...

Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla

by user

on
Category: Documents
158

views

Report

Comments

Transcript

Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen
mahdollisuudet Uudellamaalla
Sonja Pyykkönen (toim.)
Uusiutuvan energian ja
energiansäästämisen mahdollisuudet
Uudellamaalla
Sonja Pyykkönen (toim.)
Hämeen ammattikorkeakoulu
Sonja Pyykkönen (toim.)
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
ISBN978-951-784-598-4 (PDF)
ISSN1795-424X
HAMKin e-julkaisuja 2/2013
© Hämeen ammattikorkeakoulu ja kirjoittajat
JULKAISIJA – PUBLISHER
Hämeen ammattikorkeakoulu
PL 230
13101 HÄMEENLINNA
puh. (03) 6461
[email protected]
www.hamk.fi/julkaisut
Ulkoasu ja taitto: HAMK Julkaisut
Hämeenlinna, tammikuu 2013
3
Sisällys
Yhteenveto............................................................................................................................................ 5
1 Uudenmaan nykytila.................................................................................................................... 11
1.1 Alueellisia ominaispiirteitä.........................................................................................................11
1.2. Energiantuotannon ja -käytön nykytila .....................................................................................14
1.3 Kestävän energian tavoitteet .....................................................................................................19
Lähteet..................................................................................................................................................22
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan
kunnissa........................................................................................................................................ 27
2.1 Uusiutuvan energian käytön ja tuotannon sekä energian säästämisen tavoitteet....................28
2.2 Miten tavoitteisiin pyritään? Mitä on tehty tavoitteiden saavuttamiseksi?................................31
2.3 Mitä hyötyä on tavoitteisiin pyrkimisestä ja niiden saavuttamisesta?.......................................34
2.4 Miten yksityisen tuottamaan energiaan suhtaudutaan?............................................................35
2.5 Edellytyksiä hajautettuun energiantuotantoon?........................................................................36
2.6 Yhteenveto...................................................................................................................................37
Lähteet..................................................................................................................................................38
3 Metsäenergia Uudellamaalla....................................................................................................... 41
3.1 Uudenmaan metsävarat .............................................................................................................41
3.2 Puun pienpoltto...........................................................................................................................45
3.3 Pelletin käyttö Suomessa............................................................................................................47
3.4 Metsähakkeen tuotanto ja käyttö...............................................................................................48
3.5 Metsäenergiaan liittyviä hankkeita Uudellamaalla ..................................................................54
Lähteet..................................................................................................................................................57
4 Peltobiomassat............................................................................................................................. 61
4.1 Energiakasvien tuotantoala ja potentiaali Uudellamaalla........................................................62
4.2 Mahdollisuuksia peltobiomassoista............................................................................................65
Lähteet:.................................................................................................................................................65
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla......................................................................................... 67
5.1 5.2
5.3 5.4 Uudenmaan bioenergiapotentiaali.............................................................................................68
Biokaasuprosessi lannan käsittelijänä........................................................................................71
Ravinteiden kierrätys...................................................................................................................71
Biokaasu liikennepolttoaineena.................................................................................................72
4
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
5.5 Biokaasun edistämisen kannalla.................................................................................................73
5.6 Biokaasun tulevaisuus Uudellamaalla........................................................................................73
Lähteet..................................................................................................................................................74
6 Bioetanoli ja biodiesel.................................................................................................................. 77
6.1. Raaka-aineet ja valmistus...........................................................................................................77
6.2 Mahdollisuudet Suomessa...........................................................................................................78
6.3 Mahdollisuudet Uudellamaalla...................................................................................................79
Lähteet..................................................................................................................................................81
7 Vesivoimaa Uudeltamaalta........................................................................................................... 83
7.1 Vesivoiman ympäristövaikutukset...............................................................................................84
7.2 Vesivoima Uudellamaalla............................................................................................................84
7.3 Vesivoiman uudet innovaatiot.....................................................................................................85
Lähteet..................................................................................................................................................86
8 Aurinkoenergia Uudellamaalla.................................................................................................... 87
8.1 Aurinkovoiman mahdollisuudet..................................................................................................88
8.2 Mitä Uudenmaan maaseudulla tulisi tehdä?..............................................................................89
Lähteet:.................................................................................................................................................90
9 Tuulivoima.................................................................................................................................... 91
9.1 Tuulivoima Uudellamaalla ja mahdollisuudet............................................................................92
9.2 Tuulivoima maaseudulla ja maatiloilla .....................................................................................92
9.3 Tuulimyllyn hankinta ja haasteet................................................................................................93
9.4 Tuulimyllyjä Uudenmaan maatiloille?........................................................................................94
Lähteet..................................................................................................................................................95
10 Lämpöpumput.............................................................................................................................. 97
10.1 Lämpöpumppujen vaikutuksista.................................................................................................99
10.2 Lämpöpumput ja rakentamisen tulevaisuus.............................................................................100
10.3 Lämpöpumput Uudellamaalla..................................................................................................100
Lähteet................................................................................................................................................102
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla................................................................................... 105
11.1 Maakunnalliset tavoitteet..........................................................................................................105
11.2 Energiansäästön tavoitteet Uudenmaan kunnissa...................................................................106
11.3 Maatilojen ja puutarhojen energian kulutus............................................................................108
11.4 Energiansäästön mahdollisuuksia maatiloilla ja puutarhoilla................................................109
Lähteet................................................................................................................................................112
Liite 1. Lämpöpumppujen, aurinkoenergiajärjestelmien, pientuulivoimaloiden ja varaavien
takkojen lupamenettely Uudenmaan kunnissa................................................................. 115
5
Yhteenveto
Millaisia mahdollisuuksia on tuottaa uusiutuvaa energiaa Uudellamaalla?
Miten energiansäästötavoitteita toteutetaan? Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen aikuisopiskelijat haastettiin pohtimaan uusiutuvan
energian hyötyjä. Erityisesti huomiota pyydettiin kiinnittämään Uudenmaan
maaseutuun, siihen millaisia mahdollisuuksia maaseudulla on tuottaa uusiutuvaa energiaa ja toisaalta säästää energiaa. Julkaisun on toimittanut opiske1
lijoiden kirjoitusten pohjalta Uusimaaseutu hanke . Julkaisuun on koottu tietoa Uudenmaan energiantuotannon ja kulutuksen nykytilasta sekä uusiutuvien energiamuotojen ja energiansäästön mahdollisuuksista. Energian
säästämiseen ja uusiutuvan energian käyttämiseen liittyvää tietoa on kerätty myös kuntien viranomaisilta.
Ensimmäisessä luvussa käsitellään Uudenmaan alueen nykytilaa, energiankulutusta ja energiantuotantoa vuonna 2011. Uudellamaalla on 13 kaupunkia ja 15 kuntaa. Pinta-ala on vain 3 % Suomen pinta-alasta, mutta väestöstä
lähes kolmasosa asuu Uudellamaalla. Liikennemäärät ovat seitsemänkertaiset maan keskiarvoon verrattuna. Liikenneyhteydet ovat erinomaiset. Uudenmaan pinta-alasta 85 % on maa- ja metsätalouskäytössä. Kasvinviljelyvaltaisella alueella pellot ovat Suomen parhaimpia ja viljavimpia. Kotieläintiloja ja
puutarhoja on kohtalaisen vähän. Maatiloilla on muuta maata enemmän sivuansioita ja sivuansioiden osuus on kasvamassa. Usein maatalous onkin jo
sivutoimi muiden ansiotulojen ohessa.
1
Uusimaaseutu-hanke pyrkii edistämään tiedonkulkua ja vuorovaikutusta Uudenmaan maaseutuyrittäjien ja maaseututoimijoiden keskuudessa. Hanke tiedottaa mm. uusiutuvan energian käytön mahdollisuuksista, järjestää infotilaisuuksia ja välittää tietoa eri keinoin, kuten hankkeen kotisivujen www.uusimaaseutu.fi ja www.nylandsbygd.fi kautta. Uusimaaseutu-hanke on Hämeen
ammattikorkeakoulun Biotalouden koulutus- ja tutkimuskeskuksen hanke ja
se toteutetaan yhteistyössä MTK-Uusimaan, ProAgria Uusimaan, NSP:n (Nylands svenska producentförbund, NSL:n (Nylands svenska lantbrukssällskap),
Uudenmaan ELY-keskuksen ja Laurea ammattikorkeakoulun kanssa. Rahoituksen hanke saa EU-osarahoitteisesta maaseudun kehittämisohjelmasta Uudenmaan ELY-keskuksen kautta.
6
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Uudenmaan sähkönkulutus oli 15 962 GWh vuonna 2011. Tästä kolmasosa
kului asumiseen ja maatalouteen. Sähköntuotantoa oli kulutusta enemmän,
18 272 GWh. Sähköstä 85 % tuotettiin ydinvoimalla ja kaukolämmön yhteistuotannolla. Vain alle 0,2 % sähköstä tuotettiin vuonna 2011 uusiutuvilla
energiamuodoilla.
Uudellamaalla on hyvin paljon erilaisia energiankäytön tehostamiseen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen liittyviä strategioita ja ohjelmia. Niiden
tavoitteet ovat hyvin yleisluontoisia. Yhteistä niille on energiansäästön huomioiminen kilpailukykytekijänä.
Toisessa luvussa on kartoitettu Uudenmaan kuntien suunnitelmia, asenteita ja sitoutumista energiansäästöön ja uusiutuvan energian käyttöön. Jokaisesta Uudenmaan kunnasta haastateltiin kunnan energia-asioita tuntevia viranomaisia. Lähes kaikissa kunnissa on tehty energiansäästötavoitteita,
mutta vain harvassa oli tehty konkreettisia toteuttamissuunnitelmia. Uusiutuvaa energiaa kohtaan asenteet olivat hyvin myönteisiä ja kokemukset positiivisia. Uusiutuvan energian mahdollisuuksia ei ollut kartoitettu samalla tavalla kuin energiansäästön mahdollisuuksia.
Maaseudun energiantuotannon mahdollisuuksista esille nousi lähinnä pienten lämpöosuuskuntien rooli hakelämmityslaitosten hoidossa. Maaseudulla toteutettavaa hajautettua energiantuotantoa syntyy jos joku maanomistaja sattuu siitä kiinnostumaan. Toisaalta jos kiinnostusta olisi, ei sitä Uudenmaan kunnissa vastusteta. Pienissä maaseutumaisissa kunnissa oli tehty
paljon työtä maaseutuyrittäjyyden liittämiseksi osaksi kunnan energiantuotantoa. Useassa pienessä kunnassa kaukolämpö tuotetaan pääosin tai kokonaan hakkeella, mikä työllistää lämpölaitosten hoitamisessa ja raaka-aineen
toimittamisessa. Näiden kuntien ratkaisut ovat vaatineet paljon innostuneisuutta ja aktiivista toimintaa. Ne ovat oiva esimerkki - Uudenmaan maaseudulla tapahtuu.
Kolmas luku käsittelee Uudenmaan metsäenergiavaroja. Uudellamaalla on
metsää 290 000 ha, joista pääosa on yksityisomistuksessa. Vaikka Uudenmaan metsät ovat hyvin tuottoisia, muuta maata keskimäärin tuottavampia,
metsien hyödyntämistä vaikeuttaa se että metsänomistajia on paljon, noin
7000. Suurin omistajaryhmä on eläkeläiset. Uusimaa jakautuu kahden metsäkeskuksen alueille, minkä vuoksi tieto Uudenmaan metsävaroista on hajanaista. Metsien energiakäytön edistämiseksi olisi tarpeen tehdä metsäenergiakartoitus. Lämpölaitoksia on Uudellamaalla 28 kpl. Metsähaketta käyttää
13 isoa 10 – 200 GWH tuottavaa laitosta ja lisäksi on pienempiä lämpöyrittäjäkohteita. Arvion mukaan Uudellamaalla voisi toimia yhteensä 50 pienemmän mittaluokan laitoksen lämmityksestä huolehtivaa lämpöyrittäjää. Metsien käytön osalta metsähakkeen tuotanto olisi mahdollista kaksinkertaistaa.
Polttopuuta käytetään Suomessa pientaloissa noin 6,7 miljoonaa kuutiometriä. Polttopuuta käytetään yleisimmin muiden lämmitysmuotojen rinnalla,
erityisesti polttopuun käyttö on kasvanut sähkölämmitteisissä rakennuksissa. Yksinomaisena lämmitystapana sen käyttö on vähentynyt.
Yhteenveto
Uudellamaalla metsillä on suuri virkistyskäytöllinen merkitys. Mikäli metsien käyttöä lisätään, on syytä muistaa huomioida metsät ekosysteemipalveluiden tuottajina. Ennen kuin metsien energiakäyttöä aletaan tehostaa, on selvittämättä metsäbiomassan korjuun pitkäaikaisvaikutukset maaperään, vesistöihin ja eliölajeihin. Metsien käyttö hiilinieluna ja metsien monimuotoisuuden turvaamisesta on huolehdittava. Erityisesti Uudellamaalla metsien
luonto- ja virkistysarvo on suuri. Nämä tulee huomioida metsänomistajien
neuvonnassa.
Luvuissa 4 – 6 käsitellään peltobiomassojen hyödyntämistä energiana. Viljelykasveista parhaimmat energiakäyttöön ovat nykyisellä teknologialla ruokohelpi ja olki, joista hyödynnetään korsibiomassa. Ruokohelpi on hyväsatoinen ja sitä voidaan käyttää yhteispoltossa. Olkea syntyy viljanviljelyn sivutuotteena. Energiahyödyntämisen lisäksi sitä tarvitaan eläinten kuivikkeeksi. Oljen korjuulla energiakäyttöön on myös kielteisiä vaikutuksia, sillä pellolle jätetty olki parantaa maan rakennetta ja vähentää kaliumlannoituksen
tarvetta. Oljen ja ruokohelvin hyödyntäminen nykytekniikalla on haasteellista, sillä korsien ja olkien sisältämä kalium kovettuu helposti polttouuneihin, mikä vaikeuttaa käyttöä. Järviruoko on nopeakasvuinen ja hyvin leviävä kasvi. Kesällä vedestä kerätty ruoko soveltuu biokaasutukseen ja talvella jään päältä kerätty kuiva ruoko polttoon. Järviruokon kerääminen merestä olisi hyödyksi merenrantojen rehevöitymisen estämiseksi. Erityisesti Porvoon seudulla olisi mahdollista käyttää järviruokoa nykyistä enemmän.
Nurmibiomassat soveltuvat hyvin Uudenmaan viljanviljelyn oheen monipuolistamaan viljelykiertoa. Nurmea voidaan hyödyntää biokaasun valmistuksessa. Uudellamaalla on jätehuollon yhteydessä biokaasulaitoksia, mutta
pieniä maatilamittakaavan laitoksia ei ole yhtään. Biokaasulaitos sopisi hyvin kotieläintilan yhteyteen. Kotieläintiloja Uudellamaalla on vähän. Uudellamaalla on kuitenkin yli 11 000 hevosta. Hevosten turvekuivitettua lantaa
voitaisiin hyödyntää biokaasulaitoksissa. Nurmibiomassojen ja lannan lisäksi biokaasulaitoksissa voitaisiin hyödyntää haja-asutusalueiden ja kylien jätevesilietteitä. Vesiosuuskuntien tapaan Uudenmaan kyliin voitaisiin kehittää energiaosuuskuntia.
Ensimmäisen sukupolven liikennebiopolttoaineita valmistetaan ravintokasveista, bioetanoli tärkkelyksestä ja biodiesel öljykasveista. Niitä käytetään seoksena öljypohjaisissa liikennepolttoaineissa. Toisen sukupolven liikennebiopolttoaineita valmistetaan lignoselluloosasta ja jätteistä. Toisen sukupolven
liikennebiopolttoaineita voisi käyttää polttoaineena sellaisenaan, mutta taloudellisesti kannattava tekniikka on niiden osalta vielä kehitteillä. Suomessa
on useita liikennebiopolttoaineiden tehdassuunnitelmia, mutta teollista tuotantoa ei vielä ole. Ensimmäisen sukupolven biodieseliä voitaisiin valmistaa
esimerkiksi rypsistä, mutta silloin raaka-ainetta tarvittaisiin paljon. Ei ole
todennäköistä, että tähän ryhdytään Uudellamaalla.
Uudenmaan viljelyala ja viljellyt lajikkeet eivät suosi laajamittaista energiakasvien viljelyä. Tuotanto kannattaa ohjata ravintokasvien kasvatukseen. Mikäli tekniikat kehittyvät, voi energiakasvien tuotannosta tulla tulevaisuudes-
7
8
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
sa kannattavaa. Biokaasulaitoksia voitaisiin perustaa maatiloille esimerkiksi maakaasuputken läheisyyteen sekä kylien yhteyteen. Mikäli Uudenmaan
lähialueille syntyy teollinen bioenergialaitos, myös Uudenmaan viljelijät voisivat hyötyä. Vaikka ruoantuotannon tulee olla ensisijainen tavoite, viljelykiertoihin tarvitaan lisää nurmia ja kesantopeltojen ja suojavyöhykenurmien käyttöä energiana voitaisiin lisätä. Uudenmaan maatilojen energiaomavaraisuus on heikko. Mahdollisuuksia energiaomavaraisuuden lisäämiseen tulee tuoda yhä enemmän esille.
Seitsemännessä luvussa todetaan että vesivoimaloita ei Suomessa ole
mahdollista rakentaa lisää. Vesivoimalla tuotettua energiamäärää voidaan
lisätä uusimalla voimaloita. Virtavesiluonto on säästettävä luonnonsuojelullisiin, kalataloudellisiin ja virkistyksellisiin tarkoituksiin. Uudellamaalla ei
ole suuria vesivoimaloita. Pienvesivoimaloita ja minivesivoimaloita on muutamia. Uudenmaan joet ovat suojeltuja tai ne on suunnattu virkistyskäyttöön.
Kahdeksannessa luvussa käsitellään aurinkoenergiaa. Aurinkoenergian
hyödyntämisen kannalta Uusimaa on hyvä alue, paras koko Suomessa. EU:n
alueella aurinkoenergian hyödyntäminen kasvaa nopeaa vauhtia. Tavoitteena
on, että vuonna 2020 EU:ssa tuotetaan 15 % sähköstä. Uudenmaan maaseudulla olisi paljon mahdollisuuksia hyödyntää aurinkoenergiaa. Tärkeää olisi edistää maaseutuyritysten mahdollisuutta kytkeä aurinkoenergiajärjestelmiään sähköverkkoon.
Luvussa yhdeksän esitetään että Uudellamaalla on hyvät mahdollisuudet
hyödyntää tuulivoimaa meren rannikon lisäksi sisämaassa. Koska tuulisuus
on talvella muita vuodenaikoja suurempaa, tuulivoima tukee hyvin energian
tuotantoa juuri silloin kun myös energian kulutus on suurinta. Pientuulivoimalat eivät tarvitse rakennuslupaa, joten niiden tarkka määrä ei ole selvillä. Arvion mukaan pientuulivoimaloita on Uudellamaalla joitain kymmeniä,
joista sähköverkkoon on kytketty 15 kpl. Maaseutuyrittäjien omistamia suurempia tuulimyllyjä ei Uudellamaalla ole. Muualla Suomessa niitä jo löytyy.
Maaseutuyrittäjille pientuulivoimat ovat mahdollisuus vähentää tilan ulkopuolelta ostettavan sähkön määrää. Suurilla tuulimyllyillä pystytään tuottamaan sähköä oman kulutuksen lisäksi myyntiin. Teollisuuden tuulivoimaloita Uudellamaalla suunnitteilla Mäntsälään, Pyhtäälle ja Loviisaan sekä lännessä Inkoon, Raaseporin ja Hangon alueille.
Uudellamaalla tuulivoimaloiden rakentamista rajoittaa muuta maata tiheämpi asutus. Tämän vuoksi parhaat tuulivoimaloiden paikat löytyvät maaseudulta. Sisämaassa tuulivoimalan paras paikka on avoin peltoaukea tai korkean
mäen päällä ja josta on lyhyt matka sähköverkkoon. Maanomistajille, erityisesti maatiloille tämä on mahdollisuus päästä mukaan tuulivoimahankkeisiin ja saada niistä tuloja.
Kymmenes luku käsittelee lämpöpumppuja. Uudellamaalla on noin
250 000 rakennusta, joten lämpöpumppujen hyödyntämiseen riittää mahdollisuuksia. Lämpöpumppujen, aurinkoenergiajärjestelmien, pientuulivoima-
Yhteenveto
loiden ja varaavien takkojen lupamenettelyt Uudenmaan kunnissa on koottu liitteeseen 1.
Energiatehokkuuden parantaminen on vaikuttavin kasvihuonekaasujen vähentämiskeino. Energiansäästön taloudelliset hyödyt ovat välittömiä. Uudenmaan maakuntaohjelmassa energiansäästön tavoitteet on esitetty kilpailukykytekijänä. Uudenmaan kuntien energiansäästön tavoitteet ovat osa kuntien strategiaa, mutta ne eivät vielä ole yleinen päätöksenteon perusta. Yhdennessätoista luvussa on koottu yhteen Uudenmaan kuntien energiansäästön tavoitteet. Puolet kunnista on liittynyt TEM:n energiatehokkuussopimukseen tai energiaohjelmaan. Lisäksi on käsitelty maatilojen ja puutarhojen energiansäästämisen keinoja.
Maaseudulla energiaa kuluu liikkumiseen ja rakennusten lämmitykseen. Kuten luvussa 10 kerrotaan, rakentamismääräykset ovat muutoksessa. Uudisrakentamisessa ja korjausrakentamisessa rakennusten kokonaisenergiatarkastelun myötä rakentajia ohjataan energiatehokkaaseen rakentamiseen. Liikenteessä kuluvan energian määrää voidaan vähentää kaikilla niillä toimilla, joilla tuetaan työn tekemisen, elämisen ja harrastamisen mahdollisuuksia maaseudulla sekä parantamalla yhteiskuljetuksia. Esimerkiksi hyvät laajakaistayhteydet mahdollistavat työnteon kotoa, maaseudulta käsin. Energiansäästämisen kannalta tällä hetkellä olennaista olisi saada kaikki toimijat pohtimaan asumisen, tuotannon ja liikkumisen energiatehokkuutta. Maatiloilla on
tähän saakka toimintaa tarkasteltu pitkälti taloudellisista näkökulmista. Nyt
on aika siirtyä tarkastelemaan maatilojen energiataloutta. Uudellamaalla on
tärkeää löytää ratkaisuja peltoviljelyn energiankulutuksen vähentämiseksi.
Jätehuoltoon liittyvää energiantuotantoa ei käsitellä tässä julkaisussa tarkemmin. Jätehuollosta vastaavat Uudellamaalla SY, Rosk’n Roll Oy Ab, Kiertokapula Oy, Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy sekä Nurmijärven kunta. Jätelai2
tosyhdistyksen mukaan biojätteen käsittely on muuttumassa niin että kompostoinnin sijaan biojäte mädätetään enenevässä määrin biokaasulaitoksissa. Jätteen käsittelyn yhteyteen rakennetaan yhä enemmän biokaasulaitoksia. Uudellamaalla esimerkiksi HSY:llä on rakenteilla mädätyslaitos Espooseen ja Biovakka on selvittänyt mahdollisuuksia biokaasulaitoksen perustamiseksi Hyvinkäälle. Energiajätteen poltosta syntyvä lämpö hyödynnetään
yhä tarkemmin energiana ja syötetään kaukolämpöverkkoon. Energiajätettä
poltetaan Jätelaitosyhdistyksen mukaan Uudellamaalla Vantaalla sekä Riihimäellä, josta lämpöä siirretään. Riihimäeltä lämpöä siirretään kaukolämpöverkkoon myös Hyvinkäälle.
Maaseudun osalta merkittävä muutos on orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, mikä astuu voimaan vuonna 2016. Kielto koskee kaikkia jätteitä, yhdyskuntajätteitä, lietteitä ja teollisuusjätteitä. Vuodesta 2016 alkaen biohajoava
2
Jätehuoltoon liittyvät tiedot perustuvat Timo Hämäläisen (Jätelaitosyhdistys)
esitykseen 31.8.2012 Hyvinkäällä.
9
10
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
ja palava jäte on ohjattava muuhun käsittelyyn kuin kaatopaikoille. Maaseudun lannan ja jätevesilietteiden käsittelyn ongelmiin on löydyttävä ratkaisuja ennen sitä. Maatilamittakaavaiset biokaasulaitokset voisivat olla yksi mahdollisuus.
3
Hallitusohjelman yhtenä päämääränä on kehittää Suomesta pitkällä aikavälillä hiilineutraali yhteiskunta. Hallitus toteaa että taloudellisin tapa edetä kohti vähintään 80 % päästötavoitetta vuoteen 2050 mennessä on ohjata energiantuotannon ja käytön investointeja energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian käyttöön. Tavoitteena on edistää energiantuotannon monimuotoisuutta ja lisätä bioenergian käyttöä. Maaseudun monituloyrittäjyyden kehittäminen on kirjattu hallitusohjelmaan, maaseudun
uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa yrittäjyyttä halutaan monipuolistaa ja vahvistaa.
4
Myös Sitra (2012 ) pitää maaseutua kestävän kasvun lähteenä, bioperäisen
vihreän talouden potentiaalina ja haluaa vahvistaa maaseudun roolia osana
kestäviä ratkaisuja. Uusiutuvat energiat mielletään resurssina, mahdollisuutena maaseudulle. Sitra toivoo uusiutuvaan energiaan perustuvia lähiratkaisuja, sitä että pienimuotoinen energiantuotanto on kaikille mahdollista.
Sen lisäksi että tulevaisuudessa Uudenmaan maaseutu voisi olla monipuolinen energianlähde, on tärkeää tarkastella maaseudun energiankulutusta ja
miettiä miten energiavarmuus säilytetään maaseudulla öljyn ja sähkön hinnan noustessa. Energiansäästön mahdollisuudet maaseudulla on hankalampi
kartoitettava. Liikkumistarpeita ja päästöjä voidaan vähentää tuomalla palvelut lähelle ja siirtämällä toimintoja verkkoon.
Kiitän lämpimästi Hämeen ammattikorkeakoulun Jukka Korhosta ja Tapani Pöykköä, Laurea ammattikorkeakoulun Tero Uusitaloa sekä Uudenmaan
ELY-keskuksen Maria Konsin-Palvaa ja Juha Mäkistä mahdollisuudesta toteuttaa julkaisu osana hanketyötä sekä avusta ja julkaisun kokoamisessa.
23.11.2012 Sonja Pyykkönen, projektipäällikkö, Uusimaaseutu-hanke
Hanke on EU-osarahoitteinen ja saa rahoituksen Uudenmaan ELY-keskuksen kautta. 3
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston kanslia
22.6.2011. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf
4
Sitra. Maaseutu kestävien ratkaisujen taloudessa. http://www.sitra.fi/julkaisut/Esitteet/2012/Maaseutu_kestavien_ratkaisujen_taloudessa.pdf
11
1 Uudenmaan nykytila
Marjut Ahokas & Renja Rautiainen
1.1 Alueellisia ominaispiirteitä
Uudenmaan maakuntaan kuuluu 28 kuntaa (kuva 1), joista 13 on kaupunkeja. Maakunnan kokonaispinta-ala on 9 097 km² eli 3 % Suomen kokonaispinta-alasta (Pinta-ala 2012). Asukasmäärä oli vuoden 2011 lopussa 1 548 686
henkeä (Väestö 31.12.2011 ja väestönmuutos 2011 2012), mikä on noin 28 %
Suomen väestöstä (Uusmaalaisten kuntien kirjo on laaja 2011). Uusimaa on
väkirikkain Suomen maakunnista, mutta väestö on jakautunut epätasaisesti.
Keskimääräinen väestötiheys vuonna 2011 oli 170 henkeä/km² asukasmäärän vaihdellessa Helsingin 2 785 henkilöstä/km² Lapinjärven noin 9 henkilöön/km². Alueen 21 kunnassa väestötiheys oli maakunnan keskivertoa pienempi tiheimmän asutuksen painottuessa pääkaupunkiseudulle ja pääradan
varrelle. (Väestötiheys 2012.) Väestön keskittyessä tietyille alueille maakunnan pinta-alasta jää 85 % metsä- ja maatalouskäyttöön (Maankäyttö 2012).
Rakennusten lämmittäminen ja viilentäminen kuluttavat merkittävän osan
energiantarpeesta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Uudellamaalla oli
248 962 rakennusta, joissa oli kerrosalaa yhteensä 116 528 335m². Tämä on
noin 26 % koko maan kerrosalasta. Näihin lukuihin eivät sisälly maatalousrakennukset eivätkä kesämökit, joiden energian kulutus vaihtelee huomattavasti käyttötarkoituksen ja vuodenajan mukaan. Kesämökkejä alueella oli 41
337 kappaletta vuonna 2011, eniten Hangossa ja Karjalohjalla. (Taulukot tilastossa: Rakennukset ja kesämökit 2012; Asuntovarauma 2011.)
Liikenne- ja työllisyystilanne
Vuoden 2011 lopussa Uudellamaalla oli 863 068 autoa, joista 749 215 oli henkilöautoja (Liitetaulukko 1. Autot maakunnittain 31.12.2011 2012). Alueen 4
648 kilometrin maantieverkosto on runsaasti liikennöityä verrattuna muuhun maahan, johtuen muun muassa maakunnan väkirikkaudesta, työpaikkojen keskittymisestä ja työmatkapendelöinnistä. Esimerkiksi vuoden 2010
Tietilaston mukaan alueen kantateillä ajoi keskimäärin 18 935 autoa vuorokaudessa, kun koko maan vastaava arvo oli 2 731. Vuonna 2010 liikennesuoritteet olivat yhteensä 7 499 miljoonaa autokilometriä. (Liikenneviraston tilastoja 6/2011 Tietilasto 2010 2011, 26–27.)
12
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Työpaikat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, jossa sijaitsee 26 % Suomen työpaikoista. Yli 100 000 pääkaupunkiseudun työntekijää asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja näistä vajaa kolmasosa tulee Uudenmaan maakunnan ulkopuolelta, joten työmatkat ovat pitkiä ja tiet ruuhkaisia. (Työmatkasukkulointi 2012.) Maakunnan tiheimmin asutuilla alueilla on toimiva
joukkoliikenne, mikä vähentää yksityisautoilun tarvetta. Toisaalta maaseudulla ei välttämättä ole lainkaan julkista liikennettä.
Maakunnan työttömyysprosentti vaihtelee Kauniaisten 4,1 %:sta Hangon 11,2
%:iin. Hangossa noin 85 % työntekijöistä työskentelee omassa kunnassa, kun
taas Kauniaisissa ainoastaan noin 20 %. (Taulukot tilastossa: Kuntien avainluvut 2012.) Luomalla uusia työpaikkoja Uudenmaan maaseudulle saataisiin
maaseutukuntien työllisyystilannetta parannettua ja työmatkaliikennettä
muille paikkakunnille vähennettyä.
Maaseutu
Uudenmaan maaperä on hyvin vaihtelevaa ja viljavaa, minkä seurauksena
myös luonto ja eläimistö ovat erittäin monimuotoisia. Maaseutu eroaa Suomen muusta maaseudusta pääasiassa asutuksen läheisyyden takia; alueella
ei ole lainkaan harvaan asuttua maaseutua. Alueella on paljon rannikkoa ja
merta, jotka lisäävät eläimistön monimuotoisuutta ja sääolosuhteiden vaihtelevuutta. Koska Helsingin metropolialue on maan suurin väestökeskittymä
ja sen alueella ovat myös maan suurimmat liikenneväylät ja -määrät, ihmisten aiheuttama rasitus luonnolle on myös kohtuullisen suurta. (Uudenmaan
maakuntaohjelma 2011 – 2014, 34 – 35; Maaseudun alueelliset kehittämistoimenpiteet Uudenmaan TE-keskuksen alueella ohjelmakaudella 2007 – 2013.)
Uudenmaan maaseutu on Suomen parhaimpia ja viljavampia maatalousalueita. Maanviljely on vahvasti kasvinviljelypainotteista. Kotieläintaloutta on
suhteessa vähän ja sitä on lähinnä alueen koillis- ja luoteisosissa. Alueen peltopinta-ala on noin 184 960 ha ja keskimääräinen tilakoko on 46,83 ha, mikä
on suurempi kuin muualla maassa. Uudenmaan maaseutu sijaitsee hyvien
kulkuyhteyksien äärellä, lähellä kuluttajia ja yrityksiä, mutta myös alueella,
missä on tiukemmat rajoitukset ja ympäristövaatimukset asutuksen läheisyyden takia kuin muualla maassa. Tämä sijainti tarjoaa muuta maata parempia
etuja kehittää toimintaa, monialaistua ja tarjota uudenlaisia palveluja. (Uudenmaan Maaseutuyritysstrategia vuoteen 2012 nd, 3 – 4, Maatalouden ympäristönsuojelu 2012; Matilda 2012, 4.)
Maatalouden rakennemuutos on muuttanut myös Uudenmaan maataloutta,
vaikkakaan ei niin rajusti kuin ennustettiin. EU-jäsenyyden aikana maatilojen määrä on vähentynyt, mutta ennen kaikkea rakenteellinen muutos näkyy
tuotantosuunnissa, eli vihannesten viljely sekä puutarhojen ja kotieläintilojen määrät ovat vähentyneet Uudellamaalla. Erityisesti nautakarjatalous on
vähentynyt merkittävästi ja sikatilojen tuotantomäärien ennustetaan vähenevän. Muuhun maahan verrattuna kasvinviljelytilat ovat kooltaan edelleen
keskimäärin selvästi suurempia. Vuoden 2011 lopussa maatiloja oli 3 974 kap-
1 Uudenmaan nykytila
paletta. Alueen maatilat ovat jakautuneet perusmaataloutta kehittäviin, osaaikaisuuteen ja monialaistumiseen keskittyviin tiloihin. Alueella on hyvin vähän luomukotieläintiloja, pääasiassa luomutilat ovat kasvinviljelytiloja. Alueen maatiloista noin 8 % (335 kpl) on luomutiloja. Uudellamaalla sivuansioiden osuus tilojen tuloista on kasvussa. (Maatalous Uudellamaalla 2008; Matilda 2012,4; Evira 2011).
Uudellamaalla oli 246 maidontuotantotilaa vuoden 2011 lopussa. Eniten maitotiloja oli Lapinjärvellä (22 kpl), Loviisassa (22 kpl), Mäntsälässä (24 kpl) ja
Vihdissä (24 kpl). Nautoja oli 383 tilalla ja 1.5.2012 niitä oli 22 376 yksilöä.
Määrällisesti tiloja oli eniten Raaseporissa (40 kpl), seuraavaksi eniten Loviisassa (37 kpl) ja Lapinjärvellä (31 kpl). Lukumääräisesti nautoja oli eniten Lapinjärvellä (2 861 kpl) Raaseporin ollessa seuraavana 2 581 naudallaan. Askolassa, Mäntsälässä ja Loviisassa oli kussakin noin 1800 nautaa. Muista kotieläimistä selkeästi eniten oli sikoja. Muiden kotieläinten määrät näkyvät taulukossa 1. Kananpoikasia, broilereita tai kalkkunoita ei ollut Uudellamaalla
lainkaan. (Matilda 2012, 1,2.)
Taulukko 1. Kotieläinten lukumäärät Uudellamaalla vuoden 2011 lopussa ilman nautaeläimiä (Matilda
2012, 1,3; Louhelainen sähköpostiviesti 25.9.2012).
Kotieläin
Yksilöä
Sika
34 100
Lammas
7 700
Hevonen
11 300
Siipikarja
1 320
Kana
1 210
Vuohi
200
Yhteensä
48 430
Vuonna 2011 Uudellamaalla oli 228 tilaa joilla oli avomaan tuotantoa. 10 vuodessa tilojen määrä on vähentynyt lähes puoleen. Tilojen koko on kuitenkin
kasvanut, sillä vuonna 2011 avomaan tuotantoa oli noin 122,9 ha, kun vuonna 2001 tuotantokäytössä oli 141,8 ha. Eniten tuotetaan vihanneksia (77,2 ha)
ja marjoja (21,9 ha). Kasvihuonetuotantoa oli 139 tilalla, yhteensä 27,73 ha:n
alalla, vuonna 2011. Myös kasvihuonetilojen lukumäärä oli melkein puolittunut 10 vuodessa tuotantopinta-alan pienennyttyä samassa ajassa reilun kolmanneksen. Eniten tuotetaan koristekasveja (14,66 ha) ja vihanneksia (9,34
ha). (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, sähköpostiviestit
20. ja 21.9.2012).
Hevosala on Suomessa kasvusuunnassa ja alalla on tehty paljon investointeja. Uudenmaan hevostaloudessa tallikoko ja liikevaihto ovat muuhun maahan
verrattuna suurempia. Yleisin toimintamuoto ovat ratsastuspalvelut, minkä
13
14
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
mahdollistaa Uudenmaan suuri potentiaalinen asiakasjoukko. Ratsastuspalvelujen kysyntä on alueella kasvussa, ravitallien toiminta on vakaampaa. Tallien tai hevosten lukumääristä on vaikea esittää tarkkoja lukuja, sillä ei ole
olemassa tallirekisteriä eikä hevosala noudata läänirajoja. Voidaan kuitenkin
arvioida että Uudenmaan alueella olisi noin 2 500 hevostallia ja 11 300 hevosta. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2003, 20; Louhelainen sähköpostiviesti
25.9.2012; Pussinen, Korhonen, Pölönen & Varkia 2007, 62 – 67.)
1.2. Energiantuotannon ja -käytön nykytila
Energian kulutus
Uudellamaalla kulutettiin vuonna 2011 sähköä yhteensä 15 962 GWh, josta
asumiseen ja maatalouteen kului 5 261 GWh (Sähkön käyttö ja käyttäjämäärät Vuosi 2011 n.d.). Sähkön kokonaiskulutus asukasta kohden oli siis noin
10,3 MWh, josta asumisen sekä maatalouden osuus asukasta kohden oli noin
3,4 MWh. Vuonna 2010 Uudenmaan teollisuus käytti 7 929,3 GWh energiaa.
Tästä energiatarpeesta vain 8,1 GWh eli noin 0,1 % oli tuotettu puupolttoaineilla. Muista uusiutuvista energiamuodoista ei ole tietoa saatavilla. (Taulukot tilastossa: Teollisuuden energiankäyttö 2011.)
Uudenmaan sähkön kulutuksessa on selkeitä alueellisia eroja, jotka johtuvat
sekä väestön että energiaintensiivisen teollisuuden keskittymisestä. Taulukossa 2 näkyy kuntakohtainen sähkönkulutus eri kulutussektoreittain sekä
kunnan sijoitus energian kokonaiskulutuksen mukaan kaikkien Suomen 336
kunnan kesken. Pääkaupunkiseudun suuret ja väkirikkaat kaupungit Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat listan kärjessä, koska niissä kuluu paljon sähköä
sekä asumiseen että palveluihin ja rakentamiseen. Porvoossa ja Lohjalla kulutetaan myös paljon sähköä, mutta se kuluu pääosin teollisuudessa. 10 vähiten sähköä kuluttavaa kuntaa ovat maaseutukuntia Kauniaista lukuun ottamatta. Näissä kunnissa vähintään 2/3 sähköstä kuluu asumiseen ja maatalouteen. Karjalohjan suhteellisen suuren asukaskohtaisen sähkönkulutuksen selittänee kesämökkien runsaus kunnan alueella. Suurin osa mökkiläisistä asuu todennäköisesti toisella paikkakunnalla, joten heidän mökkeilyaikainen sähkön kulutuksensa nostaa karjalohjalaisten laskennallista kulutusta. (Kunnat sähkönkäytön suuruuden mukaan n.d.; Väestön tiedot lukuina:
Väestö 2011-taulukko. n.d.)
1 Uudenmaan nykytila
Taulukko 2. Kunta
Uudenmaan kuntakohtainen sähkönkulutus GWh:na vuonna 2011 (Kunnat sähkönkäytön
suuruuden mukaan n.d.; Väestön tiedot lukuina: Väestö 2011-taulukko. n.d.).
Asuminen
ja
maatalous
GWh
Teollisuus
GWh
Palvelut
ja raken­
taminen
GWh
Yht.
GWh
MWh/
asukas
Sija
1 307
284
2 949
4 541 000
7,63
1
Porvoo
235
1824
119
2 178 000
44,59
8
Espoo
872
139
924
1 936 000
7,67
9
Vantaa
682
293
869
1 844 000
9,09
12
Lohja
180
1155
105
1 440 000
36,24
17
Hyvinkää
169
125
142
436 000
9,58
41
Helsinki
Kirkkonummi
188
107
93
388 000
10,43
43
Nurmijärvi
200
77
68
345 000
8,55
46
Tuusula
175
64
91
330 000
8,76
50
Hanko
41
249
33
323 000
34,31
51
Kerava
110
77
120
306 000
8,86
52
Järvenpää
160
47
89
296 000
7,60
54
Raasepori
144
62
85
292 000
10,09
55
Vihti
155
22
65
242 000
8,47
64
Loviisa
103
36
51
190 000
12,21
71
Sipoo
107
45
38
189 000
10,21
72
Mäntsälä
108
6
47
161 000
8,00
81
Karkkila
36
70
20
126 000
13,73
100
Inkoo
43
5
14
61 000
10,97
172
Nummi-Pusula
42
5
11
58 000
9,42
179
Kauniainen
37
0
17
55 000
6,25
186
Siuntio
39
2
13
54 000
8,79
187
Askola
30
8
6
43 000
8,75
204
Pornainen
33
0
5
38 000
7,42
222
Lapinjärvi
21
2
8
31 000
10,89
244
Karjalohja
15
1
5
20 000
13,42
292
Myrskylä
14
1
3
18 000
8,97
301
Pukkila
14
1
2
17 000
8,43
303
15
16
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Uudenmaan suosituin lämmitysmenetelmä vuonna 2011 oli sähkölämmitys.
Seuraavaksi yleisimpiä olivat öljy ja kaasu sekä kauko- tai aluelämpö. Taulukossa 3 esitetään Uusmaalaisten rakennusten lämmitysjärjestelmät ja niiden
käyttökohteiden määrät. Taulukon tiedot saattavat olla virheellisiä niiltä osin,
kun rakennuksen lämmitystapa on muutettu ilman luvanvaraista peruskorjausta. (Taulukot tilastossa: Rakennukset ja kesämökit 2012.)
Taulukko 3. Uudenmaan rakennukset 31.12.2011 lämmitysaineen mukaan jaoteltuna. Rakennuksiin
ei ole laskettu mukaan ei-vakituisesti asuttuja kesämökkejä eikä maatalousrakennuksia.
(Taulukot tilastossa: Rakennukset ja kesämökit 2012.)
Rakennuksen
lämmitysaine
Sähkö
Rakennusten
lukumäärä
106 574
Öljy, kaasu
53 215
Kauko-, aluelämpö
49 073
Puu, turve
17 342
Maalämpö
5 994
Kivihiili
2 465
Muu, tuntematon
14 299
Energian tuotanto
Uudellamaalla tuotettiin vuonna 2011 sähköä yhteensä 18 272 GWh eli 2 310
GWh enemmän kuin alueella kulutettiin. Sähkön tuotantotavat ja -määrät on
eritelty taulukossa 4. Yli 85 % sähköstä tuotettiin Loviisan ydinvoimalassa ja
kaukolämmön yhteistuotannossa. Uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettiin
sähköä alle 0,2 %. (Sähkön tuotanto maakunnittain Vuosi 2011 n.d.)
Taulukko 4. Sähkön tuotantotavat Uudellamaalla vuonna 2011 (Sähkön tuotanto maakunnittain Vuosi
2011 n.d.).
Tuotantotapa
GWh
Ydinvoima
8 062
Yhteistuotanto kaukolämpö
7 504
Erillinen lämpövoima
1 343
Yhteistuotanto teollisuus
1 318
Vesivoima
Tuulivoima
Yhteensä
32
12
18 272
1 Uudenmaan nykytila
Motivan mukaan Uudellamaalla on runsaat 30 toimivaa lämpölaitosta. Jotta Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet pystytään saavuttamaan, energian tuotannossa pitäisi lisätä uusiutuvien energiamuotojen osuutta. Tällä perusteella Uudellemaalle tarvitaan noin 50 uutta
lämpöyrittäjää, jotka tuottavat aluelämpöä paikallisilla uusiutuvilla energiamuodoilla. (Lämpöyrittäjyydessä on voimaa 2012.) Puun korjuuseen Uudellamaalla on käytettävissä 182 yritystä (Taulukot tilastoissa: Kunnittainen toimipaikkalaskuri 2012). Metla kerää vuosittain metsäaluekeskuksittain tiedot puupolttoaineiden käytöstä lämpö- ja voimalaitoksissa. Uusimaa jakaantuu Häme-Uusimaan ja Etelärannikon metsäkeskusten alueelle, joten tietoa
maakunnan puupolttoaineiden kokonaiskäytöstä lämpö- ja voimalaitoksissa ei ole saatavilla.
Suuremman mittakaavan lämmöntuotannosta Uudellamaalla vastaavat suurien energiayhtiöiden lämpölaitokset. Taulukossa 5 on lueteltu vuoden 2009
lopussa toiminnassa olleet laitokset nimellistehoineen. Näiden laitosten lisäksi käytössä oli noin 50 lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitosta, joiden
nimellissähköteho oli yhteensä noin 2 100 MW. Suurin osa näistä laitoksista
oli teollisuuden käytössä. (Voimalaitosluettelo 2011.)
Taulukko 5. Uudenmaan alueella 31.12.2009 olleet Energiateollisuus ry:n jäsenten ja niiden
osakkuusyhtiöiden omistamat lämpövoimalaitokset ja niiden nimellistehot
(Voimalaitosluettelo 2011).
Kunta
Voimalaitos
Yhtiö
Sähköteho
Loviisa
Loviisa kt
Fingrid Oyj
10 – 50 MW
Porvoo
Porvoo kt vvl
Fingrid Oyj
10 – 50 MW
Porvoo
Tolkkinen kt
Fingrid Oyj
10 – 50 MW
Inkoo
Inkoo
Fortum Power and Heat Oy
yli 100 MW
Lohja
Kirkniemi
Fortum Power and Heat Oy
yli 100 MW
Espoo
Suomenoja
Fortum Power and Heat Oy
yli 100 MW
Helsinki
Hanasaari
Helsingin Energia
yli 100 MW
Helsinki
Kellosaari
Helsingin Energia
yli 100 MW
Helsinki
Salmisaari
Helsingin Energia
yli 100 MW
Helsinki
Vuosaari
Helsingin Energia
yli 100 MW
Kerava
Kerava
Keravan Energia Oy
1 – 10 MW
Sipoo
Nikkilä
Keravan Energia Oy
1 – 10 MW
Kerava
Sinebrychoff
Keravan Energia Oy
1 – 10 MW
Kerava
Biovoimalaitos
Keravan Lämpövoima Oy
Porvoo
Harabacka
Porvoon Energia Oy
1 – 10 MW
10 – 50 MW
Porvoo
Tolkkinen
Porvoon Energia Oy
1 – 10 MW
Vantaa
Katriina bio
Vantaan Energia Oy
alle 1 MW
Vantaa
Martinlaakso
Vantaan Energia Oy
yli 100 MW
Vantaa
Vaarala
Vantaan Energia Oy
alle 1 MW
Kirkkonummi
Kirkkonummi
VAPO Oy
1 – 10 MW
17
18
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Maatilojen energian kulutuksen erityispiirteitä
Maatilojen energian kulutus eroaa selvästi esimerkiksi teollisuuden tai asumisen energian kulutuksesta sillä ajoneuvopolttoaineiden osuus käytetystä
energiasta on suhteellisen suuri. Maatilat kuluttavat vain 4 % Suomessa käytettävästä kokonaisenergiasta. Sähköstä suurin osa kuluu asuinrakennuksissa (3 % maan kokonaissähkönkulutuksesta). Öljyn kokonaiskulutuksesta 5 %
kuluu maatiloilla, mihin ei sisälly metsäkoneiden, asuinrakennusten ja kasvihuoneiden öljynkulutus. Maatiloilla kuluu energiaa keskimäärin 146 MWh.
Energiasta noin 60 % kuluu työkoneissa ja tuotantotiloissa, viljankuivauksessa 20 % ja asuinrakennuksissa noin 19 %. Tilakokojen kasvaessa ja erikoistuessa energiankulutuksen odotetaan lisääntyvän. (Maatilayrityksen energiaopas 2009, 6 – 9; Energiaa viisaasti maatilalla, n.d.).
Maatiloilla suurin osa tuotantoon käytetystä energiasta muodostuu polttoöljyistä. Polttoaineita kuluu erityisesti kasvintuotannossa ja nautakarjan tuotantorakennusten huoltoajoissa. Sika- ja nautakarjataloudessa lannankäsittely vie paljon energiaa, mutta esimerkiksi maitotilalla rehun siirtely voi olla
suuri energiankuluttaja. Navettojen ja sikaloiden energian kulutus eroaa siten,
että sikalassa emakkopaikka lämpölampuilla kuluttaa keskimäärin 613 kWh
energiaa ja tavallinen lihasikapaikka 63 kWh, kun taas lehmät tuottavat itse
lämpöenergiaa. Myös siipikarjatuotannossa eniten energiaa kuluu tuotantotilojen lämmitykseen ja valaistukseen. Lattiakanaloiden energiankulutus on
lähes kaksinkertainen vuonna 2012 kiellettyihin häkkikanaloihin verrattuna,
koska ilmanvaihdon ja lämmityksen tulee olla tehokkaampaa lattiakanaloissa. Viljatiloilla energiaa kuluu polttoaineisiin, mutta myös viljan kuivatukseen. Kyntö on peltotöistä eniten energiaa kuluttava työvaihe, koska vetotyö
vaatii paljon tehoa. Eri kasvinviljelylajikkeet vaikuttavat polttoaineiden kulutukseen; eniten polttoainetta tuotettua kiloa kohden kuluu öljykasveilla, kun
kaikkein energiatehokkain laji on laidunheinä. Tämän perusteella on tärkeää miettiä millaisten biopolttoaineiden tuotanto on kokonaistaloudellisesti ja
ekologisesti järkevää. Kosteina syksyinä viljan kuivatus kuluttaa kaikista työvaiheista eniten energiaa. Avomaan viljelyssä energiaa kuluu peltotöihin, kasteluun, sadonkorjuuseen, hallantorjuntaan, mutta myös tuotteiden varastointiin ja kauppakunnostukseen. Taulukossa 6 on lueteltu tuotekohtaisesti kuinka suuri osuus tuotteen hinnasta muodostuu tuotantovaiheen energian kulutuksen kustannuksista. (Maatilayrityksen energiaopas 2009, 6 – 22; Energiaa viisaasti maatilalla n.d.)
1 Uudenmaan nykytila
Taulukko 6. Tuotannossa tarvittavan energian osuus maataloustuotteiden hinnasta (Maatilayrityksen
energiaopas 2009, 6 – 9; Energiaa viisaasti maatilalla n.d.).
Tuote
Energian osuus
hinnasta
vilja
25 %
1 l maitoa
12 %
sianliha
12 %
naudanliha
7%
kalkkuna
5%
kananliha
3%
kananmuna
2%
Maa- ja metsätaloudessa tuotettua bioenergiaa on tähän asti hyödynnetty lähinnä omilla tiloilla lämmityksessä. Energian tuotanto sekä omaan käyttöön
että myyntiin ovat maa- ja metsätaloudelle suuri mahdollisuus. (Energiaa
viisaasti maatilalla; Maatilayrityksen energiaopas 2009, 15 – 17; Maatilojen
energiaohjelma Suomessa.)
1.3 Kestävän energian tavoitteet
Uudenmaan maakuntaohjelman (2011 – 2014, 3) päätavoitteita ovat “metropolialueen kilpailuedun hyödyntäminen, asukkaiden hyvinvoinnin parantaminen ja palveluiden turvaaminen sekä yhdyskuntarakenteen ja ympäristön kehittäminen kestävällä tavalla”. Tärkeä tavoite on myös saavuttaa toimiva yhteistyö ja tiedonkulku alueen kuntien kesken. Ohjelmassa tavoitellaan
ihmisten hyvinvointia sekä pyritään vastaamaan myös ilmastonmuutoksen
asettamiin haasteisiin, joista Uudellamaalla yksi suurimmista ongelman aiheuttajista on alueen liikenne. Ohjelmassa tukeudutaan uusimpaan teknologiaan ja pyritään myös tukemaan koko alueen kestävää aluerakennetta. (Uudenmaan maakuntaohjelma 2011 – 2014).
Maakuntaohjelman tavoitteena on myös “Uudistuvat energiaratkaisut vahvistamaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä” (Uudenmaan maakuntaohjelma 2011 – 2014). Tavoitteena on nostaa alue energiateknologian huippualueeksi Suomessa. Tätä tavoitetta tukee se, että Uudenmaan alueella sijaitsee
Suomen tärkeimmät ja suurimmat tuotanto- ja tutkimuslaitokset. Ohjelmassa edistetään uusiutuvien energialähteiden, mutta myös ydinvoiman käyttöä vastauksena ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Uusien teknologioiden lisäksi tulee jo olemassa olevien teknologioiden käyttöä tehostaa
sekä parantaa energiatehokkuutta. Päästöttömän ja uusiutuvan energian kehittämistä ja käyttöä edistetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tavoitteena on fossiilisen energian korvaaminen päästöttömällä energialla sekä luoda mahdollisuuksia hajautetulle energiantuotannolle. Energiantuotantoa mo-
19
20
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
nipuolistetaan ja pyritään hyödyntämään alueen teollisuuden osaamista. Tavoite on, että energia-ala kehittyy ja monipuolistuu, jonka seurauksena työllisyysaste kasvaa ja energia-alan yritystoiminnan edellytykset paranevat. (Uudenmaan maakuntaohjelma 2011 – 2014, 19).
Ohjelman tavoitteena on myös saavuttaa ympäristön hyvä tila. Tavoitteena
on veden, ilman ja maaperän luonnonmukaisten toimintojen turvaaminen ja
ennallistaminen sekä pyrkimys luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.
Vesistöjensuojelussa noudatetaan sisävesien Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmaa, jonka lisäksi myös Itämeri on Uudenmaan alueella tärkeä
suojelu- ja kehittämiskohde. Haja-asutuksen vesihuoltoon on kehitettävä toimivia ratkaisuja ja yhteistyöllä pyritään kehittämään myös maatalouden vesiensuojelua. Sekä uusien että vanhojen asuntojen ja rakennusten energiatehokkuutta tulee parantaa. Tähän pyritään tehostamalla tietoutta ja kehittämällä energiatehokkaita teknologioita rakennuksiin. (Uudenmaan maakuntaohjelma 2011 – 2014, 28 – 30).
Kestävän energian painopistealueet
Uudenmaan maakuntaohjelmassa käynnistettiin ohjelmakaudella 2011 – 2014
Uudenmaan ympäristöohjelman, kulttuuriperintöohjelman sekä ympäristötietoisuuden lisäämisen ja ympäristökasvatuksen suunnitelmien laatiminen, näitä jatketaan/toimeenpannaan. (Uudenmaan maakuntaohjelma
2011 – 2014, 28.)
Uudenmaan ympäristöohjelmassa on luotu visiota vuoteen 2020, eli siitä millainen ympäristö Uudellamaalla tuolloin on. Kestävän energiantuotannon
kannalta siinä on esitetty seuraavat asiat;
• Energian tuotannosta ja liikenteestä aiheutuvia päästöjä on vähennetty tehokkaasti. Energian tuotantorakenne on monipuolinen, uusiutuvien energiamuotojen osuus on merkittävä.
• Energiantuotannon, liikenteen, maatalouden ja teollisuuden toimialoilla sekä pienpoltossa vähennetään kansallisen ilmansuojeluohjelman mukaisesti rikkidioksidin, typen, oksidien, ammoniakin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden sekä pienhiukkasten päästöjä.
• Teollisuuden ja energiantuotantolaitosten puhdistuslaitteiden toimivuutta parannetaan. Häiriötilanteet ovat lyhyitä ja toistuvat harvoin.
Käytössä on monipuolinen energian tuotantorakenne ja hyvä huoltoja toimintavarmuus.
• Kannustetaan energiansäästöön sekä ympäristöystävällisten ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöön.
• Edistetään jätteiden erilliskeräystä ja hyödyntämistä. Tavoitteena on
yhdyskuntajätteen yli 70 % ja muiden jätteiden 80 % hyötykäyttö.
1 Uudenmaan nykytila
• Jätteenpoltolla vähennetään kaatopaikkojen tarvetta ja fossiilisten
polttoaineiden käyttöä.
• Kaatopaikoilla kerätään ilmastonmuutosta aiheuttavia kaasuja energiakäyttöön.
• Yrityksen säästävät luonnonvaroja kehittämällä tuotantomenetelmiä
ja tuotteita. Teollisuus hyödyntää tuotannossa tehokkaasti jätemateriaaleja ja sivutuotteita.
(Yhteinen ympäristömme 2020 - Uudenmaan ympäristöohjelma
20 – 28)
Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa vuoteen 2033 saakka on myös kestävän energian suhteen tavoitteita;
• Alueiden suunnitteluun otetaan mukaan energiaratkaisut, otetaan
kaavoituksessa huomioon ekotehokkuuden sekä yhdyskunta- ja
energiatalouden vaatimukset. Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa innovatiiviset ja keskitetyt energiaratkaisut.
• Tavoite on, että Uusimaa on Suomen ensimmäinen hiilineutraali maakunta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edelläkävijä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota rakennusten energiankäyttöön,
sähkön ja lämmön tuotantoon ja käyttöön. Päästöjä tulee vähentää
myös teollisuudessa, maataloudessa ja jätehuollossa.
• Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä lisätään ja kehitetään teknologioita. Potentiaalisimpia energiamuotoja ovat metsä- ja peltobiomassa sekä tuulienergia ja niiden käyttöä varten kehitetään uusia
teknologioita tai käytetään muualla tehtyjä innovaatioita. Tavoitteena on saada energiateknologiaosaamisesta Uudellemaalle myös merkittävä osaamisala. (Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2033, 2010.
18 – 19).
Pääkaupunkiseudulla on oma ilmastostrategia, jonka tavoitteena on vähentää kasvihuonepäästöjä 39 % vuoteen 2030 mennessä. Helsingin seudulla toteutettiin Julia 2030 hanke vuosina 2009 – 2011. Hankkeen tavoite oli tukea
kuntia ilmastomyönteisessä työssä. Kuntiin koulutettiin ekotukihenkilöitä,
jotta hanke saataisiin jalkautettua hyvin käytännön tasolle saakka. Alueella
on tehty paljon päätöksiä energiansäästöstä ja luotu strategioita miten niihin
päästään. (Julia 2030, 2012).
Vantaalla on oma Ympäristöraportointi, jossa kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua seurataan vuosittain julkaistavassa raportissa. Vuosittaisen raportin lisäksi aika ajoin julkaistaan Ympäristön tila-raporttia joka ilmestyy
vuosittaista raporttia harvemmin ja siinä pyritään kuvaamaan ympäristön
muutoksia ja tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet niihin. Myös esimerkiksi Sipoolla, Hyvinkäällä, Porvoolla, Espoolla, Helsingillä ja Raaseporilla on oma
21
22
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
ympäristöohjelma tai -strategia. Ohjelmat tai strategiat on yleensä tehty jollekin aikavälille ja niihin on listattu kunnan tavoitteet esimerkiksi kestävän kehityksen edistämiseksi tai ilmastotyön tehostamiseksi tai energiatehokkuuden parantamiseksi. Tavoitteiden toteutumista seurataan yleensä vuosittaisella raportilla. (Espoo 2012; Helsingin kaupunki - Ympäristökeskus 2012;
Hyvinkää 2012,1; Porvoon kaupungin ympäristöohjelma 2012 – 2020, 2012;
Raasepori 2012; Sipoon kunnan ympäristöohjelma 2011; Vantaa, n.d.).
Uudenmaan alueella myös metsät ovat tärkeitä uusiutuvan energian lähteitä: Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt Kansallisen metsäohjelman vuoteen 2015, jonka teema on “Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä”. Ohjelmassa metsäsektorista halutaan kehittää bioalan vahva sektori, joka
toimii yhteistyössä muiden toimialojen kanssa tuottaen niille materiaaleja,
palveluja sekä monipuolisia ja kestäviä ratkaisuja tulevaisuuteen. Kansallisen metsäohjelman pohjalta on laadittu myös alueellisia metsäohjelmia, joista Uudenmaan alueella on kaksi metsäohjelmaa, Hämeen-Uudenmaan metsäohjelma 2012 – 15 ja Kustens skogsprogram 2012 – 15. Hämeen - Uudenmaan
metsäohjelmassa yhtenä painopistealueena pidetään sitä, että metsäenergian
tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetään tehokkaammin ja biopolttoaineiden käyttöä edistetään paikallisissa voima- ja lämpökeskuksissa. Tämän saavuttamiseksi alueelle tulee tehdä uusia voimalaitosinvestointeja, jotta kuljetuskustannukset saadaan pidettyä kohtuullisella tasolla. Metsähakkeen korjuuintensiteettiä nostetaan, jotta metsäenergian käyttö tehostuu. Rannikon
metsäohjelmassa tavoitteena on tiedottaa kestävän energiapuun keräämisestä
ja lisätä myös metsähakkeen käyttöä bioenergian tuotannossa. Lisäksi aikeena on tutkia tuulivoiman mahdollisuuksia metsätalouteen. (Kansallinen metsäohjelma 2015, 2011, 3,9; Kustens skogsprogram 2012 – 15,30 – 31,40 – 44;
Hämeen - Uudenmaan metsäohjelma 2012 – 15, 2012, 29 – 30 ).
Uudenmaan maaseutuyritysstrategian mukaan maatalouden haasteita tulevaisuudessa on monia sekä globaalilla että paikallisella tasolla. Paikallistoimintaa pitäisi lisätä. Teknologia lisääntyy erityisesti tuotannossa ja markkinoinnissa. Maatalouspolitiikka muuttuu ja siihen pitäisi vastata. Maatilojen
lukumäärä on EU-aikana vähentynyt ja näin ennustetaan tapahtuva myös tulevina vuosina. (Uudenmaan maaseutuyritysstrategia 2012, 35).
Lähteet
Asumisen tiedot lukuina. n.d. Asuntokanta ja kesämökit 2010 -taulukko. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 30.9.2012. http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/asuminen/fi_FI/asuminen_johdanto/
Asuntovarauma. 2011. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 22.9.2012.
http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/asuminen/asuntokanta/asuntovarauma/fi_FI/uusimaa/
Energiaa viisaasti maatilalla - Maatilojen energiaohjelma. Viitattu 6.10.2012.
http://www.uusimaaseutu.fi/ep/tiedostot/Energiaa_viisaasti_maatilalla.pdf
1 Uudenmaan nykytila
Espoo. 2012. Kaupungin ilmastotyö. Viitattu 22.10.2012. http://www.espoo.fi/
fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Ymparisto_ja_luonto/Energia_ja_ilmasto/Kaupungin_ilmastotyo
Etelä-Suomen hevosalan kehittämisohjelma 2003.
Evira. 2011. Luomutilat ja luomutuotantoala 2011. Viitattu 18.9.2012. www.
evira.fi/files/attachments/fi/evira/asiakokonaisuudet/luomu/tilastot/
luomu2011ep.pdf
Helsingin kaupunki - Ympäristöpalvelut. 2012. Helsingin kestävän kehityksen
toimintaohjelma. Viitattu 22.10.2012. http://www.hel.fi/hki/Ymk/fi/
Ymp_rist_ohjelmat/Helsingin+kaupungin+ymp_rist_raportit
Hyvinkää. 2012. Energia- ja ilmastostrategia. Viitattu 22.10.2012.
1http://www.hyvinkaa.fi/Asuinymparisto_rakentaminen/Ymparisto-ja-luonto/Energiatehokkuus/Kaupunki/Energia--ja-ilmastostrategia/
Hyvinkää. 2012. Energiatehokkuussopimus. Viitattu 22.10.2012. 2http://
www.hyvinkaa.fi/Asuinymparisto_rakentaminen/Ymparisto-ja-luonto/Energiatehokkuus/Kaupunki/Energiatehokkuussopimus/
Hämeen- Uudenmaan metsäohjelma 2012 – 15. 2012. Suomen metsäkeskus. Viitattu 13.10.2012. http://www.metsakeskus.fi/fi_FI/c/
document_library/get_file?uuid=f015e3b9-4c7e-4913-9434938b503731cf&groupId=10156
Julia 2030. 2012. Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Viitattu 22.10.2012.
http://www.hsy.fi/julia2030/Sivut/Julia2030etusivu.aspx
Kansallinen metsäohjelma 2015 - Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä. 2011. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 13.10.2012.
http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_periaatepaatos_16.12.2010.pdf
Kunnat sähkönkäytön suuruuden mukaan. n.d. Energiateollisuus. Viitattu
11.10.2012. http://energia.fi/tilastot-ja-julkaisut/sahkotilastot/sahkonkulutus/sahkon-kaytto-kunnittain
Kustens skogsprogram 2012 – 15. 2012. Finlands skogscentral. VIitattu
13.10.2012. http://www.metsakeskus.fi/fi_FI/c/document_library/get_
file?uuid=da282f64-befa-4697-b054-7e2b3ecbff86&groupId=10156
Laurea-ammattikorkeakoulu. 2003. Etelä-Suomen hevosalan kehittämisohjelma. VIitattu 22.10.2012. http://www.hevosyrittaja.fi/ep/tiedostot/
hevoset.pdf
23
24
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Liikenneviraston tilastoja 6/2011 Tietilasto 2010. 2011. Pdf-tiedosto. Viitattu
22.9.2012. http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikennevirasto/tilastot/vaylatilastot
Liitetaulukko 1. Autot maakunnittain 31.12.2011. 2012. Tilastokeskus. Viitattu 22.9.2012. http://www.stat.fi/til/mkan/2011/mkan_2011_2012-0224_tau_001_fi.html
Louhelainen, S. 25.9.2012. Hevosalan lukuja Uudellamaalla. Vastaanottaja
Marika Soini. Sähköpostiviesti. Viitattu 22.10.2012.
Lämpöyrittäjyydessä on voimaa. 2012. Motiva. Viitattu 11.11.2012. http://
www.motiva.fi/ajankohtaista/motivan_tiedotteet/2012/lampoyrittajyydessa_on_voimaa.5100.news
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 20. ja 21.9.2012. Vuosien 2009-2011 kasvihuoneviljelyn jakautumisesta Uudenmaan
ELYssä+Kasvihuonetuotannon jakautumisesta edelleen. Vastaanottaja
Marika Soini. Sähköpostiviesti. Viitattu 13.10.2012.
Maankäyttö. 2012. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 17.9.2012. http://
tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/alue/maankaytto/fi_FI/uusimaa/
Maatalouden ympäristönsuojelu. 2012.Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 17.9.2012. http://www.ymparisto.fi/default.
asp?contentid=415890&lan=FI
Maatalous Uudellamaalla. 2008. uusimaaseutu.fi - maaseudun tietokanava.
Viitattu 17.9.2012. http://www.uusimaaseutu.fi/etusivu.asp
Maatilayrityksen energiaopas. 2009. Toim. Maarit Kari. ProAgria Keskusten
Liiton Julkaisuja nro 1077.
Maatilojen energiaohjelma Suomessa. Uusimaaseutu.fi - maaseudun tietokanava.Viitattu 6.10.2012. http://www.nylandsbygd.fi/gynther.asp
Matilda
1http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/modules/pubdlcnt/pubdlcnt.
php?file=http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/nautojen_
lukumaarat_1.5.2012.xls&nid=2705
2http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/modules/pubdlcnt/pubdlcnt.
php?file=http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/nautojen_
lukumaarat_kunnittain_2012.xls&nid=2705
3http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/modules/pubdlcnt/pubdlcnt.
php?file=/sites/default/files/kotielainten_lukumaara_alueittain_1997-2011_0.xls&nid=36
1 Uudenmaan nykytila
4http://www.maataloustilastot.fi/node/2715/2
Motiva - energiatehokkuussopimukset. 2011. Sopimustoiminnan kulmakivet.
Viitattu 22.10.2012. http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/tietoa_sopimuksista/sopimustoiminnan_kulmakivet/
Pinta-ala. 2012. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 17.9.2012. http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/alue/pinta_ala/fi_FI/uusimaa/
Porvoon kaupungin ympäristöohjelma 2012-2020. 2012. Viitattu 22.10.2012.
http://www.porvoo.fi/easydata/customers/porvoo2/files/muut_liitetiedostot/hallinto_ja_paatoksenteko/ymparistoohjelma.pdf
Pussinen, S., Korhonen, J. Pölönen, I. & Varkia, R. 2007. Kasvava hevosala Hevosalan kehitysnäkymiä Suomessa. Laurea-ammattikorkeakoulun
julkaisusarja B-19. Helsinki:Edita.
Raasepori 2012. Viitattu 22.10.2012. http://www.raasepori.fi/palvelut/luontoja-ymparisto/energia-ja-ilmasto-ohjelma/ohjelma
Sipoon kunnan ympäristöohjelma 2011-2025. 2011. Viitattu 22.10.2012.
http://sipoo.fi/easydata/customers/sipoo/files/2011_ymparisto/ymparistonsuojelu/sipoon_kunta_ymparistoohjelman_yleinen_osa.pdf
Sähkön käyttö ja käyttäjämäärät Vuosi 2011 n.d. Energiateollisuus. Viitattu
22.9.2012. http://energia.fi/tilastot-ja-julkaisut/sahkotilastot/sahkonkulutus/sahkon-kaytto-maakunnittain
Sähkön tuotanto maakunnittain Vuosi 2011 n.d. Energiateollisuus. Viitattu
22.9.2012. http://energia.fi/tilastot-ja-julkaisut/sahkotilastot/sahkontuotanto/sahkon-tuotanto-maakunnittain
Taulukot tilastossa: Kunnittainen toimipaikkalaskuri. 2012. Tilastokeskus.
Viitattu 11.10.2012 http://pxweb2.stat.fi/database/Toimipaikkalaskuri/
Toimipaikkalaskuri/Toimipaikkalaskuri_fi.asp
Taulukot tilastossa: Kuntien avainluvut. 2012. Tilastokeskus. Viitattu
11.10.2012 http://pxweb2.stat.fi/Database/Kuntien%20perustiedot/
Kuntien%20perustiedot/Kuntien%20perustiedot_fi.asp
Taulukot tilastossa: Rakennukset ja kesämökit. 2012. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2012 http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/Asu/rakke/rakke_fi.asp
Taulukot tilastossa: Teollisuuden energiankäyttö. 2011. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2012. http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/ene/tene/tene_
fi.asp
25
26
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Työmatkasukkulointi. 2012. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu
11.10.2012. http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/Tyomarkkinat/tyomatkasukkulointi/fi_FI/tyomatkasukkulointi/
Uudenmaan liittoon kuuluu 28 jäsenkuntaa. 2011. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 17.9.2012. http://www.uudenmaanliitto.fi/index.
phtml?s=49
Uudenmaan maakuntaohjelma 2011 – 2014. Uudenmaan liitto. Viitattu
6.10.2012. http://www.uudenmaanliitto.fi/files/3444/Uudenmaan_
maakuntaohjelma_2011-14.pdf
Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2033. 2010. Uudenmaan liitto. Viitattu 7.10.2012. http://www.uudenmaanliitto.fi/files/2168/Uudenmaan_
maakuntasuunnitelma_2033.pdf
Uudenmaan Maaseutuyritysstrategia vuoteen 2012. 2004. MTK-Uusimaa,
ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL), ProAgria Uusimaa ry ja NSP, Nylands svenska producentförbund. Viitattu 17.9.2012.
http://www.uusimaaseutu.fi/ep/tiedostot/Maaseutuyritys_Strategia.
pdf
Uusmaalaisten kuntien kirjo on laaja. 2011. Uudenmaan liiton tietopalvelu.
Viitattu 17.9.2012. http://www.uudenmaanliitto.fi/index.phtml?s=50
Vantaa.2012. Ympäristöraportointi. Viitattu 22.10.2012. http://www.vantaa.fi/
fi/ymparisto_ja_luonto/kestava_kehitys/kestava_kehitys_vantaalla/
ymparistoraportointi
Voimalaitosluettelo. 2011. Energiateollisuus. Viitattu 14.10.2012. http://energia.fi/tilastot-ja-julkaisut/sahkotilastot/sahkontuotanto/voimalaitosluettelo
Väestö 31.12.2011 ja väestönmuutos 2011. 2012. Uudenmaan liiton tietopalvelu.
Viitattu 17.9.2012. http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/vaesto/uusin_
vaestotilasto/fi_FI/uusimaa/
Väestön tiedot lukuina: Väestö 2011-taulukko. n.d. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 11.10.2012. http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/vaesto/
fi_FI/vaesto_johdanto/
Väestötiheys. 2012. Uudenmaan liiton tietopalvelu. Viitattu 17.9.2012. http://
tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/alue/vaestontiheys/fi_FI/uusimaa/
Yhteinen ympäristömme 2020 - Uudenmaan ympäristöohjelma.
2020. Viitattu 7.10.2012. http://www.ymparisto.fi/download.
asp?contentid=66946&lan=fi
27
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan
kunnissa
Marika Soini
Kunnat ovat keskeisiä toimijoita uusiutuvan energian käytön lisäämisessä ja
energian säästämisessä, koska oman energiankäyttönsä lisäksi ne vaikuttavat myös alueensa asukkaiden ja muiden toimijoiden energiankäyttöön esimerkiksi kaukolämmön kautta. Kunnilla on tärkeä rooli toimia suunnannäyttäjinä uusiutuvan energian käytön lisäämisessä ja energian säästämisessä.
Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa Uudenmaan kuntien suunnitelmia,
asenteita ja sitoutumista uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon sekä
energiansäästöön liittyen. Erityisesti oltiin kiinnostuneita maaseudun roolista energian tuotannossa ja käytössä. Kaikki Uudenmaan 28 kuntaa osallistuivat selvitykseen.
Selvitys tehtiin puhelinhaastatteluin syys- ja lokakuussa 2012. Kunnissa otettiin ensisijaisesti yhteyttä henkilöön, jonka kunnanjohtaja tai elinkeinojohtaja oli nimennyt kesällä 2012 Uudenmaan maaseudun kehittämisen nykytilan
arviointihankkeen kuntahaastattelujen yhteydessä. Vastaajista suurin osa oli
teknisiä johtajia ja mukana oli myös toimitilajohtaja, tilapäällikkö, tekninen
isännöitsijä sekä rakennuspäällikkö. Kysymyksiin vastasivat myös kunnaninsinööri, LVI-insinööri, kaupunkisuunnittelujohtaja, kaupunginarkkitehti ja
kunnanjohtaja. Neljässä kunnassa haastateltiin kunnan energia-asioihin erikoistunutta henkilöä (energiainsinööri, energia-asiantuntija tai energiakoordinaattori), kahdessa kunnassa ympäristöpäällikköä ja yhdessä kestävän kehityksen projektipäällikköä. Yhdessä kunnassa haastattelu ohjattiin kunnan
energiayhtiöön ja yhdessä haastateltiin kahta henkilöä. Kaikista muista kunnista haastateltiin yhtä henkilöä. Näkemykset kattavat siten kaikki Uudenmaan kunnat, mutta on huomattava, että ne ovat vain yhden henkilön esittämiä näkemyksiä. Kaikki asiat eivät välttämättä olleet haastateltavan tiedossa tai tulleet haastattelussa esille. Esimerkiksi usean kunnan edustaja kertoi,
ettei osaa ottaa kantaa kaavoitukseen liittyviin asioihin ja valtion ja kuntien
ilmastokumppanuuden mainitsi vain yksi kunta, vaikka siinä onkin mukana
viisi Uudenmaan kuntaa.
28
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
2.1 Uusiutuvan energian käytön ja tuotannon sekä energian säästämisen tavoitteet
Kunta-alan energiatehokkuussopimukset ja energiaohjelmat
Kunta-alan energiatehokkuussopimuksen ja -energiaohjelman tavoitteina on
saada aikaan 9 % energiansäästö vuoden 2016 lopussa vuoden 2005 energiankäyttöön verrattuna (Motiva Oy 2010). Yksitoista Uudenmaan kuntaa Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi,
Lohja, Mäntsälä, Porvoo ja Vantaa - on solminut Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kanssa kunta-alan energiatehokkuussopimuksen (KETS), Raasepori on liittymässä mukaan vuoden 2012 aikana ja Tuusula suunnittelee ja
valmistelee liittymistä. Energiatehokkuussopimus on tarkoitettu yli 20 000
asukkaan kunnille. Alle 5 000 asukkaan kunnat voivat liittyä Motiva Oy:n
hallinnoimaan kunta-alan energiaohjelmaan (KEO). Kunnat, joissa on asukkaita 5 000 – 20 000 voivat liittyä kumpaan tahansa sopimukseen. (Motiva
Oy 2011.) Uudellamaalla energiaohjelmassa on mukana kaksi kuntaa, Karkkila ja Sipoo
Uusiutuvan energian kuntakatselmukset
Sekä kunta-alan energiatehokkuussopimus että kunta-alan energiaohjelma
velvoittavat kuntia mm. tekemään uusiutuvan energian katselmuksen vuoteen 2013 mennessä sekä tekemään kiinteistöissään suunnitelmallisesti energiakatsauksia (Motiva Oy 2010). Uudenmaan kunnista Helsingissä ja Espoossa on tehty uusiutuvan energian kuntakatselmukset. Helsingissä katselmus
tehtiin vajaa kymmenen vuotta sitten kun menetelmää pilotoitiin. Espoon
katselmus valmistui toukokuussa 2012. Katselmus ei ole aivan Motivan mallin mukainen, koska Espoolla ei ole omaa energiantuotantoa.
Muissa kunnissa uusiutuvan energian katselmuksia ei vielä ole tehty. Kolmessa kunnassa katselmukset ovat työn alla. Kahdeksassa kunnassa niiden valmistuminen vuoteen 2013 mennessä on epävarmaa tai haastateltava ei tiennyt aikataulua. Haastavaksi koettiin erityisesti tiukka aikataulu ja myös katselmuksen kustannukset. Kunnissa, joissa ei ole omaa energiantuotantoa, on
katselmuksen malli vielä epäselvä.
Kun haastatteluissa pyydettiin nostamaan esiin onnistuneita uusiutuvan
energian ratkaisuja kunnissa, Espoossa mainittiin huomattavimpana onnistumisena uusiutuvan energian kuntakatselmus. Kuntakatselmusta pidetään
Espoossa tärkeänä lähtökohtana, jonka mukana tulleet asiat ja yhteistyötahot
ovat merkittäviä. Katselmuksessa selvisi, että uusiutuvan energian muodoista
geoenergia ja aurinkoenergia sopivat parhaiten Espooseen. Kuntakatselmuksen myötä löydettiin hyviä yhteistyötahoja joiden kanssa voi luoda toimintaa,
tietoa siitä millaisia toimijoita on ja yleensäkin lisää tietoa. Nämä asiat luovat
edellytykset merkityksellisten ratkaisujen tekemiseen jatkossa.
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
KUUMA-kuntien ilmasto-ohjelma
Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornai5
nen, Sipoo, Tuusula ja Vihti ovat KUUMA-kuntia , joilla on yhteinen strateginen ilmasto-ohjelma. Ohjelman tavoitteena on kasvihuonepäästöjen vähentäminen neljänneksellä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tarkoituksena on myös, että KUUMA-kunnat solmivat joko kunta-alan energiatehokkuussopimuksen tai suorittavat vastaavat selvitykset ja toimenpiteet.
(Keski-Uudenmaan ilmastotyö etenee. Ilmastokatsaus huhtikuu 2011 – joulukuu 2011. 2012, 2.) Kuntien haastatteluissa KUUMA-kuntien ilmasto-ohjelma tuli esille vain yhden kunnan haastattelussa. Erikseen ilmasto-ohjelmasta
kysyttäessä useimmat kunnat kuitenkin kertoivat, että sitä noudatetaan kunnassa ja että se on esimerkiksi huomioitu kunnan ympäristöohjelmassa. Kaikissa kunnissa haastateltava ei tuntenut lainkaan ilmasto-ohjelmaa. Kuntien
tavoitteet tulivat paljon vahvemmin esille kunta-alan energiatehokkuussopimuksen sekä kuntien omien strategioiden ja ohjelmien kautta.
Kohti hiilineutraalia kuntaa (HINKU) –hanke
HINKU-hankkeen vastuullinen johtaja Jyri Seppälä (haastattelu 6.7.2012)
Suomen Ympäristökeskuksesta kuvaili HINKU-hanketta tavaksi, jolla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta voidaan edistää kunnissa liittämällä se laajempaan strategiaan ja päämääriin. Kumppanuuskuntavaiheessa selviää, onko kunnan mahdollista sitoutua hankkeen kunnianhimoisiin hiilidioksidipäästötavoitteisiin: vuoteen 2030 mennessä 80 % vähemmän päästöjä kuin vuonna 2007 ja välitavoitteena vuoteen 2016 mennessä 15 % vähemmän päästöjä. Lisäksi on muita kriteerejä ja toimenpiteitä, joita kunnan toimijoiden on lupauduttava tekemään.
Hankkeen lähtökohtana on edelläkävijyys - mahdottoman tekeminen
mahdolliseksi - sekä vihreän talouden edistäminen. Hankkeen tavoitteet
palvelevat elinkeinoelämän kehittämisessä: niiden kautta saadaan aikaiseksi aivan uudenlaista tekemistä. Lisäksi voi syntyä ketjureaktio - hakkeeseen
siirtyminen huomataan edulliseksi ja naapurikuntakin haluaa liittyä mukaan. (Seppälä, haastattelu 6.7.2012.) Länsi-Uudenmaan kunnista HINKUhankkeeseen liittymisestä on päätös tehty Lohjalla ja Siuntiossa. Myös Hanko, Karkkila ja Raasepori suunnittelevat liittymistä, mutta lopullisia päätöksiä ei vielä haastattelujen aikaan syys-lokakuussa 2012 ollut tehty. Oletettavasti päätökset liittymisestä tehdään vuoden 2012 loppuun mennessä.
5
KUUMA-kunnat ovat pääkaupunkiseudun, Espoon, Vantaan ja Helsingin ympärillä olevat 10 kehyskuntaa, jotka ovat vuonna 2003 sopineet strategisesta
kumppanuudesta palvelujen uudistamiseksi ja alueen vetovoiman kehittämiseksi. KUUMA-kuntien ilmasto-ohjelmasta kerrotaan luvussa 1.
29
30
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Energiansäästö
Useimmilla kunnilla on energiansäästöön liittyviä tavoitteita kunta-alan
energiatehokkuussopimusten ja energiaohjelmien pohjalta. Esimerkiksi Porvoossa korostettiin, että energian säästämistä mietitään kaikessa toiminnassa ja energiatehokkuus on nostettu uuden kaupunkistrategian yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista. Vantaalla uusitaan parhaillaan omia toimialakohtaisia ohjelmia ja samalla niitä terävöitetään energiansäästöön ja mahdollisesti myös uusiutuvaan energiaan liittyen. Hyvinkäällä säästötavoitteita ja -toimenpiteitä on esitetty kunnan omassa energia- ja ilmastostrategiassa ja energiatehokkuusohjelmassa. Helsingin Energian tavoitteena on 20 % energiansäästö vuoteen 2020 mennessä. Myös neljässä kunnassa, jotka eivät ole liittyneet kunta-alan energiatehokkuussopimukseen tai energiaohjelmaan kerrottiin olevan energiansäästötavoitteita. Nurmijärvellä on käynnissä jatkuva energiansäästöohjelma ja epätaloudelliset energiaratkaisut pyritään karsimaan. Raaseporilla on keväällä 2012 hyväksytty Energia- ja ilmasto-ohjelma,
joka käsittää koko konsernin, myös kaupungin oman energiayhtiön.
Kaikissa kunnissa ei ole virallisia tai konkreettisia energiansäästötavoitteita,
mutta energian säästäminen huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Askolassa konsultti on laatinut suunnitelman kunnan rakennusten energiankulutuksen vähentämiselle.
Uusiutuva energia
Helsingin Energian tavoitteena on 20 % uusiutuvaa energiaa vuoteen 2020
mennessä. Lapinjärven tavoite on, että kaikki kunnan rakennukset lämpiävät
uusiutuvalla energialla. Tavoite saavutetaan vuoden 2012 loppuun mennessä,
jolloin paria rakennusta lukuun ottamatta kaikki kunnan ja kuntakonsernin
kiinteistöt ovat 100 % uusiutuvan hakekaukolämmön piirissä. Myös Myrskylän tavoitteena on lähes kaikkien kunnan omien kiinteistöjen siirtyminen uusiutuvaan energiaan. Porvoossa kunnan kiinteistöistä suurin osa on kaukolämmön piirissä, ja loputkin kaukoverkon ulkopuolella fossiilisilla polttoaineilla lämpiävät kiinteistön on tarkoitus muuttaa niin pitkälle kuin mahdollista maalämpöön.
Espoossa uusiutuvan energian käytölle ei ole asetettu määrällistä tavoitetta.
Uusiutuvaa energiaa otetaan kuitenkin uusissa hankkeissa käyttöön, mikäli
se vain on mahdollista. Strateginen tavoite, josta on keskusteltu, on että Espoossa käytettäisiin pääkaupunkiseudun kunnista eniten uusiutuvaa energiaa asukasta kohti. Vuoteen 2030 mennessä pyritään vaihtamaan öljy- ja sähkölämmitys uusiutuviin energiamuotoihin kaupungin kiinteistöissä. Kauniaisten energiatehokkuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa on osana uusiutuva energia, mutta ei ole tehty päätöstä että sitä edistettäisiin enemmän.
Kaupungin toimintaan liittyviä toimia on esitetty (esim. aurinkopaneelit),
mutta ei vielä toteutettu.
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
Neljässä kunnassa kerrottiin, ettei kunnalla ole konkreettisia tavoitteita uusiutuvan energian käyttöön liittyen. Yhdessä kunnassa tavoitteita ei ole asetettu johtuen vuonna 2013 tapahtuvasta kuntaliitoksesta, jonka jälkeen tullaan pyrkimään Uudenmaan liiton tavoitteeseen “Hiilineutraali Uusimaa”.
Uusiutuvaa energiaa on kunnassa pohdittu, varsinkin hakkeen käyttöä edullisena lämpöenergianlähteenä. Toisessa kunnassa tavoitteet tulevat HINKUhankkeen myötä. Kunnan kaukolämpö tulee Fortumilta, eikä siihen ole voitu puuttua koska kunnan toimivalta asiassa on pieni. Kahdessa muussa kunnassa lähes kaikki kunnan rakennukset lämpiävät jo nyt 100 % uusiutuvalla hakekaukolämmöllä, minkä vuoksi ei enää ole tarvetta asettaa tavoitteita.
Hiilidioksidipäästöt/ilmastonmuutos
Helsingin Energia kertoi Helsingin tavoitteiden tulevan suoraan EU:lta:
20/20/20 - uusiutuvan energian ja energian säästön lisäksi myös hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Lisäksi Helsingin tavoitteena on olla hiilidioksidivapaa kaupunki vuonna 2050. Lisäksi Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen toteuttavat pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa.
2.2 Miten tavoitteisiin pyritään? Mitä on tehty tavoitteiden saavuttamiseksi?
Kuntien vastauksissa korostui kunnan kiinteistöjen lämmitystavan ja energiatehokkuuden sekä kunnan kaukolämpöratkaisujen merkitys energiansäästössä ja uusiutuvan energian käytössä. Kaukolämmön mainitsi 16 ja kiinteistöt 15 kaikista niistä 24 kunnasta, joilla on energiansäästöön ja/tai uusiutuvaan energiaan liittyviä tavoitteita. Kaavoituksen mainitsi 8 kuntaa.
Kaukolämpö
Uudenmaan kunnissa pidetään tärkeänä siirtyä kaukolämmön tuotannossa
uusiutuvan energian käyttöön. Tällä kunnat hakevat mm. kustannussäästöjä.
Seitsemässä kunnassa (Askola, Lapinjärvi, Nummi-Pusula, Pornainen, Porvoo, Pukkila ja Raasepori) kerrottiin olevan vähintään 90 % uusiutuva hakekaukolämpö kunnan tai kunnan energiayhtiön omistamasta lämpölaitoksesta, paikalliselta lämpöosuuskunnalta tai lämpöyrittäjältä ostettu. Lohjan ja
Myrskylän hakevoimalat käynnistyvät syksyllä 2012.
Nurmijärven sähkön biovoimalaitosten tuottama kaukolämpö on suurimmaksi osaksi puupohjaista: kirkonkylän sekä Rajamäen lämpökeskuksissa
90 % kaukolämmöstä saadaan metsätähdehaketta, purua ja kuorta polttamalla, Klaukkalan lämpölaitoksessa puolestaan polttoaineena on palaturve,
puunjalostusteollisuuden sivutuotteet ja metsätähdehake, ja laitoksella on lisäksi 300 kW:n biokaasukattila. Klaukkalan kaukolämmöstä 75 % on tuotettu kotimaisilla polttoaineilla. (Nurmijärven sähkö n.d.)
31
32
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Järvenpäähän on rakenteilla Fortumin biovoimalaitos, jossa biopolttoaineen osuus tulee olemaan yli 80 %, lähinnä haketta ja metsäteollisuuden sivutuotteita. Laitos tulee tuottamaan noin 80 % sekä Järvenpään että Tuusulan kaukolämmöstä. (Fortum 2012.) Myös Hangon kaukolämpö tulee Fortumin biovoimalaitoksesta. Loviisan kaukolämpö on myös pääosin puupohjaista ja tulee Porvoon Energialta. Hyvinkään kaukolämmöstä suurin osa (63
% vuonna 2011) tuotetaan Ekokemin jätevoimalassa (Hyvinkään energia- ja
ilmastoraportti 2011, 11).
Helsingissä päätetään vuonna 2015 energian tuotannosta. Näkyvillä on kaksi vaihtoehtoista polkua 20 % uusiutuvan energian käytön saavuttamiseksi:
biomassan hyödyntäminen vanhoissa lämpövoimaloissa tai uusi biomassavoimala. Helsingin energia aloittaa puupelletin polttokokeet Hanasaaren voimalaitoksessa ja vuonna 2014 joka tapauksessa aletaan pellettiä polttaa rinnakkain kivihiilen kanssa. Pelkästään pelletin käyttöön siirtymisellä ei 20 %
tavoitetta Helsingin Energian mukaan kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa.
Kiinteistöt
Uudenmaan kunnissa on kiinnitetty paljon huomiota kuntien kiinteistöjen
lämmitystapaan. Uusiutuvan energian ratkaisuja on toteutettu ja niitä suunnitellaan toteutettavan lisää. Eniten uusiutuvan energian ratkaisuja on toteutettu kuntien uudiskohteissa ja kaukolämpöverkon ulkopuolella tilanteissa, joissa vanhaa lämmitysjärjestelmää on uusittava. Kiinteistöjen lämmitysmuodon lisäksi kunnissa on huomioitu kiinteistöjen sisätilan lämpötilan ja ilmanvaihdon merkitys energian säästämisessä. Myös valaistuksessa ja katuvalaistuksessa on huomattu olevan mahdollisuuksia saavuttaa säästöjä.
Vantaan päiväkoteihin ja kouluihin on suunnitteilla ja toteutettukin maalämpöä. Espoon kaupungin rakennushankkeissa tarkastellaan aina uusiutuvan
energian käyttömahdollisuuksia ja lähes kaikissa uudiskohteissa otetaan uusiutuvaa energiaa käyttöön, kuten myös korjauskohteissa ja mahdollisuuksien
mukaan myös jo olemassa olevissa muissa kohteissa. Porvoossa kaukolämpöverkon ulkopuolella sijaitsevat koulu ja päiväkoti ovat siirtyneet 5 – 6 vuotta
sitten toinen maalämpöön ja toinen pelletteihin. Nyt Porvooseen rakennettaviin kolmeen uuteen päiväkotiin (joista yksi valmistui kesällä 2012) tulee lämmitysmuodoksi maalämpö ja aurinkoenergia. Myös Karkkilan, Mäntsälän ja
Raaseporin kunnissa kussakin yksi päiväkoti käyttää jo maalämpöä. Mäntsälässä on lisäksi kaksi kyläkoulua, jotka lämpiävät hakkeella ja ensi kesänä
valmistuu koulu, jonne on tulossa pellettikäyttöinen lämmityskeskus. Myös
Pornaisilla on päiväkoti, joka lämpiää pelletillä.
Myös monissa muissa kunnissa on suunnitteilla uusiutuvan energian käyttöönotto öljylämmityksen tilalle yksittäisissä kohteissa. Kirkkonummen kunnalla on paljon öljylämmityskohteita ja näistä on teetetty uusiutuvan energian käytön selvitys, Teemu Salosen diplomityö Uusiutuvien energialähteiden
käyttö Kirkkonummen kunnan hallinnoimissa öljylämmitteisissä kiinteistöissä (2010). Selvityksen pohjalta on tehty toimintasuunnitelma jonka mu-
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
kaisesti aletaan vaihtaa öljyn käyttöä uusiutuviin, esim. hakkeeseen ja merilämpöön. Vuonna 2012 Kirkkonummella selvitetään konsulttityönä useiden kunnan kiinteistöjen uusiutuvan energian mahdollisuuksia, ja uusiutuvan energian kuntakatselmuksen odotetaan tuovan vielä lisätietoa.
Kaavoitus
Kahdeksassa kunnassa kerrottiin, että uusiutuvan energian mahdollisuudet
ja/tai energiansäästö huomioidaan jo kaavoituksesta lähtien. Toisaalta usean kunnan edustaja ei ottanut lainkaan kantaa kaavoitusasioihin, joten lukumäärä voi olla paljon suurempikin. Esimerkiksi Hangossa tehdään geoenergiaratkaisuja ja yhdellä kaavoitusalueella katsotaan paikkoja geoenergiakaivoille jo etukäteen. Myrskylässä puolestaan on kaavoitettu noin 60 asunnon
asemakaava-alue, jossa asukkaat velvoitetaan uusiutuvan energian käyttöön
(maalämpö ja aurinkoenergia). Askolassa on kaavoitettu uudelle kaava-alueelle tontti hakelämpölaitokselle, joka lämmittäisi mm. kirkonkylän koulun,
kunnantalon ja terveysaseman. Järvenpäässä kaupunki puolsi Fortumin hakevoimalan rakentamista, ja edisti hanketta kaavoittamalle voimalalle alueen.
Loviisassa puolestaan on valmisteilla tuulivoimayleiskaava. Inkoon sisäsaaristolle laadittavaan kaavaan on mahdollisesti tulossa tuulivoiman sijoituspaikkasuunnitelma. Lisäksi kaavoituksessa huomioidaan Espoossa uusiutuvan energian tuotantomahdollisuudet ja Keravalla energiansäästö.
Muita keinoja tavoitteiden saavuttamiseen
Muita keinoja, millä kunnat vaikuttavat tai sitoutuvat energiansäästämiseen,
uusiutuvan energian käytön edistämiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, tulee usein erilaisten hankkeiden myötä. Helsinki, Hyvinkää, Espoo,
Tuusula ja Vantaa ovat mukana valtion ja kuntien ilmastokumppanuushankkeessa, jolla tavoitellaan ilmastopäästöjen vähentämistä tunnistamalla kuntien toimista vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat sekä selvittämällä
näiden toimien rahoitusvaihtoehtoja. (Suomen Kuntaliitto 2012.) Kahdessa
kunnassa kerrottiin, että kunnassa on toteutettu energian säästöön tähtääviä
ESCO hankkeita, ja yhdessä kunnassa käynnistyy ESCO hanke ensi vuonna.
Yhdessä kunnassa mainittiin osallistumisesta Julia 2030 hankkeeseen ja toisessa energianeuvontahankkeen toteuttamisesta kuntalaisille.
Joissain kunnissa on energia-asiantuntijoita, joiden työ liittyy lähinnä kunnan energiaratkaisuihin. Esimerkiksi Raaseporissa on palkattu energiakoordinaattori ajamaan kunnan ilmasto-ohjelma läpi ja osoittamaan ilmasto-ohjelman taloudellinen hyöty kunnalle.
Helsingin Energiassa tehdään kehitystyötä toimivien ratkaisujen löytämiseksi, esimerkiksi biosynteesikaasukokeiluja maakaasuvoimalassa. Helsingin energia on myös toteuttanut mm. älykkäitä sähköverkkoja ja kotiautomaatiojärjestelmiä.
33
34
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
2.3 Mitä hyötyä on tavoitteisiin pyrkimisestä ja niiden saavuttamisesta?
Kuntien edustajilta kysyttiin, miten kunta hyötyy uusiutuvan energian ja
energiansäästön tavoitteisiin pyrkimisestä ja niiden saavuttamisesta. Myös
kunnilta, joilla ei konkreettisia tavoitteita ole, kysyttiin millaista hyötyä tavoitteista voisi olla ja myös mitä hyötyä on havaittu jo toteutetuissa ratkaisuissa. Esille tuotiin erityisesti jo toteutuneiden toimenpiteiden hyötyjä. Kuitenkin usein kunnissa toteutetut uusiutuvan energian ratkaisut olivat niin
uusia, ettei niiden taloudellisia hyötyjä oltu vielä voitu todeta. Merkittävimmät hyödyt vastaajien mielestä olivat kunnan imago, päästöjen vähentäminen sekä taloudellinen säästö.
Kunnan imago
Energiansäästön, uusiutuvan energian käytön ja tuotannon sekä niihin liittyvien tavoitteiden kerrottiin olevan tärkeitä kunnan imagolle 25 kunnassa.
Osassa kunnista imagokysymys on yksi merkittävimmistä asioista, toisissa se
tunnistetaan hyötynä, mutta ei niin tärkeänä kuin kustannussäästö ja päästöjen vähentäminen.
Päästöjen väheneminen
Energiansäästöstä ja/tai uusiutuvan energian käytöstä aiheutuva päästöjen
väheneminen koetaan 22 kunnassa merkittävänä hyötynä. Useassa kunnassa kerrottiin, että kunta on sitoutunut päästöjen vähentämiseen sekä ilmastotavoitteisiin ja niiden toteuttaminen on tärkeää. Kuuden kunnan edustajat
eivät osanneet sanoa, vähenevätkö päästöt uusiutuvan energian käytön myötä, koska asiaa ei ole kunnassa selvitetty tai kertoivat, ettei kunnassa ole vielä laajasti ymmärretty päästöjen vähentämisen tärkeyttä.
Säästöä energian hinnassa / taloudellinen säästö
Taloudellista hyötyä energiansäästöstä ja uusiutuvan energian tuotannosta ja
käytöstä arveltiin kunnalle tulevan tai voivan tulla 21 kunnassa. Esimerkiksi Espoossa energiansäästö on huomioitu kaikissa sopimuksissa, ja säästö on
ollut rahassa mitattuna noin 1,5 miljoonaa euroa. Uusiutuvan energian käyttö on todettu taloudellisesti hyödylliseksi erityisesti niissä kunnissa, joilla on
oma tai lämpöosuuskunnan tai lämpöyrittäjän hoitama hakevoimala ja ratkaisu on tuonut huomattaviakin taloudellisia hyötyjä. Toisaalta niissä kunnissa, jotka ostavat kaukolämmön energiayhtiöltä, ei hakkeen öljyä edullisempi
hinta ole välttämättä siirtynyt lämmön ostajalle, kuten kunnalle. Neljän kunnan edustajat eivät osanneet sanoa, aiheutuuko uusiutuvan energian käytöstä
säästöä ja kolmessa arveltiin, ettei sitä ole ainakaan tällä hetkellä vielä saatu.
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
Lisää työpaikkoja
Kymmenessä kunnassa arveltiin uusiutuvan energian, erityisesti haketoiminnan, tuovan kuntiin jonkin verran lisää työpaikkoja. Uusia työpaikkoja ei kuitenkaan uskota syntyvän paljon, vaan lähinnä paikallisille lämpöyrittäjille
ja -osuuskunnille. Lämpöosuuskuntien aluetaloudellinen merkitys tunnistetaan: paikalliset henkilöt hoitavat lämpölaitoksen ja raaka-aineen hankinnan
pääosin kunnan alueelta. Esimerkiksi Lapinjärvellä energiaosuuskunnassa
on mukana noin 40 maaseudun yrittäjää, ja näin on varmistettu maaseudun
työllistämistä. Toisaalta yhdessä kunnassa paikalliset hakkeen toimittajat olivat hintakilpailutuksessa selvästi kalliimpia, jolloin valittiin hakkeen toimittaja kunnan ulkopuolelta.
Huoltovarmuus
Hakekaukolämmön huoltovarmuus koettiin hyötynä neljässä kunnassa. Yhdessä kunnassa korostettiin hajautettua hakkeen hankintaa mieluiten paikallisilta toimijoilta huoltovarmuuden kannalta parempana ratkaisuna kuin
keskitettyä hakkeen toimitusta. Neljässä kunnassa arveltiin hakekaukolämmön huoltovarmuuden nousevan hyödyksi, jos esim. jonkin kriisin takia öljyn
saanti vaikeutuu. Erityisen tärkeänä tekijänä huoltovarmuutta pidettiin Helsingin energialla kaupunkiympäristöä ajatellen. Siksi onkin selvitettävä tarkasti, parantuuko vai huonontuuko se, ennen kuin tehdään suuria muutoksia.
2.4 Miten yksityisen tuottamaan energiaan suhtaudutaan?
Varsinaisia periaatepäätöksiä ei kunnissa ole tehty siitä miten yksityisten
tuottamaan energiaan suhtaudutaan. Myrskylän uusiutuvaa energiaa käyttävällä asuntoalueella tosin ei muuta kuin uusiutuvaa periaatteessa hyväksytä,
ja tämä on selkeä osoitus kunnalta. Espoossa puolestaan kerrottiin että periaatepäätöstä ei tarvita, koska uusiutuvan energian tuotanto hyväksytään laajasti ja se huomioidaan myös kaavoituksessa. Yleensäkin kunnissa katsotaan
tapauskohtaisesti yksityisten energian tuottamissuunnitelmat.
Maalämpö
19 kunnassa kerrottiin kunnan suhtautuvan myönteisesti asukkaiden rakentamaan maalämpöön. Kolmessa kunnassa mainittiin, että maalämpöä suositellaan asukkaille, yhdessä maalämmön lisäksi myös aurinkolämpöä. Kolmessa kunnassa maalämpöä ei pidetty toivottuna ratkaisuna kaukolämpöverkon alueella.
Tuulivoima
Tuulivoimaa ei useimmissa kunnissa ole mietitty, koska siihen ei ole ollut
kiinnostusta. Joillakin alueilla kuitenkin tunnistetaan, että tuulivoimala-
35
36
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
hankkeita voi olla tulossa. Esimerkiksi Sipoon saaristo voisi olla mahdollisuus tuulivoiman suhteen. Loviisa suhtautuu tuulivoimaan myönteisesti ja
pyrkii edistämään sitä. Tavoitteena on nyt selvittää, millä alueilla tuulivoiman tuottaminen on mahdollista ja laatia tuulivoimayleiskaava. Tuulivoiman
tuottamisesta kiinnostuneita yhtiöitä on useita, jopa 100. Helsinki pyrkii rakentamaan lisää tuulivoimaa. Myös Mäntsälä suhtautuu tuulivoimaan myönteisesti. Mäntsälän Energia on hakenut tuulivoimalle lupaa, mutta ei ole sitä
saanut väylistä ja sähkölinjoista johtuvien sijoituspaikkaongelmien vuoksi.
Tuulivoimakysymystä selvitetään myös Raaseporin alueella ja luodaan linjanvetoa siitä, millä edellytyksillä rakennetaan esim. tuulivoimaloita ja tuulimyllyjä maatiloille. Inkoossa tuulivoima on herättänyt paljon puhetta: päätettiin,
ettei lähdetäkään mukaan merituulivoimalahankkeeseen Raaseporin vetäydyttyä hankkeesta. Sisäsaaristolle laadittavaan kaavaan on mahdollisesti tulossa tuulivoiman sijoituspaikkasuunnitelma.
Kolmessa kunnassa mainittiin tuulivoiman olevan kuntalaisille tunteita herättävä asia, ja tuulimyllyt koetaan uhkana maisemalle. Yhdessä näistä kunnista kerrottiin, että vaikka lupia yksittäisille tuulimyllyille on myönnetty,
ovat valitukset estäneet rakentamisen ja myös jo rakennettuja tuulimyllyjä
on valitusten takia jouduttu purkamaan.
2.5 Edellytyksiä hajautettuun energiantuotantoon?
Miten kunnassa luodaan edellytyksiä hajautettuun energiantuotantoon? Ainoastaan 12 kunnan edustajat vastasivat kysymykseen. Kuudessa näistä kunnista kerrottiin jo olevan hajautettua energiantuotantoa. Esimerkiksi Espoossa energiasuunnittelu on maankäytön suunnittelussa vahvasti mukana. On
paljon alueita, joissa pientaloasukkaat ovat valinneet uusiutuvan energian.
Kaupunki ei määrää energiamuotoa, mutta voi kuitenkin luoda edellytyksiä
uusiutuvan energian käytölle esim. varaamalla tilaa toimijoille. Kunnan keinoina luoda edellytyksiä hajautettuun energiantuotantoon mainittiin myös
energiaselvitys kunnan kiinteistöille ja kunnan ohjaava toiminta kuntalaisten kiinteistöjen lämmitystavan valinnassa. Esimerkiksi Helsingissä on suunnitteilla Östersundomiin laaja alue aurinkolämmön tuotannon, biopolttoaineiden käytön, maalämmön ja lämmön varastoinnin selvittämiseen laajassa
mittakaavassa (Helsingin Energia 2011.) Edellytyksiä hajautettuun energiantuotantoon pyritään Helsingissä luomaan käsi kädessä yhteistuotannon kanssa, ja kokonaisuudessa järkeviä ratkaisuja.
Maaseutu mukana kunnan energiantuotannossa?
Kymmenessä kunnassa vastattiin, että maaseudun mahdollisuutta olla mukana kunnan energiantuotannossa ei ole mietitty. Syynä oli ennen kaikkea se,
ettei kunnassa ole omaa energiantuotantoa tai maaseutua. Kahdessa kunnassa haastateltava ei osannut sanoa, onko asiaa mietitty.
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
Yhdessätoista kunnassa kerrottiin maaseudun yrittäjien jo olevan mukana
kunnan energiantuotannossa; erityisesti hakkeen toimituksen, lämpöosuuskuntien ja pienten hakelaitosten kautta. Kolmessa kunnassa mietitään esim.
kaukolämpöverkon ulkopuolella olevien kiinteistöjen lämmitysmuotoja. Kahdessa kunnassa paikallinen haketoimitus ei onnistunut suunnitelmista huolimatta.
2.6 Yhteenveto
Tutkimuksen haasteena oli sopivien henkilöiden löytäminen haastateltaviksi. Haastateltavat olivat erilaisissa tehtävissä, eikä kaikissa kunnissa ole energia-asioista vastaavaa henkilöä, jolla olisi kokonaiskuva erityisesti uusiutuvaan energiaan liittyen. Näyttää siltä, että energiaan liittyviä asioita ei useassa kunnassa ole koordinoitu: esimerkiksi eri strategioiden ja ohjelmien olemassaoloa tai toteuttamista ei aina kovin hyvin tunnettu – tai ehkä asioita
kysyttiin väärältä taholta. Tarvetta voisi kunnissa olla eri ohjelmien ja tavoitteiden yhdistämiseen, ja toteuttamissuunnitelman laatimiseen niiden pohjalta. Myös uusiutuvan energian kuntakatselmukset voisivat tukea kuntia auttamalla niitä tunnistamaan uusiutuvaan energiaan liittyvät hyödyt ja mahdollisuudet. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikissa kunnissa ei ole katselmuksiin
panostettu. Kunnissa joissa katselmus on tehty, on se tuonut mukanaan merkittävää tietoa ja yhteistyötahoja.
Energian säästämisen taloudellinen merkitys tunnistetaan kunnissa, ja energian säästöä tavoitellaan. Lähes puolet Uudenmaan kunnista on solminut
kunta-alan energiatehokkuussopimuksen tai liittynyt kunta-alan energiaohjelmaan. Lisäksi Länsi-Uudenmaan kuntia on liittymässä HINKU hankkeeseen, jossa on hyvin kunnianhimoiset päästöjen vähentämistavoitteet. Myös
kunnissa, joissa ei konkreettisia energian säästötavoitteita ole, pyritään mahdollisuuksien mukaan vähentämään energian käyttöä. Konkreettiset tavoitteet ja niiden pohjalta laadittu suunnitelma voisivat olla näille kunnille hyödyllisiä.
Uusiutuvan energian tuotanto ja käyttö kunnissa on hyvin vaihtelevaa. Asenne uusiutuvaa energiaa kohtaan on kunnissa hyvin myönteinen ja haastatteluista sai sellaisen kuvan, että parin viimeisen vuoden aikana on tällä saralla tapahtunut paljon. Omat ja muiden kuntien myönteiset kokemukset uusiutuvasta energiasta ovat lisänneet kuntien kiinnostusta siihen, ja suunnitteilla on useita uusiutuvan energian ratkaisuja ja myös tutkimusta sekä kokeiluja.
Kaukolämmön energiamuoto on keskeinen kysymys. Joissakin kunnissa kaukolämpö on lähes kokonaan uusiutuvaa ja kokemukset siitä myönteisiä. Ne
kunnat joilla ei ole omaa kaukolämmön tuotantoa kokivat, ettei kunnalla ole
mahdollisuuksia vaikuttaa energiamuotoon. Voisiko niillä kuitenkin olla halutessaan vaikutusmahdollisuuksia? Huomiota kiinnitetään myös kaukolämpöverkon ulkopuolella olevien kunnan kiinteistöjen lämmitystapaan, ja
suurin osa kunnista kannustaa jatkossa siirtymään uusiutuviin energianlähteisiin.
37
38
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Uusiutuvan energian käyttöön ja energiansäästöön liittyvistä hyödyistä kunnille voimakkaimmin nousivat esiin kunnan imago, päästöjen väheneminen
sekä taloudellinen säästö (yli 20 vastaajaa kussakin). Lisäksi kymmenessä
kunnassa arveltiin uusiutuvan energian, erityisesti haketoiminnan, tuovan
tai voivan tuoda kuntiin jonkin verran lisää työpaikkoja. Yhdessätoista kunnassa kerrottiin maaseudun yrittäjien olevan mukana kunnan energiantuotannossa; erityisesti hakkeen toimituksen, lämpöosuuskuntien ja pienten hakelaitosten kautta.
Lähteet
Fortum 2012a. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto Suomessa. Järvenpäässä rakennetaan biovoimalaitosta. Viitattu 16.10.2012. http://www.fortum.com/
fi/energiantuotanto/s%C3%A4hk%C3%B6n-ja-l%C3%A4mm%C3%B6n-yhteistuotanto/suomessa/pages/default.aspx
Fortum 2012b. Järvenpään biovoimalan rakennustyöt hyvässä käynnissä. Viitattu
16.10.2012. http://www.fortum.com/fi/media/artikkelit/jarvenpaan_biovoimalaitoksen_rakennustyot_hyvassa_vauhdissa/pages/default.aspx
Helsingin Energia 2011. Östersundomin energiaratkaisuissa selvitetään aurinkoenergiaa, maalämpöä, biopolttoaineita ja lämmön varastointia.
Myös Jätkäsaaresta tehdään energiatehokkuuden mallikaupunginosaa.
Viitattu 8.11.2012. http://www.helen.fi/tiedotteet/tiedotteet.aspx?id=332
Hyvinkään kaupungin energia- ja ilmastoraportti 2011. Saatavissa http://hyvinkaa.fi/
Tiedostot/Energia-asiat/Hyvink%C3%A4%C3%A4n%20energia-%20ja%20
ilmastoraportti%202012.
Keski-Uudenmaan ympäristökeskus 2012. Keski-Uudenmaan ilmastotyö etenee. Ilmastokatsaus huhtikuu 2011 – joulukuu 2011. Saatavissa http://
www.kuuma.fi/files/282/ilmastokatsaus.pdf
Motiva Oy 2010a. Kunta-alan energiaohjelma. Viitattu 15.10.2012. http://
www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/sopimusalat/kunta-ala/kuntaalan_energiaohjelma/
Motiva Oy 2010b. Kunta-alan energiatehokkuussopimus. Viitattu 15.10.2012.
http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/sopimusalat/kunta-ala/
kunta-alan_energiatehokkuussopimus/
Motiva Oy 2011. Julkinen sektori. Energiatehokkuussopimus ja energiaohjelma. Viitattu 15.10.2012. http://motiva.fi/julkinen_sektori/energiatehokkuussopimus_ ja_energiaohjelma
Nurmijärven Sähkö Oy, n.d. Kaukolämpö. Tuotantolaitokset. Viitattu
6.11.2012. http://www.nurmijarvensahko.fi/fi/kaukolampo/tuotantolaitokset
2 Selvitys uusiutuvan energian käytöstä, tuotannosta ja energian säästämisestä Uudenmaan kunnissa
Seppälä, J. 2012. HINKU-hankkeen vastuullinen johtaja. Suomen Ympäristökeskus. Haastattelu 6.7.2012.
Suomen Kuntaliitto 2012. Valtion ja kuntien ilmastokumppanuus –esiselvitys.
Viitattu 23.10.2012. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/
yty/ilmastonmuutos/ilmastokumppanuus/Sivut/default.aspx
39
40
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
41
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Terhi Haataja & Piia Purho & Heta Tuura
Kuva 1. Metsähaketta kuljetinhihnalla Lapinjärven kunnan lämpölaitoksessa. Lämpö tuotetaan
kunnan kaukolämpöverkkoon. Kuva: Sonja Pyykkönen
3.1 Uudenmaan metsävarat
Metsämaata on Uudellamaalla 290 000 ha (Suomen metsäkeskus 2012). Uudenmaan pinta-alasta on tiheästä asutuksesta huolimatta valtaosa, 85 % on
metsä- ja maatalousalueita. Pinta-alasta 7 % on asuinkiinteistöalueita ja 3 %
liikennealueita. Teollisuus- ja palvelualueita sekä kesämökkialueita on 2 %
alasta. Metsät ja maatalousalueet muodostavat koko maan pinta-alasta 96 %
sekä asuinkiinteistöt 2 %. (Uudenmaanliiton tietopalvelu 2012.) 42
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakuntien alueen pohjoisimmat kunnat ovat
osa metsäkeskus Häme-Uusimaa aluetta. Vaikka metsätalouden merkitys ei
ole niin suuri kuin Kanta- ja Päijät-Hämeessä, metsätaloutta ja maatilametsätaloutta alueella harjoitetaan metsiä käyttäen ja hoitaen. Pohjoisella ja itäisellä Uudellamaalla toteutetaan noin 20 % Häme-Uudenmaan alueen metsätalouden puunmyynneistä ja metsänhoitotöistä noin 15 %. Metsäteollisuudella ja puutuoteteollisuudella on myös merkittävä rooli alueella. Erityisesti itäisellä ja pohjoisella Uudellamaalla kaukolämmön ja sähkön tuotannossa bioenergian merkitys kasvaa. (Rantala & Leinonen 2012.)
Osa Uudenmaan kunnista kuuluu Suomen metsäkeskuksen Rannikon alueyksikköön. Valtio ja yhtiöt omistavat vain pienen osan Rannikon alueyksikön
metsistä. Etelärannikolla metsätalousmaasta 85 % on yksityismetsänomistajien hallussa. Kunnat, seurakunnat ja muut yhteisöt luokitellaan tässä yksityismetsänomistajiksi. Muualta Suomesta omistavia metsänomistajia asuu
Pääkaupunkiseudulla noin 20 000. (Metsäkeskus 2011.)
Merkittävimmät Häme-Uudenmaan alueen teollisuuden alat ovat metsä- ja
metalliteollisuus. Etelärannikolta suuren kokoluokan massa- ja paperiteollisuus puuttuu, mutta tukkipuuta hyödyntäviä sahoja löytyy myös etelärannikolta. Suurin osa metsäteollisuuden puusta saadaan yksityismetsistä, koska
lähes 90 % metsätalousmaasta on yksityismetsää. Metsäteollisuus tuo kuitenkin osan käyttämästään puusta Venäjältä. Tavoite jatkaa koko metsäsektorin myönteistä kehitystä alueella asettaa metsäalan yhteistyölle yhä kasvavia haasteita. (Suomen luonnonsuojeluliitto 2012; Rantala & Leinonen 2012.)
Taulukossa 7 on kuvattu metsien ja muiden luonnonalueiden jakautuminen
Uudenmaan kuntien alueella. Uudenmaan alueet on jaettu edelleen kuuteen
tilastolliseen vertailualueeseen: pääkaupunkiseutu, Helsingin seudun kehysalue, Lohjan seutu, Raaseporin seutu, Porvoon seutu ja Loviisan seutu. (Uudenmaanliiton tietopalvelu.)
Taulukko 7. Maankäytönjakauma Uudellamaalla vuonna 2010 (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu /
Hertta-tietokanta).
Metsien ja muiden
luonnonalueiden
pinta-ala
Metsien ja muiden
luonnonalueiden
pinta-alaosuus
Alue
km²
%
Espoo
164
52,6
Helsinki
77
36
Vantaa
93
38,9
2
29,9
Pääkaupunkiseutu
336
43,6
Hyvinkää
210
64,9
Järvenpää
11
29,9
Kauniainen
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Metsien ja muiden
luonnonalueiden
pinta-ala
Metsien ja muiden
luonnonalueiden
pinta-alaosuus
11
35,1
Kirkkonummi
239
65,3
Mäntsälä
357
61,4
Nurmijärvi
174
48,1
Pornainen
85
58,1
200
58,9
Kerava
Sipoo
Tuusula
100
45,2
Vihti
330
63,2
Hgin seudun kehysalue
1717
58,6
Helsingin seutu
2054
55,5
91
77,5
Inkoo
234
66,9
Raasepori
850
74
Raaseporin seutu
1175
72,7
Karjalohja
80
65,9
Karkkila
178
73,5
Hanko
Lohja
201
57,6
Nummi-Pusula
319
67,8
Siuntio
146
60,5
Lohjan seutu
925
64,9
Lapinjärvi
205
62
Loviisa
589
72
Loviisan seutu
794
69,1
Askola
119
56,1
Myrskylä
128
63,6
Pukkila
73
50
Porvoo
415
63,2
Porvoon seutu
734
60,5
5682
62,4
Muu Suomi
259560
87,9
Koko maa
265243
87,1
Uusimaa
Vertailu-alueista pinta-alallisesti eniten metsiä ja muita luonnonalueita on
Helsingin seudun kehysalueilla ja vähiten pääkaupunkiseudulla. Prosentuaalisesti eniten metsiä ja muita luonnonalueita on Raaseporin seudulla ja vähiten Pääkaupunkiseudulla. Yksittäisiä kuntia vertailtaessa vähiten metsää ja
43
44
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
muita luonnonalueita sekä pinta-alallisesti että prosentuaalisesti on Kauniaisissa. Pinta-alallisesti eniten on Raaseporissa ja prosentuaalisesti Hangossa. Alueen metsät ovat suotuista puuntuotantoaluetta. Metsien valtapuulaji on
kuusi; noin puolet metsämaan metsistä on kuusivaltaista. Mäntyvaltaisten
metsien osuus on noin kolmannes ja alueella esiintyy myös kaikkia jaloja lehtipuita. Maakunnan metsät ovat tuottoisassa kunnossa. Viimeisimpien inventointitietojen mukaan puuston keskitilavuus on noin 150 kuutiometriä hehtaarilla. Metsän hehtaarikohtainen nettotuotto oli vuonna 2008 noin 180 euroa, kun koko maan keskituotto oli noin 100 euroa. Koko maan kantorahatuloista vuotuiset kantorahatulot ovat 12 %. Puuston ikäluokkajakauma on lähellä tavoitetasoa, mikä antaa hyvän lähtökohdan kestävän metsätalouden
harjoittamiselle jatkossakin. (Okkonen 2008.)
Metsien omistajuus
Metsänomistajia Uudellamaalla on noin 7000. Alle puolet yksityismetsien
metsänomistajista asuu maatiloilla. Todennäköisesti yhä suurempi osa metsänomistajista saa tulevaisuudessa tulonsa muualta kuin metsätaloudesta.
(Okkonen 2008.)
Uudellamaalla noin kolme neljäsosaa metsistä on yksityisomistuksessa (Metla, Metsävarat maakunnittain 2012.) Yksityisiä metsälöitä on kaikkiaan 24
300. Enemmän kuin joka kymmenes omistaa metsää joko yksin, yhdessä puolison kanssa tai yhteisomistustilan osakkaana. Yleensä metsälöt ovat melko
pieniä, 85 % metsälöistä on alle 50 hehtaaria. Pinta-alaltaan yli 200 hehtaarin metsälöitä on vain 118. Perheet omistavat yksityisistä tiloista kolme neljäsosaa ja perikunnan ja yhtymät yhden neljäsosan. Suurin omistajaryhmä
on eläkeläiset, toiseksi suurin palkansaajat ja kolmanneksi suurin on maatalousyrittäjät. Naisia metsänomistajista on joka neljäs. Metsänomistajien keski-ikä on 59 vuotta. Vajaa kolmannes metsänomistajista asuu tilan sijaintikunnan ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla asuu noin 4000 taloutta, joilla on
metsää Häme-Uudenmaan alueella. (Metsäkeskus 2012.)
Metsäteollisuus omistaa noin kuusi prosenttia Häme-Uudenmaan alueen
metsistä ja valtio seitsemän prosenttia. Metsäteollisuuden omat metsäosastot hoitavat niitä ja tarjoavat metsäpalvelusopimuksia myös yksityisille. Metsähallituksen metsätalouden tulosalue hoitaa talousmetsiä. Luontopalvelujen
tulosalue hallinnoi suojelualueita ja kehittää valtion metsien virkistyskäyttöä.
(Suomen luonnonsuojeluliitto 2012.)
Uudellamaalla kunnat ja kaupungit omistavat yhteensä noin 40 000 hehtaaria metsiä (Tilastokeskus 2010), joka on kaksi kertaa enemmän kuin alueella suojellun metsän kokonaispinta-ala. (Suomen luonnonsuojeluliitto 2012).
3 Metsäenergia Uudellamaalla
3.2 Puun pienpoltto
Puun pienpoltolla tarkoitetaan pientalojen ja vapaa-ajan asuntojen puun polttoa tulisijoissa ja kattiloissa. Viimeisin tutkimus pientalojen polttopuun käytöstä Suomessa on tehty lämmityskautena 2007/2008. Sen mukaan polttopuuta käytetään pientalojen energialähteenä vuosittain noin 6,7 miljoonaa
kuutiometriä. Tästä raakapuuta on 5,4 ja erilaista jätepuuta 1,3 miljoonaa
kuutiometriä. Energiaksi muutettuna puuta kuluu noin 48 PJ. (Torvelainen
2009.)
Puusta suurin osa poltetaan raakapuusta tehtyinä halkoina ja klapeina, pienempi osa raakapuusta tai metsäjätepuusta tehtynä hakkeena. Osa poltettavasta puusta on sahauksen sivutuotteita tai rakentamisen jätepuuta. Keskimäärin kiinteistössä kuluu 4,6 kuutiometriä polttopuuta vuodessa. Noin puolet puusta käytetään puulämmitteisissä pientaloissa, kolmannes sähkö- tai öljylämmitteisten talojen lisälämmönlähteenä ja loput vapaa-ajan rakennuksissa. Polttopuun käyttö on viime vuosina lisääntynyt tasaisesti, erityisesti jätepuun käyttö on lisääntynyt. (Torvelainen 2009.)
Polttopuusta noin 30 prosenttia käytetään maatiloilla, muissa asuinkiinteistöissä 60 prosenttia ja vapaa-ajan asunnoissa noin 10 prosenttia. Keskikulutus on suurin maatiloilla, noin 14,5 kuutiota vuodessa. Omakotitaloissa keskikulutus on 3,2 kuutiota ja vapaa-ajan asunnoissa noin 1,8 kuutioita vuodessa. Suurin osa polttopuusta hankitaan omasta metsästä tai muuten omatoimisesti, ostetun polttopuun osuus on noin viidennes. Ostopuun määrän uskotaan kasvavan erityisesti pääkaupunkiseudulla ja taajamissa. (Lappalainen 2007; Torvelainen 2009.)
Vaikka puuperäisillä polttoaineilla tuotetaan yli 20 prosenttia kaikesta Suomessa kulutetusta energiasta, on polttopuun osuus siitä vain neljä prosenttia.
Suurin osa Suomessa tuotetusta puupohjaisesta energiasta on metsäteollisuuden tuottamaa nestemäistä mustalipeää, puun kuorta ja sahanpurua. Tarkasteltaessa pientalojen, vapaa-ajan rakennusten ja maatalousrakennusten lämmitysenergian kulutusta, on polttopuun energialähdeosuus merkittävä, noin
40 prosenttia. (Torvelainen 2009.)
Puulämmitteisissä pientaloissa puuta poltetaan klapikattiloissa. Pellettikattiloiden suosio on kasvussa, mutta ne eivät vielä ole kovin yleisiä Suomessa. Muun lämmitysjärjestelmän ohessa puuta poltetaan lisälämmityskäyttönä pääasiassa varaavissa takoissa ja uuneissa. Lisäksi puuta poltetaan mm.
avotakoissa, saunan uuneissa, helloissa ja kamiinoissa. Suomessa on erilaisia
tulisijoja noin 2,2 miljoonaa kappaletta ja pienkattiloita noin 100 000. Sähkölämmitteisiin pientaloihin on 1980-luvulta lähtien rakennettu lähes poikkeuksetta tulisijoja. Tämä kehitys jatkuu todennäköisesti tulevaisuudessakin.
(Antikainen ym. 2007, 29.)
45
46
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Puun pienpoltto Uudellamaalla
Puun pienpolttoa ei voida tarkastella vain Uudenmaan alueella, sillä suurin
osa metsätilastoista ei noudata maakuntien rajoja. Uudellamaalla ei ole tehty varsinaista erillistä metsäenergiakartoitusta. Helsingin yliopiston taloustieteenlaitoksen tutkimuksessa ”Maatilojen hajautetun bioenergiatuotannon aluetaloudelliset sekä työllisyys- ja ympäristövaikutukset” on selvitetty kaikkien Suomen maakuntien metsäenergiapotentiaaleja. Tutkimus käsittelee metsäenergian kokonaispotentiaalia, ei niinkään pientalojen polttopuun käyttöä. Lisäksi vuonna 2005 on Hämeen ammattikorkeakoulussa julkaistu opinnäytetyö ”Metsäenergialaitokset ja -potentilaali Uudenmaan TEkeskuksen alueella”. Siinä keskityttiin pitkälti erikokoisten lämpö- ja voimalaitosten metsäenergian käyttöön, ei puun pienkäyttöön. Uudenmaan osalta
tarvittaisiin uusi kattava ja perusteellinen selvitys Uudenmaan metsäenergian mahdollisuuksista, joka huomioisi myös pientalojen polttopuun käytön. Suurin osa Uuttamaata kuuluu metsäkeskus Häme-Uusimaan alueeseen ja loput metsäkeskus Rannikon alueeseen. Rannikon alueyksikkö jakaantuu Etelärannikkoon ja Pohjanmaahan, joista Uudenmaan kunnat kuuluvat Etelärannikon alueeseen. Metsäntutkimuslaistos Metlan pientalojen polttopuun
käyttö 2007/2008 –selvityksen mukaan polttopuuta käyttäviä kiinteistöjä
oli Etelärannikon metsäkeskuksen alueella 211 000 kappaletta ja Häme-Uusimaan metsäkeskuksen alueella 240 000 kappaletta. Nämä lukumäärät eivät kuitenkaan ole todellisia alueellisia kiinteistömääriä, vaan ne on johdettu koko maan kiinteistömääristä kyselyn perusteella ja ovat suuntaa antavia (Torvelainen, sähköpostiviesti 15.10.2012). Pientalojen polttopuun käyttö kokonaisuudessaan oli Etelärannikon metsäkeskuksen alueella 0,312 miljoonaa kuutioita ja Häme-Uusimaan alueella 0,710 miljoonaa kuutiota. (Torvelainen 2009.)
Puu- ja turvelämmitystä käyttäviä rakennuksia on Tilastokeskuksen rekisteritietojen mukaan Uudellamaalla 17 342. Tästä määrästä puuttuvat maatalousrakennukset sekä mahdollisesti ilman rakennuslupaa lämmityslähdettä
vaihtaneet kiinteistöt. Kesämökkejä on 41 337 kappaletta. Niistä suurimmassa osassa voidaan olettaa olevan tulisija. (Taulukot tilastoissa: Rakennukset
ja kesämökit 2012.)
Puun pienpolton tulevaisuus
Pientalojen polttopuun käyttö on viime vuosikymmeninä ollut tasaisessa kasvussa (Torvelainen 2009), mutta Tampereen teknillisen yliopiston tutkijat Vihola & Heljo eivät selvityksessään ”Lämmitystapojen kehitys 2000 – 2012”
näe puulämmityksen osuuden pientalojen lämmityksessä kasvavan merkittävästi lähitulevaisuudessa. Heidän mukaansa mitä lämmitystapojen kehityksessä nähtävissä olevat selvimmät trendit ovat öljylämmityksen nopea vähentyminen ja maalämpöpumppujen suosion voimakas kasvu. (Vihola & Heljo 2012.)
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Puupolttoaineiden kasvulle on Suomessa hyvät edellytykset. Polttoainetta on
käytettävissä nykyistä enemmän ja poliittiset päätökset tukevat puupolttoaineiden käyttöä. Hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmän asettamassa Uusiutuvan energian velvoitepaketissa on tavoitteena nostaa metsähakkeen vuotuinen lämpö- ja voimalaitoskäyttö 12 – 13 miljoonaan
kuutiometriin (90 PJ) vuoteen 2020 mennessä. Puun energiakäyttö on lisääntynyt ja lisääntymässä merkittävästi. Kasvu koostuu metsähakkeen käytön
kasvusta lämpö- ja voimalaitoksissa, ei pientaloissa. (Metsätilastollinen vuosikirja 2011.)
Puun perinteisin energiakäyttö on kotitalouksien ja muiden kiinteistöjen lämmityksen pienkäyttöä. Puun lämmityskäyttö on yleistynyt erityisesti sähkölämmitykselle rinnakkaisena lämmitystapana. Sen sijaan puun käyttö kiinteistöjen yksinomaisena lämmitysmuotona on vuosikymmenten kuluessa
vähentynyt merkittävästi kaukolämmön ja sähkölämmityksen kasvatettua
osuuttaan. Yhtenä lämmityssovelluksena on puupellettien hyödyntäminen,
jonka suosion uskotaan kasvavan. (Energiateollisuus 2012.)
3.3 Pelletin käyttö Suomessa
Puupelletit ovat yleensä havupuiden kutterista, sahanpurusta tai hiontapölystä puusta puristettuja ja ne toimitetaan kuluttajalle säkeissä tai irtotavarana.
Tiiviin pelletin energiasisältö on korkea (4,8 KWh/kg) (Pientalot 2009). Pellettitakka täytetään 1 – 2 kertaa viikossa, muutoin se toimii automaattisesti
termostaatti- ja lämmitysohjauksella. Pellettitakalla voidaan lämmittää myös
lämmitysvettä. Pelletin ostohinta on pientaloissa noin 6 senttiä/kWh ja koko
elinkaaren aikana noin 7 – 10 senttiä/kWh sisältäen laitteiden investointikustannuksen ja käyttökulut 20 vuoden aikana. Pelletin tuotanto ja käyttö on alkanut Suomessa vuoden 2000 tienoilla, joten ala on varsin nuori. Pellettilämmityksen yleistymistä pientaloissa hidastaa se, että pellettilämmityslaitteistoja ei vielä myydä talopakettien yhteydessä. Arviolta 26 000 pientalossa
Suomessa on pellettilämmitys. (Tuohiniitty 2012.) Uudenmaan osalta ei ole
tilastotietoa pellettilämmityksen yleisyydestä tai käytetyn pelletin määristä.
Viime vuosina energiayhtiöt ovat korvanneet öljyä ja maakaasua pelletillä,
erityisesti huippu- ja varavoimatehoa. Energiayhtiöt ja myös jotkin kunnat
ovat valinneet haketta kalliimman pelletin koska pellettilämmityksessä laitteiston huolto ja ylläpito ei sido henkilöstöä kuten hakelämmitys. Pellettitehtaita on Suomessa noin 30 ja vuonna 2011 ne tuottivat 308 000 tonnia pellettiä. Tehtaiden tuotantokapasiteetti on yhteensä 500 000 tonnia. Useimmat
tehtaista on pieniä. Seitsemällä tehtaalla on vähintään 20 000 tonnin tuotantokapasiteetti. Niistä yksikään ei ole Uudellamaalla. Vapon tehdas Seinäjoella tuottaa turvepellettiä, muut puupellettiä. Alun perin pellettitehtaat on rakennettu ulkomaan vientiä varten, mutta vähitellen myös kotimainen kysyntä on lisääntynyt. (Tuohiniitty 2012.) Vuonna 2011 Suomessa käytettiin puupellettiä 192 000 tonnia. Pellettejä vietiin ulkomaille 136 000 tonnia vuonna
2011, lähes kokonaan Tanskaan ja Ruotsiin. (Ylitalo 2012.)
47
48
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
3.4 Metsähakkeen tuotanto ja käyttö
Metsähakkeella tarkoitetaan kaikkea metsästä otettavaa puuainesta, joka
päätyy polttohakkeeksi tai murskeeksi käytettäväksi energian lähteenä lämpö- ja voimalaitoskäyttöön sekä sellaisenaan pientaloihin. Metsähakkeen raaka-ainetta ovat pienpuu (karsittu ranka, kokopuu, kuitupuu), hakkuutähteet,
järeä runkopuu sekä kannot ja juurakot. Metsähake muodostaa merkittävimmän osan metsistä kerättävästä biomassasta, joka käytetään lämpö- ja energiavoimaloissa. (Ylitalo 2012a.) Pääosa metsähakkeesta muodostuu hakkuutähteistä (MMM 2008).
Koko maassa käytettiin vuonna 2011 metsähaketta puupolttoaineena 7,5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Tästä määrästä käytettiin 6,8 miljoonaa kiintokuutiometriä lämpö- ja voimalaitoksissa ja 0,7 miljoonaa kiintokuutiometriä
pientaloissa. Koko maassa metsähakkeen käyttö lisääntyi 10 % edellisvuoteen
verrattuna. Vuonna 2011 metsähakkeella tuotettiin energiaa 13,71 TWh. Hallituksen Ilmasto- ja energiapoliittisen työryhmän laatiman uusiutuvan energian velvoitepaketin mukainen metsähakkeen hyödyntämistavoite lämpö- ja
voimalakäytössä on 12 – 13 miljoonaa kiintokuutiometriä (25 TWh) vuodessa vuoteen 2020 mennessä. (Ylitalo 2012b.)
Tavoitteena on että metsähakkeella tuotettaisiin 48 % uusiutuvasta energiasta vuonna 2020. Tällöin metsähakkeen hyödyntäminen kasvaisi (TWh) vuosien 2005 – 2020 välillä 18,9 %-yksikköä. Kärhän (2011) mukaan metsähakkeen käytön suuri lisäys voidaan saavuttaa vain isoissa (yli 50 000 m³ ja yli
100 GWh) energialaitoksissa. Metsähakkeen hyödyntämisen lähes kaksinkertaistaminen edellyttää 500 – 700 M € investointeja korjuu- ja kuljetuskalustoon. Koneenkuljettajia välillisine työvoimatarpeineen huomioiden tarvittaisiin noin 4000. (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 2.7.2012.)
Ilmaston muutos, metsien käyttö ja päästövähennystavoitteet
Puu sitoo hiiltä fotosynteesissä. Metsäbiomassan kerääminen taas vähentää
metsämaan hiilivaroja. Poltettaessa puuta yhteyttämisessä sitoutunut hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Puun keräämisessä ja kuljetuksessa syntyy
myös jonkin verran kasvihuonekaasupäästöjä. Verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin puuperäinen polttoaine tuottaa vähemmän kasvihuonekaasuja, minkä vuoksi poliittisesti on sovittu puun olevan hiilineutraali polttoaine.
Hiilidioksidin päästövähennystavoitetta on mahdollista lähentyä korvaamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä uusiutuvan energian käytöllä. Velvoite
lisätä uusiutuvan energian käyttöä on EU-peräinen ja liittyy päästövähen6
nystavoitteisiin. Vuonna 2008 EU (direktiivi 2009/ 28/EY ) asetti Suomen
tavoitteeksi tuottaa 38 % tarvittavasta energiasta uusiutuvilla energiamuo-
6
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY (23.4.2009).
3 Metsäenergia Uudellamaalla
doilla vuoteen 2020 mennessä. Suomessa uusiutuvan energian avulla pyritään monipuolistamaan energiantuotantoverkosto ja siten vähentämään riippuvuutta ydin-, turve- ja fossiilisista energialähteistä. Uusiutuvan energian
tuotannon kehittämisessä tehdään samanaikaisesti ilmastonmuutoksen torjuntatyötä sekä kehitetään yrittäjyyttä, maaseutuelinkeinoja, alan teknologiaa ja työllisyyttä.
Metsähakkeen käyttö Uudellamaalla
Metsäntutkimuslaitoksen tilastot julkaistaan Suomen metsäkeskuksen alueyksikköjakoon perustuen. Uudenmaan metsähaketta koskevat tiedot jakautuvat Etelärannikon alueeseen ja Häme-Uusimaan alueeseen. Vuonna 2011
Etelärannikon alueella metsähaketta käytettiin 277 000 m³ (583 GWH) ja
Häme-Uusimaan alueella 642 000m³ (1296 GWH). Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2006 julkaiseman selvityksen mukaan Uudenmaan metsähaketta
käytettiin n. 100 000 m³, teknis-taloudellisen käyttöpotentiaalin ollessa 350
000m³. Vuodesta 2011 lähtien Metlan metsähakkeen energiakäyttöön koskevaan kyselyyn on sisällytetty myös ulkomainen hake. (Metla 2012.) Näiden
tietojen perusteella, pelkkää taloudellista kannattavuutta ajatellen, Uudellamaalla olisi mahdollista yli kaksinkertaistaa metsähakkeen käyttö, mikäli
metsänomistajien tarjontahalukkuus olisi maksimaalinen.
Lämpö- ja energiavoimalat ja metsähakeyrittäjyys Uudellamaalla
Metsäbiomassan hyödyntämiseen lämpönä ja energiana liittyy erityyppistä
yrittäjyyttä: biomassan korjuu, kuljetus, hakkeen tuotanto ja lämpö- ja energiayrittäjyys. Työtehoseuran (2.9.2011) mukaan vuonna 2010 Uudellamaalla
toimi 28 lämpölaitosta. Näiden lämpöenergiasta 7 % oli peräisin lämpöyrittäjien käyttämästä metsähakkeesta (1 000 000 m³).
Metsäntutkimuslaitoksen energialaitosaineiston mukaan vuonna 2010 Uudellamaalla energiaa tuotti metsähakkeella neljä suurta energialaitosta. Näistä yksi tuotti yli 200 GWh ja kolme 100 – 199.9 GWh. Seitsemän pienempää
energiavoimalaa tuotti 20 – 99.9 GWh ja kaksi 10 – 19.9 GWh. Yli 100 GWh
tuottavat luokitellaan isoiksi energiavoimaloiksi (Kärhä 2011.) Uusiutuvan
energian käytön lisäämisen tarpeen perusteella noin 50 uudella lämpöyrittäjällä olisi mahdollisuus toimia Uudellamaalla (Motiva 2012). Metsäomistajuuden pirstoutuneisuus voi vaikeuttaa metsäenergiayrittäjyyden kehittymistä Uudellamaalla. Vuonna 2014 mahdollisesti voimaan tuleva uusi metsälaki
lisää metsänomistajien päätäntävaltaa metsiinsä kohdistettavista toimenpiteistä (Etämetsänomistaja 2012).
49
50
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Metsien ekosysteemipalvelujen hyödyntäminen
Ekosysteemilähestymistapa pohjautuu vuoden 1992 YK:n biodiversiteettisopimukseen, minkä jälkeen se on ollut esillä sekä Suomessa että kansainvälisesti eri strategioissa. Ekosysteemilähestymistapa esitellään Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiassa 2012 – 2020
(SYKE 2012). Ekosysteemipalvelut perustuvat luonnon monimuotoisuuteen.
Monimuotoinen ekosysteemi haavoittuu vähemmän ja toipuu nopeammin siihen kohdistuvista haittavaikutuksista.
Ekosysteemilähestymistavassa maa-alueiden, vesistöjen ja elollisten luonnonvarojen kestävä hoito, suojelu ja käyttö sisällytetään toimintatapoihin.
Ekosysteemien rakenne ja toiminta huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Ekosysteemejä ja luonnonvaroja koskevan toiminnan hallinnointi luodaan vuorovaikutteiseksi ja kaikkia osapuolia osallistavaksi. Viranomaiset, luonnonsuojelujärjestöt, yritykset ja metsänomistajat toimivat yhteistyössä luonnonvarojen
käytön ja hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Luonnonvarojen käyttämisen ja hoitamisen vastuut ja hyödyt tuodaan mahdollisimman lähelle toimenpiteiden tekijöitä. Tavoitteena on että ekosysteemipalvelujen (tuotanto-, säätely -, kulttuuri- ja tukipalvelut) tuottamien ihmiselle välttämättömien hyötyjen
ymmärtämisen ja arvostamisen lisääntyessä myös työ metsien kestävän käytön eteen helpottuu. Termin ekosysteemilähestymistapa rinnalla käytetään
nykyään termiä ekosysteemien kestävä käyttö, esim. metsien kestävä käyttö.
Kuva 2.
Ekosysteemipalvelujen kulttuuripalvelut tarjoavat virkistystä luonnosta. Kuva: Jaakko
Laakso
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Metsäbiomassan korjuu
Metsäbiomassan korjuussa hyödynnetään luonnon ekosysteemipalvelujen
tuotantopalveluja.
Metsähakkeeksi päätyvän biomassan poistamisen vaikutuksia maaperään,
vesistöihin ja eliölajeihin ei tunneta. Tutkimustietoa on toistaiseksi vähän.
Talousmetsien hoidossa tulisi jäljitellä metsien luontaista dynamiikkaa ja rakenteellista vaihtelua. Uhanalaisten lajien ja avainbiotooppien sekä lahopuun
säilyttämiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Metsänomistajille annettavan metsäneuvonnan pitäisi vastata paremmin metsänomistajien
näkemyksiä ja tavoitteita luonto- ja virkistysarvoista. (SLL 2012.)
Suomessa metsän vuosittainen kasvu ylittää vuosittaisen poistuman (Metla
24.2.2012). Puubiomassan korjuuta ja käyttöä on mahdollista lisätä niin, että
samaan aikaan huomioidaan metsien toiminta hiilinieluna ja turvataan metsien monimuotoisuus. Biomassan korjuun myötä kasvuympäristöstä poistuu
ravinteita enemmän kuin pelkkien runkojen korjuun myötä. Oksat ja neulaset sisältävät paljon typpeä, jonka puute voi rajoittaa kasvua kangasmetsissä. Tämän vuoksi biomassan korjuun suunnitteluun tulee kiinnittää huomiota. Korjuu voidaan suorittaa neulasten varisemisen jälkeen ja lannoitus, rapautuminen sekä laskeuma vähentävät ravinnekatoa. (Asikainen ym. 2012).
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on laatinut (2010) Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen oppaan. Vähintään
yksi kolmasosa metsähakkeesta jätetään korjaamatta. Valtion metsäalueita
hallinnoiva metsähallitus noudattaa ekologisia kriteerejä energiapuun korjuussa. Yhtenä kriteerinä on metsämaan ravinnetalous. Alueiden soveltuvuus
hakkuutähteiden keruuseen selvitetään ja ohjetta hakkuutähteiden keräämisen määrästä noudatetaan. Hakkutähteitä kerätään alueilla, joilla siitä ei selvitysten mukaan ole haittaa. (Metsähallitus 2010.) Metsien talouskäytön kannalta metsien hoito on kestävällä pohjalla.
51
52
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Kuva 3. Metsä runkopuun korjuun ja osittaisen hakkeen poiston jälkeen. Kuva: Jaakko Laakso
Työkaluja metsien ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseen
Suomessa käytössä olevien metsäsertifiointijärjestelmien PEFC:n ja FSC:n
piirissä on 95 % Suomen talousmetsistä. Ekosysteemilähestymistapaan ohjeistetaan mm. metsätalouden ympäristöoppaassa (Metsähallitus 2011). Yksityismetsätaloudessa ekosysteemilähestymistapaa voidaan soveltaa METSO
-ohjelman ja alueellisten metsäkeskusten ohjaamien luonnonhoitohankkeiden
avulla. Myös yksityismetsätalouden edistämisorganisaatioiden ja metsäpalveluyrittäjien kehittämien luonnonhoitopalvelujen avulla voidaan noudattaa
ekosysteemilähestymistapaa. (Hytönen 2012.) Ekosysteemipalvelut -opas valmistuu vuonna 2013 Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, Helsingin Yliopiston metsätieteiden laitoksen, Kuntaliiton ja Lahden kaupungin yhteishankkeena. Tavoitteena on tuottaa työkaluja ekosysteemilähestymistapaan
eri toimijoiden ja metsäammattilaisten käyttöön. (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 6.9.2012.)
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Kuva 4. Metsäkoneen ajouria tukki - ja energiapuun korjuun jälkeen. Kuva: Jaakko Laakso
METSO-ohjelma Uudellamaalla
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman 2008 – 2016 (METSO) toimijoita ovat ELY -keskukset, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt, Metsähallitus, MTK, metsänhoitoyhdistykset, metsäteollisuusyritykset ja luonnonsuojelujärjestöt. Ohjelma perustuu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen suojella metsien monimuotoisuutta. (Metla, Metsävarat maakunnittain 2012.) Ohjelma pyrkii ehkäisemään metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantumista ja luomaan hyvät kehitysmahdollisuudet monimuotoisuudelle. Keinoina ovat luonnonsuojelualueverkoston kehittäminen, talousmetsien luonnonhoito ja ennallistaminen sekä luonnonhoito suojelualueilla. METSO-ohjelmalla suojellaan eliöstölle arvokkaita metsäympäristöjä. Tällaisia ovat lehdot, lahopuustoiset metsät, pienvesien lähimetsät, suot, metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt, maankohoamisrannikko, perinneympäristöt, kalkkikalliot sekä muut kalliot, jyrkänteet ja louhikot. (Valtioneuvosto 2008.) Uudellamaalla on tavoitteena suojella vuoteen 2020 mennessä
yhteensä 10 940 hehtaaria. Tästä alasta on kangasmetsää 6 900 ha. Uudellamaalla on 28 000 ha valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lajiston monimuotoisuutta uhkaavat eniten rakentaminen ja maatalous. (Valtion ympäristöhallinto 17.7.2012.)
53
54
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
3.5 Metsäenergiaan liittyviä hankkeita Uudellamaalla
Uudellamaalla on 2000-luvulla pyritty useiden hankkeiden avulla edistämään Uudenmaan metsien energiakäyttöä. Hankkeista on listattu tähän aikajärjestyksessä lyhyet kuvaukset ja tulokset. Lista ei kata kaikkia hankkeita, vain ne joista oli tietoja saatavilla. Tietoja maaseutuohjelmista rahoitetuista hankkeista haettiin Bioenergia-hankehakemistosta, Uudenmaan ELY-keskuksesta ja ottamalla yhteyttä hanketoimijoihin.
Kiinteistöt kotimaiseen lämpöön
Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistyksen vetämän Kiinteistöt kotimaiseen
lämpöön -hankkeen (2002 – 2005) tavoitteena oli lisätä metsähakkeen käyttöä alueen kiinteistöillä ja maatiloilla. Hankkeessa etsittiin energiapuun käytön tehostamisesta kiinnostuneita maatila-metsänomistajia ja sopivia lämmityskohteita haja-asutusalueilta. Hankkeessa kartoitettiin tilojen ja kiinteistöjen puuenergiavaroja, käyttömahdollisuuksia ja tilojen omia hakkeen hankintamahdollisuuksia sekä neuvottiin ja koulutettiin energiapuun hyödyntämisessä. Koulutusmuotoina olivat erilaiset retkeilyt ja neuvontakäynnit sekä yhteistilaisuudet. Lisäksi hanke laati investointisuunnitelmat niille tiloille, jotka päättivät siirtyä käyttämään metsäenergiaa tai parantaa jo olemassa olevia lämmitysjärjestelmiään kiinteistöissään ja tiloillaan. (Vuoristo, sähköpostiviesti 29.9.2012.)
Puuenergialaitosten ja puulämpökapasiteetin esiselvityshanke
Puuenergialaitosten ja puulämpökapasiteetin esiselvityshankkeessa kartoitettiin puuenergialaitosten sijaintipaikkoja Uudellamaalla ja laskettiin, kuinka paljon voimalakapasiteettia olisi mahdollista lisätä ilman, että puuenergian hankinta vaikeutuu kohtuuttomasti. Tavoitteena oli määritellä metsäenergian määrä Uudellamaalla. Hankkeen toteutti Laurea ammattikorkeakoulu
vuonna 2003. Hankkeen myötä valmistui vuonna 2005 opinnäytetyö ”Metsäenergialaitokset ja -potentiaali Uudenmaan TE-keskuksen alueella”. Opinnäytetyössä saatiin selvitettyä Uudenmaan alueen silloiset metsäenergiaa käyttävät laitokset ja niiden käyttämän energian määrä sekä metsäenergiapotentiaali Uudellamaalla. Lisäksi arvioitiin sitä, mihin metsäenergiaa käyttäviä
laitoksia olisi jatkossa järkevää sijoittaa. (Liukkonen 2005.)
Raaseporin alueen metsäenergiahankkeet
Raaseporin alueella oli vuosina 2003 – 2010 kuusi eri metsäenergia -kehittämishanketta. Päätoteuttajana neljässä niistä toimi Raseborgs Trä Ab, yhdessä Skogsreviret Nyved Ab ja Metsänhoitoyhdistys Eteläinen metsäreviiri ry.
Kaikissa hankkeissa oli tavoitteena lisätä metsäenergian käyttöä. (Bioenergian hankehakemisto 2012.) Hankkeiden tuloksia ei ollut saatavilla
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Hankkeissa Raseborgs trä bioenergiprojekt (2000 – 2003), Raseborgs trä
bioenergiprojekt (2004 – 2005), Energi från skogen ja Skogsreviret bioenergiprojekt tavoitteena oli luoda toimivia ketjuja metsäenergian hankintaan ja
käyttöön. Hankkeiden painotukset vaihtelivat hieman, toisissa keskityttiin
enemmän metsänhoidollisiin asioihin ja toisissa yritettiin saada alalle uusia urakoitsijoita ja muita toimijoita sekä kouluttaa jo olemassa olevia toimijoita. Skogsflis i utvecling- hankkeessa neuvottiin metsänomistajia kuinka energiapuuta hankitaan omin voimin metsistä. Lisäksi annettiin neuvontaa hakkeella toimivien lämpökeskusten rakentamisesta sekä yleisesti hakkeen hankinnan logistiikkaan liittyvistä asioita urakoitsijoille ja muille metsäenergia-alalla toimiville tahoille. Skogsenergi för framtiden-hanke toimi
vuosina 2007 – 2010. Sen tavoitteena oli lisätä metsähakkeen käyttöä mm.
kannustamalla kannoista saatavan hakkeen käyttöön. Hankkeessa neuvottiin sekä metsänomistajia että metsäalan yrittäjiä. (Bioenergian hankehakemisto 2012.)
Maaseutuyrittäjyyden Uusimaa
MTK-Uusimaan ja NSP:n yhteisessä vuonna 2011 päättyneessä monivuotisessa Maasutuyrittäjyyden Uusimaa -kehittämishankkeessa päätavoitteena oli
maaseudun yritystoiminnan aktivointi ja toimintaedellytysten luominen uusmaalaisille maaseutuyrityksille. Hankkeessa oli neljä toiminta-aluetta: koneurakoinnin alueella tienhoitoyrittäjyys, ympäristötekniikan alueella jätevesijärjestelmien uusimisurakointi ja asennuspalvelu sekä bioenergian alueella lämpöyrittäjyys ja maaseutuyrityksen omissa tiloissa toteutuva metalli- ja
puualan alihankinta. (Gustafsson, sähköpostiviesti 27.9.2012.)
Bioenergia rannikko / Bioenergi Kusten
Bioenergia Rannikko kehittämishankeen (2009 – 2013) tavoitteena on edistää paikallisten biopolttoaineiden käyttöä ja saatavuutta lämmitystä ja energiantuotantoa varten. Hankkeella edistetään lämpöyrittäjyyttä, energiapuun
talteenottoa, polttopuukauppaa ja biopolttoaineiden käyttöä lämmityksessä
tarjoamalla neuvontaa, järjestämällä tiedonvälitystilaisuuksia, tuottamalla tiedotusmateriaalia ja kehittämällä verkkopalveluja. Kehityshanke kattaa
Suomen metsäkeskuksen rannikon alueyksikön toiminta-alueen maakunnat,
mukaan lukien osan Uuttamaata. Hankkeesta vastaa Suomen metsäkeskus,
rannikon alueyksikkö. Kehityshanke toteutetaan yhteistyössä Eteläisen metsäreviirin, metsänhoitoyhdistysten, yrittäjien, Suomen metsäkeskus HämeUusimaan alueyksikön sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.
Toiminta-alue ulottuu kolmen ELY-keskuksen alueelle. (Puuenergiafoorumi
2012.)
55
56
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Uudenmaan maaseudun ja uusiutuvan energian tiedotushanke
Hämeen ammattikorkeakoulun Uudenmaan maaseudun ja uusiutuvan energian tiedotushankkeen tavoitteena on välittää tietoa uusiutuvien energioiden
ja energian säästämisen mahdollisuuksista ja järjestää maatalousasioista tuki-infoja. Hankkeen toimintaan kuuluvat uusiutuvaan energiaan liittyvien info-päivien, seminaarien ja retkeilyiden järjestäminen. Hanke alkoi syyskuussa 2010 ja se kestää kesään 2014 saakka. (Pyykkönen, haastattelu 30.10.2012.)
Lämpöyrittäjyyden lisääminen Uudellamaalla
Työtehoseuran koordinoima Lämpöyrittäjyyden lisääminen Uudellamaalla
-hankkeessa (2011 – 2013) on selvitetty Uudenmaan ELY-keskuksen alueella
toimivia lämpöyrittäjäkohteita ja kartoitettu kaupunkien/kuntien teknisille
toimille lähetetyillä kyselyillä Uudenmaan lämpöyrittäjien hoitamien lämpölaitosten määrä ja sijainti sekä kokemukset kunnan ja lämpöyrittäjien välisistä sopimuksista. Lisäksi tiedusteltiin kuntien lämpöyrittäjätoiminnalle asettamien tavoitteiden toteutumista ja kuntien suunnitelmia uusista lämpöyrittäjäkohteista. Hanke on selvittänyt noin kymmenen seurakunnan lämmitysratkaisut. Lisäksi hankkeessa on haastateltu Uudenmaan alueen kahta suurinta hakkeen tuottajaa. Haastatteluilla kartoitettiin hakevirtojen kulkua Uudenmaan alueella. Hankkeen loppuaikana tullaan vielä tarkastelemaan lämpöyrittäjyyden mahdollisuuksia Lapinjärven, Karkkilan, Lohjan ja Tuusulan
alueilla. Hanke on ollut aloittamassa uutta osuuskuntatoimintaa Keski-Uudenmaan alueella ja hankkeessa on järjestetty luentoja. (Vuorio, sähköpostiviesti 3.10.2012.)
METKA-koulutushanke
Metsäenergiaa kannattavasti koulutushanke (METKA) on Työtehoseuran
koordinoima vuosina 2011 – 2013 toteutettava hanke, jonka yhteistyötahoina toimivat Kanta- ja Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistykset, Metsätalouden
kehittämiskeskus Tapio, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammatti-instituutti. Koulutusta järjestetään Etelä-Suomessa kuuden ELY-keskuksen alueella. Koulutushanke on jatkoa vuosina 2007 – 2012 toteutetulle Metka-kehittämishankkeelle, jossa kehitettiin metsäenergian hankintaa. Koulutushankkeen päätavoitteena on kouluttaa metsäenergian hankinnassa, metsänhoidossa, metsäsuunnittelussa ja metsäalan neuvontatehtävissä toimivia
henkilöitä sekä metsänomistajia. Koulutuksilla halutaan viedä käytäntöön
viimeisimpiä tutkimustietoja, käytäntöjä ja annettuja suosituksia sekä säädöksiä. (Sarkki 2012).
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Lähteet
Antikainen, R. & Tenhunen, J. & Ilomäki, M. & Mickwitz, P. & Punttila, P. &
Puustinen, M. & Seppälä, J. & Kauppi, L. 2007. Bioenergian tuotannon uudet haasteet Suomessa ja niiden ympäristönäkökohdat. SYKE;n
raportteja 11/2007. Helsinki: Edita Prima Oy. http://www.ymparisto.fi/
download.asp?contentid=70772&lan=fi
Asikainen, A., Ilvesniemi, H., Sievänen, R., Vapaavuori, E. ja Muhonen, T.
(toim.) 2012. Metla, Työraportti 240. Bioenergia, ilmastonmuutos ja
Suomen metsät. Viitattu 24.10.2012 http://www.metla.fi/julkaisut/
workingpapers/2012/mwp240.pdf
Bioenergia hankehakemisto. 2012. Bioenergian verkkopalvelu. Viitattu
27.9.2012. http://www.bioenergiatieto.fi/default/www/etusivu/hankkeet_ ja_
rahoitus/hankehakemisto/
Energiateollisuus. 2012. Metsäenergia. Viitattu 24.10.2012. http://energia.fi/energia-ja-ymparisto/energialahteet/metsaenergia
Etämetsänomistaja. 2012. Suomen Metsätilanomistajien Liiton jäsentiedote3/2012. Viitattu 11.12.2012. http://www.suomenmetsatilanomistajienliitto.fi/Etametsa%203_2012.pdf
Gustafsson, C. 27.9.2012. Lämpöyrittäjyys/Uusimaa. Vastaanottaja Sonja
Pyykkönen. [sähköpostiviesti]. Viitattu 24.10.2012.
Hytönen, M.1.11.2012. Ekosysteemilähestymistapa vakiintumassa käytäntöön.
Metla. Viitattu 9.11.2012. http://www.metla.fi/uutiskirje/tuk/2012-2/
uutinen-3.html
Kärhä, K.6/2011. Mestähakkeen tuotantoketjut Suomessa vuonna 2010.Metsäteho Oy. Saatavilla http://www.metsateho.fi/files/metsateho/Tuloskalvosarja/Tuloskalvosarja_2011_06_Metsahakkeen_tuotantoketjut_2010_kk.pdf
Liukkonen, Tuomo. 2005. Metsäenergialaitokset ja -potentiaali Uudenmaan
TE-keskuksen alueella. Laurea ammattikorkeakoulu. Hyvinkää instituutti. Luonnonvara-ala. Maaseudun kehittäjä. Opinnäytetyö.
Metla.2012. Puun Käyttö. Viitattu.29.10.2012.http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/puunkaytto/
Metla 24.2.2012. Puuston kasvu ja hakkuut. Viitattu 6.11.2012. http://www.
metla.fi/metinfo/kestavyys/finnish-increment-and-fellings.htm
Metla 2012. Metsävarat maakunnittain. VMI tuloksia. 8.11.2012. Viitattu
8.11.2012. http://www.metla.fi/metinfo/vmi/
57
58
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Metsähallitus 2010. Energiapuu. Päivitetty 29.5.2012. Viitattu 23.10.2012.
http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Metsatalous/tuotteet/energiapuu/Sivut/default.aspx
Metsähallitus 2011. Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas. Viitattu11.11.2012. http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/ymparistoopas2011.pdf
Metsäkeskus 2012. Häme-Uusimaa, 1.1.2012. Viitattu 23.10.2012. http://www.
metsakeskus.fi/metsakeskus-ja-alueet/alueet/hame-uusimaa/tilastotietoametsista/metsanomistus
Metsäkeskus 2011. Rannikko, 27.12.2011. Viitattu 23.10.2012. http://www.metsakeskus.fi/metsakeskus-ja-alueet/alueet/rannikko/tilastotietoa-metsista/metsanomistus
Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.2.7.2012. Mahdollisuudet ja haasteet.
Viitattu 1.11.2012. http://www.bioenergiatieto.fi/default/www/etusivu/
metsaenergia/mahdollisuudet_ja_haasteet/
Metsätalouden kehittämiskeskusTapio.6.9.2012. Ekosysteemipalvelut -opas
- Olemassa oleva näkyväksi ja uutta hyvinvointia luonnosta. Viitattu
30.10.2012. http://www.metsavastaa.net/ekosysteemipalvelut-opas
Metsätalouden kehittämiskeskus 2010. Hyvän metsänhoidon suositukset
energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Viitattu 29.10.2012. http://
www.tapio.fi/files/tapio/Aineistopankki/Energiapuusuositukset_verkkoon.pdf
Metsätilastollinen vuosikirja 2011. Metsäntutkimuslaitos 2011. Saatavilla
http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/vsk/2011/vsk11_09.pdf
MMM 2008. Bioenergia maa- ja metsätaloudessa. Maa- ja metsätalousministeriön bioenergian tuotannon työryhmä. Saatavilla http://www.mmm.
fi/attachments/mmm/julkaisut/muutjulkaisut/5xAwVwfhQ/bioenergiamuistio.pdf
Motiva 2012. Lämpöyrittäjyydessä on voimaa. 16.8.2012. Viitattu 8.11.2012.
http://www.motiva.fi/ajankohtaista/motivan_tiedotteet/2012/lampoyrittajyydessa_on_voimaa.5100.news
OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu / Hertta-tietokanta. Viitattu 7.5.2012.
http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp
Okkonen, A. Metsätalous Uudellamaalla. Viitattu 23.10.2012. http://www.uusimaaseutu.fi/ep/tiedostot/Metsatalous_Uudellamaalla.pdf
Pientalot 2009. Pellettienergia. Viitattu 23.11.2012. http://www.pellettienergia.fi/
index.php/tietoa/pellettilaemmitys/pientalot
Puuenergiafoorumi. 2012. Bioenergia Rannikko. Viitattu 12.10.2012. http://
www.puuenergiafoorumi.net/Finska/indexfi.htm
3 Metsäenergia Uudellamaalla
Pyykkönen, S. 2012. Projektipäällikkö. Uudenmaan maaseudun ja uusiutuvan
energian tiedotushanke. Haastattelu 30.10.2012.
Rantala, J. & Leinonen, S. (toim.) Hämeen-Uudenmaan metsäohjelma 20122015. Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Häme-Uusimaa. Lahti:
Esa Print Oy.
Sarkki, A. (toim.) 2012. Metsäenergiaa kannattavasti - METKA. Hankkeen loppuraportti. Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme 8/2012. Saatavissa http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web
&cd=1&cad=rja&ved=0CC0QFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.mhy.
fi%2Fmetka%2Fajankohtaista%2Ffi_FI%2Floppuraportti%2F_files%2F8837
9688226326648%2Fdefault%2Floppuraportti_METKA_final.pdf&ei=Wjav
ULrgMJPc4QTr0YC4CQ&usg=AFQjCNEINZJj5VmTylgmE9p9RMH4Rq3
RKg
SLL 2012. Tavoitteemme. Viitattu 24.10.2012. http://www.sll.fi/mita-meteemme/metsat/tavoitteemme
Suomen luonnonsuojeluliitto 2012. Kuntametsät, 8.5.2012. Viitattu
23.10.2012. http://www.sll.fi/uusimaa/toiminta/kuntametsat/esite-viitteet
SYKE.9.3.2012. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2012-2020, luonnos9.3.2012. Viitattu 7.11.2012.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=135264&lan=fi
Taulukot tilastossa: Rakennukset & kesämökit. 2012. Tilastokeskus. Viitattu
26.10.2012. http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/Asu/rakke/rakke_fi.asp
Torvelainen J. 2009. Pientalojen polttopuun käyttö 2007/2008. Metsäntutkimuslaitos, metsätilastotiedote 26/2009. Saatavissa http://www.metla.fi/
metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2009/pientalopolttopuu2008.pdf
Tuohiniitty, H. 2012. Pellettimarkkinat Suomessa - Lupauksista kasvuun. Bioenergialehti 5/2012. Bioenergia ry. Helsinki: Viestilehdet Oy.
Työtehoseura 2.9.2011.Lämpöyrittäjyyden lisääminen Uudellamaalla. Viitattu
8.11.2012. http://www.tts.fi/index.php?option=com_content&view=article&i
d=1404:laempoeyrittaejyyden-lisaeaeminen-uudellamaalla&catid=2:lehdisto
etiedotteet&Itemid=515
Uudenmaanliiton tietopalvelu. Maankäyttö. 7.5.2012. Viitattu 23.10.2012.
http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/alue/maankaytto/
Valtion ympäristöhallinto 7.17.2012. Luonnon monimuotoisuus. Viitattu
8.11.2012. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=277563&lan
=fi&clan=fi#a0
59
60
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Valtion ympäristöhallinto 27.3.2008. Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta 20082016. Viitattu 23.10.2012. http://www.ymparisto.fi/download.
asp?contentid=82673&lan=fi
Vihola J. & Heljo J. 2012. Lämmitystapojen kehitys 2000-2012. Aineistoselvitys. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 27.9.2012. http://webhotel2.tut.fi/ee/Materiaali/Lammitystapojen_kehitys_2000_2012.pdf
Vuorio, K. 3.10.2012. Hankkeen tuloksia. Vastaanottaja Terhi Haataja. [sähköpostiviesti]. Viitattu 12.10.2012.
Vuoristo, P. 29.9.2012. Kiinteistöt kotimaiseen puulämpöön-hanke. Vastaanottaja Terhi Haataja. [sähköpostiviesti]. Viitattu 12.10.2012.
Ylitalo, E. 2012. Puupellettejä tuotettiin 308 000 tonnia vuonna 2011. Metsätilastotiedote 12/2012. Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu.
Ylitalo, E. 25.4.2012a. Puunenergiankäyttö. Metla. Viitattu 6.11.2012. http://
www.metla.fi/metinfo/tilasto/laatu/puupolttoaine.htm
Ylitalo, E. 25.4.2012b.Puun energiakäyttö 2011.Metla,Metsätilastoteidote
16/2012. Viitattu 23.10.2012 .http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2012/puupolttoaine2011.pdf
61
4 Peltobiomassat
Sanna Peltola
Kuva 5. Ruokohelpipaaleja pellolla. Kuva: Vapo
Agrobiomassa on yleisnimitys maataloudesta peräisin oleville biomassoille. Peltobiomassat ovat osa agrobiomassoja. Peltobiomassa tarkoittaa pelloilla tai turvetuotannosta vapautuneilla alueilla kasvatettuja energiakasveja
(esim. ruokohelpi, öljykasvit) ja viljatuotannon sivutuotteita (olki), joita voidaan käyttää polttoaineena tai joista voidaan jalostaa kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita. Kuivia peltobiomassoja – pääasiassa korsibiomassoja, joskus myös ylijäämäviljaa – poltetaan kattiloissa, sokeria ja tärkkelystä sisältävät kasvit kuten peruna ja sokerijuurikas sopivat etanolin raaka-aineeksi ja öljykasveista esimerkiksi rypsistä ja rapsista voidaan valmistaa biodieseliä. Hiilihydraatteja ja rasvoja sisältävät lietteet sopivat biokaasun tuotan-
62
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
toon. (Vapo 2011.) Muita agrobiomassoja ovat lanta, pilaantunut rehu, naatit sekä elintarviketeollisuuden sivuvirrat esim. teurasjätteet, rankki ja hera.
(Mikkola 2012.)
4.1 Energiakasvien tuotantoala ja potentiaali Uudellamaalla
Vuonna 2011 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella oli 3 974 maatilaa, joiden
pinta-ala oli yhteensä 184 960 hehtaaria. Kasvintuotantotiloja oli yhteensä
3 272 kappaletta, joista 2577 harjoitti viljanviljelyä, 259 erikoiskasvituotantoa, 113 puutarhakasvien viljelyä ja 323 muuta kasvintuotantoa. (TIKE 2011.)
Viljelysmaiden ensisijainen käyttötarkoitus on ravinnon tuotanto ihmisille
ja kotieläimille. Energiakasvien viljely kilpailee pellonkäytöstä ravintokasvien ja rehuntuotannon kanssa. Valtioneuvosto on esittänyt selonteossaan, että
ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi Suomen noin 2,3 miljoonasta peltohehtaarista ruuan- ja rehuntuotantoon tarvitaan vähintään 1,8 miljoonaa hehtaaria eli noin 78 % (Valtioneuvosto 2008, 75 – 76). Jäljelle jäävä 500 000 hehtaaria voitaisiin käyttää peltoenergian tuotantoon. Jos tämä suhteutetaan Uudellamaalla käytössä olevaan peltoalaan (184 960 ha), ruuan- ja rehuntuotannon jälkeen muuhun tuotantoon jää 40 700 hehtaaria.
Energiaomavaraisuuden ja energiantuotannon hajauttamisen näkökulmasta
peltoenergiakasvien tuotantoa kannattaa tarkastella alueellisessa mittakaavassa. Biomassojen kuljetusmatkojen taloudellisesta kannattavuudesta esitetään lähteissä useita arvioita, jotka liikkuvat 30 ja 200 kilometrin välillä. Kirjoittajan oma arvio on, että Uudenmaan tiheän asutuksen ja runsaan liikenteen takia kuljetukset tulisi rajoittaa minimiin.
Tähän osioon on sisällytetty myös järviruoko energiantuotantonäkökulmasta, vaikka se ei ole viljelykasvi.
Ruokohelpi
Suomessa tähän mennessä tutkituista energiakasveista parhaimpana pidetään tällä hetkellä ruokohelpiä (Phalaris arundinacea). Ruokohelpi on monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena. Ruokohelpeä käytetään kuivana korsibiomassana yhteispoltossa puuhakkeen tai
turpeen kanssa.
Ruokohelpikasvustosta saadaan yhdellä kylvöllä satoa jopa kymmenen vuoden ajan. Ruokohelven sato vaihtelee 3 – 7 tonnia hehtaarilta, mikä vastaa
14 – 32 MWh:a tuotettua energiaa. (Lötjönen & Knuuttila 2009, 6.) Hyvänä
muistisääntönä ruokohelven energiasisällöstä toimii arvio, että yhden ruokohelpihehtaarin sato riittää vuodeksi omakotitalon lämmittämiseen. Uudellamaalla ruokohelpeä viljellään vuoden 2012 ennusteen mukaan 3 000 hehtaarilla (TIKE 2012.) Tämä riittäisi vuodeksi kolmen tuhannen omakotitalon lämmitykseen.
4 Peltobiomassat
Ruokohelven viljelyala lisääntyi Suomessa 2000-luvun alussa nopeasti, mutta on alkuinnostuksen jälkeen taantunut. Ruokohelven viljelyssä on runsaasti tuotantoteknisiä ongelmia kuten kevään hankalat korjuuolosuhteet, suuri
sadonkorjuuhävikki, kuljetuksen kannattavuusongelmat, sadon varastointi
sekä murskaus- ja sekoitustekniikkojen puutteellisuus. Polttotekniikka ei ole
kehittynyt riittävän nopeasti, jotta ruokohelpeä voitaisiin käyttää lämmön- ja
sähköntuotannossa ongelmitta.
Suomessa ruokohelven viljelyä tuetaan taloudellisesti pinta-alatuen ja pysyvän nurmiviljelyn kautta (Motiva 2011.) Simolan ja Kolan (2010, 46) laskelmat
peltobiomassojen energiapotentiaalista perustuvat oletukseen, että kesantoalat, viljelemättömät pellot, niityt ja yli 5-vuotiset nurmet käytetään ruokohelven tuotantoon ja tämä biomassa poltettaisiin lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksissa.
Olki
Merkittävä paikallistason peltobioenergiapotentiaali Uudellamaalla on viljanviljelyn (110 000 ha) sivutuotteena syntyvä olki. Oljen energiasuhde - tuotantopanosten suhde tuottoon - on korkea, koska käytetty energiapanos allokoidaan päätuotteelle eli viljojen jyväsadolle. (Mikkola 2012, 20.) Olkea syntyy 2 – 4 tuhatta kiloa hehtaarilta suhteessa kuiva-aineeseen.
Oljen käytölle energianlähteenä on olemassa rajoituksia, jotka liittyvät sen
tarpeellisuuteen muussa maataloustuotannossa. Arviolta 10 – 20 % oljesta käytetään kotieläintiloissa kuivikkeena. Usein olki myös jätetään peltoon
maan multavuuden, mikrobirakenteen ja ravinteisuuden ylläpitämiseksi.
(Pahkala 2009, 20.) Edellä esitetystä seuraa, että Uudellamaalla olkea voitaisiin korjata energiakäyttöön noin 200 000 tonnia vuodessa. Oljen lämpöarvo on samaa luokkaa kuin ruokohelpin, joten määrällä lämmitettäisiin 200
000 omakotitaloa.
Nurmibiomassat
Uudenmaan alueella viljellään nurmea n. 52 000 hehtaarin alueella. Rehunurmea ja laidunta on tästä hieman vajaa puolet (25 000 ha). Reilut puolet on
kesantoalaa, johon luetaan luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet sekä
sänki- ja avokesanto. (TIKE 2012) Luonnonhoitopeltoja ei ole erikseen tilastoitu monivuotisiksi nurmipelloiksi ja monimuotoisuuspelloiksi. Molempien
etuna on kuitenkin eroosion ja vesistökuormituksen väheneminen sekä maan
kasvukunnon ylläpitäminen (Maaseutuverkosto 2010, 6).
Nurmi soveltuu hyvin viljeltäväksi Suomen olosuhteisiin. Nurmen viljelyllä on mahdollista monipuolistaa viljelykiertoa sekä parantaa kannattavuutta
ja vähentää ympäristöhaittoja. Etelä-Suomen vähäinen kotieläinkanta rajoittaa nurmirehun ostajia, ratkaisuna voisi olla nurmibiomassan hyödyntäminen biokaasun tuotannossa. Bionurmihankkeen mukaan ratkaisun etuina oli-
63
64
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
si uusiutuvan energian tuotanto ja ravinnekiertojen sulkeminen sekä lisääntynyt käyttömahdollisuus liikennepolttoaineena. (Tiivistelmä 2012.) Bionurmihankkeesta puhutaan lisää biokaasun yhteydessä.
Vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämiseksi kasvinviljelypeltojen yhteyteen perustetut suojavyöhykkeet voivat osaltaan myös lisätä peltoenergiapotentiaalia. Suojavyöhykkeiden kasvusto on usein heinää, joka korjataan vähintään kerran vuodessa. Suojavyöhykeheinä on mahdollista käyttää korsibiomassana ruokohelven ja oljen tapaan tai biomassana kaasutuksessa. Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on noin 400 kpl suojavyöhykesopimuksia,
jotka kattavat n.1500 hehtaarin peltopinta-alan. Yleissuunnitelmien perusteella on arvioitu, että suojavyöhykkeiden tarve alueella olisi yli kaksinkertainen eli 3300 hehtaaria. (Suomen ympäristökeskus 2012.)
Järviruoko
Järviruoko (Phragmites australis) on nopeakasvuinen heinäkasvi, joka on
yksi maailman laajimmille levinneistä putkilokasveista. Järviruoko on voimakkaan kasvullisen leviämistapansa sekä korkean ja peittävän kasvustonsa
ansiosta vahva kilpailija kasviyhdyskunnissa. Energiaominaisuuksiltaan järviruoko on verrattavissa peltobiomassoihin; kuiva-aineen tehollinen lämpöarvo on 17,8 MJ/kg. Järviruo’on n.5 000 kilon hehtaarisadolla on mahdollista lämmittää yksi omakotitalo vuoden ajan. (Ikonen & Hagelberg 2008, 29.)
Järviruokoa voidaan käyttää energiantuotannossa joko tuoreena biokaasutuksessa tai kuivana suorapoltossa. Järviruo’on käyttöä bioenergian lähteenä
tukevat korjuun positiiviset ympäristövaikutukset. Ravinteiden poisto Itämerestä Suomen etelärannikolla ruo’on korjuun avulla hidastaa rehevöitymistä.
Ruokokasvustojen käyttö bioenergian lähteenä on kuitenkin monin paikoin
ristiriidassa muiden alueidenkäyttöön liittyvien näkökulmien kanssa. Ikonen
ja Hagelberg (2008) korostavat yleissuunnittelun merkitystä, jotta ruovikot
saataisiin luonnon- ja maisemansuojelullisesti sekä raaka-ainelähteenä mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.
Etelä-Suomen merenranta-alueiden n. 30 000 hehtaarista ruovikkoa on arvioitu voitavan hyödyntää n. 12 500 hehtaaria. Tästä ainakin osa hyödynnettäneen energiantuotannossa. (Ikonen & Hagelberg 2008, 29.) Uudenmaan
maakunnan alueella ruovikkoa on noin 6 800 hehtaaria, josta esimerkiksi
Porvoon seudulla sijaitsee melko yhtenäinen 2 000 hehtaarin alue (Komulainen ym. 2008, 20).
4 Peltobiomassat
4.2 Mahdollisuuksia peltobiomassoista
Nykyisen tiedon mukaan peltobioenergian kestävää kehitystä toteuttava strategia olisi pellon sivuvirtojen hyödyntäminen bioenergiatuotannossa (Pahkala 2012, 27.) Viljan oljet, öljy- ja palkokasvien varret ja juurikasvien naatit olisi mahdollista ainakin osittain hyödyntää bioenergiatuotannossa.
Tuomisto (2010) on arvioinut Uudenmaan maksimi peltoenergiapotentiaaliksi 2 262 603 MWh/a. Teknis-taloudellisesti hyödynnettävissä oleva potentiaali on n. 82 % maksimista eli 1 860 699 MWh/a. Viljelijöiden halukkuuteen
perustuva potentiaali on vain muutamia prosentteja maksimipotentiaalista.
Uudenmaan viljelijät eivät usko peltoenergiatuotannon kannattavuuteen tai
ovat siitä hyvin epävarmoja. (Simola ym. 2010, 49 – 50.)
Peltobioenergian kannattavuus nykyisillä tekniikoilla ja hinnoilla riippuu
suuresti kasvinviljelyn ja lihantuotannon hintakehityksestä sekä Euroopan
unionin ja kansallisesta maatalouden tukipolitiikasta. Millaisia kannustimia
viljelijöille ja bioenergiaurakoitsijoille tarjotaan ja kuinka pitkällä aikavälillä ne toteutuvat? Kannustimia voitaisiin harkita myös alueellisille energiaosuuskunnille.
Lähteet:
Ikonen, I. & Hagelberg, E. 2008. Etelä-Suomen ruovikkostrategia. Esimerkkeinä Halikonlahti ja
Turun kaupungin rannikkoalueet. Suomen ympäristö 9/2008. Lounaissuomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.
asp?contentid=81259&lan=fi
Komulainen, M., Simi, P., Hagelberg, E., Ikonen, I. & Lyytinen, S. 2008. Ruokoenergiaa -Järviruo’on energiakäyttömahdollisuudet Etelä-Suomessa.
Turun ammattikorkeakoulun raportteja 66. Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522160300.pdf
Lötjönen, T., Kouki, J. & Vuorio, K. 2011. Korsibiomassojen tuotantoketjut ja
energiantuotanto kokopaalikattilalla. MTT raportti 19. MTT Jokioinen.
http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti19.pdf
Lötjönen, T. & Knuuttila, K. 2009. Pelloilta energiaa -opas ruokohelven käyttäjille. Jyväskylän Innovation Oy & Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Jyväskylä. http://www.bioenergiatieto.fi/default/?_EVIA_
WYSIWYG_FILE=7250&name=file
Maaseutuverkosto 2010. Vaihtoehtoja pellonkäyttöön. Maaseutuverkoston
esite. http://www.maaseutu.fi/attachments/5njOwmLQQ/Peltojen_kaytto_2901.pdf
65
66
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Maataloustilastot. Käytössä oleva maatalousmaa 2012, alueittainen ennakkotieto. 28.6.2012. Viitattu 23.10.2012. http://www.maataolustilastot.fi/kaytossa-oleva-maatalousmaa
Mikkola H. Peltobioenergian tuotanto Suomessa 2012. Maataloustieteiden laitos julkaisuja 10: Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/
handle/10138/33977/Peltobio.pdf?sequence=1
Motiva. Ruokohelpi. 20.4.2011. Viitattu 23.10.2012. http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/bioenergia/peltoenergia/ruokohelpi
MTT. Bionurmi. Tiivistelmä. Viitattu 23.10.2012. https://portal.mtt.fi/portal/
page/portal/mtt/hankkeet/bionurmi/tiivistelma
Pahkala, K. & Lötjönen, T. 2012. Peltobiomassat tulevaisuuden energiaresurssina. MTT raportti 44. MTT Jokioinen. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/
mttraportti44.pdf
Simola, A. & Kola, J. (toim.). 2010. Bioenergian tuotannon aluetaloudelliset
vaikutukset Suomessa. BioReg –hankkeen loppuraportti. Helsingin
yliopisto. Taloustieteen laitos. Yliopistopaino. Helsinki.
Valtioneuvosta 2008. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Pitkän aikavälin ilmasto ja energiastrategia. Saatavilla https://www.tem.fi/files/20585/
Selontekoehdotus_311008.pdf
Vapo. Biopolttoainetermejä. Viitattu 19.9.2012. http://www.vapo.fi/media/sanasto
Ympäristöhallinto, Alueellista ympäristötietoa. Suojavyöhykkeet. 17.7.2012.
Viitattu 23.10.2012. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=8132&lan=fi
67
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla
Johanna Snell
Kuva 6. Biokaasuauto tankattavana. Kuva: Sonja Pyykkönen
Suomessa biokaasua tuotetaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoilla, maatiloilla ja biojätteen käsittelylaitoksilla. Energiaa tuotetaan
yleisimmin polttamalla kaasua lämpökattilassa, mutta myös sähköä ja lämpöä tuottavat CHP-laitokset ovat yleisesti käytössä. (Huttunen & Kuittinen
2011, 17.)
Biokaasua syntyy anaerobisissa olosuhteissa eloperäisen aineksen hajotessa. Hajoaminen tapahtuu mädäntymällä. Metaania syntyy hajoamisprosessin
viimeisessä vaiheessa. Biomassat kuten liete, lanta ja peltobiomassa ovat biokaasun raaka-aineita, lisäksi biokaasua kerätään kaatopaikoilta. Biokaasu on
koostumukseltaan samanlaista kuin maakaasu, metaanin osuus on molemmissa kaasuissa suuri. Metaanin (CH₄) osuus biokaasussa on 40 – 70 prosent-
68
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
tia ja hiilidioksidin (CO₂) 30 – 60 prosenttia. Biokaasureaktorissa syntynyt
kaasu sisältää pieniä pitoisuuksia typpeä ja rikkivetyä, kaatopaikkakaasussa
esiintyy lisäksi pieniä pitoisuuksia kloori- ja fluoriyhdisteitä. (Motiva 2012.)
Vuonna 2011 Suomessa tuotettiin biokaasua 145,5 milj. m³, mistä tuotettiin
lämpöä 366,5 GWh ja sähköä 151,4 GWh. Tuotettu energiamäärä on noin prosentti uusiutuvan energian tuotannosta. Eniten biokaasua tuotetaan kaatopaikkalaitoksilla ja sen jälkeen yhdyskuntien jätevesienpuhdistamoilla. Maatiloilla biokaasusta tuotettiin lämpöä 3 116 MWh (3,116 GWh) ja sähköä 790
MWh. Uudellamaalla on biokaasulaitoksia neljällä jätevedenpuhdistamolla;
Espoossa, Helsingissä, Nurmijärvellä ja Riihimäellä. Maatiloilla toimivia biokaasulaitoksia ei ole yhtään. Kaatopaikkalaitoksia on Uudellamaalla yhdeksän. Uudellamaalla tuotettiin biokaasua 81,6 milj. m³ vuonna 2011. Lämpöä
siitä tuotettiin 175,96 GWh ja sähköä 102,79 GWh. (Huttunen & Kuittinen
2012, 15, 20, 23, 24, 32.)
Suomessa on tällä hetkellä vain yksi biometaania liikennepolttoaineeksi tuottava maatilan biokaasulaitos Kalmarin tilalla Laukaassa, jonka yhteydessä
toimii kaupallinen tankkauspaikka. Gasum Oy ostaa Kouvolan Veden jätevedenpuhdistamolla sijaitsevalta biokaasulaitokselta jalostettua kaasua ja syöttää sen kaasuverkkoonsa. Gasumilla oli 14 tankkauspaikkaa vuoden 2011 lopussa Etelä-Suomessa. Vuoden 2012 aikana on uusia laitoksia ja tankkauspaikkoja tulossa. Niistä merkittävin on Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamon laitos, jonka kapasiteetti on peräti 20 GWh vuodessa. Kaasu siirretään Helsingin Ruskeasuon bussivarikon tankkausasemalle kaasuverkon
kautta. Myös Pohjois-Karjalaan on rakenteilla muutamia laitoksia. (Usein kysytyt kysymykset n.d.; Huttunen & Kuittinen 2012, 13 – 14 ; Liikennebiokaasuverkoston kehityshanke. n.d.)
5.1 Uudenmaan bioenergiapotentiaali
Uudenmaan pelto-, lanta-, yhdyskuntajäte- ja puhdistamolieteperäisten bioenergian maksimipotentiaali on 2,95 TWh ja teknillis-taloudellinen 1,94 TWh.
Tällä hetkellä teknillis-taloudellista potentiaalista on käytössä vajaa kuudennes. (Simola & Kola 2010, 55; Huttunen & Kuittinen 2012, 20 ja 32.) Pelto-,
lanta- ja jäteperäisen bioenergian tuotannolla on pieni merkitys kokonaisenergiantuotannossa, mutta alueellisesti se saattaa olla merkittävä. Isojen
asutuskeskusten lähettyville rakennettavat biokaasulaitokset voivat olla kannattavia investointeja myös energiantuotannon puolesta, eivätkä pelkästään
yhdyskuntajätteiden hävityksen kannalta. (Simola & Kola 2010, 57.) Tässä
työssä ei tarkastella yhdyskuntajätteiden energiapotentiaalia. Erilliskerätyn
biojätteen määrä on Uudellamaalla nelinkertainen verrattuna muuhun maahan. Uudenmaan osuus koko maan biojätteen energiapotentiaalista on 33
prosenttia. (Tähti & Rintala 2010, 17 – 18.)
Lantabioenergia
Uudellamaalla on muuhun Suomeen verrattuna vähän kotieläintiloja, esimerkiksi nautatiloja on vain noin kaksi prosenttia Suomen tiloista. Eläinten lu-
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla
kumäärät ilmenevät kappaleesta 1 Uudenmaan nykytila. Tilojen eläinten lukumäärä on pieni muuhun maahan verrattuna. (Nautojen lukumäärä kunnittain 1.5.2012, 2012.)
BioReg -hankkeen loppuraportin mukaan Uudenmaan lantabioenergiapotentiaali oli vuoden 2005 lantamäärillä laskettuna maksimissaan 90 245 MWh/a
ja teknillis-taloudellisesti 52 706 MWh/a. Esitetyssä laskelmassa teknillistaloudellisessa määrässä on huomioitu tilat joilla on vähintään 30 eläinyksikköä, olettaen että tilat voivat yhdistää peltobiomassoja lantabiomassoihin
sekä tehdä yhteistyötä muiden tilojen kanssa. Uudeltamaalta puuttuvat suuret kotieläintuotantokeskittymät, jotka tarjoaisivat kannattavia lannan hyötykäyttömahdollisuuksia muille tiloille. Miniminä biokaasuntuotannossa pidetään 100 eläinyksikköä, mikä tarkoittaa esimerkiksi 100 lypsylehmää, 1 000
lihasikaa tai 60 000 broileria. (Haggström ym. 2005 teoksessa Simola & Kola
2010, 51 – 52 ja 57). Eläinten tuottamien lantojen bioenergiapotentiaali vaihtelee eläinlajeittain. Eri lähteet antavat erilaisia energiamääriä. Esimerkiksi lampaanlannan metaanintuottopotentiaali on 88 – 113 CH₄ m³/tVS ja sianlannan 300 – 400 CH₄ m³/tVS (Tähti & Rintala 2010, 5). Myös lannan koostumus vaikuttaa sen hyödynnettävyyteen.
Etenkin Uudenmaan hevostiloilla, jotka ovat keskittyneet lähelle pääkaupunkiseutua ja suurten asutustaajamien läheisyyteen, lannan hävittäminen saattaa tuottaa ongelmia. Biokaasutus voisi olla yksi mahdollisuus ratkaista lannan käsittely. Hevosenlanta soveltuu hyvin biokaasutettavaksi, mikäli se on
turpeella kuivitettua. Puupohjaisilla materiaaleilla kuivitettu lanta ei sovellu
biokaasun tuotantoon, eikä ole niin käyttökelpoinen pellon lannoitteena kuin
turpeella kuivitettu. (Ympäristöministeriö 2010, 18 – 19.)
Jätevesien bioenergia
Uudellamaalla asuu noin 1,5 miljoona ihmistä, joista haja-asutusalueella kunnallisen viemäriverkon ulkopuolella noin 100 000 ihmistä (Uudenmaanliitto
n.d.; Haja-asutuksen talous- ja jätevedet 2012). Uudenmaan hyödyntämättömän jäteveden energiapotentiaali oli vuoden 2005 tiedoilla 2 713 MWh vuodessa (Simola & Kola 2010, 54).
Ympäristöministeriön biojäte- ja energiaryhmän linjauksen (2010, 51) mukaan haja-asutuksen jätevesilietteiden käsittelyä tulisi lisätä kotieläintilojen
biokaasulaitoksissa. Laitoksissa voitaisiin tuottaa lannoitteeksi sopivia lopputuotteita, sähköä ja lämpöä sekä biokaasua liikennekäyttöön. Lietelanta soveltuu hyvin mädätykseen, sen tilavuus pienenee, hajuhaitat vähentyvät, lannan ravinteet muuntuvat kasveille paremmin sopiviksi ja lanta voidaan hygienisoida mädätysprosessissa.
Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa jätehuollon tulevaisuuden skenaariossa vuodelle 2016 haja-asutusalueilla tuotetusta lietemäärästä 90 % kulkeutuu
käsiteltäväksi kuntien jätevesien puhdistuslaitoksille ja 10 % maatilojen biokaasulaitoksiin (Huhtinen, Lilja, Sokka, Salmenperä & Runsten 2007, 108).
Lietemäisen mädätteen lannoitevaikutus on kuiva- ja nestejakeita parempi
sekä ravinteiden että maaperän kunnon kannalta. Lannoitevalmistesektorin
69
70
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
tulevaisuuskatsauksessa (MMM 2008, 17) pohditaan pitäisikö biokaasulaitosten mädätteille olla laatuvaatimuksia. Erilaisia orgaanisia jätevirtoja hyödyntäviä biokaasulaitoksia on suunnitteilla ja erilaisille orgaanisille aineille
on erilaisia käsittelymääräyksiä. Myös biokaasulaitosten mädätteiden koostumus vaihtelee käytetyn raaka-aineen mukaan.
Peltobioenergia
Tähti ja Rintalan (2010, 15) mukaan Uudenmaan peltobiomassojen energiapotentiaali on Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan jälkeen suurimpia koko
maassa. Ks. luku 4 Peltobiomassat.
Bionurmi -hanke on MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen
johtama meneillään oleva hanke, joka jatkuu vuoden 2013 loppuun. Hankkeessa selvitetään nurmen viljelyn ja sen kaupallistamisen edellytyksiä, nurmibiomassan hyödyntämistä biokaasulaitoksissa, laitosten perustamisen
edellytyksiä ja vaikutuksia, nurmibiomassan tuotannon kestävyyttä ja tehokkuutta sekä biokaasulaitoksen ympäristövaikutuksia huomioiden monipuolistuva viljely ja ravinteiden kiertäminen. (Tiivistelmä 2012.)
Bionurmi hankkeessa on kartoitettu biokaasun liikennepolttoainemahdollisuuksia kunta- ja aluekohtaisesti. Kartoituksessa on huomioitu peltopinta-ala,
eläinten nurmirehun tarpeen vaatima peltopinta-ala sekä maakaasuverkon sijainti. Oheisessa kartassa (kuva 7) on esitetty nurmentuotannolle soveltuvat
alueet. Kaasuverkko on nykyään laajempi kuin kartassa esitetty. Mitä tummempi ruutu on kyseessä sitä enemmän alueella on nurmenviljelylle soveltuvaa peltopinta-alaa. (Biokaasuliiketoiminnan mahdollisuudet 2012.) Uudeltamaalta löytyy runsaasti soveliasta peltopinta-alaa nurmen tuotantoon biokaasulaitosten raaka-aineeksi. Biokaasulaitos tarvitsee noin 1 100 hehtaaria
nurmipeltoa ollakseen kannattava. 1 100 hehtaarin peltoalan laitoksen kooksi on arvioitu 2 – 3 MW. (Seppälä, esitelmä 19.10.2012.)
Kuva 7. Karttakuva biokaasun raaka-aineeksi soveltuvasta nurmen viljelyn peltopinta-alasta
(Biokaasuliiketoiminnan mahdollisuudet 2012.). Kuvan tekijät: Eeva Lehtonen ja Jukka Höhn,
Bionurmi-hanke, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos.
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla
5.2 Biokaasuprosessi lannan käsittelijänä
Maatilakohtaisesti biokaasulaitoksen etuna ovat lannankäsittelyn positiiviset
vaikutukset. Lannan anaerobinen käsittely vähentää lannan hajuhaittoja noin
80 – 90 prosenttia. Lietelanta tulee helpommin käsiteltäväksi, siitä tulee tasalaatuisempaa ja juoksevampaa. Käsitelty lanta imeytyy paremmin peltoon ja
hajuhaitat vähenevät myös levityksessä. Kasvit voivat hyödyntää paremmin
lannan ravinteita (typpeä ja fosforia), koska käsittely parantaa lannan ravinnetasapainoa. Lisäksi maatila voi parantaa energiaomavaraisuuttaan tuottamalla tilalleen sähköä ja lämpöä tai biokaasua polttoaineeksi. Lannan hajuhaittojen väheneminen on omiaan parantamaan naapurisuhteita sekä laajemmalti herkempien nenien hyväksyntää lannanlevitykseen. Keinolannoitteiden kallistuessa biokaasulaitoksissa syntyvä lannoite helpottaa taloudellisesti maatilan tuotantoa. Myös vuoroviljely vähentäisi tilan tarvetta ostolannoitteisiin. Rikkakasvien siemenet sekä kasveille haitalliset yhdisteet vähenevät biokaasuprosessin aikana. Prosessi vähentää lannan patogeenejä ja
parantaa siten eläinten hyvinvointia. Biokaasulaitoksen haittapuolina saattaa
olla toiminnan häiriön aiheuttamat ympäristöriskit kuten kasvihuonekaasupäästöt, hajuhaitat, ravinnepäästöt sekä hygieniariskit. (Huovari, Rautanen
& Wihersaari 2008, 6.)
Eläintilojen yksikkökoon kasvu ja niiden mukanaan tuoma suuri lantamäärä saattaa edistää lannan käyttöä biokaasulaitoksissa tai lannan fraktiointikäsittelyä (lannan jakaminen kuiva- ja nestejakeeseen). Maatiloilla on perinteisesti osattu hyödyntää orgaanisia jätteitä lannoitteina, etenkin ennen teollisesti tuotettujen lannoitteiden aikakautta. Lanta, kasvijäte ja luujäte sekä
niistä jalostetut valmisteet olivat tärkeitä lannoitteita tiloilla. Orgaaniset jätteet ja sivutuotteet ovat alkaneet uudelleen kiinnostaa lannoitteina epäorgaanisten lannoitteiden hinnanvaihteluiden sekä materian kierron tiedostamisen kautta. (MMM 2008, 11, 14.) Myös vähentyvät fosforivarannot kannustavat käyttämään lähellä tuotettua orgaanista alkuperää olevaa lannoitetta. (MMM 2011, 35.)
Soveltuakseen lannoitevalmisteiksi orgaaniset jätteet tulee yleensä käsitellä. Käsittelyssä jäte saatetaan haitattomaksi; vähennetään taudinaiheuttajia,
tehdään tuotteesta käyttötarkoitukseen soveltuva sekä ympäristölle vaaraton varastoitava. (MMM 2008, 14.) Lannoitevalmistelaitoksella eli orgaanisten lannoitevalmisteiden tai niiden orgaanisten raaka-aineiden valmistajalla
tai teknisesti käsittelevällä toimijalla tulee olla lannoitevalmistelain vaatima
Eviran hyväksyntä (Evira 2012).
5.3 Ravinteiden kierrätys
Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa -työryhmämuistiossa on pohdittu ravinteiden kierrätyksen tärkeyttä. Tavoitteena oli ravinteiden kierron
säätely mahdollisimman vähäisillä ympäristövaikutuksilla. Taustalla on vesistökuormituksen vähentäminen ja vesien hyvän tilan saavuttaminen 10 – 20
vuoden aikana. Työryhmä on listannut toimenpide-ehdotuksia joilla pyritään
71
72
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
parantamaan vesien tilaa ravinteiden tehokkaalla kierrätyksellä. Ehdotukset
on jaettu neljän pääteeman alle, joita ovat ravinteiden käyttäminen säästäen
ja tehokkaasti, biojätteiden ja niiden ravinteiden määrän minimoiminen, ravinteiden tehokas ja turvallinen kierrättäminen sekä ravinteiden kerääminen
vesistöistä ja niiden hyötykäyttö. (MMM 2011, 6.)
Maatalouden osalta suurin kierrätysmahdollisuus on lannassa. Ongelmana
lannan lannoitekäytössä on sen koostumus, siinä on liian vähän typpeä suhteessa fosforiin suurimman osan kasvien tarpeisiin. Tulevaisuudessa, kun
biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta tullaan rajoittamaan, voisi käsitelty biojäte toimia lannoitevalmisteena. Mädätetty ruokajäte on sovelias lannoite myös luomutuotantoon, toisin kuin jätevesiliete joka on kielletty luomutuotannossa. Biojäte ja liete muokkaantuvat biokaasuprosessissa käsittelyjäännökseksi, joka sisältää kaikki raaka-aineen ravinteet. Prosessin myötä typen
käyttökelpoisuus kasveille parantuu sen liukoistuessa. Ravinteita on mahdollista kierrättää myös hyödyntämällä ruovikoita bioenergian ja lannoitevalmisteiden raaka-aineena. (MMM 2011, 25, 27, 31, 32.)
5.4 Biokaasu liikennepolttoaineena
Ympäristövaikutuksien puolesta biokaasu on varteenotettava liikennepolttoaine, tällä hetkellä saatavilla olevista liikennebiopolttoaineista paras. Kaasun käyttö polttoaineena edellyttää, että auto on varustettu kaasutankilla
ja jakelua varten tarvitaan paineistusjärjestelmä sekä paineliittimellä varustettu tankkauspistooli. Maatiloilla tuotettu biokaasu vaatii puhdistuksen ja
paineistuksen ennen kuin se on valmista ajoneuvokäyttöön. Jotta maatiloilla tuotettu biokaasu saataisiin laajempaan liikennekäyttöön, tulisi biokaasua tai maakaasua olla riittävästi saatavilla myös muualla. (MMM 2007, 38.)
Polttoaineena käytettävä biokaasu puhdistetaan ja jäljelle jäävä kaasu on noin
97 prosenttisesti metaania. Puhdistuksessa biokaasusta poistetaan hiilidioksidi, vesi, rikkivety, hiukkaset ja siloksaanit. Jalostettu biokaasu vastaa
ominaisuuksiltaan maakaasua ja niitä voidaan käyttää toistensa korvikkeina. (Latvala 2005, 14.)
Biokaasu soveltuu kaikenlaisiin ajoneuvoihin henkilöautoista laivoihin. Biokaasuautolla on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yli 95 prosenttia. Biokaasun käyttäminen polttoaineena on muutenkin ympäristöystävällistä. Täydellisessä palamisessa biokaasu tuottaa hiilidioksidia ja vesihöyryä. Jos palaminen on epätäydellistä, syntyy pieniä määriä keveitä orgaanisia yhdisteitä ja häkää, mutta ei kuitenkaan aromaattisia yhdisteitä. Biokaasuauto vähentää liikenteen aiheuttamaa melua yli 50 prosentilla. Biokaasun
kaasumaisen olomuodon puolesta tankkausasemalla ei pääse syntymään nestevuotoja. Näin ollen tankkausasemat eivät ole uhka pohjavesille. Myös jätteiden käsittely suljetussa biokaasuprosessissa vaikuttaa vesiensuojeluun positiivisesti. Biokaasuauton pakokaasut ovat hajuttomia, ja tankkaaminen tehdään ilmatiiviisti, minkä vuoksi hajuongelmia ei synny. Biokaasuprosessi ei
aiheuta samanlaisia hajuhaittoja kuin kaatopaikkasijoittaminen tai kompos-
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla
tointi. Suljetussa prosessissa, ainoastaan biokaasun raaka-aineiden tuonti laitokselle saattaa aiheuttaa hajua. (Usein kysytyt kysymykset n.d.)
MTT:n raportissa Suunnitelma liikennebiokaasun tuotannon ja käytön edistämiseksi Helsingin seudulla Rasi ym. (2012, 3) tarkastelee biokaasun tuotantoa ja käyttöä liikennebiopolttoaineena pääkaupunkiseudulla. Raportin mukaan Helsingin seudulla olisi mahdollista tuottaa noin 450 GWh biokaasua
vuodessa, millä voitaisiin liikuttaa noin 80 prosenttia Helsingin seudulla liikennöivistä linja-autoista.
5.5 Biokaasun edistämisen kannalla
Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa Valtioneuvosto listasi erilaisia toimenpiteitä joilla edistetään uusiutuvaa energiaa, energian käytön tehostamista ja tavoitellaan kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä. Strategian mukaisesti jätehuollossa tulee edistää sekä biokaasun tuotantoa että biokaasun talteenottoa kaatopaikoilla. Lisäksi tulee kehittää ympäristöä säästäviä lannan käsittelymenetelmiä, tehostaa energiakasvien tuotantoa ja käyttöä
sekä lisätä maatalouden sivuvirtojen ja lannan käyttämistä biokaasun tuotannossa. (Valtioneuvosto 2008, 2, 74 – 76.)
Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma vuoteen 2020 listaa biokaasua tukevia toimenpide-ehdotuksia. Suunnitelmassa mainitaan Biohajoavat jätteet ja
lietteet hyötykäyttöön -hankkeen käynnistäminen, biokaasutus- ja kompostointilaitosten rakentaminen sekä biokaasutuksen tutkimus- ja kokeiluhankkeiden tukeminen. Lisäksi mainitaan ohjekirjan laatiminen biokaasulaitoksen hankintaorganisaatiolle ja hankinnoille, oppaan laatiminen lietteiden pienimuotoiseen käsittelyyn, maatilojen yhteydessä olevien käsittelylaitosten investointi- ja kehittämistukien hyödyntämisen mahdollistaminen sekä biokaasun liikennekäytön edistäminen ja tukeminen. (Pirkanmaan ympäristökeskus 2009, 55 – 57, 64, 66, 68.)
Biokaasulaitokset voisivat toimia myös luomutuotannon edistäjinä. Vantaalainen luomuviljelijä Dick Sjöblom pohti Suomen Luonto -lehdessä, että ravinteet olisi mahdollista saada paremmin kiertoon jos maaseudulle rakennettaisiin biokaasulaitoksia. Näin myös karjattomat luomutilat saisivat lisää arvoa viherlannoitusnurmille. Sjöblom jatkoi että eläintiloja tulisi saada takaisin Etelä-Suomeen. Tällä hetkellä tilat ovat erikoistuneet viljanviljelyyn ja viljely on yksipuolista. Luonnonmukainen tuotanto monipuolistaisi viljelyä sekä
lisäisi luonnon monimuotoisuutta. Eläintilojen tasaisempi jakautuminen parantaisi lannan hyötykäyttöä ja helpottaisi osaltaan luomurehun tuotantoa.
(Tuormaa 2012, 57, 59.)
5.6 Biokaasun tulevaisuus Uudellamaalla
Uudellamaalla voisi ajatella haja-asutusalueiden kyläyhteisöjen biokaasulaitoksia, joissa voitaisiin käsitellä jätevesiä, eläintilojen lantoja, biojätteitä
73
74
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
sekä muita mahdollisia lähellä syntyviä biomassoja. Tuotettua biokaasua olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi kylän koulun sähkön ja energian tarpeisiin sekä mahdollisesti asuinrakennuksiin. Vesiosuuskuntia perustettaessa olisi järkevää tarkastella jätevesien käsittelyä paikallisesti esimerkiksi biokaasulaitoksessa.
Uudellamaalla on muutamia isoja kotieläintiloja, joiden voisi olla kannattavaa
rakentaa biokaasulaitos, missä käsiteltäisiin lantaa. Tilat voisivat tuottaa ainakin osan tarvitsemastaan lämmöstä ja sähköstä, sekä mahdollisesti tuottaa
polttoainetta biokaasutraktoriin. Muutamiin Uudenmaan kuntiin on keskittynyt enemmän kotieläintiloja. Näiden tilojen olisi mahdollista perustaa yhteisiä biokaasulaitoksia keskeisille paikoille, jotta kuljetusmatkat pysyisivät
kohtuullisina ja laitokset kannattavina. Tilojen omat tai yhteisomistuksessa
olevat biokaasulaitokset voisivat käsitellä myös haja-asutuksen jätevesiä sekä
muita alueella syntyviä eloperäisiä jätteitä. Lopputuotteena syntyvää lannoitetta voitaisiin hyödyntää alueen kasvinviljelytiloilla.
Uusia työpaikkoja, maaseutuyrittäjille lisätuloja – biokaasulaitos tuottaa
lannoitetta, urakoitsija kuljettaa ja levittää lannoitteen. Bionurmi -hankkeen
Arja Seppälä kertoi että biokaasulaitos voisi toimia myös nurmen korjaajana
sekä maan lannoittajana. Urakoitsijoille olisi työtä tarjolla jos suunnitellut
biokaasulaitokset toteutuisivat. (Seppälä, esitelmä 19.10.2012.) Toisaalta jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin biokaasulaitosten raaka-aineiden kuljetusmatkoja - onko kuljetuksesta enemmän haittaa kuin hyötyä?
Liikennebiokaasumahdollisuudet Uudellamaalla ovat hyvät - on paljon liikennettä, asutusta, olemassa oleva maakaasuverkosto ja julkinen liikenne.
Bionurmi -hanke selvittää nurmen käyttöä biokaasulaitoksen raaka-aineena Hämeessä, Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa erityisesti liikennebiopolttoaineena hyödynnettäväksi. Suunnitelma liikennebiokaasun tuotannon
ja käytön edistämiseksi Helsingin seudulla tarkasteli jäteperäisten biomassojen käyttöä liikennebiokaasun raaka-aineena pääkaupunkiseudulla.
Lisää tietoa ja tutkimuksia biokaasusta kaivataan mm. mädätteiden laatuvaatimuksista, yhteiskäsitellyn mädätteen ominaisuuksista, ihmisravinnosta kotoisin olevien ravinteiden talteenotosta, prosessoinnista ja hyödyntämisestä kasvintuotannossa sekä maanviljelijöiden kiinnostuksesta ja valmiudesta
käyttää mädätettä lannoitteena.
Lähteet
Biokaasuliiketoiminnan mahdollisuudet. 2012. Maa- ja elintarviketalouden
tutkimuskeskus MTT. Viitattu 13.10.2012. https://portal.mtt.fi/portal/
page/portal/mtt/hankkeet/bionurmi/biokaasuliiketoiminnanmahdollisuudet
Evira. 2012. Lannoitevalmistelaitoksen hyväksyntä. Viitattu 6.10.2012. http://
www.evira.fi/portal/fi/kasvit/viljely_ ja_tuotanto/lannoitevalmisteet/laitoshyvaksynta/
5 Biokaasu Suomessa ja Uudellamaalla
Haja-asutuksen talous- ja jätevedet. 2012. Ympäristöhallinto. Alueellista ympäristötietoa. Viitattu 14.10.2012. http://www.ymparisto.fi/default.
asp?node= 4987&lan= fi
Huhtinen, K. & Lilja, R. & Sokka, L. & Salmenperä, H. & Runsten, S. 2007.
Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Taustaraportti. Suomen ympäristö 16 I 2007. Helsinki: Edita Prima Oy. Saatavissa http://
www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=69139&lan=fi
Huovari, N. & Rautanen, J. & Wihersaari, M. 2008. Biokaasulaitosten energiatase maatilojen biomassoja hyödyntävissä laitoksissa. Motiva Oy.
Saatavissa http://www.motiva.fi/files/4005/Biokaasulaitosten_energiatase_
maatilojen_biomassoja_hyodyntavissa_laitoksissa.pdf
Huttunen, M. & Kuittinen, V. 2012. Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 15.
Tiedot vuodelta 2011. Joensuu: University of Eastern Finland. Saatavissa http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0867-4/urn_
isbn_978-952-61-0867-4.pdf
Latvala, M. 2005. Jätevesilietteen anaerobinen käsittely ja biokaasun hyötykäyttö. Tampere. Saatavissa http://www.bionova.fi/files/jatevesilietteen_anaerobinen_kasittely_ja_biokaasun_hyotykaytto.pdf
Liikennebiokaasuverkoston kehityshanke. n.d. Liikennebiokaasu.fi. Viitattu
8.10.2012. http://www.liikennebiokaasu.fi/index.php?option=com_content&
view=category&layout=blog&id=9&Itemid=9
Nautojen lukumäärä kunnittain 1.5.2012. Maataloustilastot. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Tike. Viitattu 16.9.2012. http://
www.maataloustilastot.fi/kotielainten-lukumaara
MMM. 2007. Loppuraportti. Peltobiomassa, liikenteen biopolttonesteet ja biokaasu -jaosto. Työryhmämuistio 2007:2. Helsinki. Saatavissa http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/
tyoryhmamuistiot/2007/5lYTgDdW9/trm2007_2.pdf
MMM. 2008. Lannoitevalmistesektorin tulevaisuuskatsaus vuosille
2009 – 2013. Helsinki. Saatavissa http://www.mmm.fi/attachments/mmm/
julkaisut/tyoryhmamuistiot/2009/5DZni0S8G/trm1_2009.pdf
MMM 2011. Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa. Työryhmämuistio 2011:5. Helsinki. Viitattu 16.9.2012. http://www.ymparisto.fi/default.
asp?contentid=379681&lan=fi
Motiva 2012. Biokaasu. Viitattu http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_
energia/bioenergia/biokaasu
75
76
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Pirkanmaan ympäristökeskus 2009. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma
vuoteen 2020. Suomen ympäristö 43 I 2009. Tampere: Juvenes Print
Oy. Saatavissa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=114625&lan=sv
Rasi, S. & Havukainen, J. & Uusitalo, V. & Andersson, R. & Manninen, K. &
Aro-Heinilä, E. & Rintala, J. 2012. Suunnitelma liikennebiokaasun
tuotannon ja käytön edistämiseksi Helsingin seudulla. From Waste to Traffic Fuel. MTT:n raportteja no 47. Jokioinen: MTT. Saatavissa http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti47.pdf
Seppälä, A. 2012. Nurmentuotannon mahdollisuudet Uudellamaalla biokaasun tuotannossa/Bionurmi -hanke. Seminaari. Laurea ammattikorkeakoulu Hyvinkää. 19.10.2012. HAMK/Uusimaaseutu -hanke. Seminaarin muistiinpanot.
Simola, A. & Kola J. (toim.) 2010. Bioenergian tuotannon aluetaloudelliset vaikutukset Suomessa. BioReg –hankkeen loppuraportti. Helsingin yliopisto. Taloustieteen laitos. Helsinki: Yliopistopaino. Saatavilla www.
helsinki.fi/taloustiede/Abs/Pub49.pdf
Tiivistelmä. 2012. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Viitattu 13.10.2012. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/bionurmi/tiivistelma
Tuormaa, I. 2012. Luomun läpimurto lähellä. Suomen Luonto 8/2012m 56.59.
Turku: Hansaprint.
Tähti, H. & Rintala, J. 2010. Biometaanin ja -vedyn tuotantopotentiaali Suomessa. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 90. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 23.10.2012. https://jyx.jyu.
fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37062/T%C3%A4hti_Hanne_2010.
pdf?sequence=1
Usein kysytyt kysymykset. n.d. Liikennebiokaasu.fi. Viitattu 8.10.2012. http://
www.liikennebiokaasu.fi/index.php?option=com_content&view=category&la
yout=blog&id=2&Itemid=3
Uudenmaanliitto. n.d. Viitattu 14.10.2012. http://www.uudenmaanliitto.fi/
Valtioneuvosto. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Saatavissa
http://www.tem.fi/files/20585/Selontekoehdotus_311008.pdf
Ympäristöministeriö. 2010. Biohajoavista jätteistä enemmän energiaa. Biojäte-energiatyöryhmän raportti. Ympäristöministeriön raportteja 3 I
2010. Helsinki: Edita Prima Oy. Saatavissa http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=356559&lan=fi
77
6 Bioetanoli ja biodiesel
Jaana Haapalainen
Biopolttoaineet ovat biomassasta valmistettuja nestemäisiä polttoaineita. Liikennebiopolttoaineita ovat mm. bioetanoli, biokaasu, bioöljy, puukaasu ja biodiesel, tässä luvussa käsitellään tarkemmin bioetanolia ja biodieseliä. Bioetanolia ja -dieseliä voidaan käyttää moottoripolttoaineissa seosaineena. Biodieseliä voidaan käyttää polttoaineena sellaisenaan tai seoksena.
Bioetanolin käyttö liikennepolttoaineena on kasvussa maailmalla. Euroopan
unioni (2009/28/EY) on asettanut tavoitteekseen lisätä liikennebiopolttoaineiden käyttöä niin, että vuonna 2020 käyttö on 10 % kaikesta liikenteessä
käytetystä polttoaineesta. Suomi on omassa ilmasto- ja energiapolitiikassaan sitoutunut tähän tavoitteeseen ja tavoittelee jopa 20 % osuutta. (Härmälä, 2010.) Biopolttoaineiden käytön lisäämisellä pyritään vähentämään liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä, riippuvuutta öljystä ja kotimaisella tuotannolla lisäämään maaseudun työpaikkoja (Ristimäki 2008).
6.1. Raaka-aineet ja valmistus
Biopolttoaineissa käytetään usein käsitteitä ensimmäisen ja toisen sukupolven biopolttoaineet. Ensimmäisen sukupolven bioetanolin raaka-aineina käytetään tärkkelyspitoisia kasveja (esimerkiksi vehnää, ohraa, maissia tai perunaa) sekä sokerijuurikasta ja -ruokoa. Biodieseliä valmistetaan öljypitoisista
kasveista esimerkiksi rypsistä, rapsista, auringonkukka- ja soijaöljystä. Toisen sukupolven biopolttoaineiden raaka-aine on lignoselluloosapohjainen biomassa esimerkiksi hake ja olki, lisäksi jätteen käyttö raaka-aineena yleistyy.
Biopolttoaineiden sukupolvien ero ei ole mitenkään selvä ja ajallisesti molempia tullaan käyttämään rinnakkain. Toistaiseksi toisen sukupolven biopolttoaineiden valmistus ei ole kaupallisesti kannattavaa mutta tekniikoiden kehitys on käynnissä. Toisen sukupolven biopolttoaineiden etu on siinä, että niiden tuotanto ei kilpaile ravinnontuotannon kanssa. (Motiva, 2012.)
Käytetyn raaka-aineen valintaan vaikuttavat sijainti ja kasvuolosuhteet. Suomen olosuhteissa käyttökelpoisia ensimmäisen sukupolven bioetanolin raakaaineita ovat ohra ja vehnä. Myös perunaa ja sokerijuurikasta voidaan käyttää.
Lisäksi tutkitaan eri viljalajien (esimerkiksi ruisvehnän) soveltuvuutta bioetanolin tuotantoon. Tämän hetkisellä tekniikalla ohra on paras raaka-aine. Toi-
78
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
sen sukupolven bioetanolin mahdolliset raaka-aineet Suomessa ovat ruokohelpi, olki ja puu. (Ristimäki 2008; Kaivosoja ym. 2011.) Ensimmäisen sukupolven bioetanolia valmistetaan sokeripohjaisista raaka-aineista käyttämällä. Yksinkertaistettuna valmistusprosessi on seuraava: raaka-aineen esikäsittely -> käymisprosessi-> käymistuotteiden tislaus-> etanolin absolutisointi
puhtaaksi alkoholiksi. (Virtanen ym. 2009.) Bioetanolin tuotannon sivutuotteina syntyy hiilidioksidia ja rankkia. Rankki voidaan käyttää valkuaisainepitoisena eläinten rehuna. Rehu soveltuu etenkin sikojen ravinnon osaksi ja sitä
voidaan käyttää myös naudoille. Rankki voidaan myös hyödyntää biokaasun
tuotannossa mädättämällä se. (Sten 2007.) Toisen sukupolven selluloosa- ja
hemiselluloosapitoisten raaka-aineiden käsittely on vaikeampaa kuin sokeripohjaisten. Raaka-aineesta tulee ensin poistaa ligniini ja pestä se, jonka jälkeen selluloosakuidut voidaan pilkkoa sokereiksi. Nykytekniikalla tämä on
vielä hyvin kallis tapa mutta menetelmiä kehitetään koko ajan. Sivutuotteena syntyy kiinteää ligniiniä, jota voidaan polttaa. (Suokko 2010.)
Ensimmäisen sukupolven biodieseliä voidaan valmistaa lähes kaikista öljykasveista, Suomen olosuhteissa parhaat vaihtoehto on rypsi ja rapsi. Rypsi ja
rapsi ovat herkkiä kasvitaudeille ja niiden kasvatuksessa tulee huomioida neljän vuoden viljelykierto. Lisäksi rapsi vaatii hieman lämpimämmät olosuhteet eikä kasva enää hyvin keski- Suomen pohjoispuolella. Ensimmäisen sukupolven biodieseliä valmistetaan vaihtoesteröimällä. Esteröinnissä kasvista
puristetaan öljy ja tämä öljy esteröidään alkoholilla (yleensä metanolilla). Sivutuotteena öljynpuristuksesta syntyy valkuaispitoista rouhetta ja esteröinnissä glyserolia. Rouhe voidaan käyttää eläinten rehuna. (Ristimäki 2008.)
6.2 Mahdollisuudet Suomessa
Euroopan unionin direktiivi 2009/28/EY ns. RES-direktiivi koskee uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä. Direktiivin mukaan biopolttoaineiden tulee täyttää määrätyt kestävyyskriteerit tullakseen huomioiduksi uusiutuvien energialähteiden määrässä. Kestävyyskriteereissä määritellään raakaaineen tuotantopaikka ja - tapa sekä koko valmistusketjun kasvihuonekaasupäästöt. Tavoitteena on, että raaka-aineita ei tuoteta biologiselta monimuotoisuudelta rikkaalla maalla esim. aarniometsässä tai luonnonsuojeluun tarkoitetulla alueella. Direktiivin mukaisen biopolttoaineen tuotannon koko elinkaaren tulee saavuttaa 35 % vähennys kasvihuonekaasuissa verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. (Soimakallio ym. 2010.) Sinkko, Hakala ja Thun (2010)
selvittivät miten Suomessa viljeltävät biopolttoaineiden raaka-aineet täyttävät nämä kriteerit tällä hetkellä. Tuloksissaan he totesivat, että Suomessa ei
ole tämän hetkisillä kasvilajikkeilla ja tekniikoilla mahdollista saavuttaa direktiivin oletusarvoja. Tilanne kuitenkin voi muuttua uusilla viljelylajikkeilla ja laskentatavoilla.
Suomessa on selvitetty viljaa raaka-aineena käyttävän bioetanolilaitoksen perustamiseen liittyviä asioita mutta käynnistyssuunnitelmat ovat viivästyneet
taloudellisten ongelmien takia. Härmälä (2010) pitää mahdollisena, että Suomessa tulee toimimaan kaksi tai kolme bioetanolilaitosta, joiden kapasiteet-
6 Bioetanoli ja biodiesel
ti on noin 60 000 tonnia etanolia. Ohraa raaka-aineena käytettäessä viljelypinta-alan tulisi olla n. 53 000 hehtaaria 50 000 etanolitonnia kohden, määrällisesti tämä olisi noin 200 000 tonnia viljaa (Korpi 2010; Härmälä 2010).
Bioetanolilaitoksen sijaintia suunniteltaessa on tärkeää huomioida raaka-aineen saatavuus, sivutuotteena syntyvän rankin käyttömahdollisuudet lähialueella, uusiutuvan energian saanti (etanolin tuotanto on hyvin energiaintensiivistä) ja lopputuotteen jakelu (Härmälä 2010).
Von Weyerman (2007) on selvittänyt oljen ja ruokohelven käyttömahdollisuuksia toisen sukupolven bioetanolin valmistamiseksi Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin korsibiomassaa käyttävän bioetanolilaitoksen mahdollista
sijaintia ja toimintaa Suomessa. Laitos mitoitettiin tuottamaan noin 31 000
tonnia etanolia 160 000 tonnista olkea. Tutkimuksessa todettiin, että tätä
suuremman laitoksen sijoittaminen Suomeen olisi vaikeaa; raaka-ainetta ei
olisi riittävästi saatavilla. Nykyisellä tekniikalla laitoksen perustamisen investointikulut olisivat niin suuret että toiminta ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Käytössä oleva teknologia kehittyy kuitenkin koko ajan ja toisen sukupolven bioetanolille on tilausta. (Von Weyerman 2007). Viljapohjaisessa
toisen sukupolven bioetanolituotannossa voitaisiin hyödyntää jyvien lisäksi
myös olkea ja jyvien kuoria (Ristimäki 2008).
Ensimmäisen sukupolven biodieseliä on mahdollista valmistaa myös maatilamittakaavassa. Jos tilalla viljellään rypsiä, se voidaan puristaa ja esteröidä biodieseliksi omalla tilalla. Sivutuotteena syntyvä puristerehu käy ruoaksi eläimille ja valmistuva biodiesel voidaan käyttää omissa koneissa dieselin
sijaan. Esteröimällä valmistetun biodieselin huonoja puolia ovat huono säilyvyys ja pakkasen kesto. Kaupalliseen tuotantoon maatilalla valmistettua biodieseliä ei kannata valmistaa koska laadun valvonta laboratoriokokein on kallista. (Laitinen 2008).
Energiayhtiö ST1 valmistaa bioetanolia elintarviketeollisuus- ja yhdyskuntajätteestä. Yhtiöllä on pienehköjä Etanolix-laitoksia eri puolella maata. Tulevaisuudessa yhtiöllä on tavoitteena laajentaa bioetanolinvalmistus kattamaan
selluloosapohjaisten raaka-aineiden käyttöä. Tällöin raaka-aineena voitaisiin
käyttää maaseudun sivuvirtoja kuten olkea. Tulevien selluloosaa käyttävien
laitosten sijainti ei ole vielä tiedossa. (ST1 2012).
Neste Oil aloitti uusiutuvan dieselin NExBTL:n valmistuksen Porvoon jalostamollaan vuonna 2007. Pääraaka-aineena on käytetty palmuöljyä. Tulevaisuudessa valmistuksessa on mahdollista käyttää myös kotimaisia raaka-aineita kuten rypsiöljyä ja eläinperäisiä rasvoja. (Nesteoil 2012.)
6.3 Mahdollisuudet Uudellamaalla
Uudenmaan ELY- keskuksen alueella oli vuonna 2011 käytössä 184 960 hehtaaria maatalousmaata ja 163 107 hehtaaria metsämaata. Ensimmäisen sukupolven bioetanolin ja biodieselin raaka-aineeksi soveltuvia kasveja viljeltiin vuonna 2012 taulukossa 8 esitetyt määrät.
79
80
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Taulukko 8. Viljelyala
(ha)
Ensimmäisen sukupolven bioetanolin ja biodieselin raaka-aineiksi soveltuvien kasvien
viljelyala vuonna 2012 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella.
Vehnä
Ohra
Peruna
Sokerijuurikas
Rypsi
Rapsi
Ruokohelpi
YHTEENSÄ
51 200
31 000
300
300
5 700
3 600
300
92 400
Viljaa raaka-aineena käyttävä 50 000 tonnin bioetanolilaitos tarvitsisi raaka-aineekseen ohraa 53 000 hehtaarin alalta. Uudenmaan alueen tämän
hetkinen ohran tuotanto ei yksistään riitä bioetanolilaitoksen raaka-aineeksi. Myöskään vehnän, sokerijuurikkaan tai perunan tuotanto ei yksinään riitä raaka-aineeksi bioetanolilaitokselle. Koska energiakasvien kasvatuksen ei
tulisi riidellä ravintokasvien ja rehuntuotannon kanssa, ei Uudellamaalla ole
järkevää suunnata kasvintuotantoa vain bioetanolin raaka-aineen tuotantoon.
Mikäli suunniteltu bioetanolilaitos rakennettaisiin Hämeeseen, se olisi riittävän lähellä, että ylijäämätuotantoa kannattaisi kuljettaa laitoksen raaka-aineeksi. Kannattavaksi on todettu raaka-aineen kuljetus 100 km säteellä laitoksesta. (Härmälä 2011; Kaivosoja ym. 2011.)
Bioetanolin tuotannon sivutuotteena syntyy kotieläinten rehuksi sopivaa valkuaispitoista rankkia. Bioetanolilaitoksen sijoittamiseen vaikuttaa löytyykö
läheltä riittävää sian- tai naudankasvatusta kuluttamaan tämän rehun. Uudellamaalla kotieläinten määrä ei riitä rankin kulutukseen.
Suomen pitkän tähtäimen ilmasto- ja energiastrategiassa painotetaan toisen
sukupolven biopolttoaineiden käytön lisäämistä. Raaka-aineena laitoksessa
voitaisiin käyttää olkea, ruokohelpeä, puu-, metsä- ja jätebiomassaa. Ruokohelven tuotantoa on mahdollista lisätä Uudenmaan alueella. Von Weyermanin (2007)selvityksen perusteella Uusimaa ei kuitenkaan ole toisen sukupolven bioetanolilaitokselle sopiva sijoituspaikka. Sen sijaan Uudellamaalla tuotettua ruokohelpeä olisi mahdollista kuljettaa lähiseudulla sijaitsevaan laitokseen. (Von Weyerman 2007.)
Liikenteen biopolttoaineiden merkitys kasvaa. Fossiilisten polttoaineiden saatavuus ja kasvava hinta tekevät biopolttoaineista yhä halutumpia vaihtoehtoja. Suomi on sitoutunut lisäämään liikenteen biopolttoaineiden käyttöä huomattavasti tulevaisuudessa. Uusilla tekniikoilla ja raaka-aineilla toiminnasta tulee todennäköisesti kannattavaa myös Suomessa.
6 Bioetanoli ja biodiesel
Lähteet
Härmälä, E. 2010. Viljapohjaisen etanolin tuotanto Suomessa. Viitattu
15.10.2012. http://www.tem.fi/files/26041/Viljapohjaisen_etanoli.pdf
Kaivosoja, L., Kivikko, J. & Peltola, A. 2011 Kanta-Hämeen monipuolisista
luonnonvaroista lähienergiaa – kestävästi, taloudellisesti ja paikallisesti työllistäen. HAMKin julkaisuja 9/2011. Hämeenlinna: Hämeen
Ammattikorkeakoulu.
Korpi, R,. 2010. Bioetanolista businesta - loppuraportti. Ilmajoen kunta. Saatavissa http://www.ilmajoki.fi/files/Tiedostot/Bioetanolista_businesta__Loppuraportti.pdf
Laitinen, A., 2008. Maatilayrittäjän RME-biodieselin laadunhallinta. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa http://urn.fi/
URN:NBN:fi:jamk-1212485708-6
Motiva. 2012. Liikenteen biopolttoaineet. Viitattu 24.10.2012 http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/bioenergia/liikenteen_biopolttoaineet
Neste Oil. 2012. Uusiutuva NExBTL-diesel. Viitattu 24.10.2012. http://www.
nesteoil.fi/default.asp?path=35,52,11990,11993,12252
Reskola, V-P. 2011. Bioenergia-alan ajankohtaisasiat ja etanolituotannon
kestävyyskriteerit. Bioenergia-alan toimialapäivät 31.3.2011. Seminaarimateriaali. Viitattu 15.10.2012. http://www.prizz.fi/linkkitiedosto.
aspx?taso=4&id=714&sid=540
Ristimäki, M. 2008 Rapsista tuotetun biodieselin ja vehnästä tuotetun bioetanolin energiavirrat ja ympäristövaikutukset Euroopan unionissa. Helsingin yliopisto. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos. Pro Gradu-tutkielma. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/29032
Sinkko, T., Hakala, K. & Thun, R. 2010. Biopolttoaineiden raaka-aineeksi viljeltävien kasvien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt Suomessa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY mukainen
laskenta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Jokioinen:
MTT. Saatavissa http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti9.pdf
Sten, V. 2007. Bioetanolitehtaasta syntyvät rehujakeet ja niiden markkinat.
Selvitys liittyen Bioetanoli- ja biokaasutehdas Hämeeseen -hankkeeseen. HAMKin julkaisuja 8/2007 Hämeen Ammattikorkeakoulu. Saatavissa http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/
Yleisopalvelut/Julkaisupalvelut/Kirjat/tekniikka_liikenne/Bioetanolitehtaasta_Syntyvat_Rehujakeet.pdf
81
82
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
ST1. 2012. Biojätteistä etanolia. Viitattu 24.10.2012 http://www.st1.fi/index.
php?id=5804
Suokko, A. 2010. Lignoselluloosaetanolin ja synteesikaasusta fermentoitujen
polttonesteiden teknologiatarkastelu. VTT TIEDOTTEITA – RESEARCH NOTES 2533. Helsinki: Edita Prima Oy. Saatavissa http://www.
vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2533.pdf
Virtanen, Y., Usva, K., Silvenius, F., Sinkko, T., Nurmi, P., Kauppinen, T. &
Nousiainen, J. 2009. Peltoenergian tuotantojärjestelmien ympäristövaikutukset. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisut. Raportti. Saatavissa http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/
muutjulkaisut/5Jl2waBUc/Peltobioenergia_raportti.pdf
Von Weymarn, N. 2007. Bioetanolia maatalouden selluloosavirroista. VTT
Tiedotteita - Research Notes 2412. Espoo. Saatavissa http://www.vtt.fi/
inf/pdf/tiedotteet/2007/T2412.pdf
83
7 Vesivoimaa Uudeltamaalta
Mari Viander ja Päivi Vapaametsä
Kuva 8. Veden voimaa. Kuva: Timo Porri
Veden voiman hyödyntäminen energiaksi vesipyörillä ja rattailla on aloitettu tuhansia vuosia sitten. Suomessa ensimmäinen sähköä tuottava voimala
on perustettu vuonna 1891 Tampereella (Juuti & Rajala 2012,18). Tällä hetkellä Suomessa on vesivoimalaitoksia yli 220 kpl ja niiden tuottama energia
on 3190 MW vuodessa. Vesivoiman osuus koko Suomen energiasta on noin
4 % ja uusiutuvista energiamuodoista reilu 12 %. Tavoitteena olisi lisätä vesivoimatuotantoa 14 000 GWh vuoteen 2020 mennessä (Motiva 2012). Tavoite
on hurja, kun otetaan huomioon vesiensuojelu ja uusien voimaloiden rakentamisen haasteet. Käytössä olevien voimaloiden peruskorjauksen yhteydessä
voidaan uusilla laitteilla saada lisätehoja olemassa olevaan tuotantoon. Tämä
ja mahdollisien vanhojen käytöstä poistuneiden voimaloiden uusiminen tuo
varmasti jonkin verran lisää kapasiteettia vesivoimalle.
84
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Vesivoimala jaetaan tehojen mukaan kolmeen osaan. Minivesivoimalat ovat
alle 1 MW voimaloita, pienvesivoimaloihin kuuluvat 1 – 10 MW voimalat ja
suurvesivoimalat ovat yli 10 MW laitoksia. Pienvesivoimalat ovat niin suuria
että ne ovat investointina jo erittäin merkittävä. Käytännössä pienvesivoimalan tuotto on niin suuri ja se on investointina kallis, ettei se ole todellinen
vaihtoehto maaseudun energian tuotantoon. Minivesivoimaloiden tuotto on
pienempää, mutta silti yksittäisen maatilan käyttöön sekin vaihtoehto taitaa
olla liian suuri. Olemassa olevia vanhoja jo käytöstä poistuneita minivesivoimaloita voi ennallistaa ja tuottaa sillä omaa uusiutuvaa energiaa maaseudulle. Uusien voimaloiden, myös minivoimaloiden, rakentaminen luonnonsuojelullisista syistä on tarkoin säädetty laeilla. Vesistön omistus vaikuttaa rakentamispäätökseen. Pienvesivoimaloita (1 – 10 MW) oli vuonna 2009 Suomessa 73 kappaletta. Niistä puolet oli noin 40 – 60 vuotta vanhoja ja 30 % oli
yli 60-vuotiaita. Minivesivoimaloiden (alle 1MW) määrä 2009 oli 79 laitosta. Nämä oli liitettyinä valtakunnalliseen sähköverkkoon. Tämän lisäksi arviolta noin 40 – 50 laitosta tekee kotitaloussähköä omaan käyttöön (Pienvesivoimayhdistys 2009, 11)
7.1 Vesivoiman ympäristövaikutukset
Vesivoimalan rakentamisen suurimmat ympäristövaikutukset ovat säännöstelyaltaan ja padot. Eniten näistä rakentamisista kärsivät kalat ja muut vesieläimet. Vaelluskalojen kutupaikat saattavat vaarantua tai kalat eivät yksinkertaisesti pääse kutupaikoilleen enää. Nykyään rakentajia vaaditaankin tekemään kalateitä, joita pitkin kalat pääsevät kutupaikoilleen. Säännöstelyaltaat ja tekoaltaat vievät elintilaa sekä eliöstöltä että ihmisiltä. Altaiden rakentaminen vaikuttaa ekologiseen tasapainoon ja alkuperäisiin eliöstöihin. Myös
ruoppauksessa alueiden maaperässä olevia raskasmetalleja ja muita vaarallisia aineita kulkeutuu vesistöön ja sitä kautta kaloihin ja ihmisiin (Vesivoima 2012, Motiva).
Vesivoimalla voi olla myös positiivisia ympäristövaikutuksia. Ilmaston muutoksen vaikutuksesta sateet lisääntyvät ja vesimäärät kasvavat. Vettä saadaan
varastoitua altaisiin ja tulvariskit pienentyvät. Juuri altaiden ansiosta vesivoimaa pystytään myös säätelemään helpommin kuin muita sähköntuotantomenetelmiä. Vesivoima työllistää myös alueen ihmisiä.
7.2 Vesivoima Uudellamaalla
Uudenmaan joet ovat vesivoimarakentamisen kannalta pieniä verrattuna
vaikkapa satakunnan alueen jokiin. Todennäköisesti tästä syystä Uudellamaalla ei ole suurvesivoimaa ollenkaan. Pienvoimaloita Uudellamaalla on vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet Suomessa 2005 selvityksen (KTM, 2005) mukaan neljä. Nämä sijoittuvat Karjaanjoen eteläpäähän. Minivoimaloita löytyy ainakin vantaanjoen varrelta Vanhankaupunginkosken museovesivoimalaitos, Porvoonjoen viisi pientä voimalaa sekä Musti-
7 Vesivoimaa Uudeltamaalta
joen eli Mäntsälänjoen 4 pienvoimalaa (Suomen vesivoimalaitokset 2011; Oy
Vesirakentaja 2008).
Vantaanjoen alue on suunniteltu pääasiassa virkistyskäyttöön. Siuntionjoen alue on erityissuojeltu ja pääasiassa luonnontilainen joki. Mustijokeen on
suunnitteilla yksi uudistuskohde vanhalle minivoimalalle. Porvoonjoki on osa
arvokasta maisemakokonaisuutta Porvoonjokilaaksoa. Karjaanjoella Uudenmaan maakunnassa on neljän pien voimalaa ruukkimiljöössä. Uusille pienvoimaloille ei ole mahdollisuuksia Karjaanjoellakaan. Uudenmaan jokialueet ovat joko suojeltuja tai niistä ei ole saatavilla lisää vesivoimaa (Voimaa
vedestä 2007, 77 – 79).
7.3 Vesivoiman uudet innovaatiot
Uudellamaalla ja koko Suomessa uuden vesivoiman rakentaminen on tällä
hetkellä käytännössä mahdotonta. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton
yksi tavoitteista on, ettei uutta vesivoimaa rakenneta lisää, vaan jäljellä oleva
virtavesiluonto säästetään luonnonsuojelullisiin, kalataloudellisiin ja virkistyksellisiin tarkoituksiin (Suomen luonnonsuojeluliitto). Suomen luonnonsuojeluliiton tavoite vastaa vallitsevaa ilmapiiriä ja lupaa vesivoimalalle on hyvin
vaikeaa jos ei täysin mahdotonta saada.
Onko vesivoiman lisäämiselle mahdollisuuksia uusissa innovaatioissa, joissa
ei tarvitse vangita koskia, eikä rakentaa tekoaltaita?
Suomalainen AW-Energy on kehittänyt WaveRoller-laitteen, joka perustuu
merenpohjaan rakennettavaan paneeliin. Paneeli asetetaan merenpohjaan lähelle rantaa ja aaltojen edestakainen liike muuttuu paneelissa sähköenergiaksi. Testilaitosta testataan Portugalissa ja kaupallisen laitteen suunnitteluun
AW-Energy on saanut rahoitusta 7,3 miljoonaa euroa. (Suomalaiseen aaltovoimaan pumpataan lisää rahaa 2012).
Toinen esimerkki aaltoenergian hyödyntämisestä on käärmettä muistuttava
Pelamis. Pelamis kostuu viidestä putkesta, jotka on liitetty toisiinsa saranoilla, muodostaen putkiston joka kelluu osittain vedenpinnalla ja muistuttaa
rakenteeltaan käärmettä. Aaltojen liikuttaessa putkia syntyy energiaa. Pelamis asennetaan 2 – 10 kilometrin päähän rannasta ja se on teholtaan 750 kW.
Tavoitteena on, että Pelamis toimii jatkuvasti 25 – 40 prosentin teholla. Pelamis hyödyntää aaltojen sivuttaista liikettä eikä aaltojen korkeutta, joten mahdollisesti se voisi sopia myös matala-aaltoiselle Suomen rannikolle. (Pelamis
Technology n.d.) Aaltoenergiavoimaloita on olemassa myös muunlaisia, mutta edellä mainitut ovat Uudenmaan kannalta ajatellen mielenkiintoisimpia.
85
86
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Lähteet
Juuti, P. & Rajala, R. 2012. Yhteistyöllä Voimaa. EPV 1952 – 2012. Saatavissa http://www.epv.fi/Aineistopankki/EPV%20historiateos/EPV%20Historiateos%20FINAL.pdf
Motiva. 2012. Vesivoima. Viitattu 25.10.2012. http://www.motiva.fi/toimialueet/
uusiutuva_energia/vesivoima
Pelamis Technology. Pelamis wave power. Viitattu 26.10.2012. http://www.pelamiswave.com/pelamis-technology
Pienvesivoimayhdistys RY. 2009. Pienvesivoimalaopas. Saatavissa http://server.
perlasoft.fi/vesivoima/images/Pienvesivoimaopas.pdf
Suomalaiseen aaltovoimaan pumpataan lisää rahaa 2012. Taloussanomat 3.9.2012. Viitattu 26.10.2012. http://www.taloussanomat.fi/energia/2012/09/03/suomalaiseen-aaltovoimaan-pumpataan-lisaa-rahaa/201236935/12
Suomen luonnonsuojeluliitto. Energia tavoitteemme. Viitattu
25.10.2012. http://www.sll.fi/mita-me-teemme/energia/tavoitteemme
Suomen vesivoimalaitokset. 2011. Oy vesirakentaja. Viitattu 27.10.2012. http://
www.vesirakentaja.fi/voimalaitokset/laitosluettelo.html
Vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet Suomessa. 2005.
Kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto. Viitattu 27.10.2012.
http://www.motiva.fi/files/700/vesivoimatuotannon-maara-ja-lisaamismahdollisuudet-suomessa.pdf
Oy Vesirakentaja. 2008. Voimaa vedestä 2007. Selvitys vesivoiman lisäämismahdollisuuksista. Saatavissa http://energia.fi/sites/default/files/voimaa_
vedesta_2007_final_nettiversio_080208.pdf
87
8 Aurinkoenergia Uudellamaalla
Päivi Vapaametsä
Tunnissa maapallolle tulee energiaa auringosta yhtä paljon kuin koko maapallolla tarvitaan vuoden aikana (Dumaine 2008, 169). Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää passiivisesti eli ilman erillisiä laitteita, esimerkiksi ikkunoiden kautta tulevaa auringon lämpöä tai valoa hyödyntämällä. Tässä keskitytään aurinkoenergian aktiiviseen hyödyntämiseen, mikä tarkoittaa auringonsäteilyn muuttamista sähköksi tai lämmöksi erilaisia aurinkoenergiajärjestelmiä käyttäen.
Aurinkolämpöä käytetään sekä käyttöveden että rakennusten lämmittämisessä. Aurinkolämpö otetaan talteen aurinkokeräinten ja tyhjiöputkikeräinten avulla ja sitä voidaan käyttää yhdessä muiden lämmitysmuotojen kanssa. Aurinkolämmöllä voi lämmittää omakotitalossa noin puolet lämpimästä
käyttövedestä 5 – 8 m2 keräinpinta-alalla. Jos käyttöveden lisäksi lämmitetään myös huoneita, keräinpinta-alan tulee olla noin 10 – 12 m2. Käytännössä kesällä ei tarvita veden tai huoneiden lämmitykseen muuta energiaa kuin
mitä aurinkolämpöjärjestelmä tuottaa, mutta talvella tarvitaan myös jokin
muu lämmitysmuoto. (Motiva 2012a.)
Aurinkosähköä tuotetaan aurinkopaneeleilla ja tuotettu energia varastoidaan
akkuihin. Aurinkopaneeleita voidaan käyttää myös ilman akkuja, mutta silloin energia on käytettävä suoraan. Useimmiten hyvälaatuiset akut ovat kuitenkin tärkeä osa aurinkosähkösysteemiä ja niiden avulla aurinkosähköä voidaan hyödyntää myös pilvisinä päivinä tai öisin. (Motiva 2012a.)
Aurinkoenergian hankintapäätöksen voi tehdä yksityinen ihminen, yritys tai
kunta. Muun muassa Östersundomiin, Helsinkiin kaavaillaan ”ekotehokkainta pohjoista kaupunkia”, puutarhakaupunkia, joka perustuu aurinko- ja maalämmön hyödyntämiseen. Yksi ajatus aurinkolämmön hyödyntämiseen on
käyttää rakentamisessa aurinkolämpökeräimillä varustettuja rakennuselementtejä. (Östersundomin aurinkoenergiaratkaisuja pohditaan syksyn työpajoissa 2012.)
Aurinkoenergian globaalit markkinat ovat jo 100 miljardia euroa (Yle 2012).
Markkinat ovat suuret ja koko ajan kasvussa. Viimeisen kymmenen vuoden
aikana aurinkoenergian tuotanto on kasvanut maailmanlaajuisesti 42 % ja
keräysjärjestelmien hinnat ovat laskeneet 75 %. Suomessa on tärkeää lähteä
88
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
mukaan aurinkoenergian käyttöön, sillä se on yksi tulevaisuuden puhtaista
energiantuotantomuodoista ja lisäksi se synnyttää uusia työpaikkoja. Sitran
teettämän kyselyn mukaan joka neljäs asunnonomistaja pitää energiaan liittyvää uusimista ajankohtaisena ja maalämmön jälkeen suosituin vaihtoehto
on aurinkoenergia. (Noponen, 2012.)
8.1 Aurinkovoiman mahdollisuudet
Aurinko on tärkeä energianlähde nyt ja tulevaisuudessa. EU:ssa on sitouduttu tavoitteeseen, jonka mukaan vuonna 2020 Euroopassa 15 % sähköstä saadaan aurinkoenergiasta (Nuutila 2011). Uudellamaalla jokainen neliömetri
vastaanottaa vaakatasossa noin 1 000 kilowattituntia auringonsäteilyä vuodessa (Motiva 2012a).
Uudellamaalla on Suomessa maantieteellisesti parhaat mahdollisuudet aurinkoenergian käyttöön. Ainoastaan joulu- ja tammikuussa aurinkoenergiaa
ei juurikaan saada talteen. Aurinkoteknillisen yhdistyksen toiminnanjohtaja
Christer Nymanin (Helsingin Sanomat 2012a) mukaan Suomessa on vuositasolla vain 10 – 15 % vähemmän aurinkoa kuin Keski-Euroopassa. Aurinkoenergiasta paras tuotto saadaan kesällä kun auringonvaloa on saatavilla eniten, mutta helle ei ole aurinkoenergian kannalta välttämätöntä. Artikkelissa
”Suomi on luultua parempi paikka aurinkoenergialle” (Yle 2012) professori
Peter Lund Aalto-yliopistosta toteaa: ”Jos hetkellistä tuottoa katsotaan, paras olisi kylmä aurinkoinen talvipäivä. Aurinkoisia päiviä ei valitettavasti talvella niin paljoa ole. Kylmä maaliskuun iltapäivä on kuitenkin se, jolloin saadaan paras teho paneelista irti.”
Uudenmaan aurinkoenergiajärjestelmien tarkoista määristä ei ole kerättyä
tietoa. Liitteeseen 1 on koottu aurinkoenergiajärjestelmien lupamenettely
Uudenmaan kunnissa. Suuressa osassa kuntia aurinkoenergiajärjestelmän
asentaminen vaatii ilmoituksen kunnan rakennusvalvontaan. Rakennuslupa
vaaditaan lähinnä pinta-alaltaan suurien aurinkopaneeleiden asentamiseen.
Aurinkoenergian käyttö on toistaiseksi vähäistä muun muassa tukien puuttumisen takia. Suomessa aurinkoenergian käyttö on painottunut paikkoihin
joissa ei ole sähköverkkoa, kuten mökeille tai veneisiin. Aurinkoenergiajärjestelmien takaisinmaksuaika vaihtelee lähteestä riippuen 4 – 20 vuoden välillä. Takaisinmaksuaikaan vaikuttavat monet asiat, kuten sähkönhinnan kehitys sekä mahdollisuus ylijäämäenergian myyntiin sähköyhtiölle ja minkälaisen korvauksen myydystä energiasta saa. Osa energiayhtiöistä ostaa ylimääräisen aurinkoenergian pientuottajilta, mutta kaikki eivät näin tee. Suomessa ei ole pientuottajille sähkönmyynnin takuuhintaa ja usein myydyn sähkön
hinta on varsin alhainen.
Teknologia on kehittynyt nopeasti viime vuosina. Joissakin maissa kuten
Saksassa aurinkoenergialle kohdistetut tuet ovat saaneet aurinkoenergian
määrän nopeaan nousuun. Saksassa aurinkoenergialla tuotettiin 2012 ensimmäisen puolen vuoden aikana 5,3 % (Kortelainen 2012) ja päivätasolla ajoittain jopa noin 50 % Saksan energiantarpeesta. Helsingin Sanomien
8 Aurinkoenergia Uudellamaalla
(2012b) mukaa toukokuussa 2012 Saksassa vuorokauden energiankulutuksesta ensimmäistä kertaa lähes puolet tuotettiin aurinkoenergialla. Artikkelin mukaan aurinkoenergian määrä tunnissa vastasi tuolloin 20 ydinvoimalan täyttä kapasiteettia. Saksassa auringonsäteily on vuositasolla lähellä Uudenmaan saamaa auringonsäteilyä. Saksassa on yli miljoona aurinkosähkötaloa, kun Suomessa niitä professori Lundin (Yle 2012) mukaan on ”ehkä satakunta”. Vaikka Suomessa ei ole samanlaista tukijärjestelmää kun Saksassa, on aurinkoenergia täälläkin halventunut huomattavasti viime vuosina ja
tullut kannattavammaksi.
8.2 Mitä Uudenmaan maaseudulla tulisi tehdä?
Uudellamaalla, kuten muuallakin Suomessa, uusien rakennusten suunnittelussa voidaan miettiä miten passiivista aurinkoenergiaa voi hyödyntää, esimerkiksi ikkunoiden suuntaa ja kokoa suunnittelemalla. Samalla voidaan
miettiä miten talon sijoittaa, esimerkiksi mikä sivu on kohti etelää ja että
eteläseinällä on ikkunoita ja etteivät puut tai muut esteet peitä auringonsäteiden pääsyä lämmittämään ja valaisemaan taloa. Talon pitkän sivun suuntaamisesta etelään on hyötyä myös jos katolle aiotaan rakentaa aurinkopaneelit.
Aurinkoenergiaa voi hyvin rakentaa maatiloille. Jos navetan katolle asennetaan isohko aurinkopaneelijärjestelmä, tila saa aurinkosähköä mahdollisesti
jopa yli oman tarpeensa. Aurinkoenergiaa hankkiessa kannattaa tehdä laskelmia miten suuri järjestelmä kannattaa asettaa. Aurinkosähköjärjestelmän voi
kytkeä sähköverkkoon ja myydä ylimääräisen sähkön sähköyhtiölle. Yhtiöiden maksamaan sähkön hintaan ei ole nykyisellään olemassa säädöksiä. Hinta riippuu siitä, miten asian saa sovittua sähköyhtiön kanssa. Tämän vuoksi
ylijäämäsähkön myynti ei välttämättä ole kannattavaa. Aurinkoenergiajärjestelmää voidaan käyttää täydentämään muita energiajärjestelmiä. Verrattuna
muihin uusiutuviin energianlähteisiin, aurinkosähkö tai -lämpöjärjestelmä
on asennuksen jälkeen valmis. Se ei tarvitse jatkuvaa raaka-aineen hankintaa, esimerkiksi puun kuljettamista paikalle.
Uudellamaalla aurinkoenergiajärjestelmien hankinta on helppoa sillä järjestelmien myyjiä on useita. Omaa aurinkoenergiajärjestelmän tarvetta voi kartoittaa erilaisten laskinten avulla, joita löytyy internetistä tai voi ottaa suoraan yhteyttä laitteita myyviin tahoihin.
Motiva (2012b) seuraa neljää kohdetta, joihin on asennettu aurinkoenergiajärjestelmät ja joissa tutkitaan niiden tuottoa erilaisissa rakennuksissa. Rakennukset ovat uimahalli Porissa, koulurakennus Saarijärvellä, yliopistorakennus Jyväskylässä ja omakotitalo Mikkelissä, näistä saadaan toteutunutta
tietoa erilaisista aurinkoenergiaa käyttävistä kohteista. Näiden esimerkkien
avulla voidaan miettiä mahdollisuuksia miten aurinkoenergiaa voi hyödyntää
esimerkiksi kunnissa julkisissa rakennuksissa tai yksityiskäytössä.
89
90
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Lähteet:
Dumaine, Brian. 2008. The Plot to Save the Planet. New York: Crowb Publishing Group.
Helsingin Sanomat 2012a. STT. Yhä useampi suomalaiskoti käyttää aurinkoenergiaa. Helsingin Sanomat 31.7.2012. Viitattu 12.10.2012. http://www.
hs.fi/kotimaa/Yh%C3%A4+useampi+suomalaiskoti+k%C3%A4ytt%C3%A4
%C3%A4+aurinkoenergiaa/a1305588364582
Helsingin Sanomat 2012b. Saksassa tehtailtiin uusi aurinkosähköennätys.
26.5.2012. Viitattu 19.10.2012. http://www.hs.fi/talous/Saksassa+tehtailtiin
+uusi+aurinkos%C3%A4hk%C3%B6enn%C3%A4tys/a1305571333185
Kortelainen, J. 2012. Saksan sähköstä neljännes uusiutuvilla. Energiateollisuus. Viitattu 24.10.2012 http://energia.fi/ajankohtaista/uutiset/saksan-sahkosta-neljannes-uusiutuvilla
Motiva 2012a. Aurinkoenergia. Viitattu 12.10.2012. http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/aurinkoenergia
Motiva 2012b. Aurinkosähköjärjestelmien seuranta. Viitattu 19.10.2012. http://
www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/aurinkoenergia/aurinkosahkojarjestelmien_seuranta
Noponen, J. 2012. Aurinkoenergian esteet on raivattava. Helsingin Sanomat,
Vieraskynä 6.10.2012, A2.
Nuutila, S. 2011. Aurinkoenergian hyödyntäminen nousukiidossa. Tekes. Viitattu 12.10.2012. http://www.tekes.fi/fi/community/Uutiset/404/Uutinen/132
5?name=Aurinkoenergian+hyodyntaminen+nousukiidossa
Yle. 2011. Suomi on luultua parempi paikka aurinkoenergialle. Viitattu
20.10.2012. http://yle.fi/uutiset/suomi_on_luultua_parempi_paikka_aurinkoenergialle/5351017
Östersundomin aurinkoenergiaratkaisuja pohditaan syksyn työpajoissa. Helsingin kaupunki. Uutiset 1.10.2012. Viitattu 17.10.2012. http://www.uuttahelsinkia.fi/uutiset/3867
91
9 Tuulivoima
Mari Viander
Suomessa on viimevuosina tehty paljon työtä tuulivoimarakentamisen lisäämiseksi. Alueellisia kartoituksia on tehty aina Lapin tuntureista rannikkoseuduille. Tarkoituksena on selvittää potentiaaliset tuulivoimaloiden sijoituskohteet sekä olla maankäytön ja kaavoituksen työkaluina. Syksyllä 2012 tuulivoimalalaitoksia oli Suomessa 145 ja uusia hankkeita reilusti saman verran. Voimalat ja hankkeet ovat pääasiassa suuria tuulivoimayksiköitä, joiden
teho on yleensä yli 1 MW. Suurimmillaan tuulivoimalan teho voi olla jopa 6
MW. Nykyisellä 145 tuulivoimalan pyörittämisellä saadaan energiaa 234 MW,
mikä on noin 0,7 % koko Suomen energia tuotannosta. (Tietoa tuulivoimasta
2012.) Tuulienergian osuus ei ole vielä suuri, mutta kuitenkin tärkeä ja kasvava osuus uudistuvan energian käytössä.
Tuulivoima tuli kaupalliseksi 1980-luvulla ja siitä eteenpäin kehitys on ollut
valtava, eteenkin tuulivoimaloiden teknisissä ratkaisuissa (Historiaa 2012).
Tuulivoimalat jaetaan teollisiin ja pientuulivoimaloihin. Pienvoimaloiden
teho on yleensä alle 50 kW, mutta tämä raja on häilyvä, koska tehon lisäksi
potkurin lapojen halkaisija ja pinta-ala vaikuttaa tuulivoimalan kokoon. Pienvoimaloita voidaan käyttää kesämökeillä, veneissä, omakotitaloissa ja maatiloilla tuottamaan lisäsähköä, lämmittämään käyttövettä tai vaan lataamaan
akkuja. (Pientuulivoima 2012.) Tässä teollisten ja pientuulivoimaloiden välissä on vielä keskisuuria voimaloita. Esimerkkinä tuulimyllyt, jotka on liitetty
sähköverkkoon, mutta niiden tuotto on suhteellisen pieni verrattuna isoihin
voimalaitosyksikköihin. Esimerkkejä näistä on kohdassa 9.2
Suomessa on käytössä Suomen tuuliatlaksen tuulenmallinnusohjelma
jonka avulla arvioidaan tuuliolosuhteita Suomessa. Mallinnusohjelmassa on
käytetty ilmatieteenlaitoksen sääennustemalleja sekä Euroopan keskipitkän
sääennustekeskuksen tuottamaa aineistoa (Suomen tuuliatlas-yhteenvetoraportti 2010, 7). Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaselvityksessä (Uudenmaan liitto 2010) tuuliatlaksen ohjelmalla mallinnettiin tuulisuutta 100 metrin korkeudessa Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja
Päijät-Hämeen alueilla.
Mallinnuksen mukaan merenrannikolla vuoden keskituulennopeus on noin
8 – 10 m/s ja pienenee asteittain niin että Uudenmaan pohjoisrajalla keskituulennopeus on noin 6 m/s. Uusimaa on näin ollen kauttaaltaan hyvä alue tuu-
92
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
livoiman kannalta. Vuoden keskituulennopeus on erittäin hyvä, yli 7 m/s vielä noin 30 kilometrin päässä merenrannikolta.
9.1 Tuulivoima Uudellamaalla ja mahdollisuudet
Uudenmaanliiton selvityksessä Uudenmaan alueen tuuliolosuhteista on etsitty ensisijaisesti sellaisia paikkoja, joihin olisi mahdollista rakentaa teollista
tuulivoimaa. Selvitys ei ota kantaa pientuulivoimaloiden mahdollisiin sijoituskohteisiin. On selvää, että rannikkoalueiden tuuliolosuhteet ovat erilaiset
kuin sisämassa. Siitä huolimatta tuulivoiman käytön mahdollisuudet ovat olemassa myös Uudenmaan sisäosissa. Vuonna 2012 Uudellamaalla suuria voimaloita on viisi, Inkoossa yksi ja Hangossa neljä (Suomen tuulivoimatilastot
2012). Eklund arvioi että pienvoimaloita on Uudellamaalla useita kymmeniä. Pientuulivoimalat ovat usein käytössä kesämökeillä. Eklundin laskelmien mukaan sähköverkkoon kytkettyjä pienvoimaloita on Uudellamaalla noin
15 kpl, joista vain muutama on yksityisessä käytössä (Eklund, sähköpostiviesti 7.10.2012).
Mahdollisia paikkoja tuulimyllyn pystyttämiseen Uudellamaalla ovat esimerkiksi peltoaukeat, mäet tai vesistöjen rannat. Pääasia on että tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti ja esteittä. Parhaiten tuulivoimaa pystytään hyödyntämään alueella, jossa tuulen keskinopeus on 5,5 – 7,5 m/s, mutta tuulivoimalat käynnistyvät jo noin 3 m/s puhaltavassa tuulessa. Metsät, mäet ja korkeat
rakennukset voivat aiheuttaa tuulen suunnan muutoksia ja pyörteitä, jolloin
tehokkuus laskee nopeasti. Aina eivät pelkästään hyvät tuuliolosuhteet ole
edellytys tuulivoiman rakentamiselle. Pitää ottaa huomioon myös ympäristölliset vaikutukset kuten melu, äänet, maisema, valo ja eläimet (linnut ja lepakot). Lentoliikenne ja puolustusvoimien alueet voivat olla esteenä tuulivoiman rakentamiselle. Tuulivoiman rakentamiseen liittyy myös erilaisia lupa
asioita kunnasta ja kaavoituksesta riippuen. Pientuulivoimalan rakentamiseen tarvitaan yleensä toimenpidelupa. Rakennuslupa täytyy anoa, jos tuulivoimalalla on vaikutuksia maankäyttöön tai ympäristöön. Tuulivoimalan on
oltava lähellä sähköverkkoa sekä tiestöä. Rakentamisen aikainen haitta ympäristölle ei saa olla kohtuuton ja liittäminen sähköverkkoon on hoiduttava
helposti. (Tuulivoimayhdistys ry).
9.2 Tuulivoima maaseudulla ja maatiloilla
Tuulivoiman käyttöön ja rakentamiseen maaseudulla on olemassa hyviä esimerkkejä, kuten Riihon tilan tuulivoima Tuurissa sekä Lännen Lintu Oy:n
voimalat Huittisissa. Nämä kaksi kohdetta ovat kokoluokaltaan erilaisia, mutta molemmat tuottavat sähköä keskellä sisämaan maaseutua. Saksassa tuuliolosuhteet ovat Suomeen verrattuna heikommat ja kuitenkin siellä tuulivoimalla tuotettu energiamäärä on 10 % koko maan energiasta. Suomessa tämä
luku on 0,7 %.
9 Tuulivoima
Riihon tilan 600kW laitos on ostettu käytettynä ja se tuotti 400 000kWh sähköä vuonna 2011. Tällaisen käytettynä ostetun tuulivoimalan hinta tänä päivänä on arviolta 200 000 euroa. Voimalan omistaja kertoo laskelmiensa perustella tuulivoimalan takaisinmaksuajan olevan 5 – 10 vuotta. Tuulimyllyn
hankinnassa Riihon mukaan täytyy olla tarkkana ja tutustua myllyjen käyttötarkoituksiin. Sisämaahan sijoitettavat myllyt ovat usein korkeampia ja siivet ovat pidempiä kuin rannikoille tulevat myllyt. (Pyykkönen 2012.) Lännen Lintu Oy:llä tuulimyllyjä on kaksi (kuva 10). Saksasta käytettyinä ostetut
myllyt ovat kooltaan 1,8 MW ja ne käynnistyvät jo 2,5 m/s puhaltavalla tuulella. Tuulivoimaloiden hankintahinta oli noin 3 miljoonaa euroa. Tuulimyllyt
ovat olleet tuotannollisessa käytössä elokuusta 2012 ja arvio vuotuisesta sähköntuotannosta on 2 miljoonaa kWh yhtä myllyä kohti. Sähköntuotanto myydään paikalliselle sähköyhtiölle. Tähän on syynä 13 osakkaan erilaiset tilat ja
niiden sähkönkulutus. (Peltomäki 2012.) Tuulimyllyjen hankintaprosessissa
tulee olla hyvin tarkkana mitä ostaa ja mistä ostaa. Eteenkin myllyjen huolto on pystyttävä hoitamaan helposti ja nopeasti sekä varaosia täytyy löytyä.
Kuva 9. Lännen Lintu Oy:n tuulimyllyt Huittisissa (kuva: Kimmo Porri)
9.3 Tuulimyllyn hankinta ja haasteet
Uusien tuulivoimaloiden valmistajia löytyy runsaasti. Uuden tuulivoimalan
hankintaan voi saada investointitukea ja tuulisähköntuottaja kuuluu sähkötariffin piiriin, mikä tarkoittaa että sähköstä saa määritellyn takuuhinnan.
Käytettyjen voimaloiden ostaja puolestaan ei pääse syöttötariffin piiriin. Kunnasta ja kaavoituksesta riippuen tarvitaan erilaisia lupia. Ympäristölle aiheutuvat vaikutukset pitää aina huomioida, mutta alla 10 myllyn tuulivoimaloihin ei yleensä tarvitse tehdä YVA- menettelyn mukaista selvitystä.
Tuulivoimalan hankintaprosessi voi olla pitkä. Jo pelkästään tuulimittauksiin saattaa mennä aikaa vuosi. Tuulimittaukset paikanpäällä eivät ole pa-
93
94
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
kollisia, mutta tietenkin suositeltavia. Haasteita saattaa tulla myös ulkopuoliselta taholta valitusmenettelyjen kautta. Kaikkien ihmisten silmää tai korvaa ei tuulimylly miellytä.
Euroopassa eteenkin Saksassa alle 10 vuotta vanhojen tuulimyllyjen uusiminen on yleistä ja sieltä voi löytää käyttötarkoituksesta riippuen sopivan tuulimyllyn. Käytettyjen myllyjen hankinnassa haasteena on myllyn löytämisen
lisäksi sen purkaminen, kuljetus ja pystytys. Suomessa on vielä varsin vähän yrityksiä, joilla on kokemusta tuulimyllyjen pystyttämisestä. Tuulivoimaloiden määrä on kuitenkin kasvussa ja rakennuttajan löytäminen voi tuoda
haasteen pystyttämiselle. Käytöstä poistettavan myllyn purku hoituu yleensä myyjän toimesta, koska uusi mylly yleensä pystytetään vanhoille perustuksille. Tällöin käytettynä ostettavan myllyn hankinnassa ajoitus voi muodostua haastavaksi, sillä Suomeen tuulimyllyä tuotaessa on huomioitava vuodenajat ja mahdollinen rakentamisen ajankohta. Sekä Riiho että Lännen Lintu
Oy ovat olleet tyytyväisiä hankintoihinsa (Pyykkönen 2012; Peltomäki 2012).
Käytettyjen tuulimyllyjen hankintaan kuluva aika on tapauskohtaista. Tuulivoimalan hankintaprosessi voi viedä useita vuosia tai nopeimmillaan se voi
tapahtua yhdessä vuodessa.
9.4 Tuulimyllyjä Uudenmaan maatiloille?
Tuulivoima sopii hyvin Uudenmaan maaseudulle. Uudenmaan tuulisuus on
tuulivoiman kannalta hyvä. Kuvassa 11 on mallinnettu Länsi Uudenmaan alueen tuulisuutta tuuliatlaksen karttaliittymän avulla. Mallinnuksessa on käytetty 2500 mm hilakokoa sekä tuulisuuden vuotuista keksiarvoa tällä alueella. Kuvassa näkyvät tummemmat alueet ovat keskituuleltaan hieman parempia kuin vaaleammat alueet.
Kuva 10. Esimerkki tuuliatlaksen tuulisuustiedoista. Länsi Uudenmaan alueen tuuliolosuhteet
vuositasolla. Kuva on tehty käyttäen Tuuliatlaksen karttaliittymää (Tuuliatlas Karttaliittymä.
n.d).
9 Tuulivoima
Tuulivoimala on mahdollisuus maatiloille. Pienemmällä investoinnilla (pientuulivoima) voidaan pienentää tilan ulkoa ostettavan sähkön määrää. Mikäli
tilalta löytyy sopiva paikka, esim. avoin aukea, korkea mäki tai merenrantaa,
ja tilalla on mahdollisuus sijoittaa uusiutuvan energian tuotantoon, suurempi mylly voi olla vaihtoehto. Tuulisuus Suomessa, myös sisämaassa, on kohtalainen ja varsinkin talvikuukausina, jolloin energian tarve on suurimmillaan,
tuulee enemmän. Tuulirakentamisen vaihtoehtoja ja tarjoajia löytyy nykyään
hyvin ja tietoa on saatavilla vaikkapa tuulivoimayhdistykseltä.
Lähteet
Eklund, E. 7.10.2012. Tuulivoimala tietoa. Vastaanottaja Mari Viander. [Sähköpostiviesti]. Viitattu 10.10.2012.
Historiaa. Tuulivoimatieto. 2012. Suomen tuulivoimayhdistys ry. Viitattu
2.10.2012 http://www.tuulivoimatieto.fi/historiaa
Peltomäki, A. 2012. Lännen Lintu Oy. Huittinen. Esitelmä 5.10.2012.
Pientuulivoima. 2012. Suomen tuulivoimayhdistys ry. Viitattu 2.10.2012.
http://www.tuulivoimayhdistys.fi/pientuulivoima
Suomen tuuliatlas-yhteenvetoraportti. 2010. Saatavissa http://www.tuuliatlas.fi/
linked/fi/Tuuliatlas_yhteenvetoraportti.pdf
Suomen tuulivoimatilastot. 2012. VTT. Viitattu 2.10.2012. http://www.vtt.fi/
proj/windenergystatistics/?lang=fi
Tietoa tuulivoimasta. 2012. Suomen tuulivoimayhdistys ry. Viitattu
10.10.2012. http://www.tuulivoimayhdistys.fi/tietoa-tuulivoimasta
Pyykkönen, S. 2012. Tutustuminen Riihon tilan tuulivoimalaan. Uudenmaan
maaseutu. Viitattu 2.10.2012. http://www.uusimaaseutu.fi/riihon_voimala.asp#Riihon tilan tuulivoimala
Tuuliatlas Karttaliittymä. n.d. Suomen Tuuliatlas. Viitattu 3.10.2012. http://tuuliatlas.fmi.fi/fi/
Uudenmaan liitto. 2011. Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen tuulivoimaselvitys 2010. Esiselvitys. Saatavissa http://www.mtk.fi/liitot/hame/
ajankohtaista/tiedotteet_uutiset/fi_FI/tuulivoimaseminaarin_materiaali_2011/_files/85321284999251482/default/Tuulivoimaseminaari_2011_Hameen_Liitto_Pusa.pdf
95
96
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
97
10 Lämpöpumput
Jonna Heinonen
Lämpöpumppu on laite joka siirtää lämpöä kylmemmästä tilasta lämpimämpään. Pumppuja voidaan käyttää sekä lämmitykseen että viilennykseen, ja
niitä on neljää eri päätyyppiä: ilmalämpöpumppu, ilma-vesilämpöpumppu,
maalämpöpumppu ja poistoilmalämpöpumppu. Pumppujen käyttö lämmitysmuotona perustuu siihen, että niiden tuottaman lämmön määrä on suurempi
kuin käyttöön tarvittavan sähkön määrä. Hyvälaatuinen lämpöpumppu tuottaa noin kolme osaa energiaa käyttämäänsä yhtä sähköosaa kohden. (Lämpöpumppu – perusteet kahdessa minuutissa n.d.) Teho kuitenkin vaihtelee
pumpun mallista riippuen. Lämpöpumppuja markkinoidaan usein COP-arvojen avulla. COP-arvo kertoo kuinka monta kilowattia lämpöä saadaan tuotettua yhdellä kilowatilla sähköä. Esimerkiksi COP-arvolla 4,5 toimiva pumppu tuottaa yhtä käyttämäänsä sähkön kilowattituntia kohden 4,5 kilowattitunnin edestä lämpöä. (Ilmalämpöpumpun asennus – asiaa ilmalämpöpumpuista ja ilmalämpöpumppujen asennuksesta 2010.) COP-arvosta käytetään
myös nimitystä lämpökerroin.
Ilmalämpöpumppu
Ilmalämpöpumppua käytetään täydentävänä lämmitysmuotona yhdessä muiden lämmönlähteiden kanssa, sillä sen teho ei riitä tuottamaan kaikkea rakennuksen vaatimaa lämpöä. Ilmalämpöpumppu tuottaa lämpöä ottamalla
talteen energiaa ulkoilmasta, ja muuttamalla sen lämpimäksi ilmaksi. Sen
avulla ei voi lämmittää vettä, eikä ilmalämpöpumppu toimi energiatehokkaasti alhaisissa lämpötiloissa (alle -25 – -30 astetta). (Lämpöpumppu – perusteet kahdessa minuutissa n.d..) Ilmalämpöpumppujen hinta vaihtelee
1 000 ja 2 000 euron välillä. Pumpun hinnan lisäksi on huomioitava tarvittavan asennustyön hinta. Ilmalämpöpumpun voi asentaa omakotitaloon ilman
erillistä lupaa. Kerros- ja rivitaloissa kannattaa ottaa yhteyttä isännöitsijään,
taloyhtiön hallitukseen ja myös rakennusvalvontaan ennen pumpun asennusta. Näin varmistutaan siitä, ettei pumpun asennukselle ole mitään esteitä. (Lämpöä ilmassa 2012.)
Pumppujen takuu ei ole voimassa, mikäli pumpun asentaa itse.
98
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Ilmalämpöpumppujen kohdalla pelkkä COP-arvojen vertailu on hyvin harhaanjohtavaa. Ilmalämpöpumppujen maksimi COP-arvo on mitattu yleensä
plussan puolella olevissa lämpötiloissa, mikä Suomen ilmasto-oloissa ei kerro koko totuutta. Pumppujen vertailussa voi käyttää apuna esimerkiksi VTT:n
tekemiä mittauksia, joissa pumppuja on käytetty useamman päivän ajan lämpötilojen vaihdellessa -30 asteesta +15 asteeseen. Hyvälaatuiset pumput ovat
energiatehokkaita näissä lämpötiloissa. (Ilmalämpöpumppuvertailu – VTT:n
testiraportit n.d.) Näin ollen ilmalämpöpumppu on hyvä valinta Suomen ilmastossa. Ilmalämpöpumpulla voidaan kattaa lämmityskuluista 30 – 40 prosenttia verrattuna suoraan sähkölämmitykseen.
Ilma-vesilämpöpumppu
Ilma-vesilämpöpumppu on tehokkaampi kuin ilmalämpöpumppu. Se muuttaa ulkoilmasta ottamansa energian lämmöksi, joka voidaan käyttää vesikiertoisessa lämmitysjärjestelmässä eli esimerkiksi pattereissa tai lattialämmössä. Ilma-vesilämpöpumpun avulla voidaan myös lämmittää käyttövettä ja se
riittää toimimaan kattavana lämmitysjärjestelmänä. (Lämpöpumppu – perusteet kahdessa minuutissa n.d.)
Lämpötilan laskiessa alle -20 asteen, järjestelmään kuuluvat sähkövastukset ottavat päävastuun lämmityksestä. Näin ollen ilma-vesilämpöpumppu ei
välttämättä toimi energiatehokkaasti talven kylmimpinä päivinä. Mallista
ja lämpötilasta riippuen järjestelmän COP-arvot liikkuvat 2 ja jopa 4,5 välillä. Tekniikka kuitenkin kehittyy koko ajan, ja ilma-vesilämpöpumpun ohella voidaan talven kylmimpinä päivinä käyttää esimerkiksi varaavaa takkaa
asunnon lämmitykseen. (Ilma-vesilämpöpumppu 2012.)
Pumppu voidaan asentaa vanhan lämmitysjärjestelmän tilalle, mikäli siihen
on kuulunut vesikiertoinen patteri- tai lattialämmitysjärjestelmä. Muutoin
pumpun lisäksi on asennettava tarvittavat putkistot. Ilma-vesilämpöpumppu soveltuu myös uudisrakennuksiin. Ilma-vesilämpöpumpun hinta saneerauskohteissa on noin 8 000 – 9 000 euroa. Pelkkien pumppujen hinnat alkavat noin 6 000 tuhannesta eurosta. Uudiskohteissa kokonaishintaan vaikuttavat monet muut rakennusaikaiset kustannukset, joten tarkka hinta määrittyy aina projektikohtaisesti. Pumpulla voidaan säästää lämmityskustannuksissa 40 – 60 prosenttia. Ilma-vesilämpöpumpun kohdalla on huomioitava, että sitä voidaan käyttää vain lämmitykseen, eikä lainkaan jäähdytykseen. (Lämpöä ilmassa 2012.)
Maalämpöpumppu
Maalämpöpumppu ottaa tarvitsemansa energian talteen maaperään tai vesistöön asennetun keruuputkiston avulla. Putkisto voidaan asentaa lähelle
maanpintaa, eli noin metrin syvyyteen, tai putkistolle voidaan porata reikä
eli porakaivo johon se asennetaan. Porausreikä voi olla jopa 200 metriä syvä.
Maalämpöpumppu lämmittää veden, joka voidaan ohjata vesikiertoiseen läm-
10 Lämpöpumput
mitysjärjestelmään, käyttövedeksi tai molempiin. Maalämpöpumppu soveltuu ainoaksi lämmitysjärjestelmäksi ja toimii varsinkin alhaisissa lämpötiloissa tehokkaammin kuin muut lämpöpumput. (Lämpöpumppu – perusteet
kahdessa minuutissa n.d.)
Maalämpöpumppu voidaan asentaa sekä uudiskohteeseen että saneerauskohteeseen. Usein saneerauskohteisiin lämpö tuotetaan porakaivosta. Uudiskohteissa keruuputkisto voidaan asentaa paikasta riippuen myös maaperään tai
vesistöön. Työ teetetään aina asiantuntijalla ja maalämmön asennus on aina
toimenpideluvanvaraista.
Maalämpö on lämpöpumppujärjestelmistä kallein. Sen hinta vaihtelee asennustavasta riippuen 12 000 ja 20 000 euron välillä. Maalämmöllä voidaan
kuitenkin hyvissä olosuhteissa ja oikealla mitoituksella tuottaa 95 prosenttia rakennuksen tarvitsemasta lämpöenergiasta. Yleisesti maalämpöpumpun
lämpökerroin vuositasolla on noin kolme. (Lämpöä omasta maasta 2012.)
Poistoilmalämpöpumppu
Poistoilmalämpöpumppu ottaa talteen rakennuksen lämpimän poistoilman
lämmön ja käyttää sen uudestaan lämmitykseen. Uusimmat mallit toimivat
samalla teholla kuin maalämpöpumput ja riittävät rakennuksen pääasialliseksi lämmönlähteeksi. Pumppu lämmittää myös käyttöveden. Parhaat mallit
yltävät COP-arvoiltaan jo yli kolmeen. (ComfortZone poistoilmalämpöpumppu CE50-6 (1130) n.d.) Keskimäärin nykyisillä malleilla säästetään lämmityskuluissa noin 40 prosenttia. Pumpun etuna on ympärivuotinen tasainen lämmöntuotto. Ulkoilman lämpötilanvaihtelut eivät vaikuta, sillä rakennuksen
poistoilma pysyy tasaisen lämpöisenä läpi vuoden. (Lämpöä ilmassa 2012.)
Hinnat vaihtelevat 3500 – 7 000 euron välillä. Tämän lisäksi tulevat asennuskustannukset. Pumppu on helpointa asentaa uudiskohteeseen, sillä kovin merkittäviä muutostöitä valmiiseen ilmastointijärjestelmään ei kannata
saneerauskohteissa tehdä.
10.1 Lämpöpumppujen vaikutuksista
Nykyisin lämpöpumpuissa käytetyt kylmäaineet ja keruunesteet ovat ympäristöystävällisiä. Kylmäaineina käytetyt HFC-yhdisteet, eli fluorihiilivedyt hajoavat biologisesti, ovat palamattomia ja myrkyttömiä. Ne ovat kuitenkin kasvihuonekaasuja hiilidioksidin tavoin, minkä vuoksi on tärkeää, ettei niitä pääse vuotamaan lämpöpumpun asennus-, huolto-, tai purkutöissä. (Lämpöä ilmassa 2012) Lämmönkeruunesteenä toimii useimmiten etanolin tai etyleeniglykolin ja veden seos, joka on jäätymätöntä. (Näin lämpöpumppu toimii n.d.)
Lämpöpumpuilla on nykyään suuri merkitys työmarkkinoilla ja sitä kautta
kansantaloudessa. Suomen Lämpöpumppuyhdistyksellä on jo jäsenenä noin
130 yritystä. Tulevaisuudessa pumppujen määrän lisääntyminen tuottaa lisää työtä ja työpaikkoja. Vuonna 2011 lämpöpumppuja myytiin Suomessa
99
100
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
yli 70 000 kappaletta. Vuonna 2012 myynnin odotetaan jatkavan kasvuaan.
Lämpöpumpuilla on myös suuri rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kotitalouksien lämmöntuotannosta voidaan korvata jopa 2/3 lämpöpumppujen
tuottamalla uusiutuvalla energialla. (Lämpöpumput n.d.)
Markkinoilla on lämpöpumppuja jotka täyttävät Joutsenmerkin käyttöön oikeuttavat vaatimukset. Lämpöpumpun täytyy tällöin muun muassa läpäistä
puolueettoman laboratorion suorittamat laatutestit, pumpun kylmäaineiden
ja muiden ympäristöä rasittavien aineiden on täytettävä asetetut vaatimukset ja myös pumpun asentajan on täytettävä Joutsenmerkin asettamat vaatimukset. (Joutsenmerkki n.d.)
10.2 Lämpöpumput ja rakentamisen tulevaisuus
Rakentaminen elää Suomessa tällä hetkellä muutoksen aikoja. Rakennusmääräykset muuttuivat uudisrakentamisen osalta 1.7.2012 ja korjausrakentamisen osalta muutokset ovat astuvat voimaan vuoden 2013 aikana. (Rakennuksen energia- ja ekotehokkuus 2012.) Määräysten taustalla on EU:n rakennusten energiatehokkuutta parantava direktiivi. Uudet määräykset parantavat uudisrakennusten energiatehokkuutta noin 20 prosenttia. (Rakennuksen
energiatehokkuusdirektiivi 2011.)
Uudisrakennukset ovat siirtyneet kokonaisenergiatarkasteluun uusien rakennusmääräysten myötä. Rakennuksen kokonaisenergiankulutusta kuvataan Eluvulla. E-luku kertoo rakennuksen laskennallisen vuotuisen kokonaisenergiankulutuksen (kWh/m2). Eri rakennustyypeillä on omat ylärajansa E-luvulle, jotka uuden rakennuksen täytyy alittaa. Eri energiamuodot saavat erilaiset kertoimet E-lukua laskettaessa. Uusiutuvalla energialla on pienimmät kertoimet. Näin lämmitystavan valinta vaikuttaa hyvin ratkaisevasti rakennukselle muodostuvaan E-lukuun ja kokonaisenergiankulutukseen. Myös rakennusten lämpöhäviötä pyritään vähentämään, asettamalla rakennuksille vertailuarvot jotka uudisrakennuksen on alitettava. Näillä säännöksillä pyritään
ohjaamaan rakentajia energiatehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen rakentamiseen. (Rakentamismääräyksillä energiatehokkuutta uudisrakentamiseen
2012.) Korjausrakentamisen uusissa säännöksissä on pääpiirteenä että rakennuksen energiatehokkuutta on parannettava luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä silloin, kun se on mahdollista taloudellisesti, toiminnallisesti ja teknisesti (Aaltonen 2012).
10.3 Lämpöpumput Uudellamaalla
Uusien määräysten myötä kaikkien uudistuvien energiamuotojen, myös lämpöpumppujen, asema paranee. Jo nyt noin puolet omakotitalojen rakentajista
valitsee lämmönlähteekseen maalämmön. Vesi-ilmalämpöpumppu on noussut kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi maalämmölle.
10 Lämpöpumput
Uudellamaalla riittää potentiaalia lämpöpumppujen käyttöön tulevaisuudessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Uudellamaalla oli vajaat 250 000
rakennusta. Tähän määrään eivät sisälly maatalousrakennukset ja ei-vakituisesti asutut kesämökit. Maalämmöllä lämpiäviä rakennuksia on tilaston mukaan noin 6 000 kpl vuonna 2011. (Taulukot tilastossa: Rakennukset ja kesämökit 2012.) llmalämpöpumppuja lienee Uudenmaan alueella myös useita tuhansia, sillä niiden asennus ei ole vaatinut minkäänlaista lupaa. Tästä syystä
ilmalämpöpumppujen määristä ei ole saatavilla kuntakohtaisia tietoja. Lämpöpumppujen, aurinkopaneeleiden, pientuulivoimaloiden ja varaavien takkojen lupamenettely Uudenmaan kunnissa on koottu liitteeseen 1.
Lämpöpumppu käy täydentäväksi tai pääasialliseksi lämmitysjärjestelmäksi
mihin tahansa rakennukseen. Maaseutua ajatellen pumppujen etuna on nimenomaan niiden sopivuus yksittäisen rakennuksen lämmitykseen. Pumppua ei tarvitse liittää kuin talon omaan mahdolliseen ilmastointi-, patteri- tai
lattialämmitysverkkoon. Tarvittava verkosto voidaan myös asentaa pumpun
asennuksen yhteydessä. Pumppu toimii itsenäisesti asennuksen jälkeen eikä
vaadi juurikaan huoltotoimenpiteitä. Lämpöpumpuissa lämmönkeruuneste ja
kylmäneste kiertävät suljetussa kierrossa joten niiden määrä ei vähene eikä
niitä tarvitse vaihtaa. Hyvän lämpöpumpun toimintaikä on 20 – 30 vuotta, ilmalämpöpumpuilla vähemmän. Lämpöpumpuilla voidaan lämmittää myös kerrostaloja ja muita suuria rakennuksia. Tulevaisuudessa rakennusmääräykset parantavat myös pumppujen
tehoa, sillä lämpöhäviöt ovat pienempiä ja rakenteelliset muutokset takaavat
sen että rakennukset lämpiävät pienemmällä energialla. Pumput myös toimivat mallikkaasti Suomen ilmastossa. Pumppujen yleistyessä niistä on saatavilla tietoa paljon aiempaa laajemmin. Varsinkin käytettävyys ja tehokkuus
useamman vuoden käyttöjakson aikana ovat arvokasta tietoa pumpun hankintaa harkitsevalle.
Monet kunnat ja kaupungit ovatkin ottaneet asiakseen tutkia lämpöpumppujen mahdollisuuksia myös julkisten tilojen lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Uudenmaan alueelta voidaan mainita esimerkkinä Järvenpään kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Järvenpään Mestariasunnot sekä Mestariasunnoille
talonmies- ja rakentamispalveluja tarjoava Järvenpään Mestaritoiminta. Uudet vuokrakerrostalot Järvenpäässä käyttävät lämmönlähteenä maalämpöä,
samoin tekeillä olevat päiväkodit. Järvenpäähän on valmistunut Suomen ensimmäinen nollaenergiakerrostalo vuonna 2011. Myös tässä kohteessa lämpö saadaan maasta, samoin kuin jäähdytys.
Muissakin Uudenmaan alueen kunnissa ja kaupungeissa on pyritty parantamaan uusiutuvan energian käyttömahdollisuuksia. Kunta voi auttaa rakentajia kaavamuutosten kautta antamalla rakentajan itse valita lämmitysmuotonsa. Kunnat voivat nopeuttaa maalämmölle tarvittavien lupien saamista. Maalämpö on lämpöpumppujärjestelmistä ainut jonka asentaminen on täysin luvanvaraista ja jonka asentamisen kunta voi kieltää. Esimerkiksi herkillä pohjavesialueilla ei enää asenneta uusia maalämpöjärjestelmiä.
101
102
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Lämpöpumppu on helposti saatavilla, sen hinta on kohtuullinen, teho on hyvä,
pumppu on toimintavarma sekä helppokäyttöinen ja –hoitoinen. Suomessa
kaikesta kulutetusta energiasta noin 40 prosenttia kuluu rakennuksissa. Rakennuksen käyttämästä energiasta noin puolet kuluu rakennuksen lämmitykseen ja noin kolmannes lämpimän käyttöveden tuottamiseen. Yhteensä
lämpöpumpuilla voidaankin parhaimmillaan vaikuttaa noin 80 prosenttiin
rakennuksiin tuotavasta energiasta. Tällä on merkittäviä vaikutuksia päästöihin jaA rakennuksen energiakuluihin. Myös kuntien ja kaupunkien kannattaa harkita lämpöpumppuja yhtenä energiansäästömenetelmänä. Uudet
rakennusmääräykset tulevat koskemaan ensimmäisenä julkisia rakennuksia.
Lähteet
Aaltonen, T. 2012. ComfortZone poistoilmalämpöpumppu CE50-6 (1130) n.d.
Scanoffice. Viitattu 8.10.2012. http://www.scanoffice.fi/products/357/541/
comfortzone-poistoilmalaempoepumppu-ce50-6/
Ilmalämpöpumpun asennus – asiaa ilmalämpöpumpuista ja ilmalämpöpumppujen asennuksesta. 2010. Ilmalämpöasennus Laine. Viitattu 5.10.2012 http://www.ilmalampopumpunasennus.com/blogi/2010/04/21/
nain-lasket-ilmalampopumpun-saaston/
Ilmalämpöpumppuvertailu - VTT:n testiraportit n.d. Scanoffice. Viitattu
4.10.2012. http://www.scanoffice.fi/fi/tietoa-laempoepumpuista/vtt-n-testiraportit/
Ilma-vesilämpöpumppu. 2011. Motiva. Viitattu 4.10.2012. http://www.motiva.fi/
rakentaminen/lammitysjarjestelman_valinta/eri_lammitysmuodot/ilma-vesilampopumppu
Joutsenmerkki n.d. IVT. Viitattu 8.10.2012. http://www.ivt.fi/pages/static.
asp?lngID=59&lngLangID=1
Lämpöä ilmassa. 2012. Motiva Oy. Helsinki: Lönnberg. Saatavilla http://www.
motiva.fi/files/6057/Lampoa_ilmassa.pdf
Lämpöä omasta maasta. 2012. Motiva Oy. Helsinki: Libris. Saatavilla http://
www.motiva.fi/files/6058/Lampoa_omasta_maasta.pdf
Lämpöpumppu – perusteet kahdessa minuutissa n.d. Thermia. Viitattu
5.10.2012. http://www.thermia.fi/lampopumppu/tarkeimmat-asiat-lampopumpuista-kahdessa-minuutissa.asp
Lämpöpumput n.d. Suomen Lämpöpumppuyhdistys ry. Viitattu 10.10.2012.
http://www.sulpu.fi/lampopumput
Näin lämpöpumppu toimii n.d. Thermia. Viitattu 6.10.2012. http://www.thermia.fi/lampopumppu/nain-lampopumppu-toimii.asp
10 Lämpöpumput
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi. 2011. Ympäristöministeriö. Viitattu
10.10.2012. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=14527&lan=fi
Rakennuksen energia- ja ekotehokkuus. 2012. Ympäristöministeriö. Viitattu
10.10.2012. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=20644&lan=fi
Rakentamismääräyksillä energiatehokkuutta uudisrakentamiseen. 2012. Ympäristöministeriö. Viitattu 10.10.2012. http://www.ymparisto.fi/download.
asp?contentid=136412&lan=fi
Taulukot tilastossa: rakennukset ja kesämökit. 2012. Tilastokeskus. Viitattu
7.10.2012. http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/Asu/rakke/rakke_fi.asp
103
104
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
105
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla
Siina Hara
Kuva 11. Energiataloudellista ajamista traktorilla opetti SLF (Svenska lantbrukssällskapens förbund)
Västankvarnin peltopäivillä vuonna 2011. Kuva: Leena Vilkka.
11.1 Maakunnalliset tavoitteet
Kansalliset ja kansainväliset velvoitteet sekä toimintaympäristön muutokset ohjaavat maakunnallista kehittämistyötä. Laki alueiden kehittämisestä (Eduskunnan päätös 1651/2009 5§) määrittelee maakunnan liiton vastuuviranomaiseksi, jonka tulee hoitaa alueiden kehittämiseen liittyviä tehtäviä
maakunnassa. Maakunnan liiton tehtäviin kuuluu muun muassa maakunnan kehittämisen lähivuosien tavoitteet osoittavan maakuntaohjelman laatiminen. Maakuntaohjelman ja sen pohjalta vuosittain laadittavan toteuttamissuunnitelman merkitys on siinä, että sillä vaikutetaan valtiolta ja muilta
106
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
rahoittajilta saatavien määrärahojen kohdentamiseen ja määrään. Maakuntaohjelma laaditaan eri toimijoiden yhteistyönä, joten siihen on koottu erilaisia edunvalvonnan tarpeita maakunnan tasolla (Uudenmaan maakuntavaltuusto 2010 5).
Uudenmaan maakuntaohjelmasta vuosille 2011−2014 kerrotaan luvussa 1
Uudenmaan nykytila. Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat ohjelmassa
toistuvia teemoja. Elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä Uudellamaalla halutaan vahvistaa parantamalla energiatehokkuutta. Huomio halutaan kiinnittää erityisesti energiatehokkuutta lisääviin uusiin teknologisiin ratkaisuihin,
toimintamalleihin ja liiketoimintaratkaisuihin. Energiansäästö ja energiantuotannon uudistaminen ovat yksi päämäärä aluerakenteen, yhdyskuntarakenteen ja ympäristön kehittämisessä. Energiatehokkuuteen halutaan kiinnittää huomio niin uudisrakentamisessa, kiinteistöjen käytössä ja ylläpidossa kuin peruskorjaamisessa. (Uudenmaan maakuntavaltuusto 2010 19 – 20,
26 sekä 29−30.)
Valtio ohjaa kansallisten energiansäästötavoitteiden toteuttamista Motivan
kautta. Energiatehokkuussopimusten ja –katselmusten malleja on teollisuudelle, energia-alalle, yksityiselle palvelualalle, kunnille, kiinteistöalalle, öljyalalle, liikenteelle ja maatiloille. Näistä energiansäästösopimuksista maaseudun kannalta merkittävimmät ovat maatilojen ja kuntien sopimukset.
11.2 Energiansäästön tavoitteet Uudenmaan kunnissa
Kuntien energiansäästön tavoitteet koskevat pääasiassa kuntien omaa toimintaa, mutta maankäytön, liikenteen ja rakentamisen ohjauksen osalta myös
kunnan asukkaita ja maaseutua. Uudenmaan kuntien tavoitteissa ei ole erikseen pohdittu maaseutualueiden energiansäästön mahdollisuuksia tai tavoitteita. Esimerkiksi maaseutualueiden liikenteeseen ja liikkumiseen kuntien
energiasuunnitelmissa ei kiinnitetä huomiota. Uudenmaan kuntien suunnitelmia, asenteita ja sitoutumista uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon
sekä energiansäästöön liittyen käsitellään luvussa 2.
Uudellamaalla kuntien omaa toimintaa koskevat energiansäästön tavoitteet
vaihtelevat paljon.
Yleisesti ottaen suuremmilla kunnilla on pieniä kuntia tarkemmat energiansäästön tavoitteet. Noin puolet alueen kunnista ovat liittyneet työ- ja elinkeinoministeriön energiatehokkuussopimukseen (KETS) tai energiaohjelmaan
(KEO) ja asettaneet tavoitteensa sen pohjalta. KEOn ja KETSin tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta, mutta myös edistää uusiutuvan energian
käyttöä. Sopimuksessa asetetaan kunnalle tai kuntayhtymälle kiinteä energiansäästön kokonaistavoite ja sovitaan erilaisista toimenpiteistä, joiden avulla tavoitteeseen pyritään. (Energiatehokkuussopimukset 2007a.) Keski-Uudenmaan kuntien (ns. KUUMA-kunnat: Hyvinkää, Järvenpää,
Kirkkonummi, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla
Vihti) ilmastostrategian tavoitteena on vähintään 9 % energiatehokkuuden
parantaminen kuntien toiminnassa vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteena on
parantaa energiatehokkuutta energian tuotannossa ja jakelussa muun muassa lisäämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa alueella sekä tehostamalla
tuotannon ja jakelun seurantaa hävikin vähentämiseksi. Kuntien kiinteistöjen energiankulutusta pyritään vähentämään 20 %:n vuoteen 2020 mennessä. Maankäytön ja liikenteen energiatehokkuutta edistetään mm. aluesuunnittelun energiatehokkuusohjeilla. Liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään 17 % vuoden 2006 tasosta vuoteen 2020 mennessä. (KUUMA 2010 37 – 38, 49.) Pääkaupunkiseudun kunnat (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa)
ovat liittyneet kuntien energiatehokkuussopimukseen 9 %:in säästötavoitteella (Energiansäästöneuvottelukunta 2010 24 – 28; Espoo 2010 3 – 5; Kauniaisten kaupunki n.d.; Vantaa 2012). Näillä kunnilla on myös yhteinen Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 missä esitellään useita toimenpiteitä,
joiden avulla pääkaupunkiseudulla pyritään säästämään energiaa. Tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä vähentää pääkaupunkiseudun energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta 39 % asukasta kohden.
Päästövähennyksestä kolmannes aiotaan saavuttaa energiansäästöllä, loput
energiantuotannon ratkaisuilla. Maankäytön suunnittelussa otetaan energiansäästö huomioon eheyttämällä yhdyskuntarakennetta ja suuntaamalla
rakentamista joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen läheisyyteen. Esimerkiksi uusilta aluekohteilta edellytetään tontinluovutusehdoilla energiatehokasta rakentamista. Rakennusten sijoittamisessa otetaan huomioon mahdollisuudet hyödyntää aurinkoenergiaa. Kaupunkien uudisrakentamisessa ja
peruskorjauksissa otetaan energiatehokkuus huomioon ja toteutetaan energiatehokkuussopimuksen edellyttämiä energiakatselmuksia. Energiansäästöä edistetään myös asukkaiden neuvonnalla ja tiedottamisella. (YTV 2008
16, 21 – 34.)
Länsi-Uudenmaan kunnista Lohja on mukana energiatehokkuussopimuksessa ja Karkkila energiaohjelmassa. Hanko, Inkoo, Karjalohja, NummiPusula, Raasepori ja Siuntio ovat toistaiseksi TEM:n sopimusten ulkopuolella. (Energiatehokkuussopimukset 2012a; 2012b.) Hangolla ei ole ilmasto-ohjelmaa (Laine 2011, 2). Hangon kaupungin kehittämisstrategiassa ei ole energiansäästötavoitteita, mutta kaupungin omien tärkeimpien rakennusten osalta tavoitellaan ”energiatalouden kehittämistä” (Hangon kaupunginvaltuusto
2011, 4). Inkoon kunnan energia- ja ilmasto-ohjelman tavoitteet energiansäästön suhteen ovat melko väljät. Ohjelman tavoitteena pysäyttää kasvihuonekaasupäästöjen kasvu ja pitkällä aikavälillä tehdä Inkoosta mahdollisimman hiilidioksidineutraali mm. kunnan kiinteistöjen energiankulutusta vähentämällä ja ottamalla energiatehokkuus valintakriteeriksi hinnan ohella
kunnan hankinnoissa. Tavoitteiden toteuttamisaikataulua ei määritellä. (Inkoon kunnanvaltuusto 2011.) Karjalohjan kunnan strategiaohjelmassa vuoteen 2013 ei mainita energiatehokkuutta tai ilmastoasioita kunnan painopisteinä (Laine 2011, 6). 107
108
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Karkkilassa ei ole TEM:n energiaohjelman lisäksi energiastrategiaa, eikä
kaupungin strategiassa ole asetettu muita tavoitteita energiansäästön osalle, kuin että Karkkila tavoittelee vuoteen 2016 mennessä energiankulutuksen vähentämistä. Tavoitteen toteutumista mitataan energiankulutuksen seurannalla (Karkkilan kaupunginhallitus 2011). Lohja tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2050. Kaupungin ilmastostragian 2009 – 2012 tavoitteita energiansäästön osalta ovat mm. julkisen sektorin ja kotitalouksien energiankulutuksen (kilowattitunteina työpäivää tai asukasta kohden vuodessa) kääntyminen laskuun, kunnan hankintaohjeiden päivittäminen energiakriteerit
huomioivaksi ja liikkumistarpeen ja kuljetusten vähentäminen etäneuvottelutekniikkaa käyttäen ja logistiikkaa parantaen. (Lohjan kaupunginvaltuusto 2009.) Nummi-Pusulassa ei ole energiansäästötavoitteita. Raaseporin
kaupungin energia- ja ilmasto-ohjelma valmistui keväällä 2012 ja sen pohjalta on käynnistetty TEM:n energiatehokkuussopimuksen solmimisen valmistelu. Energiansäästön tavoite on sopimuksen myötä 9 %. Tähän pyritään lähes sadan toimenpide-ehdotuksen avulla. Toimenpiteiksi esitetään esimerkiksi energiansäästöä edistävän Green Office -ympäristöohjelman käyttöönottoa, energiatehokkuuden ottamista hankintakriteeriksi ja kaupungin työntekijöiden motivointia tekemään työmatkansa kävellen, pyörällä tai joukkoliikennettä käyttäen. (Raasepori 2012a; 2012b.) Siuntion ilmastostrategia
on vuodelta 2006. Siuntiossa on todettu tarpeelliseksi liittyä kuntien energiaohjelmaan tai muutoin selvittää kunnan energiansäästötavoite, ottaa käyttöön kunnan omat rakennuttamisen energiatehokkuustavoitteet, tarjota uudisrakentamisen energiatehokkuusneuvontaa ja ottaa käyttöön uusia energiatehokkuutta edistäviä toimintatapoja, kuten kulutusseuranta ja energiakatselmukset. (Motiva 2011.)
Itä-Uudellamaalla Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä ja Pukkila eivät ole liittyneet energiansäästösopimuksiin, eikä niillä ole kirjallista
energiaohjelmaa tai energiansäästötavoitteita (Energiatehokkuussopimukset
2012a; 2012b, ks. myös luku 2). Itä-Uudenmaan kunnista vain Porvoo on liittynyt energiatehokkuussopimukseen. Porvoossa energiatehokkuus on nostettu yhdeksi kaupungin strategian keskeisimmistä tavoitteista. Tavoitteena
on, että Porvoon ”kasvihuonekaasu-päästöt ovat vuonna 2020 taittuneet laskuun ja kaupunki on kärjessä energiansäästäjänä ja energiataloudellisen tekniikan käyttöönottajana uudisrakentamisessa”. Energiansäästöä tavoitellaan
mm. käyttämällä kaupungin omassa rakentamisessa vähintään matalaenergiaratkaisuja, siirtymällä kaupungin ajoneuvokalustossa vähän energiaa kuluttaviin malleihin ja suunnittelemalla uudet asuinalueet energiaa säästäviksi mm. edellyttämällä standardeja tehokkaampaa rakenteiden lämmöneristystä. (Porvoon kaupunginhallitus 2010). 11.3 Maatilojen ja puutarhojen energian kulutus
Suomalaisilla maa- ja puutarhatiloilla kuluu vuodessa energiaa eri muodoissa noin 12 TWh, mikä vastaa noin 4 % Suomen kokonaisenergiankäytöstä
(TEM 2009, 36). Energiasta noin viidesosa on sähkönkulutusta ja loput erilaisten polttoaineiden kulutusta (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 2). Maa-
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla
tiloilla energiaa käytetään asuin-, kotieläin- ja muiden tuotantorakennusten
lämmittämiseen ja ylläpitoon, viljan ja rehun kuivaamiseen, peltotyöhön sekä
muuhun tuotantoa tukevaan työhön kuten kasteluun, lypsykoneisiin, ilmastointiin, jäähdytyslaitteisiin, ruokintalaitteisiin sekä lannanpoistojärjestelmiin (Virtanen & Thun 2005, 7.) Energian käyttö kulutuskohteiden välillä
vaihtelee paljon tilan ja tuotantosuunnan mukaan. Työkoneisiin ja tuotantotiloihin kuluu maatilan energiasta keskimäärin yli 60 prosenttia, viljankuivaukseen noin 20 prosenttia ja asuinrakennuksiin noin 19 prosenttia (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 2).
Kotieläintuotannon osalta lämmitys on erityisen tärkeässä asemassa emakkosikaloissa ja siipikarjatiloilla. Broileritilalla 65 – 80 % ja emakkosikalassa yli puolet energian kokonaiskulutuksesta menee lämmöntuotantoon. Yksi
emakkopaikka kuluttaa vuodessa keskimäärin 613 kWh energiaa, sillä sähköstä suuri osa kuluu porsaiden tarvitsemiin lämpövalaisimiin. Lihasikapaikan energiantarve on vain noin 63 kWh vuodessa. Broilereilla tarvittavan
energian määrä on noin 1,5 kWh teuraskiloa kohden ja munituskanalassa
5,7 kWh kanapaikkaa kohden vuodessa. (Energiaa viisaasti maatilalla n.d.,
9 – 10.)
Kasvihuoneiden kokonaisenergiankulutus vuonna 2002 oli noin 2 terawattituntia. Kasvihuoneissakin energiaa kuluu pääasiassa lämmitykseen. Tavallisimmat lämpöenergian lähteet ovat kevyt polttoöljy, raskas polttoöljy sekä
puu ja hake. Sähkön osuus kasvihuoneiden energiankulutuksesta on noin 20
% ja suurin osa siitä menee kasvien ympärivuotiseen keinovalaisuun. Muita sähkön käyttökohteita ovat mm. kylmiöt, puhaltimet ja kasteluveden kiertopumput. (Westerlund 2011, 9 – 10.) Avomaan puutarhatiloilla energiaa kuluu peltotöihin, kasteluun, sadonkorjuuseen, hallantorjuntaan sekä puutarhatuotteiden varastointiin ja kauppakunnostukseen (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 14).
Viljatiloilla energiaa kuluu traktori- ja konetyöhön sekä viljankuivaukseen.
Sähköä kuluu 20 – 30 % vähemmän kuin karjatiloilla. Viljan tuotannosta eniten energiaa vie viljan lämminilmakuivaus. Työvaiheista energiaa kuluu eniten kyntöön ja sen jälkeen kylvöön tai puintiin, riippuen kylvökoneen tyypistä. (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 13.)
11.4 Energiansäästön mahdollisuuksia maatiloilla ja puutarhoilla
Energiansäästöä maatiloilla on pyritty edistämään vapaaehtoisen Maatilojen
energiaohjelman avulla. Ohjelma on osa valtion energiatehokkuussopimuksia, joiden tarkoituksena on auttaa Suomea saavuttamaan kansalliset ilmasto- ja energiatavoitteet. Maatilojen energiaohjelman tavoitteena on 9 % energiansäästö vuoteen 2016 mennessä vuosien 2001 – 2005 tasosta. Maatilojen
energiaohjelman tavoitellaan kattavan vähintään 80 % maatilatalouden energiankäytöstä. Syyskuussa 2012 ohjelmaan liittyneitä tiloja oli 277 (vuoden
2010 lopussa 112).
109
110
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Maatilojen energiaohjelmaan liittynyt tila sitoutuu selvittämään energiankulutuksensa ja kehittämään sitä joko omavalvontasuunnitelman, energiasuunnitelman tai energiakatselmuksen avulla energiatehokkaammaksi. Tilan tulee myös tarvittaessa raportoida energiankäytön kehittymistä ja siihen tähtäävistä toimenpiteistä. Kaikille ohjelmaan liittyneille tiloille lähetetään energiansäästöä käsittelevä tietopaketti ja ohjeet omavalvontasuunnitelmaan, mikäli tilalla päädytään sen käyttöönottoon.
Maatilan energiasuunnitelmaa laatimaan voi tilata Maaseutuviraston hyväksymän koulutetun energiasuunnittelijan. Suunnitelma on tilakohtainen ja se
sisältää toimenpide-ehdotuksia energian säästämiseksi. Tähän on mahdollista saada valtion tukea. Energiakatselmukset on tarkoitettu energiankäytöltään suurille maatiloille. Niissä on mahdollista käyttää usean alan asiantuntijaa ja siihen sisältyy kannattavuuslaskelmat eri toimenpide-ehdotuksille. Maatilan kannalta energiaohjelmaan liittymistä motivoi energiansäästön avulla saatavat taloudelliset säästöt. (Energiatehokkuussopimukset 2011,
5 – 12; 2012c.) Koska erityyppisillä tiloilla energiankulutus on erilaista, eivät
samat säästökeinot päde kaikilla maa- ja puutarhatiloilla.
Tässä on joitakin esimerkkejä siitä, kuinka erilaisilla tuotantotiloilla voidaan
säästää lämpö-, sähkö- ja polttoainekuluissa. • Emakkotiloilla porsaille välttämätöntä lämpöä voidaan tuottaa lämpövalaisinten lisäksi energiatehokkaammilla seinäpattereilla, lattialämmöllä tai erillisellä lämpömatolla; lämmitysenergian tarvetta
voidaan vähentää suunnittelemalla ilmastointi hyvin ja käyttämällä tiiviitä porsituspesiä; lämpövalaisimet, jotka voidaan säätää puoliteholle lämpimänä vuodenaikana, kuluttavat vähemmän. (Energiaa
viisaasti maatilalla n.d., 9.)
• Kasvihuoneviljelyssä on mahdollista estää lämpöhukkaa mm. käyttämällä lämpöverhoja öisin, eristämällä seinät ja rakentamalla tuulensuojia (Westerlund 2011, 15 – 23). • Ilmanvaihdon mukana lämmin ilma karkaa sisätiloista, jolloin tarvitaan lisää lämmitysenergiaa. Jos ilmanvaihtoa vähennetään, ilmanlaatu helposti heikkenee. Energiatehokkaan ilmanvaihto- ja lämmön talteenottojärjestelmän avulla voidaan kuitenkin säästää lämmitysenergiaa ja säilyttää hyvä ilmanlaatu. Tuotantotilojen ilmanvaihtojärjestelmän energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa järjestelmän oikealla käytöllä ja huollolla: puhdistamalla puhaltimet, ritilät
ja lämmön talteenottokennot; sovittamalla lämmitys ja ilmanvaihto yhteen niin, etteivät ne haittaa toisiaan; varjostamalla ikkunat
lämpösäteilyn ja ilmanvaihdon tarpeen vähentämiseksi; sekä kuivaamalla lattioiden pinnat lastalla. (Ahokas 2012; Energiaa viisaasti
maatilalla n.d., 4−5.) • Lämpöä voidaan ottaa talteen esimerkiksi eläinten lietteestä tai
jäähdytettävästä maidosta ja näin säästää lämmitysenergian tar-
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla
peessa, kun talteen otettu lämpö ohjataan esimerkiksi navetan vesivaraajan lämmitykseen (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 7 – 8). • Maataloustuotteiden jäähdytykseen käytettävän energian määrää
voidaan vähentää työn suunnittelulla. Kasvihuoneissa kannattaa
korjata sato aamulla tuotteiden ollessa luonnostaan viileimmillään
ja käyttää tuotteiden säilytykseen ja jäähdytykseen erillisiä kylmiöitä (Westerlund 2011, 15 – 23).
• Valaistukseen tarvittava sähkön määrä riippuu valaistuksen suunnittelusta ja valaisinratkaisuista. Valaistuksen energiankulutusta
selvittäessä pitää ottaa huomioon myös riittävän valaistuksen tuoma
turvallisuus ja viihtyisyys. (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 4.)
• Valaistuksessa voidaan säästää energiaa hyödyntämällä vaaleita pintoja ja luonnonvaloa silloin, kun se on mahdollista. Energiaa voidaan
säästää myös valaisemalla vain silloin, kun se on tarpeen. Valaisinten ja vaaleiden pintojen puhtaus säilyttää niiden valaisutehon. Kasvihuonevalaisinten polttimot kannattaa vaihtaa riittävän usein, jotta
niiden valaisuteho olisi optimaalinen. (Energiaa viisaasti maatilalla
n.d., 5; Westerlund 2011, 15 – 23.)
• Erilaisilla teknisillä valaistusratkaisuilla voidaan säästää energiaa. Tällaisia ovat muun muassa himmentimet, säätimet, hämäräkytkimet, aikaohjaus, liiketunnistimet, sekä kohde-, kulku- ja työskentelyvalaistus. (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 5.) Lampun valinta riippuu paljon käyttökohteesta, joten erilaiset lamput eivät ole
täysin vertailukelpoisia keskenään. Energiansäästö- eli pienloistelamppu tarvitsee saman valomäärän tuottamiseen 75 – 80% vähemmän energiaa kuin hehkulamppu. Ledien energiatehokkuus on samaa luokkaa energiasäästölamppujen kanssa (-80%) ja halogeenilamput ovat noin kolmanneksen hehkulamppuja energiatehokkaampia (Lampputieto n.d.). Hehkulamput poistuivat markkinoilta syyskuussa 2012.
• Viljan kuivauksen energiantarve riippuu sääolosuhteista. Kuivauksen energian kulutusta voidaan Ahokkaan (2012) mukaan vähentää teknisesti parhaimmillaan yli puolella: öljypolttimen säädöllä 0 – 15%, kuivaamalla hyvällä säällä 0 – 20%, eristämällä kuivuri 10 – 20%, korkealla kuivauslämpötilalla 10 – 15%, välttämällä ylikuivaamista 10 – 20%, sekä ottamalla lämpö talteen poistoilmasta, jopa yli 50%. Kuivaamiseen kuluva energia voidaan säästää kokonaan käyttämällä muita säilöntätapoja, kuten tuoresäilöntää (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 6).
• Työkoneiden polttoaineenkulutukseen vaikuttavat työkoneen kunto,
työkoneen säätö, työsyvyys, ajonopeus, kuljettaja ajotapansa ja tekemiensä säätöjen kautta, sekä viljelytavat (Ahokas 2012).
111
112
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
• Työn suunnittelulla on mahdollista vähentää ajoja eli työkoneiden
käyttöä (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 15). Työn ja järjestelmien
suunnittelulla ylipäätään voidaan säästää aikaa ja energiaa.
• Suunnittelemalla eläinten ruokinta tehokkaaksi ruokintajärjestelmistä esimerkiksi tornisiilon, kiskoruokkijan ja väkirehukioskin yhdistelmä on energiatehokas rehun varastointi- ja jakelujärjestelmä.
Se kuluttaa vuodessa noin 160 kWh lehmää kohden, siinä missä laakasiilo - traktori - sekoitinjakovaunu - väkirehukioski -yhdistelmä
kuluttaa 650 kWh. (Energiaa viisaasti maatilalla n.d., 6).
Lähteet
Ahokas, J. 2012. Maatalouden energian käyttö ja energian säästäminen.
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Saatavissa http://www.energia-akatemia.fi/attachments/article/48/Maatalouden%20energiank%C3%A4ytt%C3%B6%20ja%20energian%20
s%C3%A4%C3%A4st%C3%A4minen.pdf
Eduskunnan päätös 1651/2009. Laki alueiden kehittämisestä 29.12.2009/1651.
Finlex - Valtion säädöstietopankki. Edita Publishing Oy. Saatavissa. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091651?search%5Bty
pe%5D=pika&search%5Bpika%5D=aluekehitt%C3%A4m%2A
Energiaa viisaasti maatilalla n.d. Maatilojen energiaohjelman sähköinen esite. Energiatehokkuussopimukset. Saatavissa http://www.mmm.fi/attachments/maatalous/tuotanto/5zVBwYp6Z/Maatilojen_energiaohjelma_Energiaa_viisaasti_maatilalla.pdf
Energiansäästöneuvottelukunta 2010. Kestävän energiankäytön toimenpideohjelma. Helsingin kaupunki. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus. Saatavissa http://www.energiatehokashelsinki.fi/tiedostot/seap-tiivistelma-ja-toimenpiteet.pdf
Energiatehokkuussopimukset 2007. Puitesopimus kuntasektorin energiaohjelman ja energiatehokkuussopimusten 2008−2016 toteuttamisesta. Saatavissa http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/midcomserveattachmentguid-1e04b1f46aafd924b1f11e08feff5dfca5c0f240f24/
puitesopimus_kuntasektorin_energiaohjelman_ ja_energiatehokkuussopimusten_2008-2016_toteuttamisesta-pdf
Energiatehokkuussopimukset 2011. Maatilojen energiaohjelman vuosiraportti 2010. Saatavissa http://www.energiatehokkuussopimukset.
fi/midcom-serveattachmentguid-1e0f5802099cf14f58011e0a645a373ba2a66c866c8/maatilojen_energiaohjelman_vuosiraportointi_2010_final.pdf
11 Energiansäästötavoitteet Uudellamaalla
Energiatehokkuussopimukset 2012a. Ohjelmaan liittyneet kunnat ja kuntayhtymät. Viitattu 23.10.2012. http://www.energiatehokkuussopimukset.
fi/fi/sopimusalat/kunta-ala/kunta-alan_energiaohjelma/ohjelmaan_
liittyneet_kunnat_ja_kuntayhtymat/
Energiatehokkuussopimukset 2012b. Sopimukseen liittyneet kunnat ja kuntayhtymät. Viitattu 23.10.2012. http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/fi/sopimusalat/kunta-ala/kunta-alan_energiatehokkuussopimus/sopimukseen_liittyneet_kunnat_ja_kuntayhtymat/
Energiatehokkuussopimukset 2012c. Tilan energiasuunnitelma ohjaa toimintaa. Viitattu 23.10.2012. http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/
fi/sopimusalat/maatilat/maatilojen_energiaohjelma/ohjelmaan_liittyneille_maatiloille/ Espoo 2010. Kestävän energiankäytön toimenpideohjelma SEAP. Viitattu
21.10.2012. http://www.espoo.fi/download/noname/%7B3AF2D5E2-9FCA4423-B264-D22E8C4B9F2A%7D/11043
Hangon kaupunginvaltuusto 2011. Hangon kaupungin talousarvio ja suunnitelma 2012 – 2014. Saatavissa http://www.hanko.fi/files/1323/
BUDGET_2012.pdf
Inkoon kunnanvaltuusto 2011. Inkoon kunnan energia- ja ilmasto-ohjelma.
Saatavissa http://www.inga.fi/hemsida/stadgar_instruktioner_strategi/fi_FI/stadgar_osv/_files/88430801175594737/default/Ilmasto-ohjelma2.pdf
Karkkilan kaupunginhallitus 2011. Karkkilan kaupungin strategia (KV
6.9.2010). Saatavissa http://www.karkkila.fi/Liitetiedostot/Suunnitelmat%20ja%20ohjelmat/Strategia%202012%20-%202016.pdf
Kauniaisten kaupunki n.d. KETS - Kuntien energiatehokkuussopimus. Viitattu 21.10.2012. http://www.kauniainen.fi/palvelut_ ja_lomakkeet/ymparisto/
ilmasto-_ ja_energiansaastoasiat/kuntien_energiasaastosopimus
KUUMA 2010. Keski-Uudenmaan strateginen ilmasto-ohjelma. KUUMAkunnat & Uudenmaanliitto. Saatavissa http://www.kuuma.fi/files/278/
Ilmasto_ilmastoohjelma_hyvaksytty.pdf
Laine, R. 2011. Energiatehokkuuden parantamisen merkitys kilpailukykyyn
Länsi-Uudenmaan yrityksissä ja kunnissa. Esiselvitys. Loppuraportti.
Saatavissa http://www.lansi.fi/koko/Materiaalit/Energiatehokkuus%20kehityshanke_loppuraportti.pdf
Lampputieto n.d. Lampunvalintakone, lampputyypit. Viitattu 20.10.2012.
http://www.lampunvalintakone.fi/
113
114
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
Lohjan kaupunginvaltuusto 2009. Lohjan kaupungin ilmasto-ohjelma
2009 – 2012. Saatavissa http://www.lohja.fi/Liitetiedostot/Lohjan_ilmasto-ohjelma.pdf
Motiva 2011. Siuntion kuntakeskuksen energialinjauksien yhteenvetoraportti 01/2011. Saatavissa http://www.siuntio.fi/Liitetiedostot/Kaavoitus/
Maankayton_suunnittelun_perusaineistoa/Energiaohjelman%20loppuraportti.pdf
Raasepori 2012a. Raaseporin kaupungin energia- ja ilmasto-ohjelma. Viitattu
23.10.2012. http://www.raasepori.fi/dokument/doc_download/2023raaseporin-kaupungin-energia-ja-ilmasto-ohjelma
Raasepori 2012b. Ajankohtaista. Viitattu 23.10.2012. http://www.raasepori.
fi/palvelut/luonto-ja-ymparisto/energia-ja-ilmasto-ohjelma/ajankohtaista
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM 2009. Energiatehokkuustoimikunnan mietintö: Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. Saatavissa http://www.tem.fi/files/23350/TEM_ETT_Mietinto_8_6_2009.pdf
Uudenmaan maakuntavaltuusto 2010. Uudenmaan maakuntaohjelma
2011−2014. Uudenmaan liiton julkaisuja A 23 – 2011. Saatavissa http://
www.uudenmaanliitto.fi/files/3444/Uudenmaan_maakuntaohjelma_2011-14.pdf
Vantaa 2012. Vantaan kaupungin ympäristöpolitiikka 2012 – 2020. Saatavissa http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/80032_ymparistopoliitiikkaesite_
nettiin.pdf
Virtanen, H. & Thun, R. 2005. Energiankäyttö sekä uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämispotentiaali suomalaisilla maatiloilla. Esiselvitys. MTT Ympäristöntutkimus. Saatavissa http://www.motiva.fi/files/2382/Esiselvitys_Energiank_ytt_sek_uusiutuvien_energiamuotojen_hy_dynt_mispotentiaali_suomalaisilla_maatiloilla_15082005.
pdf
Westerlund, K. 2011. Kasvihuoneiden energiankulutus Suomessa. Saatavissa http://www.energiatehokkuussopimukset.fi/midcom-serveattachmentguid-1e0c4e30062e668c4e311e09d19451d02ba9f899f89/
kasvihuoneiden_energiankulutus_suomessa.pdf
YTV 2008. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Tiivistelmä. Saatavissa http://www.hsy.fi/seututieto/Documents/Ilmasto/ilmastostrategia_tiivistelma.pdf
115
Liite 1. Lämpöpumppujen, aurinkoenergiajärjestelmien,
pientuulivoimaloiden ja varaavien takkojen
lupamenettely Uudenmaan kunnissa
Jonna Heinonen
Tiedot on kerätty kuntien rakennustarkastajille tehdyllä kyselyllä, sekä kuntien rakennusjärjestysten perusteella. Loviisan kaupungilla rakennusjärjestys on vireillä, tällä hetkellä olemassa on vasta luonnos.
KUNTA
LÄMPÖPUMPPU
AURINKOENERGIA
PIENTUULIVOIMA
VARAAVA TAKKA
ASKOLA
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun merkittäToimenpidelupa
vä muutos vaatii ilmoitusmenettelyn
Toimenpidelupa
ESPOO
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ei vaadi lupaa mikäli rakennus ei ole suojeltu
Pieni voimala vaatii
toimenpideluvan
Rakennuslupa
HANKO
ML ja lämmitysmuodon muutos toimenpidelupa, ILP ei vaadi lupaa
Ilmoitusmenettely
Mastot, piiput, antennit yms. alle 30m ilmoitusmenettelyllä
Toimenpidelupa
HELSINKI
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ei vaadi lupaa
Vähintään toimenpidelupa
Rakennuslupa
HYVINKÄÄ
ML ilmoitusmenettely,
ILP ei vaadi lupaa
Yli 2 m2 paneelit ilmoitusmenettely
Toimenpidelupa voiRakennuslupa
malan kokonaiskorkeuden ollessa max 40m
INKOO
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ilmoitusmenettely
Asemakaava-alueelRakennuslupa
la rakennuslupa, muilla alueilla toimenpidelupa jos runko on
yli 5m
JÄRVENPÄÄ
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ilmoitusmenettely
Toimenpidelupa
Rakennuslupa
KARJALOHJA
ML toimenpidelupa,
muut LP:t harkitaan
tapauskohtaisesti
Harkitaan tapauskohtaisesti, jos kaava- tai
tiheästi rakennetulla alueella, vaatii toimenpideluvan
Poikkeamislupa aina
Toimenpidelupa
116
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
KUNTA
LÄMPÖPUMPPU
AURINKOENERGIA
PIENTUULIVOIMA
VARAAVA TAKKA
KARKKILA
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Järjestelmän koosta
riippuen toimenpidelupa tai ilmoitusmenettely
Masto tai piippu alle
20m ilmoitusmenettelyllä, 20 – 40m toimenpidelupa
Rakennuslupa
KAUNIAINEN
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Jos julkisivu toimenpide suoritetaan rakennusjärjestyksen tai
kaupungin muun kirjallisen ohjeen mukaan, lupaa toimenpiteelle ei tarvita
Vähintään toimenpidelupa
Rakennuslupa
KERAVA
ML toimenpidelupa,
lämmitystavan muutos vaatii rakennusluvan, ILP ei vaadi lupaa
Alle 7 m2:n paneeAlle 15 m korkea voi- Rakennuslupa
lit eivät tarvitse lupaa, mala ei vaadi lupaa,
suuremmat vaativat
yli 60 m korkeat mastoimenpideluvan
tot ja vastaavat rakenteet vaativat rakennusluvan
KIRKKONUMMI
ML toimenpidelupa,
lämmitysjärjestelmän
muutos vaatii toimenpideluvan, ILP ei vaadi lupaa
Järjestelmän koosta
riippuen ilman lupaa
tai tapauskohtaisella
harkinnalla
Asemakaava-alueella aina rakennuslupa,
muualla alle 5m korkea vaatii toimenpideluvan
Rakennusluvan hakemista suositellaan,
mutta se ei ole pakollinen
LAPINJÄRVI
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Järjestelmän koosta ja rakennuksen sijainnista riippuen toimenpidelupa, ilmoitusmenettely tai ilman
lupaa
Toimenpidelupa
Rakennuslupa
LOHJA
ML toimenpidelupa,
vesistöön sijoitettava
keruuputkisto ilmoitusmenettelyllä, ILP ei
vaadi lupaa
Ilmoitusmenettely
10 – 30m toimenpidelupa, yli 30m rakennuslupa
Rakennuslupa
LOVIISA
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Asemakaava-alueen
ulkopuolella ilman lupaa mikäli eivät näy
julkiselle alueelle
Kiinteistökohtainen
voimala toimenpidelupa, suuremmat rakennuslupa
Rakennuslupa
MYRSKYLÄ
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun merkittäToimenpidelupa
vä muutos vaatii ilmoitusmenettelyn
Toimenpidelupa
MÄNTSÄLÄ
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun merkittäAlle 60m toimenpivä muutos vaatii ilmoi- delupa
tusmenettelyn
Rakennuslupa
Liite 1.
KUNTA
LÄMPÖPUMPPU
AURINKOENERGIA
PIENTUULIVOIMA
NUMMIPUSULA
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa.
Toimenpidelupa asema- ja rantakaavaalueella, toimenpideilmoitus haja-asutusalueella.
Rakennuslupa asema- Rakennuslupa
kaava-alueella, suunnittelutarveratkaisu +
rakennuslupa muilla
alueilla, poikkeamislupa + rakennuslupa
ranta-alueella.
NURMIJÄRVI
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Vähäisessä määrin ei
vaadi lupia, julkisivun
merkittävä muutos ilmoitusmenettelyllä
Toimenpidelupa
PORNAINEN
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun merkittäToimenpidelupa
vä muutos vaatii ilmoitusmenettelyn
Toimenpidelupa
PORVOO
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Toimenpidelupa
Rakennuslupa
PUKKILA
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun merkittäToimenpidelupa
vä muutos vaatii ilmoitusmenettelyn
Toimenpidelupa
RAASEPORI
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Asemakaava-alueella, Toimenpidelupa jos
ranta-asemakaavoiturbiinin halkaisija
tetulla alueella, yleis- yli 2m
kaava-alueen osissa
ja suunnittelutarvealueella toimenpidelupa,
muilla alueilla ilmoitusmenettely
Rakennuslupa
SIPOO
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Julkisivun olennainen
muutos vaatii toimenpideluvan
Toimenpidelupa
Rakennuslupa
SIUNTIO
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Järjestelmän koosta ja Toimenpidelupa
alueesta riippuen toimenpidelupa tai ilmoitusmenettely
Rakennuslupa
TUUSULA
ML toimenpidelupa,
lämmitystavan muutos rakennuslupa, ILP
ei vaadi lupaa
Pieni paneeli ei vaadi
lupaa, julkisivun olennainen muutos vaatii
toimenpideluvan
Voimalan koosta ja sijainnista riippuen toimenpidelupa tai rakennuslupa
Rakennuslupa
VANTAA
MLP toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ei tarvitse lupaa
Kts. maankäyttö- ja
rakennuslaki + oikeusvaikutteinen yleiskaava.
Rakennuslupa
Toimenpidelupa
VARAAVA TAKKA
Rakennuslupa
117
118
Uusiutuvan energian ja energiansäästämisen mahdollisuudet Uudellamaalla
KUNTA
LÄMPÖPUMPPU
AURINKOENERGIA
PIENTUULIVOIMA
VARAAVA TAKKA
VIHTI
ML toimenpidelupa,
ILP ei vaadi lupaa
Ilmoitusmenettely
Jos runko yli 5m, asemakaava-alueella rakennuslupa, muualla
toimenpidelupa
Rakennuslupa
ML = maalämpö, ILP = ilmalämpöpumppu, LP = lämpöpumppu
Varaavan takan vaatimat luvat koskevat vain uuden takan ja hormin rakentamista vanhaan taloon, uusissa taloissa takan ja hormin luvat käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Maalämmön vaatima lupa on valtakunnallinen, uusien talojen lämmitysmuodon vaatimat luvat käsitellään rakennusluvan yhteydessä. Vesivoiman vaatimat luvat perustuvat aina vesilakiin, joten vesivoimalaa ei voi rakentaa missään oloissa ilman lupaa. Kaikki taulukon lupaasiat koskevat vain omakotitaloja, kerros- tai rivitalo asukkaan on ennen töiden aloittamista otettava yhteyttä taloyhtiön edustajaan ja/tai isännöitsijään.
Liite 1.
119
Millaisia mahdollisuuksia on tuottaa uusiutuvaa
energiaa Uudellamaalla? Miten energiansäästötavoitteita toteutetaan. Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen aikuisopiskelijat haastettiin
pohtimaan näitä aiheita. Erityisesti huomiota haluttiin kiinnittää Uudenmaan maaseutuun, millaisia mahdollisuuksia tuottaa uusiutuvaa energiaa
ja toisaalta säästää energiaa on maaseudulla.
Julkaisun on toimittanut opiskelijoiden kirjoitusten
pohjalta Uusimaaseutu-hanke. Julkaisu sisältää
Uudenmaan kuntien viranomaisilta kerättyä tietoa
mm. siitä miten eri kunnissa tavoitellaan energiansäästöä ja missä mennään uusiutuvan energian
tuotannossa.
ISBN 978-951-784-598-4
ISSN 1795-424X
HAMKin e-julkaisuja 2/2013
Fly UP