HILJAINEN RAPORTOINTI Hoitajien kokemuksia Herttoniemen sairaalassa Laura Karjaluoto

HILJAINEN RAPORTOINTI
Hoitajien kokemuksia Herttoniemen sairaalassa
Laura Karjaluoto
Opinnäytetyö, kevät 2014
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Diak, Helsinki
Hoitotyön koulutusohjelma
Terveydenhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ
Karjaluoto, Laura. Hiljainen raportointi. Hoitajien kokemuksia Herttoniemen sairaalassa. Diak, Helsinki, kevät 2014, 51 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyönkoulutusohjelma, terveydenhoitaja
(AMK).
Hoitotyössä keskeistä on tiedottaa potilaan voinnista, sen muutoksista ja potilaan saamasta hoidosta. Tiedottaminen tapahtuu raportoimalla. Raportin myötä
vastuu potilaan hoidosta siirtyy hoitajalta toiselle. Raportointikäytännöt ovat
muuttuneet vuosien kuluessa. Lähtökohta raportoinnissa on kuitenkin pysynyt
samana. Sen tärkein tehtävä on viestittää potilaan voinnista mahdollisimman
tarkasti ja oikein. Viime vuosien aikana hiljainen raportointi on yleistynyt hoitotyössä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Herttoniemen sairaalan vuodeosastolla 1 työskentelevien hoitajien kokemuksia hiljaisesta raportoinnista ja sen toimivuudesta sekä nostaa esille hiljaisen raportoinnin kehittämistarpeita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hiljaisen raportoinnin
käytäntöjen kehittämisessä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä Herttoniemen
sairaalan osaston 1 hoitohenkilökunnalta. Kyselylomakkeen laatimisessa käytin
apuna aiempia tutkimuksia hiljaisesta raportoinnista, kirjallisuutta ja kokemustietoa. Kysely suoritettiin 10.–20.2.2014 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi 14
osastolla työskentelevää perus- tai sairaanhoitajaa, mikä on yli puolet osaston
hoitohenkilökunnasta. Tulokset analysoitiin SPSS for Windows tilastoohjelmalla. Avointen kysymysten analysoinnissa vastaukset jaettiin erilaisten
teemojen alle.
Hiljaisen raportin vahvuudeksi korostui perehtyminen potilaiden teksteihin
omaan tahtiin. Myös aikaa säästyi hiljaisessa raportissa ja sitä pidettiin kattavana. Rauhaton työskentely-ympäristö ja puutteelliset kirjaukset koettiin raportin
heikkouksiksi. Kirjausten laadun parantaminen ja hoitosuunnitelmien ajantasaistaminen koettiin kehittämishaasteiksi.
Asiasanat: hiljainen raportointi, sähköinen kirjaaminen, potilasturvallisuus
ABSTRACT
Karjaluoto, Laura
Quiet reporting. Nurses' experiences in Herttoniemi hospital. 51 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2014. Diaconia University of Applied
Sciences. Degree Programme in Nursing. Degree: Public Health Nurce (Bachelor).
The amending and management of reporting of the patients’ wellbeing is central
to nursing. Reporting practices have changed over the years. The starting point
for reporting has, however, remained the same. Its main function is to communicate the patient's condition as accurately as possible and correctly. The
responsibility of patient care is transferred to another nurse during reporting. In
recent years quiet reporting has become more common in nursing.
The purpose of this study was to investigate the experiences of nurses working
in the Herttoniemi hospital inpatient ward 1 (Finland) of quiet reporting and its
operation, as well as to raise reporting development needs of quiet reporting.
The aim was to produce information that can be utilized in the development of
tacit reporting practices. The data were collected from Herttoniemi hospital inpatient ward 1 medical staff. Previous studies, literature and experience-based
knowledge of quiet reporting were used to draw up a questionnaire. The survey
was carried out from 10th to 20th February 2014. The questionnaire was answered by 14 of the nurses working in the department, which is more than half
of the nurses of the ward. The results were analyzed using the SPSS for Windows statistical software, the analysis of answers to open-ended questions was
divided according to different themes.
The strength of quiet reporting came up in a self-paced study of the texts of patients. Also, it was considered time-saving, and the report was regarded as
comprehensive. Restless working environment and the lack of entries in the
report were considered as weaknesses. Improving the quality of entries and
updating of management plans, responses to them were also discussed.
Keywords: quiet reporting, electronic recording, patient safety
SISÄLLYS
1 JOHDANTO .................................................................................................... 6
2 HILJAINEN RAPORTOINTI HOITOTYÖSSÄ .................................................. 7
2.1 Kirjaaminen .............................................................................................. 8
2.1.1 Systemaattinen kirjaaminen ............................................................... 9
2.1.2 Näyttöön perustuva kirjaaminen ....................................................... 10
2.1.3 Hoitotyön luokitukset ........................................................................ 10
2.1.4 Kirjaamista säätelevät lait ................................................................ 11
2.2 Hoitosuunnitelma osana kirjaamista ....................................................... 13
2.3 Potilasturvallisuus hiljaisessa raportoinnissa .......................................... 14
3 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ .............................................................................. 18
4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET ...................................... 19
5 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS ................................................................... 20
5.1 Kyselytutkimus........................................................................................ 20
5.2 Aineiston keruu ....................................................................................... 21
5.3 Aineiston analyysi ................................................................................... 22
6 TUTKIMUSTULOKSET ................................................................................. 24
6.1 Taustatietoja tutkimuksen vastaajista ..................................................... 24
6.2 Suullisen raportin tarve ........................................................................... 24
6.3 Hiljaisen raportoinnin sujumiseen vaikuttavat tekijät ............................... 26
6.3.1 Myönteiset tekijät ............................................................................. 26
6.3.2 Kielteiset tekijät ................................................................................ 28
6.4 Hiljaisen raportoinnin häiriötekijät ........................................................... 30
6.5 Hiljaisen raportoinnin vahvuudet ............................................................. 31
6.6 Hiljaisen raportoinnin heikkoudet ............................................................ 32
6.7 Hiljaisen raportoinnin kehittämistarpeet .................................................. 33
7 POHDINTA ................................................................................................... 35
7.1 Tulosten pohdintaa ................................................................................. 35
7.2 Tutkimuksen luotettavuus ....................................................................... 37
7.3 Tutkimuksen eettisyys ............................................................................ 39
7.4 Päätelmät ............................................................................................... 40
7.5 Ammatillinen kasvu opinnäytetyöprosessin myötä .................................. 41
LÄHTEET ........................................................................................................ 43
LIITE 1. Tutkimustiedote .................................................................................. 47
LIITE 2. Saatekirje ........................................................................................... 48
LIITE 3. Kyselylomake ..................................................................................... 49
1 JOHDANTO
Potilaan voinnin, sen muutosten ja hoidon raportointi on keskeistä hoitotyössä.
Raportointikäytännöt ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Lähtökohta raportoinnissa on kuitenkin pysynyt samana. Sen tärkein tehtävä on viestittää potilaan
voinnista mahdollisimman tarkasti ja oikein. (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
2012.) Raportoinnin yhteydessä vastuu potilaan hoidosta siirtyy hoitajalta toiselle (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2012, 53).
Hiljaisessa raportoinnissa potilaan voinnista ja hoidosta tiedottaminen tapahtuu
päivittäisten kirjaamisten ja hoitosuunnitelmien avulla (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 2012). Hiljaisessa raportissa hoitaja lukee hoidettavien potilaidensa potilasasiakirjat työvuoron alkaessa. Tämän vuoksi on tärkeää, että hoitosuunnitelmat ja päivittäiset hoitotyönkirjaukset ovat ajan tasalla. Hiljaisen raportoinnin
myötä kirjaamisen rooli on korostunut. Oikean tiedon välittymiseksi hoitajalta
toiselle potilaan hoitosuunnitelmalla ja päivittäisillä kirjauksilla on suuri merkitys.
(Turtiainen 2005, 127). Tarvittaessa hoitaja voi kysyä lisätietoja potilaista ja heidän voinnistaan työvuoroaan lopettavalta hoitajalta, joka potilasta on hoitanut
(Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 2012). Suullisten raporttien pitäminen on vähentynyt hoitotyön kirjaamisen kehittymisen myötä, mikä on lisännyt myös välittömään potilastyöhön jäävää aikaa (Salo 2005, 125). Toisaalta hiljaiseen raportointiin on todettu liittyvän potilasturvallisuutta vaarantavia tekijöitä (Tuukkanen
2010).
Tein opinnäytetyön Herttoniemen sairaalan vuodeosastolle 1. Herttoniemen
sairaala on yksi Helsingin kaupunginsairaalan yksiköistä. Herttoniemen sairaalan osastolla 1 on käytössä sekä suullinen että hiljainen raportointi. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää osastolla työskentelevien hoitajien kokemuksia
hiljaisesta raportoinnista. Ajatus tutkimuksen tarpeellisuudesta nousi esille sisätautien vuodeosastolla työskennellessäni, jolloin kiinnitin huomiota osastolla
käytössä olevaan hiljaiseen raportointiin ja sen toimivuuteen. Osastonhoitaja ja
muu hoitohenkilökunta osoittivat kiinnostuksena ehdottamaani aiheitta kohtaan.
7
2 HILJAINEN RAPORTOINTI HOITOTYÖSSÄ
Raportoinnin tarkoituksena on turvata potilaan hoidon jatkuvuus, kun hoitohenkilökunnan työvuorot vaihtuvat tai potilaan hoitoyksikkö vaihtuu. Pohjan raportille muodostavat potilasasiakirjat ja hoitosuunnitelma. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2012, 52.) Potilasasiakirjoja ovat kaikki potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettävät asiakirjat. Potilasasiakirjoissa on potilaan terveydentilaa tai henkilökohtaisia tietoja kuvaavia asioita. Potilasasiakirjojen tarkoituksena on potilaiden hyvän hoidon tukeminen.
(Valvira i.a.) Hoitosuunnitelman tarkoitus on auttaa ennakoimaan, selittämään,
hallitsemaan ja arvioimaan potilaan tilanteen ja hoidon kehitystä (Lauri, Eriksson & Hupli 1998, 95). Toteutunutta hoitotyötä ja sen laatua voidaan arvioida
hoitosuunnitelmien avulla (Hallila 2005, 108).
Potilaiden voinnista voidaan tiedottaa useilla tavoilla, esimerkiksi suullisesti tai
hiljaisesti raportoimalla (Saranto & Ikonen 2007, 158; Rautava-Nurmi ym. 2012,
52). Hoitotyön kirjaamisen kehittymisen myötä suulliset raportoinnit ovat vähentyneet (Salo 2005, 125; Saranto & Ikonen 2007, 162). Suullisten raporttien rinnalle tullutta hiljaista raportointia voidaan käyttää yhtäaikaisesti täydentämään
toisiaan (Saranto & Ikonen 2007, 158). Rautava-Nurmen ym. mukaan hiljainen
raportointi on säästänyt hoitajien työaikaa ja lisännyt laadukasta kirjaamista
(Rautava-Nurmi ym. 2012, 52).
Myös Puumalaisen, Långstedtin ja Erikssonin (2003, 6-8) tekemän tutkimuksen
mukaan suullisen raportin vähenemisen myötä välittömään potilastyöhön jäävä
aika lisääntyi ja kirjaamisen laatu parantui. Tutkimuksen mukaan myös työn kiireisyys vähentyi. Hoitotyön kirjaamiseen, sairauskertomuksiin perehtymiseen ja
potilastyöhön käytettävä aika lisääntyi tutkimuksessa mukana olevilla osastoilla.
Hiljainen raportointi koettiin hyväksi ja suurin osa (95 %) hoitajista halusikin, että
uutta raportointikäytäntöä jatkettiin mukana olleilla osastoilla.
8
Hiljaisessa raportoinnissa potilaan voinnista tiedottaminen tapahtuu kirjallisen
tiedonvälityksen avulla. Hoitotyöntekijöiden aloittaessa työvuoronsa he lukevat
sen aikana vastuullaan olevien potilaiden tiedot potilaskertomuksesta. Hiljaisessa raportoinnissa tärkeää on hoitotyöntekijöiden huolellinen, tarkka ja vastuullinen kirjaaminen. Kirjallisen raportin lisäksi hoitaja voi tarvittaessa saada suullista raporttia edellisen työvuoron hoitajalta ennen tämän vuoron päättymistä. Potilaan kokonaisvaltaisen hoidon turvaamiseksi hoitajalla on myös eettinen velvollisuus täydentää kirjallisessa eli hiljaisessa raportissa annettuja tietoja esimerkiksi suullisella raportilla. Raportoinnin yhteydessä vastuu potilaan hoidosta siirtyy hoitajalta toiselle, mikä lisää vastuuta sekä raporttia antavalle että raporttia
vastaanottavalle hoitajalle. (Rautava-Nurmi ym. 2012, 52–53.)
2.1 Kirjaaminen
Hoitotyön kirjaaminen parantaa paitsi potilasturvallisuutta myös hoitotyöntekijöiden oikeusturvaa (Hallila 2005, 32; Synnöve 2007, 33). Hyvä kirjaaminen voidaan rinnastaa kuvastamaan hyvää hoitotyötä (Hallila 2005c, 108).
Ensimmäisiä merkintöjä potilaan hoidon kirjaamisesta Suomessa on löytynyt
1920–1930 -luvuilta. Näissä merkinnöissä on mainittu potilaan nimi, ikä, kotipaikka, hoidettava tauti, hoitoon tulopäivä ja sairaalasta kotitutumispäivä sekä
maksun määrä potilaan saamasta hoidosta. Asiakirjoissa on myös arvioitu potilaan hoidon tulosta merkinnöin: terve, toipunut, ennallaan, siirretty toiselle osastolle, parempi, hoitamatta tai exitus (kuolema). Myös mahdollinen lääketieteellinen toimenpide on merkittynä. Ensimmäisiä merkkejä hoitotyön systemaattisesta kirjaamisesta on löytynyt 1950-luvun ”mustista vihkoista”, joissa on kerrottu
potilaan nimi, ikä ja hoitotyön suunnitelma. Hoitotyön suunnitelmassa on lueteltu
potilaan lääkitykseen, toimenpiteisiin ja seurattaviin asioihin, kuten potilaan
lämpö, hengitys ja ihon väri, liittyviä asioita. ”Mustista vihkoista” on myös löytynyt mainintoja hoitajien toteuttamasta työstä. 1960-luku muutti potilaan hoidon
kirjaamista entisestään, silloin sairaaloissa otettiin käyttöön ”rengaskirjat”, jotka
sisälsivät kullekin potilaalle oman hoitosuunnitelmalomakkeen. Lomakkeeseen
9
kirjattiin hoidon suunnittelu ja toteutus. 1960-luvulla otettiin käyttöön myös ensimmäisiä tulohaastattelulomakkeita. Suomessa 1970-luvun lopulla alkanutta
jäsenneltyä hoitotyön kirjallista suunnitelmaa voidaan pitää nykymuotoisen hoitotyönsuunnitelman kehittämisen lähtökohtana. Tuolloin Suomen WHO:n (Maailman Terveysjärjestö) keskipitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma auttoi hoitotyön kirjallisen suunnittelun kehittymisessä. 1970-luvun lopulla myös
Kunnallisliitto ja Sairaalaliitto aloittivat hankkeita valtakunnallisen terveys- ja
sairauskertomusten kehittämisessä. Hankkeiden tarkoituksena oli lisätä kirjaamiskäytäntöä. (Hallila 1998, 16–17.)
Kirjaamisen tarkoituksena on luoda hyvät edellytykset hoidon etenemiselle, turvata potilaan hoitoa koskeva tiedonsaanti, varmistaa hoidon toteutus ja sen
seuranta sekä turvata hoidon jatkuvuus. Kirjaamisen eli dokumentoinnin merkitys on lisääntynyt terveydenhuoltojärjestelmän muuttuessa ja hoitoaikojen lyhentyessä. Myös potilaiden ja heidän omaistensa kiinnostuksen ja aktiivisuuden
lisääntyminen saamaansa hoitoa kohtaan on korostanut kirjaamisen tärkeyttä.
Hoidon eri vaiheiden kirjaaminen kuuluu osana potilaan kokonaishoitoa. (Lauri,
Eriksson & Hupli 1998, 94.) Lähtökohtana hoitotyön kirjaamiselle on, että kirjatut
asiat on tehty. Mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole myöskään tehty. (Hallila & Graeffe
2005, 18.)
2.1.1 Systemaattinen kirjaaminen
Kirjaamisen loogisuus ja selkeys, oleellisten asioiden esiintuominen ja hoidon
vaikuttavuuden seuranta ovat keskeisiä hyvän kirjaamisen kriteereitä. Lisäksi
potilaan hoidon kirjaamisen tulisi olla systemaattista. (Lauri, Eriksson & Hupli
1998, 96; Saranto & Sonninen 2007, 12.) Systemaattinen kirjaaminen tarkoittaa
sitä, että potilaan hoito kuvataan hoitoprosessin vaiheiden mukaisesti potilastietojärjestelmään. Näin ollen potilaskertomukseen kirjattavat tiedot etenevät aikajärjestyksessä. (Rautava-Nurmi ym. 2012, 45.) Kirjaamiseen vaikuttavat monenlaiset asiat, kuten potilaan hoidon kesto ja hoitojen luonne (Lauri, Eriksson &
Hupli 1998, 96). Potilasasiakirjoista tulisi kuitenkin aina löytyä, mitä potilaalle on
10
tehty, ketkä olivat läsnä ja mitkä olivat potilaan reaktiot tai vointi tehdyn toimenpiteen aikana (Hallila & Graeffe 2005, 18). Hoidollisen päätöksenteon prosessimalli on tuonut systemaattisuutta hoitotyöhön ja sen kirjaamiseen (Sonninen
2007, 66).
2.1.2 Näyttöön perustuva kirjaaminen
Hoitotyön ja sen kirjaamisen tulisi olla myös näyttöön perustuvaa. Näyttöön perustuvalla hoitotyön kirjaamisella tarkoitetaan, että kirjaamisesta näkyy, millaiseen tietoon päätökset perustuvat ja mitä hoitotyön keinoilla on saavutettu potilaan hoidossa. Näyttöön perustuvan kirjaamisen tavoitteina on mahdollistaa
potilaiden saavan luotettavaa tietoa hoitoaan ja terveyttään koskevista vaihtoehdoista sekä poistaa hoitotyöstä tehottomat auttamiskeinot. Lisäksi kirjaamisen tavoitteina on kohdistaa olemassa olevat voimavarat oikein ja taloudellisesti
huomioiden hyödyt, jotka liittyvät tiedonkulkuun. (Hallila 2005b, 10–13; Pekkala
2007, 48). Näyttöön perustuva hoitotyö edellyttää hoitajalta perehtymistä tutkimustuloksiin ja potilaan omaan näkemykseen hoidostaan sekä saatavilla olevien resurssien tiedustamista ja kokemusperäistä tietoa (Rautava-Nurmi ym.
2012, 50).
2.1.3 Hoitotyön luokitukset
Hoitotyön sähköistä kirjaamista helpottamaan käytetään hoitotyön luokituksia.
Hoitotyön luokitukset kuvaavat hoidon tarpeen arviointia sekä hoidon toteutusta
hoitotyön toimintojen ja hoidon tuloksien kautta. Suomalainen hoitotyön tarveluokitus (SHTaL) ja Suomalainen hoitotyön toimintoluokitus (SHToL) ovat saaneet vaikutteita yhdysvaltalaisesta Home Health Care -luokituksesta (HCC).
(Hallila 2005d, 54). Yhdessä hoidon tulosluokituksen (SHTuL) kanssa ne muodostavat Finnish Care Classification -luokituskokonaisuuden (FinCC). Suomalainen hoitotyön tarveluokitus ja Suomalainen hoitotyön toimintoluokitus sisältä-
11
vät kumpikin 17 hoitotyön sisältöaluetta, joissa on lisäksi pää- ja alaluokkia.
(Rautava-Nurmi 2012, 45; THL i.a.)
TAULUKKO 1. SHTaL ja SHToL -luokitusten komponentit
Aktiviteetti
Erittäminen
Selviytyminen
Nestetasapaino
Terveyskäyttäytyminen
Hoidon ja jatkohoidon koordinointi
Lääkehoito
Ravitsemus
Hengitys
Verenkierto
Aineenvaihdunta
Turvallisuus
Päivittäiset toiminnot
Psyykkinen tasapaino
Aisti- ja neurologiset toiminnot
Kudoseheys
Elämänkaari
(Liljamo, Kinnunen & Ensio 2012.)
2.1.4 Kirjaamista säätelevät lait
Hoitotyön kirjaamista säätelevät monet lait. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) sanotaan, että terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on
tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva
suunnitelma. Suunnitelmassa tulee olla aikataulu potilaan hoidon järjestämiseen
ja toteuttamiseen. Lain (785/1992) viidennessä pykälässä kerrotaan potilaan
tiedonsaantioikeudesta. Tiedonsaantioikeudella tarkoitetaan sitä, että potilaalla
on oikeus tarkastaa, että häntä koskevat tiedot ovat ajan tasalla potilasasiakirjassa. Potilaan oikeudesta tietojen saantiin säädetään myös Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999). Lisäksi Laissa potilaan asemasta ja
12
oikeuksista (785/1992) säädetään potilasasiakirjoista ja hoitoon liittyvästä
muusta materiaalista, esimerkiksi potilaan hoidon kannalta tarpeellisten tietojen
merkitsemisestä, niiden säilyttämisestä ja hävittämisestä sekä potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pitämisestä.
Henkilötietolaki (523/1999) määrittelee, kenellä on oikeus potilaan henkilötietojen ja -tunnusten käsittelyyn sekä, miten näitä tietoja tulee suojata, jotteivät ne
kulkeudu asiattomille osapuolille. Laissa säädetään myös vaitiolovelvollisuudesta, henkilörekisterin hävittämisestä ja henkilötietojen siirtämisestä arkistoon.
Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) määritellään terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudeksi laatia ja säilyttää potilasasiakirjoja.
Myös asiakirjoihin sisältyvät tiedot on pidettävä salassa, kuten potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) säädetään.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä
(159/2007) edistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen tietoturvallista
sähköistä käsittelyä, lisäten potilasturvallisuutta ja potilaan tiedonsaantimahdollisuuksia. Laissa esimerkiksi säädetään, että asiakastietojen eheys ja muuttumattomuus tulee varmistaa sähköisellä allekirjoituksella tietojen sähköisessä
käsittelyssä, tiedonsiirrossa ja säilytyksessä.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa potilasasiakirjoista (298/2009) määritellään, mitä potilasasiakirjat ovat ja miten, ne tulee laatia, säilyttää ja hävittää.
Asetuksessa kerrotaan potilaskertomuksen laatimisesta, esimerkiksi, mitä siihen tulee merkitä ja milloin potilaskertomus tulee laatia sekä hoidon loppulausunnosta. Myös mahdollisista potilasasiakirjamerkintöjen korjaamisista, esimerkiksi väärän potilaan tietoihin kirjaamisesta, on kerrottu asetuksessa. Potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä on myös Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa 2001:3. Opas on
tarkoitettu terveydenhuollon henkilöstölle.
13
Muita hoitotyönkirjaamista sääteleviä lakeja ovat esimerkiksi Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (516/2004), Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja
sähköisistä allekirjoituksista (617/2009) sekä Laki sähköisestä lääkemääräyksestä (61/2007).
2.2 Hoitosuunnitelma osana kirjaamista
Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määritellään, että
terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava suunnitelma potilaan tutkimuksesta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Hoitosuunnitelmat tehdään tavallisimmin pitkäaikaissairaanhoidossa, lyhyillä etukäteen sovituilla sairaalajaksoilla ja sairaalahoidon jälkeisessä hoidossa sekä ennaltaehkäisevässä
terveydenhoidossa. Hoitosuunnitelman tarkoitus on auttaa ennakoimaan, selittämään, hallitsemaan ja arvioimaan potilaan sen hetkisen tilanteen ja hoidon
kehitystä, muuttumista ja uudelleen muotoutumista. (Lauri, Eriksson & Hupli
1998, 95.)
Hoitosuunnitelmien avulla voidaan arvioida toteutunutta hoitotyötä ja sen laatua.
Tämä voi tapahtua esimerkiksi arvioimalla potilaan voinnin tai kokemuksien
muutosta. Potilaan voinnin päivittäinen arviointi on lakisääteistä. Arvioinnissa
tulee pohtia, onko potilaan vointi parempi, samanlainen vai huonompi kuin aiemmin vointia arvioidessa. (Hallila 2005c, 108.)
Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) potilasasiakirjoja ovat potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettävät asiakirjat tai tekniset
tallenteet, joista käy ilmi potilaan terveydentilaa tai henkilökohtaisia asioita koskevia tietoja. Tällaisia ovat esimerkiksi potilaskertomukset ja niihin liittyvät asiakirjat. (Hallila & Graeffe 2005, 16.) Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt
potilasasiakirjojen sisällön asetuksessa (298/2009) pykälässä 7. Sen mukaan
potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaavat tarpeelliset tiedot. Myös erilaiset säädökset täsmentävät hoitosuunnitelman käyttöä.
14
Terveydenhuoltolaki (1326/2010) laajentaa potilaan mahdollisuutta valita oma
hoitopaikkansa. Lain mukaan henkilö, joka asuu tai oleskelee säännönmukaisesti tai pidempiaikaisesti kotikuntansa ulkopuolella, voi käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen myös muun kuin oman kotikuntansa
perusterveydenhuollon palveluja. Tällaisessa tapauksessa henkilön oma terveyskeskus laatii hoitosuunnitelman, jota toteutetaan jonkin toisen kunnan terveyskeskuksessa. (Komulainen, Vuokko & Mäkelä 2011, 12.)
2.3 Potilasturvallisuus hiljaisessa raportoinnissa
Potilasturvallisuus voidaan määritellä usealla tavalla riippuen siitä, kenen näkökulmasta turvallisuutta tarkastellaan. Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee
potilasturvallisuuden koskemaan terveydenhuollossa toimivien yksiköiden ja
organisaatioiden periaatteita ja toimintoja, joiden tarkoituksena on hoidon turvallisuuden varmistaminen ja potilaan vahingoittumisen suojaaminen. Määritelmä
sisältää myös potilaan hoidon turvaamisen varmistamisen. Potilaiden näkökulmasta potilasturvallisuus puolestaan tarkoittaa sitä, ettei hoidosta aiheudu heille
haittaa. (Helovuo, Kinnunen, Peltomaa & Pennanen 2011, 13.)
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan potilasturvallisuus kattaa potilaan hoidon
sekä lääkitys- ja laiteturvallisuuden. Hoidon turvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi
paitsi potilaan hoitomenetelmien turvallisuus myös niiden toteuttamiseen liittyvän prosessin turvallisuus. Lääkitysturvallisuuteen voi liittyä joko lääkevalmisteesta tai lääkehoidon poikkeamasta johtuvat lääkkeen haitalliset vaikutukset.
Tällaisissa tapauksissa potilaan hoito ei toteudu suunnitellusti ja potilaalle aiheutuu haittaa. Laiteturvallisuus pitää sisällään sekä laitteen että sen käytön
turvallisuuden. Laitteen vääränlainen käyttö saattaa esimerkiksi vaarantaa potilasturvallisuuden. (Helovuo ym. 2011, 13.)
Potilasturvallisuutta on pyritty edistämään lailla, asetuksilla ja säädöksillä. Lisäksi edistäminen vaatii myös konkreettista näyttöön perustuvaa toimintaa ja
15
kehittämistä terveydenhuollon yksiköissä. Terveydenhuoltolain (1326/2010) pykälässä 8 on laadusta ja potilasturvallisuudesta. Sen mukaan terveydenhuollon
toiminnan on oltava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin perustuvaa.
Lisäksi pykälässä korostetaan toiminnan laadukkuutta, turvallisuutta ja asianmukaista toteutusta. Pykälän täytäntöönpanoa puolestaan ohjaa asetus laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta laadittavasta suunnitelmasta. Muita potilasturvallisuuden kannalta keskeisiä lakeja ovat Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä (559/1994), Potilasvahinkolaki (585/1986), Lääkelaki (395/1987) ja Laki
terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (629/2010). (Helovuo ym. 2011, 31,
38–40.)
Helovuo kollegoineen (2011, 63–91) kuvaavat potilasturvallisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi prosessit ja toimintatavat, fyysisen ympäristön, dokumentoinnin ja
tiedonkulun sekä inhimilliset tekijät. Prosesseihin ja toimintatapoihin katsotaan
kuuluvuksi kaikki organisaatioissa virallisesti kirjatut käytännöt, jotka liittyvät
esimerkiksi työtehtäviin. Puutteita niissä voi olla muun muassa ohjeistuksen
epäselvyydessä tai tulkinnanvaraisuudessa, vanhentuneissa tai puuttuvissa
toimintaohjeissa tai toimintatapojen epäyhtenäisyydessä. Fyysisen ympäristön
tärkeys puolestaan korostuu potilaiden ja hoitohenkilökunnan sekä läheisten
kesken. Fyysiseen ympäristöön kuuluvat työtilat ja järjestelyt työpaikalla. Ne
joko edistävät tai heikentävät turvallista työskentelyä. Esimerkiksi häiriötekijät,
kuten melu ja hälinä sekä ahtaus ja puutteelliset työtilat voivat olla vaaratekijöitä.
Hyvää ja perusteellista dokumentointia voidaan pitää tärkeänä potilasturvallisuuden kannalta. Potilaan hoidon selkeä kirjaaminen on tärkeää, sillä sen avulla
voidaan varmistaa tiedonkulku potilaan saamasta hoidosta. Tiedonkulun katkeaminen tai väärin ymmärretyksi tuleminen ovat yleisiä potilasturvallisuutta
vaarantavia tekijöitä. Inhimillisiä potilasturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat
esimerkiksi erehtyväisyys, huolimattomuus, muistamattomuus, työkuormaan ja
stressiin liittyvät tekijät sekä väsymys. Terveydenhuollossa toimiessa on kuiten-
16
kin oltava erityisen huolellinen ja tarkkaavainen, jotta virheiltä voidaan välttyä.
(Helovuo ym. 2011, 63–91.)
Myös sähköinen kirjaaminen tuo oman lisänsä potilasturvallisuuteen. Mikäli hoitohenkilökunnalla ei ole riittäviä atk-taitoja tai kirjaamiseen tarvittavat laitteistot
ja ohjelmat ovat vaikeakäyttöisiä, muodostavat ne uhan potilasturvallisuudelle.
Työnantajalla on velvollisuus Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän mukaan
varmistaa henkilöstön riittävä osaaminen sähköisen potilastietojärjestelmän
käytössä. (Hallila 2005, 51–52.) Oman haasteensa kirjaamiseen saattaa tuoda
myös rauhaton työympäristö, jossa ei ole riittävästi työasemia (Hallila 2005, 14).
Sähköinen potilastietojärjestelmä ja teknologia tuovat mukanaan myös muita
haasteita. Esimerkiksi sähköisen potilastietojärjestelmän kaatuessa on oltava
suunnitelma potilaan hoidon kannalta kriittisten tietojen saamisen turvaamiseksi. (Helovuo, Kinnunen, Peltomaa & Pennanen 2011, 72–73.) Tiedonsaannin
riittävyys on tärkeää hoitohenkilökunnalle, sillä sen avulla voidaan turvata hyvä
ja laadukas hoito ja taata potilasturvallisuuden säilyminen. Etenkin sähköisessä
muodossa olevissa potilasasiakirjoissa korostuu tietosuoja ja tietoturvan merkitys, josta on määrätty laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007). (Synnöve 2007, 33.)
Vuonna 2005 Australiassa terveysministeriön alainen terveydenhuollon turvallisuutta ja laatua edistävä neuvosto Council for Safety and Quality in Healthcare
määritteli potilasturvallisuutta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisia tietoja ja taitoja tarvitaan potilasturvallisuuden ja laadun varmistamiseksi. Neuvoston tavoitteena oli tuottaa potilasturvallisuuden edellytykset sisältävä viitekehys. Viitekehyksessä potilasturvallisuusosaaminen on jaettu seitsemään osa-alueeseen.
Council for Safety and Quality in Healthcaren mukaan potilasturvallisuus vaatii
tehokasta ja toimivaa moniammatillista yhteistyötä. (Helovuo ym. 2011, 35–36.)
17
Council for Safety and Quality in Healthcare: potilasturvallisuusosaaminen
1. tehokas viestintä
2. vaaratilanteiden tunnistaminen, estäminen ja hallinta
3. näyttöön perustuvan tiedon ja informaatioteknologian käyttö
4. turvallinen työskentely
5. eettinen toiminta
6. jatkuva oppiminen
7. erityiset asiat (invasiiviset menetelmät ja lääkehoito)
(Helovuo, Kinnunen, Peltomaa & Pennanen 2011, 35.)
Suomessa on käytössä HaiPro-järjestelmä, johon terveydenhuollon ammattihenkilö voi ilmoittaa läheltä piti tilanteet ja potilaalle haittaa aiheuttaneet tilanteet. HaiPro on käytössä yli 200 sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä ympäri
Suomen. (HaiPro 2013) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilasturvallisuusraportissa 2012 on listattu kaikki kyseisenä vuonna sairaanhoitopiirissä
tehdyt HaiPro-ilmoitukset. Ilmoituksia oli tehty vuonna 2012 sairaanhoitopiirissä
yhteensä 10121. Tiedonkulkuun tai tiedon hallintaan liittyviä HaiPro-ilmoituksia
oli keskimäärin 19,4 % kaikista ilmoituksista. Tapahtuman syntyyn vaikuttavista
tekijöistä kommunikointi ja tiedonkulku muodostivat keskimäärin 19,5 %. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2013.) Edellä mainitut luvut havainnollistavat osaltaan myös siitä, miten tärkeää on, että tieto esimerkiksi potilaan voinnista kulkee paikkansapitävänä hoitajalta toiselle.
18
3 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ
Tein opinnäytetyön yhteistyössä Herttoniemen sairaalan sisätautien vuodeosaston 1 kanssa. Herttoniemen sairaala on yksi kuudesta Helsingin kaupunginsairaalan yksiköistä. Kaupunginsairaalan tehtävänä on akuutista osastohoidosta ja
kotisairaalahoidosta huolehtiminen, kun se ei ole enää tarkoituksenmukaista
päivystysyksiköissä tai erikoissairaanhoidossa, kuten HUS:ssa. Kaupunginsairaala on myös tiiviissä yhteistyössä kotihoidon ja -sairaalan kanssa. Kaupunginsairaalan tehtäviin kuuluvat myös potilaan somaattisten sairauksien diagnosointi
ja hoito sekä toimintakyvyn tukeminen kuntouttamalla. Hoidon painopisteet
kaupunginsairaalassa ovat jakautuneet akuutin, geriatrisen ja palliatiivisen hoidon sekä kuntoutuksen kesken. (Helsingin kaupunki 2013). Osastolla 1 hoidetaan sisätautipotilaita ja kirurgisia jatkohoitopotilaita. 1.12.2013 alkaen osastolla
työskenteli osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja, 9 sairaanhoitajaa ja 9 perushoitajaa.
Osastolla on käytössä sekä hiljainen että suullinen raportointi. Hiljainen raportointi on otettu käyttöön vuonna 2008, aluksi kokeiluna, joka sittemmin vakiintui
yhdeksi raportointimuodoksi. Suullinen raportointi yhdessä hoitotyön päivittäisten kirjausten ja hoitosuunnitelman kanssa muodostavat aamuvuoron raportin,
kun taas iltavuorossa raportointi tapahtuu hiljaisen raportin muodossa. Raporttien tueksi osastolla on käytössä myös potilaslistat, joista näkyy jokaisen potilaan
hoidon kannalta keskeiset tiedot, kuten diagnoosit, hoitoon tulon syy, päivittäisissä toiminnoissa selviytyminen ja jatkosuunnitelma.
19
4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Herttoniemen sairaalan akuuttivuodeosastolla 1 työskentelevien hoitajien kokemuksia hiljaisesta raportoinnista ja
sen toimivuudesta sekä nostaa esille hiljaisen raportoinnin kehittämistarpeita.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hiljaisen
raportoinnin käytäntöjen kehittämisessä.
Tutkimuskysymyksiä ovat:
1.
Millaiseksi hoitajat kokevat hiljaisen raportoinnin?
2.
Millaisia ovat hiljaisen raportoinnin vahvuudet ja heikkoudet?
3.
Mitä kehitettävää hiljaisessa raportoinnissa hoitajien mielestä on?
20
5 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS
Helmikuussa 2014 toimitin Herttoniemen sairaalan osastolle 1 tiedotteen tutkimuksesta ja myöhemmin osastonhoitajan kautta kyselylomakkeen saatekirjeineen. Kyselylomakkeet palautuivat minulle 20.2.2014. Suljetut kysymykset analysoin SPSS for Windows tilasto-ohjelmalla ja avoimet kysymykset jaoin teemoihin tutkimuskysymysten mukaan.
Esitän tutkimuksen tulokset erikseen sovittavana aikana myös tutkimuksessa
mukana olevalle osaston henkilökunnalle osastokokouksessa sekä toimitan tutkimusraportin Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysvirastolle.
5.1 Kyselytutkimus
Kyselytutkimuksessa aineisto kerätään kyselyn avulla. Aineiston kerääminen voi
tapahtua joko postitse lähetettävällä tai internetin kautta tehtävällä kyselyllä.
Kyselyssä kysymysten muoto on kaikille vastaajille sama. Kyselylomaketta käytetään, kun halutaan saada tietoa henkilökohtaisista asioista, esimerkiksi vastaajien mielipiteistä tai asenteista. (Vilkka 2007, 27–28.)
Kyselyn hyvänä puolena on se, ettei tutkija voi vaikuttaa kyselyn vastaajan vastauksiin omalla olemuksellaan tai läsnäolollaan. Tutkimuksen luotettavuutta parantaa myös se, että kyselylomakkeella tehtävän tutkimuksen kysymykset esitetään jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle samassa sanamuodossa, eikä täten
tutkija tai haastattelija voi vaikuttaa vastaukseen edes äänenpainollaan tai tauoilla sanojensa välillä. Kyselomakkeen etuna on myös se, että kyselyyn osallistuva voi vasta kyselyyn milloin hänelle parhaiten sopii eli valitsemalla vastausajankohdan. Tämä mahdollistaa kyselyn tarkastelemisen jo ennen siihen vastaamista ja siten vastausten pohtimisen. (Valli 2001, 101–102.)
21
Kyselyyn liittyy myös joitain heikkouksia, kuten se, että vastausprosentti saattaa
jäädä alhaiseksi. Vaarana on myös se, että kyselyyn vastaaja ei ymmärrä kysymystä tai ymmärtää sen väärin. Tästä saattaa seurata se, että vastaaja on
vastannut väärin tai epätarkasti, eikä tarkoitettuun kysymykseen siten ole saatu
vastausta. Kyselylomakkeen myötä myös tutkimukseen vastaajien havainnointi
ei ole mahdollista. (Valli 2001, 101–102.)
5.2 Aineiston keruu
Tutkimuksen aineistonkeruuta varten tein kyselylomakkeen, jonka työstämisessä käytin apuna aiempia tutkimuksia hiljaisesta raportoinnista, kirjallisuutta ja
kokemustietoa. Lomakkeessa olevat kysymykset pyrin kirjoittamaan mahdollisimman ymmärrettävään ja yksiselitteiseen muotoon. Lomakkeen kysymykset
laadin opinnäytetyöni tutkimuskysymysten pohjalta.
Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, jossa oli avoimia kysymyksiä
ja suljettuja monivalintakysymyksiä hiljaisesta raportoinnista osastolla. Kyselylomake rakentui 11 kysymyksestä. Osassa monivalintakysymyksistä oli valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi avoin vastausvaihtoehto, johon vastaaja saattoi kirjoittaa omin sanoin, mikäli valmiista vastausvaihtoehdoista ei löytynyt sopivaa. Kyselylomakkeessa käytin myös viisiportaista Likert-asteikkoa, jonka
avulla pyrin saamaan selville hoitajien myönteisiä ja kielteisiä asenteita kysyttyihin asioihin. Lomakkeen monivalintakysymyksiin oli mahdollista vastata valitsemalla vain yksi vastausvaihtoehdoista. Avoimiin kysymyksiin vastaaja saattoi
puolestaan vastata omin sanoin kysyttävästä asiasta. Lomakkeen neljässä ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin vastaajien taustatietoja. Lopuissa kysymyksistä puolestaan selvitettiin hiljaiseen raportointiin, hoitotyön kirjaamiseen ja
potilastietojärjestelmään liittyviä asioita (Taulukko 2, liite 3).
22
TAULUKKO 2. Kyselylomakkeen rakenne suhteessa tutkimuskysymyksiin
Tutkimuskysymys:
Millaiseksi hoitajat kokevat hiljaisen raportoinnin?
Millaisia ovat hiljaisen raportoinnin
vahvuudet ja heikkoudet?
Kyselylomakkeen kysymys:
Kysymykset 5.-11.
9. Hiljaisen raportin vahvuudet mielestäni ovat:
10. Hiljaisen raportin heikkoudet mielestäni
ovat:
Mitä kehitettävää hiljaisessa raportoinnissa
11. Miten hiljaista raportointia tulisi mielestäsi
hoitajien mielestä on?
kehittää?
5.3 Aineiston analyysi
Tutkimusaineiston analysointi alkoi siitä, kun sain osastolla tehtävään kyselytutkimukseen vastaukset. Numeroin kyselylomakkeet juoksevalla numeroinnilla,
minkä jälkeen käsittelin aineistoa SPSS for Windows tilasto-ohjelmalla. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset litteroin Word-tekstinkäsittelyohjelmalla.
Litteroinnin jälkeen ryhmittelin samaa tarkoittavat asiat erilaisiin teemoihin.
Teemoittelun avulla avointen kysymysten vastauksia oli helpompi käsitellä. Lomakkeiden juoksevien numeroiden avulla tarkistin myöhemmin, olenko syöttänyt taulukkoon kunkin vastaajan oikeat tiedot eli onko tietojen tallennusvaiheessa tapahtunut näppäilyvirheitä. Havaintomatriisista laskin keskiarvoja esimerkiksi vastaajien työkokemuksesta. Tutkimuksen tulokset esitin frekvensseinä ja
prosentteina tekstissä. Lisäksi havainnollistin tuloksia taulukoiden, kuvioiden ja
vastaajien suorien lainausten avulla.
Vilkan mukaan aineiston käsittelyllä tarkoitetaan sitä, että saatu aineisto tarkistetaan ja sieltä poimitut tiedot syötetään tietokoneelle sellaisessa muodossa,
että saatua aineistoa voi tutkia numeraalisesti. Aineistoa tarkistettaessa sekä
muuttujat että muuttujien arvot tarkistetaan. Aineiston tarkistamisen yhteydessä
kuuluu myös arvioida tutkimuksen kato eli tutkimuksesta puuttuvien tietojen
määrä. Huolellisesti tehdyllä aineiston tarkistuksella voidaan vähentää aineis-
23
tossa ilmeneviä virheitä. Tämä parantaa paitsi aineiston laatua myös tutkimustulosten tarkkuutta. (Vilkka 2007, 106, 113–117.)
Aineiston käsittelyn jälkeen sitä voidaan lähteä analysoimaan. Olennaista analyysimenetelmän valinnassa on, että se antaa tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysitavan valintaan vaikuttaa myös vastaajien määrä. Sijaintiluvun käyttö on
oleellista, mikäli tutkija haluaa saada tietoa yhden muuttujan jakaumasta. Sijaintilukujen avulla saadaan selville muuttujan tyypillisin ja suurin arvo. Keskiarvo
on sijaintiluvuista käytetyimpiä. (Vilkka 2007, 119–121.)
24
6 TUTKIMUSTULOKSET
Kyselyyn vastasi 14 Herttoniemen sairaalan osastolla 1 työskentelevää perusja sairaanhoitajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 74 %. Kyselyn tuloksia voidaan
pitää luotettavina kuvaamaan osaston hoitohenkilökunnan mielipiteitä, sillä yli
puolet osastolla työskentelevistä hoitajista vastasi kyselyyn.
6.1 Taustatietoja tutkimuksen vastaajista
Taustakysymyksillä selvitin vastaajien ammattinimikettä, työsuhteen laatua, hoitoalan työkokemusta sekä osastolla työskentelyn aikaa. Sekä perus- että sairaanhoitajia oli 7 (50 %) vastaajista. Ammattikorkeakoulututkinnon sairaanhoitajista oli suorittanut neljä. Hoitajien työkokemus hoitoalalla vaihteli 2 vuodesta 25
vuoteen. Keskimääräinen työkokemus hoitoalalta oli 10 vuotta. Vastaajat työskentelivät joko vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Vastaajien työskentelyaika osastolla 1 vaihteli alle kolmesta kuukaudesta 20 vuoteen, keskiarvo oli 6 vuotta. Kaksi vastaajista oli työskennellyt osastolla alle vuoden.
6.2 Suullisen raportin tarve
Kaikkien kyselyyn vastanneiden mukaan (n=14) hiljaista raporttia oli täydentänyt suullinen raportti, mikäli hiljainen raportti ei ollut riittävää. Viisi vastaajaa
(36 %) oli saanut suullista raporttia aina tarvittaessa, muut melkein aina tarpeen
vaatiessa (Kuvio 1).
25
KUVIO 1. Hiljaisen raportin täydentämiseksi saanut tarvittaessa suullista
raporttia
Hiljaisen raportin täydentämiseksi tarvittiin toisinaan myös suullista raporttia.
Valtaosa vastaajista (n= 10) tarvitsi suullista raporttia vähintään kerran viikossa
hiljaisen raportin lisäksi (Kuvio 2).
KUVIO 2. Suullisen raportin tarve hiljaisen raportin lisänä
26
6.3 Hiljaisen raportoinnin sujumiseen vaikuttavat tekijät
Hiljaiseen raportoinnin sujumiseen vaikuttaa monenlaiset tekijät, kuten ympäristö ja sen puitteet, aika, kirjaaminen ja hoitosuunnitelmat sekä hoitajien valmiudet potilastietojärjestelmän käyttöön.
6.3.1 Myönteiset tekijät
Päivittäisiin hoitotyön kirjauksiin oli riittävästi aikaa vastaajista yli puolen (n=9,
64 %) mielestä (Kuvio 3).
KUVIO 3. Hoitotyön kirjauksiin riittävästi aikaa
Päivittäisten hoitotyön kirjausten lisäksi riittävästi aikaa koettiin olevan myös
hiljaisen raportin lukuun. Viisi (36 %) vastaajista oli täysin samaa mieltä ja kuusi
(43 %) osittain samaa mieltä asiasta. Osittain tai täysin eri mieltä oli kolme
(21 %) vastaajaa.
27
Hoitotyön kirjaukset koettiin hyviksi ja kattaviksi. Hyvinä ja kattavina hoitotyön
kirjauksia piti kolme (21 %) vastaajaa. Osittain samaa mieltä hyvistä hoitotyönkirjauksista oli 6 vastaajaa (43 %). Loput vastaajista olivat osittain eri mieltä hyvistä ja kattavista hoitotyönkirjauksista. (Kuvio 4)
KUVIO 4. Hoitotyönkirjaukset hyviä ja kattavia
Valtaosan vastaajista (n=10, 71 %) mielestä potilaiden hoitosuunnitelmat olivat
ajan tasalla. Reilu neljäsosa vastaajista (n=4) puolestaan koki, että hoitosuunnitelmat kaipaavat päivittämistä.
Hiljaista raportointia ei koettu potilasturvallisuutta vaarantavaksi tekijäksi. Valta
osa vastaajista (n=12, 86 %) ei kokenut hiljaista raportointia vaaratekijänä potilasturvallisuudelle. Potilastuvallisuutta vaarantavan tilanteen hiljaiseen raportointiin liittyen tiesi tapahtuneen yksi vastaajista. Neljä (29 %) ei osannut sanoa
tilannetta, jossa potilasturvallisuus olisi vaarantunut hiljaisen raportoinnin seurauksena. Eri mieltä hiljaiseen raportoinnin seurauksena potilasturvallisuutta
vaarantavasta tilanteesta oli 9 (64 %). (Kuvio 5)
28
KUVIO 5. Hiljainen raportointi ja potilasturvallisuus
Valtaosa (n=13, 93 %) perehtyi hiljaisen raportoinnin aikana päivittäisten hoitotyönkirjausten lisäksi myös muiden potilaan hoitoon osallistuvien teksteihin.
Myös atk-taitoja pidettiin riittävinä potilastietojärjestelmän käyttöön (n=14,
100 %). Vastaajista täysin samaa mieltä riittävistä atk-taidoista oli kahdeksan
(57 %). Loput vastanneista (n=6, 43 %) olivat osittain samaa mieltä. Tietokoneen käytössä ohjausta tai koulutusta tarvittaessa oli saanut lähes kaikki vastaajista (n=13, 93 %).
6.3.2 Kielteiset tekijät
Työssä olevan kiireen koettiin vaikuttavan kirjaamiseen ja sitä kautta myös hiljaiseen raportointiin. Kiireen vuoksi tärkeitä asioita oli jäänyt kirjaamatta 36 %
(n=5) mielestä, osittain samaa mieltä oli 29 % (n=4) vastaajista. Kaksi (14 %) ei
osannut sanoa kantaansa väitteeseen ja kolme (21 %) oli väitteen kanssa osittain eri mieltä. (Kuvio 6)
29
KUVIO 6. Kiireen vuoksi asioita jäänyt kirjaamatta
Lähes kaikki vastaajat (n=13, 93 %) olivat sitä mieltä, että hiljaiseen raportointiin
liittyy häiriötekijöitä. Ja ainoastaan noin kolmasosa (29 %) arvioi, että hiljaisen
raportoinnin aikana on työrauha. (Kuvio 7)
KUVIO 7. Hiljaiseen raportointiin liittyvät häiriötekijät ja raportoinnin aikainen
työrauha
30
6.4 Hiljaisen raportoinnin häiriötekijät
Hiljaiseen raportointiin liittyi häiriötekijöitä 13 (93 %) vastaajan mielestä (Kuvio
7). Häiriötekijät liittyivät lähinnä joko työskentely-ympäristöön ja sen puitteisiin
tai kirjaamiseen. Hiljaiseen raportointiin liittyviä häiriötekijöitä kuvataan seuraavassa kuviossa (Kuvio 8). Ympäristöön ja puitteisiin liittyviä häiriötekijöitä ovat
esimerkiksi raportointiin käytettävän tilan levottomuus (n=12) ja keskeytykset
(n=7). Myös pitkän poissaolon kerrottiin vaikuttavan hiljaiseen raportointiin. Kirjauksista johtuvia häiriötekijöitä ovat puutteelliset kirjaukset (n=3) ja se, ettei
kaikkea ole ehditty kirjata ennen iltavuoron hiljaisen raportin lukua. (n=3)
Tilaa ei voi rauhoittaa täysin hiljaisen raportin lukijoille. Samassa
huoneessa ovat lääkekaapit ym..
Aamuvuorossa liikaa tekemistä, jotta ehdittäisi kirjata + rauhoittaa
ainoa kanslia iltavuoroa varten.
Kellot soi, omaiset haluaa tietää potilaan voinnista..
Joskus joku ei ole ehtinyt kirjata mitään, kun tulee iltavuoroon.
KUVIO 8. Hiljaisen raportoinnin häiriötekijät
31
6.5 Hiljaisen raportoinnin vahvuudet
Hiljaisen raportoinnin vahvuuksiksi koettiin joustavuus, jolloin hoitajalla on mahdollisuus perehtyä potilaiden tietoihin omaan tahtiin (n=10). Raportointi mahdollistaa myös aamuvuorossa olevien hoitajien työskentelyn potilaiden parissa, kun
iltavuossa olevat hoitajat lukevat raporttia (n=2). Hiljaisen raportoinnin kerrottiin
myös parantaneen kirjausten laatua (n=2). Myös suullisen raportoinnin seurauksena tulevat virheet (n=1) ja potilaiden hoidon kannalta epäoleelliset keskustelut hoitajien välillä vähenivät (n=4). Myös raportoinnin potilasturvallisuus tuli
esille vastauksissa (n=2). Hiljaisen raportoinnin vahvuuksiksi mainittiin myös
muun muassa työskentely-ympäristön rauhoittuminen (n=2), kun suullisen raportoinnin tuomalta hälinältä vältytään. Se koettiin myös aikaa säästäväksi
(n=4) ja kattavaksi raportointimuodoksi (n=4), jossa usean vuoron tekemät hoitotyön kirjaukset näkee helposti (n=1). Hiljaisen raportoinnin vahvuuksia kuvataan seuraavassa kuviossa (Kuvio 9).
Yleinen älämölö vähäisempää, kun kaikki ei puhu yhtä aikaa.
Raportointitilanteet (entiset) olivat meluisia, eivätkä aina liittyneet
asiaan. Puhuttiin muutakin kuin asiaa.
Saa lukea haluamansa tiedot. Jos esim. ollut pitkään pois tai vaan
yhden päivän.
Ei vaadi aamuvuoron läsnäoloa, jolloin hoitajia vapautuu kentälle.
32
KUVIO 9. Hiljaisen raportoinnin vahvuudet
6.6 Hiljaisen raportoinnin heikkoudet
Hiljaisen raportoinnin heikkouksiksi koettiin esimerkiksi puutteelliset kirjaukset
(n=4) ja asioiden kirjaamatta jääminen (n=3), joiden seurauksena potilasturvallisuuden vaarantuminen (n=2). Kyselyssä kävi ilmi, ettei kaikkea tietoa voi kirjata
potilastietojärjestelmään, esimerkiksi ”hiljaista tietoa”. Myös hoitajien heikon
suomenkielen kerrottiin vaikuttavan kirjaamiseen ja kirjausten ymmärtämiseen
(n=3). Rauhattoman ja ahtaan ympäristön koettiin vaikuttavan raportointiin negatiivisella tavalla (n=4). Toisaalta hiljaisen raportoinnin kerrottiin olevan myös
paljon aikaa vievää (n=3) ja siihen koettiin olevan liian vähän aikaa (n=3). Hiljaisen raportoinnin heikkoudet on jaoteltu teemoittain seuraavaan kuvioon (Kuvio
10).
33
Osaston tilat ahtaat ja lukemiseen ei ole rauhaisaa tilaa saatavilla.
Jos kirjaukset ovat huonot, asiat eivät tule esiin.
Henkilökunnalla täytyy olla riittävät taidot tuoda oleelliset asiat ilmi
kirjauksissa.
...täytyy hallita suomenkieli (sekä kirjoittajan että lukijan) melko hyvin.
Kaikkea ei voi aina tuoda ilmi kirjoittamalla, ”vain henkilökunnan”
kesken jaettavaa tietoa ei voi aina kirjoittaa teksteihin.
Jos jäänyt kirjaamatta, tieto ei kulje mihinkään. Potilasturvallisuus
vaarantuu.
KUVIO 10. Hiljaisen raportoinnin heikkoudet
6.7 Hiljaisen raportoinnin kehittämistarpeet
Hiljaisen raportoinnin kehittämisehdotukset liittyivät muun muassa kirjaamisen
laadun parantamiseen (n=3) ja hoitajien kirjaamiseen liittyvien taitojen kehittämiseen, kuten ajantasaisiin hoitosuunnitelmiin (n=3) sekä hoitajien kouluttami-
34
seen kirjaamisessa ja tietojärjestelmän käytössä (n=2). Myös työskentelyympäristön puitteiden parantamiseksi tuli kehittämisehdotuksia, esimerkiksi tilan
rauhoittamista raportin ajaksi (n=8) sekä omaa tilaa raportin kirjoittamiseen ja
lukemiseen kaivattiin (n=5). Suullista raporttia toivottiin myös saavan vain pyydettäessä (n=1). Myös potilastietojärjestelmää toivottiin kehitettävän selkeämmäksi (n=2). Hiljaisen raportin kehittämiseen liittyviä tekijöitä on kuvattu seuraavassa kuviossa (Kuvio 11).
Hyvä kirjaus ja tiedot (hosut + väliarviot) ajan tasalla on kaikkien
tärkeintä.
Varmistamalla, että raportti pysyy hiljaisena: rauhoitetaan tila.
Lukurauha! Suullista raporttia vain, jos itse sitä pyytää.
Lääkkeenjakohuone erikseen.
Oma erillinen huone raportin lukijoille, joka ei tule onnistumaan ainakaan täällä, koska ei ole tiloja.
KUVIO 11. Hiljaisen raportoinnin kehittäminen
35
7 POHDINTA
7.1 Tulosten pohdintaa
Hiljainen raportointi muodostuu useista tekijöistä. Onnistunut tiedonkulku vaatii
paljon sekä työskentely-ympäristöltä ja sen puitteilta että hoitohenkilökunnalta.
Kyselyssä hiljaisen raportoinnin vahvuudeksi nousi raportoinnin joustavuus,
esimerkiksi hoitajan mahdollisuus perehtyä potilaiden teksteihin omaan tahtiin.
Raportointi säästi myös aikaa sekä sitä pidettiin hyvänä ja kattavana. Rauhaton
kanslia ja hiljaisen raportin lukemisen aikana tapahtuvat keskeytykset, kuten
puhelimen tai potilaskellojen soiminen, koettiin raportin heikkouksiksi. Toisinaan
myös puutteelliset kirjaukset nimettiin heikkouksiksi. Hiljaiseen raportointiin liittyen toivottiin kirjausten laadun parantamista, esimerkiksi kouluttamalla hoitajia
kirjaamisessa ja tietojärjestelmien käytössä. Toisena keskeisenä kehittämiskohteena toivottiin kanslian rauhoittamista hiljaisen raportin lukemisen ajaksi tai
kokonaan omaa tilaa raportin lukemiseen.
Hoitajien työajan säästyminen ja laadukkaan kirjaamisen lisääntyminen hiljaisen
raportoinnin myötä tulivat esille myös käyttämässäni teoriatiedossa (RautavaNurmi ym. 2012, 52). Tutkimuksen tuloksilla on samankaltaisuutta myös Puumalaisen kollegoineen tekemään tutkimukseen, jonka mukaan välittömään potilastyöhön jäävä aika lisääntyi ja työn kiireellisyys vähentyi hiljaisessa raportoinnissa. Puumalainen ym. toivat tutkimustuloksissaan esille myös kirjaamiseen,
sairauskertomuksiin perehtymiseen ja potilastyöhön käytettävän ajan lisääntymisen tutkimuksessa mukana olleilla osastoilla. (Puumalainen ym. 2003, 4-8).
Myös suullisen ja kirjallisen raportin yhtäaikainen käyttö nousi tekemässäni tutkimuksessa esille. Kyselystä selvisi, että hoitajat tarvitsivat suullista raporttia
hiljaisen raportin lisäksi jopa useita kertoja viikossa. Suullista raporttia voidaankin käyttää täydentämään hiljaista raporttia (Saranto & Ikonen 2007, 158).
36
Tutkimuksessa hoitajien mielestä hiljaiseen raportointiin ei liittynyt potilasturvallisuutta vaarantavia tekijöitä. Vain kaksi vastaajaa toi potilasturvallisuuden vaarantumisen esille. Toisaalta tutkimuksessa sen hiljaisen raportin koettiin myös
lisäävän potilasturvallisuutta suulliseen tiedonvälitykseen nähden. Tältä osin
tutkimus eroaa käyttämästäni kirjallisuudesta ja tilastosta, joissa esimerkiksi
rauhattoman ympäristön häiriötekijät, kuten melu ja keskeytykset vaikuttavat
potilasturvallisuuteen. Myös inhimillisten tekijöiden, kuten huolimattomuus ja
muistamattomuuden on todettu vaikuttavan potilasturvallisuuteen. (Helovuo ym.
2011, 63–91.) Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vuoden 2012 potilasturvallisuusraportin mukaan keskimäärin 19,5 % tehdyistä HaiPro-ilmoituksista
kommunikointi ja tiedonkulku vaikuttivat haittatapahtuman syntyyn (Helsingin ja
Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2013). Edellä mainittujen seikkojen vuoksi katkeamattomaan tiedonkulkuun on kiinnitettävä hiljaisessa raportoinnissa erityistä
huomiota. Kriittisten tietojen turvaaminen potilastietojärjestelmän ollessa epäkunnossa on huomioitu osastolla hyvin, sillä potilaskohtaiset lääkelistat ja potilaslistat ovat tulostetussa muodossa.
Tutkimuksessa selvisi, että toisinaan jotain tärkeää on jäänyt kiireen vuoksi kirjaamatta. Myös hoitosuunnitelmien päivittämistä kaivattiin. Kirjaamatta jääneet
asiat vaikuttavat hoitajien väliseen tiedonkulkuun, sillä työvuoroon tuleva hoitaja
ei voi tietää, mitä edellisessä vuorossa on tapahtunut, jos kaikkea ei ole kirjattu.
Kirjatut asiat on tehty. Mitä ei ole kirjattu, ei ole myöskään tehty. (Hallila &
Graeffe 2005, 18.) Kirjaamisen on oltava huolellista, tarkkaa ja vastuullista
(Rautava-Nurmi ym. 2012, 52–53). Hyvä kirjaaminen luo edellytykset hoidon
etenemiselle, turvaa potilaan hoitoa koskevan tiedonsaannin, varmistaa hoidon
toteutuksen ja sen seurannan sekä turvaa hoidon jatkuvuuden (Lauri, Eriksson
& Hupli 1998, 94).
Tiedonkulun osittainenkin katkeaminen voi vaikuttaa potilaan hoidon jatkuvuuteen ja potilasturvallisuuteen, sillä pohjan hiljaiselle raportoinnille muodostavat
päivittäiset kirjaukset potilasasiakirjassa ja hoitosuunnitelma (Rautava-Nurmi
ym. 2012, 52). Hoitosuunnitelmien avulla voidaan arvioida hoitotyötä ja sen laa-
37
tua (Hallila 2005c, 108). Myös tämän vuoksi on tärkeää, että hoitosuunnitelmat
ovat ajan tasalla. Tärkeää onkin, että hyvään hoitotyön kirjaamiseen ja kirjausten laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kuten raportoinnin kehittämisehdotuksistakin nousi esille, kirjaamiseen liittyviä taitoja on tärkeä kehittää
esimerkiksi hoitohenkilökuntaa kouluttamalla.
Kyselyn vastauksista kehittämisehdotuksiksi toivottiin, että raportin lukemisen
aikana työ-ympäristö olisi rauhallinen, jotta lukurauha säilyy. Kanslian rauhoittamiseksi ehdotettiin paitsi omaa tilaa raporttiin perehtymiselle myös lääkkeenjakohuoneen siirtämistä toisaalle. Rauhallinen ympäristö, päivittäisten hoitotyön
kirjausten ja hiljaisen raportin lukemisen aikana, ei vaikuta myöskään potilasturvallisuuteen.
7.2 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimusaineisto on määrällisesti pieni kvantitatiivisen tutkimuksen aineistoksi.
Kyselyn vastaprosentti oli 74 %, mikä kertoo sitä, että reilusti yli puolet osastolla
työskentelevästä hoitohenkilökunnasta osallistui tutkimukseen. Tutkimusta voidaan pitää luotettavana kuvaamaan kyseisellä osastolla työskentelevien perusja sairaanhoitajien kokemuksia hiljaisesta raportoinnista. Tuloksia ei kuitenkaan
voida yleistää osaston ulkopuolelle.
Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta voi arvioida sen reliabiliteetin ja validiteetin perusteella. Reliabiliteetti arvioi tutkimustulosten pysyvyyttä. Tutkimuksen voidaan sanoa olevan luotettava ja tarkka, mikäli toistetussa mittauksessa
saadut tutkimustulokset ovat täsmälleen samoja tutkijasta riippumatta. Reliabiliteettia arvioidessa tulee kiinnittää huomiota otoksen kokoon ja laatuun, vastausprosenttiin, huolellisuuteen havaintoyksiköiden muuttujia koskevassa tiedonsyötössä sekä mahdollisiin mittausvirheisiin. Reliabiliteetin arvioiminen koko
tutkimuksen ajan on tärkeää sen luotettavuuden kannalta. (Vilkka 2007, 149–
150.) Validiteetin avulla voidaan selvittää vastasiko saatu aineisto tutkimuskysymykseen eli mittasiko tutkimus sitä, mitä sen oli tarkoitus mitata. Tutkimuksen
38
validiteettia arvioidessa voidaan pohtia onko tutkija saanut muotoiltua esimerkiksi kyselylomakkeen kysymykset ja vastausvaihtoehdot onnistuneesti, jolloin
sekä tutkija että tutkittava ymmärtävät ne samalla tavalla. Lisäksi validiteetin
arvioinnissa voidaan tarkastella valitun asteikon toimivuutta tai mahdollisia epätarkkuuksia, joita valittuun mittariin esimerkiksi kyselylomakkeeseen, voi liittyä.
Validiteetin huomioiminen on ajankohtaista, kun tutkija operationalisoi käsitteitä
tai suunnittelee mittaria. (Vilkka 2007, 150–151.) Tutkimuksen kokonaisluotettavuus muodostuu sen reliabiliteetista ja validiteetista. Kokonaisluotettavuus on
hyvä, mikäli otos edustaa perusjoukkoa ja mittaamisessa tapahtuvilta satunnaisvirheiltä olisi vältytty. Tutkimuksen kokonaisluotettavuuden mittaamisen välineenä voi käyttää uusintamittausta. (Vilkka 2007, 152.)
Vallin (2001, 100) mukaan kyselylomaketta tehdessä tulee ottaa huomioon se,
että tutkimukseen osallistuvat vastaavat kyselyyn vain kerran, eikä kysymyksiä
voi myöhemmin enää tarkentaa. Tämän vuoksi kysymysten laatimisessa tulee
olla huolellinen. Kysymysten tulee olla yksiselitteisiä, jotta sekä tutkija että kyselyyn vastaajat ymmärtävät ne samalla tavalla, eikä tutkimuksen tulos sen vuoksi
vääristy. Kyselyyn laadittavat kysymykset tuleekin tehdä tutkimuksen tavoitteet
ja tutkimusongelmat huomioon ottaen. Kyselylomakkeessa on hyvä ottaa huomioon myös sen pituus, sillä liian pitkään kyselyyn on helppo jättää vastaamatta. Tärkeää on myös, että kyselylomake on selkeä, kysymykset etenevät loogisessa järjestyksessä ja pohtia, vaatiiko kyselyyn vastaaminen ohjeistusta.
Käytin tutkimuksessani kyselylomaketta, sillä uskoin, että sen kautta sain parhaiten vastauksia tutkimuskysymyksiin. Kyselylomakkeen kysymykset pyrin
työstämään siten, etteivät ne johdattele tutkimukseen osallistuvia vastaamaan
tietyllä tavalla. Kyselylomake mahdollisti myös vastaajien mahdollisimman todenmukaiset vastaukset ilman esimerkiksi ryhmähaastattelun tuomaa painetta.
Kyselylomakkeen kysymykset oli ymmärretty oikein, eikä saamieni vastausten
perusteella kysymyksiä tulkittu. Suurin osa vastaajista oli vastannut kaikkiin lomakkeen kysymyksiin. Yhteen avoimeen kysymykseen kaksi oli jättänyt vastaamatta. Kysymykset antoivat vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin.
39
Avoimet kysymykset koin hyviksi, sillä etenkin niistä vastaajien mielipiteet hiljaisesta raportoinnista tulivat esille.
Tietojen tallennusvaiheessa tapahtuneet mahdolliset virheet vaikuttavat tutkimustulosten luotettavuuteen. Tämän vuoksi kyselylomakkeiden merkitseminen
juoksevin numeroin on tärkeää. Numeroinnin avulla yksittäisten lomakkeiden
tietojen tarkistaminen havaintomatriisista on mahdollista. Tallennusvirheitä voi
välttää tarkastamalla ohjelmaan syötetyt tiedot tai syöttämällä ja tallentamalla
ne kahteen kertaan. (Vilkka 2007, 111,114.)
7.3 Tutkimuksen eettisyys
Etiikka on olennainen osa tutkimusta. Tutkimuksiin ja kehittämistoimintaan liittyy
eettisiä suosituksia ja ohjeita, jotka tuovat esiin niiden arvoperustan. Eettisten
suositusten ja ohjeiden merkitys korostuu terveydenhuollossa tehtäviin tutkimuksiin. Myös opinnäytetyöprosessissa on noudatettava hyvän tieteellisen toiminnan periaatteita. Näiden lisäksi ammattikuntien laatimat ammattieettiset periaatteet voivat tulla kyseeseen mikäli toiminta on ammatillista ja käytännönläheistä. (Heikkilä, Jokinen & Nurmela 2008, 43). Tutkimukseen osallistumisen on
oltava vapaaehtoista ja tutkimukseen osallistuvien on mahdollista keskeyttää
osallistumisensa tutkimukseen milloin tahansa. Myös tutkimukseen osallistuvien
anonymiteetin tulee säilyä. (Vehviläinen-Julkunen 1997, 30). Etiikka seuraa läpi
tutkimuksen ja opinnäytetyöprosessin aina tutkittaville tiedottamisesta aineiston
analysointiin ja julkistamiseen saakka.
Opinnäytetyölle myönnettiin tutkimuslupa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta. Opinnäytetyön yhteistyösopimus solmittiin Herttoniemen sairaalan osastonhoitajan kanssa. Tutkimusluvan jälkeen lähetin tutkimukseen osallistuvalle osastolle helmikuussa 2014 tiedotteen tutkimuksesta, jossa kerroin sen
tarkoituksesta, tavoitteista, aikataulusta, osallistumisen vapaaehtoisuudesta
sekä kyselyyn vastaavan anonymiteetin säilymisestä. Tämän myötä osastolla
työskentelevät hoitajat saivat tietoa tutkimuksesta ja sen tarkoituksesta sekä
40
muista tärkeistä asioista, joita heidän tuli huomioida päätöksissään tutkimukseen osallistumiselle. Otin tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden huomioon
myös tutkimusaineistoa analysoidessani. Analysoin saamiani tutkimustuloksia
siten, ettei tulos vääristynyt. En jättänyt tutkimustuloksia tahallisesti pimentoon,
vaan olin avoin ja toin tulokset esille sellaisina kun ne oli tarkoitettu. Lisäksi otin
koko tutkimusprosessi ajan huomioon tutkimusetiikan. Tutkimustulokseni julkaisin avoimesti ja rehellisesti huomioiden vastaajien anonymiteetin säilymisen.
7.4 Päätelmät
Hiljainen raportointi tulee todennäköisesti yleistymään seuraavien vuosien aikana. Suullisen raportin eli tiedonkulun osittaisen käytön puolesta hiljaisen raportin
rinnalla puhuu kuitenkin se, ettei kaikkea tietoa voi kirjata potilastietojärjestelmiin. Tätä kutsutaan ”hiljaiseksi tiedoksi”.
Tutkimustulosten mukaan hiljaista raportointia tulee vielä kehittää, jotta se vastaa paremmin tarpeita. Kyselystä selvisi, että raportoinnin yhdeksi suurimmaksi
heikkoudeksi koettiin ympäristön tuoma hälinä ja rauhattomuus. Hiljaiseen raporttiin perehtyminen tapahtuukin useimmiten osaston kansliassa, jossa raportointi saattaa keskeytyä esimerkiksi puhelimien ja potilaskellojen soitoista. Raportointitilan erillään oleminen vilkkaasta ympäristöstä esimerkiksi lääkkeenjakohuoneesta toimisi tilaa rauhoittavana tekijänä. Erillinen tila ei kuitenkaan aina
ole mahdollista osastojen rajallisista tiloista johtuen. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että hiljaisen raportin ajaksi raportointitilan voisi pyrkiä tekemään mahdollisimman rauhalliseksi ja mahdollisia keskeytyksiä pyrittäisiin välttämään. Esimerkiksi hoitajat, jotka eivät osallistu raportin lukuun voivat vastata puhelimeen
ja potilaskutsuihin. Myös ylimääräistä liikkumista kansaliassa tulee välttää hiljaisen raportin aikana. Keskeytykset todennäköisesti selittävät osaltaan myös sitä,
että hoitajat kokevat olevan liian vähän aikaa sekä kirjaamiseen että raportin
lukuun.
41
Puutteelliset kirjaukset tai se, että jotain on unohtunut kirjata, saattavat vaikuttavat potilaiden saamaan hoitoon ja potilasturvallisuuteen. Kirjaamisen tärkeyttä
tulee korostaa sekä tarjota kirjaamiseen ja potilastietojärjestelmän käyttöön ohjeistavia koulutuksia. Koulutukset palvelevat myös ei suomenkieltä äidinkielenään puhuvia hoitajia. He voivat koulutuksista saada varmuutta suomenkieleen
ja sen ymmärtämiseen. Myös hoitajien keskinäinen kommunikointi on tärkeää,
mikäli jokin asia esimerkiksi päivittäisissä hoitotyön kirjauksissa jää epäselväksi.
Tässä tutkimuksessa saatiin tietoa hoitajien kokemuksista osaston hiljaisesta
raportointikäytännöstä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, millaiseksi muiden
osastojen tai sairaaloiden hoitajat kokevat hiljaisen raportin ja verrata saatuja
tuloksia keskenään. Myös suullisen raportin tarvetta hoitotyössä olisi tarpeen
selvittää, sillä useilla osastoilla on edelleen käytössä suullinen raportti hiljaisen
raportin ohella tai ainoana raportointimuotona. Tärkeää olisi myös kehittää hiljaista raportointia vastaamaan paremmin sille asetettuja tavoitteita. Tässä opinnäytetyössä ei tarkasteltu vastaajien koulutuksen tai työkokemuksen merkitystä
hiljaiseen raporttiin suhtautumiseen.
7.5 Ammatillinen kasvu opinnäytetyöprosessin myötä
Opinnäytetyöprosessin aikana sain kuvan siitä, millaista kvantitatiivisen tutkimuksen tekeminen suunnittelusta, analysointiin ja raportin kirjoittamiseen on.
Jatkossa minulla on tarvittavat perustiedot kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamiseen. Opinnäytetyöprosessi lisäsi myös tiedonhakutaitojani ja vahvisti kriittistä arviointia sekä toisten tutkimuksia että omaa tutkimusta kohtaan.
Opinnäytetyöprosessi vaati sitoutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Motivaatiota opinnäytetyön tekemiseen lisäsi paitsi oma kiinnostukseni tutkittavaa asiaa
kohtaan myös osaston työntekijöiden kiinnostus. Tulevana sairaan- ja terveydenhoitajana voin hyödyntää opinnäytetyöprossin aikana saamiani valmiuksia
esimerkiksi projekti työskentelyssä.
42
Opinnäytetyöseminaareissa sain palautetta sekä ohjaavilta opettajilta että opponenteilta. Opin vastaanottamaan ja antamaan rakentavaa palautetta sekä
kehittämisehdotuksia. Seminaareissa opiskelijaryhmälle esiintyminen ja omasta
opinnäytetyöstä kertominen puolestaan lisäsivät esiintymisvalmiuttani. Hoitotyössä kohtaa erilaisia asiakkaita päivittäin. Hoitajan antaman palautteen ja tuen
merkitys voi olla asiakkaalle keskeinen. Sen vuoksi hoitajan on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten asiakkaan kohtaa ja kuinka asiat esittää.
Teoriatietoon ja aiempiin tutkimuksiin hiljaisesta raportoinnista perehtyminen
vahvisti tietämystäni raportoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöitä. Opin myös
hoitotyön kirjaamisen merkityksestä, paitsi potilaan hoidon myös sen jatkuvuuden turvaamisen näkökulmista. Hoitotyön kirjaaminen ja raportointi ovat vahvistuneet myös käytännön harjoittelujaksojen aikana.
43
LÄHTEET
HaiPro 2013. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä. Viitattu 20.3.2013. http://www.haipro.fi/fin/default.aspx
Hallila, Liisa & Graeffe, Reija 2005. Hoitotyön kirjaamista säätelevät lait, asetukset ja ohjeet. Teoksessa Liisa Hallila (toim.) Näyttöön perustuva
hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi, 16–22.
Hallila, Liisa 1998. Potilaan hoidon kirjaamisen alkuvaiheita. Teoksessa Liisa
Hallila (toim.) Hoitotyön kirjallinen suunnitelma. Helsinki: Kirjayhtymä Oy, 16–17.
Hallila, Liisa 2005 a. Hoitotyön kirjaamisen teoreettiset lähtökohdat. Teoksessa
Liisa Hallila (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi, 23-35.
Hallila, Liisa 2005 b. Näyttöön perustuva kirjaaminen hoitotyössä. Teoksessa
Liisa Hallila (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi, 10–15.
Hallila, Liisa 2005 c. Potilaiden opettaminen ja ohjaaminen. Teoksessa Liisa
Hallila (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki:
Tammi, 97–110.
Hallila, Liisa 2005 d. Sähköinen kirjaaminen terveydenhuollon organisaatioissa.
Teoksessa Liisa Hallila (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi, 51–55.
Heikkilä, Asta; Jokinen, Pirkko & Nurmela, Tiina 2008. Tutkiva kehittäminen.
Helsinki: WSOY, 43.
Helovuo, Arto; Kinnunen, Marina; Peltomaa, Karolina & Pennanen, Pirjo 2011.
Potilasturvallisuus. Potilasturvallisuuden keskeisiä kysymyksiä havainnollisesti ja käytännönläheisesti. Helsinki: Edita Prima Oy, 13,
31, 35–36, 38–40, 63–91.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2013. Helsingin ja Uudenmaansairaanhoitopiirin potilasturvallisuusraportti 2012. Viitattu 29.3.2014.
http://www.hus.fi/potilaalle/Documents/HUS_potilasturvallisuusrapo
rtti_2012.pdf
44
Helsingin kaupunki 2013. Viitattu 3.10.2013.
http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Toimipisteet+ja+yhteystiedot/Kaupungin
sairaalan+yhteystiedot
Helsingin kaupunki 2013. Viitattu 7.10.2013.
http://www.hel.fi/hki/sote/fi/Sairaala-%2C+kuntoutus+ja+hoivapalvelut/Kaupunginsairaala
Henkilötietolaki 1999/52322.4.1999. Viitattu 21.4.2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523
Komulainen, Jorma; Vuokko, Riikka & Mäkelä, Matti 2011. Rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma. THL 7/2011, 12.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785, 17.8.1992. Viitattu 21.4.2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785?search[type]=pik
a&search[pika]=Laki%20potilaan%20asemasta%20ja%20oikeuksis
ta
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä
2007/159, 9.2.2007. Viitattu 21.4.2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070159
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 1994/559, 28.6.1994. Viitattu
21.4.2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559?search[type]=pik
a&search[pika]=laki%20terveydenhuollon%20ammattihenkil%C3%
B6ist%C3%A4
Lauri, Sirkka; Eriksson, Elina & Hupli, Maija 1998. Hoidollinen päätöksenteko.
Helsinki: WSOY, 94–96.
Liljamo, Pia; Kinnunen, Ulla-Mari & Ensio, Anneli 2012. FinCCluokituskokonaisuuden käyttöopas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.4.2014.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90804/URN_ISBN_978
-952-245-675-5.pdf?sequence=1
Pekkala, Eila 2007. Näyttöön perustuva kirjaaminen. Teoksessa Kaija Saranto,
Anneli Ensio, Kaarina Tanttu & Anna Liisa Sonninen (toim.) Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY, 48.
45
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 2012. Raportointi. Viitattu 4.10.2013.
http://www.pshp.fi/default.aspx?nodeid=17728&contentlan=1
Potilasasiakirjojen laatiminen sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin
säilyttäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 22.4.2014.
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name
=DLFE-8444.pdf
Puumalainen, Anne; Långstedt, Karin & Eriksson, Elina 2003. Suullisesta raportoinnista kirjalliseen tiedon välitykseen. Tutkiva Hoitotyö 2003 (1),
4-9.
Rautava-Nurmi, Hanna; Westergård, Airi; Henttonen, Tarja; Ojala, Mirja & Vuorinen, Sinikka 2012. Hoitotyön taidot ja toiminnot. Helsinki: Sanoma
Pro Oy, 45, 50–53.
Salo, Riitta 2005. Saumattomat palveluketjut. Teoksessa Liisa Hallila (toim.)
Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki: Tammi, 120–
125.
Saranto, Kaija & Ikonen, Helena 2007. Hoitotiedon välittäminen toimintayksikössä. Teoksessa Kaija Saranto, Anneli Ensio, Kaarina Tanttu &
Anna Liisa Sonninen (toim.) Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY, 157–166.
Saranto, Katja & Sonninen, Anna Liisa 2007. Systemaattisen kirjaamisen tarve.
Teoksessa Kaija Saranto, Anneli Ensio, Kaarina Tanttu & Anna Liisa Sonninen (toim.) Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY, 12–16.
Sonninen, Anna Liisa 2007. Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Teoksessa Kaija Saranto, Anneli Ensio, Kaarina Tanttu & Anna Liisa Sonninen (toim.) Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki:
WSOY, 66.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009. Viitattu
21.4.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090298
Synnöve, Amberla 2007. Potilastietojen käyttötarkoitus ja luovutus. Teoksessa
Kaija Saranto, Anneli Ensio, Kaarina Tanttu & Anna Liisa Sonninen
46
(toim.) Hoitotietojen systemaattinen kirjaaminen. Helsinki: WSOY,
33–47.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, THL i.a. Sosiaali- ja terveydenhuollon luokitukset. Viitattu 8.2.2014.
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/palvelut/koodistopalvelu/esittel
y/luokitukset#hoitotyo
Turtiainen, Tiina 2005. Hoitotyön kirjaamiseen perustuva raporttikäytäntö osastolla K10 Helsingin lasten ja nuorten sairaalassa. Teoksessa Liisa
Hallila (toim.) Näyttöön perustuva hoitotyön kirjaaminen. Helsinki:
Tammi, 126–131.
Tuukkanen, Johanna 2010. Hiljainen raportointi vaarantaa potilasturvallisuuden.
Finnanest. Viitattu 7.10.2013.
http://www.finnanest.fi/files/tuukkanen_hiljainen.pdf
Valli, Raine 2001. Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine
Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PSkustannus, 100–112.
Valvira i.a. Potilasasiakirjat. Viitattu 30.3.2014.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilasasia
kirjat
Vehviläinen-Julkunen, Katri 1997. Hoitotieteellisen tutkimuksen etiikka. Teoksessa Marita Paunonen & Katri Vehviläinen-Julkunen (toim.) Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Helsinki: WSOY, 26–34.
Vilkka, Hanna 2007. Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi, 27–28, 106, 111, 113–117, 119–121, 149–152.
47
LIITE 1. Tutkimustiedote
Hiljainen raportointi Herttoniemen sairaalan vuodeosastolla 1
Hei!
Olen neljännen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Teen opinnäytetyön hoitajien kokemuksista hiljaisesta raportoinnista.
Herttoniemen sairaalan osasto 1, jossa työskentelette, osallistuu tutkimukseen.
Tutkimuksen onnistumiseksi tarvitsen teidän, hoitajien kokemuspohjaista tietoa
hiljaisesta raportoinnista osastollanne. Aineisto tutkimusta varten tullaan keräämään kyselylomakkeilla helmikuussa 2014.
Antoisaa alkuvuotta 2014!
Ystävällisin terveisin,
Laura Karjaluoto
p. xxxxxxxxxx
[email protected]
48
LIITE 2. Saatekirje
Hiljainen raportointi Herttoniemen sairaalan vuodeosastolla 1
Hyvä hoitotyönammattilainen tai alan opiskelija!
Hiljainen raportointi kuuluu osana päivittäiseen työhösi. Siitä on tullut merkittävä
raportointimuoto hoitotyössä. Hiljainen raportointi on tärkeä työväline hoitohenkilökunnan keskinäisessä viestinnässä potilaiden voinnista ja sen muutoksista.
Olen neljännen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Teen opinnäytetyön Herttoniemen sairaalan osaston 1 hoitajien kokemuksista hiljaisesta raportoinnista. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa hoitajien kokemuksia hiljaisesta raportoinnista, sen toimivuudesta ja mahdollisista
kehitystarpeista. Tutkimus on tarpeellinen, sillä sen avulla saadaan kokemusperäistä tietoa hiljaisesta raportoinnista ja mahdollistaa myös sen kehittämisen.
Kyselylomake sisältää 11 kysymystä, joista osa on monivalinta- ja osa avoimia
kysymyksiä. Kyselyyn vastaaminen vie 10–15 minuuttia. Kyselyyn vastaaminen
on vapaaehtoista. Kyselyyn voivat vastata Herttoniemen sairaalan osastolla 1
työskentelevät perus-/lähihoitajat ja sairaanhoitajat sekä osaston hiljaiseen raportointiin osallistuvat hoitotyönsijaiset. Myös osastolla harjoittelujaksolla olevat
opiskelijat voivat vastata kyselyyn. Kukin kyselyyn osallistuva voi vastata vain
kerran. Saatuja vastauksia käsitellään luottamuksella ja kyselylomakkeet hävitetään tutkimuksen jälkeen. Vastaajien henkilöllisyys ei tule ilmi tutkimustulosten
yhteydessä. Tutkimuksessa saadut tiedot esitetään opinnäytetyön raportissani,
joka julkaistaan keväällä 2014.
Täytetyn kyselylomakkeen voitte palauttaa osaston kansliassa olevaan pahvilaatikkoon. Palautus aikaa on torstaihin 20.2.2014 saakka. Lisätietoja opinnäytetyöstäni voitte tiedustella minulta joko puhelimitse tai sähköpostilla.
Kiitokset etukäteen kaikille kyselyyn vastaaville!
Yhteistyöterveisin,
Laura Karjaluoto
p. xxxxxxxxxx
[email protected]
LIITE 3. Kyselylomake
Hiljainen raportointi Herttoniemen sairaalassa osastolla 1 –kyselylomake
Ympyröi sinua parhaiten kuvaava vaihtoehto.
1. Mikä ammattinimikkeesi on?
1. Perus-/lähihoitaja
2. Sairaanhoitaja (AMK)
3. Sairaanhoitaja (opisto)
4. Alan opiskelija
5. Muu, mikä?_________________
2. Millaisessa työsuhteessa olet Herttoniemen sairaalassa?
1. Vakituisena
2. Määräaikaisena
3. Muu, mikä?_________________
3. Kuinka kauan olet työskennellyt hoitoalalla?
1. Alle kolme kuukautta
2. 3kk-vuosi
3. Yli vuoden, kuinka monta vuotta __________
4. Kuinka kauan olet työskennellyt Herttoniemen sairaalassa osastolla 1?
1. Alle kolme kuukautta
2. 3kk-vuosi
3. Yli vuoden, kuinka monta vuotta __________
5. Oletko saanut suullista raporttia, mikäli hiljainen raportointi ei ole ollut riittävää?
1. Aina
2. Melkein aina
3. Melko harvoin
4. En koskaan
6. Kuinka usein olet tarvinnut suullista raporttia hiljaisen raportin lisäksi?
1. Päivittäin
2. Useita kertoja viikossa
3. Kerran viikossa
4. Muutamia kertoja kuukaudessa
5. Muu, mikä?_________________
50
7. Rastita seuraavista kysymyksistä käsitystäsi parhaiten kuvaava vaihtoehto.
Vaihtoehdot ovat:
1. Täysin samaa mieltä
2. Osittain samaa mieltä
3. En osaa sanoa
4. Osittain eri mieltä
5. Täysin eri mieltä
Täysin
samaa
mieltä
Osittain
samaa
mieltä
En
osaa
sanoa
Osittain Täysin
eri
eri mieltä
mieltä
Päivittäisiin hoitotyönkirjauksiin on riittävästi
aikaa.
Päivittäiset hoitotyönkirjaukset ovat hyviä ja
kattavia.
Potilaiden hoitosuunnitelmat ovat ajan tasalla.
Kiireen vuoksi jotain tärkeää on jäänyt kirjaamatta.
Hiljaisen raportin lukuun on riittävästi aikaa.
Minulla on työrauha, kun luen hiljaista raporttia.
Hiljaiseen raporttiin liittyy häiriötekijöitä.
Perehdyn hiljaisen raportin aikana myös muiden potilaan hoitoon osallistuvien teksteihin
(päivittäisten kirjausten lisäksi).
Mielestäni hiljainen raportointi on vaaraksi
potilasturvallisuudelle.
Tiedän tilanteen, jossa hiljainen raportointi on
vaarantanut potilasturvallisuuden.
Atk-taitoni ovat riittävät potilastietojärjestelmän käyttöön.
Olen tarvittaessa saanut ohjausta tai koulutusta tietokoneen käytössä.
8. Jos mielestäsi hiljaiseen raportointiin liittyy häiriötekijöitä, kuvaatko omin sanoin millaisia?
51
9. Hiljaisen raportin vahvuudet mielestäni ovat:
10. Hiljaisen raportin heikkoudet mielestäni ovat:
11. Miten hiljaista raportointia tulisi mielestäsi kehittää?
Kiitos kyselyyn vastaamisesta!
Terveydenhoitajaopiskelija Laura Karjaluoto