YLÄKOULUN SEKSUAALIKASVATUS VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Maarit Niemelä, Tuulia Terinkoski
by user
Comments
Transcript
YLÄKOULUN SEKSUAALIKASVATUS VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Maarit Niemelä, Tuulia Terinkoski
VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU Maarit Niemelä, Tuulia Terinkoski YLÄKOULUN SEKSUAALIKASVATUS Sosiaali- ja terveysala 2009 1 VAASAN AMMATTIKORKEA KOULU Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto TIIVISTELMÄ Tekijä Maarit Niemelä & Tuulia Terinkoski Opinnäytetyön nimi Yläkoulun seksuaalikasvatus Vuosi 2009 Kieli suomi Sivumäärä 59 + 1 liite Ohjaaja Ulla Isosaari Työn tarkoituksena oli luoda kattava teoreettinen pohja myöhemmin tehtävälle yläkoulujen seksuaalikasvatuksen oppimateriaalille. Työssä käsiteltävistä seksuaaliterveyden aiheista on tarkoitus tehdä tiivis yhden oppitunnin oppimateriaalipaketti terveydenhoitajien käyttöön. Kokonaisuudessaan työtä voivat tällaisenaan käyttää hyödyksi yläkoulujen seksuaalikasvatuksesta vastaavat henkilöt suunnitellessaan ja toteuttaessaan oppitunteja. Työ on tehty yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa. Se on osa terveyskasvatusprojektia, johon oman opiskelun yhteydessä on ollut mahdollisuus osallistua. Projektin yhdyshenkilö antoi ohjeet sisällyttää työn aihealueiksi ainakin seurustelun, ehkäisyn ja sukupuolitaudit. Loput työn aiheista on harkitusti valittu täydentämään edellä mainittuja seksuaaliterveyden osa-alueita. Työssä käytetyt tutkimukset, artikkelit ja muut kirjoitukset osoittavat Suomessa yläkouluikäisten seksuaalikasvatuksen olevan edelleen retuperällä. Viimeisimpien vuosien aikana on tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, mutta tehtävää on vielä paljon. Seksuaaliterveyden ollessa jokaisen ihmisen oikeus, tulisi sen olla itsestään selvä ja luonnollinen osa jokapäiväistä elämäämme. Avainsanat Seksuaalikasvatus, nuori, sukupuolitaudit, ehkäisy 2 VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto ABSTRACT Authors Maarit Niemelä & Tuulia Terinkoski Title Sexuality Education in Junior High School Year 2009 Language Finnish Pages 59 + 1 Appendix Name of Supervisor Ulla Isosaari The purpose of this bachelor’s thesis was to create a comprehensive theoretical base for sexuality education material that will be written and planned later on. The purpose is to produce a study material package for lessons, to be used by the school nurse. This material can also be used by other professionals that plan and implement sexuality education in junior high schools. This thesis has been written in cooperation with the city of Vaasa. It is a part of a health education project. The instructions were to include in the study material information about dating, contraception and venereal diseases. The rest of the topics in the material have been chosen to complement the material. The researches, articles and other texts used in this thesis show that the sexuality education in junior high schools in Finland is still in poor shape. During the last few years there has been some improvement in that area but there is still a lot to be done. Sexual health should be self-evident and a natural part of our everyday life. To conclude, sexual health is everyman’s right. KEYWORDS Sexuality education, Young, Venereal diseases, Contraception 3 SISÄLLYS TIIVISELMÄ 1 ABSTRACT 2 1. JOHDANTO .......................................................................................................... 5 2. TUTKIMUKSEN TAUSTAA JA TAVOITTEITA .............................................. 6 3. SEKSUAALIKASVATUS .................................................................................... 7 3.1 Seksuaalikasvatus ennen ja nykyään ................................................................... 8 3.2 Seksuaalikasvatuksen tarkoitus ......................................................................... 13 3.3 Millaista on hyvä seksuaalikasvatus? ................................................................ 14 3.4 Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana ............................................................ 16 3.5 Media seksuaalikasvattajana ............................................................................. 17 4. NUOREN KEHITYS ........................................................................................... 20 4.1 Fyysinen kehitys ................................................................................................ 21 4.2 Psyykkinen kehitys ............................................................................................ 22 4.3 Sosiaalinen kehitys ............................................................................................ 24 5. SEURUSTELU .................................................................................................... 27 5.1 Seksuaalisuuden portaat .................................................................................... 28 5.2 Päätä itse itsestäsi .............................................................................................. 33 6. EHKÄISY ............................................................................................................ 35 6.1 Sukupuolitautien ehkäisy .................................................................................. 35 6.1.1 Kondomi ..................................................................................................... 35 6.1.2 HPV- rokote ................................................................................................ 36 6.1.3 Turvaseksi ................................................................................................... 37 4 6.2 Raskauden ehkäisy ............................................................................................ 38 6.2.1 Ehkäisypillerit ............................................................................................. 38 6.2.2 Jälkiehkäisy................................................................................................. 40 6.2.3 Kierukka...................................................................................................... 41 7. SUKUPUOLITAUDIT ........................................................................................ 43 7.1 Kondylooma ...................................................................................................... 43 7.2 Klamydia ........................................................................................................... 45 7.3 Sukupuoliherpes ................................................................................................ 47 7.4 Hiv, aids............................................................................................................. 49 7.5 Kuppa ................................................................................................................ 51 7.6 Tippuri ............................................................................................................... 52 8. POHDINTA ......................................................................................................... 55 LÄHDELUETTELO ................................................................................................... 57 LIITELUETTELO ........................................................................................................ 0 5 1. JOHDANTO Terveystiedon tultua Suomessa 2000-luvulla erilliseksi oppiaineeksi ja opetustuntien määrän noustua, ovat nuorten tiedot seksuaaliterveydestä parantuneet, siitä mitä ne olivat kymmenen vuotta sitten. Tästä huolimatta tiedot nuorilla ovat edelleen huonot. Seksuaalikasvatukseen olisi tärkeää edelleen kiinnittää huomiota, jotta pystyttäisiin ehkäisemään nuorten seksuaalista riskikäyttäytymistä. Suomessa seksuaalikasvatuksen tasoa voidaan pitää korkealaatuisena, verrattuna moniin muihin maihin. Näihin maihin verrattuna suomessa on hyvin avoin kulttuuriperimä, jonka vuoksi meillä olisi mahdollisuus hyvään ja avoimeen seksuaalikasvatukseen. Yleisesti ajateltuna pohjoismaissa on paremmat lähtökohdat hyvälle seksuaalikasvatukselle. Työmme aiheen saimme, kun luokkamme lähti mukaan Vaasan kaupungin järjestämään terveyskasvatuksen projektiin, joka pohjautuu sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksiin tartuntatautien ehkäisystä ja seksuaaliterveyden edistämisestä. Projektista vastaa terveyden edistämisen yhdyshenkilö Tarja Paikkala. Häneltä saimme tarkan aiheen työllemme. Työssä käsiteltävistä aiheista osan saimme valmiina projektin yhdyshenkilöltä ja muut aiheet olemme valinneet niin, että työn aiheet tukevat toinen toisiaan. Myöhemmin tarkoituksena on tämän opinnäytetyön pohjalta tuottaa neljännen vuoden opinnäytetyönä opetusmateriaalit Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajille. Työmme aihe on ajankohtainen ja tulevaisuuden hyvänvoinnin kannalta tärkeä. Työstämme suurimman hyödyn saavat hoitoalalla opiskelevat sekä nuorten seksuaalikasvatuksen parissa työskentelevät ihmiset. Yksi työn tärkeimmistä tavoitteista on saada nuorten keskuudessa sukupuolitautien sekä ei-toivottujen raskauksien määrä laskemaan huomattavasti. Työn avulla seksuaalikasvatuksesta vastaava opettaja pystyy kiinnittämään enemmän huomiota opetuksen tekniikkaan ja laatuun. Näin ollen nuorten mielenkiinto saataisiin mahdollisesti heräämään. 6 2. TUTKIMUKSEN TAUSTAA JA TAVOITTEITA Työ on tehty osittain kirjallisuuskatsauksen ohjeita mukaillen. Työ on kirjoitettu aiempia tutkimuksia, artikkeleita ja teoksia apuna käyttäen ja niitä rehellisesti ja puolueettomasti tarkastellen. Käytetyt lähdeviittaukset on merkitty tarkasti, jolloin myös lukija voi halutessaan tarkastella ja tutkia niiden alkuperää. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 117, 254.) Työmme luotettavuuden perustelemme käytettyjen lähteiden luotettavuudella. Olemme käyttäneet apunamme teoksia, joissa on ollut yhteistyökumppanina väestöliitto, kirjoittajana alan asiantuntija tai muita kirjoituksia julkaistuna alan lehdissä. Myös oma kriittinen suhtautuminen ja lähteiden vertaileminen ovat auttaneet löytämään luotettavia lähteitä. Lähteiden etsinnässä olemme käyttäneet apuna koulun kirjaston tietokantoja, mm. Medicia ja EBSCOhostia, joiden kautta löysimme hyviä artikkeleita. Kirjallisuutta olemme etsineet myös Vaasan, Laihian ja Turun pääkirjastoista. Tavoitteena työllämme oli löytää vastaukset kahteen tutkimuskysymykseemme. 1. Millaista on yläkoulujen seksuaalikasvatus? 2. Millaista on hyvä seksuaalikasvatus? 7 3. SEKSUAALIKASVATUS Suomen kielessä sanalla seksuaalikasvatus ei ole yhtä ainoaa oikeaa merkitystä. Seksuaalikasvatuksesta käytetään monia eri käsitteitä samaa tarkoittaen, sillä kyseistä käsitettä ei ole määritelty tarkasti. Seksuaalikasvatuksesta voidaan puhua usealla eri käsitteellä. Käsitteiden alkuosina on käytetty mm. sanoja seksuaali, sukupuoli ja ihmissuhde ja loppuosina mm. kasvatus, valistus ja opetus. Näin on muodostunut sanapareiksi esim. seksuaaliopetus, sukupuolivalistus ja seksikasvatus. (Nummelin 1997, 33.) Tässä työssä seksuaalikasvatuksen käsitteellä tarkoitetaan yläkouluissa nuorille annettavaa seksuaaliterveydenopetusta, johon kuuluvat mm. nuoren kehitys, seurustelu sekä sukupuolitautien ja raskauden ehkäisy. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus seksuaalikasvatukseen. Nykyään seksuaalikasvatuksen ollessa osana koulujen terveyskasvatusta, lukuisilla nuorilla on onneksi mahdollisuus parantaa tietouttaan seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Seksuaalikasvatuksen tehtävä onkin antaa nuorelle sellaista tietoa seksuaalisuudesta ja seksistä, joiden pohjalta hän pystyy tekemään oman seksuaaliterveytensä ja hyvinvointinsa kannalta välttämättömiä ratkaisuja. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 9.) Seksuaalikasvatuksen apuna opetus- ja neuvontatilanteissa voidaan käyttää näiden eri tasoja kuvaavaa toimintamallia, josta käytetään nimeä PLISSIT. P (permission) = luvan antaminen, LI ( limited information) = rajattu tieto, SS (specific suggestions) = erityisohjeet IT (intensive therapy) = terapia Seksuaalikasvattaja voi joskus toimia luvan antajana. Nuoren on helpompi puhua seksuaalisuudesta, kun hän on saanut luvan siihen, sillä osalla nuorista saattaa olla tuntemus, ettei ole oikein ajatella tai toimia tietyllä tavalla. 8 Nuoren kanssa tulisi keskustella seksuaalisuudesta luonnollisena asiana kannustavan suvaitsevaisesti ja purkaa mahdollisia ennakkoluuloja tai väärinkäsityksiä. Tätä ensimmäistä tasoa pidetään yhtenä seksuaalikasvatuksen perustehtävänä. Rajattu tieto tarkoittaa tiedon antamista yhdestä tietystä ongelmakohdasta, sekä seksuaalisuuteen liittyvien odotusten realisoimista. Nuorten odotukset ja tavoitteet seksuaalisuuden kannalta saattavat olla hyvin kaukana todellisuudesta. Tietoa jaettaessa, nuoren saattaa olla helpottavaa kuulla, että muillakin ihmisillä on kysymyksiä ja ongelmia seksuaalisuuteen liittyen. Seksuaalikasvattajana toimivan henkilön täytyy kyetä toimimaan näillä kahdella ensimmäisellä tasolla. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 14–15.) Erityistietoa annettaessa tulee ottaa huomioon ongelman laatu, siihen käytettävissä oleva aika, sekä seksuaalikasvattajana toimivan henkilön koulutus ja ammattitaito. Nämä seikat vaikuttavat siihen, millaisia erityisohjeita voidaan antaa. Erityistietoa antavan henkilön tulee osata kysellä seksuaalisuuteen liittyviä esitietoja anamneesia varten, sekä antaa tarkkoja suoria ohjeita seksuaalikäyttäytymisen muutokselle. Sosiaali- tai terveydenhuollon koulutuksen saaneen seksuaalineuvojan on kyettävä toimimaan ainakin osittain tällä tasolla. Terapialla tarkoitetaan seksuaaliterapian tasoa. Tällä tasolla annetaan siis asiakkaalle terapiaa. Terapia tasolla voi toimia ainoastaan henkilö, joka on saanut asianomaisen terapiakoulutuksen. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 14.) 3.1 Seksuaalikasvatus ennen ja nykyään 1960-luvun jälkeen seksuaalisuudesta saatava tieto lisääntyi merkittävästi, jolloin myös aiheesta yleisesti puhuminen helpottui. Seksuaalisuudesta pystyttiin nyt puhumaan, sekä koulussa että kotona. Seksuaalisuus ei ollut enää asia jota piti välttää vaan, tiedon lisääntyessä seksuaalisuudesta tuli positiivinen aihe. Seksuaalisuudesta kiinnostuneille uutta tietoa antoivat media, sekä erilaiset opaskirjat. Nämä muutokset etenivät hitaasti aiemman kokemuksen puuttuessa. Ennen ei ollut totuttu puhumaan seksuaalisuudesta avoimesti aikuisten, eikä lasten kanssa. Kouluissa seksuaalikasvatus on ollut osana opetusta 1950-luvusta lähtien. 9 Vuosikymmenien kuluessa seksuaalikasvatus on tullut yhä yleisemmäksi koulujen oppiaineena. (Haavio-Mannila & Kontula 2003, 23–25.) Etsiessämme tietoa seksuaalikasvatuksen muutoksesta viimeisen vuosikymmenen aikana löysimme Kontulan, Meriläisen ja väestöliiton yhteistyönä tekemän tutkimuksen, jota olemme enimmäkseen hyödyntäneet tätä kappaletta kirjoittaessamme. Tutkimuksen mukaan 1990-luvulla alkuvuosien laman aikana koulujen seksuaalikasvatus väheni huomattavasti, mutta 90-luvun puolivälin jälkeen opetuksen määrä on jälleen lisääntynyt. (Kontula & Meriläinen 2007, 38.) Vertaillessamme lähdekirjallisuutta, huomasimme niiden välillä eroavaisuuksia, mitä tulee 90-luvun puolivälin jälkeiseen seksuaalikasvatuksen määrään. Kahden muun lähteenämme käyttäneen lehtiartikkelin mukaan kouluterveydenhuollon palveluita jouduttiin leikkaamaan rajusti 90-luvun puolivälin paikkeilla, jolloin nuorten seksuaaliterveyspalvelut heikkenivät merkittävästi. Samaisten lähteiden mukaan koulujen seksuaalikasvatus jopa väheni vuoden 1994 jälkeen, jolloin se ei enää ollut pakollinen oppiaine. (Pelkonen 2007, 12; Apter 2008, 427–428.) Useampien lähteiden osoittaessa koulujen seksuaalikasvatuksen vähentyneen 90-luvun puolenvälin jälkeen, uskomme tämän pitäneen paikkansa. Vuoden 1996 opetussuunnitelman mukaisesti seksuaalikasvatusta annettiin 9. luokan biologian tunneilla osana kurssia ja 8. luokalla se oli osa liikuntatunneilla annettua terveyskasvatusta. Samana vuonna osalla kouluista seksuaalikasvatusta saatiin myös yhdeksännen luokan uskonnontunneilla, joilla oli tärkeä rooli opetuksessa. Opetussuunnitelmassa on vuoden 2006 jälkeen siirrytty lähes kaikissa kouluissa antamaan seksuaalikasvatusta osana 7. luokan ja 8. luokan terveystiedon tunteja. Vielä 2000luvullakin osa kouluista antoi seksuaalikasvatusta osana biologian tunteja. Terveystiedon tullessa oppiaineeksi, erilliset kurssit seksuaalikasvatuksesta, sekä liikunnan että uskonnontuntien yhteydessä annettu seksuaalikasvatus ovat jääneet pois. (Kontula & Meriläinen 2007, 38.) 10 Koulut eivät ole olleet ylipäätänsä aktiivisia organisoimaan seksuaalikasvatusta. Useat koulut ilmoittivat, sekä vuonna 1996 että 2006 ettei heidän kouluissaan ole nimetty vastaavaa henkilöä seksuaalikasvatukseen. Yhdessätoista prosentissa vastuu jakautui kouluterveydenhoitajan ja opettajan välillä. Kouluterveydenhoitaja yksin vastasi seksuaalikasvatuksesta enää vain yhdessä prosentissa kouluista vuonna 2006. Vuodesta 1996 vuoteen 2006 kouluterveydenhoitajan vastuu seksuaalikasvattajana on hieman noussut. Useimmat koulut arvioivat seksuaalikasvatuksensa olevan vastuuhenkilön puuttumisesta huolimatta ainakin jossain määrin koordinoitua. Kymmenesosan mielestä koordinaatio puuttui kuitenkin kokonaan. Kymmenessä vuodessa käsitys koordinaatiosta on muuttunut hieman myönteisemmäksi. (Kontula & Meriläinen 2007, 39–40.) Vuodesta 1996 seksuaalikasvatukseen käytetty tuntimäärä on noussut merkittävästi. Keskimääräinen lisäys vuonna 1996 oli 9, 3 oppitunnista 17, 4 oppituntiin vuoteen 2006 mennessä koskien koko yläkoulua. Kokonaismuutoksen yksi suurimmista tekijöistä oli se, että kaksi kolmasosaa kouluista ei antanut lainkaan seksuaalikasvatusta 7. luokalla vielä vuonna 1996. Tämä osuus oli laskenut 15 % vuonna 2006. Kymmenen vuoden aikana opetuksen määrällisen lisääntymisen lisäksi opetusta on siirretty selkeästi varhaisempaan vaiheeseen yläkouluissa. Esimerkiksi 8. luokalla opetusta vailla jääneiden oppilaiden osuus putosi 43 prosentista 9 prosenttiin. Seksuaalikasvatuksen aloittaminen 7. ja 8. luokkalaisten opetuksessa on aiheuttanut 9. luokilla käytetyn tuntimäärän supistumiseen. 9. luokan tuntimäärät saattavat supistua entisestään, kun kaikki koulut ovat ottaneet käyttöönsä vuonna 2006 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004. Hälyttävää on se, että vaikka opettajan mukaan seksuaalikasvatusta oli annettu vähintään kolme tuntia, eivät oppilaat välttämättä muistaneet saaneensa opetusta. (Kontula & Meriläinen 2007, 40–43.) Vuonna 2006 merkittävin rooli seksuaalikasvatuksen opetuksessa oli terveystiedonopettajalla, kun taas vuonna 1996 tätä ammattiryhmää ei ollut vielä olemassa, vaan päävastuu oli biologianopettajalla. Useat koulut käyttivät myös kouluterveydenhoitajia seksuaaliterveyden opetuksen tukena. 11 Vuonna 1996 seksuaalikasvatus kuului useimmissa kouluissa terveydenhoitajien tehtäviin, mutta terveystiedon vakiinnuttua omaksi oppiaineeksi, kouluterveydenhoitajia on tarvittu seksuaaliopetuksessa entistä harvemmin. Nykyään opetukseen rekrytoidaan usein myös koulun ulkopuolisia asiantuntijoita. Näitä voivat olla esimerkiksi eri järjestöjen edustajat. (Kontula & Meriläinen 2007, 43–45.) Opetussisältöihin eri luokka-asteilla on vaikuttanut suuresti seksuaalikasvatuksen tuntimäärän kasvu, sekä niiden siirtyminen alemmille luokka-asteille. Tutkimusten myötä on selvinnyt, että kymmenen vuoden aikana 9. Luokalla opetetut seksuaalikasvatuksen asiat ovat suurelta osin siirtyneet 8. luokan ja usein myös 7. luokan opetukseen asti. Esimerkiksi yksi suurimmista seksuaalikasvatuksen aihealueista, joka siirrettiin 9. luokilta osaksi 7. luokkien opetusta, liittyi murrosikään, kuukautisiin, siemensyöksyihin, sukupuolielimiin, sekä niiden toimintaan liittyviin asioihin. (Kontula & Meriläinen 2007, 45.) Vuonna 2006 seksuaalikasvatuksen sisältö oli monipuolistunut vuodesta 1996. Tiedotusvälineiden merkitys seksissä ja seksuaalinen ahdistelu oli mm. otettu mukaan osaksi opetusta. Vielä vuona 1996 seksuaalinen ahdistelu ja seksi tiedotusvälineissä, sekä lapsen seksuaalisuus olivat vähiten opetettuja aiheita. Vaikka nykyään seksuaalikasvatuksen opetussisältö on jaoteltu jokaiselle yläkoulun vuosiluokalle, näyttää silti uhkaavasti siltä, että parhaillaan opetusta saavien oppilaiden tiedot saattaa jäädä suppeammaksi 9. luokkalaisilla kuin kymmenen vuotta sitten. Tulosten perusteella 1996 vuonna 9. luokkalaisten seksuaalikasvatus oli sisällöltään laaja-alaisempi kuin minkään luokka-asteen tällä hetkellä (Kontula & Meriläinen 2007, 47–48.) Seksuaalikasvatuksen opetusmenetelmän suurin muutos 90-luvulta oli siirtyä tyttöjen ja poikien erillisistä ryhmistä yhteiseen opetus ryhmään. Opetusmenetelmät seksuaalikasvatuksessa eivät sen sijaan ole suuresti muuttuneet. Kymmenen vuoden aikana yhteiset keskustelut, sekä pienryhmätyöskentely ja draaman käyttö ovat lisääntyneet hieman tavallisen luokkaopetuksen rinnalla. 12 Sen sijaan henkilökohtaiset keskustelut oppilaiden kanssa, sekä pienryhmäopetus on edelleen harvinaista, vain joka toinen koulu on käyttänyt näitä opetusmenetelmiä. Teema tai tapahtumapäivän osuus seksuaalikasvatuksesta on suunnilleen pysynyt samana kymmenen vuoden aikana, vain 12 % oli järjestänyt vastaavaa. Vierailut ja tutustumiskäynnit esim. seksuaaliterveys- ja nuorisopalveluihin olivat taas merkittävästi vähentyneet. Yleisimmät opetusmateriaalit ovat olleet oppikirjat ja tietoteokset. Useimmat koulut ovat hyödyntäneet myös mm. televisio ohjelmia, internetiä ja videoita. Seksuaaliasioita käsitteleviä esitteitä, sekä yksittäisiä mallikappaleita kondomeista olivat jakaneet noin puolet kouluista. Esitteiden ja kondomien jakaminen olivat molemmat vähentyneet kymmenessä vuodessa. (Kontula & Meriläinen 2007, 50– 52.) Vuoden 2006 lopussa sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman vuosille 2007–2010. Toimintaohjelman tarkoituksena on tiedottaa ihmisille seksuaali- ja lisääntymisterveyden merkityksestä ihmisen kokonaisterveydelle ja hyvinvoinnille kaikissa elämänvaiheissa. Lapset ja nuoret ovat tärkeä kohde toimintaohjelmassa. Seksuaalikasvatuksen tulee sisältyä kaikkeen kasvatus- ja opetustoimintaan varhaiskasvatuksesta aina toisen asteen koulutukseen saakka ja sen on tavoitettava kaikki lapset ja nuoret. Erillisiä kohtia toimintaohjelmassa ovat mm. seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvän neuvonnan kehittäminen, seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden organisointi, raskauden ja synnytykseen liittyvän hoidon, sekä väestön seksuaali- ja lisääntymisterveystietouden parantaminen. (Gissler 2007, 10.) Sukupuolitauteihin liittyviä tavoitteita on toimintaohjelmassa kolme. Ensimmäinen tavoite on, että vuoteen 2012 mennessä klamydiatartuntojen määrä laskisi vähintään viidenneksellä vuodesta 2005, toisena seksivälitteisten hiv-tartuntojen määrä Suomessa saataisiin laskemaan vuoteen 2012 mennessä ja kolmantena kotimaassa saatuja tippuri- ja kuppatartuntoja ei esiinny, eikä tartuntojen määrä nouse nykyisestä. (Gissler 2007, 10.) 13 3.2 Seksuaalikasvatuksen tarkoitus Keskeisenä tavoitteena seksuaalikasvatuksessa on nuoren seksuaalisuuden sekä sukupuoli-identiteetin kehittymisen tukeminen koko eliniän kestävänä prosessina. Keskinuoruudessa psykologisen kehitysvaiheen ollessa vielä kesken, nuoret eivät välttämättä ymmärrä tämänhetkisten päätösten vaikutusta tulevaisuuteen. Tämän vuoksi koulun tarjoaman seksuaalikasvatuksen yhtenä tarkoituksena on saada nuori ymmärtämään, mikä merkitys nykyhetkessä tehdyissä seksuaaliterveyteen liittyvissä valinnoissa on vielä aikuisiässä, seksuaalisuuden kulkiessa mukana läpi elämän. Nuoren ymmärtäessä, seksuaalisuuden olevan osana koko elämää, hän oppii ymmärtämään, että on hyväksyttyä edetä oman aikataulun mukaan kunnioittaen ja kuunnellen itseään. (Kosunen & Ritamo 2001, 141–142.) Tarkoituksen mukaista on, että seksuaalikasvatuksessa käsiteltävät asiat mm. muuttuva keho ja mieli, seurustelu sekä raskaus ja sukupuolitaudit ja niiden ehkäisy ovat helposti ymmärrettäviä niin, että nuorten on helppo sisäistää ne. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 46.) Seksuaalikasvatuksen päätavoitteena on tarjota nuorille välineitä, joilla rakentaa hyvä pohja henkilökohtaiselle seksuaaliterveydelle. Nuoren tulee sisäistää seksuaalisuuden merkitys, omalle hyvinvoinnille pystyäkseen hoitamaan seksuaaliterveyttään. Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on saada nuori sisäistämään tietojen ja taitojen lisäksi myös vastuu, sekä omat myönteiset voimavarat seksuaalisuudelle. Tarkoituksen mukaista on myös nuoren vuorovaikutustaitojen parantuminen. Nuoren tulee ymmärtää seksuaalisuuden merkitys niin fyysiselle, psyykkiselle kuin sosiaalisellekin hyvinvoinnille sekä henkisille mahdollisuuksille. Seksuaalisuudesta ja seksistä puhuminen olisi hyvä saada luontevammaksi osaksi elämää. Nuorten olisi hyvä myös itsenäisesti pohtia seksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita osana jokapäiväistä elämää. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 46–47.) 14 Nuorten ollessa, etenkin sähköisen median suurkuluttajia, on koulun seksuaalikasvatuksella tärkeä vaikutus nuorten mediakriittiseen näkökulmaan. Kaupallisen kulttuurin ja median tarjotessa nuorille epäasiallista seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvää mainosmateriaalia on nuorten osattava suhtautua kriittisesti mainontaa kohtaan. Koulun seksuaalikasvatuksen tarkoitus on luoda turvallinen ja ymmärtävä ilmapiiri, jossa nuoret voivat pohtia median antamaa kuvaa ja sen vaikutusta nuorten seksuaalisuuteen. (Kosunen & Ritamo 2004, 124.) 3.3 Millaista on hyvä seksuaalikasvatus? Hyvä seksuaalikasvatus tavoittaa kaikki nuoret ja huolehtii riittävästä, korkealaatuisesta, oikeita malleja ja asenteita tarjoavasta, suunnitelmallisesta ja ikään sovitetusta terveyskasvatuksesta. Hyvään seksuaalikasvatukseen kuuluu myös biologian sekä järjen ja tunteen tasolla tapahtuvan kehityksen huomioiminen. (Apter 2006, 13.) Seksuaalikasvatuksen tulee olla oikea aikaista, jolloin nuorella on valmiudet omaksua ja ymmärtää asiat. Liian myöhään annettavasta opetuksesta ei ole enää hyötyä, mutta liian aikaisin annettavaan opetukseen ei löydy kuitenkaan kiinnostusta nuorten taholta. Opetusta antavan henkilön ei tule omien uskomustensa mukaisesti pimittää tai värittää opetusta. Tiedon tulee olla rehellistä. Tietoa ei tule vain kaataa nuorten päälle, vaan heidän tulee sisäistää kuulemansa ja pohtia tiedon vaikutusta oman elämänsä valintoihin. Ennen kaikkea seksuaalikasvatuksen tulee tukea nuoren identiteetin kehitystä, antaa tietoa ja mahdollistaa vuorovaikutustaitojen harjoittelu muiden nuorten ja aikuisen kanssa. ( Bildjuschkin & Malmberg 2000, 56–57.) Nuoret saattavat kokea perinteisen luokkaopetuksen tylsäksi. Tutkimusten mukaan kokemuksellisesta oppimisesta on eniten hyötyä nuorille seksuaaliterveyden opiskelussa. Tärkeä motivaatio oppimiselle on nuorten oma osallistuminen. Nuoren osallistumisella seksuaaliterveyttä edistäviin tapahtumiin ja toimintoihin on huomattu olevan positiivinen vaikutus seksuaalitietojen paranemiseen. Kouluiän opetuksessa tulisikin käyttää useammin luovia menetelmiä, kuten pelejä ja leikkejä, eikä turvautua enää pelkästään perinteiseen luokkaopetukseen. (Väistö 2007, 11.) 15 Kolarin tekemä pro gradu-tutkielma käsittelee mm. nuorten kehittämisehdotuksia siitä, miten koulun seksuaalikasvatusta tulisi heidän mielestään kehittää. Nuoret haluaisivat enemmän toiminnallista opetusta, joita voisivat olla mm. työpajat ja rastitehtävät. Näiden avulla nuoret kokevat saavansa helposti uutta tietoa seksuaalisuudesta. Koulun perinteistä kalvo-opetusta ei koeta mielekkääksi, vaan opetukseen kaivataan monipuolisuutta esim. ainekirjoituksen ja oppilaiden omien piennäytelmien muodossa. Asioiden konkreettista läpikäymistä esimerkkeineen pidetään positiivisena oppimisen kannalta. Pienen ryhmäkoon koetaan myös edistävän oppimista. (Kolari 2007, 48–49.) Nuoret toivovat heidän kanssaan tehtävän yhteistyötä suunniteltaessa oppitunteja, jolloin nuorilla olisi mahdollisuus vaikuttaa tunnilla käsiteltäviin aiheisiin toiveillaan. Tällä tavoin nuorten käsityksiin seksuaalikasvatuksesta pystytään paremmin vastaamaan. Kysymykset tulisi tehdä nimettömänä, koska tämä lisää luotettavuutta ja näin epäselviä asioita uskallettaisiin kysyä helpommin. (Kolari 2007, 49.) Seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen vaikuttaa oppimistilanteen ilmapiiri. Opetusta antavan henkilön tahdotaan luovan turvallinen ja luottamuksellisen ilmapiiri ryhmäopetustilanteessa, sillä seksuaalisuus koetaan araksi aiheeksi. Turvallista ilmapiiriä ja sitä kautta oppimista edistää se, että asioista puhutaan suoraan niiden oikeilla nimillä. Apukeinoina opettaja voi seksuaalikasvatuksessa käyttää huumoria keventääkseen tunnelmaa, tämä vähentää nolouden tunnetta. Huumoria ei tule kuitenkaan käyttää liiallisesti. (Kolari 2007, 50.) Opetusta antavan henkilön tulisi huomioida seksuaalikasvatuksen opetustilanteessa nuoren koko elämäntilanne. Etenkin masentunut nuori saattaa kaivata enemmän tukea. Nuorten mielestä seksuaalikasvatusta tulisi antaa jo ennen murrosikää, jolloin he saattaisivat olla vastaanottavaisempia saamalleen tiedolle. Huomioon tulisi ottaa kuitenkin nuorten eriaikainen kehittyminen, asioita tulisi kerrata ja jokaiselle vuosiluokalla yläkoulun aikana tulisi pitää opetustunteja. 16 Täten voidaan taata mahdollisimman monelle nuorelle ajankohtainen opetus. Häpeily ja vaivaantumisentunne vähenisivät, jos opetusta olisi tarjolla jatkuvasti. (Kolari 2007, 50–51.) 3.4 Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana Vastaanottotilanne on hyvä keino vaikuttaa nuoren seksuaaliterveyteen antamalla henkilökohtaista ohjausta seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Ensisijaisen tärkeää on, että terveydenhoitajalla on ajankohtaiset tiedot sekä sukupuolitaudeista, että ehkäisymenetelmistä. Terveydenhoitajan tulee päivittää tietojaan säännöllisesti pysyäkseen ajan tasalla. Kattavimman tiedon saa ammattilehdistä, uudesta kirjallisuudesta sekä tutkimuksista. Vastaanotolla terveydenhoitaja voi käyttää apunaan esim. Väestöliiton Nuorten Avoimien Ovien (NAO) seksuaaliterveysanamneesia. Anamneesin avulla saadaan kuva nuoren psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta elämänalueista, lisäksi käsitellään seksuaalisuutta yleisesti. Tarkoituksena on käydä läpi terveyden ja hyvinvoinnin riskitekijöitä ja parantaa nuoren minäkuvaa sekä elämänhallintaa. Parhaaseen opetustulokseen päästään kun terveystiedon opettaja tekee yhteistyötä terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajat ovat avain asemassa seksuaalikasvattajina ja sukupuolitautien ehkäisijöinä, sillä heiltä saatuun tietoon uskotaan ja heihin luotetaan. (Aho 2006, 24–25.) Terveydenhoitajalla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ammatillisuuden nimissä on muistettava, etteivät ne saa näkyä työssä. Nuoret omaksuvat helposti terveydenhoitajalta etenkin negatiivisen suhtautumisen seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa, joten terveydenhoitajan on tärkeää pystyä pitämään omat mielipiteet itsellään. Myönteinen asenne nuorta ja hänen seksuaalisuuttaan koskevia asioita kohtaan on tärkeää. Nuorelle tulee osoittaa, että seksuaalisuudesta ja seksistä voi puhua asiallisesti nolostelematta. Terveydenhoitaja toimii itse hyvänä esimerkkinä puhuessaan luontevasti näistä asioista nuorten kanssa. Terveesti itseensä suhtautuva nuori kykenee tekemään omat päätöksensä seksuaalisuuteensa liittyen, eikä terveydenhoitajan myönteisellä asenteella ole huomattu olevan yhteyttä nuorten riskikäyttäytymiseen. 17 Päinvastoin, positiivinen suhtautuminen ehkäisyyn on lisännyt ehkäisyn käyttöä nuorten keskuudessa. (Aho 2006, 25–26.) Terveydenhoitajan on muistettava salassapitovelvollisuus ja se koskee jokaista terveydenhoitajaa. Tietyissä tilanteissa terveydenhoitaja on kuitenkin ilmoitusvelvollinen. Tällöin hän tekee ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Ilmoitus voidaan tehdä jos nuoren tilanteessa on jotain huolestuttavaa tai epäilyttävää. Nuoren ollessa kykeneväinen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden päättämään itse hoidostaan, on hänen kanssaan toimittava yhteisymmärryksessä. Nuorella on oikeus kieltää terveydenhoitajaa antamasta häntä koskevia tietoja vanhemmille. (Aho 2006, 26.) Kolarin pro gradu-tutkielmassa tuli esille nuorten halukkuus saada lisäinformaatiota liittyen terveydenhoitajan tarjoamiin seksuaaliterveyden palveluihin. Läheskään kaikille nuorille ei ollut selvää, kuinka monipuolisissa seksuaaliterveyden asioissa terveydenhoitajan puoleen voi kääntyä. Nuoret kokivat, että heille tulisi tiedottaa tarkemmin asioista, joista terveydenhoitajan kanssa voi puhua. Nuoret eivät ole tienneet, että terveydenhoitajalle voi käydä puhumassa mistä tahansa seksuaalisuuteen liittyvästä asioista, jotka painavat mieltä. Nuorta olisi hyvä opastaa käyttämään myös muita seksuaalitietoutta ja – terveyttä edistäviä palveluita. (Kolari 2007, 51.) 3.5 Media seksuaalikasvattajana Terveyden edistämisestä ja ihmisten valistamisesta suurin osa toteutuu median kautta. Tämä johtunee siitä, että media välittää jatkuvasti uutta tietoa seksologiasta. Ihmiset muokkaavat käsityksiään seksuaalisuudesta ja sen merkityksestä median kautta. (Kontula & Lottes 2000, 237.) Mediassa puhutaan nykyään avoimemmin ja enemmän seksuaalisuudesta kuin koskaan ennen. Päivittäin on tarjolla paljon erilaisia seksiin tai seksuaalisuuteen liittyvää tietoa mm. keskusteluita ja mainoksia. (Aho, KotirantaAinamo, Palander & Rinkinen 2008, 37.) Seksin alettua murrosiässä kiinnostaa nuorta, hän alkaa aktiivisesti hakea tietoa seksuaalisuudesta ja seksiin liittyvistä asioista. 18 Nuoren elämä onkin yhtäkkiä täynnä seksuaalisuuteen liittyviä asioita, vaikka juuri hetki sitten ne eivät häntä edes vielä kiinnostaneet. Internetissä on paljon tietoa, sekä hyvää että huonoa ja joskus nuoren onkin vaikea erottaa näitä toisistaan. Mediakriittisyys suojaa nuorta median vaikutuksilta. Suojaavat tekijät, kuten hyvä itsetunto ja luotettavat aikuiset auttavat nuorta tarkistelemaan asioiden todenmukaisuutta, näin ollen vääristävät viestit vaikuttavat häneen vähemmän. Tärkeintä on, että nuori tiedostaa, ettei kaikkea mediassa esillä ollutta tule kokeilla tai opetella. (Aho ym. 2008, 37–38.) Koulun, kaveripiirin ja kodin lisäksi opimme seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta median kautta. Media rankentaa mielikuvaa siitä, millainen unelmien mies tai nainen tulisi olla. Tämä luo helposti paineita, etenkin nuorille, koska he ovat muutenkin epävarmoja itsestään. Sukupuolta ja seksuaalista käyttäytymistä määritellessään media tarjoaa nykyään enemmän vaihtoehtoisia sukupuolimalleja. (Herkman 2007, 90.) Mainosten edustaessa edelleen naisvartaloita, jotka ovat langanlaihoja ja entistä nuorekkaampia on nyt myös tullut vaihtoehtoisia naiskuvia. Mediassa pyörii maailmanlaajuinen kampanja aidon kauneuden puolesta. Kampanjan avulla pyritään siihen, että ihmiset arvostaisivat omaa kauneuttaan enemmän. Yhteiskunta näkee median tarjoavan vääristyneitä malleja. Mediassa on myös miesvartaloita esitetty yksipuolisesti. Miehet mediassa ovat yleensä olleet hyvin treenattuja, lihaksikkaita ja ylipaino on korvattu lihaksilla. Valokeilaan on astunut nyt myös ihan tavallisen näköisiä ja kokoisia miehiä. Usein kuitenkin tavoitteena on sellainen keho, mitä media mainostaa, etenkin nuorilla. (Määttä 2007, 122–123.) Nuorten pukeutumiseen vaikuttaa suurelta osilta median antama kuva. Vanhemmat ihmiset saattavat paheksua nykypäivän nuorten paljastavaa pukeutumista. Nykypäivänä paljastavaa pukeutumista ei välttämättä tulisi liittää liialliseen seksuaalisuuteen, haluun esitellä itseään. (Määttä 2007, 126.) Televisiossa pyörivien vähäpukeisten naisten pelätään heikentävän nuorten seksuaalista moraalia. 19 Sosiaalisten paineiden alla nuori valitsee sellaiset mallit, jolla hän ilmaisee itseään. Median suoria vaikutuksia nuoriin on vaikea kenenkään lähteä todistamaan. (Herkman 2007, 92.) 20 4. NUOREN KEHITYS Ihmisen nuoruus on määritelty kestävän noin kymmenen vuotta kahdentoista ja kahdenkymmenenkahden ikävuoden välillä. Nuoruus on kasvavalle nuorelle tärkeää aikaa, jolloin itsessään tapahtuu suuria muutoksia niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Nämä muutokset vievät nuorta kohti aikuisuutta. (Lehtovirta, Kuokkanen, Peltola, Tuohimaa-Kirveskari 1999, 163.) Nuoruusiästä puhutaan psyykkisenä kehitysvaiheena joka sijoittuu lapsuuden ja aikuisuuden väliin (Aalberg & Siimes 1999, 15.) Biologisten muutosten myötä nuoren seksuaalisuus kypsyy, ja hänessä tapahtuu näkyviä fyysisiä muutoksia. Näiden fyysisten muutosten myötä lapsi siirtyy nuoruuteen. Miten nuori kokee itsensä fyysisesti vaikuttaa vahvasti siihen, miten hän kokee itsensä psyykkisesti. (Nordling & Toivio 2009, 157.) Muutosten aika on upeaa ja erilaista, mutta se voi olla myös hyvin hämmentävää. Oma tuttu keho muuttuu aivan itsestään silmien edessä. Nuoruus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on puberteetin käynnistämä esivaihe, jolloin kehossa tapahtuu paljon fysiologisia muutoksia, tämän jälkeen tulee tunteiden myllerrys usein myrskyisä toinen vaihe, jota seuraa hiljalleen rauhoittuva kolmas vaihe, myöhäisnuoruus. (Lehtovirta ym. 1999, 163.) Tärkein nuoruusiän tehtävistä on itsenäistyminen. Nuori alkaa tulla riippumattomaksi vanhemmistaan, tuntee hallitsevansa oman kehonsa ja sen tuntemukset sekä kantaa itse vastuun omista teoistaan. Vastuun siirtymisen vanhemmilta nuorelle tulee tapahtua vähitellen, sillä nuoruusiässä on paljon hämmentäviä asioita ja uutta opittavaa, kaikkea ei voi saada kerralla. Nuoruusiässä tapahtuva kehitys on väistämätöntä, sitä ei voi pakoilla eikä liioin jouduttaa. Kaikki tapahtuu vuorollaan ajan kanssa. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 39.) 21 4.1 Fyysinen kehitys Viime vuosisadan aikana murrosiän alkamisajankohta on jonkin verran aikaistunut. Suurimmat nuoruusiän fyysiset muutokset tapahtuvat usein varhais- ja keskinuoruudessa. Murrosiässä nuori kasvaa fyysisesti yhtä nopeasti, kuin varhaislapsuudessa. Hän on matkalla sukukypsäksi naiseksi tai mieheksi. Fyysiset muutokset johtuvat sukupuolirauhasiin vaikuttavien hormonien erityksen lisääntymisestä ja kasvuhormonin erityksen muutoksista. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 167.) Tytöt ja pojat kehittyvät kaikin puolin hieman eri aikoihin. Kasvupyrähdyksen aloittavat usein tytöt, hieman poikia aiemmin, mutta lopulta pojat kasvavat usein tyttöjä pidemmiksi ja heille kasvaa enemmän lihasmassaa. Pojat kasvavat usein pidemmiksi, sillä heidän kasvu tapahtuu pidemmällä aikavälillä kuin tyttöjen. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 167.) Kehon kehittyminen aikuisuuteen, johtuu hormonaalisista muutoksista. Pojilla näkyviä muutoksia ovat mm. äänenmurros, ihokarvoituksen lisääntyminen, parrankasvun alkaminen sekä kivesten ja peniksen kehittyminen. Sukukypsiksi pojat tulevat heti, ensimmäisten siemensyöksyjen jälkeen. Kainalo ja häpykarvoituksen ilmaantuminen ja hienerityksen lisääntyminen ovat yhteisiä murrosiän piirteitä pojilla ja tytöillä. Samoin finnit ja näppylät ovat yleisiä sekä tytöillä että pojilla lisääntyneen talinerityksen vuoksi. (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 167–168.) Tytöillä näkyviä murrosiän fyysisiä muutoksia ovat mm. rintarauhasten, rintojen ja kohdun kehittyminen, sukupuolielimien kasvaminen sekä lantion pyöristyminen ja painon lisääntyminen (Kronqvist & Pulkkinen 2007, 167.) Lantion pyöristymisen ja painon hienoisen nousun ansiosta tytön vartalo naisellistuu. Seuraavien vuosien aika tytön pituuskasvu hidastuu ja loppuu. Koska ensimmäisiin kuukautiskiertoihin ei yleensä vielä liity munasolun irtoamista, ei tyttöjä voi pitää täysin sukukypsänä ensimmäisten kuukautisten jälkeen, vaikka usein näin ajatellaan. 22 Ensimmäisen vuoden aikana kuukautiskierto voi olla hyvinkin epäloogista ja kuukautisten välit voivat olla erittäin pitkiä tai lyhyitä. Kuukautiskipuja tai muitakaan kuukautisia edeltäviä oireita ei yleensä ensimmäisten kuukautisten aikana vielä esiinny. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen, Vilèn 1999, 58.) 4.2 Psyykkinen kehitys Nuoruusikä jaetaan kolmeen vaiheeseen: varhaisnuoruus 12–14-vuotiaana, varsinainen nuoruus 15–17-vuotiaana ja jälkinuoruus 18–22-vuotiaana. Varhaisnuoruus kuuluu alkaneeseen puberteettiin. Fyysiset muutokset ruumissa aiheuttavat nuorelle kiihtymystä ja levottomuutta. Nuori on usein hämmentynyt ja kokemukset omasta itsestään vaihtelevat suuresti. Hän saattaa miettiä, miten suhtautua omaan kehoon, joka ei ole itsensä hallinnassa. Lapsuudessa olleet toiveet saattavat nousta pintaan uudelleen. Nuori voi nyt fyysisen kasvunsa vuoksi toteuttaa haaveensa ja toiveensa, koska oma pienuus ja lapsenomaisuus ei toimi enää suojana. (Aalberg & Siimens 2007, 68–69.) Varhaisnuori elää ristiriidassa; olisi halu jo itsenäistyä ja päästä irti vanhemmista, mutta toisaalta on halu palata riippuvuuteen. Suhde vanhempiin vaihtelee jatkuvasti, välillä nuori palaa riippuvuuteen ja välillä taas korostaa itsenäisyyttään. Hyvinkin arkipäiväisissä asioissa tulee kiistoja vanhempien kanssa, mutta nuori tarvitsee näitä itsenäistyäkseen. Nuori kokee vuorotellen isän ja äidin itsenäistymispyrkimystensä esteenä. Hän kyseenalaistaa sääntöjä, joita vanhemmat ovat asettaneet ja puolustaa vahvasti omaa näkemystään. Hän myös arvostelee vanhempia, joko yhdessä tai erikseen. Yksilöllisyyttään korostamalla nuori eriytyy, hän etsii oman kaveripiirinsä, eikä enää kerro kaikkia asioita kotona ja pitää omat ajatukset itsellään. Nuori alkaa irrottautua vanhemmistaan murrosiän alkuvaiheesta alkaen. (Aalberg & Siimens 2007, 69.) Kehitys on nuoresta ainutlaatuista ja etenkään vanhemmat eivät voi ymmärtää häntä. Nuori etsii itsellensä normeja ja arvoja ja on näiden suhteen määrätietoinen. 23 Nuori pitää vanhempiaan itsekkäinä, suvaitsemattomina ja kuvittelee näiden olevan hänen kasvun esteenä. Varhaisnuoruus on kuohuvaa aikaa ja nuoren on vaikea ymmärtää ja sietää tunteitaan, ärtyneisyyttä sekä levottomuutta. Tuekseen nuori tarvitsee ystäviään ja läheisiään. Heiltä hän saa tarvitsemansa tuen ja kykenee hämmennyksestä huolimatta nauttimaan psyykkisestä sekä fyysisestä kasvusta. (Aalberg & Siimens 2007, 69.) Varsinaisessa nuoruudessa nuori on osittain jo alkanut sopeutua muuttuneeseen ruumiin kuvaansa. Keskeistä on seksuaalisuuden kehitys. Seksuaaliset yllykkeet alkavat muotoutua, saaden merkitystä. Tähän asti seksuaaliset yllykkeet ovat olleet sitoutuneita lapsenomaisiin käsityksiin seksuaalisuudesta. Fyysinen kasvu työntää nuorta kohti aikuisen seksuaalisuutta. Lapsuuden aikainen toive siitä, että voin olla kuten äitini tai isäni alkaa näyttää mahdolliselta. Nuoret ovat usein epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan. Saatetaan miettiä kelpaanko tällaisena tai onko minussa vikaa? Kasvavatko rintani, onko siittimeni oikean mittainen? (Aalberg & Siimens 2007, 69– 70.) Seksuaalisuuden rakentamisessa kaverit ovat keskeisiä. Seurustelemalla vahvistetaan omaa minuutta. Testataan omaa seksuaalisuuttaan, kelvataanko kehittyvänä miehenä tai naisena. Nuoret ovat valmiita käyttämään aikaa ja vaivaa siihen, että he kelpaisivat. (Aalberg & Siimens 2007, 70.) Jälkinuoruus päättyy tyyneyteen. Tässä vaiheessa aikaisemmat kokemukset hahmottuvat kokonaisuudeksi, miehenä tai naisena olemisesta. Nuoren irrottautuminen vanhemmistaan on jo edennyt pitkälle ja nuori kykenee lähestymään heitä tasaarvoisemmin. Nuori pyrkii ymmärtämään heidän elämänkaariaan ja reaktioitaan. Hän arvostaa ja hyväksyy sen, että itsessä on vanhempien piirteitä sekä ymmärtää heidän arvo- ja ajatusmaailmaansa. (Aalberg & Siimens 2007, 70–71.) Kyky tuntea empatiaa kasvaa. Nuori pyrkii ottamaan muut ihmiset huomioon, pystyy tekemään kompromisseja ja kykenee antamaan periksi. 24 Hän arvostaa yksityisyyttä, sekä omaa, että toisten, sekä kykenee emotionaaliseen läheisyyteen. Nuori tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat hänen tulevaan elämään. Hänestä tulee yhteiskunnan jäsen ja hän alkaa kantaa vastuuta. (Aalberg & Siimens 2007, 71.) 4.3 Sosiaalinen kehitys Nuori on oppinut jo alakoulun muutamalla ensimmäisellä luokalla joitain sosiaalisen kehityksen perusperiaatteita. Lapsena alamme jo itsenäistyä sekä rakentaa minuuttamme ja opimme tulemaan toimeen ystäviemme kanssa. Nuoruudessa sosiaalinen kehitys käsittää näiden taitojen parantamista ja monipuolistamista. Yläkouluiässä suurimpia kehityksen haasteita ovat emotionaalisen riippuvuuden väheneminen vanhemmista, suhteen rakentaminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja minuuden löytyminen. Myös sosiaalisesti hyväksyttävästi käyttäytyminen on osa kehitysprosessia. Nuoren sosiaalisessa kehityksessä suurimmat vaikuttajat ovat perhe ja ystävät. Myös kulttuurilla ja medialla on oma vaikutuksensa. (Aaltonen ym. 1999, 90–91.) Perheellä ja etenkin vanhemmilla on monipuolinen osa nuoren sosiaalisen kehityksen aikana. Kotoa nuori saa huomaamattaankin paljon vaikutteita omaan kehitykseensä ja toimintaansa. Samalla nuoret yrittävät kuitenkin kaikin tavoin päästä eroon vanhempiensa vaikutuksesta päättääkseen itse itsestään. Usein kuitenkin kehitysprosessi tuntuu helpommalta, kun tietää kodin ja vanhempien olevan tukena ja turvana silloin kuin heitä tarvitsee. Riidat, kinat ja erimielisyydet ovat kuitenkin väistämättömiä. Sosiaalisen kanssakäymisen muuttuessa vuosikymmenien saatossa koko ajan, on vanhempien ja lasten välillä vaikea löytää yhteistä säveltä, siitä miten tulisi käyttäytyä, pukeutua tai puhua. Nuori saattaa kokea vanhempien asettamat rajoitukset kontrolloimisena ja luottamuksen puutteena, kun taas vanhemmat rakkauden ja välittämisen osoituksena. Konflikteista huolimatta vanhempien suhde nuoreen on useimmiten tukea antava ja tällöin nuoren onkin turvallisempi kehittää itseään ihmisenä. Hyvän ja rakentavan vanhempi-nuori suhteen ominaisuuksia ovat mm. kommunikaatio, tuki, läheisyys ja kontrolli. (Berger 2001, 440–443.) 25 Ystävät vaikuttavat suuresti nuoren sosiaaliseen kehitykseen vaihtelevasti niin hyvässä kuin pahassa. Useille nuorille ystävien tuki ja mielipiteet ovat kaikki kaikessa. Ajan viettäminen suuressa ystäväporukassa, seurustelusuhteet ja salaiset puhelut luotettavan ystävän kanssa ovat kaikki tärkeitä vaiheita nuoren kehitykselle lapsuudesta aikuisuuteen. Niissä opitaan sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Ystävien kanssa toinen toistaan tukien nuorten on helpompi käydä läpi kehityksen eri vaiheita. Vertaistensa kanssa nuori voi keskustella ja verrata kokemuksiaan sekä olla myös itse tukena muille. Ystävien kanssa tulee harjoiteltua monia myöhemmin elämässä tarvittavia sosiaalisia taitoja, mm. keskustelutaitoa, erimielisyyksien sopimista, anteeksiantoa ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista. Ystävä- ja perhesuhteissa opitaan myös hyvin tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen emotionaalinen puoli ja sen mahdollisesti aiheuttamista kolhuista selviytyminen. Ystävät toimivat myös peilauspintana omille ajatuksille ja arvoille joita nuori pyrkii kehityksensä aikana selkeyttämään. (Berger 2001, 443–444.) Ystäväpiirin vaikutus voi toisinaan olla myös negatiivista. Nuoret voivat joutua ystävien painostuksen alaisiksi ja tehdä asioita joita eivät normaalisti tekisi. Nuoret ovat juuri yläkouluiässä kaikkein alttiimpia ystävien vaikutuksille hakiessaan omaa itseään ja omaa paikkaansa sosiaalisista ympyröistään. Kun aikuista ei ole lähistöllä, on helppo kokeilla omia rajojaan uhmaten aikuisten käskyjä. Ystävien painostus ei aina ole lähtöisin kiusaaja-kiusattu asetelmasta, vaan ystävykset voivat toinen toisiaan innostaa erilaisiin ei-toivottuihin tilanteisiin. Painostus ei välttämättä ole myöskään aina negatiivista. Ystävät saattavat painostaa tupakoimisen lopettamiseen, koulutehtävien tekemiseen tai urheilujoukkueeseen liittymiseen. Olivatpa ystävien vaikutukset positiivisia tai negatiivisia ovat ne joka tapauksessa korvaamattoman tärkeitä nuoren sosiaalisen kehityksen kannalta. (Berger 2001, 445–446.) Kulttuurilla on myös oma osuutensa nuoren sosiaalisessa kehityksessä. Kulttuureilla joissa uskonto on tärkeässä osassa kasvatusta, voi olla suuri vaikutus nuoren sosiaalisiin taitoihin. 26 Länsimaisella kulttuurilla tuskin on nykypäivänä suurtakaan vaikutusta, mutta esim. islamilainen kulttuuri määrää hyvin tarkasti nuoren sosiaalisia suhteita ja sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Kulttuurien monipuolisuuden vuoksi ei voi sanoa, että olisi vain yksi oikea tapa sosiaaliselle kehitykselle, vaan jokaisella kulttuurilla on omat arvonsa ja norminsa joita nuoren tulee seurata. (Berger 2001, 437– 439.) Media voi vaikuttaa nuoren kehitykseen sekä hyvällä että huonolla tavalla. Uutislähetykset, dokumentit ja kulttuuriohjelmat antavat nuorelle paljon uusia näkökulmia, parantavat yleissivistystä ja opettavat muun maailman menosta ja tavoista. Parhaimmillaan edellä mainitut ohjelmat myös avartavat nuorten elämänkatsomusta ja suvaitsevaisuutta. Media syöttää nuorille kuitenkin myös paljon vahingollista informaatiota. Useat fiktiiviset tv-sarjat ovat kaukana todellisuudesta ja joskus nuoren todellisuudentaju voi vahingoittua niiden kautta. Myös muoti ja kauneusihanteet voivat olla vahingollisia kehittyvälle nuorelle. Nuoren tulisikin oppia erottamaan todellisuus fiktiosta ja suhtautumaan median tarjontaan terveellä kritiikillä. Terveen kritiikin myötä median tarjonta ainoastaan tukee nuoren kehitystä monin eri tavoin. (Aaltonen ym. 1999, 107.) 27 5. SEURUSTELU Sana seurustelu on hyvin monitahoinen ja mielenkiintoinen. On vaikea määrittää, milloin on kyseessä oikea seurustelusuhde ja milloin vain tapaillaan. Näiden kahden erottaminen on joskus vaikeaa monille nuorille. Joillekin nuorille tapailu on parempi vaihtoehto kuin seurustelu. Keskustelemalla asioista yhdessä kumppanin kanssa, saadaan usein selvyys tilanteeseen. Molemmilla osapuolilla on mukavampi olla, kun tiedetään missä mennään. Seurustelussa on kyse siitä, että opitaan tuntemaan toinen ihminen ja hänen ajatusmaailmansa, viettämällä aikaa yhdessä keskustellen. Suhteessa voidaan edetä, jos kumppani vastaa odotuksia ja hänen kanssa on hyvä olla. (Bildjushckin & Ruuhilahti 2008, 130–131.) Murrosiässä seurustelu alkaa kiinnostaa osaa nuorista. Ystäväpiiri saattaa painostaa nuorta seurusteluun, etenkin niitä joita seurustelu ei vielä kiinnosta. Suhteeseen ryhtyminen on uutta ja kiinnostavaa, mutta myös hankalaa ja vaatii opettelua. Muiden silmissä seurustelu saattaa merkitä nuorelle aikuisuutta. Nuoresta voi tuntua, että ollakseen uskottava muiden ikäistensä silmissä, hänen on seurusteltava. Jokaisella parisuhdetta toivovalla on odotukset korkealla seurustelun ja tulevan kumppanin suhteen. Nuoret ajattelevat usein elämän olevan täydellistä, kun joku löytyy rinnalle. Ihminen ajattelee, että tulevassa kumppanissa on oltava kaikkea mitä itsessään ei ole, hän antaisi kaiken mitä itseltä puuttuu. Usein toivotaan ja ajatellaan, että kumppani korjaa kaiken sen pettymyksen ja surun, jota on itselleen elämässä kertynyt. Näin kasataan ylimitoitettuja odotuksia tulevaa kumppania kohtaan. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 129.) Suhde saattaa kaatua siihen, kun ajan myötä yhteiset keskustelut ja pohdiskelut vähenevät tai loppuvat kokonaan. Tällöin kumppanista on tullut kuin itsestään selvyys, jolloin oletetaan hänen osaavan lukea ajatuksia ja aina yhtyvän omiin ajatuksiin. 28 Suhteen loppuminen ja toisesta luopuminen tuntuu aina vaikealta ja se sattuu, vaikka kaikki eivät sitä muille näytäkään. Totuus on, että vain aika parantaa haavat. Itselleen on annettava aikaa ja ystävien tuki auttaa toipumaan erosta. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 130.) Ihmiselämään kuuluu halu jakaa elämä toisen ihmisen kanssa. Tämä on tärkein syy seurustelun aloittamiselle. Tapailussa ja seurustelussa on omat sääntönsä, jotka pariskunnan tulee luoda yhdessä. Seurustelun edetessä tämä pitäisi poissa monta murhetta ja yllätystä. Ajatus seksistä liittyy usein seurusteluun. Joillekin seurustelun päätarkoituksena voi olla seksi. Kumppani saattaa uhata lopettaa seurustelun, jos suhteessa ei ole seksiä. Seurustelussa ei ole kuitenkaan kyse seksistä, vaan se on lupaus yhdessä olosta. Molempien osapuolten halutessa ja ollessa valmiita siihen, seksi voi olla osa hyvää ja toimivaa parisuhdetta. Nuoret usein seurustelevatkin ilman tarvetta tai halua harrastaa seksiä. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 131–132.) Kaipaamme seurustelusta hellyyttä, läheisyyttä ja tunnetta siitä, että joku pitää meitä niin ainutkertaisena, että haluaa olla kanssamme. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja jokaisella on omat ajatuksensa siitä, mitä parisuhteelta toivoo. Toinen vaatii enemmän hellyyttä ja rakkaudenosoituksia, kun taas toiselle vain yhdessä olo on riittävästi. Parisuhteessa tulee aina ottaa huomioon toisen osapuolen tunteet ja toiveet. Kumppanin odotetaan tekevän omasta elämästä onnellisen ja hyvän, mutta automaattisesti se ei ole mahdollista. Ainoastaan toista ihmistä varten, ei voi omaa elämäänsä elää. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 132.) 5.1 Seksuaalisuuden portaat Ihmisen seksuaalinen kehitysprosessi voidaan kuvata seksuaalisuuden portailla, jossa jokaisella porrastasanteella on oma tarkoituksensa. Seksuaalisuuden portaat ovat osa kehitystämme läpi elämän. Etenkin murrosiässä portaat ovat suuressa osassa ja niiden läpikäyminen on hyvin monitasoista. Portaita läpikäydessä ovat mukana omat tunteet, ajatukset sekä kokemukset. 29 Portaita noustessa voi kokea monia mullistavia muutoksia, niin omassa kehossaan kuin ajatusmaailmassaankin. Siksi portaiden nouseminen on hyvä tehdä rauhassa hiljalleen omaan tahtiin. (Brandt, Korteniemi-Poikela, Cacciatore & Huovinen 2004, 172.) 1. Äiti/isä – nainen/mies – ensirakkaus Ensimmäisellä portaalla luodaan pohja seksuaaliselle kehitykselle, rakennetaan perusluottamus ja -turvallisuus aikuisia kohtaan. Lapsen seksuaaliseen kehitykseen kuuluu normaalina osana rakastuminen jompaankumpaan vanhempaansa tai muuhun lähipiirin aikuiseen. Tämän myötä koetaan usein myös ensimmäisen sydänsurunsa, lapsen ymmärtäessä ettei rakkauden kohteen kanssa voi mennä naimisiin. Tärkeänä osana ensimmäistä porrasta on rakastumisen ja pettymyksestä selviämisen opettelu. (Aho, Kotiranta- Ainamo, Palander & Rinkinen 2008, 20–21.) 2. Idolirakkaus Toisella portaalla haaveillaan. Haaveilemalla ihastuksen kohteesta, joka on tässä kohtaa jo valittu kodin ulkopuolelta, voidaan ihastumiseen ja rakastumiseen liittyviä tunteita oppia prosessoimaan ja sietämään uudella tavalla. Ihastuksen kohteena toimii usein joku tunnettu näyttelijä, muusikko tai muu yleisesti ihailtu julkisuuden henkilö. Tässä kohdin ei ole väliä onko ihastuksen kohde samaa vai eri sukupuolta. Useimmiten idolirakkaus on turvallinen vaihe, koska se koetaan mielikuvitus- ja haavemaailmassa, jolloin ihastumisen ja rakastumisen tunteita on helppo oppia hallitsemaan. (Aho ym. 2008, 21–22.) 3. Tuttu- salattu Kolmannella portaalla ihastumisen ja rakastumisen tunteet kohdistuvat lähellä olevaan ihmiseen. Haasteena on oppia sietämään näitä tunteita. Ihastua voi esimerkiksi valmentajaan, opettajaan, kaverin veljeen tai siskoon. Ihastuksen tunteita käsitellään usein yksin haaveilemalla, kaverille niitä paljastamatta. 30 Ihastuksen kohteellekaan ei kerrota tunteista. Ihastuminen saattaa kohdistua samaan sukupuoleen, mutta se ei määrää aikuisiän seksuaalista suuntautumista. Valitettavan usein homo- tai biseksuaalisesti suuntautunut nuori jää tuttu-salattu –portaalle jopa lopullisesti kapeakatseisen yhteiskunnan vuoksi. (Aho ym. 2008, 22.) 4. Kaverille kerrottu Neljännellä portaalla ihastumisen kohteena on tuttu henkilö. Ihastuksen kohteelle ei vielä kerrota tunteista, vaan asiasta puhutaan hyvän ystävän kanssa. Näin opetellaan luottamusta ja uskallusta kertoa omista tunteista. Ystäviltä toivotaan tukea ja hyväksymistä omille tunteilleen, jolloin itsetunnon ja – luottamuksen kasvaessa uskaltaa edetä portailla. Kotoa opitut ihmissuhdetaidot ja säännöt, sekä hyvään ystävyyteen liittyvät säännöt toimivat pohjana myös aikuisiän parisuhteissa. Nuoruusiän ystävyyssuhteista opitaan jokaiselle ihmiselle tärkeitä ominaisuuksia kuten pettymystä, rakastumista, sietämistä ja ristiriidoista selviytymisestä. (Aho ym. 2008, 22–23.) 5. Tykkään sinusta Viidennellä portaalla kerrotaan myös ihastukselle tunteista ja harjoitellaan erilaisia keinoja ilmaista tunteita. Oikean ilmaisutavan keksiminen voi viedä aikaa, mutta lopulta esimerkiksi tekstiviestin tai sähköpostin välityksellä sen voi tehdä. Torjutuksi tullessa nuori harjoittelee selviytymään pettymyksiä ja sietämään vastoinkäymisiä. Nuorten ensimmäiset seurustelukokemukset poikkeavat suuresti aikuisten käsityksestä seurustella. Asiaa ei tule kuitenkaan vähätellä, sillä ensimmäinen seurustelu on tärkeä kokemus nuorelle. Ensimmäisten seurustelukokemusten myötä tärkein oppi on osata kertoa samankaltaisista tunteista toisille. Ensimmäisen seurustelusuhteen päätyttyä suhde useimmiten päätyy takaisin ystävyydeksi. (Aho ym. 2008, 23.) 6. Käsi kädessä Kuudennella portaalla opitaan ilmaisemaan itseään, niin rakkauden kuin pettymyksenkin tunteita. 31 Tulevien parisuhteiden kannalta tämä askelma on hyvin tärkeä, sillä nuori oppii mm. seurustelun pelisääntöjä, ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta sekä ymmärtämään toista ihmistä suhteessa itseensä osana parisuhdetta. Seurustelu halutaan tuoda usein innokkaasti julki. Fantasioiden ja mielikuvituksen kautta nuori alkaa itsenäisesti käsitellä seksuaalisia tuntemuksiaan, jotka tällä portaalla alkavat hiljalleen nousta pintaan. Toisen läheisyydessä voidaan tuntea jo kiihottumista, mutta kaikki lähempi kontakti, kuten suutelu voi vielä tuntua inhottavalta, jos siihen ei ole henkisesti valmis. Uudet seksuaaliset tuntemukset kehossa alkavat kuitenkin kiinnostaa nuorta. Tuntemuksia ja omaa kehoa onkin hyvä tutkia itsekseen luontevasti itsetyydytyksen kautta. (Aho ym. 2008, 23–24.) Ensimmäisen vakavan seurustelusuhteen kariutumisen myötä nuoren on opittava hyväksymään myös negatiiviset tunteet, kuten viha, pettymys ja loukkaantuminen. Nuorella ei vielä tässä kohdin ole paljoa elämänkokemusta joten tunteet voidaan kokea hyvin voimakkaina, tällöin myös aikuisten tulee ottaa ne todesta ja olla nuoren tukena. Negatiivisten tunteiden hyväksymisen lisäksi nuori oppii itselleen sopivan keinon purkaa tunteitaan. Yhdelle se voi olla ystävän kanssa keskustelu, toiselle liikunta tai musiikki. Itkeminenkin auttaa. (Aho ym. 2008, 24.) 7. Suudellen Seitsemännellä portaalla läheisyys ja intiimiys toisen ihmisen kanssa tulevat vahvemmin esille. Aikaisemmin nuori on voinut opetella oman kehonsa tuntemusta itsetyydytyksen kautta, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, mistä kiihottuu jne. Nyt on vuorossa toisen ihmisen tuntemukset ja niiden huomioiminen. Enää ei ole kyse vain itsestään, vaan kiinnostus toisen ihmisen tuntemuksista ja ajatuksista kasvaa. Tämä on suuri askel nuorelle ja vaikka kiihottuminen voi jo tuntua sukupuolielimissä, ei tällä tasolla vielä välttämättä edetä kädestä kiinnipitämistä ja suutelua pidemmälle. Ne ovat vielä riittäviä ilmaisukeinoja ja voivat tuottaa suuren kiihottumisen ja tyydytyksen tunteen. 32 Tärkeimpänä oppina tällä portaalla on toisen huomioonottaminen ja kiihottumisen ymmärtäminen luonnollisena, ihanana ja terveellisenä tunteena. (Aho ym. 2008, 24. 8. Mikä tuntuu hyvältä Kahdeksannella portaalla on kyse yhdessä oppimisesta. Kumppanin kanssa opetellaan tuntemaan toistensa kehoja ja niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä sekä niitä joista ei pidetä. Tavoitteena on kiihottumisen, nautinnon ja lopulta jopa orgasmin saavuttaminen. Tässä vaiheessa itse rakastelua opetellaan hyväilyn kautta. Nuori oppii ottamaan vastaan ja antamaan hyväilyä ja hellyyttä pikku hiljaa. (Aho ym. 2008, 24.) Häveliäisyys ja estot kuuluvat vielä tähän askelmalle, toisen edessä ei esim. uskalleta olla täysin alasti valojen ollessa päällä. Läheiset intiimit tilanteet toisen ihmisen kanssa on oltava sellaisia, että molemmilla osapuolilla on hyvä olla. On siis opittava kommunikoimaan kumppanin kanssa puhumalla. Kommunikoiminen on sitä helpompaa, mitä läheisempi kumppani on ja mitä enemmän häneen voi luottaa. Tällöin voidaan puhua suoraan omista haluista ja peloista ja näin luoda turvallinen tunnelma. Yksi tärkeimmistä opeteltavista asioita on uskaltaa sanoa ”ei”. Koskaan ei pidä tehdä mitään sellaista, mikä ei itsestään tunnu hyvältä, ei vaikka se miellyttäisikin toista. Yhdessä ihanan uuden kokeminen onnistuu vain silloin, kun molemmilla on hyvä olla. (Aho ym. 2008, 24–25.) 9. Rohkaistuminen ja rakastelu Yhdeksännellä portaalla lähtökohtana on läheinen rakkaussuhde kumppaniin. Kun suhde on vakaalla pohjalla, on helppo heittäytyä nauttimaan toiselta ihmiseltä saadusta hellyydestä, läheisyydestä ja rakkaudesta. Rakkauden ja mielihyvän kokemukset ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Rohkaistuttuaan ja voitettuaan epävarmuuden omasta seksuaalisuudestaan nuori saattaa ottaa turhan isoja riskejä kokeillessaan omaa seksuaalisuuttaan esimerkiksi seksikokemusten kautta. Vaikka olisi tunne siitä, että sisäinen seksuaalisuus on itsensä hallinnassa ja että haluaisi kokeilla jotain uutta ja rohkeaa, on hyvä muistaa edetä hitaasti ja varmasti. 33 Parhaimmillaan ensimmäisen yhdyntäkokemuksen ollessa ajankohtaista nuorella ei ole epäilyksiä siitä, mitä hän kumppaninsa kanssa haluaa ja on myös valmis kantamaan vastuun tapahtumista. Ensimmäinen kerta merkitsee useille suurta askelta kohti aikuisuutta, jolloin rakkaimmalle annetaan itsestään jotain hyvin arvokasta, poikuus tai neitsyys. (Aho ym. 2008, 25.) Näin korkeimmalla portaalla nuorten seurustelutaitojen tulisi olla jo hyvin samankaltaisia aikuisten suhdetaitojen kanssa. Nuorten tulisi osata kääntää erilaiset ristiriidat suhdetta syventäviksi voimavaroiksi ja osata ajatella eroa vaihtoehtona toimimattomalle suhteelle, sillä kuten aiemmin on opittu, erosta selviää. Rohkaistumisen kannalta on tärkeää, että nuori oppii huomaamaan, ettei vanhempien suojaa enää tarvita vaan, että itse kykenee huolehtimaan itsestään ja tekemään omat päätöksensä, sekä kantamaan vastuun teoistaan. Itsemääräämisoikeus ja kyky kieltäytyä epämiellyttävistä asioista ovat nuoren kehityksen kannalta merkittäviä asioita. Pahimmillaan näiden toteutumattomuus vaikuttaa nuoren tulevaisuuteen ilmeten mm. pelkona ja ahdistuksena. Nuori ei saisi tulla loukatuksi missään olosuhteissa. (Aho ym. 2008, 25–26.) 5.2 Päätä itse itsestäsi Nuoren tulisi tietää, että vain hän itse päättää elämästään ja sen laadusta. Nuori itse päättää mitä hän haluaa ja mitä ei etenkin seurusteluun ja seksiin liittyvissä asioissa. Kumppanin halukkuuden tai ystävien painostuksen, ei tulisi vaikuttaa omaan päätöksentekoon. Oma seksuaalisuus on arvokas, eikä sitä tule loukata toisen ihmisen halujen vuoksi. (Brandt, Korteniemi-Poikela, Cacciatore & Huovinen 2004, 27, 29.) Nykypäivänä teini-ikäisiä painostetaan harrastamaan seksiä tai välttämään sen harrastamista enemmän kuin koskaan ennen. Kokemuksena seksi voi olla täydellinen tai huono. Oikeaa ajankohtaa seksin aloittamiselle ei kukaan muu voi määritellä. Vapauttamalla itsensä kaikista paineista, nuori pystyy päättämää mikä on hänelle parasta. Miettiessään valintaa on hyvä muistaa käyttää järkeä, arvostelukykyä ja rakkautta. Ennen tärkeitä päätöksiä, nuoren tulisi tarkkaan harkita asioita ja tutkia sisintään. 34 Nuoren tulee olla täysin varma omasta päätöksestään, valmistautuessaan ottamaan näin suurta askelta. (Parsley 2002, 94–95.) Teini-ikäinen voi joskus vääristä syistä joutua ihmissuhteeseen. Tämä saattaa johtua ulkopuolisesta painostuksesta tai siitä, että on itse epävarma. Tällaisilla ihmissuhteilla saattaa olla tuhoisa vaikutus nuoreen. Ryhmään kuulumisen tarve on nuorelle luonnollista ja usein nuorien tekoihin vaikuttavatkin ystävien mielipiteet, jolloin helposti unohtuu oma tahto. Nuoren on vaikea olla vapaasti oma itsensä, kun ryhmään kuulumisen tarve on vielä niin suuri. Tarve tulla hyväksytyksi ja pelko hylätyksi tulemisesta saavat nuoren käyttäytymään, niin kuin hän uskoo ystäviensä haluavan hänen käyttäytyvän. Teeskentely ja omien tunteiden peittely huomataan helposti, joten on parempi olla oma itsensä. (Parsley 2002, 34–36.) 35 6. EHKÄISY Suomessa on saatavilla monia varmoja ja turvallisia ehkäisymenetelmiä ja vaihtoehtoja. Tuotteiden luotettavuus voi olla jopa 98 % -99 % oikein käytettynä. Ehkäisystä on tullut entistä helpompaa ja monipuolisempaa ja erilaisten ehkäisymuotojen terveysvaikutuksiin kiinnitetään nykyään entistä enemmän huomiota. Itselleen sopivaa ehkäisyvaihtoehtoa miettiessä tulee muistaa, että jokainen meistä on yksilö eli ystävän käyttämä ehkäisy ei välttämättä sovi sinulle. Jokaisen tulee löytää itselleen sopiva vaihtoehto. Naisille on tällä hetkellä moninkertaisesti enemmän ehkäisyvaihtoehtoja kuin miehille. Miesten hormonaalista ehkäisymuotoa on tutkittu jo pitkään, mutta tuloksetta. Miesten vaihtoehdot tällä hetkellä ovat kondomi, sterilisaatio tai seksistä kokonaan pidättäytyminen. (Aho 2007, 14.) Suomessa käytössä olevat ehkäisymenetelmät voidaan jakaa kahteen eri ryhmään; hormonaalisiin menetelmiin ja estomenetelmiin. Hormonaalisiin menetelmiin kuuluvat myöhemmin tarkemmin esitellyt yhdistelmäehkäisypillerit, minipillerit, hormonikierukka ja jälkiehkäisy, muun ehkäisyn pettäessä. Muuten mainittakoon ehkäisylaastari, ehkäisyrengas, kapseli ja ehkäisyinjektio. Estomenetelmiin sen sijaan kuuluvat spermisidit sekä myöhemmin tarkemmin esitellyt kondomi ja kuparikierukka. (Aho 2007, 14.) 6.1 Sukupuolitautien ehkäisy 6.1.1 Kondomi Raskauden ehkäisyssä oikein käytettynä kondomin ehkäisyteho on noin 88 prosenttia. Kondomi on tyhjän ilmapallon muotoinen, pitkulainen putki, joka on valmistettu useimmiten lateksista. Kondomeja on erilaisia, esimerkiksi eritavoin muotoiltuja ja eri paksuisia. Kondomeja voi ostaa melkein joka kaupasta, kioskeista ja apteekista. 36 Kondomi on lähes ainut ehkäisyväline miehille, mutta ei se estä myös naista hankkimasta niitä. Jos kumppani kieltäytyy käyttämästä kondomia, niin hänen kanssaan ei tulisi harrastaa seksiä. Huomattavasti helpompaa on käyttää kondomia, kuin elää sukupuolitaudin kanssa. Haluttaessa ehkäistä myös ei toivottu raskaus, on yhdessä kondomin kanssa suositeltava käyttää myös ns. tuplaehkäisyä eli esimerkiksi käyttää sekä kondomia että ehkäisypillereitä. Kondomin käyttöön on hyvä tutustua ennen seksin harrastamista. Tämä takaa sen, että tositilanteessa kondomia osataan käyttää oikein. Harjoittelu poistaa myös jännitystä. (Pääskysaari 2002, 128.) Kondomipakettia tulee säilyttää huoneenlämmössä poissa auringonvalosta ja pakkaselta. Pakkaus avataan siten, että varovaisesti repäistään pakkauksen sivussa olevasta lovesta. Täytyy olla varovainen, ettei itse kondomi mene rikki. Kondomia voi pyörittää sen verran auki, että näkee sen rullautuvan oikeaan suuntaan. Kärkiosasta tulee puristaa ilma pois, ennen kuin kondomi asetetaan paikoilleen peniksen päälle, näin kärkiosaan jää ilmaa siemennesteelle. Asetettaessa kondomia paikalle, vedetään ensin esinahka taakse ja sen jälkeen rullataan kondomi paikalleen, jäykistyneen peniksen päälle. Peniksen tulisi peittyä kokonaan. Penis vedetään siemensyöksyn jälkeen ulos emättimestä, ennen kuin erektio päättyy. Kondomin reunoista on pidettävä kiinni ja oltava varovainen, ettei se pääse luiskahtamaan pois paikoiltaan. Näin tapahtuessa siemennestettä pääsee helposti emättimeen ja sukupuolitaudin riski on suuri. Kondomin käytön jälkeen se heitetään roskiin, eikä samaa kondomia tulisi käyttää uudelleen. Kondomi onkin ainut ehkäisyväline joka oikein käytettynä suojaa sukupuolitaudeilta. Öljypohjaisia liukasteita ei saisi käyttää yhdessä lateksi kondomin kanssa, koska se heikentää lateksia. Vesiliukoisia liukasteita saa esim. apteekista. (Pääskysaari 2002, 128.) 6.1.2 HPV- rokote HPV- rokote (human papillomavirus) koostuu virusten kaltaisista partikkeleista. Rokote on kehitetty jo 90-luvun alussa ja tällä hetkellä markkinoilla on kaupan kahta erilaista rokotetta. 37 Teho rokotteissa on vaikeita kohdunkaulan syövän esiasteita vastaan 90–100 %, kunhan rokotteen saaja ei ole ennemmin sairastunut rokotteen sisältämille viruksille. Rokotteella saadaan erittäin suuret neutralisoivien vasta-aineiden tasot aikaiseksi. Vastaaineiden tasot pysyvät korkeina ainakin 6 vuotta rokotteen annon jälkeen. Suojavaikutus on rokotteella pitkä tai jopa elinikäinen, tämän takaa se, että rokote indusoi immunilogisen muistin. (Paavonen, 2009, 1019.) Rokote on turvallinen, eikä sillä ole todettu olevan haittavaikutuksia. Rokotteiden tehotutkimuksissa on käynyt ilmi muutama yllättävä havainto. Aiemmin HPV- tyypeille altistuneista harva on altistunut useammalle, kuin yhdelle tyypille. Lisäksi nelivalenttisen rokotteen on todettu antavan 94–100% suojan myös muita HPV- tyyppejä vastaan, sellaisille jotka ovat mahdollisesti sairastuneet yhdelle tai useammalle HPV- tyypeille, mutta eivät kuitenkaan kaikille. (Paavonen 2009, 1019.) Rokotteen saajien kohderyhmä on ehdottomasti nuoret, jotka eivät ole altistuneet viruksille. Tämä tarkoittaa sitä, että he eivät ole vielä aloittaneet seksielämää. Rokotteella on myös todettu olevan 100 % teho emättimen ja ulkosynnyttimien vaikeita syövän esiasteita vastaan sekä ulkoisia kondyloomia vastaan. (Paavonen 2009, 1019.) Kela ei korvaa rokotetta, eikä se myöskään kuulu meillä täällä Suomessa rokotusohjelmaan. Tämän vuoksi on todettu, että rokote ei saavuta suurta kattavuutta. Rokote on lisäksi kallis kustantaa itse. Rokotesarjaan kuuluu kolme rokotekertaa aivan kuten b-hepatiitti rokotesarjaankin. (Lehtinen 2006, 6.) 6.1.3 Turvaseksi Turvaseksi takaa suojan seksiteitse tarttuvilta taudeilta sekä ei-toivotuilta raskauksilta. Oman itsensä ja kumppanin kunnioittaminen kuuluu turvaseksiin. Yhdessäolo ja seksi tuntuu turvalliselta, kun molemmat haluavat pitää huolta itsestään ja toisesta sekä suojautua. Nautintoa lisää puolestaan turvallisuus. Turvaseksissä kumppanin kehon eritteet eivät ole kosketuksissa limakalvojen kanssa. 38 Turvallista on mm. halailu, koskettelu, hierominen ja hyväily, suukottelu, fantasiat ja unelmat. (Cacciatore, Korteniemi-Poikela, Ryynänen & Apter 2001, 144, 148.) Omaan seksuaalisuuteensa ja kehoon on hyvä tapa tutustua esim. itsetyydytyksen kautta. Fantasiamaailman kanssa yhdessä se on hyvä keino myös seksuaalisten kokemusten, tunteiden, odotusten ja ajatusten käsittelemiseen. Itsetyydytys on sallittua myös aikuisuudessa ja parisuhteessa. Itsetyydytyksen avulla voi harjoitella myöhempää kumppanin kanssa harrastettavaa seksiä varten. Kondomin käytön harjoittelu on myös hyvä itsetyydytyksessä. (Cacciatore ym. 2001, 149.) 6.2 Raskauden ehkäisy 6.2.1 Ehkäisypillerit Ehkäisypillereitä on saatavilla kahta erilaista, yhdistelmäpillerit eli niin kutsutut epillerit sekä minipillerit. Yhdistelmäpillereiden teho perustuu niissä käytettyihin kahteen naissukupuolihormoniin, estrogeeniin ja keltarauhashormoniin. Ne vaikuttavat samalla tavalla kuin raskauden aikana normaalistikin. Hormonit siis estävät munasoluja kehittymästä ja siittiöitä pääsemästä kohtuun paksuntamalla kohdunkaulan limakalvon siittiöitä läpäisemättömäksi. Siittiöiden olisi joka tapauksessa mahdotonta hedelmöittää munasoluja, koska niiden kehitys on tauonnut. (Forssberg 2004, 139; Aho 2007, 15.) Pillereiden ottaminen on aloitettava ensimmäisenä vuotopäivänä. Jokaisen käyttöjakson jälkeen on pidettävä viikon tauko. Taukoviikon aikana tulee kuukautisvuoto, mutta pillereiden ehkäisyteho toimii myös tauon aikana. Pillereitä saa käyttää yhtäjaksoisesti maksimissaan kuusi viikkoa, jonka jälkeen on pidettävä taas taukoviikko. Yhdistelmäpillereillä voidaan myös ns. siirtää kuukautisia, jos siihen on tarvetta. (Aho 2007, 15.) Yhdistelmäpillereillä tiedetään olevan monia hyviä terveysvaikutuksia, mutta ei tule unohtaa myöskään mahdollisia haitta- ja sivuvaikutuksia. 39 Hyviä terveysvaikutuksia ovat mm. säännölliset, niukemmat kuukautisvuodot, kuukautisia edeltävien PMS oireiden sekä kuukautiskipujen väheneminen ja munasarjasekä kohdun limakalvosyövän riskin pieneneminen. Haittavaikutuksina taas voidaan pitää mm. harvinaista, mutta vaarallista laskimoveritulpan riskiä. Vasta-aiheina yhdistelmäpillereiden käytölle ovat tupakointi, korkea ikä tai lihavuus sekä korkea verenpaine ja aikuistyypin diabetes. Kaikki edellä mainitut lisäävät laskimoveritulpan riskiä. Yhdistelmäpillerit eivät sovellu myöskään migreeniä tai epilepsiaa sairastavalle naiselle. Yleensä yhdistelmäpillerit ovatkin synnyttämättömän, perusterveen nuoren naisen ensisijainen valinta sopivimmaksi ehkäisymenetelmäksi. (Kerävuo 2007, 21– 23.) Minipillerien kehittämisidean takana oli kehittää ehkäisypilleri, joka toimisi pienemmällä hormoniannoksella kuin edellä mainittu yhdistelmäpilleri. Minipillerin sisältääkin vain toista naissukupuolihormonia, progestiinia. Jatkuva progestiinin tuotanto ei estä munasolun irtoamista, mutta se tekee kohdunkaulan liman siittiöitä läpäisemättömäksi jolloin hedelmöitystä ei pääse tapahtumaan. Myös munasolun mahdollisuutta kiinnittyä ja kehittyä kohdun limakalvolla heikentää limakalvon jääminen tavallista ohuemmaksi hormonin vaikutuksesta. (Eskola & Hytönen 2002, 78.) Maksimaalisen ehkäisytehon saavuttamiseksi, tulee minipilleri ottaa mahdollisimman tarkasti samaan kellon aikaan joka päivä, ilman taukoja. Kondomia on syytä käyttää tehostamaan ehkäisyä kierron loppupuolella, jos pillerin ottamien on viivästynyt yli kolmella tunnilla, sillä tällöin ehkäisyteho on jo heikentynyt. Oikein käytettynä minipilleri on hyvin luotettava ehkäisymenetelmä. (Eskola & Hytönen 2002, 78.) Minipillereiden käyttäjällä ei esiinny samoissa määrin sivuvaikutuksia kuin yhdistelmäpillereiden käyttäjällä. Käytön aloittamisen jälkeen voi esiintyä jonkin aikaa turvotusta, pahoinvointia, päänsärkyä, tiputteluvuotoa ja mielialan vaihtelua. Minipillerit soveltuvat hyvin henkilölle jolla on alhainen estrogeenin sietokyky (Forssberg 2004, 139). Minipillereitä voi myös hyvin käyttää imetyksen aikana turvallisesti. (Eskola & Hytönen 2002, 78.) 40 6.2.2 Jälkiehkäisy Jälkiehkäisyllä tarkoitetaan suojaamattoman yhdynnän tai epäonnistuneen ehkäisyn jälkeen tapahtuvaa raskauden ehkäisyä, ennen kuin alkio on kiinnittynyt kohdun limakalvoon. Jälkiehkäisynä voidaan käyttää joko hormonaalisia jälkiehkäisypillereitä tai kierukan asettamista. Jälkiehkäisypilleri on otettava mahdollisimman nopeasti suojaamattoman yhdynnän jälkeen, mielellään 12 ja viimeistään 72 tunnin kuluttua. Teho on lääkkeellä parempi, mitä nopeammin se otetaan. Jälkiehkäisypillereitä otetaan kaksi kappaletta kerralla. Jälkiehkäisyä tulee harkita silloin, kun ei ole yhdynnän aikana käytetty kondomia, se on rikkoutunut, luiskahtanut pois paikoiltaan tai jos yhdistelmäehkäisypillereiden ottaminen on unohtunut toistuvasti. (Halttunen 2005, 623.) Jälkiehkäisypillerit siirtävät tai estävät ovulaation ja muuttaa kohdunlimakalvon rakennetta niin, että sikiö ei helposti siihen kykene tarttumaan. Toinen jälkiehkäisyn vaihtoehto on asettaa kuparikierukka viiden päivän kuluessa yhdynnästä. Kierukka ei enää yhdynnän jälkeen ehkäise raskautta, mutta se estää alkiota kiinnittymästä kohtuun. Kumpikaan näistä menetelmistä ei ehkäise raskautta, jos se on jo alkanut. Hormonaalisen jälkiehkäisypillerin on arvioitu ehkäisevän 85 % raskauksista ja kuparikierukan 98%. Hyvä olisi myös hakeutua sukupuolitautipoliklinikalle tutkimuksiin jos seksipartneri on ollut vieras. (Halttunen 2005, 623–624.) Tabletteja voi yli 15-vuotias ostaa itsenäisesti apteekista. Alle 15-vuotias tarvitsee lääkärin määräämän reseptin lääkkeisiin. Jälkiehkäisyn käyttö on nopeaa niiden helpon saatavuuden vuoksi. Vaikka lääkettä saa helposti, sen ei ole todistettu vähentävän ei toivottuja raskauksia tai raskauden keskeytyksiä. Apteekkihenkilökunnalla on velvollisuus neuvoa lääkkeen käytössä. Valmistetta tulee käyttää vain kerran yhden kuukautiskierron aikana. Vuoden aikana tuotetta suositellaan käytettäväksi korkeintaan kolme kertaa. Jälkiehkäisypillereiden käyttö on turvallista, vaikka ne sisältävätkin suuren määrän hormonia. Jälkiehkäisytablettien käyttöön voi liittyä lieviä sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, oksentelua ja alavatsakipua. 41 Oireet menevät itsestään ohi muutamassa päivässä. (Kosinen, Ala-Fossi, Ala-Fossi, Komulainen, Savolainen 2006, 1879–1880.) Jälkiehkäisyn toivotaan ehkäisevän ei toivottuja raskauksia ja raskaudenkeskeytyksiä. Jokaisen miehen ja naisen velvollisuus ja oikeus on päättää ehkäisystä. Vastuuntuntoista käyttäytymistä on myös se, että käyttää jälkiehkäisyä. Erittäin tärkeää on, että se tehdään tutuksi nuorille, se on tärkeä osa seksuaalikasvatusta. (Halttunen 2005, 625.) 6.2.3 Kierukka Kierukka on varma, vaivaton ja vaikutukseltaan pitkäaikainen ehkäisymenetelmä. Ehkäisyyn käytettäviä kierukoita on kahta erilaista, kuparikierukka ja hormonikierukka. Molempien kierukoiden käyttöikä on noin viisi vuotta, jonka jälkeen niiden vaikutus lakkaa ja ne on vaihdettava uuteen. Kierukat ovat sopivia ehkäisymenetelmiä imetyksen aikana. (Eskola & Hytönen 2002, 81.) Sekä kuparikierukka, että hormonikierukka sopivat parhaiten vakituisessa parisuhteessa elävälle, jo lapsia saaneelle naiselle. Kierukkaa ei suositella nuorille, alle 25-vuotiaille synnyttämättömille naisille. (Palo & Palo 1999, 21.) Kuparikierukan toiminta perustuu kierukasta irtoavaan kupariin. Kierukan asettaa paikalleen lääkäri. Kierukka asetetaan kohtuonteloon siten, että sen ns. häntälangat jäävät kohdunsuun ulkopuolelle. Häntälankojen pituudesta voidaan seurata kierukan paikallaan pysymistä. Kierukka asetetaan paikoilleen mieluiten kymmenen päivän sisällä kuukautisten loppumisesta. Yhdyntä on sallittua heti kuparikierukan paikalleen asettamisen jälkeen. Raskauden, joka alkaa kuparikierukan käytöstä huolimatta, voidaan antaa jatkua poistamalla kierukka kohtuontelosta. Vaikka ongelmia ei ilmene, tulisi kierukan käyttäjän käydä lääkärissä vuoden välein tarkistuksissa. (Palo & Palo 1999, 21–22.) Kuparikierukka voi lisätä kuukautisvuodon määrää, joten sen käyttö ei sovellu naisille joilla on normaalisti runsaat vuodot. 42 Myös anemian vaara suurenee. Kuukautiskivut voivat pahentua kohdussa olevan vierasesineen, kuparikierukan takia. Sukupuolielinten tulehduksen riski suurenee sitä mukaan, kun seksipartnerien määrä kasvaa. Tällöin kuparikierukka ei ole paras mahdollinen ehkäisymenetelmä käytettäväksi. Kohdun ulkoisten raskauksien vaara saattaa kasvaa ja munanjohtimet saattavat vaurioitua tulehdusten vaikutuksesta. Munanjohtimien vaurioituminen vaikuttaa hedelmällisyyteen. (Eskola & Hytönen 2002, 81.) Suomalaisen keksinnön hormonikierukan vaikutus perustuu progestiinin jota kierukka erittää suoraan kohtuun. Progestiinin erityksen vaikutuksesta kohdun kaulankanavan limakalvo muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi. Hormonikierukan hyvinä puolina voidaan pitää myös kuukautisvuodon vähenemistä tai niiden kokonaan pois jäämistä. Tällöin naisen hemoglobiiniarvot nousevat ja sen myötä yleinen hyvinvointikin paranee. Hormonikierukka edistää siis myös terveyttä. (Eskola & Hytönen 2002, 81.) Hormonikierukan vaikutuksesta kohdun kaulankanavan limakalvo muuttuu epäsuotuisaksi kasvuympäristöksi mikrobeille, jolloin kierukka vaikutus suojaa sisäsynnytintulehduksilta. Infektioita vähentää myös kohdunlimakalvon vakituinen lepotila. Kierukan käyttö ei vaikuta pysyvästi hedelmällisyyteen, vaan hedelmällisyys palautuu pian kierukan poistamisen jälkeen. Synnyttämättömän naisen halutessa ehdottomasti kierukka ehkäisyn, on hormonikierukka sopivampi vaihtoehto. (Eskola & Hytönen 2002, 81.) 43 7. SUKUPUOLITAUDIT Tällä hetkellä Suomessa esiintyviä sukupuolitauteja on lukuisia ja niiden määrä vaihtelee jatkuvasti. Sukupuolitaudit ovat jopa niin yleisiä, että elämänsä aikana noin joka kymmenes suomalainen saa vähintään yhden sukupuolitautitartunnan. (Terho, AlaLaurila, Laakso, Krogius, Pietikäinen 2002, 336.) Sukupuolitautien yleisyys selittyy ainakin osin huumeiden käytön lisääntymisen ja kondomin käytön vähenemisen myötä. Nuorten keskuudessa myös tyypillisesti nopeasti vaihtuvat seksikumppanit levittävät tauteja osaltaan. Tärkeimmät keinot sukupuolitautitartuntojen vähenemiseen ovat riskitilanteiden välttäminen, sekä henkilökohtaisen vastuun muistaminen. (Eskola & Hytönen 2002, 301.) 7.1 Kondylooma Kondylooma, joka tunnetaan myös nimellä papilloomavirusinfektio (HPV), on suomessa yleisimmin esiintyvä sukupuolitauti, etenkin nuorilla aikuisilla. HPV tyyppejä tunnetaan jo yli 100 erilaista. HPV-infektion aiheuttama kondylooma tarttuu limakalvokontaktissa. Samanaikaiset seksitaudit ja ihovauriot edistävät tarttumista. Useimmiten HPV on silmillä havaittavissa oleva syylämäinen muutos limakalvoilla. Papilloomaviruksista osa aiheuttaa ihosyyliä. N.40 viruksen aiheuttamaa tyyppiä esiintyy sukupuolielimissä. Näkyvien kondyloomien lisäksi papilloomavirus voi aiheuttaa myös piileviä tulehduksia sukupuolielimissä ja niiden alueella. Itämisaika taudilla on muutamasta kuukaudesta jopa vuosiin. (Reunala, Paavonen & Rostila 2003, 56.) HPV-infektio naisilla ilmenee sukupuolielimissä tai peräaukolla syylämäisinä tai litteinä vaurioina limakalvoilla. Visvasyyliä eli kondyloomia esiintyy yleensä välilihan alueella, emättimessä ja virtsaputken suulla. Kohdunnapukassa kondyloomia esiintyy harvoin. Peräaukon alueella visvasyyliä voi esiintyä laajoilla alueilla ja myös peräaukossa, minne niiden on helppo levitä. Usein visvasyyliä esiintyy useita, mutta yksittäinenkin muutos on mahdollinen. 44 Kondyloomista ulkoiset ja suuret ovat helposti havaittavissa silmämääräisesti, gynekologista tutkimusta tehdessä. Kondyloomia, jotka sijaitsevat ulkosynnyttimissä, on vaikea erottaa limakalvo- ja ihomuutoksista tai normaaleista limakalvopoimuista. Visvasyyliä, jotka sijaitsevat emättimessä on vaikea havaita ilman kolposkooppia (suurentava optiikka) ja peräaukon visvasyylien toteamiseen tarvitaan peräaukontähystystä. Naisilla virus saattaa aiheuttaa solumuutoksia kohdunkaulassa ja sen alueella. Virus saattaa naisilla hoitamattomana aiheuttaa kohdunkaulansyöpää. Osa tartunnan saaneista voi kuitenkin olla oireettomia. (Reunala ym. 2003, 58.) Miehillä kondyloomia esiintyy peräaukon ympärillä, peniksen iholla tai terskan alueella, esinahan alla sekä virtsaputken sisällä. Virtsaputkessa sijaitsevat kondyloomat saattavat aiheuttaa kirvelyä virtsatessa, virtsatessa ilmenevää verivirtsaisuutta, sekä virtsaputken ahtautumista. Miehillä myös sukupuolielinten ja peräaukon papilloomavirukset voivat aiheuttaa subkliinisiä, että kliinisiä infektioita. Kukkakaalimaisen näköinen kondylooma on helpoin tunnistaa. (Reunala ym. 2003, 59.) Tällä hetkellä papilloomaviruksen toteamiseksi ei ole käytettävissä testiä, jolla voitaisiin todeta virus elimistössä. Sukupuolielinten alueella sijaitsevat selvät kondyloomat on helppo havaita silmämääräisesti lääkärintutkimuksen yhteydessä, mutta sukuelinten alueella on myös paljon normaalirakennetta, jota saatetaan erehtyä luulemaan kondyloomaksi. Litteiden kondyloomien havaitsemiseksi voidaan käyttää apuna etikkahappopenslausta. Kondyloomien lisäksi etikkahappo värjää myös muut ihomuutokset, kuten ihorikot ja ihottumat. Epäselvissä tapauksissa voidaan ottaa koepala näppylästä ja täten varmistaa onko kyseessä kondylooma. Naisilla kondylooma voi aiheuttaa solumuutoksia kohdunkaulanalueelle, tilannetta seurataan papa- kokeiden avulla eli irtosolukokeen otolla. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 39.) Kondylooma on viruksen aiheuttama tauti, joten siihen ei ole virusta tuhoavaa hoitoa. Näkyvät muutokset voidaan tuhota erilaisilla menetelmillä ja pyrkiä siihen, että oma elimistö tuhoaa viruksen. Kondyloomalla on spontaani paranemistaipumus. 45 Lääkevalmisteita ei tulisi käyttää raskaana ollessa, eikä emättimen tai virtsaputken sisäisiin kondyloomiin. Tautia voidaan hoitaa joko kotona tai hoitopaikassa. Kotihoito edellyttää sen, että potilas itse tunnistaa kondylooman ihon normaalirakenteesta. Kotihoitoon on saatavana voidemaisia, että liuosvalmisteita. Hoitona kondyloomaan on myös laserhoitoa ja nestetyppijäädytystä. Jäädytys tapahtuu ilman puudutusta ja sillä jäädytetään paikallisesti syylämuutokset. Näkyvät syylät poltetaan paikallispuudutuksessa hiilidioksidilaserilla. Erityisesti emättimen, virtsaputken ja kohdunkaulan kondyloomiin kyseinen menetelmä sopii hyvin. Laserhoitoa on myös harkittava silloin, kun muista hoitomenetelmistä ei ole saatu hoitovastetta. Yksittäinen kondylooma on mahdollista poistaa myös kirurgisesti. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 39–40.) Kaikilla hoitovaihtoehdoilla uusiutuminen on kuitenkin mahdollista, riippumatta mitä hoitovaihtoehtoa on käytetty. Kondyloomilla on taipumus uusiutua joko hoidetuille tai uusille alueille. Hoidon jälkeen seurantaa suositellaan 3-6 kk ajan. Erityisesti naisten on hyvin tärkeää käydä säännöllisesti gynekologisissa tarkastuksissa, myös sen jälkeenkin, kun kondyloomat ovat hävinneet, jotta mahdolliset kohdunkaulan muutokset havaittaisiin mahdollisimman ajoissa. Kondylooma hoidon ajan suositellaan käytettävän kondomia. Uusien seksikumppaneiden kanssa tulisi kondomia käyttää 46 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen, että ehkäistäisiin tartuntoja. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 41.) 7.2 Klamydia Klamydia on Suomessa yleisin bakteerin aiheuttama sukupuolitauti. (Ks. Kuvio 1. vrt. Kuvio 2.) Clamydia trachomatis – bakteeri aiheuttaa sukupuolitaudin. Tauti on selkeästi nuorten tauti, joka leviää helposti, koska se on useimmiten oireeton. Taudin itämisaika on n. kaksi viikkoa ja se on usein oireeton tai vähäoireinen etenkin naisilla. Harrastettaessa suojaamatonta seksiä voi oireetonkin tauti levitä ihmisestä toiseen. Klamydia tarttuu ainoastaan sukupuolikontaktissa, oraaliseksin yhteydessä ja, vastasyntynyt voi saada tartunnan synnytyksen aikana klamydiaa sairastavalta äidiltä. 46 Oireettomalle kantajalle saattaa koitua vakavia seurauksia klamydiasta. (HiltunenBack & Aho 2005, 27.) Kuvio 1. Klamydiatartunnat vuosina 1996 – 2005. (Aho 2006, 24.) Tartunnan saaneista naisista n. 75 % ovat oireettomia. Kohdunkaulan tulehdus eli servisiitti on naisilla klamydiainfektion tavallisin ilmenemismuoto. Kohdunkaulan tulehdus on yleisimmin oireeton. Yleisimpinä oireina on tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa, epänormaali valkovuoto, kuukautishäiriöt, alavatsakipua, sekä yhdynnän jälkeinen niukka verenvuoto. Klamydiatulehdus esiintyy yleisimmin virtsaputkessa ja emättimessä. Hoitamattomana tulehdus voi levitä emättimessä kohtuun ja munasarjoihin, aiheuttaen sisäsynnytintulehduksen. Sisäsynnytin tulehduksen seurauksena on munatorviperäinen lapsettomuus ja se altistaa kohdunulkoisille raskauksille. Lapsettomuus, joka on aiheutunut klamydiasta, todetaan useimmissa tapauksissa usein vasta 5- 10 vuoden kuluttua sairastumisesta. Oireena tällöin ovat oikealla puolella ylävatsalla tuntuva voimakas kipu. Kipu lisääntyy liikkuessa ja hengitettäessä syvään. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 28.) 47 Miehillä taas yleisin ilmenemismuoto on virtsaputken tulehdus eli uretriitti. Miehillä klamydian oireena voi olla alavatsa- ja kiveskipu, kirvely virtsatessa ja vuoto virtsaputkesta. Vuoto on usein harmahtavaa ja potilas voikin huomata aamulla harmahtavan tipan virtsaputken suulla. Oireettomuus voi jatkua myös miehillä viikkokausia. Lisäkivestulehduksista osa on klamydian aiheuttamia, jonka oireena on kivesten arkuus ja toispuoleinen turvotus. (Reunala ym. 2003, 25–26.) Klamydia voidaan todeta pelkästään ensivirtsanäytteestä. Kyseessä ei ole aamuvirtsanäyte, mutta ennen näytteen ottoa olisi hyvä olla virtsaamatta muutama tunti. Ensivirtsanäytteenotto tarkoittaa virtsasuihkun alkuosaa, eikä puhdistusta tarvita. Näyte voidaan myös ottaa virtsaputken suulta ja naisilta vanupuikolla kohdunkaulan kanavasta. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 28–29.) Klamydiatartunta voidaan hoitaa joko kerta-antibiootilla tai kymmenen päivän kuurilla. Tauti ei suinkaan parane heti kerta-antibioottilääkityksen oton jälkeen, vaan potilas voi vieläkin tartuttaa tautia eteenpäin. On suositeltavaa olla selibaatissa viikko kerta-antibiootin jälkeen tai koko antibioottikuurin ajan, näin ehkäistään tartuntoja. Kondomia tulisi käyttää jälkitarkastukseen saakka. Klamydian tutkiminen ja hoito ovat potilaalle ilmaisia, kunnallisissa hoitopaikoissa. Uudella klamydianäytteellä on syytä varmistaa klamydian paraneminen. Näyte otetaan yleensä neljän viikon kuluttua lääkityksen loppumisesta. Jos vakituisella seksikumppanilla on myös todettu klamydia, on molemmat syytä hoitaa samaan aikaan, koska klamydia on pitkiäkin aikoja oireeton. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 29–30.) 7.3 Sukupuoliherpes Viruksen aiheuttama sukupuoliherpes on yleinen sukupuolitauti. Yleensä sukupuoliherpeksen aiheuttaa herpesvirus tyyppi 2. Tapauksista neljännes on virus tyyppi 1 aiheuttamia. Tavallisen huuliherpeksen aiheuttaa virustyyppi 1. Sukupuoliherpes tarttuu suorassa limakalvo- ja ihokontaktissa tai synnytyksessä äidistä lapseen. 48 Herpes tartunnan voi saada myös suuseksin yhteydessä, jos kumppanilla on aktiivinen huuliherpes. Sormien välityksellä herpes voi tarttua esimerkiksi myös silmään. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 32–33.) Virus jää elimistöön pysyvästi, jos henkilö on saanut herpesvirustartunnan. Herpesvirus saattaa pysyä piilossa pitkiäkin aikoja ja olla oireeton pitkiä aikoja. Tartunnan saaneista osa saattaa kärsiä jatkuvasta herpeksen aktivoitumisesta. Ajoittain herpes aktivoituu ja aiheuttaa iho-oireita, jotka ovat silmin nähtävissä tai myös voi esiintyä oireetonta viruseritystä. Oireettomalla viruksen erityksellä tarkoitetaan, että virus löydetään herkillä tutkimusmenetelmillä, vaikka silmillä ei voidakaan nähdä selviä iho-muutoksia. Tavallisesti tällaisia ilmenee silloin, kun tauti tarttuu uuteen partneriin. Mieheltä naiselle virus tarttuu helpommin, kuin toisinpäin. (Hiltunen-Back & Aho 2005, 32–33.) Yleensä oireet ovat ensitaudissa niin voimakkaat, että tartunnan saanut hakeutuu hoitoon mahdollisimman nopeasti (Anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2004, 401). Tauti voi olla myös oireeton tai vähäoireinen, jolloin potilas ei tiedä saaneensa tartuntaa (Aho & Hiltunen 2005, 33). Ensimmäinen ilmenevä oire on kipu, lisäksi rakkuloita ilmaantuu sukupuolielimiin. Rakkulat ilmaantuvat ja puhkeavat muutaman päivän aikana ja alkavat kuivua. Potilas on rakkulavaiheessa kuumeinen ja kivulias. Virtsaaminen on vaikeaa ja liikkuminenkin on hankalaa. (Anttila ym. 2004, 401.) Tulehdusvaiheessa oleva herpes tarttuu helposti ihmisestä toiseen. Yhdyntä on kivuliasta herpeksen ollessa aktiivisena. Ilman kondomia ei tulisi seksiä harrastaa. Kondomi suojaa partneria rakkuloiden kosketukselta. Herpekseen, joka uusiutuu, ei liity yleisoireita, mutta virtsaamisvaivat ja kipeät rakkulat ovat yleisiä. Infektion uusiutuessa tauti voi olla myös oireeton, joten potilas voi tietämättään tartuttaa tautia eteenpäin. Herpes voi levitä myös muualle kehoon, jos potilas koskettelee erittäviä rakkuloita ja sitten esim. silmää. (Anttila ym. 2004, 401.) 49 Herpes todetaan kliinisen taudinkuvan perusteella ja virusviljelyn avulla. Herpeksen rakkulanestettä pyritään saamaan virusviljelynäytteeksi. Rakkulasta tai haavasta otetaan vanutikulla näyte, virusviljelyä varten. Papa-koe on myös herpesinfektion toteamiseen hyvä tutkimus. (Anttila ym. 2004, 401.) Herpeksen hoitoon on olemassa lääke, asikloviiri. Mikään lääke ei paranna tautia pysyvästi, mutta asikloviiri lievittää oireita, lyhentää taudin kestoa ja mahdollisesti ehkäisee taudin uusiutumisen. Asikloviiria on mahdollista saada sekä tablettina, että voiteena. Voiteen huonous on niiden tiheä annosteltavuus, sekä se, että ne pysyvät huonosti sukupuolielinten alueella. Lääkkeitä voidaan käyttää yhden herpesvaiheen ajan kohtaushoitona tai estohoitona pidempään käytettynä. (Aho & Hiltunen 2005, 35.) Oireiden ilmaannuttua on tärkeää aloittaa nopeasti lääkitys. Raskaana ollessa potilaan tulisi kertoa tartunnasta hoitohenkilökunnalle, sekä neuvolassa, että sairaalassa. Näin vastasyntynyt pystytään suojaamaan tartunnalta. (Anttila ym. 2004, 401– 402.) 7.4 Hiv, aids Hi-virus (Human Immunodeficiency Virus) on sukupuoliteitse tarttuva elimistön puolustusjärjestelmää tuhoava virussairaus. Virus tuhoaa elimistön puolustusjärjestelmää infektoimalla sen syöjäsoluja eli makrofagisarjan soluja sekä T-auttajalymfosyyttejä. HI-viruksen aiheuttaman puolustusjärjestelmän tuhoutumisen seurauksena elimistön vastustuskyky pienenee ja elimistö altistuu helposti infektioille ja kasvaimille, tällöin taudista puhutaan nimellä immuunikato eli aids ( acquired immuno-deficiency syndrome), hiv-infektion viimeinen vaihe. Aidsia pidetään maailman pelottavimpana seksuaaliteitse tarttuvana tautina. (Eskola & Hytönen 2002, 300.) Viime vuosien aikana seksivälitteisten tartuntatautien määrä on yleisesti lisääntynyt huolestuttavasti (ks. Kuvio 2.). Suomessa on kaiken kaikkiaan todettu lähes 1200 hiv tartuntaa viimeisen 20 vuoden aikana. Tartunnoista noin puolet on todettu 20–30 – vuotiailla juuri fertiili-ikäisillä nuorilla. (Ihme & Rainto 2008, 171.) 50 Maailmanlaajuisesti Hiv-tartuntoja oli 2000-luvun alussa Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan noin 40 miljoonaa. (Eskola & Hytönen 2002, 300.) Hiv voi tarttua myös neulanpistojen ja haavojen kautta verikontaktissa, mutta suurin riski hiv-tartunnan leviämiselle on ehdottomasti sukupuoliyhteydet, suojaamaton seksi. Veriteitse hiv voi tarttua mm. tatuointien ja ihon lävistysten yhteydessä, likaisista työvälineistä tai huumeruiskujen välityksellä. Hiv voi tarttua myös hiv-positiivisesta äidistä synnytyksen yhteydessä lapseen. (Tartuntatautiliitto RY.). Hiv ei sen sijaan voi tarttua halaamisesta tai kädestä kiinnipitämisestä ja tartunnan saaminen suutelemallakin on hyvin epätodennäköistä. Kondomi on ainoa toimiva ehkäisyväline hivtartuntaa vastaan. (Ihme & Rainto 2008, 170–171.) Vaara saada tartunta yhdynnässä on naisilla kaksinkertainen miehiin verrattuna. Rikkoutunut, vastustuskyvyltään heikentynyt emättimen limakalvo lisää naisella vaaraa saada hiv-tartunta. Muutamat sukupuolitaudit edesauttavat hiv:n tarttumista, papilloomaviruksen, tippurin tai genitaaliherpeksen aiheuttama tulehdustartunta rikkoo emättimen limakalvoa jolloin hiv tarttuu helpommin. (Eskola & Hytönen 2002, 300.) Hiv:n ensimmäisiä oireita ovat mm. kuume, kurkkukipu, lihassärky, suurentuneet imusolmukkeet, sekä tuhkarokkoa muistuttava ihottuma, joka leviää kasvojen ja yläruumiin alueelle. Nämä oireet ilmaantuvat yleensä 4 – 6 viikon kuluttua tartunnasta ja katoavat jälleen 1 – 4 viikon kuluttua. Hi-virus on niin kutsuttu lentivirus, joka tarkoittaa, että taudin oireet saattavat tulla näkyviin vasta jopa vuosien tai vuosikymmenien kuluttua tartunnasta. Suurin piirtein joka kolmannella tartunnan saaneella ilmenee ensioireita. Vaikka näkyviä oireita ei olekaan, voi ihminen kantaa hi-virusta ja tartuttaa tautia eteenpäin. Hiv-tartuntaa ei helposti huomaa ensioireiden perusteella oireiden ollessa yleisluontoisia, flunssan oireiden kaltaisia. (Ihme & Rainto 2008, 171.) Hiv-tartunta pystytään varmaksi toteamaan vasta 1 - 6 viikon kuluttua tartunnasta, jolloin veren vasta-aine määrityksiä voidaan pitää luotettavina. 51 Testitulos on usein negatiivinen vielä ensioireiden aikaan ensimmäisen kuukauden aikana tartunnasta. 2 - 6 kuukauden kuluessa suositellaan uusintatestiä. Tartunta näkyy aina positiivisena taudin myöhemmässä vaiheessa. Se on myös havaittavissa veren valkosolujen määrän muutoksista, joita on havaittavissa samoihin aikoihin. (Ihme & Rainto 2008, 171.) Hiv tuhoaa ajan kanssa elimistön puolustusjärjestelmää niin, että huonon vastustuskyvyn takia se altistuu helposti infektioille, mm. kupalle. Elimistön vastustuskyvyn jatkuva heikkeneminen johtaa usein lopulta kuolemaan. Hiv:hen ei ole parannusta, mutta sairauden etenemistä pystytään nykyään hidastamaan markkinoilla olevilla lääkkeillä. (Ihme & Rainto 2008, 171.) 7.5 Kuppa Kuppa, joka tunnetaan myös nimellä syfilis, on Treponema Pallidum – spirokeettan aiheuttama sukupuoliteitse tarttuva sukupuolitauti. Kuppa on Suomessa nykypäivänä suhteellisen harvinainen, 2000-luvulla tartuntoja ilmeni keskimäärin 150 vuodessa (ks. Kuvio 2.). Kuppa kuuluu kuitenkin yleisvaarallisiin tartuntatauteihin ja historiassamme kuppa on ollut merkittävä yleisinfektio, joka hoitamattomana aiheuttaa erilaisia elinvaurioita. (Eskola & Hytönen 2002, 301.) Spirokeettabakteerin tarttumista edesauttavat haavaumat limakalvoilla ja iholla joiden kautta spirokeetta pääsee tarttumaan. Spirokeetta ei pysty läpäisemään tervettä ihoa. (Tartuntatautiliitto RY.) Kupan oireiden ilmaantuminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen; primaari-, sekundaari-, latentti- ja tertiäärivaihe. Primaarivaiheessa n. 3 – 4-viikon kuluttua tartunnasta ilmaantuvat ensihaavat. Samoihin aikoihin myös nivusseudun imusolmukkeissa saattaa esiintyä turvotusta. Ensihaavaumat ovat yleensä kivuttomia ja ne paranevat jo muutamassa viikossa. Yleensä hoitoon hakeudutaan kivuttomien haavaumien takia. Kivuttomuuden takia voivat haavaumat jäädä joskus huomaamatta, etenkin jos ne sijaitsevat kohdunkaulan tai emättimen limakalvoilla. (Ihme & Rainto 2008, 174– 175.) 52 Sekundaarivaiheessa n. 6 – 8-viikon kuluttua tartunnasta ilmenee usein yleisinfektiooireita, joita ovat mm. ihottuma, kuume, huonovointisuus ja suurentuneet imurauhaset. Myöhemmin voi esiintyä lisäksi päänsärkyä ja niskajäykkyyttä. Kun tartunnasta on kulunut vuosi, alkaa latentti eli piilevävaihe. Latenttivaiheen aikana tartunnasta ei näy minkäänlaisia merkkejä tai oireita. Tertiäärivaiheessa piilevän vaiheen jälkeen useiden vuosien kuluttua tartunnan saamisesta, saattaa useita erilaisia komplikaatioita alkaa ilmetä. Tällaisia komplikaatioita ovat mm. verisuoni-, sydän-, iho- ja keskushermostomuutokset. (Ihme & Rainto 2008, 174–175.) Kuppataudin hoito määräytyy kardiolipiinikokeen perusteella. Koe otetaan verestä. Kardiolipiinikokeella seulotaan myös kaikki altistuneet kumppanit ja kolmen kuukauden kuluttua kokeesta otetaan vielä varmistus negatiivisuudesta. Kaikilta odottavilta äideiltä seulotaan kuppa, sillä kuppa tarttuu sikiöön raskauden loppupuolella. Sikiö voi saada oireisen synnynnäisen kupan tai jopa syntyä kuolleena. Kuppaa sairastanut henkilö ei saa myöskään luovuttaa verta tai luuydintä. (Ihme & Rainto 2008, 175.) Kuppatautiin on olemassa hoito - penisilliini. Penisilliinihoito kestää noin kaksi viikkoa ja sitä käytetään ensisijaisena hoitona kuppaa vastaan. Vuoden ajan tulee hoidon vaikutusta seurata seroreaktioilla. (Eskola & Hytönen 2002, 301.) 7.6 Tippuri Tippuri on gramnegatiivisen diplokokin Neisseria gonorrhoeae-bakteerin aiheuttama sukupuolitauti. Bakteeri voi tarttua suojaamattomassa yhdynnässä joko virtsaputkeen, peräsuoleen tai kohdunkaulanlimakalvolle. Tartunnan voi myös saada suuseksin kautta, jolloin puhutaan nielutippurista. Silmän sidekalvoille bakteeri voi tarttua käsien välityksellä sukuelinalueen koskettelun jälkeen. (Ihme & Rainto 2008, 175.) Tartuntojen määrä on vähentynyt viime vuosien aikana Suomessa, vuonna 2004 ilmoitettiin 252 uutta tartuntatapausta (ks. Kuvio 2.) (Eskola & Hytönen 2002, 296.) 53 Tippurin oireet vaihtelevat miesten ja naisten välillä. Naisilla oireet ilmaantuvat usein n. 2 – 3-viikon kuluttua tartunnasta. Oireita ovat mm. alavatsakivut, usein normaalinnäköinen runsas valkovuoto sekä kirvely virtsatessa. Tulehduksen etenemisen merkkejä ovat kuumeilu ja alavatsakivut. Miehillä tippurin oireet ilmaantuvat aiemmin kuin naisilla. Oireet ilmestyvät jo 3 -7 päivän kuluttua tartunnasta. Miehillä oireet johtuvat virtsaputken limakalvon tulehduksesta. Oireita ovat kirvely virtsatessa, tihentynyt virtsaamisen tarve, sekä mahdollisesti virtsaputkesta erittyvä kellanvihreä vuoto. Suuseksissä tarttuneen tippurin oireet ovat samankaltaisia angiinan kanssa ja silmään joutuessaan bakteeri aiheuttaa silmätulehduksen oireita. Tippuri voi myös olla täysin oireeton. (Eskola & Hytönen 2002, 296.) Tippuritartunta todetaan tekemällä kohdunkaulan eritteestä bakteeriviljely tai bakteerivärjäys. Näyte otetaan kohdunsuulta tai uretrasta dacrontikulla. Lääkityksen loputtua tulee 1-2 viikon sisällä käydä jälkitarkastuksessa, jolloin otetaan kontrollinäyte. Antibioottilääkitys annetaan hoitona kerta-annoksena. (Ihme & Rainto 2008, 175.) Tippurinäyte otetaan mahdollisesti myös peräaukosta sekä nielusta, riippuen oireista. Samoin kuin kuppaa myös tippuria on ennen hoidettu ensisijaisesti penisilliinillä, mutta lääkeresistenssin kehittyminen on vähentänyt sen käyttöä. Hoidoksi valitaan usein lääke joka vaikuttaa sekä tippuriin että klamydiaan. Näin siksi, että hoito aloitetaan usein ennen viljelyvastauksien valmistumista. Kertahoito on mahdollinen monilla eri lääkkeillä jos komplikaatioita ei ole ilmennyt. (Eskola & Hytönen 2002, 296.) 54 Kuvio 2. Hiv-, Kuppa- ja Tippuritartunnat vuosina 1996 – 2005. (Aho 2006, 24.) 55 8. POHDINTA Opinnäytetyön aiheen valinta kävi meille helpoksi, koska luokkaamme pyydettiin mukaan seksuaaliterveysprojektiin, jonka kautta saimme työllemme aiheen. Aiheeksi saimme tehdä seksuaalikasvatusmateriaalit yläkoulujen 8. ja 9. luokkalaisten terveystiedon tunnille terveyskasvatuksesta vastaavan henkilön käyttöön. Meillä oli onnea kun saimme tämän aiheen. Olemme opintojen alkuvaiheesta alkaen tienneet haluavamme tehdä opinnäytetyön nuorten seksuaalikasvatukseen liittyen. Alun perin työtä aloittaessamme tarkoituksena oli sisällyttää oppimateriaalit varsinaiseen opinnäytetyöhömme. Opinnäytetyöprosessin aloituksen viivästyttyä ja aikarajan tulessa vastaan päätimme lopulta yhdessä luokkamme ja ohjaavan opettajan kanssa tekevämme oppimateriaalit vasta neljännen vuoden opinnäytetyönä. Opinnäytetyötä aloittaessa jaoimme työmme suurelta osin puoliksi ajan ollessa rajallista ja huomattuamme saavamme paljon enemmän aikaiseksi itsenäisesti työskennellen. Olemme jakaneet aiheet mahdollisimman tasapuolisesti. Esimerkiksi sukupuolitaudeista molemmat ovat kirjoittaneet kolmesta eri aiheesta. Yhdessä kirjoitimme kuitenkin kaikki ne kohdat, joiden kirjoittamisen koimme tärkeäksi. Työn kirjoittaminen oli vaihtelevasti helpompaa ja vaikeampaa, mutta aiheen ollessa kokonaisuudessaan molemmille mielekäs on työn tekemisestä jäänyt hyvä mieli. Työn haastavimpia puolia oli löytää luotettavaa ja ajankohtaista tietoa, joka työn aiheen kannalta oli välttämätöntä. Kirjallisuutta löytyi hyvin, mutta ajankohtaisuuden ja luotettavuuden ollessa tärkeää, vanhempia lähteitä emme pystyneet työssämme hyödyntämään. Uutta tietoa jatkuvasti etsimällä löysimme lopulta kuitenkin mielestämme riittävästi käyttökelpoisia lähteitä. Ihmetystä meissä herätti työn loppupuolella eteen tullut tieto siitä kuinka erilaista työtä projektissa mukana olevat eri osapuolet odottivat. Alussa saimme tehtäväksi tehdä oppimateriaalit kahden oppitunnin mittaisiksi terveystiedon opettajien käyttöön. Projektin loppupuolella saimme kuitenkin tietää oppimateriaalien menevän terveydenhoitajien käyttöön ja opetuksen keston olevan vain yhden oppitunnin mittainen. 56 Jäimme myös miettimään, olisiko työstämme voinut tulla parempi jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissä. Aiheiden jakaminen projektiin osallistuneiden parien kesken kesti valitettavasti hyvin pitkään, joten työn aloittamisajankohta siirtyi kuukausia eteenpäin ja näin menetimme tehokasta työaikaa. Saatuamme aiheet, piti opinnäytetyön idea hyväksyttää vielä projektiraportin muodossa ja näin itse opinnäytetyön tekemiseen jäi vain muutama kuukausi. Tiedostettuamme ajan olevan rajallista olisi meidän itse pitänyt myös pitää kiinni projektiraportin aikataulusta, jotta loppua kohden ei olisi tullut niin kiire. Lähdimme alussa tekemään työtä liian rauhalliseen tahtiin. Kirjallisuutta hakiessamme turvauduimme niin Vaasan, Turun kuin Laihiankin pääkirjastoihin, mutta jos olisimme käyttäneet useampia Vaasan kirjastoista, saattaisi meillä olla kattavammat lähteet. Tämä myös on vain meistä itsestämme kiinni. Kaiken kaikkiaan koemme työn olevan hyvin ajankohtainen ja tulevaisuuden kannalta tärkeä. Perusteluina tälle on se, että vaikka oppituntien määrät ovat huomattavasti nousseet, ovat nuorten tiedot seksuaaliterveydestä edelleen heikot. Yhteiskunnan tulevaisuuden terveydentilan kannalta on tärkeää parantaa nuorten tietoutta seksuaaliterveydestä. Varsinaisesta opinnäytetyöstämme koemme olevan hyötyä etenkin tuleville terveydenhoitajille sekä koulujen seksuaalikasvatuksesta vastaaville henkilöille. Itse koemme oppineemme paljon tehdessämme työtä. Työtä aloittaessa meillä ei ollut tietoa siitä, millaista seksuaalikasvatusta yläkouluikäiset saavat tai kuinka paljon nuoret itse haluaisivat vaikuttaa saamaansa kasvatukseen. Työn myötä kasvanut tietous mm. sukupuolitaudeista antaa valmiudet tunnistamaan tauteja ja ohjaamaan nuoren tarvitsemaansa hoitoon. Tulevina terveydenhoitajina tiedämme työstämme olevan tulevaisuudessa paljon hyötyä sekä meille että muille. 57 LÄHDELUETTELO Aalberg Veikko & Siimes Martti A 2007. Lapsesta aikuiseksi. Helsinki. Nemo. Aaltonen Marjo, Ojanen Tuija, Vihunen Riitta, Vilén Marika 1999. 1 p. Porvoo. WSOY. Aho, Tuulia 2006. Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana. Terveydenhoitaja. Vol. 39 Nro 3, 24–26. Aho, Tuulia 2007. Ehkäisy on osa seksuaaliterveyttä ja elämänhallintaa. Terveydenhoitaja. Vol. 40. Nro 6, 14–16. Aho Tuulia, Kotiranta-Ainamo Anna, Pelander Anne, Rinkine Tuija & Alkio Paula toim. 2008. Puhutaan seksuaalisuudesta – Nuori vastaanotolla. Helsinki. VLMarkkinointi Oy. Anttila Kyllikki, Hirvelä Mervi, Jaatinen Tiina, Polviander Marjut & Puska EevaLiisa 2004. Sairaanhoito ja huolenpito. 3. uudist. p. Helsinki. WSOY. Apter, Dan 2008. Onko seksuaalikasvatuksesta ja –neuvonnasta hyötyä? Duodecim. Vol. 124 Nro. 4, 427–428. Apter Dan 2006. Parempaa seksuaaliterveyttä nuorille. Kansanterveys. Nro 7, 12–13. Berger Kathleen Stassen 2001. The Developing Person Through the Life Span. New York. Worth Publishers. Bildjushckin Katriina & Malmberg Ari 2000. Kerro meille seksistä. 1 p. Helsinki. Tammi. Bildjuschkin Katriina & Ruuhilahti Susanna 2008. Seksiä vaatteet päällä. Helsinki. Tammi. 58 Brandt Pia, Korteniemi-Poikela Erja, Cacciatore Raisa, Huovinen Maarit sekä Väestöliitto 2004. Hei beibi, mä oon tulta. Porvoo. WSOY. Cacciatore Raisa 2007. Huomenna pannaan pussauskoppiin. Helsinki. WSOY. Cacciatore Raisa, Korteniemi-Poikela Erja, Ryynänen Juha & Apter Dan 2001. Legopalikoista leopardikalsareihin: Pojan matka mieheksi. Helsinki. Tammi. Eskola Kaarina & Hytönen Eeva 2005. Nainen hoitotyön asiakkaana. 1-2 p. Helsinki. WSOY. Forssberg, Manne 2005. Kalun käyttöopas. Helsinki. WSOY. Gissler, Mika 2007. Uusimmat seksuaaliterveyden trendit. Terveydenhoitaja. Vol. 40, nro 6, 8–10. Haavio-Mannila Elina & Kontula Osmo 2003. Sexual Trends in the Baltic Sea Area. Helsinki. Halttunen, Mervi 2005. Jälkiehkäisy. Duodecim. Vol. 121, nro 6, 623–626. Herkman, Juha 2007. Kriittinen mediakasvatus. Keuruu. Otava. Hiltunen-Back, Eija. Lyhyesti sukupuolitaudeista. Tartuntatautiliitto RY. Päivitetty 30.1.2009. [viitattu 18.4.2009] Saatavilla www-muodossa: <URL:http://www.health.fi/tartuntatautiliitto/sptaudit.html> Hiltunen-Back Eija & Aho Kimmo 2005. 1. uudist. p. Terveellistä seksiä. Jyväskylä. Gummerus. Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula 2007. Tutki ja kirjoita. 13. os.uudis. p. Helsinki. Tammi. Ihme Anu & Rainto Satu 2008. Naisen terveys. 1 p. Helsinki. Edita. 59 Kerävuo, Ritva 2007. Raskauden ehkäisyn valinta ja ongelmatilanteet. Yleislääkäri– Allmänläkaren . Vol. 22, nro 3, 21–24. Kolari, Tuula 2007. Nuorten kokemuksia kouluterveydenhoitajan toteuttamasta seksuaalikasvatuksesta. Tampereen yliopisto. Hoitotieteenlaitos. Pro gradu -tutkielma. Kontulainen Osmo & Meriläinen Henna 2007. Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Helsinki. Vammalan Kirjapaino Oy. Kosunen Elise, Ala-Fossi Niilo, Ala-Fossi Sirkka-Liisa, Apter Dan, Komulainen Jorma, Peura Sirpa, Savolainen Tuija & Virtala Aira 2006. Duodecim. Vol. 122, nro 15, 144–122. Kosunen Elise & Ritamo Maija (toim.) 2004. Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Saarijärvi. Gummerus. Kronqvist Eeva-Liisa & Pulkkinen Minne-Leena 2007. Kehityspsykologia – Matkalla muutokseen. Porvoo. WSOY. Lehtinen, Matti 2006. Nuorten HPV-rokotus: tavoitteena syövän ehkäisy. Kansanterveys. Nro 7, 6–7. Lehtovirta Marjatta, Kuokkanen Marjut, Peltola Leena, Tuohimaa-Kirveskari Katriina 1999. Kasvurenkaita – Psykologia ja kehityspsykologia. Porvoo. WSOY. Määttä, Kaarina toim. 2007. Helposti särkyvää. Gummerus. Nordling Esa & Toivio Timo 2009. Mielenterveydenpsykologia. Tampere. Edita. Nummelin Raija 1997. Seksuaalikasvatusmateriaalit – Millaista seksuaalisuutta nuorille? Saarijärvi. Gummerus. Paavonen, Jorma 2009. Mitä HPV-rokotteita voidaan odottaa. Suomen lääkärilehti. Vol. 64, nro 11, 1017–1021. 60 Paavonen Jorma & Rostila Timo & Reunala Timo toim. 2003. Sukupuolitaudit. 2. uudist. p. Hämeenlinna. Karisto Oy. Palo Jorma, Palo Leena-Maija 1999. Rakkaudesta seksiin. Porvoo. WSOY. Pelkonen Marjaana 2007. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen tukea uudesta toimintaohjelmasta. Terveydenhoitaja. Vol. 40, nro 6, 12–14. Presley, Bonnie M. 2002. Valinta on sinun. Pieksamäki. RT-Print Oy. Pääskysaari, Jenni 2002. Kompassi. Keuruu. Otava. Väistö, Ritva 2007. Seksitietoa pelaten. Terveydenhoitaja. Vol. 40, nro 6, 11 61 LIITELUETTELO Liite 1. Seksuaaliterveysanamneesi LIITE 1 NAO Seksuaaliterveysanamneesi NAO –vastaanottomalli: Nuori seksuaaliterveysvastaanotolla Nuori kohdataan kokonaisvaltaisesti, riskitekijät huomioiden, mutta nostaen positiiviset voimavarat esiin. Vastaanoton edetessä nuorelle annetaan nuoren seksuaalisen kehitystason ja elämäntilanteen mukaisia ohjeita ja neuvoja, sekä tarkastellaan nuoren elämänhallinnan taitoja. Nuoren kanssa on tärkeää käydä läpi myös seksuaalisuuden kehitysvaiheet (seksuaalisuuden portaat). Ensimmäiselle käynnille tulee varata aikaa vähintään 1 t. Seksuaaliterveysanamneesi Taustatiedot: (vaitiolovelvollisuus/luottamuksellisuus) Tulosyy: Miksi hakeuduit vastaanotolle? Mihin kysymyksiin haluaisit saada tietoa tällä käynnillä? Sosiaaliset suhteet/arki Perhe: Ketä perheeseen kuuluu? Kenen kanssa asut? Onko kotona turvallista? Minkälaiset suhteet vanhempiin/muihin perheenjäseniin? Kuka on turvallinen aikuinen? Tietävätkö vanhemmat käynnistä? Kenen kanssa asiakas tulee vastaanotolle (yksin, äidin, poikaystävän kanssa…): Onko sinulla ystäviä (mitä on hyvä ystävyys)? Seurustelu: Seurusteletko? Puhutaan kumppanista: minkä ikäinen? Kuinka kauan ovat seurustelleet? Miltä seurustelu tuntuu? Luottamus? Asioista puhuminen? Aikaisemmat suhteet? Onko kokenut pettymyksiä? Miten niistä on selvinnyt, keinot? LIITE 1 Miten aikuiset (vanhemmat tms.) suhtautuvat seurusteluun? Opiskelu/työ: Käytkö koulua? Miten koulu menee? Onko stressiä? Oletko työssä koulun ohella? Harrastukset: Mitä teet vapaa-ajallasi? Terveystottumukset Liikunta: Lepo ja uni: Onko nukahtamis- tai uniongelmia? Montako tuntia nukut yössä? Ravinto: Montako kertaa päivässä syöt aterian? Kiinnitätkö huomiota siihen mitä syöt? Tupakointi: Kuinka monta savuketta päivässä? Aiotko lopettaa? Miten? Alkoholi: Kuinka usein käytät? Mitä yleensä juot ja paljonko kerralla? Muut päihteet: Käytätkö tai oletko joskus kokeillut jotain huumausainetta? Mitä? Kuinka usein? Millä keinoin voi kieltäytyä? Imppaus? Lääkkeet? Ilonaiheet: Mistä asioista koet saavasi iloa? Terveydentila Koetko olevasi terve? Yleisterveys ja perussairaudet: Sairastako tai oletko sairastanut syömishäiriötä? Diabetes, epilepsia? Sairaalahoidot? Leikkaukset? Toimenpiteet? Allergiat? Migreeni? Veren hyytymishäiriöt? Onko mielialapulmia: masennusta, ahdistusta, keskittymisvaikeuksia, pelkoja? Tuleeko mieleen muuta terveyteen liittyvää, josta olisi hyvä tietää? Lääkitykset: Käytätkö säännöllisesti jotain lääkettä? Lähisukulaisten terveystiedot: Onko vanhemmilla/sisaruksilla/isovanhemmilla joitain sairauksia (verenpainetauti, syöpä, veritulppa nuorella iällä)? Pituus: LIITE 1 Paino: BMI: Verenpaine: Kuukautiset Minkä ikäisenä sinulla alkoivat kuukautiset? Ovatko ne säännölliset? Kuinka monta päivää kierto on? Kuinka monta päivää vuoto kestää? Vuodon määrä: niukkaa, normaalia vai runsasta? Kuukautiskivut: onko kipuja? Joudutko olemaan niiden vuoksi poissa koulusta? Käytätkö särkylääkettä niihin (mitä ja miten)? PMS-oireet? VM: Gynekologinen anamneesi Oletko ollut raskaana? Oletko käynyt seksitautitesteissä? Onko ollut gynekologista sairautta, tutkimuksia, lääkityksiä? Onko tällä hetkellä gynekologisia vaivoja (kutinaa, kirvelyä, pahanhajuista vuotoa, näppylöitä, haavaumia, yhdyntäkipuja)? Tiedätkö minne hakeutua hoitoon tai mitä tehdä, jos jotain oireita tulee? Muistot aiemmista gynekologisista tutkimuksista: onko tehty? Minkälainen kokemus? Minkälaisia mielikuvia gyn.tutkimuksesta? Kehon kuva Minkälaisena koet ja näet oman kehosi? Onko huolia tai epäselvyyksiä liittyen omaan kehoon? Onko sinulla jotain kysyttävää liittyen kasvamiseen? Onko katsonut peilillä sukupuolielimiä (jos ei, niin suositellaan)? Onko pulmia tai kysymyksiä sukupuolielimiin liittyen? Lantionpohjan lihakset: tunnistatko lantionpohjan lihaksesi? Ohjataan niiden LIITE 1 rentouttaminen. Mitä ajattelet rinnoistasi (ulkonäkö, symmetrisyys, arkuus, osaatko tutkia rintasi ja tiedätkö miksi niin on hyvä tehdä)? Seksuaali-identiteetti: Oletko joskus pohtinut tai onko sinulla kysymyksiä omaan sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiin liittyen? Seksi Onko itsetyydytys sinulle tuttua? Oletko ollut yhdynnässä? Minkä ikäisenä olit ensi kertaa yhdynnässä? Minkälainen kokemus se oli? Nautitko seksistä/yhdynnästä? Oletko koskaan saanut orgasmia? Onko ollut pulmia, esim. yhdyntäkipuja seksiin liittyen? Osaatko kieltäytyä seksistä? Pystyttekö puhumaan kumppanin kanssa ehkäisyyn ja seksiin liittyvistä asioista? Kuinka monta yhdyntäkumppania sinulla on ollut (seksitautiriski)? Ehkäisy Mitä ehkäisyä olet aiemmin käyttänyt? Onko ollut suojaamattomia yhdyntöjä? Onko jälkiehkäisy tuttu? Tiedätkö miten sitä käytetään? Väkivalta ja seksuaalinen häirintä Onko joku tehnyt sinulle jotain sellaista (nimittely, koskettelu, kähmiminen, painostanut tai pakottanut) seksiin liittyen, jota et olisi halunnut (joka on ollut epämiellyttävää, ahdistavaa, väkivaltaista)? Kirjataan: näytteet, lääkitykset, annetut kirjalliset ja suulliset ohjeet. Yhteenvetona vastaanoton lopuksi todetaan ääneen asiakkaan voimavarat ja vahvuudet, annetaan positiivista palautetta. Nämä lisäävät asiakkaan positiivista kuvaa itsestä, sekä elämänhallintataitoja. Muuta: Kondomeja mukaan. LIITE 1 Varataan Seuranta-/kontrolliaika. Maarit Mira Helena Niemelä OPETUSMATERIAALI YLÄKOULUIKÄISTEN NUORTEN SEKSUAALIKASVATUKSEEN Sosiaali- ja terveysala 2010 1 SISÄLLYS 1 JOHDANTO…………………………………………………………………….2 2 PROJEKTIN TAUSTAA JA TAVOITTEET…………………………………...3 3 SEKSUAALIKASVATUS TERVEYDENHOITAJAN NÄKÖKULMASTA…5 3.1 Hyvä seksuaalikasvatus ..................................................................................5 3.2 Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana.........................................................6 3.3 Seksuaalikasvatus eri tasoilla .........................................................................8 4 KOHDERYHMÄ……………………………………………………………….9 5 OPETUSMATERIAALIN SISÄLTÖ…………………………………………12 6 POHDINTA……………………………………………………………………14 LÄHTEET………………………………………………………………………..17 2 1 JOHDANTO Tämän viiden opintopisteen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opetusmateriaalipaketti Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajien käyttöön. Opetusmateriaalipaketin teko perustuu Vaasan kaupungin järjestämään seksuaalikasvatuksen projektiin, johon oman opiskelun ohessa on ollut mahdollisuus osallistua. Opetusmateriaalipaketti on koottu keväällä 2009 valmistuneesta 15 opintopisteen opinnäytetyöstä, jonka aihe on yläkoulujen seksuaalikasvatus. Opetusmateriaalipaketti sisältää nuorille ajankohtaista tietoa seurustelusta, sukupuolitaudeista sekä raskauden ja sukupuolitautien ehkäisystä. Aihealueet ovat valittu mukaillen sekä terveydenedistämisen yhdyshenkilön Tarja Paikkalan että Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajien toiveita. Kohderyhmä tässä työssä on yläkouluikäiset nuoret, jotka ovat iältään 13–15vuotiaita. Yläkouluikäisistä nuorista osalla on murrosikä jo alkanut ja osalla alkamassa. Työtöillä murrosikä usein alkaa poikia ennemmin. Murrosiässä toinen tai sama sukupuoli alkaa kiinnostaa nuorta ja omassa kehossa tapahtuvat muutokset hämmentävät nuorta, joten onkin erityisen tärkeää antaa seksuaalikasvatusta ennen kun nämä asiat alkavat hämmentää nuorta. Seksuaalikasvatus on jokaisen ihmisen oikeus ja sitä tulisi saada jatkuvasti läpi elämän. Seksuaalikasvatus ei kosketa pelkästään nuoria, vaan kaiken ikäisiä. Seksuaalikasvatusta voi koulussa nuorille antaa terveystiedon opettaja tai kouluterveydenhoitaja. Parasta olisi, että terveystiedon opettaja ja kouluterveydenhoitaja yhdessä antaisivat seksuaalikasvatusta kouluissa. Terveydenhoitajalla on ajankohtaisin tieto koulun oppilaiden tilanteesta ja hän tietää millaista kasvatusta kannattaa kullekin ryhmälle antaa. Terveydenhoitajalla on myös aiheesta ajankohtainen tieto. Opetusta tulisi antaa riittävästi ja tiedon tulisi olla nuorten kehitystasoa vastaavaa. Opetuksessa tulee myös huomioida erikulttuurista tulevat nuoret. Seksuaalikasvatuksesta suurin vastuu on kodilla, mutta myös koulun kuuluu toteuttaa opetussuunnitelmaa, jossa seksuaalikasvatus on osana terveyskasvatusta. 3 2 PROJEKTIN TAUSTAA JA TAVOITTEET Projekti lähti käyntiin siten, että oman opiskelun ohessa oli mahdollisuus osallistua Vaasan kaupungin järjestämään terveyskasvatuksen projektiin. Projektin tarkoitus oli luoda mahdollisimman kattava opetusmateriaalipaketti Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajien käyttöön. Opetusmateriaalipaketti on koottu 15 opintopisteen opinnäytetyöstä, joka valmistui keväällä 2009. Työn aihe on yläkoulujen seksuaalikasvatus. Ennen projektin alkua tapasimme terveydenedistämisen yhdyshenkilön Tarja Paikkalan, joka antoi aihealueet, joita opetusmateriaalipaketin tulisi sisältää. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt tapaamassa muutamaa Vaasan yläkoulun terveydenhoitajaa, koskien opetusmateriaalipakettia ja sen sisältöä. Opetusmateriaalipaketti on ollut yläkoulujen terveydenhoitajilla luettavana ja he ovat antaneet hyviä kehitysideoita. Erityisesti Vaasan yläkoulun Variskan terveydenhoitajan kanssa olen tehnyt yhteistyötä tämän työn tiimoilta ja häneltä on tullut hyviä ideoita, koskien työtä. Terveydenhoitajat ilmaisivat projektin aikana, mitä haluavat materiaalipaketin ehdottomasti sisältävän. Materiaalipaketti on koottu mukaillen sekä Tarja Paikkalan että kouluterveydenhoitajien ideoita. Itse materiaalipaketin pääaihealueita ovat seurustelu, sukupuolitaudit, raskauden ja sukupuolitautien ehkäisy. Nämä aihealueet ovat ajankohtaisia juuri yläkouluikäisille nuorille. Yläkoulun terveydenhoitajille suunnattu materiaalipaketti on tehty power point muotoon. Toiveena Tarja Paikkalalla oli, että opetusmateriaalipaketti kattaisi kaksi oppituntia, mutta yläkoulun terveydenhoitajien mukaan heillä on käytössään vain yksi oppitunti seksuaalikasvatukselle. Aihealueita oli kuitenkin niin valtavasti, joten todennäköisesti tuntien kesto materiaalipaketilla menee kahteen oppituntiin. Tietenkin jokainen opettaa asian erilailla ja kestoltaan eritasoisesti. Tuntien pitäjästä riippuen tunteja voi pitää eriosissa, käyden läpi esimerkiksi ensin seurustelun, sitten vasta sukupuolitaudit ja raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyn. 4 Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa opetusmateriaalikansio yläkoulun seksuaalikasvatuksesta yläkoulun terveydenhoitajien käyttöön. Kansion tarkoitus on helpottaa terveydenhoitajan työtä valmiilla materiaalipaketilla, jota hän voi käyttää apunaan pitäessään tunteja yläkouluikäisille nuorille. Opetusmateriaalin avulla pyritään lieventämään nuorten harhakäsityksiä ja ennakkoluuloja sekä antamaan ajankohtaista tietoa. Projektin tavoitteita ovat, että saataisiin nuorten tietoisuus kasvamaan seksuaaliterveyden osalta, etenkin tietoisuus siitä, mitä sukupuolitaudit ovat, mitä ne aiheuttavat ja miten niiltä voi suojautua sekä tietoisuus siitä, miten he voivat ehkäistä ei-toivottuja raskauksia. Materiaalipaketin avulla saadaan annettua kattavaa opetusta ja näin toivottavasti saadaan vähennettyä sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Saamalla nuoret tietoiseksi riskeistä ja miten niitä voidaan ehkäistä, edistetään nuorten terveyttä. Tietojen muuttuessa ajan mittaan on hyödyllistä, että opetusmateriaalipaketti on power point muodossa, jolloin siihen on helppo tehdä muutoksia. Tietoa on myös helppo lisätä power pointille, jos kokee siitä puuttuvan jotain tärkeää. 5 3 SEKSUAALIKASVATUS TERVEYDENHOITAJAN NÄKÖKULMASTA Seksuaalikasvatus on jokaisen ihmisen oikeus ja ihminen tarvitsee sitä jatkuvasti iästä huolimatta. Seksuaalikasvatus on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun elämänkokemusta ja omia valmiuksia on vähän. Seksuaalikasvatuksen haaste on se, että saataisiin nuoret käyttäytymään siten, että he olisivat hyvinvoivia ja onnellisia, eivätkä aiheuttaisi pysyviä vahinkoja itselleen tai muille. (Cacciatore 2007, 31.) Seksuaaliterveyden tulisi perustua seksuaalioikeuksiin, kansanterveyslakiin, opetussuunnitelmaan sekä riittäviin ja hyviin terveyspalveluihin. Tärkeää on myös antaa seksuaalikasvatusta riittävästi, jotta saadaan hyviä tuloksia aikaan. (Aho 2006, 24.) Seksuaalikasvattajista tärkein on koti, mutta sen lisäksi suuri merkitys on koulun antamalla seksuaalikasvatuksella. Koulun vastuu on toteuttaa opetussuunnitelmaa, jossa seksuaalikasvatus on mukana. Lapsille ja nuorille on tärkeää koulussa opettaa ihmissuhdetaitoja ja terveyttä tasapuolisesti. Ystäväpiiri, harrastukset sekä muu sosiaalinen toiminta sisältää hyvin paljon arvoja, asenteita, kirjoitettuja sekä kirjoittamattomia toimintamalleja ja sääntöjä, jotka vaikuttavat nuoren toimintaan ja käsityksiin. Media luo ja muokkaa voimakkaasti käsitteitä, jolloin ongelmaksi muodostuu väärän ja oikean tiedon sekoittuminen sekä kyseenalaisten arvojen ja asenteiden lisääntyminen. Terveydenhoitaja on seksuaalikasvattajana sukupuolitautien ehkäisijänä avainasemassa. Nuoret luottavat yleisesti terveydenhoitajaan ja hänen antamaansa tietoon. (Aho 2006, 24–25.) 3.1 Hyvä seksuaalikasvatus Hyvä seksuaalikasvatus ja kasvattaja poistavat vääriä tietoja ja luuloja, joita nuorilla saattaa olla. Nuori saa hyvästä seksuaalikasvatuksesta itselleen sopivaa tietoa omasta minäkuvasta ja seksuaalisesta identiteetistä riippumatta. Hyvän seksuaalikasvatuksen vaikutuksia on se, että se lisää tietoa, poistaa kiusaamista, syrjintää, 6 sekä lisää suvaitsevuutta. Hyvässä seksuaalikasvatuksessa huomioidaan myös eri kulttuurista tulevat nuoret. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 21.) Hyvä seksuaalikasvattaja on sellainen, joka työskentelee jatkuvasti nuorten keskuudessa ja ymmärtää heidän maailmaansa. Seksuaalikasvattajana voi toimia koulussa terveystiedonopettaja tai terveydenhoitaja. Tärkeää on se, että opetusta antavalla on aiheesta ajankohtainen tieto. Seksuaalikasvatusta antavan henkilön on hyvä kurkistaa nuoren elämään. Nuorten elämään kurkistuksen saa, kun seuraa nuorten Internet-sivustoja, lukee nuorten lehtiä sekä seuraa nuorille ajankohtaisia ohjelmia. Tarkoitus ei ole ymmärtää ja käsittää kaikkea nuorten elämästä, mutta on hyvä pitää ikkuna auki nuorten maailmaan. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 23.) 3.2 Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana Seksuaalikasvatusta antavalla terveydenhoitajalla on oltava hyvät tiedot seksuaaliterveydestä ja hänen on oltava tietoinen seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden eri puolista. Tieto on saatava nuoren käyttöön, jotta siitä olisi hänelle jotain hyötyä. Tämä edellyttää terveydenhoitajalta monenlaisia kykyjä. Terveydenhoitajan on kyettävä hahmottamaan, hallitsemaan ja arvioimaan kokonaistilanne, ottamaan seksuaaliasiat esille aktiivisesti, suhtautumaan itse luonnollisesti seksuaalisuuteen sekä nuorten esittämiin kysymyksiin. (Nurmi 2000, 97–98.) Terveydenhoitajan pitäessä seksuaalikasvatuksen tunteja tulee hänellä itsellään olla motivaatiota ja kiinnostusta seksuaalikasvatukseen, hänellä tulee myös olla kasvatustaitoja. Halu opettaa, luontevuus ja halu antaa myönteinen kuva seksuaalisuudesta ovat seksuaalikasvatuksen avainsanoja. Tärkeää on, että nuoret kohdataan aidosti sekä luodaan toimiva vuorovaikutussuhde, jolloin nuorten on helpompi kysyä mieltään askarruttavia kysymyksiä. (Nurmi 2000, 97–98.) Se mitä terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana voi nuorille tarjota, on mahdollisuus etsiä ja löytää oma seksuaalisuuden ydin, omien tunteiden hallinta ja voima. Seksuaalikasvatusta ei voi antaa vain faktoihin perustuen, vaan kasvattajan on heittäydyttävä omana persoonanaan tilanteeseen. Mistä puhumme ja miten rikas- 7 tamme puhettamme ilmeillä ja eleillä kertoo paljon asenteistamme ja ajatuksistamme. Kyetäkseen puhumaan seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista tulee kasvattajan pysähtyä pohtimaan omaa seksuaalisuuttaan ja minuuttaan. On hyvä pohtia mikä itsestä on oikein ja moraalista ja mikä väärin ja epänormaalia. Hyvä on myös pohtia, mitä asioita nostaa esille, mistä puhuu ja mitä tahtoo seksuaalisuudesta opettaa ja millä motiiveilla. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 29.) Seksuaalikasvatusta antavan asenteet ovat omia. Meillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta ammatillisuuteen kuuluu se, etteivät ne näy työssä. Seksuaalikasvattaja ei voi sanoa mikä vaihtoehto on paras, vaan hän voi kertoa eri vaihtoehdoista, mutta valinta jää kuitenkin aina nuorelle itselle. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 25.) Seksuaalikasvattajan ei tule olla tunteeton, neutraali ja seksuaalisuuden yläpuolella oleva aikuinen. Kasvattajan ei tule kertoa omista seksikokemuksistaan, mutta hänen ei tarvitse myöskään peittää omaa inhimillisyyttään. Kasvattaja voi kertoa tunteistaan, mutta ei teoistaan. Nuorille on selvää, että aikuinen on ehkä kokenut enemmän ja tietää asioista enemmän. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 34.) Erityisen tärkeää on se tapa millä seksuaalikasvatusta nuorille annetaan. Seksin tarkoitus on tuottaa nautintoa, eikä suinkaan mitään ikävää, mutta vaarojen ottaminen esille on ja välttämätöntä. Nuoria ei tule kuitenkaan pelotella vaaroilla. Parasta on myönteisten asioiden ja syy-seuraussuhteiden esille tuominen. Kun nuori kokee kehonsa arvokkaaksi ja hänellä on riittävästi oikeita toimintamalleja ja tietoa, hän arvio vaarat ja minimoi ne. Tuntien pitäjän on myös huomioitava tiedon luotettavuus, tuoreus ja mihin tieto perustuu. Terveydenhoitajan on suoristettava nuorten vääriä uskomuksia ja luuloja. (Aho 2006, 25.) Nuorille seksuaalisuus saattaa olla aihe, johon liittyy paljon hämmennystä, uteliaisuutta, ahdistusta, rohkeutta ja samalla pelkoa astua uuteen vieraaseen ulottuvuuteen. Opetustilanteessa on hyvä sallia pientä hälinää ja meteliä, joka ei kuitenkaan häiritse yleistä ilmapiiriä. Hulvattomat kommentit ja nauru saattaa toimia ahdistuksen hälventäjinä ja auttaa nuorta kestämään tukalan tilanteen. 8 Hassuihin kommentteihin tai törkeisiin henkilökohtaisiin meneviin letkautuksiin kannattaa puuttua siinä hetkessä ja miettiä mitä heiton takaa todella löytyy ja mitä nuori asiassa pohtii. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 31.) 3.3 Seksuaalikasvatus eri tasoilla Terveydenedistämistä pystytään toteuttamaan kolmella eri tasolla, joista jokainen on yhtä tärkeä ja ne linkittyvät vahvasti toisiinsa. Terveydenhoitaja voi toimia näillä kaikilla tasoilla. Näitä tasoja ovat yksilö, yhteisö ja yhteiskuntatason seksuaalikasvattaminen. Näistä tasoista yksilö ja yhteisötason seksuaalikasvatus toteutuu yläkouluissa. (Aho 2006, 25.) Yksilötason seksuaalikasvatuksessa vastaanottotilanne on otollinen tilanne antaa nuorelle seksuaalikasvatusta. Terveydenhoitajalla täytyy jatkuvasti päivittää tietojaan seksuaalikasvatukseen liittyvissä asioissa. Ajankohtaista ja luotettavaa tietoa terveydenhoitaja voi hakea tuoreesta alan kirjallisuudesta ja lehdistä sekä uusista tutkimuksista. Haastattelussa apuvälineenä terveydenhoitaja voi käyttää myös NAO:n seksuaaliterveysanamneesia, jonka avulla käsitellään seksuaalisuuden lisäksi nuoren tilanne niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Vastaanotolla selvitetään hyvinvoinnin ja terveyden vaaroja sekä annetaan tarvittavaa tietoa ja lisätään nuoren myönteistä kuvaa itsestään sekä elämänhallintakykyä. (Aho 2006, 25–26.) Yhteisötasolla seksuaalikasvatus on erilaisiin ryhmiin kohdistuvaa toimintamallien, tiedon, asenteiden ja arvojen siirtämistä. Hyvänä esimerkkinä toimivat muun muassa koulujen terveystiedon oppitunnit ja teemapäivät. Terveystiedon opetuksessa parhaaseen tulokseen päästään, kun terveydenhoitaja tekee yhteistyötä terveystiedon opettajan kanssa. Terveydenhoitajalla on oma tietämyksensä kouluyhteisö tarpeista ja tilanteesta. Terveydenhoitajalla onkin keskeinen rooli yhteisötason terveydenedistämistyössä. (Aho 2006, 25–26.) 9 4 KOHDERYHMÄ Kohderyhmä tässä työssä ovat yläkouluikäiset nuoret. Yläkoulussa opiskelevat nuoret ovat iältään keskimäärin 13–15-vuotiaita. Murrosikä alkaa osalla nuorista yläkoulun aikana ja osalla se on saattanut jo alkaa ennen yläkouluun siirtymistä. Murrosiän aikana nuoren elämässä tapahtuu niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisiakin muutoksia. (Cacciatore 2007, 230.) Murrosiän alkaessa nuori kokee ristiriitaa oman kehonsa ja tunteiden kanssa. Murrosiässä alkaa sisäinen epävarmuus ja tarve itsenäistyä sekä kasvu kohti aikuisuutta. Mielen ja kehon myllertäessä muuttuu näkökulma seksuaalisuuteen henkilökohtaiseksi. Nuori huomaa, ettei seksuaalisuus olekaan enää vain aikuisten asia. Muutokset itsessä, kiihottuminen, rintojen ja kivesten kasvu, pituuden, äänen, ihon ja sukupuolielinten muutos sekä mahdollinen itsetyydytys prosessoivat omaa maailmaa, josta tulisi olla tietoa jo ennen, kuin ne alkavat hämmentää nuorta. (Aho, Kotiranta-Ainamo, Pelander, Rinkinen & Alkio 2008, 15.) Nuori miettii aktiivisesti omaa normaalisuuttaan. Keho muuttuu kaikilla ihmisillä eri tahtiin ja nuori ei haluaisikaan erottua muista ikäisistään. Aina kuitenkin joku, kehittyy muita aikaisemmin ja joku muita myöhemmin. Seksuaalisten tunteiden hyväksymiseksi ja nauttiakseen niistä nuori tarvitsee arvostavaa ja hienovaraista tukea, niin läheisiltään kuin koulussa terveydenhoitajaltakin. Nuori oppii kantamaan vastuuta ja huolehtimaan itsestään ottaen myös huomioon muut ihmiset, kun aikuiset ohjaavat ja neuvovat häntä, asettaen myös hänelle rajoja. (Aho ym. 2008, 15.) Murrosiässä korostuu seksuaaliset tunteet ja ajatukset ja aluksi ne saattavat hämmentää nuorta. Omat seksuaaliset toiveet ja mielikuvat voivat tuntua niin jännittäviltä, ihanilta kun oudoltakin. Seksuaaliset tunteet tulevat vähitellen tutuiksi ja epävarmuus häviää. Kiinnostus seksuaalisesti toista tai samaa sukupuolta kohtaan herää murrosiässä. Seksuaalinen minäkuva on nuorella vasta kehittymässä ja se 10 saattaa tuntua pitkään epävarmalta, koska sen muodostuminen kestää kauan, useasti aikuisikään asti. (Aho ym. 2008, 15.) Mitä enemmän nuorella on tietoa seksuaalisuuden kehityksestä, nuorten kokeilevasta monimuotoisuudesta sekä aikuisenkin seksuaalisen identiteetin rikkaudesta, hän pelästyy vähemmän omia tunteitaan. Varttuakseen eheäksi aikuiseksi nuori tarvitsee tunteen siitä, että hänet hyväksytään ja että hän kelpaa juuri sellaisena kuin hän on. (Aho ym. 2008, 15.) Murrosiässä seksuaalinen kiinnostus lisääntyy ja poikien huomio alkaa kiinnittyä tyttöihin ja tytöistä aletaan puhua kavereiden kesken. Tytöissä poikia aluksi kiinnostavat lähinnä seksuaaliset piirteet ja ulkoinen olemus. Tärkeämmiksi tulevat myöhemmin tunteet, yhdessäolo ja läheisyys. Tyttöjä alussa kiinnostaa tunteet ja läheisyys ja he usein haaveilevatkin romanttisesta rakkaudesta. Tyypillistä tytöille onkin unelmoida seurustelusta esimerkiksi jonkun idolinsa kanssa. Ihastuksen kohteet eivät ole myöhemmin enää niin kaukaisia. Ihastua voidaan koulukaveriin tai samalla paikkakunnalla asuvaan. Omat unelmat ovat aluksi salaisia ja vasta myöhemmässä vaiheessa ne jaetaan yhdessä kaverin kanssa. (Iivonen & Lamminpää 1999, 10.) Ihmisen elämässä seksuaalinen kehitys tapahtuu portaittain, osana ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Tärkeää nuorelle on oppia hyväksymään oma seksuaalisuutensa, seksuaaliset tuntemukset, ajatukset ja tunteet, jotta voi myös tuntea seksuaalisia tunteita muita kohtaan ja että voi hyväksyä muiden seksuaaliset tunteet itseään kohtaan. Seksuaaliset asiat usein mietityttävät nuoria ja onkin tärkeä painottaa heille, että he voivat keskustella asioista vanhempien, kouluterveydenhoitajan tai jonkun muun aikuisen kanssa. (Iivonen & Lamminpää 1999, 10.) Seksuaalisuuttaan nuori pohtii pukeutumisellaan ja sitä miten sitä voisi toteuttaa. Hänestä on jännittävää pukeutua huomiota herättäviin vaatteisiin ja saada näin kadulla ihmisten päät kääntymään. Omassa kehossa kaikki toiminnat ja kohdat kiinnostavat. Itsetyydytyksen kautta opitaan tutustumaan oman kehon tuntemuksiin, seksuaalisiin mielikuviin, puretaan viettipainetta ja etsitään turvaa omasta 11 uudesta ja muuttuvasta kehosta. Nuori pohtii myös mikä on hyväksyttävää ja mikä taas ei. (Cacciatore 2008, 166.) Nuori tekee elämässään valintoja, joilla saattaa olla vaikutusta koko hänen loppuelämäänsä. Nuorella ei ole valintojensa tueksi aikuisena elämisen kokemusta, tämän vuoksi hän tarvitsee perheen tarjoaman tuen lisäksi myös erittäin paljon kodin ulkopuolista tukea. Nuorisotyön ja koulun tekemällä seksuaalikasvatuksella on hyvät mahdollisuudet tässä vaiheessa. Nuori saattaa muun muassa tiedon puutteessa harrastaa suojaamatonta seksiä ja saada täten sukupuolitaudin, joka vaikuttaa hänen elämäänsä koko loppuelämän. Täten korostuukin seksuaalikasvatuksen tärkeys juuri yläkouluikäisillä nuorilla. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 57.) 12 5 OPETUSMATERIAALIN SISÄLTÖ Opetusmateriaali on koottu mukaillen sekä Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajien että projektissa mukana olleen terveydenedistämisen yhdyshenkilö Tarja Paikkalan esittämiä toiveita. Alun perin materiaalissa oli tarkoituksena käsitellä vain seurustelu, seksuaalisuuden portaat, raskauden ja sukupuolitautien ehkäisystä ehkäisypillerit ja kondomi sekä Suomessa nuorilla yleisimmät sukupuolitaudit, joita ovat klamydia, sukupuoliherpes ja kondylooma. Kävin syksyllä 2009 tapaamassa Vaasan Variskan Yläkoululla kahta terveydenhoitajaa ja he halusivat materiaalipaketista ehdottomasti kattavamman, joten päätimme, että materiaalipakettiin otetaan myös mukaan sukupuolitaudeista kuppa, tippuri ja hiv sekä nuorille erityisesti tärkeä aihe itsemääräämisoikeus. Sukupuolitautien ja raskaudenehkäisyyn otettiin mukaan vielä turvaseksi, HPV-rokote, jälkiehkäisy ja kierukka. Kierukka vain lähinnä mainitaan, että nuoret tietävät mitä vaihtoehtoja on olemassa. Opetusmateriaalipaketin alussa on kuvattu lyhyesti, mitkä ovat seksuaalikasvatuksen tavoitteet. Tämän jälkeen on kuvattu mitä tunnit tulevat sisältämään. Ensimmäinen varsinainen aihealue alkaa seurustelulla, itsemääräämisoikeudella ja seksuaalisuuden portailla, jossa on kuvattu yhdeksän eri porrasta. Seurustelun ja seksuaalisuuden portaiden jälkeen siirrytään kohti sukupuolitauteja sekä raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyä. Sukupuolitaudeista on siis käsitelty kondylooma, klamydia, sukupuoliherpes, hiv, kuppa ja tippuri. Raskauden ja sukupuolitautien ehkäisystä on käsitelty kondomi, HPV-rokote, turvaseksi, ehkäisypillerit, kierukka ja jälkiehkäisy. Lopuksi on vielä kuvat ja ohjeet kondomin asettamisesta paikalleen. Power pointissa on kuvia myös kierukasta, ehkäisypillereistä, kondomista sekä sukupuolitaudeista. Jokaisesta sukupuolitaudista on kuva power pointissa, että nuoret tietäisivät millaisia muutoksia sukupuolitaudit aiheuttavat elimistöön ja osaisivat mahdollisesti tunnistaa sukupuolitaudin. 13 Kutakin aihealuetta on käsitellyt yhden dian verran power pointissa. Opetus ei voi kuitenkaan perustua pelkästään power pointtiin, joten terveydenhoitajan tiedoilla on suuri merkitys opetusta annettaessa. Terveydenhoitaja voi halutessaan käyttää opetuksessa apunaan tekemääni 15 opintopisteen opinnäytetyötä. Opetusmateriaali perustuu teoriaan, mutta teksti on ymmärrettävää ja helppolukuista. Opetusmateriaalipaketissa on huomioitu kohderyhmä eli yläkouluikäiset nuoret. Tekstin ollessa helposti ymmärrettävää, voivat oppilaat halutessaan tehdä muistiinpanoja itselleen. Opetusmateriaalipaketti on kattava ja sen läpi käymisessä menee luultavasti kaksi oppituntia. Tunnit voidaan tarvittaessa pitää kahdessa eri jaksossa. Jos kaikki aihealueet käsitellään kerralla, ei välttämättä nuorelle jää mitään mieleen tunneista. Nuorille on hyvä antaa aikaa sisäistää muutama asia kerrallaan. Tunnit on tarkoitus pitää sekaryhmissä eli sekä tytöille, että pojille yhdessä. Terveydenhoitaja voi aluksi halutessaan käydä läpi seurustelun, seksuaalisuuden portaat sekä itsemääräämisoikeuden seurustelussa ja seksuaalisessa kanssakäymisessä. Tämän läpikäytyä voi terveydenhoitaja seuraavilla tunneilla paneutua oppilaiden kanssa tarkemmin sukupuolitauteihin ja raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyyn. Lopuksi voidaan käydä vielä läpi konkreettisesti kondomin asettamisen paikalleen. Kuvia ja tekstiä apuna käyttäen on käyty läpi kondomin asettaminen paikalleen. Toiminnan harjoitukset ovat tärkeitä teoriaopetuksen rinnalla. 14 6 POHDINTA Mielestäni opetusmateriaalikansion merkitys terveydenhoitotyölle on olennainen. Terveydenhoitajilla koulussa ei ole useinkaan sellaista aikaa, jolloin kerkeäisi valmistella tuntien pitoon vaadittavaa materiaalia, joten projektin merkitys on suuri. Toivon mukaan terveydenhoitajat käyttävät työtä apunaan pitäessään seksuaalikasvatuksen oppitunteja yläkouluikäisille nuorille. Opetusmateriaalikansion tekeminen lähti heti alusta alkaen mukavasti liikkeelle, koska työn aihe on erityisen mielenkiintoinen minulle. Mielestäni opetusmateriaalikansiosta tuli nuorekas, siisti, yksinkertainen ja asiallinen. Keventääkseni työtä en kuvia tuonut ollenkaan opetusmateriaalikansioon, koska mielestäni ne ovat tarpeettomia työn kohderyhmälle. Opetusmateriaalipaketista pyrin tekemään helppokäyttöisen, tarvittaessa ja tiedon muuttuessa ajan mittaan voi terveydenhoitaja päivittää materiaalipakettia sen ollessa power point muodossa. Erityisen mielekkäänä koen sen, että sain tehdä yhteistyötä Vaasan yläkoulujen terveydenhoitajien kanssa. Materiaalipaketti on menossa heidän käyttöönsä, joten oli erityisen tärkeää, että he antoivat mielipiteensä ja kehitysideansa koskien työtäni. Olisin kuitenkin toivonut, että projektin alusta pitäen oltaisiin oltu tiiviimmin yhteydessä terveydenhoitajien kanssa. Yhteydenpito on nyt lähinnä perustunut siihen, että olen ollut yhteydessä heihin, jos olen kaivannut mielipiteitä koskien työtäni. Terveydenhoitajat eivät ole oma-aloitteisesti olleet yhteydessä minuun. Työn teon aikana on muutenkin tullut ristiriitaa sekä tuntien keston suhteen kuin sen, että mitä materiaalipaketin tulisi sisältää. Olisin toivonut, että koulujen terveydenhoitajat ja terveydenedistämisen yhdyshenkilö Tarja Paikkala olisivat tavanneet ennen projektin alkua ja sopineet yhteiset aihealueet, joita opetusmateriaalipaketti sisältää. Nyt työnteko on perustunut molempien tahojen ideoihin ja toiveisiin ja niitä on sovellettu. 15 Tarkoitukseni oli alun perin mennä pitämään tunnit Vaasan Variskan yläkoulun kahdeksas luokkalaisille oppilaille, mutta lähinnä ajanpuutteen vuoksi, en käynyt tunteja pitämässä. Kokemusta olen saanut jo aiemmin tuntien pidosta yläkouluikäisille nuorille, joten se ei niinkään harmita, etten päässyt harjoittelemaan tuntien pitoa. Tunnit olisi ollut hyödyllistä mennä pitämään, että olisin tiennyt miten materiaalit palvelevat tuntien pitäjää, onko jotain muutettavaa tai onko tietoa liikaa tai liian vähän. Haasteen tässä kuitenkin tuo se, että välttämättä tuntien pitäjä ei ajattele samalla tavalla kuin minä. Mahdollista on, että jonkun terveydenhoitajan mielestä materiaalipaketti sisältää liian paljon tietoa ja jonkun mielestä liian vähän. Olemme kaikki yksilöllisiä ja jokaisella on oma tapansa opettaa ja käyttää materiaalia hyväkseen. Mielestäni tuntien pitäjällä tulee olla perustiedot halussa seksuaalikasvatuksesta, kun lähtee aihetta nuorille opettamaan. Toivottavaa olisi, että jos terveydenhoitajat kaipaavat lisämateriaalia, power pointin tueksi, käyttäisivät he 15 opintopisteen opinnäytetyötäni hyväkseen, joka valmistui keväällä 2009. Kyseinen opinnäytetyö sisältää kattavan tiedon koskien aihealueita, joita opetusmateriaalipaketissa on käsitelty. Omat tavoitteeni työlle olivat ajankohtaisen, kattavan ja luotettavan materiaalipaketin luominen. Tavoitteena oli ehdottomasti myös oma ammatillinen kasvu. Opin työtä tehdessä paljon uusia asioita, joita voin hyödyntää tulevassa työssäni. Kouluterveydenhoitajan työssä sekä perhesuunnittelussa toimiessa nämä tiedot ovat hyvinkin tärkeitä. Koenkin, että tulevana terveydenhoitajana minulla on hyvät valmiudet kohdata nuoria ja antaa heille seksuaalikasvatusta. Kun tuntee, että tiedot ovat hyvät, niin on huomattavasti helpompi myös kohdata nuoria vastaanotolla ja antaa heille tarvitsemaansa kasvatusta. Toivon, että tekemästäni opetusmateriaalipaketista on suuri hyöty yläkoulujen terveydenhoitajille. Mielestäni on hyvä, että materiaalipaketti on tarkoitettu juuri terveydenhoitajien käyttöön, koska heillä on ajankohtainen tieto koulunsa oppilai- 16 den sen hetkisetä tilanteesta ja hän varmasti osaa antaa juuri oikeanlaista seksuaalikasvatusta. Toivon myös, että uusien tutkimusten myötä terveydenhoitajat päivittäisivät opetusmateriaalikansiota. 17 LÄHTEET Aho, Tuulia 2006. Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana. Terveydenhoitaja. Vol. 39 Nro 3, 24–26. Aho Tuulia, Kotiranta-Ainamo Anna, Pelander Anne, Rinkinen Tuija & Alkio Paula toim. 2008. Puhutaan seksuaalisuudesta – Nuori vastaanotolla. Helsinki. VL-Markkinointi Oy Bildjushckin Katriina & Malmberg Ari 2000. Kerro meille seksistä. 1 p. Helsinki. Tammi. Bildjuschkin Katariina & Ruuhilahti Susanna 2008. Seksiä vaatteet päällä. Helsinki. Tammi. Cacciatore Raisa 2007. Huomenna pannaan pussauskoppiin. Helsinki. WSOY. Iivonen, Minna & Lamminpää Riikka 1999. www.murrosikä.fi. Väestöliitto. Nurmi Tuulikki 2000. Seksuaaliterveys ja terveydenhoitaja. Helsinki. Edita. LIITE 1 YLÄKOULUN SEKSUAALIKASVATUS KÄSITELTÄVÄT AIHEALUEET Seksuaalikasvatuksen tarkoitus Seurustelu Seksuaalisuuden portaat Päätä itse itsestäsi Sukupuolitaudit Raskauden ja sukupuolitautien ehkäisy Kondomin käyttö LIITE 2 SEKSUAALIKASVATUKSEN TARKOITUS Hyvä seksuaaliterveys Antaa nuorille välineitä millä rakentaa hyvä pohja henkilökohtaiselle seksuaaliterveydelle Kyky kokea oma seksuaalisuus myönteisenä asiana, josta jokainen päättää itse Tietojen ja taitojen lisäksi tulee sisäistää myös vastuu SEURUSTELU Kiinnostus toista tai samaa sukupuolta kohtaan herää murrosiässä Seurustelu on tunteiden ja hetkien jakamista Seurusteluun ei tule kiirehtiä Seurustelu ei ole pelkästään hyviä ja iloisia asioita Jokainen kokee pettymyksiä seurustelussaan LIITE 3 SEKSUAALISUUDEN PORTAAT Ihmisen seksuaalinen kehitysprosessi voidaan kuvata seksuaalisuuden portailla Murrosiässä portaat ovat suuressa osassa Portaita läpikäydessä ovat mukana omat tunteet, ajatukset ja kokemukset Portaita jokainen nousee omaan tahtiinsa ÄITI/ISÄ - NAINEN/MIES - ENSIRAKKAUS Luodaan pohja seksuaaliselle kehitykselle, rakennetaan perusluottamus ja turvallisuus aikuisia kohtaan Normaalina osana lapsen kehitykseen kuuluu rakastuminen toiseen vanhempaansa tai lähipiirin aikuiseen Tärkeä osa ensimmäistä porrasta on rakastumisen ja pettymyksestä selviämisen opettelu LIITE 4 IDOLIRAKKAUS Toisella portaalla haaveillaan Ihastuksen kohteena toimii usein joku tunnettu näyttelijä tai muusikko Opetellaan sietämään ja kokemaan rakastumiseen ja ihastumiseen liittyviä tunteita haaveilemalla TUTTU - SALATTU Kolmannella portaalla ihastumisen tunteet kohdistuvat lähellä olevaan ihmiseen Haasteena oppia sietämään ihastuksen tunteita Ihastua voi esim. valmentajaan, opettajaan, kaverin siskoon tai veljeen Ihastuksen tunteita käsitellään usein yksin haaveilemalla LIITE 5 KAVERILLE KERROTTU Neljännellä portaalla ihastumisen kohteena on tuttu henkilö Ihastuksen kohteelle ei kerrota tunteista, vaan asiasta puhutaan hyvän ystävän kanssa Opetellaan luottamusta ja uskallusta kertoa omista tunteista toiselle ihmiselle TYKKÄÄN SUSTA Viidennellä portaalla tunteista kerrotaan myös ihastukselle Torjutuksi tullessa nuori harjoittelee selviytymään pettymyksistä ja sietämään vastoinkäymisiä LIITE 6 KÄSI KÄDESSÄ Kuudennella portaalla opitaan ilmaisemaan itseään, niin rakkauden kuin pettymyksenkin tunteita Opitaan seurustelun pelisääntöjä, ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakkautta sekä ymmärtämään toista ihmistä Ensimmäisen vakavan suhteen kariutumisen myötä nuori oppii hyväksymään myös negatiiviset tunteet SUUDELLEN Seitsemännellä portaalla läheisyys ja intiimisyys toisen ihmisen kanssa tulevat vahvemmin esille Ei vielä edetä välttämättä kädessä pitämistä pidemmälle Tärkein oppi tällä portaalla on toisen ihmisen huomioiminen ja kiihottumisen ymmärtäminen luonnollisena ja terveenä tunteena LIITE 7 MIKÄ TUNTUU HYVÄLTÄ Kahdeksannella portaalla kyse on yhdessä oppimisesta Opitaan tuntemaan toistensa kehoja ja sitä mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei Häveliäisyys ja estot kuuluvat tälle portaalle Yksi tärkeimmistä opeteltavista asioista on sanoa ”ei” ROHKAISTUMINEN JA RAKASTELU Yhdeksännellä portaalla lähtökohtana on läheinen rakkaussuhde kumppaniin Rakkauden ja mielihyvän kokemukset ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä Itsemääräämisoikeus ja kyky sanoa ei epämiellyttäville asioille on kehityksen kannalta tärkeitä asioita LIITE 8 PÄÄTÄ ITSE ITSESTÄSI Jokainen itse päättää elämästään ja sen laadusta Päätät mitä haluat ja mitä et, etenkin seurusteluun ja seksiin liittyvissä asioissa Kumppanin halukkuus tai kavereiden painostus ei saa vaikuttaa omaan päätökseen Oikeiden kavereiden ja kumppanin ei kuulu painostaa Oma seksuaalisuus on arvokas LIITE 9 Oikeaa ajankohtaa seurustelun tai seksin aloittamiselle ei ole, jokainen päättää itse Miettiessään valintaa on hyvä käyttää järkeä, arvostelukykyä ja tunteita toista ihmistä kohtaan Tutki rauhassa sisintäsi ja harkitse asioita, vain itse tietää mikä tuntuu itsestäsi oikealta Ole varma päätöksestäsi SUKUPUOLITAUDIT Suomessa esiintyviä sukupuolitauteja on lukuisia Sukupuolitaudit ovat yleisiä nuorten keskuudessa Taudit leviää erityisesti suojaamattomassa yhdynnässä sekä partnereiden vaihtuessa usein Kondomin käyttö! LIITE 10 KONDYLOOMA Tunnetaan myös nimellä papilloomavirusinfektio (HPV) Viruksen aiheuttama tauti -> ei parantavaa hoitoa Yleinen sukupuolitauti Suomessa, etenkin nuorilla aikuisilla Tarttuu limakalvokontaktissa Syylämäinen muutos limakalvolla Naisilla saattaa aiheuttaa hoitamattomana kohdunkaulan syöpää Saattaa olla oireeton Hoitona mm. voiteet ja liuokset, laserhoito ja nestetyppijäädytys KONDYLOOMA MIEHELLÄ LIITE 11 KLAMYDIA Clamydia trachomatis – bakteerin aiheuttama Suomessa yleisin bakteerin aiheuttama sukupuolitauti Erityisesti nuorten sukupuolitauti Leviää helposti, koska on useimmiten oireeton tai vähäoireinen. Tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä suuseksissä Saattaa aiheuttaa naisilla lapsettomuutta Voidaan todeta pelkästään ensivirtsanäytteestä Hoitona antibiootti SUKUPUOLIHERPES Aiheuttaa herpes simplex- virus, 2 muotoa Yleinen viruksen aiheuttama sukupuolitauti. Tarttuu helposti limakalvo- ja ihokontaktissa. Virus jää pysyvästi elimistöön Saattaa olla oireeton pitkään Oireita: kipu, rakkuloita ilmaantuu sukupuolielimiin Todetaan kliinisen taudinkuvan perusteella sekä virusviljelyllä Hoitona: asikloviiri LIITE 12 SUKUPUOLIHERPES NAISELLA SUKUPUOLIHERPES MIEHELLÄ LIITE 13 HIV Hi-virus (human immunodefiency virus) Tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä, neulanpistojen ja haavojen kautta verikontaktissa. Ensimmäisiä oireita mm. flunssan oireet sekä tuhkarokkoa muistuttava ihottuma, joka leviää kasvojen ja yläruumiin alueelle Oireet saattavat tulla esiin vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua tartunnasta Todetaan verinäytteellä KUPPA Treponema pallidum-spirokeetan aiheuttama sukupuolitauti Tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä Hoitamattomana aiheuttaa erilaisia elinvaurioita Oireiden ilmaantuminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen; primaari, sekundaari, latentti ja tertiäärivaihe. Hoito määräytyy kardiolipiinikokeen perusteella joka otetaan verestä Hoitona: pensiliini LIITE 14 SEKUNDAARINEN KUPPA TIPPURI Diplokok neisseia gonorrhoae bakteerin aiheuttama sukupuolitauti Tartunta suojaamattomassa yhdynnässä tai suuseksin yhteydessä Oireet naisilla: alavatsakipu sekä kirvely virtsatessa Oireet miehillä: kirvely virtsatessa, tihentynyt virtsaamistarve, virtsaputkesta erittyvä kellanvihreä vuoto Tauti todetaan bakteeriviljelyllä tai bakteerivärjäyksellä Hoito: Antibiootti LIITE 15 TIPPURI NAISELLA TIPPURI MIEHELLÄ LIITE 16 SUKUPUOLITAUTIEN JA RASKAUDEN EHKÄISY Saatavilla monia varmoja ja turvallisia ehkäisymenetelmiä Tuotteiden luotettavuus oikeinkäytettynä jopa 9899% Suomessa käytössä olevat ehkäisymenetelmät voidaan jakaa kahteen ryhmään: Hormonaaliset menetelmät joihin kuuluu mm. yhdistelmäpillerit, minipillerit, hormonikierukka ja jälkiehkäisy, muun ehkäisyn pettäessä Estomenetelmiin kuuluu mm. spermisidit, kondomi ja kierukka KONDOMI Ainut ehkäisyväline joka oikeinkäytettynä suojaa sukupuolitaudeilta Suojaa myös ei-toivotuilta raskauksilta Oikein käytettynä kondomin ehkäisyteho on n. 88% Kondomin ostossa ei ikärajaa! Saa kaupoista, kioskeista, apteekeista Kondomin käyttöön tutustuminen -> poistaa jännitystä, tositilanteessa oikea käyttö Jälkiehkäisy kondomin rikkoutuessa! LIITE 17 TAVALLINEN VÄRITÖN KONDOMI HPV-ROKOTE Rokotteen teho on vaikeita kohdunkaulan syövän esiasteita vastaan 90-100% Suojavaikutus rokotteella saattaa olla jopa elinikäinen Rokotteen saajat ovat nuoret, ennen altistumista viruksille Rokotteella on todettu olevan 100% teho emättimen ja ulkosynnyttimien vaikeita syövän esiasteita vastaan sekä ulkoisia kondyloomia vastaan Ei kuulu suomessa yleiseen rokotusohjelmaan LIITE 18 TURVASEKSI Takaa suojan seksiteitse tarttuvilta taudeilta sekä ei-toivotuilta raskauksilta Kumppanin ja itsensä kunnioittaminen Turvaseksissä kumppanin kehon eritteet eivät ole kosketuksissa limakalvojen kanssa Turvallista on halailla, kosketella, hieroa, ja hyväillä, pussailla, haaveilla ja unelmoida Omaan seksuaalisuuteen ja kehoon voi tutustua esim. itsetyydytyksen kautta EHKÄISYPILLERIT Saatavana kahta erilaista: yhdistelmäpillerit sekä minipillerit Yhdistelmäpillereiden teho perustuu kahteen naissukupuolihormoniin: estrogeeniin ja keltarauhashormoniin Yhdistelmäpilleri otetaan 3 viikon ajan -> viikon tauko, jolloin kuukautiset tulevat Ehkäisyteho toimii myös tauon aikana Yhdistelmäpillereillä on monia hyviä terveysvaikutuksia, mutta myös sivuvaikutuksia Synnyttämättömän, perusterveen nuoren naisen ensisijainen ehkäisymenetelmä LIITE 19 Minipillerit sisältävät vain toista naissukupuolihormonia progesteenia Maksimaalisen ehkäisytehon saavuttamiseksi tulee ehkäisypilleri ottaa joka päivä, mahdollisimman tarkasti samaan aikaan Pillereitä otetaan ilman taukoja Oikein käytettynä minipillerit ovat hyvin luotettava ehkäisymenetelmä Sivuvaikutuksia vähemmän kuin yhdistelmäpillereillä Käytön aloittamisen jälkeen voi esiintyä jonkin aikaa turvotusta, pahoinvointia, päänsärkyä, tiputteluvuotoa, ja mielialan vaihtelua LIITE 20 JÄLKIEHKÄISY Yhdynnän tai epäonnistuneen ehkäisyn jälkeen tapahtuvaa raskauden ehkäisyä Jälkiehkäisynä voidaan käyttää joko hormonaalista jälkiehkäisyä tai kierukan asettamista Jälkiehkäisy on otettava mahdollisimman nopeasti suojaamattoman yhdynnän jälkeen Yli 15- vuotias voi ostaa tabletteja apteekista ilman reseptiä Valmistetta tulee käyttää vain kerran kuukautiskierron aikana, vuoden aikana tuotetta suositellaan käytettävän max. 3 kertaa Käyttöön voi liittyä lieviä sivuvaikutuksia KIERUKKA Raskauden ehkäisyyn käytettäviä kierukoita on kahta erilaista: Kuparikierukka ja hormonikierukka Kierukkaan ei mielellään suositella alle 25vuotiaille synnyttämättömille naisille LIITE 21 KUPARIKIERUKKA PAIKALLEEN ASETETTU KIERUKKA LIITE 22 KONDOMIN KÄYTTÖ Säilytetään huoneenlämmössä, poissa auringosta ja pakkasesta Pakkaus avataan repäisemällä varovasti pakkauksen sivussa olevasta lovesta Varovaisuutta, ettei kondomi mene rikki Kondomia pyöritetään auki sen verran, että nähdään sen rullautuvan oikeaan suuntaan Kärkiosasta puristetaan ilma pois, ennen kuin kondomi asetetaan paikoilleen jäykistyneen peniksen päälle Asetettaessa kondomia paikalle, vedetään ensin esinahka taakse, sen jälkeen rullataan kondomi paikalleen jäykistyneen peniksen päälle Peniksen tulee peittyä kokonaan Siemensyöksyn jälkeen penis vedetään pois emättimestä, ennen kuin erektio päättyy Kondomin reunoista on pidettävä kiinni ja on oltava varovainen, ettei se pääse luiskahtamaan pois paikoiltaan Kondomi on kertakäyttöinen AVAA KONDOMI VAROVASTI PAKKAUKSEN SIVUSSA OLEVASTA LOVESTA JA VARO KYNSILLÄSI RIKKOMASTA KONDOMIA LIITE 23 ASETA KONDOMI JÄYKISTYNEEN PENIKSEN PÄÄLLE PURISTAEN KONDOMIN PÄÄSSÄ OLEVAA ”SÄILIÖTÄ” NIIN, ETTEI SINNE JÄÄ ILMAA RULLAA KONDOMI TASAISESTI PENIKSEN TYVEEN ASTI LIITE 24 PIDÄ JUURESTA KIINNI KUN RULLAAT KONDOMIN POIS PAIKOILTAAN KUVALÄHTEET http://www.kondomikuningas.fi/wpt/view/kondominkayttoopas-27733/ (kondomi kuvat) http://fi.wikipedia.org/wiki/Kondylooma http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuppa http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukuelinherpes http://fi.wikipedia.org/wiki/Tippuri http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierukka http://fi.wikipedia.org/wiki/ehkaisypilleri http://fi.wikipedia.org/wiki/Kondomi