttaessa itsenäistymisasunnosta
omaan asuntoon. Molemmissa tapauksissa omaohjaaja jää nuoren tukihenkilöksi. Omaohjaaja on luonut nuoreen jo kiintymyssuhteen, tuntee nuoren ja perheen taustat. Itsenäistymässä olevan nuoren asumisen järjestäminen on tärkeä
osa jälkihuoltoa. Jälkihuollon onnistumisen kannalta olennaisinta asumisen järjestämisessä on, että nuori saa asumiseensa tarvitsemansa tuen. Pelkkä asunnon tarjoaminen ei ole riittävää, vaan nuorta on tuettava oman itsenäisen elämisen ja asumisen järjestämisessä. Jälkihuoltoa suunniteltaessa on otettava huomioon nuoren ikä, erityiset tarpeet terveydenhuollon palveluille, tarve itsenäisyyttä tukeviin tukitoimiin ja muut yksilölliset tarpeet. (Laaksonen 2005, 31–32.)
Ennen asiakassuunnitelmapalaveria omaohjaaja käy nuoren kanssa läpi itsenäistymisprosessin vaiheet pääpiirteittäin ja kyselee nuorelta tämän omia tavoitteita. Keskustelussa käsitellään, mitä taitoja ja minkälaista tietoa nuori tulee
tarvitsemaan itsenäistyessään. Keskustelun tarkoituksena on pohjustaa nuorta
tulevaan palaveriin ja osallistaa häntä itseään koskeviin päätöksiin. Kun käsiteltävät asiat ovat nuorelle jo tuttuja, ei hän jännitä varsinaista asiakassuunnitelmapalaveria ja pystyy helpommin kertomaan myös omat mielipiteensä. Keskustelun
apuna voidaan käyttää Itsenäistyvän nuoren roolikarttaa (Kuva 3). Itsenäistymisen osa-alueiden hallinta ei synny hetkessä ja nuorelle täsmennetään, että itsenäistyminen on prosessi, jossa edetään hitaasti mutta järjestelmällisesti. Nuorelle selvennetään myös se, ettei hänen tarvitse selvitä näiden tavoitteiden
kanssa yksin, vaan häntä tuetaan. Itsenäistymisen osa-alueita käydään läpi nuoren asuessa itsenäistymisasunnossa ja jatketaan työskentelyn edessä, tarvittaessa aina jälkihuollon loppumiseen asti.
Keskustelussa nuoren kanssa on nuorelle annettava riittävästi aikaa miettiä asioita ja annettava ilmasta omat mielipiteet ja näkemykset. Itsenäistyminen on vastuun ottamista itsestään ja omasta elämästään. Nuoren kuunteleminen ja mieli-
33
piteiden huomioiminen antaa nuorelle tunteen siitä, että hän vaikuttaa omaan elämäänsä. Kun nuorella tulee tunne, että hänen valinnoillaan on merkitystä hänen
omaan elämäänsä, luo se perustaa elämänhallinnalle. Käytännössä nuori tarvitsee usein tukihenkilön apua eri virastoissa asioimiseen ja hakemusten täyttämiseen esimerkiksi Kelassa tai työvoimatoimistossa. Myös sosiaalityöntekijällä on
tärkeä rooli nuoren tukijana ja kannustajana ja hänen on oltava nuoren tavoitettavissa. Psykososiaalinen tuki on hyvin merkittävä tekijä kaikessa jälkihuollossa
tapahtuvassa toiminnassa.
Konkreettisia toimia jälkihuollon alkaessa ja nuoren muuttaessa omilleen on
vuokra-asunnon etsimisen nuorelle, vuokrasopimuksen kirjoittaminen, asuntotuen hakeminen, muuttoilmoitus, sähkösopimus, järjestyssäännöt ja niiden merkitys ja asunnon kalustaminen. Pienryhmäkoti on yleensä lahjoittanut itsenäistymisasunnosta omilleen muuttavalle nuorelle kalusteet omaan kotiin, sekä astioita
ja liinavaatteita.
7.1 Jälkihuollon päättyminen
Tavoitteena jälkihuollolle on saada nuori pärjäämään elämässä. Karkeasti voisi
sanoa, että tukihenkilön tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Jälkihuolto päättyy, kun nuori pärjää omillaan, eikä ole riippuvainen lastensuojelun tukimuodoista. Useimmiten kuitenkin jälkihuolto päättyy lain määrittämään yläikärajaan,
joka on 21 vuotta. Laki kuitenkin velvoittaa, että sosiaalityöntekijän on tarvittaessa laadittava yhdessä nuoren kanssa suunnitelma, johon kirjataan nuoren käytettävissä olevat palvelut ja tukitoimet jälkihuollon päättyessä. (Lastensuojelulaki
76 §.)
7.2 Jälkihuollon arviointi
Työn arviointi on tärkeää, laadukasta ja olennainen osa työn kehittämistä. Jälkihuollon arvioinneissa usein kuvataan sitä, miten nuoren elämä sujuu. Tärkeää
tämän tiedon lisäksi on kuvata, miten nuoren kanssa työskenneltiin ja kuinka se
34
vastasi asetettuja tavoitteita. Arviointi tehdään aina suhteessa tavoitteisiin ja perustuu jälkihuollon aikana kertyneisiin havaintoihin, dokumentteihin ja asiakkaalta
saatuun palautteeseen. Asiakaspalaute kysytään niin jälkihuollossa olleelta nuorelta, tämän vanhemmilta ja sosiaalityöntekijältä. Saadusta palautteen perusteella voidaan kehittää tai korjata työtapoja (Laaksonen 2004, 47–48.)
35
8 KEHITTÄMISTYÖ TYÖELÄMÄSSÄ
Työyhteisölähtöinen kehittämistyö perustuu työn ja työyhteisön haasteisiin ja tarpeisiin, joten kehittämiskohde ja sen tavoitteet määritellään työyhteisössä. Työyhteisölähtöinen prosessikehittäminen kehittää käytännön työtehtäviä sekä työmenetelmiä ja lisää työn laatua. (Seppänen-Järvelä & Vataja 2009, 13–31.) Lähtökohtana työyhteisölähtöiselle kehittämiselle on arvioiva ajattelu, joka kehittää ja
tukee työskentelyä. Arvioidaan, miten työtä tehdään, toimiiko työtapa vai voisiko
sitä tehdä jotenkin muuten ja miten? Työyhteisön oppiminen omasta työskentelystään on edellytys sille, että tunnistetaan työn kehittymistarpeita (Vataja 2009,
55). Kehittäminen ei aina ole työssä uuden luomista, vaan myös vanhojen työtapojen vahvistamista tai uudelleen suuntaamista (Paasivirta 2012, 26).
Työn kehittäminen vaatii havaintojeni perusteella aikaa, välillä asiat etenevät nopeasti ja välillä hitaammin. Välillä kehittämisessä voidaan eksyä myös täysin sivuraiteille, ja työyhteisön on mietittävä uusi polku oikealle reitille. Kehittämisen
aikana on siis myös tehtävä arviointia käytännöstä.
Toimiessani yrityksessä työnantajana ja esimiehenä minulla on keskeinen rooli
työn ja työyhteisön kehittämisessä. Koen että, esimiehenä teen suuret linjaukset
esimerkiksi vuosittain toimintasuunnitelman seuraavalle kalenterivuodelle
36
9 TIEDON KERUU
Pidin pienryhmäkotien henkilölle kolme henkilökuntapalaveria, jossa kävimme
keskustelua Itsenäistyvän nuoren roolikartan avulla ja keräsin näkemyksiä itsenäistymisen tukemisesta. Jokaiseen palaveriin osallistuivat kaikki ohjaajat, itseni lisäksi yhdeksän henkilöä. Tietoa ei ole kerätty siis tutkimuksen avulla, vaan
puhtaasti työkokemuksen, mielipiteiden ja näkemyksiin perustuvana. Koska pienryhmäkodit ovat tehneet jälkihuoltotyötä jo vuosia, kaikilla ohjaajilla on näkemys
tai kokemus jälkihuoltotyöstä. Nyt yhteisissä keskusteluissa heräteltiin ajatukset
tarpeellisuuteen huomioida itsenäistymisen tukeminen nuoren vielä asuessa yksikössämme. Sain henkilökunnan mielipiteet ja näkemykset kattavasti selvitettyä.
Tausta-ajatukseni tässä oli samalla henkilökunnan kiinnostuksen herättäminen
jälkihuoltotyötä kohtaan sekä sitouttaminen tulevaan työmenetelmään. Työn kehittämisessä työntekijöiden kokemustiedon käyttäminen lisää oman työn arvostamista ja osaamisen arvostamista (Paasivirta 2012, 26).
Omaohjaajuus on tärkeässä roolissa koko sijoituksen ajan. Omaohjaajille onkin
löydyttävä riittävästi työskentelyaikaa nuorensa kanssa. Tämä tuo oman haasteensa työvuorosuunniteluun ja täytyy huomioida tulevaisuudessa paremmin.
Omaohjaajan ja nuoren hyvä ja luottamuksellinen suhde on suunta onnistuneisiin
tavoitteisiin.
Rauni Huotari (2010) toteaa tutkimuksessaan että, jälkihuollossa itsenäistymisessä tuettujen haastateltujen nuorten mielestä asunnon saaminen ja taloudellinen tuki, tukivat kaikista heidän saamistaan jälkihuollon tukimuodoista eniten heidän itsenäistymistään. Haastatelluista sosiaalityöntekijöistä osa mainitsi taloudellisen tuen ensisijaisena tukena, mutta heidän oli silti vaikea yksiselitteisesti nimetä keskeisintä jälkihuollon palvelua ja tukimuotoa. Nuoret tarvitsemat yksilöllisesti erilaiset tuet ja palvelut tukevat toinen toisiaan. Toisaalta Huotarin haastatteluissa esimerkiksi yhteistyösuhdetta tukihenkilöön pidettiin keskeisimpänä tukena ”Että nuorella olisi ainakin yksi henkilö, kehen turvautua”. Myös opiskeluun
sitoutumista pidettiin tärkeänä, sillä sen nähtiin edistävän myös muuta itsenäistymistä.
37
Opiskeluiden tärkeydestä puhuimme myös me työyhteisössämme itsenäistymisen tukemisen yhteydessä. Huono koulu menestys, koulutuksen keskeyttäminen
tai sen ulkopuolelle joutuminen ovat suuria riskitekijöitä syrjäytymiskehityksessä.
Huonosti koulussa menestyneiden usko omiin mahdollisuuksiin ja suhde koulutukseen on usein kielteinen ja tämä näkyy muun muassa haluttomuutena hakeutua jatkokoulutukseen. Koulun keskeyttämisellä on useita nuoren elämää pitkälle
vaikuttavia seurauksia. Ilman opintoja ja ammattia työelämään pääseminen on
vaikeaa ja nuoren valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuudet pienenevät.
Keskustelu oli henkilökuntapalavereissa jaoteltu kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa keskustelimme työntekijöiden käsitystä siitä, mitä tietoja, taitoja
sekä persoonallisia ominaisuuksia nuoret tarvitsevat kasvaessaan kohti aikuisuutta. Toisessa osiossa kartoitettiin työntekijöiden mielipiteitä siitä, mitä tietoja,
taitoja ja välineitä he itse kokevat tarvitsevansa työssään sekä työyhteisössään.
Kolmas osio keskittyi henkilökunnan näkemyksiin, siitä miten työskentely käytännössä alkaa itsenäistymisen tukemisella, nuoren vielä ollessa Pienryhmäkodeilla
sekä varsinaisen jälkihuollon aikana nuoren ollessa 18–21-vuotias.
9.1 Työntekijöiden käsitykset
Itsenäistyvän nuoren roolikarttaa pidettiin keskustelun aikana esillä ja sen avulla
mietittiin keskeisiä itsenäistymisen sisältöjä. Erittäin tärkeänä pidettiin että nuorella olisi tietoa ja taitoa hygieniasta, kykyä huolehtia omasta terveydestä, rahaasioiden sekä kodin puhtauden ja kunnon hoidosta. Roolikartassa näitä asioita
kuvaa ”arkipäivän pyörittäjä”. ”Elämästä oppija” rooli kuvaa yhteiskunnan ja oman
ympäristön sääntöjen tunnistamista, töiden hakua ja tietoa, mitä vastuita ja velvollisuuksia itsenäinen elämä tuo tullessaan sekä miten yhteiskunta toimii lakien,
normien puitteissa. ”Rajojen asettaja” kuvaa työyhteisön mielestä sitä, mikä
suhde nuorella on esimerkiksi internetin ja pelien käyttöön, ja että vuorokausirytmi on kunnossa. ”Suhteiden hoitaja” kuvaa sitä että nuori osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, pystyy ylläpitämään ja säilyttämään kaverisuhteita. ”Itsensä arvostaja” osioon määriteltiin tunnetaidot, että nuori tunnistaa ja osaa sanoittaa tunteitaan ja hyväksyy itsensä sekä sietää omat puutteensa. Oma seksuaalisuus ja
38
sen hyväksyminen liittyvät myös henkilökunnan mielestä tähän rooliin. Persoonallisuuteen liittyvät seikat nousivat myös esille: kyky nähdä syy-seuraus-suhteet,
vastuuntunto, kyky nähdä ja suunnitella asioita eteenpäin, väkivallattomuus ja tulevaisuuden suunnittelu. Lisäksi keskusteltiin siitä, että nuorten on hyvä tietää,
mitä yhteiskunnallisia etuuksia on, mitä verotus on ja miten verotus toimii.
KUVA 4. Itsenäistymisen tukemisen osa-alueet
Kuva 4 syntyi henkilökunnan keskustelussa nuoren tukemisessa itsenäistymisessä. Perustyöskentelyn nuoren kanssa tulisi olla tavoitteellista ja tähän kaavioon on kuvattu keskeiset tavoitteet nuoren ympärille: mitä itsenäisen nuoren
elämä on, mistä nuoren pitäisi selvitä itsenäisessä elämässä, mitä olemassa olevia taitoja ja vahvuuksia nuorella on. Keskustelimme henkilökunnan kesken
myös, että on tärkeää muistaa, että jokainen on yksilö ja joku toinen tarvitsee
enemmän aikaa kypsymiseen kuin toinen. Tärkeimpänä nuoren taitoina ja ominaisuuksina tuotiin esiin omatoimisuus, itsensä hyväksyminen, vastuullisuus ja
sosiaaliset taidot.
9.2 Työntekijöiden mielipiteet
39
Henkilökunnan tiedoista, taidoista ja välineistä erittäin tärkeänä pidettiin selkeitä
hoito- ja kasvatusperiaatteita, aikuisen mallina olemista, lapsikohtaisia selkeitä
ohjeita ja jälkihuoltopalavereja, aikaa kahdenkeskiseen toimintaan ja kykyä ymmärtää nuorta. Tarpeellisena nähtiin seurantalomakkeet ja kaavakkeet. Työyhteisössä erittäin tärkeänä pidettiin työkavereiden tukea ja apua, riittävää henkilökuntaa, johdonmukaista yhteistä linjaa ja pysyvää henkilökuntaa.
Jälkihuoltoa ajatellen erittäin tärkeänä pidettiin luottamuksellisuutta, keskustelua,
vastuuttamista, koulunkäynnin kannustamista, rahankäytön opettelua yhdessä ja
aikuisen mallina olemista. Nuoren saadessa vastinetta ja hyväksyntää omille tunteilleen hän oppii luottamaan aikuiseen ja kokee, että myös hänen tunteensa ovat
sallittuja. Omaohjaaja toimii kuin peilinä, johon nuori heijastaa tunteitaan ja voi
vähitellen oppia niiden hallintaa. Omaohjaaja on aloittanut työskentelyn nuoren
kanssa jo nuoren saapuessa yksikköön ja on toiminut nuoren asioiden hoitajana
koko sijoituksen ajan, näin nuori on sijoituksen aikana usein miten muodostanut
kiintymyssuhteen omaohjaajaansa ja suhde on luottamuksellinen. Omaohjaajasuhde lähtee nuoren tarpeista ja se on kiintymissuhde, joka tarjoaa nuorelle turvaa, luotettavuutta ja pysyvyyttä. Luottamuksen saavuttaminen tapahtuu yleensä
omaohjaajasuhteessa, koska omaohjaaja on lapsen tärkein aikuinen sijaishuollossa. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun nuori oppii sijoituksen aikana luottamaan siihen, että ohjaaja toimii johdonmukaisesti, on nuoren saatavilla sekä
vastaa nuoren tarpeisiin (Sinkkonen 2001, 44–45).
Työskentelyssä nuorta tulisi ohjata vähitellen vastuullisuuteen, itsenäisyyteen ja
huomioimaan muitakin. Keskeisenä työssä pidettiin sitä, että nuorelle annetaan
apua ja tukea, jota hän tarvitsee selviytyäkseen arjessa itsenäisesti. Apu ja tuki
voivat olla raha- asioissa, asunnon hankkimisessa neuvomista, mukaan lähtemistä asioinneille tai auttamista arjen suunnittelussa kuten pyykinpesussa ja ruuanlaitossa.
Tarpeellisena pidettiin kirjallista raportointia ja kaavakkeita, joiden avulla työskentelyä seurataan. Jälkihuollossa olevien nuorten kanssa työskennellessä hyvänä
40
työskentelytapana pidettiin säännöllisiä ja tarpeenmukaisia tapaamisia sekä yhteydenpitoa puhelimitse. Parhaana vaihtoehtona nähtiin, että jälkihuoltotyötä hoitaa omaohjaaja, koska siirtymävaiheessa nuorelle halutaan jatkumon ja turvallisuuden tunne. Omaohjaaja tuntee nuoren ja tämän perheen, eikä heidän tarvitse
tutustua uuteen ihmiseen ja jälkihuoltotyö pääsee jouhevasti käyntiin heti, eikä
työn aloittamiseen mene aikaa luottamuksen rakentamiseen. Myös jälkihuollossa
on tärkeää nuoren tunne siitä, että aina on olemassa ainakin yksi aikuinen, joka
huolehtii hänen asioista ja pitää hänen puoliaan tapahtuipa mitä tahansa. Itsenäistymisen tukeminen aloitetaan viimeistään kun nuori päättää peruskoulun
ja edetään pienistä asioista suurempiin kokonaisuuksiin.
9.3 Työntekijöiden näkemykset
Itsenäistymisen tukeminen aloitetaan jo sijoituksen aikana. Omaohjaajat kartoittavat yhdessä nuoren kanssa nuoren tiedot ja taidot. Työskentelyllä nuorta tulisi
vähitellen ohjata vastuullisuuteen, itsenäisyyteen sekä huomioimaan muita ihmisiä. Tärkeinä huomioina nähtiin itsetunnon kohentaminen, valistamistyö ja koulunkäynnin tukeminen. Työskentelymenetelminä esiin tuotiin ratkaisukeskeinen
ajattelutapa ja aikuisen esimerkki. Työntekijä kuvailtiin tukihenkilönä, johon nuori
voi luottaa ja jonka kanssa on mahdollista purkaa ongelmia. Työskentelyssä keskeisenä pidettiin sitä, että nuorelle annetaan apua ja tukea, jota hän tarvitsee
selviytyäkseen arkisissa asioissa itsenäisesti. Tärkeänä nähtiin, että nuorelle
opetetaan itsenäistä tiedonhankinta, asiointitaitoja, asuntoasioista huolehtimista,
terveydestä ja itsestä huolehtimista, terveitä elämäntapoja ja tuetaan koulutus- ja
työpaikan hankkimisessa.
Nuoren siirtyessä jälkihuoltoon, nähdään vastuualueena koko nuoren tulevaisuus
ja kaikki elämisen osa-alueet. Jälkihuollon tavoitteena nähtiin nuoren opettaminen ja ohjaaminen vastuuntuntoon, rehellisyyteen elämässään sekä miten hoidetaan byrokratia työn, asunnon ja koulutuksen suhteen.
41
Itsenäistymisen tukemisen kansioon tehdyt kaavakkeet toimivat työntekijän työvälineenä. Kaavakkeiden avulla arvioidaan nuoren tilannetta, edetään nuoren tietojen ja taitojen mukaan, seurataan toimintaa ja arvioidaan sitä. Kaavakkeet toimivat myös työn dokumentointina. Työntekijän kaavakkeeseen on laitettu esimerkkejä, muistutuksia tai ideoita niistä asioista, joita tulisi muistaa tai ottaa huomioon kartoittaessa nuoren taitoja. Kohtaan ”käsitelty” voi lyhyesti eritellä mitä
asiasta on keskusteltu ja käsitelty. Kansion ja kaavakkeiden tarkoituksena on
muuntautua nuoren kanssa työskennellessä nuoren omaksi portfolioksi, joka auttaa nuorta omassa identiteettityössä.
Kun kaavaketta aletaan työstämään, niin annetaan nuorelle oma kaavakkeensa.
Ensin kaavake käydään läpi yleisluonteisesti keskustellen, jotta nuorelle hahmottuu kokonaisuus siitä, mitä kaikkea itsenäistymiseen liittyy. Asioita ei tarvitse nuoren kanssa käydä läpi missään erityisessä järjestyksessä, vaan sen mukaan mikä
milloinkin on ajankohtaista ja nuoren kannalta mielekästä. Jossain kaavakkeissa
riittää keskustelu, mutta toiset kohdat vaativat hieman enemmän panostusta.
Nuoren kanssa tehdään yhdessä asioita ja toimitaan, jotta saadaan tuntuma asioiden todelliseen tilaan ja nuoren taitoihin.
Kun kaavakkeita käydään yhdessä nuoren kanssa läpi, selkenee nuorellekin paremmin, mitä hän jo osaa. On asioita joita on syytä harjoitella monta kertaa. Esimerkiksi asiointitaidot; vaikka nuoren kanssa on käynyt pankissa hoitamassa asioita, ei se tarkoita että nuori osaisi asioida kaikissa virastoissa. Kela ja työvoimatoimisto ovat täysin erilaisia virastoja.
9.4 Aineiston kehittäminen Itsenäistymisen tukemiseksi
Henkilökuntapalavereissa kirjasin kaiken aineiston käsin ylös. Opinnäytetyön
prosessin aikana pidin myös päiväkirjaa, johon kirjoitin töissä ollessa huomioita
ja työyhteisön tarkennuksia liittyen aiheeseen itsenäistymisen tukeminen. Pystyin
työaikana myös usean kerran palaamaan työyhteisön kanssa aiheeseen ja pohtimaan ylös kirjaamiani asioita ja kysymään, tulkitsinko oikein muistiinpanojani.
42
Tämä ei mielestäni vaikuta työn luotettavuuteen, sillä kehittäessä työyhteisön
työskentelymallia, avoin ja virtaava keskustelu tuo parhaita ajatuksia.
Eväät elämän reppuun- kansioon on otettu myös sisältöä Umbrella- työkirjasta,
koska se sisältää valmiita ja käyttökelpoista materiaalia. Lomakkeita on kuitenkin
muokattu meidän yksikön näköiseksi ja tämän hetkisiä nuoria ajatellen kehitin
myös uusia lomakkeita, keskittyen muun muassa tunne-elämän taitoihin ja itsetuntoon. Prosessikuvaukset piirsin henkilökuntapalavereissa fläppitaululle puheen lomassa, josta kaikki näkivät ne helposti. Varsinkin ”Itsenäistymisen tukemisen osa-alueita” – kuviota korjailtiin muutamaan kertaan, ennen kuin olimme
tyytyväisiä lopputulokseen. Fläppitaulun paperilta kopioin prosessikuvaukset
Word- ohjelmaan.
9.5 Jälkihuollon arviointi
Jälkihuoltotyön työskentelyn arvioinnissa tulisi tehdä hyödyn kartoitus sekä pohtia mikä työskentelyssä on ollut hyvä ja mitä voisi tehdä toisin. Apuna arvioinnissa
voisi käyttää arviointipäiväkirjaa, jota täytetään säännöllisesti ja tarkastetaan
säännöllisin väliajoin. Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, onko nuoreen
saatu luottamuksellinen suhde, onko työskentelyyn löytynyt riittävästi aikaa ja
onko nuori hyötynyt jälkihuollosta. Nuoren osalta arvioidaan nuoren omia tavoitteita ja pohditaan sitä mikä oli alkutilanne ja mihin päästiin. Arvioinnissa apuna
voidaan käyttää raportointia ja yhteenvetoa. Nuoren edistymistä arvioitaessa tulisi huomioida nuoren tyytyväisyys omaan oloonsa ja velvoitteiden sujuvuuteen
sekä nuoren aktiivisuus. Näkyvät edistykset nähtiin hyvinä mittareina. Sijoittajakunnan tavoitteiden osalta arviointi voitaisiin tehdä säännöllisissä tapaamisissa
tarkistamalla jälkihuoltosuunnitelma, eli mitä on tehty ja mitä pitäisi vielä tehdä ja
onko sovituista asioista huolehdittu. Arvioinnissa tulisi myös pohtia onko nuori
sijoittunut yhteiskunnan rattaisiin.
Jos jälkihuolto on toiminut, kuten sen kuuluisi, niin nuoren jälkihuolto päättyy 21
ikävuoteen. Nuori voi pitää Pienryhmäkodeille yhteyttä vielä jälkihuollon päättymisen jälkeenkin, mutta yhteys yksikköön tulee olla vapaaehtoinen ja nuoresta
43
lähtevä. Yksiköstä löytyy nuorelle tuttu ja turvallinen tuki mahdottomien tilanteiden yllättäessä.
Arviointi toteutetaan heti jälkihuollon päätyttyä asiakaspalautekaavakkein, joka
annetaan täytettäväksi nuorelle, perheelle ja sosiaalityöntekijälle. Myös tukihenkilönä toiminut omaohjaaja täyttää omasta työskentelystään arvion. Palautteet ja
arvio käydään läpi Pienryhmäkodin palaverissa ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista niin nuoren osalta kuin jälkihuoltoprosessin osalta.
Vaikuttavuudella tarkoitetaan palveluprosessien kykyä saavuttaa haluttuja vaikutuksia. Lastensuojelussa vaikuttavuuden määrittelyssä puhutaan ensimmäisenä
lapsen edun toteutumisesta. Pohditaan onko lapsen tilanteessa tapahtunut muutosta ja ovatko tavoitteet toteutuneet. Toisena arvioidaan laillisuutta. Kaiken toiminnan pitää noudattaa asiaankuuluvia lakeja ja normeja. Asiaankuuluvat kuulemiset, niin vanhempien kuin nuorta itseään tulee kuulla. Päätökset tulee tehdä
kirjallisesti ja asiakirjojen tulee olla asianmukaiset. Kolmas tarkastelun kohde on
subjektiiviset tunteet. Vuorovaikutus on keskeisessä roolissa lastensuojelussa,
millaiset ovat vanhempien ja nuorten kokemukset? Kokevatko he tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi ja onko heidät otettu huomioon? (Olmiala 2007, 6–8).
Jälkihuollon vaikuttavuudesta työyhteisö ajatteli, että kun nuori pärjää elämässään ja tarjottu tuki oli ollut heille riittävää sekä oikea-aikaista, on onnistuttu.
Työmme vaikuttavuuden esimerkkejä ovat, kun nuori haluaa jatkaa jälkihuollossa
yksikön työntekijän kanssa tai yksikön nuoret saavat peruskoulun jälkeen jatkoopiskelupaikan.
Minusta on hienoa nähdä kun nuori vihdoin löytää oman paikkansa
ja ottaa oman elämänsä ohjat käsiinsä. (Ohjaaja 1)
Niin……monesti nuori on leimannut itsensä ”mä oon vaan laitoslapsi” eikä edes yritä muuttaa ajatteluaan. Meidän ohjaajien tehtävä
on näyttää mallia näille nuorille, että sä osaat ja sä pystyt. (Ohjaaja
2)
44
10 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET
Itsenäistymisen tukemisesta ja jälkihuollosta on tehty aikaisempiakin opinnäytetöitä sekä tutkimuksia. Opinnäytetyötäni varten tarkastelin Rauni Huotarin 2010
tekemää Pro gradu tutkielmaa ”Omillaan toimeen tuleva aikuinen? Lastensuojelun jälkihuolto nuoren itsenäistymisen tukijana”. Tässä gradussa Huotari tutki nimenomaan jälkihuoltoa lastensuojelussa ja kuinka se on vaikuttanut nuorten itsenäistymiseen. Keskeisin tulos gradussa oli se, että itsenäistyminen tarkoitti toiminnanmuutosta. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten mielestä he itse rupesivat hoitamaan arkipäivän askareita ja asioita, eivätkä enää aikuiset, jotka aikaisemmin olivat kontrolloineet heidän tekemisiään. Tässä tutkimuksessa jälkihuolto
tuki nuoren itsenäistymistä, mikäli nuori sitoutui itse jälkihuoltoonsa.
Huotari (2010) pohti Pro gradunsa tutkimustuloksissa taloudellisen tuen merkitystä jälkihuollossa. Taloudellinen tuki toi tutkimukseen osallistuneille nuorille riippumattomuutta muista ihmisistä, mutta samalla se saattoi olla monelle nuorelle
este hakea opiskelupaikkaa tai työpaikkaa. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan vaikutti siltä, etteivät jälkihuoltonuoret olleet hakeutuneet opiskelemaan tai
töihin samassa määrin kuin vertaisensa ei- sijaishuollossa olleet.
Jaana Lammi on tehnyt 2013 opinnäytetyön Seinäjoen ammattikorkeakouluun
otsikolla ”Kyllä tää työtä niitä nuoria kannattelee. Tukeva Oy:n jälkihuollon vaikuttavuuden arviointi”. Opinnäytetyössään Lammi selvitti miten jälkihuolto vaikutti
nuorten hyvinvointiin sekä arjessa selviämiseen. Myös Lammi tuli tuloksissa siihen tulokseen, että nuoret hyötyivät jälkihuollosta sitoutuessaan siihen. Tämän
lisäksi nuoren ja työntekijän välinen suhde oli merkityksellinen. Jos nuoren ja
työntekijän välillä oli luottamus, tämä edesauttoi nuorta jälkihuollosta hyötymiseen. Lammin mukaan jälkihuollon tärkein tehtävä on tukea sijaishuollossa ollutta
nuorta itsenäistymään, keinoja on monia ja siihen vaikuttaa yksilöllisyys myös
paljon.
45
11 OMA AMMATILLINEN KASVU JA EETTISYYS
Opinnäytetyöni eettisyys ja luotettavuus perustuu koko henkilökunnan yhdessä
määriteltyyn laatuun ja laatutyöskentelyyn. Arvot ja eettisyys ovat äärimmäisen
tärkeitä laadukkaan lastensuojelun toteutumisen kannalta. Oman työmme ohjaaviksi arvoiksi olemme työyhteisössä kirjanneet: ammatillisuuden, sitoutuneisuuden, kodinomaisuuden, positiivisuuden ja aidon välittämisen. Havaintona voin todeta, että pienryhmäkotien henkilökunnalla on varsin selkeä, yhtenevä ja realistinen näkemys itsenäistymisen tukemisesta ja jälkihuoltotyöstä ja niiden laadukkaasta toteuttamisesta. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa se, että henkilökunta
on ollut pysyvää ja siitä on vuosien varrella hitsautunut hyvin yhteen toimiva työyhteisö.
Eettisyys ja luotettavuus ovat työssäni läsnä lastensuojelun sijaishuollossa joka
päivä. Nuoret kohdataan tasavertaisina, jokaisen nuoren yksityisyyttä suojellaan
ja nuoren perhe kohdataan kunnioittavasti ja lapsensa parhaimpina asiantuntijoina mahdollisista ongelmista riippumatta.
Työpäivän aikana saattaa nuorelta nousta esiin vaikeita asioita, jotka ohjaajan
pitää kyetä ottamaan vastaan ja käsitellä nuoren kanssa. Nuoruuden kehitykseen
kuuluvat oleellisesti myllerrys, kapinointi ja epäonnistumisetkin. Monella nuorella
saattaa olla taustalla paljon epäluottamusta ja pettymyksiä aikuissuhteissaan,
mutta luottamuksen kautta työskentelyssä päästään eteenpäin ja pyritään löytämään nuoren elämässä olevia positiivisia asioita.
46
12 PÄÄTELMÄT JA POHDINTA
Jälkihuolto nähdään lastensuojeluyksikön kasvatustyön jatkumona ja nuoren tukemisena kohti aikuisuutta. Nuoren aikuistumisen edellytykset ja tavoitteet ovat
perusasioita, jotka tulee osata ja jotka muodostavat yhdessä eri elämänalueiden
kokonaisvaltaisen hallinnan. Tärkeintä on kuitenkin nuoren pärjääminen elämässä omalla tavallaan.
Käytännön työskentely nähdään konkreettisena toimintana, joka on enemmän
jälkihuollossa jo nuoren tukemista kuin varsinaista kasvattamista. Työntekijältä ei
myöskään vaadita mitään ihmeellistä vaan ammattitaito ja ammatillinen työote
riittävät. Työntekijän tärkein tehtävä on antaa nuorelle aikaa, mutta yhteisen ajan
tulee olla tavoitteellista, säännöllistä ja nuoren tarpeisiin perustuvaa. Keskeisinä
edellytyksinä itsenäistymisen tukemisen sekä jälkihuoltotyössä toimimiselle ja
onnistumiselle nähdään luottamuksellinen suhde nuoreen, selkeä toimintamalli,
seuranta ja arviointi.
Perheen osuutta nuoren itsenäistymisprosessin tukea suunniteltaessa on pohdittava, onko perhe enemmän hyödyksi vai haitaksi nuoren itsenäistymiselle. Jos
on mahdollisuus rakentavaan yhteistyöhön, perhe otetaan mukaan. Perhe on tärkeä osa nuoren tukiverkkoa ja vaikka suhteet olisivatkin heikot. Olisi hyvä jos
nuorella olisi perheeseen jonkinlainen kontakti. Perheen kanssa tehdään yhteistyötä koko sijoituksen ajan mahdollisuuksien mukaan, mutta aina se ei riitä. Nuoren mielipide läheisverkoston osallisuudesta otetaan huomioon.
Jälkihuolto loppuu yleensä nuoren täyttäessä 21 vuotta. Nuori voi kuitenkin edelleen pitää yhteyttä pienryhmäkodeille niin halutessaan. Yksiköstä löytyy tuttu ja
turvallinen tuki mahdottomien tilanteiden yllättäessä.
Kansio ”Eväät elämän reppuun” sisältää työyhteisön kehittämiä sivuja itsenäistymisen tukemiseen. Koska valmista hyvää materiaalia on olemassa muun muassa
Umbrella-työkirjassa, siitä on koottu ja muokattu menetelmiä yksikön kansioon.
Itsenäistymisen tukemisen -kansiota tuli myös testattua käytännössä nuoren
47
kanssa, joka muutti pienryhmäkotien itsenäistymisasuntoon. Loimme itsenäistymisen tukemiseen kansion, jonka pohjalta kootaan jokaiselle nuorelle oma
”Eväitä elämän reppuun -kansio”. Kansio jättää omaohjaajalle mahdollisuuden
kehittää, muuttaa ja lisätä siihen menetelmiä yksilöllisesti kunkin nuoren kanssa.
Kansio on nuoren oma. Se konkretisoi tapahtunutta kehitystä ja taitojen lisääntymistä. Kansion avulla nuori voi myös itse arvioida, mihin asioihin hänen tulisi vielä
kiinnittää huomiota.
Opinnäytetyö vastasi pienryhmäkotien tarpeeseen kirjata itsenäistymisen tukemisen prosessi muistiin, kehittää työmenetelmää itsenäistymisen tukemiselle
sekä saada johdonmukaisuutta ja yhteistä linjaa henkilökunnan työskentelylle itsenäistymisen tukemisessa ja jälkihuollossa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun
työyhteisö yhdessä pääsi kehittämään oman työskentelyn tueksi jotain konkreettisesti ja motivaatiota ei voi kun kehua. Myös itselleni esimiehenä ja yrittäjänä
tämä opinnäytetyönä toteutettu kehittämistyö oli varsin opettavainen ja alkua
työmme kehittämiselle yksiössä. Hyvän sekä kannustavan ohjaavan opettajani
sanoin kehittämistyö on ”palvelujen tuotteistamista parhaimmillaan”.
48
LÄHTEET
Ahlroth, Eila; Kurganova, Galina & Maikkula, Irma 2007. Lastensuojelun työmenetelmiä. Nests-children and families in vulnerable conditionshankkeessa esiteltyjä lastensuojelun työmenetelmiä. Helsinki:
Paino Helsingin kaupungin hankintakeskuksen Digipaino.
http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/fdfe2b804a1563bc9511f5b546fc4d01/0703_oppaita_nests_menetelmia.pdf?MOD=AJPERES
Bardy, Marjatta; Salmi, Minna & Heino, Tarja (2001) Mikä lapsiamme uhkaa?
Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun. Raportteja
263. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
Hakanen, Armi 1993. Objektisuhteiden merkitys yksilön kehityksessä. Kehityspsykologian perusteita. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus.
Helve, Helena 2002. Arvot, muutos ja nuoret. Helsinki: Yliopistopaino kustannus
Helsinki University Press.
Hotari, Kaisa-Elina; Oranen, Mikko & Pösö, Tarja 2009. Lapset lastensuojelun
osallisina. Teoksessa Marjatta Bardy (toim.) Lastensuojelun ytimessä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Huotari, Rauni 2010. Omillaan toimeen tuleva aikuinen? Lastensuojelun jälkihuolto nuoren itsenäistymisen tukijana. Viitattu 4.3.2015
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef20110014/urn_nbn_fi_uef-20110014.pdf
Kastarin Pienryhmäkodit Oy. Laatukäsikirja 2010.
Kastarin Pienryhmäkodit Oy. Viitattu 17.11.2014. www.kastarin.fi
Keltikangas-Järvinen, Liisa 1994. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY.
Känkänen, Päivi 2009. Siirtymät sijaishuollossa – hetkiä ja ikuisuuksia. Teoksessa Marjatta Bardy (toim.) Lastensuojelun ytimessä. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Laaksonen, Sari 2004. Jälkihuolto-opas. Sijaishuollon neuvottelukunnan julkaisuja 17. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.
49
Lammi, Jaana 2013. ”Kyllä tää työ niitä nuoria kannattelee. Tukeva Oy:n jälkihuollon vaikuttavuuden arviointi. Viitattu. 19.4.2015.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64378/Lammi_Jaana.pdf?sequence=1
Lasten, nuorten ja perheiden sosiaalipalvelut. Viitattu 14.11.2014.
http://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu
Lastensuojelulaki 2007. 13.4.2007/417. Viitattu 27.9.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
Lastensuojelun käsikirja. Lasten osallisuus. Viitattu 31.01.2015.
http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastenosallisuus#otsikko2
Lastensuojelun käsikirja. Viitattu 15.11.2014. http://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/mita-on-lastensuojelu
Myllykoski, Anne-Mari 2004. Itsenäistyvä nuori ja AD/HD. Teoksessa Nina, Melamies & Sari, Kangas (Toim.) Itsenäiseen ja omatoimiseen elämään liittyviä taitoja. Juva: PS-kustannus.
Nurmi, Jari-Erik; Ahonen, Timo; Lyytinen, Heikki; Lyytinen, Paula; Pulkkinen,
Lea & Ruoppila, Isto 2006. Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki:
WSOY oppimateriaalit Oy.
Olmiala,Sinikka.2007. Vaikuttava lastensuojelu. Kuinka arvioida lastensuojelun
vaikuttavuutta? Selvitys POP-hankkeseen. Järvenpää: Sosiaalitaito.viitattu19.4.2015.
http://www.sosiaalitaito.fi/ep/tiedostot/POP_vaikuttavalastensuojelu_kuinkaarvioidalastensuojelunvaikuttavuus.pdf
Paasivirta, Annukka 2012. Yhteisöllisen kehittämisen kulmakivet. Teoksessa
Tiina Muukkonen & Annukka Paasivirta (toim.) Lupa kehittää. Innostavaa ja yhteisöllistä oppimista lastensuojelussa. Soccan ja
Heikki Waris-Instituutin julkaisusarja nro 27. 2012.
Räty, Tapio, 2007. Uusi lastensuojelulaki. Helsinki: Edita Prima Oy.
Rönkä, Anna 1992. Nuoren aikuisen sosiaalinen selviytyminen: katsaus kirjallisuuteen. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 319.
Jyväskylä: Jyväskylänyliopisto.
50
Seppänen-Järvelä, Riitta & Vataja, Katri 2009. Mitä työyhteisölähtöinen prossessikehittäminen on? Teoksessa Riitta Seppänen-Järvelä & Katri
Vataja (toim.) Työyhteisö uusille urille. Kehittäminen osaksi arjen
työtä. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Sinkkonen, Jari 2001. Lapsen puolesta. Helsinki: WSOY.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Lastensuojelun laatusuositus. Viitattu
2.1.2015. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=9882186&name=DLFE-30055.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus. Viitattu 15.3.2015. http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki
Taskinen, Sirpa 2007. Lastensuojelulaki (417/2007). Soveltamisopas. Sosiaalija terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
THL. Viitattu 17.11.2014. http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/tyokalut/iakkaiden-neuvontapalvelut-ja-hyvinvointia-edistavat-kotikaynnit/lait-suositukset-kirjallisuus-kasitteet/kasitteet
Timonen-Kallio, Eeva. Umbrella-käsikirja. Itsenäisen elämän ABC 2010. Turku:
Turun ammattikorkeakoulu.
Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit -laituri projekti 2005. Lastensuojelun
keskusliitto ry.
Valtiontalouden tarkastusvirasto. Lastensuojelun tarkastuskertomus 6/2012.
http://www.e-julkaisu.fi/vtv/lastensuojelu/
Valvira. Sijaishuollon valvontaohjelma. Viitattu 2.1.2015. http://www.valvira.fi/files/tiedostot/s/i/Sijaishuollon_valvontaohjelma.pdf
Varsinais-Suomen lastensuojelunkuntayhtymä 2011. Teoksessa Pertti Ylitalo
(toim.) Roolikartta. Vanhemmuuden, parisuhteen ja itsenäistymisen
tueksi. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
51
Vataja, Katri 2009. Arvioiva työote – kehittämisen peruslähtökohta. Teoksessa
Riitta Seppänen-Järvelä & Katri Vataja (toim.) Työyhteisö uusille
urille. Kehittäminen osaksi arjen työtä. Jyväskylä: PS-kustannus,
51–78.
Fly UP