PÄIHDETYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ OPIAATTIKORVAUSHOIDON MERKITYKSESTÄ PÄIHDEÄIDIN ELÄMÄÄN Marika Huttunen
by user
Comments
Transcript
PÄIHDETYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ OPIAATTIKORVAUSHOIDON MERKITYKSESTÄ PÄIHDEÄIDIN ELÄMÄÄN Marika Huttunen
PÄIHDETYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ OPIAATTIKORVAUSHOIDON MERKITYKSESTÄ PÄIHDEÄIDIN ELÄMÄÄN Marika Huttunen Mari Juntunen Milla Ullakko Opinnäytetyö, 2013 Diakonia-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusvaihtoehto Sairaanhoitaja (amk) TIIVISTELMÄ Huttunen Marika, Juntunen Mari & Ullakko Milla. Päihdetyöntekijöiden näkemyksiä opiaattikorvaushoidon merkityksestä päihdeäidin elämälle. Kevät 2013, 60 sivua, 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Suomessa syntyy vuosittain arviolta 3600 lasta, jotka ovat joutuneet sikiöaikanaan altistumaan päihteille. Raskaana olevat päihdekäyttäjät ovat kasvava terveyden- ja sosiaalihuollon ongelma. Päihdeäitien hoito edellyttää erityisosaamista sekä moniammatillista yhteistyötä. Raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten hoitoonohjauksen ja hoidon tulee olla tehokasta. Tällä tavoin voidaan ehkäistä sikiövauriot sekä päihdeäitien syrjäytyminen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata opiaattikorvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämälle päihdetyöntekijöiden kokemusten kautta. Tavoitteena oli jakaa tietoa korvaushoidon tarpeellisuudesta sekä sen tuomista vaikutuksista päihdeäidin elämään. Lisäksi opinnäytetyössä käsiteltiin päihdetyöntekijöiden kehittämisehdotuksia päihdeäitien opioidikorvaushoidosta. Opinnäytetyön tuloksilla voidaan päihdeäitien opiaattikorvaushoitoa kehittää laadukkaammaksi. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on tehty haastattelemalla päihdeäidin korvaushoitoprosessiin osallistuvia päihdetyöntekijöitä. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulokset vahvistivat, että korvaushoito toi päihdeäidin elämälle runsaasti positiivisia vaikutuksia. Opiaattikorvaushoito tarjosi päihdeäidille mahdollisuuden päihteettömyyteen ja turvasi näin ollen syntymättömän lapsen elämälle paremmat lähtökohdat. Jokaisen päihdeäidin hoidossa tulee huomioida yksilöllisyys sekä elämäntilanne, jotta hoito olisi tehokasta ja lisäisi niin äidin kuin lapsen hyvinvointia. Psykososiaalisen tuen merkitys on suuri opiaattikorvaushoidon rinnalla. Hoitoprosessissa mukana olevien moniammatillisten tiimien yhteistyötä tulee kehittää. Yhteneväisiä linjauksia korvaushoidon suhteen tulee määritellä seutukunnallisesti ja valtakunnallisesti, jotta päihdehoitotyö olisi johdonmukaista ja tavoitteellista. Avainsanat: opiaattikorvaushoito, päihdeäiti, elämänhallinta, päihderiippuvuus ABSTRACT Huttunen Marika, Juntunen Mari & Ullakko Milla. The importance of opiate replacement therapy to the intoxicant abusing mother's life by the views of rehabilitation workers. Diaconia University of Applied Sciences, spring 2013, 60 pages, 6 appendices. Degree programme in nursing, Registered Nurse, Bachelor of Health Care. Every year in Finland there an estimated 3600 children are born who have been exposed to intoxicants during the pregnancy. Substance addicted pregnant women are a growing health and social care problem. A toxicant abusing mother's treatment requires special expertise, as well as multi-professional co-operation. Substance addicted pregnant women's guidance to treatment and the treatment in general has to be effective. This is how the fetal abnormalities, as well as the exclusion of intoxicant abusing mothers', can be prevented. The purpose of this thesis was to describe the importance of the opiate replacement therapy to the substance addicted woman's life via experiences of the rehabilitation workers. The aim was to share more information about the need of opiate replacement therapy, as well as its effects to the toxicant abusing mothers' life. In addition, in this thesis rehabilitation workers' development proposals of the substance addicted woman's opiate replacement therapy, have been taken into account. The results of this thesis can be developed in the opiate replacement therapy of the abusing mother to a higher quality. The thesis is a qualitative research, which was done by interviewing the rehabilitation workers who were involved in the nursing process of intoxicant abusing mothers. The data was analyzed by the inductive content analysis. The results of the thesis confirm that the opiate replacement therapy brings plenty of positive effects to the substance addicted mother's life. Because of the opiate replacement therapy, it gives to a intoxicant abusing mother an opportunity to an intoxicant free life and therefore insures better a position for her unborn baby's life. Individuality and also the life situation needs to be paid attention to in every intoxicant mother's treatment. That is how the treatment would be effective and would increase both the mothers' and the baby's wellbeing. The importance of psychosocial support has a great meaning alongside the opiate replacement therapy. Co-operation needs to be developed between multi-professional teams, who are involved in the nursing process. It is important that the consistent guidelines of the opiate replacement therapy are defined in the municipality and nationwide, so that the substance abuse treatment would be consistent and goal-oriented. Keywords: opiate replacement therapy, drug abusing mother, life control, substance addictio SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO .................................................................................................................. 6 2 PÄIHDEONGELMASTA KÄRSIVÄN NAISEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN ... 8 2.1 Huumeiden aiheuttamat terveyshaitat ..................................................................... 9 2.2 Mielenterveys, päihteet ja psykososiaalinen tukeminen ....................................... 10 3 PÄIHDEÄIDIN OPIOIDIRIIPPUVUUS .................................................................... 12 3.1 Päihderiippuvuuden kehittyminen ......................................................................... 12 3.2 Opiaatit ja raskaus ................................................................................................. 14 3.3 Päihdepolitiikka Suomessa .................................................................................... 16 4 PÄIHDEONGELMA JA RASKAUS .......................................................................... 19 4.1 Raskaus mahdollisuus päihteettömyyteen ............................................................. 20 4.2 Raskaana olevan naisen opiaattikorvaushoito ....................................................... 21 5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET .............................................. 23 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS .............................................................................. 24 6.1 Tutkimusympäristö ................................................................................................ 24 6.2 Tutkimusmenetelmä .............................................................................................. 24 6.3 Aineiston keruu ...................................................................................................... 25 6.4 Aineiston analyysi ................................................................................................. 26 7 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET .............................................................................. 27 7.1 Päihdeäidin parempi elämänhallinta ..................................................................... 27 7.2 Päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö ................................................... 30 7.3 Ammatillisuus päihdetyössä .................................................................................. 33 7.4 Päihdeäidin pakkohoito ......................................................................................... 34 8 TULOSTEN VERTAILU JA JOHTOPÄÄTÖKSET................................................... 35 8.1 Paremmat mahdollisuudet päihteettömään elämään ............................................. 35 8.2 Yksilöllinen tuki .................................................................................................... 36 8.3 Korvaushoito laadukkaammaksi ja näkyvämmäksi .............................................. 38 9 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS ............................................................................. 40 10 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS .................................................................. 42 11 POHDINTA ................................................................................................................ 45 LÄHTEET ....................................................................................................................... 47 LIITE 1: SAATEKIRJE ................................................................................................. 52 LIITE 2: KYSELYLOMAKE ........................................................................................ 53 LIITE 3: Kuinka korvaushoito vaikuttanut päihdeäitien elämään .................................. 55 LIITE 4: Kuinka korvaushoitoa tulisi kehittää päihdeäitien kohdalla ............................ 58 LIITE 5: Kuinka kohtaamista ja tukemista voidaan parantaa ......................................... 59 LIITE 6: Teoreettisten käsitteiden muodostuminen ........................................................ 60 1 JOHDANTO Raskaana olevat päihteidenkäyttäjät ovat kasvava terveyden- ja sosiaalihuollon ongelma, johon tulevaisuudessa joudutaan paneutumaan entistä enemmän. Suomessa syntyy vuosittain noin 3600 lasta, jotka ovat altistuneet sikiöaikana päihteille. Tämä tarkoittaa, että arviolta noin kuusi prosenttia raskaana olevista on alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden ongelmakäyttäjiä. (Tammela & Nuutila 2008.) Päihteiden tiedetään aiheuttavan vaaraa niin raskaana olevalle naiselle kuin sikiöllekin ja niiden aiheuttamilla haittavaikutuksilla voi olla elinikäiset seuraukset molempien elämälle. Tämän vuoksi raskaana olevien päihdeongelmaisten hoitoonohjausta ja hoitoa tulee tehostaa, jotta sikiövauriot, sosiaalinen syrjäytyminen ja terveydellinen huonoosaisuus on paremmin ehkäistävissä. Päihdeäidin raskaus on aina riskiraskaus ja siksi näiden riskiraskauksien hoito vaatii laaja-alaista erityisosaamista ja moniammatillista yhteistyötä. Erityishuomiota on kiinnitettävä päihdeäidin elämäntilanteeseen ja tuleviin raskauden tuomiin muutoksiin huolella, jotta ongelmia voidaan ennalta ehkäistä. Varhaisen vuorovaikutussuhteen luominen äidin ja lapsen välille on tärkeää jo raskausaikana ja tätä prosessia täytyy tukea kaikkien päihdeäidin hoitoon osallistuvilla työntekijöillä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 15–16.) Huumeriippuvuus ja erityisesti raskaana olevat huumeriippuvaiset koetaan yhteiskunnassamme ongelmallisina ja ihmisten mielipiteet heitä kohtaan ovat tuomitsevia. On syytä pohtia, voisiko huumeriippuvuuden näkeminen sairautena saada ihmisissä aikaan neutraalimman asenteen? (Pirinen 2005, 50). Monet päihdeäidit kohdataan terveydenhuollossa huumeidenkäyttäjien stereotypioina eikä asiakasta nähdä yksilönä. Päihdeäitien saamaa leimaa on hyvin vaikea poistaa, vaikka äiti yrittäisikin korvaushoidon avulla päästä eroon päihteistä. (Väyrynen 2006, 103-105; Jantunen 2010, 86, 90.) Tässä opinnäytetyössä päihteistä puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä opiaatteja, koska tällä hetkellä korvaushoitoa toteutetaan vain opiaattiriippuvaisille henkilöille. Käytämme työssämme päihdetaustaisesta äidistä käsitettä ”päihdeäiti”, koska se on hoitotyön ammatillista kielenkäyttöä, joka edistää tälle kohderyhmälle tiettyjen palveluiden luomista ja suuntaamista (Nätkin 2006, 6). Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata korvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämään päihdetyöntekijöiden kokemusten kautta. Tavoitteena on antaa lukijalle tietoa korvaushoidon tarpeellisuudesta ja sen tuomista vaikutuksista niin päihdeäidin kuin sikiönkin elämään. Tässä opinnäytetyössä korvaushoitoa ja sen tuomia vaikutuksia päihdeäidin elämään tutkitaan päihdetyöntekijöiden haastattelujen avulla. Opinnäytetyössä käsitellään myös päihdetyöntekijöiden kehittämisehdotuksia päihdeäitien opiaattikorvaushoidosta sekä päihdetyöntekijöiden mielipiteitä päihdeäitien pakkohoidosta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla viittä päihdetyöntekijää, jotka ovat osallistuneet päihdeäidin korvaushoitoprosessiin ja näin ollen alan ammattilaisina ovat nähneet korvaushoidon merkityksen päihdeäidin elämälle. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Opinnäytetyömme on aiheellinen, koska päihdeäitien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Opiaattikorvaushoito on tarpeellinen hoitomuoto eritoten päihdeäitien kohdalla, koska kyseessä on niin raskaana olevan kuin sikiönkin hyvinvointi. Informaation lisääminen korvaushoidon merkityksestä päihdeäidin elämälle edesauttaa päihdepalveluiden saamisessa ja kehittämisessä sekä ihmisten asenteiden- ja ennakkoluulojen muutoksessa. 8 2 PÄIHDEONGELMASTA KÄRSIVÄN NAISEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveys on yksilön elämälle voimavara ja arvo, jota pidetään tärkeänä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan terveys on fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, emotionaalista ja hengellistä hyvinvointia, joka vaihtelee yksilön eri elämänvaiheissa. Terveyden edistäminen on liitetty erityisesti kansanterveystyöhön. Se on olennainen osa terveydenhuoltoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 15-17.) Terveyden edistäminen tarkoittaa terveyden suojelua, sairaanhoitoa, terveyskasvatusta, tautien ehkäisyä ja asiakkaan omien voimavarojen tukemista. Sillä pyritään lisäämään terveyttä vähentämällä eriarvoisuutta, huomioimalla elämisen olosuhteet, vahvistamalla sosiaalisia verkostoja, pohtimalla vallitsevia yhteisön arvoja ja elämäntapoja sekä pyritään lisäämään tietoa ja taitoja käyttää saatua tietoa. (Jokinen 2002, 15.) Suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat parantuneet vuosikymmenien aikana. Kuitenkin terveyden ja hyvinvoinnin ulottuvuuksilla sosioekonomisten ryhmien väliset erot ovat kasvaneet. Eroja on niin somaattisessa ja psyykkisessä sairastavuudessa kuin terveystottumuksissakin. Esimerkiksi huono-osaisuus, työttömyys, yksinäisyys ja heikko terveys vaikuttavat toinen toisiinsa. Syrjäytymisen riskiä kasvattavat päihdeongelmat, toimintakykyä alentavat pitkäaikaissairaudet sekä huono toimeentulo. Terveyttä ja hyvinvointia heikentävien elämäntapojen ja ongelmien on todettu siirtyvän perheissä seuraaville sukupolville, minkä vuoksi on aiheellista pyrkiä ennalta ehkäisemään ja parantamaan näitä epäkohtia. Tämän vuoksi on kehitetty kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), jonka tavoitteena on "eriarvoisuuden vähentäminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palvelujen järjestäminen asiakaslähtöisesti ja taloudellisesti kestävästi." (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Samoilla linjoilla on myös Terveys 2015kansanterveysohjelma, jonka pääpaino on terveyden edistämisessä. Sen mukaan terveys on tärkeimpiä hyvinvoinnin ja kehityksen voimavaroja ja siihen panostaminen on investointi tulevaisuutta ajatellen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001.) Yhtenä suurena ongelmana nyky-yhteiskunnassa pidetään huumeita ja niiden aiheuttamaa riippuvuutta. Huumeidenkäyttö aiheuttaa niin terveydellisiä kuin sosiaalisiakin 9 haittoja itse käyttäjälle ja hänen lähipiirilleen kuin yhteiskunnalle. Jotta huumausaineiden käyttö ja siihen liittyvien haittojen vähentäminen onnistuisi tulevaisuudessa, tulee sosiaali- ja terveydenhuollon tehostaa ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen keskeisimpiä toimenpiteitä sekä kehittää huumausaineriippuvuuden hoitopalveluja, lisätä hoidon tarjontaa sekä varmistaa terveysneuvontatyön kattavuutta. (Tanhua, Virtanen, Knuuti, Leppo & Kotovirta 2011, 6.) 2.1 Huumeiden aiheuttamat terveyshaitat Huumeet aiheuttavat monia vakavia sairauksia. Niiden käyttö voi myös johtaa kuolemaan yliannostuksen tai myrkytyksen seurauksena. Huumeiden käyttö aiheuttaa monia somaattisia sairauksia. Ne ovat erilaisia infektioita, joita esiintyy varsinkin niillä, jotka käyttävät suonensisäisiä huumeita. Maksa-, sydän-, keuhko- ja verisuonitaudit ovat pitkäaikaisen huumeiden käytön seurauksia. Ravitsemustilan puutokset ja erilaiset vatsavaivat ovat yleisiä huumeiden käyttäjillä. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 137.) Yleisimmät infektiot, joita huumeiden käyttäjillä esiintyy, ovat immuunikato (AIDS) ja virusperäiset maksatulehdukset (hepatiitit). Suurin osa näistä infektioista syntyy huumeiden käyttötavasta. Monet suonensisäisiä huumeita käyttävät saavat infektion elimistöön likaisista välineistä. Lisäksi käyttäjillä ilmenee vakavia verisuonitukoksia, imusuonitulehduksia, märkäpesäkkeitä ja sydämen sisäkalvon tulehduksia. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 138-139.) Yleisimmät maksatulehdukset, joita huumeiden käyttäjillä esiintyy, ovat B-, C-, ja Ahepatiitit. B-hepatiitti leviää veren välityksellä. Virus leviää myös veren välityksellä synnytyksessä äidistä lapseen. Jopa puolet niistä lapsista, jotka ovat saaneet viruksen, sairastuvat krooniseen infektioon ja heistä puolet sairastuu maksakirroosiin 12 vuoden ikään mennessä. Hiv-virus tarttuu myös äidistä lapseen. (Backmund, Reimer, Meyer, Gerlach & Zachoval 2005, 330-333.) C-hepatiitti tarttuu pääasiassa pistämällä tapahtuvan huumeidenkäytön välityksellä, mutta voi tarttua myös veriteitse äidistä lapseen ja jopa sukupuoliyhteydessä. Tartunta on useimmiten oireeton tai erittäin vähäoireinen. Tartunnan saaneista noin 85 % kantaa 10 virusta pysyvästi. Huumeidenkäyttäjät ajattelevat voivansa käyttää toistensa välineitä, koska molemmilla on C-hepatiitti, tietämättä sitä, että lainatuista välineistä voi saada uuden tartunnan. (Backmund ym. 2005, 330-333.) 2.2 Mielenterveys, päihteet ja psykososiaalinen tukeminen Huumeidenkäyttöä ja riippuvuuden syntyä lisäävät psykiatriset häiriöt. Usein päihteisiin turvaudutaan juuri ahdistus-, pelko- ja masennustiloja lievittämään. Tästä voi kuitenkin helposti kehittyä kierre, jossa päihteenä käytetty huume lisää ja vaikeuttaa esimerkiksi ahdistusta, masennusta ja unihäiriöitä. (Huttunen, 2011.) Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuksen mukaan 80 prosentilla potilaista, joilla on päihdehäiriö, on oheissairautena myös mielenterveydenhäiriö, koska päihteiden käyttö aiheuttaa psyykkistä pahoinvointia ja altistaa näin päihdehäiriön syntymiselle. Tavallisimpia päihteiden kanssa esiintyviä häiriöitä ovat mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä persoonallisuushäiriöt. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2012.) Päihteiden käyttö ei siis suojaa mielenterveysongelmilta tai somaattisilta sairauksilta vaan päinvastoin erilaiset sairaudet ja häiriöt ovat yleisempiä päihteidenkäyttäjillä kuin sellaisella, joka elää ilman päihteitä. Esimerkkinä on naisten lisääntynyt alkoholinkäyttö, joka on osasyynä naisten lisääntyneisiin mielenterveyshäiriöihin. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2010.) Mielenterveyden heiketessä ihminen voi eristäytyä sosiaalisista suhteista ja tuntea näin ulkopuolisuutta ympäröivään maailmaan. Ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille vuorovaikutussuhteilla on suuri merkitys. Yksilön sisäisen kokemusmaailman sekä ympäristön vahvistama erilaisuus aiheuttavat vetäytymistä ja syrjäytymistä. Monesti esimerkiksi päihdeongelmaiset kokevat leimatuksi tulemisen eli stigmatisoitumisen, ja tästä leimasta on vaikea päästä eroon. (Jantunen 2010, 86, 90.) Sosiaalinen syrjäytyminen liittyy tiiviisti päihteiden käyttöön. Monen ihmisen asenteet päihdeongelmasta kärsivää kohtaan ovat varsin raadollisia eikä heidän hoitamisellaan nähdä olevan minkäänlaista arvoa. Yhteiskunnan varojen tuhlaaminen näihin ongelmatapauksiin koetaan turhana, vaikka juuri todellisuudessa heidän hoitamatta jättämisensä kasvattaa kustannuksia. (Holopainen 2003, 265.) 11 Mielenterveys- ja päihdehäiriöstä kärsivän kohderyhmän hoidon tulee olla integroitua sekä koordinoitua. Sen tulee joustaa erilaisten häiriö- ja ongelmatilanteiden mukaan. Potilaan hoidon tulee olla perusteltua ja sen tulee perustua tieteelliseen näyttöön, kokemukseen, säännölliseen seurantaan sekä toteuttaa laadun hallintaa. Näin tuotetaan tehokasta hoitoa kansantaloudellisesti ja terveydellisesti. Mielenterveys- sekä päihdeongelmista kärsivät ihmiset voidaan jaotella potilaisiin, joilla on psyykkisiä oireita ja oireet vahvistuvat päihteiden väärinkäytön seurauksena. On myös potilaita, joilla on päihteiden väärinkäyttöä ja tämä aiheuttaa psykiatrisia komplikaatioita. Potilaalla voi olla samanaikaisesti päihteiden väärinkäyttöä ja psykiatrisia oireita tai jokin traumaattinen kokemus, joka johtaa lopulta päihteiden väärinkäyttöön. (Havio, Inkinen & Partanen 2009, 200-201.) Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on laatinut mielenterveys ja päihdesuunnitelman vuoteen 2015. Yhtenä osana tätä suunnitelmaa ehdotetaan, että suurten väestöjen alueilla toimivat erikoistason avomuotoiset mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien hoitopalvelut yhdistetään toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin edistettäisiin mielenterveys- ja päihdeongelmaisten palveluiden tasavertaisuutta ja perheiden tarpeiden kokonaisvaltaista avuntarvetta. (Aalto ym. 2009, 60-61.) Psykososiaalisiin sairauksiin, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmiin, liittyy psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä, ja tämä saattaa aiheuttaa syrjäytymistä. Syrjäytyminen altistaa edelleen mielenterveys- ja päihdeongelmille. Asiakkaat saattavat kärsiä muun muassa psyykkisistä ongelmista, sosiaalisesta syrjäytymisestä, päihteiden sekakäytöstä tai riskikäyttäytymisestä. Tällöin päihdeongelman lisäksi sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien hoidosta on hyötyä. (Havio, Inkinen & Partanen 2008, 127.) Psykososiaalista tukea ja hoitoa tarvitaan tilanteessa, jossa ihminen on epätasapainossa ja hänellä on vaikeuksia huolehtia itsestään ja elämästään. Ihmisen auttamiseen ja tasapainon saavuttamiseen on järjestettävä hoitoa, joka tarjoaa monipuolista psykososiaalista tukea. (Havio ym. 2008, 127.) Psykososiaalinen tuki voi painottua psyykkiseen työskentelyyn, sosiaaliseen eli vuorovaikutukseen ja elämiseen painottuvaan toimintaan. Psykososiaalisen tuen muotoihin kuuluu monipuolinen henkinen, sosiaalinen ja hengellinen apu. Sosiaalisia voimavaroja lisäävät esimerkiksi ihmissuhteissa koettu sosiaalinen tuki. Tärkeää on sosiaalinen verkosto ja kokemus, 12 ettei ole yksin. Sosiaalinen tuki voi olla konkreettista apua, emotionaalista tukea tai tiedon saantia. (Kettunen, Kähäri-Wiik,Vuorila-Kemilä & Ihalainen 2009, 66.) Henkisiin voimavaroihin kuuluvat maailmankatsomukseen kuuluvat seikat. Nämä kuntoutuja kokee edistävän omaa elämänhallintaa ja kuntoutumista. Niihin kuuluvat kognitiiviset taidot, motivaatio, itsetuntemus, itsesäätelyn taidot, hengellinen vakaumus ja maailmakatsomus. Hengellisyydellä voidaan esimerkiksi tarkoittaa osallistumista uskonnollisiin tilaisuuksiin, oman uskonnon kirjallisuuden lukemista ja yhteyttä toisiin uskoviin. Jokaisella ihmisellä on erilaisia hengellisiä tarpeita ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa uskonnollisissa asioissa. Hengellinen hoito on osa ihmisen kokonaishoitoa. (Aalto & Hanhirova 2009,12-14) 3 PÄIHDEÄIDIN OPIOIDIRIIPPUVUUS 3.1 Päihderiippuvuuden kehittyminen Ihmiset ovat yksilöitä, ja jokaisella on omat motiivinsa päihteidenkäyttöön. On kuitenkin muistettava, että päihteidenkäyttö ei välttämättä aina johda riippuvuuteen, vaan merkitystä on sillä, kuinka keskeisen osan päihteidenkäyttö saa ihmisen elämässä. (Havio ym.2009, 42-43.) Päihderiippuvuus on luonteeltaan addiktiivista, jolloin riippuvuudesta kärsivällä henkilöllä on pakonomainen tarve hankkia päihdyttävä annos päivittäin keinolla millä hyvänsä. Jos päihteen saaminen ei onnistu, vieroitusoireet tulevat esiin hyvin voimakkaina jatkuvan käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä. Päihteiden jatkuva käyttö vaikuttaa automaattisesti aivojen toimintaa heikentävästi ja monien huumeriippuvaisten kohdalla omaehtoinen lopettaminen on todella vaikeaa tai lähes mahdotonta. (Huttunen 2011.) Huumeriippuvainen henkilö ei välitä päihteen käytön terveydellisistä tai sosiaalisista haitoista, vaan riippuvuutensa vuoksi jatkaa päihteiden käyttöä. (Havio 13 ym. 2009, 42-43; Huttunen 2011. ) Riippuvuuden syntyä on kuvattu sosiokulttuurisesta, psykodynaamisesta, kognitiivisemotionaalista sekä biokemiallisista näkökulmista. Usein riippuvuusongelman taustalla on sosiaalisia ja kokemuksellisia tekijöitä, jotka altistavat mielenterveysongelmille. Psykodynaamisen näkökulman mukaan riippuvuuden taustalla ovat puutteelliset itsesäätelykeinot. Kognitiivis-emotionaalisten tekijöiden mukaan huumeiden ongelmakäytölle altistavat yksilön kieroutunut tunneilmaisu ja vaikeudet ongelmien ratkaisuissa sekä ympäristön havaitsemisessa. Psykofysiologisen selitysmallin mukaan huumeiden käyttäjillä aivojen biokemialliset mekanismit eivät toimi normaalilla tavalla, eli yksilön kokemat tavalliset elämykset ja ilot eivät tuota hänelle mielihyvää. (Punamäki, Belt, Rantala & Posa 2006, 234-237.) Päihderiippuvuus voidaan jakaa karkeasti neljään eri ulottuvuuteen, joita ovat fyysinen , psyykkinen - , sosiaalinen - ja hengellinen riippuvuus. Toki riippuvuus voi olla myös näitä kaikkia eri yhdistelmissä tai yhdessä. On muistettava, että päihderiippuvuuksien kehittyminen on usein hidas ja monimutkainen prosessi, johon liittyy niin ylläpitäviä kuin syventäviäkin tekijöitä. ( Havio ym. 2009, 44. ) Fyysisessä riippuvuudessa käyttäjän elimistö on tottunut päihdyttävään aineeseen ja toleranssi on kasvanut pitkään jatkuneen käytön myötä. Vieroitusoireet ilmenevät päihdyttävän aineen haihtuessa elimistöstä. Psyykkinen riippuvuus näkyy yksilön tottumuksena käyttää aineita. Erilaiset tunnereaktiot voivat esimerkiksi vaikuttaa riippuvuuden muodostumiseen. (Holmberg 2010, 40.) Psyykkisesti riippuvainen henkilö kokee päihteen välttämättömänä omalle hyvinvoinnilleen. Tämän avulla hän saavuttaa ”normaalitilan”. Psyykkisen riippuvuuden on todettu kehittyvän ennen fyysistä riippuvuutta, joka johtuu pitkälti ihmisen persoonallisuudesta. (Havio ym. 2009, 42-43.) Sosiaalinen riippuvuus ilmenee ryhmässä, jossa päihteidenkäyttö on kaikille tuttua ja se on osapuolia yhdistävä tekijä. Päihteet mielletään sallituiksi, ja niiden avulla pystytään solmimaan uusia tuttavuuksia ja ihmissuhteita. Henkisestä riippuvuudesta puhutaan, kun päihteidenkäytön ajatellaan edustavan tietynlaisia arvoja ja uskomuksia, ihanteita ja hengellisyyttä. Päihteet voidaan myös liittää osaksi erilaisia rituaaleja, joiden tarkoituksena on saavuttaa jokin henkinen tai hengellinen yhteys. (Holmberg 2010, 40.) Naisen huumeriippuvuuden taustalla on usein traumaattisia kokemuksia. Hän on jäänyt ilman rakkautta niin lapsena kuin aikuisenakin. Negatiiviset elämänkokemukset 14 vaikuttavat riippuvuuden syntymiseen, koska päihteiden avulla halutaan unohtaa ikävät asiat ja tuottaa itselle parempaa oloa. Huumeriippuvainen nainen kokee usein turvattomuutta, Huumeriippuvuus pelkoa, ja yksinäisyyttä erityisesti ja raskaana häpeää. olevat (Viholainen 2003, huumeriippuvaiset 86,91.) koetaan yhteiskunnassamme ongelmallisina ja mielipiteet ovat tuomitsevia. Arjessa kohdattavat haasteet voivat olla päihdeongelmaiselle liian vaikeita, jolloin päihteidenkäyttö lisääntyy ja ongelmat ruokkivat riippuvuutta. Tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat käyttävät päihteitä, vanhemmista äidin päihteiden käyttö johtaa useimmin lasten huostaanottoon. Esimerkiksi lasten huostaanoton vuoksi päihdeäiti voi retkahtaa yhä rajumpaan päihteiden käyttöön. (Viholainen 2003, 20,88.) Huumeriippuvuuden näkeminen sairautena voisi saada ihmisissä aikaan neutraalimman asenteen ja kohtaaminen huumeidenkäyttäjien kanssa olisi helpompaa (Pirinen 2005, 50). 3.2 Opiaatit ja raskaus Opiaatit jaetaan luonnon tai synteettisiin opiaatteihin, mutta niistä käytetään yhteisnimitystä opioidit. Luonnonopiaatteja valmistetaan oopiumunikosta kuivattamalla unikon maitiaisnestettä, josta saadaan oopiumia. Tästä valmistetaan edelleen morfiinia ja kodeiinia sekä heroiinia. Synteettisiin opiaatteihin kuuluvat metadoni ja petidiini. Opiaattien käyttö aiheuttaa erittäin voimakkaan riippuvuuden, jolle on ominaista sietokyvyn ja sitä myöten annoskokojen nopea kasvu. (Irti huumeista Ry, i.a.) ICD-10-tautiluokituksissa opioidiriippuvuuden katsotaan kuuluvan lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamiin elimellisiin oireyhtymiin ja käyttäytymisen häiriöihin. Tämän ryhmän häiriöille tunnusomaista on yhden tai useamman psyykeen vaikuttavan aineen käyttö. Kyseisen aineen käytön tunnistamisen tulee perustua erilaisiin tietolähteisiin, kuten henkilön itsensä antamiin tietoihin, läheisten antamiin tietoihin, kliinisiin tutkimuksiin sekä tyypillisiin fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin. Diagnoosi tulisi asettaa sen päihteen mukaisesti, joka on eniten vaikuttanut havaitun oireyhtymän syntyyn. Opioidiriippuvuuden ICD-10 koodi on F11.2. (Tautiluokitus ICD-10 1995.) Huumausaineet vaikuttavat keskushermostoon. Keskushermostoa stimuloivina eli kiihottavina aineina pidetään esimerkiksi amfetamiinia ja ekstaasia, jotka vaikuttavat 15 yleisesti piristävästi lamaannuttaviin sekä energisoivasti aineisiin opiaattijohdannaiset lääkkeet, luetaan joiden huumeenkäyttäjiin. kuuluviksi vaikutukset Keskushermostoa esimerkiksi opiaatit näkyvät rentouttavasti sekä ja rauhoittavasti. (Irti huumeista Ry, i.a.) Opiaattien käytön välittömänä vaikutuksena käyttäjä kokee hyvänolontunnetta ja nälänkivun- sekä seksuaalisuuden aistimukset katoavat. Ensimmäisillä käyttökerroilla aineen käyttämiseen voi liittyä pahoinvointia ja rauhattomuutta, mutta suuremmilla annoksilla esiintyy lämmöntunnetta ja rentoutuneisuutta. Opiaattien vaikutuksenalaisena yksilö on vuoroin virkeä, vuoroin unelias ja hän on sulkeutunut. Kun annoskoot kasvavat sietokyvyn kehittyessä, on vaarana hengityspysähdys, joka voi johtaa kuolemaan. (Havio ym.2008, 88.) Opioidien käyttö huumaavana aineena perustuu sen mielihyvää lisäävään ja vahvistavaan vaikutukseen. Koska opioidien käyttö aiheuttaa riippuvuutta, muuttuu sen käyttö nopeasti euforian tavoittelemisesta vieroitusoireiden ehkäisemiseen. Vieroitusoireiden tulemisen ajankohta, voimakkuus ja kesto riippuvat huumeesta, jota on käyttänyt. Vieroitusoireet ilmenevät yleisesti 1-5 vuorokautta käytön lopettamisesta. Oireisiin kuuluu ahdistuneisuus, levottomuus, kivut ja säryt, vapina, kouristukset, oksentelu, kuume ja huumehakuinen käyttäytyminen. (Havio ym. 2008, 89-90.) Huumeita käyttävät naiset tulevat usein raskaaksi huomaamattaan. Opiaattien käytön seurauksena naisen ovulaatio estyy, kuukautiskierto häiriintyy ja kuukautiset voivat loppua kokonaan, minkä vuoksi raskaaksi tulemista ei osaa edes arvata. Raskaus voi tulla ilmi vasta siinä vaiheessa, kun abortin tekemiseen sallitut viikot ovat jo menneet ohi. (Nätkin 2006, 28.) Raskauden havaittua nainen voi suhtautua siihen kielteisesti ja jatkaa huumeidenkäyttöä toivoen, että raskaus päätyisi keskenmenoon (Väyrynen 2007, 158). Jotkut huumeita käyttävät naiset voivat tietoisesti hankkiutua raskaaksi tai päättävät pitää lapsen huomattuaan olevansa raskaana, koska he toivovat näin saavansa huomiota ja tarvittavaa hoitoa itselleen. Raskaudessa he näkevät usein mahdollisuuden uuteen, parempaan elämään, johon ei kuulu huumaavia aineita. (Nätkin 2006, 29.) Huumeidenkäytön jatkuttua alkuraskauden ajan pelko syntymättömän lapsen vaurioista ja tämän terveydestä on monesti äitien ajatuksissa (Väyrynen 2007, 15). Opiaattien käyttö raskauden aikana lisää verenvuotojen ja istukan irtoamisen riskiä, ennenaikaisia supistuksia ja keskenmenon riskiä, ennenaikaista lapsiveden menoa sekä 16 enneaikaisia synnytyksiä (Sosiaali - ja terveysministeriö 2009, 19). Raskaana olevan naisen huumeiden käyttö aiheuttaa sikiön terveydelle, kasvulle ja kehitykselle, paljon vaaraa. Alkoholin vaikutusta sikiöön on tutkittu enemmän kuin huumeiden vaikutusta, mutta tiedetään, että huumeet ovat vähemmän vaarallisia sikiölle kuin alkoholi. Tästä huolimatta sikiöllä on merkittävä synnynnäisten epämuodostumien, kasvuhäiriöiden, sydänvikojen, henkisen jälkeenjääneisyyden ja kohdunsisäisten kuolemien riski, kun raskaana oleva käyttää huumeita. (Sosiaali - ja terveysministeriö 2009, 19.) Koska opiaatit läpäisevät istukan ja sikiö tottuu huumeeseen, aiheutuu tästä vastasyntyneelle vaikeita vieroitusoireita. Vieroitusoireiden näkyminen vastasyntyneellä saattaa tapahtua vasta useiden viikkojen jälkeen syntymästä. (Tiitinen 2011.) Mitä kauemmin raskaana olevan naisen huumeiden käyttö on jatkunut ja kuinka runsasta se on ollut, vaikuttaa sikiön terveyteen, hyvinvointiin ja syntymän jälkeisiin vieroitusoireisiin (Sosiaali-ja terveysministeriö 2009, 19). Opiaattien aiheuttamia vieroitusoireita vastasyntyneellä on esimerkiksi oksentelu, hikoilu, kuume, hengitysvaikeudet. levottomuus, syömisongelmat, Vastasyntyneen vieroitusoireita unihäiriöt, voidaan vapina hoitaa sekä morfiini- lääkityksellä. Äkillinen sydämenpysähdys on vastasyntyneen vakavin opiaattien aiheuttama vieroitusoire, jota voi esiintyä vasta kolmen viikon ikäisenä. Odottavien äitien opiaattien käytön on havaittu aiheuttavan lapsilla tavallista enemmän myös tarkkaavaisuushäiriöitä, henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä sekä oppimisvaikeuksia. (Tiitinen 2011; Halmesmäki 2003, 528.) 3.3 Päihdepolitiikka Suomessa Vuonna 1986 Suomessa säädettiin laki päihdehuollosta, jonka ” tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.” (Laki päihdehuoltolaista 1986.) Päihdehuoltolain (17.1.1986/41) mukaan kunnan tehtävä on huolehtia siitä, että päihdehuoltoa tarvitseva saa sisällöltään ja laajuudeltaan sellaista hoitoa, kuin tämän tarve edellyttää. Myös laki potilaan 17 asemasta ja oikeuksista on säätelemässä päihdepalveluiden saamista. (Laki päihdehuoltolaista 1986 ; Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992.) Toukokuussa 2011 voimaan tuli terveydenhuoltolaki (1326/2010), joka edellyttää terveydenhuollon päihdetyön suunnittelua ja toteutumista toimivaksi kokonaisuudeksi kunnassa tehtävän päihde- ja mielenterveystyön kanssa. (Laki terveydenhuoltolaista 2010.) Ehkäisevän päihdetyön tarkoituksena on edistää päihteettömiä elämäntapoja, vähentää ja ehkäistä päihdehaittoja sekä pyrkiä ymmärtämään ja hallitsemaan päihdeilmiöitä. ( Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2013). Tämän lisäksi suomalaisen huumausainepolitiikan perustana ovat yleiset yhteiskuntapoliittiset toimet, kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Näillä pyritään kontrolloimaan huumausaineiden levittämistä, käyttöä, kokeilua ja järjestämään riittävä hoito sekä helpottamaan hoitoon hakeutumista. Laissa säädetään opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta, jossa määritellään hoitoon pääsyn edellytykset, hoidon järjestäminen ja toteuttaminen. (Laki huumausainelaista 2008; Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 2008; Havio, Inkinen & Partanen 2009, 96.) Vaativat korvaushoitotapaukset, kuten raskaana olevat opiaattiriippuvaiset, pyritään hoitamaan erikoissairaanhoidossa. Muilta osin korvaushoitoa voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Tarkoituksena on, että hoidon arviointia ja aloitusta tullaan ohjaamaan polikliiniseen suuntaan. Uusi asetus mahdollistaa myös korvaushoitolääkkeen apteekkijakelun tietyin kriteerein. (Laki huumausainelaista 2008; Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä 2008.) Huumetyön valtakunnallisen ehkäisystrategian tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä ja tukea yksilöä sopeutumaan yhteiskuntaamme. Huumausaineiden käyttöä ja leviämistä pyritään ehkäisemään, jotta taloudelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat sekä kustannukset jäisivät mahdollisimman pieniksi. Ehkäisystrategiaan liittyen ja haittojen minimoimiseksi on kehitelty erilaisia matalan kynnyksen palveluita, joiden kautta huumeiden käyttäjien on helpompaa hakea neuvoja tai tietoja huumehaittojen vähentämiseksi. (Warsell & Vertio 2003, 49.) Raskaana olevalle päihderiippuvaiselle naiselle lastensuojelun tarjoama tuki on liitetty yhdeksi tärkeimmistä palvelumuodoista. Lastensuojelulain avulla pyritään ennalta ehkäisemään lapsiperheiden ongelmia. Lain mukaan lapsella on muun muassa oikeus 18 turvalliseen ja tasapainoiseen elämään sekä oikeus erityiseen suojeluun. Lapsen vanhemmilla on vastuu lapsestaan ja vanhempien kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia lapsen kasvatuksessa. Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen edun toteutuminen. (Laki lastensuojelulaista 2007.) Raskaana olevan naisen päihderiippuvuuden vuoksi tehdään aina ennakollinen lastensuojeluilmoitus, koska on perusteltua syytä epäillä syntyvän lapsen tarvitsevan lastensuojelun tukitoimia heti syntymänsä jälkeen. Näin ollen sosiaalitoimi ja lastensuojeluviranomaiset voivat suunnitella tarvittavat palvelut etukäteen yhdessä vanhempien kanssa ja taata lapselle paremmat mahdollisuudet oikeuksiinsa. (Sosiaaliportti 2012.) Sosiaali- ja terveysministeriön päihdeäitityöryhmä on ehdottanut vuonna 2009, että raskaana olevat päihdeongelmista kärsivät äidit tulisi voida määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon 30 päivän ajaksi. Nykyinen hoito kestää 5 vuorokautta ja se voidaan määrätä päihdeäidin terveysvaaran perusteella. Ehdotuksena myös on, että tätä hoitoa tulisi saada jatkaa raskauden loppuun asti. Tavoitteena olisi, että raskaana oleva nainen sitoutuisi vapaaehtoisesti päihdekuntoutukseen. Päihdeäitien pakkohoitoa koskevaa lakia valmistellaan parhaillaan. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2010.) Laki on herättänyt paljon eettistä ja moraalista keskustelua julkisuudessa ja erityisesti lääkärit ovat pakkohoidon kannalla. Lain puolestapuhujat ajavat vahvasti syntymättömän lapsen etuja. (Nätkin 2006, 39.) Päihdeäitien tahdonvastainen hoito voi osaltaan aiheuttaa toisenlaisia ongelmia. On mahdollista, että päihdeäidit eivät hakeudu neuvolapalveluiden piiriin, koska pelkäävät tahdonvastaiseen hoitoon määräämistä. (Poikonen 2011, 69.) Poikonen pohtii tutkimuksessaan, onko tahdonvastainen hoito liian järeä keino puuttua päihdeongelmaisen naisen elämään ja raskauteen. Pakkohoito ei sinällään ole keino ongelmien ratkaisemiseksi, vaan työtä olisi tehtävä muilta osin ja käyttää pakkohoitoa viimeisenä vaihtoehtona. (Poikonen 2011, 68-69.) 19 4 PÄIHDEONGELMA JA RASKAUS Yhteiskunnassamme nainen nähdään naisellisena ja äidillisenä hahmona, joka hoitaa niin lapset kuin kodinkin kaiken muun rinnalla. Naisihanne ja myytti äitiydestä vallitsevat yhä voimakkaasti, minkä vuoksi päihdeongelmaisten naisten kynnys hoitoon hakeutumiselle on korkea. Päihteitä käyttävä nainen tuntee suunnatonta häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa, koska on tavallaan epäonnistunut naisena ja ehkä myös äitinä. Monesti nainen voi hakeutua hoitoon erilaisten somaattisten oireiden vuoksi, koska ei uskalla tuoda esille päihteiden käyttöään ja avun pyytäminen ongelmaan on vaikeaa. Päihteiden käytön salailun myötä nainen voi helposti eristäytyy ympäristöstään, ja on näin vaarassa syrjäytyä. ( Havio ym. 2009, 171.) Monet päihdeäidit kohdataan terveydenhuollossa huumeiden käyttäjän stereotypioina, eikä asiakasta nähdä yksilönä. Päihdeäitien saamaa leimaa on hyvin vaikea poistaa, vaikka äiti yrittäisikin esimerkiksi korvaushoidon avulla päästä eroon päihteistä. ( Väyrynen 2006, 103-105; Jantunen 2010, 86, 90.) Usein päihteitä käyttävä nainen on parisuhteessa, jossa toinenkin osapuoli käyttää päihteitä. Perheessä, jossa on päihdeongelma, esiintyy myös mielenterveysongelmia sekä perheväkivaltaa ja lasten laiminlyöntiä. Holmbergin mukaan (2003, 25) isän päihteidenkäyttö vaikuttaa välillisesti sikiöön, koska se edesauttaa äidin päihteidenkäyttöä. Optimaalisinta olisi molempien vanhempien päihdeongelman hoitaminen yhtä aikaa, jotta he saisivat tukea toisistaan ja päihteettömyyteen pyrkiminen olisi vaivattomampaa. Näin syntyvän lapsen elämään olisi kiinnitetty huomiota jo ennalta laajemmin. Moniongelmaisen päihdeperheen vaikutukset voivat näkyä lapsessa vasta aikuisena, jolloin mielenterveydelliset ongelmat ja oma päihteiden väärinkäyttö lisääntyy. (Sosiaali-ja terveysministeriö 2009, 19-21.) Tuloksena on sukupolvelta toiselle siirtyvä ongelmavyyhti. Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityishuomiota päihdeäidin elämäntilanteeseen ja tuleviin raskauden tuomiin muutoksiin huolella, jotta ongelmia voidaan ennalta ehkäistä. Varhaisen vuorovaikutussuhteen luominen äidin ja lapsen välille on tärkeää jo raskausaikana ja tätä prosessia täytyy tukea kaikkien päihdeäidin hoitoon osallistuvilla työntekijöillä. Perheiden erityisen tuen tarve on otettava ajoissa huomioon ja perheille tulisi tarjota 20 kotikäyntejä, kotipalveluja ja neuvolan perhetyötä. Perheille on tarjottava tukihenkilötai tukiperhetoimintaa sekä ohjattava heidät vertaistukitoiminnan pariin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 15–16.) Päihteiden tiedetään aiheuttavan vaaraa niin raskaana olevalle naiselle kuin sikiöllekin ja niiden aiheuttamilla haittavaikutuksilla voi olla elinikäiset seuraukset. Tämän vuoksi raskaana olevien päihdeongelmaisten hoitoonohjausta ja hoitoa tulee tehostaa, jotta sikiövauriot, sosiaalinen syrjäytyminen ja terveydellinen huono-osaisuus on paremmin ehkäistävissä. Päihdeäidin raskaus on aina riskiraskaus ja siksi näiden riskiraskauksien hoito vaatii laaja-alaista erityisosaamista ja moniammatillista yhteistyötä. Päihderiippuvuuden lisäksi monella on mielenterveydellisiä ongelmia, joten hoidossa täytyy kiinnittää huomiota myös psyykkeen hoitoon. (Sosiaali ja terveysministeriö 2009, 17.) 4.1 Raskaus mahdollisuus päihteettömyyteen Raskaus voi olla monen päihderiippuvaisen naisen kohdalla mahdollisuus päihteettömyyteen. Päihdeongelmasta kärsivän äidin odotukset ja toiveet omasta äitiydestä voivat olla hyvinkin ihanteellisia, mutta he eivät pysty toteuttamaan näitä ilman ulkopuolisten apua (Rautavuori 2001, 24). Luonnollisesti raskaana oleva nainen käy läpi paljon erilaisia muutoksia niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Päihdeongelmaisen äidin kohdalla raskauden tuomat muutokset voivat altistaa psyykkisille oireille ja häiriöille. Sen vuoksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulee antaa päihdeäidille kaikki mahdollinen tuki. Äitiysneuvolat ovat tärkeässä asemassa juuri päihteidenkäyttäjien tunnistamisessa sekä tukemisessa päihteettömyyteen. Päihdeäidin kanssa avoimen vuorovaikutuksen avulla pyritään tukemaan ja luomaan mielikuvia äitiydestä jo mahdollisimman varhain odotusaikana (Anderson 2008, 160; Sosiaali- ja terveysministeriö 2009,29.) Alkoholi on Suomessa yleisin käytetty, sikiön kehitykselle haitallisin päihde. Kuitenkin huumeiden käyttö on pääasiallisin syy ohjata raskaana oleva nainen hoitoon äitiyspoliklinikalle. Jo pelkkä huumekokeilu on riittävä hoitoon lähettämisen peruste, kun taas hoitoonohjausta suositellaan alkoholin osalta ainoastaan suurkuluttajille 21 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 29-30.) Äitiyspoliklinikoiden HAL- vastaanotot kuuluvat erikoissairaanhoitoon, joita on kaikissa yliopistosairaaloissa. Nämä huumealkoholi- lääkkeet - vastaanotot ovat erikoistuneita päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen raskauden ajan seurantaan. Noin kaksi kolmannesta päihdeäideistä tulee neuvoloiden lähettäminä, yksi kolmasosa päihdehoitopaikoista tai esimerkiksi päivystyspoliklinikoilta. Viime vuosina HAL- poliklinikoilla kävijöistä suurin osa on ollut sekakäyttäjiä tai pelkästään huumeongelmaisia raskaana olevia naisia. Muutosta tähän on tullut verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin, kun alkoholinkäyttäjät olivat tuolloin yleisempiä. Vuosittain HAL- poliklinikoilla on hoidettu yhteensä noin 400 päihdeongelmaista äitiä. HAL- poliklinikoiden toimesta opiaattiriippuvaiselle päihdeäidille voidaan aloittaa korvaushoito. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, 30-32.) 4.2 Raskaana olevan naisen opiaattikorvaushoito Päihteidenkäyttö raskausaikana vaarantaa sikiön terveyden ja hyvinvoinnin ja näin ollen päihdeongelmasta kärsivän naisen raskaus on aina riskiraskaus. Noin 3600 lasta syntyy Suomessa vuosittain, jotka ovat altistuneet sikiöaikana päihteille. Tämä tarkoittaa, että arviolta noin kuusi prosenttia raskaana olevista on alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden ongelmakäyttäjiä. (Tammela & Nuutila 2008.) Raskautensa vuoksi päihdeongelmainen nainen pääsee nopeasti korvaushoidonpiiriin. Päihdeäitien kohdalla korvaushoidon mielletään olevan hyväksi niin sikiölle kuin äidillekin, sillä sen katsotaan minimoivan haittoja. Lääkkeellisen korvaushoidon tavoitteina ovat terveyshaittojen ja syrjäytymisen ehkäisy sekä sosiaalinen kuntoutus ja yhteiskuntaan integrointi. (Tourunen & Pitkänen 2010, 147.) Opiaattiriippuvaisille lääkkeellinen korvaushoito on todettu olevan vaikuttavin hoitomuoto (Tiitinen 2011). Päihdeäidin nopea opioidienkäytön lopettaminen voi raskausaikana aiheuttaa sikiölle jopa sydämen pysähdyksen. Korvaushoito aiheuttaa vastasyntyneelle lapselle vieroitusoireita, mutta niitä voidaan lääkitä syntymän jälkeen hyvinkin tehokkaasti. Buprenorfiinin vieroitusoireet ovat lapsilla helpommat kuin metadonin vieroitusoireet. (Dahl & Hirschovits 2007, 381.) Eniten korvaushoidossa käytetään buprenorfiini - nalaksoniyhdistelmävalmistetta sekä 22 seuraavana metadonia. Buprenorfiinin yksittäinen käyttö hoitomuotona on erittäin vähäistä, (Tanhua ym. 2011, 29) mutta sitä käytetään juuri raskaana olevien naisten korvaushoidossa, koska yhdistelmävalmisteen sisältämä nalaksoni on vasta-aiheinen raskauden aikana (Hermanson 2008, 11). Korvaushoidossa potilaalle annetaan suun kautta metadonia tai buprenorfiinia. Näiden avulla estetään vieroitusoireita sekä poistetaan opioidihimoa. (Tiitinen 2011. ) Buprenorfiinilla toteutettava korvaushoito yhtä asiakasta kohden tekee vuodessa keskimäärin 20 000 euroa. Tästä summasta lääkkeen osuus on noin 2400 euroa. Metadonihoidossa kustannukset ovat vuodessa noin 13 450 euroa, ja tästä lääkkeen osuus on 300 euroa. (Dahl & Hirschovits 2007, 381.) Korvaushoidossa lääkemäärää vähennetään asteittain, tavoitteena lopullinen irrottautuminen lääkehoidosta. Korvaushoito voi kestää vuosia, kun taas ylläpitohoito jopa koko loppuelämän. Ylläpitohoidon tavoitteena on opioidien käytöstä johtuvien haittojen minimoiminen ja elämänlaadun parantaminen. Korvaushoidoissa joillakin tulee retkahduksia ja oheiskäyttöä hoidon alussa, mutta pääosin päihdekuntoutujat sitoutuvat hyvin hoitoonsa. (Ojanen 2006, 112,114.) Opioidivieroitushoidossa pyritään lääkkeiden lisäksi antamaan tehokas psykososiaalinen tuki ja hoitoa, jotka myös parantavat merkittävästi vieroitushoidossa pysymistä. Vieroitushoito kestää tavallisesti 1-3 viikkoa. Opioidikorvaushoidossa keskeisenä tavoitteena on kiinnittää potilas hoitoon ja tätä kautta pyrkiä pysäyttämään rikollisuus, syrjäytyminen ja muiden päihteiden käyttö sekä mahdollistaa psykososiaaliset hoidot, psyykkinen ja fyysinen kuntoutuminen. Opioidiriippuvuuden korvaushoito on huomattavasti tehokkaampaa kuin vieroitushoito. Korvaushoidon rinnalla tarjottavien psykoterapeuttisten hoitojen on huomattu auttavan potilasta pysymään hoidon piirissä ja sitoutumaan hoitoonsa paremmin (Ojanen 2006, 112). Tulevaisuudessa opiaattiriippuvaisten korvaushoitoa tullaan järjestämään aiempaa enemmän terveyskeskuksissa sekä vastuuta lääkehoidon toteuttamisesta siirretään myös osin apteekkarien vastuulle. ( Forsell, Virtanen, Jääskeläinen, Alho & Partanen 2010, 56.) Raskaana olevat päihdeäidit pysynevät kuitenkin tämän suhteen erikoissairaanhoidon piirissä, koska heidän hoitonsa vaatii sikiönkin kannalta tarkempaa seurantaa ja palvelut ovat muotoutuneet erikoissairaanhoidossa asianmukaisemmiksi heitä ajatellen. 23 5 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata korvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämään päihdetyöntekijöiden kokemusten mukaan. Tavoitteena on antaa lukijalle tietoa korvaushoidon tarpeellisuudesta ja sen tuomista vaikutuksista päihdeäidin elämään. Tässä opinnäytetyössä käsitellään myös päihdetyöntekijöiden kehittämisehdotuksia päihdeäitien opioidikorvaushoidosta. Opinnäytetyöntuloksilla tuodaan esille, kuinka opiaattikorvaushoidolla on merkitystä niin päihdeäidin kuin sikiönkin terveyden edistämiseen ja hyvinvointiin. Kehittämisehdotusten avulla voidaan päihdeäitien opiaattikorvaushoitoa kehittää laadukkaammaksi. Opinnäytetyömme tuloksilla pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten korvaushoito on vaikuttanut päihdeäitien elämään päihdeäitien kohdalla päihdetyöntekijöiden kokemusten mukaan? 2. Miten korvaushoitoa pitää kehittää hoitohenkilökunnan arvion mukaan? 3. Miten päihdetyöntekijöiden kohtaamista ja tukemista päihdeäitien kanssa voidaan parantaa? 24 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 6.1 Tutkimusympäristö Opinnäytetyön aineiston keräsimme haastattelemalla päihdetyöntekijöitä, jotka ovat mukana päihdeäidin hoitoprosessissa. Korvaushoitoa toteuttavasta yksiköstä haastattelimme kahta- ja psykososiaalista tukea antavalta taholta haastattelimme kolmea päihdetyöntekijää. Haastattelut teimme jokaisen tiedonantajan omalla työpaikalla. 6.2 Tutkimusmenetelmä Opinnäytetyössämme käytimme laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ollaan enemmän kiinnostuneita laadusta kuin määrästä ja tärkeänä pidetään ihmisten luomia merkityksiä. Kvalitatiiviselle tutkimukselle on ominaista kokonaisvaltainen tiedonhankinta, ja lähtökohtana on todellisen elämän ja tilanteiden kuvaaminen. Kvalitatiivisen tutkimuksen kohdejoukko on valittu tarkoin, jotta tutkimuskysymyksiin saataisiin tarkoituksenmukaiset vastaukset. Tutkittavien joukko on yleensä siksi pienempi kuin kvantitatiivisessa eli määrällisessä tutkimuksessa. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on joustavuus, ja sen vuoksi tutkimussuunnitelma kehittyy omanlaisekseen muuttuvissa olosuhteissa. Tarkoituksena ei ole testata teoriaa tai hypoteesia, vaan tarkastella aineistoa mahdollisimman monipuolisesti ja tuoda esiin yllättäviä seikkoja. (Tuomi 2007, 96-97; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 161,164.) Valitsimme laadullisen tutkimusmenetelmän, koska halusimme saada päihdetyöntekijöiden kokemuksia ja havaintoja esille opiaattikorvaushoidon merkityksestä päihdeäidin elämälle. 25 6.3 Aineiston keruu Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto voidaan kerätä haastattelulla ja havainnoimalla. Opinnäytetyötämme varten haastattelimme päihdetyöntekijöitä, koska he ovat nähneet, mitä opiaattikorvaushoito merkitsee päihdeäidille ja millaisia muutoksia päihdeäidin elämään opiaattikorvaushoito tuo. (Eskola & Suoranta 2005, 15.) Tämän opinnäytetyön tutkimuslupa on saatu syyskuussa 2012 Oulun yliopistollisen sairaalan mielenterveys- ja sosiaalipalvelujen palvelujohtajalta. Tiedonantajat valikoituivat päihdepalveluiden palveluesimiehen ehdotusten kautta. Haastateltavilla oli vankka työkokemus päihdealalta ja he toimivat päihdeäitien kanssa tiiviisti. Tutkimukseen suostuneille päihdetyöntekijöille lähetimme saatekirjeen sähköpostitse, jossa kerroimme opinnäytetyöstämme. (LIITE 1). Haastattelut tehtiin lokakuussa 2012 ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina jokaisen haastateltavan omalla työpaikalla. Tutussa ympäristössä haastattelut onnistuvat paremmin kuin täysin vieraassa, koska ympäristö on tiedonantajille tuttu ja turvallinen eikä heillä tarvitse jännittää. Haastattelupaikan tulee olla rauhallinen ja ulkopuolisia keskeytyksiä ei saisi tulla, jotta haastattelu onnistuisi toivotulla tavalla (Eskola & Vastamäki 2001, 27-28.) Haastattelukysymykset esitestasimme ja ne osoittautuivat käytännöllisiksi. Pieniä muutoksia teimme kysymysten asetteluun. (LIITE 2) Kysymykset lähetettiin sähköpostitse haastatteluja edeltävästi, jotta tiedonantajat ennättivät tutustua niihin paremmin. Haastattelut nauhoitettiin ja ne kestivät puolesta tunnista tuntiin. Kysymyksiä tarkennettiin joidenkin vastaajien kohdalla, jotta vastaus olisi syvällisempi tai enemmän informaatiota antava. Haastattelut olivat onnistuneita ja haastateltavat vastasivat hyvin yksityiskohtaisestikin kysymyksiin. 26 6.4 Aineiston analyysi Opinnäytetyömme aineistoa analysoimme kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisellä induktiivisella sisällönanalyysilla. Induktiivisessa analyysissa tutkimusaineistoa tarkastellaan monitahoisesti ja yksityiskohtaisesti, ainutkertaisena ja sitä tulkitaan sen mukaisesti. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 161,164.) Sen tavoitteena on kuvata aineistoa käsiteluokitusten tai mallien mukaan. Induktiivinen sisällönanalyysi perustuu tulkintaan, jonka avulla luodaan käsitteellinen näkemys tutkittavasta ilmiöstä. (Sarajärvi & Tuomi 2009, 108-112.) Induktiivinen eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kolmivaiheinen prosessi, joka alkaa aineiston redusoinnista eli pelkistämisestä. Pelkistetty aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään ja lopulta abstrahoidaan eli luodaan aineistosta teoreettiset käsitteet. Kirjoitimme haastattelut sanasta sanaan eli litteroimme aineiston. Analysoinnin aloitimme pelkistämällä haastattelut. Koodasimme aineistoa eri väreillä sen mukaan, miten ne vastasivat tutkimuskysymyksiimme. Seuraavaksi luokittelimme pelkistetyt ilmaukset ala- ja yläluokkiin. Näin saimme aikaan suurempia asiakokonaisuuksia. Havainnollistavien kuvien lisäksi tarkensimme tuloksia tekstien avulla, jotta tuloksia on helpompi ymmärtää. Viimeisessä vaiheessa abstrahoimme eli loimme teoreettiset käsitteet. Opinnäytetyössämme teoreettisiksi käsitteiksi muodostuivat päihdeäidin parempi elämänhallinta, päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö sekä ammatillisuus päihdetyössä. Teoreettisia käsitteitä muodostaessa huomioimme alkuperäisaineiston sekä tutkimuskysymykset ja niiden perusteella teimme johtopäätökset. Esimerkit ala- ylä- ja pääluokkien muodostumisista on liitteissä 3-5. (Sarajärvi& Tuomi 2009, 108-113.) Esimerkki aineiston analysoinnista ja teoreettisten käsitteiden muodostumisesta on liitteessä 6. 27 7 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Opinnäytetyön tuloksista nousi esille kolme teoreettista käsitettä: päihdeäidin parempi elämänhallinta, päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö sekä ammatillisuus päihdetyössä. Lisäksi kysyimme päihdetyöntekijöiden näkemyksiä päihdeäitien pakkohoidosta ja tulisiko kyseinen laki saattaa voimaan. 7.1 Päihdeäidin parempi elämänhallinta Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme käsitteli korvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämälle. Vastausten perusteella muodostui kolme yläluokkaa: sosiaalisen elämän muuttuminen korvaushoidon vaikutuksesta, korvaushoidon tuomat positiiviset fyysiset vaikutukset sekä päihdeäidin psyykkisen hyvinvoinnin paraneminen. Pääluokaksi nousi päihdeäidin parempi elämänhallinta. Korvaushoito vaikutti päihdeäitien elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Useissa vastauksissa ilmeni, että korvaushoito toi päihdeäitien elämään paljon positiivisia vaikutuksia. Korvaushoitoprosessi on rankkaa ja siihen sitoutuminen vaatii tiettyä kurinalaisuutta. Se tuo päihdeäitien elämään säännöllisyyttä ja tuo rytmiä päivään. Lääkityksen saaminen laillisin perustein vähentää ja ennaltaehkäisee rikollisuutta sekä somaattisia sairauksia. Se antaa sellasen oljenkorren, että tässä vois olla mahollisuus siihen päihteettömään elämään. Se on kaiken kaikkiaan sitä elämänlaatua parantanut. Korvaushoitohan ei tee mitään asiakkaan puolesta vaan se antaa tavallaan sellaisen sysäyksen siihen normaali elämään. 28 Jos ei korvaushoitoa olis, niin sitte se olis varmaan 99%:sti se menis päin mäkeä. Korvaushoidon ansiosta voimavaroja on enemmän ja niitä pystyy hyväksikäyttämään arjen eri tilanteissa. Voimaantumisen myötä elämän perusasiat alkavat järjestäytyä ja sujua paremmin. Sosiaaliset suhteet vahvistuvat ja niiden eteen on valmis tekemään enemmän töitä, kun oma fyysinen ja psyykkinen jaksaminen riittävät pidemmälle kuin yleensä. Korvaushoito motivoi päihteettömään elämään ja sen avulla voidaan keskittyä enemmän mielenterveydellisten ongelmien hoitamiseen. Korvaushoidolla on vaikutusta myös sikiön hyvinvointiin ja kehitykseen. Äidin raskaudenaikana käytettävä korvaushoitolääke aiheuttaa vähemmän haittoja sikiölle kuin kontrolloimaton huumausaineiden käyttö. Korvaushoito takaa ehkä vatsassa olevalle vauvalle semmosen niinkö tasasemman olon ja alun elämälle kuin sitten, että jos äiti käyttäis tavallaan niinkö ei kontrolloidusti aineita tuolla jossain. Elimistö on kokoajan sellasessa stressitilanteessa mistä se sikiö myös kärsii tai on päissään se sikiö, vuorotellen se kärsii vierotusoireista ihan samalla tavalla ku se äiti ja se stressaa sitä elimistöä ihan hirveesti, näitä pyritään korvaushoidolla ehkäisemään. Joissakin haastatteluissa tuli ilmi, ettei korvaushoito välttämättä osoittautunut pidemmän päälle varmaksi keinoksi päästä kiinni päihteettömään elämään. Korvaushoidon vaativuus voi monelle päihdeäidille tulla yllätyksenä ja vaikka raskaus korvaushoidon avulla sujuisikin hyvin, voi lapsen syntymän myötä arki muuttua radikaalisti. Pelko selviytyä äitiydestä ja luottamus päihteettömyyteen voi horjuttaa koko hoitoprosessia ja retkahduksia tapahtuu. Asiakkaan tasavertaisuuden puute hoitosuhteessa voi herättää epäluottamusta koko hoitojärjestelmää kohtaan ja muiden kuin potilaan itsensä tekemiä päätöksiä ei pitäisi noudattaa niin tarkoin. Asiakas kuitenkin itse tietää, milloin on valmis vähitellen luopumaan korvaushoidosta. 29 Suurimmalla osalla niin ei tää oo semmonen onnea tuova juttu. Kyllähän se aika valitettava trendi on, että eihän siitä äitiydestä tahdo ainakaan pitkän päälle mitään tulla.. että ennemmin tai myöhemmin ne lapset yleensä huostaanotetaan. Asiakkaat ei oo ite olleet valmiita siihen lopetukseen , et se on määritelty muualta ja sitten on, on retkahettu kun asiakas ei oo uskonu ja luottanu siihen, että hän pärjää ja kykenee ja käyttö on näitten kohalla ainaki jatkunu sitten ihan tosissaan ja lapset on huostaanotettuja. Viime vuosina on esiin tullut tapauksia, joissa on ilmennyt, että nainen on hankkiutunut raskaaksi päästäkseen korvaushoitoon nopeammin kuin yleensä. Näiden päihdeäitien kohdalla hoitoon sitoutumisessa on ongelmia ja hoitoprosessi on vaativampi, koska raskauden todellinen tarkoitus on nopeampi pääsy korvaushoidonpiiriin. Niitten kohalla jotka tulee, vähän niinku hankkiutuu raskaaksi, tullakseen tänne, niin ei heillä oo ajatusta paremmasta elämästä koska ei se oo kasvanu ja itäny se ajatus ... ja heille se ennuste on kyllä aika huono. Et siinä pitää kuitenki ite tehä aika paljo töitä, et se pettymyksen sietokyky joutuu koetukselle aika monella. Päihdeäidit tuntevat häpeää ja syyllisyyttä oman riippuvuutensa vuoksi. Usein vasta synnytyksen jälkeen lapsi konkretisoituu äidille ja tuolloin lapsessa nähtävät vieroitusoireet nostattavat syyllisyyden tunteita. Vaikka äitiys sujuisikin korvaushoidon ansiosta moitteettomasti, on päihdeäitien kuitenkin ajoittain todisteltava ulkopuolisille päihteettömyyttään ja vanhemmuuttaan. Vaikka korvaushoitoa on toteutettu Suomessa jo pitkään, on se kuitenkin monille tahoille uusi asia. Ihmiset ovat tietämättömiä, miten korvaushoitoa toteutetaan ja tämä saattaa aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä korvaushoidossa käyvistä päihdeäideistä. 30 Kommentit on myös sellaisia, että pistetäänkö se (korvaushoitolääke) siellä suoneen. Vaikka on korvaushoidossa niin saatetaan sanoa, että sähän narkkaat vielä ja sähän käytät koko ajan. Päihdeäitien sitoutuminen ja motivoituminen hoitoon on ollut pääsääntöisesti kiitettävää. Raskaudenaikainen lapsen "näkyväksi tekeminen" puheen ja ajatuksen tasolla konkretisoi äidiksi tulemista ja valmistautumista äitiyteen. Useimmilla on jo ennestään lapsia, jotka on huostaanotettu tai sijoitettu muualle ja korvaushoidon avulla he pyrkivät saamaan lapsensa takaisin joku päivä. Moni päihdeäiti kokee lastensuojelun pelottavana asiana, etenkin ensimmäistä lastaan odottava äiti. Pelko lapsen huostaanotosta voi olla suurikin, eikä silloin halua tehdä mitään väärin. Usein juuri lapsi toimii motivaattorina korvaushoitoprosessissa. Toive "normaalista elämästä" auttaa jaksamaan ja pyrkimään päihteettömyyteen. 7.2 Päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö Toisena tutkimuskysymyksenä oli, kuinka korvaushoitoa tulee kehittää ja haastattelujen perusteella pääluokaksi muotoutui päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö. Aineistosta nousi esiin neljä yläluokkaa: vuorovaikutus hoitosuhteessa, tavoitteellisuus päihdeäidin hoitotyössä, päihdeäidin tukeminen ja luottamuksen lisääminen hoitosuhteessa. Haastateltavien mielestä vuorovaikutusta tulee kehittää lisäämällä eri hoitotahojen keskinäistä kommunikaatiota ja ylläpitää yhteneväisiä käytäntöjä niin seutukunnallisesti kuin valtakunnallisestikin. Hoidon tulee olla tavoitteellista, jotta äitien olisi helpompi sitoutua prosessiin. Erilaisia tukimuotoja tulee kehittää palvelemaan yksilöllisesti äitien tarpeita. Korvaushoidon onnistumisen edellytyksenä on molemminpuolinen luottamus. Kyllähän siinä varmaan kehitettävää vaikka kuinka on. Toiset on sitä mieltä, että olis kiva saada lisää vapauksia..niinku vetoavat siihen, että lisää kotilääkepäiviä, kun on lapsi. 31 Kaipais hirveen paljo enemmän sellasta toimipintaa avopuolen kanssa just, että konkreettisesti oltas jo saman katon alla..se helpottas huomattavasti sitä ihmisten asioitten hoitamista ja sitä yhteistyötä ja tavallaan sellasta suunnitelmallisuutta. Varsinki silleen jos on tuore äiti, tai siis et on ensimmäinen lapsi tulossa niin tota yleensä ovat sitten kaivanneet siihen semmosta asioiden läpikäymistä ja keskustelemista. Päihdetyöntekijät toivat myös esille resurssipulan. Valtavasti kasvanut asiakaskunta vaatii työntekijöiltään paljon. Laadukkaaseen hoitotyön tekemiseen pitää voida käyttää enemmän aikaa erityisesti päihdeäitien kohdalla, koska hoidon keskiössä on kaksi ihmiselämää. Että kun tarve, tämä maassa on kasvanu niin paljo niin henkilökuntaresurssit ei kuitenkaan oo, elikkä se on aina vaan enemmän ja enemmän sitä tavallaan sellasta liukuhihnahommaa, et hirveen vähä jää aikaa sitte käyä ihmisten kanssa läpi. Pitkät hoitojonot huolestuttavat myös päihdetyöntekijöitä, koska niin moni hoitoon motivoitunut päihteidenkäyttäjä joutuu odottamaan jonossa. Ja meillä taas on pitkät hoitojonot ja tosi niinku on vaikea päästä hoitoon, mut tietysti sen pittääkin olla, että ei vaan kävellä sissään. Ainakin sellaista kehitettävää Oulun alueella. Päihdeäitien kohdalla hoitoon pääsy on kuitenkin nopeaa ja hoito pyritään aloittamaan mahdollisimman ripeästi. Haastatteluista kävi ilmi, että nykyisin on jopa hankkiuduttu raskaaksi, jotta korvaushoitoon päästäisiin viipymättä. Tämän vuoksi korvaushoitoon pääsyä pitäisi kaikkien osalta jouduttaa ja kehitellä menetelmiä, jotta hoitoon pääsy helpottuisi. Päihdetyöntekijät toivovat, että korvaushoito on tavoitteellista myös ammatillisesta nä- 32 kökulmasta. On tärkeää asettaa yhteisiä tavoitteita, jotta hoidon onnistumista voidaan arvioida. Päihdeäidin tulisi olla tasavertaisena päättämässä asioistaan ja laatia itselleen tavoitteita. Näin ei kuitenkaan aina ole. No tietenki niitä on niin erilaisia niitä työskentelyotteita, et mää perään kuulutan tai työparinki kans on peräänkuulutettu sitä, että ammattitaito siihen hommaan. Et sinne ei mennä että dippadappa vaan, että siinä hommassa olis sellanen punanen lanka, tavoitteellisuus ja tota mietittäs yhessä sitä, mitä keinoja ja välitavotteita ja konsteja ja, et se ois suunnitelmallista se homma. Meillä kaikkien muittenki asiakkaitten kohalla tavoitteet asettaa asiakas, ei työntekijät, niin korvaushoito on jotenki tästä poikkeava. Lapsuusajan vaikeudet ovat yleisiä päihdeongelmaisilla, joten niiden käsittely vaatii oman aikansa. Lievemmällä periaatteella saisi tulla joidenkin haastateltavien mielestä haittoja vähentävä korvaushoito. Esimerkiksi epävakaat persoonallisuudet, pitkän päihdetaustan omaavat henkilöt tai neurologiset ongelmat voivat pitkittää hoitoprosessia ja lääkehoidon "alas ajaminen" ei näiden kohdalla ole helppoa. Toipuminen voi keskeytyä ja vaarana on päihteisiin sortuminen. Puhutaan ainoastaan tästä korvaushoidosta, jonka tarkoitus on jossain vaiheessa päättyä..kaikkien kohalla se ei välttämättä ole toimivaa ja järkevää. Korvaushoijossa varmaan on monella hyvin rikkinäinen koti. On väkivaltasuutta, päihdekäyttöä, seksuaalista hyväksikäyttöä, insestiä..siellä on paljo semmosta jo tosi, tosi traumaattisia, tosi nuorella iällä tapahtumia mitkä on vaikuttanu siihen perusturvallisuuteen ja mistä johtuu, että hyvin monella korvaushoitoasiakkaalla on epävakaa persoonallisuus, joka kehittyy varhaislapsuudessa. Vaikka psykososiaalisia tukimuotoja on tarjolla, pitää niitä edelleen kehittää tarkoituk- 33 senmukaisemmiksi. Korvaushoitoprosessi vaatii paljon päihdeäidiltä ja elämä kokee kaikin puolin lyhyessä ajassa paljon muutoksia, joita haluaisi enemmän työstää ja ajatella. Äideille tarkoitetut ryhmät, joissa käsitellään korvaushoidon vaiheita raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, voivat olla hyvä keino saada äidit luottamaan omiin kykyihinsä ja huomaamaan, ettei muutos ole kenenkään kohdalla mahdoton. Korvaushoidon nähtiin osaltaan turruttavan tunteita, minkä vuoksi asioita ei päästä käsittelemään syvällisemmin terapiakäynneillä. Lääkkeettömien hoitomuotojen kehittäminen ja käyttäminen raskaana olevien päihdeäitien kohdalla voi olla yksi keino, jotta kaikkia tunteita pystytään käsittelemään ja läpikäymään tarkemmin. 7.3 Ammatillisuus päihdetyössä Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli, kuinka päihdetyöntekijöiden kohtaamista ja tukemista päihdeäitien kanssa voidaan parantaa. Haastatteluista nousi esille kaksi yläluokkaa, työntekijän osaaminen ja päihdepalveluiden resurssien lisääminen sekä pääluokaksi ammatillisuus päihdetyössä. Päihdetyöntekijät pitivät kohtaamisessa ja tukemisessa tärkeänä uskallusta puuttua varhain päihteidenkäyttöön. Eritoten he peräänkuuluttivat perusterveydenhuollon keinoja ja ammattitaitoa kyseiseen asiaan. Että kyllähän tuolla perusterveydenhuollossa pitäs uskaltaa kysyä, mikä se tilanne on ja se, että osata antaa apua, kun sitä tarvihtee. Perusterveydenhuollon yksiköt ja juuri se, että he kykenis tarttumaan siihen kun he havaitsee päihdeäidin tai mahdollisen päihdeäidin, heillä ois ammattitaitoa ja uskallusta ja osaamista keskustella siitä ja ottaa asia esille jo mahollisimman aikasessa vaiheessa. Hirvittävän varhanen puuttuminen siis paljon ennen ku päihdeklinikka astuu kuvioihin. Haastatteluissa tuli ilmi, että omaa ammattitaitoa täytyy pitää yllä koulutuksilla. 34 Päihdeäidin tukemisessa on tärkeää avoin ja välitön vuorovaikutus, joka luo kunnioitusta ja luottamusta heidän välilleen. Tavallaan se ihminen ihmiselle, tasaverosesti ja kunnioittamalla. Kun sen luottamuksen saapi niin sitten se lähtee etenemmään myös se terapeuttinenhoito ihan erillään. Päihdetyöntekijöiden mielestä resurssit nousivat yhdeksi tärkeäksi osa-alueeksi kohtaamisessa. Päihdeäidit tarvitsevat aikaa keskustelemiseen ja asioiden läpi käymiseen. Päihdeäitien tukemista helpottaa se, että hoitotyö on tavoitteellista. Päihdeäitien tukemista moniammatillisissa tiimeissä helpottaa myös se, että palvelut olisivat samoissa tiloissa ja ne olisi räätälöity yksilöllisesti asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Moni päihdetyöntekijä nosti kyseisessä asiassa esiin päihdeäiteihin erikoistuneen yksikön, joka olisi heidän mielestään tarpeellinen. 7.4 Päihdeäidin pakkohoito Päihdetyöntekijöiden näkemykset päihdeäitien pakkohoidosta olivat hyvin neutraaleja. Pakkohoidon nähtiin tuovan mukanaan sekä positiivisia, mutta myös negatiivia asioita, joiden vuoksi selkeää kantaa ei voitu luoda. Monet päihdetyöntekijät pohdiskelivat pakkohoidon lisäävän päihdeäitien pelokkuutta tuoda esille päihteidenkäyttöään ja tämän vuoksi he saattaisivat jättää hyödyntämättä äitiysneuvolapalvelut. Tuntuis, että ketkä semmoseen menis ni ne hyötyis siitä, mut sitte ne ois entistä heikoimmilla ne jotka jäis ulkopuolelle. Nehän jättäytyy sillon ihan kaikesta, koska muutenhan heidät tosiaan pistettäs pakkohoitoon ja sitte ne ei olis missään ja sitten ne synnyttää jossain tuolla navetan takana. On kuitenkin tapauksia, joissa päihdeäiti itse on tuonut esille pakkohoidon tarpeellisuutta. Olispa semmonen voimassa, että vois kahlita sänkyyn, että ei voi poistua. 35 Asiakkaat ite tuovat sitä ehkä että se vois olla hyvä juttu, et se tullee asiakkaitten puolelta sitten, että sais olla jossain turvassa eikä tarvis tavallaan ite pähkäillä, että pärjäänkö vai enkö pärjää..että muut päättäis. Pakkohoito on tärkeää siltä kannalta, että odottavien äitien päihteidenkäyttöön pitää puuttua ja sikiön terveyttä on suojeltava. Jos kuitenkin pakkohoito laki saataisiin voimaan Suomessa, niin se asettaa ensimmäistä kertaa sikiön oikeudet raskaana olevan naisen oikeuksien edelle. Parasta kuitenkin olisi, että sikiön suojelu hoidettaisiin äidin oikeuksien kautta. Tällöin molemmat saisivat tarvitsemansa hoidon ja mahdollisuuden päihteettömään elämään. 8 TULOSTEN VERTAILU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata korvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämälle päihdetyöntekijöiden kokemusten mukaan. Tässä opinnäytetyössä korvaushoitoa ja sen tuomia vaikutuksia päihdeäidin elämälle kuvattiin viiden päihdetyöntekijän haastattelun avulla. Opinnäytetyössä käsiteltiin myös päihdetyöntekijöiden kehittämisehdotuksia päihdeäitien opiaattikorvaushoidosta sekä pohdiskeltiin pakkohoidon tarpeellisuutta. 8.1 Paremmat mahdollisuudet päihteettömään elämään Korvaushoito vaikuttaa päihdeäitien elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Suurin osa päihdeäideistä hyötyy saamastaan opiaattikorvaushoidosta raskausaikana positiivisesti. Opiaattikorvaushoitoon pääseminen voi olla monelle raskaana olevalle päihdeäidille helpotus, koska usein sen ajatellaan tuovan oikotien normaaliin elämään. Korvaushoito 36 itsessään ei muuta yksilön elämää, vaan antaa mahdollisuuden päihteettömyyteen. Voimaantuminen ja arjen perusasioihin paneutuminen lisääntyvät ja päihdeäiti kokee, että muutokset elämässä eivät olekaan mahdottomia. Ritva Belt on tekemässään tutkimuksessa päätynyt samankaltaisiin johtopäätöksiin opinnäytetyömme tulosten kanssa. Beltin mukaan äidin päihteiden käytön taustalta paljastuu useimmiten sekava elämäntilanne, johon vaikuttavat hoitamattomat mielenterveysongelmat sekä selvittämättömät traumaattiset kokemukset ja menetykset. Tutkimus osoittaa sen, että raskaus on päihteitä käyttävälle naiselle mahdollisuus elämänmuutokseen. Erityisen vaativaa heidän hoitonsa on siksi, että isojen sisäisten ja ulkoisten muutosten tulee tapahtua nopeasti ja samanaikaisesti, jotta lapsen fyysinen ja psyykkinen vaurioituminen olisi estettävissä. Tehokkaimmiksi keinoiksi ovat osoittautuneet kokonaisvaltaiset hoidot, jotta päihteettömyys onnistuisi. Näissä tuetaan sekä äidin että lapsen keskinäistä positiivista kommunikaatiota ja rohkaistaan äidin psyykkistä eheytymistä ja äitiyttä. (Belt 2013.) 8.2 Yksilöllinen tuki Psykososiaalisilla tukimuodoilla on suuri merkitys korvaushoidon rinnalla. Päihdeäitejä tuetaan vanhemmuuteen ja vauvaperheen arjessa selviytymiseen. Avoimen vuorovaikutuksen kautta luottamus lisääntyy, mutta sen saavuttaminen voi kestää vuosiakin. Luottamusta hoitojärjestelmään ja palveluihin tulisi olla enemmän, jotta pelkoja selviämisestä ja mahdollisista retkahduksista voisi tuoda esille varhaisessa vaiheessa. Pirisen tutkimuksessa päihdeäitien haastatteluista nousi esille viranomaisten kanssakäytävät vuorovaikutustilanteet. Tutkimuksen mukaan huonosta vuorovaikutuksesta ei synny luottamusta ja sen vuoksi avoimuus yhteistyössä voi jäädä saavuttamatta. Päihdeäidit kokivat, että viranomaiset saattoivat tuntua välinpitämättömiltä ja kuulustelevilta keskusteluja käytäessä. Vastavuoroinen keskustelu ja ammattiauttajan kertominen omasta elämästään lisäsi luottamusta ja sai päihdetaustaisen äidin tuntemaan itsensä tasavertaiseksi hoitosuhteessa. (Pirinen, 2005.) Työntekijän aito ja vilpitön suhtautuminen auttaa lähtökohtaisesti luomaan hyvän hoitosuhteen (Hyytinen 2008, 112). Liiallinen moralisointi ja näennäinen auttaminen vain karkottaa autettavaa erilaisista hoito- ja tukimuotojen pii- 37 reistä (Anderson 2008, 29). Päihdeäitien kanssa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on tärkeää asettaa eettisyys vahvaan asemaan työssään. Helposti voi käydä niin, että työntekijät motivoituvat sen mukaan, millaisena näkevät asiakkaan mahdollisuudet onnistumiseen päihteettömyydessä. (Tuukkanen-Salovesi 2012.) Korvaushoito vaatii kuitenkin päihdeäideiltä paljon ja sen rankkuus voi yllättää. Monella päihteidenkäyttö on alkanut hyvin varhain nuoruusiässä, jolloin psyykkinen kehitys on häiriintynyt ja erityisesti pettymysten sietäminen on hankalaa. Opiaattikorvaushoito on hyvin kontrolloitua ja vaatii siksi sitoutumista sekä tiettyä kurinalaisuutta. Hoitohenkilökunnalta tulevat määräykset voivat aiheuttaa epäluottamusta hoitojärjestelmää kohtaan. Päihdeäiti voi kokea, ettei ole päättämässä omasta hoidostaan tasavertaisena ihmisenä ja voi retkahtaa päihteisiin helpommin. Hoitohenkilökunnan ja päihdeäidin yhdessä laatimat tavoitteet sitouttavat päihdeäidin paremmin hoitoonsa ja äiti on näin osana tasavertaisena päättäjänä oman hoitonsa suhteen. Jokaisen päihdeäidin hoidossa tulee huomioida yksilöllisyys sekä elämäntilanne, jotta hoito kantaisi ja edistyisi. Myös Nihtilän tutkimukseen haastatellut narkomaaniäidit toivoivat erilaisia palveluita, jotka olisi suunniteltu enemmän yksilöllisesti ja asiakaslähtöisemmin. He toivat esille, että päihdeäitien mielipiteitä ja toiveita pitäisi ottaa enemmän huomioon suunniteltaessa palveluita. (Nihtilä 2007.) Holmilan (2001, 55) mukaan päihteitä käyttävän äidin tukemisen lisäksi on huomioitava hoitosuhteessa koko perhe, koska usein päihteidenkäyttäjän puolisollakin voi olla päihdeongelma. Perheen vanhempien hyvinvoinnista huolehtiminen ja tukeminen vanhemmuuteen sekä päihteettömyyteen luo paremmat edellytykset luontaisesti myös lapsen hyvinvoinnille. Kauramäen tutkimuksessa ilmeni äitien kokemus siitä, että palvelut pitäisi suunnitella enemmän perheille sopiviksi päihdepalveluiksi. (Kauramäki 2012.) Korvaushoitoprosessin eri vaiheissa tulee olla päihdeäideille kohdennettuja ryhmiä, joissa käsiteltäisiin senhetkisiä haasteita ja ongelmia korvaushoidon ja elämäntilanteen suhteen. Tukiverkoston luominen myös vertaistuellisesti on tärkeää, jotta päihdeäidit eivät kokisi olevansa yksin ongelmiensa ja ajatustensa kanssa. Koiviston tekemän tutkimuksen tulokset vahvistavat, että sosiaalisen tuen puuttuminen vaikeuttaa päihdeäitejä sitoutumaan hoitoonsa. Päihdeäitien kuntoutumisessa ja pyrkimyksessä päihteettömyyteen on tärkeää, että hoitoprosessissa otetaan huomioon riippuvuuden sosiaalinen, fyy- 38 sinen ja psyykkinen puoli. (Koivisto 2000.) Monesti päihdeäidit, joilla vanhemmuus ja äitiys ovat luontaisesti heränneet, osaavat ajatella asioita lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. He haluavat lapselle paremmat lähtökohdat, kuin esimerkiksi itsellä tai kavereiden lapsilla on ollut. Valitettavasti päihdeäidit, jotka ovat hankkiutuneet raskaaksi päästäkseen korvaushoitoon, eivät välttämättä osaa ajatella asioita näin. On myös yleistä, ettei korvaushoidon avulla monikaan tavoita päihteettömyyttä, vaan jatkaa päihteidenkäyttöä lapsen syntymän jälkeen. Päihdeäidin tukemista ei saisi unohtaa raskauden jälkeenkään ja eri tukimuotoihin tulisi kiinnittää tässä vaiheessa erityistä huomiota, koska päihteidenkäyttö voi tuolloin jatkua. (Taipale 2006, 195.) Kriittisin aika synnytyksen jälkeen on kolmesta kuuteen kuukautta, jolloin retkahduksia tapahtuu ja näiden retkahdusten vuoksi lasten huostaanotot kuuluvat päihdeäitien elämään liiankin usein. Jotkut äidit ovat varautuneet mahdollisiin retkahduksiin ja ongelmiin jo ennalta. He ovat voineet tehdä oheishuoltajuuden omien vanhempiensa kanssa, jottei lapsi joutuisi sijoitetuksi vieraaseen paikkaan. Lähimmäiset ihmiset muodostavat päihdeäidin elämälle tärkeän tukiverkoston ja se tulisi ottaa tiiviimmin mukaan hoitoprosessiin (Taipale 2006, 208). 8.3 Korvaushoito laadukkaammaksi ja näkyvämmäksi Asiakasmäärän kasvaessa runsaasti viime vuosien aikana työntekijämäärät eivät kuitenkaan ole kasvaneet. Yksittäiselle asiakkaalle ei jää riittävästi aikaa. Palveluiden saaminen "yhden oven"- periaatteella helpottaisi päihdeäitien tukemista ja hoitamista. Resurssien ja määrärahojen lisääminen päihdepalveluihin edistäisi päihdeäitien kuntoutumista. Useat päihderiippuvaisia äitejä tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, ettei nykyisillä terapiakäytännöillä ja hoito-ohjelmilla voida auttaa riittävästi päihdeäitejä (Juttula 2004; Tuukkanen-Salovesi 2012). Mielipiteet pakkohoidosta oli opinnäytetyössämme samankaltaiset kuin muissakin tutkimuksissa; pakkohoidolla nähtiin olevan niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen kohdalla. Monien mielestä pakkohoito ei sinällään ole keino ongelmien ratkaisemiseksi, vaan työtä olisi tehtävä muilta osin ja käyttää pakkohoitoa viimeisenä vaihtoehtona. (Poikonen 2011, 68-69; Tuukkanen-Salovesi 2012.) 39 Raskaaksi hankkiutuminen on ilmiö, jota on tavattu viime vuosina päihdeäitien keskuudessa. Syytä on miettiä, voisiko kyseisen ilmiön estämiseksi tehdä jotain konkreettista. Ei ole kenenkään edunmukaista hankkiutua raskaaksi saadakseen korvaushoitoa, vaan korvaushoitoon pääsyä tulisi nopeuttaa ja helpottaa kaikkien opiaattiriippuvaisten osalta. Suurin osa ihmisistä suhtautuu lääkkeellisiin korvaushoitoihin kriittisesti ja kyseenalaisesti. Osa päihderiippuvaisista kritisoi myös korvaushoidon jatkavan päihdeongelmaa ja erilaisten vieroittavien lääkkeiden aiheuttavan mahdollista riippuvuutta, eli uutta lääkekoukkua. (Pirinen 2005.) Lääkkeettömien hoitomuotojen kehittämisen avulla raskaana oleva päihdeäiti voi käsitellä tunteitaan hyvin laaja-alaisesti, kun korvaushoitolääke ei ole latistamassa tunteita. Tällöin hän pystyisi käymään läpi elämäänsä ja pohtimaan syitä omalle päihteidenkäytölleen syvällisemmin. Erityisen tärkeää päihdeäitien kohdalla on ennalta ehkäisevä työ. Jo perusterveydenhuollossa alan ammattilaisten täytyy osata ottaa puheeksi raskaana olevan naisen päihteidenkäyttö ja heillä tulee olla rohkeutta puuttua siihen ajoissa. Myös päihdeäidin hoitoprosessissa mukana olevien tahojen yhteistyötä tulee kehittää, jotta hoidon jatkuvuus ja saumattomuus olisi taattu. Yhteneväisiä linjauksia korvaushoidon suhteen tulee määritellä seutukunnallisesti ja valtakunnallisesti, jotta päihdehoitotyö olisi johdonmukaista ja tavoitteellista kaikkialla Suomessa. Tämä ilmeni myös Beltin tutkimuksessa, jossa todettiin, että korvaushoitoon pääseminen vaihteli suuresti alueittain ja hoitojärjestelmä oli hajanainen. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreiden tulee yhdessä suunnitella, kuinka arvioida ja hoitaa äitien päihdeongelmaa sekä trauma- ja psyyketaustaa. Näiden ohessa on huomioitava lapsen hyvinvointi ja kuinka estää pienen lapsen kasvun ja kehityksen vaurioituminen. (Belt 2013.) Rudenberg viittaa tutkimuksessaan Katajamäen (2010) ja Sutisen (2010) tutkimuksiin moniammatillisuuden merkityksestä. Näiden mukaan moniammatillisen yhteistyön onnistumisen kannalta on tärkeää työntekijän oma asennoituminen ja kyky liikkua yhteisillä rajapinnoilla, joustavuus sekä organisaation linjaukset. Rudenberg toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä asiantuntijoiden yhteistyö on muutoksista ja palveluiden yhdistämisestä huolimatta vielä rinnakkaista. (Rudenberg 2012.) Ihmisten asenteilla on suuri merkitys, kuinka päihdeäidit tulevat kohdatuiksi. Kauramäen tutkimuksessa päihdeäidit toivat esille, että he joutuvat selittämään omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja todistelemaan omaa äitiyttään muille päihdetaustansa takia. (Kaura- 40 mäki 2012.) Ennakkoluulojen ja syyllistävien kommenttien vuoksi monet päihdeäidit kokevat huonommuutta omassa vanhemmuudessaan eivätkä muut usko yksilön muutokseen, vaan narkomaanin leima voi säilyä lopunelämää tietyissä piireissä. Tämän vuoksi ihmisten tietämystä korvaushoidosta tulee lisätä ja asenteita saada muuttumaan. Korvaushoitoa saavat ihmiset ovat kärsivät sairaudesta ja haittoja vähentävällä korvaushoidolla turvataan niin äidin kuin sikiönkin hyvinvointia. Opinnäytetyömme tulosten perusteella voidaan todeta, että opiaattikorvaushoidon ansiosta päihdeäidin elämänhallinta paranee ja se tuo päihdeäidin elämään paljon positiivisia vaikutuksia. Opiaattikorvaushoito vaikuttaa myös sikiön hyvinvointiin ja se turvaa sikiön elämälle paremmat lähtökohdat. Psykososiaalisia tukimuotoja tulee päihdeäitien kohdalla kehittää eteenpäin. Jokaisen päihdeäidin hoidossa on hyvä huomioida yksilöllisyys ja perheen elämäntilanne sekä varata päihdeäidin kohtaamiseen riittävästi aikaa. Ammattitaitoiset työntekijät ovat ensiarvoisen tärkeitä päihdeäidin hoitoprosessissa ja siksi moniammatillisuutta pitää osata hyödyntää paremmin päihdehoitotyötä tehtäessä. Yhteneväisiä linjauksia korvaushoidon suhteen tulee määritellä niin seutukunnallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yleisesti ottaen opiaattikorvaushoidosta tulee jakaa enemmän tietoa, jotta ihmisten ennakkoluulot ja asenteet korvaushoitoa kohtaan muuttuisivat. 9 OPINNÄYTETYÖN EETTISYYS Tutkimuksen tulokset vaikuttavat eettisiin ratkaisuihin. Tutkimusta tehdessä on mietittävä, millaista on hyvä tutkimus, miten tutkimusaiheet valitaan, millaisia tutkimustuloksia tutkija saa tavoitella ja millaisia keinoja saa käyttää. Aiheen eettisyyttä on pohdittava siinä vaiheessa jo, että kenen ehdoilla tutkimusaihe valitaan ja miksi tutkimus halutaan tehdä. Nämä eettiset näkökulmat tulevat esille tahtomatta tai tahtoen tutkimuksen tarkoituksessa ja tutkimusongelmaa- tai tehtävää laadittaessa. Ihmisoikeudet korostuvat tutkimuksissa, joissa tutkimuskohteena ovat ihmiset. Tutkijan on selvitettävä tutkittaville tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja mahdolliset riskit. Tutkittavilta täytyy saada suostumus ja heillä on oikeus keskeyttää tutkimus, milloin vain. Tutkimuksessa on suo- 41 jattava tutkittavia eli turvattava heidän oikeuksiaan ja hyvinvointiaan. Tutkimustiedot ovat luottamuksellisia eikä niitä saa luovuttaa ulkopuolisille ja tietoja ei saa käyttää muuhun kuin luvattuun tarkoitukseen. Tutkimukseen osallistuvat pitää esittää tutkimuksessa niin, että heitä ei voida tunnistaa siitä. Opinnäytetyössämme eettisyys ilmenee siten, että pyrimme kehittämään paremmaksi päihdeäitien saamaa korvaushoitoa. Opinnäytetyössä tuli esille hoitohenkilökunnan mielipiteet siitä, kuinka hoitoa tulee kehittää sekä kuinka tärkeäksi korvaushoito koetaan tehtäessä hoitotyötä päihdeäitien kanssa. Haastattelut tehtiin päihdeäidin hoitoprosessissa mukanaoleville päihdetyöntekijöille, jotka kertoivat oman näkemyksensä ja lisäksi päihdeäitien näkemykset hoidosta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 123, 125-126.) Jotta eettinen osaaminen ja herkkyys toteutuu, tulee havainnoida eettisiä tilanteita ja kysymyksiä sekä pohtia näitä. Eettinen osaaminen ja sen keskeinen asia, päätöksenteko perustuvat lainsäädännön ja periaatteiden tuntemiseen sekä tiedostamiseen. Jokaisella yksilöllä on oikeus tuoda ilmi omia kokemuksia, ajatuksiaan sekä arvomaailmaansa. Eettisiä arvoja ohjaavat ihmisarvo ja itsemääräämisoikeutta kunnioittava sekä oikeudenmukainen terveydenhuolto. Taloudelliset arvot tukevat kustannushyödyllistä ja tehokasta hoitoa. Tieteelliset arvot sen sijaan perustuvat näyttöön ja tutkittuun tietoon. Hoitotyön keskeisiä käsitteitä ovat terveys, hoitotyön toiminnot, ihminen sekä ympäristö. Opinnäytetyömme perustuu näyttöön ja tutkittuun tietoon. Olemme kriittisesti arvioineet lähteemme, jota käytimme kirjoittaessa sitä. Opinnäytetyön tulokset perustuvat haastattelujen aineistoon. Aineisto perustuu vain haastateltavien omiin kokemuksiin ja meidän omat mielipiteet eivät tuloksissa näy, koska se ei ole eettiset oikein. (Kuhanen, Oittinen, Kanerva, Seuri & Schubert 2010,54-56,60,65,67). Tutkimustekstejä ei saa kirjoittaa niin, että tutkittavat voidaan tunnistaa niistä. Luottamuksellisuus tutkimusaineistossa tarkoittaa sitä, että tutkittaville annetaan jo ennen tutkimusta lupaus siitä, kuinka aineistoa käsitellään ja säilytetään. Tutkittavien yksityisyyttä kunnioitetaan ja suojataan. Aineisto, josta käy ilmi tutkittavien henkilötietoja, on suojattava ulkopuolisilta. (Kuula 2006, 35). Eettisyyden näkökulmasta oli erityisen tärkeää, että saadut tulokset tuotiin julki rehellisesti mitään lisäämättä tai merkitsevää poistamatta. Tiedon hankkimisessa ja julkaisemisessa käytimme hyväksyttyjä tutkimuseettisiä periaatteita. Opinnäytetyön aihetta valitessa otimme huomioon eettisyyden ja sen, kuinka aihevalinta saattoi rajata ihmisten halukkuutta osallistua haastatteluihin. 42 Tutkittaville annettavan informaation yksityiskohtaisuus riippuu tiedonhankintatapojen luonteesta. Kyselyihin perustuvassa tutkimuksessa tutkittaville kerrotaan tutkimuksen aihe, ja mitä tutkimukseen osallistuminen konkreettisesti tarkoittaa. Tutkittaville kerrotaan myös, kauanko kyselyyn kuluu aikaa. Ohjeessa, jonka tutkittaville annetaan, on ilmoitettava tutkijan yhteistiedot, tutkimuksen aihe, aineistokeruun toteutustapa ja arvioitu ajankulu sekä kerättävän aineiston käyttötarkoitus, säilytys ja jatkokäyttö myös se on ilmoitettava tutkittaville, että osallistuminen on vapaaehtoista. Haastateltavat saivat aluksi tiedotteen opinnäytetyöstä ja kysymyslomakkeet, joita haastattelussa käytettiin. Tällä halusimme varmistaa, että haastateltavat ovat selvillä opinnäytetyön aiheesta ja vapaaehtoisia vastaamaan kysymyksiin. Haastateltaville kerrottiin aineiston luotettavasta käsittelystä ja aineiston hävittämisestä työn valmistumisen jälkeen. Tulokset julkaistiin niin, ettei niiden perusteella pysty tunnistamaan ketään. Haastatteluista kertynyt aineisto oli vain opinnäytetyön tekijöiden hallussa. Aineisto tuhottiin opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009.) Opinnäytetyön eettiset vaatimukset edellyttävät tutkijoilta eettistä vastuunottamista. Tämä vastuullisuus pitää sisällään laadullisen tutkimusaineiston hankkimisen sekä tutkimuksen kaikkien vaiheiden tarkan ja rehellisen toteuttamisen. Tutkijoiden on tuotava ilmi tutkimusaiheitaan koskevat merkittävät valinnat ja perustelut. Hoitotieteen tutkimusetiikan tulee olla yhteisymmärryksessä paitsi yleisen tutkimuksen etiikan, myös hoitotyön etiikan kanssa. (Janhonen & Nikkonen, 2003,36.) 10 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS Jo aivan opinnäytetyön ideointivaiheessa olimme yhteydessä päihdepalveluiden palveluesimieheen ja informoimme häntä tulevasta opinnäytetyön aiheestamme. Kun olimme saaneet opinnäytetyönsuunnitelman hyväksyttyä, anoimme syyskuun alussa tutkimuslu- 43 paa ja sen saimme syyskuun loppupuolella. Päihdepalveluiden palveluesimies valitsi haastateltavat tutkimukseemme sillä perusteella, että he ovat tutkimuskysymyksiimme parhaiten sopivat tiedonantajat. Osa heistä on päivittäin tai viikoittain tekemisissä päihdeäitien kanssa ja näin ollen ovat nähneet, miten korvaushoito vaikuttaa päihdeäitien elämään. Haastateltaville lähetimme sähköpostitse saatekirjeet, jossa informoimme heitä opinnäytetyöstämme yksityiskohtaisesti. Tämän jälkeen sovimme haastatteluajat ja teimme haastattelut jokaisen työntekijän omalla työpaikalla. Tarkoituksenamme oli haastatella seitsemää päihdetyöntekijää, mutta lopulta saimme sovittua haastattelut viiden henkilön kanssa. Esitestasimme haastattelukysymykset päihdehoitotyöhön erikoistuneella sairaanhoitajalla. Haastattelukysymyksiä hioimme sen mukaisiksi, että kaikki vastaajat tulkitsivat ne samalla tavalla. Jokaiselle haastateltavalle lähetimme haastattelukysymykset etukäteen, jotta he pystyivät valmistautumaan ja miettimään vastauksiaan ennakkoon. Tämä toisaalta lisää luotettavuutta, mutta taas toisaalta vähentää luotettavuutta. Haastateltavat ovat voineet miettiä vastauksiaan etukäteen ja muodostaa näin valmiiksi vastaukset, jotka opinnäytetyön kannalta olisi parhaimmat mahdolliset. On kuitenkin huomioitava, että yksi haastateltavista ei ollut ennättänyt perehtyä kysymyksiin lainkaan ennen haastattelua ja vastaukset häneltä tulivat spontaanisti. Haastatteluiden edetessä saatoimme esittää lisäkysymyksiä haastateltavalle, koska halusimme tarkentaa tai syventää haastateltavan vastausta. Toteutimme opinnäytetyömme nauhoittamalla. teemahaastatteluna ja haastattelut tallensimme Haastattelut teimme pareittain, jolloin yksi haastatteli ja toinen havainnoi haastateltavan eleitä ja ilmeitä. (Hirsjärvi ym. 2009, 231-233.) Jotta opinnäytetyön tuloksia voidaan pitää luotettavina, täytyy vähintään kahden tutkijan päätyä tutkimuksen osalta samanlaisiin vastauksiin. Opinnäytetyössämme vastaukset olivat kaikissa viidessä haastattelussa samankaltaiset, joten pidämme tuloksia luotettavina. Uusimalla haastattelut vastaukset vastaavat tämän hetkisiä tutkimustuloksia. (Hirsjärvi ym. 2009, 231. ) Viidestä haastattelusta materiaalia kertyi 42 sivua. Haastattelut tehtiin viidelle päihdetyön ammattilaiselle, jotka olivat työtänsä päihdealalla tehneet 2,5-24 vuotta. Sopivaa haastateltavien määrää on vaikea arvioida, mutta koemme, että saadut tulokset 44 riittivät luotettavaan analysointiin. Tulosten analysointi vei aikaa ja teimme sen perusteellisesti. Näin ollen tulkinnat ovat tarkkaan harkittuja ja tuotu kattavasti esille tutkimuksessamme tiedonantajien kertomuksia muuttamatta. (Hirsjärvi ym. 2009, 231232.) Käsittelimme haastattelumateriaalin niin, ettei yksittäisten ihmisten vastaukset erotu opinnäytetyöstä. Myös haastatteluissa esille tulleet esimerkkitapaukset on käsitelty niin, että yksityisyys säilyy. Aineiston litterointi tapahtui haastatteluiden jälkeisenä päivänä tutkijoiden kotona, jolloin muita henkilöitä ei ollut paikalla. Näin haastattelut olivat vielä hyvässä muistissa ja salassapitovelvollisuus otettiin huomioon. Heti aineiston analysoinnin jälkeen haastattelumateriaalit tuhottiin. (Hirsjärvi ym. 2009, 231-232.) Opinnäytetyön aiheeseen perehdyimme hyvin kokonaisvaltaisesti ja tiiviisti sekä pohdimme aihetta eri näkökulmista koko projektin ajan. Tärkeää on, että teoria ja tutkittu tieto yhdistyy työssämme päihdetyön ammattilaisten kokemuksiin ja arvioihin. Opinnäytetyön luotettavuutta lisää se, että haastatteluiden vastaajina olivat päihdetyön ammattilaiset. Luotettavuuden kannalta toimme esille paljon haastateltavien suoria lainauksia, jotta materiaalin analysointi konkretisoituisi paremmin lukijalle. Myös tutkimuskysymyksiin saamamme informaatio oli niin tärkeää, että se kannatti tuoda esille hyvin laajasti suoria lainauksia käyttäen. Päihdeäitien haastattelut olisivat lisänneet tutkimuksen luotettavuutta. Tällöin olisimme saaneet hyvinkin opiaattikorvaushoito henkilökohtaista tuo heidän tietoa elämäänsä, siitä, mitä millaisen kehitettävää merkityksen he näkevät korvaushoidossa ja kuinka kohtaamista ja tukemista päihdeäidin ja päihdetyöntekijöiden kohdalla voidaan kehittää heidän mielestään. Luotettavuutta olisi voinut lisätä myös valitsemalla haastateltavat sattumanvaraisesti eri päihdehoitoyksiköistä ympäri Suomen. Opinnäytetyön luotettavuutta vähentää se, että päihdepalveluiden palveluesimies ehdotti haastateltavia opinnäytetyöhön. Tämän vuoksi hän on voinut valita haastateltavat väärin perustein. Luotettavuuteen vaikuttaa myös negatiivisesti opinnäytetyön tekijöiden kokemattomuus esimerkiksi tämän tyylisen tutkimuksen teossa sekä haastatteluissa. 45 11 POHDINTA Opinnäytetyömme on aiheeltaan ajankohtainen, koska päihdeäitien määrä on enenevästi kasvamassa. Osasyynä kasvumäärään voi toki olla kontrolloidummat keinot tunnistaa päihteitä käyttävä äiti ja herkkä puuttuminen, kun pienikin epäilys raskaana olevan naisen päihteiden käytöstä herää. Päihdeäitien saamaa korvaushoitoa tulee tehdä näkyväksi kaikille ja varsinkin hoitohenkilöstölle, joka tekee hoitotyötä päihdeäitien kanssa. Tämä lisää tietoutta hoitoprosessista ja muuttaa ennakkoluuloja, mitä korvaushoitoon liitetään. Opiaattikorvaushoito tarjoaa päihdeäideille mahdollisuuden päihteettömyyteen ja turvaa näin ollen sikiön elämälle paremmat lähtökohdat. Mielenterveys- ja päihdeongelmat kulkevat käsi kädessä syrjäytymisen kanssa. On tärkeää, että näihin ongelmiin osataan puuttua varhain ja asianmukaisesti. Raskaana olevat päihteidenkäyttäjät vaativat erityistä huomiota sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta, jotta sikiövauriot, sosiaalinen syrjäytyminen sekä terveydellinen huono-osaisuus olisi paremmin ehkäistävissä. Valitettavan yleistä on, että yhteiskunnassamme juuri sosiaalija terveysalan palveluista joudutaan tinkimään ja sen vuoksi palveluiden laatu kärsii. Resursseja tulisi lisätä, koska mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden hoito edellyttää laajaa osaamista sekä ammattitaitoista henkilöstöä. Opinnäytetyömme teko on ollut haasteellista jo aivan alusta lähtien. Aiheemme ja näkökulmamme ovat vaihtuneet prosessin aikana useita kertoja, minkä vuoksi motivaatio on välillä ollut kadoksissa. Lopulta aihevalintamme oli mielestämme mielenkiintoinen ja ajankohtainen, mikä lisäsi halua kartoittaa tietoa ja tehdä tutkimus tästä aiheesta. Alunperin tarkoituksena oli haastatella päihdeäitejä, mutta kiireellisen aikataulun vuoksi päädyimme haastattelemaan päihdetyöntekijöitä. Olemme kaikki äitejä, minkä takia koimme aiheen tärkeäksi. Halusimme lisätä tietouttamme erilaisesta äitiydestä ja äitiyteen liittyvistä haasteista. Opinnäytetyön aikana käsittelimme aihetta puolueettomasti ja syyllistämättä päihdeäitejä ja heidän tekemiään valintoja elämässään. Tiedämme henkilökohtaisesti, miten raskausaika ja tuleva äitiys vaikuttaa naisen elämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Päihdeäitien tukeminen 46 vanhemmuuteen on mielestämme erityisen tärkeää, koska heidän elämänsä kokee suuria muutoksia raskauden myötä ja muutokset ovat luultavasti haasteellisempia kuin normaalisti. Tulevina terveysalan ammattilaisina ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu työhömme. Halusimme tutkimuksellamme tuoda esille opiaattikorvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämälle ja kuten tuloksissa ilmeni, korvaushoito tuo paljon positiivisia vaikutuksia niin äidin kuin sikiönkin hyvinvointiin. Tulevina sairaanhoitajina terveyden edistäminen kuuluu vahvasti osaksi ammatillisuutta ja omaa ammatti-identiteettiämme. Opinnäytetyöprosessin aikana olemme saaneet kokemusta tieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Toivomme, että opinnäytetyöstämme hyötyisi mahdollisimman moni ihminen ja se herättäisi lukijoissa ajatuksia sekä kenties poistaisi ennakkoluuloja opiaattikorvaushoitoa kohtaan. Tulevaisuudessa päihteidenkäyttö, ja erityisesti huumeidenkäyttö tulee varmasti lisääntymään ja tämän vuoksi opinnäytetyömme tulokset ovat tärkeitä työelämälle. Päihdeäitien määrä on jo nyt kasvussa ja tämän vuoksi on aiheellista tehdä enemmän laajempia tutkimuksia käsitellen päihdeäitien opiaattikorvaushoitoa. Jatkotutkimuksia ajatellen tärkeintä on haastatella päihdeäitejä. Näin saataisiin tietoa monesta eri asiasta heidän näkökulmastaan. Opinnäytetyöntulosten perusteella jatkotutkimusaiheeksi nousi esille päihdeäidit, jotka ovat keskeyttäneet korvaushoidon. Miksi he ovat näin tehneet ja olisiko keskeyttäminen voitu estää? Tutkimuksia voisi tehdä myös perhekeskeisyyden näkökulmasta, kuinka puoliso tai päihdeäidin lapset kokevat korvaushoidon toteutuksen ja vaikutukset lähipiirissä. Päihteistä huumeet ovat yleisin syy ohjata päihdeäidit HALpoliklinikoille ja heidän riippuvuuttaan voidaan hoitaa korvaushoitolääkkeellä. Kuitenkin alkoholi on tutkitusti haitallisin päihde sikiölle, ja tästä syystä on tarpeellista tutkia alkoholia käyttävien päihdeäitien kokemuksia saamastaan hoidosta ja tuesta raskausaikana. 47 LÄHTEET Aalto, Mauri; Bäckmand, Heli; Haravuori, Henna; Lönnqvist, Jouko; Marttunen, Mauri; Melartin, Tarja; Partanen, Airi; Partonen, Timo; Seppä, Kaija; Suoma, Laura; Suokas, Jaana; Suvisaari, Jaana; Viertiö, Satu; Vuorilehto, Maria 2009.Mielenterveys- ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen . Opas ennaltaehkäiseväntyön ammattilaisille. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki: Yliopistopaino. Viitattu 12.8.2012. www.thl.fi/thlclient/pdfs/8c520a2b-6ed1-4789-bc9b-8597c85121ee Aalto, Kirsi & Hanhirova, Marjaana 2009.Ihmisen hengelliset tarpeet. Teoksessa Aalto, Kirsi & Gothoni, Raili (toim.) Ihmisen lähellä – hengellisyys hoitotyössä.1.painos. Helsinki: Kirjapaja. Ahtiala, Päivi & Ruohonen, Kaisa 1998. Se oli sitä koko elämä: Kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta. Helsinki: Kirjayhtymä. Andersson, Maarit 2008. Pidä kiinni - hoitojärjestelmä rakentaminen. Teoksessa Andersson, Maarit; Hyytinen, Riitta & Kuorelahti, Marianne (toim.). Vauvan parhaaksi. Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni hoitojärjestelmä. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto ry. Belt, Ritva 2013. Mother-infant Psychotherapy Groups among Drug-Abusing Mothers Preventing Intergenerational Negative Transmission. Tampere University Press. Väitöskirja. Viitattu 18.02.2013. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67967/978-951-44-90064.pdf?sequence=1 Backmund, Markus; Reimer, Jens; Meyer, Kirsten; Gerlach, J. Tilman & Zachoval, Reinhart 2005. Hepatitis C Virus Infection and Injection Drug Users: Prevention, Risk Factors, and Treatment. Oxford University Press. Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja 2007. Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: Youth Against Drugs. Eskola, Jari & Vastamäki, Jaana 2001. Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Jyväskylä: PS-kustannus. Eskola, Jari & Suoranta, Juha 2005. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus. Forsell, Martta; Virtanen, Ari; Jääskeläinen, Marke; Alho, Hannu & Partanen, Airi 2010. Huumetilanne Suomessa 2010. Uusin tieto, uusimmat kehityssuuntaukset ja erityisteemat huumeista. Helsinki: Yliopistopaino. Halmesmäki, Erja 2003. Huumeet, lisääntyminen ja raskaus. Teoksessa Salaspuro, Mikko, Kiianmaa, Kalervo & Seppä, Kaija (toim.). Päihdelääketiede. Jyväskylä: Gummerus. Havio, Marjaliisa; Inkinen, Maria & Partanen, Airi 2009. Päihdehoitotyö. Jyväskylä: Tammi. Havio, Marjaliisa; Inkinen, Maria & Partanen, Airi 2008. Psykososiaaliset menetelmät. Teoksessa Havio, Marjaliisa; Inkinen, Marja & Partanen, Airi (toim.) Päihdehoitotyö. Helsinki: Tammi. Hermanson, Terhi 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä. Viitattu 24.08.2012. http://pre20090115.stm.fi/pr1200654115884/passthru.pdf Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Pauliina 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: 48 Tammi. Holmberg, Jan 2010. Päihderiippuvuudesta elämänhallintaan. Helsinki: Edita Prima Oy. Holmberg, Tiina 2003. Lapset ja vanhempien päihdeongelma. Opas vanhemmille, lastensuojelun ammattilaisille ja muille lasten kanssa työskenteleville. Helsinki: Lasten Keskus. Holmila, Marja 2001. Perhe, päihteet ja sukupuoli. Viitattu 18.02.2013. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101575/011holmila.pdf?sequ ence=1 Holopainen, Antti 2003. Päihdeongelma ja sosiaalinen syrjäytyminen. Teoksessa Salaspuro, Mikko; Kiianmaa, Kalervo & Seppä, Kaija (toim.) Päihdelääketiede. Jyväskylä: Gummerus. Huttunen, Matti 2011. Päihde- ja huumeriippuvuus. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 4.2.2012. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00414 &p_haku=huumeet Hyytinen, Riitta 2008. Hyvän asiakassuhteen merkitys. Teoksessa Andersson, Maarit; Hyytinen, Riitta & Kuorelahti, Marianne (toim.). Vauvan parhaaksi. Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni hoitojärjestelmä. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto ry. Irti huumeista Ry 2006. Opiaatit: heroiini, morfiini ja synteettiset lääkevalmisteet(metadoni, buprenorfiini, kodeiini ja dekstropropoksifeeni). Viitattu 15.9.2012.http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/opia atit Janhonen, Sirpa & Nikkonen, Merja 2003. Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: WSOY. Jantunen, Eila 2010. Vertaistuki masentuneiden osallisuuden vahvistajana. Teoksessa Laine, Terhi; Hyväri, Susanna & Vuokila- Oikkonen, Päivi (toim.) Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Tammi Jokinen, Päivi 2002. Vinkkejä piikkihuumeita käyttävien kanssa työskenteleville. Järvenpään sosiaalisairaalan julkaisu. Juttula, Sanna 2004. "Odotuksissaan ja toiveissaan kuten `tavalliset´ äidit"- Tutkimus päihderiippuvaisten äitien kulttuurisesta jäsentymisestä. Tampereen yliopisto. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Pro gradu- tutkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00411.pdf Katajamäki, Erja 2010. Moniammatillisuus ja sen oppiminen. Tapaustutkimus ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalta. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Viitattu 18.02.2013. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66639/978-951-44-81529.pdf?sequence=1 Kauramäki, Tiina 2012. Äitiys ja päihdeongelma –Mistä on ne äidit tehty? Narratiiviselämänkerrallinen tutkimus naisten kokemuksista. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu-tutkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00023.pdf Kettunen, Reetta; Kähäri-Wiik, Kaija; Vuori-Kemilä, Anne & Ihalainen, Jarmo 2009. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Helsinki: WSOY. Koivisto, Tari 2000. Irti koukusta. Sosiaalisen tuen merkitys huumeriippuvuudesta irrottautumisesta. Tampereen yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradututkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00023.pdf Kuhanen, Carita; Oittinen, Pirkko; Kanerva, Anne; Seuri, Tarja & Schubert, Carla 2010. 49 Mielenterveyshoitotyö. Helsinki: WSOYpro Oy. Kuula, Arja 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Gummerus. Laki huumausainelaista 2008/373, 30.05.2008. Viitattu 07.03.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080373 Laki lastensuojelulaista 13.4.2007/417, i.a. Viitattu 21.01.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Laki päihdehuoltolaista 1986/41, 17.01.1986. Viitattu 07.03.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1986/19860041 Laki päihdehuoltolaista 17.1.1986/41, i.a. Viitattu 25.08.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.08.1992. Viitattu 25.08.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 Laki terveydenhuoltolaista 2010/1326, 30.12.2010. Viitattu 24.08.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 Nihtilä, Heidi 2007. Narkomaanista tavalliseksi äidiksi. Narkomaaniäitien kokemuksia päihteistä, äitiydestä ja lastensuojelun sosiaalityön tarjoamista palveluista. Tampereen yliopisto. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos. Pro gradututkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02263.pdf Nätkin, Ritva 2006. Äitiys ja päihteet – kertomus ja politiikka. Teoksessa Nätkin, Ritva (toim.) Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PS-kustannus. Ojanen, Minna 2006. Äiti korvaushoidossa. Teoksessa Nätkin, Ritva (toim.) Pullo, pillerit ja perhe –vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PSkustannus. Pirinen, Maria 2005. Päihdeäitien kokemuksia lastensuojelun tukitoimista. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu-tutkielma. Viitattu 25.01.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/ 12752/URN_NBN_fi_jyu-200699.pdf?sequence=1 Poikonen, Heidi 2011. Päihdeäidit pakkohoitoon? Päihdeongelmaisen raskaana olevan naisen tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen. Itä-Suomen yliopisto. Oikeustieteiden laitos. Pro Gradu- tutkielma. Viitattu 24.08.2012. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120008/urn_nbn_fi_uef20120008.pdf Punamäki, Raija-Leena; Belt, Ritva; Rantala, Mari & Posa, Tiina 2006. Huumeidenkäytön yhteys äidin mielenterveyteen ja lapsen kehitykseen. Teoksessa Nätkin, Ritva (toim.) Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PS-kustannus. Rautavuori, Mira 2001. FAS-lapsi, nainen, perhe ja yhteiskunta. Helsinki: Hakapaino Oy Rudenberg, Johanna 2012. "Kun sitä ei kuitenkaan millään määritellä tarttuvaks taudiks..."Tapaustutkimus päihdeäidin ja lastensuojelun välisestä asiakkuudesta ja moniammatillisuudesta. Tampereen yliopisto. Pro gradututkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu05892.pdf Sarajärvi, Anneli & Tuomi, Jouni 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:4. Viitattu 11.8.2012. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1383063 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta 50 eräillä lääkkeillä 2008/33. 17.01.2001. Viitattu 07.03.2012. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080033 Sosiaali- ja terveysministeriö 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012-2015. Viitattu 25.01.2013. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name= DLFE-18303.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteet uusiksi. 31.08.2009. Viitattu 22.8.2012. http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1423749 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Terveyden edistämisen laatusuositus. Viitattu 20.01.2013. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=D LFE-9303.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015kansanterveysohjelmasta. Viitattu 25.01.2013. http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/terveys/terveys2015.pdf Sosiaaliportti 2012. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Viitattu 21.01.2013. http://www.sosiaaliportti.fi/fiFI/lastensuojelun_kasikirja/tyoprosessi/ehkaiseva_lastensuojelu/ennakolli nen_lastensuojeluilmoitus/ Sutinen, Tiina 2010. Hoitomalli äitiys- ja lastenneuvolassa asioivien päihteitä käyttävien naisten hoitotyöhön. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Väitöskirja. Viitattu 18.02.2013. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-610196-5/urn_isbn_978-952-61-0196-5.pdf Taipale, Sinikka 2006. Sairaalan tuella raitis perhe? Projektikokemuksia sairaalasta. Teoksessa Nätkin, Ritva(toim.) Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PS-kustannus. Tammela, Outi & Nuutila, Mika 2008. Onko sikiöllä oikeuksia? Duodecim. Viitattu 24.08.2012. http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_ article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mo de=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportle t_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_v iew_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo97057&_dlehtihaku_view_artic le_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero Tanhua, Hannele; Virtanen, Ari; Knuuti, Ulla; Leppo, Anna & Kotovirta, Elina 2011. Huumetilanne Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy Tautiluokitus ICD-10. Systemaattinen osa. 1995. STAKES. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2013. Ehkäisevä päihdetyö. Viitattu 24.01.2013. http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/ehkaisevapaihdetyo;jsessionid=3DADF5117DD93555AE6B090DEB49FAB6 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2012. Päihderiippuvuus. Viitattu 13.08.2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/aikalisa/materiaalit/mielen terveys Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2010. Raskaana olevien naisten päihde- ehtoinen pakkohoito ja sen kriteerit. Viitattu 22.8.2012. http://www.stakes.fi/yp/2010/4/makela Tiitinen, Aila 2011. Raskaus ja huumeet. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 24.08.2012. 51 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=huumeet&p_ artikkeli=dlk00944 Tourunen, Jouni & Pitkänen, Tuuli 2010. Opioidiriippuvaisten korvaushoito ja syrjäytymisen ehkäisy. Teoksessa Laine, Terhi; Hyväri, Susanna & Vuokila- Oikkonen, Päivi (toim.) Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Tammi. Tuomi, Jouni 2007. Tutki ja lue: Johdatus tieteellisen tekstin ymmärtämiseen. Helsinki: Tammi. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki. Viitattu 10.9.2012. http://www.tenk.fi/eettinen_ennakkoarviointi/eettisetperiaatteet.pdf Tuukkanen-Salovesi, Tessa 2012. Jatkuvasti palataan nollapisteeseen. Tutkielma päihdeammattilaisten näkemyksistä pakkohoidollista ja pakkohoidotonta järjestelmää kohtaan. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntaja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu-tutkielma. Viitattu 18.02.2013. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu06349.pdf Viholainen, Niina 2003. Nainen yhteisöllisessä huumehoidossa. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Pro gradu- tutkielma. Viitattu 24.01.2013. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/7897/G0000279.pdf? sequence=1 Väyrynen, Sanna 2006. ”Multa on viety se kaikista tärkein..” Äitiys ja leimattu identiteetti huumekuvioissa. Teoksessa Nätkin, Ritva (toim.) Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PS-kustannus. Väyrynen, Sanna 2007. Usvametsän neidot. Tutkimus nuorten naisten elämästä huumekuvioissa. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Rovaniemi: Lapin Yliopistopaino. Warsell, Leena & Vertio, Harri 2003. Päihdehaittojen ehkäisystrategiat ja ehkäisevä päihdetyö. Teoksessa Salaspuro, Mikko; Kiianmaa, Kalervo & Seppä, Kaija (toim.) Päihdelääketiede. Jyväskylä: Gummerus. 52 LIITE 1: SAATEKIRJE Hyvä vastaanottaja, Olemme kolme sairaanhoitajaopiskelijaa Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja työstämme opinnäytetyötä, Terveydenhoitohenkilökunnan jonka aiheena näkemyksiä on ”Opiaattikorvaushoito korvaushoidon - vaikuttavuudesta päihdeäitien elämään.” Tutkimuksemme tarkoituksena on kuvata korvaushoidon merkitystä päihdeäidin elämään terveydenhoitohenkilökunnan kokemusten mukaan. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkimustulosten avulla tuoda esille korvaushoidon tarpeellisuutta raskaana olevalle ja synnyttäneelle naiselle sekä mahdollisia kehittämisehdotuksia päihdeäidin terveydelliseen hyvinvointiin. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen. Toteutamme tutkimuksemme teemahaastatteluna, jonka tallennamme nauhoittamalla. Arvioitu haastatteluaika on 1 tunti. Haastattelun teema-alueita ovat korvaushoidon hoitoprosessi, korvaushoidon merkitys elämälle sekä korvaushoidon rinnalla tarjottavat psykososiaaliset tukimuodot. Haastattelut tullaan tekemään työpaikallanne ja ajankohdasta sovitaan etukäteen. Haastatteluun osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja vain allekirjoittaneet käsittelevät aineistoa. Tulokset raportoidaan niin, ettei yksittäistä vastaajaa voida tunnistaa. Osallistumisenne on tärkeää, jotta saisimme riittävästi tietoa tutkimukseemme. Tulemme soittamaan työpaikallenne viikon kuluttua tämän kirjeen vastaanottamisesta, jotta saisimme varmistuksen tutkimukseen osallistumisestanne. Ystävällisin terveisin, Marika Huttunen Mari Juntunen MillaUllakko 53 LIITE 2: KYSELYLOMAKE PERUSTIEDOT -Haastateltavan koulutus? -Haastateltavan työkokemus päihdealalla? KORVAUSHOITO PROSESSI -Montako päihdeäitiä kuuluu tällä hetkellä korvaushoitoa saavaan asiakasryhmään? -Millainen heidän tilanteensa on tällä hetkellä? Monesko raskaus on meneillään? -Miten hoitohenkilökunta suhtautuu päihdeäitiin? -Mitä päihdeäiti on/olisi toivonut tehtävän toisin korvaushoitoa saadessaan? -Millainen hoitohenkilökunnan asenne on päihdeäitiä kohtaan? -Miten se näkyy vuorovaikutuksessa? Millaista vuorovaikutus on päihdeäidin kanssa? -Mitä kehitettävää korvaushoidossa on? -Millainen prosessi hoitoonpääsy on/oli? Millaiseksi päihdeäidit kokevat hoitoon pääsyn? -Miten korvaushoito on muuttunut vuosien varrella? -Miten korvaushoitoa saavat päihdeäidit ovat muuttuneet vuosien varrella? KORVAUSHOIDON MERKITYS ELÄMÄLLE -Miten korvaushoito on vaikuttanut päihdeäidin elämään sosiaalisesta, psyykkisestä ja fyysisestä näkökulmasta? -Millaisia positiivisia ja negatiivisia asioita korvaushoito tuo päihdeäidin elämään? -Mikä motivoi päihdeäitiä jatkamaan ja sitoutumaan hoitoon? -Millainen on korvaushoitoa saaneen päihdeäidin tulevaisuuden näkymä korvaushoidon jälkeen hoitohenkilökunnan tuntemusten mukaan? *Millainen ennuste on päihteettömyydestä? *Millainen ennuste huostaanotoista? *Miten korvaushoito jatkuu synnytyksen jälkeen? -Millaisia esimerkkejä hoitohenkilökunnalla on * hyvin menneestä korvaushoidosta? 54 * hyvin huonosti menneestä korvaushoidosta? KORVAUSHOIDON RINNALLA TARJOTTAVAT PSYKOSOSIAALISET TUKIMUODOT -Millaisia psykososiaalisia tukimuotoja tarjotaan päihdeäidille? -Miten päihdeäiti on kokenut psykososiaaliset tukimuodot hoitohenkilökunnan arvioimana? -Mikä on hyödyllisintä hoitohenkilökunnan kokemusten mukaan? -Mitä kehitettävää psykososiaalisissa tukimuodoissa on? MIELIPIDEKYSYMYS -Millaisena näet päihdeäitien pakkohoidon? Pitäisikö tämä laki saattaa voimaan? 55 LIITE 3: Kuinka korvaushoito vaikuttanut päihdeäitien elämään 56 LIITE 3: Kuinka korvaushoito vaikuttanut päihdeäitien elämään (jatkuu) ALALUOKKA YLÄLUOKKA Päihdeäidin parempi kunto Äidin hyvinvointi paranee Sikiön hyvinvointi paranee Sikiön kasvun ja kehityksen turvaaminen Korvaushoidon tuomat positiiviset fyysiset vaikutukset Somaattisten sairauksien väheneminen/ehkäisy Päihdeäitien häpeän tunne Päihdeäitien tyytyväisyys ja motivaatio korvaushoitoon Päihdeäitien voimavarojen lisääntyminen& voimaannuttaminen elämään Korvaushoidon kokonaisvaltainen vaikutus elämään Päihdeäidin henkinen hyvinvointi Ahdistuksen lieventyminen Päihdeäidin pelko pärjäämisestä ilman korvaushoitoa Päihdeäiti pystyy toimimaan ja tekemään Psyykkinen hyvinvointi paranee 57 LIITE 3: Kuinka korvaushoito vaikuttanut päihdeäitien elämään (jatkuu) YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA Sosiaalisen elämän muuttuminen korvaushoidon vaikutuksesta Korvaushoidon tuomat positiiviset fyysiset vaikutukset Päihdeäidin psyykkisen hyvinvoinnin paraneminen PÄIHDEÄIDIN PAREMPI ELÄMÄNHALLINTA 58 LIITE 4: Kuinka korvaushoitoa tulisi kehittää päihdeäitien kohdalla 59 LIITE 5: Kuinka kohtaamista ja tukemista voidaan parantaa 60 LIITE 6: Teoreettisten käsitteiden muodostuminen ALKUPERÄIS ILMAUS PELKISTETTY ILMAUS ALA LUOKKA YLÄ LUOKKA PÄÄ LUOKKA ” Pystyy jättämään sen päihdekäytön, pystyy oikeesti miettimään, minkälaisen elämän sitä haluaa itselleen ja lapselleen että pystyy alkaa järjestää kaikkea muuta mihin voimavarat ei oo aikasemmin riittänyt..” *************** Päihdeäidin päihteidenkäytön lopettaminen ja voimavarojen kohdentaminen omaan ja lapsen elämään Päihdeäidin motivaation ja voimavarojen lisääntyminen korvaushoidon avulla Päihdeäidin psyykkisen hyvinvoinnin paraneminen Päihdeäidin parempi elämänhallinta ************** ************ ************ ************ ..”Suomessa ei oo tämmösiä ihan kansallisia ja yhteneväisiä käytäntöjä eikä oo ees niinku paikkakunnittaisia käytäntöjä välttämättä, tai sanotaan seutukunnallisesti.. ” ************* Yhteneväisten käytäntöjen puuttuminen päihdeäitien korvaushoidossa Yhteneväisten Tavoitteellisuus päihdeäidin käytäntöjen hoitotyössä laatiminen korvaushoitoon Päihdeäitejä tukeva kokonaisvaltainen hoitotyö ************* ************ ************ ************ ”..Olis semmonen niinku äitiyteen keskittyny päihdehoitoyksikkö , jossa sitten sitä korvaushoitoa toteutettas..” Päihdehoitoyksikkö, joka keskittynyt päihdeäitien hoitoon Päihdeyksikön perustaminen päihdeäitejä varten Ammatillisuus päihdetyössä Resurssien lisääminen päihdepalveluihin