RUNOMUOTO VIITTOMAKIELEN TULKKAUKSESSA Neele Räihä ja Johanna Vuorinen Opinnäytetyö, kevät 2012
by user
Comments
Transcript
RUNOMUOTO VIITTOMAKIELEN TULKKAUKSESSA Neele Räihä ja Johanna Vuorinen Opinnäytetyö, kevät 2012
RUNOMUOTO VIITTOMAKIELEN TULKKAUKSESSA Neele Räihä ja Johanna Vuorinen Opinnäytetyö, kevät 2012 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Länsi, Turku Viittomakielentulkin koulutusohjelma Viittomakielentulkki (AMK) TIIVISTELMÄ Räihä, Neele & Vuorinen, Johanna. Runomuoto viittomakielen tulkkauksessa. Diak Länsi, Turku, kevät 2012, 55 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK). Tavoitteena oli tutkia, mitä eroa on suomenkielisellä ja viittomakielisellä runoudella ja mitä kielellisiä eroja tulkkauksessa tulisi ottaa huomioon. Runouden kääntäminen puhutusta kielestä toiseen on niin yleistä, että sitä on tutkittu enemmän kuin mitään muuta kirjallisuuden lajia. Runojen tulkkaaminen puhuttujen kielten välillä on kuitenkin epätyypillistä. Runoutta tulkataan jossain määrin suomalaiselle viittomakielelle, mutta siitä ei löydy juurikaan tutkimustietoa, jota haluttiin työssä kerätä ja kartoittaa. Työhön sisältyi toiminnallinen osa, joka toteutettiin Turun Keskiaikaisilla markkinoilla kesällä 2011 tulkkaamalla kaksi turnajaisesitystä viittomakielelle. Turnajaisesityksen käsikirjoituksessa oli käytetty tyylikeinona puhuttujen kielten runoudelle tyypillistä riimiä eli loppusointua. Tulkkaukset tallennettiin myöhempää analysointia varten. Kirjallisessa osassa käsiteltiin suomenkielistä ja viittomakielistä runoutta sekä runouden kääntämistä ja tulkkaamista viittomakielelle. Tulososiossa analysoitiin toiminnallisena osana tehdyn käännöksen toimivuutta tulkkaustilanteessa. Analyysi toteutettiin poimimalla teoriaosuudesta viittomakieliselle runoudelle tyypillisiä piirteitä, jonka jälkeen havainnoitiin niiden esiintymistä toteutuneessa tulkkauksessa. Runomuotoisten tekstien tulkkaamisessa viittomakielelle tulee huomioida viittomakieliselle runoudelle tyypillisiä piirteitä kuten viitottujen runojen rytmi, toisto, ei-manuaaliset elementit ja tilankäyttö. Myös käsimuotojen valinta on merkittävässä roolissa, sillä samaa käsimuotoa toistamalla tulkkauksesta saadaan runomuotoisempaa. Valmistautuminen vaikuttaa tulkkauksen laatuun. Runoudessa sekä muoto että merkitys ovat tärkeitä, ja niiden tulisi välittyä myös tulkkauksessa. Tämän vuoksi runoutta on lähes mahdotonta tulkata kääntämättä tekstiä etukäteen, mikäli muoto ja merkitys halutaan säilyttää. Asiasanat: runojen tulkkaus, valmisteltu tulkkaus, viittomakielinen runous, runous, Keskiaikaiset markkinat ABSTRACT Räihä, Neele and Vuorinen, Johanna Poetry in Sign Language Interpreting. Turku, Spring 2012. 55 p., 2 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Turku Unit Degree Programme in Sign Language Interpreting. The main aim of the present study was to research interpreting poetry into Sign Language and to explore what language related differences one should take into consideration in the process. In the field of literature several studies have been made focusing on translating poetry between spoken languages but studies on interpreting poetry are rarer. However interpreting poetry from spoken Finnish into Finnish Sign Language is quite common. In the summer 2011 two tournaments were interpreted at the Medieval Market of Turku as the functional part of the study to gain personal knowledge of the challenges one will face when interpreting poetry into sign language. The script of the tournament was written in poetic form, focusing on rhyme. The interpretations were captured on film so they could be analyzed. The written part of the study examines both spoken and signed poetry and also the process of translating and interpreting spoken poetry into Finnish Sign Language. Interpreting poetry into Sign Language is a complex process. Rhythm, repetition, non-manual aspects and location are the main elements of signed poetry that one should take into consideration when interpreting poetry into Finnish Sign Language. Preparation has a straight effect on the quality of an interpretation. In general, both form and meaning are important parts of the poems and they should be acknowledged in the interpretation as well. Due to this it is almost impossible to interpret a poem without translating it first to retain its form and meaning. Key words: poetry, Sign Language poetry, Interpreting poems, Prepared Interpreting, Medieval Market of Turku SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................... 6 2 RUNOUS ......................................................................................................... 7 2.1 Suomenkielinen runous ............................................................................. 7 2.2 Viittomakielinen runous.............................................................................. 8 2.2.1 Viittomavalinnat ................................................................................ 10 2.2.2 Rytmi................................................................................................. 10 2.2.3 Tilankäyttö ........................................................................................ 11 2.2.4 Ei-manuaaliset elementit................................................................... 12 2.2.5 Toisto ................................................................................................ 13 3 RUNOUDEN TULKKAAMINEN JA KÄÄNTÄMINEN VIITTOMAKIELELLE ... 15 3.1 Tulkkaus .................................................................................................. 15 3.2 Käännösteoriat tulkin apuna .................................................................... 16 3.2.1 Käännösstrategiat runouden kääntämisessä .................................... 16 3.2.2 Skoposteoria ..................................................................................... 17 3.2.3 Dynaaminen ekvivalenssi ................................................................. 18 3.2.4 Pragmaattiset adaptaatiot ................................................................. 18 3.3 Valmisteltu tulkkaus ................................................................................. 19 3.4 Runouden tulkkaaminen viittomakielelle .................................................. 20 4 TULKKAUS KESKIAIKAISILLA MARKKINOILLA .......................................... 22 4.1 Rohan Tallit ............................................................................................. 22 4.2 Turnajaisesitys ......................................................................................... 23 4.3 Tulkkaukseen valmistautuminen .............................................................. 24 4.4 Sijoittuminen tulkkauspaikalle .................................................................. 25 5 KÄÄNNÖSPROSESSIN ANALYSOINTI ........................................................ 27 5.1 Käännösprosessin vaiheet ....................................................................... 27 5.1.1 Analyysivaihe .................................................................................... 28 5.1.2 Siirtovaihe ......................................................................................... 29 5.1.3 Muotoiluvaihe .................................................................................... 30 5.2 Kääntämisen haasteet ............................................................................. 31 5.2.1 Viittomavalinnat ................................................................................ 31 5.2.2 Rytmi................................................................................................. 33 5.2.3 Tilankäyttö ........................................................................................ 34 5.2.4 Ei-manuaaliset elementit................................................................... 34 5.2.5 Toisto ................................................................................................ 35 5.2.6 Kielikuvat ja ikonisuus ....................................................................... 36 6 POHDINTA .................................................................................................... 38 LÄHTEET .......................................................................................................... 40 LIITTEET .......................................................................................................... 43 LIITE 1: Turnajaiskäsikirjoitus LIITE 2: Turnajaiskäsikirjoitus glossattuna 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aiheena on runomuotoisten tekstien tulkkaaminen suomalaiselle viittomakielelle. Runouden tulkkaaminen viittomakielelle on haastavaa, mutta toisaalta juuri sen vuoksi tulkille niin antoisaa. Usein runouteen painottuvia tulkkaustilauksia vastaanottavat pääasiassa runoudenharrastajat tai runoudesta muuten kiinnostuneet tulkit. Opinnäytetyön toiminnallisena osana tehtiin tulkkaus Turun Keskiaikaisilla markkinoilla turnajaisesityksessä kesällä 2011. Tulkkauksessa oli monta haastetta: runomuotoinen teksti, vanhahtava sanasto sekä tulkkauksen nopea vauhti. Halusimme keskittyä työssämme nimenomaan runomuotoisten tekstien tulkkaamiseen, sillä aihetta on tutkittu hyvin vähän ja se kiinnosti meitä eniten haasteellisuudessaan. Työ pohjautuu paljolti viittomakieliseen runouteen sekä siihen, mitä viittomakielisen runouden elementtejä tulkin tulisi hyödyntää tulkatessaan suomenkielistä runoutta suomalaiselle viittomakielelle. Koska viittomakielentulkit saattavat työssään kohdata tulkkaustilanteita, joissa runomuotoista tekstiä tulkataan muuntyyppisten tekstien ohessa, halusimme selvittää, millaisia tyyliseikkoja tulkkauksessa tulee huomioida. Runomuotoisia tekstejä on kuitenkin lähes mahdotonta tulkata perehtymättä tekstiin etukäteen ja raakakäännöstä tekemättä, jos runolle ominainen poljento ja merkitysvastaavuus halutaan säilyttää. Työssä painotetaan teoriapohjan toteutumista käytännössä. Tutkimustuloksistamme on hyötyä sekä viittomakielentulkeille että tulkkiopiskelijoille, koska työhön on koottu runomuotoisen tulkkauksen keskeiset asiat. 7 2 RUNOUS Toisin kuin esimerkiksi asiatekstit, runo voi olla samalla kertaa pieni ja suuri. Runossa tärkeitä elementtejä ovat sanat, äänneasu, rytmi, rakenne ja toisto, joskus jopa välimerkit. Juuri tämän vuoksi runo voidaan tulkita monin eri tavoin lukijasta riippuen. (Mikkola, Koskela, Haapamäki-Niemi, Julin, Kauppinen, Nuolijärvi & Valkonen 2004, 278.) Suomenkielinen ja viittomakielinen runous eroavat toisistaan jo kielten erilaisen tuottotavan vuoksi. Tämä tulee huomioida myös tulkkauksessa. Kieltenvälisessä tulkkaamisessa on tärkeää tuntea molempien kielten lainalaisuudet, jotta tulkkaus palvelee mahdollisimman hyvin kohdekielistä vastaanottajaa. 2.1 Suomenkielinen runous Runous on kaunokirjallisuuden ja sanataiteen osa-alue, jossa voidaan runojen syntymätavan mukaan tehdä jako kansanrunouteen ja taiderunouteen. Runot voivat olla esitystavastaan riippuen joko lyyrisiä, eeppisiä tai draamallisia. (Hosiaisluoma 2003, 807.) Lyyriset runot voivat olla sävyltään ja ainekseltaan monenlaisia, ja myös niiden muoto vaihtelee mitallisista vapaamuotoisiin (Mattila 1984, 48). Suomalaisille tutuimpia runolajeja ovat iskelmä- ja rocklyriikka (Mikkola ym. 2004, 284). Eeppisessä sanataiteessa kerrotaan yleensä ihmisistä, heidän keskinäisistä suhteistaan, ihmisen ja yhteiskunnan tai luonnon välisestä suhteesta. Draamalliset runot perustuvat vuoropuhelulle ja muistuttavat mahdollisesti näytelmää. (Mattila 1984, 18–22.) Kirjoitetut runot jaetaan tyypillisesti säkeisiin, jolloin ne on jo säejaon perusteella helppo tunnistaa runoiksi pelkän näön varassa (Viikari 2006, 48). Säe tarkoittaa runon riviä, joka runomittaa noudattavassa runossa koostuu yhdestä tai useammasta tavuvaihtelusta (Hosiaisluoma 2003, 898). Runomitta perustuu rytmin eli poljennon säännöllisyyteen. Esimerkiksi suomen kielessä sanoja painotetaan aina ensimmäisellä tavulla, jolloin toinen tavu on painoton. Sanan kahta ensim- 8 mäistä tavua seuraavien tavujen painottumiseen vaikuttaa tavujen yhteismäärä. Tällainen painollisten ja painottomien tavujen vaihtelu tuo runoon rytmikkyyttä. (Mikkola ym. 2004, 279.) Useimmissa nykykielissä runomitta syntyy nimenomaan tavujen painosta, kun taas esimerkiksi kalevalamittainen runous rakentuu painon lisäksi kestolle. Runomitan ajatellaan saavan aikaan mielihyvän tunteita, koska runomuodon rytmisyys voidaan kokea vaikuttavana, tuudittavana ja helposti tunnistettavana. Runo siis herättää tunteita ja painuu helposti mieleen rytmisyytensä ansiosta. (Hosiaisluoma 2003, 804–805.) Yksi runouden yleinen tyylikeino on alkusointu eli allitteraatio, joka pelkistettynä tarkoittaa runossa lineaarisesti esiintyvien sanojen alkutavujen yhtäläisyyttä (vaka vanha Väinämöinen) (Mikkola ym. 2004, 17, 278–279). Alkusointu on niin tehokas tyylikeino, että sitä on hyödynnetty paitsi suomalaisessa kansanrunoudessa, myös monissa nopearytmisissä loruissa (Hosiaisluoma 2003, 531–532). Tavujen äänteellistä yhteensointumista voi esiintyä myös runosäkeiden lopuissa, jolloin kyseessä on loppusointu eli riimi (pala – kala) (Mikkola ym. 2004, 17, 278). Suomenkielisessä runoudessa loppusointu esiintyy yleensä yksitavuisena, mutta myös useampitavuisia loppusointuja käytetään. Riimiyksiköt esiintyvät yleensä lähekkäin, esimerkiksi peräkkäisissä säkeissä. Sekä alku- että loppusoinnun käyttö tuottaa melodista tyydytystä, kun äänteet toistuvat ja sointuvat yhteen. Alku- ja loppusoinnun käyttö auttaa myös jäsentämään runoa, sidostaa säkeitä yhteen ja auttaa muistamaan runon paremmin. (Hosiaisluoma 2003, 37–38, 531.) 2.2 Viittomakielinen runous Viittomakielelle ominaisia piirteitä ovat kielen visuaalisuus ja ikonisuus eli kuvanomaisuus. Viittomakielessä ikonisuus ilmenee puhutuista kielistä poikkeavalla tavalla. Perusviittomisto ja kieliopin muotokeinot ovat viittomakielessä huomattavan ikonisia: tekemiseen voidaan viitata jäljittelemällä sitä pantomiimi- 9 sesti ja esineeseen puolestaan voidaan viitata hahmottelemalla käsin sen muoto. (Rissanen 2006, 29.) Viittomakielen rakenne eroaa suomen kielen rakenteesta melko paljon, mikä onkin huomioitava viittomakielistä runoutta tarkasteltaessa. Tämä tuo omat haasteensa kieltenväliseen kääntämiseen ja tulkkaamiseen. Viittomakielisiä runoja voidaan verrata viittomakielellä tuotettuihin lauluihin, sillä ne ovat tyylillisesti melko vastaavia. Arkipäiväisen viittomisen sekä viittomakielisten runojen ja laulujen välille on vaikea tehdä eroa, koska asiaa on tutkittu hyvin vähän. (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 31.) Voidaan kuitenkin ajatella, että runoja viitottaessa käytetään samoja elementtejä kuin arkipäivän viittomisessa, mutta taiteellisemmassa muodossa: voimakkaasti ja runoudelle tyypillisellä tavalla esitettynä. Rytmi on yksi suurimmista taiteellisen vaikutelman luojista. Runoa viittoessa viittojan koko ulkoinen olemus muuttuu. (Pääkkönen 1994, 28–29.) Viittomakieliset runot voidaan jakaa kahteen pääryhmään sen mukaan, onko runo luotu suoraan viittomakielellä vai käännetty suomen kielestä viittomakieleen. Runojen käännöstyössä on huomioitava, kuinka käännöstä tehdään: käännetäänkö runo sellaisenaan, jolloin sanajärjestys on alkuperäislähteen kanssa sama, vai niin, että kääntäjä tekee runosta tulkinnan. (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 31.) Suoraan viittomakielellä luotuja runoja on kolmenlaisia. Näitä ovat runot, joissa pääosassa on jonkun asiakokonaisuuden kuvaaminen, runot, joissa käytetään vain yhtä käsimuotoa sekä runot, joissa viittomiin valitut käsimuodot muodostavat järjestyksessä aakkoset tai numeraalit ykkösestä kymmeneen tai sataan. (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 32.) Viittomakielistä runoutta voidaan esittää yksin, kaksin tai kuoroissa. On myös yleistä, että puhutusta kielestä käännettyjä lauluja ja erityisesti virsiä viitotaan kuorossa. Sen sijaan runouden viittominen yhtäaikaisesti ryhmänä on harvinaisempaa. (Sutton-Spence 2005, 30.) Viittomakielisessä runoudessa viittomavalinnat ovat merkittäviä. Runoon valittujen viittomien kaikkien osien tulee olla tyyliltään yhteensopivia, ja lisäksi niiden 10 pitää sopia juuri esitettävän runon sisältöön. (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 31.) Viittomavalintojen lisäksi viittomakieliselle runoudelle tyypillisimpiä piirteitä ovat rytmi, tilankäyttö, ei-manuaaliset elementit ja toisto (Sutton-Spence 2005, 14). 2.2.1 Viittomavalinnat Viittoma vastaa puhutun kielen sanaa tai joskus kokonaista lausetta. Jos jollekin asialle tai esineelle ei ole viittomaa, sellaisen voi tarvittaessa luoda keinotekoisesti tai spontaanisti. Viittomakieliset asiakkaat joko hyväksyvät tai hylkäävät tällaiset tietyssä hetkessä luodut viittomat. (Rissanen 1990, 23–25.) Keinotekoiset viittomat ovat usein sormiaakkosjohdoksia eli viittomia, jotka on muodostettu jo olemassa olevista viittomista. Sormiaakkosjohdoksella luodun viittoman käsimuoto on kirjoitetun kielen alkukirjainta vastaava sormiaakkonen. Esimerkiksi viittoma ENERGIA tuotetaan viittomalla VOIMA /E/-käsimuodolla. (Jantunen 2003, 82.) Viittomakielen tutkija Rachel Sutton-Spence on analysoinut viittomakielisen Dorothy Milesin brittiläisellä viittomakielellä (BSL) luotuja runoja. Hän on todennut, että runoissa on käytetty uusia viittomia, jotka on luotu muokkaamalla viittomien fonologisia eli rakenteellisia ominaisuuksia. Säännöllisen fonologisen poikkeavuuden avulla voidaan runoon tai säkeistöön saada aikaan huippukohtia. Viittomien luomisessa on korostettu kielen estetiikkaa ja hyödynnetty esimerkiksi tavallisesta viittomakielestä poikkeavaa käsien kontaktia ja kasvojen peittämistä. Viittomakielisissä runoissa viittomat on tehty ja aseteltu niin, että liike on joustava läpi viittomatilan. (Sutton-Spence 2000, 6–15.) 2.2.2 Rytmi Rytmi voi vaihdella yksittäisen runon sisällä tai se voi säilyä samana alusta loppuun. Viitottujen runojen rytmiin vaikuttavat erityisesti viittojan tekemät viittomavalinnat sekä käsien ja vartalon liikkeet. Erityisesti viittomien liikkeitä voidaan 11 varioida niin, että ne synnyttävät runollisen rytmin. Joissakin runoissa polysynteettisiä viittomia käytetään paljon, kun taas toisissa pääroolissa ovat kiinteät viittomat. (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 31.) Polysynteettisillä viittomilla tarkoitetaan sellaisia viittomia, jotka eivät ole vakiintuneita, ja joita ei voida käyttää sellaisenaan vaan ne ovat aina sidoksissa viitottavaan asiaan. Kiinteät viittomat ovat puolestaan vakiintuneita. Viittomien liikkeet sisältävät sekä käsimuodon sisäistä liikettä sormissa, kuten värinää ja tutinaa, että liikettä viittoman suunnassa ja toisinaan myös nopeudessa. Viittoman suunnassa tapahtuvilla liikkeillä on viittomakielessä kaksi merkittävää tehtävää. Liikkeet voivat olla osa viittoman perusrakennetta. Jos yhdessä runossa käytetään useita viittomia, joissa kaikissa on sama perusliike, saadaan viittomiseen jonkinlainen runomuotoinen liikesarja. Liikkeet voivat olla myös lisäyksiä tietyn viittoman perusmuotoon ja täten tuoda viittomiseen variaatiota. Molemmat edellä mainitut aspektit voivat johtaa runon rytmittymiseen, jolloin runon viittoja voi valita esimerkiksi nopeita, hitaita, hienovaraisia tai teräviä liikkeitä luomaan viittomiseen kontrasteja tai säännöllisyyttä. (Sutton-Spence 2005, 36–37.) 2.2.3 Tilankäyttö Yksi viittomakielen rakenteellinen erityispiirre on paikantaminen tilaan. Paikantamalla viittoja luo kertomastaan tilanteesta eteensä ikään kuin näyttämön, jonne hän sijoittaa henkilöt ja asiat, joista kertoo. Paikantamisen avulla viittoja voi kuvata myös asioiden välisiä suhteita. Yleensä paikannettava asia nimetään ensin sitä vastaavalla viittomalla ja sen jälkeen sille osoitetaan etusormella paikka viittomatilassa. (Rissanen 1990, 15–18.) Runoja viitottaessa tilankäytön tulee olla hyvin selkeää, melko suurta, ja jokaisella paikalla on oma merkityksensä (Vivolin-Karén & Lehtonen 2006, 31). Siinä missä puhuttujen kielten runoissa sanat esiintyvät yleensä lineaarisesti peräkkäin, viitotuissa runoissa viittomat voivat esiintyä viittomatilassa vapaasti ja luoda viittomiseen estetiikkaa ja kontrasteja. Viittomat voidaan artikuloida viittoma- 12 tilan eri tasoissa: jotkut ylhäällä, toiset alhaalla, vasemmalla tai oikealla. (Sutton-Spence 2005, 38.) Eri paikoissa tuotetut viittomat voivat saada aikaan runon katsojassa erilaisia mielikuvia. Esimerkiksi vartalolla tai sen läheisyydessä tehdyt viittomat voivat symboloida jännittyneisyyttä ja pelkoa, kun taas vartalosta poispäin suuntautuvat viittomat luovat rennon, avoimen ja onnellisen tunnelman. (Sutton-Spence 2000, 14.) 2.2.4 Ei-manuaaliset elementit Runoon ja esitykseen vaikuttavat keskeisen kielellisen sisällön lisäksi eimanuaaliset elementit, esimerkiksi vartalon asento sekä viittomisen vauhti ja jännite. Runossa ja sen esityksessä olennaista on myös se, istuuko vai seisooko runon esittäjä. (Sutton-Spence 2000, 29.) Roolinvaihtoa käytetään kertovassa viittomisrekisterissä ilmaisemaan, kuka milloinkin toimii tekijänä. Viittoja voi ilmaista tekijän ja tilanteeseen osallistuvien roolit eleillä, kehon asennoilla ja niiden muuttamisella. (Rissanen 1990, 24.) Esimerkiksi vartalon tai suun liikkeet voivat seurata tiettyä kaavaa ja tällä tavoin antaa viittomiselle runomuodon. Runossa voidaan muun muassa kuvata eri tekijöitä erilaisilla suun liikkeillä. Esimerkiksi viittomakielisen runoilija Dorothy Milesin runossa Afternoon esiintyy kolme eri hahmoa. Näistä ensimmäinen on kertoja itse, joka kuvaa syömistään suurilla ja rennoilla suun liikkeillä. Toisena esiintyvän koiran syömistä kuvataan tiukemmilla ja pienemmillä suun liikkeillä. Kaikista tiukimpia, pienimpiä ja terävimpiä suun liikkeitä käytetään kuvatessa viimeisen hahmon eli linnun syömistä. (Sutton-Spence 2000, 13.) Viittomakielisen runouden esityksessä on tiettyjä piirteitä, jotka johtuvat kielen visuaalisuudesta. Viitottua runoa videolle tallennettaessa kamera voi esimerkiksi tarkentaa osaan viittojasta, kuten kasvoihin, käsiin tai jopa yhteen käteen. Näin voidaan painottaa tehtyä viittomaa tai asiakokonaisuutta. Tarkentamalla 13 käsiin tai kasvoihin tiettynä hetkenä voidaan lisätä esityksen runollista merkittävyyttä. (Sutton-Spence 2000, 30.) 2.2.5 Toisto Toisto on tärkeä elementti viittomakielisessä runoudessa. Runotyylisessä viittomisessa tiettyjä viittomia tai niiden osia voidaan toistaa normaalista viittomisesta poikkeavasti. Tällainen toisto luo viittomiseen esteettisyyttä, ja toistoilla runosta voi saada elegantin ja viihdyttävän. Runoilijan taidokkuus luoda tiettyä kaavaa noudattava runo voi olla myös katsojasta ihailtavaa. Toistolla voidaan myös korostaa epätavallisia yhteyksiä sanojen tai ideoiden välillä, mikä luo runolle erityistä arvoa. Toistettavan aspektin ei tarvitse kuitenkaan rajoittua vain yhteen, vaan toistoa voi olla missä tahansa niistä elementeistä, joista viittomat koostuvat. Käytännössä runomuotoisessa viittomisessa voidaan siis toistaa käsimuotoa, orientaatiota, liikettä, paikannusta ja ei-manuaalisia elementtejä – tai kaikkia näistä elementeistä. (Sutton-Spence 2005, 25.) Lähes kaikissa viittomakielisissä runoissa voidaan havaita käsimuodon toistoa. Joskus käsimuotoa toistetaan sen visuaalisen efektin vuoksi, usein käsimuodoilla on kuitenkin syvempi merkitys runon olemuksen kannalta. Toistot saattavat esimerkiksi yhdistää ideoita tai valottaa syvempiä konnotaatioita eli mielleyhtymiä viittomien taustalla. Usein käsimuotojen (KUVIO 1. Käsimuodot) valinnassa keskitytään kuitenkin niiden luomiin tunnetiloihin. Esimerkiksi käsimuodot /5/ ja /B/ ovat avoimia, jolloin niiden ajatellaan olevan konnotaatioiltaan positiivisempia kuin käsimuodot [A] ja /Å/, jotka ovat sulkeutuneita käsimuotoja. Käsimuodot /G/, /V/, /I/ ja /Y/ ovat teräviä, kun taas käsimuodot [A], /o/ ja /c/ ovat pehmeitä ja soljuvia. (Sutton-Spence 2005, 25–26.) 14 KUVIO 1. Käsimuodot (Jantunen 2003, 33) Käsimuotojen positiivisten ja negatiivisten konnotaatioiden esiintymisestä suomalaisessa viittomakielessä ei voida olla varmoja, sillä tutkija Rachel SuttonSpencen tekemä tutkimus koskettaa brittiläisen viittomakielen runoutta. Joka tapauksessa käsimuotojen valinnalla on tärkeä merkitys runomuotoisessa viittomisessa ja runouden tulkkaamisessa viittomakielelle. Kun viittomisessa käytetään jatkuvasti samaa käsimuotoa, paikannusta tai liikettä, siihen saadaan runomainen ilme. Tätä voidaan jossain määrin kutsua riimittelyksi. On kuitenkin tärkeää huomioida, että riimit, alkusoinnut, sanojen yhteensointuvuus ja muut puhuttujen kielten runoille tyypilliset piirteet eivät suoraan päde viitottuun runouteen. Edellä mainitut piirteet ilmenevät puhutuissakin runoissa vain, koska peräkkäisyys on puhutuille sanoille tyypillistä. (SuttonSpence 2005, 42.) 15 3 RUNOUDEN TULKKAAMINEN JA KÄÄNTÄMINEN VIITTOMAKIELELLE Tulkkaus, valmisteltu tulkkaus ja kääntäminen eroavat toisistaan muun muassa käytettävissä olevan ajan ja tulkkaustilanteesta etukäteen saadun tiedon osalta. On hyvä muistaa, että valmistautumisaika riippuu täysin työtilausten ajoittumisesta tulkin aikatauluun eikä valmistautumiseen aina ole mahdollisuutta. Jos tulkki saa runon etukäteen työstettäväksi, voidaan tulkkaukseen valmistautuminen nähdä työaikana. Viittomakielentulkit tekevät pääasiassa tulkkauksia, mutta ovat pätevöityneet tekemään myös käännöstöitä suomen ja suomalaisen viittomakielen välillä. Tutkimuksessamme on olennaista erottaa edellä mainitut termit, sillä tulkkauksemme Turun Keskiaikaisilla markkinoilla oli pääasiassa valmisteltu tulkkaus, jota varten teimme käännöstyön. Tulkkaustilanteeseen sisältyi myös valmistelematonta, spontaania juontoa ja vuorosanoja, joista emme olleet saaneet etukäteistietoa. Valmistelemattoman tulkkauksen analysointiin emme tutkimuksessamme keskity, koska valmistelematon osuus ei ollut runomuotoista. 3.1 Tulkkaus Tulkkaus on yksi kääntämisen muoto. Tulkkausta on mahdollista tehdä konsekutiivisesti eli perättäisesti, jolloin tulkki kääntää puheessa esiintyvien taukojen aikana siihen mennessä puhutut asiat. Toinen tulkkaustapa on simultaanitulkkaus, jossa tulkki tulkkaa simultaanisti eli samanaikaisesti, kun puhuja tuottaa tekstiä. (Ingo 1990, 58–59.) Viittomakielentulkkien työssä puhuttua kieltä tulkataan viitotulle kielelle ja päinvastoin. Viittomakielen tulkkauksessa simultaanitulkkaus on yleisempää kuin konsekutiivitulkkaus. Tulkkaus voi olla joko yhden- tai kahdensuuntaista tilanteesta riippuen. Yhteen suuntaan tulkkaus on tulkille selkeämpää ja helpompaa kuin kahdensuuntainen tulkkaus, jossa tulkin molemmat työkielet ovat sekä lähde- että kohdekieliä. Pu- 16 huttu tuotos on ainutkertaista ja nopeaa, mikä asettaa tulkkaukselle erilaiset vaatimukset kuin käännökselle. Tulkattu teksti ei voi olla yhtä huoliteltua kuin käännös, jota on käännösprosessin aikana mahdollista hioa ja muokata. (Ingo 1990, 57–61.) Tulkkaus eroaa kääntämisestä esimerkiksi siten, että tulkkaustilanne on aina hetkellinen ja tulkkausratkaisut on luotava tulkkaustilanteessa. Tulkkausprosessin on tapahduttava nopeasti, eikä virheisiin ole aina mahdollista puuttua. (Saresvuo & Ojanen 1988, 140.) 3.2 Käännösteoriat tulkin apuna Toisin kuin tulkkaus, kääntäminen ei ole sidoksissa aikaan, vaan kääntäjä voi työstää tekstiään pitkiäkin ajanjaksoja. Käännösteorioille on lukuisia luokittelutapoja. Yleisin lienee sellainen, jossa teorioita tarkastellaan sen kannalta, ovatko ne lähtö- vai tulotekstikeskeisiä. Lähtötekstikeskeisillä teorioilla tarkoitetaan sellaisia käännösteorioita, joissa käännös on uskollinen lähtötekstille. Kohdetekstikeskeisissä teorioissa pyritään puolestaan huomioimaan kohdekielinen lukija. Toisin sanottuna käännösteorioiden voidaan ajatella pyrkivän adekvaattisuuteen tai ekvivalenssiin. (Hytönen 2006, 66–70.) Hytösen mukaan ekvivalenssi voidaan tulkita monella eri tavalla, mutta yleisimmin sen ajatellaan tarkoittavan lähtö- ja tulokielisten tekstien vastaavuutta. Adekvaattisuus puolestaan viittaa siihen, että käännös on mahdollisimman toimiva kohdekielisen vastaanottajan kannalta. Viime vuosina käännösteorioiden kirjossa on alettu suosia adekvaattisuutta tavoittelevia käännösteorioita ekvivalenssiin pyrkivien sijaan. (Hytönen 2006, 66–70.) Käsittelemme työssämme niitä käännösteorioita ja strategioita, joita itse hyödynsimme tulkkaukseen valmistautuessamme. 3.2.1 Käännösstrategiat runouden kääntämisessä Runojen kääntämistä on tutkittu kirjallisuuden kääntämisessä enemmän kuin mitään muuta kirjallisuuden lajia. Runouden kääntämisessä on vaikea erottaa 17 yhtä tiettyä käännösstrategiaa, ja yleensä aihetta käsittelevissä tutkimuksissa kääntäjät havainnoivat omia kokemuksiaan. Kielitieteilijä André Lefevere (1975) on erottanut käännösprosessista seitsemän erilaista käännösstrategiaa, jotka ovat foneeminen kääntäminen, sanatarkka kääntäminen, runomittakäännös, runosta proosaksi, riimikääntäminen, silosäekäännös sekä tulkinta. (Bassnett 1995, 101–102.) Pyrimme raakakäännöksessämme huomioimaan sekä merkityssisällön että runomuodon välittymisen. Nämä käännökselle asettamamme tavoitteet toteutuivat parhaiten Lefeveren (1975) mainitsemassa menetelmässä runosta proosaksi. Lefeveren mukaan käännettäessä runoutta proosaksi olennaista on tarinamainen lopputulos, joskin lauserakenteen vääristymisen kustannuksella. (Bassnett 1995, 102.) Etäisimmiksi Lefeveren erottelemista käännösstrategioista käännöstyössämme koimme sanatarkan kääntämisen ja tulkinnan. Sanatarkka kääntäminen tarkoittaa Lefeveren mukaan, että tekstiä käännetään sanasta sanaan, ja tulkinnassa kääntäjä tekee runosta niin vapaan version, että lähde- ja kohdekielisten tekstien ainut yhdistävä tekijä saattaa olla teoksen nimi. (Bassnett 1995, 101–102.) 3.2.2 Skoposteoria Skoposteoria on käännösteoria, joka sijoittuu jonnekin adekvaattisuuden ja ekvivalenssin tavoittelun välimaastoon. Teoriassa painotetaan käännöksen skoposta, eli tavoitetta. Teorian kehittäneet Katharina Reiss ja Hans J. Vermeer (1986) loivat skoposteorian niin sanotuksi kääntämisen yleisteoriaksi, sillä he kyseenalaistivat kääntäjän mahdollisuudet saavuttaa sisällöltään lähtötekstiä vastaava käännös. Koska teoria keskittyy käännöksen skopokseen, voi kääntäjä valita itse, mitä hän haluaa käännöksessään painottaa ja pyrkii välittämään valitsemansa sisällön mahdollisimman hyvin. (Hytönen 2006, 71.) Hytösen mukaan skoposteoriassa voidaan erotella kolme erilaista tavoitetta eli funktiota. Nämä ovat informatiivinen, ekspressiivinen ja operatiivinen funktio. 18 Informatiivinen funktio pyrkii välittämään tietoa, ekspressiivinen taiteellisuutta ja esteettisyyttä, ja operatiivinen pyrkii vetoamaan lukijan mielipiteisiin. Kääntäjä voi asettaa käännökselleen päällekkäisiä funktioita. (Hytönen 2006, 71–72.) 3.2.3 Dynaaminen ekvivalenssi Dynaamisen ekvivalenssin käsitteen on luonut yhdysvaltalainen kielitieteilijä Eugene A. Nida (1964). Hän halusi teoriassaan painottaa vastaanottajan reaktiota käännökseen. Tavoiteltaessa dynaamista ekvivalenssia käännöksen toimivuudessa ei siis painotetakaan ainoastaan käännöksen kieltä ja tekstiä. Tärkeää on myös se, kuinka kohdekielinen vastaanottaja hyväksyy käännöksen. (Vehmas-Lehto 2002, 56–57.) Dynaamista ekvivalenssia tavoiteltaessa ajatellaan kohdekielen olevan luontevaa, jotta käännöksen vastaanottajat voisivat reagoida kohdekieliseen tekstiin samalla tavoin kuin lähtökielisen tekstin lukijat. Dynaaminen ekvivalenssi nähdään tarpeellisena usein, kun halutaan välittää kuvainnollisia ilmauksia. (Vehmas-Lehto 2002, 56–57.) 3.2.4 Pragmaattiset adaptaatiot Pragmaattiset adaptaatiot ovat niitä käytännön toimenpiteitä, jotka auttavat kääntäjää adekvaattisuuden saavuttamisessa. Pragmaattisilla adaptaatioilla tarkoitetaan sitä, että ne lähtötekstin kohdat ja jaksot, jotka eivät sellaisinaan käännettyinä toimisi hyvin kohdekielessä, muokataan uuteen kulttuuri- ja kieliympäristöön sopiviksi. (Vehmas-Lehto 2002, 99–100.) Pragmaattiset adaptaatiot voivat olla lisäyksiä, poistoja, korvauksia tai järjestyksen muutoksia. Tavallisimpia näistä ovat korvaukset ja erityisesti lisäykset. Poisto saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun käännöksessä puhutaan kohdekulttuurista ja asioista, jotka ovat käännöksen lukijalle itsestään selviä. Samaten käännöksestä voidaan poistaa sellaisia yksityiskohtia, joilla ei ole 19 käännöksen lukijalle mitään mielenkiintoa, etenkin jos muutoin jouduttaisiin turvautumaan hankaliin ja aikaa vieviin selityksiin. Järjestyksen muutos voi puolestaan johtua eri kulttuureiden erilaisista tavoista rakentaa tekstejä. (VehmasLehto 2002, 100–101.) 3.3 Valmisteltu tulkkaus Jos verrataan valmisteltua tulkkausta ja suoraa tulkkausta, voidaan valmistellun tulkkauksen ajatella olevan lähempänä käännöstä. Valmistellussa tulkkauksessa tulkki saa etukäteen materiaalia, johon on mahdollista perehtyä syvällisesti, kun taas suorassa tulkkauksessa tulkki tietää etukäteen yleensä vain aiheen. Valmisteltua tulkkausta käytetään usein esimerkiksi jumalanpalveluksissa ja teatteriesityksissä. (Roslöf & Veitonen 2006, 165.) Valmisteltu tulkkaus on ikään kuin kääntämisen ja tulkkaamisen välimuoto. Kun kyseessä on valmisteltu tulkkaus, voidaan tulkattavasta materiaalista tehdä etukäteen käännös esimerkiksi glossaamalla lähdeteksti. Glossaaminen on viittomakielen muistiinmerkitsemistapa, jossa viittomat kirjoitetaan niiden suomenkielisten käännösvastineiden perusmuodolla. Glossit erotetaan puhutun kielen sanoista kirjoittamalla ne suuraakkosin. Glosseihin voidaan pelkän viittoman lisäksi kirjata tietoa muun muassa käsimuodosta, liikkeestä, artikulaatiopaikasta, ilmeestä, merkityksestä ja taivutusmuodosta. Suomessa käytetään laajimmin Juha Paunun 1980-luvun alussa kehittelemää viittomien muistiinmerkitsemistapaa. Ohjeistuksista huolimatta glosseja käytetään varsin vaihtelevin tavoin. (Savolainen 2000, 192–194.) Tulkkauksemme Turun Keskiaikaisilla markkinoilla oli pääosin valmisteltu tulkkaus, sillä saimme turnajaisnäytelmän käsikirjoituksen etukäteen. Tällöin pystyimme valmistautumaan tulkkaukseen huolellisesti ja pohtimaan etukäteen valmiita käännösratkaisuja. Olimmekin valmistautuneet tulkkaukseen työstämällä käsikirjoituksesta käännöksen. Emme kuitenkaan noudattaneet käännösratkaisujamme tulkkaustilanteessa ehdottomasti, vaan tulkkausratkaisumme elivät tilanteen mukana, sillä kyseessä oli simultaanitulkkaus. Näyttelijä siis jossain 20 määrin muokkasi käsikirjoitettua tekstiä esityksessä sitä pergamentista lukiessaan. 3.4 Runouden tulkkaaminen viittomakielelle Kulttuuriin liittyvien tekstien, kuten runojen ja näytelmien, kääntämisessä käännöksen tavoite voi olla elämyksen tai tunnetilan välittäminen. Tällaisille teksteille on yhteistä se, että niiden visuaalinen ilme on osa tekstin vaikutuskeinoja. Taidemuotoiset tekstit voivat herättää lukijassa mielleyhtymiä, jolloin voidaan ajatella, että tällaisissa teksteissä sisällön lisäksi merkityksellisessä asemassa on muoto. Erityisen haastavaksi kääntäjälle tämäntyyppiset tekstit tekee se, että teksteissä on usein leikitelty kielellä tai niihin on lisätty kielikuvia. (Ingo 1990, 45.) Jotta lähdetekstissä esiintyviä erityisiä elämyksiä tai tunnetiloja herättävät vivahteet on mahdollista välittää myös kohdekielisen tekstin lukijalle, on käännöstyössä erkaannuttava lähdetekstistä ajoittain suurestikin. (Roslöf & Veitonen 2006, 111). Runoutta tulkattaessa on tärkeää huomioida lähdetekstin ja käännöksen välinen aikaero, ja sen vaikutus kieleen ja kulttuuriin. Esimerkiksi kielellisiä kulttuurieroja voidaan joutua tulkkauksessa selittämään ja täydentämään. Lähdetekstin kirjoittaja on voinut myös tietoisesti käyttää menneen ajan kielimuotoja tyylikeinonaan. Tällöin tulkin tulee huomioida lähdetekstin kielimuoto tulkkauksessaan. (Ingo 1990, 191.) Kääntäminen on kuitenkin aina uudelleenkirjoittamista, ja uuteen tekstiin tulee aina uusia tulkintoja, oli käännettävän lähdetekstin tekstilaji mikä tahansa. Tulkintoihin vaikuttavat kääntäjän yksilöllinen kääntämisnäkemys sekä käännöstapa. (Paloposki 2001, 367.) Kääntäminen saattaa osoittautua mahdottomaksi, jos sekä muoto että merkitys pitää säilyttää lähdetekstin kaltaisena. Yleensä käännökselle ei kuitenkaan aseteta tällaisia vaatimuksia, vaikka esimerkiksi runoissa juuri muoto onkin merkityksellinen ja erilainen kuin muissa tekstilajeissa. (Ingo 1990, 18–19.) Runoilija ja kääntäjä Leevi Lehdon mukaan runon käännös on parhaimmillaankin vain 21 mukaelma, joten runon kääntäjän riittävänä tavoitteena voi olla pyrkimys käännöksessään likimääräisyyteen (Lehto 2005, 187). Erityisesti riimillisten runojen kääntäminen on haastavaa, ja juuri siitä syystä tällaisia käännöstöitä vastaanottavat yleensä vain runouteen muutenkin perehtyneet kääntäjät. Runokäännöksen tulisi mahdollisimman tarkasti noudattaa vieraskielisen runon riimejä ja yleistä sointuvuutta ollakseen kohdekielessä toimiva. Runous on verrattavissa musiikkiin, ja musiikissa jokainen yksityiskohta yksittäisiä sointuja myöten on tärkeä. (Ingo 1990, 50.) Musiikin tulkkauksessa voidaankin hyödyntää runojen tulkkaamiselle tyypillisiä tehokeinoja esimerkiksi rytmiä ja riimittelyä välitettäessä. Runouden tulkkaamisen vaikeutta lisää se tosiasia, että runo voi olla lähdekieleltään lukijalle tuttu, jolloin tällä saattaa olla jo käsitys runon poljennosta, riimeistä ja yleisestä sointuvuudesta (Ingo 1990, 50). Viittomakieliset asiakkaat saattavat tuntea hyvinkin laajasti muun muassa suomen kielellä tuotettuja runoja, lauluja ja virsiä. Esimerkiksi virsi saattaa olla tulkin asiakkaalle tuttu, tai se voi olla henkilökohtaisesti erittäin merkittävä. Tällöin odotukset tulkkaukselta ovat kenties toisenlaiset kuin silloin, kun tulkattava runo, laulu tai virsi on viittomakieliselle asiakkaalle alkukieleltään tuntematon. (Satu Marku, henkilökohtainen tiedonanto 19.3.2012) Toisaalta tulkkaustilaukset ovat usein niin sanotusti spontaaneja, eikä tilaukseen ole välttämättä kirjattu sen tarkemmin tulkkaustilanteen sisältöä. Mahdolliset runojen tulkkaukset saattavat esimerkiksi olla vain lyhyt osa kokonaistulkkausta ja ne saattavat suuresti poiketa tulkkaustilanteen yleisluonteesta, jolloin runomuotoinen tulkkaus voi tulla tulkille yllätyksenä. Meillä ei olisi ollut ennakkotietoa turnajaisesityksessä käytetystä runomuodosta, ellemme olisi saaneet käsikirjoitusta etukäteen. 22 4 TULKKAUS KESKIAIKAISILLA MARKKINOILLA Keskiajan Turku on Turun Suurtorin keskiaika ry:n, Turun Museokeskuksen, Aboa Vetus & Ars Nova -museon sekä Turun Tuomiokirkon vuosittain järjestämä tapahtumakokonaisuus. Se koostuu neljästä eri tapahtumasta: Keskiaikaisista markkinoista, Hansakauppias Laurentiuksen markkinoista, Keskiajan Turku Tuomiokirkossa -tapahtumasta sekä Turun Linnan keskiaikatapahtumasta. (Turun Suurtorin keskiaika ry i.a.) Osallistuimme vuoden 2011 tapahtumaan, joka järjestettiin 30.6.–3.7.2011. Turnajaiset järjestettiin Keskiaikaisten markkinoiden yhteydessä Katedralskolan i Åbon sisäpihalla, Turun Vanhan Suurtorin alueella. Markkinoilla oli turnajaisten lisäksi muun muassa torimyyjiä kauppaamassa käsityötuotteita ja herkkuja keskiajan hengessä. Markkina-alueella oli myös esiintymässä monenlaisia ryhmiä, muun muassa tanssijoita, näyttelijöitä, muusikoita, käsityöläisiä ja taikureita. Esiintyjät loivat markkinahenkeä ja johdattivat yleisöä keskiajan tunnelmaan. Yhteistyömme Turun Suurtorin keskiaika ry:n kanssa alkoi tammikuussa 2011, kun otimme yhteyttä Keskiaikaisten markkinoiden vastaavaan tuottajaan ja ehdotimme yhteistyötä opinnäytetyömme tiimoilta. Alun perin ajatuksenamme oli tulkata niin sanottu päänäytelmä, mutta saimme kuulla, että näytelmä oli hajautettu jatkuviin pieniin näytöksiin ympäri markkina-aluetta. Vastaava tuottaja tarjosi meille kuitenkin tulkattavaksi Rohan Tallien hevosturnajaisia, jotka järjestettiin Turun Keskiaikaisten markkinoiden yhteydessä. 4.1 Rohan Tallit Rohan Tallit on ratsutila Kemiönsaarella, missä harjoitetaan vanhoja keskiaikaisia ratsastus- ja hevostaitoja. Tilalla opetetaan myös keskiaikaisia taistelutaitoja, miekkailua, jousiammuntaa ja hevosakrobatiaa. Rohan Tallit on kiertänyt 23 Eurooppaa turnajaisesityksen kanssa, jonka puitteissa he esiintyivät myös Turun Keskiaikaisilla markkinoilla. (Rohan Tallit i.a.) Tulkkaamamme turnajaisesitykset oli käsikirjoittanut Anu Nuotio, joka esiintyi itse näytelmässä yhtenä ritareista. Turnajaisesityksissä neljä ritaria taisteli toisiaan vastaan erilaisissa taitolajeissa, joita ritarit aikoinaan harjoittivat harjaantuakseen voittamattomiksi sotureiksi. Tarinan kertojana toimi velho, joka esitteli vuorollaan jokaisen ritareista. Velho toimi ikään kuin turnajaisten juontajana, joka tiedotti yleisöä vuorossa olevista taitolajeista ja niiden voittajista. 4.2 Turnajaisesitys Turnajaisesityksessä käytettiin tehokeinoina musiikkia, savua ja tulta, joten riimitellyn käsikirjoituksen lisäksi pyrimme tulkkauksessamme välittämään myös ympäristön ääniä: tuulta, musiikin sävyjä, ritareiden huutoja ja yleisön reaktioita. Koimme ympäristön äänien ja tunnelman välittämisen tärkeänä, koska yleisö reagoi kentän tapahtumiin voimakkaasti. Esimerkiksi osa lapsista peitti korvansa käsillään, kun esityksessä käytettiin voimakkaita, yllättäviä ääniä tai velho nauroi räkäisesti. Yleisö eli esityksen mukana ja kannusti ritareita huudoin ja vihellyksin. Esitys oli todella visuaalinen ja taistelukentällä tapahtui koko ajan paljon: ritarit ja velho eläytyivät esitykseen voimakkaasti, ja esityksessä tapahtumat ajoittuivat hetkittäin samanaikaisesti kentän molemmille laidoille. Esityksen visuaalisuuden takia viittomakielisten asiakkaiden oli mahdollista kokea samankaltainen elämys kuin kuulevat kokivat. Siksi tulkkasimme äänimaailmaa harkiten, ja annoimme mahdollisuuden keskittyä tulkkauksen sijaan itse esitykseen aina, kun se oli mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Tarinan ja juonen kannalta olennaisen velhon puheen tulkkasimme kokonaisuudessaan. Lisäksi tulkkasimme ritareiden taisteluhuutoja ja voivotteluja, ja paikansimme ritarit osoittamalla milloinkin äänessä oleviin ritareihin. Näin annoimme vihjeen siitä, että ritaria itseään ja hänen liikehdintäänsä seuraamalla oli mahdollista saada enemmän informaatiota kuin tulkkauksen kautta. 24 Musiikkia emme myöskään kuvailleet jatkuvasti, vaan ilmaisimme vain, kun musiikin tyyli esimerkiksi muuttui jännittävämmäksi, mukaan tuli laulua tai musiikki vaimeni kokonaan. Koska musiikin tyylin vaihtuessa tunnelma kentällä muuttui, tieto tunnelmasta välittyi myös näköaistin kautta. Dramaattisissa ja jännittävissä kohdissa musiikin tempo ja äänenvoimakkuus kasvoi niin, että se oli aistittavissa myös tuntoaistin kautta esimerkiksi katsomon ja maan värähtelynä. Esityksessä oli käytetty montaa tulkkauksen kannalta merkittävää tyyliseikkaa, kuten vanhahtavaa sanastoa ja runomuotoa. Tulkkausten analysoinnissa olemme kuitenkin halunneet keskittyä erityisesti runomuotoisen lähdetekstin kääntämiseen ja tulkkaamiseen, koska koimme sen työssämme haastavimpana. Emme ole työssämme analysoineet esimerkiksi alkujuontoja tai tapojamme tulkata yleisön reaktioita, sillä kyseisissä osuuksissa tulkkauksen sisältö ei ollut runomuotoista. 4.3 Tulkkaukseen valmistautuminen Itse tulkkaus tapahtui kahtena peräkkäisenä päivänä 2.–3.7., ja esityksen kesto oli noin tunti kumpanakin päivänä. Meidät puvustettiin tapahtuman hengen mukaisesti keskiaikaisiin vaatteisiin, jolloin olimme ikään kuin osa tapahtumaa ja sovimme esitykseen. Lisäksi saimme Turun Suurtorin keskiaika ry:ltä käyttöömme tulkkikyltit. Tulkkikylttien myötä erotuimme muista tapahtuman työntekijöistä, ja meidät oli helppo tunnistaa. Ennen varsinaista tulkkausta osallistuimme turnajaisten kenraaliharjoituksiin, jossa myös kohtasimme Rohan Tallien työntekijät ja esiintyjät ensimmäistä kertaa. Harjoituksissa ehdimme pohtia sopivaa tulkkauspaikkaa sekä käsikirjoituksen pohjalta tekemämme käännöksen toimivuutta esityksessä. Turnajaiset juontava velho luki käsikirjoitustekstin pergamentista, jolloin saimme käsityksen myös tekstin poljennosta ääneen luettuna. Kenraaliharjoituksissa myös selvisi, että yksi käsikirjoituksen ritareista, ritari Cronberg, ei ollutkaan esityksessä mukana. Näin ollen ritareita oli esityksessä neljä, jolloin tulkkivuorot oli helpompi jakaa niin, että tulkkasimme kumpikin kahden ritarin esittelyn. 25 Kenraaliharjoitusten lisäksi kävimme katsomassa ensimmäisen oikean esityksen, jotta turnajaisten tunnelma välittyisi meille yleisön näkökulmasta. Tämä oli tärkeä vaihe valmistautumisessa, sillä varsinaisissa tulkkauksissa olimme selin kenttää kohti, emmekä nähneet, mitä kentällä käytännössä tapahtuu. Esitysten jälkeen meillä oli vielä aikaa hioa käännöstämme ja harjoitella tulkkausvauhtia, sillä käsikirjoitus oli esitettynä hyvin nopeatempoinen. Velhon lisäksi esityksessä keskeisessä juontoroolissa oli kylän nainen. Tämä loi esitykseen vuorovaikutusta yleisön ja kentän tapahtumien välillä sekä viihdytti katsomoon asettunutta yleisöä ennen esityksen alkua ja sen aikana. Varsinaista turnajaisesitystä edeltäneiden osuuksien tulkkaus oli spontaania ja valmistelematonta. 4.4 Sijoittuminen tulkkauspaikalle Turnajaiskentän koon pienuus tuli meille yllätyksenä. Katsomo koostui kolmesta osasta, ja niiden sekä kentän väliin jäi vain kapea tila, joka oli erotettu turnajaiskentästä köysiaidalla. Koska alimmat katsomorivit olivat hyvin matalalla, päätimme asettua sisääntulosta katsoen kauimmaisten katsomoiden väliin, jotta emme peittäisi alimmilla riveillä istuvien näkymää kentälle. Turnajaiskentälle sijoittuminen ei tullut kyseeseen alueen pienuuden ja ympärillä laukkaavien hevosten ja palavien tulien vuoksi. Lisäksi kentälle sijoittuminen olisi vaikuttanut esitykseen, sillä tulkkien sijoittuminen olisi pitänyt huomioida esityksen suunnittelussa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi valitsimme paikaksemme teatteritulkkauksesta ominaisista tulkkausstrategioista reunatulkkauksen (sightline). Reunatulkkauksessa tulkit sijoittuvat joko lavalle tai lavan takaosassa korokkeelle tai näyttämön eteen tai jompaankumpaan reunaan. Tällöin tulkit ovat lähempänä näyttämön tapahtumia kuin nurkkatulkkauksessa (platform). Nurkkatulkkauksessa tulkkipari seisoo tai istuu vieretysten lavan reunassa. Kuurolle yleisölle nurkkatulkkaus on sijoittumisvaihtoehdoista huonoin, koska viittomakielinen joutuu jatkuvasti vilkuilemaan vuoroin tulkkia ja vuoroin näyttelijää. (Gebron 1996, 20.) 26 Asetuimme tulkkauspaikallemme molempina päivinä hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista. Täten pystyimme tiedottamaan tulkin sijoittumisesta niin, että toinen oli valmiina virallisella tulkkauspaikalla ja tulkkasi kaikki läheisyydestä kantautuvat äänet, kuten yleisöä koskevat tiedotukset. Samaan aikaan toinen tulkki seisoi portilla vastaanottamassa mahdollisia asiakkaita. Tässä toimintatavassa huomioimme asiakkaan mahdollisuuden ottaa kontaktin tulkkiin halutessaan, mutta erottumatta muusta yleisöstä tulkkausta seuraavana henkilönä. Olimme jakaneet tulkattavat osuudet suurin piirtein samanpituisiksi ja toimimme vuorotellen toistemme tukitulkkeina. Tukitulkki istui katsomoiden välissä tulkkausvuorossa olevaa tulkkia vastapäätä ja piti huolen sovituista tulkkausvuoron vaihdoista. Koska turnajaisten teksti luettiin pergamentista, sen sisällössä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia tulkkausten välillä. Olimme jakaneet tulkattavat osuudet selkeästi, eikä kummankaan tulkin tarvinnut juurikaan käyttää tukitulkkia, sillä oman tekstin sisältö oli molemmilla hyvin selvillä. Koimme vuoronvaihdot toimiviksi. Vaikka turnajaisesityksen yleisö reagoi kentän tapahtumiin muun muassa kannustamalla ritareita kilpailulajeissa, ajoittuivat reaktiot pääasiassa sellaisiin hetkiin, jolloin muuta tulkattavaa ei ollut. Tulkkausvuorossa olleen tulkin oli helppo välittää myös katsomosta kuuluvia ääniä. Tämän vuoksi olimme jakaneet tulkkauksen vuoroihin, emmekä tulkanneet parina vierekkäin. 27 5 KÄÄNNÖSPROSESSIN ANALYSOINTI Turnajaisten käsikirjoituksessa tekstin tehokeinoina on käytetty vanhahtavaa kieltä ja runomittaa. Tekstin tarina on kerrottu loppusointuja eli riimejä käyttäen. Olemmekin halunneet työssämme pohtia erityisesti, millaista runojen kääntäminen ja tulkkaaminen käytännössä on ja kuinka olemme valmistellussa tulkkauksessamme onnistuneet. Kuvasimme molemmat tulkkaukset myöhempää analysointia varten. Käännösratkaisuja analysoidessamme pohdimme, kuinka tyylilaji ja tekstin tarina välittyivät tulkkauksestamme ja mitä olisimme voineet tehdä toisin. Analysoinnin pohjana olemme käyttäneet sitä teoriatietoa, minkä olemme tutkimusprosessimme aikana havainneet olevan olennaista runouden kääntämisessä suomen kielestä viittomakieleen. 5.1 Käännösprosessin vaiheet Aloitimme käännöksen työstämisen maaliskuussa 2011, jolloin saimme turnajaisesityksen käsikirjoituksen sähköpostitse. Käännöstyömme kannalta oli hyvä, että saimme käsikirjoituksen hyvissä ajoin. Sen ansiosta meillä oli runsaasti aikaa perehtyä esimerkiksi tekstin kannalta keskeisiin termeihin ja niiden semantiikkaan. Yleensä tulkkaustilanteisiin ei ole mahdollista valmistautua näin perusteellisesti. Käännöstieteilijä Eugene A. Nidan (1964) mukaan käännösprosessissa voidaan erottaa kolme vaihetta: analyysi-, siirto- ja muotoiluvaihe. Vaiheet eivät ole toisistaan irrallisia ja erotettavia, vaan ne ovat usein nivoutuneet toisiinsa. Ne kuitenkin seuraavat toisiaan kronologisesti, mutta joustavasti ja voivat esiintyä yksittäisessä käännösprosessissa peräkkäisinä myös useamman kerran. (Ingo 1990, 108–109.) 28 5.1.1 Analyysivaihe Jotta voidaan ylipäänsä kääntää, pitää lähtöteksti ensin analysoida tarkasti (Ingo 1990, 110). Käännöstyö aloitetaan perehtymällä lähtötekstiin ja työstämällä tekstiä niin, että kääntäjä itse saa käsityksen siitä, millaiset odotukset vastaanottajalla on käännökselle. Toisin sanoen hän alkaa pohtia käännöksen toimivuutta ja sen vaikutusta kohdekielisessä ympäristössä. (Oittinen & Mäkinen 2001, 13.) Luimme aluksi käsikirjoituksen muutamaan kertaan, jotta saimme kokonaiskuvan turnajaisten kulusta ja tekstin luonteesta. Teksti tuntui aluksi haastavalta, mutta mielenkiintoiselta. Tekstin runomuotoisuus oli helposti tunnistettavissa, ja runomuodon välittäminen tulkkauksessa nousi nopeasti käännöstyömme keskeiseksi tutkimuskohteeksi. Tekstin tyylikeinona käytetyistä vanhahtavista sanoista ja keskiaikaisista termeistä moni oli meille entuudestaan vieras, joten selvitimme aluksi, mitä vieraat termit tarkoittavat. Selvitimme esimerkiksi internetistä ja tietokirjoista sanan saraseeni merkityksen. Sana tarkoittaa pelkistettynä ’idän asukasta Rooman valtakunnan aikaan’. Näin pystyimme myöhemmin valitsemaan suomenkielisiä termejä vastaavat viittomat. Käsikirjoituksen runomuotoinen kieli sisälsi myös lauseita, joiden merkitystä meidän piti pohtia ja avata. Esimerkiksi virkkeen ritarin arvoista emme varmoja, nyt ei lasketa karvoista tulkkasimme RITARI OMA ARVO MIKÄ kädet-levälleen / MINÄ VARMA EI MUTTA EI-HAITTAA NYT. Tulkitsimme virkkeen siis tarkoittaneen sitä, että ritarilla on niin paljon mainetta ja kunniaa, ettei ritarin arvolla ole merkitystä. Jo käsikirjoituksesta kävi ilmi, että turnajaisesitykseen kuuluu erilaisia keskiaikaisia aseita, kuten peitsi ja pistin. Etsimme internetistä tietoa aseiden ulkonäöstä ja käyttötavoista. Turnajaisesityksen ritareista pystyimme myös etukäteen etsimään lisätietoa, koska esitys kertoi oikeista keskiajalla eläneistä henkilöistä. Pystyimme hyödyntämään keräämäämme tietoa myöhemmin käännöstyössämme viittomavastineita pohtiessamme. 29 Vieraiden termien ja haastavien lauseiden pohtimisen jälkeen teimme miellekartan, johon kirjoitimme tekstin kannalta tärkeät termit ja niiden suhteet toisiinsa. Näin saimme kokonaiskäsityksen ritareiden taustoista, heidän luonteestaan ja turnajaisesityksen tapahtumista yleensä. Miellekartan avulla aloimme vähitellen myös irtautua suomenkielisestä lähdetekstistä ja keskittyä tekstin merkityksen ymmärtämiseen. 5.1.2 Siirtovaihe Siirtovaiheessa kääntäjä on analysoinut lähdekielisen tekstin perusteellisesti ja siirtää sen kohdekieleen. Siirto tapahtuu kääntäjän aivoissa, eikä siitä välttämättä synny kirjallista materiaalia. Siirron tulos on semanttisesti tarkka, mutta vailla lopullista muotoa. Siirto tapahtuu ydinlausetasolla tai etärakennetasolla, mikä takaa sen, että käännös välittää lähtötekstin informaation tarkasti ilman vääristymiä. (Ingo 1990, 195–196.) Aluksi käänsimme tekstiä yhdessä, mutta lopulta päädyimme tekemään käännöstyötä pääasiassa tahoillamme. Näin saimme tekstiin ja käännösratkaisuihin erilaisia näkökulmia. Teimme molemmat käsikirjoitustekstistä raakakäännöksen glossaamalla tekstin viittomakielelle (LIITE 2. Turnajaiskäsikirjoitus glossattuna). Myöhemmin muotoiluvaiheessa pohdimme tehtyjä ratkaisuja yhdessä ja yhtenäistimme käännöksen. Siirtovaiheessa pohdimme käsitteiden ja asioiden syy- ja seuraussuhteita. Emme kuitenkaan merkinneet glosseihimme kaikkien viittomien tuottamispaikkoja toisin kuin glossauksessa usein on tapana, sillä teimme glossit omaan käyttöömme muistin ja harjoittelun tueksi tulkkausta varten. Tämän vuoksi glosseista ei käy ilmi esimerkiksi viittomien sitkostus tai ilmeiden käyttö. Kirjasimme kuitenkin jälkikäteen viittomien tuottamispaikat glosseihin, jotta niiden lukeminen olisi työn lukijalle selkeämpää. Emme noudattaneet käännöstyössämme vain yhtä käännösteoriaa, vaan yhdistimme käännöstyössämme monta strategiaa. Pääasiassa käännöksemme poh- 30 jasi kuitenkin skoposteoriaan sekä dynaamiseen ekvivalenssiin. Skoposteoriassa pääosassa on hyvä käännös, kun taas dynaaminen ekvivalenssi painottaa käännöksen toimivuutta vastaanottajareaktioiden kautta. Lisäksi käytimme yksittäisiä käsitteitä ja kokonaisuuksia kääntäessämme erilaisia pragmaattisia adaptaatioita. 5.1.3 Muotoiluvaihe Muotoiluvaihe on se vaihe, jossa käännöksen muoto viimeistellään. Kohdekielisen tekstin tulee välittää lähtötekstin asiasisältö sujuvasti, ja tyylillisesti sekä muodollisesti lähtötekstiä vastaavasti. Käännöksen tärkeimpänä tavoitteena voidaan pitää dynaamista vastaavuutta, jolloin kohdekielisen käännöksen lukija kokee käännöksen kielellisesti omakseen. (Ingo 1990, 250–251.) Tulkkauksen lähestyessä kävimme käännösratkaisuja yhdessä läpi ja yhtenäistimme käännöksemme. Yhtenäistämisvaiheessa pääsimme vertailemaan tulkintojamme tekstistä ja varmistimme, että meillä molemmilla oli sama käsitys tekstin merkityksistä. Käytännössä siis toimimme niin, että toinen luki käsikirjoitustekstiä samaan aikaan, kun toinen tulkkasi sitä. Tekstiä lukenut arvioi myös, miltä tulkkaus näyttää ja onko siinä nähtävissä viittomakielen runokielelle tyypillisiä piirteitä. Kiinnitimme huomiota esimerkiksi viittojan tilankäyttöön ja käsimuotojen valintaan, sekä tulkkauksen yleiseen rytmitykseen. Tämän jälkeen annoimme toisillemme palautetta ja valitsimme lopulliseen raakakäännösversioon toimivimmat käännösratkaisut. Tämä toimintatapa auttoi meitä myös tulkkiparina työskentelyssä ja eheytti tulkkaustamme. Työstimme käännösratkaisujamme ja hioimme kohdekielistä käännösversiota yhdessä aina tulkkaustilanteeseen asti. 31 5.2 Kääntämisen haasteet Turnajaiskäsikirjoituksessa oli käytetty runomitan lisäksi tehokeinona vanhahtavaa kieltä ja sanastoa. Yleensä käännös- ja tulkkaustyössä olennaista on välittää nimenomaan tekstin sisältö, kun taas tekstin muoto voi muuttua. Runojen kääntämisessä ja tulkkauksessa taas sekä tekstin sisällön että muodon on tärkeää tulla esiin myös kohdekielisessä tuotoksessa. Mielestämme tämän takia käännösprosessi oli erityisen haastava, ja juuri sen takia halusimme analysoida nimenomaan lähdetekstin tyylin välittymistä tulkkauksessamme. Koimme, että turnajaiskäsikirjoituksessa tärkeässä roolissa oli tekstin tarina, kun taas runomitta toimi tehokeinona elävöittämässä kieltä. Myös lähdetekstin sävyä ja tyyliä oli mielestämme tärkeä välittää tulkkauksessa, koska se loi turnajaisesitykselle ominaisen dramaattisen, jännittävän ja jopa painostavan tunnelman. Runomuodon välittämisen haasteina olivat myös velhon puheen vauhti ja tulkkaustilanne itsessään. Jos tulkattavasta tekstistä olisi valmisteltu ajasta riippumaton käännös, runomuodon välittämiseksi olisi voitu vapaammin tehdä erilaisia tyylillisiä ratkaisuja. Esimerkiksi käsimuotojen valintaan olisi tällöin voitu kiinnittää vielä enemmän huomiota ja viittomia olisi voitu korostaa muun muassa venyttämällä niiden kestoa. 5.2.1 Viittomavalinnat Roslöfin ja Veitosen (2006) mukaan viittomien valinnassa on huomioitava niiden merkitys, rekisteri ja sävy. Viittomakielentulkit, jotka eivät ole ensikieleltään viittomakielisiä, eivät välttämättä osaa havainnoida viittomien sisältämiä sävyeroja. (Roslöf & Veitonen 2006, 166.) Turnajaiskäsikirjoituksen useille vieraille käsitteille ei löytynyt suoraa viittomavastinetta. Saimme viittomien valintaan apua viittomakieliseltä henkilöltä. 32 Päädyimme käännösratkaisuna luomaan ritareille viittomanimet, sillä ritarit olivat esityksessä keskeisessä roolissa. Viittomanimien valinnassa käytimme tukena muun muassa Markus Aron (2005) toiminnallista opinnäytetyötä Kullervon kääntämisen ongelmista. Aro on yhdessä käännöstyöryhmän kanssa kääntänyt osia Kalevalasta suomalaiselle viittomakielelle vuonna 2004. Opinnäytetyössään hän on pohtinut tehtyjä käännösratkaisuja ja kääntämisen ongelmia. Halusimme käyttää viittomavalintojen tukena nimenomaan Aron opinnäytetyötä, sillä äidinkieleltään viittomakielisenä henkilönä hänellä on vahva kielitaju. Viittomakieliset käyttävät yleensä henkilöstä tai paikasta tiettyä viittomamerkkiä tai viittomanimeä. Viittomanimi liittyy usein jollain tavalla kantajaansa. Se voi syntyä esimerkiksi henkilön harrastuksen, luonteenpiirteen tai ulkonäölle tyypillisen piirteen perusteella. (Rainò 2000, 201.) Kehitimme ritareiden viittomat sen jälkeen, kun olimme nähneet turnajaisnäytelmän. Tällöin pystyimme hyödyntämään ennakkotietoja henkilöiden ulkonäöstä ja luonteenpiirteistä sekä ritareiden hevosten väreistä. Esimerkiksi ritarista Laydy Abelone Zavolotse käytimme viittomaa VALKOINEN, koska hänen hevosensa oli väriltään valkoinen ja myös ritarin hiukset olivat väriltään vaaleat. Kaikissa kielissä on havaittavissa kulttuurisidonnaista sanastoa, jolle ei löydy suoraa vastinetta tulokielestä. Yksi tulkkausratkaisu on sormittaa vieraat käsitteet. Sormittamisella tarkoitetaan suomenkielisen sanan tuottamista viittomakielisillä aakkosilla kirjain kirjaimelta. Sormittaminen kuitenkin siirtää kääntämisen vastuun tulkilta asiakkaalle. (Roslöf & Veitonen 2006, 173.) Tämän vuoksi vältimme sormituksen käyttöä. Tulkattavassa tekstissä ei ollut käytetty montaa sormitusta vaativaa sanaa. Halusimme saada tulkkauksesta eheän kokonaisuuden, joten korvasimme sormitusta vaativat termit ikonisilla viittomilla tai kiertoilmauksilla. Esimerkiksi paikannimen Westphalia korvasimme tulkkauksessa yläkäsitteellä eli viittomalla LÄNSI SAKSA, jossa Westphalia sijaitsi. Sormituksen poisjättö toi tulkkaukseen selkeyttä ja piti yllä runotyyliä, johon sormitus ei sovi. 33 5.2.2 Rytmi Tulkattaessa suomen kielestä viittomakieleen puheen tauotusten ja yleisen rytmityksen tulee ilmetä myös tulkkauksesta. Tulkki voi välittää puheen tauotusta esimerkiksi laskemalla kädet lepotilaan tulkattavien asiakokonaisuuksien välissä tai viestimällä tauosta ilmeellään. Tällainen tulkkaukselle luonnollinen puheen tauotus oli käytössä myös tulkkauksessamme. Turnajaistekstin runomuotoinen rytmi eli poljento painottui loppusoinnuille. Välitimme runon rytmiä sitkostamalla viittomia, mikä loi niihin taiteellista tyyliä. Mitä enemmän velho eläytyi tekstiin, sitä enemmän pystyimme välittämään runomuotoa venytetyillä viittomilla. Erityisesti hitaasti luetuissa kohdissa meillä oli aikaa keskittyä viittomien tyylilliseen ulkoasuun. Tekstissä puhuteltiin paljon yleisöä. Tulkkasimme tällaiset kohdat neutraalitilassa (KUVIO 2. Neutraalitilan paikat) eli viittojan etualalla olevalla alueella viittomalla OSkaar-6-5. Käytimme osoituksessa joko /G/- tai /B/-käsimuotoa. Tulkkaukseen oli helppo lisätä rytmiä kaarevien viittomien kautta. Käytimme tulkkausratkaisuna muitakin kaarevia viittomia rytmittääksemme viittomista. Esimerkiksi viittoman KUUKAUSI monikkomuoto oli helppo rytmittää runomuotoon sopivaksi toistamalla viittomaa kaaressa. KUVIO 2. Neutraalitilan paikat (Rissanen 1990, 18) 34 Viittomisen rytmitystä huomioitiin myös tuomalla tulkkaukseen pieniä visuaalisia lisäyksiä. Esimerkiksi kohta korppini höyhenet ilmaan heitän tulkattiin kuvailevasti OMA MUSTA LINTU HÖYHENET heittää-ilmaan / leijailla, jolloin ilmaan heitetyt höyhenet leijailivat hitaasti alaspäin. 5.2.3 Tilankäyttö Hyödynsimme paikannuksessa kentän laidalle sijoittuneita ritareita ja korvasimme tulkkauksessa sanan hän osoituksella siihen ritariin, josta oli milloinkin kyse. Runomuotoiselle viittomiselle tyypillistä roolinvaihtoa ei tulkkauksessa käytetty lainkaan, sillä turnajaisesityksen juontanut velho oli pääosin yksin äänessä läpi näytöksen lukuun ottamatta ritareiden yksittäisiä kannustushuutoja. Jouduimme tulkatessa seisomaan kahden katsomon välissä hyvin lähellä yleisöä. Pyrimme katseellamme huomioimaan tulkkauksessa mahdollisimman suuren osan yleisöstä, koska tulkkausta seuraaville asiakkaille ei oltu varattu mitään tiettyä paikkaa katsomossa. Molempien tulkkien katseet kuitenkin helposti hakeutuivat tukitulkkiin tai tulkkausta seuranneeseen opinnäytetyön ohjaajaan, sillä kannustavat ilmeet toivat tulkkaukseen varmuutta. Viittomakieliselle runoudelle on tyypillistä, että viittomien liikkeet ovat laajoja ja näyttäviä. Pyrimme hyödyntämään kyseistä piirrettä myös tulkkauksessamme, jolloin viittomat olivat suurempia kuin normaalissa arkisessa tulkkauksessa. 5.2.4 Ei-manuaaliset elementit Tulkkaustilanteessa seisoimme katsomon ja taistelukentän välisellä melko kapealla alueella. Käytännön kannalta seisominen oli luontevampaa kuin istuminen. Tällöin oli myös helppo siirtyä tarvittaessa esimerkiksi paikalle tulevan yleisön tieltä. Tilanteen tyyliin ei olisi ollut luontevaa istua: turnajaisissa oli intensiivinen tunnelma, lähdetekstin kertoja seisoi ja kaikki turnajaisnäytelmän henkilöt liikkuivat kentällä koko ajan. Lähdetekstin intensiteetti olisi voinut jäädä välitty- 35 mättä tulkkauksessa, jos olisimme istuneet. Yleisön olisi myös ollut hankalampi nähdä tulkkeja, jos olisimme olleet matalammalla. Koimme, että seistessä tilaa oli helpompi käyttää hyväksi, tulkkaaminen oli luontevampaa ja liikkeitä pystyi tekemään laajemmin kuin istuen tulkatessa. Asento oli seistessä myös automaattisesti ryhdikäs. Hyödynsimme tulkkauksessamme ei-manuaalisia elementtejä, kuten ilmeitä sekä vartalon ja suun liikkeitä. Ei-manuaalisilla elementeillä välitimme turnajaisesityksen tunnelmaa ja kertojan puheen rekisteriä sekä sävyjä, emme niinkään runomuotoa. Esimerkiksi velhon nauraessa julmasti silmämme usein siristyivät ja keho jännittyi. Myös musiikkia pyrimme välittämään esimerkiksi kehon liikkeillä ja rytmillä. Emme kuitenkaan havainneet tulkkauksessamme sen enempää ei-manuaalisilla elementeillä tyylittelyä kuin niin sanotussa arkisessa tulkkauksessa. 5.2.5 Toisto Tulkkauksessa käytimme erityisesti avoimia käsimuotoja paljon, ja ne toistuivat läpi tulkkauksen. Viittomavalintoihin vaikutti toki myös se, että suomenkielistä sanaa vastaava viittoma viitotaan luonnollisestikin avoimella käsimuodolla. Tulkkausten analysointivaiheessa totesimme, että runomuodolle tyypillinen toisto painottui lähinnä käsimuotojen toistoon. Avoimilla käsimuodoilla olisi voinut luoda runomuotoista tyyliä vielä enemmänkin. Esimerkiksi virkkeessä kuukausia asuinpaikkana oli maankolo tulkkasimme AIKAISEMMIN KUUKAUSIxx MAA ALLA ASUA. Käytimme useimmista viittomista niiden perusmuotoa, jolloin lähes kaikki viittomat tuotettiin avoimella käsimuodolla. Kuitenkin viittomasta ASUA käytimme sen variaatiota, joka tuotetaan käsimuodolla /A/, ja jossa on lyhyt liike poskella ylhäältä alaspäin. Jos olisimme käyttäneet viittoman perusmuotoa, olisi viittoman käsimuoto ollut samalla tapaa avoin kuin muissa virkkeen viittomissa. Näin tulkkaus olisi ollut runokieleen sopivampaa. 36 Käsimuotojen käyttöä analysoidessa on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota tulkin ajankäyttöön sekä siihen, missä määrin käsimuodoilla tyylittelyä voidaan tehdä, kun kyseessä on tulkkaus. Koemme, että pidemmällä valmistautumisajalla tekstin runomuotoisuutta olisi voinut tuoda vielä selkeämmin esille. Tulkilla on kuitenkin harvoin käytettävissään valmistautumisaikaa samassa määrin kuin me käytimme tulkkauksen valmisteluun. Koska tulkkaustahtimme oli hyvin nopea velhon lukutahdin vuoksi, olisi tietyt viittomien yhtenevät käsimuotovariaatiot pitänyt käytännössä opetella tuottamaan ulkomuistista. Tällöin olisi herännyt kysymys, missä määrin kyseessä oli tulkkaus. Myös asiasisällön välittäminen karsi käsimuotojen käyttömahdollisuuksia. 5.2.6 Kielikuvat ja ikonisuus Kielikuvat ja ikonisuus ilmentävät kielen ja kulttuuritaustan keskeisiä ajattelutapoja ja kiinnostuksenaiheita. Toiselle kielelle käännettäessä käsitteellisesti ja tyylillisesti samankaltaisia ilmauksia kielikuville ja mielikuville saattaa olla vaikea löytää. (Rissanen 2006, 29.) Roslöfin ja Veitosen (2006) mukaan sananlaskujen ja kielikuvien kääntäminen ja tulkkaaminen onkin yksi haasteellisimmista tulkin tehtävistä. Jotta sananlasku voidaan kääntää, on tulkin ensin ymmärrettävä sen merkitys. Tulkkausratkaisuna tulkki voi kääntää sananlaskun suoraan viitotulle puheelle tai korvata sen mahdollisimman vastaavalla viittomakielisellä ilmaisulla. (Roslöf & Veitonen 2006, 169–170.) Turnajaisesityksessä velho esitti sananlaskun ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin. Tämän käänsimme melko suoraan suomen kielen sanajärjestyksen mukaan, koska koimme, että sen merkitys jäi myös suomenkielisille kuulijoille oman tulkinnan varaan. Käännösratkaisumme oli siis perusteltavissa dynaamisella ekvivalenssilla, jossa käännöksen vastaanottajalle tarjotaan sama reaktio kuin lähdekielisen tekstin kuulijalle. Toisaalta pyrimme mahdollisuuksien mukaan välittämään kielikuvien merkityksen myös viittomakielisessä kohdetekstissä. Esimerkiksi virkkeen syökää pois 37 kunnia ja omaisuus tulkkasimme viittomalla TOINEN-vas.keskisormeen OMA KUNNIA / IRTAIMISTO OTTAA-molemmilla-käsillä. Runomuotoa välittääksemme olisimme ehkä voineet pyrkiä korvaamaan suomenkieliset kielikuvat sopivilla viittomakielisillä ilmaisuilla, jotka olisivat ilmentäneet runoille tyypillistä kuvallisuutta. Koimme kuitenkin merkityksen välittämisen muotoa tärkeämmäksi, minkä takia pyrimme avaamaan suomenkielisten kielikuvien ja sananlaskujen merkityksen. 38 6 POHDINTA Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada kokemus- ja teoriapohjaista tietoa runouden tulkkaamisesta suomalaiselle viittomakielelle. Halusimme myös osallistua Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen opinnäytetyömme kautta tarjoamalla viittomakielelle tulkatun kulttuuritapahtuman. Toiminnalliseksi osaksi tarjotun turnajaisesityksen tulkkauksen kautta avautui mahdollisuus tutkia runojen tulkkausta tarkemmin. Toiminnalliseen osaan valmistautuminen oli melko aikaa vievää ja monet tulkkausratkaisut määrittyivät tulkattavan tekstin haasteellisuuden kautta. Valmistautuminen oli meille myös tärkeä oppimisprosessi, ja totesimme, ettemme olisi kyenneet tulkkaamaan esitystä tai tulkkauksemme laatu ja semanttinen vastaavuus olisi ollut todella heikko ilman etukäteisvalmistautumista ja käännöstyötä. Käännöstyömme aikana syntyneet käännösratkaisut osoittautuivat runouden tulkkaamista käsittelevää teoriatietoa vastaaviksi kirjoitusprosessin aikana. Koimme opinnäytetyölle asettamiemme tavoitteiden toteutuneen. Saimme opinnäytetyöprosessin aikana käytännön kokemusta valmistellusta tulkkauksesta ja kielellisesti haastavasta käännöstyöstä. Havaitsimme myös, että käännöstyö vaatii paljon aikaa, erityisesti, jos tekstissä on monta huomioitavaa tyylillistä seikkaa, kuten tässä tapauksessa runomuotoisuus ja vanhojen termien käyttö. Turnajaisten tulkkaus oli mielestämme onnistunut kokemus, ja se antoi meille tulevina tulkkeina rohkeutta vastaavanlaisia tilanteita varten. Tulkkauksen myötä pääsimme havainnoimaan kehitystämme. Koimme kehittyneemme erityisesti musiikin tulkkauksessa ja havaitsimme viittomisnopeutemme kasvaneen. Valmistelemamme käännösratkaisut toimivat mielestämme tulkkaustilanteessa ja merkitysvastaavuus toteutui. Viittomakielisiä asiakkaita ei tietääksemme ollut seuraamassa tulkkausta, mikä oli harmillista. Jälkikäteen pohdimme, olisiko mainostusta pitänyt lisätä tai olisiko mainostaminen pitänyt aloittaa aiemmin. 39 Kuvasimme tulkkauksemme analysointia varten. Analysoinnissa havainnoimme, mitkä viittomakieliselle runoudelle tyypilliset piirteet toteutuivat tulkkauksessa. Edellä mainittuja piirteitä ovat pääasiassa viittomisen rytmi, viittomavalinnat, eimanuaaliset elementit, paikannus sekä toisto. Piirteitä voidaan toteuttaa myös päällekkäisinä: esimerkiksi käsimuotoa toistamalla viittomiseen saadaan viittomakieliselle runoudelle ominaista rytmikkyyttä. Tulkkauksessamme oli havaittavissa jossain määrin kaikkia näistä piirteistä. Meille luontevimpana käännösratkaisuna pidimme käsimuotojen painottamista runojen tulkkauksessa. Analysointivaiheessa saimme vielä uudenlaisia näkökulmia eri käsimuotojen käyttöön. Koemme, että erityisesti avoimilla käsimuodoilla, kuten /5/ ja /B/ on helppo välittää tulkkauksessa runomuotoa, sillä ne ovat sellaisia käsimuotoja, joita käytetään useissa perusviittomissakin. Havainnoimme myös, että oppimisprosessimme runomuotoiseen tulkkaukseen on tämän työn myötä vasta lähtökuopissaan; teoriatiedon soveltaminen onnistuu parhaiten käytännön kokemuksen kautta. Työtä tarkasteltaessa on huomioitava, että viittomakielisestä runoudesta on kirjoitettua tutkimustietoa lähinnä brittiläisestä viittomakielestä. Koemme kuitenkin, että tulokset toteutuvat myös suomalaisessa viittomakielessä, sillä samoja asioita on käsitelty niissä suomalaista viittomakieltä koskevissa lähteissä, joita löysimme tutkimusta tehdessä. Viittomakielisiä runoja ja suomenkielisten runojen tulkkaamista viittomakielelle on tutkittu vasta vähän, joten jatkotutkimusaiheita löytyy lukuisia. Jäimme itse pohtimaan erityisesti viittomakielisten asiakkaiden näkökulmaa runojen tulkkaukseen: millaisen elämyksen viittomakieliset saavat runojen tulkkauksesta ja mitä runouden tulkkaus viittomakielelle heidän mielestään vaatii. Jatkotutkimuksena olisi myös mielenkiintoista havainnoida sitä, miten tämän tyyppistä kulttuuritapahtumaa tulkataan kuurosokealle esimerkiksi kuvailutulkkauksena. 40 LÄHTEET Aro, Markus 2005. Kullervon kääntämisen ongelmista. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Helsingin toimipaikka. Viittomakielentulkin koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Bassnett, Susan 1995. Teoksesta toiseen. Jyväskylä: Vastapaino. Gebron, Julie 1996. Sign the Speech: An Introduction to Theatrical Interpreting. Hillsboro: Butte Publications. Hosiaisluoma, Yrjö 2003. Kirjallisuuden sanakirja. Helsinki: WSOY. Hytönen, Niina 2006. Käännösteorioiden kirjo kääntäjän työvälineeksi. Teoksessa Niina Hytönen & Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Finn Lectura, 66–83. Ingo, Rune 1990. Lähtökielestä kohdekieleen. Johdatusta käännöstieteeseen. Helsinki: WSOY. Jantunen, Tommi 2003, Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura. Lehto, Leevi 2005. Varjot korvissamme – näkökohtia runouden kääntämiseen. Teoksessa Kristiina Rikman (toim.) Suom. huom. Kirjoituksia kääntämisestä. Helsinki: WSOY, 182–205. Marku, Satu 2012. Tulkkauksen lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Turku. Henkilökohtainen tiedonanto 19.3. 41 Mattila, Pekka 1984. Kirjallisuudentutkimuksen avainsanoja. Helsinki: Kirjayhtymä. Mikkola, Anne-Maria; Koskela, Lasse; Haapamäki-Niemi, Heljä; Julin, Anita; Kauppinen, Anneli; Nuolijärvi Pirkko & Valkonen, Kaija 2004. Äidinkieli ja kirjallisuus. Käsikirja. Helsinki: WSOY. Oittinen, Riitta & Mäkinen, Pirjo (toim.) 2001. Alussa oli käännös. Tampere: Yliopistopaino. 11–19. Paloposki, Outi 2001. Kääntäminen historiassa. Teoksessa Riitta Oittinen & Pirjo Mäkinen (toim.) Alussa oli käännös. Tampere: Yliopistopaino, 349–373. Pääkkönen, Outi 1994. Suomalainen viittomakielinen runous: tulkkaaminen ja kääntäminen. Kuopio: Pohjois-Savon kansanopisto. Opinnäytetyö. Rainò, Päivi 2006. Viittomanimistä ja nimentajusta. Teoksessa Anja Malm (toim.) Viittomakieliset Suomessa. Helsinki: Finn Lectura. 201–204. Rissanen, Terhi 1990. Viittomakielen perusrakenne. 2. painos. Helsinki: Yliopistopaino. Rissanen, Terhi 2006. Viittomakielen rakenteen visuaalisuudesta ja ikonisuudesta. Teoksessa Niina Hytönen & Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Finn Lectura, 26–63. Rohan Tallit i.a. Viitattu 10.3.2012. http://www.rohan.fi/. Tuloste tekijän hallussa. Roslöf, Raija & Veitonen, Ulla 2006. Suomalaisen viittomakielen kääntäminen ja käännösteoriat. Teoksessa Niina Hytönen & Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä: Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Finn Lectura, 108–120. 42 Roslöf, Raija & Veitonen, Ulla 2006. Tavoitteena toimivat tulkkauskäytännöt. Teoksessa Niina Hytönen & Terhi Rissanen (toim.) Käden käänteessä. Viittomakielen kääntämisen ja tulkkauksen teoriaa sekä käytäntöä. Helsinki: Finn Lectura, 163–179. Saresvuo, Johanna & Ojanen, Sirkka-Liisa 1988. Tulkin käsikirja. Helsinki: Gaudeamus. Savolainen Leena 2000. Viittomakielten erilaiset muistiinmerkitsemistavat. Teoksessa Anja Malm (toim.) Viittomakieliset Suomessa. Helsinki: Finn Lectura, 190–195. Sutton-Spence, Rachel 2000. Aspects of BSL poetry – An analysis of the poetry of Dorothy Miles. Bristol: University of Bristol. Sutton-Spence, Rachel 2005. Analysing Sign Language Poetry. Palgrave Macmillan. Turun Suurtorin keskiaika i.a. Keskiaikaiset markkinat. Viitattu 10.3.2012. http://www.keskiaikaisetmarkkinat.fi/info. Tuloste tekijän hallussa. Vehmas-Lehto, Inkeri 2002. Kopiointia vai kommunikointia? Johdatus käännösteoriaan. Helsinki: Finn Lectura. Viikari, Auli 2006. Lyriikan runousoppia. Teoksessa Mervi Kantokorpi, Pirjo Lyytikäinen & Auli Viikari (toim.) Runousopin perusteet. Helsinki: Yliopistopaino, 39–102. Vivolin-Karén, Riitta & Lehtonen, Aliisa 2006. Viittomakieli 4 – Suomalaista viittomakieltä aikuisopiskelijoille. Kuurojen Liitto ry:n julkaisuja 47. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. 43 LIITTEET LIITE 1: Turnajaiskäsikirjoitus Käsikirjoittanut: Anu Nuotio, Rohan Tallit Tyhjä kenttä. Kentän ympärillä ja kentällä synkkä, painostava tunnelma. Kidutettu mies palaneena savuaa metallihäkissä. Mestauslava ja olkikori päille on omalla paikallaan. Hirttopuussa lojuu tyyppi. Kentällä seisoo useita hahmoja. Yksinäinen ratsastaja saapuu kentälle palamaton soihtu kädessään. Soihtu syttyy taianomaisesti ja ratsastaja sytyttää kentän ympärillä ja kentällä olevat tulet soihdun avulla, jonka jälkeen hän poistuu. Kentälle laskeutuu synkkä savu. VELHO ja mustanpuhuvat apulaiset majailevat hirsipuun alla. Nauhalta alkaa spiikki joka maalaa kaamean tilanteen "Rutto runtelee eurooppaa ja taistellaan ei minkään vuoksi. Ritarit ottelevat taistelun tiimellyksessä...." EXT. TAISTELUKENTTÄ - AFTERNOON Speekin loputtua räjähtää VELHO räkäiseen nauruun apurien puhallellessa tulta. EXT. TAISTELUKENTTÄ - AFTERNOON Yhtäkkiä savun keskeltä rynnistää ratsastavien ritarien joukko aseineen. He pistävät ja silpovat kentällä seisovat hahmot kuoliaaksi. Samanaikaisesti useat tykit ampuvat ja hiekka pöllyää tykkien osumista. Ensimmäinen osuma repii miehen mahan ja suolenpätkät lentelee. Jollain ritareista on alkukantainen käsipyssy joka ampuu savua ja tulta. Rynnäkön tehtyään ritarit katoavat savuun. VELHO (Viekkaasti) Olkaa tervehdityt arvon väki juurella maanpylvään. Jok`ikinen laahustaja päällä toispuolisen Tuonelan ylvään. Ma johdan teitä matkaan Haltijana kirjokannen, maan ja manalan. Kadottamaan ajan kulun ja hallinnan. Aika joka hengellään kuljettaa meitä, äärelle taistelun kunniasta, taidosta, tuo teitä. Korppini höyhenet ilmaan heitän, niistä tään sotaisan joukkoni keitän! VELHO suhauttaa hihastaan tulta ja jatkaa. 44 EXT. TAISTELUKENTTÄ - AFTERNOON VELHO "Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin". Käy sanonta vanha. Kuka mitään ymmärrystä hakee tästä. Nämä ritarit kun eivät lakkaa toinen toistaan mättämästä. Siis TURNAJAISET alkakoon, nämä mittelöt moiset, karsii turhat elämän loiset. Katsokaa, uskokaa mitä uskotte, näkekää mitä näette ja näkekää mitä tahdotte uskoa. Nyt hyvä yleisö, esittelen teille taistelupukarimme, siis uljaat ritarimme. Ensimmäisenä Sir Jean Parisot de la Valette! Sir Valette ratsastaa kentälle. VELHO (CONT'D) Ranskalainen ritarikulta, ja tätä kyllä usko ette: kuukausia asuinpaikkana oli maankolo kun hältä ankarasti selkäänsä sai talonpoika polo. Vaikka taustanaan olikin aatelisperhe, lahjanaan heilui nyrkkien erhe. Kyllä tämä ritari on myös sankari, edestään lakosi jokainen Osmani. Kohtaamaan joutui moni Ottomaanien valtakunta, polvesta polveen oli ristiretkillä Valette ja ranskan kuningaskunta. Puolusti Maltalla saarta niin, että Valettan kaupunki mukaansa nimettiin. Teot kopeat ja ratkaisut nopeat, ei aina ole kaikille mieleen, toisinaan jotakin menikin pieleen. Kuria koetettiin saada hälle, karkoitus Tripoliin kuumapäälle tälle. Vankina jopa kaleerilaivan, ottomaanien orjana aivan. Merirosvotkin häntä löylytti pahoin, mutta siitäkin selvisi ehjin nahoin. Sir Valette ratsastaa pois. VELHO (CONT'D) Siiir Walter von Cronberg! Sir Cronberg ratsastaa kentälle. VELHO (CONT'D) Tässä ritarissa virtaa Germaaniveri. (MORE) 45 VELHO (CONT'D) Hän syntyi oloissa köyhissä mutta luonne ei kasvanut rajoissa löyhissä, kun löysi ritakuntansa ristin, verojen kanto oli hommansa pistin. Lähettinä toimi Sigismund kuninkaan, perusti veljeskunta San Sebastiaan. Vauhti ei laantunut kunniain moisten, mainetta ylitse herrain toisten; Mestariksi Ritarikuntaansa Saksalaiseen nousi, hetkessä naisten suosioon sousi. Kirkko hänet kuitenkin pannaan puristi, kun uskonsa Lutherin oppeihin julisti. Vaikka kirkko näin uskosta omasta kosti, itsensä ritareiden suurmestariksi nosti. Sir Cronberg ratsastaa pois. VELHO (CONT'D) Siiir Wolter von Plettenberg! Sir Plettenberg ratsastaa kentälle. VELHO (CONT'D) Kotoisin on hän Westphaliasta, osittain juurensa ovat myös Baltiasta. Kymmenen vuoden iässä lähti linnaan Narvan, tuota tapahtunee rivissä poikain harvan. Päätöksellä viisitoista vuotiaan, liittyi ritarikuntaan Livoniaan. Masteriksi nousikin nopeasti, taisteluista palkittuna Riikan kaupunkia vasten. Edelleen piti hän puolia Liivinmaan kun Novgorod sulki tiet hansakauppiaan. Raskasta ratsuväkeä hän taitavasti käytti, alivoimaisenakin Moskovalle näytti, kuinka lähtee henkikulta, ritarit kun lataa tykistötulta. Sir Plettenberg ratsastaa pois. VELHO (CONT'D) Siir Mikolaj "Czarny" Radziwill! Sir Radziwill ratsastaa kentälle. VELHO (CONT'D) Tässä tulee ritari Liivinmaan, legenda jo voimiltaan. Hänellä on vetävä Barbara serkku, kuninkaan mielestä melkoinen herkku. Tyttönen kunkun suosioon sousi, niin ritari Puolan hovissa nousi. (MORE) 46 VELHO (CONT'D) Komennosta soturien oli tarkka,niinpä tuli hänestä Liettuan marsalkka. Komennossa hänen on Vilnat ja muut, tukittu on herrain vähempäin suut. Muita ei juurikaan laskettu lukuun, tärkeät paikat jaeltiin omaan sukuun. Tappelupukari ei tämä ritari ole paha, mielestään asiat ratkaisee raha. Niin paljon on valtaa kaverilla, vain katseesta vapisee haarniskat vastustajilla. Kannattaa olla samaa mieltä, muuten tää tyyppi raivaa sut tieltä. Täällä hän tänään taitoja näyttää, ritarin soturioppeja käyttää. Sir Radziwill ratsastaa pois. VELHO (CONT'D) Siiir ,öh ymmmhhh Laydy Abelone Zavolotse! Lady Zavolotse ratsastaa kentälle. VELHO (CONT'D) Abelone Zavolotse tulee maasta hyisen Bjarmian,hänessä on pohjoisen jäätävää charmia. Pohjolan seudulla miehet naiset, taistelutaidoiltaan samanlaiset. Jo lapsena koulivat vanhempansa, jousia käyttämään nuorenpansa. Metsältä toivat, neitoset oivat, turkikset minkin, saalistivat ehkä paremminkin. Ritarin arvoista,emme varmoja , nyt ei lasketa karvoista! Mutta mainetta kunniaa naisten nostaa, varmasti jokaisen huitaisun kostaa. Kilpailun lupaa hän yhtä kovan, lujille laittaa joka pojan. Lady Zavolotse ratsastaa pois. VELHO (CONT'D) Ja nyt! Ritareista jokainen, oma Pallas Athene, jumalatar taistojenne valitkaa tai kuka mitenkin, oma Ares taitojanne kantamaan. Ritarit saapuvat peitsien kanssa joissa jokaisessa on ritarin omalla symbolilla varustettu liina. Kiertäen katsomoa he valitsevat jokainen oman suosikkinsa ja ojentavat hänelle liinansa. 47 VELHO (CONT'D) Ja nyt kansa hyvä, tästä itää taiston jyvä! Pois puheen pöpinät, vauhtia tähän saliin, pääsemme ensimmäiseen lajiin. Liput mukaanne poimikaa. Kaksi lippua on kentällä pystyssä. Kaksi ritaria vuorotellen lähtee yhtäaikaa poimimaan lippuja. VELHO (CONT'D) Toisena on vuorossa miekka. Saraseenien päät odottavat katkojaansa tutisten tolppien nokassa. Päät katkokaa...... Kentälle asetetut tolpat 4 -6 kpl joissa kaalit saavat kyytiä kun kaikki ritarit vuorollaan silpovat ne. Kun kaalit on silvottu (2-3 kertaa jokainen) roudataan kaalitelineet pois kentältä. Velho ottaa käsiinsä tulimaljan ja nostaa sen päänsä päälle. Maagisesti malja syttyy hulmahtaen palamaan. VELHO (CONT'D) Ja nyt hyvä kansa ikuisen tulen maljat keihäällänne maasta poimikaa. Ritarit poimivat palavia maljoja kentältä. VELHO (CONT'D) Seuraavana on lävistysten vuoro. Vihulaiset keihäällänne lävistäkää.... VELHO sytyttää palavan tuliesteen maagisilla kyvyillään. Ritarit hyppäävät esteen yli samalla heittäen vuorotellen keihäänsä maaliin. VELHO (CONT'D) Taas miekkaa käyttäkää. Renkaat mukaanne poimikaa. Rengasteline(et) roudataan paikoilleen ja ritarit poimivat renkaita vuorotellen. VELHO (CONT'D) Temppuilu tämä ei anna rauhaa, velhona pöyritän tuomarinkauhaa! Melee on vuorossa. Siinä kaikki mahtavat kuorossa. Symbolit, vaakunat suvun, moni hutkija ottaa luvun. Nyt tulee turma, kukkoilu kuvien surma. Se kellä viimeinen kypärän päällä komeilee kukko, on tämän mittelön voittaja ukko! 48 Ritarit ryhmittyvät taistelukentän ympärille. Merkin saatuaan ritarit aloittavat meleen. VELHO (CONT'D) No niin, jatketaan! Ja nyt, kun kaikki on taas rauhaisaa, luulette vaan... Taistoista hurjin ja ylväin, toisiaan vastatusten julmin pylväin. Auttaneeko taito voima? Velhon silmiin useimmiten vilahtaa Kalmakoira! Ensimmäisenä Sir Valette valitsee vastuksensa. Sir Valette elvistelee yleisölle ja kiertelee muita ritareita. Lopulta valitsee Sir Cronbergin. Ritarit hakeutuvat omiin päätyihinsä, saavat peitset ja merkin saatuaan aloittavat. Ritarit menevät toisiaan vastaan neljä kertaa putkeen. VELHO (CONT'D) Ja tästä tuoksinnasta voittajaksi selvisi Sir Valette. Ja seuraavaksi on vuorossa SIR Radziwill ja Lady Bjarneyja. Olkaa hyvä. Sir Radziwill ja Lady Bjarneyja menevät elvistellen omiin päätyihinsä, ottavat peitset ja aloittavat. Ritarit menevät toisiaan vastaan neljä kertaa putkeen. VELHO (CONT'D) Viimeiset tytinät, aatelisten jytinät. Tarvaat raudanlujat;Sir Valette ja Sir Radziwill. Nähkää nälkä taistelun, syökää pois kunnia ja omaisuus. Kyllä tällä kentällä riittää verta juotavaksi. Tämä onkin taistelu joka käydään hamaan loppuun asti. Sir Valette ja Sir Radziwill, olkaa hyvä. Sir Valette ja Sir Radziwill menevät elvistellen omiin päätyihinsä, ottavat peitset ja aloittavat. Ritarit menevät toisiaan vastaan neljä kertaa putkeen. Neljännen peitsenjälkeen Ritarit kohtaavat aidan molemmin puolin, syntyy riita voittajasta ja taistelu jatkuu. Valette nykäisee Radziwilin selästä ja hakee sotavasaran jolla mätkii Radziwiliä. Lopulta vasara tarttuu kilpeen ja myös Valette tulee alas. VELHO (CONT'D) Joko lankeen loveen, koputtelen Tuonen oveen! 49 Lopulta toinenkin tulee alas ja taistelu jatkuu jalan velhon antaessa palavat soihdut ritareille aseiksi. Radziwill lopulta tappaa Valeten. VELHO (CONT'D) Aalto taistojen, välissä hulmuharjojen. Mukaan vaivan virran, syöksee parempi toistaan matkaan viimeisen kerran,sisään arkun rautaisen, tuon vastustajansa vertaisen. Täyttyy tanner verestä, luikertelevat kunnian käärmeet yleisönsä edestä. Sillä palkaksi voittajan taidosta, jalosta sydämestä, sielusta rohkeasta,saa maailmanvuorella seisten ikuisen elämän peitsen. Maansa, omaisuutensa, linnansa saa idän ritarit pitää. Vaikka tästä aamuna uutena jälleen taistelu itää. Kenen kunniaa elämä kantaa, kelle nämä taistelut toivoa antaa. Luonne ihmisen ei kai vuosien saatossa muutu, kurjuutta tästä rodusta ei koskaan puutu. 50 LIITE 2: Turnajaiskäsikirjoitus glossattuna TERVETULOA ARVOISA YLEISÖ IHMINENxx oskaar-6-5 KUKA MAA os. mol. kädet JOKAINENxx KUKA oik.puolella KUOLEMA VALTAKUNTA KUKA KUOLLA KÄVELLÄxx-2 TAIVAS MAA KUOLEMA VALTAKUNTA KOKONAISUUS MINÄ HALLITA TE oskaar-6-5 OHJATA-5 AIKA pyöriä-kellossa HALLINTA TE oskaar-6-5 MENETTÄÄ AIKA OMA-5 HENKI ME OHJATA-5 TAISTELU KUNNIA TAITO TE oskaar-6-5 imaista OMA MUSTA LINTU HÖYHENET heittää-ilmaan PATA leijailla SOTA IHMINENxx MINÄ LUODA MINÄ YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ SYY MINÄ USKOA EI MINÄ USKOA SYY MINÄ YMMÄRTÄÄ VANHA SANONTA JÄRKI YMMÄRRYS TURHA ETSIÄ SYY RITARIxx oskaar-5-7 TAISTELU LOPPUA EI-KOSKAAN NYT TURNAJAISET ALKAA NYT TAISTELU ELÄMÄ TURHA MADOT KATSOA / USKOA MITÄ USKOA TE oskaar-6-5 NÄHDÄ MITÄ NÄHDÄ TE oskaar-6-5 MYÖS NÄHDÄ MITÄ HALUTA TE oskaar-6-5 USKOA NYT HYVÄ YLEISÖ oskaar-6-5 koko kädellä ME RITARIx ESITELLÄ NYT oskaar-5-7 koko kädellä ENSIN VIITTOMA ”vallette (risti rintaan)” os-7 koko kädellä RANSKA RAKAS TE oskaar-6-5 USKOA EI AIKAISEMMIN KUUKAUSIx-4-1 MAA-4 ALLA ASUA os-4 SYY TALO POIKA RANKAISTA 51 KUITENKIN OMA-3 PERHE AATELINEN OMA-3 PERHE VÄKIVALTA periytyä-sukupolvelta-toiselle os-7 RITARI MYÖS SANKARI (rohkea) AIKAISEMMIN TURKKI ALUE MONTA IHMINEN TAPPAAx-6-5 MYÖS MONTA VALTA VALTIO TUHOTAxx-6-5 MILLOIN SOTA RATSASTAA AIKAISEMMIN MALTA SAARI PUOLUSTAA MYÖHEMMIN OMA-3 NIMI KAUPUNKI-4 ANTAA-3-4 OMA-3 TEKO YLPEÄ / RATKAISUx NOPEA KAIKKI TYKÄTÄ EI VOI-OLLA TAPAHTUAx MYÖS EREHDYSx HÄN-3 YRITTÄÄ KURITTAA KAUAS-5 potkia-pois-5 AIKAISEMMIN MYÖS LAIVA ORJA MERIROSVO HÄN-3 PALJON RANKAISTA HÄN-3 KUITENKIN AINA SUJUA KUNTO SITTEN HERRA P (huulio plettenberg) ”SININEN” os-7 ASUA TULLA LÄNSI SAKSA OSA MYÖS BALTIA TULLA-5-1 AIKAISEMMIN POIKA TAPAx AINA LINNA viuh-4 viuh-3 MYÖS HÄN-3 10-VUOTIAS LINNA viuh-3 MYÖHEMMIN 15-VUOTIAS PÄÄTTÄÄ RITARI mennä-ryhmään L-I-V-O-N-I-A mennä-ryhmään-3-1 MESTARI NOPEA nousta SOTA RIIKA-4 KAUPUNKI VASTAAN-1-4 PALKITA VIELÄ PUOLUSTAA LIIVI MAA MYÖHEMMIN TORI KAUPPA SULKEAxx-4-3 VAHVA RATSASTAA IHMINEN TAITAVA KÄYTTÄÄ ALI VOIMA MOSKOVA KUKISTAA-4 NÄYTTÄÄ KUINKA HENKI RAKAS HENKI-lähteä pois MILLOIN RITARI TYKKI KÄYTTÄÄ PALAA 52 HERRA R VIITTOMA “radziwill” os-7 LIIVI MAA TULLA-5-1 KUULUISA SYY VAHVA ”hauis” OMA-3 TYTTÖ SERKKU-3 PI ”muodokas” KUNINGAS AJATELLA os-3 PI HERKKU KUNINGAS TYTTÖ IHASTUA SAMAAN-AIKAAN RITARI PUOLA HOVI-4 nousta os-4 RITARI os-7 TARKKA MÄÄRÄTÄ JÄRJESTÄÄ MYÖHEMMIN LIETTUA SOTA JOHTAJA NOUSTA os-7 os-7 VILNA-4 KAUPUNKI JOHTAA os-4 MUUT-3 HUOMIOIDA-3-1 EI-MITÄÄN MYÖS TÄRKEÄ TYÖ OMA-3 SUKU HÄNx-4-2 ANTAAx-4-2 mol. kädet OMA-3 LUONNE VÄKIVALTA LYÖDÄ-mol.kädet EI OMA-3 MIELESTÄ RAHA TÄRKEIN PI VALTA PALJON os.ritari RIITTÄÄ VAIN VASTUSTAJAxx-3 KATSOA-vastustajiin-1-3 oskaar-3 ALKAA PELÄTÄ KANNATTAA SAMA AJATELLA JOS OMA-2 AJATUS ERI os-7 VARMA ”POTKAISTA-PIHALLE”koko kädellä TÄNÄÄN TÄÄLLÄ-os.oik.etusormella OMA-os.ritari TAITO RITARI SOTA OPPI KÄYTTÄÄ / NÄYTTÄÄ HERRA… EI NAINEN Z VIITTOMA VALKOINEN VALKOINEN POHJOINEN TULLA-5-1 os-7 MYÖS OMA-2 LUONNE KYLMÄ os-7 KYLMÄ ALUE MIESxx oskaar-4 NAISET oskaar-3 OMA-2 SOTA TAITO SAMA-4 SAMA-3 JO VANHEMMAT LAPSIx-3a OPETTAA-3a KUINKA JOUSIPYSSY-ampua-4 OPETTAA-3a JO 53 METSÄ oskaar-4NAINEN RATSASTAA-4 METSÄ-4 AMPUA-JOUSIPYSSYLLÄ-4 TURKIS VOI-OLLA PAREMPI AMPUA-JOUSIPYSSYLLÄ-4 VOI-OLLA RITARI OMA-3 ARVO MIKÄ kädet-levälleen / MINÄ VARMA EI MUTTA EI-HAITTAA NYT NAINEN OMA-2 KUNNIA / MAINE ELVYTTÄÄ-sormet-värisee / NOSTAA-korottaa VARMA JOKAINENxx -3 LYÖNTI-vas.kämmeneen-3 KOSTAAxx KOVA SOTA LUVATA JOKAINENxx-4-3 MIES RITARI KOVA VASTUS os-7 NYT JOKAINENx RITARIx-3 OMA-2 SOTAJUMALA NAINEN VALITA KUINKA VAAN OMA-2 SOTAJUMALA OMA-2 TAITO SUOJATA NYT HYVÄ YLEISÖ PUHE LUENTO TURHA POIS mol. kädet NYT ALUE VAUHTI SIIRTYÄ ENSIMMÄINEN LAJI LIPPU MUKAAN OTTAA-MUKAANx TOINEN LAJI MIEKKA TOLPPA-vas.käs-4ITÄ HÄNx-3 PÄÄ ODOTTAA PELÄTÄ os-4 os-4 oskaar-7 PÄÄ katkaista-kaula NYT HYVÄ IHMINEN YLEISÖ oskaar-6-5 MAA MALJAx-4 PALAA TULI IKUINEN PALAA os-4 OMA-7 KEIHÄS noukkia-malja-keihäälläx SITTEN LÄVISTYS OMA-2 KEIHÄS VASTUSx LÄVISTÄÄx heittää-keihäs TAAS MIEKKA KÄYTTÄÄ oskaar-7 RENGAS SYDÄN-muoto YMPYRÄ MUKAAN poimia-keihäällä 54 NYT TAISTELU RAUHA EI VELHO MINÄ MYÖS TUOMARI MINÄ NYT KAIKKI RITARI istua-rivissä SYMBOLIx VAAKUNAx SUKU oskaar-7 MONI-mol.kädet KUOLLAx NYT KUKA VIIMEINEN KORISTE päänpäällä VIIMEINEN OLLA TÄMÄ TAISTELU VOITTAA HÄN-3 UKKO NYT RYHMÄ SOTA SITTEN NYT KAIKKI RAUHA LUULLA VAAN oskaar-4-3 TAISTO ROHKEIN YLPEIN JOSKUS TAISTELU JULMA MYÖS AUTTAA TAITO / VOIMA VAHVA MINÄ VELHO USEIN KUOLEMA LÄHESTYÄ-etusormilla MINÄ NÄHDÄ ENSIMMÄINEN HERRA VALLETTE NYT SAADA (peukaloilla) OMA-7 VASTUSTAJA OLE-HYVÄ TÄMÄ TAISTELU VOITTAA HÄN HERRA VALETTE os-7 SITTEN HERRA RADZIWILL OMA VASTUS HÄN VASTASSA HÄN VALITA os-7 VALITA NAINEN ZAVOLOTSE os-7 HERRA RADZIWILL paikannus vas.käteen (1) (2) NAINEN ZAVOLOTSE HE-KAKSI-vas. TAISTELLA OLKAA-HYVÄ mol.puolilta keskelle VIIMEINEN TAISTELU AATELINEN HÄNx TAISTELLA MIES oskaar-4 VAHVA PIPI RAUTA VALETTE / RADZIWILL OLKAA-HYVÄ mol.puolilta 55 KUNNIA OMA IRTAIMISTO OTTAA-3-1 mol. kädet ALUE VERI RIITTÄÄ TÄMÄ-etusormella TAISTELU PI LOPPU ASTI TAISTELLA JO KUOLEMA LÄHESTYÄ-etusormilla MINÄ KUOLEMA VALTAKUNTA NYT OVI-3 KOPUTTAA-OVEEN-3 TAISTELU AALTO mol.kädet hieman vasemmalle HEVONEN-3 TAISTELLAxx VOITTAA HÄN-4 TOINEN RITARI VIIMEINEN MATKA OHJATA-3 RAUTA ARKKU-4 NOSTAA-3-4 VASTUS HÄN-3 NOSTAA-3-4 MAATA-4 YLEISÖ-4 KUNNIA KÄÄRME luikerrella-4 mol. kädet VOITTAA HÄN-4 SYDÄN-muoto ROHKEA TAISTELU ROHKEA VOITTAA HÄN-4 PALKINTO SAADA PEITSI ELÄMÄ VAIKUTTAA-2-1 RITARI RAHA OMA IRTAIMISTO OMA-2 PYSYÄ MYÖHEMMIN UUSI AAMU aurinko-nousta TAISTELU JATKUA ELÄMÄ KUKA KUNNIA VAIKUTTAA-2-1 TÄMÄ-etusormella TAISTELU TOIVO VAIKUTTAA-2-1 KUKA levittää-kädet keskeltä sivuille IHMINEN OMA-2 LUONNEx-4-2 TÄHÄN-PÄIVÄÄN-ASTI MUUTTUA EI-KOSKAAN IHMINEN RYHMÄ-4 SURU PUUTTUA-2-4 EI-KOSKAAN