ARTIKKELI TYÖTTÖMIEN TERVEYSTAPAHTUMAN TOTEUTUKSESTA TERVEYDENHOITAJA-LEHTEEN

ARTIKKELI TYÖTTÖMIEN TERVEYSTAPAHTUMAN
TOTEUTUKSESTA TERVEYDENHOITAJA-LEHTEEN
Maiju Ronkainen ja Elina Salonen
Kehittämistehtävä, syksy 2011
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Diak Etelä, Helsinki
Hoitotyön koulutusohjelma
Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto
Terveydenhoitaja (AMK)
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ..................................................................................................... 3
2 TYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN ................................................. 4
2.1 Terveyden edistäminen ............................................................................. 4
2.2 Työttömien terveyspalvelut ........................................................................ 5
3 ARTIKKELI TERVEYSVIESTINNÄN VÄLINEENÄ .......................................... 9
3. 1 Terveysviestintä ....................................................................................... 9
3.2 Artikkeli .................................................................................................... 10
4 ARTIKKELIN KIRJOITUSPROSESSI ............................................................ 12
4.1 Artikkelin kirjoittaminen ............................................................................ 12
4.2 Arviointi.................................................................................................... 15
5 POHDINTA .................................................................................................... 18
5.1 Eettisyys .................................................................................................. 18
5.2 Terveysviestinnän vaikuttavuus............................................................... 19
5.3 Ammatillinen kasvu ................................................................................. 20
LÄHTEET .......................................................................................................... 21
LIITE 1 ARTIKKELI ........................................................................................... 23
LIITE 2 ARTIKKELIN ARVIOINTILOMAKE ....................................................... 26
1 JOHDANTO
Syksyllä 2010 järjestimme opinnäytetyönämme työttömien terveystapahtuman
helsinkiläiselle työttömien yhdistykselle. Opinnäytetyö julkaistiin keväällä 2011
nimellä Matalakynnyksistä sydänterveyttä - terveystapahtuma helsinkiläiselle
työttömien yhdistykselle.
Järjestimme terveystapahtuman työttömien yhdistyksessä, koska halusimme
tavoittaa ne työttömät, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi terveyspalveluihin. Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada työttömät tietoisiksi sydän- ja
verisuonitautiriskeistään ja edistää heidän tietoisuuttaan terveellisistä elämäntavoista.
Jatkamme terveydenhoitajaopintoihin liittyvää kehittämistehtävää ensimmäisen
opinnäytetyömme pohjalta. Kirjoitamme Terveydenhoitaja-lehteen artikkelin terveystapahtumasta. Kehittämistehtävän kohderyhmänä ja hyödynsaajina ovat
Terveydenhoitaja-lehden lukijat. Välillisesti hyötyvät myös työttömät, kun terveydenhoitajat saavat tietoa työttömien terveyden edistämisestä ja terveystapahtuman järjestämisestä. Artikkeli on kehittämistehtävän lopussa liitteenä
(LIITE 1).
Kehittämistehtävän tavoitteena on viestittää terveydenhoitoalan ammattilaisille
kokemuksistamme jalkautuvasta työttömien terveyden edistämisestä. Viestinnän välineenä käytämme Terveydenhoitaja-lehdelle suunnattua artikkelia. Tavoitteena on kirjoittaa informatiivinen, kohderyhmäänsä palveleva artikkeli, joka
täyttää julkaistavan artikkelin kriteerit. Artikkelilla haluamme tuoda esille terveydenhoitajan roolin tärkeyttä työttömien terveyden edistämisessä sekä vaikuttaa
yhteiskunnallisesti terveyden eriarvoisuuden vähenemiseksi.
4
2 TYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN
2.1 Terveyden edistäminen
WHO:n määritelmän mukaan ihminen on fyysis-, psyykkis- ja sosiaalinen kokonaisuus ja terveys on näiden kaikkien ominaisuuksien täydellinen hyvinvoinnin
tila. Terveys ei ole siis vain pelkästään taudin tai vamman poissaoloa. Terveys
tulisi olla jokaisen oikeus rotuun, sosiaaliseen tai taloudelliseen asemaan katsomatta. (WHO 2006.) Opinnäytetyömme terveyskäsitys pohjautui WHO:n terveyskäsitykseen. Työllämme vaikutimme myönteisesti työttömien fyysiseen terveyteen, mutta samalla ihmisen psyykkinen terveys myös kohentuu ja hän jaksaa paremmin toimia sosiaalisessa ympäristössään.
Terveydenhuoltolaki (2010) määrittää terveyden edistämisen yksilöön, yhteisöön ja elinympäristöön kohdistuvana toimintana, jonka tavoitteena on ehkäistä
terveysongelmia ja kaventaa terveyseroja väestöryhmien välillä. Savola ja Koskinen-Ollonqvist (2005, 39) jakavat terveyden edistämisen promotiiviseen ja
preventiiviseen toimintaan. Promotiivisen työn tavoitteena on tukea yksilön ja
yhteisön jo olemassa olevia voimavaroja esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan ja
terveyden edistämisen ohjelmien keinoin. Preventiivisen työn tavoitteena on
ennaltaehkäistä terveysongelmia esimerkiksi terveydenhuollon palveluilla.
Terveyden edistämistyö on yleensä preventiivistä terveyden edistämistyötä eli
sairauksien ehkäisemistä. Preventiivisestä terveyden edistämisestä voidaan
käyttää myös käsitettä terveyskasvatus, sillä pyritään muuttamaan ihmisen terveyskäyttäytymistä kasvatuksen keinoin. Näitä terveyskasvatustoimia ovat esimerkiksi terveysneuvonta, rokottaminen ja kohonneen verenpaineen seuranta.
Terveyskasvatus voidaan nähdä myös promotiivisena eli voimavaroja tukevana
toimintana silloin kun se kohdistuu ryhmän ohjaamiseen. (Savola & KoskinenOllonqvist 2005, 15.)
Opinnäytetyömme painottui preventiiviseen terveyden edistämistyöhön, koska
tavoitteenamme oli vaikuttaa myönteisesti työttömien sydän- ja verisuoniterveyteen. Opinnäytetyön toteutuksessa osallistuimme terveyskasvatustyöhön anta-
5
malla kohderyhmällämme terveysneuvontaa, antamalla tietoa heidän terveysriskeistään ja edistämällä heidän tietoisuuttaan terveellisistä elämäntavoista.
2.2 Työttömien terveyspalvelut
Sosioekonomisten ryhmien välillä vallitsee Suomessa suuria terveyseroja. Terveyseroiksi kutsutaan ryhmien välisiä eroja terveydentilassa, sairastavuudessa
ja kuolleisuudessa. Sosioekonomiseen asemaan vaikuttavat muun muassa koulutustaso, ammatti, tulot ja asumistaso. Terveyserot kärjistyvät työttömien ja
työssäkäyvien välillä. Pitkäaikaistyöttömät ovat suuressa syrjäytymisvaarassa,
koska heidän terveytensä on kaikista heikoin. (Linnanmäki & Hyvönen 2008, 62,
65.)
Terveyden eriarvoisuus näkyy myös siinä, että työssäkäyvät elävät terveempänä ja pidempään kuin työttömät. Työttömät työikäiset miehet kuolevat keskimäärin kuusi vuotta ja naiset kaksi vuotta nuorempana kuin työssäkäyvät. Tähän vaikuttavat työttömien epäedulliset elintavat, kuten vähäinen liikunta ja runsas alkoholin käyttö ja yksipuolinen ravitsemus sekä psykososiaaliset tekijät,
kuten sosiaalinen eristäytyneisyys ja mielenterveysongelmat, vähävaraisuus ja
terveyspalvelujen huonompi saatavuus. (Saikku 2009, 13.) Kansanterveydellisesti olisi tärkeää, että terveyttä edistetään painokkaammin niissä väestöryhmissä, joissa terveysongelmat kasautuvat (Linnanmäki & Hyvönen 2008, 72).
Työikäisten terveydenhuolto jakaantuu Suomessa kunnalliseen terveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon sekä yksityiseen terveydenhuoltoon. Työttömien terveydenhuolto on yleensä kuntien terveyskeskusten varassa. Kuntien mahdollisuudet työkyvystä huolehtimiseen ja ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon
ovat yleensä heikommat kuin työterveyshuollolla. Kuntien terveyspalvelujen
maksullisuus myös nostaa työttömien kynnystä hakeutua palveluihin. (Saikku
2009, 12-13; Kauppinen, Saikku & Kokko 2010, 235.)
Työterveyshuoltolaki (2001) velvoittaa työnantajia järjestämään työntekijöilleen
työkykyä ylläpitäviä terveyspalveluita eli työterveyshuollon. Aikaisemmin ei ollut
6
lakia, joka valvoisi työttömien työkykyä ylläpitävien terveyspalveluiden järjestämistä. Toukokuussa 2011 tuli kuitenkin voimaan terveydenhuoltolaki (2010),
jonka mukaan kuntien on järjestettävä työterveyshuoltoa vastaavaa toimintaa
niille työikäisille, jotka jäävät työterveyshuollon ulkopuolelle.
Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu siihen, että palveluihin hakeudutaan itsenäisesti ja aktiivisesti. Palveluihin joutuu yleensä jonottamaan.
Työttömät eivät välttämättä koe tärkeäksi hoitoon hakeutumista ja he eivät jaksa
tai osaa hakeutua terveyspalveluihin. Tästä syystä työttömien terveydenhuollossa tulisi käyttää etsivää ja pitkäjänteistä työotetta. Tutkimuksista ilmenee,
että työttömät eivät tule terveystarkastuksiin, vaikka kutsuttaisiin. Työttömien
terveyspalveluissa tarvitaan lähestymistapaa, jolla tavoitetaan ne asiakkaat,
jotka eivät omaehtoisesti hakeudu terveyspalveluihin. Tällaisten ryhmien kohdalla terveyspalvelut tulisi viedä paikkoihin, joissa kohderyhmä säännöllisesti
käy. (Kerätär & Karjalainen 2010, 3688–3689.)
Työttömien eriarvoinen asema on huomioitu valtiotasolla. Työttömien terveyden
edistäminen on esillä useissa kansallisissa terveyden edistämisen hankkeissa.
Näitä ovat esimerkiksi Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE ja Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa
TEROKA. Työttömien terveyspalveluita ollaan juurruttamassa osaksi perusterveydenhuoltoa. (THL 2011.) Tästä hyvänä esimerkkinä oli valtion rahoittama
PTT-hanke eli Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke vuosina
2007–2010, johon osallistui usea kunta omilla osahankkeillaan. PTT-hankkeen
tavoitteena oli pitkäaikaistyöttömien terveydentilan, elämänhallinnan sekä toiminta- ja työkyvyn paraneminen. Hankkeen toisena päätavoitteena oli työttömien terveyspalvelujen kehittäminen yhdistämällä terveyspalvelut osaksi työttömien muita palveluita. Käytännössä kunnat tarjosivat työttömille terveystarkastuksia ja terveysneuvontaa. Työttömille tarjottiin myös elämäntapaohjausta ja kartoitettiin terveydellisiä työllistymisen esteitä. (Saikku 2009, 11, 21.)
PTT-hankkeen jälkeen voidaan sanoa, että työttömien terveystarkastusten ja
palvelujen toteuttaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle monella paikkakunnalla.
Valtio antaa kunnille vuosittain määrärahoja työttömien terveyspalvelujen kehit-
7
tämiseen ja se on toiminut hyvänä kannustimena. Tosin useassa kunnassa
määrärahat ovat menneet kunnan muihin menoihin. Rahan osoittaminen siis ei
riitä, vaan palvelujen kehittyminen vaatii toteutuakseen myös laissa määrätyt
tarkat ohjeet työttömien terveyspalveluiden toteuttamisesta. (Sinervo & Saikku
2010, 121–122.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuonna 2011 laatinut Työttömien työnhakijoiden terveyspalveluja koskevat suositukset. Suositusten mukaan työttömien
terveyden edistämiseksi tarvitaan moniammatillista, sektorirajat ylittävää työtä.
Työttömien terveystapaamisilla pyritään ehkäisemään kansansairauksia ja vaikuttamaan myönteisesti terveyttä edistäviin valintoihin. (THL 2011.)
Helsingin kaupunki aloitti vuonna 2009 kolmivuotisen Terve Helsinki –hankkeen
terveyserojen kaventamiseksi. Hankkeessa kokeillaan uusia toimintatapoja syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien tavoittamiseksi, heidän terveyden
edistämiseksi ja elämänhallinnan lisäämiseksi. Hankkeen toiminnoissa korostuu
jalkautuva, konsultoiva ja moniammatillinen työskentely. (Louhio 2011, 8.)
Hankkeen yksi osa on Pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy –projekti, jonka tavoitteena on parantaa työelämän ja työterveyshuollon ulkopuolelle jäävien työikäisten hoidon saatavuutta ja lisätä heidän aktivoitumistaan. Projekti toteutetaan
terveyskeskuksen ja TE-toimiston yhteistyönä ja siinä yhdistyvät sosiaali-, terveys- ja työllisyyspoliittiset näkökulmat. Projektin taustalla on tieto siitä, että
työttömyys tai sen uhka saattaa lisätä sairastavuutta. Terveyskeskuksen terveydenhoitaja suorittaa terveystarkastuksia, joiden tavoite on asiakkaiden työkyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ennaltaehkäiseminen sekä
asiakasohjauksen tehostaminen. TE-toimiston puolelta hoidetaan konkreettiset
työllistymistoimenpiteet sekä ammatillinen ohjaus. (Louhio 2011, 10.)
Helsingissä kokeiltava malli on yksi esimerkki sektorirajat ylittävästä työttömien
terveydenhoidosta, johon voidaan päästä esimerkiksi terveydenhuollon, työvoimapalveluiden ja sosiaalitoimen yhteistyönä. (Sinervo & Saikku 2010, 122–123;
Rotko, Aho, Mustonen & Linnanmäki 2011, 57.)
8
Työttömien parissa tehtävän terveyden edistämistyön tulisi kuitenkin olla jalkautuvampaa ja helposti lähestyttävämpää. Opinnäytetyönä järjestämässämme
terveystapahtumassa hakeuduimme työttömien yhdistykseen, jossa työttömät
säännöllisesti käyvät esimerkiksi ruokailemassa ja käyttämässä tietokonetta.
Terveystapahtuma koostui terveysmittauksista ja kahdesta terveysluennosta.
Mittaamalla verenpainetta, vyötärönympärystä ja painoindeksiä kartoitimme kävijöiden sydän- ja verisuonitautiriskiä. Samaa teemaa jatkoimme luennoilla käsittelemällä ravitsemusta, liikuntaa ja päihteitä. Tapahtumaan oli vapaa pääsy
ilman ennakkoilmoittautumista. Tapahtuma tavoitti kolmisenkymmentä työtöntä.
Saamamme palautteen perusteella työttömät toivoivat, että heidän tiloissaan
järjestettäisiin säännöllisesti vastaavaa toimintaa ja esimerkiksi terveystarkastuksia.
9
3 ARTIKKELI TERVEYSVIESTINNÄN VÄLINEENÄ
3. 1 Terveysviestintä
Terveysviestintä on yksi tapa toteuttaa terveyden edistämistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan terveysviestinnällä välitetään terveystietoa ihmisille
ja ylläpidetään keskustelua merkittävistä terveyskysymyksistä. Terveysviestintä
voidaan määritellä laajemman tai suppeamman näkemyksen mukaan. Laajemman näkemyksen mukaan terveysviestinnällä tarkoitetaan kaikkea terveyteen ja
sairauteen liittyvää viestintää kaikissa viestimissä ja ihmisten kesken. Suppeampi käsitys määrittää terveysviestinnän niin, että se on terveyden edistämistä
ja sairauksien syntyä ehkäisevää ainoastaan joukkoviestinnässä. Suppeamman
määritelmän mukaan terveysviestinnän on oltava tavoitteellista toimintaa, jonka
on tuotettava positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. (Torkkola 2008, 81,
84.)
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeä kanava terveysviestinnässä eli terveystiedon tuotossa ja jakamisessa. Suomalaiset luottavat eniten terveydenhuollon ammattilaisten tuottamaan terveystietoon sekä arvostavat terveysalan
järjestöjen julkaisuja. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 14–15.)
Artikkelimme on terveysviestintää, koska tarkoituksenamme on välittää tietoa
terveydenhuollon ammattilaisille työttömien terveyden edistämisestä. Terveydenhoitajien tiedon lisääntyessä vaikutamme välillisesti työttömien hyvinvointiin.
Terveydenhuollon ammattilaisia tavoitamme kohdentamalla artikkelin Terveydenhoitaja-lehteen. Kotilaisen (2003, 65, 96) mukaan ammattilehdissä on
yleensä alaa koskevista asiantuntija-artikkeleita, joissa alansa osaajat jakavat
tietoa omasta erikoisalastaan. Asiantuntija-artikkeleista lukija oppii uutta omasta
alastaan.
Terveydenhoitaja-lehti on Suomen Terveydenhoitajaliiton kustantama lehti ja se
ilmestyy kaikille liiton jäsenille. Se on ammatti- ja järjestölehti terveydenhoitajille,
alan opiskelijoille, kouluttajille, asiantuntijoille ja päättäjille. Lehti välittää ajankohtaista tietoa ammattiasioista, politiikasta sekä järjestö- ja edunvalvonta-
10
asioista. Lehti julkaisee tutkimusselostuksia, katsauksia, artikkeleita ja opiskelijoiden opinnäytetöitä. (Terveydenhoitaja 2011, 58.) Valitsimme Terveydenhoitaja-lehden, koska halusimme tavoittaa suuren joukon terveydenhoitajia, jotka
todennäköisesti jossain työuransa vaiheessa kohtaavat työttömiä. Toisaalta halusimme kannustaa terveydenhoitajia tekemään työtä työttömien parissa.
Artikkelin kirjoitusohjeista, artikkelin pituudesta ja aiheen sopivuudesta kannattaa olla etukäteen yhteydessä lehden toimitukseen (Mansikkamäki 2002, 170).
Olimme yhteydessä Terveydenhoitaja-lehden toimituspäällikköön, joka antoi
meille ohjeet artikkelin kirjoittamiseen. Opinnäytetyöartikkeleiden pituus lehdessä on noin 5000 merkkiä. Artikkelissa tulee painottaa opinnäytetyön hyödynnettävyyttä terveydenhoitajan työssä ja ehkäisevässä kansanterveystyössä. Artikkeliin on hyvä liittää mukaan kuvia, piirroksia tai taulukoita sekä lähdeluettelo.
Artikkelissa ei saa käyttää muotoiluja eikä se saa sisältää kuvia lukuun ottamatta mitään liitteitä. (Terveydenhoitaja 2011, 58.)
3.2 Artikkeli
Artikkelia kirjoittaessa täytyy pitää mielessä artikkelin kohdeyleisö, artikkelin
johtoajatus ja näkökulma. Ennen kaikkea tulee miettiä, lukisiko itse tällaisen
artikkelin ja mitä artikkelillaan tavoittelee. (Kinnunen 2007, 136.) Pyrimme artikkelissa säilyttämään johtoajatuksen siitä, että työttömät tarvitsevat jalkautuvaa
terveydenhuoltoa, ja miten tämä voisi näkyä terveydenhoitajan työssä.
On myös hyvä huomioida, että ammattilehtienkin artikkelit kohtaavat joukon erilaisia ihmisiä. Tekstin tulisi olla sellaista, että sitä voi lukea kuka tahansa ilman
aikaisempaa taustatietoa aiheesta. Hyvä ammattilehden artikkeli on sopivan
lyhyt ja helposti ymmärrettävä. (Kotilainen 2003, 96, 97.) Tekstin pitää olla sujuvaa ja selkeää yleiskieltä. Ammattikielen käyttöä tulisi välttää, koska se vaikeuttaa tekstin ymmärrettävyyttä ja voi rajoittaa lukijakuntaa. (Mansikkamäki 2002,
165–166.) Kirjoitustyylissä huomioimme, että käytimme yleiskieltä ja annoimme
artikkelin luettavaksi myös maallikoille eli ei-asiantuntijoille.
11
Artikkeli on pohtivaan ja kantaaottavaan sävyyn kirjoitettu kirjoitus ammatillisesta tai tieteellisestä kysymyksestä. Muita kirjallisia viestintämuotoja ammattilehdissä ovat mielipidekirjoitus ja kolumni. Mielipidekirjoitus on keino herättää keskustelua sekä ottaa lyhyesti ja nopeasti kantaa johonkin asiaan. Kolumnissa
kirjoittaja voi vapaasti ottaa kantaa elämän eri ilmiöihin ja tuoda omia näkökulmiaan esille. (Mansikkamäki 2002, 171.)
Artikkelillamme otimme kantaa työttömien terveyspalvelujen nykytilaan sekä
halusimme viestiä, että terveyserojen kaventamiseksi terveyspalveluihin tarvitaan uusia käytäntöjä ja matalan kynnyksen terveysneuvontaa. Halusimme
osoittaa, että yhteistyö esimerkiksi kolmannen sektorin toimijan kanssa on hyvä
keino tavoittaa työttömiä ja jalkautua toteuttamaan terveyden edistämistä perinteisten terveyspalveluiden ulkopuolelle.
12
4 ARTIKKELIN KIRJOITUSPROSESSI
4.1 Artikkelin kirjoittaminen
Ennen kirjoittamisen aloittamista pitää laatia suunnitelma, tavoitteet ja aikataulu
(Väliverronen 2007, 84.). Teimme suunnitelman artikkelista ja kirjoitusaikataulun
pari kuukautta ennen artikkelin määrättyä valmistumispäivää. Tarkoituksena oli
ensin kerätä teoriaa artikkelin kirjoittamisesta ja terveysviestinnästä. Teorian
pohjalta aloitimme artikkelin kirjoittamisen syyskuun 2011 aikana.
Aloitimme artikkelin kirjoittamisen rajaamalla aiheen. Suunnittelimme nostavamme opinnäytetyöstämme esiin yhden ajankohtaisen näkökannan ja esittelevämme terveystapahtumaamme yhtenä esimerkkinä jalkatuvasta terveyden
edistämisestä työttömien parissa. Ensimmäisen version artikkelista oli tarkoitus
olla valmis syys–lokakuun vaihteessa.
Väliverrosen (2007, 83) mukaan kirjoittamisessa on kyse luovasta ongelmanratkaisusta ja uusien ideoiden keksimisestä. Kirjoittamiselle luonteenomaista on
prosessimaisuus ja tekstin hiominen pitkän ajan kuluessa. Kirjoitusprosessi
koostuu ideoinnista, aiheen ja näkökulman rajaamisesta ja useista muokkausvaiheista päättyen lopulta valmiiseen tekstiin. Teksti on harvoin valmis yhden
version jälkeen, vaan teksti vaatii muokkausta ja korjailua. Teksti kannattaa välillä antaa toiselle luettavaksi uusien näkökulmien saamiseksi.
Lyhyen artikkelin kirjoittaminen vaatii hyvää aiheen rajaamista ja tiivistämistä.
Lyhyessä artikkelissa ei voi kertoa kaikkea. Tiivistämisestä huolimatta sujuva
teksti sisältää myös asioita täsmentäviä sivulauseita. (Mansikkämäki 2002,
167.)
Artikkeli koostuu yksinkertaisesti kuvattuna aloituksesta, käsittelyosasta ja lopetuksesta. Nämä muodostavat leipätekstin eli perustekstin, jonka pitää välittää
lukijalle jotain uutta. Hyvä leipäteksti vaatii, että artikkelin kirjoittaja tuntee aiheensa riittävän hyvin. Tämän lisäksi kirjoittajan tulisi olla hyvä kirjoittamaan,
että lukijan mielenkiinto säilyisi. (Kotilainen 2003, 89.) Meidän etuna kirjoittajina
13
oli se, että tehtyämme aiheesta opinnäytetyön, tunsimme aiheen perusteellisesti. Hyvän tekstin kirjoittamiseen toi haastetta se, että emme olleet tottuneita artikkelin kirjoittajia.
Hyvä johdanto herättää lukijan mielenkiinnon ja antaa lukijalle odotuksia uuden
näkökulman tai oivalluksen löytämisestä. Aloituksessa esitellään aihe ja perustellaan sen merkitys. (Kinnunen 2007, 137–138.) Lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi asiaan kannattaa mennä suoraan välttäen pitkää johdantoa. (Mansikkamäki 2002, 68.)
Artikkelin on hyvä sisältää pääotsikon lisäksi väliotsikoita. Otsikointi vaatii erityistä huomiota. Otsikot kertovat olennaisen tiedon artikkelista ja houkuttavat
lukemaan. Hyvä otsikko saa lukijan pysähtymään tekstin äärelle. Hyvän journalistisen tavan mukaan otsikko kertoo napakasti tietoa artikkelin sisällöstä. Väliotsikot ovat artikkelin yksi tärkeimmistä elementeistä. Hyvät väliotsikot pitävät
lukijan mielenkiintoa yllä ja takaavat sen, että lukija jaksaa lukea artikkelin loppuun saakka. (Kotilainen 2003, 81, 87.)
Otsikkoa seuraa ingressi. Hyvä ingressi jatkaa otsikon tyyliä ja välittää lukijalle
artikkelin oleellisen sisällön. (Mansikkamäki 2002, 170.) Ingressi on usein kirjoitettu isommilla kirjaimilla tai lihavoidulla tekstillä. Pituudeltaan se on yleensä
muutamasta virkkeestä yhteen kappaleeseen. (Kotilainen 2003, 86–87.)
Halusimme artikkelimme ingressissä tuoda lyhyesti esiin sen, mitä olimme
opinnäytetyössämme tehneet. Esittelimme myös opinnäytetyömme tavoitteet.
Pidimme ingressin lyhyenä, vain kolmen virkkeen pituisena. Kirjoitimme ingressin ilman muotoiluja tavallisella fontilla, koska Terveydenhoitaja-lehti haluaa
tekstit näin kirjoitettavan.
Aloitusosassa halusimme nostaa lukijan kiinnostusta aiheen ajankohtaisuudella
esittelemällä toukokuussa 2011 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia. Halusimme myös tuoda esiin aiheen kansanterveydellistä tärkeyttä ja työttömien
terveydenhuollon nykytilaa. Aloitus kiteytyi ajatukseen siitä, että työttömien ter-
14
veydenhuolto tarvitsee uutta lähestymistapaa, mikä tuli olemaan koko artikkelin
johtoajatus.
Käsittelyosassa esittelimme opinnäytetyömme toteutusta yhtenä esimerkkinä
jalkautuvasta työttömien terveyden edistämisestä. Lopetuskappaleessa kokosimme yhteen palautteen ja kokemukset tapahtumasta. Päätimme artikkelin
esittämällä ehdotuksia siitä, miten työttömien terveyspalveluja tulisi järjestää.
Aluksi päätimme, että artikkelissa olisi pääotsikon lisäksi kaksi lukemista helpottavaa ja informatiivista väliotsikkoa. Ajattelimme, että otsikot jakaisivat artikkelin
aloitukseen, käsittelyosaan ja lopetukseen. Pääotsikossa halusimme korostaa
artikkelin johtoajatusta. Väliotsikot muodostuivat kappaleiden sisällön perusteella. Mielestämme otsikoinnissa tärkeää oli se, että otsikot olisivat napakoita ja
kiteyttäisivät oleellisen.
Artikkeli ammattilehdessä päättyy usein lähdeluetteloon. Sen tehtävä on ohjata
lukija löytämään lisätietoa aiheesta ja kertoa artikkelin taustoista ja lähtökohdista. Monilla lehdillä on omat ohjeet lähteiden ja tekstiviitteiden merkitsemisestä.
(Mansikkamäki 2002, 168.)
Artikkelissa käytettyjen lähteiden valinnassa kiinnitimme huomiota ajankohtaisuuteen, luotettavuuteen ja monipuolisuuteen. Käytimme seitsemää eri lähdettä, joista kaksi oli englanninkielistä. Lähteissämme oli sekä tutkimuksia, suosituksia, lakeja että raportteja. Merkitsimme lähteet artikkeliimme Terveydenhoitaja-lehdeltä saamiemme ohjeiden mukaan. Päädyimme numeroimaan lähteet
juoksevin numeroin, jolloin myös arvokkaita kirjoitusmerkkejä säästyi.
Mikäli artikkeliin liittää kuvia niiden on oltava vaikuttavia, informatiivisia ja aiheeseen liittyviä. Hyvä kuva antaa lukijalle jotain sellaista, mitä teksti ei yksin pysty
välittämään. (Mansikkamäki 2002, 170.) Kysyimme luvan terveystapahtumassa
otettujen kuvien julkaisuun kuvissa tunnistettavissa olevilta henkilöiltä.
15
Valitsimme yhden kuvan palstatilan rajallisuuden vuoksi. Kuvan valitsemisessa
kiinnitimme huomiota siihen, että kuva välittäisi tapahtuman tunnelmaa ja kertoisi toiminnasta.
4.2 Arviointi
Kysyimme palautetta artikkelin onnistumisesta avoimin kysymyksin artikkelin
arviointilomakkeella (LIITE 2) kahdelta terveysaseman terveydenhoitajalta ja
yhdeltä terveydenhoitajaopiskelijalta. Palautelomakkeen suunnittelussa käytimme apuna Sairaanhoitajaliiton Artikkelin arviointilomaketta (ks. Sairaanhoitajaliitto 2011).
Lähetimme ensimmäisen version artikkelista arvioitavaksi lokakuun puolessa
välissä ja arviot kävimme läpi lokakuun lopussa. Ensimmäiseksi kysyimme artikkelin sisällöstä ja tiedon määrästä. Vastaajat pitivät tiedon määrää sopivana
artikkelin pituuteen nähden. Menimme suoraan asiaan, ja tavoitteet sekä toimintatavat tulivat hyvin ilmi. Sisältö oli lukijoiden mielestä mielenkiintoista ja johdonmukaista. Yksi arvioija kaipasi lisää tietoa terveyseroista ja siitä, miksi työttömät eivät hakeudu terveyspalveluihin. Rajallisen merkkimäärän vuoksi olimme
jo aiemmin rajanneet aiheen tarkasti ja päättäneet kirjoittaa terveyseroista hyvin
lyhyesti. Päätimme jättää artikkelin tältä osin entiselleen, koska tiedon määrää
muuten pidettiin sopivana.
Toisessa kysymyksessä tiedustelimme lukijoiden mielipidettä otsikoinnista. Otsikkoja pidettiin selkeinä ja johdonmukaisesti etenevinä. Otsikot kasvattivat mielenkiintoa lukea artikkeli loppuun. Etenkin väliotsikko ”Terveys kiinnostaa” keräsi kiitosta. Ensimmäisen väliotsikon ”Esimerkki matalakynnyksisestä terveysneuvonnasta” muutimme palautteen huomioiden muotoon ”Esimerkki jalkautuvasta terveysneuvonnasta”. Näin se jatkaa pääotsikon ”Jalkautuvaa terveydenhuoltoa työttömille” linjaa.
16
Kolmas kysymys koski artikkelin kiinnostavuutta. Artikkelia pidettiin kiinnostavana, koska se arvioiden mielestä luo uutta tietoa ja kertoo tavallisesta väestöstä.
Työttömien terveystarkastusten lakisääteisyyttä pidettiin tärkeänä huomiona.
Neljännessä kysymyksessä kysyttiin lähteiden käytöstä. Lähteet olivat lukijoiden
mielestä monipuolisia ja luotettavia. Lakia ja lähteiden ajankohtaisuutta arvostettiin.
Viidennessä kysymyksessä tiedustelimme artikkelin hyödynnettävyyttä terveydenhoitajan työssä. Artikkeli nähtiin hyödyllisenä, koska se herätti pohtimaan
uusia toimintatapoja ja huomioimaan työttömien erityistarpeet terveydenhuollossa. Toisaalta artikkelin muistutti myös työttömien terveystarkastusten lakisääteisyydestä ja helpottaa työttömien terveysongelmiin puuttumista.
Kuudennessa kohdassa arvioijat antoivat vapaamuotoista palautetta ja kehittämisehdotuksia. Yksi lukija olisi halunnut artikkeliin esiin taloudellisuusnäkökulman ja toinen tietoa työttömien terveyspalvelujen järjestämisestä Helsingissä.
Työttömien terveyspalvelujen kehittämiseksi ehdotettiin joukkoterveystarkastuksia. Ehdotukset sinällään olivat hyviä, mutta artikkelin rajatun pituuden vuoksi
jouduimme jättämään ehdotukset huomioimatta.
Saimme artikkelista palautetta myös ohjaavalta opettajaltamme. Palautteen perusteella muutimme tekstiämme rohkeammaksi ja suoremmaksi.
Opettaja
muistutti myös siitä, että artikkelissa ei saa käyttää mitään muotoiluja. Artikkelin
luki myös yksi terveydenhuollon ulkopuolelta tuleva maallikko, jolta halusimme
varmistaa, että artikkelin kieli olisi helposti ymmärrettävää.
Kaiken saamamme palautteen perusteella olimme onnistuneet artikkelin kirjoittamisessa erinomaisesti. Artikkelin sisällön ja rakenteen suhteen pääsimme
asettamiimme tavoitteisiin. Teimme artikkelin ensimmäiseen versioon todella
vähän muutoksia palautteen saatuamme.
17
Terveydenhoitaja-lehti arvioi artikkelin vielä ennen julkaisua. Lehti kiinnittää
huomiota tekstin ajankohtaisuuteen sekä yleiseen kiinnostavuuteen terveydenhoitajatyön kannalta. (Terveydenhoitaja 2011, 58.)
18
5 POHDINTA
5.1 Eettisyys
Terveyttä edistävän viestinnän tulee perustua terveyden edistämisen arvoihin,
jotka ovat puolueettomuus, asiantuntevuus, eettisyys, totuudellisuus ja tasaarvon edistäminen. Viestinnän yleisiä arvoja ovat sananvapaus ja ihmisen oikeus häntä koskevaan tietoon. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.)
Eettisessä ja totuudellisessa terveysviestinnässä kaikki julkaistu perustuu joko
tutkimukseen tai luotettavaan kokemukseen. Viestintä on läpinäkyvää eli tiedon
lähteet ja viestinnän tavoitteet käyvät tekstissä ilmi. Kuitenkin uuden toiminnan
luomisessa ja kehitysprojekteissa on huomioitava, että kaikki ei voi perustua
vain tutkittuun ja kokemukselliseen tietoon, koska näin ei synny mitään uutta.
(Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.)
Artikkelissamme käyttämämme lähteet olivat luotettavia ja monipuolisia. Lähteet
olivat tekstissä myös selkeästi esillä. Osa kirjoituksestamme perustui omaan,
luotettavana pitämäämme kokemukseemme terveystapahtuman järjestämisestä
ja tapahtumastamme saamaamme kirjalliseen ja suulliseen palautteeseen.
Terveyden tasa-arvon edistämiseksi terveysviestinnässä on huomioitava sosioekonomisten terveyserojen näkökulma. Viestinnän on tavoitettava myös ne väestöryhmä, joiden terveys on eniten uhattuna. (Terveyden edistämisen keskus
2005, 5.) Artikkelissamme toimme esiin terveyserot ja työttömien heikon aseman terveyspalvelujen saajina.
Artikkelissa huomioimme myös yksilöllisyyden suojan. Kysyimme luvan artikkeliin liittyvän kuvan julkaisuun. Emme myöskään käyttäneet artikkelissa henkilöiden ja yhdistyksen nimeä. Puhuimme yleisellä tasolla helsinkiläisestä työttömien yhdistyksestä.
19
5.2 Terveysviestinnän vaikuttavuus
Terveyden edistämisen keskus (2005, 5,8.) on luonut terveysviestinnälle suuntaviivat, joiden mukaan terveysviestinnässä tulisi kiinnittää huomiota tiedon vaikuttavuuteen ja viestinnän kohdentamiseen. Terveysviestinnän suuntaviivoilla
halutaan taata viestinnän laatu ja yhtenäistää käytäntöjä.
Terveyden edistämistyöltä vaaditaan arviointia sen onnistumisesta ja vaikuttavuudesta. Vaikuttavuuden osoittamisella pyritään näyttämään, että työllä on
merkitystä. Vaikuttavuuden osoittaminen on kuitenkin hyvin haasteellista. Ongelmana terveyden edistämisen arvioinnissa on se, että arviointi kohdistuu ihmisiin. (Koskinen-Ollonqvist, Pelto-Huikko & Rouvinen-Wilenius 2005, 5.) Artikkelillamme halusimme vaikuttaa Terveydenhoitaja-lehden lukijoihin ja välillisesti
työttömiin, joita terveydenhoitajat kohtaavat työssään.
Terveysviestinnän suurin haaste on se, miten luoda kiinnostavaa ja kohderyhmää puhuttelevaa tietoa. Vaikuttavan terveysviestinnän tulee olla tavoitteellista
ja muutamaan pääviestiin kiteytyvää. Liian monta asiaa on vaikea saada kerralla läpi. Viestiessä kannattaa rohkeasti tuoda esiin asiansa ja pyrkiä erottautumaan valtavirrasta. Tärkeää on huomioida, että viestinnän vaikuttavuus vaatii
pitkäjänteistä työtä ja vaikutukset näkyvät vasta useiden toistojen ja pitkän ajan
saatossa. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 7–8.)
Artikkelimme vaikuttavuuteen panostimme suunnittelemalla tavoitteet työllemme
hyvissä ajoin ja valitsemalla artikkelille yhden selkeän pääviestin. Artikkelimme
vaikuttavuutta lisää se, että suuntasimme artikkelin lehteen, jolla tavoitetaan
laaja joukko terveydenhoitajia ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Artikkelimme tavoittaa mahdollisesti myös alan johtajia, jotka osallistuvat päätöksentekoon terveyshuollossa.
20
5.3 Ammatillinen kasvu
Kehittämistehtävän tekeminen sujui aikataulussa ilman suurempia vastoinkäymisiä. Prosessia helpotti se, laadimme tehtävälle realistisen aikataulun, ja
että aloitimme tehtävän teon hyvissä ajoin. Tehtävän laatiminen oli sujuvaa,
koska meillä on kokemusta vastaavanlaisesta työskentelystä yhdessä.
Kirjalliset viestintätaidot ovat tärkeä osa ammattitaitoa, koska oman ammattialan asioista kirjoittaminen kuuluu jokaisen terveydenhoitajan velvollisuuksiin.
Terveydenhoitajat ovat oman alansa ja ammattinsa asiantuntijoita, joiden tehtävä on osallistua aktiivisesti terveyspoliittiseen keskusteluun. Yksi keino saattaa
asiantuntijuus väestön hyväksi ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti on kirjoittaa lehtiin erilaisista aiheista. (Haarala & Honkanen 2008, 498.)
Ennen tätä kehittämistehtävää emme olleet kirjoittaneet lehdessä julkaistavaa
tekstiä. Tämä oli meille aivan uusi ja erilainen kokemus terveysviestinnästä. Nyt
osaamme ja uskallamme käyttää tätä menetelmää myös terveydenhoitajan
työssämme.
Artikkelin kirjoittaminen oli kaiken kaikkiaan helpompaa kuin olimme ajatelleet.
Ajattelimme, että aiheen rajaaminen, artikkelin pituus ja mielenkiintoisen tekstin
kirjoittaminen tuottaisivat ongelmia. Todennäköisesti kirjoittamistamme auttoi
se, että rajasimme aiheen alussa hyvin. Haastavinta oli luoda rohkeaa artikkelitekstiä ilman, että vähättelisimme tekemisiämme ja ajatuksiamme. Tähän
saimme tukea opettajalta ja kirjoittamiseen liittyvästä menetelmäkirjallisuudesta.
Olemme tyytyväisiä tuotokseemme ja lähetämme artikkelin hyvillä mielin Terveydenhoitaja-lehteen julkaisuharkintaan. Jäämme odottamaan lehden vastausta ja artikkelin julkaisua, jolloin pääsemme kehittämistehtävämme tavoitteeseen.
21
LÄHTEET
Haarala, Päivi & Honkanen, Hilkka 2008. Terveydenhoitaja yhteiskunnallisena
vaikuttajana. Teoksessa Päivi Haarala ym. (toim.) Terveydenhoitajan osaaminen. Helsinki: Edita, 439–500.
Kauppinen, Timo; Saikku, Peppi & Kokko, Riitta-Liisa 2010. Työttömyys ja huono-osaisuuden kasautuminen. Teoksessa Marja Vaarama, Pasi
Moisio & Sakari Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010.
Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 234–250.
Kerätär, Raija & Karjalainen, Vappu 2010. Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti
hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen lääkärilehti 65:
45/2010, 3683–3690.
Kinnunen, Merja 2007. Artikkelin kirjoittaminen. Teoksessa Merja Kinnunen ja
Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino,
135–145.
Koskinen-Ollonqvist, Pirjo; Pelto-Huikko, Antti & Rouvinen-Wilenius, Päivi
(toim.) 2005. Näkökulmia vaikuttavuuteen -vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Helsinki
Kotilainen, Lauri 2003. Parempi lehtijuttu. Helsinki: Inforviestintä.
Linnanmäki, Eila & Hyvönen, Elisa 2008. Sosioekonomiset terveyserot ja niiden
kaventaminen. Teoksessa Päivi Haarala ym. (toim.) Terveydenhoitajan osaaminen. Helsinki: Edita, 62–78.
Louhio, Katja 2011. Terve Helsinki: Terveyseroja kaventamassa. Terveiset 31:
2/2011, 8–10.
Mansikkamäki, Tarja 2002. Ammattilaiset mediassa. Teoksessa Sinikka Torkkola (toim.) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi, 163–177.
Rotko, Tuulia; Aho, Timo; Mustonen, Niina & Linnamäki, Ella 2011. Kapeneeko
kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa
2007–2010. Raportti 8/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
Saikku, Peppi 2009. Terveyspalvelu työllistymisen tukena: pitkäaikaistyöttömien
terveystarkastukset ja -palvelut siirtymätyömarkkinoilla. Raportti
22/2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
22
Sairaanhoitajaliitto 2011. Artikkelin arviointilomake. Viitattu 15.9.2011.
www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/sairaan
hoitaja-lehti/artikkelin-arviointilomake.
Savola, Elina & Koskinen-Ollonqvist, Pirjo 2005. Terveyden edistäminen esimerkein: käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen
julkaisuja 3/2005. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Sinervo, Leini & Saikku, Peppi 2010. Työttömien terveyspalvelujen juurrutus.
Valtakunnallisen PTT-hankkeen kokemuksia, arviointitutkimuksen
tuloksia ja kansallisia suosituksia. Raportti 42/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Terveyden edistämisen keskus 2005. Terveyttä edistävän viestinnän suuntaviivat. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Työttömien työnhakijoiden terveyspalveluja koskevat suositukset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Terveydenhoitaja 2011. Kirjoitusohjeet. Terveydenhoitaja 4-5/2011. Helsinki:
Terveydenhoitajaliitto.
Terveydenhuoltolaki 2010/1326, 30.12.2010. Viitattu 9.10.2011.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326.
Torkkola, Sinikka 2008. Sairas juttu. Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja
sanomalehdensairaalasta. Tampere: Tampereen yliopisto.
Työterveyshuoltolaki 2001/1383, 21.12.2001. Viitattu 9.10.2011.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383.
WHO 2006. Constitution of the World Health Organization. World Health Organization.
Väliverronen, Esa 2007. Kirjoittaminen prosessina. Teoksessa Merja Kinnunen
ja Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino, 83–93.
23
LIITE 1 ARTIKKELI
Jalkautuvaa terveydenhuoltoa työttömille
Opinnäytetyönämme suunnittelimme ja toteutimme terveystapahtuman helsinkiläiselle työttömienyhdistykselle syksyllä 2010. Tavoitteena oli vaikuttaa myönteisesti helsinkiläisten työttömien sydän- ja verisuoniterveyteen. Halusimme tavoittaa ne työttömät, jotka eivät muutoin hakeutuisi terveyspalveluihin.
Toukokuussa 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan työterveyshuollon ulkopuolelle jääville työikäisille on järjestettävä terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia (6). Lakimuutoksen taustalla on se, että työttömät eivät ole
saaneet tarpeeksi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, sillä he eivät kuulu työterveyshuollon piiriin ja usein hakeutuvat kunnallisiin terveydenhuollon palveluihin liian myöhään (2). Tämä on yksi syy työttömien ja työssäkäyvien välillä oleviin terveyseroihin. Työttömillä on myös enemmän pitkäaikaissairauksia ja suurempi kuolleisuusriski kuin työssä käyvillä (4).
Työttömien keskuudessa on tarve ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. Työttömien terveyden edistäminen on ollut esillä useissa kansallisissa terveyden
edistämisen hankkeissa, jotka pyrkivät juurruttamaan työttömien terveyspalvelut
osaksi perusterveydenhuoltoa. Palveluilla pyritään ehkäisemään kansansairauksia ja vaikuttamaan myönteisesti terveyttä edistäviin valintoihin (7). Haastetta
luo se, miten palvelut järjestetään, ja miten työttömät tavoitetaan. Tässä terveydenhoitohenkilöstö on merkittävässä asemassa.
24
Esimerkki jalkautuvasta terveysneuvonnasta
Opinnäytetyömme lähtökohtana oli ajatus siitä, että työttömien terveyspalveluihin tarvitaan uusia menetelmiä ja matalankynnyksen terveysneuvontaa terveyserojen kaventamiseksi. Vaikeasti tavoitettavien ryhmien, kuten työttömien kohdalla terveyspalvelut tulisi viedä paikkoihin, joissa kohderyhmä viettää aikaa ja
käy säännöllisesti (3). Tämän vuoksi jalkauduimme järjestämään terveystapahtuman työttömien yhdistyksen tiloissa, jossa tiesimme työttömien käyvän. Tapahtumaan oli vapaa pääsy ilman ilmoittautumisia.
Terveystapahtumamme koostui mittaustapahtumasta ja kahdesta luennosta,
joihin valitsimme aiheet työttömien terveystarpeiden pohjalta. Työttömien terveyttä tyypillisesti heikentää päivittäinen tupakointi, vähäinen liikunta, yksipuolinen
ruokavalio ja ylipaino (1). Nämä terveyden riskitekijät lisäävät riskiä muun muassa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Mittaustapahtumassa kartoitimme
työttömien sydän- ja verisuoniterveyttä mittaamalla verenpainetta, vyötärönympärystä ja painoindeksiä. Luennoilla käsittelimme terveellistä ravitsemusta sekä
liikuntaa ja päihteitä.
Terveys kiinnostaa
Tapahtumamme tavoitti kolmisenkymmentä työtöntä. Keräsimme palautetta
tapahtumasta osallistujilta ja yhdistykseltä. Tapahtumaamme osallistuneet työttömät olivat innostuneita terveytensä edistämisestä ja kokivat tärkeäksi tiedon
omasta terveydentilastaan, sillä pääsy terveysasemalle on vaikeaa. Saamamme palaute tuki käsitystä siitä, että vastaavaa toimintaa kaivataan enemmän.
Työttömien työnhakijoiden terveyspalveluja koskevien suositusten mukaan työttömien terveyden edistämiseksi tarvitaan moniammatillista, sektorirajat ylittävää
työtä (7). Tähän voidaan päästä esimerkiksi terveydenhuollon, työvoimapalveluiden ja sosiaalitoimen yhteistyönä (5). Etsivä työ on parhaimmillaan sellaista,
että terveydenhuollon ammattilaiset hakeutuvat sinne, missä työttömät säännöllisesti käy. Työttömien terveyden edistämiseksi terveydenhoitaja joutuu miettimään uusia työmenetelmiä ja työreviirin laajentamista vastaanottohuoneen ulkopuolelle.
25
LÄHTEET
(1) Bambra, Claire & Eikemo, Terje 2009. Welfare state regimes, unemployment and health: a comparative study of the relationship between
unemployment and self-reported health in 23 European countries.
Journal of Epidemiological Community Health 63 (2), 92–98.
(2) Heponiemi, Tarja; Wahlström, Mikael; Elovainio, Marko; Sinervo, Timo; Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo 2008. Katsaus työttömyyden ja
terveyden välisiin yhteyksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja.
Työ ja yrittäjyys 14/2008. Helsinki: Työ- ja Elinkeinoministeriö.
(3 ) Näslindh-Ylispangar, Anita 2008. Men’s health behaviour, health beliefs and
need for health counselling. A study amongst 40-year-old males
from one Helsinki City region. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen
tiedekunta, kliininen laitos. Väitöskirja.
(4) Rotko, Tuulia; Aho, Timo; Mustonen, Niina & Linnamäki, Ella 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007–2010. Raportti 8/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
(5) Sinervo, Leini & Saikku, Peppi 2010. Työttömien terveyspalvelujen juurrutus.
Valtakunnallisen PTT-hankkeen kokemuksia, arviointitutkimuksen
tuloksia ja kansallisia suosituksia. Raportti 42/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
(6) Terveydenhuoltolaki 2010.
(7) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Työttömien työnhakijoiden terveyspalveluja koskevat suositukset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos.
26
LIITE 2 ARTIKKELIN ARVIOINTILOMAKE
Haluaisimme palautetta artikkelista. Vastaisitko ystävällisesti alla
oleviin kysymyksiin. Vastauksia käytetään apuna artikkelin muokkaamisessa.
1. Mitä mieltä olit artikkelin sisällöstä? Entä tiedon määrästä?
2. Mitä mieltä olet artikkelin pää- ja väliotsikoista?
3. Onko artikkeli mielestäsi kiinnostava? Miltä osin?
4. Mitä mieltä olet artikkelin luotettavuudesta?
5. Miten artikkeli on hyödynnettävissä terveydenhoitajan työssä?
6. Mitä muuta palautetta tai kehittämisehdotuksia haluat antaa?
Kiitos palautteestasi!