YHTEISÖLLISYYDEN RAKENTUMINEN UUDESSA ASUMISYKSIKÖSSÄ OHJAAJIEN KOKEMANA Essi Varila
by user
Comments
Transcript
YHTEISÖLLISYYDEN RAKENTUMINEN UUDESSA ASUMISYKSIKÖSSÄ OHJAAJIEN KOKEMANA Essi Varila
YHTEISÖLLISYYDEN RAKENTUMINEN UUDESSA ASUMISYKSIKÖSSÄ OHJAAJIEN KOKEMANA Essi Varila YHTEISÖLLISYYDEN RAKENTUMINEN UUDESSA ASUMISYKSIKÖSSÄ OHJAAJIEN KOKEMANA Essi Varila Opinnäytetyö, syksy 2014 Diakonia-ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) TIIVISTELMÄ Varila, Essi. Yhteisöllisyyden rakentuminen uudessa asumisyksikössä ohjaajien kokemana. 54 s, 3 liitettä. Helsinki, syksy 2014, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK). Yhteisöllisyys on ajankohtainen aihe työelämässä. Se tarkoittaa esimerkiksi yhteisön jäsenten välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Yhteisöllisyys edistää ihmisten hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja terveyttä. Sen kehittämiseen työyhteisössä on kannattavaa panostaa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa. Sen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla ohjaajien kokemaa yhteisöllisyyttä Kuninkaankallion asumisyksikössä. Opinnäytetyössä pyrittiin tunnistamaan yhteisöllisyyden ilmenemismuotoja ja yhteisöllisyyteen yhteydessä olevia asioita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää yhteisöllisyyden kehittämisessä Kuninkaankallion asumisyksikössä. Opinnäytetyö on laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä asumisyksikön ohjaajaa Kuninkaankalliossa Espoossa. Aineisto teemoiteltiin aihepiireittäin. Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa tarkoittaa yhteisiä tavoitteita, päämääriä, arvoja ja normeja. Keskeinen osa yhteisöllisyyttä on yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteisöllisyys rakentuu muun muassa luottamuksesta, avoimuudesta ja kodinomaisuudesta sekä toista kunnioittavasta vuorovaikutuksesta. Konkreettisesti yhteisöllisyys näyttäytyy yhdessä tekemisenä, toimimisena ja vaikuttamisena. Se on keino viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa. Yhteisöllisyys tukee kaikkea sitä työtä, jota Kuninkaankalliossa tehdään. Asukkaiden ja ohjaajien yhteinen tekeminen ja yhdessä ajan viettäminen lisäävät yhteisöllisyyttä. Tulevaisuudessa Kuninkaankalliossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että asukkailla ja ohjaajilla on mahdollisimman paljon kiireetöntä yhteistä aikaa. Ohjaajien keskinäistä yhteistä aikaa, esimerkiksi kehittämispäivän tai työnohjauksen muodossa, tarvitaan lisää. Talo- ja yhteisökokouksissa asukkaiden on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa yhteisiin asioihin. Kokoukset kannattaa säilyttää Kuninkaankalliossa niiden määrä ainakin ennallaan pitäen. Yksittäisetkin asiat ja tapahtumat, kuten uusi biljardipöytä, vaikuttavat yhteisöllisyyteen myönteisesti. Erilaisia tapahtumia on tärkeää järjestää asukkaille ja ohjaajille monipuolisesti myös tulevaisuudessa. Kaapeli-valmennukset ovat kehittäneet yhteisöllisyyttä Kuninkaankalliossa, ja niitä on kannattavaa järjestää asukkaille ja ohjaajille vastaisuudessakin. Asiasanat: yhteisöllisyys, yhteisö, asumisyksikkö, laadullinen tutkimus ABSTRACT Varila, Essi. The development of communality experienced by counsellors in a new housing unit. 54 p, 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki. Autumn 2014. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Option in Nursing. Degree: Nurse. The aim of the thesis was to examine what kind of experiences counsellors of Kuninkaankallio’s housing unit have about the communality. The purpose was also to find out what kind of forms communality has in Kuninkaankallio and how it has been developed since Kuninkaankallio’s establishment. Kuninkaankallio’s housing unit is owned by Helsinki Deaconess Institute. The thesis is qualitative research. The data was collected by theme interviewing five counsellors of Kuninkaankallio’s housing unit. The interviews were carried out 11/12/2014 in Kuninkaankallio. The results were divided by themes. The results of the thesis can be utilized in the development of communality in Kuninkaankallio. Communality-building factors were, for example, housing and community meetings, discussions between counsellors and residents and shared time together. The community coaching was also an important factor of communality development in Kuninkaankallio. Other important factors were the persistence of counsellors and residents and also coziness of the housing unit. Keywords: communality, community, housing unit, qualitative research SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................... 6 2 YHTEISÖ JA YHTEISÖLLISYYS ..................................................................... 7 2.1 Yhteisö....................................................................................................... 7 2.2 Yhteisöllisyyden taustaa ............................................................................ 8 2.3 Yhteisöllisyys käsitteenä .......................................................................... 10 3 YHTEISÖLLISYYS HOITOTYÖSSÄ .............................................................. 11 3.1 Positiivinen ja negatiivinen yhteisöllisyys työyhteisössä .......................... 11 3.2 Yhteisöllisyys terveydenhuollon työyhteisöissä........................................ 12 3.3 Yhteisöllisiä menetelmiä hyödyntävät hoito- ja kuntoutussuuntaukset..... 13 3.4 Osallisuus hoitotyössä 14 4 YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTÄMINEN ........................................................ 15 4.1 Yhteisöllisyyden kehittäminen työyhteisössä ........................................... 15 4.2 Yhteisöllinen oppiminen ja työskentely .................................................... 15 5 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ................................................................................ 17 5.1 Kuninkaankallion asumisyksikkö.............................................................. 17 5.2 Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa............................................................ 18 6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ............................................................................... 19 7 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS .................................................................... 20 7.1 Haastattelututkimus ................................................................................. 20 7.2 Haastattelukysymysten laatiminen........................................................... 22 7.3 Osallistujat ............................................................................................... 22 7.4 Aineiston keruu ........................................................................................ 23 7.5 Aineiston analysointi ................................................................................ 23 8 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET .................................................................... 25 8.1 Haastateltavien käsitys yhteisöllisyydestä ............................................... 25 8.2 Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa............................................................ 26 8.3 Yhteisöllisyyden rakentuminen ................................................................ 27 8.4 Talo- ja yhteisökokoukset ........................................................................ 29 8.5 Asukkaiden ja ohjaajien yhteiset kahvi- ja ruokatauot sekä ohjaajien raportit ........................................................................................................... 30 8.6 Keskustelut asukkaiden kanssa ............................................................... 31 8.7 Koko yhteisön yhteisöllisyyttä lisäävät tekijät ........................................... 33 8.8 Ohjaajien yhteisöllisyyttä lisäävät tekijät .................................................. 35 9 POHDINTA .................................................................................................... 37 9.1 Opinnäytetyön tulosten pohdinta ............................................................. 37 9.2 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys ................................................... 40 9.3 Ammatillinen kasvu sairaanhoitajuuteen ................................................. 44 LÄHTEET .......................................................................................................... 47 LIITTEET........................................................................................................... 52 LIITE 1 ........................................................................................................... 52 LIITE 2 ........................................................................................................... 53 LIITE 3 ........................................................................................................... 54 1 JOHDANTO Viime vuosina yhteisöllisyydestä on keskusteltu niin yhteiskunnallisena kysymyksenä kuin työelämänkin näkökulmasta (Paasivaara & Nikkilä 2010, 9). Siitä on toivottu ratkaisua esimerkiksi nuorten syrjäytymiseen, koululaitoksen kasvatuksellisiin ongelmiin ja työntekijöiden uupumiseen sekä vanhusten yksinäisyyteen. Yhteisöllisyys nähdään myönteisenä asiana, joka on yhteiskunnassa jäänyt yksilöllisyyden korostamisen vuoksi taka-alalle. (Murto 2013, 9.) Opinnäytetyöni Kuninkaankallion toteutettiin yhteistyössä asumispalveluyksikön Helsingin kanssa. Diakonissalaitoksen Espoossa sijaitsevan Kuninkaankallion toiminnan lähtökohtana on Asunto ensin -periaate, jonka mukaan asunto on perusoikeus, jota ei tarvitse ansaita. Toiminta perustuu asukkaan, henkilökunnan ja yhteisön muiden toimijoiden luottamuksen rakentamiseen ja asukkaan voimavarojen esiin nostamiseen ja tukemiseen. (Helsingin Diakonissalaitos i.a. a.) Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata ohjaajien kokemuksia yhteisöllisyyden rakentumisesta Diakonissalaitoksen Kuninkaankallion asumispalveluyksikössä. Lisäksi tarkoituksena on tunnistaa yhteisöllisyyden ilmenemismuotoja ja yhteisöllisyyteen yhteydessä olevia asioita. Opinnäytetyöni tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää Kuninkaankallion asumispalveluyksikössä. yhteisöllisyyden kehittämisessä Aihe on ajankohtainen, koska hoitotyötä tehdään ja toteutetaan yhteisöissä, joihin olennaisesti liittyy yhteisöllisyys. 7 2 YHTEISÖ JA YHTEISÖLLISYYS 2.1 Yhteisö Yhteisön käsite on vaikeasti määriteltävissä, koska sen rajat, tehtävät ja jäsenyys voivat olla epämääräisiä (Murto 2013, 12). Käsitys yhteisöistä muuttuu ajan kuluessa. Ihmisen ensisijainen yhteisö on perinteisesti ollut perhe, suku, heimo, seurakunta tai etninen yhteisö. Modernin teknologian muutokset ovat synnyttäneet myös verkkoyhteisöissä, uudenlaisia jotka eroavat yhteisöjä sosiaalisessa vuorovaikutusmalleiltaan mediassa ja perinteisistä yhteisöistä. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 12.) Erilaisia yhteisöjä voidaan luokitella niiden tavoitteiden (esimerkiksi hoitoyhteisöt) ja vuorovaikutuksen luonteen (esimerkiksi aatteelliset yhteisöt) perusteella (Heikkilä 2006, 3). Yhteisöiksi kutsutaan ihmisryhmittymiä, joilla on yhteisiä arvoja, toimintatapoja ja kiinnostuksen kohteita. Ne kommunikoivat keskenään saavuttaakseen omia intressejään (Koivula 2010, 18.) Yhteishengen tunne on yhteisön tärkein ominaisuus. Yhteishenki perustuu esimerkiksi yhteiseen historiaan tai kulttuuritaustaan ja sen myötä jaettuihin onnistumisiin ja epäonnistumisiin. (Hyyppä 2002, 27). Yksilö tulee osalliseksi yhteisöä sen toimintaan osallistumalla (Koivula 2010, 153). Yhteisöön kuuluminen on kaksisuuntaista. Yhteisön yhtenäisyys perustuu yksilön ja ryhmän vuorovaikutukseen. (Hyyppä 2002, 26.) Turvallinen yhteisö rakentuu luottamukselle ja reiluudelle (Hentinen, Iija & Mattila 2009, 119). Säännöt ovat oleellinen osa sen kehittymistä (Koivula 2010, 18). Kussakin yhteisössä toimivat omat säännöt ja lainalaisuudet, jotka määrittävät, mikä yhteisössä toimiessa on oikein ja mikä väärin. Jäsenten odotetaan hyväksyvän nämä yhteisön arvot ja käyttäytymistavat. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 12.) 8 Yhteisöllä on suuri merkitys yksilön identiteetin rakentumisen kannalta. Yksilö yhdistää oman identiteettinsä yhteisön identiteettiin. Yhteisössä ”minästä” tulee ”me”. (Koivula 2010, 19; 12.) Jäsenten omat asenteet ja motivaatio vaikuttavat siihen, kuinka sitoutuneita he ovat yhteisöön (Paasivaara & Nikkilä 2010, 12). Toimiva yhteisö ei välttämättä edellytä, että kaikki jäsenet kannattaisivat täsmälleen samoja arvoja, periaatteita tai mielipiteitä, vaan sen toiminnassa säilyy tietty vapauden taso, joka sallii jäsenen määritellä uudelleen oma paikkansa yhteisössä. Jäsenten yksilölliset piirteet ja yhteisön mahdolliset alakulttuuriset ja sisäiset erot ovat läsnä jokaisessa yhteisössä. Jäsenten toiminta yhteisössä vaikuttaa myös yhteisöä uusintaen tai muuttaen. (Koivula 2010, 18–19.) 2.2 Yhteisöllisyyden taustaa Yhteisöllisyys on vanha ja pysyvä asia, joka ilmenee jatkuvasti uusissa muodoissa. Yhteisöllisyysajattelulla on pitkät juuret Aristoteleen ajoista alkaen. (Hautamäki 2005, 13.) Tieteellinen keskustelu yhteisöistä ja yhteisöllisyydestä käynnistyi 1800-luvulla (Paasivaara & Nikkilä 2010, 10). Keskustelua yhteisöllisyydestä käytiin monissa maissa. Saksassa oman näkemyksensä yhteisöllisyyteen toivat Marx, Tönnies ja Simmel sekä Weber. Karl Marxin (1818–1883) teorian mukaan kapitalismi hävittää yhteisöllisyyden vieraannuttamalla ihmiset luontaisesta suhteestaan työhön ja muihin ihmisiin. Vasta markkinatalouden kukistuminen ja siirtymä kommunismiin ja sosialismiin voi muuttaa tämän kehityskulun. (Saastamoinen 2012, 38.) Ferdinand Tönnies (1855–1936) ilmaisi selkeimmin jaottelun yhteisöön ja yhteiskuntaan. Hänen mukaansa modernisoitunut yhteiskunta korvaa elävät yhteisölliset suhteet ihmisten välillä. (Hautamäki 2005, 8.) Georg Simmelille (1858–1918) modernisaatio merkitsi yksilöllistymistä ja irtaantumista yhteisöistä. Hän kytki kaupungistumisen uudenlaisen 9 individualistisen asenteen syntyyn. Yhteisöllisyys suurkaupungissa ei ole varsinaista yhteisöllisyyttä, vaan kevyttä seurustelua, jossa yksilöt kohtaavat tietoisina erilaisista kohtaamisen säännöistä. (Saastamoinen 2012, 38.) Max Weber (1864–1920) näki modernisaatiossa mahdollisuuden tavoitella urbaanin yhteisöllisyyden ideaalityyppiä, jossa keskiaikaisen kaupungin tapaan kaupankäynti ja siihen liittyvät sopimukselliset yhteisöllisyyden muodot toimisivat yhteisöllisyyden perustana. (Saastamoinen 2012, 38.) Suomessa Edward Westermarck (1862–1939) painotti yhteisöllisyyden biologista perustaa. Hänen mukaansa ihminen hakeutuu vaistonvaraisesti ja mielellään toisten ihmisten seuraan ja turvaa näin lajin säilymisen ja toimeentulon. (Hautamäki 2005, 8.) Ranskassa Émile Durkheim (1858–1917) kuvasi yhteiskunnan muutosta solidaarisuuden käsitteellä. Mekaaninen solidaarisuus tarkoittaa elämää perinteisessä pienyhteisössä, jossa jaetut tavat, uskomukset ja perinteet yhdistivät ihmisiä. Kaupungistuminen seurauksena syntyy orgaaninen solidaarisuus, joka edellyttää uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja ja korostaa yksilöiden riippuvuutta toisistaan. (Saastamoinen 2012, 37–38.) Englannissa John Stuart Mill (1806–1873) kirjoitti pari sataa vuotta sitten hyvin myönteisesti yksityisen kansalaisen osallistumisesta julkisiin tehtäviin, sillä tällöin kansalainen joutuu arvioimaan ja edistämään muidenkin etua kuin omaansa. Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa Lyda Judson Hanifan kutsui yhteisöllisyyttä ensimmäisen kerran sosiaaliseksi pääomaksi. Hanifan liitti yhteisöllisyyden koulumenestykseen pyrkiessään uudistamaan maaseutuyhteisöjen koululaitosta. (Hyyppä 2002, 48; Helsingin yliopisto i.a.) Kanadassa sosiologit 1950-luvulla ja Jane Jacobs 1960-luvulla keksivät yhteisöllisyyden sosiaalisia käsitteen rakenteita ja uudelleen kuvatessaan kurjistumista. suurkaupunkiyhteisöjen 1980-luvulla uusaristoteeliset yhteiskuntafilosofit alkoivat puhua kommunitarismista, joka korostaa ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta. (Hyyppä 2002, 48.) Kommunitaristien mukaan paluu perinteisiin yhteisöarvoihin palauttaa yhteiskunnan elinvoimaisuuden ja ehkäisee sosiaalisten ongelmien muodostumista (Saastamoinen 2012, 40). 10 Yhteisöllisyyttä on tutkittu myös sosiaalisen pääoman käsitteen avulla (Lindfors 2007). Sosiaalisesta pääomasta kulkee rinnakkain kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä, jotka ovat Pierre Bourdieun 1980-luvulla kehittelemä yksilötason pääoman käsite ja Robert Putnamin 1990-luvulla kehittelemä sosiaalisen pääoman teoria (Hakala 2001, 13). Bourdieulaisessa tulkinnassa sosiaalinen pääoma on yksilön ominaisuus: minkälaisissa verkostoissa hän on jäsenenä ja keitä hän tuntee. Putnamilainen tulkinta liittää sosiaalisen pääoman alueyhteisöihin, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja luottamukseen sekä monipuolisiin kontakteihin oman alueen ulkopuolelle. (Katajamäki & Lundström 2012, 25–26.) 2.3 Yhteisöllisyys käsitteenä Yhteisöllisyyden käsitteelle ei ole olemassa yhtä ainoaa tulkintaa (Paasivaara & Nikkilä 2010, 7). Yhteisöllisyyden muuttuessa kaivataan uusia teoreettisia käsitteitä, joilla kuvata yhteisöllisyyden positiivisia ja negatiivisia puolia (Thitz 2013, 101). Perinteisesti yhteisöllisyys on liitetty kuulumiseksi johonkin paikkaan, sen ihmisiin ja elämänmuotoon. Siihen liitetään usein lähinnä positiivisia merkityksiä, kuten yhteistyö ja muista välittäminen. (Saastamoinen 2012, 35–43.) Yhteisöllisyyden tiedetään edistävän ihmisten hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja terveyttä (Matthies, Kattilakoski & Rantamäki 2011, 20). Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta, vuorovaikutusta, yhteistoimintaa ja luottamuksellisia ihmissuhteita (Heikkilä 2006, 4). Siihen liittyy äänetöntä ja näkymätöntä henkeä, yhteen hiileen puhaltamista ja yhteistä ”fiilistä” (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 1-2). Yhteisöllisyyden voi rinnastaa sellaisiin käsitteisiin kuin me-henki tai ryhmäkoheesio. Ryhmän koheesion ollessa suurta, sen ilmapiiri on avoin, ryhmän jäsenet ilmaisevat välittämistä toisiaan kohtaan ja suhtautuvat myönteisesti keskinäiseen yhteistyöhön. (Koivumäki 2008, 108, 114–115.) 11 3 YHTEISÖLLISYYS HOITOTYÖSSÄ 3.1 Positiivinen ja negatiivinen yhteisöllisyys työyhteisössä Yhteisöllisyys voi olla luonteeltaan positiivista tai negatiivista (Vartia & PerkkaJortikka 1994, 2). Työyhteisön ilmapiiriin vaikuttavat sen toimintatavat ja yhteistyökäytännöt; se miten hyvin toimitaan yhdessä tärkeissä asioissa. Työilmapiiri myös periytyy tuleville työntekijöille. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 138.) Positiivinen yhteisöllisyys kanssakäymistä, yhteistoimintaa edistää sekä työyhteisössä sosiaalisen lisää hyvinvointia helpottaa ihmisten tuen rakentumista ja ja tuloksellisuutta. välistä parantaa Se ilmenee esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tunteena, yhteisinä arvoina ja tavoitteina, erilaisuuden hyväksyvänä kulttuurina sekä pyrkimyksenä oikeudenmukaisuuteen. Yhteisöllisyyttä edistäviä toimintatapoja ovat avoin keskustelu ja vuoropuhelu, jossa jokainen tulee kuulluksi ja voi ilmaista mielipiteitään, sekä työyhteisön jäsenten sitoutuminen yhteisön toimintaan. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 2; Heikkilä 2006, 11–12.) Huono työilmapiiri johtuu yhteisön sisäisten toimintatapojen kehittymättömyydestä. Työyhteisön yhteisöllisyyden kannalta ongelmallisia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi riittämätön tiedonkulku, yhteistyön puute ja työntekijöiden epäselvät vastuualueet. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 138.) Kielteinen yhteisöllisyys ilmenee korostuneena hierarkkisuutena ja kontrollina, auktoriteettien tarpeena sekä erilaisina ”klikkeinä” (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 2). Täysin yhteisöllisyyden ongelmatonta parantamiseksi työyhteisöä keskeistä ei onkin yhteisöllisyyttä uhkaavat tekijät (Heikkilä 2006, 12.) ole. Työyhteisöjen tunnistaa todelliset 12 3.2 Yhteisöllisyys terveydenhuollon työyhteisöissä Yhteisöllisyys on työelämän kannalta myönteinen ja tärkeä ilmiö. Sen ymmärtäminen edistää työhyvinvointia ja lisää työn tuloksellisuutta. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 10–11.) Yhteisöllisyys sujuvoittaa työn tekemistä ja sitouttaa työntekijöitä työyhteisöön (Koivumäki 2008, 10). Yhteisöllisyyden muodostuminen on hidas, jopa vuosia kestävä prosessi. Yhteisöllisyys muuttuu ja kehittyy työyhteisössä jatkuvasti. (Heikkilä 2006, 4.) Terveydenhuollon työyhteisöt, kuten muutkin työyhteisöt, ovat muodostuneet ilman, että sen jäsenet ovat niin päättäneet. Työyhteisöön tullaan esimerkiksi ammatillisuuden vuoksi tai taloudellisen hyödyn saamiseksi. Tällaisissakin yhteisöissä voi syntyä yhteisöllisyyttä. Työpaikka liittää yksilön osaksi laajaa sosiaalista yhteisöä. Työyhteisö voi olla paljon muutakin kuin paikka, josta hankitaan palkka. (Heikkilä 2006, 5.) Työyhteisö on ihmisten muodostama yhteenliittymä, jossa toimitaan tavoitteellisesti yhdessä. Työelämän ilmiönä yhteisöllisyys liittyy samassa työyhteisössä työtä tekevien yhteistyön välttämättömyyteen, jotta työlle asetetut tavoitteet voivat toteutua. Yhteisöllisyys tarkoittaa sekä virallista että epävirallista sosiaalista vuorovaikutusta työyhteisössä. Jokaisella työyhteisöllä on oma yhteisöllisyytensä, joka uusien työntekijöiden on omaksuttava. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 1–2). Työyhteisön myönteinen yhteisöllisyys on yhteydessä niin sanottuun ”työn imuun”, jonka voi tulkita myös sitoutumiseksi työhön ja työyhteisön jäsenten kokemaan luottamukselliseen ilmapiiriin. Muita työyhteisön yhteisöllisyyteen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä ovat työroolien selkeys, työasioissa auttavat tutut, tyytyväisyys työaikajärjestelyihin ja työtehtävien monipuolisuus. (Koivumäki 2008, 11.) On tärkeää, että työyhteisössä sen jäsenet saavat tukea, arvostusta ja palautetta (Hentinen ym. 2009, 120). Työn tavoitteet ja työn perustehtävä ovat osaltaan keskeisiä työyhteisöllisyyteen liittyviä tekijöitä. Yhteisöllisyys voi kehittyä vain, kun työyhteisö tietää toimintansa tavoitteet. Työyhteisön perustehtävä on sen virallinen päämäärä, 13 joka oikeuttaa koko työyhteisön olemassaolon. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 17.) Terveydenhuollon työyhteisöissä työtä tehdään asiakkaiden ja potilaiden hyväksi (Heikkilä 2006, 5). Hoitotyön perimmäinen tavoite on asiakkaan hyvä elämä (Halme 2012, 102). Terveydenhuollon ammattilaisten toimintaa ohjaavia keskeisiä arvoja ovat ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, huolenpito ja oikeudenmukaisuus (Törmänen & Paasivaara 2012, 41). Työyhteisöllisyyttä edistää yhteisessä keskustelussa tapahtuva perustehtävän arviointi ja konkretisointi (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 18). Hyvä esimiestyö on perusta, jolla yksilöt yhdistetään osaksi organisaatiota (Hyyryläinen & Viinamäki 2010, 40). Johtajuus ja johtaminen ovat työyhteisön yhteisöllisyyden kannalta keskeinen ilmiö. Hyvässä johtajuudessa tarvitaan organisaation tavoitteen, ihmisten johtamisen ja yhteisöllisyyden näkökulmat. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 14–15.) Yhteisöllisyyttä tukevassa johtajuudessa korostuu mahdollisuuksien antaminen. Mahdollistava johtaja tarkoittaa, että esimies antaa tilaa työntekijöille ja johtaa välillisesti uskoen, että työntekijät pystyvät johtamaan itseään ja työtään. (Heikkilä 2006, 13.) 3.3 Yhteisöllisiä menetelmiä hyödyntävät hoito- ja kuntoutussuuntaukset Yhteisöhoito on yleiskäsite erilaisten asiakasryhmien auttamiseen pyrkiville, yhteisöllisiä menetelmiä Yhteisöhoidon käyttäville suuntauksia ovat hoito- ja psykiatriset kuntoutussuuntauksille. terapeuttiset yhteisöt, päihteidenkäyttäjien terapeuttiset yhteisöt ja kasvatukselliset yhteisöt. (Murto 2013, 12.) Yhteisöhoito on koko yhteisön tietoista käyttäytymistä kasvatuksellisten, kuntoutuksellisten ja hoidollisten tavoitteiden toteuttamiseksi (Viholainen 2003, 26). Yhteisöhoitomenetelmä perustuu käsitykseen ihmisestä fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena pidetään kokonaisuutena. yhteisöhoidossa (A-klinikkasäätiö hoidollisena 2009.) menetelmänä. Yhteisöllisyyttä Yhteisöllisyys on 14 sosiaalinen oppimisen malli, jossa korostuu vastuullinen käyttäytyminen itseä ja yhteisöä kohtaan. Yhteisöhoidon perustehtävä on muutoksen aikaansaaminen. Apua hakevat ja heidän läheisensä osallistuvat yhteisön perustehtävään kukin omista rooleistaan käsin. Yhteisöhoidon tausta-ajatuksen mukaan asioiden jakaminen mahdollistaa yksilön muutoksen. Yhteisöhoitoon osallistuvien on ymmärrettävä muutoksen arvo ja merkitys, ja nähtävä itsensä, toisensa ja maailma uudella tavalla. Tällaista muutosta kutsutaan yhteisöhoidon piirissä esimerkiksi tervehtymiskokemukseksi tai toipumiseksi. (Ahonen & Halinen 2008, 15; 49.) Keskeinen hoitomenetelmä on asiakkaiden ja henkilökunnan muodostama yhteisö, jossa noudatetaan tarkkaa hoito-ohjelmaa. Vertaistuella on tärkeä merkitys. Yhteisöhoidossa opitaan elämisen ja itsensä hoitamisen taitoja sekä toipumista tukevia asenteita. (A-klinikkasäätiö 2009.) Yhteisön voiman hyödyntämisen lisäksi yhteisöhoitomalli poikkeaa perinteisestä terapeuttisesta toiminnasta työntekijöiden roolin suhteen. Työntekijät eivät ole asiantuntijoita tai terapeutteja perinteisessä mielessä, vaan toimivat eräänlaisina välittöminä työnohjaajina. Yhteisöhoidossa itse hoidon toteuttaminen on asiakkaiden tehtävä. Henkilökunnan tärkein tehtävä on huolehtia yhteisesti sovittujen toimintalinjojen ja arvojen vaalimisesta. (Ahonen & Halinen 2008, 49; 15). 3.4 Osallisuus hoitotyössä Osallisuus on yhteisöllisyyden kulmakiviä (Opetushallitus 2012). Osallisuus tarkoittaa mukanaoloa, huolenpitoa ja yhteisesti rakennetusta hyvinvoinnista osalliseksi pääsemistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Hoitotyössä osallisuus voi olla emotionaalista, älyllistä tai sosiaalista. Emotionaalinen osallisuus tarkoittaa tunnetta siitä, että on tärkeä ja arvokas. Älyllinen osallisuus on kokemus kuulluksi ja ymmärrettäväksi tulemisesta. Sosiaalinen osallisuus merkitsee mahdollisuutta kokea kuuluvansa sosiaaliseen kokonaisuuteen muiden ihmisten kanssa sekä kykyä vaikuttaa päätöksentekoon. (Haho 2009.). 15 4 YHTEISÖLLISYYDEN KEHITTÄMINEN 4.1 Yhteisöllisyyden kehittäminen työyhteisössä Yhteisöllisyyden kehittyminen työyhteisössä ei ole suoraviivainen prosessi (Heikkilä 2006, 4). Sen oppiminen tapahtuu vähitellen ja kokemusten kautta. (Vartia & Perkka-Jortikka 1994, 3.) Yhteisön kehittäminen saa usein alkunsa havaituista ongelmista, jotka käynnistävät koko yhteisön kehittämishankkeen (Murto 2013, 69). Työyhteisön ilmapiiriä voidaan parantaa kehittämällä työyhteisön sisäistä toimintaa. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 138). Kehittämisessä keskeistä on löytää työyhteisölle toimiva kehittämistapa, johon kaikki työntekijät sitoutuvat (Heikkilä 2006, 5). Yhteisölliselle oppimiselle tunnusomaista on jatkuva dialogi, jonka kautta muotoutuu yhteinen ymmärrys sekä sitoutuminen yhteisiin päämääriin ja toiminnan arviointiin (Katajamäki 2012, 31). Terveydenhuollon yhteisöjen kehitystasoa voidaan arvioida asiakas- ja henkilöstöyhteisön perusteella. Ihanteena olisi, että henkilöstöyhteisö olisi aina yhteisöllisesti korkeimmalla kehitystasolla, jotta se pystyisi toteuttamaan tehokkaasti perustehtäväänsä. (Murto 2013, 72.) 4.2 Yhteisöllinen oppiminen ja työskentely Yhteisöllisen oppimisen määritelmiä on monia, ja käsitettä käytetään monin eri tavoin. Yleisimmin käytetyn määritelmän mukaan yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan toimintaa, jossa oppijat pyrkivät yhdessä vuorovaikutuksessa rakentamaan merkityksiä, tietoa ja ymmärrystä opittavana olevasta asiasta. 16 Yhteisöllinen oppiminen viittaa tiettyyn tilanteeseen, tiettyyn vuorovaikutuksen tapaan, oppimisen mekanismeihin ja vaikutuksiin. Se edellyttää, että oppijat suorittavat samaa toimintaa, heillä on yhteinen päämäärä ja he työskentelevät aidosti yhdessä, ilman tehtävää paloittelevaa työnjakoa. Vuorovaikutuksen aikana oppijat vaihtavat ideoita, tietoja, näkökulmia, asenteita ja mielipiteitä. Vuorovaikutuksen tuloksena he sisäistävät tietoa, merkityksiä ja taitoja toinen toisiltaan sekä samalla yhteisöllisesti rakentavat uutta tietoa ja merkityksiä. (Koivula 2010, 38–39.) Yhteisöllisessä oppimisessa ryhmän yhteinen tavoite motivoi työskentelemään silloinkin, jos oma kiinnostus ja innostus hiipuvat. Yksilön työpanosta tarvitsevat muutkin kuin hän itse, jolloin oppimisesta tulee yksilön prosessin lisäksi ryhmän yhteinen prosessi. (Repo 2010, 15.) Tunnetuin yhteisöllisyyttä ilmentävä työskentelymuoto on tiimityöskentely, jossa painottuu yhteisvastuun ottaminen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. (Heikkilä 2006, 6). Muita yhteisöllisyyttä kehittäviä työskentelytapoja ovat esimerkiksi vertaistyöskentely, yhdessä kehittäminen, moniammatillinen yhteistyö ja mentorointi sekä verkostoituminen. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 139; 17.) Oppiva organisaatio-käsitettä käytetään usein organisaatioiden kehittämisen yhteydessä. Oppivan organisaation edellytys on myönteinen yhteisöllisyys. Yhteisöllisesti toimiva organisaatio osaa hyödyntää kaikkien sen jäsenten ja ryhmien kykyjä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja luo ilmapiirin, joka kannustaa jatkuvaan oppimiseen ja kehittämiseen. (Paasivaara & Nikkilä 2010, 17.) 17 5 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ 5.1 Kuninkaankallion asumisyksikkö Toteutin opinnäytetyön asumispalveluyksikkö yhteistyössä Kuninkaankallion Helsingin kanssa. Diakonissalaitoksen Kuninkaankallio sijaitsee Espoossa, Kuninkaantien varrella. Kuninkaankallio tarjoaa asumispalvelua ja asumisen tukea sellaisille vaikeasti asutettaville naisille ja miehille, joiden asunnottomuus on eri syistä pitkittynyt tai vaarassa pitkittyä. Kuninkaankallion asukkaille sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on haastavaa ja asumisen onnistumiseksi tarvitaan tukea arkielämän eri osa-alueilla. Toiminnan lähtökohta on Asunto ensin – periaate, jonka mukaan asunto on välttämätön edellytys asunnottomana olleen sosiaali- ja terveysongelmien ratkaisemiksi. (Helsingin Diakonissalaitos 2011, 2–3.) Toiminta perustuu asukkaan, henkilökunnan ja yhteisön muiden toimijoiden luottamuksen rakentamiseen ja asukkaan voimavarojen esiin nostamiseen ja tukemiseen. Ensisijainen tavoite on, että asukkaan hallitsematon käyttäytyminen muuttuu hallituksi ja hän saa päihteiden käytön ja/tai käytöshäiriöt hallintaan. Asukkaita tuetaan ottamaan vastuuta itsestään, asuinyhteisön toimivasta arjesta sekä asuinympäristöstään . Perusperiaatteena on, että asukas saa ihmisarvoista kohtelua, hänen perustarpeistaan huolehditaan, hän saa päivittäin ravitsevaa ruokaa ja lepoa ja hänen perussairautensa hoidetaan. (Helsingin Diakonissalaitos 2011, 3–4.) Asumisen muotoja ovat tuettu asuminen, tehostetusti tuettu asuminen ja palveluasuminen. Henkilökunta koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista. Kuninkaankalliossa toimii myös ympäristötyöntekijä, jonka työ keskittyy asumisyksikön ulkopuolella Diakonissalaitos 2011, 2–3, 8.) tehtävään työhön. (Helsingin 18 5.2 Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa Kuninkaankalliossa pidetään viikoittain yhteisökokouksia, joissa käydään läpi ajankohtaisia asioita. Talokokouksia järjestetään kerran kuukaudessa ja niissä käsitellään koko yhteisöä koskevia asioita. Kerran viikossa asukkaat valmistavat yhteisölounaan, jolloin he itsenäisesti suunnittelevat ruokalistan, hankkivat tarvikkeet ja huolehtivat siitä, että kaikilla on mahdollisuus ruokailuun. Asukkailla on myös mahdollisuus osallistua yhteisölliseen aamupalaan. (Helsingin Diakonissalaitos 2013.) Kuninkaankalliossa on järjestetty kaksi Kaapeli-valmennusta, joista molempiin on osallistunut työntekijöitä ja asukkaita (Helsingin Diakonissalaitos 2014). Kaapeli on osallistava yhteisövalmennusmenetelmä, jossa käydään läpi oma elämäntarina, havainnoidaan omaa asuinaluetta ja ympäröivää todellisuutta sekä tutkitaan omaa käyttäytymistä ja valintoja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, sen ilmiöihin ja valtarakenteisiin (Korhonen i.a.). Kaapeli-valmennus perustuu kansainvälisenä yhteistyönä kehitettyyn Cableyhteisötyömetodiin (Community Action Based Learning For Empowerment). Cable-yhteisövalmennuksen vahvistaminen, tavoitteena yhteisörakenteiden on ammatillisen kehittäminen ja yhteisöllisyyden palvelunkäyttäjien voimaantuminen, osallisuus sekä vastuunotto itsestä ja omasta yhteisöstä. (Helsingin Diakonissalaitos i.a. b.) 19 6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ja kuvailla hoitajien kokemaa yhteisöllisyyttä Kuninkaankallion asumisyksikössä. Opinnäytetyössä pyritään tunnistamaan yhteisöllisyyden ilmenemismuotoja ja yhteisöllisyyteen yhteydessä olevia asioita. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää yhteisöllisyyden kehittämisessä Kuninkaankallion asumisyksikössä. Tämän opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten ohjaajat kuvaavat yhteisöllisyyttä asumisyksikössä? 2) Miten yhteisöllisyys ilmenee hoitotyössä? 3) Mitkä asiat ovat yhteydessä yhteisöllisyyteen? Kuninkaankallion 20 7 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS 7.1 Haastattelututkimus Laadullisessa tutkimuksessa on tavoitteena ymmärtää tutkimuskohdetta. Lähtökohtana on aineiston monitahoinen ja yksityiskohtainen tarkastelu. Laadullisessa tutkimuksessa suositaan sellaisia metodeja, esimerkiksi teemahaastattelua, joissa tutkittavien näkökulmat ja ”ääni” pääsevät esille. Tutkimalla aineistoa tarpeeksi tarkasti, saadaan selville mikä ilmiössä on merkittävää ja mikä toistuu usein tarkasteltaessa ilmiötä yleisemmällä tasolla. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 170–171.) Laadullisen tutkimuksen eri lähestymistavoille on yhteistä se, että niiden tavoitteena on löytää tutkimusaineistosta toimintatapoja, samanlaisuuksia tai eroja (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, 21). Haastattelu valitaan usein tutkimusmenetelmäksi esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on vähän kartoitettu, tuntematon alue ja tutkijan on vaikea tietää etukäteen vastausten tiedonkeruumenetelmä, suuntia. Se että siinä on siinä suhteessa ainutlaatuinen ollaan suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa. Haastattelu voidaan valita myös esimerkiksi silloin, kun halutaan korostaa sitä, että ihminen on nähtävä tutkimustilanteessa subjektina. Hänelle on annettava mahdollisuus tuoda esille itseään koskevia asioita mahdollisimman vapaasti. Ihminen on tutkimuksessa merkityksiä luova ja aktiivinen osapuoli. (Hirsjärvi ym. 2004, 193–194.) Haastattelun etuina ovat sen joustavuus aineistoa kerättäessä. Vastaajiksi suunnitellut henkilöt saadaan yleensä mukaan tutkimukseen ja heidät mahdollista tavoittaa helposti myöhemminkin, jos aineistoa on tarpeen täydentää. Toisaalta haastattelu vie aikaa ja haastattelussa on taipumus antaa sosiaalisesti suotavia vastauksia. (Hirsjärvi ym. 2004, 193,195.) 21 Laadullisen tutkimuksen kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisotoksen menetelmää käyttäen (Hirsjärvi ym. 2004, 155). Aineisto on riittävä, kun samat teemat alkavat toistua aineistossa. Haastatteluja on myös silloin tarpeeksi, jos haastateltavien puheen sisällöt vakiintuvat heti alusta alkaen. Mikään ei tällöin takaa, että seuraava haastateltava olisi puhunut jotain aivan uutta. (Lempiäinen, Löytty & Kinnunen 2008, 245.) Teemahaastattelu on keskustelunomainen tilanne, jossa käydään läpi ennalta suunniteltuja teemoja, jotka ovat kaikille haastateltaville samoja. Teemoista ja niiden alateemoista pyritään keskustelemaan mahdollisimman vapaasti. Teemahaastattelu on sopiva haastattelumuoto esimerkiksi silloin, kun halutaan tietoa vähemmän tunnetuista ilmiöistä ja asioista. Se edellyttää huolellista aihepiiriin perehtymistä ja haastateltavien tilanteen tuntemista, jotta haastattelu voidaan kohdentaa juuri tiettyihin teemoihin. Teemoihin kohdistunutta haastattelua on mielekästä analysoida teemoittain. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) Valitsin opinnäytetyöhöni keruumenetelmäksi laadullisen teemahaastattelun, lähestymistavan koska ja Kuninkaankallio aineiston on uusi asumisyksikkö, jonka yhteisöllisyyden rakentumista ei ole aiemmin tutkittu. Halusin valita sellaisen tutkimusmenetelmän, jossa voisin tavata opinnäytetyöni aineiston kokoamisessa auttavat henkilöt kasvokkain. Teemahaastattelu tutkimusmenetelmänä mahdollistaa vapaan keskustelun, jolloin haastateltava voi tuoda esiin sellaista uutta tietoa, jota en haastattelijana ollut osannut ottaa huomioon haastattelukysymyksiä suunnitellessa. Haastateltavien on teemahaastattelussa mahdollista tuoda hyvin vapaasti esiin omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, ja minun mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä. Haastateltaviin on myös mahdollista ottaa jälkikäteen yhteyttä, jos aineiston analyysivaiheessa herää kysymyksiä. Kaikki edellä luetellut tekijät puolsivat sitä, että valitsin teemahaastattelun. opinnäytetyöni aineiston keruumenetelmäksi 22 7.2 Haastattelukysymysten laatiminen Haastatteluja varten suunnittelin etukäteen haastattelukysymykset, jotka hyväksyttiin opinnäytetyön suunnitelman yhteydessä. Haastattelukysymyksillä pyrin saamaan tietoa opinnäytetyön tutkimuskysymyksiä varten. Niillä kartoitin haastateltavien näkemyksiä siitä, mitä yhteisöllisyys on ja miten se näyttäytyy heidän työssään Kuninkaankalliossa, miten se on rakentunut heidän työssäoloaikanaan, ja miten se ilmenee työyhteisössä sekä millaiset asiat lisäävät sitä. Haastattelukysymyksiä oli yhteensä viisi (LIITE 3). Niistä kolmeen olin suunnitellut valmiiksi tarkentavia kysymyksiä. Kysymykset olivat avoimia kysymyksiä, joissa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja. 7.3 Osallistujat Opinnäytetyön aineiston kokoamiseksi haastattelin viittä Kuninkaankallion asumisyksikön työntekijää. Kuninkaankalliossa työskentelee 38 ohjaajaa. Ohjaajilla on erilaisia koulutustaustoja, kuten sairaanhoitaja, lähihoitaja, perushoitaja ja sosionomi sekä toimintaterapeutti. Kuninkaankalliossa toimii myös ympäristötyöntekijä, joka tekee yhteistyötä Kuninkaankallion asumisyksikön lähialueiden asukkaiden kanssa. Sovin yhdessä Kuninkaankallion yhteistyötahon kanssa haastateltavien valinnan kriteeriksi sen, että haastatteluihin osallistuvilla olisi mahdollisimman erilaisia vastaava koulutustaustoja. ohjaaja. Sain Haasteltavien häneltä tiedon valinnan siitä, teki ketkä Kuninkaankallion olivat haastateltaviksi ja samalla haastattelupäivän aikatauluehdotuksen. suostuneet 23 7.4 Aineiston keruu Informoin ohjaajia haastatteluista opinnäytetyön esittelykirjeellä (LIITE 1) etukäteen. Ennen haastatteluun osallistumista pyysin haastateltavilta kirjallisen suostumuksen haastattelun toteuttamiseen (LIITE 2). Toteutin haastattelut yksilöhaastatteluina 11.2.2014 Kuninkaankallion asumisyksikön tiloissa. Haastatteluihin oli varattu koko päivä, kello kymmenestä iltapäivä neljään. Näin ollen jokaista haastattelua varten oli varattu tunti aikaa. Haastattelin neljää viidestä haastateltavasta palveluasumispuolen asukkaiden olohuoneessa ja yhtä haastateltavaa hänen omassa työhuoneessaan. Haastattelupaikat olivat hyvin rauhallisia, ja se helpotti haastatteluiden toteuttamista. 7.5 Aineiston analysointi Litteroin nauhoitetut haastattelut eli purin ne kirjalliseen muotoon. Litteroitua tekstiä syntyi yhteensä 25 sivua Diakonia-ammattikorkeakoulun Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä-oppaan mukaisilla sivuasetuksilla. Analysoin aineiston teemoittelemalla sen haastattelukysymysteni mukaisiin aihealueisiin eli teemoihin. Jaoin litteroimani aineiston seuraaviin teemoihin: mitä yhteisöllisyys on yleisesti, mitä yhteisöllisyys on Kuninkaankalliossa, yhteisöllisyyden rakentuminen Kuninkaankalliossa, yhteisökokoukset, yhteiset tauot, ohjaajien keskustelut asukkaiden kanssa, keinoja lisätä yhteisöllisyyttä koko Kuninkaankalliossa, keinoja lisätä ohjaajien yhteisöllisyyttä Kuninkaankalliossa. Jaettuani aineiston eri teemoihin, etsin jokaisesta teemasta esiin nousevia ydinasioita, jotka toistuivat aineistossa useaan kertaan ja jotka kuvasivat erityisen hyvin kyseistä teemaa. Näistä ydinasioista muodostuivat 24 tutkimustulokset, jotka esittelen seuraavassa luvussa. Tulosten kuvailussa esittelen myös suoria lainauksia haastatteluista. Tulokset on kuvattu haastattelukysymysten mukaisessa järjestyksessä eli siinä järjestyksessä, jonka olin alun perin ajatellut loogisesti eteneväksi haastateltavan, ja tässä tapauksessa myös lukijan, kannalta. Haastattelunauhojen litterointi Aineiston teemoittelu eri aihealueisiin KUVIO 1. Aineiston analysoinnin vaiheet. Aineiston tiivistäminen Teemojen esittely ja sitaattien valinta 25 8 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET 8.1 Haastateltavien käsitys yhteisöllisyydestä Haastateltavat olivat tietoisia yhteisöllisyydestä ja sen merkityksestä yhteisössä. He kuvailivat yhteisöllisyyttä monin eri tavoin. Siihen liitettiin lähinnä positiivisia mielikuvia. Haastateltavien mukaan yhteisöllisyys itsessään auttaa yhteisöä toimimaan paremmin. Yhteisöllisyys nähtiin välineenä, jonka avulla on mahdollisuus viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa. Yhteisöllisyys tarkoitti haastateltaville esimerkiksi konkreettisia tapahtumia ja toimintaa, jota yhteisön kesken järjestetään. Yhteisöllisyys oli haastateltavien mukaan myös kokemuksellinen asia, jonka keskeinen osa oli yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteisöllinen toiminta tarkoitti yhdessä sovittuja tavoitteita, päämääriä, arvoja ja normeja. Se oli yhteen hiileen puhaltamista. Tärkeänä yhteisöllisyyteen vaikuttavana tekijänä nähtiin yhteisön päätöksentekokulttuuri. Haastateltavien mukaan yhteisöllisyyden rakentumisen kannalta on tärkeää, että yhteisön jokainen jäsen tulee kuulluksi. Tämä tarkoittaa haastateltavien mukaan sitä, että kaikilla yhteisön jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin ja osallistua päätöksentekoon. Se on semmoista yhteen hiileen puhaltamista ja yhdessä toimimista, yhteisiin tavoitteisiin pyrkimistä. Se on yhteenkuuluvuutta, saadaan hommat toimimaan paremmin, asioiden eteenpäin saattamista yhteisöllisyyden keinoin. Se, että kokee, että pystyy vaikuttamaan, tulee kuulluksi, voi osallistua päätöksentekoon. Yhteiset tavoitteet, päämäärät ja tietysti arvot ja normit. Sitä että yhteisesti tehdään jotain asioita, on jotain tämmösiä toimintajuttuja ja ollaan yhdessä, vaikutetaan yhdessä. 26 8.2 Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa Haastateltavat näkivät Kuninkaankallion osana yhteiskuntaa ja sen toimintaa. He kokivat, että Kuninkaankallion asumisyksikkö on oma, tiivis, yhteisönsä. Kuninkaankallio määriteltiin kyläyhteisöksi, joka sijaitsee keskellä Kuninkaankallion omakotitalo-aluetta. Haastateltavat kokivat yhteisöllisyyden Kuninkaankalliossa liittyvän laajasti kaikkeen siellä tapahtuvaan. Kuninkaankalliossa yhteisöllisyyden koettiin olevan hyvin merkityksellinen asia, joka korostuu siellä paljon. Kuninkaankallion yhteisöllisyys tarkoitti haastateltavien mukaan asukkaita, työntekijöitä ja toimintaa asumisen onnistumiseksi. Yhteisöllisyys on hirveen laaja käsite tässä paikassa. Mehän ollaan periaatteessa oma kylä täällä omakotitaloalueella. Yhteisöllisyys tarkoittaa Kuninkaankallion kokonaisuutta osana tätä yhteiskuntaa. Meidän yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa. on isompi juttu suurta kaiken laajaa kaikkiaan Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa tarkoittaa meidän asukkaita, meidän työntekijöitä ja sitä toimintaa asumisen onnistumiseksi. Kuninkaankallion yhteisöllisyyden koettiin näyttäytyvän konkreettisesti yhdessä olemisena ja yhdessä tekemisenä. Kuninkaankallion toiminnassa korostuivat haastateltavien näkemyksen mukaan asukkaiden ja ohjaajien yhdessä eläminen ja oleminen. Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa oli kodinomaista, kotona tapahtuvaa toimintaa ja elämistä. Ohjaajat viettivät paljon aikaa yhdessä asukkaiden kanssa. Yhdessä voitiin esimerkiksi katsoa televisiota, viettää aikaa olohuoneessa tai ruokailla ja keittää kahvia keittiössä. Talo- ja yhteisökokoukset koettiin tärkeäksi osaksi Kuninkaankallion yhteisöllisyyttä ja sen rakentumista. Me ollaan täällä yhdessä asukkaiden koti, yhdessä eletään täällä ja ollaan. 27 On yhteisiä tiloja, missä voi yhdessä katsoa telkkaria ja henkilökunta on mukana ja tekee yhdessä niitä samoja asioita asukkaiden kanssa. Se on nää yhteiset kokoukset. Yhdessä ollaan keittiössä, yhdessä syödään ja yhdessä juodaan kahvit asukkaiden kanssa. Haastateltavat kokivat, että työskentely Kuninkaankalliossa ei onnistu ilman yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys tukee kaikkea sitä työtä, jota Kuninkaankalliossa tehdään. Onnistunut työskentely edellyttää haastateltavien mielestä sitä, että kaikki toimivat samojen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti. Yhteisöllisyys tukee tätä meidän työtä täällä. Meidän työ ei onnistu jos me ei olla yhteisöllisiä. Tää homma ei onnistu ellei me kaikki tehdä yhdessä töitä, samoilla periaatteilla ja säännöillä. 8.3 Yhteisöllisyyden rakentuminen Kuninkaankalliossa Kuninkaankalliossa yhteisöllisyyden rakentaminen on alusta saakka ollut tärkeää ja siihen on panostettu. Kuninkaankallion toiminnan alkaessa vuonna 2012 kaikki oli uutta työntekijöille ja asukkaille, eikä valmista yhteisöä ollut olemassa. Valtaosa haastateltavista ovat olleet toimintaa ja toimintatapoja kehittämässä alusta saakka. Osa heistä koki, että tämä vaihe Kuninkaankallion toiminnan alussa on ollut kaikkein antoisin. Muutama työntekijä tapasi ja haastatteli asukkaat ennen heidän muuttoaan Kuninkaankallioon. Näin asukkaisiin oli luotu jonkinlainen suhde jo ennen heidän saapumistaan. Haastateltavat kokivat tämän olleen erityisen hyvä ja suotuisa lähtötilanne yhteisöllisyyden rakentumiselle. Asumisen onnistumisen tärkeänä lähtökohtana pidettiin sitä, että jokainen asukas oli mahdollista 28 vastaanottaa Kuninkaankallioon omalla nimellään ja toivottaa heidät tervetulleeksi uuteen kotiinsa. Me voitiin ottaa jokainen asukas tänne vastaan omalla nimellä. Kun me suurin osa tultiin vuoden 2012 tammikuussa, täällä ei ollut yhtään asukkaita vielä. Se on varmaan ollut se paras anti se pari viikkoa, kun me yhdessä ollaan ruvettu luomaan tätä paikkaa. Alussa asukkaat vastaanotettiin ihan kädestä pitäen ja mielellään nimellä, että ”Tervetuloa Matti Kuninkaankallioon”, ja ruvettiin ohjaamaan häntä sitten kotiin. Kaikki haastateltavat kokivat Kuninkaankallion yhteisöllisyyden kehittyneen alusta saakka vahvasti myönteiseen suuntaan. Yhteisöllisyys oli muotoutunut paljon ajan saatossa. Se oli säilynyt ja saanut luottamusta, mutta myös kehittynyt ja kasvanut ajan myötä. Kuninkaankallion yhteisöllisyyden kehittyminen näkyi myös jokaisen talon ja kerroksen oman yhteisöllisyyden vahvistumisena. Haastateltavat esimerkiksi kokivat, että palveluasumisen kolmos- ja neloskerroksen yhteisö oli vahvistunut ja tullut ajan myötä selkeämmin omaksi yhteisökseen. Meillä on alun alkaen lähtenyt se yhteisöllisyys siitä aika vahvasti kehittymään ja saanut luottamusta, säilynyt ja kasvanut. Onhan se hirveästi muotoutunut enemmän ja tänne on nyt tullut selkeämpi vahvempi yhteisö tänne palveluasumiseen, kolmos- ja neloskerrokseen. Haastateltavien kokemuksen mukaan ihmisten Kuninkaankalliossa myönteisenä asiana ja erilaisuus oli nähty jokainen oli löytänyt oman paikkansa. Oman paikan löytämistä oli edesauttanut se, että työntekijän oli ollut mahdollista vaihtaa paikkaa työryhmästä toiseen niin halutessaan. Palveluasuminen ja tuettu asuminen erosivat toisistaan esimerkiksi asukkaiden tuen tarpeen suhteen, joten ne olivat työpaikkoinakin erilaisia. Tärkeäksi koettiin myös se, että työssä oli ollut mahdollista joustavasti kokeilla erilaisia toimintatapoja. 29 Se on hyvä, et meitä on niin erilaisii ihmisii. Jokainen löytää paikkansa. Yrityksen ja erehdyksen kautta tää on rakentunut. Me ollaan haettu oikeita ihmisiä oikeille paikoille täällä ja me ollaan nyt pikkuhiljaa onnistuttu siinä. 8.4 Talo- ja yhteisökokoukset Kuninkaankalliossa järjestetään kerran kuussa kahden talon yhteinen talokokous, johon kaikki asukkaat ja työntekijät ovat tervetulleita. Tämän lisäksi jokainen kerros järjestää oman tiimikokouksen, joka on yleensä kerran viikossa tai kahdessa. Kerrosten asukkaiden on mahdollista lisätä esityslistoille asioita, joita he haluaisivat kokouksissa käsiteltävän. Yhteisö- ja talokokoukset koettiin yhteisöllisyyden kannalta merkityksellisiksi, koska niissä puhuttiin Kuninkaankallion yhteisön yhteisistä, kaikkia koskettavista, asioista. Haastateltavat kokivat tärkeäksi sen, että kokouksissa keskusteltiin Kuninkaankalliossa ajankohtaisista asioista ja tiedotettiin niistä, sekä suunniteltiin yhdessä tulevia tapahtumia. Työntekijöiden kannalta kokoukset koettiin erityisen hyviksi tiedottamistilanteiksi. Kokouksissa käsiteltiin myös arkipäiväisiä asioita, kuten esimerkiksi ruokalistaa, josta oli usein puhuttu talokokouksissa. Ruoka on yleensä aika kovasti puhuttava aihe, siitä puhutaan hirveen useesti. Asukkaat ja henkilökunta puhutaan meidän yhteisistä asioista, mitkä meitä koskettaa. Asukkailta on kysytty mielipiteitä ruuista ja otettu vastaan ne. Joskus oli paljon keittoja ja ihmiset oli sitä mieltä, että sais olla vähempikin. Siellä sovitaan erilaisista retkistä ja tapahtumista. Haastateltavien näkemyksen mukaan tärkeää oli se, että kaikkien oli mahdollista vaikuttaa talo- ja yhteisökokouksien kautta. Kokouksissa kuului 30 myös asukkaiden ääni. Asukkaat ja ohjaajat olivat tuoneet niissä julki omia ajatuksiaan, ideoitaan ja mielipiteitään. Myönteiseksi haastateltavat kokivat myös sen, että vaikeisiinkin asioihin tartuttiin kokouksissa tarpeen vaatiessa. Kokouksissa oli mahdollista ottaa hyvässä hengessä esiin ongelmia, tehdä muutosehdotuksia ja päätöksiä. Asukkaat saa tuoda esiin omia ajatuksiaan. Se on musta aika hyvä, että siellä tartutaan ja avoimesti puhutaan asioista. Asukkaat saa vaikuttaa; he voi sanoo omia mielipiteitä, mitä he haluaisi esimerkiksi tehdä tai miksei järjestetä sitä ja tätä. Siellä nostetaan esiin asioita ja kysymyksiä mitä tulee asukkailta. Toki käydään läpi myös ongelmia tai epäkohtia. Yhteisö- ja talokokousten ilmapiiriä voi luonnehtia hyväksi ja avoimeksi, ja niiden antiin oltiin tyytyväisiä. Kokousten ilmapiiriä kuvailtiin muun muassa rupattelevaksi, huumoripitoiseksi ja hauskaksi. Asukkaiden alkoholin käyttö oli vaikuttanut joidenkin haastateltavat kokivat talokokousten kuitenkin tunnelmaan kokousten negatiivisesti. vaikuttaneen Kaikki myönteisesti Kuninkaankallion yhteishenkeen ja tukevan yhteisöllisyyttä ja sen rakentumista. Oikein hyvä, avoin, rupatteleva, huumoripitoinen, hauska tunnelma. Jutellaan tärkeistä, meitä kaikkia koskettavista, asioista ja tehdään niistä päätöksiä. Yleisesti ottaen se on ihan ok. Joskus siellä on tietysti vähän sit kun on päihtyneitä ihmisiä, niin saattaa olla vähän semmonen.. 8.5 Asukkaiden ja ohjaajien yhteiset kahvi- ja ruokatauot sekä ohjaajien raportit Haastateltavat pitivät asukkaiden ja ohjaajien yhteisiä taukoja tärkeinä. Asukkaiden kanssa yhdessä vietetyn ajan koettiin kasvattavan yhteisöllisyyttä. Haastateltavat kokivat, että kiireettömät arkipäivän hetket, kuten yhteiset kahvi- 31 ja ruokailuhetket, olivat luonnollisia tapoja viettää aikaa yhdessä asukkaiden kanssa. Ne koettiin tärkeiksi mahdollisuuksiksi oppia tuntemaan asukkaita henkilökohtaisesti. Asukkaiden ja ohjaajien yhteisissä taukohetkissä korostui niiden vapaamuotoisuus; kuka vain saattoi sattua paikalle ja hänet pyydettiin mukaan, esimerkiksi kahvittelemaan. Me saatetaan juoda kahvit kesken päivän siinä yhtäkkiä ja siihen saattaa joku asukas tulla kohdalle, me kysytään et haluutko kahvia. Me syödään tossa yleensä asukkaiden kanssa. Aika luonnollisesti yhteisössä. pidetään se tauko tupakeittiössä, siinä Tuetun asumisyksikön puolella käytössä olivat avoimet raportit, joissa läsnäoloa ei ollut rajattu vain henkilökuntaan, vaan myös asukkaat saattoivat olla raporttien aikana läsnä. Työntekijöillä oli mahdollisuus tarvittaessa keskustella ilman asukkaita. Palveluasumisen puolella raportit pidettiin työntekijöiden kesken. Avoimet raportit olivat vaikuttaneet yhteisöllisyyden rakentumiseen myönteisesti. Niiden koettiin edesauttaneen avoimen ilmapiirin kehittymistä ja lisänneen asukkaiden ja ohjaajien välistä luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Haastateltavat kokivat, että välillä oli kuitenkin tärkeää puhua joistain asioista, esimerkiksi lääkemuutoksista, ohjaajien kesken. Jos on ollut jotain erikoista, on tullut lääkemuutoksia tai tapahtunut jotain semmosta, mistä on tärkeetä mennä eteenpäin tieto, niin siitä mainitaan. Siinä on ohjaajat keskenään, siinä ei oo asukkaat mukana. Välillä tulee semmosia päiviä, että työn takia jo vaatii pienen semmosen asioitten läpikäymisen henkilökunnan kesken, sit me otetaan tietenkin se aika. Varsinaiset raportit on hirveen avoimia. Me ei ehkä nimetä niitä henkilöitä nimellä, mutta varsin avoimesti puhutaan siellä. 32 8.6 Keskustelut asukkaiden kanssa Asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen koettiin lisänneen yhteisöllisyyttä. Niissä edettiin asukaslähtöisesti asukkaan lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottaen. Sisällöltään keskustelut olivat erilaisia, mutta niissä huomioitiin aina ammatillinen suhde asukkaaseen. Ne saattoivat olla hyvinkin vapaamuotoisia, mutta myös ohjaavaa keskustelua ja esimerkiksi palvelusuunnitelmien tekemistä. Keskusteluja käytiin arkipäivän vuorovaikutustilanteissa, kuten hoitotoimenpiteiden aikana ja ruokaillessa. Virallisemmille keskusteluille, esimerkiksi palvelusuunnitelmien teolle, varattiin oma aikansa ja paikkansa. Kun tehdään näitä hoitotoimenpiteitä ja jutellaan siinä samalla, se lisää yhteisöllisyyttä. Me ohjataan keskustelemalla heidän kanssa, mut me keskustellaan myös ihan kaikesta mahdollisesta asukkaiden kanssa. Tietysti jos ajatellaan hoitosuhdetta asukkaan kanssa, ollaan vuorovaikutuksessa ammatillisella otteella. Keskustelut koettiin merkittäväksi osaksi asukkaiden hoitoa. Haastateltavat kokivat, että keskusteluiden avulla oli mahdollista oppia tuntemaan asukas paremmin. Keskusteluyhteys mutkattomaksi. ja Haastateltavat suhde asukkaisiin kuvasivat, että koettiin pyrkivät hyväksi ja tervehtimään, vaihtamaan kuulumisia tai ainakin huomioimaan kaikkia niitä asukkaita ja ohjaajia, joita tapaavat työpäivän aikana. Ohjaavien keskustelujen tavoitteena oli auttaa ja tukea asukasta arkipäivän haasteissa, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysasioiden hoidossa. Vapaamuotoisten keskusteluiden sisältö liittyi arkipäiväisiin ja ajankohtaisiin asioihin, kuten esimerkiksi uutisiin, urheiluun ja Kuninkaankallion tapahtumiin. Arjessa asukas pyrittiin huomioimaan mahdollisimman hyvin kaikessa toiminnassa, jossa hän voi itse vaikuttaa ja haluaa olla mukana. Ohjaajat ja asukkaat keskustelivat myös asukkaiden omasta elämästä, sen ongelmista ja hyvistä hetkistä. 33 Nyt olympialaisia, sääilmiöitä, uutisia ja tämmösiä ihan musiikista ja kaikesta voi keskustella, ja sitte osaks myös ihan heidän omien asioiden pohtimista ja niistä juttelua. Meillä on hirveen hyvät suhteet asukkaisiin siinä suhteessa, että asukkaat tulee hyvin avoimesti kertomaan meille omista ongelmistaan, mutta myös niistä hyvistä hetkistä. Arkipäivän juttuja. Luetaan lehtiä tai keskustellaan esimerkiksi urheilusta on tällä hetkellä hyvä keskustella. jostain, Millon on suihkuun menemistä ja millon on mitäkin. Et haluatko laittaa punaisen puseron päälle vai keltaisen puseron päälle. Arjessa pyritään ottaa asukas mukaan kaikessa missä hän voi ite vaikuttaa. Ketä tahansa nyt tilanteen mukaisesti kohtaisin tuolla käytävällä, tupakeittiössä, ketä tahansa henkilökuntaa tai asukasta, niin vaihdetaan kuulumisia ja ainakin huomioidaan, tervehditään. 8.7 Koko yhteisön yhteisöllisyyttä lisäävät tekijät Haastateltavien näkemyksen mukaan Kuninkaankallion yhteisöllisyyden kehittyminen on ollut monien tekijöiden summa. Luonnollisiksi tavoiksi lisätä yhteisöllisyyttä haastateltavat kokivat kaikenlaisen vapaamuotoisen yhdessäolon, kuten esimerkiksi monipuolisen yhdessä tekemisen, erilaiset arjen tapahtumat ja yhteiset keskustelut. Haastateltavat näkivät, että yksittäiset tekijät saattavat lisätä yhteisöllisyyttä paljon. Tällaiseksi tekijäksi mainittiin esimerkiksi uusi biljardipöytä. Biljardin pelaaminen oli ollut luonnollinen tapa viettää aikaa ja samalla keskustella yhdessä asukkaiden kanssa. Erilaisista tapahtumista yhteisöllisyyttä lisääviksi mainittiin erityisesti Tour de Kuninkaantie, karaokeillat ja biljarditurnaukset. Kesällä Kuninkaankalliossa oli ollut auto käytössä, jolla ohjaajat ja asukkaat olivat voineet käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Haastateltavat kertoivat, että tämä oli ollut hauskaa yhteistä tekemistä kaikille osallistuneille ja lisännyt virallisempien tilaisuuksien, kasvattaneen yhteisöllisyyttä. yhteisöllisyyttä kuten yhteisö- Palveluasumisen Kuninkaankalliossa. ja talokokousten, kerrosten Myös koettiin kulunvalvonnan 34 katsottiin jonkin verran rajoittaneen yhteisöllisyyden muodostumista suhteessa muuhun Kuninkaankallioon. Minä itse nään että tämmöset tekemiset ja puuhastelut, että ne olis sellaisia luonnollisia tapoja lisätä yhteisöllisyyttä. Uusi biljardipöytä tuo semmosta luontaista mahdollisuutta keskustella asukkaiden kanssa ja pelata samalla bilistä. Meillä tuo jo lisää yhteisöllisyyttä ehdottomasti. Täs tietysti se rajottaa, kun on tää kulunvalvonta, koska meillä on hyvin muistamattomia ihmisiä täällä. Yhteisöllisyyttä lisäävät kaikki erilaiset yhteiset tapahtumat mitä meillä on, esimerkiksi Tour de Kuninkaantie ja biljarditurnaukset. Kesällä meillä on auto käytössä, jolla voidaan lähteä asukkaiden kanssa liikenteeseen. Käydään shoppailemassa ja esimerkiksi konsertissa, semmosta arjen tekemistä. Haastateltavat kokivat Kaapeli-yhteisövalmennuksen hyödylliseksi. Valmennus oli edesauttanut yhteisöllisyyden kehittymistä Kuninkaankalliossa. Kaapelikoulutuksissa asukkaita ja ohjaajia oli valmennettu yhteisöllisyyteen ja yhteisöhoitoon. Koulutuksen koettiin selventäneen erityisesti sitä, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa ja miten sitä on mahdollista Kuninkaankalliossa kehittää. Kaapeli-koulutuksen ansiosta Kuninkaankallion asukkailla ja ohjaajilla oli yhteinen tietämys siitä, mitä yhteisöllisyys on. Meillä on yhteinen tietämys siitä, mitä se on se yhteisöllisyys. Se ei oo vaan joku asia, joka otetaan tuolta hyllyltä. Sitä tietämystä meillä on ollut, liittyen vaikka yleissivistykseen, mutta sitä edesauttaa esimerkiksi Kaapeli-koulutus. Kaapeli-koulutukset, yhteisövalmennuskoulutukset, siinä on valmennettu meitä myös tähän yhteisöllisyyteen ja yhteisöhoitoon. Haastateltavien mukaan Kuninkaankallion yhteisöllisyyden kehittymiseksi oli ollut tärkeää, että asukkaat ja ohjaajat tuntevat hyvin toisensa. Yhteisöllisyyttä lisääväksi tekijäksi koettiin asukkaiden ja ohjaajien välinen vuorovaikutus, joka oli kannustavaa, avointa ja rakentavaa. Haastateltavien kokemuksen mukaan avoimessa ilmapiirissä oli ollut mahdollisuus käsitellä kaikenlaisia asioita, myös 35 ongelmia. Ongelmatilanteet oli käyty läpi yhdessä ja yhdessä sovittu myös se, miten ongelmista selvitään. Haastateltavien mukaan Kuninkaankalliossa yhteisöllisyyttä lisäsi se, että asukkaat ja ohjaajat luottavat toisiinsa ja kaikki kokivat, että heitä kuunnellaan. Haastateltavien kokemuksen mukaan yhteisöllisyyttä lisäsivät myös asukkaiden ja ohjaajien pysyvyys, joka edesauttoi luottamuksen syntymistä yhteisössä. Kodinomaisuuden koettiin olleen tärkeää yhteisöllisyyden muodostumisessa. Haastateltavien mukaan kodinomaisuutta ja asumisyksikön viihtyisyyttä lisäsi esimerkiksi se, että työntekijät olivat omissa vaatteissaan. Tunnetaan toinen toisemme tai ainakin tiedetään, että ketä me ollaan. Kun probleematilanteita ja näitä tulee, niin sitten yhdessä käydään niitä läpi ja yhdessä sovitaan, miten niistä päästään eteenpäin, miten selvitään. Luottamuksellisuus ja kuulluksi tuleminen, et kaikki kokee, että heitä kuunnellaan. Kyl minä sitä kodinomaisuutta täällä ainakin korostaisin, että se on semmosta yhteisöllisyyttä lisäävää. 8.8 Ohjaajien yhteisöllisyyttä lisäävät tekijät Haastateltavat kokivat Kaapeli-yhteisökoulutuksen lisänneen koko Kuninkaankallion yhteisöllisyyttä, mutta myös ohjaajien välistä yhteisöllisyyttä. Tärkeäksi yhteisöllisyyttä lisääväksi asiaksi nousi ohjaajien kesken yhdessä vietetty aika. Se oli voinut olla luonteeltaan epävirallista vapaa-ajan viettoa yhdessä, esimerkiksi pikkujoulut, tai työpaikalla tapahtuvaa muodollisempaa toimintaa, kuten esimerkiksi tiimikokoukset. Työnohjauksien koettiin lisänneen ohjaajien välistä yhteisöllisyyttä, koska niissä oli mahdollista purkaa erilaisia asioita ja käydä läpi omaa mieltä askarruttavia aiheita. Lähes kaikki haastateltavat kokivat, että työntekijöiden kehittämisiltapäivät olivat lisänneet 36 ohjaajien välistä yhteisöllisyyttä, ja niitä toivottiin järjestettävän enemmän tulevaisuudessa. Yhteisöllisyyttä lisää esimerkiksi työnohjaukset, joissa voidaan purkaa erilaisia asioita. Yhteisöllisyyteen liittyy kaikki tiimikokoukset ja kehittämisiltapäivät ja tämmöset, mutta siihen liittyy myös paljon vapaa-ajan viettoa yhdessä. Tietysti varmaan TYKY -päivät ja tämmöset täällä ulkopuolella tapahtuvat, koska niin vähän me keritään puhumaan mitään muita asioita kun näitä työasioita täällä työpaikalla. Yhteiset pikkujoulut on kivoja. Ohjaajien yhteisöllisyyden kehittymisen kannalta koettiin tärkeäksi, että kaikilla ohjaajilla oli yhteneväinen käsitys toiminnan tavoitteista ja samanlaiset toimintatavat. Haastateltavien kokemuksen mukaan työpäivän kiire saattoi vaikuttaa niin, että ohjaajat eivät ehtineet puhua kovin paljon keskenään ja heillä saattoi olla toisistaan hieman poikkeavia tavoitteita tai toimintatapoja. Ohjaajat toivoivat enemmän ohjaajien yhteistä aikaa. Henkilökunnan erilaiset yhteiset tapahtumat paransivat ohjaajien tietoisuutta näistä tavoitteista ja toimintatavoista, ja sitä kautta lisäsivät yhteisöllisyyttä. Työn mielekkyyden kannalta tärkeäksi koettiin joustavuus erilaisten toimintatapojen kokeilemisessa. Jos ei oo aikaa kommunikoida tai puhua niistä tavoitteista niin selkeesti, niin sitten jokaisella on vähän erilaiset tavoitteet mihin pyrkii. On ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia toimintatapoja. Sitten jos todetaan että ei, se vanha tapa olikin parempi, niin palataan taas siihen. 37 9 POHDINTA 9.1 Opinnäytetyön tulosten pohdinta Opinnäytetyöni tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että yhteisöllisyyden rakentumiseen on kannattavaa panostaa. Tulokset osoittavat, että yhteisöllisyys on monella tapaa tärkeä tekijä yhteisön hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Kuninkaankallion yhteisö on oma tiivis yhteisönsä. Yhteisöllisyys on siellä vahvaa ja se koetaan tärkeäksi. Yhteisöllisyys liittyy laajasti kaikkeen siellä tapahtuvaan. Kuninkaankallion yhteisöllisyys pitää sisällään sen asukkaat, ohjaajat ja toiminnan asumisen onnistumiseksi. Yhteisöllisyys tarkoittaa yhteisiä tavoitteita, päämääriä, arvoja ja normeja. Keskeinen osa sitä on yhteisön yhteenkuuluvuuden luottamuksesta, tunne. Yhteisöllisyys avoimuudesta ja rakentuu kodinomaisuudesta muun muassa sekä toista kunnioittavasta vuorovaikutuksesta. Konkreettisesti yhteisöllisyys näyttäytyy yhdessä tekemisenä, toimimisena ja vaikuttamisena. Se on keino viedä asioita eteenpäin ja vaikuttaa. Yhteisöllisyys tukee kaikkea sitä työtä, jota Kuninkaankalliossa tehdään. Kuninkaankallion yhteisöllisyys on alusta saakka rakentunut myönteiseen suuntaan. Yhteisöllisyys alkoi rakentua jo ennen Kuninkaankallion virallisen toiminnan aloittamista, kun osa ohjaajista oli mukana haastattelemassa tulevia Kuninkaankallion asukkaita ja muutenkin käynnistämässä toimintaa. Asukkaiden haastatteleminen auttoi luomaan heihin suhteen jo ennen heidän saapumistaan Kuninkaankallioon. Asukkaiden toivottaminen tervetulleeksi omalla lähtökohta nimellään oli tärkeä asumisen onnistumiseksi. Kuninkaankallion yhteisöllisyys on ajan myötä muotoutunut, säilynyt ja kasvanut. Samaan aikaan kun koko Kuninkaankallion yhteisöllisyys on kehittynyt, on myös talojen ja kerrosten omien yhteisöiden yhteisöllisyys vahvistunut. 38 Kuninkaankallion yhteisöllisyytensä. asumisyksikkö Koko muodostaa Kuninkaankallion yhteisön, yhteisö jolla on jakaantuu oma erilaisiin alayhteisöihin. Kaksi taloa muodostaa kumpikin oman yhteisönsä, jotka jakaantuvat edelleen talojen eri kerroksien omiksi yhteisöiksi. Koko Kuninkaankallion yhteisö ja sen alayhteisöt jakaantuvat toisaalta myös asukkaiden ja työntekijöiden yhteisöiksi. Jokaisella yhteisöllä on myös oma yhteisöllisyytensä. Talo 1 yhteisö Koko Kuninkaankallion yhteisö Talo 2 yhteisö Jokaisen kerroksen oma yhteisö (asukkaat ja työntekijät) Jokaisen kerroksen oma yhteisö (asukkaat ja työntekijät) Asukkaiden yhteisö Työntekijöiden yhteisö Asukkaiden yhteisö Työntekijöiden yhteisö KUVIO 2. Kuninkaankallion yhteisö ja sen alayhteisöt. Kaikenlainen asukkaiden ja ohjaajien yhdessäolo tukee yhteisöllisyyden rakentumista Kuninkaankalliossa ja lisää yhteishenkeä. Yhteisöllisyys kehittyy, kun asukkaat ja ohjaajat viettävät aikaa yhdessä. Yhteinen ajanvietto voi tarkoittaa asukkaiden ja ohjaajien yhteisiä ruoka- ja kahvitaukoja, ajanviettoa olohuoneessa, erilaisia tapahtumia tai talo- ja yhteisökokouksia. Yksittäiset asiat vaikuttavat yhteisöllisyyden kehittymiseen myönteisesti, kuten esimerkiksi asukkaiden ja ohjaajien biljardin pelaaminen ja Kuninkaankalliossa kesäisin käytössä oleva auto. Kiireetön yhdessäolo ja keskusteleminen auttavat asukkaita ja ohjaajia oppimaan tuntemaan toisiaan entistä paremmin. Se, että asukkaat ja hoitajat tuntevat hyvin toisensa, lisää luottamusta ja yhteisöllisyyttä koko yhteisössä. Ohjaajien yhteisöllisyyttä lisää ohjaajien kesken vietetty aika. Ohjaajien yhteisöllisyyden kehittymisessä merkityksellistä on, että kaikilla ohjaajilla on yhteneväiset tavoitteet ja toimintatavat. Mahdollisuus vaikuttaa omaan ja tiimin työhön, esimerkiksi kokeilla joustavasti erilaisia toimintatapoja, on tärkeää. 39 Asukkaiden ja ohjaajien osallistuminen Kaapeli-valmennuksiin, joissa on valmennettu yhteisöllisyyteen ja yhteisöhoitoon, on lisännyt Kuninkaankallion yhteisön yhteisöllisyyttä. Valmennus on esimerkiksi selventänyt siihen osallistuneille, mitä yhteisöllisyys on ja miten sitä voidaan kehittää. Yhteisöllisyyttä lisää Kuninkaankalliossa päätöksentekokulttuuri, jossa jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi ja vaikuttaa yhteisiin asioihin. Yhteisöllisyyttä edistää asukkaiden ja ohjaajien vuorovaikutus, joka on avointa, kannustavaa ja rakentavaa. Avoimessa ilmapiirissä kaikilla on mahdollisuus tuoda esiin erilaisia asioita ja käsitellä niitä. Yhteisö- ja talokokoukset kehittävät ja ylläpitävät yhteisöllisyyttä. Haastatellut ohjaajat olivat hyvin tyytyväisiä niiden antiin. Kokoukset antavat asukkaille äänen ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteisiin asioihin. Kokouksissa saa myös tietoa Kuninkaankallion tapahtumista ja toiminnasta. Ne ovat ohjaajille hyviä tiedottamistilanteita. Yhteisöllisyyttä lisää asukkaiden ja ohjaajien pysyvyys. Se, että ohjaajat ovat omissa vaatteissaan, edesauttaa Kuninkaankallion asumisyksikön viihtyisyyttä ja kodinomaisuutta. Avoimet raportit ovat edesauttaneet avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin kehittymistä ja lisänneet sitä kautta yhteisöllisyyttä. Palveluasumiskerrosten kulunvalvonta sen sijaan rajoittaa niiden kerrosten yhteisöllisyyden muodostumista suhteessa muuhun Kuninkaankallioon. Tulevaisuudessa Kuninkaankalliossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että asukkailla ja ohjaajilla on mahdollisimman paljon kiireetöntä yhteistä aikaa. Ohjaajien yhteistä aikaa on tärkeää lisätä tulevaisuudessa. Yhteinen aika voi olla minkälaista vain, esimerkiksi kehittämispäivä tai työnohjausta. Erilaisia tapahtumia ja toimintaa on tärkeää järjestää asukkaille ja ohjaajille monipuolisesti myös tulevaisuudessa. Talo- ja yhteisökokoukset kannattaa säilyttää Kuninkaankalliossa niiden määrä ainakin ennallaan pitäen. Kaapelivalmennukset ovat kehittäneet yhteisöllisyyttä Kuninkaankalliossa, ja niitä on kannattavaa järjestää asukkaille ja ohjaajille vastaisuudessakin. Asumisyksikön viihtyvyyden ja kodinomaisuuden vuoksi on tärkeää, että ohjaajat työskentelevät edelleen omissa vaatteissaan. 40 Sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin Kannustava ja rakentava vuorovaikutus Asukkaiden ja ohjaajien pysyvyys Asukkaat ja ohjaajat tuttuja toisilleen Avoimet raportit Luottamus Yhteiset arvot ja tavoitteet Kaapelikoulutus Puhutaan avoimesti, toista kunnioittaen Avoimuus YHTEISÖLLISYYS Mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon Viihtyisyys Kodinomaisuus Ohjaajat omissa vaatteissa Yhteenkuuluvuuden tunne Talo- ja yhteisökokoukset Yhteiset tapahtumat Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen Ohjaajien ja asukkaiden yhteiset ruokailut KUVIO 3. Yhteisöllisyyden ominaispiirteitä Kuninkaankalliossa. 9.2 Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys Opinnäytetyön tekijän eettinen asenne näkyy aiheen valinnassa, tiedonhankinnassa, opinnäytetyön prosessin ja tuloksien esittelyssä sekä tuloksien soveltamisessa. Tekijän etiikka näkyy myös sopimusten, esimerkiksi aikataulun, noudattamisessa. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2010, 11–12.) Aloitin opinnäytetyön suunnittelun keväällä 2013, jolloin varasin aiheen opinnäytetyöpankista. Joulukuussa 2013 hain opinnäytetyölle tutkimuslupaa 41 Diakonissalaitoksen eettiseltä toimikunnalta. Tutkimuslupaa hakiessa toimitin Diakonissalaitokselle opinnäytetyön suunnitelman, jossa esittelin muun muassa suunnittelemani opinnäytetyön käytännön toteutuksen, aikataulun ja tutkimuskysymykset sekä haastattelukysymykset. Tutkimusluvan saatuani aloitin kirjoittamisen alkuvuodesta 2014. Tutkimuskysymykset tutkimuskysymykset ratkaistaan. ohjaavat antavat (Kananen 2010, koko tutkimusprosessia. vastauksia, 31.) joiden avulla Tutkimuskysymysteni Oikein asetetut tutkimusongelma pohjalta laadin haastattelukysymykset. Haastattelukysymysteni (LIITE 3) avulla pyrin saamaan tietoa, joka vastaisi mahdollisimman hyvin opinnäytetyöni tutkimuskysymyksiin. Haastateltaviksi valittiin Kuninkaankallion työntekijöitä sillä kriteerillä, että haastateltavilla olisi mahdollisimman erilaisia koulutustaustoja. Haastateltavat valitsi Kuninkaankallion vastaava ohjaaja. Heitä oli yhteensä viisi kappaletta. Toteutin työntekijöiden haastattelut helmikuussa 2014 Kuninkaankalliossa. Informoin haastateltavia etukäteen opinnäytetyön aiheesta ja tavoitteista (LIITE 1). Opinnäytetyöstä ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisen haastateltavan vastauksia. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista, siitä ei aiheutunut haastateltaville kustannuksia ja siihen osallistuminen oli mahdollista keskeyttää milloin vain haastateltavan niin halutessa. Ennen haastattelun aloittamista pyysin haastateltavilta kirjallisen suostumuksen haastatteluun osallistumisesta (LIITE 2). Nauhoitin haastattelut haastateltavien suostumuksella. Haastattelumateriaalia hyödynnettiin vain tässä opinnäytetyössä, ulkopuolisen ei ollut mahdollista päästä siihen käsiksi ja se tuhottiin asianmukaisesti opinnäytetyön valmistuttua. Litteroin nauhoitetun haastattelumateriaalin hyvin pian haastattelujen jälkeen. Jatkoin aineiston teemoittelua ja opinnäytetyöni kirjoittamista kevään, kesän ja syksyn 2014 aikana. Saamani aineisto vastasi hyvin tutkimuskysymyksiini. Haastattelukysymykset olivat onnistuneita, koska niiden avulla sain tietoa niistä teemoista, joista olin etukäteen suunnitellutkin tarvitsevani tietoa. Etsin opinnäytetyöhöni tietoa alan kirjoista, lehtijulkaisuista ja internetistä. Tietoa etsiessäni käytin vain sellaisia lähteitä, joiden sisällön virheettömyydestä saatoin olla varma. Internet-sivustojen kohdalla kiinnitin huomiota erityisesti 42 sivuston ylläpitäjään eli useimmiten sivuston taustalla olevaan organisaatioon ja sen luotettavuuteen. Jos en ollut varma lähteen tiedon oikeellisuudesta tai ajankohtaisuudesta, en hyödyntänyt kyseessä olevaa lähdettä tai tarkistin sen oikeellisuuden myös muualta. Etsin mahdollisimman ajankohtaista tietoa lähdemateriaaliksi. Tähän poikkeuksen tekivät muutamat yhteisöllisyydestä jo 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa julkaistut kirjat, joita myöhempi yhteisöllisyyden tutkimus on hyvin paljon hyödyntänyt ja joista itsekin löysin opinnäytetyöhöni sopivaa lähdemateriaalia. Kuninkaankallion asumisyksiköstä ja Kaapeli-koulutuksesta olen saanut tietoa muun muassa Kuninkaankallion toiminnallisesta suunnitelmasta ja Kuninkaankallion yhteyshenkilöltäni. Opinnäytetyön luotettavuutta mahdollisuus, että arvioitaessa haastateltaviksi tulee valikoitui ottaa huomioon yhteisöllisyydestä se hyvin innostuneita ja ulospäin suuntautuneita työntekijöitä, joita olisi helppo haastatella. Toisaalta teemahaastattelun onnistumiseksi oli tärkeää haastatella sellaisia ihmisiä, jotka toisivat omia kokemuksiaan mahdollisimman monipuolisesti esiin. On mahdollista, että haastateltavat ovat pyrkineet vastaamaan haastattelukysymyksiin yhteisöllisyyttä erityisesti korostaen. Haastateltavilla oli kuitenkin hyvin yhteneväinen käsitys yhteisöllisyydestä ja sen rakentumisesta Kuninkaankalliossa, josta voi päätellä, että yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa todella on sitä, mitä haastatteluista nousi esiin. Haastateltavien määrä oli riittävä, koska haastateltavien käsitys Kuninkaankallion yhteisöllisyydestä oli melko yhteneväinen ja aineistossa toistuivat samanlaiset kuvailut yhteisöllisyyden ominaispiirteistä. Kuudes tai seitsemäs haastateltava ei olisi välttämättä tuonut uutta näkökulmaa aineistoon. Opinnäytetyön luotettavuutta tarkasteltaessa tulee ottaa myös huomioon se seikka, että sitä oli tekemässä yksi henkilö. On mahdollista, että omat ennakkoodotukseni ovat ohjanneet opinnäytetyöprosessia sen eri vaiheissa. Olen tiedostanut tämän mahdollisuuden ja johdonmukaisesti yrittänyt välttää ennakko-odotusten ja perusteettomien johtopäätösten tekemistä. Haastatteluissa vältin johdattelevia kysymyksiä ja haastattelukysymykset tein mahdollisimman yksinkertaisiksi ja helposti ymmärrettäviksi. 43 Opinnäytetyön luotettavuutta olisi lisännyt esimerkiksi se, että Kuninkaankallion yhteisöllisyyttä olisi tutkittu myös toisen tutkimusmenetelmän, esimerkiksi kirjekyselyn, avulla. Tämä ei kuitenkaan olisi ollut resurssit huomioon ottaen mielekästä, koska opinnäytetyöni aikataulu oli rajallinen ja tekijöitä vain yksi. Opinnäytetyön tutkimustulokset eivät sellaisenaan ole siirrettävissä muihin tutkimuskohteisiin, koska olen tutkinut nimenomaan asumisyksikkö Kuninkaankallion yhteisöllisyyttä ja sen rakentumista. Kuninkaankallio eroaa monista muista yhteisöistä esimerkiksi siten, että se on profiloitunut asunnon tarjoamiseen pitkäaikaisasunnottomille ihmisille. Tutkimustulokseni vahvistavat tutkimuksissa ja kirjallisuudessa esitettyjä havaintoja yhteisöllisyydestä ja sen muodoista, koska ne ovat hyvin samanlaisia kuin aineistostani esiin nousseet Kuninkaankallion yhteisöllisyyden muodot. Yhteisöllisyys Kuninkaankalliossa on siis pitkälti samanlaista kuin muissakin yhteisöissä. Pidin opinnäytetyön teosta päiväkirjaa, johon kirjasin yksityiskohtaisen suunnitelman opinnäytetyön etenemisaikataulusta, muistiinpanoja, ja tein merkintöjä opinnäytetyön eri vaiheista. Päiväkirjan avulla minun oli mahdollista palata jälkeenpäin tarkastamaan mielessäni olleita seikkoja ja pitää huolellisesti kiinni aikataulusta. Palautin opinnäytetyöni esitarkastukseen elokuun lopussa. Esitarkastusvaiheessa Kuninkaankallion yhteyshenkilö tarkasti opinnäytetyöni mahdollisten asiavirheiden varalta ja lähetti sen edelleen luettavaksi ja kommentoitavaksi opinnäytetyöni Kuninkaankallion tutkimustulokset vastaaville Kuninkaankalliossa ohjaajille. sen Esittelen jälkeen, kun opinnäytetyöni on valmistunut syyskuussa 2014. Opinnäytetyö valmistui aikataulussa. Etukäteen suunnittelemani aikataulu oli realistinen ja opinnäytetyö valmistui ilman kiirettä. 44 9.3 Ammatillinen kasvu sairaanhoitajuuteen Ammatillisesti hyödyn tämän opinnäytetyön tekemisestä, sillä yhteisöllisyys tulee näkymään jokaisen tulevan työpaikkani toiminnassa. Sairaanhoitajan opintojeni kannalta opinnäytetyön tekeminen on minulle tärkeä oppimiskokemus, koska se on samalla ensimmäinen kosketukseni tutkimuksen tekoon. Opinnäytetyön tekemisessä tarvitsin suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Työn tekemistä helpotti etukäteen suunnittelemani aikataulu, jota noudatin tarkasti. Aikataulun noudattaminen mahdollisti kiireettömän työskentelyn ja sen, että opinnäytetyö ajankohtana. valmistui Tulevassa työelämätahon sairaanhoitajan kanssa työssäni ennalta sovittuna suunnitelmallisuus ja sovitussa aikataulussa pysyminen ovat tärkeässä roolissa monilla hoitotyön eri osa-alueilla, kuten esimerkiksi hoitosuunnitelmia tehdessä. Tein opinnäytetyöni yksin, joten olin myös yksin vastuussa työn etenemisestä. Työskentely yksin opetti minulle vastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta. Yksin työskentelemisessä koin haastavaksi sen, että ei ollut kanssatyöskentelijää, joka olisi voinut tuoda omia mielipiteitään tai uusia näkökulmia esiin. Onneksi sain opinnäytetyöprosessin aikana palautetta opettajilta, opponenteilta ja työelämätaholta sekä läheisiltäni, jotka lukivat työni. Olen oppinut ottamaan vastaan erilaista palautetta ja muokkaamaan työtäni sen perusteella. Sairaanhoitajan työssä on tärkeää osata ottaa vastaan erilaista palautetta esimerkiksi potilailta, omaisilta ja muilta työntekijöiltä, ja tarvittaessa muuttaa ja kehittää omia toimintatapojaan. Haastatteluja toteuttaessa haastattelemisesta, kysymysten sain arvokasta haastattelukysymysten tekemisestä. kokemusta laatimisesta Haastattelukysymykset ja ihmisten tarkentavien kannattaa laatia mahdollisimman lyhyiksi ja ymmärrettäviksi, jotta niihin on helppo vastata, jolloin haastattelija saa vastauksista tarvitsemansa tiedon. Haastattelussa tulee välttää johdattelevia kysymyksiä. Tarkentavien kysymysten avulla voi palauttaa sivuteille johtuneen keskustelun itse asiaan. Haastattelujen toteuttaminen 45 paransi myös vuorovaikutustaitojani. Osaan entistä paremmin tunnistaa henkilökohtaisia vahvuuksiani ja kehittämistarpeitani vuorovaikutustilanteessa. Haastattelujen tekeminen harjaannutti kuuntelutaitojani ja selvensi minulle myös sen, mikä ero on kuulemisella ja kuuntelemisella. Jotta olisi mahdollisuus ymmärtää keskustelukumppanin puheen sisältöä ja sen merkityksiä syvällisemmin, on häntä kuunneltava tarkasti, eikä vain kuultava mitä hän sanoo. Taito kuunnella on hyvin tärkeä sairaanhoitajan työssä. Tämä kokemus haastattelujen suunnittelusta niiden toteuttamiseen on varmasti hyödyksi tulevassa työssäni sairaanhoitajana, esimerkiksi haastatellessani potilaita ja asiakkaita. Opinnäytetyön kirjoittamisessa tulee hyödyntää laajaa lähdeaineistoa ja osata rajata luotettavuudeltaan heikkotasoinen lähdeaineisto opinnäytetyössä käytettävän aineiston ulkopuolelle. Opinnäytetyöprosessin aikana kehityin tiedon etsimisessä ja sen luotettavuuden arvioinnissa. Opinnäytetyötä tehdessä litteroin haastatteluja ensimmäistä kertaa. Tulosten analysoiminen ja esittäminen mahdollisimman selkeästi opettivat paljon uutta laadullisesta tutkimuksesta. Tulevaisuudessa sairaanhoitajana työskennellessäni osaan tieteellistä tietoa etsiessäni ja hyödyntäessäni kiinnittää huomiota käytettyyn tutkimusmenetelmään ja sen ominaispiirteisiin. Opinnäytetyöprosessin aikana opin paljon laadullisesta menetelmästä ja sen käytöstä tutkimuksessa. Huomasin, että tutkimuskysymysten määritteleminen on haastavaa. Onnistuneiden ja mahdollisimman paljon opinnäytetyön kannalta hyödyllistä tietoa tuottavien haastattelukysymysten laatiminen vaatii aikaa ja perehtymistä tutkittavaan ilmiöön. Haastattelutilanne vaatii haastattelijalta taitoa luoda avoin ja haastattelulle myönteinen ilmapiiri sekä johtaa haastattelutilannetta. Opinnäytetyöni aiheen ansiosta tulen työpaikoissani kiinnittämään huomiota työyhteisön yhteisöllisyyteen ja työhyvinvointiin. Minulla on tietoa siitä, millaiset tekijät ovat yhteisöllisyyden rakentumiseen yhteydessä ja miten sitä on mahdollista kehittää. Yhteisöllisyys ja työhyvinvointi hoitotyön työpaikoissa edellyttävät myös kollegiaalisuutta. Toivon omalla toiminnallani ja asenteellani lisääväni työhyvinvointia ja positiivista yhteisöllisyyttä työyhteisössä. Tiedän, 46 mitä potilaan tai asiakkaan osallisuuden kokemus merkitsee tämän hyvinvoinnille. Osaan tukea potilaan tai asiakkaan kokonaisvaltaista osallisuutta hoitotyössä. 47 LÄHTEET Ahonen, Jukka & Halinen, Isto 2008. Yhteisöllinen avohoito rahapeliongelmaisten tukena. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Viitattu 14.9.2014 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77271/R12-2008VERKKO.pdf?sequence=1 A-klinikkasäätiö 2009. Yhteisöhoito. Viitattu 21.3.2014 http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/648-yhteisohoito Diakonia-ammattikorkeakoulu 2010. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä. Opas Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä varten. Verkkojulkaisuna: Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. C Katsauksia ja aineistoja 17. Haho, Annu 2009. Sairaanhoitajaliitto. Käytännöllisiä hoitotyön eettisiä kysymyksiä I. Viitattu 14.9.2014 https://www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/ sairaanhoitaja-lehti/67_2009/etiikka/kaytannollisia_hoitotyon_eettisi/ Hakala, Mari 2001. Muuttoliiketutkimus: Keuruun tulo- ja lähtömuutto vuosina 1995-98. Palkkatyösuuntautuneisuus ja sosiaalisen pääoman tarve. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu-tutkielma. Verkkojulkaisuna: file:///C:/Users/Jesse/Downloads/marihaka.pdf Halme, Sirkka-Liisa 2012. Asiakkaan ainutkertaisuus ja tasa-arvo. Teoksessa Iiri Ranta (toim.) Sairaanhoitajan eettiset pelisäännöt. Helsinki: Fioca, 101–111. Hautamäki, Antti 2005. Yhteisöllisyyden paluu. Tampere: Tammer-Paino. 48 Heikkilä, Anniina 2006. Yhteisöllisyys työaika-autonomiaa toteuttavissa työyksiköissä työntekijöiden kokemana. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. Verkkojulkaisuna: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/93583/gradu01178.p df?sequence=1 Helsingin Diakonissalaitos 2011. Kuninkaankallion asumisyksikkö. Toiminnallinen suunnitelma. Helsingin Diakonissalaitos 2013. Viesti naapuristasi 1/13. Viitattu 16.8.2014 https://www.hdl.fi/images/stories/liitteet/Kunkku_Viesti_1_2013.pdf Helsingin Diakonissalaitos 2014. Henkilökohtainen tiedonanto Diakonissalaitoksen Kuninkaankallion yksikönjohtajalta 9.9.2014. Sähköpostiviesti. Helsingin Diakonissalaitos i.a. a. Espoon Kuninkaankallio. Viitattu 1.3.2014 https://www.hdl.fi/fi/asuminen-artikkelit/212-palvelut/asuminenartikkelit/448-espoon-kuninkaankallio Helsingin Diakonissalaitos i.a. b. Yhteisövalmennukset. Viitattu 21.3.2014 https://www.hdl.fi/fi/konsernin-artikkelit/239toiminta/kansalais-ja- vapaaehtoistoiminta/567- yhteisotoiminta Helsingin yliopisto i.a. Klassikkogalleria. Feministisiä ajattelijoita 1600–1950luvuilta. John Stuart Mill (1806–1873). Viitattu 31.8.2014 http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/mill/ind ex.htm Hentinen, Kirsi; Iija, Aulikki & Mattila, Eija 2009. Kuuntele minua – mielenterveystyön käytännön menetelmiä. Hämeenlinna: Tammi. Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2004. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hyyppä, Markku 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Jyväskylä: PS-kustannus. 49 Hyyryläinen, Esa & Viinamäki, Olli-Pekka 2010. Julkisjohtamisen oppiaineidentiteetti ja keskeiset osaamisalueet. Teoksessa Näkökulmia hallintotieteisiin. Vaasan yliopisto, 36–41. Kananen, Jorma 2010. Opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. Katajamäki, Erja 2012. Arvot moniammatilliseen toimintaan oppimisessa. Teoksessa Iiri Ranta (toim.) Sairaanhoitajan eettiset pelisäännöt. Helsinki: Fioca, 25–36. Katajamäki, Hannu & Lundström, Niklas 2012. Aluekehittäminen on teorian ja käytännön vuoropuhelua. Teoksessa Näkökulmia hallintotieteisiin. Vaasan yliopisto, 19–35. Koivula, Merja 2010. Lasten yhteisöllisyys ja yhteisöllinen oppiminen päiväkodissa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Verkkojulkaisuna: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/23627/97895 13938925.pdf?sequence Koivumäki, Jaakko 2008. Työyhteisöjen sosiaalinen pääoma. Tampere: Tampereen yliopisto. Korhonen, Kristiina i.a. Kaapeli – syrjäytyneestä täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Sitra. Viitattu 14.9.2014 http://www.sitra.fi/hankkeet/kaapelisyrjaytyneesta-taysivaltaiseksi-kansalaiseksi Latvala, Eila & Vanhanen-Nuutinen, Liisa 2003. Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: Sisällönanalyysi. Teoksessa Sirpa Janhonen & Merja Nikkonen (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 21–43. Lempiäinen, Kirsti; Löytty, Olli & Kinnunen, Merja 2008. Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino. 50 Lindfors, Pirjo 2007. Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista. Psykoterapia-lehti 25 (1), 21–37. Matthies, Aila-Leena; Kattilakoski, Mari & Rantamäki, Niina 2011. Maaseudun hyvinvointipalvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja. Viitattu 31.8.2014 http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/1938/YTR_9_Maaseudun_hy vinvointipalvelujen_kehittaminen.pdf Murto, Kari 2013. Terapeuttinen yhteisö. Porvoo: Bookwell. Opetushallitus 2012. Yhteisöllisyys ja osallisuus. Viitattu 31.8.2014 http://www.oph.fi/terveyden_hyvinvoinnin_ja_turvallisuuden_edista minen/yhteisollisyys_ja_osallisuus Paasivaara, Leena & Nikkilä, Juhani 2010. Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Helsinki: Nord Print Oy. Repo, Saara 2010. Yhteisöllisyys voimavarana yliopisto-opetuksen ja – opiskelun kehittämisessä. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteiden laitos. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia. Verkkojulkaisuna: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19875/yhteisol.pdf? sequence=2 Saaranen-Kauppinen, Anita & Puusniekka, Anna 2006. Teemahaastattelu. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 21.9.2014 http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_3_2.html Saastamoinen, Mikko 2009. Aikalaiskeskustelua yhteisöllisyydestä. Teoksessa Yhteisöllisyys liikkeessä. Jyväskylä: Bookwell Oy, 33–66. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Osallisuuden edistäminen. Viitattu 31.8.2014 http://www.stm.fi/hyvinvointi/osallisuuden_edistaminen Thitz, Päivi 2013. Seurakunta osallisuuden yhteisönä. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Väitöskirja. 51 Verkkojulkaisuna: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952493-214-1/urn_isbn_978-952-493-214-1.pdf Törmänen, Outi & Paasivaara, Leena 2012. Yhteiset arvot organisaation toiminnassa. Teoksessa Iiri Ranta (toim.) Sairaanhoitajan eettiset pelisäännöt. Helsinki: Fioca, 37–50. Vartia, Maarit & Perkka-Jortikka, Katriina 1994. Henkinen väkivalta työpaikoilla. Työyhteisön hyvinvointi ja sen uhat. Tampere: Tammer-Paino Oy. Viholainen, Niina 2003. Nainen yhteisöllisessä huumehoidossa. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan laitos. Pro gradu-tutkielma. Verkkojulkaisuna: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/7897/G00002 79.pdf?sequence=1 52 LIITTEET LIITE 1 TIEDOTE YHTEISÖLLISYYSHAASTATTELUISTA Yhteisöllisyys on Kuninkaankallion tällä hetkellä asumisyksikössä, ajankohtainen on sinulla aihe. Oltuasi kokemuksia siitä, töissä miten yhteisöllisyys syntyy ja rakentuu Kuninkaankallion kaltaisessa erikoisyksikössä. Olen tekemässä opinnäytetyötä yhteisöllisyydestä Kuninkaankalliossa. Tavoitteena on saada tietoa siitä, miten te työntekijät kuvaatte yhteisöllisyyttä, miten se näyttäytyy toteuttamassanne työssä ja mitkä asiat ovat siihen yhteydessä. Tutkimus toteutetaan haastatteluina 11.2.2014. Haastatteluun ei tarvitse valmistautua etukäteen. Haastattelu kestää arviolta noin 30 minuuttia. Suostumuksellasi haastattelu nauhoitetaan. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja niitä käytetään vain tähän opinnäytetyöhön. Jos sinulle tulee mieleen kysymyksiä opinnäytetyöstä, vastaan mielelläni kysymyksiin. Kiitos jo etukäteen osallistumisesta! Ystävällisin terveisin, Essi Varila Puh. XXX-XXXXXXX E-mail: xxxxxxxxxxxxxxxxx 53 LIITE 2 SUOSTUMUS HAASTATTELUUN Olen saanut riittävästi tietoa opinnäytetyöstä, jonka aiheena on Yhteisöllisyyden rakentuminen uudessa asumisyksikössä hoitajien kokemana. Minulle on selvitetty yllä mainitun opinnäytetyön tarkoitus ja opinnäytetyössä käytettävät tutkimusmenetelmät. Annan luvan käyttää haastattelussa antamiani tietoja opinnäytetyössä. Suostun siihen, että haastattelu nauhoitetaan. Haastattelun toteuttaa ammattikorkeakoulusta. hävitetään. sairaanhoitajaopiskelija Opinnäytetyön Haastateltavien henkilöllisyys Essi valmistuttua ei tule ilmi Varila Diakonia- haastattelunauhat opinnäytetyössä. Haastatteluaineistoa käytetään vain ja ainoastaan tämän opinnäytetyön tekemiseen. Olen tietoinen siitä, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Olen myös tietoinen siitä, että tutkimukseen osallistuminen ei aiheuta minulle minkäänlaisia osallistumisen kustannuksia. milloin Voin tahansa halutessani ilman, että keskeyttää minun keskeyttämistäni tai että se vaikuttaa työsuhteeseeni. Päiväys ____________________ Tutkittavan allekirjoitus ja nimenselvennys _______________________________________ tutkimukseen täytyy perustella 54 LIITE 3 HAASTATTELUKYSYMYKSET - Mitä ajattelet yhteisöllisyyden tarkoittavan? - Kuvaa omin sanoin miten yhteisöllisyys näkyy työyhteisössäsi ja mitä asioita siihen liittyy? - Miten yhteisöllisyys on mielestäsi rakentunut sinä aikana, kun olet ollut töissä Kuninkaankalliossa? Millaista se oli, kun ensin tulitte tänne? Millaista yhteiselämä on nyt? Kerro esimerkein. - Missä puhutte ja millaisista asioista? Yhteisökokous? Hoitajien raportti? Kahvitauot? Keskustelut asukkaiden kanssa? Kerro kokemuksiasi kohtaamisista. - Kerro esimerkein millaiset asiat mielestäsi lisäävät yhteisöllisyyttä? Hoitajien kesken? Asukkaiden ja hoitajien kesken?